PÄÄTÖS Nro 16/09/2 Dnro ISY-2009-Y-18 Annettu Änkilän yhteisalueosakaskunta

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 16/09/2 Dnro ISY-2009-Y-18 Annettu HAKIJA Änkilän yhteisalueosakaskunta ASIA Ensisijaisesti Hiitolanjoen Voima Oy:n ja toissijaisesti UPM-Kymmene Oyj:n sekä lisäksi Vantaan Energia Oy:n Lahnasenkosken voimalaitoksen osalta "kolmantena vastuunkantajana" velvoittaminen yhteisvastuullisesti ryhtymään vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitettuun osallistumistarjousmenettelyyn. Korkeimman hallinto-oikeuden uudelleen käsiteltäväksi palauttama asia, Rautjärvi HAKEMUS Asian aikaisempi käsittely Änkilän yhteisalueosakaskunta on Itä-Suomen ympäristölupavirastoon saapuneessa hakemuksessa lausunut muun ohessa, että Yhtyneet Paperitehtaat Oy, sittemmin UPM-Kymmene Oyj, on 1900-luvulla rakentanut Juvankoskeen paperitehtaan ja energiayksikön sekä lisäksi kolmeen Hiitolanjoessa Suomen puolella sijaitsevaan koskeen (Rita-, Lahnasen- ja Kangaskoski) sähköä tuottavat voimalaitokset. Hiitolanjoen omistus jakaantuu puoliksi Änkilän ja Koitsanlahden osakaskuntien kesken. Selvityksenä omistusoikeudestaan muun muassa Rita-, Lahnasen- ja Kangaskoskeen osakaskunta on liittänyt hakemukseensa Itä-Suomen maaoikeuden antaman päätöksen Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n valitukseen rajakuntien tilusjärjestelylain (282/1960) 52 :n mukaisesta toimituksesta toimitusnumero , joka koskee Haamukoski-nimisen talon muodostamista Rautjärven kunnan Änkilän kylään Neuvostoliiton puolelle jääneiden tilojen koskiosuuksista Kurun- ja Hinkankoskeen Torsanjoessa sekä Juvan-, Rita-, Lahnasen- ja Kangaskoskeen Kokkolanjoessa (Hiitolanjoessa). Muun ohessa Rita-, Lahnasen- ja Kangaskosken voimalaitoksille oli myönnet-

2 2 ty vesilainsäädännön mukaiset rakentamis- ja toimiluvat ilman oikeutta vesi- ja koskiosuuksien omistajan vesivoimaan. UPM-Kymmene Oyj on vuonna 1998 luovuttanut mainitut kolme voimalaitosta Hiitolanjoen Voima Oy:lle. Hiitolanjoen Voima Oy ei omista ainakaan Hiitolanjoen läntisen puoliskon koski- ja vesivoimaa. Epäoikeudenmukainen tilanne tulee oikaista ja korjata asianmukaisella tavalla. UPM-Kymmene Oyj:n ja Hiitolanjoen Voima Oy:n olisi vuonna 1998 tullut sopia osakaskunnan kanssa veden ja koskien käyttöoikeuden vuokrasta ja korvauksesta. Osakaskunta on vaatinut, että Hiitolanjoen Voima Oy:n tulee ensisijaisesti ja/tai yhteisvastuullisesti UPM-Kymmene Oyj:n kanssa suorittaa taannehtivasti kertakorvaus vesi- ja koskivoiman käyttöoikeudesta ajalta sekä lukien suorittaa muun ohessa Lahnasenkosken osalta vuotuinen korvaus. Hiitolanjoen Voima Oy:n laitosten lupapäätökset on otettava kokonaan uudelleen käsiteltäväksi. Yhtiötä on kiellettävä näiden voimalaitosten osalta toistaiseksi ryhtymästä mihinkään toimenpiteeseen. Jos yhtiö ei allekirjoita vuokrasopimusta mennessä, toimiluvat on peruutettava riittävän pitkäksi ajaksi. Itä-Suomen ympäristölupavirasto hylkäsi hakemuksen ennenaikaisena päätöksellään nro 34/02/2, Vaasan hallinto-oikeus on päätöksensä nro 03/0109/2, käsittelyratkaisussa pysyttänyt ympäristölupaviraston päätöksen jättää tutkimatta osakaskunnan vaatimukset voimalaitosten lupapäätösten peruuttamisesta. Pääasiaratkaisussaan hallinto-oikeus hylkäsi osakaskunnan tekemän valituksen ympäristölupaviraston päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään nro 2681, hylännyt Änkilän yhteisalueosakaskunnan tekemän valituksen siltä osin kuin Vaasan hallinto-oikeus oli jättänyt tutkimatta osakaskunnan vaatimukset voimalaitosten lupapäätösten peruuttamisesta. Näiltä osin hallinto-oikeuden päätöstä ei muutettu. Muilta osin korkein hallinto-oikeus on kumonnut Vaasan hallinto-oikeuden ja Itä-Suomen ympäristölupaviraston päätökset ja palauttanut asian ympäristölupavirastolle otettavaksi vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitettuna hakemuksena uudelleen käsiteltäväksi. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perustelujen osassa "Asian arviointi" lausutaan seuraavaa:

3 "Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan lupa Ritakosken voimalaitoksen rakentamiseen on myönnetty vuoden 1902 vesioikeuslain säännösten nojalla Viipurin läänin maaherran päätöksellä Lupa Lahnasenkosken voimalaitoksen rakentamiseen on niin ikään myönnetty vesioikeuslain säännösten nojalla Viipurin läänin kuvernöörin päätöksellä Kangaskosken voimalaitos on rakennettu alun perin vesioikeuslain säännösten nojalla Viipurin läänin maaherran päätöksellä , mikä lupa on vesilain 22 luvun 2 :n 2 momenttia soveltaen muutettu nykyisiä olosuhteita vastaavaksi Itä-Suomen vesioikeuden päätöksellä Ritakosken ja Lahnasenkosken voimalaitoksille annetuissa vuoden 1902 vesioikeuslain mukaisissa luvissa ei ole annettu eikä voitukaan antaa pysyvää käyttöoikeutta tai edelleen voimassa olevaa määräaikaista käyttöoikeutta laitoksissa käyttöön otettuun, luvan saajalle ennestään kuulumattomaan vesivoimaan. Sama koskee Kangaskosken voimalaitokselle annettua vesioikeuslain mukaista lupaa, jonka osalta myöskään vesilain voimassa ollessa annettu vesilain 22 luvun 2 :n 2 momentin mukainen lupa ei sisällä käyttöoikeutta vesivoimaan koskevia määräyksiä. Saadun selvityksen mukaan Hiitolanjoen vesialueen toinen puolisko Rautjärven kunnan Änkilän kylässä edellä tarkoitettujen voimalaitosten kohdalla kuuluu rekisteriyksikköön yhteinen vesialue Yhteisaluetta hallitsevan Änkilän osakaskunnan järjestäytyminen on merkitty kiinteistörekisteriin Kiinteistörekisteri sisältää yhteisalueen osakasluettelon. Osakaskunta on pannut ympäristölupavirastossa vireille nyt kysymyksessä olevan hakemuksen. Itä-Suomen maaoikeuden antamalla lainvoiman saaneella päätöksellä on pysytetty toimitusmiesten päätösten ja lopputulos, jonka mukaan eräiden Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton puolelle jääneiden tilojen koskiosuuksista on rajakuntien tilusjärjestelylain 52 :n 1 momentin mukaisesti Rautjärven kunnan Änkilän kylään muodostettu Haamukoski-niminen talo RN:o 32:0, joka käsittää 0,26143 osaa muun muassa Ritakosken, Lahnasenkosken ja Kangaskosken vesivoimasta. Toimitusmiesten päätöksen mukaan missään vaiheessa ei ole esitetty, että Kokkolanjoen (Hiitolanjoen) rakennettujenkaan koskien omistus Änkilän jakokunnassa kuuluisi Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle. Maaoikeuden päätöksessä on lausuttu, että Viipurin läänin vuoden 1874 maakirjaan sisältyvän Parikkalan pitäjän samalta vuodelta olevan myllyluettelon mukaan Kokkolanjoessa Änkilän jakokunnan puolella ei ollut erillisinä verollepantuja tullijauhomyllyjä. Lisäksi maaoikeus on todennut, ettei valittajana maaoikeudessa tuolloin ollut Yhtyneet Paperitehtaat Oy ollut esittänyt selvitystä siitä, että se olisi muullakaan tavoin saanut Juvankosken, Ylä- Ritakosken ja Kangaskosken vesivoimaa Änkilän jakokunnan puolella omistukseensa. Edellä sanottu huomioon ottaen Ritakosken, Lahnasenkosken ja Kangaskosken voimalaitoksissa käytetään Änkilän osakaskunnan vesialueeseen kuuluvaa vesivoimaa. Selvitystä voimalaitosten omistajan oikeudesta tuohon vesivoimaan kokonaisuutena ei ole esitetty. Kysymyksessä on siten tilanne, jossa vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaisen määräyksen antamisen edellytykset voivat täyttyä. Ympäristölupavirastoon tullutta kirjoitusta on sen tarkoitus huomioon ottaen, huolimatta eräistä siinä käytetyistä ilmauksista, pidettävä vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitettuna hakemuksena, jolla ympäristölupavirastoa on pyydetty määräämään aika, jonka ku- 3

