YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTISELOSTUS

Transkriptio

1 OFFSHORE FISH FINLAND OY OFFSHORE FISH FINLAND OY LUVIAN ULKOMERIALUEEN KALANKASVATTAMO SWECO YMPÄRISTÖ OY TURKU

2 Offshore Fish Finland Oy:n hanketta on tuettu Euroopan Meri- ja kalatalousrahastosta. Karttakuvat: Ympäristökarttapalvelu Karpalo

3 Sisältö: Tässä raportissa on käytetty Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tuottamaa ja Offshore Fish Finland Oy:n omistamaa materiaalia Offshore Fish Finland Oy:n ympäristölupahakemusta varten. Vaikutukset pintavesiin kappale on muilta osin kuin haitallisten vaikutusten vähentämisen osalta Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n tuottama. Muut kappaleet ovat pääosin Sweco Ympäristö Oy:n tuottamia _Offshore_Fish_Finland_Kalankasvattamo_YVA_selostus.docx

4

5 SISÄLTÖ LIITTEET... 9 KUVAT TAULUKOT YHTEYSTIEDOT TIIVISTELMÄ HANKEKUVAUS Hankkeen tarkoitus Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Hankkeen edellyttämät luvat ja suunnitelmat YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY Lainsäädäntö Arviointiohjelma Arviointiselostus Osapuolet Vuorovaikutus Yhteysviranomaisen ohjelmalausunto YVA-menettelyn kulku HANKEVAIHTOEHDOT Tarkasteltavat vaihtoehdot Hankevaihtoehtojen tekniset ratkaisut Tuotanto Talvisäilytys Päästöt ja niiden rajoittaminen Jätteet YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI Arvioinnin lähtökohta Hankealueen yleiskuvaus Tarkasteltava alue VAIKUTUKSET IHMISTEN TERVEYTEEN, ELINOLOIHIN JA VIIHTYVYYTEEN Sosiaaliset vaikutukset Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät S w e co Y m p ä r is t ö O y PL 88, Helsinki Mäkelininkatu 17 A, Oulu PL 453, Tampere Uudenmaankatu 19 A, Turku w ww. s we c o. fi etunimi.sukunimi@sweco.fi puh Y-tunnus

6 5.1.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen Liikennevaikutukset Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen LUONNONYMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Vaikutukset pintavesiin Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset Haitallisten vaikutusten vähentäminen Vaikutukset pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen Linnustovaikutukset Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen Vaikutukset luonnonsuojelu- ja Natura-alueisiin Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät (208)

7 6.4.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Vastaava merkitys kuin rakennusaikana Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen Vaikutukset ilmastoon Nykytila Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN SEKÄ MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN Nykytila Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Maakuntakaava Yleiskaava Asemakaava Maisemamaakuntajako Maisemallisesti ja kulttuuriympäristöllisesti arvokkaat kohteet Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Rakentamisen aikaiset vaikutukset Toiminnan aikaiset vaikutukset Maankäyttö Maisema Kulttuuriympäristö Toiminnan lopettamisen vaikutukset Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Haitallisten vaikutusten vähentäminen TOIMINNAN VAIKUTUSTEN SEURANTA Veden laatu Levä- ja sameuskartoitukset Kasviplanktontutkimus Pohjaeläintutkimus Vesikasviseuranta Tarkkailuohjelman kehittäminen (208)

8 8.7 Raportointi YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN YHTEENVETO, VAIHTOEHTOJEN VERTAILU JA TOTEUTTAMISKELPOISUUS LÄHTEET (208)

9 LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Alustava kasvatusaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE2 (A3) Alustava talvisäilytys- ja tyhjien altaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE2 (A3) Kasvatusalueen lähimpien asuinrakennusten sijainti (A3) Talvisäilytysalueen lähimpien asuinrakennusten sijainti (A3) Nelilehtivesikuusiselvitys Luvian ulkomerialueen kalankasvatuslaitoksen Natura-arviointi 9 (208)

10 KUVAT 10 (208) Kuva 1. Hankkeen sijainti Luvialla Kuva 2. Alustava verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE1 punaisin ympyröin, musta piste on ruokintalautta Kuva 3. Alustava verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE2 punaisin ympyröin, musta piste on ruokintalautta Kuva 4. Alustava talvisäilytysalueen verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE1 punaisin ympyröin, tyhjät altaat vihrein ympyröin Kuva 5. Alustava talvisäilytysalueen verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE2 punaisin ympyröin, tyhjät altaat vihrein ympyröin Kuva 6. Ilmakuva talvisäilytysalueesta Kuva 7. Kotimaisen kalan ja tuontikalan kulutus Suomessa , kg/hlö/vuosi Kuva 8. Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma Kuva 9. Muiden kalankasvattamoiden sijainti suhteessa hankealueeseen Kuva 10. Hankkeen osapuolet Kuva 11. Vaikutusmahdollisuuksia YVA- ja kaavoitusmenettelyissä Kuva 12. Esimerkki allasrakenteesta Kuva 13. Esimerkki ruokintalautasta Kuva 14. Näkymä huoltotukikohdan rannasta Kuva 15. Syvyystietoja kasvatusalueelta Kuva 16. Syvyystietoja talvisäilytysalueen läheisyydestä Kuva 17. Tarkempia syvyystietoja talvisäilytysalueen läheisyydestä Kuva 18. Vaikutusalueen rajaus Kuva 19. Kasvatusalueen lähimpien asuinrakennusten sijainti Kuva 20. Talvisäilytysalueen lähimpien asuinrakennusten sijainti Kuva 21. Liikennemääräkartta Kuva 22. Raskaan liikenteen liikennemääräkartta Kuva 23. Reitti huoltotukikohdasta Kuivalahdentielle Kuva 24. Näkymä Kuivalahdentieltä Saaristotien suuntaan Kuva 25. Kesän 2015 esitarkkailun vesinäytteenottopisteiden sijainti Kuva 26. Luvian edustan kalankasvatuslaitosten veden laadun tarkkailupisteet Kuva 27. Kokonaisfosforipitoisuus Luvian saariston kalalaitosten tarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C Kuva 28. Näkösyvyys (dm) Luvian saariston kalalaitosten tarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C Kuva 29. a-klorofyllipitoisuus Luvian saariston kalalaitosten tarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C. Trendiviiva havainnollistaa aseman 18 pitoisuuskehitystä Kuva 30. Iso-Lampoorin edustan tarkkailuasemien sijainti Kuva 31. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla K1 vuosina Pystykatkoviiva kuvaa ajankohtaa jolloin näytesyvyys vaihtui 0-2 metristä 1 metriin Kuva 32. Näkösyvyys asemalla K1 vuosina

