PAHENEMISEN KORVAAMINEN TAPATURMAVAKUUTUKSESSA

Transkriptio

1 TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA KIERTOKIRJE 4/2007 Bulevardi Helsinki Puhelin (09) Faksi (09) Merja Salonen 1(7) PAHENEMISEN KORVAAMINEN TAPATURMAVAKUUTUKSESSA 1. Taustaa pahenemisen korvaamisesta Tapaturmavakuutus- ja ammattitautilaeissa on ollut alkaen säännökset muun kuin työtapaturman aiheuttamaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaisen pahenemisen korvaamisesta. Tarve pahenemisen korvaamisen säätämisestä lain tasolla oli lähtöisin ongelmista ammattitautien korvauskäytännössä, mutta koska ammattitautien korvaukset määräytyvät tapaturmavakuutuslain mukaan, katsottiin tarkoituksenmukaiseksi säätää samalla myös työtapaturman aiheuttaman muun vamman tai sairauden pahenemisen korvaamisesta. Tapaturmavakuutuslain 4 :n 4 momentin mukaan työtapaturman seurauksena korvataan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman vamman tai sairauden olennainen paheneminen, kun paheneminen on todennäköisesti aiheutunut työtapaturmasta. Korvausta maksetaan tällöin sairauden tai vamman pahenemisen ajalta. Ammattitautilain 1 :n 2 momentissa viitataan 1 momentissa olevaan ammattitaudin määritelmään ja todetaan, että mitä 1 momentissa on säädetty ammattitaudista, sovelletaan myös muun kuin työtapaturmaksi tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennaiseen pahenemiseen tämän pahenemisen ajalta. Pahenemisen korvattavuuden kirjaamisella lakiin ei ole ollut tarkoituksena laajentaa korvattavuutta jo ennen työtapaturmaa tai ammattitaudin ilmenemistä olleeseen vammaan tai sairauteen, minkä vuoksi korvaukseen oikeuttavaksi ajaksi on rajattu vain pahenemisen aika, ja lisäedellytykseksi se, että pahenemisen täytyy olla olennaista. Kyseessä on katsottu tällöin olevan lähinnä korvauskäytännön siirtäminen lain tasolle. Ennen aikaisemman vamman/sairauden paheneminen korvattiin "välillisesti" eräissä tapauksissa esimerkiksi silloin, kun nivelrikkoisen polven voimakasenergisen vamman aiheuttamaa murtumavammaa korvattiin tavanomaista pidempään, jopa pysyvästi. Taustalähtökohtana oli tällöin se periaate, että työntekijä on vakuutettu sellaisena kuin on. Ammattitautina korvattiin vastaavasti esimerkiksi nikkeliallergian paheneminen työssä tapahtuneen nikkelille altistumisen seurauksena ohimenevästi, mutta ei siis olemassa olevaa nikkeliallergiaa. Tapaturma- ja ammattitautilainsäädännön kehittämistyöryhmä (TAKE) sivusi työssään myös pahenemisen korvaamista koskevaa korvaus- ja oikeuskäytäntöä ja esitti työryhmämuistiossaan (2000:17), että tapaturma-asiain korvauslautakunnan tulisi ohjeistaa pahenemisen korvaaminen nykyinen korvauskäytäntö huomioon ottaen. Pahenemisen korvaamisesta ei ole aikaisemmin annettu erillistä ohjeistusta. Sitä koskevasta lainmuutoksesta on tiedotettu vakuutuslaitoksille Tapaturmavakuutuslaitosten liiton

2 kiertokirjeellä 5/89. Tapaturma-asiain korvauslautakunnan kiertokirje 8/97, joka käsittelee kiertäjäkalvosimen repeämän korvausperiaatteita, sisältää ohjeistusta myös siitä, mitä merkitystä korvattavuutta ratkaistaessa annetaan sairausperäisille rappeumamuutoksille, jotka on jo ennen tapaturmaa todettu tai jotka todetaan tapaturman vuoksi tehdyissä tutkimuksissa. Tällä kiertokirjeellä täydennetään kiertokirjettä 8/97 siltä osin, mikä koskee pahenemista. Korvauskäytännössä pahenemisen korvaaminen työtapaturman seurauksena on ollut tietoisesti pidättyväistä asiaan liittyvien rajanveto-ongelmien vuoksi. Muutoksenhakuasteiden ratkaisujen myötä korvauskäytännön tarkistamisen ja ohjeistamisen tarve on kuitenkin käynyt ilmeiseksi. 2(7) 2. Pahenemisen korvaaminen tapaturmavakuutuslain nojalla 2.1 Korvaamisen edellytyksenä tapaturma Paheneminen voidaan lain mukaan korvata työtapaturman seurauksena. Jotta korvaaminen olisi mahdollista, vahinkotapahtuman on siis täytettävä tapaturman tunnusmerkistö. Tapaturman ja pahenemisen välisen lääketieteellisesti arvioidun syy-yhteyden on oltava todennäköinen. Koska korvaaminen edellyttää tapaturmaa, pahenemista ei voida korvata työliikkeen yhteydessä tapahtuneen lihaksen tai jänteen kipeytymisen seurauksena. Korkein oikeus on ratkaisussaan 2006:83 vahvistanut korvauskäytännössä noudatetun linjan, ettei pahenemista voida korvata tapaturmavakuutuslain 4 :n 4 momentin nojalla työliikekipeytymisen seurauksena. Päätöksen perusteluissa todetaan, että tapaturmavakuutuslain mukaisen korvattavuuden laajennus lihaksen tai jänteen kipeytymisen korvaamiseen on syntynyt tarpeesta selventää korvauskäytäntöä työliikkeen yhteydessä tapahtuneiden venähdysvammojen osalta siten, ettei niiden korvattavuus enää edellyttänyt vakiintuneen tapaturmakäsitteen täyttymistä, mutta lihaksen tai jänteen kipeytyminen johtui kuitenkin työnteolle ominaisista olosuhteista. Kysymyksessä ei ollut työtapaturman käsitteen määritteleminen uudelleen. Eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista annetun asetuksen 1 :n 6 kohta on katsottava poikkeussäännökseksi tapaturmavakuutuslain työtapaturmamääritelmään nähden eikä tapaturmavakuutuslain 4 :n 4 momenttia sovellettaessa asetuksessa tarkoitettua työliikettä voida pitää 4 :n 4 momentissa tarkoitettuna työtapaturmana. (Asetus eräistä työtapaturmina korvattavista vammoista kumottiin voimaan tulleella lailla samalla kuin se asialliselta sisällöltään siirrettiin tapaturmavakuutuslain 4 :n 2 momenttiin.) 2.2 Korvausaika Kun pahenemista korvataan, korvausta maksetaan ainoastaan pahenemisen ajalta. Oikeuskäytännössä paheneminen on korvattu ohimenevästi. Tapauksesta riippuen korvausaika on yleensä muutamasta viikosta puoleen vuoteen. On kuitenkin mahdollista, että muu vamma voi pahentua pysyvästi. Esimerkkinä edellä mainitusta voi olla ennestään nivelrikkoisen polven polvinivelen sisäinen murtuma, joka voi johtaa pysyvään korvattavuuteen.

3 Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta on useissa kiertäjäkalvosimen repeämän korvattavuutta koskevissa päätöksissään linjannut pahenemisen korvausajan vahingon sattumisesta laskettuna noin puoleksi vuodeksi. Puolen vuoden aikaa on sovellettu erityisesti rajatapauksissa, joissa pahenemisena korvattavuuden edellytykset ovat joltain osin kiistanalaiset. 3(7) 2.3 Rappeumalöydökset ja niiden merkitys Lihaksen ja jänteen repeämän korvattavuutta ratkaistaessa merkitystä on vammamekanismilla, sen voimakkuudella, itse vammalla sekä tutkimuslöydöksillä. Korvauskäytännössä on perusedellytykseksi korvaamiselle asetettu, että kyseessä on oltava voimakasenerginen tapaturma. Tällä perusteella esimerkiksi akillesjänteen repeämä ja hauislihaksen pitkänpään repeämä ilman niihin suoraan kohdistunutta väkivaltaa jäävät korvattavuuden ulkopuolelle, vähäisen tapaturmamomentin ei katsota voivan aiheuttaa repeämää. Ikä yksin ei voi olla korvauksen epäämisen perusteena, vaikka se tukeekin oletusta rappeumamuutosten olemassaolosta. Rappeumamuutoksiin viitattaessa niistä tulee olla lääketieteellisiin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Tyypillisin tilanne, jossa rappeumalla katsotaan olevan merkitystä, on kiertäjäkalvosimen repeämä. Myös muutoksenhakuasteiden ratkaisut, joissa korvaukseen oikeuttavaksi on katsottu työtapaturman aiheuttama muun sairauden olennainen paheneminen, koskevat useimmiten kiertäjäkalvosimen repeämää. Lisäksi on joitakin yksittäisiä tapauksia, joissa korvattavaksi on katsottu polven nivelrikon olennainen paheneminen työtapaturman seurauksena. Kiertäjäkalvosimen repeämän korvaaminen tapaturman seurauksena edellyttää yleensä, että repeämään sopivat oireet alkavat ja hoitoon hakeudutaan välittömästi tai lyhyen ajan kuluessa tapaturman sattumisesta. Ensikäynnillä hoitolaitoksessa tehdään yleensä tavallinen röntgentutkimus ja ultraäänitutkimus. Nämä tutkimukset paljastavat usein jo mahdolliset rappeumamuutokset, joten niiden hankkiminen on korvausratkaisun teon kannalta välttämätöntä. Yleistyvä käytäntö on se, että heti alkuvaiheessa pyydetään maksusitoumusta MRI-tutkimukseen tai artroskopiaan, mikä tapaturman aiheuttaman vamman selvittämiseksi on usein myös korvausratkaisun kannalta katsottuna tarkoituksenmukaista. Tutkimus paljastaa myös mahdolliset muut oireen taustalla olevat syyt, kuten esimerkiksi ahdas olkapää -oireyhtymän ja muut sairausperäiset muutokset. Maksusitoumuksen antaminen edellyttää aina selkeää tapaturmaa. Tutkimuksen perusteella on ratkaistava, onko kyseessä tapaturman seurauksena kokonaisuudessaan korvattava vamma vai olemassa olleen sairauden paheneminen. Olkapään kiertäjäkalvosinjänteen repeämä tapaturman seurauksena korvataan kokonaisuudessaan työtapaturmana, kun vammamekanismi on ollut riittävä eikä tutkimuksissa ole todettu toipumista estävää tai hidastavaa sairautta. Esimerkki 1:

4 4(7) R oli vahingoittunut työmatkalla sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukaten mm. oikean olkapäänsä. Lääkärin tutkimuksissa oli todettu olkapään iskuvamma ja nyrjähdys. Olkanivelen varjoainekuvauksessa oli todettu kiertäjäkalvosimen täydellinen repeämä. Vakuutuslaitos oli vastineessa ilmoittanut maksaneensa korvausta oikean olkapään venähdysvammasta ja ottaneensa huomioon aikaisemman sairauden pahenemisen. Vakuutuslaitos katsoi, että repeämä oli rappeumaperäinen, rappeuma oli todettu röntgenkuvauksessa Lisäselvityksenä toimitetussa lääkärinlausunnossa todettiin rappeumamuutoksien olevan vähäisiä ja kyseessä olevan voimakkaan tapaturman aiheuttama repeämä. TapLa katsoi, että lääketieteellisen ja olkapäähän kohdistuneen iskun voimakkuutta koskevan selvityksen perusteella myös repeämä oli tapaturman seurausta. Jos kyseessä on repeämä ja vammamekanismi on riittävä terveenkin jänteen repeämään, mutta heti alkuvaiheen tutkimuksissa todetaan selvät rappeumamuutokset, korvausta maksetaan rappeumasairauden olennaisen pahenemisen johdosta yleensä enintään puolen vuoden ajan vahinkopäivästä tai mahdollisesta leikkauspäivästä lähtien. Korvattavan ajanjakson pituuteen vaikuttaa se, kuinka raskaaseen työhön vahingoittunut on palaamassa. Jos rappeumalöydökset sen sijaan todetaan vasta myöhemmin, korvataan repeämä tapaturman seurauksena sekä rappeumaperäisen sairauden olennainen paheneminen. Esimerkki 2: R oli ollut verkkonippujen sidonnassa rullaradalla. Hänen oikea jalkansa oli lipsahtanut rullien väliin ja hän oli horjahtanut ottaen kiinni vasemmalla kädellään nosturin ohjauskaapelista saadakseen tukea. Olkapäässä oli tuntunut kipua. Samana päivänä kirjoitettujen sairauskertomustietojen mukaan R oli kaatunut, vasen käsi oli ollut kiinni siteessä ja olkapää revähtänyt. Vasen olkapää oli leikattu v.1978, naulattu olkapään sijoiltaanmenon vuoksi. V ultraäänitutkimuksessa oli todettu vasemman ylemmän lapalihaksen jänteessä osittainen repeämä ja hieman jännetulehdusmuutosta. Röntgenkuvassa oli nähty vanhaa kulumaa olkalisäkesolisluunivelessä. Vasemman olkanivelen ultraäänitutkimuksessa oli todettu lapaluun alaisen jänteen osittainen repeämä. Olkapään magneettikuvauksessa todettiin vasemman ylemmän lapalihasjänteen repeämä ja lapaluun alaisen jänteen repeämä, jonka johdosta oli tehty leikkaus Sairauslomaa oli kirjoitettu saakka. Vakuutuslaitos oli korvannut vasemman olkapään venähdysvammaa saakka ja katsonut, että mahdollinen repeämä ei voi syntyä kuvatunlaisen tapaturman seurauksena. Olkapäässä oli jo v.2002 todettu osittainen repeämä. TapLa määräsi korvaamaan tapaturman aiheuttaman kiertäjäkalvosinsairauden olennaisen pahenemisen aiheuttaman työkyvyttömyyden , magneettikuvauksen ja leikkauksen ja hylkäsi valituksen siltä osin kuin on kyse kiertäjäkalvosimen repeämän korvaamisesta tapaturman varsinaisena seurauksena. TapLa totesi, että vasemmassa kiertäjäkalvosimessa on voitu ultraäänitutkimuksessa todeta repeytymismuutoksia jo v eli ennen tätä tapaturmaa. Siten kiertäjäkalvosimen repeämät ovat perussyiltään rappeumaperäiset. Sairauskertomusmerkintöjen tapahtumakuvauksen mukaan tapaturma on lääketieteellisen kokemuksen perusteella ollut mekanismiltaan sopiva ja riittävän suurienerginen aiheuttamaan kiertäjäkalvosinsairauden olennaisen pahenemisen. Jos taas vammamekanismi on vähäinen, kuten venähdys tai lievä iskuvamma, ja rappeumalöydökset ovat todennettavissa, korvataan tapaturmana ainoastaan venähdyksen tai iskuvamman osuus. Vähäenergisen vammamekanismin ei voida yleensä katsoa edes pahentaneen rappeumaperäistä sairautta.

5 5(7) Esimerkki 3: Hoitoapulainen T oli nostanut asiakasta WC-astialle, jolloin asiakas oli horjahtanut runsaalla painollaan T:n oikeaa olkaa vasten. Olkapää oli kipeytynyt välittömästi. Seuraavana päivänä tehdyissä lääkärin tutkimuksissa ei todettu poikkeavaa, ja vaiva määriteltiin venähdykseksi. Tehdyssä ultraäänitutkimuksessa ei todettu repeämää. Vakuutuslaitos oli korvannut venähdyksestä päivärahaa saakka. Olkapääkipujen jatkuessa T:lle oli yritetty tehdä pariin kertaan varjoainetutkimusta siinä onnistumatta. Helmikuussa 2002 tehdyssä ultraäänitutkimuksessa ei todettu selkeää repeämää. T:llä oli katsottu olevan oikean olkalisäkkeen alainen pinneoireyhtymä. Olkapääleikkaus oli tehty ja siinä oli todettu kiertäjäkalvosimen osittainen repeämä. Vakuutuslaitos epäsi korvauksen. TapLa määräsi korvaamaan olkapääsairauden olennaisen pahenemisen saakka ja katsoi, että kiertäjäkalvosimen osittainen repeämä ja olkalisäkkeen alainen pinnetila eivät ole tapaturman seurausta. Tapaturma on kuitenkin olennaisesti pahentanut rappeumaperäistä olkapääsairautta siten, että T:llä on sen johdosta oikeus korvaukseen saakka. Vakuutuslaitos valitti päätöksestä vakuutusoikeuteen, joka kumosi TapLan päätöksen todeten, että asiassa esitetyn tapaturmakuvauksen ja lääketieteellisen selvityksen perusteella lieväenergiseksi arvioidun vammamekanismin ei voida katsoa aiheuttaneen rappeumaperäisen sairauden tapaturmavakuutuslain korvauksen myöntämisen edellytyksenä olevaa olennaista pahentumista. Venähdysvamma on tullut riittävästi korvatuksi mennessä. Ks. myös VakO 6605:2002 (Finlex) 3. Pahenemisen korvaaminen ammattitautilain nojalla Ammattitautilain nojalla korvataan olemassa olevan sairauden paheneminen, jos paheneminen on todennäköisesti pääasiallisesti aiheutunut työn fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä. Pahenemiselta edellytetään olennaisuutta, ja korvausta maksetaan vain pahenemisen ajalta, samoin kuin työtapaturman aiheuttaman muun vamman tai sairauden kohdallakin. Sairaus, jonka olennaista pahenemista korvataan, on muu kuin ammattitauti. Jos kyseessä on jo aiemmin ammattitautina korvatun sairauden paheneminen, uusi työkyvyttömyysjakso korvataan normaalisti tästä samasta ammattitaudista. Pahenemisen korvaamisesta säädettäessä lähtökohtana oli, että olemassa olevan sairauden ja työssä pahenemisen aiheuttaneen altisteen tulisi olla sama, kuten hallituksen esityksessä mainittu nikkeliallergia -esimerkki. Korvauskäytännössä tulisi tämän vuoksi esimerkiksi tilanteissa, joissa vahingoittuneella on olemassa olevana sairautena normaalioloissakin vaihtelevaoireinen sairaus, kuten astma, korvata pahenemista vain, jos voidaan luotettavasti osoittaa, että pahenemisen syynä on ainoastaan työssä tapahtunut altistus. Muutoksenhakuasteiden antamien seuraavien päätöksien perusteella on kuitenkin todettava, että alkuperäinen tavoite pahenemisen korvaamisessa on ollut liian suppea. Esimerkki 4: Maatalouslomittaja H:lla oli esiintynyt vuodesta 1992 alkaen silmä- ja hengitystieoireita sekä jaksottaista iltapäivälämpöilyä, jotka oireet H oli liittänyt jauhoaltistumiseen navetassa sekä lisäksi pesuaineiden ja heinien käsittelyyn. Työterveyslaitoksella v.1997 tehdyissä tutkimuksissa ei todettu spesifiä allergista ammattinuhaa eikä astmaa lukuun ottamatta heikkoa positiivista reaktiota ihotestissä varastopunkille.

6 6(7) Vakuutuslaitos katsoi, ettei H:lla ollut todettu ammattitautia. Tämän jälkeen H oli tutkimuksissa Kinkomaaan sairaalassa, jossa hänellä todettiin oireita Acarus siro -altistuksessa, ja tältä osin katsottiin kyseessä olevan ammattinuhan. Vakuutuslaitos epäsi korvauksen. H valitti vakuutuslaitoksen päätöksestä, ja TapLa katsoi H:lla todetun nuhan ammattitautina korvattavaksi. Vakuutuslaitos valitti asiassa vakuutusoikeuteen katsoen edelleen, että kyseessä ei ole ammattitauti. Vakuutusoikeus muutti tapaturmalautakunnan päätöstä ja määräsi vakuutuslaitoksen suorittamaan H:lle lainmukaisen korvauksen tarkemmin määrittelemättömän yliherkkyystyyppisen nuhan työssä pahenemisen johdosta. Esimerkki 5: N alkoi oireilla työpaikalla syksystä 2000 lähtien maanantaisin ja lomien jälkeen saaden äänen käheyttä. Työpaikalla todettiin sisäilmaongelmia ja ilmanvaihto oli puutteellista. Ilmanvaihtokanavat puhdistettiin ja niissä todettiin runsaasti lasivillaa. N oli tammikuusta 2001 lähtien lääkärintutkimuksissa äänen käheyden, hengenahdistuksen ja keuhkoputkien kipujen vuoksi. Helmikuussa 2002 N oli tutkimuksissa Työterveyslaitoksella ja tutkimuksissa saatiin negatiiviset altistustulokset perussarjalle, formaldehydisarjalle ja homesarjalle sekä IgE-luokan homeryhmille. Lasivillan katsottiin voivan selittää ärsytystyyppiset oireet. Kesäkuussa 2003 N:llä todettiin astma. Hän oli uudestaan Työterveyslaitoksen tutkimuksissa loka- marraskuussa Lausunnon mukaan lääketieteellistä näyttöä mineraalivillakuitujen aiheuttamasta suurentuneesta astmariskistä ei ollut riittävästi, mutta voitiin todeta, että astma oli pahentunut työolosuhteiden vaikutuksesta. Tästä syystä työskentely työpaikkaolosuhteissa ei ollut suositeltavaa ennen kuin mineraalikuitupitoisuudet saadaan suositellulle tasolle. Vakuutuslaitos eväsi korvauksen, koska tutkimuksissa ei ollut toistaiseksi todettu ammattitautina korvattavaa sairautta eikä kyseessä ollut muun sairauden olennainen paheneminen. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta määräsi suorittamaan lainmukaisen korvauksen astman pahenemisesta. Vakuutuslaitos haki tähän päätökseen muutosta vakuutusoikeudelta. Vakuutusoikeus kumosi muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja jätti asian vakuutuslaitoksen päätöksen varaan. Vakuutusoikeus totesi, että Työterveyslaitoksella oli suoritettu perusteelliset tutkimukset työperäiseksi epäillyn astman johdosta. Näissä tutkimuksissa ei oltu voitu todeta, että astma olisi todennäköisesti pääasiallisesti johtunut työssä tapahtuneesta altistumisesta. Näin ollen astma ei oikeuttanut korvaukseen ammattitautilain nojalla. Vakuutusoikeus totesi, että korvauskäytännön mukaan astman pahentumisen korvaamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä on ammattitautina korvaukseen oikeuttava astma, jonka paheneminen todennäköisesti on pääasiallisesti johtunut samoista fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä, jotka ovat ammattitaudin aiheuttaneet. Astmalle on ominaista, että erilaiset ilman epäpuhtaudet saattavat pahentaa oireita. Mikäli kysymyksessä ei ole ammattitautina korvaukseen oikeuttava astma, tällainen ilman epäpuhtauksista johtuva oireiden pahentuminen ei oikeuta ammattitautilain nojalla korvaukseen, vaikka oireiden pahentuminen johtuisikin työpaikalla esiintyvistä ilman epäpuhtauksista. 4. Muuta huomattavaa

7 7(7) Kuten edellä on todettu, muutoksenhakuasteista, erityisesti tapaturmalautakunnasta (nyk. Tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunta) on tullut runsaasti päätöksiä, joissa on määrätty vakuutuslaitos korvaamaan tapaturman seurauksena olkapään rappeumasairauden olennainen paheneminen. Kyseessä on lähes poikkeuksetta ollut kiertäjäkalvosimen repeämä. Kun vakuutuslaitos ratkaisee kiertäjäkalvosimen repeämän korvattavuutta TA- KO:n kiertokirjeen 8 /97 korvausperiaatteiden mukaisesti, on lisäksi harkittava korvattavuus pahenemisena. Käytännön ohjeena voidaan todeta, että mikäli käsiteltävässä tapauksessa vammamekanismi olisi ollut riittävä aiheuttamaan terveenkin lihaksen tai jänteen repeämän, mutta todettujen sairausperäisten löydösten vuoksi repeämää ei katsota tapaturman seurauksena korvattavaksi, edellytykset pahenemisena korvaamiselle ovat kuitenkin olemassa. Kun korvausta maksetaan työtapaturman aiheuttamana pahenemisena, on aina otettava kantaa tutkimusten ja toimenpiteiden korvattavuuteen. Korvattavuus on ratkaistava yksittäistapauksittain, oikeuskäytäntö ei siltä osin ole vakiintunut. Työkyvyttömyysajan osalta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan linjaamaa noin puolen vuoden aikaa voidaan pitää ohjeellisena, mutta ei sitovana. Koska pahenemista korvataan yleensä vain pahenemisen ajalta ohimenevästi, ei haittarahaa pääsääntöisesti makseta. TAPATURMA-ASIAIN KORVAUSLAUTAKUNTA Jaakko Hannula puheenjohtaja