RAKENNUSTEN KÄYTÖN ENERGIATEHOKKUUDEN MUUTOSJOHTAMINEN

Transkriptio

1 1 RAKENNUSTEN KÄYTÖN ENERGIATEHOKKUUDEN MUUTOSJOHTAMINEN Seminaariraportti Pertti Huhtanen Tammikuu 2011 v Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Tuotantotalouden laitos Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Ako Muutosjohtamisen seminaari

2 2 Tiedekunta/Osasto Fakultet/Sektion Faculty Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu Tuotantotalouden laitos Laitos Institution Department Työpsykologian ja johtamisen laboratorio Tekijä Författare Author Huhtanen, Pertti Työn nimi Arbetets titel Title Rakennusten käytön energiatehokkuuden muutosjohtaminen Oppiaine Läroämne Subject Kiinteistöjohtaminen, Osaamisen ja tiedon johtaminen Työn laji Arbetets art Level Seminaarityö Tiivistelmä Referat Abstract Aika Datum Month and year Sivumäärä Sidoantal Number of pages 16 Noin 40% energian loppukäytöstä Suomessa kuluu kiinteistö- ja rakennusalalla. Tavoitteeksi on asetettu 20% CO 2 -päästösäästö vuoteen 2020 mennessä. Energiatehokkuuden kehittämisessä yhä keskeisemmäksi nousee sosiaalinen energiansäästöpotentiaali. Energiatehokkuuden muutosjohtaminen määritellään viestinnäksi, jonka tavoitteena on sosiaalista potentiaalia hyödyntäen parantaa energiatehokkuutta. Muutosviestintä kilpailee muun median kanssa huomiosta, ajasta ja henkisestä energiasta. Energiatehokkuusmyötäisten asenteiden syntyminen vaatii ihmisten tietoisuuden kasvamista ja myönteisten mielikuvien syntymistä, paikallisia, ruohonjuuritason porinaporukoita, sosiaalista painetta ja vertailua, luokituksia ja toimivia, ymmärrettäviä mittareita. Lakisääteinen energiatodistus ja Green Building Council Finlandin (FIGBC) edistämät rakennetun ympäristön ekotehokkuusluokitukset ovat energiatehokkuuden muutosjohtamisen välineitä, joiden tunnettuutta, hyväksyttävyyttä ja arvostusta lisäämällä voidaan edistää energiatehokkuusmuutosta. Jatkotyön tulisi kohdistua siihen, miten tekniset isännöitsijät ja kiinteistöpäälliköt oppisivat sekä verkottumaan, jakamaan tietoaan, vaikuttamaan toistensa vaikuttimiin että synnyttämään asiakasyhtiöidensä ja niiden asukkaiden välisiä kytköksiä, verkostoja ja yhteistä oppimista. Avainsanat Nyckelord Keywords Kiinteistö- ja rakennusala, ilmastonmuutos, energiatehokkuus, energiatehokkuusdirektiivi, energiatodistus, ympäristöluokitus, isännöitsijä, kiinteistöpäällikkö, sosiaalinen energiansäästöpotentiaali, ympäristösosiologia, ympäristöviestintä, selittävä tieto, menetelmätieto, tehokkuustieto, sosiaalinen tieto, ympäristönmyötäinen käyttäytyminen. Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information Ohjaaja: Leena Seppänen, Aalto-yliopiston perustieteiden korkeakoulu

3 3 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 1 2. Sosiaalinen energiansäästöpotentiaali ja ympäristöviestintä 3 3. Tiedon välittynyt vaikutus ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen 5 4. Energiatehokkuuden muutosviestinnän sidosryhmät ja mielipiteet Erityyppisen tiedon konvergenssi teknisten isännöitsijöiden 14 (ITS -TEK) ja kiinteistöpäälliköiden (FMA) ammatillisessa lisäkoulutuksessa 6. Yhteenveto ja johtopäätökset 15 LÄHDELUETTELO 17

4 1 1 Johdanto Vuonna 2006 voimaan tullut energiapalveludirektiivi velvoittaa Suomen toteuttamaan toimia, joilla saavutetaan 9 prosentin energiansäästöt. ( 2009/kiinteistoalalle_uusi_energiatehokkuussopimus.html). Valtioneuvosto hyväksyi Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategian. Noin 40 % energian loppukäytöstä Suomessa kuluu kiinteistö- ja rakentamisalalla. Asuin- ja palvelurakennusten lämmitys ja huoneisto- ja kiinteistösähkö edustaa 30 % energiankäytöstä. Kuva 1. Energian loppukäyttö Suomessa vuonna 2003, yht. 308 TWh (Heljo ym 2005). Työ- ja elinkeinoministeriö asetti Energiatehokkuustoimikunnan, jonka jaosto 1 paneutuu rakennuksiin, korjausrakentamiseen, uudisrakentamiseen, kiinteistöjen käyttöön ja ylläpitoon, yhdyskuntarakenteeseen ja maankäyttöön. (TeM 2008, 3.)