11 Kuva 33. Kokonaisfosforipitoisuus asemilla P9 ja P9B vuosina Pystykatkoviiva kuvaa ajankohtaa jolloin näytesyvyys vaihtui 0-2 metristä 1 metriin Kuva 34. Näkösyvyys asemilla P9 ja P9B vuosina Kuva 35. Kasviplanktonnäytepisteiden sijainti. Kasvatusalue ja talvisäilytysalue on merkitty kartalle violetilla värillä Kuva 36. Perifytonkertymät Luvian saariston kalalaitosten vesistövaikutustarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C Kuva 37. Pohjan laatu Luvian edustan merialueella Kuva 38. Kalankasvatuslaitoksen ja tarkkailuasemien sijainti Kuva 39. Talvisäilytysasemalle lähimpänä sijaitsevat pohjaeläinhavaintoasemat Kuva 40. Vuonna 2015 toteutetun vedenalaisen kasvillisuuskartoituksen linjojen sijainnit Kuva 41. Velmu-kartoituksen videopisteet ja sukelluslinjat kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen lähialueella Kuva 42. Rakkoleväkasvustojen esiintyminen kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen alueella vuosien Velmu-hankkeen kartoituksissa Kuva 43. Rakkoleväyhteisön eliöyhteisömalli Luvian saariston alueella Kuva 44. Punaleväyhteisön eliöyhteisömalli Luvian saariston alueella Kuva 45. Suunnitellut talvisäilytysaltaat ja nelilehtivesikuusiselvitysalueen rajaus Kuva 46. Sachtleben Pigments Oy:n kalataloudellinen tarkkailualue ja sen osa-alueet. 119 Kuva 47. Ahvenen mallinnetut poikastuotantoalueet Luvian saariston alueella Kuva 48. Kuoreen mallinnetut poikastuotantoalueet Luvian saariston alueella Kuva 49. Silakan mallinnetut poikastuotantoalueet Luvian saariston alueella Kuva 50. Yleiskuva lisääntyvän ravinnekuormituksen vaikutuksista murtovesiekosysteemiin Kuva 51. Kokonaisfosforipitoisuuden nousun aikasarjat 0-1 m syvyyskerroksessa hankevaihtoehdoille VE1 (K1) ja VE2 (K2) vuosien kasvatuskauden sääolosuhteissa Kuva 52. Mallinnuksessa laskettu kokonaisfosforin keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Kuva 53. Mallinnuksessa laskettu kokonaisfosforin keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Kuva 54. Mallinnuksessa laskettu kokonaisfosforin keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Kuva 55. Mallinnuksessa laskettu kokonaistypen keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Kuva 56. Mallinnuksessa laskettu kokonaistypen keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Kuva 57. Mallinnuksessa laskettu kokonaistypen keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Kuva 58. Rasvapitoisuuden kuukausikeskiarvot,kesä-heinäkuu 2010 (skaala 0-0,45 µg/l) Kuva 59. Rasvapitoisuuden kuukausikeskiarvot elo-syyskuu 2010 (skaala 0-0,45 µg/l) (208)

