Lepakoiden siivellä. Lakeuden Luonto ry:n lepakkoretki Janiika Aaltonen. Kuva: Markku Lappalainen

Transkriptio

1 Lepakoiden siivellä Lakeuden Luonto ry:n lepakkoretki Janiika Aaltonen Kuva: Markku Lappalainen

2 Lepakot - Siipijalkaisten (Chiroptera) heimoon kuuluu n. 950 lajia. - Kaksi alalahkoa * suurlepakot (hedelmälepakot), n. 170 lajia * pienlepakot, n. 780 lajia - Levinneet napaseutuja lukuunottamatta kaikkialle maapallolla. - Ainoita aktiiviseen lentoon kykeneviä nisäkkäitä. - Ravintona: * suurlepakoilla sekä joillain pienlepakoilla hedelmät, kukat, mesi ja siitepöly * pienlepakoilla hyönteiset, kalat, pienet selkärankaiset ja veri

3 Ruumiinrakenne - Kevyt ja hento luusto. - Koko vaihtelee lajikohtaisesti * paino 1,5 g 1,5 kg * siipien kärkiväli 15 cm 2 m - Pitkien sormien ja ihopoimun muodostamat lenninräpylät Kuva: Markku Lappalainen * kiinnittyvät kylkiin ja takaraajoihin, jatkuvat joillain lajeilla häntään saakka * kolme osaa: hartiapoimu, varsinainen lentopoimu sekä häntäpoimu - Takaraajat vääntyneet, jalkaterä osoittaa taakse tai sivulle * mahdollistaa ylösalaisin roikkumisen * roikkuminen ei kuluta lihasvoimia varpaiden erikoisen rakenteen ansiosta

4 Kaikuluotaus - Lepakoiden ääniala on laaja * matalat, ihmiskorvinkin kuultavat äänet sosiaalista viestintää varten * korkeat ultraäänet toimivat ympäristöä havainnoivana tutkana - Ultraäänien taajuus khz, äänet mutkikkaita huutosarjoja. - Lajin kaikuluotausääni voi olla taajuudeltaan vakaa tai muunteleva. - Jokaisella lajilla sille tyypillinen taajuus, jolla ääni on voimakkain. - Lepakot poimivat päästämiensä ultraäänien kaiun korvillaan ja luovat aivoissaan kuvan ympäristöstänsä. - Järjestelmä on herkkä, lepakko saa tietoa mm. saaliin liikkumisnopeudesta, koosta ja laadusta.

5 Ultraääni-ilmaisin eli lepakkodetektori - Madaltaa lepakoiden ultraäänet ihmiskorvin kuultaviksi. - Kolme eri toimintaperiaatetta * Heterodyning * Taajuusjako (Frequency Division) * Aikalaajennus (Time-expansion) - Detektorin madaltamat ääni-impulssit kuulostavat maiskutuksilta, molskahduksilta, napsahduksilta, nakutukselta, tikitykseltä, rätinältä tai viserrykseltä. Kuva: Janiika Aaltonen

6 Lisääntyminen Suomen oloissa - Lisääntymisbiologia tunnetaan puutteellisesti. - Soidinaika loppukesästä-alkusyksystä; voivat paritella myös talvihorroksen aikana, jos heräävät. - Eivät ole yksiavioisia: naaraat voivat paritella useiden koiraiden kanssa ja päinvastoin. - Viivästynyt hedelmöitys: siittiöt varastoituvat kohtuun talveksi, munasolu irtoaa ja hedelmöityy vasta keväällä. * Säästää lisääntyvää naarasta: jos se on talvihorroksen jäljiltä aliravittu, hedelmöitymistä ei tapahdu tai raskaus keskeytyy varhaisessa vaiheessa.

7 Lisääntyminen Suomen oloissa - Raskausajan pituudeksi arvioitu päivää. - Synnytys tapahtuu kesä-heinäkuussa, poikasia on yleensä vain yksi. - Siivet kasvavat täyteen mittaansa vasta syntymän jälkeen. - Vastasyntynyt poikanen on kalju ja sokea. * Poikaskarva kasvaa muutamassa päivässä. * Silmät aukeavat viikossa. - Täysikasvuisen kokoisia kolmen viikon ikäisinä. - Emo imettää täysikasvuista poikasta vielä muutamia viikkoja, kunnes maitohampaat putoavat ja poikanen osaa itse saalistaa. Itsenäistyminen tapahtuu yleensä elokuussa.

8 Horrostaminen - Lepakot kykenevät säätelemään ruumiinlämpöään aktiivisesti ja omatoimisesti. - Lepakot viettävät talven horrostaen horros voi kestää jopa puoli vuotta. * Voivat horrostaa myös lämpimänä vuodenaikana, jos epäedulliset sääolosuhteet yllättävät. - Loppukesällä ja syksyllä lepakot keräävät rasvavarastoja talven varalle. - Horroksessa elintoiminnot muuttuvat energiankulutuksen vähentämiseksi * ruumiinlämpö laskee lähelle ympäristön lämpötilaa * sydämen lyöntitiheys ja hengitys hidastuvat * muut elintoiminnot vaimenevat - Horrostava lepakko on täysin tajuttomassa tilassa, mutta sen refleksit toimivat.

