Asiantuntijatyö www-käyttöliittymällä

Transkriptio

1 T Käytettävyyden psykologia Essee Anna Laukkanen Asiantuntijatyö www-käyttöliittymällä Johdanto Www-sivujen tehtävänä on perinteisesti ollut välittää tietoa ja tarjota yksinkertaista interaktiota esimerkiksi htmllomakkeiden muodossa. Nykyisin kuitenkin myös monimutkaisempia käyttöliittymiä tehdään www-ympäristöön. Www-käyttöliittymän etuja ovat asennuksen puuttuminen ja etäkäytön helppous. Koska koneelle ei tarvitse asentaa kuin selain, on asiakastuki ja päivitysten tekeminen yksinkertaista. Järjestelmä joustaa erilaisten käyttäjien tarpeisiin, koska sitä on mahdollista käyttää tarvittaessa vaikkapa kotikoneelta. Www-käyttöisen asiantuntijasovelluksen suunnittelu ei ole yksiselitteistä: yhtymäkohtia on sekä www-sivustoihin että itsenäisiin käyttöliittymiin. Sekä www-sivuilla että perinteisillä sovelluksilla on käyttöliittymäohjeistuksia ja konventioita, joten näiden välillä joudutaan tekemään kompromisseja. Lisäksi asiantuntijakäyttöliittymän suunnittelu vaatii tietoa käyttäjien toiminnasta. Mielenkiintoista onkin miettiä, miten ohjeita tulisi soveltaa, ja kuinka pitkälle on ylipäänsä mahdollista päästä pelkästään ohjeita käyttämällä. Essee toimii esitutkimuksena alkavalle diplomityölleni, joka liittyy laboratoriotiedonhallinnan toteutukseen wwwkäyttöliittymällä. Tavoitteenani on muodostaa näkemys käyttäjätutkimustarpeista ja suunnitteluohjeistojen hyödyllisyydestä asiantuntijakäyttöliittymän suunnittelussa. Aion siis tässä esseessä pohtia, millaisia asioita voi lähestyä valmiiden ohjeistusten pohjalta, mitkä vaativat käyttäjätutkimusta ja millaisia menetelmiä asiantuntijatyön tutkimiseen kannattaa soveltaa. Esseessä yhdistyy siis kaksi ongelmaa: asiantuntijasovelluksen sovittaminen wwwympäristöön ja käyttäjätiedon kerääminen asiantuntijakäyttäjiltä. Asiantuntijasovelluksen ominaisuudet Asiantuntijasovellukset ovat järjestelmiä, joita käytetään työtehtävien yhteydessä. Sovellukset käsittelevät ja tallettavat työssä tarvittua tietoa, mutta olennaisinta työn kannalta on asiantuntijoiden toiminta. Sovellus ei siis saa häiritä työtehtäviä tai lisätä niiden haastavuutta, vaan sen pitää toimia niiden tukena. Asiantuntijasovellukset ovat yleensä sovellusalueeltaan tarkasti rajattuja. Laboratorion tiedonhallintajärjestelmä on esimerkki asiantuntijasovelluksesta, jota käytetään päivittäin työn ohella. Koska asiantuntijasovellusten tarkoituksena on tukea työssä tarvittavia prosesseja, ne ovat monesti laajoja ja monimutkaisia. Asiantuntijasovellusten suunnittelussa vaaditaan siis yksityiskohtaista tietoa kyseisen alan työstä ja käyttäjien toimintamalleista. Suunnittelija ei kuitenkaan yleensä ole alan asiantuntija, joten käyttäjäkeskeisessä suunnittelussa tärkeää on tiedonkeruumenetelmien hallinta ja käyttäjätiedon analysointi. Asiantuntijasovellusta käytetään yleensä toistuviin tehtäviin. Niinpä käytettävyysominaisuuksista tehokkuus ja miellyttävyys nousevat tärkeiksi. Toisaalta myös virheettömyys on olennaista, sillä virheet saattavat vaarantaa tärkeiden työtehtävien onnistumisen. Käyttäjien pitää voida luottaa järjestelmään. Luotettavuus vaikuttaa käyttöliittymän miellyttävyyteen. Oppimiseen varataan yleensä aikaa, joten se ei ole yhtä olennainen käytettävyysominaisuus kuin satunnaisesti käytettävissä tuotteissa. On kuitenkin otettava huomioon, että käyttäjien tietokoneenkäyttötaidot voivat olla puutteellisia. Asiantuntijasovelluksiin saattaa liittyä automaattisia toimintoja, kuten tallennettujen tietojen kuljettamista tilasta toiseen prosessin edetessä. Järjestelmä voi myös olla yhteydessä laitteisiin, joilta tuodaan automaattisesti esimerkiksi tuloksia näytteille. Automaation ja ihmistyön yhdistäminen on monesti haasteellista. Sovelluksen tulee myös toimia sujuvasti muiden käytettyjen laitteiden ja järjestelmien kanssa. Asiantuntijatyössä käsitellään suuria tietomääriä. Tiedon löydettävyys on siis tärkeää, eikä sovellus saisi kuormittaa 1

