Hyvä käytäntö kunnan ilmastopäästöjen. asettamiseen ja seurantaan

Transkriptio

1 Hyvä käytäntö kunnan ilmastopäästöjen vähentämistavoitteen asettamiseen ja seurantaan

2 TEKIJÄT Maija Hakanen Lotta Mattsson 1. painos ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2013 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki PL 200, Helsinki Puh Faksi

3 Sisältö Esipuhe Kansainväliset päästövähennystavoitteet ja Suomi Päästövähennystavoitteiden vertailuvuodet, tavoitevuodet ja prosenttitavoitteet Päästötonnit ja -ekvivalentit Kokonaispäästötavoite ja asukaskohtainen tavoite Kuntaorganisaation, kuntayhteisön ja eri sektoreiden päästötavoitteet Käyttö- ja alueperusteiset päästöt Päästölaskenta ja -seuranta Hiilineutraalius ja päästöjen kompensointi Hiilinielut

4 Esipuhe Ilmastonmuutoksen hillinnälle asetetaan tavoitteita monella tasolla: kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, valtioiden tasolla ja paikallisesti. Kunnissa tapa, jolla tavoite on esitetty, vaihtelee suuresti. Kunnan omat tarpeet ja kunnan toimien vaikuttavuuden arviointi ovat keskeisiä periaatteita kunnan tavoitteiden asettamiselle. Vertailtavuutta muihin kuntiin ja myös valtakunnallisiin tavoitteisiin ei kuitenkaan tulisi unohtaa, vaikka sen onkin haasteellista. Päästölaskentaa voidaan kunnassa tehdä alue- ja kulutusperustaisesti, lisäksi hiilineutraalisuuden käsite tuo vertailtavuuteen oman haasteensa. Kansallisesta näkökulmasta toive linkityksestä valtakunnalliseen päästöinventaarioon ja IPCC:n laskentaohjeisiin on ymmärrettävä. Tässä raportissa Kuntaliitto esittää hyviä käytäntöjä kunnan ilmastopäästöjen vähentämistavoitteen asettamiseen ja seurantaan. Raportti on tarkoitettu kunnissa tehtävän tavoitteenasettelun apuvälineeksi siinä vaiheessa, kun kunnassa mietitään ilmastonmuutoksen hillinnän tavoitteiden asettamista. Myös seurantaa ja laskentaa varten tarvitaan - ja onneksi on myös olemassa - yksityiskohtaista opastusta. Raportin laadinnassa Kuntaliitto on hyödyntänyt pidettyä, Kuntaliiton koolle kutsumaa aivoriihtä. Aivoriiheen osallistuivat Maija Hakanen, Kalevi Luoma, Lotta Mattsson ja Emilia Paavilainen Kuntaliitosta, Jyri Seppälä, Jyrki Tenhunen, Olli-Pekka Pietiläinen, Jari Rantsi ja Jouko Petäjä Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Pirkko Heikinheimo ja Harri Laurikka ympäristöministeriöstä, Johannes Lounasheimo ja Leena Mikkonen-Young Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymästä (HSY) sekä Kari Grönfors Tilastokeskuksesta. Kuntaliitto kiittää mainittuja henkilöitä erinomaisesta panoksesta raportin sisällön tuottamisessa. Kuntaliitto vastaa kuitenkin yksin raportin sisällöstä. Raportti on ollut myös kommenteilla em. henkilöillä sekä kuntien ilmastokampanjan yhdyshenkilöillä. Raportissa keskitytään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen. Raportissa käsitellään lyhyesti myös päästöjen kompensointia ja hiilinielujen huomioon ottamista kunnan päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuustavoitteiden asettaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen eivät sisälly raporttiin. Helsingissä Maija Hakanen ja Lotta Mattsson 4

5 1 Kansainväliset päästövähennystavoitteet ja Suomi Kansainvälinen yhteisö on päässyt yksimielisyyteen pitkän tähtäimen tavoitteesta, jonka mukaan maapallon ilmasto ei saisi lämmetä kahta astetta enempää. Tavoite hyväksyttiin Cancúnin ilmastokokouksessa vuonna Sen saavuttamiseksi olisi maailmanlaajuisia päästöjä vähennettävä vähintään 50 prosentilla vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Eurooppa-neuvosto on asettanut tavoitteeksi vähentää päästöjä prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä osana teollisuusmaille asetettuja vähennystavoitteita. Vuonna 1997 hyväksytyssä Kioton pöytäkirjassa on kehittyneille teollisuusmaille asetettu sitovat tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Sopimuksen mukaan kuuden kasvihuonekaasun eli hiilidioksidin, metaanin, dityppioksidin, fluorihiilivedyn, perfluorihiilivedyn ja rikkiheksafluoridin päästöjä vähennetään vuoden 1990 tasosta vuosina yhteensä 5,2 prosenttia. Dohan ilmastokokouksessa joulukuussa 2012 kyettiin sopimaan Kioton sopimuksen jatkamisesta. Euroopan unioni on jakanut Kioton pöytäkirjan mukaisen vähennysvaatimuksen jäsenvaltioilleen, 8 prosenttia vuoden 1990 tasosta aikavälillä Suomelle tavoite merkitsee päästöjen vakiinnuttamista vuoden 1990 tasolle, joka on noin 71 miljoonaa CO2-ekvivalenttitonnia. Kioton pöytäkirja painottuu päästöjen vähentämiseen, sillä päästöjä sitovien hiilinielujen vaikutuksen arviointiin liittyy paljon epävarmuutta. Hiilinielujen käyttöä päästövelvoitteiden täyttämisessä on Kioton pöytäkirjassa rajoitettu, mutta sopimus on mahdollistanut metsäalan supistumisen korvaamisen muilla hiilinieluilla. Durbanin ilmastokokouksessa 2011 sovitun mukaan jatkossa metsäkadosta aiheutuvia päästöjä ei enää voida täysmääräisesti kompensoida metsiin vuosittain sitoutuvan hiilidioksidin avulla. EU on niin sanotussa ilmasto- ja energiapaketissa asettanut tavoitteeksi vähentää vuoteen 2020 mennessä yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta sekä lisätä uusiutuvalla energialla tuotetun energian osuus 20 prosenttiin energian loppukäytöstä laskettuna. EU:n päästökauppajärjestelmän avulla päästöjä vähennetään päästökauppaan kuuluvilla sektoreilla ("päästökauppasektori") koko EU:n laajuisella päästökatolla -21 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Päästökaupan ulkopuolella ("ei-päästökauppasektori") päästöjä vähennetään kansallisilla tavoitteilla -11 prosenttia vuoden 2005 tasosta EU:ssa keskimäärin vuoteen 2020 mennessä. Suomen kansallinen tavoite ei-päästökauppasektorilla on -16 prosenttia. Tavoitetta varten on määritelty päästöille "polku" vuosille , jossa pysymis- 5

6 tä seurataan vuosittain. Suomella on myös sitova velvoite lisätä uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä. 114 suomalaista kuntaa on laatinut ilmastostrategian tai laatii sitä parhaillaan. Ilmastostrategioissa on asetettu tavoitteet kunnan ilmastotyölle; useimmiten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle, uusiutuvan energian lisäämiselle sekä energiansäästölle. Numeerinen päästövähennystavoite on asetettu reilussa 40 kunnassa. Lisäksi monet kunnat ovat asettaneet sanallisia päästövähennystavoitteita. 6