5 2 Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulun kiinteistöjohtamisen professori Seppo Junnilan näkemys tuli esille Rakennetun ympäristön SHOK -seminaarissa : "Mikään muu teollisuuden ala ei pysty antamaan uskottavaa mallia ilmasto- ja energiahaasteen ratkaisemiseksi" (Junnila 2008). Energiatehokkuustoimikunnan väliraportissa todetaan: "Teoreettisten, teknologisten ja kaupallisten energiansäästöpotentiaalien lisäksi yhä keskeisemmäksi nousee käsite 'sosiaalinen potentiaali'. Se kuvaa energiatehokkuuden yhteiskunnallista hyväksyntää sekä eri toimijoiden kyvykkyyttä yhteistyöhön energiatehokkuuden edistämisessä." Tarvitaan toimijoiden välistä luottamusta ja vuoropuhelua mm. siitä, miten kukin kantaa vastuunsa energian käytön tehostamisessa. Energia-asiantuntijoiden ja energian käyttäjien vuorovaikutusta halutaan lisätä. (TeM 2008, 8.). Johtaminen voidaan määritellä tavoitteelliseksi viestinnäksi. Energiatehokkuuden muutosjohtaminen olisi tällöin määriteltävissä viestinnäksi, jonka tavoite on sosiaalista potentiaalia hyödyntäen parantaa energiatehokkuutta. Suomen hallituksen politiikkaohjelmista ja julkisten toimijoiden julistuksista ilmenee, että kiinteistö- ja rakentamisalan energiatehokkuustavoitteita ei voida saavuttaa pelkästään kaavoitusta kehittämällä ja uudisrakentamisen normiohjausta kiristämällä rakennuskanta uudistuu hitaasti, 1 % vuosittaisen kasvun vauhdilla. Maapallon kriittiseen lämpiämiseen vaikuttavat lyhyen aikavälin ilmastotavoitteet edellyttävät energiatehokkuuden tehostamista heti. Käytännössä se merkitsee olemassa olevien rakennusten energiankäytön merkittävää tehostamista sekä jokapäiväisen käytön ja ylläpidon että korjausrakentamisen keinoin (Martinkauppi 2010). Energiankäytön tehostamista ei riittävästi osata (Martinkauppi 2010, 73): Kansakunnan kannalta tärkeää ei ole ainoastaan huippuosaajien osaaminen, vaan olennaisempaa on koko kiinteistö- ja rakennusalan toimijoiden osaamisen tason nouseminen. Uutena haasteena on muutosviestien eli selittävän tiedon, menetelmätiedon, tehokkuustiedon ja sosiaalisen tiedon yhdistäminen, joka Kaiserin ja Fuhrerin (2003) mukaan voi edistää ympäristönmyötäistä käyttäytymistä (ecological behavior).

6 3 Tutkimuskysymykseni on, mitä perusteita, strategioita ja välineitä olemassa olevan rakennuskannan energiatehokkuuden muutosjohtamiseen ja muutosviestintään on löydettävissä. Kiinteistöalan Koulutussäätiö (KIINKO) on Suomen johtava kiinteistöalan aikuisoppilaitos. Rajaan sekä mahdollisen empiirisen aineiston keruun että aikuisten ammatilliseen lisäkoulutukseen liittyvän keinovalikoiman ideoinnin Kiinkon asiakaspiiriin (6000 opiskelijaa vuodessa). Luvussa 2 määrittelen sosiaalisen energiansäästöpotentiaalin, asemoin tutkimuskysymykseni Saundersin luonnonsuojelupsykologian tutkimusalueiden Rubikin kuutioon ja määrittelen ympäristöviestinnän ympäristösosiologian osana. Luku 3 käsittelee sekä Sternin että Kaiserin ja Fuhrerin mallia tiedon välittyneestä vaikutuksesta ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen ja esittelee näitä malleja tukevia tulkintoja. Luvussa 4 määrittelen energiatehokkuuden muutosviestinnän sidosryhmät ja esittelen näiden mielipiteitä kuvaavaa haastattelu- ja toimintatutkimustietoa. Lopuksi pohdin tiedon konvergenssia ja sen soveltamista ammatillisen lisäkoulutuksen ohjelmiin luvussa 5 ja esitän johtopäätöksiä luvussa 6. 2 Sosiaalinen energiansäästöpotentiaali ja ympäristöviestintä American Psychological Associationin julkaisussa Psychology & Global Climate Change (2010, 71) eritellään keinoja, joilla voidaan pyrkiä ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen: viranomaisten normiohjaus (esim. energiatehokkuus- ja muut rakentamismääräykset) taloudelliset kannusteet (esim. energiaverot, vaihtoehtoenergian verohelpotukset) infrastruktuuri (energiatehokas teknologia, joukkoliikenne, nollaenergiarakentaminen) institutionaaliset keinot (esim. päästökauppa, luokitusjärjestelmät, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyösopimukset) viestintä ja informaation levittäminen (informaation tarjoaminen, suostuttelu, mainonta, henkilökohtainen viestintä) (mukaillen Kauffman-Hayoz & Gutscher, 2001).

