Kommentit Metsähaketuen rajaus -raporttiin

Transkriptio

1 1 (14) Kommentit Metsähaketuen rajaus -raporttiin 1 Aluksi Energiavirasto julkaisi verkkosivuillaan raportin metsähaketuen rajauksesta. Raportti kuvattiin tukirajauksen toimeenpanoa ja sen pohjalta Energiavirasto päivittää nykyistä seuranta- ja todentajaohjetta. Raporttia oli mahdollista kommentoida asti. 2 Tiivistelmä kommenteista Metsähaketuen rajaus -raporttiin saatiin kommentit yhteensä 14 toimijalta. Helsingin yliopisto ilmoitti, että heillä ei ole asiaan kommentoitavaa. Alla tiivistelmä kommenteista sekä keskeisimmät kommentit ja vastineet toimijakohtaisesti. Energiavirastolle esitetyt kommentit on merkitty kursiivilla. - Vastuuta alkuperän osoittamisesta halutaan siirtää metsähakkeen toimittajille. Ehdotettiin myös metsähakkeen toimittajille omaa järjestelmää, johon alkuperän seurantajärjestelmät kuvattaisiin. - Järeän puun hakkuukohteen määritelmään esitettiin täsmennyksiä sekä toivottiin muutosta siten, että määrittely perustuisi kohteen hakkuuta edeltäviin puustotietoihin. - Pelättiin byrokratiasta aiheutuvia kustannuksia ja nähtiin tuottavan alkuperätietojen kaksinkertaista kirjanpitoa. - Esitettiin, että ylivuotisessa varastoinnissa pilaantuva tai markkinoille kelpaamaton järeä puu katsottaisiin oikeutetuksi täyteen tukeen. - Toivottiin esimerkkejä alkuperän osoittamisen keinoista eri tilanteissa sekä valmiita laskelmapohjia pienille toimijoille. - Toivottiin lievennyksiä tietojen säilyttämisvelvollisuuteen.

2 2 (14) 3 Toimijakohtaiset kuvaukset kommenteista ja vastineet 3.1 Maa- ja metsätalousministeriö Teoriassa on mahdollista, että täyteen ja alennettuun tukeen oikeuttavaa ranka- /kokopuuta voidaan korjata samalta korjuukohteelta, joten tulisi esittää selkeä ohjeistus miten nämä on ilmaistava kohteen dokumenteissa ja mittaustodistuksessa. - Selvennetään esimerkein kuvausta tiedoista, joilla voidaan osoittaa että järeän puun kohteelta on korjattu molemman tukiluokan puuta. Jos tiedoilla tarkoitetaan leimikkotason tietoa puun alkuperästä, olisi asia selkeyden vuoksi ilmaistava. Nyt tekstissä kohdassa 3.2. viitataan vain hakkeen alkuperään hyvin yleisesti. Jotta tulkintavaikeuksilta vältyttäisiin, tulisi ohjeistukseen sisältyä myös selkeä listaus määritelmineen siitä, mitkä järeän puun korjuukohteilta peräisin olevat järeän puun erät ovat kuitenkin oikeutettuja täyteen tukeen eli selkeä määrittely sähkölinjojen, rautateiden, teiden ja pellon reunojen ja ojalinjojen hakkuille, tonttihakkuille sekä esim. yksittäisten puuerien laatuvirheille. Koska edellä kuvattujen kohteiden ja puutavaralajia ei yleisesti käytetä jalostukseen - kaltaisten puuerien määrittely ei ole muodostanut tähän asti tuensaannin kriteereitä metsäpuolella, ei näille voida katsoa olevan olemassa myöskään yksiselitteisiä tulkintoja, jotka olisivat yleisesti toimijoiden tiedossa. Vastaavasti hävikin laskeminen kirjanpidossa ja mikä on ns. sallittu hävikki varastoinnissa sekä korjausten tekemismahdollisuus edellyttänee täsmennystä. - Täsmennetään tukikelpoisuuteen vaikuttavia kohdetekijöitä siten, että täyteen tukeen oikeutettuja ovat kaikki sellaiset hakkuukohteet, jotka eivät ole metsälain mukaisia kasvatus- tai uudistushakkuita. Toisin sanoen, jos hakkuun tavoitteena ei ole metsänuudistaminen tai puuston jatkokasvattaminen, kohteelta korjatulla puulla tuotetulle sähkölle voidaan maksaa täyttä tukea. - Sen sijaan yksityiskohtaisia määrittelyjä puuerille ei ole tarkoituksenmukaista antaa, eikä niitä tulla yksityiskohtaisesti seuraamaan tai raportoimaan. Tuontipuun osalta korjuukohdetietojen todentaminen toimitusketjussa lienee hankalaa tai mahdotonta eli oletettavasti tuodut ranka/kokopuuhake-erät ovat aina 60 % tukeen oikeutettuja. Tämä toisaalta johtanee siihen, että tuontihake ohjautunee jatkossa yksinomaan erilliseen lämmöntuotantoon. Metsäkeskuksen vastaanottamasta ja hyväksymästä Kemera-toteutusilmoituksesta (3.7.1.) voidaan päätellä, että kyse on ollut täyteen tukeen oikeutetusta kohteesta. Mikäli alkuperän osoittamiseen tarvittaisiin jatkossa tietoja metsäkeskukselta, tulee tästä aiheutuvasta ylimääräisestä työstä maksaa metsäkeskukselle korvaus. Ohjeistusta työstettäessä tulisi vielä myös täsmentää miltä osin metsänkäyttöilmoitukset (3.7.2.) ja leimikkosuunnitelmat (3.7.3.) käytännössä tuottavat tiedon järeän puun hakkuukohteista vs. ei-järeän puun hakkuukohteista, vai edellyttääkö tiedon tuottaminen käytännössä sitä, että kyseisillä korjuukohteilla mitataan erikseen jäävän puuston läpimitta. Kohdassa 3.4. edellytetään hake-erittäin mittaustodistusta, josta käyvät ilmi hakkeen raaka-aine, esimerkiksi energiapuu ja kuitupuu. Tarkoitetaanko tässä yhteydessä luokkia 3112 a ja 3112 b vai 3112 ja 3113