2 käyttäjän muistia. Käyttäjäryhmiä on tyypillisesti useita. Esimerkiksi laboratoriossa näytteiden kirjaajat, tulosten tarkastajat ja niiden hyväksyjät ovat eri henkilöitä. Www-käyttöliittymän konventiot Konventioiden noudattaminen helpottaa käyttöliittymän toiminnan omaksumista. Toimivat konventiot eivät ole satunnaisesti valittuja, vaan ne perustuvat ihmisen aistifysiologiaan ja havaintopsykologiaan (Sinkkonen et al 2002 s. 47). Sinkkosen et al (2002 s. 48) mukaan kaiken muun kuin tuotteen tai palvelun sisällön tulisi olla vakiota. Kun www-käyttöliittymää suunnitellaan asiantuntijakäyttöön, konventioiden noudattaminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä. Käyttäjät ovat monesti joko käyttäneet aiemmin tai käyttävät www-liittymän rinnalla itsenäistä sovellusta. Tällöin perinteisen sovelluksen ja www-suunnittelun mallit törmäävät helposti yhteen. Asiantuntijasovellukset muistuttavat melko vähän perinteisiä www-sivustoja. Www-suunnittelun konventiot eivät siis ole suoraan sovellettavissa niiden käyttöliittymiin. Kukin toteuttaja on joutunut tekemään omat valintansa, joten konventioita ja symboliikan käyttötapoja ei tällaisille järjestelmille ole syntynyt. Järjestelmien tulisi aiheuttaa mahdollisimman vähän epäselvyyksiä, rinnastipa käyttäjä ne perinteiseen sovellukseen tai muihin www-sivustoihin. Kun käytetään samoja elementtejä kuin perinteisellä www-sivulla, on hyvä myös käyttää samaa symbolikieltä. Toimintojen tulisi esimerkiksi alkaa aina painikkeista ja linkeillä tulisi siirtyä uudelle sivulle, eikä lomakkeen arvojen asettaminen saisi aiheuttaa toimenpidettä (Sinkkonen et al 2002 s. 142). Käyttäjä voi www-käyttöliittymässä siirtyä sivulle suoraan sen osoitteen avulla, eli sivujen pitäisi toimia myös itsenäisesti. Lisäksi on muistettava, että näyttöjen koot vaihtelevat ja selainikkunan koon voi vapaasti valita, eli käyttöliittymän tulisi sopeutua koon muutoksiin. (Rees 2002) Käyttöliittymän toimintojen viestimiseen käytetään symboleja, jotka voivat olla joko tekstiä tai kuvia. Asiantuntijakäyttöliittymissä standardeja symboleille ei ole, sillä kullakin alalla on omat käsitteistönsä. Monesti symbolit omaksutaan perinteisistä sovelluksista kuten tekstinkäsittelyohjelmista. Esimerkiksi uuden elementin luomisessa käytetään monesti ikonia, joka esittää valkoista paperiarkkia, vaikka todellisuudessa toiminto ei muistuta lainkaan tyhjälle paperille kirjoittamista. Toisaalta ikoni on kaikille tuttu, ja toimivien, tunnistettavien ikonien suunnittelu on vaikeaa. Kuvien etuna toistuvassa käytössä on, että ne on nopeampi havaita kuin teksti. (Sinkkonen et al 2002 s. 141) Eri konventioita verrattaessa on tärkeää pitää mielessä, että esitysmuodon tarkoituksena on tukea käyttäjän toimintaa tuomalla esiin oleelliset asiat ja tapahtumat. Konventioita ei siis kannata käyttää, jos ne eivät vastaa käyttäjän tavoitteita. Esimerkiksi jos www-sivusto on ekstranet-käytössä ja toiminta on operatiivista, on turhaa muuttaa linkkien väriä sen