7 4 Tässä seminaarityössä pohdin muutosjohtamista viestinnän ja tiedon levittämisen näkökulmasta. Energiatehokkuustoimikunnan teknisten ja kaupallisten keinojen rinnalle kaipaama "sosiaalinen energiansäästöpotentiaali" määriteltiin energiatehokkuuden yhteiskunnalliseksi hyväksynnäksi, eri toimijoiden yhteistyökyvykkyydeksi, luottamukseksi ja vuoropuheluksi siitä, miten kukin kantaa vastuunsa energian käytön tehostamisessa (TeM 2008, 8). Tämä vaatii prosessien ja toimintamallien tutkimussisältöihin uusia lähestymiskulmia. Nykyisellään aiheita kuvataan näin (RYM SHOK 2009): Toiminta- ja liiketoimintamallit Arvoverkot, lean construction, palvelujen tuotteistaminen, uuden teknologian soveltaminen liiketoiminnassa, asiakas- ja käyttäjälähtöisen päätöksenteon tuen menetelmät, asiakastarpeiden hallinta palvelu- ja tuotantoprosesseissa, asiakkaalle syntyvän lisäarvon arviointi, toimitusketjun hallintaa tukevat teknologiat, projektitoiminnan ajanhallinta. Elinkaaren hallinta Elinkaarivaatimukset ja -arviointi, elinkaarikustannukset, ympäristöarvioinnit, konseptit ja vaatimusten hallinta, tulevaisuuden tutkimusmenetelmät, ilmastonmuutos, ylläpitosuunnittelu, riskienhallinta, tuotetietopankit, inhimilliset tekijät toteutuksessa, ilmiömallinnuksen yhdistäminen tietomalleihin. Kuva 2. Luonnonsuojelubiologia ja luonnonsuojelupsykologia (Saunders 2003, 139). Uudeksi, täydentäväksi lähestymistavaksi voitaisiin ottaa "Conservation Psychology", joka voidaan suomentaa luonnonsuojelupsykologiaksi. Luonnonsuojelupsykologian tutkimus voisi

8 5 suuntautua yhteisötasolle, soveltaviin ja arvioiviin hankkeisiin. Yksi oleellinen osa-alue, "Environmental Sociology" l. ympäristösosiologia, pohtii muun muassa ympäristöviestintää. "Ympäristöviestinnän vaikutukset liittyvät ihmisen ja muun luonnon välisen suhteen muotoutumiseen, ihmisten ympäristötietoisuuden rakentumiseen sekä erilaisten yhteiskunnallisten toimijoiden väliseen vuorovaikutukseen ympäristöasioissa" (Lyytimäki et Palosaari 2004, 9). Saundersin luonnonsuojelupsykologian tutkimusalueiden hahmotelmassa (kuva 3, Saunders 2003, 141) tutkimuskysymykseni asettuu laatikkoon applied (identifying effective strategies), group level ja social norms and discourses. Suomeksi nuo termit voitaisiin kääntää soveltava (tehokkaita strategioita etsivä), ryhmätason sosiaalisia normeja ja diskursseja koskeva tutkimus. Kuva 3. Luonnonsuojelupsykologian tutkimusalueiden hahmotelma (Saunders 2003, 141). 3 Tiedon välittynyt vaikutus ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen Kiinteistö- ja rakentamisalan laatu on jatkuvan keskustelun kohteena. Laatua voisi mitata taguchilaisittain sillä, kuinka suuri haitta tai hyöty kiinteistöalan resurssien käytöstä (raakaaineet, energia, vesi, ilma) ja sen aikaansaamista tuotteista on yhteiskunnalle kokonaisuudessaan (Osaamisen ja täystyöllisyyden Suomi 2003, 112; Tervonen 2007, 21). Kiinteistöalan toimijoiden vuoropuhelun edistäminen ja yhteistyökyvykkyyden kehittäminen tarjoaa tutkimukselle haasteen. Ilmastonmuutoksen torjunnassa ja energiatehokkuuden

9 6 parantamisessa kyse on luonnontieteellisten ja teknologisten innovaatioiden lisäksi yhä enemmän toimintajärjestelmien sisäisten ja niiden välisten kriisien ja ristiriitojen pohjalta uuden oppimisesta. Viestintätekniikoiden on havaittu lisäävän tietoa mutta vaikuttavan käyttäytymiseen hyvin vähän. Sen sijaan välitön tai taajaan saatava kotitalouden energiankäytön palautetieto on johtanut 5-12 % säästöön. Vaikuttavuus johtuu siitä, että tieto liittyy käyttäjän tilanteeseen ja auttaa oppimaan, miten säästö saavutetaan (APA 2010, 75). Kuva 4. Kolbin kokemuksellisen oppimisen sykli sovellettuna energian käyttöön (Darby 2009). Darby (2009) on soveltanut Kolbin kokemuksellisen oppimisen sykliä energian käyttöön. Nopea palautetieto auttaa ymmärtämään käyttötapojen yhteyden energiankäyttöön ja siten johtaa käyttäytymismuutokseen. Sternin (1999, 467) mukaan informaatio voi vaikuttaa ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen tehokkaasti, jos se esitetään samaan aikaan ja siinä yhteydessä, jossa käyttäytyminen ilmenee vaikuttamisen kohderyhmä voi helposti varmistua tiedon oikeellisuudesta kohderyhmä samaistuu esim. mediassa esiintyvään esimerkkijoukkoon se on peräisin luotettavasta lähteestä

