TALVIVAARA SOTKAMO OY

Transkriptio

1 VESISTÖ- JA KALATALOUSTARKKAILU WWE TALVIVAARA SOTKAMO OY TALVIVAARAN KAIVOKSEN TARKKAILU 211 Osa IV a Pintavesien tarkkailu

2

3 Talvivaaran kaivoksen tarkkailu v. 211 Osa IV a Pintavesien tarkkailu Sisältö 1 JOHDANTO TAUSTATIETOJA NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Oulujoen vesistöalue Vuoksen vesistöalue Mustaliuskealueen lammet ja purot Muut järvet, lammet ja purot Yhteenveto veden laadusta KALASTO JA KALASTUS Taustatiedot Kalastuskirjanpito Sähkökoekalastukset Yhteenveto kalataloustarkkailusta VIITTEET...48 Liitteet Liite 1 Tarkkailualue ja näytteenottopaikat Liite 2 Veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailutulokset Liite 3 Lisätutkimusten analyysitulokset maalis- ja kesäkuulta Liite 4 Vesistöjen metallipitoisuudet eri vuosina Liite 5 Kalastus- ja ravustuskirjanpidon pyynti- ja saalistiedot v. 211 Liite 6 Sähkökoekalastuskohteet Liite 7 Sähkökoekalastusten perustulokset Liite 8 Sähkökoekalastuskohteiden valokuvat Pohjakartta-aineistot Maanmittauslaitos, lupa nro 48/MML/12 Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM Eero Taskila, FM Eeva-Leena Anttila, FM Yhteystiedot PL 2, Tutkijantie 2 A 959 OULU puh sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com Copyright Pöyry Finland Oy

4

5 1 1 JOHDANTO Talvivaaran kaivoksen tarkkailussa vuosi 211 oli ns. suppea vuosi, jolloin pintavesien tarkkailu sisälsi tarkkailusuunnitelman mukaisen veden fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailun sekä kalastus- ja ravustuskirjanpidon. Lisäksi tehtiin vuosittainen sähkökoekalastus Tuhkajoella Kainuun TE-keskuksen hyväksymällä tavalla. Tarkkailu on toteutettu Talvivaaran kaivoksen tarkkailusuunnitelmassa (Pöyry Environment Oy 27, täydennys 28) esitetyllä tavalla. Raatelampi tuli mukaan kesällä 21 kolme kertaa vuodessa tehtävään veden fysikaaliskemiallisen laadun tarkkailuun. Syyskuussa 211 tarkkailupisteitä lisättiin Jormasjärveen, Laakajärveen ja Kiltuanjärveen. Myös analyysivalikoimaa laajennettiin vuonna 211. Lisäksi tehtiin lisätutkimuksia, mm. kenttämittauksia, Kainuun ELY:n ohjeistuksen mukaisesti maalis-, kesä-, heinä-, elo- ja lokakuussa. Talvivaaran kaivoshankkeeseen liittyen pintavesien tilaa on tutkittu aiemmin perustilaselvityksessä ja YVA-selvityksissä. Myös YVA:n jälkeen pintavesien seurantaa on jatkettu kaivosyhtiön toimesta riittävän ennakkoaineiston keräämiseksi. Lisäksi Kainuun ELY-keskus on seurannut pintavesien tilaa alueella. Edellä mainittuja selvityksiä ja seurantoja on käytetty vertailuaineistona. Tarkkailusta vastasi konsulttina Pöyry Finland Oy. Näytteenotosta ja fysikaaliskemiallisista määrityksistä vastasi Nab Labs Oy, mikäli muuta ei ole mainittu. 2 TAUSTATIETOJA Vuonna 211 kaivoksen tuotanto oli käynnissä lähes koko vuoden. Prosessin ylijäämävesiä johdettiin jälkikäsittely-yksiköiden kautta vesistöön vuoden 211 marraskuun alkuun lähes yhtäjaksoisesti. Vesiä johdettiin lähes lupapäätöksen mukainen maksimimäärä. Prosessin ylijäämävesien ph on ollut keskimäärin 9,2 (vaihteluväli 5,6 1,3). Veden ph:ta on nostettu kalkituksella myös molemmilla jälkikäsittely-yksiköillä. Vedet sisältävät runsaasti mm. sulfaattia, mangaania ja natriumia (ks. osaraportti III Päästötarkkailu ). Talvivaaran kaivoksen raakavesi otetaan Kolmisoppijärvestä, jota säännöstellään veden saannin turvaamiseksi. Prosessivesien lisäksi jälkikäsittely-yksiköiden kautta vesistöihin johdetaan saniteettipuhdistamon puhdistetut vedet sekä tehdasalueelta kerätyt hulevet. Kaikki louhosalueen kuivanapitovedet kerätään talteen ja käytetään prosessissa. Osa vedestä haihtuu ilmaan, osa sitoutuu mm. kipsisakkaan, joka kuljetetaan omaan varastoaltaaseen. Haihdunnasta ja sitoutumisesta johtuen kaivoksen vesitase on negatiivinen, vettä otetaan selvästi enemmän kuin sitä poistetaan alueelta. Lisäksi pumppaukset muuttavat hieman luontaisia valuntasuuntia. Lupapäätöksen mukaan kaivos voi ottaa Kolmisopesta ja Nuasjärvestä käyttövettä enintään 1,1 m 3 /s (noin 35 milj. m 3 /vuosi). Käytännössä raakavettä on otettu Kolmisoppijärvestä vuosittain noin 3,5 milj. m 3. Loppuneutraloinnista vesistöön johdettavan veden kokonaismäärä saa olla enintään 1,3 milj. m 3 vuodessa, noin,4 m 3 /s). Kipsisakka-altaan, tehdasalueen ja primäärikentän lohkojen 1 ja 4 pohjarakenteiden alapuoliset salaojavedet johdetaan Lumelantien patoaltaaseen, josta ne johdetaan keskimmäiselle altaalle ja edelleen jälkikäsittelyaltaan viimeiseen osaan eli Kortelampeen. Primäärikentän lohkojen 2 ja 3 pohjarakenteiden alapuoliset salaojavedet tulevat suoraan eteläisen jälkikäsittely-yksikön keskimmäiseen altaaseen. Kortelammesta vedet Copyright Pöyry Finland Oy