9 Horrostaminen - Lepakot voivat herätä horroksesta talven aikana useista eri syistä. - Jokaisella lajilla sille sopiva talvehtimislämpötila, jonka perusteella horrostuspaikka valitaan. - Horrostuspaikan tulee olla * kostea * lämpötilaltaan vakaa * vedoton Kuva: Markku Lappalainen

10 Horrostaminen - Erilaisia talvehtimistapoja * katosta vapaasti roikkuen, yksittäin * kattoon tai seinämälle tiiviiksi ryhmäksi pakkautuen * ahtaaseen rakoon tunkeutuen - Talvihorroksesta herääminen kuluttaa energiaa, joten talvehtivia lepakoita ei tule häiritä. Energiaa on varastoitu arviolta 4-5 talvisen heräämisen varalle. - Rauhallisissa oloissa horroksesta virkoaminen tapahtuu puolessa tunnissa - tunnissa. * Ruumiinlämmön nostaminen aktiivisella lihastyöllä. - Energiavarojen kulumisen vuoksi kevät on lepakoille kriittistä aikaa ravintoa on saatava nopeasti ja paljon.

11 Suomen lepakot - Kaikki maamme lepakot ovat pienlepakoita ja kuuluvat siippojen (Vespertilionidae) heimoon. Kaikki ovat hyönteissyöjiä. - Vakituisia lajeja on viisi * vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa, pohjanlepakko ja korvayökkö - Harvinaisia ja satunnaisesti tavattavia lajeja on viisi * ripsisiippa, pikkulepakko, isolepakko, kimolepakko ja vaivaislepakko - Mahdollisesti tulevaisuudessa tavattavia, lähialueilla esiintyviä lajeja on kaksi * lampisiippa ja kääpiölepakko - Eniten lepakoita löytyy maamme eteläosien kulttuuriympäristöistä.

12 Vesisiippa (Myotis daubentoni) - Vesistöistä riippuvainen, saalistaa vesien äärellä. Ui sujuvasti tarvittaessa. - Pitkäsiipinen, nopea ja ketterä, siivenlyönnit joskus pörrääviä. - Veden päällä saalistuskorkeus melkein vedenpinnassa, pihoilla ja metsäaukioilla parissa metrissä. - Päiväpiilo puun kolossa, sillan tai laiturin rakenteissa, pöntössä, rakennuksessa. Kuva: Markku Lappalainen - Yleinen Suomen eteläosissa, pohjoisimmat havainnot Vaasan-Ilomantsin tasalta.

13 Viiksisiippa (Myotis mystacinus) - Metsissä vesistöjen tuntumassa, viehtynyt sekametsiin. Kulttuuriympäristön laji. - Eloisa ja kapeasiipinen. - Saalistuspaikkoina pienet aukeat, metsänreunat ja metsäteiden varret, lentokorkeus muutama metri. * Syyskesällä vesien, pihojen ja niittyjen yllä, lentokorkeus puolisentoista metriä. Kuva: Markku Lappalainen - Päiväpiilo usein rakennuksessa. Myös lepakonpöntöissä. - Levinneisyyden pohjoisraja Oulun-Kajaanin linjalla.

14 Isoviiksisiippa (Myotis brandtii) - Runsasvesistöisillä metsäseuduilla. - Eloisa laji, lento hidasta ja heittelehtivää, ajoittain lekuttelevaa. - Saalistaa metsässä, joko pienten aukioiden laidalla tai avaran metsän sisällä. Saalistuskorkeus vaihtelee. - Päiväpiilo usein rakennuksessa. Myös lepakonpöntöissä. Kuva: Markku Lappalainen - Levinneisyyden pohjoisraja Lapin läänin eteläpuolella. - Erotettu omaksi lajikseen viiksisiipasta vasta vuonna 1958.

15 Pohjanlepakko (Eptesicus nilssoni) - Metsäisten kulttuurimaisemien laji. Alkukesästä metsissä, syyskesästä asumusten tuntumassa. Tavataan myös kaupungeissa. - Lento suoraviivaista ja melko nopeaa; paljon käännöksiä ja syöksyjä. Lentopolku säännöllinen soikio tai suorakaide. - Saalistaa aukioilla: tielinjalla, parkkipaikalla, hakkuuaukealla, pihalla. Saalistuskorkeus 8-15 metriä. - Keväällä ja syksyllä liikkeellä satunnaisesti myös päivisin. Kuva: Markku Lappalainen - Päiväpiilo ontossa puussa tai rakennuksessa. - Tavataan aivan pohjoisimpia osia lukuunottamatta koko maassa. Euroopan pohjoisin lepakko.

16 Korvayökkö (Plecotus auritus) - Kulttuurimaisemien laji. - Leveät siivet, silmiinpistävän suuret korvat. Taitava lentäjä, lekuttelee usein paikallaan. - Saalistaa pihojen ja teiden yllä, puutarhoissa ja puistoissa, usein lehvästön keskellä. Lentokorkeus 1-10 metriä, yleensä matalalla. Saalistaa usein pienenä joukkona. - Päiväpiilo yleensä rakennuksessa tai puunkolossa. - Levinneisyyden pohjoisraja Kokkolan korkeudella, Kuva: Markku Lappalainen yleinen Vaasan-Ilomantsin linjalle saakka.