10 7 sen yhteydessä pyydetään kaikkia sitoutumaan kuvattuun käyttäytymiseen interventio muistuttaa normeista, jotka tukevat tavoiteltua käyttäytymistä. Energiatehokkuuden parantamista voidaan edistää erilaisin interventioin (APA 2010, 75), kuten taloudellisin kannustein. Sellaisia ovat mm. energian hinnan sitominen käyttöajankohtaan (esim. yösähkö), energiansäästön palkitseminen (Vuoden taloyhtiöteko, Ympäristön hyväksi palkinto) ja yhteiskunnan tuki energiakatselmuksiin, investointeihin sekä ESCO-hankkeisiin ( Interventioiden vaikuttavuus ei selity pelkästään yksinkertaisten hintajoustomallien avulla. Se voi vaihdella toteuttamistavasta riippuen jopa kymmenkertaisesti. Parhaisiin tuloksiin päästään, kun taloudellisten kannustimien lisäksi pienennetään kuluttajan energiatehokkuusinvestointien kognitiivisia esteitä esimerkiksi auttamalla häntä etsimään luotettavia energiakatselmoijia (YM 2008), hyväksyttyjä energiakorjausurakoitsijoita, työn valvojia ja edullista rahoitusta (Gardner et Stern 2008, 23). Urakoitsijoiden ja valvojien etsiminen on kohteen koosta riippumatta työlästä. Kiinteistöpäällikön tai suuren asuntoosakeyhtiömassan isännöitsijän vaivannäkö on paremmin suhteessa saavutettavissa oleviin säästöihin kuin pienen asunto-osakeyhtiön hallituksen tai omakotitalon asukkaan. Energiansäästön palvelukeskus Motiva Oy on toteuttanut yksittäiselle asukkaalle ja toimitilan käyttäjälle suunnattuja kampanjoita, muun muassa vuosittaisen energiansäästöviikon. Niissä Sternin edellä kuvaamat edellytykset toteutuvat: yrityksen tai yhteisön kampanjayhteyshenkilö julkaisee energiansäästöviikon kunakin päivänä yhden energiansäästövinkin. Siinä esimerkiksi pyydetään kaikkia lounaalle lähtiessään laittamaan tietokoneensa lepotilaan ja sammuttamaan työhuoneensa valot. Ohjeen oikeellisuus on helppo tarkistaa Motivan verkkosivuilta. Siellä on myös esimerkkitarinoita yrityksistä ja yhteisöistä, jotka ovat energiansäästöviikon toimillaan saavuttaneet säästöjä. Motiva on Suomen valtion omistama osakeyhtiö, ja kansalaiset pitänevät edelleen valtiota luotettavana lähteenä. Kaiser ja Fuhrer (2003) ovat tutkineet tiedon välittynyttä vaikutusta ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen. Pelkästään tiedon määrän lisääminen ei vaikuta ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen. Vaikka erityyppistä tietoa olisikin hankittu, vain yhtaikaisella ja kokoavalla (convergent) tiedolla voidaan edistää sosiaalisen tiedon muodostumista, vaikuttaa asenteisiin, pyrkimyksiin ja ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen.

11 8 Kuva 5. Tiedon välittynyt vaikutus ympäristönmyötäiseen käyttäytymiseen (Kaiser ja Fuhrer 2003, 606). Selittävä ympäristötieto (declarative knowledge) yleensä vastaa kysymykseen, miten tietty ympäristön järjestelmä toimii. Menetelmätieto (procedural knowledge) kertoo, kuinka asetettuun ympäristötavoitteeseen voidaan päästä. Tehokkuustieto (effectiveness knowledge) kertoo eri käyttäytymistapojen suhteellisesta vaikutuksesta ympäristöön. Sosiaalisen tiedon voidaan nähdä syntyvän sekä toisten ihmisten vaikuttimista ja tahtotiloista että yhteisön jaetusta tiedosta (konventionaalisista ja moraalisista normeista). (Kaiser & Fuhrer 2003, ). Motivan koordinoiman kuluttajien energianeuvonnan iltapäivän esityksissä nousi myös esille toinen ilmaisu sosiaaliselle tiedolle: peer pressure eli naapurien painostus (Motiva 2010). Viime kädessä tietoisuus ympäristöongelmista ei kuitenkaan ratkaise mitään vaan se, mitä sosiaalisia projekteja ympäristönsuojelun nimissä edistetään (Hajer 1996, 247; teoksessa Mesimäki 2004, 43). Psykologit ovat tutkineet sosiaalisia interventioita, kuten energiaa säästävän käyttäytymisen mallinnusta, ystävien keskinäistä viestintää, sosiaalisen markkinoinnin tekniikoita ja vetoamista sosiaalisiin tavoitteisiin tai normeihin. Vaikuttavuutta on havaittu hallituissa kenttäkokeissa, mutta suuria asumisen energiatehokkuuteen vaikuttavia interventioita ei APA:n raportin mukaan ole tutkittu (APA 2010, 75).