mukaan, onko niitä käytetty, koska samoja sivuja käytetään yhä uudelleen (Sinkkonen et al 2002 s. 135). Vuorovaikutuksen perusohjeet Vaikka asiantuntijakäyttöliittymät ovat haasteellisia käytettävyyden näkökulmasta, ei kaikkea käytettävyyssuunnittelutyötä silti tarvitse tehdä itse. Myös asiantuntijakäyttäjät ovat ihmisiä, joten perusoletukset havaitsemisen, muistin ja aistien toiminnasta pätevät. Niinpä yleisten suunnitteluohjeistojen hyödyntäminen kannattaa. Ohjeistoja sovellettaessa on kuitenkin hyvä pitää mielessä asiantuntijatyön erikoispiirteet. Palaute on aina olennainen osatekijä tuotteen käytettävyydessä. Asiantuntijakäytössä palautteen merkitys korostuu: käyttäjät kaipaavat luotettavuutta tuotteelta, joten heidän tulee jatkuvasti tietää, missä tilassa järjestelmä on. Tässä auttavat sekä alku- että loppupalaute (Sinkkonen et al 2002 s. 59): Käyttäjän on ennen jokaista toimintoa tiedettävä, missä tilassa sovellus on ja mitä sille voi ja pitää tehdä. Lopuksi on taas aina voitava todeta, toimiko järjestelmä halutulla tavalla. Myös virheilmoitukset ovat olennaisia tuotteen luotettavuuden kannalta. Koska virheiden seuraukset voivat olla vakavia, on käyttäjien tiedettävä, mitä todella tapahtui. Käyttäjän tulisi virheilmoituksen avulla pystyä huomaamaan, tunnistamaan ja korjaamaan virhe (Riihiaho 2004). Hyvän virheilmoituksen on siis ensinnäkin oltava niin näkyvä, 2

3 että käyttäjä varmasti havaitsee virheen. Jotta käyttäjä pystyisi ilmoituksen perusteella myös tunnistamaan ja korjaamaan virheen, tulisi sen sisältää käyttäjän kannalta olennaista tietoa: missä ja miksi virhe on tapahtunut. Lisäksi, jos mahdollista, ilmoituksen tulisi kertoa käyttäjälle oikea toimintamalli, jonka avulla virheen voi korjata ja välttää tulevaisuudessa. Tuotteen käyttö ei voi olla tehokasta, ellei siitä löydä helposti haluttuja toimintoja. Toimintojen löydettävyys liittyy niiden havaitsemiseen. Niinpä toiminnot tulee sijoitella niin, että ne on helppo havaita. Tärkeiden asioiden havaitseminen on tietomäärien ollessa suuria erityisen olennaista. Hierarkiat ja elementtien suhteet toisiinsa on myös hyvä tehdä selväksi. Elementtien ryhmittely ja ulkoasu tukevat tiedon havaitsemista ja ymmärtämistä. Yhteen liittyvät asiat voi yhdistää jo havainnon tasolla hahmolait huomioon ottamalla. Myös värien avulla on mahdollista tuoda esiin muun muassa rakennetta ja yhteenkuuluvuutta. Toisaalta värit myös auttavat huomion kiinnittämisessä, ja niiden avulla voi esittää elementtien erilaisia tiloja. Päivittäiskäytössä olevissa järjestelmissä ei kuitenkaan ole hyvä käyttää liian kirkkaita värejä laajalti, sillä ne voivat rasittaa silmiä. (Sinkkonen et al 2002 s ) Sovellus ei saisi kuormittaa käyttäjän muistia, koska tämän on keskityttävä muihin työtehtäviin. Hakutoiminnot, vihjeet ja tiedon järjestely helpottavat muistamista (Sinkkonen et al s. 222). Muisti toimii huomattavasti paremmin tunnistamisessa kuin mieleen palauttamisessa. Muistikuormaa vähentää myös tärkeiden toimintojen tarjoaminen helposti havaittavilla paikoilla. Tätä varten eri käyttäjille voi tarjota erilaiset käyttöliittymät riippuen siitä, mitkä tehtävät ovat heidän työssään tärkeitä. Yllä kuvattujen käytettävyyspsykologisten ohjeiden lisäksi asiantuntijakäyttöliittymän suunnitteluun ja arviointiin sopivat mainiosti yleiset suunnitteluohjeet, kuten Nielsenin (1993) kymmentä heuristiikkaa. Ohjeiden soveltamiseen tarvitaan kuitenkin aina käytön perusasioiden ymmärtämistä. Alla on kuvattu alueita, joiden käyttäjälähtöinen suunnittelu ei onnistu ilman tarkennuksia itse käyttäjiltä. Tuntemattomia tekijöitä Vaikka käyttöliittymäsuunnittelussa voikin käyttää erilaisia, sekä alustaan liittyviä että yleisiä ohjeita, jää suunnittelun eri tasoille epäselviä alueita. Tuotteen tulisi toimia käyttäjän tavoitteita tukevasti kaikin tavoin, käyttöliittymäelementtien ulkoasusta sisäisiin toimintamalleihin. Yllä kuvattujen perusohjeiden noudattaminenkin on mahdotonta, jos ei tiedetä, millaisia käyttäjän työtehtävät todellisuudessa ovat. Suunnittelijalla on usein väärä kuva siitä, mikä käyttöliittymässä on tärkeää: huomio kiinnitetään helposti pieniin ongelmallisiin teknisiin yksityiskohtiin, jolloin käsitys prosessista hämärtyy. Jotta visuaalisella suunnittelulla voitaisiin onnistuneesti parantaa elementtien havaittavuutta, on tiedettävä, mitkä elementit ovat tärkeitä ja mihin huomio tulee kohdistaa. Samoin täytyy tuntea eri käyttöliittymäelementtien merkitykset ja suhteet toisiinsa. Sovellus on siis pystyttävä kuvaamaan semanttisella eli sisällöllisellä tasolla (Sinkkonen et al 2002 s ). Huomiokyvyn herättäminen ei aina toimi toivotusti. Jos laboratoriosovellus esimerkiksi antaa merkin aina uuden näytteen kirjautuessa automaattisesti sisään, ei käyttäjä ehkä saa koko päivänä työrauhaa näytön jatkuvan välkkeen takia. Toisaalta, jos käyttäjä ei ole jatkuvasti työpisteessään, hän ei havaitse nopeita visuaalisia ärsykkeitä lainkaan. On siis tunnettava käyttäjän työympäristö ja työtapa, jotta tiedetään, millaiset ärsykkeet ovat mahdollisia. Vaikka palautteen antaminen on yksi käyttöliittymäsuunnittelun perustekijöistä, ei senkään toteuttaminen välttämättä onnistu ilman tietoa käyttäjien toimintamalleista. Osa asiantuntijasovelluksen toiminnoista on, kuten yllä on kuvattu, usein automaattisia. Palautteen antaminen näistä toiminnoista on vaikeaa, sillä käyttäjän ei ole tarkoitus tietää, milloin toiminnot tapahtuvat - automaation tehtävänähän on nimenomaan vähentää työtaakkaa. Käyttäjien on kuitenkin pystyttävä valvomaan, että järjestelmä toimii odotetusti. Eri käyttäjäryhmille suunnatut erilaiset käyttöliittymät auttavat työtehtävien hahmottamisessa ja nopeuttavat työtä, mutta näidenkin suunnittelu on mahdotonta, ellei käyttäjien erilaisia rooleja tunneta riittävän hyvin. Käyttäjätutkimusta siis tarvitaan, jotta käyttöliittymät todella saataisiin vastaamaan käyttäjien toimintaa ja toivomuksia. 3

4 Käyttäjätiedon kerääminen Asiantuntijoihin kohdistuvassa käytettävyystutkimuksessa ongelmina on usein tiedon paljous ja käyttäjien tavoittamisen vaikeus. Monimutkaisiin prosesseihin tutustuminen on kuitenkin mahdollista vain todellisessa työympäristössä. Niinpä tutkimus on suunniteltava hyvin, että sen avulla saataisiin kerättyä tarvittavia tietoja rajatussa ajassa. Ennen käyttäjävierailua on mietittävä, millaisia asioita halutaan tietää ja miten tieto tallennetaan vierailun aikana. Ensimmäinen järkevä askel on monesti alan perusteisiin tutustuminen, sillä se helpottaa yhteistyötä käyttäjien kanssa ja kysymysten muodostamista (Gosbee ja Ritchie 1997). Asiantuntijasovellusta käytetään usein monissa eri työvaiheissa. Esimerkiksi tiedonhallintajärjestelmää tarvitaan kaikissa prosessin vaiheissa. Jo tietoa kerättäessä pitäisi pystyä tunnistamaan olennaiset prosessit, sillä valikoimattoman informaation haalimisen jälkeen analysointi on vaikeaa. Tutkimuksen aikana tulisi työskennellä eri rooleissa olevien käyttäjien kanssa, jotta päästäisiin tutustumaan kaikkiin työvaiheisiin ja työhön saataisiin erilaisia näkökulmia. (Sinkkonen et al s. 36) Koska työ on monimutkaista, on paras lähtökohta käyttäjien ymmärtämiseen yhteistyö heidän kanssaan. Tutkimus kannattaa tehdä käyttäjien työympäristössä, sillä näin voidaan saada mahdollisimman paljon havaintoja työprosessin kulusta. Hyvä lähestymistapa on kontekstin huomioon ottava suunnittelu ( Contextual design ), jonka on todettu toimivan muun muassa laboratoriolaitteistojen konseptisuunnittelussa (Jääskö ja Mattelmäki 2003). Tutkija käyttää tällöin osallistuvan havainnoinnin menetelmää, eli seuraa käyttäjän työtä ja keskustelee työn kulusta. Koska käyttäjä on asiantuntija työssään ja käytettävyystutkijalle ala on vieras, tutkija voi havainnointitilanteessa ottaa oppipojan roolin. Tällöin käyttäjälle on luontevaa selittää työn kulkua ja valintojaan ääneen. Menetelmä vastaa käyttäjätesteissä käytettyä ääneen ajattelun menetelmää. Tarkoituksena on saada selville käyttäjän päätelmät, oletukset ja mentaaliset mallit sekä syyt toiminnalle ja tehdyille valinnoille (Hackos ja Redish 1998 s. 131). Havainnointi ei aina tuo kaikkea tarvittavaa tietoa, sillä kaikkia olennaisia työtehtäviä ei välttämättä tehdä havainnoinnin aikana (Jääskö ja Mattelmäki 2003). Osa prosesseista voi myös kestää useita päiviä tai viikkoja. Havainnoinnin lisäksi kannattaa siis haastatella käyttäjiä ja tehdä haastattelun yhteydessä tärkeimmistä prosesseista prosessimallit, joissa käydään läpi prosessin vaiheet (Hackos ja Redish s ). Haastattelu sopii erityisesti tietojen tarkentamiseen, eli sen avulla voi selventää vierailussa epäselviksi jääneitä asioita. Koska tutkitut prosessit ovat monimutkaisia, ei kannata olettaa, että tiedonkeruu onnistuisi kerralla. Parempi on toimia iteratiivisesti eli palata käyttäjien luo projektin eri vaiheissa. Olisi hyvä, jos tarkennuksia voisi tarvittaessa kysyä tutuilta käyttäjiltä, jotta uusilta väärinymmärryksiltä vältyttäisiin. Raakamateriaalista käyttökelpoista tietoa Käyttäjädata on harvoin käyttökelpoista sellaisenaan. Materiaalin analysoinnin tarkoituksena on löytää olennaiset asiat ja purkaa ne ymmärrettävään muotoon. Myös muiden kuin tiedon keränneiden henkilöiden pitäisi pystyä hyödyntämään tutkimustuloksia, jotta käyttäjätuntemus siirtyisi kaikille suunnitteluun osallistuville. Koska käyttäjien työprosessit ovat monimutkaisia, on pidettävä huolta, ettei informaatiota häviä analyysin yhteydessä. Yksinkertaiset, arkiset käyttötarinat (Sinkkonen et al 2002 s. 38) siis tuskin riittävät kuvaamaan käyttäjien toimintoja. Toisaalta liikaa abstraktiotakin tulee varoa, koska muuten käyttäjät unohdetaan helposti, ja heistä tulee jälleen vain suorakaiteen muotoisia laatikoita kaaviossa (Sinkkonen et al 2002 s. 51). Jotta sekä käyttäjien inhimillisyys että työn yksityiskohdat säilyisivät, on tietoa esitettävä useassa eri muodossa. Käyttäjien ja heidän toimintaympäristönsä tunteminen on yksi käyttäjäkeskeisen suunnittelun lähtökohdista. Tätä varten voidaan tehdä käyttäjä- ja käyttömpäristöprofiilit (Hackon ja Redish 1998 s ), jotka kuvaavat eri käyttäjäryhmien edustajia sekä erilaisia työympäristöjä. Profiileista voi ilmetä esimerkiksi, että käyttäjien tietokoneenkäyttötaidot poikkeavat toisistaan ja että työympäristö vaikuttaa havaitsemiseen tai työrytmin nopeuteen. Kaaviot havainnollistavat suunnittelijan näkökulmasta toimintoja hyvin. Niitä kannattaa tehdä useilla eri tarkkuustasoilla. Ensin on hyvä hahmottaa laajat prosessit, koska muuten vaarana on yksityiskohtiin takertuminen. 4