7 2 Päästövähennystavoitteiden vertailuvuodet, tavoitevuodet ja prosenttitavoitteet Hyvä käytäntö on, että kunta asettaa ilmastostrategiassa tai -ohjelmassa määrällisen ilmastopäästöjen vähennystavoitteen. Päästövähennystavoite tulisi asettaa strategisen tason poliittisena valintana, jota edeltää päästövähennysmahdollisuuksien ja -toimenpiteiden kartoitus. Tavoite tulisi vahvistaa ja mahdollisesti päivittää vähintään kerran valtuustokaudessa. Myös päästöt tulisi laskea vähintään kerran valtuustokaudessa. Merkittävimpien päästövähennystoimenpiteiden vaikutuksia voidaan arvioida tarvittaessa vuosittain. On suositeltavaa, että päästötavoitteiden vertailuvuodeksi asetetaan mahdollisuuksien mukaan joko vuosi 1990, jota käytetään YK:n ilmastosopimuksessa ja Kioton pöytäkirjassa, tai vuosi 2005, joka on Euroopan komission ilmasto- ja energiapaketissa käyttämä vertailuvuosi. Vuoden 1990 käyttäminen vertailuvuotena tuo hyvin esille ilmastopolitiikan pitkäjänteisyyden ja maailmanlaajuisuuden. Toisaalta esimerkiksi viime vuosien kuntaliitokset ja sitä kautta vanhentuneet lähtötiedot voivat hankaloittaa vuoden 1990 käyttöä. Vuosi 2005 tuo hyvin esille liittymät EU:n ilmastopolitiikkaan ja kansallisiin politiikkatoimiin. Vuoden 2005 jälkeen sopivia vertailuvuosia viimeiselle laskentavuodelle ovat vuodet viiden vuoden välein (esimerkiksi siten että vuoden 2012 päästölaskennan vertailuvuosia ovat vuodet 2005 ja 2010). Päästövähennystavoite tulisi asettaa sekä keskipitkällä aikavälillä vuoteen 2020 tai 2030 mennessä että pitkällä aikavälillä vuoteen 2050 mennessä. Keskipitkällä aikavälillä päästövähennystavoite tulisi asettaa riittävän kunnianhimoisena prosenttitavoitteena. Kunnianhimoinen pitkän aikavälin päästövähennystavoite vuoteen 2050 mennessä voisi olla esimerkiksi prosenttia tai pyrkimys hiilineutraaliuteen. Hiilineutraaliutta on käsitelty tarkemmin kappaleessa 8. Edellisten lisäksi päästövähennystavoite voidaan esittää myös vuotuisena vähennysprosenttina, esimerkiksi 3-5 prosenttia vuodessa. Tavoitevuoteen sidotun prosenttitavoitteen avaaminen vuositavoitteeksi konkretisoi päättäjille, millaisesta haasteesta on kysymys ja mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä tavoitteen saavuttamiseksi. Kunnan tulisi asettaa määrällinen päästövähennystavoite, jota edeltää päästövähennysmahdollisuuksien ja -toimenpiteiden kartoitus. 7

8 Hyvin esitetty päästövähennystavoite on esimerkiksi: Kunnan tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä XX % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi kunta tähtää hiilineutraaliuteen vuoteen 2050 mennessä. Kunnan päästövähennystavoitteita tarkistetaan seuraavan kerran vuonna 201X. 8

9 3 Päästötonnit ja -ekvivalentit Päästötavoitteiden asettamisen lähtökohtana ovat vertailuvuoden kasvihuonekaasupäästöt, jotka yhteismitallistetaan ilmastovaikutusten perusteella hiilidioksidiekvivalenttitonneiksi. Tärkeimpiä kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidin lisäksi metaani, dityppioksidi ja ns. F-kaasut. Vertailuvuoden päästölaskennalla luodaan perusta prosentuaalisten päästövähennysten seurannalle ja tavoitevuoden päästötasolle. Hiilidioksidiekvivalentti ilmaisee eri kasvihuonekaasupäästöjen ilmastovaikutuksen yhteismitallistettuna vastaamaan hiilidioksidin ilmastovaikutusta. Jokaiselle kasvihuonekaasulle on määritelty kerroin, jonka avulla sen päästöarvo voidaan muuntaa hiilidioksidiekvivalentiksi. Kunnan kasvihuonekaasupäästöt muodostuvat siis kaikkien hiilidioksidiekvivalenteiksi yhteismitallistettujen kasvihuonekaasupäästöjen summana. Päästölaskentaohjelmat laskevat ekvivalenttiluvut automaattisesti. Tonnit, ekvivalenttitonnit ja prosentitkin voivat olla vaikeasti ymmärrettäviä ja suuruusluokat vaikeasti hahmotettavia. Tavoitteita ja päästömääriä on hyvä konkretisoida ja esittää niistä vertailutietoa. Jos hiilinielut otetaan huomioon kunnan ilmastonmuutoksen hillintätyön tavoitteiden asettamisessa, tulee myös ne arvioida hiilidioksidiekvivalenttilukuina. Lisäksi tavoitteen toteutumisessa voidaan huomioida päästöjen kompensointi. Hiilinieluja ja päästöjen kompensointia on käsitelty tarkemmin kappaleissa 8 ja 9. Päästötavoitteiden asettamisen lähtökohtana ovat hiilidioksidiekvivalenttitonneina esitetyt vertailuvuoden kasvihuonekaasupäästöt. Tavoitteita ja päästömääriä on hyvä konkretisoida ja esittää niistä vertailutietoa. 9