12 9 Mesimäki (2004, 152) tuo esille sosiaalisen tiedon merkitystä konkreettisesti: Vielä yksi yllättävän yksinkertainen, mutta ehkä varsin merkittävä oivallus yksilön ympäristövastuullisuuden motivaatiotekijöiden tarkastelusta löytyy: keskustelu ympäristöasioista lähipiirissä edistää henkilön positiivisia käsityksiä ympäristövastuullisen toiminnan merkittävyydestä (vrt. Anttila 1994). Monille haastattelemilleni ekoille keskustelu ympäristöasioista ystävien kanssa tai järjestötoiminnan piirissä on tärkeä tiedon lähde. Vaikka elämäntavan valinta ei olekaan ulkoa ohjautunutta, tunnustetaan myös esimerkin osuus omien toimintatapojen valinnassa. Sosiaalisten tilanteiden merkitystä ei siten ole syytä aliarvioida ympäristövastuullisuuden motiiveja pohdittaessa. Marja Järvelä ja Markku Wilenius (1996, 16) esittävät kysymyksen, minkälaisia ominaisuuksia ympäristön suojelu edellyttää eri sosiaalisilta yhteisöiltä. Heidän mukaansa keskeiset sosiaalisen sidoksen käsitteet, kuten ihmisten tai ihmisryhmien välinen solidaarisuus, voivat saada kokonaan uusia ulottuvuuksia, kun ympäristöongelmat muotoillaan yhteiskunnallisiksi kysymyksiksi. 4 Energiatehokkuuden muutosviestinnän sidosryhmät ja mielipiteet Roadmap of Transformation of Energy Use in Buildings kuvaa rakennusten energiatehokkuuden muutosjohtamisen sidosryhmät seuraavasti: valtiovalta (Government authorities) kiinteistökehittäjät (Developers) sijoittajat, rahoittajat (Investors) energialaitokset (Utilities) materiaalitoimittajat (Suppliers and manufacturers) arkkitehdit, insinöörit, urakoitsijat, rakentajat (Architects, engineers, contractors, craftsmen) rakennusten käyttäjät (Occupiers). Tässä seminaarityössä tarkastelen rakennusten asukkaita, käyttäjiä, käyttöä ja käytön johtamista. Asukkaiden ja toimitila-asiakkaiden näkemys energian säästämisen vaikutuksesta energiaongelmien ratkaisemisessa on vaihdellut reilun neljännesvuosisadan aikana talouden

13 10 Kuva 6. Suomalaisten näkemys energian säästämisen vaikutuksesta energiaongelmien ratkaisemisessa (Kiljunen 2010). korkea- ja laskusuhdanteiden mukana jonkin verran. Vuoden 1987 kulutusjuhlahuumassa 56% kansalaisista ei uskonut energiansäästön vaikuttavan energiaongelmien ratkaisuun, laman

