HALUAISITKO MENNA MUUNKANSA KALASTAMAN?

Transkriptio

1 HALUAISITKO MENNA MUUNKANSA KALASTAMAN? Verbiketjujen kehkeytyminen suomi toisena kielenä -oppijoiden kielessä Suomen kielen pro gradu -tutkielma Jyväskylän yliopiston kielten laitos Joulukuu 2008 Vilja Paavola

2 Humanistinen tiedekunta Kielten laitos Vilja Paavola Haluatko menna muunkansa kalastaman Verbiketjujen kehkeytyminen suomi toisena kielenä -oppijoiden kielessä Suomen kieli Joulukuu 2008 Pro gradu -tutkielma 80 sivua Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, kuinka suomea toisena kielenä oppivat aikuiset käyttävät verbiketjuja eri kielitaidon tasoilla. Tutkimus liittyy CEFLING-hankkeeseen (Linguistic Basis of the Common European Framework for L2 English and L2 Finnish), jonka yhtenä tavoitteena on hahmottaa rakenteellista perustaa kielitaidon kommunikatiivisen arvioinnin tueksi. Tämän osatutkimuksen aineistona on 232 Yleisten kielitutkintojen tekstiä vuosilta , ja se on saatu CEFLING-hankkeelle kesällä 2007 kootusta korpuksesta. Aineistoa tarkasteltiin kahdesta näkökulmasta. Verbiketjujen kohdekielistymistä frekvenssin, tarkkuuden ja distribuution näkökulmasta tutkittiin DEMfad-mallin avulla. Lisäksi oppijoiden kohdekielenvastaisista verbiketjuista muodostettiin konstruktiokieliopin mukaisesti erityisiä oppijankielen konstruktioita. Aineiston tarkastelussa apuna käytettiin lapsenkielen tutkimukseen kehitettyä CLAN-ohjelmaa. Tekstejä käsiteltiin Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoasteikon mukaisesti kuutena tasoryhmänä (A1, A2, B1, B2, C1, C2). Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että kielitaidon kasvaessa verbiketjujen käyttö tarkentuu ja käytettyjen verbien kirjo kasvaa niin, että alkuvaiheessa frekventeimpien verbien osuus pienenee ja käyttöön otetaan vähitellen uusia verbejä. Kohdekielinen tarkkuus näyttäisi saavutettavan B1- ja B2-tasojen välillä, mikä korreloi viitekehyksen kommunikatiivisten tavoitteiden kanssa. Yleisimpien käytettyjen verbien frekvenssit noudattelevat kohdekielen yleisyyssuhteita. Lisäksi alkuvaiheen verbiketjuista voidaan muodostaa oppijankielen verbiketjuja, jotka muistuttavat lapsenkielen tutkimuksessa havaittuja ketjuja. Sen sijaan käytettyjen verbiketjujen määrä ei mainittavasti lisäänny kielitaidon kasvaessa. Asiasanat: verbiketju, infinitiivi, konstruktio, toisen kielen omaksuminen Säilytyspaikka: Jyväskylän yliopiston kielten laitos, suomen kielen oppiaine

3 1 JOHDANTO TUTKIMUKSEN TAUSTAA TUTKIMUKSEN TAVOITTEET TUTKIMUSKYSYMYKSET KONSTRUKTIOT TOISEN KIELEN OMAKSUMISESSA TOISEN KIELEN OMAKSUMINEN OMAKSUMISEN KOHTEENA KONSTRUKTIOT KONSTRUKTIOKIELIOPPI OPPIJANKIELEN KUVAUKSESSA SUOMEN VERBIKETJUT OPPIJAN TAVOITTEENA SUOMEN INFINIITTIJÄRJESTELMÄ A- ja MA-infinitiivi Infinitiivit konstruktioiden jäseninä VERBIKETJUT Modaalikonstruktio Nesessiivikonstruktio Muita verbiketjuja AINEISTO JA MENETELMÄT TUTKIMUSAINEISTO Yleiset kielitutkinnot AINEISTON TARKASTELU DEMfad CXG oppijankielen kuvauksessa Childes-ohjelma KEHKEYTYVÄT VERBIKETJUT OPPIJOIDEN TEKSTEISSÄ VERBIKETJUJA KAIKILLA TASOILLA Verbiketjujen pääverbien frekvenssi ja tasoittainen jakauma Täydennykset TARKKUUDEN KEHKEYTYMINEN VOIMME MENEMME -konstruktio VOIMME MENE -konstruktio Infinitiivin valinta MODAALIKETJUT FREKVENSSI JA TARKKUUS...48

4 6.2 DISTRIBUUTIO VOIDA-KETJU Frekvenssi ja tarkkuus Distribuutio NESESSIIVIKETJUT FREKVENSSI JA DISTRIBUUTIO TARKKUUS PITÄÄ-KETJU TÄYTYÄ-KETJU JOUTUA-KETJU TARVITA-KETJU HALUTA-KETJU FREKVENSSI TARKKUUS DISTRIBUUTIO PÄÄTÄNTÖ MITÄ OPPIJOIDEN VERBIKETJUT KERTOVAT? MIKÄ MENI METSÄÄN? Menetelmästä Aineistosta MITEN TÄSTÄ ETEENPÄIN?...75

5 3 1 Johdanto 1.1 Tutkimuksen taustaa Tutkimuksen aihe alkoi hahmottua, kun jäin suomen oppijoiden 1 tekstejä lukiessani miettimään, miksi infinitiivit oikeastaan määritellään verbeiksi ja mitä verbit ovat. Pysähdyin erityisesti kohtiin, joissa oppijoiden tuotoksista näki, ettei suomen verbisysteemin omaksuminen ole aivan suoraviivaista (esimerkit 1 ja 2). 1. Saamme mennä katsoa elokuva ja sitten kahville. F304AT2.cha 2. Ensi lauantaina minun poikallani on syntymäpäivä, minä kutsun teidät tulla kylään viettamään juhlaa syödään ja juodaan ja keskustellaan. F483BT1.cha Alkoi pitkä kieliopillinen seikkailu. Tällä lingvistisellä interrailillani olen parin vuoden kuluessa pohtinut loppumattomiin paitsi verbien määritystä, myös kieliopillisten kategorioiden prototyyppejä ja raja-aitoja ja lopulta kielen olemusta ajatusten, tunteiden ja kulttuurin heijastajana. Käsilläolevan pro gradu -työni määränpääksi tarkentui viimein verbiketjujen omaksuminen, sillä verbiketjuissa prototyyppiset, persoonamuotoiset verbit ja infinitiivit keskustelevat keskenään. Uskon verbiketjujen siksi paljastavan jotakin kielenomaksumisprosessista. Verbejä pidetään muutenkin keskeisinä toisen kielen omaksumisen tarkastelussa. Onpa niiden merkityksissä ajateltu olevan universaaliuttakin. (Puro 2000: 304.) 1.2 Tutkimuksen tavoitteet Tutkimus liittyy Jyväskylän yliopistossa käynnissä olevaan CEFLING-hankkeeseen (The linguistic basis of Common European Framework levels), jossa suomen rakenteiden 1 Tässä tutkimuksessa käytän käsitettä oppija, koska tutkimuksen fokus on nimenomaan kielen omaksumisessa. Lähestymiskulma ei sulje pois sitä tosiasiaa, että suomen oppijan suomen oppiminen on yhtäaikaisesti kyseessä olevan kielen käyttöä (vrt. esim. Yrjö Laurannon ehdotus S2-käyttäjä) (Lauranto 2008). Käsitteen ei myöskään ole tarkoitus leimata S2-kielen käyttäjää ikuiseksi oppijaksi, vaikka hän eräässä mielessä sellainen äidinkielisen puhujan tavoin onkin. Oppija-käsitteen synonyymina käytän suomenoppijaa ja S2- oppijaa.

6 4 omaksumisen progressio on keskeinen osa-alue. Hanke yhdistää aiemmin toisistaan turhan erillään pysytelleitä kielitaidon arvioinnin ja omaksumisen tutkimuksen keinoja (Bachman Cohen 1998). (Tarnanen 2003: 153.) Yhtenä hankkeen tavoitteista on pyrkiä helpottamaan kielitaidon arviointia hahmottamalla rakenteellista perustaa Yhteisen eurooppalaisen viitekehyksen (jatkossa EVK) taitotasoasteikkoon perustuvalle kielitaidon arviointijärjestelmälle. Yhtenä hankkeen taustaoletuksena kielestä ja kielitaidon omaksumisesta on kognitiivisen kielitieteen alaan kuuluva konstruktiokielioppi. Se on käyttöpohjainen kielenkuvausmalli, joka sellaisena sopii hyvin opittavan kielen kuvaukseen. Sitoudun omassa tutkimuksessani löyhästi hankkeen teoriaperustaan. Hankkeen, ja siis myös tämän pro gradu -työn, taustavaikuttajana toimivan Eurooppalaisen viitekehyksen pohjimmaisena tavoitteena on yhdenmukaistaa kielten opetusta ja arviointia Euroopan Neuvoston alueella. Aiheesta tehty kirja on kielenopetuksen keskustelunavaus, joka sisältää esimerkiksi kielitaidon funktioiden, sisältöjen ja opetusmenetelmien esittelyä sekä yhteisiksi tarkoitetut arviointiperusteet. (EVK 2003.) Aineistona käyttämäni Yleisten kielitutkintojen (jatkossa YKI-koe) tekstien arviointiasteikko on myös laadittu vastaamaan EVK-asteikkoa. Tässä tutkimuksessa pyrin selvittämään, kuinka suomen oppijat käyttävät verbiketjuja eri kielitaidon tasoilla. Oletan siis, että kielitaito kehittyy ikään kuin tasolta toiselle (ks. Mitchell Myles 2005: 16). Metodologisena tavoitteena on kokeilla soveltaen Franseschinan (2007) DEMfad-mallia sekä soveltaa Jaakko Leinon (2003) konstruktioiden kuvausmallia oppijankielen tarkasteluun. Franseschinan mallissa tarkasteltavana olevaa oppijankielen piirrettä lähestytään kolmiulotteisesti frekvenssin, tarkkuuden ja distribuution näkökulmasta. Leinon konstruktiomallin etuna puolestaan on mahdollisuus tarkastella täsmällisesti oppijankielessä syntyviä uudenlaisia kielellisten ilmausten yhdistelmiä (J. Leino 2003: 324). Perimmäisenä tavoitteena tutkimuksella on kuitenkin tuottaa CEFLING-projektille käyttökelpoista tietoa verbiketjujen omaksumisesta kielitaidon arvioinnin kehittämiseksi. Tutkimus on rakenteellinen, ja täsmällisimmin se asettuu morfologian ja syntaksin tutkimuksen alaan. Tutkimukseen tosin linkittyvät myös sanasto, semantiikka ja pragmatiikka (ks. Mitchell Myles 2004: 9 10; Puro 2000: 305). Syvimmiltään ymmärrän kielen rakennejärjestelmän keskenään samanarvoisten ja toisiinsa linkittyvien rakennepiir-

7 5 teiden muodostamaksi alati muuttuvaksi verkostoksi, jota voidaan ainakin pyrkiä kuvaamaan sellaisenaan (esim. Fillmore 1997: 9; Tomasello 2003). CEFLING-hankkeen tavoitteisiin viitaten tämä rakenteellinen tutkimus on perusteltu, vaikka toisen kielen tutkimusta ja etenkin kirjoittamisen arviointia on viime vuosina kritisoitu rakennekeskeisyydestä. (Ks. Bachman Cohen 1998: 25.) Kielentutkimuksen kentällä tutkimus asettuu mielenkiintoiseen kohtaan. Samalla tavalla verbiketjujen omaksumista toisessa kielessä ei ole aiemmin tutkittu. S2-tutkijoista lähimpää aihetta ovat sivunneet Kynsijärvi (2007) tarkastellessaan olla-verbin kehkeytymistä oppijankielessä sekä Iso-Heiniemi (2006) tutkiessaan nominaalilausekkeiden kompleksistamista. Infinitiivisysteemiä sen sijaan on viime vuosina tarkasteltu useastakin eri näkökulmasta Helsingin yliopiston Nykysuomen juuret -hankkeessa (Herlin Visapää 2005). Hankkeen tarkastelukulma on kuitenkin ollut diakroninen ja sen anti tälle tutkimukselle on siksi lähinnä taustoittava. Jaakko Leinon (2003) projektin osana syntyneessä väitöskirjassa yhdistyvät nimenomaan konstruktiolähtöinen kielentarkastelu ja infinitiivirakenteet. 1.3 Tutkimuskysymykset Tämän tutkimuksen tavoitteena on siis selvittää, kuinka toisen kielen oppijat käyttävät verbiketjuja kullakin kielitaidon tasolla. Lähestyn aihetta seuraavilla tutkimuskysymyksillä: 1 Miten suomen oppijat käyttävät verbiketjuja kielitaidon eri taitotasoilla? 1.1 Miten paljon verbiketjuja kullakin kielitaidon tasolla esiintyy? 1.2 Millaisia verbiketjuja oppijat käyttävät eri taitotasoilla? Miten eri semanttisten ryhmien verbiketjujen omaksuminen eroaa toisistaan? Millaisia ja miten paljon täydennyksiä eri pääverbeihin liittyy? 1.3 Miten verbiketjujen tarkkuus kehkeytyy? Missä kielitaidon vaiheessa verbiketjujen käyttö on kohdekielenmukaista? Voidaanko osoittaa erityisiä oppijankielen verbiketjukonstruktioita? Jos voidaan, niin millaisia?

8 6 2 Konstruktiot toisen kielen omaksumisessa 2.1 Toisen kielen omaksuminen Tutkimuksen kohteena olevien verbiketjujen omaksumisen ja käytön kontekstina on kielenkäyttäjän toinen kieli. Toisella kielellä tarkoitetaan oikeastaan oppijan toista käyttökieltä (Martin 2003: 75 78). Toisen kielen omaksuminen sen sijaan on kohdekielisessä ympäristössä tapahtuvaa kielen oppimista, joka voi tapahtua missä ja milloin vain. Vieraan kielen oppimisesta sen erottaa kohdekielinen ympäristö, joka voi olla sekä konkreettinen että esimerkiksi internetin kautta virtuaalinen ympäristö. Kohdekieli on tässä tutkimuksessa luonnollisesti suomi. Nimenomaan toisen kielen oppimisessa keskeistä onkin oppimisprosessin monikanavaisuus ja -kontekstisuus. (Ks. Ellis 1994: 11 12; vrt. Mitchell Myles 2004: 5 6.) Toisen kielen oppimisen tutkimuksessa on usein erotettu omaksuminen oppimisesta, jolloin omaksumista pidetään informaalina ja tiedostamattomana ja oppimista formaalina ja tiedostettuna. Tässä tutkimuksessa käytän käsitteitä rinnakkain, enkä erottele oppimisen tapaa (ks. Ellis 1994: 14 15). Omaksumisen ja oppimisen rinnalla käytän käsitteitä emergoituminen ja kehkeytyminen, joista ensin mainittu korostaa prosessin kognitiivista luonnetta ja jälkimmäinen kielitaidon lisääntymisen moniulotteisuutta. Kielen oppimisprosessi kun ei koskaan etene lineaarisesti pisteestä a pisteeseen b, vaan siihen kuuluvat olemuksellisesti harhapolut ja välivaiheet. (Ks. esim. Martin 2003: ) Vaikka näen kielen omaksumisprosessin monitahoisena kehkeytymisprosessina, käsitän siinä olevan tiettyjä vaiheita, joita voidaan tarkastella prosessin ehdoilla (esim. Ellis 1994: 21; Mitchell Myles 2005: 16). Tästä vaiheittain kohdekielistyvästä kielimuodosta käytän käsitettä oppijankieli, jolla tarkoitan oppijan käyttämää kieltä itsenäisenä ja koko ajan muuttuvana systeeminä. Samassa merkityksessä voidaan puhua myös välikielestä. Virhe puolestaan on kohdekielenvastainen muoto, joka tekee oppimisprosessia näkyväksi (ks. Puro 2003: 12 13). Vaikka tarkastelen välikieltä ja sen muotoja, joita voidaan kutsua kohdekielen kannalta virheiksi, en sitoudu välikieliteoriaan tai aikaisemmin yleiseen virheanalyysiin. Se edellyttäisi virheiden hyvin systemaattista analyysia.

9 7 Puron (2003) tavoin pidän virheitä oppimisprosessin luonnollisena osana. Prosessiin kuuluvat sekä kielen vähittäinen idiomaattistuminen että tarkkuuden kehkeytyminen. Toisen kielen oppimiseen vaikuttaa aina yllyttävästi ja heikentävästi joukko oppijan ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä. Sisäisinä tekijöinä prosessiin vaikuttavat oppijoiden yksilölliset erot: kielelliset ja kommunikatiiviset taidot, oppimistyyli, motivaatio, ikä, uskomukset, vallitseva tunnetila ja mahdollisesti myös persoonallisuus. Ulkoisina syinä kehkeytymiseen vaikuttavat sen lisäksi ainakin sosiaalinen konteksti, lähtökieli sekä saadun syötöksen määrä ja laatu. (Ellis 1994: ; Martin 2003: ) Nämä tekijät ovat tutkimuksen keskeisiä taustaoletuksia, enkä ota niihin enempää kantaa. 2.2 Omaksumisen kohteena konstruktiot Toisen kielen oppiminen on siis arkielämässä tarvittavien (kielellisten) funktioiden sekä opittujen ja opittavien rakenteiden sovittamista toisiinsa. Tämän monimutkaisen prosessin kulkua on selitetty monin tavoin eri teorioissa, eikä tutkimuksen kentällä vallitse yksimielisyyttä mistä suunnasta ilmiötä tulisi lähestyä (Ellis 1994: 1 3; Mitchell Myles 2004: 6). Tutkimukselliset lähestymistavat voidaan karkeistaen jakaa viiteen luokkaan. Ensimmäinen niistä on käsitys, jonka mukaan opittavan kielen kieliopin mekanismit ohjaavat oppimista. Tuttu sovellus tällaisesta lähestymistavasta on menneiden vuosien kouluopetus, jossa on edetty totutun kieliopillisen helppousjärjestyksen mukaan. Toiseksi lähtökohtana oppimiselle on pidetty syötöstä ja sen frekvenssiä. Esimerkiksi Krashenin Input hypothesis -teorian mukaan ymmärrettävä ja riittävä syötös saa aikaan kielenomaksumisen (Mitchell Myles 2004: 165). Kolmanneksi oppimista ohjaavana tekijänä voidaan pitää tarvetta olla yhteydessä muihin ihmisiin. Vuorovaikutuksellisia selitysmalleja on useita, ja niitä yhdistää käsitys kielen olemuksellisesta sosiaalisuudesta. (Emt. 193). Neljäs selitysmalli on funktionaalinen: oppija oppii lopulta sen, mitä hän tarvitsee. Viidentenä yllykkeenä kielenoppimiselle voidaan pitää ihmisen kognitioita, koko ihmismieltä. Näissä kognitiivisissa kielenomaksumisteorioissa uuden kielen omaksuminen nähdään muun oppimisen kaltaisena mentaalisena toimintana, jossa tarvitaan esimerkiksi muistia ja kykyä tehdä yleistyksiä. (Martin 2003: )

10 8 Lukuisat toisen kielen oppimisen teoriat voidaan lisäksi jakaa karkeasti ominaisuus- (property) ja muutosteorioihin (transition). Ensin mainitut tarkastelevat opittavaa kieltä staattisena, käytöstä irrotettuna systeeminä, kun taas jälkimmäiset pyrkivät enemmänkin selittämään kielenoppimisprosessin kulkua. Todellisessa kielenomaksumisessa vaikuttavat luonnollisesti yhtäaikaisesti monenlaiset mekanismit ja kielenomaksumisteorioiden käsitykset ovatkin pikemmin jatkumoita kuin dikotomioita (Martin 2003: 81 82; Mitchell Myles 2004: 96). (Ellis 1994: ; Mitchell Myles 2004: 7 11.) Toisaalta kieltä ja sen oppimista hahmottavat mallit voidaan jakaa myös käyttö- ja sääntöpohjaisiin. Sääntöpohjaisista teorioista kenties vankimmin L2-tutkimukseen on vaikuttanut Chomskyn Universaalikielioppi. Se kuuluu generatiivisiin kieliteorioihin, jotka selittävät kielen oppimista synnynnäisillä mekanismeilla. Tarkastelun lähtökohta on abstrakti kielisysteemi irrallaan sen käytöstä. (Ellis 1994: ; Mitchell Myles 2004: 7 11.) Teorian mukaan tietyt universaalit periaatteet määrittelevät, millaisiksi ihmiskielet voivat muodostua. Kielen oppimisessa on osittain kyse näiden prinsiippien erilaisten asetusten eli kielen sääntöjen omaksumisesta. Virheet oppijan tuotoksissa johtuvat puheprosessin vaikeuksista tai muiden kielten siirtovaikutuksesta. Universaalikieliopissa kielikyky eli kompetenssi edustaa täydellistä kielisysteemiä, josta kielen käyttö eli performanssi on epätäydellistä heijastumaa. Kieltä ei teorian mukaan siksi voi oppia vain syötöksen perusteella. Synnynnäisen kielikyvyn roolista toisen kielen oppimisessa ei teoriaperheessä kuitenkaan olla yksimielisiä: se joko toimii samoin kuin ensikielen omaksumisen yhteydessä tai rajoittaa toisen kielen omaksumista. (Mitchell Myles 2004: 10 11, 53 56; ks. myös Tomasello 2003: 2 5.)

11 9 KUVA 1. Kielenkäytön kuvaus universaalikieliopissa. Kuva pyrkii hahmottamaan universaalikieliopin tapaa mallintaa kielen oppimista ja käyttöä. Siitä näkee, kuinka kielen oppimisen lähtökohta on universaalissa kielikyvyssä ja kuinka oppiminen etenee tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Tätä prosessia havainnollistavat kuvan nuolet. Kielenkäyttöä kuvataan teoriassa lähinnä niiltä osin kuin se noudattaa kielen säännönmukaisuuksia. Tällöin epäsäännönmukainen kielenkäyttö, jollaista etenkin opittavan kielen käyttö on, jää huomiotta. Tämän tutkimuksen taustateoria, konstruktiokielioppi, kuuluu sen sijaan käyttöpohjaisen kielitieteen alaan. Kyseinen kognitiivis-funktionaalinen teoria on sekä kielen kuvausmalli että omaksumisteoria. Sen mukaan kielen ymmärtäminen ja tuottaminen ovat kielen systeemiin erottamattomasti kuuluvia osia, eikä kielisysteemi siten voi koostua vain säännöistä. Oppimista tapahtuu, kun oppija alkaa havaita säännönmukaisuuksia saamassaan syötöksessä. Kielen omaksumisessa prosessia kutsutaan emergenssiksi 2. Toistuvat rakenteet johtavat vähitellen kognitiiviseen rutiiniin ja oppija alkaa hahmottaa yhä moniulotteisempia rakenteita. (Mitchell Myles 2004: 98, ) 2 Emergentismi on oma suuntaus kognitiivisen kielentutkimuksen alalla, mutta käytän käsitettä tässä löyhästi kuvaamaan kielellisen hahmon erottumisprosessia.

12 10 Käyttöpohjaisessa kielen tarkastelussa lähdetään siis konkreettisesta kielenkäytöstä. Se tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että kun tietty kielenaines toistuu riittävän usein, saa se vähitellen vakiintuessaan kielenyksikön aseman (J. Leino 2003: 110). Näin voi tapahtua sekä lekseemeille että rakenteille. Kieli systeeminä on tällöin massiivinen, vakiintuneiden yksikköjen jäsentynyt varasto. (Ks. P. Leino 2001: 14 15; Herlin Visapää 2005: 7.) Systeemissä ensisijaisia ovat todellisen kielenkäytön rakenteet, joiden pohjalta voidaan tehdä yleistyksiä. Näitä yleistyksiä kutsutaan konstruktioiksi. Käsite pohjautuu alkujaan hahmopsykologian tapaan tarkastella inhimillistä ymmärtämistä hahmojen kielessä erilaisten rakenteiden havaitsemisena. (J. Leino 2003: 72; 2007; ks. myös Tomasello 2003.) Kognitiiviselta kannalta konstruktiot ovat mentaalisten aktivaatioiden toistuvia, erivahvuisia kaavoja, jotka eivät sijaitse tietyssä paikassa eivätkä tietyssä muodossa (Mitchell Myles 2004: 121). KUVA 2. Kielen omaksumisen kuvaus käyttöpohjaisissa kielentarkastelumalleissa.

13 11 Kuva havainnollistaa käyttöpohjaisten kielenkuvausmallien käsitystä kielen omaksumisesta. Osin hajanaisen ja epäsäännöllisen kielenkäytön, oppijan kannalta syötöksen, pohjalta alkaa vähitellen hahmottua tiettyjä säännönmukaisuuksia: sanoja, sijamuotoja, verbirakenteita, lausetyyppejä ja niin edelleen. Nämä ovat mainittuja konstruktioita. Vaikka tämä kielen oppimisen mekanismi käsittää koko kielen systeemin, yksittäinen ilmaus voi syntyä kognitiivisesta näkökulmasta monella tavalla. Esimerkiksi frekventti verbiketju mennään syömään voi olla kokonaisuutena ulkoa opittu, oppijan kohdekielen säännönmukaisuuksista yleistämä tai tietoisen analyysin avulla tuotettu jakso. Kun kiteytynyt konstruktio tai frekventti ilmaus opitaan sellaisenaan, sitä kutsutaan köntäksi 3 (Ellis 1994: 20; Herlin Visapää 2005: 260). Sekä kielen oppijan että äidinkielisen puhujan kielenkäyttö on aina produktiivisten jaksojen sekä kokonaisuuksina opittujen ja käytettävien kielenainesten sekoitusta. (Mitchell Myles 2004: 15 17, 124.) Oppijan tuotoksessa suunta on analysoimattomista köntistä analysoituihin jaksoihin. Niiden erottaminen toisistaan on yksittäisen ilmauksen tasolla mahdotonta, mutta laajasta aineistosta produktiivistumisesta voitaneen sanoa jotakin. 2.3 Konstruktiokielioppi oppijankielen kuvauksessa Jaakko Leinon (2003: 64) mukaan kognitiivinen kielioppi ja konstruktiokielioppi (CXG) jakavat samat perusoletukset kielestä ja kuvaavat saman asian eri puolia (ks. myös Tomasello 2003: 191). Kayn (1997: 123) määritelmässä tiivistyvät konstruktiokieliopin keskeiset oletukset kielestä ja tavoitteet sen mallintamisessa: Construction Grammar (CG) is a non-modular, generative, non-derivational, monostratal, unification-based grammatical approach, which aims at full coverage of the facts of any language under study without loss of linguistic generalizations, within and across languages. (Kay 1997: 123.) Määritelmän mukaan konstruktiokieliopin tavoite on päästä kielen täyteen kuvaukseen unohtamatta yleistyksiä (ks. myös Östman 1988: 177). Kielen tarkastelussa muodon ja merkityksen moduleita ei siis ole mahdollista erottaa toisistaan. CXG:n generatiivisuus 3 Suomenkielinen käsite könttä (chunk) on Nina Reimanin. Se on syntynyt CEFLING-projektin aikana Jyväskylässä.

14 12 tarkoittaa yksinkertaisesti kielellisten ilmausten tuottamista. Tuottamisprosessissa mikään rakenne ei kuitenkaan muutu miksikään toiseksi rakenteeksi niin kuin generatiivisissa teorioissa ymmärretään. Tätä ei-derivationaalista tuottamista kuvataan unifikaation käsitteellä: se tarkoittaa keskenään yhteensopivien kielen perusyksiköiden eli konstruktioiden liittämistä toisiinsa. Yksinkertaisimmillaan konstruktio voidaan määritellä malliksi, jonka mukaan todellinen kielellinen ilmaus muodostetaan (J. Leino 2007: 76). (Fillmore 1997: 9; J. Leino 2007.) Esimerkiksi yksinkertaisessa lauseessa Minä kirjoitan lauseen kolme lekseemiä, joita kaikkia voidaan pitää omina konstruktioinaan, on unifioitu niihin sopiviin taivutuspäätteisiin. Predikaattiverbi (V) kirjoitan sekä objekti (O) lauseen muodostavat yhdessä verbilausekkeen (VP). Subjektina toimiva persoonapronomini muodostaa substantiivilausekkeen (NP) yksinään. Tästä muodostuu käytössä toteutunut konstruktio eli konstrukti, joka tässä tapauksessa edustaa transitiivilauseen konstruktiota. (J. Leino 2003: 79, 85.) Kullakin konstruktiolla on siis tietty perusmerkitys, jota kantaa tietynnäköinen tunnistettava muoto. Perusperiaate on, että muutos merkityksessä näkyy muodon muutoksena (J. Leino 2003: 112). Konstruktioista osa on skemaattisempia kuin toiset, mikä näkyy myös edellisen esimerkin unifikaatioista. Konstruktiot voivat olla puhujien mielessä jopa eri tavoin jäsentyneitä (P. Leino 2001: 13). Oppijankielessä näin varmasti onkin. Kaikissa tapauksissa erilaisissa representaatioissa kietoutuvat toisiinsa sanasto, syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka (Fillmore 1997: 9 10; J. Leino 2003: 70). Jaakko Leino (2003: 66 69) yhdistää kehittelemässään notaatiossa konstruktiokieliopin mukaiseen rakenteen kuvaukseen kognitiivisen kieliopin tavan kuvata merkityksiä,

15 13 jossa asiat esitetään niiden taustaa vasten. Tausta, kehys 4, on kognitiivisen kieliopin käsite ja tarkoittaa tietorakennetta, jossa yhdistyy kielellistä ja ei-kielellistä tietoa. Se tarkoittaa niitä merkityksiä, jotka ovat ikään kuin tietyn konstruktion takana: esimerkiksi verbiin ostaa liittyvät kyseessä olevassa kieliympäristössä tyypilliseen ostamistapahtumaan, kaupankäyntikehykseen kuuluvat asiat. Käsite ankkuroi konstruktioon kielellisen tietämisen ja osaamisen osaksi niin sanottua maailmantietoa, ja se on siksi toisen kielen oppimisen kannalta erityisen mielenkiintoinen 5. Tässä tutkimuksessa tarkastelen oppijoiden rakenteita kuitenkin vain konstruktiokieliopin näkökulmasta. Leinon (2003) mukaan konstruktiokieliopin keinot eivät yksinään riitä kuvaamaan muodon ja merkityksen yhteenliittymistä konstruktiossa riittävän hyvin. Hänen mukaansa (emt. 78) konstruktiokielioppi sopii kuitenkin hyvin rakenteen kuvaukseen. Kielellisten kategorioiden, kehysten ja konstruktioiden, rajoja pidetään kognitiivisessa kielitieteessä sumearajaisina ja olemukseltaan prototyyppeihin perustuvina. Siitä todisteena kielen luova systeemi tuottaa jatkuvasti uusia rakenteita: esimerkiksi transitiivilauseeseen voidaan unifioida intransitiiviverbi, jolloin konstruktion merkitys saa aikaan verbin transitiivisen tulkinnan (P. Leino 2001: 19 20). Esimerkkikonstruktio kertoo kuulijalleen Kallen käyneen huutokaupassa ostamassa pyörän. Intransitiivinen huutaa mukautuu virkkeessä ostamista kielentävään tapahtumakehykseen ja saa siksi ostaa-verbin kaltaisen tulkinnan. Konstruktio syntyy siihen sijoitettavan verbin ja sen täydennysten suhteesta (ISK 2005: 441). Tällaista olemassa olevien konstruktioiden perusteella muodostettavaa uutta konstruktiota kutsutaan metakonstruktioksi. (J. Leino 2003: 79, 85.) 4 Nykysuomen lauseoppia (1979: 382) puhuu lähes vastaavasti semanttisesta rektiosta ja ISK muotista. ISK:n muotissa yhdistyvät oikeastaan kehys ja konstruktio, kun konstruktio on nimetty kielennettävän tapahtuman nimellä, esim. pistäytymismuotti (ISK 441). 5 EVK:n kielitaitokäsitykseen ajatus maailmantiedosta sisältyykin erottamattomana osana (EVK 2003: ).

16 14 Kukin konstruktio voidaan esittää täsmällisesti attribuutti arvo-matriisina, jolla kuvataan rakenteen muotoa ja merkitystä piirrekimppuina. Piirrekimppu koostuu tietyistä attribuuteista eli kielenilmiön mahdollisista ominaisuuksista, jotka kuvataan sen todellisina arvoina. (J. Leino 2003: 64.) Olennaista konstruktion käsitteessä onkin sen kaksitahoinen tapa lähestyä kielellistä ilmausta: toisaalta ilmaus pyritään näkemään muodon ja merkityksen monimutkaisena kokonaisuutena, toisaalta sitä on mahdollista tarkastella pienemmissä osissa piirrekimppuina (emt. 72). Oppijankielessä käyttöpohjaiset mallit mahdollistavat kehkeytyvien rakenteiden kuvauksen sellaisenaan ilman, että tarvitsee pitäytyä kohdekielenmukaisessa kuvauksessa. Käytän tässä tutkimuksessa oppijankielen kuvauksessa käyttöpohjaisista kieliteorioista nimenomaan konstruktiokielioppia, koska sen ansiot ovat rakenteiden kuvauksessa. Pyrin sen avulla tarkastelemaan tyypillisiä oppijankielen rakenteita, kun oppija unifioi olemassaolevia konstruktioita vastoin kohdekielen tavanomaisia käytänteitä. Kun tietyt kohdekielenvastaiset konstruktit toistuvat riittävän usein, tulkitsen ne kehkeytyvän oppijankielen konstruktioiksi. (J. Leino 2003: 78.)

17 15 3 Suomen verbiketjut oppijan tavoitteena Koska suomen kielen systeemi edustaa oppijalle eräänlaista tavoitetasoa ja normia, on syytä esitellä hieman tutkittavan ilmiön toimimista kohdekielessä (ks. Puro 2000: 307). Verbiketjut ovat oppijan kannalta yksi opittava konstruktio, jossa kaksi erimuotoista verbiä unifioituu merkitykselliseksi rakenteeksi. Verbien persoonataivutus esitetään oppijoille yleensä verbityyppeinä, joita on neljästä kuuteen esitystavasta riippuen (esim. White 2006). Persoonamuotoisen pääverbin täydennykset voivat rakenteessa olla lausekkeen jäseninä joko pääverbin objekteja (3) tai adverbiaalitäydennyksiä (4). 3. Haluan syödä. 4. Haluan syömään. Täydennykset ja määritteet ovat laajennuksia, jotka voivat olla sekä lauseen että lausekkeen jäseniä. Täydennys on sanan pakollinen laajennus, joka voi olla joko yksittäinen sana tai lauseke. Täydennys kuuluu siis verbin rektioon tai verbin, adjektiivin tai substantiivin täydennysmuottiin. Määrite on verbiä, adjektiivia, substantiivia tai adverbia luonnehtiva vapaaehtoinen laajennus. Se on tällöin lausekkeen, ei lauseen jäsen. Laajennuksen pakollisuus tai valinnaisuus on rajatapauksissa suhteellinen asia. (Ks. Hakulinen Karlson 1979: 123, 201, 381; Koivisto 2006: 28 32; ISK 2005: 27 28, , 830, , 1337.) Tässä tutkimuksessa laajennuksista tulevat siis kysymykseen täydennyksinä toimivat infinitiivimuotoiset verbit. 3.1 Suomen infiniittijärjestelmä Verbiketjujen omaksumisessa erityistä oppijan kannalta on paitsi suomen kielen verbien persoonataivutus myös kielen moniulotteinen infinitiivijärjestelmä. Suomessa näiden nominaalisten verbin muotojen kirjo on erityisen suuri ja käyttö monipuolista (Herlin Visapää 2005: 10, 14; myös J. Leino 2003: 111). Kielen infiniittien järjestelmää on pidetty jopa kielen omalaatuisimpana piirteenä (Ontermaa 2003: 6). Erilaisia infiniittisiä rakenteita esiintyy kuitenkin monissa kielissä. (Herlin Visapää 2005: 9 10, ) Infi-

18 16 nitiivien yhteinen käsitteellinen tehtävä on siitä huolimatta epäselvä. Leino (2003: 106) kuvaa sen sijoittuvan jonnekin aikaan sitoutumattoman relaation ja olion välille. Kielellisiksi kameleonteiksikin infinitiivejä on kuvattu (Visapää 2005: 96). Pelkästään infinitiiveillä ilmaistaan tavallisesti lauseena ilmaistavaa asiaintilaa eli prosessityyppiä (Hakulinen Karlson 1979: 341). Suomen infiniittijärjestelmän muodostavat infinitiivit ja partisiipit. Toisin kuin persoonamuotoiset verbit, infinitiivit ja partisiipit voivat esiintyä nominaalisina lauseenjäseninä. Ne erottaa finiittiverbeistä myös tempus-, modus- ja persoonataivutuksen puuttuminen. Verbeiksi infiniitit määritellään niiden saamien verbille ominaisten täydennysten vuoksi. (ISK 2005: 487; Siro 1964a: ) Ne voitaisiin mahdollisesti määritellä verbeiksi myös semanttisen sisältönsä vuoksi. Infinitiivien ja partisiippien tunnukset ja käyttö kuitenkin limittyvät yhteen ja ne muodostavat moniulotteisen infiniittisten muotojen kategorian. (Herlin Visapää 2005: 11 13; ISK 2005: 488; Pekkarinen 2005: 127.) Toisaalta infinitiivien ja partisiippien on katsottu eroavan toisistaan niin monessa asiassa, että niitä ei ole mahdollista käsitellä yhtenä kokonaisuutena (Siro 1964a: 95). Yksinkertaisimmin infinitiivit ja partisiipit erottaa toisistaan se, että partisiipit käyttäytyvät lauseessa adjektiivien ja infinitiivit substantiivien tavoin. Infinitiivien syntaktisessa käyttäytymisessä taas on substantiivisia piirteitä, mutta niiden sijataivutus on vajaa eikä lukutaivutusta ole (ISK 2005: 487; Siro 1964a: 95). Molemmat infiniittimuodot johdetaan finiitti- ja infiniittimuodoille yhteisestä vokaalivartalosta (5). Vartaloon liitetään nominaalistava tunnus, johon sijapäätteet lisätään (6). (Hakulinen Karlson 1979: 88; 340; Herlin Visapää 2005: 11 14; ISK 2005: 487.) Tässä tutkimuksessa käsiteltävinä ovat vain infinitiivit. 5. Syö-vät. 6. Haluan mennä syö-mä-än. Siron (1964b: 95 99) mukaan infinitiivejä on syntaktisesti vain yksi, koska eri infinitiivimuodot ovat keskenään täydennysjakaumassa. Myös Leinon (2003: ) mukaan käsitys yhdestä infinitiivistä on perusteltu, koska voidaan esittää eri infinitiivien käytön tiivistävä konstruktio. Yhtä lailla voidaan perustella myös useamman infinitiivin ole-

19 17 massaoloa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltavana on kolmesta infinitiivistä kaksi: A- ja MA-infinitiivi, joita aikaisemmassa fennistiikassa on kutsuttu 1. ja 3. infinitiiviksi (ks. esim. Hakulinen Karlson 1979). A-infinitiivi esiintyy joskus myös muodossa TAinfinitiivi (Herlin Visapää 2005: 37). E-infinitiivimuodot jäävät käsittelyn ulkopuolelle, sillä ne eivät voi toimia verbiketjun osana. Myöskään perinteisen kieliopin infinitiiveiksi nimeämät minen-substantiivi ja maisillaan-muoto eivät toimi verbiketjussa (ks. ISK 2005: ). TAULUKKO 1. Suomen infinitiivimuodot. A-infinitiivi Lyhyt muoto (perusmuoto) tulla hypätä Translatiivi tullakseen hypätäkseen E-infinitiivi MA-infitiivi Inessiivi tullessa, hypätessä, PASS. tultaessa PASS. hypättäessä Instruktiivi tullen hypäten Inessiivi tulemassa hyppäämässä Elatiivi tulemasta hyppäämästä Illatiivi tulemaan hyppäämään Adessiivi tulemalla hyppäämällä Abessiivi tulematta hyppäämättä Instruktiivi tuleman, hyppäämän, PASS. tultaman PASS. hypättämän (ISK 2005: 490) A- ja MA-infinitiivi A-infinitiivillä on taipumattomat lyhyt ja pitkä muoto. Merkitykseltään skemaattista lyhyttä muotoa kutsutaan usein verbin perusmuodoksi ja sitä käytetään sanakirjoissa hakumuotona. Kuitenkin esimerkiksi Karlson (1982: , 357) on puolustanut vahvan vokaalivartalon pitämistä perusmuotona. Näkökulmaa on perusteltu muun muassa lapsenkielen kehityksestä saadulla tutkimustiedolla. A-infinitiivin käyttö on monipuolista: se toimii subjektina, objektina, moniosaisissa verbirakenteissa, määritteenä sekä joissakin vähäkäyttöisissä rakenteissa. Pitkä muoto toimii adverbiaalina ja verbiliitoissa. A-infinitiivin lyhyt muoto on MA-infinitiivin illatii-

20 18 vin (jatkossa MAAN-muoto) ohella tavallisin infinitiivimuoto (ks. esim. Herlin Visapää 2005: 17). A-infinitiivillä tarkoitan jatkossa A-infinitiivin lyhyttä muotoa. MA-infinitiivi on infinitiiveistä substantiivimaisin. Se taipuu sisäpaikallissijoissa, adessiivissa, abessiivissa ja instruktiivissa. Kutsun sisäpaikallissijoja MASSA-, MASTA- ja MAAN-muodoiksi. MA-infinitiivi toimii täydennyksenä, määritteenä sekä verbiketjun ja - liiton osana. (ISK 2005: ) Whiten (2006: 244) suomen kieliopissa ulkomaalaisille MA-infinitiivin (kolmas infinitiivi) kuvataan olevan a kind of intermediate between a verb and a noun. Kestin (2005) mukaan MA-infinitiivi esitetään oppikirjoissa 6 formaalin oppimisnäkemyksen mukaisesti: ennen MA-infinitiiviä käsitellään muodon muodostamiseen tarvittavat tiedot verbin ja nominien taivutuksesta ja vokaaliharmoniasta Infinitiivit konstruktioiden jäseninä Infinitiivien käyttöä ja lauseenjäsenyyksiä on luokiteltu monin tavoin. Useimmiten infinitiivin lauseenjäsenasemiksi on jäsennetty ainakin subjekti, objekti ja adverbiaali (Hakulinen Karlson 1979: ; ISK 2005; J. Leino 2003: 18; P. Leino 1986; Siro 1964a: 95). Verbiketjujen lisäksi infinitiivit esiintyvät itsenäisinä lauseenjäseninä, monenlaisissa verbi- ja nominirakenteissa täydennyksinä ja määritteinä sekä kiteytyneinä konstruktioina. Koska infinitiivi on substantiivinen verbinmuoto, esiintyy sen pääosin samoissa syntaktisissa tehtävissä kuin substantiivit (Koivisto 2005: 148). Samakin infinitiivirakenne voidaan jäsentää monella tavalla: esimerkiksi eräiden moniverbisten rakenteiden infinitiivi voidaan jäsentää joko nominaalilausekkeen osaksi tai predikaattiverbin objektiksi. (Herlin Visapää 2005: 11 15; ISK 2005: ) 6 Finnish for Foreigners 1, Suomea suomeksi 1, Suomen kielen alkeisoppikirja, Kieli käyttöön ja Hyvin menee! Suomea aikuisille.

21 19 Osa infinitiiveistä on taipuvaisia muodostamaan kiteytyneitä rakenteita. Erityisesti kirjakielessä tällaisilla rakenteilla on merkittävä rooli. (Herlin Visapää 2005: ) Kiteymää on hankala määritellä, mutta Ontermaan (2003: 12 17) mukaan Kotuksessa on käytössä käytännöllinen määritelmä: kiteymä on määrämuotoon vakiintunut sananmuoto, sanaliitto tai fraasi. Nämä vakiintuneet rakenteet toimivat kieliopillisissa tehtävissä produktiivisten rakenteiden tapaan joko itsenäisesti tai lausekkeiden osina. Kiteymiä muodostuu jatkuvasti tiettyjen rakenteiden vakiintuessa tiettyyn käyttöön. Käytän tässä kiteymän käsitettä tiettyyn muotoon ja käyttöön vakiintuneista infinitiivirakenteista, jos se on perusteltua ilmauksen yleisyyden vuoksi kohdekielessä. Mainitsen kaikki kiteymiksi tulkitsemani rakenteet. 3.2 Verbiketjut Verbiketjun käsitettä käyttivät ensimmäisen kerran Hakulinen ym. (1979: 232). Vilkunan (2000: 277) määritelmän mukaan verbiketju on peräkkäisten verbien ketju, jossa jälkimmäinen toimii edellisen täydennyksenä. Käytän samaa määritelmää tässä tutkimuksessa: verbiketjut muodostuvat pääverbistä ja sen nominaalimuotoisista täydennyksistä. Pääverbiksi kutsun rakenteen predikaattia käsitteen vakiintuneisuuden vuoksi, vaikka sen on eräissä kannanotoissa katsottu edustavan käsitystä monitasoisesta kielestä (Vilkuna 2000: 58 60). Täydennyksellä tarkoitan verbin täydennysmuottiin kuuluvaa pakollista osaa, joka verbiketjussa on pääverbin objektina tai adverbiaalitäydennyksenä toimiva infinitiivi. Jos pääverbiä täydentävällä infinitiivimuodolla on omia verbaalitäydennyksiä, kutsun niitä myös yksinkertaisesti täydennyksiksi. Verbiketjun jälkimmäiset verbit ovat A- tai MA-infinitiivejä. (Vrt. ISK 2005: 493; Hakulinen Karlson 1979: 232.) Verbiketjun pääverbinä voivat toimia modaaliset ja muut abstraktit verbit sekä ihmistarkotteista subjektia edellyttävät verbit (vrt. ISK 2005: 493). Ensin mainittujen verbien muodostamat ketjut määrittävät koko asiaintilaa, kun taas ihmistarkotteista subjektia

22 20 edellyttävät verbit ilmaisevat subjektin suhtautumista mahdolliseen toimintaansa. Vain modaalisten ja abstraktien verbien muodostamat rakenteet voivat esiintyä erikoislausetyypeissä. Ihmistarkotteista subjektia edellyttävän infinitiivin voidaan sanoa toimivan ensimmäisen verbin täydennyksenä. Molemmissa rakenteissa pääverbi ilmaisee subjektitarkoitteen haluamista, kykenemistä tai mahdollisuutta toteuttaa infinitiivin tarkoittama asia. (ISK 2005: , 1501; Hakulinen Karlson 1979: ; Pajunen 1999: 102.) Verbiketjussa joidenkin verbien kanssa sopivat sekä A-infinitiivi että MAANmuoto. (Herlin Kotilainen 2005: 101; P. Leino 1986: 110.) Infinitiivin valinta voi olla suomenoppijan kannalta ongelmallista, sillä aina kielen synkroniasta ei löydy syytä valinnalle. Esimerkiksi päästä verbin vaatiman illatiivitäydennyksen taustalla voi vaikuttaa vanha suuntaisuus. Joissakin konteksteissa, esimerkiksi liikeverbien kanssa, todennäköisempiä ovat A-täydennystä konkreettisemmin paikkaa implikoivat MAAN-täydennykset. MAAN-muoto onkin läpinäkyvästi päämääräsuuntautunut (goal-oriented). (Flint 1979: ) Abstrakteimmissa tapauksissa valinta A- ja MA-infinitiivien välillä on kuitenkin rektionluonteista ja lisäksi varioi yleis- ja puhekielen välillä (ISK 2005: 463). Varsinaiset rektiotäydennykset (7) vaativat täydennykseltä tiettyä sijamuotoa, kun täydennysmuotti (8) vaatii ainoastaan tiettyä suuntaisuutta. Niissä tapauksissa, joissa sija ei tuo lauseeseen uutta merkitystä, kyseessä on verbin rektiomuoto. Rektioverbin ja sen täydennyksen välillä ei siis ole semanttista yhteyttä. Raja rektion ja muottitäydennyksen välillä on kuitenkin jatkumonluonteinen ja rektiotäydennys voi myös kuulua verbin muottiin. Käsittelenkin rektiotäydennykset adverbiaalitäydennyksinä. (ISK 2005: 468, 482, 917, 1177; Koivisto 2006: 36.) 7. Kalle tutustui Kuopioon ~ *kauas ~ *ulos. 8. Kalle asuu Kuopiossa ~ kaukana ~ ulkona. A-infinitiivin täydennyksekseen saavat ainakin nesessiiviverbit kannattaa, pitää, sopia, tarvita, täytyä ja kannattaa sekä modaaliverbit mahtaa, meinata, saada, saattaa, taitaa ja voida. MA-infinitiivin saavat esimerkiksi alkaa, lakata, pyrkiä, ruveta ja sattua. Jos verbirakenteessa on useampi verbi, niillä on tietty järjestys: abstrakti tai modaalinen verbi

23 21 edeltää muita verbiketjun pääverbejä, nesessiivinen ei-nesessiivistä ja A-infinitiivi yleensä MA-infinitiiviä. (ISK 2005: ) MA-infinitiivi voi esiintyä myös NPtäydennyksen kanssa, mutta yleensä sille vaihtoehtoisena täydennyksenä on samansijainen tai -suuntainen NP (9). (Hakulinen Karlson 1979: ; ISK 2005: 463, , 496.) 9. Kalle lähtee luistelemaan ~ kouluun ~ ulos. Liittomuodot ja verbin vapaaehtoiset määritteet jäävät tarkastelun ulkopuolelle. Liittomuodossa (10) apuverbi olla tai ei ilmaisee pääverbin yhteydessä kiellon, tempuksen tai molemmat. Kun liittomuoto esiintyy infiniittisenä modaaliverbin kanssa, tarkastelen rakenteen verbiketjuosaa (11). Verbiliitto on apu- ja pääverbistä koostuva määrämuotoon vakiintunut rakenne, joka toimii lauseessa yhden predikaattiverbin tavoin. Kun liiton yhteismerkitys ei ole pääteltävissä sen osista, voidaan rakennetta pitää verbiliittona. (ISK 2005: 442.) Esimerkki 12 voitaisiin siis tulkita liikeverbiketjuksi tai futuuriseksi verbiliitoksi. 10. En olisi syönyt. 11. Se voi olla syöty. 12. Tulen syömään Modaalikonstruktio Tavallisimpia verbiketjuja ovat modaaliset ja nesessiiviset konstruktiot, jotka välittävät mahdollisuuden ja välttämättömyyden merkityksiä. Laajimman lingvistisen määritelmän mukaan modaaliverbi ilmaisee puhujan suhdetta lausumaansa propositioon (Laitinen 1992: 14). Ikola (1989: 276) sanoo saman asian hieman laajemmin: modaaliset verbit ilmaisevat siis puhujan suhtautumista puhuttavaansa (saattaa, voida, taitaa voida yms.) tai subjektin tarkoitteen suhtautumista infinitiivillä ilmaistuun tekemiseen (haluta, malttaa, tahtoa, viitsiä yms.). Myös syntaktisia määritelmiä on esitetty, vaikka esimerkiksi Kangasniemen (1992) mukaan ei olekaan tarkoituksenmukaisesta rajata semanttista il-

24 22 miötä syntaktisesti. Esimerkiksi Siro (1964b: 89) määrittelee modaaliverbeiksi kaikki sellaiset verbit, joilla on predikaatin kanssa samasubjektinen infinitiiviobjekti. Ikola ym. (1989: 278) puolestaan määrittelee modaaliverbit kahdella ehdolla: lauseessa on oltava A-infinitiivi (ensimmäisen infinitiivin muoto) ja finiittiverbi, joka kongruoi subjektin kanssa ja jota ei siten voida tulkita yksipersoonaiseksi. Kangasniemi (1992: 291) tyytyy luettelemaan 14 suhteellisen selvää modaaliverbiä, jotka ovat voida, saada, saattaa, sopia, taitaa, mahtaa, pystyä, kyetä, päästä, pitää, täytyä, tulla, joutua ja tarvita, ja toteaa, että toisin kuin esimerkiksi englannissa, suomen modaaliverbien joukkoa ei ole mahdollista kiistatta rajata. Tässä tutkimuksessa käytän modaaliverbeistä semanttista määritelmää (ks. esim. Flint 1979 ja Kangasniemi 1992). Luen edellisistä modaaliverbeiksi verbit voida, saada, saattaa, taitaa, mahtaa, pystyä, kyetä ja päästä. Tulla ja sopia rajautuvat pois, sillä niiden prototyyppinen merkitys ei ole modaalinen (13). Lisäksi tarkastelen modaaliverbeinä mahdollisuutta ilmaisevia olla-verbin ja predikatiivin kiteytymiä (14) (ks. Hakulinen Karlson 1979: 265). Näissä kiteymissä infinitiivirakenne kuuluu NP:n sijaan verbin ja substantiivin muodostamaan predikaattiin. (ISK 2005: , ) 13. Kalle tulee tapaamaan sinua huomenna. 14. Kallen on mahdollista lähteä huomenna. Modaaliverbin kanssa modaalirakenteen muodostavat A-infinitiivi (15) tai MAAN-muoto (16). Verbit voida, saada, saattaa, taitaa ja mahtaa saavat A-täydennyksen, kyetä, pystyä ja päästä MAAN-täydennyksen. Yleensä ketjun jälkimmäinen verbi on ei-modaalinen, mutta myös modaali- ja nesessiiviverbien muodostamat ketjut ovat mahdollisia (17). (ISK 2005: 1490.) 15. Kalle voi tulla. 16. Kalle pääsee tulemaan. 17. Kalle saattaa joutua tulemaan.

25 23 Mainituista modaaliverbeistä erityisen frekventtejä ovat voida, saattaa, taitaa ja mahtaa (ISK 2005: 1488). Voida on jopa suomen toiseksi yleisin verbi (Kangasniemi 1992: 291). Oppijan kannalta suomen modaalirakenteissa on erityistä järjestelmän hienosyisyys, sillä suomessa modaaliverbejä on erikoisen paljon. Lukuisilla modaaliverbeillä kielennetään esimerkiksi syitä tekemättömyyden taustalla, jolloin ne toimivat hienojakoisesti osana vuorovaikutusta. (Flint 1979.) Nesessiivikonstruktio Välttämättömyyttä ilmaisevat rakenteet luetaan usein kuuluviksi modaalirakenteisiin, mutta tarkastelen niitä ilmiön keskeisyyden ja selvärajaisuudenkin vuoksi erikseen. Ratkaisua puoltanee tässä myös nesessiivirakenteiden oppijan kannalta mahdollisesti haastava syntaksi. Nesessiivirakenteet kun erottuvat muista modaaliverbeistä sekä semanttisesti että morfosyntaktisesti (Laitinen 1992: 11). Rakenteen muodostavat A- tai MA-täydennyksen kanssa nesessiiviverbit (18) ja kiteytyneet, merkitykseltään nesessiiviset sanaliitot (19, 20, 21). Rakenteessa verbiketjuun liittyy yleensä genetiivisubjekti, ja predikaatti on yksikön kolmannessa persoonassa. Myös nominatiivisubjekti on mahdollinen eksistentiaalitapauksissa (22). Persoonapronomini on aina genetiivimuotoinen. Aikaisemmin nesessiivirakenne on jäsennetty usein infinitiivisubjektilliseksi, mutta verbiketjujäsennys palvellee paremmin oppijankielen tarkastelua (vrt. esim. Siro 1964b). (Hakulinen Karlson 1979: , 378; ISK 2005: , 877, ; Laitinen 1992: 11; ks. myös Pekkarinen 2005: 129.) 18. Kallen täytyy lähteä huomenna. 19. Kallen on lähdettävä. 20. Myös Villen oli pakko lähteä. 21. Sinun olisi hyvä tulla huomenna. 22. Talossa pitää olla emäntä.

26 24 Kangasniemen (1992) modaaliverbeistä nesessiivisiksi määrittelen verbit pitää, täytyä, joutua ja tarvita. Niistä pitää, täytyä ja tarvita saavat A-täydennyksen ja toteuttavat nesessiivikonstruktion. Semanttisin perustein luen myös MA-infinitiivin täydennyksekseen saavan joutua-verbin nesessiivirakenteeseen, vaikka se ei saakaan genetiivisubjektia (23) 7. Verbi ilmaisee ulkoista välttämättömyyttä ja implikoi modaalisen päästä-verbin tavoin liikettä. (ks. Flint 1979: 203; Laitinen 1992: ; vrt. ISK 2005: 1500.) Joutuaverbin täydennys voi olla MAAN-täydennyksen lisäksi myös nominaalinen adverbiaali (24) (Kangasniemi 1991: 351). Tällöin se ei kuitenkaan toimi verbiketjussa. 23. Kalle joutuu lähtemään. 24. Kalle joutuu vankilaan Muita verbiketjuja Tavallisia verbiketjun pääverbejä ovat modaalien ja nesessiivien lisäksi intentionaaliset verbit aikoa, haluta ja yrittää. Ne käyttäytyvät frekventeimpien modaaliverbien tavoin eli saavat täydennyksekseen A-infinitiivin. Myös liikettä kuvaavat ketjut ovat tavallisia. MENNÄ- ja TULLA-ketjuissa liikettä ja siirtymistä ilmaisevien verbien yhteydessä täydennyksinä esiintyvät suuntasijat eli MAAN- ja MASTA-muodot (25, 26). Elatiivi esiintyy myös estämis- ja kieltämisverbien kanssa ja silloin siihen liittyy toteutumattomuuden tai lakkaamisen merkitys. Suuntasijaisilla ketjuilla ilmaistaan niin ikään abstraktia lokaalisuutta sekä finaalisuutta ja kausatiivisuutta (27, 28). (Hakulinen Karlson 1979: ; ISK 2005: ) 25. Kalle menee syömään. 26. Kalle tulee syömästä. 27. Kalle lähti opiskelemaan. 7 Perusteltua olisi myös käsitellä JOUTUA itsenäisenä rakenteena: konstruktiokieliopin perusoletuksen mukaan muodon muutos heijastaa merkityksen muutosta (J. Leino 2003: 112).

27 28. Liisa sai hänet syömään purkkaa. 25

28 26 4 Aineisto ja menetelmät 4.1 Tutkimusaineisto Tutkimuksen aineistona on yhteensä 232 Yleisten kielitutkintojen (YKI) tekstiä vuosilta Aineisto on saatu CEFLING-hankkeelle kesällä 2007 kootusta korpuksesta Yleiset kielitutkinnot Yleiset kielitutkinnot ovat aikuisille tarkoitettuja virallisia kielikokeita, joissa mitataan toiminnallista kielitaitoa eli taitoa käyttää kieltä arkisissa kielenkäyttötilanteissa. Kokeita järjestetään Suomessa yhdeksässä eri kielessä (Oph 2008). Testiin voi osallistua kuka tahansa riippumatta siitä, kuinka ja missä kielitaito on saavutettu. Testejä järjestetään kolmella tasolla, joista opiskelija valitsee sopivimman oman arvionsa perusteella. Tarnasen ym. (2006: 113) mukaan arvio sopivasta testitaidosta osuu useimmiten oikeaan. Tutkinnot koostuvat viidestä osakokeesta, jotka ovat puhuminen, kirjoittaminen, puheen ja tekstin ymmärtäminen sekä rakenteen ja sanaston koe. Tutkinnon aihealueet ja tuotoksissa vaadittavat kielenkäytön funktiot (esimerkiksi aikomuksen ilmaiseminen ja selittäminen) ovat samat kaikilla tasoilla. Tasot erottaa toisistaan vaaditun ilmaisun laajuus ja monipuolisuus. (YKI-perusteet 2002.) Aineistossa on 86 perustason (A-taso), 93 keskitason (B-taso) ja 51 ylimmän tason (C-taso) tekstiä. YKI-suoritusten arviointi perustuu EVK:n taitotasoasteikkoon, jossa kuvataan, mitä oppija missäkin kielitaidon vaiheessa osaa tehdä. Testin tehtävien tavoitteena on olla mahdollisimman funktionaalista kieltä vaativia, joten arvioinnissakin painotetaan kommunikatiivisuutta. A-tason oppijaa kuvataan taitotasoasteikossa perustason kielenkäyttäjänä, B-tasolla olevaa itsenäisenä kielenkäyttäjänä ja C-tasolle edennyttä taitavana kielenkäyttäjänä (EVK 2003: 58). Suoritukset arvioidaan numeerisesti asteikolla 1 6. Osallistuja saa kokeesta yleisarvosanan ja erilliset arvosanat kustakin osakokeesta. Kirjoittamiskokeen arviointikriteereinä ovat perus- ja keskitasolla sisällön ymmärrettävyys ja kielen luontevuus sekä ylimmällä tasolla lisäksi käytetyn kielen tarkoituksenmukaisuus. Tarnasen (2002) mukaan erityisesti kirjoittamisen arvioinnissa validius toteutuu, kun kirjoitustehtävät arviointiasteikkoineen arvioivat sellaista kirjoittamisen taitoa, jota niiden oletetaan ar-

29 27 vioivan. YKI-kokeessa keskiössä on kielellä toimiminen, ja sen täytyisi siis olla arvioinnin keskeisin kriteeri. Arvioinnin suorittavat tehtävään erikseen koulutetut arvioijat. (YKI-perusteet 2002.) Tarkastelen tekstejä taitotasoittain, jolloin ne jakaantuvat ensin testitason mukaisesti kolmeen ryhmään ja sen jälkeen kukin taso jakautuu arvosanan perusteella vielä kahteen ryhmään. Tarkasteltavia taitotasoja on siis kuusi. Koska hahmotan verbiketjujen käytön kehkeytymistä tasolta toiselle, voidaan tutkimus luokitella pseudopitkittäistutkimukseksi. Olen jakanut tekstit ryhmiin niistä annetun viimeisimmän arvosanan perusteella. Ne tekstit, jotka eivät ole saavuttaneet tason vähimmäisarvosanaa (A1, B1, C1) olen pudottanut edellisen tason ylempään ryhmään (A2, B2). A1-tason alle jääneet tekstit olen jättänyt aineiston ulkopuolelle. Tekstit on koodattu ennen tätä jaottelua, minkä vuoksi tiedostonimi ei välttämättä vastaa tekstin todellista tasoa. Esimerkiksi teksti F419BT3.cha 8 ei ole saavuttanut keskitasolla vaadittavaa B1-tasoa ja käsittelen sitä A2- tason tekstinä. KUVIO 1. Tekstimäärät taitotasoittain (n = 232) A1 A2 B1 B2 C1 C2 8 Tiedostonimen F-kirjain tarkoittaa suomea (tutkimuksen toisena kielenä on englanti), kolminumeroinen koodi on tekstin koodaajan käyttämä juokseva järjestysnumero, yksittäinen kirjain tarkoittaa taitotasoa (A, B, C) ja T-kirjaimen ja numeron yhdistelmä tehtävää. Cha on CHILDES-ohjelman tiedostomuoto.

30 28 Kirjoittamisen osakokeessa osallistuja vastaa vähintään kahteen erityyppiseen ohjattuun tehtävään. Tutkinnon tekstilajeina ovat useimmiten epämuodollinen ja muodollinen viesti sekä mielipideteksti. (YKI-perusteet 2002.) Aineiston kirjoitelmat ovat tekstilajiltaan pääasiassa epämuodollisia viestejä ja mielipidetekstejä, sillä kyseisissä tekstilajeissa eri testitasojen tehtävänantojen keskinäinen vastaavuus on suurin. Perustason tehtävänannoissa ei ole lainkaan mielipidetekstejä. Niitä aineistossani vastaavat palautetekstit, joissa vaaditaan mielipidetekstin tavoin argumentoivaa kieltä. Aineiston tekstit ovat vastauksia yhteensä kahdeksaan tehtävänantoon. Niistä kaksi on mielipidekirjoituksia, joissa on ollut kolme aihevaihtoehtoa. YKI-kokeen tarkat tehtävänannot ovat salaisia, minkä vuoksi en ole voinut liittää niitä tutkimukseen. Olen kuitenkin saanut käyttää tehtävänantoja analyysin tukena 9. Seuraavassa taulukossa tehtävänantoa kuvaa siinä vaadittava kielellinen funktio, joka kuvaa tekstien sisältöä hyvin yleisesti. Luvut funktion jäljessä kuvaavat saman funktion sovelluksia eri aihepiireihin eri testikerroilla. Useampaan kertaan käytettyjä täysin samoja tehtävänantoja en ole erotellut. TAULUKKO 2. Aineiston teksteissä vaaditut kielelliset funktiot. Vaadittava kielellinen funktio A1 A2 B1 B2 C1 C2 Tapaamisen peruutus Palaute Myöhästymisen pahoittelu Tapaamisen peruutus Mielipide Mielipide Kutsu Myöhästymisen pahoittelu Suomen kansalaisuutta haettaessa vaaditaan suomen, ruotsin tai suomalaisen viittomakielen tyydyttävä suullinen ja kirjallinen taito, joka vastaa määritelmän mukaan YKI-kokeen arvosanaa B1 (Finlex 2003). Sama taitotaso on määritelty ns. kynnystaitotasoksi, joka kuvaa vieraaseen maahan matkustavan henkilön taitoa pitää vuorovaikutusta yllä ja kykyä selviytyä arkipäivän ongelmista (EVK 2003: 60 61). Porttifunktionsa vuoksi YKIkoe onkin kielipoliittisesti merkittävä instituutio. Sen haaste on toimia mahdollisimman 9 Kiitos siitä Solkille (Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus)!

31 29 neutraalina kielitaidon mittarina erilaisista taustoista tuleville oppijoille. (Tarnanen ym. 2006: ) 4.2 Aineiston tarkastelu Kieltä tutkittaessa määrällinen ja laadullinen tarkastelu kulkevat aina limittäin. Tarkastelen oppijoiden verbiketjuja sekä kvantitatiivisesti että kvalitatiivisesti. Tutkin verbiketjujen omaksumista soveltaen kolmitahoista DEMfad-metodia, jota kuvaan myöhemmin (Franseschina 2007). Konstruktiokieliopin attribuutti arvo-matriiseja käytän kohdekielenvastaisten konstruktioiden kuvaamiseen. Olen poiminut aineistoteksteistä kaikki verbiketjut käyttäen CHILDES-ohjelmaa, jota myös kuvaan myöhemmin. Sen jälkeen olen luokitellut ketjut konstruktion pääverbin perusteella karkeasti kymmeneen semanttisesti määriteltyyn ryhmään. Niistä kahta yleisintä eli modaali- ja nesessiivikonstruktioita käsittelen tarkemmin. Lisäksi tarkastelen tapaustutkimuksen tapaan HALUTA-ketjua. Kutsun verbiketjuja niiden pääverbin mukaan. Kun kirjoitan verbin kapiteelikirjaimin, tarkoitan sen ympärille muodostuvaa verbiketjua. Yksittäistä verbiketjun pääverbiä tarkoittaessani käytän kursiivia DEMfad DEMfad (Franseschina 2007) on kielellisten piirteiden kehkeytymisen empiirinen kuvausmalli. Se koostuu kolmesta pääelementistä. Ensimmäinen niistä on tutkittavan kielenpiirteen perusteltu valinta (D). Tässä tutkimuksessa ulottuvuus D on siis suomen kielen verbijärjestelmä, jonka osana verbiketjut toimivat. Toinen elementeistä on varsinainen DEMfad-kuvaus (ks. kuva 4) eli ilmiön D omaksumisen tarkastelu. Kuvauksessa E edustaa emergenssiä, jolla on tutkimuskirjallisuudessa tarkoitettu monia eri asioita. Tässä tarkoitan käsitteellä yksinkertaisesti tutkitun kielenilmiön ilmaantumista tekstiin. M (mastery) tarkoittaa kyseisen kielellisen piirteen hallintaa frekvenssin (f), tarkkuuden (a) ja distribuution (d) kannalta. Franseschinan (emt.) mukaan hallinta edellyttää 80 % kohdekielisyyttä kaikilla kolmella osa-alueella. Kolmitahoinen tarkastelu on perusteltua, koska oppija voi esimerkiksi käyttää muodoltaan kohdekielistä ilmausta epätavallisessa kontekstissa, jolloin kokonaisilmaus onkin

32 30 kohdekielenvastainen. Erittelen kutakin ulottuvuutta suhteessa omaan aineistooni myöhemmin. Kuva 4. DEMfad-malli. (Franseschina 2007) DEMfad-mallin kolmas ulottuvuus ovat operaattorit, joiden avulla havainnollistetaan kyseessä olevan ilmiön kehitysvaiheita. Operaattorien avulla voidaan myös osoittaa kielellisten ilmiöiden omaksumisjärjestystä. Esimerkiksi persoonataivutus omaksutaan oletettavasti ennen verbiketjujen hallintaa. X >> Y = X opitaan ennen Y:tä X Y = jos Y niin X X > Y = X:n arvo on suurempi kuin Y:n arvo DEMfad-kuvauksen etuna voidaankin pitää sitä, että se mahdollistaa sekä tasonmukaisten piirteiden että kielen omaksumisen jatkumon tarkastelun. Se voi helpottaa siten myös pitkittäis- ja poikittaisaineiston vertailua. Mallin etuna on myös mahdollisuus ankkuroida se erilaisiin käsityksiin kielestä ja kielenoppimisesta. Ja kuten mainittua, yhdistelemällä erilaisia elementtejä on mahdollista nähdä enemmän kuin minkään ulottuvuuden erillisessä tarkastelussa. (Franseschina 2007).

33 Frekvenssi Frekvenssi tarkoittaa yksinkertaisesti määrää. Frekvenssit olen laskenut tasoittain tuhatta sanaa kohden, sillä määrällisesti tekstejä on eniten A2-tasolla, kun taas sanamäärällisesti ylin taso on laajin (vrt. Franseschina 2007). KUVIO 2. Aineiston tekstien sanamäärien keskiarvot tasoittain A1 A2 B1 B2 C1 C2 Verbiketjujen määrät olen laskenut niin, että jokainen ketjun nivelkohta on laskettu erikseen (29). Näin siksi, että kolmiosaisen verbiketjun kaksi infinitiivitäydennystä ovat muodoltaan erilaisia ja ne mahdollisesti omaksutaan eri vaiheissa. Jos pääverbiin liittyy useampi samanmuotoinen infinitiivitäydennys, olen laskenut sen vain yhdeksi ketjuksi (30). 29. Haluaisitko menna muunkansa kalastaman. F464BT1.cha 30. Minua harmittaa että en voi päästää juhliin, just silloin minulla on valtakunnan tentit, ja minä en voi peruuttaa, tai muuttaa aikaa. F332BT2.cha Tarkkuus Oppijankieli on paikoin vaikeaa tulkita (31), ja tarkkuuden määrittäminen on siksi haastavaa. Tarkoiksi eli kohdekielenmukaisiksi olen lukenut paitsi oikein kirjoitetut ja oikeas-

34 32 sa kontekstissa esiintyneet, myös selvästi tulkittavat, todennäköisestä kirjoitusvirheestä johtuvat kielen muodot (32). Jos muoto voidaan tulkita yhtä perustellusti myös joksikin toiseksi muodoksi, olen merkinnyt sen kohdekielenvastaiseksi (33). 31. Se myöskin antaa laiskaa ihmiselle joku ei halua menee kaukana esimerkiksi tälvillä niin vaikea mene isotkauppa pyörällä tai kävellä jos ei oli autoa. F258AT3.cha 32. Huomenna tulen käymän uudellen noin klo kuusitoista viiva seitsemäntoista illalla ja voimme menna yhdessa vaikka kahvilaan. F461BT1.cha 33. Rakas ystäväni olen kiitollinen lainasta ja pahoilaani että en voi palauta ajoissa. F476BT1.cha Kirjallisen kielen omaksuminen on oppijan kannalta hieman eri asia kuin kokonaisvaltaisesti kielen omaksuminen, koska kirjallinen kieli on vahvasti normitettua (Cook ym. 2005: 1). Verbiketjujen omaksumisessa kielimuodolla tuskin kuitenkaan on ratkaisevaa merkitystä, sillä persoonataivutus ja infinitiivit toimivat pääpiirteiltään samalla tavalla sekä puhutussa että kirjoitetussa kielessä. Niiltä osin kuin oppijat ovat kirjoittaneet puhuttua kieltä, olen laskenut ilmaukset kohdekielisiksi (34). 34. En muistin, että mun pitää mennä tähän tärkeän kokoukseen. F205AT2.cha Distribuutio Distribuutio tarkoittaa karkeistaen ilmauksen ympäristöä (Franseschina 2007). Kuten verbiketjun täydennys voidaan jäsentää eri tavoin, voidaan myös distribuutio määritellä samastakin konstruktiosta eri tavoin. Distribuutio on laajimmassa mielessä kaikki ne yhteydet, joissa verbiketju voi esiintyä. En kuitenkaan tarkastele niitä tässä tutkimuksessa, koska se veisi huomion ketjujen hallinnasta liiaksi syntaktisiin kysymyksiin. Verbiketju toimii kuitenkin aina predikaattina ja tarkasteltavaksi tulisivat erilaiset lausetyypit, jotka eivät tässä yhteydessä ole olennaisia. Tässä tutkimuksessa tarkoitan distribuutiolla kaikkia niitä pääverbejä, joiden yhteydessä infinitiivi voi esiintyä muodostaen pääverbin

35 33 kanssa verbiketjun. Distribuutio on siis infinitiivimuodon lähiympäristö: kaikki ne pääverbit, joiden kanssa se aineistossa esiintyy. Tässä tutkimuksessa olen enimmäkseen käsitellyt näitä pääverbejä ryhminä. Toisaalta kunkin pääverbin distribuution eli lähiympäristön muodostavat sen kaikki täydennykset. Käsittelenkin modaalisten ja nesessiivisten verbiketjujen yhteydessä niiden yleisimmin saamia täydennyksiä ketjun distribuutiona Hallinta Hallinnan käsitteellä kuvataan osaamista. Konstruktion hallinta on saavutettu, kun sen käyttö on 80-prosenttisesti kohdekielenmukaista niin frekvenssin, tarkkuuden kuin distribuutionkin osalta (Franseschina 2007). Tarkka hallinnan tutkiminen vaatisi kuitenkin syvää konstruktiokohtaista tarkastelua. Tässä tutkimuksessa tarkastelen hallintaa siltä osin kuin se tämän aineiston laajuudessa on mahdollista. Tarkkuuden hallinnan osoittaminen on frekvenssin ja distribuution hallintaa yksinkertaisempaa myös laajasta aineistosta. Siksi keskityn siihen. Tässä tutkimuksessa pääasia ei kuitenkaan ole hallinnan osoittaminen kaikilla sen ulottuvuuksilla, vaan verbiketjujen omaksumisprosessin kuvaus, jota mainittujen osa-alueiden kehkeytyminen myös ennen niiden täysin kohdekielistä hallintaa heijastaa CXG oppijankielen kuvauksessa Kuvaan oppijoiden toistuvan kohdekielenvastaiset konstruktiot attribuutti arvomatriiseina, joiden avulla pyrin toisaalta osoittamaan välikielen muotojen sisäistä kontekstia ja toisaalta niiden suhdetta kohdekieleen. Esimerkkilauseessa nesessiiviverbiin on yhdistetty infinitiivimuodon sijaan persoonamuotoinen verbi. Konstrukti on esitetty attribuutti arvo-matriisina, jossa syn ja sem tarkoittavat syntaksin ja semantiikan piirrekimppuja 10. Cat tarkoittaa kategoriaa, frame kehystä, case sijaa, gf kieliopillista funktiota, pers persoonaa, tns aikamuotoa, θ semanttista roolia ja lxm lekseemiä. Piirteiden arvoista S merkitsee lausetta, VP verbilauseketta, NP nominilauseketta, gen genetiiviä, subj subjektia, agt agenttia, V verbiä, sg3 yksikön kolmatta persoonaa ja pres preesensiä. Samaistusmuuttuja #1 merkitsee kyseisen attribuutin arvon samaksi kaikissa sen esiintymispai- 10 Vaikkakin niitä lienee mahdoton täysin erottaa toisistaan (esim. J. Leino 2003: 65).

36 34 koissa. (J. Leino 2003: 78.) Kaksoispisteellä olen merkinnyt kohdat, joissa oppijan unifikaatio ei vastaa kohdekieltä Childes-ohjelma Aineiston käsittelyssä olen käyttänyt CHILDES-ohjelmaa (Child Language Data Exchange System), joka on kehitetty erityisesti lapsenkielen tutkimuksen tarpeisiin. Lapsenja oppijankieltä yhdistää paikoin omaperäinen unifiointi, ja siksi varhaisen kielenkehityksen tarkasteluun kehitetty ohjelma soveltuu hyvin myös oppijankielen tutkimukseen. CHILDES on osa laajempaa CLAN-ohjelmaa (Computerized Language Analysis), joka mahdollistaa suurten aineistojen käsittelyn. Erityisesti morfosyntaktisessa analyysissa CLAN on mainio, sillä sen avulla esimerkiksi tiettyjen ketjujen frekvenssit, sanat ja niiden yhdistelmät on nopea hakea. Kyseisenlainen korpuspohjainen kielentutkimus onkin edistänyt nimenomaan kognitionaalis-funktionaalista kielentutkimusta (ks. Mitchell Myles 2003: 11, 260). (MacWhinney 2007: 7; Nieminen 2007.) CEFLING-projektissa CHILDES:ia käytetään tekstikorpuksena. Tässä tutkimuksessa käytettävä aineisto on koodattu ohjelmaan aluksi eritellen kaikki aineiston A- ja MA-infinitiivit morfologisessa koodauksessa. Sen jälkeen verbiketjut on merkitty käyttäen syntaktista ja semanttista koodausta. Tässä tarkoitan syntaktisella tutkitun kielenpiirteen asemaa lauseessa ja semanttisella sen merkitystä. Esimerkissä (35) molemmat koodaukset ovat %mor-rivillä, mikä tässä on hieman harhaanjohtavaa. Tällä tavalla pyrin koodaamisen nopeuttamiseen, kun tarkensin kaikki ensin merkitsemäni A- ja MA-

37 35 infinitiivin sisältämät ilmaukset tietynmerkityksisiksi verbiketjuiksi. Hakujen kannalta koodirivin nimellä ei ole merkitystä. Lisäksi merkitsin kaikki verbiketjut kohdekielisiksi ja kohdekielenvastaisiksi. Negaatioita en merkinnyt. Esimerkin mod tarkoittaa modaaliketjua ja ok kohdekielenmukaista ilmausta. Jos ketju sisälsi MA-infinitiivin, merkitsin sen koodiriville sijamuotoineen koodeilla MAAN, MASSA ja MASTA. 35. Olen pahoillani, että en voi tulla saunaan tämä illalla teidän kanssa. %mor: VK mod ok. F368AT2.cha

38 36 5 Kehkeytyvät verbiketjut oppijoiden teksteissä 5.1 Verbiketjuja kaikilla tasoilla Verbiketjut ovat teksteissä suhteellisen tavallinen rakenne. Ketjuja esiintyy kaikilla kuudella taitotasolla yhteensä 561 kertaa, keskimäärin 2,4 ketjua tekstissä. Vähintään yksi verbiketju esiintyy 83 prosentissa koko aineiston teksteistä. Koko aineiston verbiketjumäärän moodi on 2. Verbiketjuttomista teksteistä 60 prosenttia on B1-tasoa edistyneemmissä teksteissä. Aineiston ketjuissa on käytetty yhteensä 56 eri pääverbiä ja 169 eri verbin infinitiivimuotoja. Selvästi tavallisimmat yksittäiset ketjut ovat VOIDA (172), HA- LUTA (76) ja PITÄÄ (56) Verbiketjujen pääverbien frekvenssi ja tasoittainen jakauma Verbejä voidaan luokitella semanttisesti monin tavoin. Seuraavassa asetelmassa ovat suuruusjärjestyksessä kaikki aineistossa esiintyvät pääverbit karkeasti luokiteltuna semanttisesti: modaali- (a), nesessiivi- (b), intentio- (c), liike- (d), mentaali- (e), ohjaamis- (f), tunne- (g), lupaamis- (h), ehtimis- (i) ja alkamiskonstruktiot (j). Moni verbi voitaisiin perustellusti sijoittaa tai nimetä myös toisin, mutta jaottelu antanee karkean käsityksen ketjujen kirjosta. Mukana ovat myös sellaiset verbit, jotka kohdekielessä eivät tavallisesti esiinny verbiketjun pääverbinä. Tällaisia ovat esimerkiksi verbit myöhästyä ja osallistua. a) voida (190), pystyä (13), saada (12), päästä (8), saattaa (1), olla mahdollista (4), olla mahdotonta (2), olla estynyt (1) b) pitää (65), täytyä (22), tarvita (11), joutua (11), kannattaa (8), olla pakko (6), olla hyvä (3), olla määrä (1), olla opittava (1), olla parempi (1) c) haluta (85), yrittää (11), aikoa (4), päättää (4), meinata (1), tehdä mieli (1) d) tulla (19), mennä (12), käydä (11), osallistua (1) e) osata (8), onnistua (3), unohtaa (3), oppia (1), muistaa (1), tottua (1) f) pyytää (4), pakottaa (2), auttaa (1), kutsua (1), lähettää (1), muistuttaa (1), neuvoa (1) g) jaksaa (6), uskaltaa (2), pelätä (1), tuntua helpommalta (1)

39 37 h) luvata (5), sopia (1), suostua (1) i) ehtiä (2), keritä (1), myöhästyä (1) j) aloittaa (1), ruveta (1) Modaaliset ja nesessiiviset verbiketjut ovat kaikilla tasoilla selvästi yleisimmät semanttiset ryhmät (kuvio 3). Käsittelen kumpaakin ryhmää myöhemmin erikseen. Tarkennan tarkastelun lisäksi yksittäisistä ketjuista toiseksi yleisimpään HALUTA-ketjuun. Intentionaalisen HALUTA-ketjun lähemmällä tarkastelulla pyrin saamaan vertailukohtaa modaalien ja nesessiivien omaksumiseen. KUVIO 3. Suurimmat verbiketjuryhmät oppijoiden teksteissä. Verbiketjuryhmät (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä *1000) A1 A2 B1 B2 C1 C2 MUUT NESS MOD Kolmen yleisimmän ketjun osuus koko aineistosta on yli puolet, 54,2 %, mutta käytettyjen pääverbien määrä lisääntyy kielitaidon kasvaessa (ks. taulukko 3). Taulukon määrät ovat absoluuttisia frekvenssejä ja siihen on laskettu kukin verbi tasolleen kerran. Tämän vuoksi sitä on tarkasteltava vain suuntaa-antavasti. Taulukosta on kuitenkin selvästi luettavissa ketjujen kirjon laajeneminen ylempiä tasoja kohti, sillä käytettyjen pääverbien määrä kasvaa, vaikka aineistossa on huomattavasti vähemmän tekstejä ylemmiltä tasoilta. Jopa C2-tasolla ilmaantuu kaksi uutta modaali- ja nesessiiviverbiä: saattaa, olla estynyt, olla määrä ja olla X-ttava. Muiden kuin modaali- ja nesessiiviverbien määrä kasvaa erityisen selvästi B2-tasolle asti. Määrän pieneneminen sen jälkeen selittynee C-tason tekstien vähäisemmällä määrällä.

40 38 TAULUKKO 3. Pääverbien määrät tasoittain. MOD NESS MUUT YHT. A A B B C C Enimmäkseen verbien määrät kasvavat niin, että jo käyttöön tulleet pääverbit pysyvät käytössä. Tämä tarkoittaa, että oppijat käyttävät paljolti samoja verbejä eri tasoilla. Samansuuntaista on todennut Puro (2000: 308) tarkastellessaan alkeisoppijoiden käyttämiä verbejä. Esimerkiksi intentioverbien, joihin toiseksi yleisin haluta kuuluu, määrä kasvaa alemmilta tasoilta ylemmille seuraavasti: TAULUKKO 4. Intentionaaliset pääverbit tasoittain. A1 haluta 7 A2 haluta 26 B1 haluta 17 yrittää 3 päättää 1 B2 haluta 21 yrittää 2 päättää 1 aikoa 1 C1 haluta 10 yrittää 5 päättää 2 aikoa 2 tehdä mieli 1 C2 haluta 2 yrittää 2 aikoa 1 Kaikkein frekventein intentionaaliverbi haluta on yleisimmillään A2-tasolla, jolloin käytössä ei vielä ole muita intentionaaleja. Se on kaikilla tasoilla ryhmän verbeistä yleisin. Yrittää ja päättää ilmaantuvat B1-tasolla ja aikoa B2-tasolla. Lisäksi C1-tasolla on käytetty haluta-verbin synonyymia tehdä mieli. Ylimmän tason vähäiset määrät selittynevät tässäkin tekstien vähäisyydellä Täydennykset Verbiketju on täysi vasta täydennyksensä kanssa. Ketjut on nimetty pääverbinsä mukaan, ja pääverbin mukaan määräytyy myös täydennyksen muoto. Täydennys on verbiketjussa liikkuva osa, joka sijoitetaan pääverbin määrittämään konstruktioon. Useamman kuin viiden erilaisen täydennyksen kanssa aineistossa verbiketjun muodostaa 16 pääverbiä: haluta, jaksaa, joutua, kannattaa, käydä, mennä, olla pakko, osata, pitää, pystyä, päästä,

41 39 saada, tarvita, tulla, täytyä ja voida. Erilaisella täydennyksellä tarkoitan tässä sekä eri verbejä että niiden eri infinitiivimuotoja. Frekventeimmät täydennykset ovat A-täydennyksiä eli A-infinitiivimuotoja: mennä (46 esiintymää), olla (29), tehdä (25), tulla (21), ostaa (18), maksaa (16), lähettää (12), tavata (12), sanoa (11), kirjoittaa (10) ja antaa (10). Yhteensä 205 infinitiivimuodosta A- täydennyksiä on 156 ja MA-täydennyksiä 49. MA-täydennyksistä 45 on MAAN- ja 4 MASSA-muotoja. Yksittäisistä MAAN-muodoista yleisimpiä ovat katsomaan (5), käymään (7), syömään (4) ja tulemaan (4). Kaikki MASSA-muodot täydentävät samaa verbiä maksaa. On huomattava, että osa verbeistä muodostaa kiteytyneinä monisanaisia predikaatteja, verbi-idiomeja tai idiomaattisia predikaatteja, jollaisista tässä tutkimuksessa on laskettu yksittäisiksi verbeiksi mennä läpi, kiinnittää huomiota, ottaa kantaa, tuoda julki ja pitää huolta niiden selvästi pelkästä pääverbistä erottuvan merkityksen vuoksi (ks. ISK 2005: ). A-täydennysten joukkoon kuuluvat myös neljä oppijoiden uudennosverbiä: mörröttää, tarjoittaa, panostua ja noustaa kiinnostus. Ne on laskettu mukaan normaalisti. 5.2 Tarkkuuden kehkeytyminen Kohdekielenmukaisten verbiketjujen osuus kaikista verbiketjuista kasvaa johdonmukaisesti kielen kehkeytyessä (kuvio 4). A1-tasolla vajaa puolet (43 %) oppijoiden verbiketjuista on kohdekielenvastaisia. Sen sijaan A2-tasolla kohdekielenmukaisten rakenteiden osuus kasvaa jo kahteen kolmannekseen (66 %). Tarkkojen verbiketjujen osuus kasvaa edelleen niin, että C2-tasolla kohdekielenmukaisuus on liki 100 %. Verbiketjujen hallinta tarkkuuden osalta saavutetaan nähtävästi B1- ja B2-tasojen taitteessa, kun mittarina pidetään 80-prosenttista tarkkuutta: B1-tasolla se on 75 % ja B2-tasolla 82 % (Franseschina 2007).

42 40 KUVIO 4. Aineistossa esiintyvät verbiketjut tasoittain (f > a). Verbiketjut tasoittain (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) VK V VK O 10 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2 Aineistossa esiintyvät oppijankielen kohdekielenvastaiset konstruktiot voidaan luokitella kahdeksaan ryhmään. Niistä selvimmin rakenteellisista olen muodostanut kuusi mallikonstruktiota, jotta rakenteisiin viittaaminen olisi yksinkertaisempaa. Konstruktiot on esitelty seuraavassa yleisyysjärjestyksessä. Käsittelen rakenteiden esiintymistä aineistossa myöhemmin. 1) Pääverbi + verbin vokaalivartalo VOIMME MENE 2) Pääverbi + väärä infinitiivi VOIMME MENEMÄÄN 3) Pääverbi + persoonamuotoinen verbi VOIMME MENEMME 4) Nesessiivigenetiivi puuttuu MINÄ PITÄÄ MENNÄ 5) Kieltoverbirakenne väärin + infinitiivi EN VOIN MENNÄ 6) Nesessiiviverbi taivutettu PIDÄN MENNÄ Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat rakenteet, joissa infinitiiviverbin korvaa kyseisen verbin vartalomuoto. Toisessa ryhmässä ovat tapaukset, joissa infinitiivi on valittu väärin. Siihen siis kuuluvat myös PYSTYN MENNÄ -tapaukset eli ketjut, joissa MA-infinitiivi on korvattu A-infinitiivillä. Käsittelen erilaisia infinitiivinvalinnan virheitä myöhemmin myös erikseen. Kolmanteen ryhmään kuuluvat kaikki ne ketjut, joissa tavallisesti infinitiivimuodossa esiintyvä jälkimmäinen verbi on taivutettu pääverbin tavoin persoonamuodossa. Olen lukenut ryhmään myös ne tapaukset, joissa monikon ensimmäisen persoonan

43 41 rinnalla on käytetty passiivimuotoa, koska pidän muotoa suomen puhekieleen niin selvästi kuuluvana ilmiönä. Neljäs ja kuudes tyyppi esiintyvät usein yhtä aikaa (*minä pidän mennä), mutta koska ne esiintyvät myös erikseen, olen luokitellut tyypit kahteen eri luokkaan. Seitsemäs ja kahdeksas virhetyyppi ovat oikeastaan sananvalinnan virheitä ja niissä unifioinnin kohdekielenvastaisuudessa on tavallaan kyse semantiikasta. Ensimmäisessä tapauksessa pääverbi on tarkoituksenmukainen, mutta täydennys ei sovi kontekstiin. Toisessa tapauksessa pääverbi on valittu väärin, mutta täydennys sopii kyllä siihen: esimerkissä tarvita-verbi on korvattu pitää-verbillä. 7) Pääverbi + väärä verbi On ikävää kyllä, että pitää sanoa sulle tätä, että en voi mennä sun hääjuhliin. F322BT2.cha 8) Väärä pääverbi + infinitiivi Lähikaupassani on hyvin, etta voi ostaa ruokaa lähella, ei pitää ajaa autolla tai busilla, voi mennä jalkaisin ja ostaa mita tahansa. F252AT3.cha Osa kohdekielenvastaisista ilmauksista voidaan luokitella kuuluvaksi useampaan eri ryhmään. Esimerkiksi seuraavassa virkkeessä (36) kielto on väärin ja infinitiiviverbistä on käytetty sen vartalomuotoa. Olen laskenut muodon molempiin virheryhmiin. (Ks. Puro 2000: 308.) 36. Minä en voin tulekaan teidän kanssa tänään sauna, koska minun äiti soiti aamulla, että isäni sai eilen illalla on vietty sairaalan, sitten he lähettivät isä Turkuun. F205AT2.cha Mainittujen tyyppien lisäksi esiintyy lukuisia yksittäisiä virheitä. Harvalukuisina, mutta toistuvina voidaan mainita esimerkiksi merkitykseltään epäselviksi jäävät ketjut (37). Lisäksi esiintyy joitakin ketjuja, joissa kohdekielessä tavallisesti ketjuuntumattomaan verbiin on liitetty ketjumainen täydennys (38). En erittele tässä niitä tarkemmin.

44 Jos tuut ma voin untä minun lahja. F352AT2.cha 38. Unelmoin koko elämä että joku päivä osallistuin äännestämään. F414BT3.cha Tarkastelen seuraavassa kolmea yleisintä kohdekielenvastaista verbiketjutyyppiä. Nesessiivirakenteille tyypillisiä oppijankielen muotoja käsittelen nesessiivirakenteiden yhteydessä VOIMME MENEMME -konstruktio VOIMME MENEMME näyttää olevan leimallisesti alkuvaiheen konstruktio. Se esiintyy perustasolla 12 kertaa, keskitasolla kerran ja ylimmällä tasolla sitä ei esiinny enää lainkaan. Kaikkein yleisin rakenne on A2-tasolla, jolla se esiintyy 9 kertaa. Rakenteessa (39 42) voi oppimisprosessin kannalta olla kyse opitun persoonataivutuksen yliyleistyksestä, mikä on tavallinen ilmiö vierasta kieltä opiskeltaessa (Ellis 1986: 25, 53, 171.) Infinitiivimuodon taivuttaminen näyttää kattavan kaikki persoonamuodot ja esiintyvän myös kielteisissä muodoissa (39 41, 42). Joissakin tapauksissa kyseessä voi olla myös kolmannen persoonan pitäminen eräänlaisena perusmuotona (Karlson 1982). Ilmiön on havainnut oppijankielessä aiemmin ainakin Puro (2000: 321). Karlson (emt.) mainitsee saman ilmiön myös ensikielen omaksumisen yhteydessä. 39. Ensi vikolla minulle paljon vapaa aika, ja jos sinä haluat tulet meidän, tai me voimme menemme kahvila, ja minä ostan sinua kahvi tai mitään. F309AT2.cha 40. Te voitte matkustatte minun luokse hääjuhlan jalkeen. F324BT2.cha 41. Se myöskin antaa laiskaa ihmiselle joku ei halua menee kaukana esimerkiksi tälvillä niin vaikea mene isotkauppa pyörällä tai kävellä jos ei oli autoa. F258AT3.cha 42. Tanja minä tulin sinun kotin muutta sinä et ollut kotona. ja anteeksi minulle tuli yksi asia ja minä en voi tulen sinun kanssa. F214AT2.cha

45 43 Leinon (2003: ) mukaan unifioitaessa A-infinitiivikonstruktio mihin tahansa muuhun konstruktioon, käytössä on aina kolme konstruktiota: yleinen INFINITIIVIkonstruktio, A-infinitiivikonstruktio ja sen käyttöympäristön määrittävä konstruktio. Tässä tapauksessa oppijan kielisysteemissä ei ole käyttöympäristön määräävää konstruktiota sellaisena kuin se kohdekielessä ilmenee. Näin ei myöskään tapahdu mainittujen kolmen konstruktion unifikaatiota, vaan syntyy suomen kieleen alkujaan kuulumaton redundantti verbiketju (ks. kuvasta cat VP: syn). Rakenteen kuvaukseen olen yksinkertaisuuden vuoksi ottanut mukaan vain konstruktion lähimmän ulkoisen kontekstin, mikä tarkoittaa sen subjektia tai objektia. Tarkalleen olen havainnollisuuden vuoksi kuvannut esimerkkikonstruktin, jonka kuvaus on yleistettävissä kyseisenlaista unifikaatiota kuvaavaksi konstruktioksi (ks. J. Leino 2003: 79). Tässä konstruktiossa erityisen huomionarvoinen on verbilauseke, joka toistaa täysin samat morfologiatason konstruktiot: verbiketjun molemmat verbit ovat monikon kolmannen persoonan preesensmuotoja. Koska kielisysteemi aina pyrkii tehokkuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen, on ymmärrettävää, miksi tämä toisteinen konstruktio näyttää karsiutuvan oppijankielestä varhaisessa vaiheessa.

46 VOIMME MENE -konstruktio Niin ikään erityisesti A2-tasolla (n = 12) esiintyy konstruktio VOIMME MENE. Siinä A- infinitiivin korvaa verbimuoto, joka on morfologisesti verbin vokaalivartalo (ISK 2005: 87). Vokaalivartaloa käytetään suomessa sellaisenaan vain kieltoverbin yhteydessä 11. Vaikka konstruktio on melko frekventti, se on ainakin kahdessa mielessä ongelmallinen. Osa tapauksista on todennäköisesti kirjoitusvirheitä (43), ja osa A-infinitiivin paikalla olevista verbeistä voitaisiin tulkita myös yksikön 3. persoonan taivutusmuodoksi (44, 45). Kirjoitusvirhetulkintaa puoltaa se, että konstruktio esiintyy myös B2- ja C1- tasoilla, jolloin verbiketjut pääosin ovat kohdekielisiä. Saman ilmiön on kuitenkin todennut ainakin Mustonen (2005: 87) tapaustutkimuksessaan, jossa hän tarkasteli thainkielisen oppijan kielenomaksumisprosessia. 43. Voin vain pyydä teillä ainteeksi ja vakuttaa teitä, että teemme kaikki mitä on mahdollistä saadakseen projekti loppuun ensi viikolla. F373CT2.cha 44. Koska minulla on tulla kaupunkille. sitten me voimme juo kahvia ja syö puolla! F313AT2.cha 45. Soita minulle, sitten voimme keskustele se. F315AT2.cha VOIMME MENEMME -konstruktioon verrattuna VOIMME MENE -konstruktiota voidaan pitää edistyneempänä oppijankielen unifikaationa, sillä sille voidaan ajatella olevan analogiamalli kohdekielessä (emme mene). VOIMME MENE -konstruktio ei myöskään toista turhaan persoonapäätettä (ks. kuva). Konstruktiomallissa persoonamuotoa korvaava vartalo on merkitty kirjaimella X. Mitään periaatteellista syytä ei kai ole, miksi verbiketju ei voisi rakentua näinkin. Esimerkkiketjussa teema on nominatiivimuotoinen objekti, vaikka keskustella-verbi kohdekielessä vaatisi määritteeltään elatiivimuotoa. Sillä ei kuitenkaan ole merkitystä varsinaisen verbiketjun rakentumisen kannalta. 11 Kieltoverbikonstruktio ei kuitenkaan kohdekielen kannalta ole verbiketju, vaan liittomuoto, jonka osat eivät voi esiintyä itsenäisinä lauseenjäseninä.

47 Infinitiivin valinta Edellisistä virhetyypeistä poiketen infinitiivinvalinnan virheet ovat tyypillisesti aivan alkeistasoa edistyneemmän oppijan virheitä. Tavallisimpia ne ovat B2-tasolla, mutta niitä esiintyy vielä C1-tasollakin. A1-tasolla infinitiivinvalinnan virheitä ei esiinny vielä lainkaan, mikä mahdollisesti kertoo ketjujen tuolloin epäproduktiivisesta käytöstä. Infinitiivinvalinnan kohdekielenvastaisista tapauksista 80 prosentissa on käytetty A-infinitiiviä MA-infinitiivin asemesta. Näistä rakenteista suurimmassa osassa pääverbin merkitys on (46, 47) tai on alkujaan ollut (48) suuntainen, ja se vaatii siksi täydennykseltä tiettyä suuntaisuutta (ISK 2005: 1177). Konkreettisesti suuntaisten verbien yhteydessä infinitiivinvalinnan virheitä ei esiinny A-tason jälkeen. Kahdessa ensimmäisessä esimerkissä (46, 47) A-infinitiivi on voitu valita myös ensimmäisen täydennyksen analogian mukaisesti. En kuvaa infinitiivinvalinnan virheitä konstruktiona, koska tapaukset ovat keskenään niin erilaisia, ettei niistä ole yleistettävissä semanttisesti yhtenäistä konstruktiota. 46. Saamme mennä katsoa elokuva ja sitten kahville. F304AT2.cha 47. Lähikaupaan voi lähettää lapsia ostaa ruokaa. F252AT3.cha 48. Rahaa on vähän, henkilökunta ei ole riittävä, joudutaan laittaa useampia osastoja kiinni. F236CT3.cha

48 46 MA-infinitiivi A-infinitiivin asemesta on valittu vain seuraavissa kolmessa tapauksessa. Ensimmäisessä esimerkissä (49) osallistua-verbin kanssa käytetty MA-infinitiivin illatiivi on suuntaisuutensa vuoksi järkeenkäypä. Kohdekielessä on kuitenkin tapana käyttää kyseisen verbin yhteydessä MINEN-substantiivin illatiivimuotoa. Muiden kahden esimerkin (50, 51) yksi mahdollinen tulkinta on uuden kielenilmiön yliyleistys. Semanttisesti verbit luvata ja päättää eivät vaadi illatiivimuotoa. 49. Unelmoin koko elämä että joku päivä osallistuin äännestämään ja vaikuttamaan polittikka joko oma kunnassa tai koko maassa. F414BT3.cha 50. Hän lupasi antamaan rahaa sulle. F459BT1.cha 51. 1:4:2005 rivitalon asukkaiden kokouksessa päätettiin järjestämään kello 13:00 1:5:2005 pihan siivoustalkoot. F509CT1.cha Infinitiivinvalinnan virheistä muutamat ovat rektiotapauksia eli rakenteita, joissa pääverbi vaatii tiettyä sijamuotoa, vaikka se ei ole varsinaisesti semanttisesti perusteltua. Sellaisiksi olen tulkinnut seuraavat lauseet (52 54) (ks. ISK 2005: 1177). Kaikkiin esimerkkeihin voidaan toisaalta etäisesti liittää myös kohdistumisen tai suuntautumisen merkitys, ja analogiamalli verbin perusmuotona pidetyn A-infinitiivin käyttämiseen kyseisten verbien täydennyksenä löytyy ainakin englannin kielestä. 52. Tätä ei saa muuttaa nykyisessa valtiossa Venäjällä, koska ihmiset tottuvat uskoa kaikkiin jota valtio lupaa. F235CT3.cha 53. Kerran, kuin soitin ja yritin saada aikaa läakarin luokse, terveudenhoitaja puhelimessa selitti minulle, mikä ongelma minulla on ja neuvoi juoda enemmän vettä, kosko silloin oli kuuma kesä, ja ilmeisesti kaikki minun ongelmat johtuvat vain nesteenpuutesta. F238CT3.cha 54. Viihtyvyys, hygieeni, ilmastointti, savuton työtila, kalusteet ja muut sisustuselementit auttavat luoda hyvä ilmapiiria työpakalla. F237CT3.cha

49 47 Horjunta infinitiivin valinnassa kielitaidon ylemmilläkin tasoilla on miltei odotuksenmukaista, sillä myös kohdekielessä on horjuntaa A- ja MA-infinitiivien välillä (55 56). 55. Yleensäkin lauantain ostosreissut keskustaan voitaisiin alkaa tekemään bussilla, Katja Vähäkangas mietti. (KSML ) 56. Päätös näiden ns. SAA-neuvottelujen käynnistämisestä on ehdollinen: EU-maat vahvistavat niiden aloittamisen vain, jos Serbia alkaa tehdä täyttä yhteistyötä Haagin kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa. (HS )

50 48 6 Modaaliketjut 6.1 Frekvenssi ja tarkkuus Modaaliketjut ovat yleisin verbiketjuryhmä kaikilla taitotasoilla. Yhteensä modaaliketjuja on aineistossa 227. Keskimäärin kussakin tekstissä modaaliketjuja on kuitenkin vain yksi. A1-tasolla modaalirakenteita on tekstiä kohden keskimäärin 0,75 ja C2-tasolla 1,25. KUVIO 6. Kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset modaalikonstruktiot tasoittain (f > a). MODAALIKONSTRUKTIOT (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) MOD V MOD O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2 Modaaliketjut tarkentuvat johdonmukaisesti kielitaidon kasvaessa. Jo A1-tasolla niiden tarkkuus on 64-prosenttista, kun verbiketjujen keskimääräinen tarkkuus tuolloin on 57 %. Tarkkuus pysyy 75-prosenttisena A2-tasolta B1-tasolle, minkä jälkeen se kasvaa 87 prosenttiin. Eli hallinnan tason modaaliketjut näyttäisivät saavuttavan samaan aikaan muiden verbiketjujen kanssa. C-tasolla modaaliketjujen kohdekielisyys on kokonaisuudessaan yli 95-prosenttista.

51 Distribuutio Yksittäisistä modaaliketjuista selvästi yleisin on VOIDA. Sen osuus on suurin kaikilla tasoilla, mutta pienenee hieman alimmalta ylimmälle tasolle. Samaan aikaan muiden modaaliverbien määrä kasvaa (ks. kuvio 5). KUVIO 5. Aineistossa esiintyvien modaalikonstruktioiden pääverbit tasoittain (d > f). Modaalikonstruktioiden pääverbit tasoittain (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) A1 A2 B1 B2 C1 C2 SAATTAA OLLA ESTYNYT PYSTYÄ OLLA MAHDOLLISTA/ MAHDOTONTA PÄÄSTÄ SAADA VOIDA A-tasolla on voida-verbin lisäksi käytetty vain kolmea modaaliverbiä (saada, päästä ja olla mahdollista). B-tasolla ilmaantuu yksi uusi modaaliverbi, pystyä, ja C-tasolla kaksi (olla estynyt ja saattaa). Olen lukenut modaaliverbeiksi myös sanaliitot olla estynyt ja olla mahdollista niiden melko vakiintuneen muodon vuoksi. Kaikkiaan suomen mahdollisuuksien verbeistä on ylimmälläkin tasolla käytetty vain seitsemää. Ainoa voida-verbin lisäksi jo A1-tasolla ilmaantuva modaaliverbi saada on voida-verbin ohella kohdekielen yleisimpiä. Sen sijaan saattaa on kohdekielessä kolmanneksi yleisin modaaliverbi, mutta se esiintyy oppijoiden teksteissä vain kerran ylimmällä tasolla (57). (Ikola ym. 1989: 283.) 57. Ei tapahdu mitään, vaan lääkäri jälleen toteaa: tämä ei ole mikään akuutti, saattaa olla pieni paikan alla piilevä reikä. F245CT3.cha

52 VOIDA-ketju Frekvenssi ja tarkkuus VOIDA-ketju esiintyy aineistossa yhteensä 172 kertaa. Sen osuus kaikista modaaliketjuista on kaikilla tasoilla yli 64 % (kuvio 7). A-tasolla osuus on kaikkein suurin, yli 82 %. VOIDA on yleisin myös suomen yleiskielessä käytetyistä modaaliketjuista. Murteissakin sen osuus on poikkeuksetta kaikista A-infinitiivin kanssa esiintyvistä verbeistä kuuden yleisimmän joukossa. (Ikola ym. 1989: 283.) KUVIO 7. VOIDA-ketjun osuus kaikista aineistossa esiintyvistä modaaliketjuista. VOIDA-konstruktion määrät 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % A1 A2 B1 B2 C1 C2 Muut modaaliketjut VOIDA VOIDA-ketjun suureen frekvenssiin oppijoiden teksteissä voivat vaikuttaa verbin yleisyys kohdekielessä, mutta myös modaalisia ilmauksia vaativat tehtävänannot. Tällaisia ovat esimerkiksi kieltäytymistä ja ehdottamista vaativat tehtävät. Kuitenkin VOIDA-ketju esiintyy sellaisenaan vain yhdessä tehtävänannossa. Kyseiseen tehtävänantoon liittyviä tekstejä aineistossa on 24. Ketjun käytön on siis oltava enimmäkseen produktiivista ainakin rakenteen valinnan tasolla. Mahdollista on, että osa ketjuista siitä huolimatta hahmottuu oppijan mielessä könttinä. VOIDA-ketju näyttäisi tarkentuvan hieman varhemmin kuin verbiketjut keskimäärin: oikeellisuusprosentti on jo B2-tasolla 100. Tarkkuus tosin pienenee hieman C1- tasolle, mutta nousee taas sataan C2-tasolla. A1 B1-tasolla eroa muihin verbiketjuihin ei niinkään näyttäisi olevan. A1-tason oikeellisuusprosentti on 57,9, A2-tason 75,5 ja B1- tason 75,7.

53 51 KUVIO 8. VOIDA-ketjun kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). VOIDA-konstruktio (normitettu frekvenssi = frekvenssi/tason sanamäärä*1000) A1 A2 B1 B2 C1 C2 VOIDA V VOIDA O Distribuutio Voida-verbi itsessään on hyvin yleismerkityksinen (ISK 2005: 1492). Verbiä täydentää koko aineistossa yhteensä 76 eri verbiä. A1-tasolla voida-verbin täydennyksinä esiintyy 14 eri verbiä. A2-tasolla erilaisia täydennyksiä on 25, joista 8 on samoja kuin A1-tasolla. Ne ovat verbit antaa, auttaa, keskustella, maksaa, mennä, olla, ostaa ja tavata. Kokonaisuudessaan A-tason yleisimmät täydennykset ovat mennä (17), ostaa (8), maksaa (5), olla (4) ja tulla (4). Muita täydennyksiä on alle kolme kutakin. B1-tasolla voida-verbiä täydentää 18 eri verbiä, joista 7 esiintyy useammin kuin kerran. B2-tasolla erilaisia täydennyksiä on 27, mutta niistä vain 3 toistuu. B-tason täydennyksistä vain mennä toistuu yli kolme kertaa. C1-tasolla voida-verbin kanssa verbiketjun muodostaa 22 eri verbiä, joista vain kaksi toistuu. C2-tasolla täydennyksiä on 16, joista niin ikään kaksi toistuu. C- tasolla vain VOIDA + TEHDÄ (4) ja VOIDA + PARANTAA (3) toistuvat useammin kuin kaksi kertaa. Ylemmillä tasoilla ketjujen kirjo siis kasvaa, mikä näkyy toistuvien ketjujen vähenemisenä. On huomattava, että taulukon (taulukko 5) frekvenssit ovat absoluuttisia frekvenssejä. Aineistossa on arviointiasteikon ääripäistä vähemmän tekstejä kuin keskitasolta, mikä saattaa vääristää tuloksia. Taulukosta näkee siitä huolimatta, kuinka toistuvien ketjujen määrä vähenee kielitaidon kasvaessa.

54 52 TAULUKKO 5. VOIDA-verbin täydennyksinä käytetyt verbit tasoittain (N = 172). A1 A2 B1 B2 C1 C2 antaa 1 antaa 1 jättää 1 ajatella 1 aloittaa 1 esittää 1 auttaa 1 auttaa 1 kertoa 1 auttaa 1 arvata 1 kerätä 1 grillata 1 hymyillä 1 käydä 2 jättää 1 järjestää 2 korvata 1 jäädä 1 juoda 1 lainata 1 kehittää 1 kehittää 1 leikkiä 1 keskustella 1 keskustella 1 lähettää 1 kertoa 1 kysyä 1 lähettää 1 ottaa koskea 1 kävellä 1 maksaa 1 kuvitella 1 käyttää 1 kantaa 1 maksaa 1 käydä 1 matkustaa 2 käydä 1 lähettää 1 parantaa 2 mennä 3 lähettää 1 mennä 5 lisätä 1 muuttaa 1 parantua 1 olla 1 lähteä 2 nähdä 1 luottaa 1 neuvotella 1 puhua 1 ostaa 4 löytää 1 olla 1 lähettää 1 odottaa 1 siirtää 1 tavata 1 maksaa 4 osallistua 2 maksaa 1 olla 1 soittaa 1 tehdä 1 mennä 14 ostaa 1 muuttaa 1 ostaa 1 suunnitella 1 valita 1 myydä 1 ottaa 1 nauttia 1 pakottaa 1 tavata 1 olla 3 palauttaa 3 odottaa 1 parantaa 1 tehdä 3 ostaa 4 peruuttaa 1 olla 2 pyytää 1 tuoda 1 palauttaa 1 päästää 2 osallistua 1 saada 1 vaikuttaa 1 panna 1 ratkaista 1 parantaa 3 sanoa 2 pitää 2 tulla 2 poistaa 1 suorittaa 1 pysäköidä 1 puhua 1 tehdä 1 päästä 1 sanoa 1 toimia 1 sopia 1 sopia 1 tuottaa 1 tavata 1 tavata 1 verrata 1 tulla 4 tehdä 1 tulla 3 uskoa 1 viedä 1 ymmärtää 1 Voida-verbin täydennykset kehkeytyvät alkeistason pitkälti konkreettisista täydennyksistä abstrakteiksi ylemmillä tasoilla. Esimerkiksi liikeverbejä on A2-tason täydennyksistä 41 %, kun C-tasolla niitä ei esiinny enää ollenkaan. Ylimmällä tasolla uusina täydennyksinä ilmaantuvat esimerkiksi abstraktit ja merkitykseltään melko eriytyneet verbit esittää, korvata, suunnitella ja vaikuttaa. Tämä vastaa taitotasoasteikon tavoitteita kielitaidon funktioiden abstraktistumisesta ylimmillä tasoilla, ja tavoitteiden mukaisesti kielenkäyttö on tällöin mahdollista myös virallisissa yhteyksissä (YKI-perusteet 2002: 23). Kaikkiaan voida-verbin täydennyksistä yleisin on mennä. Ketju on koko aineiston yleisin yksittäinen verbiketju ja se toistuu yhteensä 22 kertaa. VOIDA + MENNÄ on yleisin A2-tasolla, jolla se esiintyy 15 kertaa. A1-tasolla ketjua on käytetty ainoastaan

55 53 kohdekielenvastaisesti. A2-tasolla rakenteista kohdekielisiä on suurin osa ja B1-tasolla hieman yli puolet. Huomionarvoista on, että B1-tason jälkeen koko aineiston yleisintä ketjua ei esiinny enää lainkaan. Tämä voi johtua osaltaan tehtävänantojen muuttumisesta abstraktia kieltä vaativiksi. Konkreettisesti tehtävänantojen muuttuminen erilaista kieltä vaativiksi näkyy siinä, että perustason tehtävänannoissa ei ole mielipidetekstejä ollenkaan. KUVIO 9. VOIDA + MENNÄ -ketjun frekvenssi tasoittain. VOIDA + MENNÄ -ketju (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) V O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2

56 54 7 Nesessiiviketjut 7.1 Frekvenssi ja distribuutio Nesessiivien osuus kaikista verbiketjuista on 23 prosenttia. A1 B1-tasoilla yksittäisessä tekstissä esiintyy keskimäärin 0,5 nesessiiviketjua. Sitä ylemmillä tasoilla ketjuja on hieman enemmän, 0,7 tekstiä kohden. Nesessiiviketjujen määrä ei siis ratkaisevasti vaihtele tasojen välillä. Modaaliketjujenn tapaan nesessiivisten ketjujen kirjo kasvaa A-tasolta C-tasolle. A- tasolla on käytössä neljä välttämättömyyden verbiä: täytyä, pitää, olla pakko ja tarvita. B1-tasolla ilmaantuu kolme uutta nesessiiviä: joutua, olla hyvä/parempi ja kannattaa. C2-tasolla ilmaantuu vielä kaksi yksittäistä nesessiiviketjua OLLA MÄÄRÄ (58) sekä olla-verbin ja passiivin VA-partisiipin muodostama OLLA X-TTAVA (59). 58. Projektin määräaika oli alunperin määrä umpeutua huomenna, mutta toivon, että voisimme siirtää ajankohtaa, esimerkiksi kaksi viikkoa eteenpäin F391CT2.cha 59. Lisäksi työntekijöiden on opittava ymmärtämään oman hyvinvointinsa merkitystä. F221CT3.cha KUVIO 10. Nesessiivikonstruktiossa esiintyvät pääverbit tasoittain Nesessiivikonstruktion pääverbit tasoittain (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) A1 A2 B1 B2 C1 C2 OLLA X+TTAVA OLLA MÄÄRÄ KANNATTAA OLLA HYVÄ/PAREMPI JOUTUA TARVITA OLLA PAKKO PITÄÄ TÄYTYÄ

57 55 Kokonaismäärällisesti yleisin nesessiiviverbeistä on pitää (43,1 %). Verbi on nesessiiveistä yleisin myös kohdekielessä (Ikola ym. 1989). 12 Sen osuus on murteissa 41 % ja yleiskielessä 33,2 % Niin ikään oppijoiden nesessiiveistä toiseksi yleisin täytyä (18,5 %) on myös murteissa toiseksi yleisin (37,6 %). Yleiskielessä täytyä sen sijaan on vasta neljänneksi yleisin välttämättömyyttä ilmaiseva verbi. Aineiston kolmanneksi frekventein nesessiiviverbi on joutua (9,2 %). Sitä Ikola (emt.) on käsitellyt muiden MA-infinitiivin kanssa esiintyvien verbien yhteydessä, mikä tässä vaikeuttaa vertailua. Sen sijaan aineiston neljänneksi yleisin nesessiivi tarvita (8,5 %) on sekä yleiskielessä (9,8 %) että murteissa (14,9 %) kolmanneksi frekventein. Nesessiiviketjujen frekvenssit näyttäisivät siis pääosin noudattelevan kohdekielen frekvenssejä. Kuitenkin yleiskielen toiseksi yleisin nesessiiviketju TULLA puuttuu aineistosta kokonaan (emt. 247). Käsittelen yleisimpien nesessiiviketjujen kehkeytymistä oppijankielessä erikseen tuonnempana. Nesessiiviverbien täydennyksistä vain kohdekielessäkin frekventit mennä ja olla toistuvat useammin kuin kaksi kertaa kullakin taitotasolla. Nesessiiviketjuista ei siis muodostu VOIDA + MENNÄ -ketjun kaltaisia verbinippuja, eikä mikään yksittäinen nesessiiviketju ole muita yleisempi. 7.2 Tarkkuus Nesessiiviketjujen tarkkuus ei näytä kehkeytyvän modaaliketjujen tapaan aivan johdonmukaisesti tasolta toiselle (kuvio 11). Nesessiivien tarkkuus nimittäin pienenee A1-tason 55 prosentista A2-tason 45 prosenttiin, minkä jälkeen tarkentuminen jatkuu. Tällaista kehitystä kutsutaan U-muotoiseksi oppimiskäyräksi (u-shaped behaviour). Toisen kielen oppimisessa ilmiötä on selitetty niin, että oppija käyttää tiettyä rakennetta könttänä kohdekielisesti esimerkiksi oman äidinkielensä perusteella ja ylittää tavallaan oman tasonsa kohdekielen omaksumisprosessissa. Myöhemmin oppija palaa tietylle tasolleen, kunnes omaksuu asian L2-systeeminsä osaksi. (Ellis 1994: 303; Sjöholm 1989.) 12 Kohdekielen frekvenssit on saatu Ikolan ym. (1989) teoksesta Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia, jonka tekstit ovat aineiston teksteihin verrattuna erityyppisiä, mutta antanevat tässä riittävän vertailupohjan oppijankielen frekvensseille.

58 56 KUVIO 11. Nesessiivikonstruktion kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). NESESSIIVIKONSTRUKTIO (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) NESS V NESS O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2 Nesessiiviketjujen tarkkuus on ylipäätään A1-tasolta B1-tasolle huonompaa kuin modaalirakenteilla. A2-tasolla ero modaali- ja nesessiiviketjujen tarkkuudessa on suurimmillaan, 30 prosenttiyksikköä. Hallinnan tason sekä modaali- että nesessiiviketjut näyttäisivät kuitenkin saavuttavan B2-tasolla, jolla oikeellisuusprosentti on molemmissa ryhmissä yli 87 prosenttia. Nesessiivirakenteille ominaiset kohdekielenvastaisuudet ovat nesessiivigenetiivin puuttuminen ja nesessiiviverbin tarpeeton taivuttaminen. Rakenteista MINÄ PITÄÄ MENNÄ eli nesessiivigenetiivin puuttuminen on yleisempi. Virhetyypit esiintyvät vain A1 B1-tasoilla yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Nesessiiviverbien kongruenssia tavataan harvakseltaan tietyillä murrealueilla myös äidinkielisten puhujien kielenkäytössä (60, 61). Ilmiötä on selitetty muun muassa kielikontakteilla. (Ikola ym. 1989: ; Laitinen 1992: ) Tavallaan samasta ilmiöstä voi olla kyse myös oppijan muodostaessa suomen nesessiivikonstruktiota (62, 63). 60. sie pijät mennä (Inari, Itkonen 1962, Laitinen 1992: 50.) 61. että en minä tarvinna montakaav viikkoo ollak kum minä heti aloj jo, soettoom monta pelijä

59 57 (Joroinen, Kettunen 1930, Laitinen 1992: 51.) 62. Minulla oli paljon ongelmia Brasiliassa ja minä pitasin antaa rahaa perheelle. F308AT2.cha 63. Jos, esimerkiksi, kotona loppui teetä tai sokeria, en minä tarvitse mennä keskustaan. F253AT3.cha Edellisissä esimerkeissä (62, 63) virhetyypit esiintyvät yhtäaikaisesti. Nesessiiviverbit on niissä unifioitu niin sanottuun tavalliseen verbiketjukonstruktioon. Rakenne kuitenkin varioi (64). Jälkimmäisessä ilmauksessa nesessiivigenetiivi on paikoillaan, mutta infinitiivimuotoisen verbin asemesta rakenteeseen onkin pääverbin täydennykseksi yhdistetty genetiivisubjektin kanssa kongruoiva persoonamuotoinen verbi. Ilmauksen viimeinen sana toivoa voitaisiin myös tulkita infinitiivimuotoiseksi verbiksi. Jos vastaavat kaikki ajatellaan upotettuna johtolauseena, virke on tulkittavissa myös kohdekielenmukaisena. 64. He vakuutavat aina jos minusta tulee tota minä tei, kaikki projekti kunnossa multa ei ole aina tehty. Olisi helpompi jos eivät sanoa millään kansalaislän. Heidän pitää vastaavat kaikki toivoa. Lähes kaikki maasta poliitikot ovat sama. F419BT3.cha MINÄ PIDÄN MENNÄ -konstruktion mallinnus kuvaa, kuinka rakenne toimii samoin kuin esimerkiksi modaalikonstruktio: subjekti on nominatiivissa, ketjun pääverbi taivutettu persoonamuodossa ja pääverbin täydennys on infinitiivimuotoinen. Esimerkin pääverbi pitää on tässä ymmärretty si-imperfektiksi, mutta tempuksella ei kokonaisrakenteen kannalta ole merkitystä. Pääverbi on kuitenkin taivutettu yksikön ensimmäisessä persoonassa.

60 PITÄÄ-ketju PITÄÄ-ketju esiintyy aineistossa yhteensä 56 kertaa. Yleisin se on B2-tasolla, jolla se esiintyy 20 kertaa. Ketju on B1- ja C2-tasoilla harvalukuisempi kuin muilla tasoilla. Sitä voi selittää osaltaan se, että kyseisillä tasoilla saadaan käyttöön muita nesessiivisyyden ilmaisemisen tapoja. Esimerkiksi JOUTUA esiintyy yksittäistapauksina B-tasolla ja yleistyy C2-tasolla. KUVIO 12. PITÄÄ-ketjun kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). PITÄÄ-ketju (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) PITÄÄ V PITÄÄ O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2

61 59 Ketjun tarkkuus näyttää kehkeytyvän samoin kuin modaaliverbeissä: johdonmukaisesti kohti yhä tarkempaa käyttöä. Näin siitäkin huolimatta, että pitää-verbin käyttöä nesessiivikonstruktiossa voi oppijan kannalta sekoittaa verbin muita nesessiiviverbejä moniulotteisempi muu käyttö (65, 66) (ks. esim. Laitinen 1992: 137). 65. Pidän sinusta kovin. 66. Pidän sinusta, ettet putoa. A-tasolla PITÄÄ-ketjun käyttö on 60-prosenttisesti kohdekielenvastaista. 80-prosenttinen hallinta saavutetaan tämän aineiston mukaan B1 B2-tasojen taitteessa. Koko C-tasolla rakenteen hallinta on tarkkuuden osalta 100-prosenttista. Yleisimmät yksittäiset täydennykset ovat mennä ja olla. Mennä esiintyy A-tasolla 4 kertaa ja B-tasolla 2 kertaa. PITÄÄ + OLLA on ainoa ketju, joka toistuu kaikilla kolmella tasolla, yhteensä 8 kertaa. Yleisin se on B-tasolla, jolla se toistuu 5 kertaa. B-tasolla PI- TÄÄ on kaikista nesessiiviketjuista ylivoimaisesti frekventein (51,9 %). A-tasolla sen osuus on 39,4 ja C-tasolla 41,7 %. 7.4 TÄYTYÄ-ketju TÄYTYÄ esiintyy aineistossa yhteensä 26 kertaa. Yleisin se on A2-tasolla, jolla se esiintyy 10 kertaa. A2-tasolla täytyä on yleisin ja A1-tasolla toiseksi yleisin käytetyistä nesessiiviverbeistä. Tämä voi johtua esimerkiksi opetuksen oletuksista yleisimmistä nesessiiviverbeistä. Toisaalta murteissa kyseinen verbi onkin yli nelinkertaisesti yleisempi kuin yleiskielessä (Ikola ym. 1989: 248). Kun oppijat B1-tasolla omaksuvat yhä useampia välttämättömyyden ilmaisemisen tapoja, täytyä-verbi katoaa väliaikaisesti. B-tasolla osuus on enää 14,8 ja C-tasolla 11,1 prosenttia. B-tasolla osuus olisi kokonaisuutena vieläkin pienempi, mutta yksi oppija on käyttänyt nesessiiviketjua TÄYTYÄ viisi kertaa, mikä nostaa ketjun suhteellista osuutta näin pienessä aineistossa. Ketjun osuus kaikista käytetyistä nesessiiveistä vähenee siis B1-tason kuopan lisäksi alkeistasolta kielitaidon ylemmille tasoille kielenkäytön muuttuessa yhä idiomaattisemmaksi.

62 60 KUVIO 13. TÄYTYÄ-ketjun kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). TÄYTYÄ-ketju (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) TÄYTYÄ V TÄYTYÄ O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2 Ketjun käyttö on kohdekielenmukaista aineiston kaikissa B- ja C-tason esiintymissä. Täytyä-verbin täydennyksistä vain mennä toistuu yli kaksi kertaa. 7.5 JOUTUA-ketju JOUTUA esiintyy aineistossa yhteensä 12 kertaa. Nominatiivisubjektillinen ja MAinfinitiivin täydennyksekseen vaativa JOUTUA ilmaantuu vasta B-tasolla ja yleistyy C- tasolla. Myös MA-täydennystä vaativa modaaliverbi pystyä ilmaantuu tuolloin. JOU- TUA-ketjua on käytetty enimmäkseen kohdekielisesti. Kohdekielenvastaiset muodot ovat infinitiivinvalinnan virheitä sekä JOUTUA- että PYSTYÄ-ketjuissa (67, 68). 67. Rahaa on vähän, henkilökunta ei ole riittävä, joudutaan laittaa useampia osastoja kiinni. F236CT3.cha 68. Ei pysty töitä tekevä 120 kiloinen mies tappa nälkänsä saalatin lehdellä, ja harva pysty kieltäydyä hyvästä siigarista lounan jälken. F417BT3.cha

63 61 KUVIO 15. JOUTUA-ketjun kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). JOUTUA-ketju (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) JOUTUA V JOUTUA O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2 JOUTUA-ketjun täydennyksistä ilmoittamaan ja laittaa esiintyvät C-tasolla kaksi kertaa. Joutua-verbi ei esiinny tason tehtävänannoissa. Muut verbin täydennyksistä eivät toistu. 7.6 TARVITA-ketju TARVITA esiintyy aineistossa 11 kertaa. Tarvita-verbiä on käytetty alkeistasolla modaalikonstruktioon upotettuna ketjuna, jossa pääverbi kongruoi nominatiivimuotoisen subjektin kanssa (69 72). Se voi johtua esimerkiksi verbin transitiivisesta luonteesta. Ikolan ym. (1989: 233) mukaan murteiden kongruoivista nesessiiviverbeistä tavallisin on juuri tarvita. Murteissa sallitaan myös verbin käyttö myönteisissä lauseissa (emt. 248). 69. Mutta koska en tarvitse ajaa pitkä aika, se on ok. F270AT3.cha 70. Minun isoisä on sairas ja sitten tärvitsen olla hänen kanssa. F370AT2.cha 71. kauppa on aina auki kun tarvitsen käydä: ajat sopii oikein hyvin minulle. F267AT3.cha 72. Jos, esimerkiksi, kotona loppui teetä tai sokeria, en minä tarvitse mennä keskustaan. F253AT3.cha

64 62 TARVITA-ketju esiintyy A-tasolla vain kohdekielenvastaisena, ja kokonaisuudessaankin yli puolet ketjun esiintymistä on kohdekielenvastaisia. B2-tasolla TARVITA kohdekielistyy. C-tasolla sitä ei esiinny enää lainkaan kenties melko konkreettisen merkityksensä vuoksi. Myös tarvita-verbin täydennyksistä vain mennä toistuu. KUVIO 14. TARVITA-ketjun kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). TARVITA-konstruktio (normitettu frekvenssi = frekvenssi/ tason sanamäärä* 1000) TARVITA V TARVITA O 5 0 A1 A2 B1 B2 C1 C2

65 63 8 HALUTA-ketju 8.1 Frekvenssi HALUTA on toiseksi yleisin kaikista oppijoiden verbiketjuista (n = 72). Ketju muodostuu intentionaalisesta verbistä haluta ja infinitiiviverbistä, ja toteuttaa siten intentionaalisen verbiketjukonstruktion. A-tasolla yksittäinen ketju HALUTA kattaa yli puolet kaikista modaalien ja nesessiivien lisäksi käytetyistä verbiketjuista. Liki puolet kaikista ketjun esiintymistä aineistossa on kuitenkin B-tasolla (48,7 %). Ketjun suhteellinen osuus vähenee ylemmillä tasoilla, mikä kertoo verbiketjujen käytön monipuolistumisesta. Se tarkoittaa esimerkiksi synonyymisten ilmausten käyttöä (73). Frekventeimmän ketjun VOIDA osuus modaaliverbeistä sen sijaan pysyy yli 60-prosenttisena kaikilla tasoilla. 73. Elikkä, ottakaa mukaan makkara tai lihaa tai muuta, mitä mieli tekee grillata. F503CT1.cha KUVIO 16. HALUTA-ketjun tasoittainen osuus muista kuin nesessiivisistä ja modaalisista verbiketjuista. HALUTA-ketjun osuus muista verbiketjuista 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % A1 A2 B1 B2 C1 C2 Muut verbiketjut HALUTA Ketjun suuri frekvenssi tietyillä tasoilla saattaa johtua osin tehtävänannoista. HALUTA esiintyy kolmessa tehtävänannossa, joihin liittyviä tekstejä on yhteensä 110. Myös suomen kielen ulkoiset tekijät selittänevät osaltaan ketjun suhteellista yleisyyttä. Tällaisia seikkoja ovat esimerkiksi oppijoiden mahdollinen tarve ilmaista suomessa ilmikirjoitta-

66 64 matonta futuuria tai tekstuaalisia seikkoja. Esimerkiksi ketju HALUTA + kirjoittaa esiintyy 5 kertaa mielipideteksteissä tasoilla B2 C1 (74, 75). 74. Haluan kirjoittaa terveydenhuollon lamasta. F241CT3.cha 75. Haluaisin kirjoittaa miten tärkeää työilmapiiri on toimivassa työyhteisössä. F232CT3.cha Samantyyppisessä tekstuaalisessa tehtävässä aineistossa on käytetty myös toista intentionaaliverbiä aikoa (76). 76. Ai niin, minun täytyy vielä mainita, että aion kirjoittaa Puolasta, minun kotimaastani, jossa olen syntynyt, ja jonka tulevaisuudesta välitän yhtään paljon kuin oman. F224CT3.cha 8.2 Tarkkuus HALUTA-ketju näyttäisi kohdekielistyvän hieman keskimääräistä varhemmin. Ketjun oikeellisuusprosentti on jo B1-tasolla 93,8, kun keskimäärin tuolloin noin 75 prosenttia ketjuista on oikein. B2-tasolla tarkkojen ilmausten osuus tosin laskee vielä hallinnan kriteerit täyttävään 85,7 prosenttiin, mutta C-tasolla HALUTA-ketjun käyttö on tarkkuudeltaan täysin kohdekielistä. A-tasolla sen tarkkuus ei poikkea muista ketjuista. KUVIO 17. HALUTA-ketjun kohdekieliset ja kohdekielenvastaiset esiintymät tasoittain (f > a). HALUTA-ketju (normitettu frekvenssi = frekvenssi/tason sanamäärä*1000) A1 A2 B1 B2 C1 C2 HALUTA V HALUTA O

67 65 HALUTA-ketjun kohdekielenvastaisuudet ovat pääosin samanlaisia kuin muissa verbiketjuissa. Käsittelen seuraavassa ketjun A- ja B-tasolla esiintyviä kohdekielenvastaisia muotoja. En erittele tässä tapauksia tasojen sisällä, sillä esimerkiksi B1-tasolla kohdekielenvastaisia HALUTA-ketjuja on vain yksi. A-tasolla virheet kohdistuvat varsinaisiin verbirakenteisiin useammin kuin B- tasolla. A-tason tavallisin yksittäinen kohdekielenvastainen konstruktiotyyppi on VOIMME MENEMME. Se näyttäisi esiintyvän useimmissa persoonissa sekä myönteisissä että kielteisissä lauseissa. Ensimmäisessä tapauksessa verbi tehdä, joka on SYÖDÄ-verbi (2. verbityyppi), on oletettavasti taivutettu PUHUA-tyypin (1. verbityyppi) mukaan (77) (White 2006). Toki mahdollista on myös, että oppija on tavoitellut passiivin preesensmuotoa tehdään. Muuten täydennysverbit on taivutettu kunkin verbityypin mukaisesti niin, että ne kongruoivat persoonamuotoisen pääverbin kanssa (78 80). 77. Mina haluan tehdän Kiinälainen ruoka ja syömme yhtessä. F305AT2.cha 78. Huomenna minä soitan sinulle, haluan tapaan. F359AT2.cha 79. Ensi vikolla minulle paljon vapaa aika, ja jos sinä haluat tulet meidän, tai me voimme menemme kahvila, ja minä ostan sinua kahvi tai mitään. F309AT2.cha 80. Se myöskin antaa laiskaa ihmiselle joku ei halua menee kaukana esimerkiksi tälvillä niin vaikea mene isotkauppa pyörällä tai kävellä jos ei oli autoa. F258AT3.cha VOIMME MENE esiintyy HALUTA-ketjun yhteydessä A-tasolla vain kerran (81). Esimerkin infinitiiviverbit käydä ja mennä kuuluvat eri verbityyppiin, joten sillä ei näyttäisi tässä olevan vaikutusta verbin prosessointiin. 81. Haluatko sinä käy meidän paikka ja mene saunan? F316AT2.cha

68 66 Infinitiivinvalinnan virheet ovat tyypillisesti edistyneitten oppijoitten virheitä. Tavallisimmin MA-infinitiivi korvautuu A-infinitiivillä. Tässä ainoassa HALUTA-ketjun infinitiivinvalinnan virheessä A-infinitiivi on kuitenkin korvattu MA-infinitiivin inessiivimuodolla (82). Toinen vaihtoehto on, että oppija on tavoitellut KÄYDÄ-konstruktiota, mutta virkkeestä on jäänyt uupumaan A-muotoinen käydä. 82. Minä haluasin maksamassa lainan sinulle, mutta annan rahan pojalle. F320AT2.cha Jotkut A-tason kohdekielenvastaisista muodoista ovat kirjoitusvirheitä tai muuta epätarkkaa kielenkäyttöä. Ensimmäisessä tapauksessa lauseen negaatio on väärin ja infinitiivissä todennäköisesti kirjoitusvirhe (83). Toisen esimerkin ensimmäinen infinitiivi on myös oletettavasti kirjoitettu väärin, sillä virkkeen toinen ketju on kohdekielenmukainen (84). Sen sijaan kolmas tapaus voi olla transfer-ilmiön seurausta (85). Kiittää-verbiä ei suomessa yksilöidä kiitoksen ilmaisemisen tavan mukaan. Jos sano kiittää ajatellaan kokonaisuutena, jonka merkitys on kiittäminen ja muotona infinitiiviverbi, konstruktiohahmo on kohdekielenmukainen. 83. Olen pahoillani myohastymisestä mutta eilen kuukaus minä menin Lappiin perheeni kanssa ja en halui lahettä rahaa postissa. F315AT2.cha 84. Haluan kertaa sinua matkani, haluaisitko mennä kahvelle joskus ensi viiko? F315AT2.cha 85. Haluaisin sano kiittää lainasta. F309AT2.cha B-tason harvoista kohdekielenvastaisista muodoista voidaan päätellä, että verbiketjujen perusrakenteiden hallinta alkaa olla saavutettu. Ensimmäinen virhe voitaneen kontekstinsa perusteella tulkita lipsahdukseksi, koska virkkeessä on toisaalla sekä myönteinen että kielteinen kohdekielenmukainen verbiketju (86). Toisessa tapauksessa oppija on taivuttanut persoonamuotoisen verbin yksikön kolmannessa persoonassa monikon kolmannen sijaan (87). Kolmas tapaus on VOIMME MENE -tyyppiä (88).

69 Minusta toisien maiden poliitikot ehkä haluavat tehdä kaikkea mitä he lupaavat mutta tilanteen mukaan he eivät onnistuu tekemään kaikkea eli alusta he haluat tehdä samalla kun he lupaavat mutta jostain syystä he eivät onnistu. F398BT3.cha 87. Jos on pulaa lääkäreillä, pitää noustaa kiinnostus, että nuoret ihmiset haluaisi olla lääkäri. F241CT3.cha 88. Haluaisin kirjoita terveydenhuollon lamasta joka on nyt parhaitaan koko suomessa. F243CT3.cha Seuraavassa tapauksessa rakenne on periaatteessa kohdekielenmukainen (89). Infinitiiviverbi on kenties tulkittu kuuluvaksi PUHUA-tyyppiin (verbityyppi 1) PELATA-tyypin (verbityyppi 4) sijaan (White 2006). Myös sanahahmo tarjoittaa on kohdekielen fonotaksin mukainen, ja sille on olemassa analoginen verbi harjoittaa. Kohdekielenmukaisesti virke kuuluisi Haluaisin tarjota sinulle tuopin. 89. Haluaisin tarjoittaa sinulle tuoppi. F472BT1.cha 8.3 Distribuutio HALUTA-ketjua täydentää yhteensä 36 eri verbiä, joista yli kolmannes esiintyy useammin kuin kerran. Täydennyksistä kertoa ja kiittää toistuvat kaikilla kolmella tasolla. Yleisimmät täydennykset ovat tavata (6), kirjoittaa (5), mennä (5) ja onnitella (5). Lisäksi kolme kertaa toistuvat kertoa, kiittää ja tulla. Onnitella ja tavata liittyvät kolmeen eri tehtävänantoon. Onnitella-verbiin liittyvä tehtävänanto kehottaa suoraan vastaajaa onnittelemaan ystäväänsä. Verbi on tehtävänannossa yksikön toisessa persoonassa. Kyseiseen tehtävänantoon liittyviä tekstejä aineistossa on yhteensä 24. Kahdessa tavata-verbiin liittyvässä tehtävänannossa vastaajan täytyy kirjoittaa viesti, jossa hän ehdottaa tapaamista ystävänsä kanssa. Toisessa niistä tavataverbi esiintyy monikon toisessa persoonassa. Tähän tehtävänantoon liittyviä tekstejä on yhteensä 55. Toisessa tehtävänannossa esiintyy tavata-verbin sijaan substantiivi tapaaminen, ja siihen liittyviä tekstejä on 29. Oletettavasti tämä on lisännyt verbien käyttöä teksteissä.

70 68 Haluta-verbin täydennyksistä yleisin mennä on yleisin myös voida-, täytyä- ja tarvita-verbien täydennyksenä. Kirjoittaa-täydennys taas liittyy mainittuihin tekstuaalisiin seikkoihin. Samankaltaisesti on käytetty myös kertoa-verbiä (90). Ylimmällä tasolla ei esiinny HALUTA-ketjuja tässä funktiossa. 90. Haluaisin kertoa oma mielipiteeni terveydenhuollon lamasta. F238CT3.cha TAULUKKO 6. Haluta-verbin täydennyksinä käytettyjen verbien määrät tasoittain (N = 72). A1 A2 B1 B2 C1 C2 kertoa 1 antaa 1 elää 1 auttaa 2 antaa 1 tuoda julki 1 lähettää 2 kiittää 3 kertoa 1 elää 1 ilmoittaa 2 tutustuttaa 1 mennä 1 kutsua 2 kiittää 2 kirjoittaa 4 kertoa 1 tavata 1 käydä 1 mennä 1 luottaa 1 kiittää 1 tulla 1 maksaa 1 nähdä 2 lähettää 1 kirjoittaa 1 mennä 4 onnitella 3 olla 1 kuulla 1 perua 2 piirtää 1 onnitella 2 mainita 1 tavata 3 pyytää 1 pitää 1 varmistaa 1 tehdä 1 tarjota 1 puhua 1 toivottaa 1 tavata 2 päästä 2 tulla 3 tehdä 1 sanoa 1 tutustua 1 voittaa 1 tehdä 3 tulla 1 Taitotasojen ääripäistä näkyy täydennysten kehkeytymiskehitys. Alimman tason täydennykset ovat konkreettisia verbejä: mennä ja tulla liikeverbejä, tavata ja kertoa kommunikaatioverbejä ja lähettää väyläverbi (91). Liikeverbien osuus vähenee B-tasolla, ja C- tasolla niitä ei esiinny enää ollenkaan. Ylimmän tason täydennykset tuoda julki ja tutustuttaa ovat abstrakteja ja merkitykseltään hyvin eriytyneitä (92). Tämä korreloi taitotasoasteikon tavoitteiden kanssa kielitaidon kehkeytymisestä abstraktiksi ja yhä täsmällisemmäksi. 91. Tänään mina en voin menna yhdessa teidan saunan. F366AT2.cha 92. Haluan tuoda julki hyvän työilmapiirin merkityksen. F230CT3.cha

71 69 9 Päätäntö 9.1 Mitä oppijoiden verbiketjut kertovat? Koska suomen infinitiivijärjestelmä, johon verbiketjut tiiviisti linkittyvät, on melko kiharainen, on ketjujen tarkastelu oppijankielessä ollut haastavaa. Kehkeytyviä ketjuja voidaan tarkastella paitsi frekvenssin ja tarkkuuden avulla, myös sujuvuuden, tarkkuuden ja kompleksisuuden näkökulmasta (Nissilä ym. 2006). Näyttää siltä, että A-tasolla oppijoiden verbiketjujen käyttö on frekventeimmältä osin tarkkaa (esimerkiksi VOIDAketjussa). Käytössä on tietty, kaikilla oppijoilla suhteellisen sama verbijoukko. B-tasolla käytettyjen verbien kirjo kasvaa, mitä voidaan perustellusti pitää kielenkäytön sujuvuuden ja kompleksisuuden kasvamisena. C-tasolla eri verbien määrä ei kovin voimakkaasti enää kasva, mutta rakenteet tarkentuvat perus- ja keskitason kielenkäyttäjiä kohdekielisemmiksi. Se tarkoittaa paitsi kompleksisempaa, myös tarkempaa ja idiomaattisempaa kieltä. Verbiketjujen omaksumista voidaan näin kuvata värejään vähitellen tarkentavana viuhkana. Puro (2000: 318) on todennut, että sanaston kehittyminen näkyi kielitaidon alkeistasolla verbien eri muotojen lisääntymisenä ja vaihteluna. Samaa voi todeta verbiketjuista: niiden käytön kehkeytyminen näkyy eri verbien lisääntymisenä sekä pääverbeinä että täydennyksinä. Esimerkiksi nesessiivejä on A-tasolla käytössä neljä ja C2-tasolla yhdeksän. Lisäksi kunkin yksittäisen pääverbin osuus kaikista käytetyistä pääverbeistä pienenee kielitaidon kasvaessa. Ketjujen suhteellinen määrä kasvaa A1-tasolta B1-tasolle asti, minkä jälkeen määrä vähenee hieman ylemmillä tasoilla. Verbiketjuttomista teksteistä 60 prosenttia on B2 C2- tason tekstejä. Tästä ei kuitenkaan voi tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä esimerkiksi muiden ilmaisukeinojen ilmaantumisesta, sillä tehtävänannot vaikuttivat teksteihin huomattavasti. Esimerkiksi eräs C-tason tehtävänannoista ei tuottanut juuri ollenkaan verbiketjuja, mikä vähentää verbiketjujen määrää sekä ylimmällä tasolla että B2-tasolla, jolle osa C1-arvosanaan yltämättömistä teksteistä putosi. Kaikilla tasoilla esiintyy eniten modaali- ja nesessiiviketjuja. Alimmilla kielitaidon tasoilla tavallisia ovat frekventtien pääverbien muodostamat ketjut ja samanlaisina toistu-

72 70 vat ketjut. Tavallinen yhdistelmä on esimerkiksi VOIDA + MENNÄ, jota ei enää B1- tason jälkeen esiinny. Ylimmällä tasolla ei enää voi mainita yhtään toistuvaa ketjua. Modaali- ja nesessiiviketjut kehkeytyvät tarkoiksi mahdollisesti hieman eri reittejä. Nesessiiviketjujen tarkkuus on nimittäin B1-tasoon saakka kokonaisuudessaan modaaliketjuja pienempää. Modaaliketjujen tarkkuus myös kasvaa johdonmukaisesti tasolta toiselle ja saavuttaa täyden tarkkuuden C1-tason jälkeen. Nesessiiviketjujen tarkkuus sen sijaan pienenee A1-tasolta A2-tasolle hieman, ja tarkkuus jää alle sadan prosentin myös ylimmällä tasolla. Nesessiiviverbien kirjo on myös modaaliverbejä laajempi jo A1- tasolla: modaaliverbeistä on käytetty tasolla vain kahta ja nesessiiviverbeistä neljää. Jotta modaali- ja nesessiivirakenteiden omaksumisen eroista voitaisiin sanoa enemmän, olisi aihetta tutkittava laajemmasta aineistosta. Mainitut erot omaksumisessa selittynevätkin suurelta osin sillä, että modaalisuus ja nesessiivisyys näyttäytyvät verbiketjuna keskenään erilaisissa rakenteissa, joista oppijan kannalta nesessiivirakenne lienee mutkallisempi. Yksittäisistä rakenteista erityisen frekventti VOIDA-ketju näyttäisi tarkentuvan varhemmin kuin verbiketjut keskimäärin: oikeellisuusprosentti on jo B2-tasolla 100. Se tosin laskee hieman C1-tasolle, mutta nousee taas sataan C2-tasolla. Varhemmin onkin todettu, että tietyt kielenpiirteet voivat tulla tarkoiksi eri aikaan erilaisissa konteksteissa (Franseschina 2007). Tämä tarkoittanee verbiketjujen yhteydessä ainakin erilaisia pääverbejä. Näyttää siltä, että yleisesti verbiketjujen tarkkuudessa tapahtuu taite B1- ja B2- tasojen välillä. Tässä vaiheessa tarkkuus nimittäin kasvaa 75 prosentista 82 prosenttiin. Tässä suhteessa taitotasoasteikon kommunikatiiviset tavoitteet ja oppijan hallitsemat rakenteet näyttäisivät siis korreloivan: B1 on määritelty EVK:n mukaan ns. kynnystaitotasoksi (treshold-level). Sen mukaan kyseistä taitotasoa vastaavalla kielitaidolla puhujan tulisi pärjätä kohdekielisessä maassa niin, että hän pystyy kohdemaan kielellä pitämään yllä vuorovaikutusta, saa viestinsä perille ja selviytyy joustavasti arkipäivän ongelmista. B2-taso sen sijaan on määritelty osaajan tasoksi, näköalapaikaksi (vantage), jolla avautuvat uudet perspektiivit. B2-tason kielenkäyttäjä pystyy tasokuvauksen mukaan paitsi välittämään viestinsä, myös käyttämään kieltä aiempaa luontevammin ja tietoisemmin. (EVK 2003: 60 62) Näköalapaikka tarkoittanee verbiketjujen osalta ainakin sitä, että niiden käyttö alkaa olla suurimmaksi osaksi tarkkaa.