12 12 (208) Kuva 60. Talvisäilytyksen päivittäiset vaikutukset kokonaisfosforipitoisuuteen talvisäilytyskauden aikana talvien , ja sääolosuhteilla, 800 m talvisäilytysalueen eteläpuolella sijainneella aikasarjapisteellä. Voimakkaimmat vaikutukset todettiin talven säätiedoilla Kuva 61. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin lokakuussa 2011 (vasen kuva) ja lokakuussa 2012 (oikea kuva) Kuva 62. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin joulukuussa 2011 (vasen kuva) ja joulukuussa 2012 (oikea kuva). 141 Kuva 63. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin helmikuussa 2012 (vasen kuva) ja helmikuussa 2013 (oikea kuva) Kuva 64. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin huhtikuussa 2012 (vasen kuva) ja huhtikuussa 2013 (oikea kuva) Kuva 65. Kokonaisfosforin pohjakertyminen vuoden 2010 säätiedoilla hankevaihtoehdolla VE1 (vasen kuva) ja vaihtoehdolla VE2 (oikea kuva) Kuva 66. Kokonaisfosforin pohjakertyminen vuoden 2011 säätiedoilla hankevaihtoehdolla VE1 (vasen kuva) ja vaihtoehdolla VE2 (oikea kuva) Kuva 67. Kokonaisfosforin pohjakertyminen vuoden 2012 säätiedoilla hankevaihtoehdolla VE1 (vasen kuva) ja vaihtoehdolla VE2 (oikea kuva) Kuva 68. Kalankasvatuksessa muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus (%) suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen hankevaihtoehdolla VE Kuva 69. Kalankasvatuksessa muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus (%) suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen hankevaihtoehdolla VE Kuva 70. Talvisäilytyksessä muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen Kuva 71. IBA-lintualue Kuva 72. Vuoden 2012 lintujen laskenta-alue ja linja Kuva 73. Lentokonelaskentojen laskentalinjat Kuva 74. Lähimmät Natura 2000 alueet Kuva 75. Lähin luonnonsuojelualue Kuva 76. Suunnittelujärjestelmä Kuva 77. Ote maakuntakaavasta Kuva 78. Hankealueen lähimmät yleiskaava-alueet Kuva 79. Ote Luvian rantaosayleiskaavakartasta (kartta 6) Kuva 80. Ote Luvian rantaosayleiskaavakartasta (kartta 7) Kuva 81. Ote osayleiskaavakartasta Kuva 82. Hankealueen lähimmät asemakaava-alueet Kuva 83. Ote maisemamaakuntajaosta Kuva 84. Ehdotus valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviksi maisema-alueiksi

13 Kuva 85. Lähialueen muinaisjäännökset Kuva 86. Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö Kuva 87. Norjalainen kalankasvattamo Kuva 88. Lähisaaret suhteessa talvisäilytysalueeseen (VE2) Kuva 89. Näkymä KalaValtasen talvisäilytysalueelle (208)

14 TAULUKOT 14 (208) Taulukko 1. YVA-menettelyn, ympäristölupamenettelyn ja hankkeen toteutuksen aikatauluarvio Taulukko 2. Lähialueen kalankasvattamoiden kuormitustiedot. Iso-Lampoorin yksikössä on ainoastaan kalojen talvisäilytys, ei kasvatusta Taulukko 3. Yhteysviranomaisen lausunnon keskeisiä kohtia ja niiden huomiointi YVAselostuksessa Taulukko 4. Kasvatusalueen päästölaskelma Taulukko 5. Talvisäilytysalueen päästölaskelma Taulukko 6. Talvisäilytyspaikan veden lämpötila Taulukko 7. Talvisäilytysalueen rehun käyttö Taulukko 8. Lähivaikutusalueen asutusmäärät Taulukko 9. Kalankasvattamon työllistävyys (henkilötyövuosia) Taulukko 10. Alustavat liikennemäärät Taulukko 11. Liikennemäärien muutokset Kuivalahdentiellä Taulukko 12. Raskaan liikenteen aiheuttamat päästöt ilmaan Taulukko 13. Luvian ja Eurajoen edustalle kohdistuva ravinnekuormitus sekä Selkämeren kokonaiskuormitus Taulukko 14. Vuonna 2015 suunnitellulla kalankasvatusalueella toteutetun vedenlaatututkimuksen tuloksia päällysvedestä Taulukko 15. Vuonna 2015 suunnitellulla kalankasvatusalueella toteutetun vedenlaatututkimuksen tuloksia alusvedestä Taulukko 16. Kasviplanktonin biomassan mukainen rehevyysluokittelu Taulukko 17. Rakkolevävyöhykkeiden ylä-ja alakasvurajat tutkituilla linjoilla Taulukko 18. Alue (km 2 ), jolla avovesijakson keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ylittää annetun raja-arvon Taulukko 19. Alue (km 2 ), jolla avovesijakson keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus ylittää annetun raja-arvon Taulukko 20. Alue (km 2 ), jolla avovesijakson aikana pohjaan kertynyt kokonaisfosforin määrä ylittää annetun raja-arvon Taulukko 21. Pintavesien ekologisen luokittelun mukaiset luokkarajat päällysveden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudelle selkämeren uloimmalla rannikkovesialueella Taulukko 22 Merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan muutos suuntaa-antavasti kesän 2015 tutkimustulosten typpi- ja fosforipitoisuuksien keskiarvojen perusteella hankevaihtoehtojen VE1 ja VE 2 aiheuttaman suurimman keskiarvopitoisuusnousun (Lauri 2016 a) mukaisesti Taulukko 23. Merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan muutos suuntaa-antavasti kesän 2015 tutkimustulosten typpi- ja fosforipitoisuuksien keskiarvojen perusteella hankevaihtoehtojen VE1 ja VE 2 aiheuttaman maksimaalisen pitoisuusnousun (Lauri 2016 a) mukaisesti