14 11 jälkikouristuksissa luku oli alimmillaan 34% ja 2000-luvulla on oltu 44-48% välillä. Vastaavasti 42-47% uskoo säästämisen ratkaisevan energiaongelmat. (Kiljunen 2010) Tarkastelujaksolla on nähty useita talouden taantumia ja nousuja, koettu vuoden 1973 öljykriisin seuraukset rakennusten energiamääräyksineen ja kuultu ilmastonmuutoksen uhkaavan, ellei energiankäytöstä johtuvia hiilidioksidipäästöjä saada nopeasti kuriin. Suuretkaan muutokset eivät ole merkittävästi vaikuttaneet suomalaisten käsitykseen energiansäästön vaikutuksesta energiaongelman ratkaisemisessa. Asuinrakennuksissa käyttöä ja ylläpitoa johtaa pääsääntöisesti asunto-osakeyhtiön tai kiinteistöosakeyhtiön isännöitsijä, jolla saattaa olla tukenaan tekninen isännöitsijä. Toimitiloissa vastaavassa asemassa on yleensä kiinteistöpäällikkö. Millä tavoin ammatikseen kiinteistöjen energiankäyttöä johtava toimihenkilö suhtautuu energiatehokkuuden parantamiseen? Kiinteistöalan Koulutussäätiön ammatillisen oppilaitoksen oppilaitosluvassa on määritelty työelämän palvelutehtävä. Osana työelämän palvelutehtävää KIINKO toteutti vuosina yhdessä Suomen Kiinteistöliiton, Suomen Isännöintiliiton, MJK-Instituutin, Matinkylän Huolto Oy:n, YIT Kiinteistötekniikka Oy:n ja Isännöinti Oy:n (nimi muutettu) kanssa TYKEhankkeen "Osaamistarpeiden ennakointi kiinteistö- ja rakennusalan yrityksille" (OpH:n päätös 173/519/2006). Hankeen osana toteutettiin verkkokysely "Mitkä asiat vaikuttavat kiinteistöja rakentamisalan kehitykseen 10 vuoden tähtäimellä" (Kuusinen ja Lähdeniemi 2008). Osallistujat kutsuttiin verkkokyselyyn henkilökohtaisella sähköpostiviestillä, joihin saatiin osoitetta Kiinko-rekisteristä. Vastaamaan pyydettiin mennessä, ja uusintakutsu lähti Verkkokyselyyn osallistui vastaajaa (16,4 % osoitteista), joista 321 (4,5 %) vastasi systemaattisesti alusta loppuun saakka. Tuloksena saatiin näkemystä lähitulevaisuuden haasteista, joista 257 (5.378 kannanottoa) vietiin arviointivaiheeseen. Kuvassa 7 pallojen sijainti pystyakselilla kuvaa aihe-aluetta käsittelevien vastausten tärkeyttä, sijainti vaaka-akselilla tärkeysvastausten erimielisyyttä (standardipoikkeamaa) ja pallojen koko kuvaa aihe-aluetta käsittelevien vastausten määrää (% vastaajista).

15 12 Kaikkien vastaajien näkemykset kiinteistö- ja rakentamisalan kehitykseen 10 vuoden tähtäimellä eniten vaikuttaviksi asioiksi olivat: 1. ympäristötietoisuus ja energiatehokkuus (22,9 % vastauksista) 2. yksilölliset asiakastarpeet, korkea vaatimustaso (21,3 %) 3. talous, omistajuus, rahoitus (20,4 %) 4. väestön ikääntyminen (16,1 %) 5. ammattitaidon merkityksen kasvu (15,9 %). Kuten yleisessä mielipiteessä, myös kiinteistö- ja rakentamisalan toimijoiden vastauksissa ympäristötietoisuus ja energiatehokkuus nostettiin tärkeäksi. Tosin se kilpaili huomiosta Kuva 7. "Mitkä asiat vaikuttavat kiinteistö ja rakentamisalan kehitykseen 10 vuoden tähtäimellä? Vastausten määrä (%), asian tärkeys (pystyakselilla, 0-100) ja tärkeyden erimielisyys (vaaka-akselilla, standardipoikkeama). Kaikki vastaajat. (Kuusinen ja Lähdeniemi 2008.)

16 13 monien yhtä tärkeiksi koettujen asioiden kanssa. Tuloksen luoma mielikuva energiatehokkuuden tärkeydestä on retoriikkaa, joka on ristiriidassa isännöitsijän ja kiinteistöpäällikön arkityöhön nähden. Isännöitsijän työpanoksesta hyvin pieni osa käytetään energiatehokkuustyöhön, jos koko elinkaarihallinnan osuus työajasta on 13 % (Isännöinnin ammattitutkimus 2007, 10). Kiinteistöalan Koulutussäätiö on vuodesta 1992 alkaen järjestänyt Teknisen isännöitsijän koulutuksen ja tutkinnon (ITS -TEK) kahdesti vuodessa. Isännöintiä tukevaan asiantuntijatehtävään valmistavaan koulutukseen hakeudutaan hyvin vaihtelevan peruskoulutuksen ja työkokemuksen pohjalta. ITS -TEK -tutkintokoulutukseen hakeutuneiden kokemia oppimishaasteita tutkittiin tammikuussa 2009 aloittaneiden 39 opiskelijan ryhmässä. He saivat ennakkotehtäväksi pohtia teknisen isännöitsijän tehtäväalueita ja haasteita. Aloituspäivänä muodostettiin kuusi ryhmää siten, että ryhmien kesken sukupuolijakauma olisi mahdollisimman tasainen, jäsenet olisivat erilaisilta paikkakunnilta ja työpaikat olisivat erityyppisiä. Ryhmien tehtävänä oli keskustellen päästä yksimielisyyteen seitsemästä tärkeimmästä haasteesta, kirjata ne piirtoheitinkalvolle ja esittää tuloksensa kahdessa minuutissa muille ryhmille. Vastauksia saatiin seuraavasti: elinkaarisuunnittelu o kuntoarvio (4) o korjaushankkeen rahoitus ja kustannushallinta (8) huoltokirja ja sen päivittäminen (2) kunnossapidon ja viankorjauksen oikea ajoitus ennakoiva kunnossapito (3) huoltosopimusten hallinta ja sopimusyhteistyö palvelujen laadunhallinta (5) viankorjaus ja laskun maksajan selvittäminen (3) energiatodistus ja energiatehokkuus (4) asiakassuuntautuneisuus o viestintä (3) o tavoitettavuus ja henkilökohtainen tai puhelinpalvelu (2) o asukasdemokratia