3 3 (14) (energiapuu) ja tuleeko käytännössä leimikkotiedot liittää jo korjattuun puuerään eikä vasta hake-erään. - Vaikka alkuperän osoittamisessa hyödynnetään Suomen metsäkeskukselle toimitettavia asiakirjoja, ei niitä tarvitse välttämättä pyytää viranomaiselta. Toimija voi oma-aloitteisesti tallentaa kopiot laatimistaan asiakirjoista alkuperätiedon osoittamiseksi. - Täsmennetään metsänkäyttöilmoituksen ja leimikkosuunnitelman tulkintaa. Rajatapauksia ei ole tarpeen mitata, vaan asiassa luotetaan toimijan ilmoitukseen puun tukikelpoisuudesta. Asiaan puututaan vain, kun kohde- ja mittaustiedot ovat puutteellisia tai ilmeisen ristiriitaisia ilmoitetun polttoaineluokan kanssa. - Jos mittaustodistuksesta käy ilmi, että hakkeen raaka-aineina on käytetty energiapuuta sekä kuitupuuta, käytetään luokkia 3112 a ja 3112 b. Luokka 3113 viittaa metsätähdehakkeeseen. Tiedot tulee tosiaan liittää jo puuerään, eikä vasta hake-erään. Kemera-toteutusilmoitusten, metsänkäyttöilmoitusten ja leimikkosuunnitelmien osalta herää myös kysymys metsäviranomaisten ja toimijoiden erilaisten tietojärjestelmien yhteensopivuudesta läpi ketjun. Kun raportointi- ja seurantajärjestelmien muuttaminen tai rakentaminen toimijaketjussa käynnistyy, tulee ohjeiden olla yksiselitteisiä siitä, että mitkä erät ovat oikeutettuja 100 % ja mitkä 60 % tukeen. Samoin tulee olla selvää mikä on vähimmäismäärä alkuperätietoa, joka järjestelmässä tulee siirtyä, mitkä dokumentit itsessään todentavat kohteen olevan ei-järeän puun korjuukohde ml. se tieto mitä todentajat tarkistavat. - Ohjeissa tullaan kuvaamaan esimerkein, mitkä alkuperätiedot katsotaan riittäviksi. Toimijalla on myös mahdollisuus esittää omia käytäntöjä alkuperän osoittamiseen osana seurantasuunnitelman päivitystä, jossa menettelyt ja käytännöt on kuvattu yleisesti. Koska hakesähkön nykyinen tuotantotukijärjestelmä on voimassa ko. rajauksen jälkeen enää muutamia vuosia ja järjestelmien rakentaminen toisi kustannuksia, on mahdollista että toimijat eivät rakenna lainkaan edellä kuvattuja todentamis- ja seurantajärjestelmiä. Tähän liittyen maa-ja metsätalousministeriö näkee riskinä, sen että osa energiantuottajista luopuisi kokonaan normaalitasoisesta tukitasosta kokopuu- ja rankahakkeen käytössä. Huonoimmillaan tämä johtaisi metsähakkeen käytön vähenemiseen metsähakevoimalaitoksissa. - Valtaosa sähköntuottajista saa metsähakkeella tuotetulle sähkölle maksettavaa tuotantotukea vuoteen 2023 asti, joten tuen rajaus olisi voimassa noin neljä ja puoli vuotta. Maa- ja metsätalousministeriö toivoo, että toimijoille tarjoutuisi aikanaan mahdollisuus kommentoida myös seuraavaa eli lausuntojen perusteella muokattua versiota ohjeista. - Myös seurantaohjeluonnosta on mahdollista kommentoida.

4 4 (14) 3.2 Metsähallitus Metsähallitus esittää metsähaketuen rajaukseen lisättäväksi seuraavat: Erityiskohteeksi ja siten täyteen tukeen oikeuttavaksi puolustusvoimien ja rajavartiolaitoksen käytössä olevat ampuma-alueet. - Lisätään ohjeisiin, kyseiset erityiskohteet on mainittu myös lakiesityksen perusteluissa. Tukirajausten takia tehty kuvioinnin voimassaolo ulotetaan metsänkäyttöilmoituksen takarajaan (3 vuotta) saakka. Perustelut: Leimikoiden korjuu voi eri syistä lykkäytyä, jolloin metsikön puuston keskiläpimitta rinnankorkeudelta metsän kasvun takia voi hieman ylittää 16 cm, vaikka metsikkökuvio suunnitteluaikana olisi täyteen sähköntuotantotukeen oikeuttava. Tämän takia Metsähallitus esittää, että tukirajausten takia tehty kuviointi on voimassa metsänkäyttöilmoituksen takarajaan saakka. - Tässä siis esitetään sitä, että puun tukikelpoisuus määriteltäisiin leimikon suunnitteluhetkellä sen mukaan alittaako kohde järeän puun kohteen kriteerit. Ehdotettu linjaus selkeyttäisi toiminnan suunnittelua ja puun tukikelpoisuuden määrittelyä, mutta se on vastoin lakimuutoksen sisältämää järeän puun hakkuukohteen määritelmää. Ehdotettua linjausta ei siis voida tehdä. Metsähallituksen nykyohjeet ja työkalut eivät mahdollista Energiaviraston raportissa kuvattua seurantatasoa, kuviotasoa. Alkuperän seuranta onnistuu nykytavalla lohkolle saakka. Seurannan kehittäminen kuviotasolle vaatisi isoja muutoksia ohjaus- ja tietojärjestelmiin. 3.3 Suomen Metsäkeskus - Korjataan ohjeisiin, että alkuperätiedon jäljittäminen korjuulohkotasolla riittää, jos lohkot on tosiasiallisesti määritelty tuotantotukikelpoisuuden mukaan. Järeän puun hakkuukohde tulee määritellä yksinkertaisuuden ja selkeyden vuoksi samoin perustein sekä metsähaketuen että Kemeran säännöksissä, muun muassa läpimittojen osalta. - Energiaviraston ohjeilla ei voida vaikuttaa lakisääteiseen järeän puun hakkuukohteen määritelmään. Miten käsitellään puuta, jonka jalostuskelpoisuus katoaa ylivuotisessa varastoinnissa energiapuun kanssa? - Tarkoituksellisella tukki- ja kuitupuun jalostuskelpoisuuden pilaamisella ei saavuteta täyttä tukikelpoisuutta. Asia tulee ottaa huomioon puunkorjuussa eli järeämpi jalostuskelpoinen puusto kannattaa korjata vain niissä tilanteissa, kun ostaja puulle on selvillä. On harkittava, onko tuontienergiapuulle maksettava tuki tarkoituksenmukaista talous- ja huoltovarmuustavoitteiden osalta. Energiapuun tuonti tulee tilastoida