15 Taulukko 24. Kalankasvatuslaitoksen eri hankevaihtoehdoissa muodostuva ravinnekuormitus suhteutettuna Luvian ja Eurajoen alueen kuormitukseen Taulukko 25. KalaValtanen Oy:n kalankasvatuslaitosten (Santakari ja Iso-Haavanen) ja talvisäilytyksen muodostama vuotuinen vesistökuormitus yhteensä vuosina sekä hankkeen mukaisessa talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus Taulukko 26. Kalankasvatuslaitoksen talvisäilytysalueella eri hankevaihtoehdoissa muodostuva ravinnekuormitus suhteutettuna Luvian ja Eurajoen alueen kuormitukseen Taulukko 27. Luvian IBA-alueen eteläisen ulkosaariston pesimälinnusto vuonna Taulukko 28. Eräiden liha- ja kalatuotteiden hiilijalanjälki ja energiankulutus Taulukko 29. Lohenkasvatus (VE1: 1000 t, VE2: 2000 t) verrattuna muiden liha- ja kalatuotteiden tuotantoon Taulukko 30. Kalankasvatusaseman eri hankevaihtoehtojen vaikutukset eri muuttujilla sekä vaikutusten merkittävyys Taulukko 31. Talvisäilytysalueen eri hankevaihtoehtojen vaikutukset eri muuttujilla sekä vaikutusten merkittävyys Taulukko 32. Yhteenvetotaulukko ravinnekuormituksen yhteisvaikutuksista kasvatusalueella ja talvisäilytysalueella eri hankevaihtoehdoilla Taulukko 33. Yhteenveto arvioiduista muista vaikutuksista sekä vaikutuksen merkittävyyteen vaikuttavista tekijöistä (208)

16

17 YHTEYSTIEDOT Hankevastaava Offshore Fish Finland Oy Yhteyshenkilö: Toimitusjohtaja Jyri Luotonen Kuriirintie PORI Puh jyri.luotonen icloud.com Yhteysviranomainen Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) Yhteyshenkilö: Ylitarkastaja Petri Hiltunen PL 236 (Itsenäisyydenaukio 2) TURKU Puh petri.hiltunen ely-keskus.fi YVA-konsultti Sweco Ympäristö Oy Yhteyshenkilö: Projektipäällikkö Mika Manninen Uudenmaankatu 19 A TURKU Puh mika.manninen sweco.fi 17 (208)

18 TIIVISTELMÄ Hankekuvaus ja -vaihtoehdot Hankkeessa suunnitellaan kalankasvattamon perustamista Luvian (nykyisin Eurajokea) ulkomerialueelle. Kasvatusalueelta on entiselle Luvian ja Eurajoen rajalle matkaa noin 350 metriä. Entisen Luvian keskustaan on matkaa noin 13 km ja Eurajoen keskustaan noin 23 km. Kasvatusalueen verkkokassit tulevat olemaan pyöreitä, halkaisijaltaan noin 32 metriä ja syvyydeltään 6-12 metriä. Kasvatusalueen pinta-ala on noin 2-4 ha. YVA-menettelyssä tutkitaan seuraavanlaisia vaihtoehtoja (VE): VE0: VE1: VE2: Hanketta ei toteuteta Kalojen lisäkasvu t/v Kalojen lisäkasvu t/v Talvisäilytyksen on suunniteltu tapahtuvan Lemlahden kylässä sijaitsevan Iso-Lampoorin niemen edustalla noin välisenä aikana riippuen syksyn ja kevään etenemisestä. Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristövaikutusten arviointi perustuu YVA-lakiin ja asetukseen. Kalankasvattamot eivät kuulu YVA-asetuksen hankeluetteloon. Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 :n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti: 1) hankkeen ominaisuuksia, 2) hankkeen sijaintia ja 3) vaikutusten luonnetta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on YVA-tarveharkinnassaan päätynyt siihen, että hankkeeseen tulee soveltaa YVAmenettelyä. Vuorovaikutus Eri sidosryhmien välinen vuorovaikutus ja kansalaisten osallistuminen ovat keskeinen osa hankkeen YVA-menettelyä. Ennen virallista YVA-ohjelman vuorovaikutustilaisuutta järjestettiin lisäksi epävirallinen ns. tupailta, jossa kerrottiin hankesuunnitelmista ja keskusteltiin hankkeesta kiinnostuneiden kanssa. Sekä ohjelma- että selostusvaiheessa järjestetään vuorovaikutustilaisuudet, joissa lähiasukkailla ja muilla kiinnostuneilla toimijoilla on mahdollisuus ilmaista mielipiteensä hankesuunnitelmista ja hankkeen ympäristövaikutusten selvittämisestä. Yhteysviranomaisena toimivalle Varsinais-Suomen ELY-keskukselle voi ilmaista mielipiteensä kuulutuksessa ilmoitettuna ajankohtana. Mielipiteensä voi ilmaista sähköpostitse, postitse tai toimittamalla kirjallisen vastineen henkilökohtaisesti Varsinais- Suomen ELY-keskukselle. YVA-ohjelma ja selostus ovat julkisesti nähtävillä kuulutusaikana ja lisäksi ne tulevat nähtäville ympäristöhallinnon yhteiseen verkkopalveluun ( 18 (208)