10 4 Kokonaispäästötavoite ja asukaskohtainen tavoite On suositeltavaa, että kunta esittää vähennystavoitteensa sekä kokonaispäästöinä että asukaskohtaisina päästöinä. Molempien esitystapojen rinnakkainen käyttö konkretisoi ja helpottaa päästövähennysten suuruuden hahmottamista. Kasvukunnissa asukasta kohti lasketut päästöt voivat pienentyä, vaikka kokonaispäästöt kasvavat. Väestöään menettävissä kunnissa puolestaan kokonaispäästöt voivat pienentyä, mutta asukasta kohti lasketut päästöt pysyä ennallaan tai jopa kasvaa. Kunnan tilanne tulee kuvata kunnan päättäjille ja kuntalaisille. Asukasta kohti laskettu päästövähennys havainnollistaa hyvin tarvittavan muutoksen suuruusluokkaa nykyisessä energiantuotantorakenteessa ja päästöjä aiheuttavissa elämäntavoissa. Usein on esitetty pitkän aikajänteen tavoite, että vuosittaiset päästöt olisivat kaksi tonnia asukasta kohti. Tavoite voi olla hyvä koko Suomen mittakaavassa, mutta kuntakohtaisesti käytettynä se saattaa suosia kuntia, joissa esimerkiksi ei ole paljon teollisuutta, maataloutta tai läpikulkuliikennettä. Suomen kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2008 olivat noin 70 miljoonaa ekvivalenttitonnia eli noin 12 tonnia asukasta kohti. On myös huomioitava, että kunnan keskimääräiset päästöt asukasta kohti eivät todennäköisesti vastaa esimerkiksi kansalaisten omien kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseen ja vähentämiseen tarkoitettujen laskureiden, kuten ilmastodieetin ( lukuja, joissa ovat mukana mm. lentomatkat ja kulutushyödykkeiden epäsuorat päästöt. Suoria ja epäsuoria päästöjä on käsitelty tarkemmin kappaleessa 6. Kunnan päästövähennystavoite on hyvä esittää sekä kokonaispäästönä että asukasta kohti laskettuna päästönä. 10