5 5 (14) omana eränään, jotta eri raaka-aineiden alkuperä on tiedossa. Jos tuontipuun täyteen ja osittaiseen tukeen päädytään, alkuperä-, jäljitettävyys- ja muut tukiperusteet tulee määritellä. - Tuontipuuta koskevat samat vaatimukset täyttä sähkön tuotantotukea haettaessa. Tuontipuuta käyttävän sähkön tuottajan tulee esittää Energiavirastolle alkuperän osoittamisen menetelmät ja Energiavirasto arvioi täyttääkö ne vaatimukset. Metsähaketuen käytännön seuranta, valvonta ja yhteistyö eri organisaatioiden välillä tulee kuvata. Kustannukset ja niiden maksaja on selvitettävä. Lähtötiedon tulisi perustua ajantasaisiin paikka- ja metsävaratietoihin (Metsään.fi, teemakartat) - Tarkennetaan vastuita (sähkön tuottaja, metsähakkeen toimittaja, todentaja) - Mainitaan Metsään.fi palvelun tietojen käyttömahdollisuus (esim. tuloste hakkuuta edeltävästä tilanteesta tai hakkuutiedoilla päivitettynä) 3.4 MTK ry MTK:n näkemyksen mukaan (täyden tuen) polttoaineluokkaan 3112a voidaan laskea myös sellainen puu, jolle ei ole polttoaineluokan 3112b mukaisia markkinoita olemassa ja se on näin ollen jalostukseen kelpaamatonta. Markkinoiden olemattomuus voi johtua esimerkiksi paikallisesta kysyntätilanteesta. - Markkinoiden ja puun kysynnän määrittelemää jalostuskelpoisuutta ei voida käyttää tukikriteerinä, koska se vaihtelee liialti alueellisesti eikä kohtele eri toimijoita tasapuolisesti. Määrittely veisi pohjan koko alkuperän osoittamiselta, koska markkinakelpoisuutta ei voida osoittaa. MTK:n näkemyksen mukaan sähkön tuottajien, todentajien ja polttoaineketjussa toimivien kannalta on myös tärkeää huomioida, että luokan 3112b mukainen puu voi muuttua luokan 3112a mukaiseksi puuksi, kun sen laatu muuttuu/heikkenee. - Jalostuskelpoista puuta ei voida tarkoituksellisesti pilata ja kuivattaa tukikelpoisuuden parantamiseksi. MTK esittää, että Energiavirasto laatisi esimerkiksi taulukkolaskelmapohjan tai kevyen tietojärjestelmän, jolla helpotettaisiin polttoaineketjussa toimivien pienien ja keskisuurten yritysten ja yhteisöjen todentamistaakkaa. 3.5 Energiateollisuus ry Raportissa on esitetty FIFO-periaatetta varastojen seurantaan, mutta luonnollisesti polttolaitokset joutuvat optimoimaan sekä polttoainekustannuksiaan että kattilaan tulevan polttoaineseoksen koostumusta ja laatua. FIFO-periaate terminaalivarastojen kirjanpidossa ei huomioisi teknisesti erilaatuisten metsähake-erien markkinaehtoista kauppaa. - Terminaalissa voidaan hyvin optimoida polttoainetoimitusten laatua, koska hake-eriä ei tarvitse pitää fyysisesti erillään ja hakkeen tukikelpoisuus tulee