17 Harvinaisemmat lajit Ripsisiippa (Myotis nattereri) - Uhanalainen, todettu Suomessa varmuudella vain kymmenkunta kertaa. Pikkulepakko (Pipistrellus nathusii) - Harvinainen, mahdollisesti jokavuotinen vieras maamme eteläisellä rannikolla, havaintoja kymmenkunta. Kuvat: Markku Lappalainen

18 Harvinaisemmat lajit Isolepakko (Nyctalus noctula) - Harvinainen kesävieras eteläisessä Suomessa. Useita kymmeniä havaintoja. Kimolepakko (Vespertilio murinus) - Harvinainen vieras, kourallinen havaintoja eri puolilta eteläistä Suomea. Kuvat: Markku Lappalainen

19 Harvinaisemmat lajit Vaivaislepakko (Pipistrellus pipistrellus) - Suomen ainoa toistaiseksi varmistettu havainto Hangosta kesältä Kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) - Levinnyt eteläiseen Ruotsiin sekä Baltian maihin. Lampisiippa (Myotis dasycneme) - Levinnyt eteläiseen Ruotsiin sekä Baltian maihin. Kuvat: Markku Lappalainen

20 Lepakoiden suojelu - Kaikki maamme lepakot ovat rauhoitettuja luonnonsuojelulain nojalla. - Lepakoita uhkaavat ympäristön kemikalisoituminen, ympäristönmuutos sekä asuntopula. * Lepakoille voi tarjota keinokoteja rakentamalla lepakonpönttöjä. - Myös ihmisten ennakkoluulot ja pelot vaikeuttavat lepakoiden elämää. Kuvat: Janiika Aaltonen

21 Lepakkotutkimus - Lepakoiden rengastus on suureksi avuksi lepakoiden tutkimisessa. * Rengastuksen avulla saatu tietoja mm. lepakoiden liikkeistä, muutosta, paikkauskollisuudesta ja eliniästä. - Myös harrastajilla on paljon annettavaa tutkimukselle. - Talvehtimispaikkatietoja kerätään Suomessa mm. yleisön havaintojen perusteella. Kuvat: Markku Lappalainen

22 Totta vai tarua? Juovatko lepakot ihmisverta? Vain yksi maailman kolmesta verivampyyrilajista elää nisäkkäiden verellä ja se saattaa joskus hairahtua aterioimaan ihmisestä. Tämä on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Levittävätkö lepakot vesikauhua? Vesikauhu eli rabies saattaa levitä lepakon puremasta, etenkin tropiikissa. Lepakot kärsivät itsekin vesikauhusta, eivätkä siis ole immuuneja taudinkantajia. Lepakoiden rabies-uhka on kuitenkin liioiteltua, sillä lepakot eivät kanna tätä tautia sen enempää kuin muutkaan eläimet. Suomalaisista lepakoista ei ole löydetty rabies-virusta.

23 Totta vai tarua? Käyvätkö lepakot ihmisen kimppuun? Lepakoilla ei ole mitään syytä käydä vastaantulevan ihmisen kimppuun, eivätkä ne todellakaan pyri puremaan ihmistä ihminen ei kuulu lepakon ruokavalioon. Häiritty lepakko saattaa puolustautuakseen kokeilla hampaitaan ihmiseen. Tarttuvatko lepakot hiuksiin kiinni? Lepakot eivät yleensä lennä päin ihmistä, sillä kaikuluotausjärjestelmänsä ansiosta ne osaavat kyllä väistää. Niinpä lepakot eivät myöskään kiusallaan tarraa kiinni hiuksiin tai vaatteisiin. Ihmisen ja lepakon konkreettiset törmäykset aiheutuvat yleensä siitä, että lepakko lentää muistin varassa kaikuluotaamatta (esimerkiksi metsätiellä) ja vastaan tullut ihminen on paikassa, jossa lepakon muistin mukaan on tilaa lentää.

24 Totta vai tarua? Ovatko lepakot sokeita? Vaikka lepakoilla onkin toimiva kaikuluotausjärjestelmä, niiden silmät eivät ole täysin tarpeettomat. Värejä lepakot eivät aisti, koska yöeläimelle ne ovat merkityksettömiä. Lepakoille riittää, että ne näkevät, onko riittävän pimeää, jotta päiväpiilosta voi poistua turvallisesti. Päiväpiiloonsa lepakot hakeutuvat nimenomaan näköaistin turvin. Suurlepakoilla ei ole kaikuluotauskykyä, joten näkäaisti on niille keskeinen. Niillä on suuremmat silmät kuin pienlepakoilla ja näköaisti on apuna ruoan paikantamisessa.

25 Lisää tietoa lepakoista - Markku Lappalainen: Lepakot salaperäiset nahkasiivet - Suomen lepakkotieteellinen yhdistys ry:n WWW-sivut: - Wikipedia, the free encyclopedia: