Liite 5. Kasvatustoiminnalle laaditun virtaus- ja kuormitusmallinnuksen raportti

Transkriptio

1 Pantone 300

2

3 SISÄLTÖ 1. TOIMINNAN TARKOITUS, TAUSTA JA PERUSTELUT LAITOKSEN SIJAINTI JA OIKEUS VESIALUEEN KÄYTTÖÖN ALUEEN KAAVOITUS SUUNNITELTU TOIMINTA JA KUORMITUS Päästöt Kemikaalit ja niiden varastointi Jätehuolto VESILAIN MUKAISET RAKENTEET JA TOIMINTA PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PARAS KÄYTÄNTÖ (BEP) 7 7. KALANKASVATUS SUHTEESSA VESIENHOIDON SUUNNITTELUUN YMPÄRISTÖN TILA JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN Alueen virtausolot Alueelle tuleva ravinnekuormitus Veden laatu Kasviplankton ja perifyton Vesikasvillisuus Pohjaeläimistö ja sedimentti Kalasto ja kalastus LUONNONSUOJELUALUEET JA HANKKEEN VAIKUTUKSET NIIHIN ALUEEN KÄYTTÖ JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU Vesinäytteenotto Kasviplanktonnäytteenotto Pohjaeläintarkkailu Raportointi ASIANOSAISET...29 VIITTEET LIITTEET: Liite 1. Kasvatusalueen asemapiirros Liite 2. Vesialueen omistajan suostumus alueen käyttöön hakemuksen mukaiseen toimintaan Liite 3. Natura-arviointi Liite 4. Kesän 2015 vedenlaatutulokset

4 Liite 5. Kasvatustoiminnalle laaditun virtaus- ja kuormitusmallinnuksen raportti

5 Vesiosasto/HA Kirjenumero 286/17 KOETOIMINTAILMOITUS JA VESILAIN MUKAINEN LUPAHAKEMUS OFFSHORE FISH FINLAND OY:N KOEMUOTOISELLE KALANKASVATUSTOIMINNALLE ASIA Koeluontoinen kalankasvatustoiminta Eurajoen ja entisen Luvian kunnan edustan ulkomerialueella sekä vesilain mukainen lupa kasvatustoimintaan liittyville rakenteille. HAKIJA Offshore Fish Finland Oy 1. TOIMINNAN TARKOITUS, TAUSTA JA PERUSTELUT Koemuotoisen toiminnan taustalla on alueelle suunniteltu suurempi kalankasvatuslaitos, jonka YVAmenettely on selostusvaiheessa. Koemuotoisella toiminnalla pyritään selvittämään allasrakenteen ja ankkuroinnin toimivuus tulevaisuuden hankintoja varten sekä altaiden ja verkkokassien käyttäytyminen ulkomeren ankarissa ja todellisissa kasvatusolosuhteissa, joista ei ole Suomen olosuhteissa vielä kokemuksia. Itämeren aallokko on terävämpää kuin valtamerien maininki, mikä rasittaa kasvatuslaitteistoja eri tavalla. Koeluontoisella toiminnalla selvitetään myös kalojen käyttäytymistä ja sopeutumista ulkomeriolosuhteisiin ja ruokintalaitteiston toimivuutta etävalvonnan kautta. Kalan kysyntä ja suosio on kasvanut Suomessa tasaisesti, mutta kasvaneeseen kysyntään on jouduttu vastaamaan ulkomailla viljelyllä kalalla, jonka määrä ylittää kotimaisen kalantuotannon jo selvästi (Ympäristöministeriö 2014). Kotimaisen kalanviljelytuotannon kestävä kasvu ja kehitys halutaan turvata, ja lähtökohtana on elinkeino- ja ympäristöpolitiikan yhteensovittaminen. Elinkeinotoiminta ei saa heikentää vesien tilaa ja sen vuoksi uusi toiminta ohjataan alueille, joilla se ei vaaranna vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa asetettujen tavoitteiden saavuttamista ja, että toiminta aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa vesialueen muulle käytölle. Tästä johtuen merialueelle sijoittuva kalankasvatus tulee lisääntyvässä määrin ohjautumaan ulkomerelle parempien virtaus- ja laimennusolosuhteiden vuoksi. Saaristoalueet ovat herkkiä lisääntyvälle ravinnekuormitukselle, koska veden vaihtuvuus on vähäisemmän vesisyvyyden ja suojaisuuden vuoksi heikompaa ja ne ovat luontaisestikin ulkomerialuetta ravinteikkaampia. Kansallisessa vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa kalankasvatukselle parhaiten soveltuvat alueet onkin sijoitettu avomerelle ja saariston ulko-osiin. Avomerelle on mahdollista sijoittaa suuria tuotantoyksiköitä niin, että ympäristö kestää kuormituksen. (03 ) PL 265, Tampere

6 2 Tässä asiakirjassa käsiteltävä koemuotoinen kalankasvatustoiminta tulee toimimaan pilottiluontoisena kokeena, jossa selvitetään kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman käytännön toimeenpanomahdollisuuksia ja luodaan edellytyksiä kotimaisen kalanviljelyelinkeinon ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävälle kasvulle. Mikäli YVA-menettelyssä oleva kalankasvatushanke toteutuu, turvataan sillä myös kalanjalostamon nykyiset työpaikat ja muodostetaan lisäksi uusia. 2. LAITOKSEN SIJAINTI JA OIKEUS VESIALUEEN KÄYTTÖÖN Toiminta on suunniteltu sijoittuvan Eurajoen ja entisen Luvian kunnan edustan ulkomerialueelle, jossa vallitsee Selkämerelle tyypilliset ulkomeriolosuhteet. Vesisyvyyttä kasvatusalueen lähiympäristössä on metriä ja veden vaihtuvuus on avoimuuden ansiosta tehokasta. Lähimpiin saariin on etäisyyttä 2-4 km. Saaret ovat asumattomia luotoja. Alueen etäisyys rannikosta on noin 10 kilometriä. Eurajoen ja entisen Luvian kunnan edustan merialue koostuu varsin kapeasta saaristovyöhykkeestä, jossa vesisyvyyttä on suurella osalla aluetta 5 metriä tai vähemmän. Ulkosaaristo on sisäsaaristoa syvempää ja avoimempaa merialuetta. Ulkomeri alkaa jo 10 km etäisyydellä rannikosta. Toisaalta vesisyvyys kasvaa hitaasti ulkomerta kohti ja 20 metrin syvyys saavutetaan vasta noin kilometrin etäisyydellä rannikosta. Suunniteltu kasvatusalue sijaitsee Luvian ja Eurajoen kuntien rajalla, noin kymmenen kilometrin etäisyydellä rannikosta ja noin kaksi kilometriä Iso-Pietarin saaresta etelään Metsähallituksen hallinnoimalla yleisellä vesialueella (kiinteistöt ja ). Kasvatusalueen keskipisteen ETRSTM35FIN koordinaatit ovat: N , E Kasvatusalueen sijainti on esitetty kuvassa 2.1. Metsähallitus on antanut Offshore Fish Finland Oy:lle suostumuksen vesialueen käyttöön vesiviljelyä varten tietyin ehdoin. Selvitys tästä on liitteenä 2. Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (Kuva 2.2) perusteella hankealue soveltuu hyvin vesiviljelyyn.

7 3 Kuva 2.1. Kasvatusalueen sijainti yleiskartalla. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012, Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015)

8 4 Kuva 2.2. Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (Ympäristöministeriö 2014, lisäykset Sweco Ympäristö Oy, 2016). 3. ALUEEN KAAVOITUS Hankealueella on voimassa Satakunnan maakuntakaava. Maakuntakaava on vahvistettu Maakuntakaavan keskeisin oikeusvaikutus on, että se on ohjeena laadittaessa tai muutettaessa kunnan yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole osoitettu kasvatusalueelle erityisiä maankäytön ohjauksen tarpeita. Kasvatusalueella ei ole voimassa yleiskaavaa. 4. SUUNNITELTU TOIMINTA JA KUORMITUS Koetoimintailmoitus koskee kaksi kasvatuskautta kestävää toimintaa ( ). Koetoiminta tapahtuu ajalla ja Kalat perataan kasvatuskauden loppuun

9 5 mennessä ja ohjataan jatkojalostukseen sekä myyntiin KalaValtanen Oy:n kalanjalostamolle Poriin. Toimintaan ei liity talvisäilytystä. Laitoksella kasvatettava kalamäärä on kg ja kasvatukseen tarvittava rehumäärä on kg rehukertoimella 1,1. Rehussa on 0,80 % fosforia ja 6,5 % typpeä, jolloin rehun sisältämä ravinnemäärä on vuositasolla 880 kg fosforia ja 6600 kg typpeä. Ruokintapäiviä kertyy arviolta 138 kappaletta ja rehumäärä on tällöin 797 kg päivässä. Laitoksella tullaan kasvattamaan siikaa ja kirjolohta, ja kasvatus tapahtuu kahdessa altaassa, jotta eri kalalajit voidaan kasvattaa erillään (ks. kpl 5). 4.1 Päästöt Kalankasvatuksessa vesistöön päätyvät ravinteet muodostuvat kalojen ruokinnan myötä, joten kuormituksen suuruus on enemmän riippuvainen kalojen ruokintaan käytetyn rehun määrästä/rehukertoimesta kuin kasvatetusta kalamäärästä. Kasvatustoiminnan ominaispäästöarvot lasketaan vähentämällä vuosittain käytettävän rehun ravinnemäärästä kalan lisäkasvuun sitoutunut ravinnemäärä ja jakamalla näin saatu erotus kalan vuotuisella lisäkasvulla. Kasvatetussa kalassa on 0,40 % fosforia ja 2,75 % typpeä. Kun vuotuinen lisäkasvu on kg ja kasvatukseen käytettävä rehumäärä rehukertoimen 1,1 mukaisesti kg, kasvatustoiminnasta aiheutuva ravinnekuormitus mereen on typen osalta 27 kg päivässä ja fosforin osalta 3 kg päivässä. Vuositasolla kuormitus on 3850 kg typpeä ja 480 kg fosforia. Kalankasvatuksessa ei hyödynnetä melurasitetta aiheuttavia laitteita, kuten ilmastimia. Laitokselle tuleva ja lähtevä liikenne on vähäistä, joten liikennemelun määrä lähiympäristössä ei juuri eroa tavanomaisesta tasosta. Toiminannasta ei aiheudu lämpökuormitusta. Joissakin tapauksissa kalankasvatuslaitoksista saattaa levitä ympäröivälle vesialueelle rehusta peräisin olevia rasvoja, jotka vettä kevyempinä muodostavat veden pinnalle tyynillä säillä veden pinnalla näkyvän kalvon. Rasvakalvon mahdollisesti aiheuttama haitta on lähinnä esteettinen. Kasvatusalueen hyvien virtausolojen ja tuulisuuden vuoksi mahdollisesti muodostuva rasvakalvo ehtii hajota ennen päätymistään saaristoon, jossa lähin vapaa-ajan asutus sijaitsee (Lauri 2016). Kalankasvatustoiminnasta johtuvat hajuhaitat liittyvät kalan voimakkaaseen ominaishajuun, joka saattaa levitä ympäristöön tuulen mukana. Hakemuksen mukaisen laitoksen suunnitellun sijaintialueen lähistöllä ei kuitenkaan ole kiinteistöjä, joille hajuhaitat voisivat muodostaa haittaa. Tuoreen ja elävän kalan käsittelyssä ja siirtelyssä ympäristöön leviävän hajun määrä on vähäisempi. Sen sijaan pilaantuvassa kalassa tai kalajätteessä on erityisen voimakas haju, joka ympäristössä koetaan helposti haittana. Pilaantuvaa kalaa tai kalajätettä ei kuitenkaan laitoksen yhteyteen pääse syntymään, sillä kalojen terveyteen panostetaan ja mikäli kuolleita kaloja pääsee muodostumaan, ne poistetaan verkkosäkistä ennen kuin haittoja ehtii syntyä. 4.2 Kemikaalit ja niiden varastointi Kalankasvatuksen verkkoaltaita käsitellään tarpeen mukaan hyväksytyllä antifouling valmisteella (esim. Aqua-net). Valmistetta käytetään verkkoaltaiden kyllästämiseen ja sen kulutus on arviolta 200