11 5 Kuntaorganisaation, kuntayhteisön ja eri sektoreiden päästötavoitteet Kunnan päästövähennystavoite voi koskea vain kuntaorganisaation omaa toimintaa tai koko kuntayhteisöä, jolloin mukaan otetaan myös asukkaat, yritykset ja yhteisöt. Molemmat vaihtoehdot ovat mahdollisia ja ne voivat olla rinnakkaisia, joskin esimerkiksi kasvihuonekaasujen laskentaohjelma Kasvenerilla ei tällä hetkellä voi laskea suoraan kuntaorganisaation päästöjä. Tavoitteiden taustaperusteluissa tulee valittu rajaus tuoda selkeästi esille. Päästötavoitteen toteuttamisen kannalta haastavampi, mutta vaikuttavuuden kannalta parempi vaihtoehto on, jos tavoitteet koskevat koko kuntayhteisöä. Toisaalta päästökehitys saattaa olla paremmin konkretisoitavissa luottamushenkilöille ja kuntalaisille, jos tavoitteet koskevat vain kunnan suoria vaikutusmahdollisuuksia, kuten esimerkiksi kunnan omaa energiankäyttöä. Kunnassa saattaa olla järkevää poistaa tavoitteenasettelusta yksittäisen suuren teollisuusyrityksen vaikutus. Näin on tehty esimerkiksi Uudessakaupungissa, jossa paikallinen lannoitetehdas olisi yhdellä toimenpiteellä ylittänyt koko kunnassa asetetun päästövähennystavoitteen. Päästötavoitteita voidaan asettaa myös vain ei-päästökauppasektorille. Niin sanottuun ei-päästökauppasektoriin kuuluvat rakennusten erillislämmityksen polttoaineet, työkoneet, liikenne ja maankäyttö, päästökaupan ulkopuoliset energiaperäiset päästöt, prosessipäästöt, F-kaasut, liuottimet, maatalous ja jätehuolto. Kuntien omistamien energialaitosten (jotka pääsääntöisesti ovat mukana päästökauppasektorissa) mukana olo päästöseurannassa ja vähennystavoitteissa on kuitenkin tärkeää, sillä kunnat voivat vaikuttaa niiden polttoainevalintoihin ja hinnoitteluun, millä voi olla kunnan päästöjen kannalta merkittäviä vaikutuksia. On suositeltavaa, että energiantuotanto on mukana kunnan tavoitteenasettelussa. Kunnan päästövähennystavoite voi koskea vain kuntaorganisaatiota tai koko kuntayhteisöä. Vaikuttavuuden kannalta koko kuntayhteisöä koskevan tavoite on parempi. Tärkeintä on, että päästötavoitteiden taustat ja rajaukset esitetään selkeästi ja avoimesti. 11

12 6 Käyttö- ja alueperusteiset päästöt Päästövähennystavoitteen osalta tulee täsmentää, koskeeko tavoite käyttö- vai alueperusteisia päästöjä. Alueperusteiset päästöt käsittävät kaikki kunnan rajojen sisällä tuotetut suorat päästöt, riippumatta siitä missä kunnissa päästöjä aiheuttanut energia kulutetaan. Käyttöperusteisiin päästöihin puolestaan lasketaan kunnassa käytetyn energian aiheuttamat suorat päästöt, riippumatta missä kunnissa energia on tuotettu. Termistö on tältä osin muuttunut. Aikaisemmin Kasvener-laskennassa alueperusteisia päästöjä kutsuttiin tuotantoperusteisiksi ja käyttöperusteisia kulutusperusteisiksi. Suomen ympäristökeskuksessa kehitetty kuntien kasvihuonekaasujen laskentaohjelma Kasvener soveltuu kunnan vuotuisten kasvihuonekaasupäästöjen sekä energiataseen laskentaan. Kasvener-mallin avulla voidaan laskea kunnan sekä alueperusteiset että käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt. Alueperusteisia päästöjä laskettaessa on huomioitava, että teollisuuden, maatalouden ja läpikulkuliikenteen aiheuttamat päästöt voivat vaihdella kunnissa johtuen pikemminkin tietojen saatavuuteen liittyvistä laskentamenetelmän puutteista kuin todellisista päästöistä. Erityisesti asukasluvultaan pienissä kunnissa nämä sektorit voivat kohottaa asukaskohtaisia päästöjä hyvinkin merkittävästi. Kunnan päästölaskentaan vaikuttavat muutostekijät on hyvä avata sanallisesti kunnan päästöraportoinnissa. Suomen ympäristökeskuksessa kehitettävänä oleva Kuhilas-laskentamalli tuo Kasvenerin rinnalle näkyviin myös kulutusperusteiset eli kulutuksen aiheuttamat epäsuorat päästöt kunnan rajojen ulkopuolella. Toisin sanoen Kuhilas-mallilla pystytään laskemaan kuntien ja kuntalaisten elinkaarinen hiilijalanjälki, johon lasketaan myös kotitalouksien ja julkinen kulutus sekä investoinnit. Haasteena kuntien kulutusperusteisia päästöjä laskettaessa on, että kansalliset ja kansainväliset tavoitteet on asetettu alueperusteisesti, ja jos kunnissa tavoitteet asetetaan kulutusperusteisesti, erkaannutaan kansallisen ja kansainvälisen tason tavoitteenasettelusta. Päästövähennystavoitteessa tulee täsmentää, koskeeko tavoite alueperustaisia vai käyttöperustaisia päästöjä. Parasta olisi jos ne voidaan esittää molemmat. 12

