ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA

Transkriptio

1 ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA Ohjelehtinen raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä. Suvi Kähäri Emmi Pentinniemi Anna Tikkanen Opinnäytetyö Tammikuu 2007 Sosiaali- ja terveysala

2 JYVÄSKYLÄ UNIVERSITY OF APPLIED SCIENCES DESCRIPTION Date Author(s) KÄHÄRI, Suvi PENTINNIEMI, Emmi TIKKANEN, Anna Type of Publication Bachelor s Thesis Pages 41 Confidential Language Finnish Until Title AS MOTHER, FATHER AND PARTNER A leaflet of sexuality during pregnancy and after delivery, and of contraception methods after birth. Degree Programme Degree program of nursing, midwifery Tutor(s) MANNINEN, Helena POHJOLAINEN, Maritta Assigned by Korpilahti-Muurame region of health, prenatal clinic of Korpilahti. Abstract Sexuality is an important part of life. Sexuality and relationship changes of parents have been studied in recent years a lot. Studies have shown that families are especially interested in relationship changes caused by the first child. The birth of the first child often causes a notable crisis in relationships. Contraception has invested in Finland a lot. The aim is to give families necessary information and help them to choose the best alternative. However contraception of pregnancy does not work as well as it should. Families are aware of the risks, but they do not use effective contraception. The purpose of the project was to produce a leaflet for families. The leaflet contains information sexuality during pregnancy and after birth and contraception methods after delivery. The leaflet is handed out at the prenatal clinic of Korpilahti, which is part of the Korpilahti-Muurame region of health. The aim of the project was to introduce the changes which pregnancy and childbirth bring to relationships and sexuality. The aim was also to encourage parents to realize the meaning of their relationship when the family s size is changing. Keywords sexuality, pregnancy, relationship, parenthood, contraception Miscellaneous

3 JYVÄSKYLÄN AMMATTIKORKEAKOULU Tekijä(t) KÄHÄRI, Suvi PENTINNIEMI, Emmi TIKKANEN, Anna Julkaisun laji Opinnäytetyö Sivumäärä Luottamuksellisuus KUVAILULEHTI Päivämäärä Julkaisun kieli Suomi Salainen saakka Työn nimi ÄITINÄ, ISÄNÄ, KUMPPANINA Ohjelehtinen raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä. Koulutusohjelma Kätilötyön koulutusohjelma Työn ohjaaja(t) MANNINEN, Helena POHJOLAINEN, Maritta Toimeksiantaja(t) Korpilahden-Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvola Tiivistelmä Seksuaalisuus on tärkeä osa parisuhdetta kaikissa elämäntilanteissa. Raskauden ja synnytyksen vaikutuksia parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen on tutkittu viime vuosina aikaisempaa enemmän. Parit ovat etenkin kiinnostuneita ensimmäisen lapsen syntymisen vaikutuksista parisuhteeseen. Ensimmäisen lapsen syntymä aiheuttaakin usein suuren kriisin parisuhteessa. Synnytyksen jälkeiseen raskaudenehkäisyyn panostetaan Suomessa yhä enemmän. Perheille halutaan antaa tietoa eri vaihtoehdoista. Kuitenkaan raskaudenehkäisy ei synnytyksen jälkeen toimi vielä tarpeeksi hyvin. Raskaudenehkäisystä ei aina huolehdita, vaikka riskit tiedostetaankin. Projektin tarkoituksena on tuottaa ohjelehtinen perheille raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan käyttöön. Projektin tavoitteena on tuoda esille raskauden ja lapsen syntymän mukanaan tuomia muutoksia parisuhteeseen ja seksuaalielämään. Tavoitteena on ohjelehtisen avulla tukea vanhempia huomaamaan parisuhteen merkitys perhekoon muuttuessa. Avainsanat (asiasanat) seksuaalisuus, raskaudenehkäisy, parisuhde, vanhemmuus Muut tiedot

4 1 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO SEKSUAALISUUS Mitä seksuaalisuus on? Naisen seksuaalisuus Miehen seksuaalisuus RASKAUDEN AIKAINEN SEKSUAALISUUS Raskaus Raskauden ensimmäinen kolmannes Raskauden toinen kolmannes Raskauden viimeinen kolmannes SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN SEKSUAALISUUS Seksuaalinen halukkuus Seksuaalielämä synnytyksen jälkeen Synnytyksestä palautuminen Imetys seksuaalisena kokemuksena PARISUHDE JA VANHEMMUUS Parisuhde Vanhemmuus Äitiys Isyys SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN RASKAUDENEHKÄISY Synnytyksen jälkeinen hedelmällisyys Synnytyksen jälkeiset raskaudenehkäisymenetelmät KIRJALLINEN MATERIAALI Kirjallinen materiaali neuvonnan tukena Kirjallisen materiaalin vaatimukset Ulkoasu PROJEKTIN KULKU Projektin lähtökohdat ja kohderyhmä Projektin tavoitteet, tarkoitus ja tuotos Projektin suunnittelu Projektin toteutus Projektin arviointi POHDINTA...33

5 2 LÄHTEET...37 Liite 1: Yhteistyösopimus.40 Liite 2: Ohjelehtinen

6 3 1. JOHDANTO Seksuaalisuus on yksi parisuhteen suurimmista haasteista. Siitä puolisoilla on yleensä myös suuret toiveet ja odotukset. Aina kuitenkaan parin seksuaaliset halut ja toiveet eivät kohtaa. Raskaus ja synnytys tuovat mukanaan muutoksia parisuhteen seksuaalielämään. (Cacciatore, Heinonen, Juvakka & Oulasmaa 2006, ) Raskaus ja synnytyksen jälkeinen aika ovat kriittistä aikaa parisuhteelle (Kätilötyö 2006, 551). Naiset kuvaavat raskauden vähentävän seksuaalista halukkuutta ja aktiivisuutta. Seksuaalisuuden haluttomuuden taustalla voivat olla kehon muutokset ja tuntemukset. Naiset sekä miehet pelkäävät yhdyntöjen vahingoittavan sikiötä. (Kätilötyö 2006, ) Korkalaisen & Siljamäen (1998) opinnäytetyön mukaan äidit saavat raskaudenaikaista seksuaalineuvontaa terveydenhuollosta vähän. Eniten tietoa oli saatu lehdistä ja kirjoista. (Korkalainen & Siljamäki 1998, 42.) Puoli vuotta ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen voidaan kokea ahdistavana aikana parisuhteessa. Seksuaalielämän ongelmat ovat tavallisia ja saattavat jatkua pitkäänkin. (Kätilötyö 2006, 551.) Sekä nainen että mies kaipaavat molemmat hellyyttä ja läheisyyttä ilman painostusta yhdyntään (Junkkari & Junkkari 2006, 172.). Ohvon & Puurusen (1999) opinnäytetyöstä käy ilmi, että yli puolet tutkimukseen osallistuneista pareista oli saanut mielestään tarpeeksi tietoa synnytyksen jälkeiseen seksuaalisuuteen ja parisuhteeseen liittyen. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli saanut tietoa seksuaalisuudesta ja parisuhteesta kirjoista, televisiosta ja lehdistä. (Ohvo & Puurunen 1999, ) Neuvoloiden tehtävänä on huolehtia, että perheillä on riittävästi tietoa synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä. Synnytyksen jälkitarkastuksessa tulee auttaa pareja valitsemaan heille sopiva ehkäisymenetelmä. (Perheentupa 2004.) Reinholmin (1999) mukaan naisvastaajista viidesosa ja miesvastaajista lähes kolmasosa ilmoitti, että raskaudenehkäisy ei ole kunnossa. (Reinholm 1999, )