10 6 kg vuodessa. Altaiden käsittely tapahtuu alihankintatyönä, joten aineita ei varastoida kasvatuslaitoksella. 4.3 Jätehuolto Laitoksella kuolleita kaloja muodostuu arviolta 1 % kasvatetusta kalamäärästä, eli noin 1000 kg. Kuolleet kalat kerätään talteen mahdollisimman nopeasti ja niiden säilytys tapahtuu KalaValtanen Oy:n omistamassa kelluvassa umpisäiliössä. Säiliö tyhjennetään tarpeen mukaan ja sisältö toimitetaan biojätteen keräykseen. Kalankasvatuksessa kalojen ruokinnassa syntyvät tyhjät pakkaustuotteet toimitetaan energiajätteeksi. Jätteiden säilytys tapahtuu KalaValtanen Oy:n Iso-Lampoorin huoltoyksikössä ja kuljetuksesta huolehtii paikallinen jätehuoltoyrittäjä. Toiminnassa ei synny vaarallisia jätteitä. Kasvatustoiminnan yhteydessä ei synny perkuujätettä. Kalojen perkuu tapahtuu KalaValtanen Oy:n kalankäsittelylaitoksella Porissa. Ennen Poriin siirtoa kalat verestetään kasvatuslaitoksella, mutta verestysjätteet kerätään kokonaisuudessaan umpisäiliöön Porin kalankäsittelylaitokselle kuljetettavaksi. 5. VESILAIN MUKAISET RAKENTEET JA TOIMINTA Kalankasvatustoiminta tapahtuu mereen sijoitettavassa pyöreissä verkkoaltaissa (2 kpl). Altaan halkaisija on 32 m, syvyys 10 m, pinta-ala 804 m 2 ja tilavuus 8040 m 3. Esimerkki allasrakenteesta on esitetty kuvassa 4.1. Verkkokassien kehikko tulee olemaan muovia ja verkkomateriaali nailonia tai polyetyleenitereftalaattia (PET). Ruokintalaitteistona käytetään Arvotecin valmistamaa ruokinnanohjausjärjestelmää, jossa on etävalvonta ja etäohjausmahdollisuus. Ruoka johdetaan verkkoaltaaseen putkea pitkin Betten -tyyppiseltä ruokintalaitteelta, johon mahtuu rehua 2500 kg kerralla. Ruokinta tapahtuu automatisoidusti. Kasvatuslaitoksella käydään tarpeen mukaan (päivittäin) tarkastamassa laitteiden toimivuus. Kasvatuskassien ja ruokintalaitteiston ankkurointi tapahtuu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ankkurit tulevat olemaan riittävän suuria ja niitä tulee olemaan riittävän monta, jotta kassien paikallaan pysyminen on taattu kovallakin myrskytuulella.

11 7 Kuva 5.1. Esimerkki allasrakenteesta (Akva Group). 6. PARAS KÄYTTÖKELPOINEN TEKNIIKKA (BAT) JA YMPÄRISTÖN KANNALTA PARAS KÄYTÄNTÖ (BEP) Kalojen verkkoallaskasvatukseen ei ole saatavilla vesiensuojelutekniikkaa, joten ympäristönsuojelua voidaan edistää verkkoallaskasvatuksessa BEP-periaatteen mukaisesti (Ympäristöministeriö 2013). Kalojen ruokinnassa käytetään automaattiruokintatekniikkaa. Laitteiden toimivuus tarkistetaan mahdollisuuksien mukaan päivittäin. Verkkokassien kunnosta ja kalojen hyvinvoinnista huolehditaan säännöllisesti. Kasvatuksessa noudatetaan ympäristön kannalta parhaita käytäntöjä liittyen rehujen ravinnemääriin, rehukertoimen pienentämiseen, rehujen annosteluun sekä laitoksen ja kalojen hoitoon. Päästöjä rajoitetaan ensisijaisesti pyrkimällä mahdollisimman pieneen rehukertoimeen. Rehun yliannostelua vältetään ja ruokinnassa käytetään pölyttömiä rehuja. Ympäristösuojelua edistetään laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla. Rehukerrointa saadaan ulkomerellä laskettua parempien kasvatusolosuhteiden ansiosta. Ulkomeriolosuhteet ovat kalojen kannalta vähemmän stressaavat, jolloin elintoimintoihin ja uimiseen kohdennettava energiamäärä on pienempi ja suurempi osa tästä on käytettävissä kasvuun.

12 8 7. KALANKASVATUS SUHTEESSA VESIENHOIDON SUUNNITTELUUN Kalankasvatusaseman ympäristön merialueen vedenlaatu on luokiteltu vesienhoidon toisella suunnittelukaudella kokonaisuudessaan hyvään ekologiseen tilaan (vesimuodostumat Luvian ulkosaaristo sekä Rauman-Luvian avomeri) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Luvian ulkosaariston vesimuodostuman ekologinen luokitus perustuu suppeaan aineistoon. Biologisten tekijöiden (pohjaeläimet, klorofylli) tila on hyvä, fysikaalis-kemiallinen tila on hyvän ja erinomaisen rajalla, näkösyvyyden (välttävä) heikentäessä laatua. Rauman-Luvian avomeren ekologinen tila luokittui samoin biologisten tekijöiden (pohjaeläimet, kasviplankton) mukaisesti hyvään tilaan. Fysikaalis-kemiallinen tila on ravinnetason perusteella hyvän ja tyydyttävän rajalla, näkösyvyyden nostaessa luokan hyvään (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelman 2015 mukaan Kalankasvatuksen kuormitusta tulee vähentää erityisesti niillä alueilla, joilla ekologinen tila on hyvää huonompi, tai tila uhkaa heikentyä kalankasvatuksen kuormituksen johdosta, ja joilla vesistöjen tilaa voidaan parantaa kalankasvatuksen kuormituksen alentamisella. Näin ollen alueelle suunniteltava uusi kuormittava kalankasvatukseen liittyvä elinkeinotoiminta tulee suunnata kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman mukaisille kalankasvatukseen soveltuville alueille, eikä hanke ole tämän tavoitteen kanssa ristiriidassa. Vesienhoitosuunnitelman tavoitteena on estää merialueen ekologista tilaa heikkenemästä. Tässä asiakirjassa kyseessä oleva koemuotoinen kalankasvatus ei muodosta riskiä vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden toteutumiselle. Asialle on listattu lisäperusteita luvussa 8. Kasvatuksen vesistövaikutuksia tullaan tarkkailemaan koetoiminnan aikana. Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelma on ladattavissa osoitteesta: FI/Vesi/Vesiensuojelu/Vesienhoidon_suunnittelu_ja_yhteistyo/Vesienhoitoalueet/KokemaenjokiSaar istomeriselkameri/vesienhoitosuunnitelma_ja_taustaselvitykset/kokemaenjoensaaristomerenselkameren_vesi% %29 8. YMPÄRISTÖN TILA JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN 8.1 Alueen virtausolot Selkämeren alueella esiintyvä meriveden resultanttivirtaama kulkee rannikon suuntaisesti pohjoiseen. Nopeus voi vaihdella paljon ja virtaussuunta voi kääntyä ajoittain päinvastaiseksi. Vedenkorkeudet vaihtelevat korkeusjärjestelmässä N2000 seuraavasti: - ylävesi HW N cm - keskiylävesi MHW N cm - keskivesi MW N cm - keskialivesi MNW N cm - alivesi NW N cm