4 luessa voimalaitosten omistajan on ryhdyttävä vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitettuun menettelyyn. Korvaus toiselle kuuluvan vesivoiman käyttämisestä ei tule määrättäväksi vielä siinä menettelyssä, jossa vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin nojalla ja soveltuvin osin hallintopakkoa koskevia vesilain 21 luvun säännöksiä noudattaen päätetään voimalaitoksen omistajan mahdollisesta velvoittamisesta ryhtyä osallistumistarjousmenettelyyn. Jos osallistumistarjousmenettely vesilain 3 luvun 9, 11 ja 15 :n mukaisesti suoritetaan, niiden vesivoiman osakkaiden vesivoimaan, jotka eivät ilmoittaudu mukaan voimalaitosyritykseen, voi vesilain 3 luvun 9 :n 3 momentin ja 15 :n mukaan osallistumistarjousmenettelyn jälkeen tulla ympäristölupaviraston eri päätöksellä myönnettäväksi pysyvä käyttöoikeus vesilain 11 luvun säännösten mukaan määräytyvää korvausta vastaan. Vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaista määräystä koskevassa asiassa ei ole kysymys vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitetusta voimalaitoksen rakentamista koskevan aloitteen tekemisestä, toisille vesivoiman osakkaille tehtävästä osallistumistarjouksesta tai yritykseen osallistumisesta, joihin viimeksi mainitun pykälän 4 momentin mukaan ei sovelleta yhteisaluelakia. Vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaan oikeus siinä tarkoitetun hakemuksen tekemiseen ympäristölupavirastolle on sillä, joka voi osoittaa oikeutensa voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Yhteisalueen osakaskunta on yhteisaluelain nojalla yhteisen vesialueen haltija. Osakaskunnalla on muun ohella mahdollisuus luovuttaa ulkopuoliselle osakaskunnan vesialuetta vesivoimineen sekä muutoin määrätä näistä, sikäli kuin yksittäisten osakkaiden suorittamista määräämistoimista ei lain mukaan muuta johdu. Estettä vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen tekemiselle osakaskunnan nimissä ei näin ollen ole. Asian tässä vaiheessa ei ole merkitystä sillä, mikä tilaan Haamukoski Änkilän kylässä kuuluvien vesivoimaosuuksien suhde on Änkilän osakaskunnan kiinteistörekisterin mukaisesta osakasluettelosta ilmenevien osakkaiden yhteisalueosuuksiin. Kun osakaskunnan hakemusta ei ole käsitelty vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaisena hakemuksena, asia on palautettava ympäristölupavirastolle mainitunlaisena hakemuksena käsiteltäväksi. Tässä asiassa annettavalla päätöksellä ei ratkaista kysymystä vesivoiman omistuksesta tai siihen kohdistuvista oikeuksista eikä sitä, millaisia oikeuksia kenelläkin on mahdollisessa osallistumistarjousmenettelyssä." 4 Hakemuksen päivätty täydennys Änkilän yhteisalueosakaskunta on kysyttäessä ilmoittanut, että osakaskunnan vastapuolena asiassa on Hiitolanjoen Voima Oy, joka on vastuussa omalta omistusajaltaan Lahnasenkosken voimalaitoksen osalta sekä tämänhetkisistä että tulevaisuuteen liittyvistä tilanteista. Osakaskunta on ilmoittanut, ettei se halua vapauttaa Hiitolanjoen

5 5 Voima Oy:tä Lahnasenkosken osalta, vaikka Lahnasenkosken voimalaitos on jokin aika sitten myyty Vantaan Energia Oy:lle. Toissijaisena vastapuolena on UPM- Kymmene Oyj, jonka tulee vastata koko vesilain voimassaoloajalta. Lisäksi yhtiön vastuu tulee pitää voimassa myös tähän hetkeen ja tulevaisuuteen nähden. Kolmantena vastuunkantajana on Vantaan Energia Oy. Osakaskunta on vaatinut, että Hiitolanjoen Voima Oy ja UPM-Kymmene Oyj on kummallekin erikseen asetettavan euron suuruisen uhkasakon uhalla ja Vantaan Energia Oy euron suuruisen uhkasakon uhalla pakotettava sopimaan asiasta mennessä. Yhtiöiden tulisi lunastaa osakaskunnalta vesiosuuksia riittävä määrä vesilain edellyttämän viidenneksen osuuksien täyttymiseksi osakaskunnan hyväksymillä ehdoilla ja mahdollisesti koskien yhteiskäyttösopimuksilla. Yhtiöiden on yhteisvastuullisesti korvattava osakaskunnan tähän saakka kärsimät vahingot ja tulonmenetykset. Jos näin ei tapahdu, niin osakaskunta varaa itselleen oikeuden esittää kilpaileva hakemus vesivoiman hyödyntämisestä ja ympäristölupaviraston tulee käynnistää vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukainen osallistumistarjousmenettely. SELITYKSET Hiitolanjoen Voima Oy:n päivätty selitys Hiitolanjoen Voima Oy on lausunut korkeimman hallinto-oikeuden todenneen, että tässä asiassa, eli haettaessa vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentin mukaista määräystä, ei ole kysymys osallistumistarjouksesta tai yritykseen osallistumisesta. Osakaskunnan vaatimukset eivät siksi liity esillä olevaan asiaan. Osakaskunnan vaatimus laitoksen omistajan velvoittamisesta määräajassa sopimaan korvauksista osakaskunnan kanssa on muutoinkin lakiin perustumaton. Yhtiön mukaan sovellettavaksi tulevan vesilain säännöksen mukaan vesilain 3 luvun 9 :n menettelyn käynnistämistä tarkoittavan hakemuksen voi ympäristölupavirastolle tehdä se, joka osoittaa oikeutensa vesilain 3 luvun 17 :n 1 momentissa tarkoitetussa voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Jos omistusoikeuden tai hallintaoikeuden havaitaankin kuuluvan toiselle tai olevan riidanalainen, vaatimukseen ei voida suostua. Vaatimus ei siten menesty, jos oikeuden vesivoimaan todetaan, kuten yhtiö

6 6 katsoo, kuuluvan jo ennestään osakaskunnan sijasta pysyvällä oikeudella voimalaitoksen omistajalle. Toiseksi kysymyksessä tulee olla voimalaitos, jossa käytetään toiselle kuuluvaa vesivoimaa ja luvassa ei ole määrätty eikä tiettävästi sovittu laitoksen oikeudesta vesivoimaan. Yhtiön mukaan arvioitaessa vesivoiman omistuksen epäselvyysedellytystä, on kiinnitettävä huomiota niihin oikeudellisiin edellytyksiin, jotka vallitsivat luvan antamisajankohtana, koska vesilain 22 luvun 2 :n mukaan voimassa olevan lain säännöksillä ei luvanhaltijan ja voimalaitoksen aseman tarkastelussa ole taannehtivaa vaikutusta. Vaikka nykyisen lain mukaan voimalaitoslupa voidaan antaa vain sellaiselle, joka voi osoittaa omistajana tai pysyvän käyttöoikeuden nojalla hallitsevansa vesivoimaa, tällaista vaatimusta ei aiemman lainsäädännön mukaan ole ollut, vaan tilanteesta riippuen oikeus on voitu hankkia erikseen, myöntää se lupaan sisältyvänä oikeutena tai jättää kysymys avoimeksikin. Vesivoimaan kohdistuva laitoksen omistajan oikeus ei siis välttämättä ole johdettavissa kiinteistötiedoista, koska 1800-luvulla ei ollut olemassa sellaista kiinteistöjärjestelmää, josta olisi kattavasti ilmennyt vesialueisiin kohdistuvat omistus- tai muut oikeudet. Oikeus vesivoimaan on voinut syntyä ilman muodollista kirjaamista, lähinnä lupaan perustuvan vallintavallan tai ylimuistoisen nautinnan perusteella. Yhtiö katsoo asian olevan näin. Yhtiö on todennut, ettei hakija ole lausunut, millä perusteella olisi pääteltävissä, että 1800-luvulla ja seuraavan vuosisadan vaihteen aikoihin perustetuilla, erityisesti Hiitolanjoen koskissa sijaitsevilla voimalaitoksilla ei olisi oikeutta niissä käytettyyn vesivoimaan. Tuohon aikaan kylien välisiä vesialuerajoja ei ollut käyty. Kylän rajan käyminen ei kuitenkaan ole aikaisemmin syntyneisiin oikeuksiin nähden kumoava saanto, vaan myllylle tai kiinteistölle on voinut jäädä voimaan oikeus joko toisen kylän vesialueeseen tai siellä olevaan vesivoimaan vesialueen rajankäynnin estämättä luvulta alkaen vallinneen oikeuskäsityksen mukaan myllyn rakennuslupa ja oikeus myllynpaikkaan tuottavat oikeuden käyttää kosken vesivoimaa. Myöhemmällä lainsäädännöllä tällaisia oikeusperusteita ei ole kumottu. Yhtiö on tulkinnut Hiitolanjoen koskiin myönnettyjä lupapäätöksiä niin, että niissä on kirjoitustavan vaihdellessa todettu hakijalla olevan oikeus myllylaitoksen käyttämään

7 koskeen. Lupien haltijat ovat saaneet hallintaansa luvan myöntämisen yhteydessä sen vesivoiman, jota laitoksessa on käytetty. 7 Isojaossa, joka päättyi vuonna 1849, vesitiluksia ei sisällytetty selitelmään eikä yhteisten vesialueiden rajoja tuolloin ollut käyty. Osakaskuntiakaan ei näin muodoin ollut sellaisina, että ne olisivat voineet luovuttaa oikeuden vesivoimaan. Valtakunnanrajan muuttumisen vuoksi rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisessa toimituksessa on suoritettu järjestelyjä niiden vesivoimaosuuksien osalta, jotka kuuluivat rajan taakse jääneille kiinteistöille. Haamukiinteistön perustamisen yhteydessä ei tarkoitettu ratkaista, oliko voimalaitoksella lupapäätöksen kannalta oikeus paitsi omaan vesialueeseen myös toisen yhteisen vesialueen rajojen sisällä olevaan vesivoimaan, vaan kysymys on pelkästään vesialueen omistussuhteiden määrityksestä rekisterijärjestelmässä. Kiinteistönmääritys ei mitätöi erityisperusteista käyttöoikeutta vesivoimaan. Kuten Kyösti Haataja on lausunut, oikeus vanhan lain nojalla voimalaitoksessa käytettävään vesivoimaan ei aina ole liittynyt muodollisesti perustettuun myllykiinteistöön tai muuhun rekisteriyksikköön, mikä on ymmärrettävää, koska maarekisterijärjestelmä syntyi vasta 1900-luvun alkaessa. Hyväksyttävänä on oikeuskirjallisuuden mukaan pidettävä kantaa, että vaikka voimalaitosluvassa ei olisi lausuttu hakijan omistavan vesivoimaa, oikeus vesivoiman käyttämiseen voi silti nauttia pysyvyyssuojaa tulkitsemalla kussakin yksittäistapauksessa vallinneita olosuhteita. Omistusoikeus myllyyn, joka siis on voimalaitosluvan haltija, voi Haatajan mukaan (Vesioikeus I, s. 320) käsittää, paitsi sen vesialueen omistusoikeuden, jota myllyyn kuuluvana käytetään, myös "käyttöoikeuden siihen vesimäärään ja putouskorkeuteen, jonka käyttämiseen on saatu laillisessa järjestyksessä oikeus, ja siis ilman omistusoikeutta vesialueeseen". Merkitystä kokonaistarkastelussa voidaan antaa myös sille, että lupapäätöksessä on annettu oikeus vastakkaisilla rannoilla olevien myllyjen käyttämiseen, joten asiassa on kuultu kummankin rannan oikeudenhaltijoita ja on oletettu vesivoiman tulevan koko leveydeltään otetuksi laitoksessa käyttöön. Epäselvyyttä ei ole sen suhteen, että lupapäätös ei olisi käsittänyt kummankin rannan puolella olevien koskiosuuksien käyttöä. Yhtiö on katsonut, että ottaen huomioon myllyjen sijainnin niiden välissä olevan kosken yhteydessä ja sen, että vesivoiman käyttäminen kyseisissä laitoksissa katsottiin lupaa annettaessa mahdolliseksi loukkaamatta muiden vesienkäyttäjien tarpeita, sa-

8 8 moin kuin silloisen oikeuskäytännön, että yhtiöllä on vähintäänkin ylimuistoiseen nautintaan perustuva käyttöoikeus laitosten vesivoimaan niin kauan kuin sitä käytetään luvan tarkoittamalla tavalla. Esittämillään perusteilla yhtiö on katsonut, ettei ole epäselvyyttä oikeudesta Hiitolanjoen koskien vesivoimaan siinä merkityksessä, että niissä olisi käytetty tai näytetty käytetyn lupaa annettaessa toiselle kuuluvaa vesivoimaa. Osakaskunnalla ei ole kompetenssia hakea vesilain 3 luvun 9 :n mukaisen menettelyn käynnistämistä, koska se ei ole hakemuksessaan voinut osoittaa, että laitos olisi perustettu osakaskunnalle kuulunutta vesivoiman vallintaoikeutta hyväksi käyttäen. Sen seikan, että vesivoima kuuluu osakaskunnan vesialueen rajauksen sisälle, hakija on esittänyt aiemmin, ja korkein hallinto-oikeus on pitänyt pelkästään tätä tosiseikkaa riittämättömänä asian jatkokäsittelylle vesilain 3 luvun 17 :n kannalta. Kun hakemuksessa ei osakaskunnan oman oikeuden tai voimalaitoksen oikeuden olemassaoloa koskevan epäselvyyden osalta ole esitetty muuta näyttöä kuin että Änkilän kylän yhteisen vesialueen rajankäynti on suoritettu luvan antamiseen nähden myöhemmän lainsäädännön perusteella, millä ei kuitenkaan ole aikaisempaa oikeutta vesivoimaan lakkauttavaa vaikutusta, yhtiö on katsonut, ettei vaatimusten hyväksymiselle ole perusteita ja vastustanut hakemuksen hyväksymistä. Yhtiö on ilmoittanut esittävänsä myöhemmin vaatimuksen oikeudenkäyntikuluistaan. UPM-Kymmene Oyj:n päivätty selitys UPM-Kymmene Oyj on toimittanut samansisältöisen selityksen kuin Hiitolanjoen Voima Oy lukuun ottamatta seuraavassa lausuttua: Vaatimus UPM-Kymmene Oyj:n velvoittamiseksi ryhtymään vesilain 3 luvun 9 :ssä tarkoitettuun osallistumistarjousmenettelyyn on lakiin perustumaton. Vesilain 3 luvun 17 :ssä tarkoitettu vaatimus voidaan kohdistaa vain voimalaitoksen omistajaan, joka UPM-Kymmene Oyj ei ole. Vaatimukset tulee hylätä. Hakija tulee velvoittaa korvaamaan yhtiölle vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut eurolla, johon sisältyy yhtiön kulut oikeudellisen asiantuntijan käytöstä vastausta laadittaessa.

9 9 Yhtiö on uudistanut aikaisemmin päivätyssä kirjelmässään esitetyn. Yhteenvetona yhtiö on todennut, että yhtiön edeltäjät voimalaitosten omistajina ovat 1800-luvun alusta alkaen ostaneet ja saaneet lainhuudot Hiitolanjoen tullimyllyihin koskineen eivätkä kylien välisen rajan käynti tai muut kiinteistötoimitukset ole koskien omistusta lakkauttaneet. Yhtiöön ei sen omistusaikana ole kohdistettu korvaus- tai muita vaatimuksia, jotka olisivat perustuneet voimalaitoksissa käytettävän vesivoiman kuulumiseen jollekin ulkopuoliselle taholle. Mikään asiakirja ei myöskään tue sitä väitettä, että koskien olisi vastoin asiakirjojen sanamuotoa katsottu kuuluneen kysymyksessä olevien voimalaitosten omistajille vain osaksi. Voimalaitoksille lupia annettaessa on myös todettu, että laitoksessa käyttöön otettava vesivoima kuului hakijalle. Kukaan ei ole lupahakemuksia käsiteltäessä esittänyt väitettä siitä, ettei koskivoima kuuluisi voimalaitosten omistajalle. Rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisessa toimituksessa kysymys on ollut kiinteistötoimituksesta, vaikka siinä yhteydessä on selvitetty koskien omistusta. Vantaan Energia Oy:n päivätty selitys Vantaan Energia Oy on vaatinut, että hakijan vaatimukset kokonaisuudessaan hylätään perusteettomina ja että hakija velvoitetaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut euron (sis. ALV) määräisinä laillisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluessa tässä asiassa annettavasta päätöksestä lukien. Yhtiö on ostanut Hiitolanjoen Voima Oy:ltä päivätyllä kauppakirjalla Lahnasenkosken voimalaitoksen. Kaupan kohteeseen on kuulunut Lahnasenköngäs, Lahnasenkoski I ja Lahnasenkoski II -tilat ja tiloilla sijaitsevat vesivoimalaitokseen kuuluvat rakennukset. Kaupan kohteeseen kuului edelleen myyjällä luovutushetkellä oleva käyttöoikeus edellä mainitussa voimalaitoksessa käytettävään vesivoimaan sekä myyjällä luovutushetkellä olevat oikeudet rakentaa ja ylläpitää rakennuksia ja laitteita alueille. Hakijan alkuperäinen korvausvaatimus on asiakirjojen mukaan kohdistunut Juvankoskessa käytettävään vesivoimaan, joten korkeimman hallinto-oikeuden suorittaman palautuksen perusteella vain tältä osin kysymys vesivoiman omistuksesta voi tulla tarkasteltavaksi. Osakaskunnan uudessa hakemuskirjelmässä vaatimusta ei ole kohden-

10 10 nettu tietyn laitoksen vesivoimaan. Hakemuksessa puhutaan vain Hiitolanjoen koskista yleensä. Hakemus tarkoittanee kuitenkin vain Juvankosken laitoksessa käytettävää vesivoimaa. Yhtiö ei harjoita voimalaitostoimintaa Juvankoskessa vaan Lahnasenkoskessa. Tämän vuoksi hakijan yhtiöön kohdistamat vaatimukset ovat jo lähtökohtaisesti perusteettomia. Yhtiölle ei kaupasta neuvoteltaessa kerrottu siitä, että myyjältä, Hiitolanjoen Voima Oy:ltä olisi puuttunut osa sen myymistä Lahnasenkosken vesi- ja vesivoimaosuuksista. Asia on käynyt ilmi yhtiölle vasta kaupanteon jälkeen. Yhtiö on kauppaa neuvoteltaessa ollut perustellusti siinä uskossa, että vesi- ja vesivoimaosuuksiin liittyvät lupaasiat ovat kunnossa. Muutoin yhtiön selitys on samansisältöinen kuin Hiitolanjoen Voima Oy:n päivätty selitys. Lausumansa perusteella yhtiö on todennut seuraavaa: Ensinnäkin, hakijan hakemus kohdistuu Juvankoskessa käytettävään vesivoimaan. Yhtiö harjoittaa voimalaitostoimintaa pelkästään Lahnasenkoskessa. Tämän vuoksi hakijan yhtiötä kohtaan esittämät vaatimukset ovat siis jo lähtökohtaisesti perusteettomia. Toiseksi, epäselvyyttä oikeudesta Juvankosken vesivoimaan ei ole siinä merkityksessä, että siinä olisi käytetty tai näytetty käytetyn lupaa annettaessa toiselle kuulunutta vesivoimaa (VL 3:17.1). Kolmanneksi samalla perusteella yhtiö katsoo, ettei osakaskunnalla ole kompetenssia hakea vesilain 3 luvun 9 :n mukaisen menettelyn käynnistämistä, koska se ei ole hakemuksessaan voinut osoittaa, että laitos olisi perustettu osakaskunnalle kuulunutta vesivoiman vallintaoikeutta hyväksi käyttäen (VL 3:17.2). Sen seikan, että vesivoima kuuluu osakaskunnan vesialueen rajauksen sisälle, hakija on esittänyt jo aiemmassa menettelyvaiheessa, ja korkein hallinto-oikeus on pitänyt pelkästään tätä tosiseikkaa

11 11 riittämättömänä asian jatkokäsittelylle vesilain 3 luvun 17 :n kannalta. Tämän puutteen vuoksi osakaskunnalle on nimenomaisesti varattu tilaisuus uuden täydentävän hakemuksen tekemiseen ja selvityksen esittämiseen, mutta uutta perustetta tässä suhteessa ei ole nytkään annettu. Jo tällä perusteella hakemus tulisi hylätä. Kun hakemuksessa ei siten kummankaan seikan, osakaskunnan oman paremman oikeuden tai voimalaitoksen oikeuden olemassaoloa koskevan epäselvyyden, osalta ole esitetty muuta näyttöä kuin että yhteisen Änkilän kylän vesialueen rajankäynti on suoritettu luvan antamiseen nähden myöhemmän lainsäädännön perusteella, millä ei kuitenkaan ole aikaisempaa oikeutta vesivoimaan lakkauttavaa vaikutusta, yhtiö katsoo, ettei vaatimusten hyväksymiselle ole perusteita ja vastustaa hakemuksen hyväksymistä. Hiitolanjoen Voima Oy:n ja Vantaan Energia Oy:n selitysten täydennykset Ympäristölupavirasto on varannut Hiitolanjoen Voima Oy:lle ja Vantaan Energia Oy:lle tilaisuuden täydentää antamiaan selityksiä. Yhtiöitä on pyydetty yksilöimään ja toimittamaan sellaiset mahdolliset luvat, päätökset ja asiakirjat, joista ilmenee tietty myllylupa tai tulliveropäätös, jotka ovat perustana voimalaitoksissa käytettävän vesivoiman käyttöoikeudelle. Edelleen ympäristölupavirasto on pyytänyt toimittamaan selvitystä siitä, minkä osan kyseessä oleva mylly on käyttänyt Hiitolanjoen vedestä, sekä muut asiakirjat, joilla saattaa olla merkitystä osoituksena käyttöoikeuden olemassa olosta Änkilän kylän vesialueeseen. Hiitolanjoen Voima Oy:n täydennys Yhtiö on päivätyssä täydennyksessä lausunut, että tutkimusten ja asiakirjojen mukaan voimalaitoslupien hakijat ovat aikanaan liittäneet hakemusten mukaan koko vesivoiman hankintaa koskevat kauppakirjat. Viipurin palon yhteydessä kyseiset arkistot paloivat täysin, joten tältä osin todisteiden esittäminen on mahdotonta.

12 12 Voimalaitokselle myönnetyt rakentamisluvat: * Lahnasenkoski (voimalaitos rakennettu 1911) - Viipurin läänin kuvernöörin päätös Yhtiö on lausunut kauppoja käsittelevää aineistoa kootun historian lehdiltä ja kaikkien tietojen näyttävän selvästi, että Yhtyneillä Paperitehtailla on ollut koko vesivoima omistuksessaan Juvankoskelta aina Syrjäkoskelle saakka. Alueen vesipiirirajat käytiin käräjäoikeudessa , mutta tätä ennen oli koko koskivoiman omistus siirtynyt Simpeleen tehdasta edeltäneille yhtiöille tai liikemiehille. Myyjinä olivat myllyjen, tilojen tai rannanomistajat, joille senaikaisen lain ja oikeuskäytännön mukaan koskivoiman omistuksen katsottiin kuuluneen. Vesipiirirajojen muodostamisella tai jakokuntien perustamisella ei taannehtivasti voitu koskivoimaa siirtää näiltä osin jakokunnille. Kauppoja oli tehty aina ja 1800-lukujen vaihteesta. Yhtiö on katsonut, että viimeisimmät kaupat 1900-luvun alussa antavat riittävän selvityksen koskien omistuksesta. Yhtiön käsityksen mukaan on täysin selvää useiden selvitysten ja kirjoitusten perusteella, että koko koskivoiman omistus oli AB Simpeleen hallussa, eikä omistuksesta ole koko aikana tullut yhtään eriävää mielipidettä tai valitusta. Tosin Viipurin kuvernöörille toimitetut kauppakirjat ovat tuhoutuneet, mutta siitä ei voitane panna nykyisiä omistajia vastuuseen. Vastauksena ympäristölupaviraston kysymyksiin yhtiö on lausunut seuraavaa: - Voimalaitoksissa käytettävän vesivoiman käyttöoikeuden ja omistuksen perustana on tehdyt kaupat koko joen vesivoimasta. Käyttöoikeus voimantuotantoon on varmentunut voimalaitosluvilla, missä yhteydessä on omistus tarkistettu. Oleellista ei ole, onko myllyillä ollut luvat tai tulliveropäätökset. Oleellista on, että myyjällä on silloisen oikeuskäsityksen mukaan ollut koskivoima omistuksessaan. Omistajalla on ollut oikeus hakea luvat voimalaitostoiminnalle omistusrajojen mukaisesti. Yhtiön käsityksen mukaan koskivoiman myyjillä on ollut myyntihetkellä omistusoikeus koskivoimaan. Yhtiö ei voi ottaa kantaa, onko se muodostunut "ylimuistoisesta nautinnasta", ranta-

13 alueen omistuksesta tai tiloille kuuluvista omistuksista, mutta voidaan olettaa, että tämäntapaiset kaupat on tarkalleen ajan oikeuskäsitysten mukaan tutkittu Kauppojen tekoaikaan ei Änkilän kylällä ole ollut minkäänlaista oikeutta vesivoiman hankintaan. Vesipiirijako (missä myös Änkilän kylä mainitaan) on tehty kymmeniä vuosia myöhemmin kuin kyseiset kaupat. Kiistatonta on, ettei jälkeenpäin tapahtunut lainsäädännön muuttuminen ole tuolloin laillisesti saatuja oikeuksia vesivoimaan vähentänyt tai lakkauttanut. Lähtökohtana tulee olla, että ylimuistoisista ajoista vallinnutta riitauttamatonta, vakiintunutta ja hyväksyttyä tilannetta ei pidä toiseksi muuttaa. Ylimuistoinen nautinta on oikeusjärjestyksessä hyväksytty juuri siitä syystä, ettei näin vanhoista asioista ole mahdollista esittää täydellistä asiakirjanäyttöä. Viipurin arkiston mukana on tuhoutunut suuri osa maanjako- ja omistusasiakirjoista. Lähes 200 vuotta sitten rakennettujen tullimyllyjen sijainti- ja rakennepiirustuksia ei ole saatavilla. Yhtiö on lausunut, että mikäli lupavirasto ei pidä historiaan perustuvaa näyttöä riittävänä, yhtiö katsoo, että hakijalla on 2 luvun 17 :n 2 momentin mukaan näyttövelvollisuus Änkilän jakokunnan omistuksista koskivoimaan. Vantaan Energia Oy:n täydennys Yhtiö on päivätyssä täydennyksessä vedonnut kaikkeen aikaisemmin esittämäänsä sekä UPM-Kymmene Oyj:n, Hiitolanjoen Voima Oy:n sekä M-real Oyj:n asioissa ISY-2005-Y-212 sekä ISY-2005-Y-213 aikaisemmin esittämään sekä määräpäivän puitteissa esittämään täydennykseen. Yhtiö on erikseen todennut, että se vetoaa varatuomari Kerttu Haapamäen laatimiin yhtiön kirjoituksen liitteinä olevin selvityksiin ("Hiitolanjoen koskien omistus ja vesivoiman käyttöoikeus asiakirjojen mukaan", "Hiitolanjoen voimalaitosten omistusasiakirjat", "Koskien omistajat asiakirjojen mukaan"), sekä Kerttu Haapamäen Itä-Suomen ympäristölupavirastolle toimittamaan UPM-Kymmene Oyj:n täydennyskirjoituksen liitteenä olevaan asiakirja-aineistoon. Yhtiö on vedonnut erityisesti lisäksi siihen tosiseikkaan, että sovellettavaksi tulevan vesilain säännöksen mukaan vesilain 3 luvun 9 :n menettelyn käynnistämistä tarkoittavan hakemuksen voi ympäristölupavirastolle tehdä se, joka osoittaa oikeutensa vesi-

14 14 lain 3 luvun 17 :n 1 momentissa tarkoitetussa voimalaitoksessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Hakijalla on siis todistustaakka edellä mainitusta seikasta. Yhtiö on katsonut, ettei osakaskunnalla ole kompetenssia hakea vesilain 3 luvun 9 :n mukaisen menettelyn käynnistämistä, koska se ei ole hakemuksessaan voinut osoittaa, että laitos olisi perustettu osakaskunnalle kuulunutta vesivoiman vallintaoikeutta hyväksi käyttäen (VL 3:17.2). Yhtiö on katsonut myös, että sen, UPM-Kymmene Oyj:n sekä Hiitolanjoen Voima Oy:n tässä asiassa esittämä selvitys osoittaa hakijan vaatimuksen olevan ilmeisen perusteeton. UPM-Kymmene Oy:n toimittamat asiakirjat Yhtiön ympäristölupavirastoon toimittamat asiakirjat sisältävät päivätyn kirjelmän "Hiitolanjoen koskien omistus ja vesivoiman käyttöoikeus asiakirjojen mukaan" sekä muistiot "Hiitolanjoen voimalaitosten omistusasiakirjat" ja "Koskien omistajat asiakirjojen mukaan" ynnä edellä mainituissa kirjelmässä ja muistioissa mainitut asiakirjat. Ensiksi mainittu kirjelmä kuuluu Lahnasenkosken osalta seuraavasti: "HIITOLANJOEN KOSKIEN OMISTUS JA VESIVOIMAN KÄYTTÖOIKEUS ASIAKIRJOJEN MUKAAN Voimalaitosten oikeus Hiitolanjoen koskien vesivoimaan Tullimyllylle ennen v.1868 annetun lupapäätöksen on katsottu osoittavan, että sittemmin verolle pannun myllyn omistajalla ja hänen saantomiehillään on omistusoikeus myllyyn ja myllynpaikkaan sekä omistusoikeus tai ainakin käyttöoikeus myllyssä käytettävään vesivoimaan. Myllynpaikka tarkoittaa rakentamatonta koskea (Haataja I s ). Erikseen verollepantu ja maakirjaan erityisenä kiinteistönä merkitty mylly kuului myllyn omistajalle erityisenä, hänen muusta tilastaan erotettuna kiinteistönä, jota voitiin erikseen luovuttaa ja joka muutenkin oli erityistä kiinteistöä koskevien säännöksien alainen. Kirjaamisjärjestelmän muuttuessa maarekisteriin ei merkitty tulliveromyllyjä, ei lohkomattomia koskia eikä lohkomattomia määräaloja tai myllytontteja, joihin ei näin ollen myöskään myönnetty lainhuutoja. Kiistatonta on, ettei 1800-luvun alkupuolen jälkeen tapahtunut lainsäädännön muuttuminen ole tuolloin laillisesti saatuja oikeuksia vesivoimaan vähentänyt tai lakkauttanut. Lähtökohtana tulee olla, että ylimuistoisista ajoista vallinnutta riitauttamatonta, vakiintunutta ja hyväksyttyä tilannetta ei pidä toiseksi muuttaa. Ylimuistoinen nautinta on oikeusjärjestyksessä hyväksytty juuri siitä syystä, ettei näin vanhoista asioista ole mahdollista esittää täydellistä asiakirjanäyttöä. Viipurin arkiston mukana on tuhoutunut suuri osa maanjako- ja omistusasiakirjoista, joilla voisi olla merkitystä tässä asias-

15 sa. Lähes 200 vuotta sitten rakennettujen tullimyllyjen sijainti- ja rakennepiirustuksia ei ole saatavilla. Historiankirjojen mukaan Hiitolanjoen koskissa tiedetään olleen myllyjä jo 1700-luvulta. Juvankoskessa, Ylä- ja Ala-Ritakoskessa sekä Kangaskoskessa on ollut verolle pannut tulliveromyllyt, joiden oikeudet vesivoiman käyttöön ovat siirtyneet kauppakirjoilla nykyisten Hiitolanjoen eli Kokkolanjoen vesivoimaa käyttävien laitosten omistajille. Koskia ostettaessa ja myytäessä joen eri puoliskoja ei ole käsitelty erillisinä. Myllyjen oletetusta sijainnista joen jommallakummalla rannalla ei tule tehdä sellaista päätelmää, että myllyillä olisi ollut oikeus ainoastaan Hiitolanjoen koskien toisen puolen käyttöön. Oikeudet ovat syntyneet aikana, jolloin keskiviivaperiaate ei näkynyt enempää maakirjamerkinnöissä kuin kauppakirjoissa koskien omistusoikeutta luovutettaessa ja lainhuudatettaessakaan. Kuten jäljempänä ja asiakirjaselvityksessä todetaan, maakirjaan tehdyt merkinnät eivät osoita koskissa olleiden myllyjen sijainneen yksinomaan Koitsanlahden puolella tai käyttäneen ainoastaan Hiitolanjoen Koitsanlahden puolen koskivoimaa. Kylien välinen vesirajankäynti ei ole muuttanut eikä sen tarkoituksena ole ollut muuttaa koskien omistusta tai käyttöoikeutta KHO:n ennakkopäätöksen 1981 A II 85 mukaan kosken omistus kuului voimalaitoksen omistajalle eikä jakokunnalle, kun suunnilleen voimalaitoksen kohdalla oli aikoinaan sijainnut kaksi tulliveromyllyä kosken molemmilla rannoilla. Myllyihin oli niitä perustettaessa voimassa olleen oikeuden mukaan tullut kuulumaan pysyvä oikeus niitä perustettaessa käyttöön otettuun vesivoimaan. Katsottiin, että hakija oli esittänyt hakemuksen hyväksymisen kannalta riittävän selvityksen oikeudestaan suunnitellussa voimalaitoksessa käyttöön otettavaan vesivoimaan. Ritakoskeen (oikeastaan Ala-Ritakoskeen) on perustettu Hiitolanjoen Voima Oy:n nykyisin omistama koskitila, johon kuuluu isojaossa erotetun myllytontin lisäksi kosken Koitsanlahden puoleinen osa. Ylä- ja Ala-Ritakosken myllyt sijaitsivat Koitsanlahden puolella. Koski on mainittu kauppakirjoissa ja lainhuutoasiakirjoissa Kummankin voimalaitoksen omistajista on katkeamaton siirtoketju tullimyllyjen omistajista nykyisten vesivoimalaitosten omistajiin. Lahnasenkoskessa myllyt ovat sijainneet Änkilän puoleisella rannalla ja kuuluneet tiloille Lahnasenkoski RN:o 16:5 ja Lahnasenkoski II RN:o 16:6, jotka myllypalstat vesivoimalaitoksen perustaja on ostanut tilojen yhteisomistajilta. Myllyä ei ole verolle pantu ilmeisesti siitä syystä, että tila RN:o 16 on ollut kruununtila, johon on myönnetty asukasoikeus. Tilalla on jo silloin mainittu olleen verollepanemattoman myllyn. Omistaja on käyttänyt kosken vesivoimaa tilan myllyssä ainakin jo ennen isojakoa 1800-luvulla. Ala-Ritakosken tullimyllyn (verollepantu ) vesivoimaa käyttää nyt Lahnasen voimalaitos. Edellä sanotun perusteella on todettava, ettei koskivoima ole ollut jakokunnan vallittavana ja Vantaan Energia Oy:llä on Lahnasenkoskeen pysyvä käyttöoikeus. Vantaan Energia Oy:llä on joka tapauksessa oikeus Änkilän puoleisen vesialueen koskivoiman käyttöön edellä mainittuihin tiloihin kuuluvien ja muiden yhtiöiden omistuksessa olevien koskiosuuksien (myös tilan Haamukoski RN:o 32 osuuksien) perusteella. 15

16 16 Voimalaitoksille myönnetyt rakentamisluvat: Lahnasenkoski (voimalaitos rakennettu 1911) - Viipurin läänin kuvernöörin päätös Koskien koko vesivoima oli otettu edellä mainituissa laitoksissa käyttöön, koska tehtaiden toiminnassa voimantuotanto oli keskeinen tuotantoa rajoittava tekijä. Lupien hakija osoitti kauppakirjoilla ja lainhuutoasiakirjoilla omistusoikeutensa tai ainakin käyttöoikeutensa laitoksissa käyttöön otettavaan vesivoimaan. Voimalaitosten perustajien oikeuksia vesivoiman käyttöön ei lupakäsittelyissä ole riitautettu. Lupapäätöksissä viranomainen on antanut oikeuden ottaa käyttöön koskien koko vesivoiman. Historiakuvauksista ilmenee, että voiman tarve oli syynä myös siihen, että yhtiö (oikeastaan Yhtyneet Paperitehtaat Oy) osti kaikki kysymyksessä olevat Kokkolanjoen kosket voimalaitoksineen ja Venäjän puolelle sittemmin jääneet kolme koskea sekä rakensi myös Syrjäkoskeen voimalaitoksen. Yhtiö osti myös muut alueella toimineet myllyt. Änkilän kylän yhteistä vesialuetta koskevasta kiinteistörekisteriotteesta ilmenee, että oli vahvistettu kylien välinen vesipiirirajankäynti, jossa oli erotettu Änkilän jakokunnan yhteinen vesialue (Rautjärven Innasennurkan ja Änkilän kylien sekä talojen n:ot 1 ja 2 Kaljusen kylästä ja talojen n:ot 4 7 sekä 10 Kivijärven kylästä vesialueisiin osallisten tilojen yhteinen vesialue). Koitsanlahden kylään oli isojaossa tullut kuulumaan Parikkalan kunnan Koitsanlahden ja Lammin kylät sekä osa Kivijärven ja Kaljusen kylän taloista. Vesipiirirajankäynti Änkilän ja Koitsanlahden jakokunnan välillä tapahtui siis vasta sen jälkeen, kun koskia oli ostettu ja myyty sekä koko vesivoima oli kiistatta otettu vesilaitosten käyttöön. Sitä ennen Hiitolanjoen vesialue oli jakokuntien talojen yhteisesti vallittavana. MK 12:4:n ja LVV:n (31/1902) nojalla suoritettu vesipiirirajankäynti ei lakkauta erityisperusteista oikeutta, kuten ylimuistoisen nautinnan kautta tai muutoin laillisesti saatua oikeutta myllynpaikkaan, vaikka se on jäänyt käsittelemättä vesipiirirajankäynnissä (Hyvönen s. 655, 658 alav). Edellä sanotun perusteella voidaan todeta, ettei laki välirajasta vedessä (31/1902) taikka sen mukainen kylien välinen rajankäynti Änkilän ja Koitsanlahden kylien välillä Hiitolanjoessa voi muuttaa oikeustilaa sellaiseksi, että se lakkauttaisi vuosisatoja vallinneen ylimuistoisen oikeuden omistaa ja käyttää vesivoimaa hyödyksi koskiin rakennetuissa vesilaitoksissa. Änkilän kylään kuuluvien talojen omistajat eivät Juvankosken rakentamisen jälkeen eivätkä sitä ennenkään ole kysymyksessä olevien koskien koskivoimaa hyväkseen käyttäneet. Maanmittaustoimituksissa annetut päätökset Valtakunnan itärajan muuttumisen johdosta kiinteistöasioita käsiteltiin vuosikymmenien ajan tilusjärjestelytoimituksissa. Itä-Suomen maaoikeus on vahvistanut rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisessa toimituksessa tehdyn päätöksen perustaa Koitsankoski-niminen tila SNTL:n puolelle jääneiden tilojen osuuksista. Päätöksen mukaan Koitsanlahden jakokunta ei omistanut Koitsanlahden puoleisella Kokkolanjoen puoliskolla sijaitsevia Ritakosken

17 koskitilaa, Juvankoskea ja Kangaskoskea. Lahnasenkoski sen sijaan kuuluu Koitsanlahden jakokunnalle. Maaoikeus vahvisti Ritakosken koskitilalla RN:o 11 olevan osuus Lahnasenkoskeen perustettavaan koskitilaan. Ratkaisu tehtiin maanmittaustoimituksessa kerätyn asiakirjaselvityksen perusteella. Maaoikeuden antamassa päätöksessä vahvistettiin Haamukoski-nimisen tilan muodostaminen Änkilän kylään. Päätöksen mukaan Kokkolanjoessa Änkilän jakokunnan puolella ei ole ollut verollepantuja tullimyllyjä eikä yhtiö ole esittänyt selvistä siitä, että se olisi muullakaan tavoin saanut koskien vesivoimaa Änkilän jakokunnan puolella omistukseensa. Tuomioilla ei kuitenkaan ole oikeusvoimaisesti ratkaistu sitä, kuka Hiitolanjoen kosket omistaa tai kenellä on oikeus käyttää koskien vesivoimaa Änkilän osakaskunnan oikeus vesivoimaan Änkilän yhteisten vesialueiden osakaskunta ei ole vesilain 3 luvun 17 :n 2 momentissa säädetyin tavoin tai muutoinkaan osoittanut, että laitoksissa käytettävä vesivoima kuuluisi sille. Kuten edellä on todettu, koskien vesivoiman ei tiedetä olleen Änkilän yhteisten vesialueiden osakkaina olevien talojen vallittavana. Mikäli Änkilän puoleiset osat koskea eivät kuuluisi laitosten omistajille omistus- tai käyttöoikeuden nojalla ja mikäli yhtiöt katsottaisiin velvollisiksi tarjoamaan osakaskunnalle osallistumisoikeutta yrityksiin, on siinä tapauksessa otettava huomioon, että kysymyksessä olevia yhteisistä vesialueista erottamattomia koskia omistetaan erillisinä rajoiltaan määrittelemättöminä määräaloina. Tällöin Änkilän osakaskunnan osakkaiden lisäksi koskia omistaa myös tila Haamukoski RN:o 32, jonka osuus on 26,143 %." 17 Muistio "Hiitolanjoen voimalaitoksen omistusasiakirjat" kuuluvat Lahnasenkosken voimalaitoksen osalta seuraavasti: "HIITOLANJOEN VOIMALAITOSTEN OMISTUSASIAKIRJAT Suuri osa alkuperäisistä maanjakoasiakirjoista on tuhoutunut sodan aikana, koska Viipurissa sijainnut arkisto paloi. 1 YHTEISET 1.1 Verolle pannut tullimyllyt Lyhennysote Kurkijoen kihlakunnan maakirjasta 1895 Längd öfver Mjölqvarnar samt Stamp- och Walkverk i Kronoby härad

18 18 - Ritakoski Anders Sinkkonen, kylä Koitsanlaks Tähtiniemi n:o 9, 1 kivipari (Ritakoskenmylly) Öfvergångs-Jordebok för Kronoborgs Härad år Juvankosken ja Kangaskosken myllyt Luettelo myllylupapäätöksistä Osajäljennökset isojakokartasta (Juvankoski ja Ritakoski) karttapiirroksia Havainnot: Sekä Juvankosken että Kangaskosken mylly on merkinnällä "anläggningsstället" samalla talonnumerolla mutta eri omistajille Kivijärven kylään. Tämä merkintä ei siis tarkoittanut, että myllyt ovat samassa paikassa luetteloon merkityllä tilalla tai kylässä. Paikka on yksilöity toisaalta myllyn nimestäkin ilmenevän kosken mukaan kohdassa "anteckningar". Juvankosken länsiranta on ollut kruununtilaa N:o 13 Änkilän puolella ja itäranta perintötaloa N:o 8 Koitsanlahden puolella. Jäljempänä ilmenee, että Karvosen mylly sijaitsi Juvankosken länsirannalla eli Änkilän puolella. Johtopäätös: Edellä mainitut kosket eivät olleet kylien yhteisiä, vaan kuuluivat myllyjen omistajille. Verollepantaessa tutkittiin omistusoikeus. Myöhemmin perustettuun maarekisteriin ei merkitty tällaisia myllyjä tai koskia (Kyösti Haataja: Maanjaot ja talojärjestelmä s ). Tullimyllylle ennen v 1868 annetun lupapäätöksen on katsottu osoittavan, että sittemmin verolle pannun myllyn omistajalla ja hänen saantomiehillään on omistusoikeus myllyyn ja myllynpaikkaan. Erikseen verollepantu ja maakirjaan erityisenä kiinteistönä merkitty mylly kuului myllyn omistajalle erityisenä, hänen muusta tilastaan erotettuna kiinteistönä, jota voitiin erikseen luovuttaa ja joka muutenkin oli erityistä kiinteistöä koskevien säännöksien alainen (Kyösti Haataja Vesioikeus I s 250, 258). Myllyt näyttää merkityn siihen kylään, missä myllyrakennus/myllytontti/myllyn omistajan tila oli. Näin ollen siitä ei voi päätellä, minkä puoleinen koski olisi kuulunut myllylle. Koitsanlahden/Kivijärven puolelle rakennetut myllyt saivat tarvittaessa käyttää kosken koko vesivoiman. 1.2 Tullimyllyille erotettu isojaossa myllytontit Isojakoasiakirja 1844/1849: Isojaossa erotettu Koitsanlahden lohkokunnan tiluksista myllytontit Ritakosken, Kangaskosken ja Joenkosken (Juvankosken) tullimyllyille. Johtopäätös: Isojaossa ei jaettu koskia tai vesialueita. Myllytonttien erottamisen isojaossa ympäröivistä tiluksista on katsottu osoittavan sen, että mylly ja koski katsottiin kuuluvaksi erilliselle yksityiselle omistajalle, joten ei ollut kylän yhteinen eikä tilalle kuuluva mylly. Näiden tullimyllyjen omistajien oikeudet siis säilyivät isojaossa.

19 Kosket oli kiinnitetty myllyn omistajan veloista Rasitustodistus : Kaikissa koskissa sijaitsevat voimalaitokset koskineen on kiinnitetty, joten niiden omistus oli tutkittu tai muuten selvä. Juvankosken myllytonttineen ja koskineen "Ritakoskinimisen talolla no 9 Koitsanlahden kylässä sijaitsevan tullijauhomyllyn, tonttineen ja koskineen" Johtopäätös: Kosket katsottiin myllyn omistajan omaisuudeksi eikä niitä puolitettu RITAKOSKI Omistusluettelo liitteenä. "Ritakosken (Alaritakoskessa) mylly sijaitsi Tähtiniemen tilalla RN:o Matti Roiha ostanut kauppakirjalla Antti Juhonpoika Terävältä ja tämän vaimolta Antti Juhananpoika Terävä sai kiinnekirjan Antti Juhananpoika Terävä osti Heikki Yrjönpoika Matikaiselta verollepano Heikki Yrjönpoika (Henrik Jöransson) Matikainen kiinnekirja Henrik Jöransson Matikainen (koko mylly) Henrik Jöransson Matikainen osti Isak Litmasen leskeltä Maria Karjalaiselta Isak Johansson Litmanen ¾ ostanut Sinkkosilta Lars Johansson Pitkänen ostanut ¼ Anders Andersson Sinkkoselta verolle pantu Anders Johansson Sinkkoselle" 3.1 Verolle pannut tullimyllyt Ote maakirjasta Ritakosken mylly, sijainti Koitsanlahti, Tähtiniemi N:o 9, omistaja Isak Litmanen, Anders Sinkkonen, verolle pantu Myllyn verolle panopäätös hakemusvaiheineen, muun ohessa Viipurin lääninhallituksen antama Ala-Ritakosken rakentamista koskeva lupapäätös, Anders Johansson Sinkkoin Piirros Ritakoskessa sijainneista myllyistä 3.2 Lainhuudot Koottu jäljennös oikeuden lainhuutopöytäkirjasta

20 3) lainhuutopöytäkirja, 1. kuulutus, hakija Litmanen 3/4 Isak Johansson Litmanen esitti kauppakirjoja ja selvityksen myllyn verollepanosta Anders Johansson Sinkkoselle ) lainhuutopöytäkirja, 1. kuulutus hakijalle Lars Johansson Pitkänen 1/4 Haki lainhuutoa 1/4 Ritokosken putouksesta ja tullijauhomyllyyn. Oli ostanut Anders Andersson Sinkkoselta kauppakirjalla. Esitti selvityksen verollepanopäätöksestä myyjän isälle Anders Sinkoselle. Ks Lahnasenkoski asiakirja 5.1. Kauppakirjassa Roihan konkurssipesä myi Ab Simpeleelle Ritakosken tullimyllyn tontteineen ja myllynpaikkoineen Lainhuudatusptk Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle Kiinnekirja Ab Simpeleelle verotalon N:o 9 alueella sijaitsevaan Ritakoski nimiseen tullijauhomyllyyn tontteineen, myllypaikkoineen ja koskineen. Yhtyneet Paperitehtaat Oy:lle lainhuuto Ritakosken koskitilaan RN:o 11, Simpeleen pitäjän Kivijärven kylässä 3.3 Koskitilan lohkominen Lohkomiskirja Ritakosken koskitilan RN:o 11 lohkomisesta 1909 Asiakirjasta ilmenee: Ab Simpele on 1907 saanut toisen ehdottoman ja julkisen lainhuudon "Ritakosken myllytontille, myllynpaikkoineen ja koskineen Kartta koskitalon lohkomisesta Johtopäätös: Kun koskitila oli lohottu yhteisistä vesialueista, se merkittiin kiinteistötietojärjestelmään itsenäiseksi taloksi. Vuoden 1734 lakiin on sisältynyt se periaate, että kylien välinen vallintaraja kulkee joen keskellä. Myllyyn liittyvää koskea kauppakirjalla luovutettaessa tai lainhuutoa myönnettäessä ei tästä huolimatta ole kirjoitettu, että luovutus koski puolta osaa koskesta tai mainittu kylää. Näin ollen koskea myytiin ja ostettiin sekä käsiteltiin yhtenä kokonaisena myllyn omistajan koskena silloisen kiinteistöjärjestelmän mukaan. Ritakosken koskitila RN:o 11 muodostettiin kuitenkin Koitsanlahden puolelle jokea LAHNASENKOSKI 5.1 Lainhuuto tiloihin 16:5 ja 16: Ab Simpele Asiakirjasta käy selville: Tilat Lahnasenkoski I RN:o 16:5 ja Lahnasenkoski II RN:o 16:6 Simpele Änkilä ovat tilan N: 16 myllypalstan molemmat osat. Koskessa jo isojaon aikaan sijainnutta myllyä ei ole verollepantu. Ei erotettu myllytonttia. Yhteisomistajat (Uimoset) kauppakirjalla myivät kauppias Matti Roihalle vuonna 1852 tapahtuneessa osakasjaossa yhteiseksi jätetyn Lahnakosken myllytontin

21 "kaikkine siinä nyt olevine etuineen ja mitä vastaisuudessa mahdollisesti voitettanee sekä rantaoikeuksineen". Selvitykset Uimosten lainhuudoista. Ab Simpele osti Ritakosken lisäksi (ks. edellä) tilan 16:3 ja Lahnakoski-nimisen myllytontin kauppakirjalla Roihan konkurssipesältä. Änkilän kylässä sijaitsevilla yhtiöiden tiloilla on osuudet koskeen ja oikeus käyttää sitä koskivoimaa. 5.2 Kirje Perinnöksiostoaktin mukaan Viipurin läänin kuvernöörin päätöksellä Lauri Uimonen yhdessä veljensä kanssa sai kruununluontoiseen tilaan N:o 16 asukasoikeuden. Päätöksestä ilmenee katselmuksessa havaitun tilalla olleen myllyn, jota ei ollut verolle pantu ("en ännu icke skattelagd quarn finnes uppförd vid Kokkolanjoki å med ett par stenar och stampverk af fyra stötar". Tilalle oli kuitenkin muodostettu myllytontti. Johtopäätös: Ritakoskessa (Alaritakoski) on ollut verolle pantu tullimylly 1800-luvun alusta alkaen. Koskia rakennettaessa on mainittu Ala-Ritakosken hävinneen. Myös toimitusinsinöörin tilusjärjestelytoimituksessa esittämässä selvityksessä on todettu: "Alaritakoski kadonnut, kun Lahnasenkoski on rakennettu". Maaoikeus on päätöksellään vahvistanut Ritakosken koskitilan RN:o 11 osuuden Lahnasenkoskeen perustettavaan koskitilaan. Lahnasenkosken voimalaitoksen oikeus vesivoiman käyttöön perustuu näin ollen Ritakosken tulliveromyllyn ja Änkilän kylän tilasta N:o 16 lohkaistujen myllypalstojen omistukseen sekä lisäksi omistetuille ja omistettaville Änkilän kylän taloille kuuluvien koskiosuuksien omistamiseen. 21 HAKIJAN PÄIVÄTTY VASTASELITYS Hakija on vastaselityksessään lausunut aluksi, että korkeimman hallinto-oikeuden ei ole päätöksessään tarvinnut ottaa kantaa kysymykseen vesivoiman omistuksesta tai siihen kohdistuvista oikeuksista, koska asia on lainvoimaisesti ratkaistu Itä-Suomen maaoikeuden päätöksellä Maanmittauslaitoksen rekisterien mukaan M-real Oyj:n osuus on yhteensä noin 1,5 % ja UPM-Kymmene Oyj:n osuus yhteensä noin 7 % osakaskunnan vesistöosuuksista. Vantaan Energia Oy:llä tai Hiitolanjoen Voima Oy:llä ei ole osuuksia. Hakijan käsityksen mukaan tilalla Haamukoski ei ole merkitystä asiassa. Hakijan mukaan ns. ikimuistoiset nautintaoikeudet eivät perustu voimassa oleviin lakeihin eivätkä anna vastapuolelle omistusoikeutta koskiin ja koskivoimaan tällä hetkellä. Kyseiset oikeudet olivat käytössä aikana, jolloin asiaa koskeva lainsäädäntö puuttui. Kun lainsäädäntö sitten kehittyi, ei nautintaoikeuksilla ollut enää merkitystä,