13 7 Päästölaskenta ja -seuranta Asetetun tavoitteen toteutumista seurataan päästölaskennalla. Päästölaskennalla saadaan selville kunnan päästömäärät ja päästöjen kehitystrendi, todennetaan kunnan päätösten vaikutukset päästökehitykseen ja viestitään tehdyistä ja tarvittavista toimista päätöksentekijöille ja kuntalaisille. Suomen ympäristökeskuksen Kasvener-laskentamalli noudattaa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n metodiikkaa ja käyttää Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja. Noin 70 kuntaa käyttää Kasvener -mallia. Kasvenerin päästösektorit ovat energian tuotanto ja kulutus (lämmitys, sähkö, liikenne ja muu polttoainekäyttö), teollisuusprosessit, maatalous ja jätehuolto. Verkossa ilmestyvä uutislehti CO 2 -raportti julkaisee kasvihuonekaasujen viikkotilastoa. Laskennassa on mukana noin 80 kuntaa. CO2-raportti huomioi kulutusperusteisesti sähkönkulutuksen, rakennusten ja käyttöveden lämmityksen sekä jätehuollon päästöt. Liikenteen ja maatalouden päästöt huomioidaan samalla tavalla kuin Kasvenermallissa. Päästökehitys tulee laskea samoilla laskentaperiaatteilla, joilla tavoitteet on asetettu. Tärkeintä on kunnan päästöjen johdonmukainen laskenta, jolloin päästökehityksen suuntaa voidaan seurata vähintään kerran valtuustokaudessa. Lämmitysenergian kulutus, kaukolämpö, sähkö tai muut polttoaineet voidaan korjata lämmitystarveluvulla, mikä helpottaa säätilaltaan erilaisten vuosien päästöjen vertailua keskenään (toisaalta tällöin irtaudutaan ko. vuosien tosiasiallisista päästöistä). Jos sähkön käyttöperusteinen kulutus kunnassa esitetään valtakunnallisen sähköntuotannon ominaispäästöjen perusteella, saattaa se antaa virheellisen kuvan kunnan päästöistä eikä kannusta polttoainemuutoksiin sähköntuotannossa. Kunnille tulisikin olla tarjolla mahdollisuus tulostaa laskenta myös ns. HINKU-korjauksilla. HINKUhankkeen kunnissa päästölaskentaan on tehty joitain korjauksia, joilla pyritään kannustamaan päästövähennyksiin ja määrittelemään eri alueille todelliset päästömäärät. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kunnan energialaitoksessa fossiilisella polttoaineella tuotetun sähkön päästöt ovat perusta kunnassa kulutetun sähkön päästökertoimelle ja päästöille valtakunnallisten keskiarvojen sijaan. Tällaista mahdollisuutta ei nykyisissä laskentatyökaluissa ole. Jos edellisen kaltaisia korjauksia päästömääriin tehdään, tulee ne tuoda raportoinnissa esille. Sanallinen selitys päästölaskennan tuloksista on numeroiden lisäksi tarpeen. Päästöraportointi on tärkeää, jotta päättäjät saavat tarvittavan informaation ilmastopolitiikan vaikuttavuudesta ja pystyvät tarvittaessa päivittämään tavoitteita ja niihin liittyviä toimenpiteitä. Kaikissa tapauksissa on syytä tuoda selkeästi esille laskentaan liittyviä, esimerkiksi päästökertoimista ja lähtöoletuksista johtuvia epävarmuuksia. 13