6 6 (14) 3.6 Metsäteollisuus ry 3.7 Koneyrittäjät ry ottaa huomioon vain kirjanpidollisesti. FIFO-periaate nostettiin raportissa vain yhdeksi esimerkiksi terminaalivaraston kirjanpitomenetelmästä. Sivulla 7 todetaan, että Myös muut varastokirjanpitomenetelmät ovat sallittuja, kunhan ne mahdollistavat tariffijaksoittaisten tietojen tarkastelun eri tukiluokkiin kuuluvista metsähakkeen määristä. Raportin kappaleessa on mainittu, että Täyteen tukeen oikeutettuja korjuukohteita ovat myös pellonreuna- ja tonttihakkuut sekä tie- ja ojalinjahakkuut. Tähän tulisi täsmentää, jos se koskee myös muita vastaavan tyyppisiä käsittelykohteita, kuten sähkölinjoja, junaratojen reunavyöhykkeitä jne. Raportissa ei ole määritelty, mikä on tontti, miten leveä on ojalinja jne. - Täsmennetään tukikelpoisuuteen vaikuttavia kohdetekijöitä siten, että täyteen tukeen oikeutettuja ovat kaikki sellaiset hakkuukohteet, jotka eivät ole metsälain mukaisia kasvatus- tai uudistushakkuita. Toisin sanoen, jos hakkuun tavoitteena ei ole metsänuudistaminen tai puuston jatkokasvattaminen, kohteelta korjatulla puulla tuotetulle sähkölle voidaan maksaa täyttä tukea. Täydennyksenä ohjeeseen Metsäteollisuus ry esittää harkittavaksi seuraavaa lisäystä koskien terminaalivarastojen määräerojen korjausta (luku 3.4., viimeinen kappale, lisäysehdotus alleviivattuna): Kosteusvaihtelut sekä muu hävikki varastoinnissa voi johtaa siihen, että terminaalivarastoon saapuneeksi kirjattu energiamäärä ei vastaa voimalaitokselle toimitettua energiamäärää. Mikäli terminaalivaraston arvoja korjataan terminaalissa tehtyjen mittaustietojen tai voimalaitoksella mitattujen toimitusten perusteella, tulee korjaukset tehdä samassa suhteessa eri tukiluokkiin kuuluvien polttoaineiden suhteen. Varaston koossa tapahtuvaa muutosta ei siis voida tehdä vain toiseen polttoaineluokista. Edellä mainitusta periaatteesta voidaan poiketa terminaaleissa, joissa tukikelpoisuudeltaan erilaiset erät varastoidaan yksiselitteisesti fyysisesti toisistaan erillään, mikä mahdollistaa niitä koskevan erillisen kirjanpidon. Tällöin korjaukset voidaan kohdentaa erikseen kyseisille tukiluokille. - Perusteltu ehdotus, voidaan lisätä ohjeisiin. Ohjeessa on syytä selkeästi rajata alkuperän seurantavaatimuksen ulkopuolelle sellaiset jakeet, jotka eivät voi olla ranka-/kokopuuta järeän hakkuun kohteelta ja jalostukseen kelpaavia. Metsätähdehake, kantomurske, nuoren metsän hakkuusta (kemerakohde) saadusta puusta tehty hake pitäisi selkeästi todeta olevan sellaista tavaraa, joille ei tarvita alkuperäkohteen todistamista. Tällöin ne toimijat, jotka eivät tee hakkuita varttuneissa kasvatusmetsissä taikka päätehakkuissa, välttyisivät seurantajärjestelmävaatimukselta. - Selkeytetään ohjeisiin vielä kohtaan 3.1, että metsätähdehake ja kantomurske ovat oikeutettuja jatkossakin täyteen tukeen eikä alkuperän seurantavelvoitetta ole tulossa.

7 7 (14) Järeän puun hakkuukohteelta hakattava jalostukseen kelpaava kuitu- ja tukkimitat täyttävä puu on alemman tukitason raaka-ainetta, mikäli se haketetaan ja käytetään sähköntuotannossa. Mutta ko. tavara voi menekkivaikeuksien, varastointiaikojen, sijaintinsa, kertymän alhaisuuden (=ei kiinnostava määränsä takia) tai muun syyn takia olla käytännössä jalostukseen kelpaamatonta. Sitä vain ei kukaan jalostaja osta. Jotta ei syntyisi määräänsä enempää tulkintavaikeuksia, kaivataan selkeää ohjeistusta. - Ohjeissa on todettu, että pieniä määriä esim. tienvarteen jäänyttä järeää puuta voidaan katsoa täyteen tukeen oikeutetuksi, mutta muutoin korjuukohde- ja fyysiset jalostuskelpoisuuskriteerit määrittelevät puun tukikelpoisuuden. Järjestelmässä voisi harkita menettelyä, jossa sallitaan tietty osuus (esim. 10 %) pienten toimijoiden toimittamalle kotimaiselle metsähakkeelle, joka ei ole alkuperäseurannan piirissä. Tämä mahdollistaisi pienten toimijoiden satunnaiset metsähaketoimitukset sähköntuotantoon, minkä suunnitteilla oleva ohjeistus pitkälti rajaa ulos. - Tasapuolisuuden näkökulmasta menettely ei ole reilu tai toteuttamiskelpoinen. Se voisi myös altistaa väärinkäytöksille ja sekoittaisi entisestään tukirajauksen toimeenpanoa. Sivulla 6 (17) todetaan, että jos sähkön tuottaja käyttää vain metsätähdehaketta tai -mursketta ja/tai kantomursketta, sen ei tarvitse hakea muutosta hyväksymispäätökseen. Kommentti: Riittääkö tähän metsähakkeen toimittajan vakuutus, että raaka-aine ei sisällä muuta kuin em. metsähakelajeja vai pitääkö olla alkuperän seurantajärjestelmä? - Ei vaadita alkuperän seurantaa tai erillistä vakuutusta, riittää siis nykyinen menettely, jossa todentaja varmentaa että polttoaineluokat on kirjattu asianmukaisesti ja oikein. Sivulla 7(17) todetaan kohdassa 3.4, että yhdeltä leimikolta kertyy molemman tukiluokan kokopuu- ja rankahakejakeita, tulee osuudet kirjata erän tietoihin. Kommentti: Järeän puun hakkuukohteet ovat sellaisia, joissa työ- ja luovutusmitta on yleensä hakkuukonemitta taikka kuormainvaakaan perustuva mitta. Täten mittaustodistus on väline ryhmitellä raaka-ainelajit. On kuitenkin huomattava, että hakkuun jälkeen metsäkuljetusvaiheessa voidaan tehdä lajisiirtymiä laadun takia. Tällöin hakkuusta saatava mittaustodistus on vain määrän todisteena, mutta puutavaralajiosuudet osoitetaan metsäkuljetuksen jälkeen tehtyjen lajisiirtymien jälkeen. - Metsäkuljetusvaiheessa tehtävät lajisiirtymät eivät estä mittaustodistuksen käyttöä puun alkuperän ja määrätiedon osoittajana. Toki mahdollisia lajisiirtymiä tehtäessä on otettava huomioon puun tukikelpoisuus. Ohjeessa tulee selkeästi todeta, että mikäli mittaustodistuksessa on eriteltynä energiapuu, vaikka hakkuukohde olisi järeän hakkuun kohde, on tällainen puutavaralaji 100 prosentin tukeen oikeutettu. - Voidaan tuoda esille selkeämmin, toki oletuksena että mittaustodistuksessa näkyy myös muuta puuta kuin energiapuuta. Muuten tieto ei ole uskottava.