7 4 Projektin tavoitteena on tuoda esille raskauden ja lapsen syntymän mukanaan tuomia muutoksia parisuhteeseen ja seksuaalielämään. Tavoitteena on ohjelehtisen avulla tukea vanhempia huomaamaan parisuhteen merkitys vanhemmuuden mukanaan tuomien paineiden keskellä sekä herättää keskustelua tästä osittain vaikeasta ja arastakin aiheesta. Tavoitteena on projektin kautta herättää keskustelua seksuaaliohjauksen tärkeydestä ja sen lisäämisestä neuvolakäynneillä sekä tukea neuvolatyöntekijöitä raskauden aikaisessa ja synnytyksen jälkeisessä seksuaaliohjauksessa. Projektin tavoitteena on lisätä omia valmiuksiamme ohjata perheitä parisuhteen ja seksuaalisuuden osa-alueilla sekä saada varmuutta ja rohkeutta ottaa aihe puheeksi asiakkaiden kanssa. Projektin tarkoituksena on tuottaa ohjelehtinen perheille raskauden aikaisesta ja synnytyksen jälkeisestä seksuaalisuudesta sekä synnytyksen jälkeisestä raskaudenehkäisystä Korpilahden- Muuramen terveydenhuollon kuntayhtymän Korpilahden yksikön äitiys- ja perhesuunnitteluneuvolan käyttöön. Ohjelehtisen tarkoituksena on selvittää naisessa raskauden ja synnytyksen myötä tapahtuvia muutoksia sekä niiden vaikutuksia seksuaalisuuteen. Tarkoituksena on, että neuvolatyöntekijä käyttäisi ohjelehtistä asiakkaan ja perheen ohjauksen tukena. 2. SEKSUAALISUUS 2.1 Mitä seksuaalisuus on? Seksuaalisuus on osa ihmisen persoonallisuutta, psyykkistä toimintaa sekä miehenä tai naisena olemista. Sen merkitys ja tärkeys vaihtelevat eri elämäntilanteissa. (Rosenberg, Skott & Keränen 2000, ) Jokainen ihminen käsittää seksuaalisuutensa omalla tavallaan ja sen merkitys yksilölle vaihtelee elämän eri vaiheissa. Ihminen tarvitsee riittävästi tietoa muodostaakseen kuvan seksuaalisuudesta. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 19.) Seksuaalisuus muodostuu ihmisen saamista tiedoista sekä omista arvoista ja asenteista ja se

8 5 saa muun muassa vaikutteita ympäröivästä kulttuurista ja yhteisöstä (Hovatta & Ojanlatva 1995, 7-9). Myös media ja kulloinkin valloilla olevat ilmiöt voivat omalta osaltaan muokata ihmisen käsitystä seksuaalisuudestaan (Bildjuschkin & Malmberg 2000, 20). Yleisesti seksuaalisuuden katsotaan kuuluvan kahden ihmisen väliseen kanssakäymiseen. Se on osa vuorovaikutustapahtumaa, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja turvallisuuden tunteeseen. Rakkaus on terveen ja hyvän seksuaalisuuden perusta, johon liittyy erotiikka monissa eri muodoissaan. (Hovatta & Ojanlatva 1995, 7-8.) Yleinen käsitys seksuaalisuudesta on muuttunut kulttuurissamme viimeisten vuosikymmenten saatossa luvun alkupuolella seksin vaaroista peloteltiin ja seksuaalisuudesta vaiettiin sivistyneistön parissa. (Rosenberg ym. 2000, 20.) Seksuaalisuutta esille tuoneet tuomittiin säädyttömiksi ja huonoiksi ihmisiksi. Seksuaalisuutta ei pidetty tyydytettävänä tarpeena vaan se oli olemassa vain suvun jatkamista varten. Tuolloin kirkko oli vahva auktoriteetti, joka saneli hyväksyttävän seksuaalisuuden ehdot. (Kontula 1995a, ) luvulta lähtien seksuaalisuuden käsite on hiljalleen muuttunut sallitummaksi ja yhteiskunta suhtautuu siihen myönteisemmin. Nykyään siitä voidaan puhua avoimemmin ja seksuaaliset tarpeet ovat tarpeita muiden tarpeiden joukossa.(bildjuschkin & Malmberg 2000, 20.) Seksuaalisuutta voidaan määritellä monin eri tavoin. Parhaimmillaan seksuaalisuus on mielihyvää ja tyydytystä tuottava voimavara, joka liittyy ihmisen fyysiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen ja henkiseen minään. Seksuaalisuus alkaa kehittyä hedelmöittymisestä lähtien ja on osa ihmisen elämää aina kuolemaan asti. Se ilmenee sanoina, tekoina, ajatuksina sekä toiveina ja on läsnä joka hetkessä. Voidakseen hyödyntää seksuaalisuutta hyvinvointia lisäävänä voimana, ihmisellä tulisi olla oikeus päättää omasta seksuaalisuudestaan ja kokea se myönteisenä ja hyväksyttävänä asiana elämässään. (Bildjuschkin & Malmberg 2000, ) Hongkongissa vuonna 1999 pidetyssä kongressissa julkaistiin seksuaalioikeudet, jotka ovat osa ihmisoikeuksia. Ne antavat yksilöille vapauden ilmaista ja toteuttaa seksuaalisuuttaan itse valitsemallaan tavalla ja omia arvojaan noudattaen. Julistuksen mukaan kaikilla tulee olla mahdollisuus seksuaaliseen

9 6 itsemääräämisoikeuteen, yksityisyyteen ja oikeudenmukaisuuteen riippumatta rodusta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai eriasteisesta vammaisuudesta. Jokaisella tulee olla myös oikeus seksuaalisten tunteiden ilmaisuun ja siitä saatavaan mielihyvään sekä vapaus raskaudenehkäisyyn. (Virtanen 2002, ) Seksuaalisuus voidaan jakaa myös neljään eri ulottuvuuteen; psykologiseen, sosiaaliseen, anatomiseen ja biologiseen. Psykologisessa ulottuvuudessa suurin seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttava tekijä on oma ruumiinkuva, se miten yksilö kokee itsensä naisena tai miehenä. (Virtanen 2002, 35,42.) Positiivinen ruumiinkuva omasta itsestä antaa hyvänolon tunteen, kun taas negatiivinen suhde omaan kehoon voi pahimmillaan johtaa vaikeisiin psykologisiin sairauksiin, kuten anoreksiaan tai bulimiaan. Sosiaalinen ulottuvuus muodostuu kulttuurillisista ja sosiaalisista vaikutteista, jotka ohjaavat yksilön seksuaalista ajattelua ja käyttäytymistä. (Greenberg, Bruess & Haffner 2004, 6-7.) Seksuaalisuuden anatominen ulottuvuus käsittää ihmisen ulkoiset ja sisäiset sukupuolielimet sekä sekundääriset sukupuoliominaisuudet. Biologisessa ulottuvuudessa sukupuolisuutta että seksuaalisuutta käsitellään kromosomiston kautta. (Virtanen 2002, 36,39.) 2.2 Naisen seksuaalisuus Kautta aikojen naisen seksuaalisuutta on vähätelty tai pidetty jopa vaarallisena. Kristillisessä kirkossa varhaiset edustajat opettivat, että oli olemassa kahdenlaisia naisia, äitejä ja huoria. Äitien seksuaalisuus oli lapsien tekoa ja miehen tarpeita varten, kun taas huorien kiihkeän seksuaalisuuden katsottiin tuhoavan miesten sielun ja ruumiin. (Kitzinger 1984, 18.) Naisen seksuaalisten tarpeiden ja toiveiden on katsottu täydentävän miehen seksuaalisia tarpeita ja toiveita. Naista ei ole pidetty jo itsessään täysin seksuaalisena, äitiyttä on korostettu seksuaalisuuden korkeimpana päämääränä (ei esim. nautintoa) tai seksuaalisuus on katsottu parisuhteen osatekijäksi. Seksuaalikulttuurissamme on painotettu, että naisen seksuaalisuus ei ensisijaisesti ole häntä itseään, vaan muita varten. (Ronkainen, Pohjolainen & Ruth 1994, 126.)