14 Kunnan tulee seurata asetetun päästövähennystavoitteen toteutumista. Päästökehitys lasketaan samoilla laskentaperiaatteilla, joilla tavoitteet on asetettu. Tärkeintä on johdonmukainen ja säännöllinen laskenta ja että laskentaperusteet esitetään selkeästi ja avoimesti. 14

15 8 Hiilineutraalius ja päästöjen kompensointi Kunta voi asettaa itselleen tavoitteen olla hiilineutraali tiettyyn tavoitevuoteen mennessä. Kirjaimellisesti tämä tarkoittaisi, että kunnan ilmastoa lämmittävä hiilidioksidipäästö (ekvivalentteina) olisi nolla. Käytännössä hiilineutraali kunta voidaan määritellä kunnaksi, joka on laskenut hiilidioksidipäästönsä, vähentänyt päästöjä tavoitevuoteen mennessä vähintään 80 prosenttia ja kompensoinut mahdolliset loput päästönsä. Periaatteessa myös muunlainen suhde päästöjen vähentämisen ja kompensoinnin välillä on mahdollinen. Tärkeintä on, että kunnan ulkopuolella tapahtuva kompensaatio saa aikaan todellisia päästövähennyksiä, joita ei tapahtuisi ilman kunnan tai kunnassa toimivien muiden tahojen toimia tai rahoitusta. Tavoitevuoteen sidottu prosenttitavoite voidaan myös konkretisoida avaamalla se vuositavoitteeksi eli kuinka paljon päästöjä tulisi vähentää vuosittain jotta tavoite saavutetaan. Kunta voi kompensoida fossiilisista energialähteistä peräisin olevan sähkönkulutuksen, lentomatkojen tai esimerkiksi kaatopaikkojen aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Kompensointi voi tapahtua kotimaisten tai ulkomaisten hankkeiden avulla tai esimerkiksi ostamalla ja mitätöimällä EU:n päästöoikeuksia. Tähän mennessä kunnissa ei juuri ole käytetty päästöjen kompensointia lukuun ottamatta EU:n päästökauppaan kuuluvia laitoksia. Joissakin kunnissa on kompensoitu lentomatkoja. Hiilinielujen mahdollisuuksista kompensoinnissa kerrotaan enemmän kappaleessa 9. Kompensointi ei saa johtaa kaksoislaskentaan eli siihen, että yhdellä ja samalla toimenpiteellä useampi kuin yksi taho väittää vähentäneensä päästöjä. Siksi aina, kun kompensointi tehdään, on se todennettava luotettavasti, olemassa olevien toimintaohjeiden mukaisesti. Kotimaassa tapahtuva kompensointi voi tarkoittaa esimerkiksi investointeja uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen tai energiansäästöön sellaisissa kohteissa, joiden päästöt eivät sisälly kunnan alue- tai käyttöperusteisiin päästöihin. Ulkomaisissa hankkeissa kunta voi kompensoida aiheuttamiaan kasvihuonekaasupäästöjä rahoittamalla niitä vähentäviä hankkeita eri puolilla maailmaa, erityisesti kehitysmaissa. Hankkeita toteutetaan esimerkiksi korvaamalla fossiililla polttoaineilla tuotettua energiaa tuulivoimalla, biokaasulla tai jollakin muulla uusiutuvalla energialla. Tällainen kompensointi onnistuu standardisoidusti lähinnä EU-rajojen ulkopuolisissa ilmastohankkeissa, kuten esimerkiksi Kioton mekanismeissa (yhteistoteutus JI tai puhtaan kehityksen mekanismi CDM). Välittäjäyritys voi etsiä päästömarkkinoilta mahdollisimman edullisia ja luotettavia päästövähennyksiä ja myydä ne eteenpäin asiakkailleen, kuten kunnille. 15

16 Käytännössä hiilineutraalisuuden tavoitteleminen voidaan määritellä toimenpidekokonaisuudeksi, johon sisältyvät hiilidioksidipäästöjen laskenta, päästövähennykset ja päästökompensaatio. Päästöjen kompensoinnissa kunta kompensoi toimintansa synnyttämiä kasvihuonekaasupäästöjä. Kompensointi ei saa johtaa kaksoislaskentaan eli siihen, että yhdellä ja samalla toimenpiteellä useampi kuin yksi taho väittää vähentäneensä päästöjä. 16

17 9 Hiilinielut Kunnat ovat merkittäviä metsänomistajia ja voivat ilmastotavoitteissaan huomioida hiilinielujen roolin ilmastonmuutoksen hillinnässä. Hiilinielu on vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana kertyneiden turvemaiden, kivennäismaiden ja puuston hiilivaraston muutos jossakin aikayksikössä, yleensä yhden vuoden aikana. Metsien päästöt taas ovat maaperästä tai kasvillisuudesta vapautuvia kasvihuonekaasuja. Suomen kokonaispäästöjen ja metsien hakkuumäärien suuruus vaihtelevat vuosittain, mutta karkeasti arvioiden metsien hiilinielujen vaikutus vuosina oli suuruudeltaan lähes puolet Suomen vuotuisista päästöistä. Hiilinielujen säilymiseen ja kasvattamiseen on mahdollista vaikuttaa vuosittain monella tapaa, esimerkiksi maankäytön muutoksilla ja metsähakkuilla. Nielua voidaan lisätä kasvattamalla puuston keskitilavuutta ja huolehtimalla maaperän hiilivarastosta. Yli 3000 hehtaarin metsäomaisuus on 31 kunnalla ja yli 1000 hehtaarin 127 kunnalla. Metsät tai hiilinielut eivät kuitenkaan ole olleet esillä kuntien ilmastotavoitteiden asettamisessa. Metsiä käsitellään joissakin kuntien ilmastostrategioissa metsätalouden, maankäytön tai energiasektorin näkökulmasta. Metsien hiilinieluja ei näyttäisi olevan laskettu yhdenkään kunnan ilmastostrategiassa. Mikäli hiilinielut huomioidaan kunnan ilmastonmuutoksen hillintätavoitteissa, tulee ne arvioida hiilidioksidiekvivalenttilukuina ja päästöjen lähtö- ja tavoitetilan määrittämiseksi laskea yhteen päästöjen kanssa. Kunnan omien metsien hoitoon on hyvä laatia metsänhoitosuunnitelma, jossa on huomioitu metsien hiilinieluvaikutukset ja suunnitelma hiilinielun säilyttämisestä tai kasvattamisesta. Metsien hiilinielujen ylläpitämisen pohjana on hyvä metsänhoito ja metsien kasvusta huolehtiminen. Mikäli hiilinielut huomioidaan kunnan ilmastopäästötavoitteissa, tulee lähtö- ja tavoitetilan päästöt ja nielut laskea yhteen hiilidioksidipäästöekvivalenttilukuina. Kunnan metsänhoitosuunnitelmaan on hyvä sisällyttää arvio hiilinielusta ja suunnitelma hiilinielun säilyttämisestä tai kasvattamisesta. 17

18 Aineistoja: CO 2 -raportti Hiilinieluista huolehtiminen (ilmasto.opas.fi) 827b c1e009/hiilinieluistahuolehtiminen.html#h_Suomen_t_rkeimm_t_hiilinielut HINKU-kuntien päästölaskennan säännöt Ilmasto- ja energiapolitiikan EU-vaikuttamisstrategia Ilmastodieetti -työkalu omien kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseen KASVENER-laskentamalli /Sivut/default.aspx KUHILAS-laskentamalli Selvitys hiilijalanjälki- ja päästölaskennan menetelmistä ja kehittämistarpeista, Erkka Ryynänen, Laura Oja, Iivo Vehviläinen, Anna Kumpulainen, Juha Vanhanen. Gaia Suomen kasvihuonekaasupäästöt Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu]. 18