5 Työkaaviodiagrammien avulla pyritään kuvaamaan yhteistyötä erilaissa tehtävissä eli ymmärtämään, kuinka töiden suoritus siirtyy eri ryhmien välillä. Tehtävälista jakaa työn yksityiskohtaisemmin tehtäviin. Tämän jälkeen tehtävistä voi muodostaa sarjoja tai vuokaavioita vaihtoehtoisine polkuinteen. Tavoitteena on ymmärtää, kuinka käyttäjät todellisuudessa tekevät työnsä, ja millaisia kokonais- ja osatavoitteita heillä on. Suunnitellun käyttöliittymän ei toki tarvitse vastata orjallisesti käyttäjän nykyistä työjärjestystä, vaan tärkeää on tavoitteiden saavuttaminen. (Hackon ja Redish 1998 s ) Kuten yllä on todettu, on järkevää jatkaa tietojen keruuta prosessin aikana. Iteratiiviseen suunnitteluun (Nielsen 1994) kuuluu myös tehtyjen käyttöliittymävalintojen esitteleminen käyttäjille jo varhaisessa vaiheessa. Jatkuvan kommunikaation myötä käyttäjät voivat havaita jo kehityksen alkuvaiheessa mahdolliset ongelmat käyttöliittymässä. Näin vältytään ajan tuhlaamiselta huonoihin ratkaisuihin ja suurilta väärinymmärryksiltä. Johtopäätökset Www-käyttöliittymän suunnitteleminen päivittäiseen asiantuntijakäyttöön eroaa melko paljon perinteisten wwwsivustojen suunnittelemisesta. Suunnittelun pohjana on aina käyttäjien ja näiden työtehtävien tunteminen, sillä harvoja valintoja on mahdollista pohjata maalaisjärkeen. Tiedon hankkimisen jälkeen kannattaa suunnittelussa silti tukeutua myös yleisiin ohjeistoihin ja tietoon ihmisen kognitiivisesta toiminnasta. Käyttäjien tunteminen mahdollistaa ohjeiden järkevän käytön. Asiantuntijasovelluksessa hyvästä käyttöliittymästä on paljon iloa, sillä monet käyttäjät saattavat käyttää sovellusta päivittäin. Koska asiantuntijatyön käytettävyystutkimus kuitenkin on haasteellista, ei sovellusten käytettävyyttä usein ole mietitty kovin tarkasti. Tutkimusmenetelmien valinta ja tarkka suunnittelu on tärkeää, jotta monimutkaisten prosessien tutkiminen olisi mahdollista, vaikka käyttäjät olisivatkin kiireisiä. Esseen tavoitteena oli muodostaa käsitys asiantuntijakäyttöön tarkoitetun www-käyttöliittymän suunnittelun haasteista. Haasteet tulivat esseen myötä selvemmiksi, mutta kattavien ratkaisujen kehittäminen jäi esseen ulkopuolelle. Jatkossa tavoitteenani onkin miettiä tapoja, joilla esitettyihin ongelmiin eri konventioiden yhdistämisestä, asiantuntijatyön tukemisesta ja asiantuntijoihin kohdistuvasta käytettävyystutkimuksesta voitaisiin löytää ratkaisuja. Lähteet Gosbee, J. ja Ritchie, E. (1997) Human-Computer Interaction and Medical Software Development. interactions. Vol. 4, No. 4, pp Hackos, J. T. ja Redish J. C. (1998) User and Task Analysis for Interface Design. John Wiley & Sons. New York. Jääskö, V. ja Mattelmäki, T. (2003) Observing and Probing. Designing Pleasurable Products And Interfaces. Proceedings of the 2003 international conference on Designing pleasurable products and interfaces, Nielsen, J. (1993) Usability Engineering. Academic Press, Inc. Rees, M. J. (2002) Evolving the Browser towards a Standard User Interface Architecture. ACM. Third Australasian conference on User interfaces. Vol. 7, pp 1-7. Riihiaho, S. (2004). Käytettävyden arviointi käyttäjien kanssa. Luentosarja kurssilla Johdatus käyttäjäkeskeiseen tuotekehitykseen. Teknillinen korkeakoulu. Saatavilla Viitattu Sinkkonen, I., Kuoppala, H., Parkkinen, J. ja Vastamäki R Käytettävyyden psykologia, Edita Oyj/IT Press, Helsinki. 5