19 Ympäristön nykytilan kuvaus Kasvatusaltailta lähimpään vakituiseen asutukseen on matkaa noin 5,3 km ja vapaa-ajan asutukseen noin 3,1 km. Talvisäilytysaltailta Iso-Lampoorissa lähimpään vakituiseen asutukseen on matkaa noin 200 metriä ja vapaa-ajan asutukseen noin 250 metriä. Em. vakituisen asuinkiinteistön omistaa Offshore Fish Finland Oy:n yksi osakas. Lähin muu vakituinen asutus sijaitsee noin kilometrin päässä. Vedenlaatu on Selkämerellä jonkun verran parempi kuin Saaristomerellä ja Suomenlahdella ja olosuhteet luontoarvojen säilymiselle ovat monin paikoin hyvät. Selkämeren eliöstö on samankaltainen kuin SaaristomerelIä. Rakkolevää (Fucus spp.) tavataan koko Selkämeren alueella ja meriajokaskin esiintyy Selkämeren eteläosissa. Selkämeren ulkomerialueen veden vuotuinen keskilämpötila on suhteellisen matala. Talvella jääpeitteinen ajanjakso on lyhyt. Veden kerrostuneisuus ei ole yhtä voimakasta kuin eteläisemmällä Itämeren alueella, sillä Saaristomerellä ja Ahvenanmerellä olevat kynnysalueet estävät suolapitoisempien vesien kulkeutumista Selkämeren puolelle). Koska vesipatsaan suolaisuuserot ovat vähäiset, koko vesipatsas sekoittuu tehokkaasti ja saa happitäydennystä ilmakehästä. Suolapitoisuus kasvaa nopeasti ulkomerta kohti makeiden jokivesien vaikutuksen vähentyessä. Veden ravinnepitoisuudet ovat rannikkovesiä matalampia ja vesi on kirkkaampaa Toiminta on suunniteltu sijoittuvan Luvian edustan (nykyisin Eurajokea) ulkomerialueelle, jossa vallitsee Selkämerelle tyypilliset ulkomeriolosuhteet. Vesisyvyyttä kasvatusalueen lähiympäristössä on metriä ja veden vaihtuvuus on avoimuuden ansiosta tehokasta. Merialueen ekologinen tila on Luvian sisä- ja ulkosaariston alueella hyvä. Kesällä 2015 toteutetun vedenlaatututkimuksen tulokset osoittivat suunnitellun kasvatusalueen ja sen lähialueen vesien olevan kirkkaita ja vähäravinteisia. Havaintoasemien välillä ei todettu merkittäviä eroja. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 7-20 µg/l, ollen kuitenkin pääasiassa alle 13 µg/l. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Ravinnepitoisuudet vastasivat keskimäärin sekä typen (242 µg/l) että fosforin (11,2 µg/l) osalta hyvää ekologista tilaa. Kesän 2015 kasviplanktonnäytteiden perusteella kasvatusalueen kasviplankton kuvasti niukkaravinteista, fosforirajoitteista vettä. Levälajeja oli niukalti, picoplanktonia runsaasti, samoin molekulaarista typpeä hyväksi käyttäviä sinileviä. Picoplanktonin määrä oli kesäkuussa korkea. VELMU-hankkeeseen liittyvien kartoitusten perusteella suunnitellun kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä esiintyy vedenalaisia riuttoja. Kalankasvatuslaitoksen suunnitellun sijainnin etäisyys lähimpään Natura verkostoon kuuluvaan Luvian saariston alueeseen (F ) on noin 2 km. Alue on sisällytetty Naturaan sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) perusteella. Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto (326/2011) sijaitsee vajaat 400 metriä suunnitellusta kasvatusalueesta länteen. Pohjoisessa Selkämeren kansallispuistoon etäisyyttä tulee noin 1,5-2 km. 19 (208)

20 Luvian ulkosaariston ja ulkomerialueella kasvatuslaitoksen lähialueella sijaitsevilla väylillä veneliikenne on vähäistä ja koostuu lähinnä pienveneistä. Laivaliikennettä väylillä ei ole lainkaan. Liikenneviraston tuottaman liikennemääräkartan mukaan huoltotukikohtaa lähimmässä mittauspisteessä liikkui 537 ajoneuvoa ja 16 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna Virkistyskäyttö Luvian ulkomerellä liittyy lähinnä pienveneilyyn. Kalankasvatusalueen suunnitellun sijainnin läheisyydessä ei ole vedenottamoita, uimarantoja tai muita erityiskäyttöön tarkoitettuja alueita. Talvisäilytysalueesta noin 1,5 km päässä koilisessa sijaitsee Laitakarin uimaranta, venepaikkoja ja vierasvenesatama. Hankealueella on voimassa Satakunnan maakuntakaava. Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole osoitettu kasvatusalueelle erityisiä maankäytön ohjauksen tarpeita. Talvisäilytysalue on lähinnä tyhjien altaiden osalta merkinnällä MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Talvisäilytysalueen ja kasvatusalueen väliselle venereitille on merkitty kaksi veneväylää. Kasvatusalueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Talvisäilytysalueella voimassa olevalle Luvian rantaosayleiskaava-alueelle matkaa kasvatusalueelta on noin 1,2 km. Kasvatusalueella ei ole voimassa asemakaavaa. Lähimmälle asemaavoitetulle alueelle on matkaa noin 2,6 km. Talvisäilytysaltailta on matkaa lähimpää ranta-asemakaava-alueeseen (Korkiakari) noin 50 m. Lähimmälle valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (Yyteri) on matkaa hankealueelta noin 25 km. Lähin kiinteä vedenalainen muinaisjäännös sijaitsee noin 6,8 km päässä pohjoisessa kasvatusalueesta. Lähimmät maalla sijaitsevat kiinteät muinaisjäännöksetsijaitsevat noin 3 km päässä koillisessa huoltotukikohdasta. Selkämeren hylkykartoituksessa todetut lähimmät uudet kohteet sijaitsevat kasvatusalueesta yli 5 km päässä koillisessa. Talvisäilytysaluetta lähin uusi kohde sijaitsee noin 2 km päässä pohjoisessa. Ympäristövaikutusten arviointi Hankkeen olennaisimmat ympäristövaikutukset on selvitetty YVA-selostusvaiheessa. Hankkeen kannalta keskeisiä ympäristövaikutuksia ovat mm. seuraavat: vesistövaikutukset, ihmisiin kohdistuvat vaikutukset (virkistyskäyttö, kalastus), luontovaikutukset (Naturaalue) ja liikennevaikutukset. Ympäristövaikutusten arviointi perustuu mm. seuraaviin tietoihin ja selvityksiin: virtaus- ja kuormitusmallinnus, asukaskysely ja teemahaastattelut, annetut mielipiteet ja lausunnot, vuorovaikutustilaisuudet, Natura-arviointi, tehdyt ympäristöselvitykset ja liikenneselvitys. Tehtyjen ja tehtävien selvitysten perusteella on suoritettu asiantuntija-arvio eri ympäristövaikutuksista ja niiden merkittävyydestä. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen Lähialueen asukkaat suhtautuvat hankkeeseen esitettyjen mielipiteiden perusteella varauksellisesti. Huolta herättivät hankkeen vesistövaikutukset erityisesti talvisäilytysalueen osalta. Hanketta pidettiin liian suurena ja sen arvioitiin vaikuttavan heikentävästi kiinteistöjen arvoon. Kasvatusalueen sijoittamista kauemmas rannikosta suositeltiin. Yleisötilaisuuksien (tupailta ja ohjelmavaiheen yleisötilaisuus) perusteella etenkin kalojen talvisäilytys herätti huolestuneisuutta lähiasukkaissa. 20 (208)

21 Kokonaisliikennemäärän lisäys Kuivalahdentien osalta on hyvin vähäinen. Raskaan liikenteen lisäystä voidaan pitää merkittävänä kesäaikaan. Liikenneturvallisuuteen tulee jokaisessa kuljetuksessa kiinnittää erityistä huomiota, jotta varmistetaan kaikkien tienkäyttäjien turvallisuus. Venekuljetuksia on kesäaikana vaihtoehdossa VE1 noin joka toinen arkipäivä ja vaihtoehdossa VE2 noin kerran arkipäivässä, minkä ei arvioida olevan erityisen merkittävää. Luonnonympäristövaikutukset Kalankasvatusaseman rakennusaikana ja kassien purkamisen aikana voi kalankasvatusaseman lähialueelle aiheutua vaikutuksia lisääntyneestä liikenteestä ja normaalista rakentamismelusta. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan kohdistu pohjaeläimiin, vesikasvillisuuteen tai kalastoon kummallakaan hankevaihtoehdolla, eikä niillä ole vaikutuksia merialueen ekologiseen tilaan tai vedenlaatuun. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea pintavesistöön, sillä kalankasvattamosta aiheutuu fosfori- ja typpikuormitusta. Myös talvisäilytyksessä muodostuu ravinnekuormitusta. Ravinnekuormituksen leviämistä on arvioitu virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella. Virtausmallinnus on tehty sekä kasvatusalueelle että talvisäilytysalueelle. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea pintavesistöön, sillä kalankasvattamosta aiheutuu fosfori- ja typpikuormitusta (VE1: 5,4 t P/v ja 44 t N/v, VE2: 10,7 t P/v ja 88 t N/v). Kalankasvatuksessa vesistöön päätyvät ravinteet muodostuvat kalojen ruokinnan myötä, joten kuormituksen suuruus on kalamäärää enemmän riippuvainen kalojen ruokintaan käytetyn rehun määrästä. Myös talvisäilytyksessä muodostuu ravinnekuormitusta (VE1&2: 71 kg P/v, 677 kg N/v), mutta kuormitus painottuu perustuottajien kasvukauden ulkopuolelle ja on huomattavasti vähäisempää kuin varsinaisessa kasvatustoiminnassa syntyvä kuormitus, sillä kalojen ruokinta on vähäistä, ja a sillä pyritään kalojen kasvun sijaan lähinnä kalojen elintoimintojen ylläpitoon ja hyvinvoinnin turvaamiseen. Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen toiminta nostaa Eurajoen ja Luvian edustan merialueelle kohdistuvaa ravinnekuormitusta vaihtoehdolla VE1 fosforin osalta 12 % ja typen osalta 4 %. 21 (208)

22 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % Offshore Fish Finland Oy VE1 (kalankasvatus) Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) 83V022 Välialue Lammaskoskenojan valuma-alue 40 % 83V024 Välialue 30 % 20 % 10 % 0 % Fosfori Typpi Laupjärvenojan valuma-alue 83V026 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue Kalankasvatuksessa muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus (%) suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen hankevaihtoehdolla VE1. Vaihtoehdon VE2 mukainen ravinnekuormitus nostaa merialueelle kohdistuvaa kuormitusta fosforin osalta 22 % ja typen osalta 7 %. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % Offshore Fish Finland Oy VE2 (kalankasvatus) Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) 83V022 Välialue Lammaskoskenojan valuma-alue 40 % 83V024 Välialue 30 % 20 % 10 % 0 % Fosfori Typpi Laupjärvenojan valuma-alue 83V026 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue Kalankasvatuksessa muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus (%) suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen hankevaihtoehdolla VE2. 22 (208)

23 Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen toiminnassa muodostuva kuormitus nostaa Selkämereen päätyvää kokonaisravinnekuormitusta fosforin ja typen osalta alle prosentin hankevaihtoehdolla VE1. Hankevaihtoehdolla VE2 kuormitus nousee fosforin osalta 1,7 % ja typen osalta 0,5 %. Offshore Fish Finland Oy:n ja KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksessä muodostuvan ravinnekuormituksen osuus Luvian ja Eurajoen edustalle nykyhetkellä tulevasta kokonaiskuormituksesta on yhteensä vain alle 1 %. Lähimmäs Iso-Lampooria kohdistuvasta valuma-alueelta tulevasta nykyhetken kuormituksesta KalaValtanen Oy:n ja Offshoren talvisäilytyksen ravinnekuormitus muodostaa yhteensä edelleen vain 3 % fosforin osalta ja 1 % typen osalta. Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytyksen myötä Luvian edustalle, lähimmäs Iso- Lampooria kohdistuva kokonaiskuormitus (sisältäen myös alueen kalankasvatuksen) kasvaa nykytasosta fosforin osalta 1,7 % ja typen osalta 0,8 %. Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytysalueella muodostuvasta kuormituksesta ei arvioida syntyvän merkittäviä veden laatuun kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia, sillä kuormitus on muuhun alueelle tulevaan kuormitukseen nähden vähäistä. 23 (208)

24 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Fosfori Typpi Offshore Fish Finland Oy, talvisäilytys (VE1 & VE2) KalaValtanen Oy, talvisäilytys 83V024 Välialue Laupjärvenojan valuma-alue 83V026 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue Talvisäilytyksessä muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen. 24 (208) Kalankasvatuslaitoksen virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella ravinnekuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden ansiosta nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan olevan molemmilla hankevaihtoehdoilla lievää. Vaikka vaikutukset eivät ravinnepitoisuuksien kohoamisen kannalta ole merkittäviä, tarjoaa se levätuotannolle kuitenkin lisäresursseja. Jos levätuotanto lisääntyy, kasvaa myös pohjalle sedimentoituvan aineksen määrä. Tämän arvioidaan olevan todennäköisintä laitoksen lähivaikutusalueella, jääden täälläkin kuitenkin lieväksi. Tätä kauempana levätuotannon lisääntyminen ei mallinnuksen tuloksiin vedoten ole niin voimakasta, että se lisäisi oleellisesti sedimentaatiota. Kasvatuslaitoksen kohdalla ja sen lähivaikutusalueella mahdollisesti kasvava sedimentaatio puolestaan voi lisätä hapenkulutusta pohjalla hajotustoiminnan kiihtymisen kautta ja voi teoriassa vaikuttaa pohjan happiolosuhteisiin. Hyvät virtausolosuhteet kuitenkin kompensoivat tilannetta ja turvaavat hapen saannin. Rasvan kulkeutumismallinnuksessa käytetyillä kuormituksilla rasvakalvon muodostuminen ja kulkeutuminen rantaan tarkastellulta kuormituspisteeltä vaikuttaa epätodennäköiseltä. Talvisäilytyksen ajoittumisesta johtuen toiminnasta ei koidu suoria rehevöittäviä vaikutuksia. Perustuotannon käynnistymisen aikaan kalat siirretään kasvatusalueelle ja ravinnekuormitus lakkaa. Talvisäilytyskauden aikana toiminnassa muodostuneet ravinteet kulkeutuvat virtausten mukana ulommas saaristoon samalla laimentuen, jolloin myös kuormituksen ravinnepitoisuuksia kohottava vaikutus lievenee. Toisaalta osa ravinteista sedimentoituu pohjalle, josta ne voivat vapautua perustuottajien käyttöön kesäaikaankin resuspension, eli pohjan pöllyämisen kautta, mikä johtuu veden virtausten vaikutuksesta. Hankkeen mukaisen talvisäilytyksen ravinnekuormituksen veden laatuun kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi perustuen mallinnuksen tuloksiin sekä kuormituksen vähäisyyteen suhteessa aiemmin alueella harjoitetussa kalankasvatustoiminnassa muodostuneeseen kuormitukseen molemmilla hankevaihtoehdoilla.