17 14 viranomaisyhteistyö taloautomaation ja tietojärjestelmien ylläpito ja päivitys. Neljä vastausta 34:stä koski välittömästi energiatehokkuuteen liittyviä asioita. Tekninen isännöitsijä ei vastaa asunto-osakeyhtiön hallinnosta. Tässä suhteessa hänen toimenkuvassaan pitäisi olla mahdollisuus keskittyä elinkaaren hallintaan ja sen osana energiatehokkuuden kehittämiseen. Kuitenkin energiatehokkuusteema joutuu kilpailemaan huomiosta myös teknisen isännöitsijän oppimishaasteiden maailmassa. Kiinteistö- ja rakentamisalan energiatehokkuuspuhe poikkeaa myös tässä kohdin arkitodellisuudesta. 5 Erityyppisen tiedon konvergenssi teknisten isännöitsijöiden ja kiinteistöpäälliköiden ammatillisessa lisäkoulutuksessa Teknisten isännöitsijöiden ja kiinteistöpäälliköiden ammatillisessa lisäkoulutuksessa toteutetaan ja opiskellaan itse energiatehokkuuden muutosviestintää. Se voi vaikuttaa sekä näiden ammattilaisten omaan rakennusten energiatehokkuutta edistävään toimintaan että heidän asiakkaidensa asukkaiden tai toimitila-asiakkaiden energiatehokkuuspäätöksiin ja kulutuskäyttäytymiseen. Selittävä energiatehokkuustieto kuvaa, miten energiaa käyttävä rakenne tai järjestelmä toimii. Menetelmätieto kertoo, miten rakenteen tai järjestelmän energiatehokkuuteen voidaan vaikuttaa, ja tehokkuustieto puolestaan kuvaa esim. energiatehokkuusinvestoinnin takaisinmaksuaikaa, investoinnin tuottoprosenttia esim. sisäisen korkokannan menetelmällä laskettuna tai hiilijalanjäljen pienentymistä tehostamistoimen seurauksena. Edelliset kolme tiedon tyyppiä voitaneen istuttaa ammatillisen lisäkoulutuksen ohjelmiin. Kaiser & Fuhrer (2003, 600) kaipasivat kuitenkin erityyppisen tiedon konvergenssia sosiaalisen tiedon kanssa. Se voi syntyä sekä toisten ihmisten vaikuttimista ja tahtotiloista että yhteisön jaetusta tiedosta - konventionaalisista ja moraalisista normeista, naapurin aiheuttamasta paineesta.

18 15 7 Yhteenveto ja johtopäätökset Kiinteistön käyttö- ja ylläpitoala on vasta retorisella tasolla valmistautumassa energiatehokkuusvaatimusten aiheuttamaan muutostarpeeseen. Vaikka energiatehokkuus on johtamispuheen tasolla tärkeimpiä tavoitteita, energiakustannusten säästöpotentiaali ei yksin riitä innostamaan käyttäjää parannusinvestointeihin, elleivät energian käytön kustannukset nouse rajusti (Bordass et al 2001, Lee et Yik 2006; teoksessa Nousiainen et Junnila 2008, 275). Liian ankara normiohjaus johtaa vastustukseen ja valvonnan mahdottomuuteen. Hyviä tuloksia voidaan saavuttaa yhdistämällä vapaaehtoisia luokitusjärjestelmiä normiohjaukseen. (Lee et Yik 2006, 494). Tarvitaan tiedon ja osaamisen levittämistä eri toimijoiden ryhmiin ja verkostoihin muutosviestintää ja sen osaamista ja koulutusta. Energiatehokkuustieto on sirpaleista ja osin ristiriitaistakin. Lainsäätäjän ja hallituksen aikeita energiamääräyksien kiristämiseksi väärällä tavalla kritisoidaan julkisuudessa (energiatyhmyrit.blogspot.com). Energiatehokkuuden muutosjohtaminen ja sen keskeinen väline, muutosviestintä, kilpailee muun median kanssa huomiosta, ajasta ja henkisestä energiasta. Energiatehokkuusmyötäisten asenteiden syntyminen vaatii ihmisten tietoisuuden kasvamista ja myönteisten mielikuvien syntymistä, paikallisia, ruohonjuuritason porinaporukoita, sosiaalista painetta ja vertailua, luokituksia ja toimivia, ymmärrettäviä mittareita. Meillä on asiakkaina 80 taloyhtiötä, joissa asuu noin 3500 asukasta. Energiaeksperteiksi haluavien tiedotustilaisuuteen odotimme edustajia 10 taloyhtiöstä, mutta tulijoita olikin tuplasti sen verran. Koulutustilaisuuksissa on käyty läpi energiaekspertin ominaisuuksia, kunkin ekspertin kiinnostuksen kohteet omassa talossa sekä veden-, sähkön- ja energiankulutuksien lähtöarvot ja tavoitteet Eksperttitoiminnan tavoitteeksi asetettu markan vuotuinen säästö ylitettiin. Sitä enemmän haimme kuitenkin asumisen ja toiminnan tason paranemista taloyhtiöissä päätösten tekeminen ja niiden loppuun vieminen

19 16 helpottui. (Isännöitsijä AIT ISA Ismo Lievonen, Jyväskylän Kiinteistöpalvelu Oy ISA, Yleishyödyllisissä asunto-osakeyhtiöissä on toteutettu vapaaehtoisuuteen perustuvaa energiaeksperttitoimintaa, joka on tuottanut hyviä tuloksia. Sen pohjalta olisi mahdollista kehittää myös yksityisille asunto-osakeyhtiöille sopiva toimintamalli, joka vaikuttaisi yksittäisen asukkaan energiakäyttäytymiseen ja tukisi myönteisiä energiatehokkuustekoja. Toimitilojen laitteiden ja valaistuksen oikealla käytöllä on saavutettu % säästöjä (Junnila 2007, 336). Samansuuntaisia tuloksia on omassa empiirisessä datassani 1980-luvun alkupuolelta (Kari Kuronen, Pertti Tonteri, Rauno Pousi; Honeywell Oy Energiansäästöpalvelut 1983; henkilökohtainen tiedonanto). Lakisääteinen energiatodistus (energiatodistus.motiva.fi) ja Green Building Council Finlandin ( edistämät rakennetun ympäristön vapaaehtoiset ekotehokkuusluokitukset ovat energiatehokkuuden muutosjohtamisen välineitä, joiden tunnettuutta, hyväksyttävyyttä ja arvostusta lisäämällä voidaan edistää energiatehokkuusmuutosta. Yhteiskunta jossain määrin tukee kiinteistöalan ammatillista lisäkoulutusta, ja kokemuksen mukaan tuki houkuttelee myös yrityksiä sijoittamaan koulutukseen. Energiatehokkuuden muutosviestinnän taidot ovat idullaan, ja kehitystä tulisi vahvistaa sekä pitkäkestoisen tutkintokoulutuksen että nopeasyklisten ajankohtaisseminaarien avulla. Jatkotyöni tulisi kohdistua siihen, miten tekniset isännöitsijät ja kiinteistöpäälliköt oppisivat sekä verkottumaan, jakamaan tietoaan, vaikuttamaan toistensa vaikuttimiin että synnyttämään asiakasyhtiöidensä ja niiden asukkaiden välisiä kytköksiä, verkostoja ja yhteistä oppimista. Myös 1980-luvun olosuhteissa toimivaksi kokemani energiankäytön tulosjohtamismalli tulisi määritellä nykypäivän termein ja ottaa millimetripaperin sijasta käyttöön nykytietotekniikan tiedonkeruu- ja analyysimetodit.

20 17 LÄHTEET Anttila, U. 1994: Ympäristötietoisuus, muut ja minä. Teoksessa Pirttilä-Backman, A.-M. & Vesala, K.: Kognitiosta maailmankuvan ulottuvuuksiin. Helsingin yliopiston sosiaalipsykologian laitoksen tutkimuksia 2/1994. Bordass, B., Leaman, A., Ruyssevelt, P. (2001). Assessing building performance in use 5: conclusions and implications. Building Research & Information 29(2), Darby, S. (2009). Is more feedback on water use useful? Some lessons from energy feedback research. Waterwise Masterclass on Changing Water Using Behaviours. Seminaariesitelmä , Defra, London. Saatavissa: < socialmasterclass/sarah%20darby.pdf >. [Verkkodokumentti, viittauspäivä ]. Darby, S. (2000). Making it obvious: designing feedback into energy consumption. Proceedings of the 2nd International Conference on Energy Efficiency in Household Appliances and Lighting. Italian Association of Energy Economists/EC-SAVE programme. Saatavissa: < _390.pdf>. [Verkkodokumentti, viittauspäivä ]. Energiatehokkuustoimikunnan väliraportti Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. <energiatodistus.motiva.fi>. [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] Esimerkki pientalon energiaselvityksestä (2008). Helsinki: Ympäristöministeriö. < [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] Gardner, G., Stern, P. (2008). The short list: Most effective actions U.S. households can take to limit climate change. Environment, 50(5), Heljo, J., Nippala, E., Nuuttila, H. (2005). Rakennusten energiankulutus ja CO 2 -ekv päästöt Suomessa. Raportti 2005:4. Tampere: Tampereen teknillinen yliopisto, Rakentamistalouden laitos. < [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] < [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] < [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] < energiatehokkuussopimus.html>. [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] < [Verkkodokumentti, viittauspäivä ] Junnila, S. (2007). The potential effect of end-users on energy conservation in office buildings. Facilities, Vol. 25, No. 7/8, pp