13 9 Vedenkorkeustiedot perustuvat Rauman mareografin tietoihin vuosilta Suunnitellun kalankasvatusalueen päävirtaussuunta on aina rannikon suuntaisesti kohti etelää tai pohjoista (Liite 5). Kasvatusalueelle tehdyn virtausmallinnuksen perusteella pintavirtausnopeus on noin 10 cm/s ja syvemmällä noin 8 cm/s. Veden vaihtuvuus on siten tehokasta ja hankkeen mukaisesta toiminnasta aiheutuva kuormitus laimentuu alueella tehokkaasti. Etelän-lounaan puoleisilla tuulilla virtaussuunta on koko vesimassassa pohjoiseen. Syvemmällä virtaus noudattaa syvyyskäyriä ja kääntyy kasvatusalueen pohjoispuolella luoteeseen. Eri syvyyskerrosten virtausnopeudet eivät juuri poikkea toisistaan. Pohjois-luoteistuulilla pintavirtauksen suunta on kohti etelää, mutta syvemmällä kulkeva virtaus on päinvastainen kauempana rannikosta. Lähempänä 10 m syvyyskäyrää ja rannikkoa syvempi virtaus kääntyy kohti itää ja lopulta etelää. Syvempien vesikerrosten virtausnopeus on pintavirtausta pienempi. 8.2 Alueelle tuleva ravinnekuormitus Kalankasvatuslaitoksen sijaintipaikan läheisyydessä ei sijaitse pistekuormittajia. Valtaosa rannikon edustalle tulevasta kuormituksesta on peräisin hajakuormituksesta. Hajakuormitus painottunee kevät- ja syysylivalumakausiin sekä lisääntyvässä määrin talveen. Yleisesti tarkastellen mantereelta tuleva kuormitus "suodattuu" saaristovyöhykkeellä ennen avomerta (Kiirikki ym. 2004). Voimakkaimmillaan valuma-alueelta tulevan kuormituksen vaikutukset ovat sisäsaaristossa. Rannikkovesien kasviplanktonbiomassa ja muu kasvillisuus sitoo ravinteita. Suuri osa mantereelta tulevasta ravinnekuormituksesta hyödynnetään perustuotannossa ennen avomerta. Saaristovyöhyke myös hidastaa veden vaihtuvuutta. Suurimpia Luvian edustalle laskevia uomia, joista on olemassa kuormitusarvioita, ovat Laupjärvenoja ja Harjajuopa. Peltovaltaisten alueiden läpi kulkeva Harjajuopa laskee mereen Luvian saariston eteläosassa sijaitsevan Iso-Lampoorin pohjoispuolella. Harjajuopaan johdettiin vuoteen 2009 asti Luvian kunnan jätevedet, jotka nykyisin johdetaan Porin Luotsinmäen puhdistamolle. Laupjärvenoja laskee Iso-Lampoorin niemestä katsottuna hieman pohjoisempaan Luvian edustalle Laitakarinlahteen. Lisäksi Luvian edustalle laskee muutamia muita suurempia ojia ja kuormitusta tulee myös ns. lähivalumaalueilta (välialueet) (Taulukko 8.3). Vuosina Luvian edustalle laskevien pienempien uomien yhteenlaskettu typpikuormitus oli keskimäärin 95,5 t/a ja fosforikuormitus keskimäärin 3,97 t/v (VEMALA, malliversio 1). Näiden lisäksi Eurajoelta ja Lapinjoelta tulevan kuormituksen vaikutus saattaa ajoittain näkyä myös suunnitellulla kasvatusalueella saakka. Eurajoen suisto sijaitsee Luvian merialueen eteläpuolella ja sen suistoalueelle laskee myös Lapinjoki. Eurajoelta ja Lapinjoelta tuleva kuormitus oli vuosina typen osalta yhteensä keskimäärin 966 t/a ja fosforin osalta 32 t/a (VEMALA, malliversio 1). Kokemäenjoelta tuleva kuormitus oli vuosina typen osalta t/a ja fosforin osalta 386 t/a (VEMALA, malliversio 1). Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailun mukaan Kokemäenjoen vaikutus ei kuitenkaan tavallisesti ulotu Luvian edustan merialueelle saakka (mm. Alajoki 2016). Eteläisen Selkämeren alueella syntyvä pistekuormitus on pääasiassa peräisin teollisuudesta ja muusta yritystoiminnasta erityisesti fosforin osalta (Rautio ym. 2009). Luvian edustan saaristoaluetta kuormittaa myös kalankasvatus, joka on kuitenkin 2000-luvulla vähentynyt voimakkaasti ja luvun tasosta (taulukko 8.1). Vuosina kalankasvatuksessa muodostunut typpikuormitus oli keskimäärin 5,7 t/a ja fosforikuormitus keskimäärin 0,7 t/a (Alajoki 2015). Vuosina

14 10 kalankasvatuksessa muodostunut kuormitus oli typen osalta 16 t/a ja fosforin osalta 2,1 t/a, eli kuormitus on vähentynyt huomattavasti. Kalankasvatuksen kuormituksen vesistövaikutukset ovat tarkkailujen perusteella nykyisin varsin vähäisiä (mm. Alajoki 2015). Selkämeren alueen kokonaiskuormitus oli vuosina keskimäärin t/a typpeä ja 613 t/a fosforia (Räike ym. 2015, taulukko 8.1). Taulukko 8.1. Luvian ja Eurajoen edustalle kohdistuva ravinnekuormitus sekä Selkämeren kokonaiskuormitus. Kuormittaja Fosfori kg/a 34. Eurajoki Lapinjoki Sassilanjuovan valuma-alue V028 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue V026 Välialue Laupjärvenojan valuma-alue V024 Välialue Lammaskoskenojan valuma-alue V022 Välialue 645 Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) 15 Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue 737 Kalankasvatus/Luvian edustan merialue 2111 Selkämeren kokonaiskuormitus Typpi kg/a Aikajakso (keskiarvo) Lähde VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA VEMALA TVO Vuosikertomus 2015 Alajoki, 2015 Alajoki, 2015 Räike ym Hankkeen vaikutukset Luvian ja Eurajoen edustan merialueelle tulevaan kuormitukseen Yllä kuvattu ravinnekuormitus poikkeaa luonteeltaan ja vaikutuksiltaan oleellisesti hankkeen kalankasvatuslaitoksen kuormituksesta. Kuormitus muodostuu rannikolla tai rannikon läheisyydessä saaristossa (kalankasvatus) ja kulkeutuu siitä rannikon läpi kohti pohjoista tai ulkomerta. Samalla kuormitus suodattuu saaristovyöhykkeellä ennen ulkomerta (Kiirikki ym. 2004). Tämä tarkoittaa sitä, että mantereelta ja pistemäisiltä kuormituslähteiltä lähtevä kuormitus ei ole sama asia kuin kalankasvatuslaitokselle ja sen lähi- ja kaukovaikutusalueelle tuleva kuormitus. Toisaalta hankkeen mukainen kalankasvatus tulee sijoittumaan ulkomerelle, mistä kuormitus kulkeutuisi pääasiassa eteläpohjoissuuntaisesti laimentuen vaikeasti havaittavaksi jo alle 2 km etäisyydellä kasvatusalueesta (kpl 8.2). Kalankasvatuslaitoksen kuormitus ei siten suodattuisi ja laimentuisi saaristossa, kuten muu alueelle kohdistuva kuormitus, vaan se laimentuisi jo ennen saaristoon päätymistään ja kuormitus sekoittuisi ulkomerialueen vesimassaan päätymättä saariston puolelle lainkaan. Näin ollen koemuotoisessa kalankasvatustoiminnassa muodostuvan ravinnekuormituksen suhteuttaminen ja vertailu Luvian ja Eurajoen edustan merialueelle tulevaan kuormitukseen on keinotekoista. On myös huomioitava, että eri lähteiden kuormitus muodostuu sijainniltaan eri alueilla ja siten myös niiden vaikutukset sijoittuvat eri alueelle. Toisaalta merialueen rehevyyskehitystä tarkasteltaessa on nykytilassakin vaikea erotella tietyn kuormittavan tekijän osuutta nykytilanteeseen. Oleellista on tässä tapauksessa tuoda eri hankkeen mukainen kuormitus suuruusluokaltaan esille vertailtuna muuhun alueelle tulevaan kuormitukseen. Suunniteltu koemuotoinen kalankasvatustoiminta nostaa Eurajoen ja Luvian edustan merialueelle kohdistuvaa ravinnekuormitusta fosforin osalta 1,2 % ja typen osalta alle 0,5 %. Näin ollen hanke ei

15 11 merkittävästi lisää Luvian ja Eurajoen edustan merialueelle kohdistuvaa kokonaiskuormitusta ja sen vaikutukset jäävät paikallisiksi, kuten seuraavissa kappaleissa on kuvattu. 8.3 Veden laatu Suunnitellun kasvatusalueen ja sen lähiympäristön veden laatua selvitettiin aiemman havaintoaineiston puuttuessa vesinäytteenotoin kesän 2015 aikana. Näytteitä otettiin viideltä havaintopaikalta (Kuva 8.1) kerran kuukaudessa kesä-elokuun aikana. Näytteenotto toteutettiin standardimenetelmin ja näytteet analysoitiin KVVY:n FINAS-akkreditoidussa laboratoriossa. Näytteet otettiin pinnan- (1 m) ja pohjanläheisestä (p-1m) vedestä. Näytteistä analysoitiin happipitoisuus (vain pohjanläheinen vesi), sameus, typpi- ja fosforipitoisuus sekä a-klorofyllipitoisuus (syvyydeltä 2 x näkösyvyys). Näytteenoton yhteydessä havaintoasemilta mitattiin näkösyvyys, kokonaissyvyys sekä veden lämpötila näytteenottosyvyyksiltä. Kuva 8.1. Kesän 2015 esitarkkailun vesinäytteenottopisteiden sijainti. Peruskarttarasteri: Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15, Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015. Kesällä 2015 toteutetun tutkimuksen tulokset osoittivat suunnitellun kasvatusalueen ja sen lähialueen vesien olevan kirkkaita ja vähäravinteisia (Liite 4). Havaintoasemien välillä ei todettu merkittäviä