73 71 C-tasolla ketjut tarkentuvat edelleen, ja C2-tasolla verbiketjujen tarkkuus on tässä aineistossa lähes sataprosenttista. EVK:n asteikossa C-tasoa kuvataan mestarin tasoksi, jolla kielenkäyttäjä ilmaisuvaikeuksia kohdatessaan osaa muotoilla sanottavansa uudestaan niin vaivattomasti, että hänen keskustelukumppaninsa tuskin huomaa asiaa (emt. 63). Se tarkoittanee tarkkaa, muttei välttämättä distribuutioltaan aivan kohdekielistä verbiketjujen käyttöä. Käytettiinhän ylimmällä tasollakin suomen lukuisista modaaliverbeistä vain seitsemää. Esimerkiksi SAATTAA + INF -ketju esiintyy aineistossa vain kerran, vaikka se on kohdekielessä ainakin puhutussa kielessä suhteellisen frekventti ilmaus (Ikola ym. 1989: 281). Näin ollen verbiketjujen omaksuminen ei näytä olevan riippuvainen ainakaan pelkästään kohdekielen frekvensseistä. Voidaankin kysyä, miksi oppijat eivät ylimmälläkään tasolla käytä useammanlaisia modaaliketjuja. Keskitytäänkö opetuksessa ehkä siihen sanastoon, jota pidetään kohdekielessä keskeisimpänä? Kielen todelliset frekvenssit kun eivät välttämättä noudata äidinkielisen puhujan mielikuvia. Myös täydennysten kehityskulku konkreettisista abstrakteihin korreloi EVK:n tavoitteiden kanssa. Esimerkiksi VOIDA-ketjun täydennykset ovat A-tasolla enimmäkseen liikeverbejä, kun ne ylemmillä tasoilla ovat pitkälti abstrakteja ja merkitykseltään eriytyneitä (esimerkiksi verrata, suunnitella ja neuvotella) (ks. EVK 2003: 52 53). Jossain määrin oppijoiden kieli heijastanee myös oppikirjoja, joissa alkuvaiheessa käytetyt verbit ovat enimmäkseen konkreettisia liike- ja toimintaverbejä (ks. esim. Lepäsmaa 1996: 55). Kaikkiaan täydennyksistä 76 prosenttia on A-infinitiivejä. Niistä melko yleismerkityksiset ja kohdekielessä frekventit mennä, olla, tehdä ja tulla toistuvat yli kaksikymmentä kertaa. Niin ikään voidaan sanoa, että tehtävänannot vaikuttavat paitsi käytettyihin pääverbeihin myös täydennyksiin. DEMfad-mallin operaattorikuvauksen avulla voidaan näyttää, että a) MA A b) A > MA A-täydennykset ilmaantuvat siis oppijankieleen MA-täydennyksiä aiemmin eli jos MAketjut ovat oppijan hallussa, myös A-ketjut sujuvat (a). MA-täydennyksiä vaativat joutua

74 72 ja pystyä näyttävät molemmat ilmaantuvan B1-tasolla. Lisäksi A-täydennysten määrä on suurempi kuin MA-täydennyksillä (b). Omaksumisjärjestyksestä voidaan arvata, että A- täydennykset opitaan MA-täydennyksiä varhemmin. Tarkkuuden osalta kohdekielisyys näkyy saavutettavan B1 B2-tasojen taitteessa. Frekvenssin kohdekielisyydestä sen sijaan voidaan antaa vain suuntaa-antavia vastauksia. Frekvenssi kun voidaan ajatella kunkin ketjun pääverbin, koko ketjun tai täydennyksen mukaan. Tässä tutkimuksessa ei ole ollut mahdollista tarkastella niitä kaikkia erikseen. Ketjun pääverbin mukainen frekvenssi, jota enimmäkseen olen tarkastellut, näyttää kuitenkin olevan linjassa kohdekielen kanssa kielitaidon alkeistasolta lähtien: esimerkiksi voida on yleisin modaaliverbeistä niin oppijankielessä kuin yleiskielessäkin. Yleisimmän pääverbin osuus vähenee ja verbien kirjo kasvaa kaikissa semanttisissa ryhmissä kielitaidon kasvaessa. Tämä voidaan tulkita distribuution kohdekielistymisenä. Distribuution kohdekielisyyttä en kuitenkaan ole pääverbitasolla tarkemmin tarkastellut. Tiettyjen verbiketjuryhmien tai tiettyjen verbien lähidistribuutiosta eli täydennyksistä sen sijaan ei voida näin pienestä aineistosta tehdä yleistyksiä. On tyydyttävä toteamaan, että ylimmillä tasoilla toistuvat verbiketjut vähenevät ja kirjo lisääntyy sekä käytetyissä pääverbeissä että täydennyksissä. VOIMME MENEMME- ja VOIMME MENE-konstruktioita voitaneen pitää kehkeytyvän verbiketjusysteemin erityisinä rakenteina. Ne esiintyvät molemmat enimmäkseen A2-tasolla, jolla oppija EVK-tasokuvauksen mukaan tekee jatkuvasti virheitä perusasioissa (EVK 2003: 52). Huomionarvoista on, että Karlson (1982: ) pitää nimenomaan vokaalivartaloa verbin perusmuotona, koska muoto on infinitiiviä frekventimpi ja ilmaantuu ensikieleen infinitiivejä varhemmin. Näin näyttäisi siis tapahtuvan varauksin myös toisen kielen omaksumisessa. Asian tarkempi selvittäminen onnistuisi luontevasti pitkittäistutkimuksella Mikä meni metsään? Menetelmästä Soveltamani DEMfad on vastaanvanlaiseen tutkimukseen käyttökelpoinen malli, mutta jotta sitä voitaisiin soveltaa tätä tutkimusta tehokkaammin ja tarkoituksenmukaisemmin, tulisi tutkittavana olevan kielenilmiön distribuution olla tarkennettavissa. Näin laajassa

75 73 tutkimuskohteessa mahdollisia kohdekielenmukaisia distribuutioita oli kutakin verbiketjua kohden niin paljon, että niiden tarkka analyysi kävi mahdottomaksi. DEMfadmenetelmää kehittäneen Franseschinan (2007) yksi peruste tutkimuskohteen valinnalle olikin juuri kyseisen kielenilmiön pakollisten kontekstien määrittelemisen yksinkertaisuus. Peruste on käytännöllinen ja olisi helpottanut tämänkin tutkimuksen suorittamista. Tuskin kielenpiirteen tietty yksinkertaisuus voi kuitenkaan olla ainakaan ainoa kantava peruste toisaalta tutkimuskohteen valinnalle, toisaalta myöskään käytettävälle menetelmälle. Distribuution käsite vaatinee kuitenkin tarkentamista mallin seuraavissa sovelluksissa. Konstruktiokieliopin attribuutti arvo-matriisit eivät tässä tutkimuksessa kenties tuoneet tutkimukselle ratkaisevaa lisäarvoa, mutta niiden soveltaminen toisen kielen omaksumisen tutkimuksessa on mielestäni perusteltua myös jatkossa. Näin esimerkiksi toistuvia rakenteita voitaisiin kuvata ytimekkäästi. Esimerkkinä tällaisesta konstruktiosta mainittakoon VOIMME MENE (ks. Mustonen 2005: 87). CLAN on erittäin tehokas apuväline myös oppijankielen tutkimukseen, mutta sen hyödyllinen käyttö edellyttää tutkittavan kielenpiirteen tarkkaa koodausta. Lisäksi hakuja tehdessä on oltava tarkkana, sillä ohjelma pystyy hakemaan tiettyä asiaa vain rajallisesta määrästä dataa. Ongelmallista on, että ohjelma ei erikseen ilmoita, kun osa hauista jää pois. Ongelma on kuitenkin mahdollista korjata suurentamalla hakukiintiöitä ohjelman asetuksista Aineistosta Tämän tutkimuksen tulokset ovat suuntaa-antavia, eivätkä sellaisenaan laajalti yleistettävissä. Tähän on monta syytä. Ensiksikin aineistoa tulisi olla joko vähemmän tai enemmän. Vähemmällä aineistolla päästäisiin tarkkaan kuvaukseen ja enemmällä saataisiin yleistyksiin luotettavuutta. Lisäksi aineistoa olisi hyvä olla suunnilleen saman verran jokaiselta tasolta vertailun helpottamiseksi. Frekvenssit on toki laskettu suhteessa tiettyyn sanamäärään. Tässä aineistossa kuitenkin ylimmältä tasolta tekstejä oli suhteessa niin vähän, että se heikentää tutkimuksen luotettavuutta. Ylimmän tekstien vähäisyys johtuu siitä, että monet aineiston teksteistä eivät olleet yltäneet C1-tasolle ja siksi ne on täytynyt

76 74 käsitellä B2-tason teksteinä. Tämä puolestaan lisäsi entisestäänkin B-tason tekstien määrää. Toiseksi aineiston tulisi olla vertailukelpoisempaa eri tasoilla. Nyt muuttujia on liikaa, jotta tulokset olisivat yleistettävissä kovin laajalti. Tehtävänantoja oli yhteensä 8 erilaista ja oppijoita mahdollisesti yhtä monta kuin tekstejä. Toisaalta tämä varmistaa sen, että esimerkiksi yksittäiselle oppijalle tyypilliset kohdekielenvastaisuudet tai tietyn tehtävänannon vaatimat rakenteet eivät saa liian suurta roolia. Luotettavin lähtökohta vastaavalle tutkimukselle on, jos aineistona on saman verran tekstejä erilaisista tekstilajeista kaikilla taitotasoilla. Kolmanneksi luotettavuutta heikentää kohdekielenmukaisten ja -vastaisten muotojen määrittelemisen vaikeus. Konstruktiolähtöisessä tarkastelussa olen keskittynyt merkityksiin paikoin muotojen kustannuksella. Tämä on tarkoittanut käytännössä sitä, että joku toinen tutkija olisi kenties määritellyt kohdekielenmukaiset ja -vastaiset muodot paikoin toisin. Onkin CEFLING-hankkeen jatkon kannalta olennaista, että kohdekielisyydestä tehdään jonkinlainen yhteinen linjaus, jotta eri tutkijoiden tulokset olisivat keskenään mahdollisimman vertailukelpoisia. Neljäs asia liittyy yleisesti YKI-suoritusten arviointiin. Yksi ylimmän tason tehtävätyyppi nimittäin erottui muista paitsi siinä, että sen tuottamissa teksteissä ei juuri esiintynyt verbiketjuja, myös siinä, että suuri osa kyseisen tehtävänannon teksteistä ei yltänyt tavoiteltuun C1-arvosanaan. YKI-kokeen keskeinen arviointiperuste on funktionaalisuus, mutta tässä herää kysymys, vaikuttavatko rakennetekijät sittenkin arviointiin tavoiteltua enemmän. Voiko tietyn tai tiettyjen rakennepiirteiden puuttuminen vaikuttaa niin paljon kokonaiskuvaan tekstistä, että se heikentää arvosanaa? Rakenteita ja funktioita ei toisaalta voikaan erottaa toisistaan. Siksi CEFLINGhankkeen kaltainen rakenteiden progressiota hahmottava tutkimus on paikallaan. Jos rakenteiden ja funktioiden hallinnasta saadaan tulevaisuudessa selkeät arviointikriteerit esimerkiksi juuri YKI-kokeeseen, tekee se arvioinnista eettisesti kestävämpää. Kielitaidon arvioinnin tutkimuksen arvostus on kestävää kielipolitiikkaa, jonka perimmäisenä tavoitteena on oikeudenmukainen yhteiskunta. Sitä tämä tutkimus osaltaan pyrkii taustoittamaan.

77 Miten tästä eteenpäin? Tutkimus vahvistaa sen, että kynnystaitotason käsite voi olla monessa mielessä perusteltu, sillä juuri B1 B2-tasojen taitteessa verbiketjut alkavat olla tarkkoja ja niiden kirjo kasvaa erityisesti. Käyttämäni verbiketjukäsite tuntui toimivan hyvin ja aiheen tutkimista sen pohjalta voitaisiin jatkaa (vrt. ISK 2005: 493). Tämän tutkimuksen tuloksia tukisi mainiosti pitkittäistutkimus vastaavasta aiheesta. Silloin saataisiin auki yhden oppijan koko kaari. Toisaalta myös tämänkaltaisilla laajemmilla tutkimuksilla on paikkansa, sillä toisen kielen oppimisessa muuttujia on myös henkilökohtaisella tasolla paljon, ja silloin vain tarkastelemalla suuria aineistoja voidaan sanoa jotakin yleistä oppimisprosessista. Verbiketjuista kannattaisi tarkentaa seuraavaksi erityisesti MA-täydennysten ja mahdollisesti muiden MA-rakenteiden omaksumiseen. MA-täydennysten osuus jäi tässä aineistossa harmittavasti niin pieneksi, ettei niistä ollut mahdollista tehdä yleistyksiä. Kuitenkin juuri näiden verbin ja substantiivin välimuotojen käytön omaksuminen voisi kertoa tutkijalleen jotakin oleellista paitsi suomen verbisysteemistä myös omaksumisprosessista. E-infinitiiveillä puolestaan saattaisi olla kerrottavaa ylempien tasojen prosesseista. Lisäksi huomiota kannattaisi kiinnittää verbilausekkeiden hajaantumiseen. Sitä en tässä tutkimuksessa tehnyt. Oletettavasti alkuvaiheen verbiketjut ovat kiinteitä ja kielitaidon kasvaessa ketjut limittyvät yhä moniulotteisemmin muihin lausekkeisiin. Myös saman pääverbin useamman täydennyksen ilmaantumista kannattaisi tarkastella. Käytetäänkö esimerkiksi VOIDA-ketjua aluksi kiinteänä pääverbin ja yhden täydennyksen yhdistelmänä, joka myöhemmin hajaantuu (93)? 93. Niin voi hyvinkin olla.

78 76 LÄHTEET: BACHMAN, LYLE F. COHEN, ANDREW D. 1998: Interfaces between second language acquisition and language testing research. Cambridge: Cambridge University Press. COOK, V. J. BASSETTI, BENEDETTA 2005: Second language writing systems. Multilingual Matters Limited. Ebrary. ELLIS, ROD 1994: The Study of Second Language Acquisition. Oxford: Oxford University Press. 1986: Understanding second language acquisition. Oxford: Oxford University Press. EVK 2003 = Eurooppalainen viitekehys. Kielten oppimisen, opettamisen ja arvioinnin yhteinen eurooppalainen viitekehys. Helsinki: WSOY. FILLMORE, CHARLES 1997: Foreword. Pages ix xviii. KAY, PAUL 1997: Words and the grammar of context. FLINT, AILI 1979: Structure in the Finnish lexicon: Verbs of possibility and sufficiency. Columbia: Columbia University. HAKULINEN, AULI KARLSON, FRED 1979: Nykysuomen lauseoppia. 3. muuttamaton painos. Jyväskylä: Suomalaisen kirjallisuuden seura. HERLIN, ILONA VISAPÄÄ, LAURA (toim.) 2005: Elävä kielioppi. Suomen infiniittisten rakenteiden dynamiikkaa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. HERLIN, ILONA KOTILAINEN, LARI 2005: Itsenäistyvä infinitiivi. 2. infinitiivin inessiivin kehitys kirjakielen aikana. Ilona Herlin ja Laura Visapää (toim.), Elävä kielioppi: IKOLA, OSMO 1974: Lauseenvastikeoppia. Nykysuomen lauseenvastikkeiden ja niihin verrattavien rakenteiden selvittelyä. 2. painos. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. IKOLA, OSMO PALOMÄKI, ULLA KOITTO, ANNA-KAISA 1989: Suomen murteiden lauseoppia ja tekstikielioppia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura.

79 77 ISK 2005 = HAKULINEN, AULI VILKUNA, MARIA KORHONEN, RIITTA KOIVISTO, VESA HEINONEN, TARJA RIITTA ALHO, IRJA (toim.) 2005: Iso Suomen kielioppi. 3. painos. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 950. ISO-HEINIEMI, EEVA-MAIJA 2006: Relatiivilauseen ja partisiippimääritteen kehittyminen S2-oppijoiden kirjoitelmissa. Pro gradu -tutkielma. Tampere: Tampereen yliopiston kieli- ja käännöstieteiden laitos. KANGASNIEMI, HEIKKI 1992: Modal expressions in Finnish. Studia Fennica, Linguistica 2. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. KARLSON, FRED 1982: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Juva: WSOY. KAY, PAUL 1997: Words and the grammar of context. Foreword by Charles J. Fillmore. Stanford, California: CSLI Publications Lecture Notes Number 40. Centre for the Study of Language and Information KESTI, KAISA 2005: MA-infinitiivi viidessä S2-oppikirjassa. Pro gradu -tutkielma. Turku: Turun yliopiston suomen kielen laitos. KOIVISTO, VESA 2005: Monikasvoinen -MA ja suomen agenttipartisiipin tausta. Ilona Herlin ja Laura Visapää (toim.), Elävä kielioppi: Ison suomen kieliopin termimuutoksia ja -ratkaisuja. Kielioppi koulussa. KYNSIJÄRVI, TARU 2007: Se johtuu siitä, että minulla oli muistinmenetys. Ollaverbirakenteiden kehkeytyminen oppijankielessä. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kielten laitos. LAITINEN, LEA 1992: Välttämättömyys ja persoona. Suomen murteiden nesessiivisten rakenteiden semantiikkaa ja kielioppia. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. LEINO, JAAKKO 2003: Antaa sen muuttua. Suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. 2007: Konstruktiokielioppi-kurssin luentomuistiinpanot. LEINO, PENTTI 1986: Infinitiivin asema lauseessa. Pentti Leino ja Jyrki Kalliokoski (toim.), Kieli 1:

80 : Verbit, konstruktiot ja lausetyypit. Leino ym. (toim.), Roolit ja rakenteet. Henkilöviitteinen allatiivi Biblian verbikonstruktioissa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura. s LEPÄSMAA, ANNA-LIISA 1996: Verbien ja paikansijojen dynaamisuudesta. VEH- KANEN, MARJUT (toim.). Suomi toisena/vieraana kielenä. Ajatuksia kielestä, kulttuurista ja metodeista. Helsinki: Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitos. s MARTIN, MAISA 2003: Kieli on kuin lammikko johdatusta toisen kielen oppimiseen. NISSILÄ, LEENA VAARALA, HEIDI MARTIN, MAISA (toim.), Suolla suomea. Perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille. Helsinki: Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja XLVII. MITCHELL, ROSAMUND MYLES, FLORENCE 2004: Second Language Learning Theories. Second Edition. London: Hodder Arnold. MUSTONEN, SANNA 2005: Hei sta Thaimassa Thainkielisen suomen oppijan paikallissijailmaukset konseptuaalisen semantiikan näkökulmasta. Pro gradu - tutkielma. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston kielten laitos. NIEMINEN, LEA 2007: A complex case. A morphosyntactic approach to Complexity in Early Child Language. Jyväskylä: Jyväskylä Studies in Humanities. NISSILÄ, LEENA MARTIN, MAISA VAARALA, HEIDI KUUKKA, ILONA 2006: Saako olla suomea? Opas suomi toisena kielenä -opetukseen. Helsinki: Opetushallitus. ONTERMAA, AKI 2003: Toisen infinitiivin instruktiivi ikkuna kielioppien ja kielenhuollon kehitykseen. Pro gradu -tutkielma. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. PAJUNEN, ANNELI 1999: Suomen verbirektiosta. Turku: Turun yliopisto. PEKKARINEN, HELI 2005: Sika on paha nyljettävä mutta helppo ruokkia. Adjektiivin kanssa esiintyvien infiniittisten muotojen käytön tarkastelua. Ilona Herlin ja Laura Visapää (toim.), Elävä kielioppi: PURO, TARJA 2003: Suomi toisena kielenä -aikuisoppijan verbien kehittyminen alkeiskurssilla. Lisensiaatintyö. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitos.

81 : Verbien kehittyminen alkeiskurssilla: Te ette pitä poika ei pidä hän ei pitää hän ei pidä. Teoksessa Kalaja P. & Nieminen L. (toim.) 2000: Kieli koulussa kieli koulussa. AFinLAn vuosikirja Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja no. 58. s SIRO, PAAVO 1964a: Infinitiivin asema suomen kieliopissa. Pentti Leino (toim) 1996: Lauseopin periaatteita. Kaksitoista artikkelia. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos. 1964b: Suomen kielen lauseoppi. Helsinki: Sanoma Osakeyhtiö. SJÖHOLM, KAJ 1989: Is the pattern of L2-learning U-shaped? Anita Nuopponen & Rolf Palmberg (eds.) Special languages and second languages: Methodology and research. Jyväskylä: AFinLA yearbook 1989 no. 47. s TARNANEN, MIRJA MÄNTYLÄ, KATJA 2006: Toisen ja vieraan kielen oppijat yleisissä kielitutkinnoissa. Pietilä P., Lintunen P. & Järvinen H.-M. (toim.) 2006: Kielenoppija tänään Language Learners of Today. AFinLAn vuosikirja Jyväskylä: Suomen soveltavan kielitieteen yhdistyksen julkaisuja no. 64. s TARNANEN, MIRJA 2003: Kielitaidon arviointi: valintoja ja neuvotteluja. NISSILÄ, LEENA VAARALA, HEIDI MARTIN, MAISA (toim.) 2003: Suolla suomea. Perustietoa maahanmuuttajien suomen kielen opettajille. Helsinki: Äidinkielen opettajain liitto. s : Arvioija valokeilassa. Suomi toisena kielenä -kirjoittamisen arviointia. Virittäjä 106. Helsinki: Kotikielen seura. TOMASELLO, MICHAEL 2003: Constructing a language. A Usage-Based Theory of Language Acquisition. Cambridge, Massachusetts and London: Harvard University Press. VILKUNA, MARIA 2000: Suomen lauseopin perusteet. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 90. VISAPÄÄ, LAURA 2005: Alastomat, inhimilliset infinitiivit. Kahden infinitiivikonstruktion pragmaattinen ja morfosyntaktinen analyysi. Ilona Herlin ja Laura- Visapää (toim.), Elävä kielioppi: WHITE, LEILA 2006: A Grammar Book of Finnish. Helsinki: Finn Lectura.

82 80 PAINAMATTOMAT LÄHTEET: YKI-PERUSTEET 2002 = Yleisten kielitutkintojen perusteet Määräys 55/011/2001. Helsinki: Opetushallitus. ÖSTMAN, JAN-OLA 1988: Konstruktiokielioppi. ÖSTMAN, JAN-OLA NIKAN- NE, URPO JOKINEN, KRISTIINA WIIK, KALEVI (toim.), SKY. Turku: Suomen kielitieteen yhdistys. Sivut Finlex 2003 = < [luettu ]. FRANSESCHINA, FLORENCIA 2007: Aspect of the development of number marking in L2 English. Kouvola, Finland: Paper presented at the AFinLA Conference, 9 10 November. HS = Helsingin Sanomien arkisto. < 04SI1MA01prf?useToken=true> [luettu ]. KSML = Keskisuomalaisen verkkolehti. < [luettu ]. LAURANTO, YRJÖ 2008: S2-asiantuntijoiden käymä SOPPI suomeksi oppimassa -sivuston nimeämiskysymyksiin liittyvä sähköpostikeskustelu. MACWHINNEY, BRIAN 2008 = < [luettu ]. Oph 2008 = < [luettu ].