8 8 (14) Lisäksi on huomattava, että puutavara vanhetessaan varastossa muuttuu laadultaan jalostuskelpoisesta ei-jalostuskelpoiseksi. Tällöin alkuperäinen mittaustodistus hakkuun jälkeen ei enää anna puutavaran laadusta oikeaa kuvaa. - Raportissa on todettu, että tienvarteen vanhentuneet tukki- ja kuitupuuerät ovat yleensä pienikokoisia kuormaerästä jääneitä kasoja. Tällöin mittaustodistuksella voidaan havainnollistaa, että pääosa tukki- ja kuitupuusta on mennyt jalostukseen, mutta pieni osa siitä on voinut jäädä korjaamatta. Tiedot katsotaan riittäviksi, jos energiaksi toimitetun puun määrä on selvästi mittaustodistuksen kuitu- tai tukkipuueriä pienempi. Jos koko korjuuerä on vanhentunut tienvarteen, tukikelpoisuutta ei voida osoittaa. Sivulla 7(17) todetaan kohdassa 3.4 hävikistä ja kosteusvaihteluista, että mikäli terminaalivaraston arvoja korjataan terminaalissa tehtyjen mittaustietojen tai voimalaitoksella mitattujen toimitusten perusteella, tulee korjaukset tehdä samassa suhteessa eri tukiluokkiin kuuluvien polttoaineiden suhteen. Varaston koossa tapahtuvaa muutosta ei siis voida tehdä vain toiseen polttoaineluokista. Kommentti: Kuten tiedämme, ovat eri polttoainejakeet ominaisuuksiltaan erilaisia ja reagoivat varastointiaikaan ja kosteusoloihin eri tavoin. Ei ole tasapuolista tehdä varaston koossa tapahtuvia muutoksia tasapuolisesti kaikkiin polttoaineluokkiin, koska muutokset eivät ole tasaisia. - Samassa suhteessa tehtävä korjaus voi edellä esitetyistä syistä johtaa epäreiluun tulokseen, mutta epäreilua olisi myös kirjata muutokset vapaasti toimijan eduksi. Metsäteollisuus ry:n esittämä lisäys antaa pelivaraa sopivasti silloin, kun varastokorjauksia voidaan oikeasti kohdistaa fyysisille erille. Sivulla 8(17) käsitellään kohdassa 3.6 metsähakkeen jäljitettävyyttä. Tässä yhteydessä esitetyssä esimerkissä todetaan, että Korjuuoperaattori/korjuuyrittäjä kirjaa varastopaikalle ajetun puutavaramääränpuunostajan tietojärjestelmään kauppaan liittyen. Kommentti: Tämä esimerkki kuvastaa sen, että asiaa tarkastellaan vain isojen toimijoiden näkökulmasta. Energiapuuta korjataan myös maanomistajan lukuun ilman, että puuta on korjuuvaiheessa vielä myyty. Puu myydään vasta myöhemmin. Tällöin ei ole järjestelmää, johon mittaustiedot syötetään. - Lisätään raportin kuvauksiin ja esimerkkeihin myös pienille toimijoille sopivia käytäntöjä. Itse tiedonkirjaamismenetelmällä ei pitäisi olla merkitystä. Sivulla 10(17) vaaditaan, että metsähakkeen alkuperään liittyviä tietoja tulee säilyttää lakisääteisen ajan eli 10 vuotta. Kommentti: Lain mukaan ei liene sähkön tuottajalla muuta vaihtoehtoa kuin säilyttää tietoja 10 vuotta. Mutta voisiko metsähakkeen toimittajalle sallia tietojen säilyttämiseen lyhyemmän ajan. Säilytysaikavaatimus voisi olla rajattuna metsähakkeen toimitusajankohtaa seuraavan kalenterivuoden loppuun. Siihen mennessä lienee tuotantoselvitys käsitelty todentajan toimesta ja sähköntuotantotuki maksettu sekä mahdollinen alkuperäketjun tarkistuskin tehty.

9 9 (14) 3.8 Bioenergia ry Seurantajärjestelmien yhtenäistämiseksi Energiaviraston tulee ottaa kantaa kysymyksiin, jotka tulevat eteen käytännön toiminnassa: 1. eri tukitasojen hakkeiden kuljettaminen samassa kuormassa loppukäyttäjälle 2. jalostukseen kelpaamattomien runkopuumäärien erittely- ja todentamistarve 3. varastossa kuivumisen takia jalostuskelvottomaksi muuttunut järeä puu 4. järeä puu, jota kuitupuun ostaja eivät osta tarjouksista huolimatta (markkinatilannesyyt) 5. muiden puulajien kuin valtapuulajien hake yms. - Tarkennetaan eri tukitason haketta sisältävien kuormien kirjausperiaatteita. Jos hake peräisin samalta leimikolta, voidaan käyttää yhtä alkuperätietoa ja siihen liittyvää tunnistetta. Jos samassa kuormassa on kahden eri leimikon haketta, tulee tunnisteeseen liittää molempien korjuukohteiden tiedot. Jos toiselta leimikolta on korjattu vain 60 % tukeen oikeutettua puuta, siihen liittyvää alkuperätietoa tai tunnistetta ei tarvita. - Jalostukseen kelpaamattomien runkopuumäärien erittely- ja todentamistarpeesta on mainittu, ettei niitä tarvitse eritellä tarkemmin. Voitaisiin miettiä ohjeistusta tilanteisiin, joissa määrä on poikkeuksellisen suuri. Esim. lahovikainen hakkuukohde, josta kertyy lähinnä energiapuuta, vaikka järeyden puolesta puusto voisi olla jalostuskelpoista. - Varastossa kuivuneen järeän puun tukikelpoisuudesta on mainittu sivun 15 määritelmissä, että pieniä määriä varastoon jäänyttä järeää puuta voidaan katsoa täyteen tukeen oikeutetuksi. Voidaan tarkentaa, että tarkoituksellinen kuivattaminen ei kuitenkaan oikeuta tukikelpoisuuteen. Siksi koko kuorman ilmoittaminen täyden tuen puuksi ei käy. - Markkinasyihin ei voida vedota, sillä voitaisiin kiertää koko alkuperän osoittamiskäytäntö. - Tukikelpoiset puulajit on määritelty luvussa 3 sekä sivulla 15 jalostuskelpoisen puun kuvauksessa. Mänty, kuusi ja koivu olisivat siis jalostuskelpoisia puulajeja, muut puulajit voidaan katsoa kuuluvan automaattisesti täyden tuen piiriin. Energiaviraston tulee ilmoittaa minkälainen alkuperätietojen kirjaaminen voidaan katsoa riittävän (leimikkotiedot, metsänkäyttöilmoitus, mittaustodistus, kohteen koordinaatit, toteutetun hakkuun tiedot) niin, että toimijat voivat kehittää raportointinsa oikein alusta alkaen. - Pyritään selventämään vaatimuksia, jotka dokumenteista tulee käydä ilmi. Pidämme huolestuttavana todentajan raportissa ilmoitettuja useita laitoskäyntejä vuodessa useaa polttoainetta käyttävälle metsähakevoimalalle vaikka toisin on annettu ymmärtää.

10 10 (14) 3.9 Paikallisvoima ry - Raportissa ei ehdoteta useita laitoskäyntejä, vaan niiden tarve säilyy nykyisellään. Pääsääntöisesti metsähakevoimalaitoksilla laitoskäyntejä tehdään kerran vuodessa. Paikallisvoima ehdottaa raporttia korjattavaksi siten, että selvitysvelvollisuus puun alkuperästä ja tukikelpoisuuden määrittelystä sekä yksittäisen raaka-aine erän jäljitettävyydestä on ainoastaan polttoaineen toimittajalla. Polttoaineen toimittajan velvollisuus on ilmoittaa kuukausittain laskutuksen yhteydessä voimalaitokselle toimittamansa metsähake-erän jakaantuminen eri tukiluokkiin, minkä tiedon voimalaitos on velvollinen säilyttämään. Vastuun ollessa yksiselitteisesti polttoainetoimittajalla pystytään luopumaan kaksinkertaisesta seurannasta (metsähakkeen toimittaja + sähköntuottaja) ja kohdistamaan alkuperän valvonta oikeaan kohteeseen eli metsään ja siellä toimiviin toimijoihin. - Selvennetään raporttiin, että kaksinkertaista päällekkäistä kirjanpitoa ei vaadita. Riittää, jos sähkön tuottajalla on hallussaan tiedot käytetystä metsähakkeen määrästä ja niitä vastaavat alkuperätiedot löytyvät hakkeen toimittajalta Kokkolan Energia Oy Vastuu polttoaineen alkuperästä ja tukikelpoisuuden luokittelusta ja alkuperän selvittämisestä on siirrettävä polttoaineen toimittajalle. - Vastuu on tarkoituksenmukaista säilyttää sähkön tuottajalla, joka viime kädessä saa tukea metsähakkeen käytölle. Sähkön tuottaja voi kuitenkin sopimusteitse edellyttää polttoaineen toimittajilta alkuperän osoittamiseen liittyviä vastuita. Polttoaineen toimittajille luodaan toiminnan laadun varmistamiseksi mahdollisuus rekisteröityä auditoiduksi metsähakkeen toimittajaksi, jolloin voimalaitoksien sijaan polttoaineen alkuperän todennus suoritetaan polttoainetoimittajille. - Alkuperän seurantaan liittyvät menettelyt ja niiden kuvaukset voidaan tehdä riittävän yleisellä tasolla, jotta ne sopivat kaikille metsähakkeen toimittajille. Sähkön tuottaja voi myös ottaa vastaan metsähaketta uusilta toimittajilta, jos heidän toimittamansa tiedot hakkeen alkuperästä ovat riittäviä ja vastaavat seurantasuunnitelmaan kirjattuja menettelyjä. Seurantasuunnitelmaa on myös mahdollista päivittää tarvittaessa. - On hyvä muistaa, että kyseiset alkuperäkysymykset liittyvät vain kokopuu- tai rankahakkeeseen eli metsätähdehaketta ja kantomursketta voi käyttää nykyisin edellytyksin Vaskiluodon Voima Oy, EPV Energia Oy, EPV Bioturve Oy, EPM Metsä Oy, Tornion Voima Oy Jos sähkön tuottaja on päättänyt seurantasuunnitelmassaan käyttää sekä täyden tuen metsähaketta että alennettua tukea saavaa metsähaketta, on sähkön tuottaja