10 7 Naisen seksuaalisuus alkaa varhain. On havaittu, että vielä kohdussa oleva sikiö alkaa erittää emättimen nesteitä ja vauvat voivat saada orgasmeja, esimerkiksi äidin rintaa imiessään. (Heusala 2001, 154.) Seksuaalisuus ulottuu naisen koko elämään. Se ilmenee eri tavoin naisen eri kehitysvaiheissa; lapsuudessa, murrosiässä, kuukautiskierron eri vaiheissa sekä raskauden, synnytyksen ja vanhenemisen yhteydessä. (Eskola & Hytönen 2002, 111.) Naisen seksuaalisuus muodostuu osin arvoista ja asenteista, siitä kuinka nainen kokee oman vartalonsa ja kuinka häneen suhtaudutaan (Kitzinger 1984, 9). Olennaista seksuaalisuudessa ovat tunteet, joita kokemukset herättävät, identiteetti ihmisenä, ihmissuhteet ja ne tavat, millä nainen antaa ja vastaanottaa rakkautta (Eskola & Hytönen 2002, 111). 2.3 Miehen seksuaalisuus Lapsuudessa koettu fyysinen läheisyys vanhempien, erityisesti äidin, kanssa luo pohjan poikien seksuaalisille kokemuksille ja toimii mallina myös miehen myöhemmissä seksuaalisuhteissa. Leimautuminen äitiin lapsuudessa helpottaa sitoutumista naissukupuoleen myöhemmällä iällä. (Kontula 1995a, 114.) Miehen seksuaaliset halut ja tarpeet sekä niiden toteuttamisen välttämättömyys, ovat olleet itsestään selvyyksiä aikojen alusta lähtien. Miehen seksuaalisuudessa korostuu sukupuolisuuden merkitys, miehisyys, ja yhdyntäkeskeisyys. Selkeimpänä miehisyyden merkkinä pidetään kykeneväisyyttä sukupuoliyhdyntään. (Ronkainen ym. 1994, ) Yleisesti miehet käsittävät seksuaalisuutensa ja miehisyytensä peniksen koolla sekä yhdyntäaktiivisuudella (Heusala 2003, 62 63). Miehisyyttä mitataan miehen anatomisilla ominaisuuksilla. Tosimiehellä katsotaan olevan suuret lihakset, voimakas karvoitus ja kookas penis (Virtanen 2004, 22.) Oman miehisyyden hyväksymisessä tärkeä asia on myönteinen suhtautuminen omaan penikseen. Mies tuntee itsensä varmaksi sosiaalisissa tilanteissa naisten kanssa, kun hän on sinut peniksensä kanssa ja voi luottaa sen suorituskykyyn. Maskuliinisuus on yhteydessä yhdyntäkyvykkyyteen, jossa potenssilla on merkittävä osuus. Vaikka erektio

11 8 onkin merkki miehen kyvystä ja halukkuudesta, se ei välttämättä suo mielenrauhaa, jos miehellä on epäilys peniksensä riittämättömyydestä. (Kontula 1995a, ) Hyväilyt ja hellyys eivät ole perinteisesti näyttäytyneet miehisessä sukupuolikulttuurissa, sillä näiden on oletettu vähentävän miehen maskuliinisuutta (Ronkainen ym. 1994, 135). Naisen tyydyttäminen on perinteisesti ollut miehen etuoikeus ja jopa velvollisuus. Tästä johtuen yhdynnässä ei enää riitä, että mies kiihottuu, saa erektion ja laukeaa. Hänen olisi otettava kumppaninsa huomioon ja tulisi pystyä pidättelemään laukeamistaan kunnes nainenkin saisi tarvittavan tyydytyksen. Ellei tämä onnistu, voi mies tuntea itsensä epäonnistuneeksi ja riittämättömäksi miehenä (Kontula 1995a, 118, 130). 3. RASKAUDEN AIKAINEN SEKSUAALISUUS 3.1 Raskaus Raskaudella (graviditeetti) tarkoitetaan aikaa, jolloin sikiö kehittyy naisen kohdussa. Raskaus katsotaan alkaneeksi munasolun hedelmöittymisestä, ja se päättyy synnytykseen. Normaali raskaus kestää keskimäärin 280 vuorokautta eli 40 viikkoa, mutta yksilöllinen vaihtelu on suurta. Raskaus katsotaan täysiaikaiseksi sen kestettyä vähintään 37 raskausviikkoa, aina raskausviikkoon 42 asti. (Sariola & Haukkamaa 2004, 317.) Sikiön kasvun perusteella raskaus voidaan jakaa kolmeen vaiheeseen eli trimesteriin. Ensimmäinen vaihe kestää viimeisten kuukautisten alkamisesta raskausviikon 13 loppuun asti. Tämän vaiheen aikana hedelmöittynyt munasolu kiinnittyy kohdun seinämään ja sikiön elimet kehittyvät. Toinen vaihe sijoittuu raskausviikoille Sikiön sydänääniä voidaan kuunnella sikiöstetoskoopilla ja äiti alkaa tuntea sikiön liikkeitä. Kolmas vaihe kestää raskausviikosta 29 lapsen syntymään asti. (Eskola & Hytönen 2002, 117.)

12 9 Raskauden aikana naisen kehossa tapahtuu monenlaisia muutoksia, jotka valmistavat tulevaa äitiä itse raskauteen, synnytykseen ja lapsen tuloon. Näillä muutoksilla on osaltaan myös vaikutusta siihen, kuinka äiti kokee ja suhtautuu omaan seksuaalisuutensa. Muutosten vaikutus on yksilöllistä ja jokainen tuntee ne omalla tavallaan. (Eskola & Hytönen 2002, ) Raskauden aikanakaan seksuaalisuutta ei voi erottaa muusta elämästä ja itsestään. Seksuaalisuus on kiinteä osa parisuhdetta ja tekee sen kokonaiseksi. (Pregnancy, birth and parenthood 1996, ) 3.2 Raskauden ensimmäinen kolmannes Raskauden ensimmäistä kolmannesta pidetään seksuaalisuuden kannalta hiljaisena aikana. Seksuaalisessa halukkuudessa esiintyy kuitenkin suurta yksilöllistä vaihtelua, koska osa naisista kokee olevansa elämänsä kunnossa heti raskauden alettua. Raskauden alun fyysiset ja psyykkiset muutokset saattavat vaikuttaa seksuaalisuuteen. Väsymys, pahoinvointi, rintojen arkuus ja mielialan muutokset ovat tavallisia alkuraskauden vaivoja. (Reinholm 1999, 51.) Tyypillistä alkuraskaudelle on, että nainen kokee ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta ollaan onnellisia alkaneesta raskaudesta, mutta koko elämään vaikuttava muutos pelottaa ja nainen voi toivoa, ettei olisikaan raskaana. Myös isä voi kokea samanlaisia tuntemuksia. Nämä tunteet olisi tärkeää kohdata ja hyväksyä, jotta pystyisi rakentamaan positiivisen suhteen syntyvään lapseen. (Eskola & Hytönen 2002, ) Alkuraskaudessa nainen tarvitsee yölevon lisäksi lepoa myös päivällä. Väsymys johtuu hormonaalisista muutoksista elimistössä. Toisaalta alkuraskaudessa voi esiintyä myös nukahtamisvaikeuksia. Äiti tuntee muutoksia rinnoissaan jo raskauden ensimmäisistä viikoista lähtien. Hormonien vaikutuksesta naisen rinnat alkavat kasvaa. Rinnat saattavat tuntua aristavilta ja pingottuneilta. Raskauden myötä myös nännipihat tummuvat ja laajenevat. Maidon esiastetta voi erittyä rinnoista jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. (Eskola