16 12 eroja. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 7-20 µg/l, ollen kuitenkin pääasiassa alle 13 µg/l. Vain yksittäisellä havaintokerralla Iso-Pietarin saaren läheisyydessä sijaitsevalla asemalla V6 mitattiin 20 µg/l pitoisuus. Rehevyystasoa voidaan luonnehtia fosforitulosten perusteella karuksi. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Korkein typpipitoisuus mitattiin eteläisimmältä havaintoasemalta V8. Ravinnepitoisuudet vastasivat keskimäärin sekä typen (242 µg/l) että fosforin (11,2 µg/l) osalta hyvää ekologista tilaa, ylittäen erinomaisen tilan raja-arvon (kok.p 11 µg/l, kok.n 230 µg/l, Aroviita ym. 2012) etenkin fosforin osalta vain niukasti. Selvää trendiä ravinnetason kehittymisessä ei ollut kesän aikana todettavissa. Kohonneita ravinnepitoisuuksia ei todettu pohjallakaan, lukuun ottamatta yksittäistä havaintoa (33 µg/l) asemalla V6, jossa samanaikaisesti myös päällysvedessä mitattiin kohonnut pitoisuus. Kyseisellä havaintokerralla vesipatsas oli pinnasta pohjaan lähes tasalämpöinen, joten on mahdollista, että voimakas tuuli on sekoittanut fosforipitoista vettä alemmista vesikerroksista pintaan. Kyseisellä hetkellä vesi oli kirkasta. Myös levämäärä oli hyvin niukka, sillä klorofyllipitoisuus oli vain 1,3 µg/l. Sameus vaihteli kesän aikana kaikki asemat huomioiden välillä 0,53 1,6 FNU, eli vesi oli hyvin kirkasta. Suurimmat näkösyvyydet mitattiin kesäkuussa, jolloin näkösyvyys vaihteli välillä 5,8 7,2 m. Heinäkuussa näkösyvyys oli 4 m ja elokuussa 3,5 m. Ekologisessa luokittelussa näkösyvyys vastasi keskimäärin hyvää tilaa. Happitilanne oli pohjanläheisessä vedessä kaikilla asemilla ja kaikilla havaintokerroilla hyvä. Lämpötilan perusteella vesimassa kerrostui vain lievästi, etenkin matalimmilla asemilla V6 (kokonaissyvyys 13,8 15,5 m) ja V7 (kokonaissyvyys 10,5 12,7 m). Hankkeen vaikutukset veden laatuun YVA-menettelyssä olevalle, huomattavasti suurempaa kalamäärää koskevalle hankkeelle tehtiin vuonna D mallinnus, jossa selvitettiin alueen virtausolosuhteita ja kalankasvatuksessa muodostuvan kuormituksen vedenlaatuvaikutuksia sekä kuormituksen laimenemista/kulkeutumista ympäröivällä merialueella riippuen virtaus- ja tuulioloista (Liite 5). Mallinnuksessa arvioitiin lähinnä vaikutuksia ympäröivän alueen ravinnepitoisuuksiin (typpi ja fosfori), sekä pohjalle sedimentoituvaa ravinnemäärää. Mallinnus toteutettiin kg ja kg lisäkasvumäärälle (YVA-prosessin hankevaihtoehdot 1 ja 2). Virtaus- ja tuuliolosuhteet laskettiin vuosien 2010, 2011 ja 2012 avovesikauden säätietojen avulla. Mallilaskelmissa huomioitiin lisäksi mm. veden suolaisuus ja lämpötila. Vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin havainnollistettiin tarkemmin kahden kilometrin etäisyydelle kohdealueen keskipisteestä asetetuilla ns. aikasarjapisteillä. Mallinnuksessa arvioitiin kalankasvatuksen vaikutuksia kokonaistyppipitoisuuksiin ja kokonaisfosforipitoisuuksiin, joista fosfori jaettiin liukoiseen osaan (PO 4-P) sekä kolmeen eri nopeudella laskeutuvaan partikkeleihin sitoutuneeseen fraktioon. Kuormitus sijoitettiin mallinnuksessa kohdealueen keskipisteen ympärille 4 hehtaarin alueelle 0-7 m syvyydelle. Koetoiminnassa kyse on kg lisäkasvusta, josta muodostuu kuormitusta kg ruokintamäärällä typen osalta 27 kg päivässä ja fosforin osalta 3 kg päivässä. Vuositasolla kuormitus on 3850 kg typpeä ja 480 kg fosforia. Mallinnuksessa käytetyt kuormitusmäärät olivat pienemmässä hankevaihtoehdossa (VE1) fosforin osalta 5253 kg/a ja 38 kg/d sekä typen osalta kg/a ja 313 kg/d. Koetoiminnassa muodostuva kuormitus on vain noin 8-9 % mallinnuksessa käytetystä pienemmän

17 13 hankevaihtoehdon kuormituksesta, eli noin 90 % pienempää. Näin ollen voidaan olettaa, että koetoiminnan vaikutukset ovat samassa suhteessa pienempiä kuin hankevaihtoehdolla VE1. Mallinnuksessa ravinnepitoisuuksien nousun todettiin laitoskoolla t/v olevan keskimäärin suurimmillaan 0,1 µg/l kokonaisfosforin osalta (maksiminousu 1,58 µg/l) ja 2,07 µg/l typen osalta (maksiminousu 35,47 µg/l) tarkasteltaessa 2 km etäisyydellä kohdealueen keskipisteestä sijainneita aikasarjapisteitä ja pinnanläheistä vesikerrosta (0-1 m) (Liite 5). Välivedessä ja pohjan läheisyydessä pitoisuusvaikutukset olivat samaa luokkaa tai vähäisempiä. Hankevaihtoehdolla VE1 todettu maksimaalinen pitoisuuskohoaminen vastaa taustapitoisuuteen suhteutettuna kokonaisfosforipitoisuuden osalta nousua keskimäärin 11 µg/l pitoisuudesta maksimissaan 12,6 µg/l pitoisuuteen. Typen osalta pitoisuuden kohoaminen tarkoittaa muutosta keskimäärin 240 µg/l pitoisuudesta maksimissaan 275 µg/l pitoisuuteen. Toisin sanoen, vaikutukset jäävät mallinnetussa VE1 tilanteessakin varsin vähäisiksi ja vaikeasti havaittaviksi ja koetoiminnasta muodostuvan kuormituksen ollessa yli 90 % pienempää kuin hankevaihtoehdossa VE1, vaikutuksia ei 2 km etäisyydellä laitoksesta enää havaita. Vaikutusten vähäisyys liittyy alueella vallitseviin, kalankasvatuksen kannalta erinomaisiin virtausolosuhteisiin. Mitä suurempaan vesimäärään ravinnekuormitus sekoittuu, sitä vähemmän sillä on vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin. Mallissa arvioitujen keskipitoisuuskenttien avulla arvioitiin vaikutusten laajuutta ja kuormituksen kulkeutumissuuntia (Liite 5). Suurimmat vaikutukset fosforipitoisuuteen (>1 µg/l) todettiin laitoksen ympärillä hankevaihtoehdolla VE1 0,02 0,07 km2 kokoisella alueella. Laajimmillaan vaikutus (> 0,1 µg/l) ulottui fosforipitoisuuden osalta 3,9 km2 kokoiselle alueelle. Suurimmat kokonaistyppipitoisuudet (> 10 µg/l) todettiin laitoksen ympärillä hankevaihtoehdolla VE1 0,08-0,13 km 2 kokoisella alueella ja laajimmillaan laitoksen typpipitoisuutta kohottava vaikutus (> 1 µg/l) ulottui 27,5 km 2 kokoiselle alueelle. Olettaen, että koetoiminnan vaikutukset ovat 90 % pienempiä kuin hankevaihtoehdon VE1, voidaan arvioida vaikutusten ulottuvan fosforin osalta maksimissaan 0,4 km2 kokoiselle alueelle ja typen osalta maksimissaan 2,8 km2 kokoiselle alueelle. Ravinteiden kulkeutumissuunta oli mallinnuksessa pintakerroksen osalta tuulen suunnasta ja virtauksista riippuen pääasiassa pohjoiseen tai etelään ja lounaaseen rannikon muotoa seuraten. Syvyydellä 3-5 m ja 9-11 m kulkeutuminen suuntautui pohjois-koilliseen ja etelä-luoteeseen kuitenkin siten, että isompi osa kuormituksesta kulkeutui pohjois-koilliseen. Eteläsuuntaisten tuulten ollessa alueella yleisempiä, kuormitus kulkeutui kaikissa tarkastelluissa vesikerroksissa useammin pohjoiseen, mutta sekoittui suurempaan vesimäärään kuin päinvastaisessa tilanteessa. 8.4 Kasviplankton ja perifyton Avomerellä ainoa tuottava eliöryhmä on kasviplankton. Perustuotannon taso vaihtelee kausittain voimakkaasti. Olkiluodon edustan merialueella tehtyjen tutkimusten mukaan voimakkainta kasviplanktontuotanto on tavallisesti keväällä piilevien ollessa yleisin lajiryhmä (mm. Turkki 2013). Tuotannon taso laskee loppukesää kohti ja lajisto monipuolistuu. Kasviplanktonin laskennallisen biomassan perusteella vedet voidaan jakaa Heinosen (1980) mukaan eri rehevyysluokkiin (taulukko 8.2). Luokitus on ensisijaisesti makeille vesille tarkoitettu, mutta sitä sovelletaan myös merialueen rehevyystason arvioinnissa.

18 14 Taulukko 8.2. Kasviplanktonin biomassan mukainen rehevyysluokittelu (Heinonen 1980). Luokka Ultraoligotrofinen Oligotrofinen (karu) Alkava rehevöityminen Mesotrofinen Eutrofinen (rehevät vedet) Hypereutrofinen (erittäin rehevät) Biomassa mg/l alle 0,20 0,21 0,50 0,51 1,00 1,01 2,50 2,51 10,0 yli 0,0 Kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista voidaan yleisesti todeta, että kasvatuksesta aiheutuva ravinnekuormitus voi aiheuttaa purkuvesistössä lievää rehevöitymistä, mikä voi näkyä limoittumisen ja leväkasvun lisääntymisenä verrattuna tilanteeseen, jossa kalankasvatusta alueella ei olisi. Suunnitellun kasvatusalueen kasviplanktonyhteisöä tutkittiin kesällä Tutkimuksen toteutti Zwerver Oy yhteistyössä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kanssa. Näytepaikkojen sijainti (kuva 8.2) on merkitty karttaan tunnuksin N1 ja N2. Kuva 8.2. Kasviplanktonnäytepisteiden sijainti. Kasvatusalue on merkitty kartalle violetilla värillä. Talvisäilytysalue ja näytepaikka V11 eivät liity tähän hankkeeseen. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012) Näytepisteen N1 -näytepaikan kasviplanktonbiomassat olivat alhaisia (Zwerver 2015). Lajisto kuvasti niukkaravinteista, fosforirajoitteista vettä. Levälajeja oli niukalti ja se koostui vain taksonista

19 15 (sis. kokoluokat). 3-5 lajia muodostivat yhdessä puolet biomassasta, joka myös kuvastaa melko matalaa diversiteettiä. Picoplanktonia (< 2 µm kokoiset taksonit) oli runsaasti, samoin molekulaarista typpeä hyväksi käyttäviä Aphanizomenon flos-aquae -sinileviä heinä-elokuussa. Tämän lajin ei ole todettu olevan myrkyllinen Itämeressä (Sivonen ym. 1989). Näytepisteen N2 kasviplankton antoi samoin kuvan niukkaravinteisesta näytepaikasta, jopa vähempiravinteisesta kuin N1. Näytepisteen biomassa oli alhainen kaikilla havaintokerroilla, joskin elokuussa biomassa kasvoi selvästi. Taksonien määrä vaihteli välillä ollen vielä alhaisempi kuin pisteellä N1. Puolet biomassasta muodostui 3-6 taksonista eli lajirikkaus oli matala. Sinileviä oli hiukan vähemmän kuin pisteellä N1. Suunnitellulla kasvatusalueella ei ole toteutettu päällyslevä, eli perifytontarkkailuja. Päällyslevien määrän runsastuminen voi yleisesti tarkasteltuna aiheuttaa haittaa kalankasvatusalueiden läheisyydessä esimerkiksi ranta-alueilla. Suunnitellun kasvatusalueen vesisyvyys on kuitenkin niin suuri, ettei päällyslevien tarkkailu alueella tuo hyödyllistä tietoa, sillä lähimpiin saariin tai luotoihin on etäisyyttä noin 2-3 km. Lähimmät tarkkailut on suoritettu Luvian saaristossa, Luvian edustan merialueen kalankasvatuslaitosten tarkkailuun liittyen (Alajoki 2015). Alueen tulokset eivät ole sovellettavissa ulkomerialueeseen, sillä saaristossa ravinnetaso on ulkomerta korkeampi, jolloin myös perifytonkertymät voivat olla suurempia. Tässä yhteydessä kuitenkin tarkastellaan tarkkailun uloimpien asemien perifytonkertymiä, minkä avulla voidaan saada peruskäsitys alueen päällysleväkertymien suuruudesta. Perifytonin määrälle ei ole virallista luokittelua. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että luonnontilaisilla vesialueilla limoittuminen on vähäistä ja perifytontulos jää merialueilla tällöin alle tason 1,0 mg/m2. Kohtalaisen alhaisena voidaan pitää vielä tasoa 1-3 mg/m 2. Edellistä selvempänä limoittumista voidaan pitää, kun tulos ylittää 3 mg/m 2. Tulokseen vaikuttaa ravinnetason lisäksi mm. tuulen nopeus ja suunta. Vuosina perifytonkertymät ovat olleet luokkaa 1,5 5,4 mg/m 2. Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että limoittuminen on ollut Luvian edustan ulkosaaristossa vähäistä tai kohtalaista. Hankkeen vaikutukset kasviplanktoniin ja perifytoniin Kalojen ruokinnan myötä muodostuva ravinnekuormitus tarjoaa lisäresursseja perustuotannolle, joka avomerellä tarkoittaa kasviplanktonia. Jos levien määrä kasvaa, kasvaa myös pohjalle sedimentoituvan aineksen määrä. Mallinnustulosten perusteella ravinnekuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden ansiosta nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan olevan koetoiminnalla hyvin lieviä. Levätuotannon runsastumisen voidaan olettaa olevan todennäköistä noin hehtaarin kokoisella alueella laitoksen ympärillä, mikä tarkoittaa aluetta, jossa fosforipitoisuuden odotetaan kokoavan yli 1 µg/l ja typen yli 10 µg/l, perustuen mallinnuksessa ilmoitettuihin pinta-aloihin, jotka on suhteutettu koetoiminnasta syntyvään 90 % pienempään kuormitukseen (Liite 5). Kasviplanktonia säätelevät kuitenkin monet muutkin tekijät kuin ainoastaan ravinteiden määrä, kuten esimerkiksi eläinplanktonin laidunnus. Runsas eläinplanktonkanta, joka koostuu pääosin suurikokoisesta lajistosta, pystyy tehokkaasti rajoittamaan kasviplanktontuotantoa.

20 16 Koetoiminnan vaikutukset eivät ulotu pinnoille kiinnittyvään perifytoniin tai pinnoille kiinnittyviin rihmaleviin, sillä lähimmille luodoille on matkaa yli 2 km. Asiaa on käsitelty enemmän kappaleessa 8.4. Kasvatuslaitoksen läheisyydessä arvioidun noin hehtaarin kokoisella alalla mahdollisesti runsastuva kasviplanktonin määrä voi kasvattaa sedimentaatiota, joka puolestaan voi lisätä hapenkulutusta pohjalla hajotustoiminnan kiihtymisen kautta ja voi teoriassa vaikuttaa pohjan happiolosuhteisiin. Hyvät virtausolosuhteet kuitenkin kompensoivat tilannetta ja turvaavat hapen saannin pohjalla. 8.5 Vesikasvillisuus Hankealueen lähellä on kartoitettu vedenalaista luontoa VELMU-hankkeessa (Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) vuosina Lisäksi kalankasvatusaseman lähialueella Luvian saariston Natura-alueen ulko-osissa kartoitettiin vedenalaista kasvillisuutta syksyllä 2015 (Vahteri 2016) (kuva 8.4Kuva 8.3). Velmu-hankkeessa on suoritettu myös mallinnuksia punaleville ja rakkoleville suotuisista alueista. Vuonna 2015 alueella toteutetuissa vedenalaisen kasvillisuuden inventoinnissa (Vahteri 2016) havaittiin kaikilla tutkituilla linjoilla esiintyvän hyväkuntoiset rakkoleväkasvustot (Fucus vesiculosus) (peittäaudoinella vyys ruuduilla 0,5-95 % välillä), joissa kaikissa esiintyi aluskasvillisuutena punanukkaa ( spp.). Kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt on yksi tärkeimmistä Itämeren luontotyypeistä ja arvioitu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi Selkämeren alueella. Rakkolevävyöhyke rajautuu yläosassaan yleensä rihmalevävyöhykkeeseen ja voi syvemmälle siirryttäessä vaihettua joko sinisimpukka- tai punaleväluontotyypiksi. Kaikki edellä mainitut ovat omia luontotyyppejään ja luokiteltu silmälläpidettäväksi-vaarantuneeksi Selkämeren alueella. Suojaisilla merenrannoilla rakkolevä saattaa muodostaa yhdessä putkilokasvien kanssa oman luontotyyppinsä. Myös irtonaisen rakkolevän muodostamia yhteisöjä on olemassa (Raunio ym. 2008). Hallinnollisesti edellä mainitut luontotyypit linkittyvät myös Natura 2000-ohjelman luontotyyppeihin, joita käsitellään liitteenä olevassa Natura-arviossa. Tutkituilla linjoilla rihmalevä- ja rakkolevä- sekä punalevävyöhykkeisyys oli selväpiirteistä ja epifyyttien määrä oli vähäinen rakkolevästöllä. Linjoilla Keskimaskali, Iso-Pietari, Jussinkallio ja Säppi 005 ei havaittu merkittäviä lajistollisia eroavaisuuksia, mutta linjalla Fransinkari rakkoleväkasvuston aluskasvillisuus oli runsaampaa ja se koostui pääosin lettiruskolevästä ( Pilayella littoralis), punanukkakasvustoja ei siltä enää löytynyt. Suojaisemmalla paikalla sijaitsevalla linjalla Truutkrunti rehevöityminen oli huomattavissa ja linjalta löytyi myös putkilokasveja levien lisäksi.

21 17 Kuva 8.3. Vuonna 2015 toteutetun vedenalaisen kasvillisuuskartoituksen linjojen sijainnit (Vahteri 2016). Natura-alueet SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015, Maastokarttarasteri Maanmittauslaitos 7/2016. Rakkolevävyöhykettä tarkasteltaessa tässä kartoituksessa sen alarajat ulottuivat sitä syvemmälle mitä pohjoisemmassa linja sijaitsi. Tulosten perusteella avomeren läheisyys näyttää lisäävän alarajan syvyyttä, sillä lähempänä mannerta sijaitsevilla linjoilla Keskimaskali, Fransinkari ja Truutkrunti yhtenäiset rakkolevävyöhykkeet olivat matalammassa vedessä kuin avoimemmilla linjoilla. Laskennallinen rakkolevän määrä oli kuitenkin näillä linjoilla vielä yhtä korkea tai jopa korkeampi kuin avoimemmilla rannoilla. Syvimmillään rakkolevät kasvoivat 6,3 metrissä (Säppi 005) (Taulukko 8.2). Alueen avoimuus ja voimakkaat virtaukset ylläpitävät tutkitun alueen rakkolevävyöhykettä ja monimuotoisuutta.