11 11 (14) velvollinen osoittamaan metsähakkeen alkuperän. Alkuperän todentaminen fyysisesti kuormittain kohdan 3.6 mukaan on hankalaa. Siinä todetaan, että kuormakirjoissa, ja käytännössä silloin myös vaakaohjelmalla, olisi oltava yksilöitävät tunnisteet kuormittain. Tämä ei onnistu esimerkiksi silloin, jos samalta metsävarastolta toimitetaan voimalaitokselle samassa kuormassa 100 % tukipuuta ja 60 % tukipuuta. - Kuormakohtaisiin tietoihin riittää yksi tunniste, vaikka kyseessä olisi yhdistelmä 60 % ja 100 % tukeen oikeutettua metsähaketta. Jos toimitus koskee yhdeltä leimikolta korjattua puuta, jossa on sekä 100 % ja 60 % tukeen oikeutettua puuta, käytetään vain yhtä tunnistetta (ko. leimikon kauppanumero, tai vastaava). Jos saman varaston (ja kuorman) puut tulevat kahdelta eri leimikolta, joista toiselta on korjattu 60 % puuta ja toiselta 100 % puuta, vaaditaan alkuperätiedot ja tunniste vain 100 % tukeen oikeutetulta puulta. Tällöinkin selvitään vain yhdellä tunnisteella. Vaakaohjelmalle olisi kuitenkin hyvä voida jakaa kuorma todellisten osuuksien perusteella kahteen eri polttoaineluokkaan. Näkemyksemme mukaan seuranta olisi järkevintä hoitaa seuraavasti: Toimittaja lähettää laskun liitteenä erittelyn siitä, paljonko toimitusmäärästä on 100 %:n tuen puuta ja paljonko on 60 %:n tuen puuta. Esim. laskulla kokonaismäärä on MWh, josta MWh on 60 %:n tuen puuta ja MWh on 100 %:n tuen puuta. Laskun liitteenä voi olla vaikka kauppojen numerot (vastaa sivulla 11 olevaa tunnistenumerosarjaa) joista toimitus koostuu. Voimalaitos päivittää laskun erittelyn mukaan tiedot polttoainetietojärjestelmään (jako 3112 a ja 3112 b). - Esitetty malli käy myös tavasta toteuttaa alkuperän seuranta. Malli kuitenkin edellyttää, että metsähakkeen toimittaja tietää kuormakohtaisesti metsähakkeen alkuperän, jotta laskuun liitettävät tiedot saadaan oikein. Varmimmin tämä onnistuu, kun tunniste liitetään voimalaitokselle toimitettavan hake-erän tietoihin. On siis toimijoiden ratkaistavissa, kirjataanko alkuperätietoihin yhdistettävät tunnisteet toimitettavien kuormien mukana voimalaitoksen vaakaohjelmaan vai laskutustietoihin. Jos vaaka-ohjelmaan ei voida syöttää yhdestä kuormasta kuin yksi polttoaineluokka, voi olla käytännöllisempää hyödyntää metsähakkeen toimittajan laskutustietoja kokopuu- ja rankahakkeen jakamisessa eri tukeen oikeuttaviin polttoaineluokkiin. Esityksen mukaan toimittajan velvollisuuksiin kuuluu säilyttää kauppakohtaisia tietoja alkuperän selvittämiseksi 12 vuotta. Olisiko kuitenkin vähän lyhyempi aika (esim. 5 vuotta) riittävä? - Tuotantotukilain 59 :n mukaan sähkön tuottaja on velvollinen säilyttämään syöttötariffin maksamista varten laadittavaan selvitykseen liittyvän aineiston, kunnes kymmenen vuotta on kulunut hyväksymispäätöksen raukeamisesta tai peruuttamisesta. Metsähakkeen alkuperään liittyvä tieto on olennainen osa tuen määräytymistä, joten valitettavasti tietojen säilyttämisvelvollisuudesta ei voida tinkiä. Sähkön tuottajien osalta metsähaketuen rajaus lisää nykyisellä ohjeistuksella huomattavasti työtä ja aiheuttaisi päällekkäistä raportointia, jos sekä sähkön tuottaja

12 12 (14) että polttoaineen toimittaja seuraavat omissa järjestelmissään polttoaineen alkuperätietoja metsään asti. Metsähaketuen rajauksen aiheuttamat muutokset sähkön tuottajien seurantasuunnitelmiin tulisi minimoida. Uudet seurantavelvoitteet pitäisi saada mahdollisimman yksinkertaisiksi ja päällekkäistä seurantaa tulisi välttää. Ensisijaisesti olisi hyödynnettävä metsähakkeen toimittajien nykyisissä järjestelmissä olevia tietoja Kanteleen Voima Oy 3.13 Oulun Energia Oy - Tarkoituksena ei ole, että sähkön tuottaja ja metsähakkeen toimittaja pitäisivät kaksinkertaista kirjanpitoa samoista alkuperätiedoista, vaan sähkön tuottaja voisi hyödyntää metsähakkeen toimittajan tietoja alkuperän osoittamisessa. Sähkön tuottajalle toimitetaan tiedot vastaanotetuista eristä, kuten nykyisin esim. vaakajärjestelmään, josta tietoja koostetaan tuotantoselvityksiin. Sähkön tuottajan ei kuitenkaan tarvitse säilyttää kuormakohtaisia alkuperätietoja, vaan riittää että ne löytyvät metsähakkeen toimittajalta kuormakohtaisen tunnisteen avulla. - Selvennetään raporttiin, että kaksinkertaista päällekkäistä kirjanpitoa ei vaadita. Riittää, jos alkuperätiedot löytyvät hakkeen toimittajalta. Esitämme järeän puun hakkuukohteen määrittelyä muutettavaksi siten, että puuston keskiläpimitta määritetään ennen hakkuuta. - Lakisääteistä määritelmää ei ole mahdollista muuttaa. Selvitysvelvollisuus puun alkuperästä, tukikelpoisuudesta ja raaka-aineen jäljitettävyydestä on polttoaineen toimittajalla. - Koska tuki maksetaan sähkön tuottajalle, vastuu kuuluu myös samalla tavalla. Sähkön tuottaja voi sopimusteitse edellyttää polttoaineen toimittajalta alkuperän seurantaa. Korjausesitys kohtaan 3.1. sekä järeän puun hakkuukohteen määritelmään. Kokopuu- ja rankahakkeelle maksetaan täyttä tukea, jos se on peräisin muualta kuin järeän puun hakkuukohteelta. (Hakkuukohteen järeystarkastelu tehdään ennen hakkuuta olevasta puustosta.) - Järeän puun hakkuukohteen määritelmä on kirjattu tuotantotukilakiin (1396/2010), eikä Energiavirasto voi poiketa määritelmästä. - Metsähakkeen toimittajien tulee arvioida etukäteisesti, onko kohteella riskiä muuttua hakkuun myötä järeän puun hakkuukohteeksi. Korjausesitys kohtaan Kaikki metsänomistajaan ja hakkuukohteeseen liittyvät selvilläolovelvoitteet tulee kohdentaa metsänomistajan kanssa asioivalle puunostajalle. Puunostaja tulee velvoittaa pitämään kohteista sellaista kirjanpitoa, joka täyttää metsähaketuen todentamiseen liittyvät vaatimukset. Energiapuun jatko-ostajan (esim. voimalaitoksen) tulee edellyttää puunoston suorittaneelta toimijalta

13 13 (14) 3.14 ÅF-Consult Oy tarvittavien puukauppadokumenttien toteennäyttö niin pyydettäessä. Puukauppadokumenteista on voitava todentaa hakkuukohteen metsikkökuviotiedot, hakkuutapa kuvioittain, kuvion lähtöpuuston keskiläpimitta (tarkkuus alle tai yli 16 cm) ja puukauppaan korjatut puutavaralajit. Mikäli hakkuukohteelta korjataan kahteen eri tukitasoon oikeutettuja puita energiakäyttöön, tulee puukaupan mittaustodistus laatia erikseen näiltä järeän puun kohteilta korjatuille aines- ja energiapuille. Täyteen tukeen oikeutettujen metsikkökuvioiden puille voidaan laatia yksi mittaustodistus, joka koskee koko puukauppaa. - Energiaviraston näkökulmasta sähkön tuottaja vastaa viime kädessä lain noudattamisesta, mutta sähkön tuottaja voi sopimusteitse velvoittaa hakkeen toimittajia kantamaan vastuuta raportointivelvoitteista. Järeän puun hakkuukohteelta korjattu puu voi olla myös yhdellä mittaustodistuksella, kunhan ne on eritelty tukikelpoisuuden mukaan omiin puutavaralajeihin. - Koska tuki maksetaan sähkön tuottajalle, vastuu kuuluu myös samalla tavalla. Sähkön tuottaja voi sopimusteitse edellyttää polttoaineen toimittajalta alkuperän seurantaa. Tämä edellyttäisi järjestelmää, jossa polttoainetoimittaja voi hakea toiminnalleen Energiavirastolta hyväksynnän metsähakkeen toimittajaksi. Tällöin vältettäisiin päällekkäistä työtä, kun jokaisen sähkön tuottajan ei tarvitsisi luoda jokaisen polttoainetoimittajan kanssa laitoskohtaisia seurantajärjestelmiä. Kilpailu polttoainemarkkinoilla säilyisi, kun sähkön tuottaja voisi kilpailuttaa tarpeen mukaan nopeastikin Energiaviraston hyväksymien polttoainetoimittajien toimituseriä. Järjestelmään liittymisen tulisi olla polttoeineentoimittajille vapaaehtoista. Tilanteissa, joissa sähkön tuottaja hankkisi metsähaketta muilta kuin Energiaviraston hyväksymiltä toimittajilta, vastuu alkuperän seurannasta ja jäljitettävyydestä olisi sähkön tuottajalla. - Ehdotuksessa on omat etunsa, jotka on kuvattu yllä. Uuden järjestelmän kehittäminen vaatisi kuitenkin ylimääräisiä resursseja ja myös byrokratian määrä voisi loppujen lopuksi kasvaa. Metsähakkeen alkuperän osoittaminen tullaan kirjaamaan seurantasuunnitelmaan siten, että ne eivät ole toimittajakohtaisia. Mikäli uusi metsähakkeen toimittaja pystyy toimittamaan tarvittavat alkuperätiedot jollakin seurantasuunnitelmassa jo esitetyllä tavalla, myös uuden polttoaineen toimittajan metsähakkeelle voidaan maksaa täyttä tuotantotukea. Toimintaohjeissa liittyen metsähaketuen rajaukseen todetaan, että terminaalivaraston tai muun välivaraston kautta tulleiden erien alkuperätietoja tulee todentajan tarkastella varastokirjanpidosta. Lisäksi jos terminaalin asiakkaina on useita metsähakevoimalaitoksia, terminaalivaraston tietoja täyden ja alennetun tuen jakeista tulee verrata kaikille voimalaitoksille tariffijakson aikana tehtyihin toimituksiin. Edellä olevat toimintaohjeet edellyttänevät todentamisen näkökulmasta erillistä sopimusta terminaalin toiminnan todentamiseksi, ainakin niissä tapauksissa, joissa terminaalitoimintaa ylläpitää ulkopuolinen toimija. Miten tämä otetaan huomioon jatkossa, edellytetäänkö tietynlaisilta terminaaleilta todentamisen tilaamista? Entä

14 14 (14) riittääkö terminaalin kirjauksien tarkistaminen vai tuleeko todentajan tarkistaa pistokokein, että voimalaitokset ovat vastaanottaneet terminaalikirjauksien mukaisia toimituksia? - Todentajan tulee tosiaan pystyä tutustumaan terminaalin toimintaan ja se tulisi ottaa huomioon sähkön tuottajan ja ulkopuolisen terminaalitoimijan välisessä sopimuksessa. Riittää, että todentaja arvioi terminaalien kirjauksia ja niiden paikkansapitävyyttä tarkasteltavan voimalaitoksen toimitusten suhteen. Toimintaohjeella mainitaan, että mikäli täyteen tukeen oikeutettujen kokopuu- tai rankahakkeen alkuperätiedoissa on puutteita, tulee epäselvien erien osuus vähentää terminaalivaraston ajantasaisesta täyden tuen hakkeen varastosaldosta. Miten tämä toteutetaan, jos kyse on voimalaitokseen nähden ulkopuolisesta toimijasta ja/tai terminaali toimittaa tuotteitaan usealle toimijalle? - Vaikka terminaali on ulkopuolinen toimija suhteessa sähkön tuottajaan, on polttoaineiden tukikelpoisuudella merkitystä vain tuotantotukea saaville sähkön tuottajille. Tällöin on perusteltua, että virheelliseen tietoon perustuvat täyden tuen hakkeen määrät korjataan oikeaan arvoon, jotta tukea ei makseta väärin perustein myöskään muille voimalaitoksille. Kirjauksesta kärsii terminaalitoimija, joka on vastuussa alkuperätietojen paikkansapitävyydestä ja niihin liittyvästä polttoaineiden asianmukaisesta luokittelusta.