13 10 & Hytönen 2002, , 156.) Kasvava kohtu aiheuttaa tihentynyttä virtsaamisen tarvetta jo alkuraskaudessa. Pahoinvointi alkuraskaudessa on tavallista. Pahoinvointi on pahimmillaan ensimmäisen kolmanneksen aikana ja häviää raskausviikon jälkeen. Pahoinvoinnin on oletettu johtuvan hcg:n eli koriongonatropiinin erityksestä, mutta syytä ei varmasti tiedetä. (Sariola & Haukkamaa 2004, ) Osa naisista kokee, että heidän on helpompi heittäytyä seksuaalisten tunteidensa valtaan, kun ei ole enää raskaaksi tulemisen riskiä. Raskaaksi tulon jälkeen ei ole enää huolta ehkäisystä eikä raskaaksi tulemisen yrittämisestä. (Kitzinger 1984, 201.) Sikiön vahingoittamisen pelko vaikuttaa seksuaalielämään ja seksuaaliseen nautintoon (Reinholm 1999, 40). Jos takana on aikaisempi keskenmeno tai alkuraskaudessa on ollut verenvuotoa, pari voi olla pelokas ja pidättäytyä kaikesta seksuaalisesta toiminnasta. Yhdyntä koetaan uhkana lapselle, vaikka ei olisi mitään syytä. Jos alkuraskaudessa neuvotaan pidättäytymään yhdynnästä, se ei tarkoita että muut tavat nauttia seksuaalisuudesta olisi kiellettyjä. Pareille tulisi neuvoa muita tapoja ja kertoa, koska yhdyntä on taas luvallista. (Kitzinger 1984, ) 3.3 Raskauden toinen kolmannes Raskauden toiselle kolmannekselle on tyypillistä alkuraskauden epätasapainon tasaantuminen ja rauhallisuus, kun perhe vähitellen sitoutuu raskauteen. Sikiön liikkeiden tunteminen 20 raskausviikon tienoilla tekee raskaudesta todellisen vanhemmille. Myös raskauden ulkoiset merkit tulevat näkyviin. Vanhemmat kiintyvät lapseen enemmän ja mieltävät sikiön olevan äidistä erillinen. (Eskola & Hytönen 2002, 142, 243; Sariola & Haukkamaa 2004, 323.) Raskauden toista kolmannesta pidetään yleisesti seksuaalisuuden kultaaikana. Seksuaalinen halukkuus saattaa jopa lisääntyä verrattuna aikaan ennen raskautta. Raskauden toisella kolmanneksella alkuraskauden epämukavuudet pahoinvointi ja väsymys ovat helpottaneet, rinnat ovat uhkeammat ja emätin aikaisempaa verekkäämpi. Tällöin raskauteen on totuttu ja päästään nauttimaan sen tuomista eduista epämukavuuden jälkeen. Molemmat voivat

14 11 häkeltyä naisen lisääntyneistä haluista. Nainen kokee olevansa todella naisellinen. Miehen kehut naisen kukoistavasta ulkonäöstä kohentavat mielialaa ja itsetuntoa. (Reinholm 1999, 52.) Korkalaisen & Siljamäen (1998) mukaan osalla raskaana olevista kuitenkin väsymys, mielialanvaihtelut ja seksuaalinen haluttomuus vaikuttavat toisella kolmanneksellakin seksuaalielämään. Seksuaalisuus on kuitenkin muutakin kuin seksuaalista kanssakäymistä. Seksuaalisuus sisältää myös romantiikkaa, hellyyttä, läheisyyttä ja yhteistä hyvinvointia. (Korkalainen & Siljamäki 1998, 31, 39.) Yhdyntää raskauden aikana ei suositella, jos siitä on vahinkoa raskauden jatkumiselle (Eskola & Hytönen 2002, 157). Korkalaisen & Siljamäen (1998) mukaan yhdynnöistä pidättäytyminen oli raskaana olevien naisten mukaan vaikeaa, mutta toisaalta nautinnollinen vaihe. Pidättäytymisen aikana seksuaalisuus löysi uusia tapoja osoittaa välittämistä kumppanille. Huomioiminen, hellyyden osoittaminen sanoin ja teoin, hyväileminen ja läheisyys kertovat kumppanista välittämisestä. (Korkalainen & Siljamäki 1998, 40.) Itsetyydytys on keino tutustua omaan kehoonsa ja seksuaalisiin tuntemuksiinsa. Naisvastaajista 80 % piti itsetyydytystä itselleen tuttuna asiana. Heistä kolmasosa ilmoitti tyydyttäneensä itseään eniten juuri raskausaikana. (Reinholm 1999, 16.) 3.4 Raskauden viimeinen kolmannes Raskauden viimeiselle kolmanneksella parin ajatukset suuntautuvat edessä olevaan synnytykseen. Synnytyksen odottamiseen liittyy kaikilla raskaana olevilla pientä jännitystä ja epätietoisuutta, joka on normaalia. Mahdolliset pelot ja ahdistus saattavat nousta pintaan tässä vaiheessa. (Eskola & Hytönen 2002, 248; Sariola & Haukkamaa 2004, ) Seksuaalisen halukkuuden oletetaan vähenevän viimeisen raskaus kolmanneksen aikana. Syynä pidetään fyysisen epämukavuuden ja kömpelyyden lisääntymistä ja sikiön vahingoittamisen pelkoa. Mahan kasvaessa lisääntyy naisen kaipuu hellyyteen ja läheisyyteen. (Reinholm 1999, 53). Kasvaessaan

15 12 kohtu voi aiheuttaa äidille epämiellyttäviä tuntemuksia. Närästystä ja ummetusta esiintyy etenkin loppuraskaudessa. Loppuraskaudessa turvotus voi olla todella runsasta. Nivelsiteiden löystymisen aiheuttama kipu häpyliitoksessa voi haitata normaalia elämää. (Sariola & Haukkamaa 2004, ) Reinholmin tutkimuksen mukaan 75 % pareista muutti rakasteluasentoaan raskauden takia (Reinholm 1999, 51). Loppuraskaudessa naisen selällään olo voi johtaa nk. supiinisyndroomaan (kohdun painaessa laskimoa verenvirtaus sydämeen heikkenee, äitiä alkaa pyörryttää ja sikiön syke heikkenee). Yhdyntä ja orgasmin kokeminen voivat aiheuttaa kohdun supistuksia. Siemennesteen prostaglandiinit vaikuttavat suoraan kohtulihakseen ja voivat aiheuttaa supistuksia. Yhdynnän kohdunkaulan mekaaninen ärsytys ja rintojen hyväily lisäävät oksitosiinihormonin eritystä. Oksitosiini on hormoni, joka aiheuttaa supistuksia. (Eskola & Hytönen 2002, 158.) Ongelmattomassa raskaudessa ei ole estettä rakastelulle ja orgasmeille, vaikka ne aiheuttaisivatkin supisteluja (Reinholm 1999, 43). 4. SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN SEKSUAALISUUS 4.1 Seksuaalinen halukkuus Naisen kokemat fyysiset ja psyykkiset muutokset vaikuttavat seksuaalisuuteen. Yleensä naiset kuvaavat seksuaalisen halukkuutensa laskevan ja siten myös puolisoiden välinen seksuaalinen toimintakin vähenee. (Kätilötyö 2006, 551.) Puolisot kokevat suuren mullistuksen lapsen syntyessä, joten parisuhde tarvitsee aikaa muotoutua uudelleen. Usein yhteiselämän aloittaminen ei onnistukaan ilman jonkinasteisia ongelmia. (Junkkari & Junkkari 2006, ) Vauvan syntymä sekoittaa perheen helposti. Vauva valvottaa ja arki ei enää sujukaan, kuten ennen. Yhteinen aika, joka aiemmin oli itsestään selvyys, ei olekaan niin helposti järjestettävissä. Toisen huomioiminen unohtuu ja omista tunteistaan ei osata puhua avoimesti. (Cacciatore ym. 2006, 100.) Hormonit vaikuttavat myös osaltaan imetyksen aikaiseen seksuaaliseen halukkuuteen.