22 18 Taulukko 8.3. Rakkolevävyöhykkeiden ylä-ja alakasvurajat tutkituilla linjoilla (Vahteri 2016). Rakkolevän alakasvuraja (m) Rakkolevän yläkasvuraja (m) Fransinkari 1,2 4,5 Iso-Pietari 2,4 6,2 Jussinkallio 2,2 5,4 Keskimaskali 1,4 4,0 Säppi 005 2,7 6,3 Truutkrunti 0,4 4,7 Itämeren endeemistä lajia pikkuhaurua ( Fucus radicans) ei havaittu millään linjalla. Rihmaleväyhteisön luontotyyppiin kuuluvia levälajeja (esim. Cladopohora glomerata, Polysiphonia) esiintyi kaikilla linjoilla. Sinisimpukkaa ( Mytilus trossilus) havaittiin melko vähäisissä määrin kaikilta linjoilta 0,5-30 % peittävyydellä (Vahteri 2016). Velmu-hankkeen kartoituksia on kalankasvattamon lähialueilla suoritettu vuosina Lähimpänä kalankasvattamoa oleva sukelluslinja sijaitsee Iso-Pietarin luodon kupeessa noin 4,4, km etäisyydellä ja näin ollen Natura-alueella. Myös Puu-Maskalin luoteis- ja kaakkoispuolella sijaitsevat linjat ovat Natura-alueella. Näitä linjoja sekä kauemmaksi Natura-alueelle sijoittuvia videopisteitä tarkastellaan erikseen tehdyssä Natura-arvioinnissa (Liite 3). Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä sijaitsee kaksi videopistettä, joista toinen sijaitsee laitoksen länsi- ja toinen itäpuolella. Länsipuoleisella videopisteellä pohja koostui pääosin 10-60cm kokoisista kivistä (60 %) ja idänpuoleisella videopisteellä 0,06-2 mm kokoisesta hiekasta (85 %). Etäisyyttä videopisteistä tulee suunnitellulle kalankasvatuslaitokselle noin m. Videopisteillä ei havaittu putkilokasveja. Molemmilla videopisteellä havaittiin rihmamaista levää (tunnistamaton). Länsipuoleisella videopisteellä rihmamaisen levän peittävyys oli 80 % ja idänpuoleisella 1 %. Videopisteiden perusteella vedenalainen kasvillisuus- ja levälajisto on suunnitellun kalankasvatuslaitoksen lähialueella niukka. Rakkolevää ei havaittu. Oletettavasti kalankasvatuslaitoksen alapuolinen pohjan laatu ja vedenalainen kasvillisuus ei eroa videopisteillä havaitusta. Hankkeen vaikutukset vesikasvillisuuteen Itämeren avainlajin rakkolevän esiintyminen kertoo merialueen hyvästä tilasta, sillä rakkolevä tarvitsee runsaasti valoa eikä menesty sen vuoksi sameissa vesissä. Suomen rannikolla rakkoleväkasvustot ovat merkittävästi vähentyneet tai joiltain alueilta jopa kadonneet kokonaan. Viimeisten 50 vuoden aikana luontotyyppi on heikentynyt myös laadullisesti. Selkämerellä ja Merenkurkun alueella rehevöitymisestä aiheutuneet haittavaikutukset ovat toistaiseksi jääneet melko vähäiseksi (Raunio ym. 2008). Myös punaleväyhteisöt kärsivät rehevöitymisestä. Kalankasvattamon tarkastelualueella rakkoleväkasvustot kasvoivat verrattain syvällä, olivat hyväkuntoisia ja niissä oli vain vähän epifyyttejä (päällyslevästö), mikä osaltaan kertoo merialueen hyvästä tilasta. Rehevöitymisen johdosta rakkolevän pinnalle muodostuva päällyslevästö (pääasiassa rihmalevät) varjostaa ja täten hidastaa levän kasvua ja vaikuttaa sen esiintymissyvyyteen. Luvian saaristossa rakkolevän peittävyyksien havaittiin olevan suurempaa avoimilla pohjilla, kuin suojaisilla rannoilla, mikä on havaittu muissakin selvityksissä (esim. Rinne 2014). Suojaisemmilla paikoilla kasvustot olivat myös nuhraantuneempia, mikä osaltaan johtuu aallokkovaikutuksen puuttumisesta sekä heikommasta veden vaihtumisesta. Punaleviä tavattiin kartoitusalueilla ja Velmumallinnusten perusteella punaleville erittäin suotuisaa ja suotuisaa elinympäristöä on verrattain pal-

23 19 jon punaleville sopivilla syvemmillä vesialueilla, joskaan ei suunnitellun kalankasvatusaseman lähialueella. Suunnitellun kalankasvattamon vaikutus vedenalaisen kasvillisuuden tilaan liittyy kalankasvatuslaitoksen kuormituksen mahdolliseen rehevöittävään vaikutukseen. Toiminnan vaikutusalue ei ulotu lähimmille todetuille puna- tai rakkolevästön kasvupaikoille eikä Natura-alueen reunaan. Asia on arvioitu hankevaihtoehdolle VE1 tehdyn mallinnuksen perusteella suhteuttamalla se koetoiminnassa muodostuvaan kuormitukseen (ks kpl. 8.2). Levämäärän, erityisesti rihmalevän runsastumista ei arvioida tapahtuvan epifyyttinä rakkolevästöllä tai punalevävyöhykkeellä, sillä kalankasvattamon välittömällä lähialueella ei VELMU-mallinnusten perusteella ole rakko- ja punalevälle sopivaa pohjaa. Pohjakertymisen eli kuormitusta aiheuttavan sedimentoituvan aineksen määrän lisääntymisen arvioitiin mallinnuksen avulla olevan suurempaa vain aivan laitoksen lähialueella, ja jo 100 metrin etäisyydellä laitoksesta pohjakertyminen jäi vähäiseksi. Koetoiminnasta muodostuvan kuormituksen vaikutus pohjakertymiseen jää huomattavasti malliarvioita vähäisemmäksi ja se rajoittuu aivan kalalaitoksen läheisyyteen, jossa rakkolevää tai punalevää ei kasva. Alueella ei tavata myöskään putkilokasveja. Näiden tietojen valossa kalankasvatuslaitoksen koetoiminnalla ei ole vaikutuksia ulkomeren ja Luvian ulkosaariston vesikasvillisuuteen. 8.6 Pohjaeläimistö ja sedimentti Suunnitellun kalankasvatusaseman alueen pohjaeläimistön tilaa selvitettiin syksyllä 2015 (Iso-Tuisku 2016). Alueelta ei ole aiempia tietoja pohjaeläinyhteisöjen tilasta. Näytteitä otettiin Van Veennoutimella yhteensä neljältä havaintoasemalta kasvatusaseman läheisyydestä (kuva 8.5). Pohjien laatu vaihteli sorasta hiekkaiseen saveen ja näytteenottosyvyys m välillä. Taksoniluvut olivat merialueen syvännealueille tavanomaiset (4-7) pohjaeläintiheyksien vaihdellessa yksilöä/m2. Lajistossa esiintyi veden laadun suhteen vaateliaita lajeja mm. liejukatka Corophium volutator sekä erittäin herkäksi lajiksi luokiteltu valkokatka Monoporeia affinis. Tolerantit lajit amerikansukasmato ( Marenzelleria sp.) sekä liejusimpukka ( Macoma balthica) esiintyivät yhdessä liejukatkan kanssa jokaisella havaintoasemalla. BBI indeksin (Brackish Water Benthic Index) perusteella tutkittujen havaintoasemien pohjaeläinyhteisöjen tila luokittui hyvään ekologiseen tilaan. Rehevyysindeksi MI osoitti pohjien olevan rehevyydeltään keskimääräisiä.

24 20 Kuva 8.4. Kalankasvatuslaitoksen ja tarkkailuasemien sijainti (punaiset renkaat). Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012. Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015. Myös VELMU-hankkeessa on kartoitettu alueen pohjaeläimistöä. Lähin pohjaeläinnäytteenottopaikka sijaitsee noin 2 km pohjoiseen suunnitellusta kalankasvatusasemasta. Kautsky-näytteenottimella sukeltamalla otetuista kovien pohjien litoraalinäytteistä (1 m, 3 m ja 4,5 m) havaittiin mm. leväkatkoja (Gammarus spp), sinisimpukoita ( Mytilus trossilus), idänsydänsimpukoita (Cerastoderma glaucum), sukkulakotiloita ( Hydrobia sp.) sekä leväsiiroja ( Idotea sp.) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Velmu-kartoituksen videopisteillä noin m kalankasvattamon itä- ja länsipuolella on havaittu mm. merirokkoa (Amphibalanus improvisus) sekä sinisimpukkaa (Velmu-karttapalvelu). Kasvatusalueen sedimentistä ei ole tutkimustietoja. Velmu-hankkeen yhteydessä kerätyn aineiston perusteella ulkomerialueen pohjat ovat pääasiassa kovia ja avoimia tuulen ja virtausten vaikutuksille. Ulkomerellä, suunnitellun kalankasvattamon lähi- ja kaukovaikutusalueella sijaitsee todennäköisesti

25 21 enimmäkseen kulkeutumispohjia, mutta syvemmissä painanteissa voi sijaita myös kertymispohjia. Kertymispohjilla sedimentti on laadultaan pehmeämpää ja sisältää runsaammin hienojakoista ainesta, matalammilla alueilla puolestaan sedimentoitunut aines kulkeutuu hitaasti kohti syvempiä kertymispohjia ja näillä alueilla pohjat voivat olla kovia. Velmu-aineiston perusteella kalalaitoksen suunnitellulla sijaintialueella pohja on pehmeää, mutta ympärillä itä-, länsi-, pohjoissuunnassa pohjat ovat kovia (kuva 8.5). Vuonna 2015 toteutetun pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä pohjien laadun todettiin vaihtelevan sorasta hiekkaiseen, koskien myös kalankasvattamon suunniteltua sijaintialuetta. Kuva 8.5. Pohjan laatu Luvian edustan merialueella. Harmaalla merkityt alueet ovat pehmeää maalajia (liejua tai hiekkaa), punertava alue on kovaa pohjaa (soraa tai kalliota). Suunniteltu kalalaitos on merkitty kartalle koordinaatein. ( Hankkeen vaikutukset pohjaeläimiin ja sedimenttiin Hankkeen mahdolliset vaikutukset sedimenttiin ja pohjaeläimiin liittyvät kasvatustoiminnasta aiheutuvaan pohjakertymään. YVA-menettelyssä olevalle suuremmalle kalankasvatushankkeelle tehdyssä 3D-mallinnuksessa pohjakertymistä tarkasteltiin vain fosforin osalta, sillä typen sedimentoituminen on vähäistä (Liite 5). Fosforin nopeimmin sedimentoituva fraktio jäi suunnitellun kasvatuslaitoksen