6 johdetaan Ylä-Lumijärven ja Lumijoen kautta edelleen Vuoksen vesistön suuntaan. Martikanvaaran alueelta tulee puhtaita valumavesiä eteläisen jälkikäsittely-yksikön eteläosaan. Noin puolet puhdistetusta prosessivedestä johdetaan Haukilammen ja Kärsälammen muodostaman pohjoisen jälkikäsittely-yksikön kautta Salmiseen ja edelleen Oulujoen vesistöreitille. Kuusijoen ja edelleen Kalliojoen suuntaan johdettiin sekundäärikasan rakentamisen aikaisia vesiä ja Kuusilammen kuivatusvesiä. Vuonna 211 ei ollut poikkeuksellisia vesipäästöjä. Tarkemmat tiedot toiminnasta on esitetty osaraportissa II a Käyttötarkkailu. 2 3 NÄYTTEENOTTO JA ANALYYSIT Vesistötarkkailun näytteenottopaikkoja oli vuonna 211 kaikkiaan 41. Pisteiden perustiedot on esitetty taulukossa 1 ja sijainti liitteessä 1. Näytteitä otettiin pääsääntöisesti 3 12 kertaa vuodessa kultakin pisteeltä. Lisäksi muutamalta pisteeltä otettiin ylimääräiset näytteet joulukuussa. Näytteistä tehtiin joka kerta seuraavat määritykset: Copyright Pöyry Finland Oy Lämpötila kok.p happi PO 4 -P (touko-marraskuu) hapen kyllästysaste kok.n ph NO 2 + NO 3 N (touko-marraskuu) alkaliniteetti NH 4 -N (touko-marraskuu) sähkönjohtavuus a-klorofylli (järvet, avovesikausi) kiintoaine Co Sameus Cu Väri Ni COD Mn Zn Lisäksi määritettiin maaliskuussa, kerran heinä- ja elokuussa ja *:llä merkityt lisäksi syys-joulukuussa: kokonaiskovuus Al Hg Cl As Mn * * SO 4 Ba Na * Cd Sb Cr V Fe * S * Kaikki määritykset on tehty SFS-standardien mukaisesti ja/tai akkreditoinnissa hyväksyttyjen tai muutoin valvovan viranomaisen hyväksymien menetelmien mukaisesti. Vesistötarkkailun tulokset on esitetty liitteessä 2. Osa näytteistä on jouduttu suodattamaan metallimäärityksiä varten määritysteknisistä syistä (ICP-OES/MS). Suodatus koskee osaa Salmisen, Kalliojärven ja Ylä-Lumijärven näytteistä sekä yhtä näytettä Kalliojoessa, Lumijoessa ja Kivijärven alusvedessä (liite 2). Vuonna 211 tehtiin Kainuun ELY-keskuksen ohjelman mukaisesti kenttämittauksia, joissa määritettiin happipitoisuus, redox-arvo, ph ja sähkönjohtavuus. Kenttämittausten yhteydessä maalis- ja kesäkuussa otettiin näytteet myös fysikaalis-kemiallisia analyyse-

7 jä varten. Tulokset on esitetty ja niitä on tarkasteltu erillisessä vesistövaikutusarvioselvityksessä (Pöyry Finland Oy 212). Fysikaalis-kemiallisten analyysien tulokset on esitetty myös liitteessä 3 ja otettu huomioon mm. tämän raportin kehityskuvissa. 3 Taulukko 1 Pintavesien fysikaalis-kemiallisen laadun tarkkailupaikat vuonna 211. Syvyystiedot ympäristöhallinnon Hertta-tietokannasta tai maastosaatteista. paikka tunnus koordinaatit (YK) syvyys (m) vesistöalue näytteet krt huom! Salminen Sal , Kalliojärvi Kal , Korentojoki Kor , Kalliojoki, suu Kal su Kolmisoppi Kol , Kolmisoppi lähtevä Kol läh Tuhkajoki 1 Tuh , Jormasjärvi 5 Jor , Jormasjärvi syv p3 Jor , Jormajärvi, pohj.osa Jor /11 lähtien Jormasjoki 9 FM Jormaslahti 6 FM , Nuasjärvi 23 FM , Ylä-Lumijärvi Ylu , Lumijoki Lum Kivijärvi 1 Kiv , Kivijärvi 2 Kiv , Kivijärvi 3 Kiv vain 12/11 Laakajärvi 9 Laa , Laakajärvi 11 Laa , /11 lähtien Laakajärvi Itkonniemi Laa , /11 asti Laakajärvi 4 Laa , /11 lähtien Laakajärvi 12 Laa , /11 lähtien Kiltuanjärvi 4 uusi Kil 4 uusi /11 lähtien Mustalampi Mus , Valkealampi Val , Myllylampi Myl talvi kesä Mäkijärvi Mäk , Hoikkalampi Hoik talvi kesä Munninlampi Mun Iso-Savonjärvi IsoS Kivipuro 1 Kip * Pirttipuro 1 Pirt * Kaivoslampi Kai Syvälampi Syvä talvi kesä Härkälampi Här Härkäpuro1 Härp Kuusilampi(Rahvaanmäki) Kuus Hakonen Hako Pikku Hakonen Phako Raatelampi Raa * maaliskuussa ei vettä, ei näytettä Copyright Pöyry Finland Oy

8 3.1 Oulujoen vesistöalue Tässä luvussa käsitellään vesireitti Salmisesta Kalliojärven, Kolmisopen ja Jormasjärven kautta Nuasjärveen. Oulujoen vesistöalueelle sijoittuvat pienet lammet ja purot käsitellään luvuissa 3.3 ja Järvien kerrostuneisuus ja happitilanne Salmisessa ei ollut alusveden suolaisuuden vuoksi normaalia kevät- ja syystäyskiertoa ja alusveden lämpötila oli koko vuoden 1,7 4,3 C. Päällysvesi oli lämpimillään kesäkuun lopussa 21,2 C. Lähes vastaava tilanne vallitsi Kalliojärvessä. Alempana vesistössä lämpötilakerrostuminen oli tavanomaista. Salmisen on ollut kerrostuneisuuskausina talvella ja kesällä yleisesti hapetonta, mutta kesästä 21 lähtien vesi on ollut pohjan läheisyydessä lähes koko ajan hapetonta tai lähes hapetonta (Kuva 1). Myös päällysveden happitilanne oli Salmisessa talvella 211 huono, mutta tilanne parantui loppuvuotta kohden välttävälle/tyydyttävälle tasolle. Kalliojärvessä happitilanne oli kevättalvella hieman parempi, mutta elokuusta lähtien oli hapetonta. Päällysveden happipitoisuudessa on havaittavissa lievää laskua myös Kolmisopessa ja Jormasjärvessä, mutta alusvedessä ei ole havaittavissa selvää kehityssuuntaa. Jormasjärven alusvedessä happitilanne on ollut yleensä huonoin kevättalvella, mutta vuonna 211 syyskuussa todettiin alin happipitoisuus (Kuva 1), mikä voi johtua näytteen ottamisesta hieman tavanomaista syvempää (liite 2.6). Nuasjärvessä happitilanne oli tyypilliseen tapaan pääosin vähintään tyydyttävä, heikoimmillaan heinäkuussa pohjan lähellä (5, mg/l) happi mg/l Salminen happi mg/l Kalliojärvi happi mg/l Kolmisoppi happi mg/l Jormasjärvi Jor Kuva 1 Happitilanne Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v Copyright Pöyry Finland Oy

9 Happamuus, puskurikyky ja veden kovuus Alueen järvet ovat luontaisesti melko happamia ja puskurikyky on usein heikko. Kaivoksen prosessivesien johtamisen alettua loppuvuodesta 29 Salmisen ja Kalliojärven ph laski vuoden 21 alussa (Kuva 2). Molemmissa järvissä ph oli alimmillaan loppukesällä 21 tasolla ph 3,8 4. Tässä ph-tasossa järven vedessä ei ole käytännössä enää puskurikykyä tasapainottaa happamien jätevesien vaikutusta, jolloin niiden määrän lisääntyessä veden ph voi laskea nopeasti edelleen. Kalkkimaidon syöttö kaivoksen jätevesien jälkikäsittely-yksikköihin on parantanut puskurikykyä ja nostanut vesistöön johdettavien jätevesien ph-tasoa. Salmisen alusveden ph on ollut vuoden 211 ajan melko vakaasti tasolla ph 6 ja loppuvuotta kohden ph vielä vähän nousi. Päällysvedessä sen sijaan ph-vaihtelut ovat olleet suuria, ja alimmillaan Salmisen päällysveden ph oli kevättalvella 211 noin ph 4,5. Kalliojärvessä alusveden ph laski uudestaan keväällä 211 ja oli alimmillaan 3,9 loppukesästä 211, kun päällysvedessä ph oli tuolloin noin 6. Kalliojärven alusveden ph nousi selvästi loppuvuodesta (tasolle ph 6) johtuen ilmeisesti joko kalkkimaidon syötöstä Salmisen ja Kalliojärven väliseen uomaan tai Salmisen alusveden päätymisestä Kalliojärveen. Ennen kaivostoimintaa ph on ollut molemmissa järvissä tasoa 5 6. Veden happamuutta osoittavia ph-arvoja tarkasteltaessa on otettava huomioon, että asteikko on logaritminen eli yhden ph-yksikön muutos alaspäin vastaa happamuuden lisääntymistä kymmenkertaisesti. Kolmisopen ja Jormasjärven puskurikyky ja ph-taso eivät ole muuttuneet merkittävästi kaivostoiminnan vaikutuksesta. Kolmisopen ph on vaihdellut välillä 5 6,5, mutta yli ph 6 arvoja on ollut vain vuonna 29. Jormasjärvessä ph on ollut tasoa 5,5 6,6 ja syvännepisteen päällysvedessä ph-taso on hieman noussut. Kolmisopen puskurikyky on ollut välttävä tai tyydyttävä ja Jormasjärven pääosin tyydyttävä. Nuasjärvessä ph oli vuonna 211 tasoa 6,3 7 ja puskurikyky hyvä. Korentojoessa kaivoksen yläpuolella ph vaihteli vuonna 211 välillä 5,3 6,8 ollen alimmillaan elokuussa. Kalliojoen suulla ph oli keskimäärin 5,9 ja on lievässä nousussa. Kolmisopesta lähtevässä vedessä ph oli keskimäärin 5,8 ja Tuhkajoessa 5,9. Veden kokonaiskovuus on alueella luonnostaan <,5 mmol/l, Korentojoessa kaivoksen yläpuolella vuonna 211,1,2 mmol/l. Yli yhden olevia arvoja esiintyi Salmisessa (,6 24,6 mmol/l) ja Kalliojärvessä (1,7 19,8 mmol/l) sekä ajoittain Kalliojoessa (,2 1,5 mmol/l). Korkeimmat arvot ovat järvien pohjan läheisyydessä johtuen veden ph:n nostoon käytetystä kalkista. 5 Copyright Pöyry Finland Oy

10 6 Copyright Pöyry Finland Oy Kolmisoppi 4, 4,5 5, 5,5 6, 6,5 7, ph Jormasjärvi Jor3 4, 4,5 5, 5,5 6, 6,5 7, 7, ph Kalliojärvi 3, 3,5 4, 4,5 5, 5,5 6, 6,5 7, ph Kalliojärvi,,5,1,15,2,25,3,35,4, alk. mmol/l Salminen 3, 3,5 4, 4,5 5, 5,5 6, 6,5 7, ph Salminen,,2,4,6,8 1, 1, alk. mmol/l Kolmisoppi,,5,1,15, alk. mmol/l Jormasjärvi Jor3,,5,1,15,2,25,3, alk. mmol/l Kuva 2 Veden ph ja alkaliniteetti Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v

11 Sähkönjohtavuus, sulfaatti, natrium ja kloridi Kaivoksen suolapitoinen (erityisesti natrium- ja sulfaattipitoinen) jätevesi on aiheuttanut Salmiseen ja Kalliojärveen suolaisen veden kerrostumisen järven alusveteen. Sähkönjohtavuus alkoi nousta Salmisessa ja hieman vähemmän myös Kalliojärvessä vuoden 21 alussa ja oli korkeimmillaan huhtikuussa 211 järvien alusvedessä, Salmisessa noin 15 ms/m ja Kalliojärvessä noin 8 ms/m (Kuva 3). Arvot ovat noin kertaisia luonnontilaiseen tasoon verrattuna. Tämän jälkeen arvot ovat laskeneet alusvedessä vain vähän, mutta etenkin Salmisen päällysvedessä selvästi siten, että lokajoulukuussa 211 taso oli 3 5 ms/m. Kalliojärven päällysvedessä taso oli vastaavana ajanjaksona korkeampi, noin ms/m. Kalliojoen suulla sähkönjohtavuus vaihteli välillä ms/m, keskimäärin 83 ms/m, kun se vuonna 21 oli keskimäärin 33 ms/m ja sitä ennen noin 5 ms/m. Suuri vaihtelu johtuu kaivosvesien ja muiden vedenlaatuun vaikuttavien vesien määrän vaihtelusta. Korentojoessa sähkönjohtavuus oli noin 3 6 ms/m. Kolmisopessa sähkönjohtavuudet lähtivät nousuun keväällä 21 ja vuoden 211 loppupuolella taso oli koko vesimassassa noin 5 6 ms/m. Kolmisopessa lähtevässä vedessä ja Tuhkajoessa sähkönjohtavuus oli keskimäärin noin 4 ms/m. Jormasjärven syvännepisteellä todettiin hieman yli 5 ms/m olevia arvoja ensimmäisen kerran vuoden 21 lokakuussa, suurimmat arvot (n. 18 ms/m) kevättalvella 211 ja sen jälkeen taso on ollut 9 12 ms/m (Kuva 3). Nuasjärven pintakerroksessa sähkönjohtavuus oli noin 3 ms/m ja pohjan läheisyydessä talvella suurimmillaan 17 ms/m edellisvuosien tapaan. Nuasjärveen on päätynyt myös Mondo Minerals Oy:n kaivosalueelta tulevat sulfaattipitoiset vedet, mutta kyseisten vesien johtaminen vesistöön päättyi vuoden 21 aikana. Korkeat sähkönjohtavuuden arvot johtuvat pääasiassa sulfaatti- ja natriumpitoisuuksien noususta. Sulfaatti on peräisin malmista ja kaivoksella käytetyistä kemikaaleista ja natrium ph:n säätöön käytetystä lipeästä. Salmisen alusvedessä maalis-joulukuussa 211 sulfaattipitoisuus oli 8 1 mg/l ja Kalliojärvessä noin 4 5 mg/l (Kuva 3). Kuormituksen pienentymisen vuoksi päällysvedessä sulfaattipitoisuus on laskenut sähkönjohtavuuden tapaan huhtikuusta 211 lähtien siten, että Salmisessa pitoisuus on ollut loppuvuodesta tasoa 1 2 mg/l ja Kalliojärvessä 8 11 mg/l. Molemmissa järvissä luontainen aikaisempi taso on noin 1 2 mg/l. Kalliojoen suulla sulfaattipitoisuus vaihteli välillä 26 5 mg/l ja kaivoksen yläpuolella Korentojoessa välillä 2 6 mg/l. Kärsälammen jälkikäsittely-yksiköltä lähtevässä vedessä sulfaattipitoisuus oli vuoden 211 toisella puolivuosijaksolla keskimäärin 6 mg/l. Kolmisopessa sulfaattipitoisuus on ollut koko vesimassassa kesästä 211 lähtien tasoa 2 mg/l ja Jormasjärven keskiosalla noin 3 4 mg/l (Kuva 3). Jormasjärven Talvilahdessa sulfaattia oli hieman enemmän kuin keskiosalla, mutta pohjoisosassa taso oli syksyllä sama kuin keskiosalla. Normaalisti luonnonvesissä ei juuri ole sulfaattia, mutta tällaisella malmialueella vesistössä on luonnostaan hieman sulfaattia, noin 5 mg/l. Vesistöä alaspäin mentäessä sulfaatin pitoisuus laski niin, että Nuasjärvessä taso oli syksyllä koko vesimassassa noin 5 mg/l, korkeimmillaan maaliskuussa pohjan läheisyydessä 59 mg/l johtuen ilmeisesti pääosin Mondo Minerels Oy:n vielä vuonna 21 johdetuista jätevesistä. Kokonaisrikin pitoisuudet ovat olleet samaa tasoa kuin sulfaatista lasketun sulfaattirikin pitoisuudet eli rikki on käytännössä sulfaattirikkiä. 7 Copyright Pöyry Finland Oy

12 8 sähkönj. ms/m Salminen SO 4 mg/l Salminen sähkönj. ms/m Kalliojärvi SO 4 mg/l Kalliojärvi sähkönj. ms/m Kolmisoppi SO 4 mg/l Kolmisoppi sähkönj. ms/m Jormasjärvi Jor3 SO 4 mg/l Jormasjärvi Jor Kuva 3 Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v Copyright Pöyry Finland Oy

13 Salmisen ja Kalliojärven natriumpitoisuus lähti nousuun keväällä 21. Suurimmillaan pitoisuudet olivat vuonna 211 Salmisen alusvedessä tasoa 3 4 mg/l ja Kalliojärven alusvedessä 15 2 mg/l (Kuva 4). Myös natriumpitoisuus kääntyi laskuun kesällä 211 etenkin Salmisen ja lievemmin myös Kalliojärven päällysvedessä. Joulukuussa 211 natriumpitoisuus oli Salmisessa noin 3 mg/l ja Kalliojärvessä noin 25 mg/l. Alusvedessä pitoisuus on laskenut vain vähän. Kalliojoen suulla natriumpitoisuus vaihteli välillä 7 18 mg/l ja Korentojoessa 1 8 mg/l. Kolmisopessa natriumpitoisuus oli suurimmillaan syksyllä 211 tasoa 8 1 mg/l, Jormasjärven Talvilahdella <2 mg/l ja Jormasjärven keskiosalla 1 12 mg/l. Vuonna 29 natriumia oli vedessä yleisesti noin 1 2 mg/l. 9 Na mg/l Salminen Na mg/l Kalliojärvi Na mg/l Kolmisoppi Na mg/l Jormasjärvi Jor Kuva 4 Natriumpitoisuus Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v Kloridipitoisuudet olivat Salmista ja Kalliojärveä lukuun ottamatta alueen luonnonvesille tyypillistä tasoa <1 2 mg/l. Salmisessa ja Kalliojärvessä oli kloridia noin 2 17 mg/l suurimmillaan kesällä ja syksyllä Salmisen alusvedessä. Kiintoaine ja sameus Salmisen ja Kalliojärven alusvedessä kaivosvesien vaikutus on nostanut kiintoainepitoisuuksia ja sameusarvoja kesästä 21 lähtien, mutta loppuvuodesta 211 arvot ovat laskeneet, sameusarvot tasolle 2 FTU ja kiintoainepitoisuudet tasolle 1 2 mg/l (Kuva 5). Päällysvedessä arvot ovat laskeneet lähes tavanomaiselle tasolle. Kalliojoessa kiintoainepitoisuus oli 1 4 mg/l paitsi kevättalvella ja keväällä 9 2 mg/l. Muilta osin kiintoainepitoisuudet ja sameusarvot ovat olleet pääasiassa pieniä ja tavanomaista tasoa, koholla satunnaisesti esim. järvisyvänteissä. Kolmisopessa kiintoainepitoisuus oli suurimmillaan alle 3 mg/l ja sameus 2,5 FTU. Copyright Pöyry Finland Oy

14 Sameus FTU Salminen Sameus FTU Kalliojärvi Kiintoaine mg/l Salminen Kiintoaine mg/l Kalliojärvi Kuva 5 Veden sameus ja kiintoainepitoisuus Salmisessa ja Kalliojärvessä v Veden väri ja humuspitoisuus Alueen vedet ovat tyypillisesti hyvin tummia ja humuspitoisia, mitä kuvastavat mm. Korentojoen arvot COD Mn 22 4 mg/l ja väriarvot mg/l Pt. Salmisessa ja Kalliojärvessä humuksen määrä on vaihdellut vuosina paljon ja ollut alimmillaan noin 1 mg/l. Humuspitoisuuksia laski veden happamoitumisen aiheuttama humuksen saostuminen. Loppuvuodesta 211 arvot ovat olleet tasoa mg/l, mikä on samaa tasoa kuin ennen kaivostoimintaa. Kolmisopessa COD Mn -arvo olivat vuonna 211 lähes tavanomaista tasoa, noin 2 25 mg/l. Vesistöä alaspäin mentäessä pitoisuudet laskivat siten, että Nuasjärvessä taso oli noin 1 11 mg/l. Veden väriarvot noudattelivat pääpiirteissään COD Mn -arvoja. Useita Salmisen ja pari Kalliojärven näytettä jouduttiin suodattamaan värimääritystä varten näytteiden sameuden vuoksi, joten tulokset eivät ole täysin vertailukelpoisia. Kolmisopessa väriarvot olivat 13 2 mg Pt/l ja Nuasjärvessä noin 6 mg Pt/l. Jormasjärven alusvedessä esiintyi ajoittain kohonneita väriarvoja heikon happitilanteen johdosta kohonneiden rautapitoisuuksien vuoksi. Ravinteet ja rehevyys Salmisen ja Kalliojärven alusvedessä typpipitoisuus on noussut tasolta 5 1 µg/l Salmisessa tasolle 3 4 µg/l ja Kalliojärvessä tasolle 2 25 µg/l (Kuva 6). Salmisessa suurimmat pitoisuudet mitattiin kesällä 211 ja Kalliojärvessä loppuvuodesta 211. Alusveden typestä vähintään noin puolet on ollut ammoniumtyppeä vuonna 211. Päällysvedessä typpipitoisuus on kasvanut selvästi vähemmän kuin alusvedessä kevättalvella 211 todettuja korkeita pitoisuuksia lukuun ottamatta. Kaivoksen proses- Copyright Pöyry Finland Oy

15 sivedessä typpipitoisuus oli loppuvuodesta 211 noin 2 4 µg/l ja nousi Kärsälammesta lähtevässä vedessä marraskuussa 211 tasolle µg/l. Kolmisopessa typpipitoisuus on kasvanut tasolta 4 6 µg/l tasolle 6 8 µg/l (Kuva 6). Jormasjärven syvännepisteellä typpipitoisuus on vaihdellut pääasiassa välillä 3 6 µg/l ilman selvää kehityssuuntaa. Nuasjärvessä päällysvedessä typpipitoisuus oli vuonna 211 tasoa 33 4 µg/l, mutta alusvedessä esiintyi ajoittain korkeampia pitoisuuksia (maks. 53 µg/l) (liite 2.8). Päällysveden touko-lokakuun keskimääräiset typpipitoisuudet olivat järvipisteillä edellisvuosien tasoa tai pienempiä lukuun ottamatta Kalliojärveä, jossa kokonaistypen pitoisuus kasvoi, mutta ammoniumtypen määrä pieneni myös siellä selvästi edellisvuodesta (Taulukko 2). Korentojoessa kokonaistyppipitoisuus vaihteli vuonna 211 välillä µg/l ja Kalliojoessa välillä 5 11 µg/l. Alusvedessä korkeimmat kokonaisfosforin pitoisuudet on todettu Salmisessa vuosina 28 ja 29 ja Kalliojärvessä vuonna 211 hapettomuuden seurauksena (Kuva 6). Salmisessa ja Kalliojärvessä fosforia on saostunut ajoittain pois vesifaasista happamuuden seurauksena. Vuonna 211 pitkään jatkunut alusveden hapettomuus on nostanut fosforipitoisuuksia satunnaisesti etenkin Kalliojärvessä. Muilta osin fosforipitoisuuden vaihtelu on ollut tavanomaista eikä selviä kehityssuuntia ole havaittavissa. Jormasjärven pohjan läheisyydessä fosforipitoisuus on ollut ajoittain koholla heikon happitilanteen seurauksena (Kuva 6). Fosforipitoisuus laski vesireitin alaosaa kohden ollen vuonna 211 touko-lokakuussa Salmisessa keskimäärin 35 µg/l, Kalliojärvessä 24 µg/l, Jormasjärvessä µg/l ja Nuasjärvessä 15 µg/l (Taulukko 2). Touko-lokakuun keskimääräinen fosforipitoisuus oli Salmisessa reheville, Kalliojärvessä ja Kolmisopessa ja Nuasjärvessä lievästi reheville ja Jormasjärvessä karuille vesille tyypillistä tasoa. Kasviplanktonin määrää kuvaava a-klorofyllipitoisuus oli Salmisessa vuosina avovesikauden keskiarvona 1 µg/l, kun se kahtena edellisenä vuotena on ollut 2 3 µg/l (Kuva 7, Taulukko 2). Laskua selittänee mm. ph:n aleneminen ja tuottavan vesikerroksen pienentyminen. Myös Kalliojärvessä ja Kolmisopessa a-klorofyllipitoisuus laski selvästi vuonna 21, mutta palautui lähes edellisvuosien tasolle vuonna 211. Etenkin Kalliojärvessä ph oli alhainen kesällä 21. Jormasjärvessä ja Nuasjärvessä a- klorofyllipitoisuus on laskenut vuoden 28 jälkeen tasaisesti. Avovesikauden keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet olivat vuonna 211 reheville vesille tyypillisiä Salmisessa, Kalliojärvessä ja Kolmisopessa ja muilla pisteillä lievästi rehevää tasoa paitsi Jormasjärven keskiosalla karua tasoa. 11 Copyright Pöyry Finland Oy

16 12 Copyright Pöyry Finland Oy Salminen kok.n µg/l Salminen kok.p µg/l Kalliojärvi kok.n µg/l Kalliojärvi kok.p µg/l 29 Kolmisoppi kok.n µg/l Kolmisoppi kok.p µg/l Jormasjärvi Jor kok.n µg/l Jormasjärvi Jor kok.p µg/l Kuva 6 Ravinnepitoisuudet Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v

17 Taulukko 2 13 Keskimääräiset ravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet Oulujoen vesistöalueen järvihavaintopaikolla pintakerroksessa touko-lokakuussa v Kok.N NH 4 -N NO 2 +NO 3 -N Eo.N Eo.N Kok.P PO 4 -P a-klorof. µg/l µg/l µg/l µg/l % µg/l µg/l µg/l Salminen Kalliojärvi , Kolmisoppi , Jormasjärvi, Jor ,2 - Talvilahti , , ,5 Jormasjärvi, Jor , , , ,8 Nuasjärvi , , , ,5 chl-a µg/l Salminen chl-a µg/l Kalliojärvi chl-a µg/l Kolmisoppi chl-a µg/l Jormasjärvi Jor Kuva 7 Klorofylli-a:n pitoisuus Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v Vaakasuora viiva kuvaa avovesikauden keskiarvoa. Copyright Pöyry Finland Oy

18 Alueen järvissä tuotantoa rajoittava tekijä oli epäorgaanisten ravinteiden suhteen perusteella pääsääntöisesti fosfori tai jompikumpi ravinteista. Salmisessa myös typpi oli usein rajoittava ravinne. Loppukesästä molempien ravinteiden puute muodostui paikoin rajoittavaksi (Kuva 8). Salmisessa mm. alhainen ph on voinut rajoittaa leväkasvua. Eo.N µg/l P rajoittaa Salminen Kalliojärvi Kolmisoppi Jormasjärvi 5 Jormasjärvi 3 N tai P rajoittaa N rajoittaa Nuasjärvi PO 4 -P µg/l 14 Kuva 8 Tuotantoa rajoittava ravinne avovesikaudella (touko-lokakuu) 211 pintakerroksessa (1 m) Oulujoen suunnalla. (Eo.N = NO 2 + NO 3 + NH 4 -N). Metallit Kaivoksen tuotantotoiminnan muututtua jatkuvaksi vuonna 21 Salmisen ja Kalliojärven mangaanipitoisuudet nousivat voimakkaasti keväällä 21 kaivoksen prosessivesien vaikutuksesta (Kuva 9). Salmisen alusvedessä mangaanipitoisuus oli vuonna 211 tasoa µg/l ja Kalliojärvessä µg/l. Päällysveden mangaanipitoisuus laski molemmissa järvissä huomattavasti kesällä 211 kuormituksen pienennyttyä. Loppuvuonna 211 päällysveden mangaanipitoisuus oli Salmisessa noin 2 6 µg/l ja Kalliojärvessä noin 7 12 µg/l. Sekä Salmisessa että Kalliojärvessä mangaanipitoisuus on laskenut myös alusvedessä, mutta lasku on ollut melko vähäistä ja pitoisuudet ovat edelleen huomattavan suuria. Korentojoessa mangaanipitoisuus vaihteli vuonna 211 välillä µg/l ja Kalliojoessa µg/l. Kolmisopessa mangaanipitoisuus on laskenut kesän 21 tasolta 17 µg/l joulukuun 211 tasolle 8 µg/l, kun ennen kaivostoimintaa mangaanipitoisuus oli noin 2 µg/l (Kuva 9). Jormasjärven Talvilahdella alusveden mangaanipitoisuus oli korkeimmillaan kesällä 211, mutta oli lokakuussa samaa tasoa (11 µg/l) kuin ennen kaivostoimintaa. Jormasjärven syvännepisteellä mangaanipitoisuus on ollut pääosin tavanomainen; pohjan lähellä ajoittain korkea heikon happitilanteen seurauksena (Kuva 9). Nuasjärven päällysvedessä mangaanipitoisuus oli <1 µg/l ja alusvedessä suurimmillaan talvella noin 56 µg/l. Mangaanin LC 5 -arvo vesikirpuille (Daphnia magna) on 21 vuorokauden altistusajalla 57 µg/l ja kirjolohelle 28 vuorokauden altistusajalla noin 29 µg/l eräiden tutkimusten mukaan (Nikunen ym. 2). Mangaanipitoisuus ylitti vesieliöstölle haitallisena pidettävän tason Salmisessa ja Kalliojärvessä vuosina yleisesti ja loppuvuodesta 211 enää järvien alusvedessä. Copyright Pöyry Finland Oy

19 15 Mn µg/l Salminen Fe µg/l Salminen Mn µg/l Kalliojärvi Fe µg/l Kalliojärvi Mn µg/l Kolmisoppi Fe µg/l Kolmisoppi Mn µg/l Jormasjärvi Jor3 Fe µg/l Jormasjärvi Jor Kuva 9 Mangaani- ja rautapitoisuus Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v Copyright Pöyry Finland Oy

20 Pienten tummavetisten vesistöjen rautapitoisuudet ovat tyypillisesti korkeita, kuten myös Talvivaaran alueen vesissä. Salmisessa ja Kalliojärvessä alusveden rautapitoisuus nousi syksyllä 211 johtuen ilmeisesti järvissä pidempään jatkuneesta hapettomuudesta (Kuva 9). Joulukuussa rautapitoisuus oli alusvedessä noin 4 mg/l. Salmisen ja Kalliojärven päällysveden rautapitoisuuksissa ei ole havaittavissa suuria muutoksia eikä myöskään Kolmisopen ja Jormasjärven rautapitoisuuksissa. Jormasjärven vähähappisessa alusvedessä rautaa oli ajoittain selvästi enemmän. Nuasjärvessä rautapitoisuus oli µg/l korkeimmillaan pohjan läheisyydessä. Alumiinipitoisuudet vaihtelivat välillä <25 43 µg/l. Poikkeuksen muodosti Salmisen päällysveden maaliskuun pitoisuus 16 µg/l, jolloin myös ph oli hyvin alhainen (4,4) ja olosuhteet mm. kaloille toksiset. Kalliojoessa sekä Jormasjärvessä ja sen alapuolisessa vesistössä pitoisuudet olivat <3 µg/l ja Jormasjoessa ja Nuasjärvessä <2 µg/l. Alumiinin pitoisuudet ovat pääosin alueen purovesille tyypillistä tasoa, joka on noin 2 25 µg/l (Lahermo, ym. 1996). Nikusen (2) mukaan pienin havaittavan vaikutuksen pitoisuus (LOEC) vesikirpuille on 32 µg/l ja LC 5 kirjolohelle on 56 µg/l. Pitoisuus 32 µg/l ylittyi maaliskuussa Salmisen päällysvedessä ja hieman myös Kolmisopen-Tuhkajoen alueella. Mustaliuskealueen vesissä metallipitoisuudet ovat tyypillisesti koholla. Kalliojoesta Kuusijoen alapuolelta on ympäristöhallinnon Hertta-tietokannan mukaan käytettävissä vain yhden näytteen ( ) tulokset ennen kaivostoiminnan aloittamista. Kyseissä näytteessä oli nikkeliä 1 µg/l, sinkkiä 15 µg/l, kuparia 1 µg/l ja koboltin pitoisuus oli alle määritysrajan. Vuoden 27 tarkkailussa (n=3) keskimääräinen nikkelin pitoisuus oli 42 µg/l ja sinkin pitoisuus 61 µg/l (liite 4.1). Nikkelipitoisuus on ollut Salmisessa ja Kalliojärvessä pääsääntöisesti määritysrajaa (5 µg/l) pienempi. Yksittäisissä näytteissä on esiintynyt lievästi määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia, Salmisessa suurimmillaan 13 µg/l ja Kalliojärvessä 15 µg/l (Kuva 1). Kalliojoen suulla nikkelipitoisuus on pienentynyt ja vaihdellut vuonna 211 välillä µg/l (liite 2.3 ja 4.1). Korentojoessa nikkelipitoisuus on ollut alle määritysrajan tai sen tuntumassa (liite 2.3). Kolmisopessa nikkelipitoisuus on ollut 3 14 µg/l ollen korkeimmillaan kaivoksen rakennustöiden aikana vuosina 28 ja 29. Vuoden 211 aikana pitoisuus on laskenut, loppuvuonna tasolle 3 4 µg/l (Kuva 1). Jormasjärvessä nikkelipitoisuus on ollut pääosin tasoa 1 2 µg/l. Lähinnä alusveden yksittäisissä näytteissä esiintyi vuonna 211 korkeampia pitoisuuksia, Talvilahdella noin 5 µg/l ja syvännepisteellä noin 4 µg/l. Jormasjärven alapuolella nikkelipitoisuus vaihteli välillä <5 14 µg/l. Sinkkipitoisuus vaihteli Salmisessa ja Kalliojärvessä melko paljon, mutta loppuvuotta kohden pitoisuudet laskivat alle määritysrajan 1 µg/l. Suurimmillaan pitoisuudet olivat vuonna µg/l. Kalliojoen suulla sinkkipitoisuus vaihteli välillä µg/l ja Korentojoessa välillä <1 22 µg/l (liite 2.3). Kalliojokeen tulee kaivosvesien lisäksi vesiä mm. Kuusijoen kautta sekundäärikasan rakentamistyömaalta ja Kuusilammen kuivatusvesiä. Kolmisopessa sinkkipitoisuus on ollut suurimmillaan 4 5 µg/l, kun se loppuvuodesta 211 oli alle 1 µg/l. Jormasjärvessä esiintyi kohonneita sinkkipitoisuuksia talvella pohjan läheisyydessä (12 13 µg/l), mutta loppuvuodesta pitoisuudet olivat tasoa 3 45 µg/l. Nuasjärvessä sinkkipitoisuudet olivat määritysrajaa pienempiä, vain pohjan lähellä talvella hieman koholla. Nikkelin LC 5 -arvo vesikirpuille (Daphnia magna) on 21 vuorokauden altistusajalla 13 µg/l ja kirjolohelle 28 vuorokauden altistusajalla 5 µg/l eräiden tutkimusten mukaan Copyright Pöyry Finland Oy 16

21 (Nikunen ym. 2). Sinkin LC 5 -arvo vesikirpuille (Daphnia magna) on 21 vuorokauden altistusajalla 16 µg/l ja kirjolohelle 28 vuorokauden altistusajalla 35 µg/l (Nikunen ym. 2). Nikkelipitoisuus ylitti kirjolohelle haitallisena pidettävän tason muutamissa näytteissä Kalliojoessa, Kolmisopessa ja Kolmisopesta lähtevässä vedessä sekä Tuhkajoessa tammikuussa. Sinkkipitoisuus oli vesieliöstölle haitallista tasoa kutakuinkin samoissa näytteissä kuin nikkeli. Nikkelipitoisuudet eivät ylittäneet em. vesikirpuille haitallista pitoisuutta. Koboltin ja kuparin pitoisuudet olivat pääosin määritysrajaa pienempiä tai sen tuntumassa vuonna 211. Suurimmat koboltin pitoisuudet (5,7 7 µg/l) todettiin Salmisessa ja Jormasjärven Talvilahden syvänteessä. Kuparia todettiin vain yksittäisissä näytteissä, noin 3 µg/l talvella Salmisessa ja Kalliojärvessä. 17 Ni µg/l Salminen Ni µg/l Kalliojärvi Ni µg/l Kolmisoppi Ni µg/l Jormasjärvi Jor Kuva 1 Nikkelipitoisuus Salmisessa, Kalliojärvessä, Kolmisopessa ja Jormasjärvessä v Arseenin, kadmiumin, kromin, elohopean, antimonin ja vanadiinin pitoisuudet olivat alle määritysrajan tavanomaisissa velvoitetarkkailunäytteissä. Maalis- ja kesäkuun lisätutkimusten yhteydessä tehtyjen tarkempien määritysten mukaan em. metallien pitoisuudet olivat enimmäkseen pieniä (liitteet 3.1 ja 3.3). Bariumpitoisuudet olivat suurimmillaan kesäkuussa Salmisen ja Kalliojärven välivedessä ja Tuhkajoessa (87 17 µg/l). Pitoisuudet laskivat vesistön alaosaa kohden ja Jormasjärvessä taso oli 8 2 µg/l ja Nuasjärvessä pääosin <1 µg/l. Alueen purovesille tyypillinen bariumpitoisuus on noin 1 µg/l (Lahermo, ym. 1996). Uraanipitoisuudet olivat pieniä, suurimmillaan Salmisen pintakerroksessa maaliskuussa,75 µg/l (liite 3.1). Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen mukaan ympäristölaatunormit (AA-EQS) sisämaan pintavesille aritmeettisena vuosikeskiarvona ovat: kadmium,8,25 µg/l veden kovuusluokasta riippuen, elohopeaa,5 µg/l, lyijy 7,2 µg/l sekä nikkeli 2 µg/l. Metallien ympäristönlaatunormi on annettu Copyright Pöyry Finland Oy

22 liukoiselle pitoisuudelle. Arvioitaessa seurantatuloksia suhteessa ympäristönlaatunormiin voidaan asetuksen mukaan ottaa huomioon a) metallien ja metalliyhdisteiden luonnolliset taustapitoisuudet b) veden kovuus, ph tai muut veden laadun parametrit, jotka vaikuttavat metallien biosaatavuuteen. Asetuksessa nikkelille annettu luontainen taustapitoisuus on 1 µg/l eli raja-arvoksi tulee näin 21 µg/l. Kadmiumille raja-arvoksi tulee taustapitoisuus huomioiden,1 µg/l (kovuusluokat 1 ja 2). Kohteissa, joissa pitoisuudet ovat geologisista sysitä korkeita, voidaan asiantuntija-arviolla poiketa taustapitoisuuden arvoista. Ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla ympäristönlaatunormi voidaan ylittää, jos muu osa pintavedestä on kyseisen arvon mukainen. Kalliojoen suun ja Tuhkajoen välillä sekä ajoittain Jormasjärven alusvedessä nikkelin pitoisuus ylitti em. raja-arvon. Talvivaaran vesinäytteiden metallipitoisuudet ovat edellä mainituissa kohteissa yhtä näytettä lukuun ottamatta kokonaispitoisuuksia, joten niitä ei voida suoraan verrata em. liukoisille pitoisuuksille annettuihin raja-arvoihin. Kadmiumin ja elohopean määritysrajat Talvivaaran tavanomaisissa velvoitetarkkailunäytteissä ovat korkeampia kuin EQS-raja-arvot. Vuonna 211 tehdyissä lisäselvityksissä määritysrajat olivat pienempiä ja niiden perusteella kadmiumin EQS-arvo ylittyi viikolla 9 Kolmisopessa (,19 1,58 µg/l), Tuhkajoessa (1,29 µg/l) ja lievemmin Salmisessa (,18,29 µg/l) (liite 3.1) sekä viikolla 26 Kolmisopessa ja Tuhkajoessa (,37,61 µg/l) ja lievästi Jormasjärvessä (,11,23 µg/l) (liite 3.3). Kadmiumpitoisuudet eivät ilmeisesti johdu ainakaan yksinomaan kaivostoiminnasta ja ovat yksittäisiä mittauksia, kun raja-arvo on vuosikeskiarvolle. Lyijypitoisuudet olivat raja-arvoa pienempiä Vuoksen vesistöalue Tässä luvussa käsitellään reitti Ylä-Lumijärvi Lumijoki Kivijärvi Laakajärvi Kiltuanjärvi. Syyskuussa 211 tarkkailupisteitä lisättiin Laakajärveen ja Kiltuanjärveen. Vuoksen vesistöalueella sijaitsevat pienet lammet käsitellään luvussa 3.4. Järvien kerrostuneisuus ja happitilanne Vuoksen suunnalla lämpötilakerrostumista oli havaittavissa Kivijärven syvännepisteillä (Kiv2) kesällä ja joulukuussa (Kiv2 ja Kiv3), lievästi Laakajärven keskiosalla (Laa4) ja myös Kiltuanjärvessä syyskuussa. Kerrostuneissa järvissä happitilanne oli alusvedessä yleensä huono, Laakajärvessä välttävä ja Kivijärvessä Lumijoen edustalla (Kiv3) oli joulukuussa hapetonta. Muutoin happitilanne vaihteli välttävästä hyvään. Kaivokselta ei tule juurikaan suoranaista happea kuluttavaa kuormitusta, mutta kaivosvedet vaikuttavat olosuhteisiin (kerrostuminen) siten, että edellytykset happitilanteen heikentymiselle lisääntyvät. Happipitoisuuden trendi on lievästi laskeva Ylä-Lumijärvessä, Kivijärven pohjoisosassa ja Laakajärvessä Kivijoen edustalla (Kuva 11). Happitilanne on kuitenkin ollut pääasiassa vähintään tyydyttävä, lähinnä ajoittain kevättalvella välttävä. Selvimmin happitilanne on heikentynyt Kivijärven alusvedessä kesästä 211 lähtien. Copyright Pöyry Finland Oy

23 19 happi mg/l Ylä-Lumijärvi happi mg/l Kivijärvi happi mg/l Laakajärvi 9 happi mg/l Laakajärvi Kuva 11 Happitilanne Ylä-Lumijärvessä, Kivijärvessä ja Laakajärvessä v Happamuus, puskurikyky ja veden kovuus Vuonna 27, ennen kaivostoiminnan alkamista, veden ph on ollut Ylä-Lumijärvessä tasoa 6 (Kuva 12). Kesällä 28 Ylä-Lumijärven puskurikyky oli kulunut loppuun ja ph kävi tasolla 4. Syksyn 28 jälkeen alkaliniteettiarvot ovat nousseet lukuun ottamatta vuoden 21 alun lievää notkahdusta prosessivesien johtamisen alettua. Puskurikyvyn ja ph:n nousu tasolle 8 9 vuonna 211 johtui pääasiassa jälkikäsittely-yksikköön syötetystä kalkkimaidosta. Lumijoessa ph on noussut ja oli vuonna 211 tasoa 5,6 7,4 (keskimäärin 6,8.) Kivijärvessä päällysvedessä ph on vaihdellut pääasiassa välillä 5,5 7 ollen yhtäjaksoisesti alimmillaan Lumijoen edustalla syksystä 21 kevättalveen 211, jolloin myös puskurikyky oli enintään välttävä (Kuva 12). Tämän jälkeen ph nousi ilmeisesti jälkikäsittely-yksikköön syötetyn kalkkimaidon vaikutuksesta. Kivijärven alusvedessä ph on ollut tasoa 5 5,5, alimmillaan kesällä ja syksyllä 211 4,8 4,9. Laakajärvessä Kivijoen edustalla puskurikyky on ollut välttävä tai huono ja ph keskimäärin tasoa 5,5 kesästä 21 lähtien. Pisteellä Laakajärvi 1 puskurikyky on ollut pääasiassa välttävä ja ph tasolla 5,5 6. Muilla Laakajärven pisteillä ph oli vuonna 211 tasoa 5,3 5,9 ja puskurikyky pääosin välttävä, ajoittain huono. Laakajärven ph on ollut ajoittain <5 ennen kaivostoimintaa. Kiltuanjärven ph oli syksyllä 211 noin 6. Veden kokonaiskovuus oli vuonna 211 pääosin <,5 mmol/l. Ylä-Lumijärven ja Kivijärven välillä esiintyi yli yhden olevia arvoja, suurimmillaan talvella Ylä-Lumijärvessä 22 mmol/l ja Lumijoessa 11 mmol/l. Kovuusarvoja nostaa veden ph:n nostoon käytetty kalkki jälkikäsittely-yksiköillä. Copyright Pöyry Finland Oy

24 2 Copyright Pöyry Finland Oy Ylä-Lumijärvi ph Ylä-Lumijärvi,,5 1, 1,5 2, alk. mmol/l Kivijärvi 2 4, 4,5 5, 5,5 6, 6,5 7, ph Kivijärvi 2 -,5,,5,1, alk. mmol/l Laakajärvi 9,,2,4,6,8,1,12, alk. mmol/l Laakajärvi 9 4, 4,5 5, 5,5 6, 6, ph Laakajärvi 1,,2,4,6,8, alk. mmol/l Laakajärvi 1 4, 4,5 5, 5,5 6, 6, ph Kivijärvi 1 4, 4,5 5, 5,5 6, 6,5 7, 7, ph Kivijärvi 1,,5,1,15,2, alk. mmol/l Kuva 12 Veden ph ja alkaliniteetti Ylä-Lumijärvessä, Kivijärvessä ja Laakajärvessä v

25 Sähkönjohtavuus, sulfaatti, natrium ja kloridi Kaivoksen suolapitoinen jätevesi on aiheuttanut sähkönjohtavuuden nousun myös Vuoksen suunnalla. Sähkönjohtavuus lähti nousemaan Ylä-Lumijärvessä vuoden 21 alussa ollen korkeimmillaan helmi-maaliskuussa ms/m (Kuva 13). Arvot ovat noin 5-kertaisia luonnontasoon verrattuna. Tämän jälkeen arvot ovat laskeneet selvästi, niin että lokakuussa 211 taso oli 1 ms/m. Kivijärvessä ja Laakajärvessä sähkönjohtavuudessa on nähtävillä sama trendi kuin Ylä-Lumijärvessä, mutta selvästi lievempänä. Sähkönjohtavuus nousi keväällä 21 ja oli Kivijärvessä korkeimmillaan kesällä 211 päällysvedessä tasoa 25 ms/m ja pohjoisosan alusvedessä 6 ms/m. Syksyn 211 aikana sähkönjohtavuus on laskenut päällysvedessä tasolle 8 14 ms/m ja pohjoisosan alusvedessä tasolle 5 ms/m. Lumijoen edustan syvänteessä (Kiv3) alusveden sähkönjohtavuus oli joulukuussa noin 9 ms/m. Laakajärvessä sähkönjohtavuus oli korkeimmillaan kesällä ja syksyllä 211 Kivijoen edustalla noin 35 ms/m (Kuva 13) ja myös keskiosalla pohjan läheisyydessä talvella (32 ms/m). Muualla järvessä taso oli 1 19 ms/m melko tasaisesti koko vesimassassa ja Kiltuanjärvessä noin 6 1 ms/m. Sähkönjohtavuuden kasvu johtuu pääasiassa sulfaatti- ja myös natriumpitoisuuksien kasvusta. Ylä-Lumijärvessä sulfaattipitoisuus oli korkeimmillaan maaliskuussa 211 (12 mg/l) ja Kivijärven alusvedessä loppuvuodesta (3 mg/l) (Kuva 13). Kivijärvessä Lumijoen edustalla alusveden sulfaattipitoisuus oli joulukuussa vielä mg/l (liite 2.1). Kuormituksen pienentyessä päällysveden pitoisuudet laskivat loppuvuotta kohden tasolle 1 5 mg/l. Laakajärvessä sulfaattipitoisuus on noussut tasolle 6 15 mg/l ollen korkein Kivijoen edustalla. Kiltuanjärvessä sulfaattia oli mg/l. Natriumpitoisuus noudattelee pääpiirteissään sulfaatin jakaumaa. Myös natriumpitoisuus oli korkeimmillaan (n. 5 3 mg/l) Ylä-Lumijärvessä maaliskuussa 21 ja kääntyi laskuun vuoden 211 lopulla ollen lokakuussa tasolla 15 mg/l (Kuva 14). Kivijärven päällysvedessä natriumpitoisuus laski vuoden 211 loppua kohden tasolle mg/l, mutta pysytteli alusvedessä tasolla 1 2 mg/l. Laakajärvessä natriumpitoisuudet nousivat vielä syksyllä 211 ollen tasoa 2 5 mg/l ja Kiltuainjärvessä alle 1 mg/l. Vuonna 29 natriumia oli vedessä,7 4 mg/l. Kloridipitoisuuksissa nousu oli huomattavasti vähäisempää kuin sulfaatilla. Kloridipitoisuus oli Ylä-Lumijärvessä tasoa 2 13 mg/l, Lumijoessa 1,5 11 mg/l, Kivijärvessä 2 8 mg/l, Laakajärvessä,6 1 mg/l ja Kiltuanjärvessä noin,6 mg/l. 21 Copyright Pöyry Finland Oy

26 22 sähkönj. ms/m Ylä-Lumijärvi SO 4 mg/l Ylä-Lumijärvi sähkönj. ms/m Kivijärvi 1 SO 4 mg/l Kivijärvi 1 sähkönj. ms/m Kivijärvi 2 SO 4 mg/l Kivijärvi sähkönj. ms/m Laakajärvi 9 SO 4 mg/l Laakajärvi sähkönj. ms/m Laakajärvi 1 SO 4 mg/l Laakajärvi Kuva 13 Sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus Ylä-Lumijärvessä, Kivijärvessä ja Laakajärvessä v Copyright Pöyry Finland Oy