16 13 Kohonnut testosteroni- ja prolaktiinitaso alentavat seksuaalista halukkuutta. Alhainen estrogeenitaso taas aiheuttaa limakalvojen kuivumista. (Kätilötyö 2006, 551.) Reinholmin (1999) tutkimuksen mukaan 85 % miehistä raportoi seksihalujensa lisääntyneen tai pysyneen ennallaan synnytyksen jälkeen. Miehet kokivat synnyttäneen kumppaninsa olevan seksuaalisesti erittäin haluttava. Naisista 60 % oli sitä mieltä, että heidän seksihalunsa ovat lisääntyneet tai pysyneet ennallaan. Osa naisista kuitenkin toivoi omien seksihalujensa lisääntymistä, jotta parin yhteiset tarpeet kohtaisivat paremmin. (Reinholm 1999, ) Miehen haluttomuus on aihe, josta puhutaan harvoin. Kuitenkin moni mies tuntee haluttomuutta, kun lapset ovat pieniä. Työ ja perheen hoitaminen vie kaiken ajan, jolloin aikaa itselleen on vaikea löytää. (Cacciatore ym. 2006, 103.) 4.2 Seksuaalielämä synnytyksen jälkeen Ensimmäisen lapsen syntymä voi koetella parisuhdetta. Lapsivuodeaika ja ensimmäinen puoli vuotta voivat tuntua ahdistavalta ajalta. Lapsi sitoo äitiä enemmän kuin isää, ja isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Useimmat parit aloittavat seksuaalielämän ja yhdynnät 12 viikon kuluessa synnytyksestä, mutta seksuaaliongelmat ovat kuitenkin tavallisia. Ongelmien yleisyys vaihtelee 22 prosentista 86 prosenttiin. Ongelmien kesto voi olla jopa puoli vuotta. (Kätilötyö 2006, 551.) Synnytyksen jälkeen usein parisuhteissa kärsitään molemminpuolisesta hellyyden kaipuusta. Kummallekin puolisolle tilanne on hämmentävä, kun vauva vie kaiken huomion, äiti toipuu vielä synnytyksestä ja hormonaaliset muutokset ovat suuret. Kumpikaan ei uskalla tilanteessa hakea hellyyttä, kun pelätään toisen kokevan tämän seksiin painostamisena. Miehelle tämä tilanne on usein vielä vaikeampi, koska hänen vaikea tunnustaa kaipaavansa hellyyttä. Synnytyksen jälkeen tarvitaan kasvamista, jotta asioihin pystytään suhtautumaan uudella tavalla. Parisuhteessa tulee laajentaa käsitystään seksuaali-

17 14 suudesta. Tärkeää on löytää ei-genitaalinen rakastelu, joka tarkoittaa puolisoiden välistä lämpöä, arvostusta, kosketusta ja huomioimista sanoin ja teoin. (Junkkari & Junkkari 2006, ) Omista toiveistaan puhuminen on naiselle sekä miehelle vaikeaa, etenkin kun kyse on seksuaalisista toiveista (Reinholm 1999, 80-81). Kähkönen (2004) tutki opinnäytetyössään miesten kokemuksia sukupuolielämästä synnytyksen jälkeen. Tutkimuksen mukaan miehet kokivat sukupuolielämän synnytyksen jälkeen lähes yhtä tärkeäksi kuin ennen synnytystä. Synnytyksellä ja sen aiheuttamilla muutoksilla on kuitenkin suuri merkitys miehen sukupuolielämään. Miehen seksuaalisuus joutuu koetukselle, kun yhdynnät vähenevät ja sukupuolielämän aloittaminen synnytyksen jälkeen viivästyy. Eniten sukupuolielämään synnytyksen jälkeen olivat vaikuttaneet mm. väsymys, ajanpuute, kivuliaan yhdynnän pelko ja kumppanin sukupuolielämää kohtaan vähentynyt kiinnostus. (Kähkönen 2004, ) Ohvon & Puurusen (1999) opinnäytetyön mukaan yhdyntöjen määrä vaikutti siihen, miten hyväksi parisuhteen sukupuolielämä koettiin lapsen syntymän jälkeen. Tutkimuksessa olleista pareista ne, joilla yhdyntöjen määrä oli vähentynyt, kokivat sukupuolielämän huonommaksi, kuin ne, joilla yhdyntöjen määrä oli pysynyt ennallaan tai lisääntynyt. Kuitenkin tutkimuksen mukaan seksuaalisen kanssakäymisen merkitys parisuhteessa väheni lapsen syntymän jälkeen. Osa vastaajista koki halailun, suukottelun ja hieronnan olevan myös seksuaalista kanssakäymistä. (Ohvo & Puurunen 1999, ) 4.3 Synnytyksestä palautuminen Raskaus ja synnytys aiheuttavat naiselle suuria fyysisiä muutoksia (Reinholm 1999, 19). Synnytyksen jälkeen elimistö palautuu hitaasti raskaudesta ja synnytyksestä. Palautuminen on yksilöllistä. Raskaudesta ja synnytyksestä kokonaan palautuminen kestää noin vuoden. (Eskola & Hytönen 2002, 422.) Synnytyksen jälkeen äidillä on jälkivuotoa noin 4-6 viikon ajan. Jälkivuodon määrä ja laatu vaihtelee, ja sen kesto on yksilöllistä. Jälkivuoto voi olla ajoit-

18 tain verestävää vielä 3-4 viikkoa synnytyksestä. Jälkivuodon aikana yhdyntää tulisi välttää lisääntyneen tulehdusriskin takia. (Eskola & Hytönen 2002, 427.) 15 Raskaus ja synnytys kuormittavat lantionpohjan lihaksia. Moni hedelmällisessä iässä oleva nainen liittää lantionpohjan lihaksiston ongelmat ja virtsankarkailun vaihdevuosi-ikään, eikä koe asiaa itselleen ajankohtaiseksi. (Reinholm 1999, ) Lantionpohjan lihaksiston kuntouttaminen kannattaa aloittaa muutaman päivän kuluttua synnytyksestä. Kuntouttaminen vähentää ilman karkailua ja mahdollisia virtsanpidätysongelmia. Ilman ja virtsan karkailu ovat yleisiä, mutta tavallisesti ohimeneviä vaivoja synnytyksen jälkeen. (Kätilötyö 2006, 274.) Kuitenkin synnytyksessä tapahtuneista muutoksista ja vaurioista toipuminen saattaa kestää jopa vuosia. Naisvastaajat, joiden nuorin lapsi oli alle yksivuotias, olivat kokeneet emättimensä vähemmän tyydyttäväksi kuin vastaajat, joiden lapsi oli jo yli yksivuotias. (Reinholm 1999, ) Estrogeenin alhainen taso imetysaikana aiheuttaa vaihdevuosien kaltaisen limakalvojen kuivumisen (Kätilötyö 2006, 551). Emättimen limakalvot ovat herkät ja helposti rikkoutuvat. Limakalvot myös vuotavat herkemmin ja ovat herkempiä tulehduksille. (Ylikorkala 2004, ). Liukastavan voiteen käyttö helpottaa yhdyntöjen aloittamista synnytyksen jälkeen. Emättimen limakalvojen ohentumista ja surkastumista voi myös hoitaa paikallisesti käytettävällä estrogeenivoiteella turvallisesti imetysaikana. (Perheentupa 2004.) Reinholmin (1999) mukaan synnytyksen jälkeisen yhdynnän kivuliaisuudesta ei puhuta tarpeeksi. Naisvastaajista 81 % kertoi yhdyntöjen olleen kivuliaita synnytyksen jälkeen. Vanhemmat toivoisivat myös enemmän tietoa raskauden ja synnytyksen vaikutuksista lantionpohjan lihaksiin ja niiden harjoituksesta. (Reinholm 1999, 22-25, ) Keisarileikkauksella eli sektiolla hoidetaan keskimäärin 15 % kaikista synnytyksistä Suomessa. Erityisesti suunniteltujen keisarileikkausten määrä on nousussa. (Eskola & Hytönen 2002, 336.) Sektion jälkeen seksuaalisen kanssakäymisen voi aloittaa, kun se tuntuu hyvältä. Aluksi voi olla hyvä suosia asentoja, jotka eivät kohdista painetta arpeen. (Kitzinger 1984, 223; Pregnancy, birth and parenthood 1996, 238.)

19 4.4 Imetys seksuaalisena kokemuksena 16 Imetys on äidin ja lapsen välistä kanssakäymistä, henkilökohtaista ja ainutlaatuista. Imettäessä äiti on tiiviissä kontaktissa lapseen, niin henkisesti kuin fyysisesti. Intiimi läheisyys voi aluksi tuntua äidistä oudolta, sillä ovathan rinnat aina olleet suuri osa hänen naisellisuuttaan. (Niemelä 2006, 89.) Tästä syystä imettäminen voi joskus äidistä tuntua säädyttömältä tai jopa eläimelliseltä. Joskus myös isät voivat mustasukkaisuuksissaan vastustaa imetystä vauvan vallatessa rinnat omaan käyttöönsä. ( Spock & Parker 2003, 120.) Naiselle imetys voi olla myös seksuaalinen kokemus. Se voi tuoda äidille mieleen seksuaalisia ajatuksia ja hän voi kokea seksuaalista mielihyvää. (Niemelä 2006, 89.) Osa naisista tuntee turhaan syyllisyyttä imetyksen aiheuttamista tuntemuksista rinnoissa ja sukuelinten alueella, koska he ovat tottuneet tuntemaan näin kiihottuessaan. (Spock & Parker 2003, 121.) Toiset naiset kokevat imetyksen tuomat seksuaaliset tunteet myönteisesti, kun taas toiset pitävät niitä ahdistavina ja epämiellyttävinä (Väisänen 2001, 92). Imetyksen aikaansaama hormonien (prolaktiini, oksitosiini) eritys tuottaa äidille hyvänolon tunnetta. Nämä hormonit rentouttavat äitiä ja lisäävät hänen herkkyyttään ja hoivaamiskykyään. (Eskola & Hytönen 2002, 429.) Usein äidit tuntevat valtavaa tyydytystä tietäessään, että voivat tarjota lapselleen imettäessään jotain ainutlaatuista, jota kukaan muu ei voi hänelle antaa. Äidin arvokkuuden- ja hyvänolontunne kasvaa hänen seuratessaan lapsen harrasta imemistä rinnallaan. (Spock & Parker 2003, ) Nämä hellyyden ja tyydytyksen tunteet vauva viestii takaisin äidilleen lisäten näin molemminpuolista hyvää oloa (Pikkumäki 2005, 17).

20 17 5. PARISUHDE JA VANHEMMUUS 5.1 Parisuhde Parisuhteen eli tunnesuhteen suurin päämäärä on antaa ja saada rakkautta. Se on kahden ihmisen välinen haastava vuorovaikutussuhde, joka tarvitsee paljon työtä toimiakseen. Parisuhde on toimiessaan tyydyttävä ja antoisa, elämää rikastuttava ihmissuhde. Kahden ihmisen välisessä suhteessa on olennaista omien ja toisen tarpeiden huomioiminen, läheisyys ja voimakkaat tunteet ja se vaatii toimiakseen molemminpuolista ongelmanratkaisukykyä. Suhteessa on aina kaksi osapuolta, ja ei riitä, että vain toinen toimii suhteen puolesta, vaan yhdessä on pyrittävä samaan päämäärään. (Kiianmaa 2005, 12,23; Henkiseen hyvään oloon 2002, 160.) Omaan käsitykseen parisuhteesta vaikuttaa lapsuudenkodista saatu malli. Lapsuudessa koettu empatia, rakkaus, hyväksyntä ja turvallisuus vaikuttavat kykyyn tuoda näitä omaan parisuhteeseen myöhemmällä iällä. Osapuolten erilaiset lähtökohdat asettavat suhteelle vaativamman alun, jolloin rakennettavat yhteiset pelisäännöt muodostavat perustan suhteelle. (Henkiseen hyvään oloon 2002, ) Yhteiset unelmat ja tulevaisuuden suunnitelmat ovat vahvoja siteitä parisuhteeseen sitoutumisessa. Keskinäinen sitoutuminen ja luottamus antaa rohkeutta kohdata vastoinkäymisiä sekä kestää tulevaisuuteen liittyvää epävarmuutta. (Porio 2005, 19.) Hyvä parisuhde ja perhe-elämä muodostuvat kunnioituksen, luottamuksen ja anteeksi antamisen periaatteille. Lisäksi tarvitaan turvallisuutta ja nöyryyttä, unohtamatta kuitenkaan osapuolten yksilöllisyyttä ja itsenäisyyttä. (Hämäläinen 2002, 15.) Rakkauteen kuuluu erilaisuus, toistensa täydentäminen, ei samanlaisuus (Aukia 1999, 32). Jokaisessa parisuhteessa tulee aikoja, jotka heiluttavat suhteen koossapitäviä voimia. Puolisoiden väliset erimielisyydet syntyvät usein siitä, etteivät heidän toiveensa ja tarpeensa kohtaa toisiaan. Onkin tärkeää, että kumppanit ovat toisilleen avoimia ja pyrkivät keskustelemaan myös vaikeista asioista (Henkiseen hyvään oloon 2002, 162,167).

21 5.2 Vanhemmuus 18 Vanhemmuus on kerran alettuaan koko elämän läpi jatkuva kehitystapahtuma. Se on inhimillistä kasvua ja edellyttää perheen sopeutumista lapsen mukanaan tuomiin arkielämän muutoksiin. Ensimmäisen lapsen odotus ja syntymä tuovat konkreettisen muutoksen parin elämään, jolloin perhedynamiikassa tapahtuu muutoksia. Ymmärtämällä puolison elämäntilannetta, tuntemuksia ja näkemyksiä, parisuhteen hoitaminen on helpompaa. Kun naisesta tulee äiti ja miehestä isä, kyseessä on perheen merkittävin kehityskriisi. Heidän tulee väljentää keskinäistä suhdettaan niin, että perheessä on tilaa uudelle tulokkaalle. (Eskola & Hytönen 2002, ) Lapsen syntymään liittyy aina paljon tunteita ja se merkitsee tuleville vanhemmille suurta elämänmuutosta. On luonnollista, että vanhemmuus tuo mukanaan vastuuta, huolia ja pelkoja sekä epävarmuutta omasta äitiydestä, isyydestä ja parisuhteen muutoksista. (Henkiseen hyvään oloon 2002, 86-87) Se on myös aina mahdollisuus parantavaan kasvuun. Vanhemmuus antaa tilaisuuden siirtää jälkipolville omassa lapsuudessa koettua hyvää ja pyrkiä välttämään negatiivisten asioiden toistoa. (Löytöretki isyyteen 2001, 4) Ei ole olemassa yhdenkaltaista vanhemmuutta. Äitiyteen ja isyyteen kasvaminen vie aikaa, sitä on oikeus harjoitella ja näin löytää itselleen sopivin tapa toteuttaa vanhemmuutta. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen, vaan riittää, että yrittää parhaansa. (Juvakka 2000, 11.) Parhaimmillaan raskaus lähentää kumppaneita toisiinsa, se on tärkeä muutosvaihe ja luo edellytykset tulevaan vanhemmuuteen. Toisaalta se voi olla parille myös suuri koettelemus, jonka he kokevat hyvin eri tavoin. Tuleva isä voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, jos äiti keskittyy vain itseensä ja kehossaan raskauden myötä tapahtuviin muutoksiin. (Juvakka & Viljamaa 2002, ) Se, miten nainen kykenee jakamaan raskauden tuntemuksia miehensä kanssa ja ottamaan hänet odotukseen mukaan on ratkaisevaa miehen isyyteen kasvussa (Paavilainen 2003, 25). Parisuhteesta tulee kolmiosuhde. Siinä jokaisella on omat tarpeensa, joiden huomioiminen takaa onnistuneen yhteiselon. Vaikka vauvan tulo tuntuu täyttä-

22 19 vän sen hetkisen elämän täysin, olisi vanhempien siitä huolimatta hyvä muistaa, että äitiyden ja isyyden ohella he ovat myös kumppaneita toisilleen. Vanhemmuuden tulisi olla tasapainossa parisuhderoolien kanssa, toimiva parisuhde on koko perheen hyvinvoinnin perusta ja tärkeä tukipilari. (Juvakka 2000, ) Äitiys Äidiksi tulo on yksi naisen elämän merkittävimmistä käännekohdista (Juvakka 2000, 11). Heti hedelmöittymisestä lähtien äiti ja tuleva lapsi ovat yhtä. He elävät symbioottisessa sekä fyysisessä suhteessa toistensa kanssa, äidin kehon mukautuminen raskauteen antaa sikiölle mahdollisuuden normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Tuntiessaan lapsen liikkeet, raskaus konkretisoituu ja äidin kiintymys lapseen lisääntyy. Äidiksi kasvaminen on alkanut. (Paavilainen 2003, 22.) Lapsen saaminen kasaa naiselle paineita tulevasta äitiydestä. Äidin roolia pidetään naiselle itsestäänselvyytenä. Tästä huolimatta naisen tulee antaa itselleen aikaa löytää äitiys itsessään. Näin hänestä kehittyy äiti, jolla on kyky huolehtia ja rakastaa. Äitiys on ennen kaikkea mahdollisuus kasvuun. Siinä nainen voi löytää itsestään uusia ulottuvuuksia ja nähdä itsensä uudesta näkökulmasta. Hänellä on lupa olla onnellinen omasta äitiydestään, vaikka siihen välillä luonnollisesti kuuluvatkin ristiriitatilanteet. (Juvakka 2000, 11,13.) Äidiksi tuleminen muuttaa myös naisen suhdetta omaan äitiinsä. Heistä tulee samankaltaiset ja he voivat jakaa yhdessä äitiyden kokemuksen. (Väisänen 2001, 26.) Isyys Yhteiskunnan muuttumisen myötä isän rooli on kokenut voimakkaan myllerryksen, sillä nykypäivänä odotukset isyydestä meidän kulttuurissamme ovat paljon korkeammalla luvun isät elävätkin varsin erilaisessa maailmassa kuin omat isänsä ja isoisänsä. Hyvää isää ei mitata enää tilipussin paksuudella, vaan hänen oletetaan osallistuvan lapsen hoitoon ja kasvatukseen tasaver-

23 20 taisena kumppaninsa kanssa. Mieheksi kasvaminen on elinikäinen projekti ja isyys on tärkeä osa miehen kasvua ja kehitystä. Isäksi tulemisessa tapahtuu paljon peruuttamatonta, vapaus vähenee ja vastuu kasvaa. Tämä voi herättää miehessä monenlaisia tunteita, sekä onnen ja ylpeyden, että epävarmuuden ja huolen. Voiko ikuisesta pikkupojasta tulla hyvä isä? (Juvakka & Viljamaa 2002, 9-10, 12.) Vaikka mies kokee olevansa valmis lapsen tuloon, tuo isyys aina mukanaan uusia ja odottamattomia asioita. Isyys on koko loppuelämän jatkuva osa miehen elämää ja siihen kasvetaan hiljalleen. Isän roolin omaksuminen ei käy hetkessä, miehen on annettava itselleen aikaa kasvaa isänä. Isäksi tulo opettaa miehelle paljon asioita omasta itsestään. (Juvakka & Viljamaa 2002, 11-12, 29.) Mies käsittelee omaa isäsuhdettaan ja samaistuu omaan isäänsä tulevan isyyden myötä. Oman isän arvot ja suhtautuminen vanhemmuuteen heijastuvat isyyteen kasvamisessa. (Juvakka & Viljamaa 2002, 32.) Mikäli oma isäsuhde on ollut huono, esimerkiksi väkivaltainen, asettaa tämä kovia haasteita isyytensä kanssa kamppailevalle miehelle. Myös oman kumppanin muutos naisesta äidiksi, oman äidin kaltaiseksi, askarruttaa tulevaa isää. Kuinka hän pystyy yhdistämään puolisonsa naiseuden, äitiyden ja suhteen seksuaalisuuden ulottuvuuden ilman ahdistavia kytkentöjä omaan äitiinsä. (Haukkamaa 2000.) Kaila-Behmin (1997) tutkimuksen mukaan miehen on odotuksen alkuvaiheessa uskottava tulevaan isyyteensä puolisolta ja terveydenhoitajalta saamiensa tietojen kautta. Raskauden edistyessä mies saa varmistusta omasta isyydestään puolison kehossa tapahtuvien konkreettisten muutoksien kautta, saamalla todisteita oman lapsensa olemassaolosta. Vaikka mies ei naisen lailla voikaan tuntea raskauden mukanaan tuomia fyysisiä, konkreettisia muutoksia kehossaan, on tutkittu, että he samaistuvat odottavaan puolisoon. Näitä niin kutsuttuja couvade-oireita ovat muun muassa väsymys, unettomuus, pahoinvointi ja painonnousu. (Kaila-Behm 1997, 23, )

24 6. SYNNYTYKSEN JÄLKEINEN RASKAUDENEHKÄISY 6.1 Synnytyksen jälkeinen hedelmällisyys 21 Synnytyksen jälkeen hedelmällisyys on merkittävästi vähentynyt. Synnytyksen jälkeen on aika jolloin voidaan puhua hedelmällisyyden täydellisestä lamasta, jolloin munarakkulan normaalia kehitystä tai ovulaatiota ei tapahdu. Sitä seuraa kuukautisten palattua vähentyneen hedelmällisyyden aika. (Perheentupa 2004.) Jos nainen ei imetä synnytyksen jälkeen, voi munarakkula puhjeta jo ensimmäisten kuuden viikon aikana. Tällöin kuukautiset tulevat noin 6-8 viikon kuluttua synnytyksestä. (Eskola & Hytönen 2002, 451.) Yleensä kypsiä munasoluja ei kehity ollenkaan kuukautisten puuttuessa (Perheentupa 2004). Kuukautiskierron palautuessa uudelleen kuuden kuukauden kuluessa synnytyksestä on tavallista, ettei kuukautisia edellä munasolun irtoaminen. Myöhemmin ovulaatio saattaa tapahtua ennen ensimmäisiä kuukautisia. (Seulontatutkimukset ja yhteistyö äitiyshuollossa 1999, 98.) Synnytyksen jälkeinen tehokas raskaudenehkäisy ei ole yleensä ongelmallista. Imetys suojaa naista osaltaan raskaudelta ja hormonittomat keinot lisäävät ehkäisytehoa. Jos kuitenkin halutaan imetysaikana käyttää varsinaista raskaudenehkäisyä, on valittava menetelmä, joka ei vaikuta maidoneritykseen eikä lapsen kasvuun ja kehitykseen. Ainoastaan yhdistelmähormoniehkäisyä pidetään vasta-aiheisena imetysaikana. (Perheentupa 2004.) Jotta ei-toivotuilta raskauksilta vältyttäisiin, on tärkeää huolehtia, että äideillä on tarpeeksi tietoa hedelmällisyydestään ja ehkäisyn tarpeellisuudesta. Suomessa yksi kymmenestä raskaudenkeskeytyksestä tehdään raskauksissa, jotka ovat alkaneet vuoden kuluessa synnytyksestä. (Perheentupa 2004.) Synnytyksen jälkitarkastuksessa tulee selvittää naisen ehkäisyn tarve ja sekä pohtia sopivaa menetelmää ja ajankohtaa (Eskola & Hytönen 2002, 451).

25 6.2 Synnytyksen jälkeiset raskaudenehkäisymenetelmät 22 Täysimetys Täysimetys suojaa naista uudelta raskaudelta noin kuuden kuukauden ajan, jos hänen kuukautiset eivät ole alkaneet ja lapsi ei saa mitään muuta ravintoa äidinmaidon lisäksi. Raskausmahdollisuus on tuolloin alle 2 %. (Elomaa 1997b.) Täysimetyksellä tarkoitetaan sitä, että lasta imetetään säännöllisesti vähintään kahdeksan kertaa vuorokaudessa (Kätilötyö 2006, 302). Jos kuukautiset alkavat kuuden kuukauden sisällä synnytyksestä ja nainen täysimettää edelleen on raskauden mahdollisuus 25 %. Kuukautisten alkaminen synnytyksen jälkeen täysimetyksestä huolimatta on kuitenkin yksilöllistä. Synnytyksen jälkeinen hedelmällisyyden väheneminen voi parantaa myös muuten vähemmän luotettavien ehkäisymenetelmien tehoa. (Perheentupa 2004.) Kondomi Kondomi sopii hyvin synnytyksen jälkeiseen ehkäisyyn. Se on estemenetelmistä suosituin ja ainoa ehkäisymenetelmä, joka suojaa sukupuolitaudeilta. Kondomin käyttö ehkäisymenetelmänä ei vaikuta maidoneritykseen. Kondomi yhdessä imetyksen aiheuttaman kuukautisten puuttumisen kanssa on luotettava ehkäisymenetelmä. Imetysaikana emättimen paikallista ärsytystä voi esiintyä tavallista useammin, johon liukastusvoiteesta voi olla apua. Kuitenkin öljypohjaiset liukasteet saattavat vaurioittaa kondomia nopeasti. Myös muut estemenetelmät ovat turvallisia imetysaikana. (Perheentupa 2004; Kivijärvi 2005.) Spermisidejä eli kemiallisia ehkäisyaineita ei suositella käytettäväksi imetysaikana, koska joistakin spermisideistä saattaa kulkeutua pieni määrä vaikuttavaa ainetta äidinmaitoon. (Elomaa 1997b.) Kierukka Kierukoita on kahdenlaisia: Kuparikierukka ja hormonikierukka. Molemmat sopivat imetysajan ehkäisyyn ja ovat tehokkaita raskaudenehkäisimiä. Lääkäri asettaa kierukan kohdun sisälle ja jättää noin 2 cm:n langat roikkumaan emättimen puolelle, joista kierukka voidaan poistaa. Kierukka voidaan asettaa pai-

26 23 koillaan jälkitarkastuksessa. Kohdunseinämä on tuolloin vielä pehmeä, jolloin on pieni riski kohdun seinämän lävistykseen. Tutkimusten mukaan kierukan asentaminen onnistuu synnytyksen jälkeen ja siihen liittyy vähän ongelmia. (Eskola & Hytönen 2002, 94 95; Perheentupa 2004.) Kuparikierukka on varma ja turvallinen vaihtoehto imetysaikana (Perheentupa 2004). Kierukan vaikutusmekanismia ei täysin tunneta, mutta se muuttaa kohdun ja munajohtimien olosuhteita siittiöille epäedullisiksi ja häiritsee normaalia hedelmöittymistä. Kierukan vaihtoaika uuteen on merkistä riippuen 3-5 vuotta. Kuparikierukka voi kuitenkin lisätä kuukautisvuodon ja kipujen määrää. (Elomaa 1997a, 60 63; Eskola & Hytönen 2002, 95.) Hormonikierukka vapauttaa suoraan kohtuun vähäisen määrän levonorgestreelihormonia eli progesteronia. Hormonikierukan vapauttamalla hormonimäärällä ei ole vaikutusta maidoneritykseen tai vauvan terveyteen. Hormonin vaikutuksesta kohdun kaulakanavan lima muuttuu siittiöitä läpäisemättömäksi suojaten samalla tulehduksilta. Hormonikierukka saattaa lisätä emättimen limakalvojen kuivuutta, jota voi hoitaa paikallisesti estrogeenivalmisteilla. Hormonikierukka vähentää huomattavasti kuukautisvuodon määrää ja toisilla vuodot voivat loppua kokonaan. Hormonikierukan ehkäisytehoteho kestää viisi vuotta. (Eskola & Hytönen 2002, 95-96; Perheentupa 2004.) Progesteronivalmisteet Progesteronivalmisteet (minipillerit, kapselit, ruiskeet ja hormonikierukka) vapauttavat pelkkää progesteronihormonia, jolla ei ole todettu merkittävää vaikutusta maidoneritykseen tai vauvan kasvuun. Progesteroniehkäisyn aloittamista suositellaan jälkitarkastuksen yhteydessä. (Perheentupa 2004.) Minipillerit ehkäisevät raskautta muuttamalla kohdunkaulan liman siittiöitä läpäisemättömäksi ja estävät kohdun limakalvon kasvua, mutta eivät estä ovulaatiota. Minipillereitä otetaan päivittäin ilman taukoa. Luotettavuus on hyvä. Minipillereihin liittyvää epäsäännöllistä tiputteluvuotoa esiintyy vähemmän imetyksen aikana. Minipillerit ovat luonnollinen valinta, jos imettämisen lopet-

27 tamisen jälkeen suunnittelee yhdistelmäpillereihin vaihtamista. (Eskola & Hytönen 2002, 92 93; Perheentupa 2004.) 24 Ehkäisyruiske pistetään lihakseen kolmen kuukauden välein. Ehkäisyteho on ruiskeessa hyvä. Ehkäisyruiske saattaa aiheuttaa kuukautisvuotohäiriöitä. (Heikinheimo & Lähteenmäki 2004, 164.) Ehkäisykapselit asetetaan ihon alle paikallispuudutuksessa. Kapselit on valmistettu silikonista ja niistä vapautuu progesteronia verenkiertoon. Ehkäisykapselit on tarkoitettu pitkäaikaiseen ehkäisyyn. Valmisteesta riippuen niiden teho kestää 3-5 vuotta. Kapselit voidaan poistaa milloin vain ehkäisyn tarpeen loppuessa. (Eskola & Hytönen 2002, 93.) Yhdistelmäehkäisyvalmisteet Yhdistelmäpillereiden on todettu vähentävän maidon eritystä, joten yhdistelmävalmisteita pyritään välttämään imetysaikana. Myöskään matalahormonisia ehkäisyrenkaita ja laastareita ei suositella käytettäviksi imetysaikana. (Perheentupa 2004.) Jälkiehkäisy Jälkiehkäisyllä tarkoitetaan suojaamattoman yhdynnän jälkeistä ehkäisyä. Jälkiehkäisy toteutetaan jälkiehkäisytableteilla, jotka yli 15-vuotias saa apteekista ilman reseptiä. Tablettien käyttö tulisi aloittaa mahdollisimman nopeasti suojaamattoman yhdynnän jälkeen, enintään 72 tunnin kuluttua. Jälkiehkäisy ei ole tarkoitettu toistuvaan käyttöön. (Elomaa 1997a, 91-92; Heikinheimo & Lähteenmäki 2004, ) Jälkiehkäisytabletteja voidaan käyttää imetysaikana. Lapseen kulkeutuvan hormonin määrä voidaan minimoida jättämällä yksi imetyskerta väliin. (Perheentupa 2004.)

28 25 Sterilisaatio Sterilisaatio on ehkäisymenetelmistä varmimpia, eikä vaikuta imetykseen. Sterilisaatiota tulisi peruuttamattomuutensa takia aina edeltää huolellinen harkinta. Heti synnytyksen jälkeen suoritettava naisen sterilisaatio on suunniteltava ajoissa ennen synnytystä. Miehen sterilisaatio voidaan suorittaa ennen tai jälkeen synnytyksen. (Perheentupa 2004.) Naisen sterilisaatio tehdään nukutuksessa tähystysleikkauksella. Miehen sterilisaatio tehdään paikallispuudutuksessa, eikä se vaikuta siemennesteen määrään (Elomaa 1997a, 79 84). Naisen sterilisaatio pettää keskimäärin noin 0,4-1 %:lla ja miehen sterilisaatio noin prosentilla (Heikinheimo & Lähteenmäki 2004,170). Sterilisaatioon voidaan ryhtyä asianomaisen omasta pyynnöstä, mikäli hän täyttää sterilisaatiota koskevan lain edellytykset: 1) Hän on synnyttänyt kolme lasta tai hänellä on yksin tai aviopuolisonsa kanssa yhteensä kolme alaikäistä lasta. 2) Hän on täyttänyt 30 vuotta. 3) Raskaus vaarantaisi hänen henkensä tai terveytensä. 4) Hänen mahdollisuutensa muulla tavoin ehkäistä raskaus ovat erittäin huonot. 5) On syytä otaksua, että hänen jälkeläisillään olisi tai heille kehittyisi vaikea sairaus tai ruumiinvika. 6) Hänen sairautensa tai muu siihen verrattava syy vakavasti rajoittaa hänen kykyään hoitaa lapsia. (Steriloimislaki /283.) 7. KIRJALLINEN MATERIAALI 7.1 Kirjallinen materiaali neuvonnan tukena Kirjallisen materiaalin tärkeyttä suullisen ohjauksen tukena painotetaan. Kuitenkin tutkimuksia, joissa kartoitetaan kirjallisen materiaalin käyttöä ja laatua hoitotyössä, on löydettävissä vähän. Neuvonnassa käytettävän kirjallisen materiaalin laatu voi vaihdella paljon. Tavoitteena on, että terveydenhuollon ammattilainen käyttää kirjallista materiaalia suullisen ohjauksen tukena. Toisinaan kirjallinen materiaali on jopa hyödyllisempää kuin suullinen ohjaus. (Marttila & Piekkola 1996, ) Suullisen ohjauksen suurin haittapuoli on