26 22 välittömälle lähialueelle (alle 1 km etäisyydelle), jolle kokonaisfosforin vuosikertymä oli noin 10 g/m 2 luokkaa. Kalankasvatuksen luonteesta johtuen kertymistä tapahtuu ainoastaan kesäkaudella. Kauempana laitoksesta (yli 1 km etäisyydellä) pohjakertyminen oli alle 1 g/m 2 vuodessa kaikilla käytetyillä fraktioilla. Hitaimmin sedimentoituvat fraktiot laskeutuivat noin 5 km säteellä kasvatuslaitoksesta. Koetoiminnasta muodostuvan kuormituksen ollessa 90 % pienempää kuin hankevaihtoehdossa VE1, arvioidaan pohjakertymisen jäävän huomattavasti mallinnettua tilannetta vähäisemmäksi. Näin ollen sedimenttivaikutusten arvioidaan rajoittuvan laitoksen kohdalle ja sen välittömään läheisyyteen. Pohjaeläinyhteisöt reagoivat herkästi rehevöitymiseen. Rehevöitymisen seurauksena pohjan orgaaninen aines lisääntyy ja sen hajotus kuluttaa happea pohjalta. Heikkenevän happitilanteen johdosta pohjaeläinyhteisö voi taantua tai sen rakenne muuttua. Pohjaeläinlajisto- ja runsaus indikoivat pohjan tilaa. Pohjaeläinyhteisöihin saattaisi kohdistua kalankasvatustoiminnan aikaisia vaikutuksia, mikäli rehevöitymistä aiheuttavan kuormituksen kasvu selvästi lisäisi vastaanottavan vesistön rehevyyttä. Tällöin ravinnekuormitus lisäisi leväkasvua, ja tätä kautta happea kuluttavan orgaanisen aineksen määrää. Hapen kuluminen heikentäisi pohjanläheisen veden happitilannetta ja vaikuttaisi negatiivisesti pohjaeläinyhteisöihin. Lisäksi hapen alhainen määrä saattaisi lisätä sisäistä fosforikuormitusta. YVA-menettelyssä olevalle suuremmalle kalankasvatushankkeelle tehdyn virtaus- ja kuormitusmallinnuksen (Liite 5) tulosten perusteella rehevöittävä kuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden vuoksi nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan jäävän kokonaisuudessaan pieniksi. Kun lisäksi huomioidaan, että koetoiminnasta aiheutuva kuormitus on huomattavasti vähäisempää, ovat myös vaikutukset huomattavasti pienempiä. Koetoiminnasta aiheutuvasta ravinnekuormituksesta aiheutuvaa rehevöitymistä saatetaan havaita kappaleessa 8.2 ja 8.3 tehdyn arvion mukaan noin hehtaarin kokoisella alueella laitoksen ympärillä. Edellä kuvattuja pohjaeläimistöön kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia (pohjaeläimistön taantumista ja yhteisörakenteen muuttumista) voi täten esiintyä kalankasvattamon kohdalla ja sen välittömässä lähiympäristössä pohjakertymisen vuoksi, mutta kokonaisuudessaan vaikutusten arvioidaan pienen pinta-alan vuoksi jäävän vähäisiksi. 8.7 Kalasto ja kalastus Luvian edustan kalataloudellista tilaa seurataan Luvialta-Merikarvialle ulottuvan Sachtleben Pigments Oy:n velvoitetarkkailun puitteissa. Tarkkailua on toteutettu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimesta 1970-luvulta lähtien. Tarkkailussa Luvian edustan merialueen kalataloudellista tilaa seurataan kolmen vuoden välein toteutettavalla vapaa-ajankalastustiedustelulla. Merialueen ammattikalastajien pyyntiä ja saaliita selvitetään puolestaan jatkuvana ammattikalastusseurannalla. Seuraavassa esitetyt Luvian edustan merialuetta koskevat kalataloudelliset tiedot perustuvat Luvialta Merikarvialle ulottuvan kalataloudellisen velvoitetarkkailun tuloksiin. Viimeisin tarkkailuraportti on vuodelta 2013 (Holsti 2014). Tarkkailualueeseen kuuluu Selkämeren rannikko Luvian eteläiseltä kunnanrajalta Merikarvian pohjoiselle kunnanrajalle. Alue on jaettu neljään osa-alueeseen, jotka ilmenevät kuvasta 8.7.

27 23 Osa-aluejako Merikarvia 1) 2) 3) 4) 2 Ahlaisten saaristo ja Pihlavanlahti Merikarvian edusta Porin edusta, Eskeri-Preiviikinlahti Luvian edusta, Viasvesi-Luvia 1 Enskeri Ahlaisten saaristo 3 Pihlavanlahti Preiviikinlahti 4 Viasvesi Pori Luvia 10 km Kuva 8.6 Sachtleben Pigments Oy:n kalataloudellinen tarkkailualue ja sen osa-alueet. Kolmen vuoden välein tehtävällä vapaa-ajankalastustiedustelulla ja jatkuvalla ammattikalastusseurannalla saadaan yleiskuva siitä, miten saaliit alueella ovat kehittyneet. Saalismäärien kehitys taas antaa viitteitä kalalajien tilasta ja kalastorakenteen kehityksestä. Sekä ammattikalastajien että vapaaajankalastajien pyyntimenetelmät kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä kalalajeja saadaan saaliiksi ja minkälainen kuva alueen kalakannasta saadaan. Kalataloudellisen velvoitetarkkailun perusteella Luvian edustan merialue on vapaa-ajankalastajien suosimaa kalastusaluetta. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajankalastajien määrä on alueella kasvanut, vuonna 2013 alueella kalasti ruokakuntaa. Pitkän aikavälin tarkastelussa Luvian edustan vapaaajankalastajien määrä on selvästi kasvanut 1980-luvun ja 1990-luvun alun tasosta. Ammattikalastajien määrä on sitä vastoin pysynyt varsin muuttumattomana Luvian edustalla luvulla Luvian ammattikalastajien määrä on vaihdellut vuosittain välillä 6 10 henkilöä. Vuonna 2013 alueella kalasti 6 ammattikalastajaa. Vuonna 2013 vapaa-ajankalastajien eniten saamat saalislajit olivat ahven (45 %), lahna (15 %) ja särki (12 %) kalastustiedustelun perusteella. Särkikalojen saalisosuus vapaa-ajankalastajien kokonaissaaliista on vaihdellut viimeisten 12 vuoden aikana välillä % (keskiarvo 29 %). Särkikalojen saalisosuus on vapaa-ajankalastajien kokonaissaaliista ollut hieman korkeampi Luvian edustalla kuin Porin ja Merikarvian edustoilla, mikä osaltaan ilmentää Luvian edustan korkeampaa rehevyystasoa.

28 24 Vapaa-ajankalastajien siika-, taimen-ja lohisaaliit ovat laskeneet noin kolmasosaan aiemmista vuosista. Myös silakkasaaliit ovat laskeneet (vuonna kg, kg). Luvian edustan merialueen ammattikalastus muodostuu lähes täysin tavanomaisesta verkkokalastuksesta. Viimeisten kuuden vuoden aikana verkkokalastus on kuitenkin voimakkaasti vähentynyt pyydysvuorokauden tasosta nykyiselle noin pyydysvuorokauden tasolle. Muiden pyyntimenetelmien käyttö on alueella vähäistä. Vuonna 2013 ammattikalastajien runsaimmat saalislajit olivat silakka (69 %), lahna (8,6 %) ja siika (7,7 %). Ahven oli ammattikalastajien neljänneksi eniten saama saalislaji (7,5 %) luvun aikana ammattikalastajaa kohden laskettu siika- ja ahvensaalis on pienentynyt huomattavasti. Vielä kymmenen vuotta sitten ammattikalastaja sai keskimäärin kiloa ahventa, kun vuonna 2013 vastaava arvo oli kymmenesosa tästä (250 kg). Samaan aikaan ammattikalastajien keskimääräinen siikasaalis on laskenut 900 kilosta alle 300 kilon tasolle. Muiden taloudellisesti tärkeiden saalislajien (lohi, taimen ja kuha) saalismäärät ovat olleet alhaisella tasolla Luvian edustalla. Ammattikalastajakohtainen kuhasaalis kasvoi hetkellisesti vuosituhannen alkuvuosina, mutta saaliit ovat tämän jälkeen laskeneet vaatimattomalle tasolle. Luvian edustan merialueella ahven- ja siikakannat ovat saattaneet heikentyä rehevöitymisen vuoksi, mutta myös merimetsokantojen voimistumisen seurauksena. Vuonna 2013 Luvian edustan merkittävin kalastushaitta kalastustiedustelun ns. kokonaishaitalla mitattuna oli rehevöityminen. Seuraavaksi merkittävimmät haitat olivat levähaitat, merimetsot ja vesikasvillisuuden lisääntyminen. Vaikka Luvian edustalla harjoitetaan kalankasvatusta, ei kalankasvatuksen vaikutus nouse muista lähteistä peräisin olevien jätevesien tasolle. Vain kaksi vastaajaa kommentoi kalastustiedustelun vapaamuotoisissa kommenteissa kalankasvatuksen negatiivisista vaikutuksista alueen kalastukseen ja kalakantoihin. Luvian edustan kalastusta haittasivat eniten sellaiset tekijät, jotka johtuvat suoraan tai epäsuorasti vesistön rehevyyden noususta. Näin ollen on kuitenkin hyvä tiedostaa se, että kalastajat eivät useinkaan pysty hahmottamaan mikä aiheuttaa vesistön rehevöitymistä, vaan he kokevat rehevyystason noususta aiheutuvat välilliset haitat. Velmu-hankkeen mallinnusten perusteella Luvian saaristossa ei ole suotuisaa lisääntymis- tai poikastuotantoaluetta merikutuiselle siialle, muikulle tai kuhalle. Rannikkolajien kutualueita ei yleensä ole 10 metriä syvemmillä alueilla. Silakan pienpoikasille kalankasvatusaseman ympäristö on mallinnettu suotuisaksi. Erittäin suotuisat alueet sijaitsevat kauempana ulkomerellä. Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen Yleisesti ottaen kalankasvatustoiminnalla voi olla vaikutuksia vesistön rehevöitymisen kautta alueen kalakantoihin ja kalastukseen. Rehevöityminen lisää kalaston biomassan tuotantoa, mutta muuttaa myös kalayhteisön rakennetta ja toimintaa. Lievä ravinnepitoisuuden nousu saattaa suosia ahventen lisääntymistä. Särkikalat puolestaan runsastuvat voimakkaasti rehevöityneissä vesissä, ahventen kustannuksella. Kun ahven-särkikala-suhde pienenee, on yhteisö tyypillisesti kehittymässä kohti särkikalavaltaista tyyppiä. Jos särkikalojen runsaus (tai biomassa) lisäksi kasvaa, on se merkki lisääntyneestä ravinteiden määrästä, korkeammasta veden lämpötilasta ja näiden seurauksena suurista särkikalojen ikäluokista. Rehevöitymisen myötä lisääntyvä levämäärä voi haitata kalastusta heikentämällä verkkopyydysten kalastavuutta ja teettämällä puhdistustyötä. Levien saostuminen kalojen kutualueille voi johtaa hapen puutteeseen ja mätimunien kuolemaan. Myös levämyrkyt voivat tappaa mätiä. Levä-

29 25 kasvu kutupaikoilla voi estää mätimunien kiinnittymisen kutualustaan tai kuluttaa niiltä hapen samalla seurauksella. Suunniteltu koetoiminta sijoittuu ulkomerelle, virtausolosuhteiltaan kalankasvatustoiminnalle saaristoa paremmin soveltuvalle alueelle. Koetoiminnan mukainen kalankasvatus muodostaa vain pienen osan merialueen ravinnekuormituksesta ja sen rehevöittävät vaikutukset jäävät erinomaisten virtausolosuhteiden ansiosta hyvin paikallisiksi. Tämän perusteella toiminnan aiheuttamasta kuormituksesta ei arvioida muodostuvan kalakantoihin kohdistuvia vaikutuksia. Kalojen poikastuotannolle tai kutualueille kalankasvatusaseman toiminnalla ei arvioida olevan vaikutuksia. On huomattava, että vesistön rehevyystason noususta koetut kalastukseen liittyvät haitat tulisivat voimakkaammin ilmi, jos kalankasvatuslaitos sijaitsisi Luvian saariston suojassa. Suunniteltu kalankasvatuslaitos tullaan kuitenkin sijoittamaan ulkomerelle, jossa virtausolosuhteet ovat merkittävästi saaristoaluetta paremmat ja jossa kalastusta ei harjoiteta. Kalastushaitat eivät toiminnan myötä tule poikkeamaan nykytilanteesta. 9. LUONNONSUOJELUALUEET JA HANKKEEN VAIKUTUKSET NIIHIN Offshore Fish Finland Oy:n kalankasvatuslaitoksen suunnitellun sijainnin etäisyys lähimpään Natura verkostoon kuuluvaan Luvian saariston alueeseen (FI ) on noin 2 km. Natura-alue on merkitty suojelualueeksi myös Satakunnan 5. seutukaavassa. Alue on sisällytetty Naturaan sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) perusteella. Koemuotoisen kalankasvatustoiminnan mahdollisia ympäristövaikutuksia Luvian saariston Natura-alueeseen on arvioitu erikseen tehdyssä Natura-arvioinnissa (Liite 3). Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto (326/2011) sijaitsee noin 500 metriä suunnitellusta kasvatusalueesta länteen. Pohjoisessa Selkämeren kansallispuistoon etäisyyttä tulee noin 1,5-2 km (kuva 2.1). Kappaleessa 8.2 ja 8.3 on käsitelty kuormituksen laimenemista ja rehevöittäviä vaikutuksia ja arvioitu, että hankkeen voimakkaimmat vaikutukset rajautuvat noin hehtaarin kokoiselle alueelle. Pitoisuutta kohottava vaikutus ulottuu typen osalta kansallispuiston puolelle vaikutusalueen ollessa 2,8 km 2, mutta käytännössä pitoisuus kohoaa arvion mukaan kansallispuiston puolella niin vähän (1-2 µg/l), ettei sillä ole ekologisia tai biologisia vaikutuksia. Fosforin osalta vaikutukset eivät ulotu kansallispuistoon saakka. Pääasiallinen virtaussuunta kasvatusalueella on etelä-pohjoinen. Siten kuormituskin kulkeutuu pääasiassa etelä-pohjoinen -suuntaisesti, minkä vuoksi suoraan länteen, jossa kansallispuiston raja sijaitsee lähimpänä laitosta, ei vaikutuksia juurikaan ulotu. Kasvatustoiminnan pohjakertymistä lisäävän vaikutuksen ei arvioida ulottuvan Selkämeren kansallispuistoon. 10. ALUEEN KÄYTTÖ JA HANKKEEN VAIKUTUKSET SIIHEN Hankkeella ei juuri ole negatiivisia vaikutuksia ympäröivän alueen käyttöön. Laitoksesta noin 3 km itään kulkee 2 m laivaliikenneväylä, 1,2 km etelään kulkee 2 m väylä, 2,3 km länteen ja 2,4 km luoteeseen kulkee 3,4 m väylät.

30 26 Luvian ulkosaariston ja ulkomerialueella kasvatuslaitoksen lähialueella sijaitsevilla väylillä veneliikenne on vähäistä ja koostuu lähinnä pienveneistä. Laivaliikennettä väylillä ei ole lainkaan. Koska vesiliikenne on vähäistä, kasvatustoiminnan ei arvioida vaikuttavan veneliikenteeseen. Laitoksen myötä veneliikenne lisääntyy hieman. Laitoksella käydään kasvatuskauden aikana keskimäärin 1-2 kertaa päivässä. Käynnit liittyvät laitoksen huoltoon ja tarkistukseen, rehujen täydennykseen sekä perattavien kalojen hakuun. Lähin laivaliikenne tapahtuu noin 5 km etäisyydellä kasvatusalueen eteläpuolella Eurajoen kivisatamaan ja Olkiluotoon (6 m väylä). Kasvatusalueen etäisyys lähimpään saareen, jossa on vapaa-ajan asutusta on noin 4 km. Vakituista asutusta on vasta lähempänä rannikkoa, jonne etäisyyttä kasvatusalueelta tulee lähes 10 km. Virkistyskäyttö Luvian ulkomerellä liittyy lähinnä pienveneilyyn. Kalankasvatusalueen suunnitellun sijainnin läheisyydessä ei ole vedenottamoita, uimarantoja tai muita erityiskäyttöön tarkoitettuja alueita. Kalankasvatuksella ei arvioida olevan vaikutuksia merialueen virkistyskäyttöön. 11. TOIMINNAN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU 11.1 Vesinäytteenotto Kalankasvatuksen vaikutuksia veden laatuun tarkkaillaan ns. tarkkailulinjoilla, joilla tarkkailuasemat sijaitsevat 50, 200 ja 500 metrin etäisyydellä verkkokasseista pohjoiseen ja etelään. Kasvatusalueen reunasta länteen ja itään perustetaan linjat, joilta vesinäytteitä otetaan 50 ja 200 metrin etäisyydeltä verkkokasseista. Näytteenoton painottuminen etelän- ja pohjoisenpuoleisille linjoille perustuu mallinnuksessa arvioituun kuormituksen pääasialliseen kulkeutumissuuntaan. Linjoja perustetaan siten neljä kappaletta, joilla tarkkailuasemia on yhteensä 10 kappaletta. Näytteenottopisteiden syvyys- ja sijaintitiedot (koordinaatit) määritellään ensimmäisellä tarkkailukerralla. Näytteenotto suoritetaan vuosina 2017 ja 2018 kerran kesässä, loppukesällä. Näytteet otetaan pinnan- (1 m) ja pohjanläheisestä vedestä (1 m pohjan yläpuolelta). Vesinäytteistä analysoidaan kokonaisfosfori-, kokonaistyppipitoisuus ja veden sameus. Pohjanläheisen veden näytteistä mitataan edellisten lisäksi happipitoisuus ja hapen kyllästysaste. Klorofyllipitoisuuden analysointia varten otetaan kokoomanäyte vesipatsaasta, jonka syvyys on 2 x näkösyvyys (Taulukko 11.1). Näkösyvyyden mittauksen lisäksi näytteenoton yhteydessä mitataan veden lämpötila näytteenottosyvyyksiltä.

31 27 Taulukko Koontanäytteen syvyyden määräytyminen. Näkösyvyys (m) Koontanäytteen ottosyvyys (m) 0-1, ,1-2, ,1 3, ,1-4,0 0-8 > 4, Vesianalyysit tehdään akkreditoidussa laboratoriossa soveltuvien, pääasiassa FINAS-akkreditoitujen SFS-standardien mukaisesti. Vesinäytteiden otossa noudatetaan vesi- ja ympäristöhallituksen näytteenotto-ohjeita Kasviplanktonnäytteenotto Pohjoissuuntaiselta tarkkailulinjalta otetaan kasviplanktonnäyte kokoomanäytteenä (Taulukko 11.1) 50 ja 500 m etäisyydellä verkkokasseista sijaitsevilta tarkkailuasemilta loppukesällä. Näytteestä määritetään kasviplanktonin biomassa ja lajisto laajaa kvantitatiivista menetelmää käyttäen (Lepistö, ym. 2006) Pohjaeläintarkkailu Kalankasvatuslaitoksen ravinnekuormituksen vaikutusta pohja-eläimistön tilaan selvitetään syksyllä 2018 koemuotoisen kasvatustoiminnan päätyttyä. Näytteet otetaan etelä- ja pohjoissuuntaisilta tarkkailulinjoilta 50 ja 500 m etäisyydeltä kasvatuskasseista, sekä yhdeltä vertailupisteeltä laitoksen vaikutusalueen ulkopuolelta. Pohjaeläinnäytteet otetaan kauhanoutimella, esim. isolla tai pienellä van Veen noutimella seuraavasti: 1) iso van Veen (1153 cm2) kaksi nostoa/näyteasema 2) pieni van Veen (310 cm2) neljä nostoa/näyteasema Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä seurataan näytteenottostandardia SFS 5076 (SFS ) ja ympäristöhallinnon ohjeita (Vuori ym. 2009). Näytteet käsitellään erikseen, seulotaan 0,5 mm:n seulalla ja seulos säilötään 70 % alkoholiin. Pohjaeläimet poimitaan laboratoriossa valkealta alustalta suurennuslamppua apuna käyttäen. Määritys pyritään ulottamaan lajitasoon asti. Näyteasemille lasketaan tiheyden ja biomassan lisäksi pohjaeläimistön taksoniluku ja rannikkovesien ekologista tilaa kuvaava luokitteluindeksi BBI (Brackish water Benthic Index).

32 28 Kuva Koetoiminnan vesistövaikutusten tarkkailupisteet. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012, Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015) 11.4 Raportointi Vedenlaatutulokset tallennetaan ympäristöhallinnon vedenlaaturekisteriin (Hertta) mahdollisimman pian tulosten valmistuttua. Pohjaeläintarkkailun tulokset tallennetaan ympäristötiedon hallintajärjestelmän (Hertta) pohjaeläinrekisteriin. Raportointi tapahtuu tarkkailuvuotta seuraavan huhtikuun loppuun mennessä. Pohjaeläintarkkailun tulokset raportoidaan erikseen. Raportit toimitetaan tarkkailuvelvollisille, Varsinais-Suomen ELY-keskukselle ja yhdistyneen Luvian ja Eurajoen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.