25 Kalankasvatuslaitoksen ja talvisäilytysalueen mallinnusten tulosten perusteella laitoksen toiminnan vaikutukset sedimenttiin arvioidaan jäävän vähäisiksi ja rajoittuvan laitoksen välittömälle lähialueelle molemmilla hankevaihtoehdoilla. Pohjaeläimistöön kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia (pohjaeläimistön taantumista ja yhteisörakenteen muuttumista) voi esiintyä kalankasvattamon ja talvisäilytysalueen lähivaikutusalueella pohjakertymisen vuoksi, mutta vaikutukset arvioidaan vähäisiksi niiden rajoittuessa pienelle alueelle. Suurimmillaan vaikutukset ovat kalankasvattamon kohdalla. Kalankasvatuslaitoksen vaikutukset ulkomeren ja Luvian ulkosaariston vesikasvillisuuteen molemmilla hankevaihtoehdoilla arvioidaan jäävän vähäisiksi. Mallinnuksen perusteella talvisäilytysalueen toiminnasta johtuvat negatiiviset vaikutukset rajoittuvat kuitenkin pienelle alueelle, joten vaikutus arvioidaan vähäiseksi. Toiminnan aiheuttaman kuormituksen kalakantoihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä molemmilla hankevaihtoehdoilla. Talvisäilytysalueen vaikutukset on mallinnuksin todettu vähäisiksi, eikä kalakantoihin kohdistuvia haittavaikutuksia arvioida olevan. Kalastushaitat eivät arvion mukaan toiminnan myötä poikkea nykytilanteesta kummallakaan hankevaihtoehdolla. Kalojen poikastuotannolle tai kutualueille kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen toiminnalla ei ole vaikutuksia kummallakaan hankevaihtoehdolla. Kasvatusalueen fysikaalis-kemiallisen tilan perusteella voidaan arvioida, ettei biologisten muuttujien (kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvillisuus, rakkolevä merialueella, kalasto), ekologinen tila ole vaarassa heikentyä. Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna alueen ekologisen tilan ei mallinnuksen tuloksiin vedoten arvioida olevan vaarassa heikentyä. Talvisäilytysalueen fysikaalis-kemiallisen tilan ei arvioida merkittävästi heikentyvän edes laitoksen lähialueella. Myöskään biologisten tekijöiden ekologisen tilan ei arvioida heikentyvän kummallakaan hankevaihtoehdolla. Merkittäviä veden laatuun kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän kummassakaan hankevaihtoehdossa. Ulkomerialueen kasvatustoiminnalla ei ole pohjavesivaikutuksia. Kyseeseen tulee lähinnä huoltotukikohdassa tapahtuva häiriö- tai onnettomuustilanne, johon ei ole pystytty ennalta varautumaan. Rakentamisen aikana alueella suoritetaan kuljetuksia ajoneuvoilla ja tehdään töitä työkoneilla, jotka sisältävät dieselöljyä ja voiteluöljyjä. Kalankasvatuksella ei ole suoranaisia linnustovaikutuksia, kunhan altaita ei sijoiteta liian lähelle lintujen pesimäalueita. Huoltotoiminta (ruokinta, tarkistukset, jne.) voi häiritä (häirintävaikutus) lintujen pesimärauhaa, sillä rannat ja riutat ovat tärkeitä lintujen ruokailualueita. Eri lintulajien herkkyys häirintävaikutukselle vaihtelee. Huoltotoiminta on kuitenkin niin harvoin tapahtuvaa, ettei sen arvioida muuttavan aluetta lintujen kannalta epäsuotuisaksi saalistus- tai pesimäalueeksi. Kalankasvatustoiminnasta johtuva ravinnekuormitus ei vaaranna suojeltujen luontotyyppien tai lajien suotuisan suojelun tasoa Luvian saariston Natura-alueella kummallakaan hankevaihtoehdolla. 25 (208)

26 Lohentuotanto on huomattavasti tehokkaampaa hiilijalanjäljen kannalta kuin naudanlihan tuotanto ja jonkin verran tehokkaampaa kuin sianlihan tuotanto. Broilerintuotanto on vastaavalla tasolla kuin lohentuotanto. Makrilli- ja sillituotanto on hiilijalanjäljen kannalta tehokkaampaa kuin lohentuotanto. Vaikutukset maankäyttöön sekä maisemaan ja kulttuuriympäristöön Tiedossa olevien suunnitelmien tai näköpiirissä olevien mahdollisten kehityskulkujen osalta ei ole odotettavissa hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ulottuvia merkittäviä maankäyttömuutoksia. Hankkeen toteuttaminen ei edellytä yhdyskuntarakenteen hajauttamista eikä uusien asuin-, virkistys-, palvelu- tms. alueiden toteuttamista voimassa olevista maankäytön suunnitelmista poikkeavalla tavalla. Hankkeen toteuttamisesta ei siten aiheudu merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Myöskään VE0 eli hankkeen toteuttamatta jättäminen ei aiheuta vaikutuksia, koska alueelle ei ole suunnitteilla muita merkittäviä hankkeita tai toimenpiteitä. Kalankasvattamon kokeminen lähimaisemassa eroaa merkittävästi ihmisten välillä. Toiset pitävät kalankasvattamoita maisemahaittana ja toiset maisemaelementtinä, joka on osa saaristo/rannikkomaisemaa. Kalankasvattamoiden maisemavaikutukset ovat pitkälti subjektiivisia: ne joille kalankasvattamot edustavat ilmastotehokasta eläintuotantoa ja hyväksyttävää saaristo/rannikkoelinkeinoa sietävät niitä maisemassa paremmin kuin henkilöt, joille kalankasvattamot edustavat vesistöjä pilaavaa eläintuotantomuotoa. Maiseman muutoksiin tottuminen vie myös toisilla enemmän aikaa kuin toisilla. Yhteenveto Ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella molemmat hankevaihtoehdot VE1 ja VE2 arvioidaan toteuttamiskelpoiseksi. Ympäristön tilaa tulee seurata aktiivisesti ja kattavasti ja laitoskokoa kasvattaa asteittain. Aikataulu YVA-menettelyn ja hankkeen alustava aikatauluarvio on seuraava: YVA-ohjelma valmistui maaliskuussa 2016, jonka jälkeen pidettiin vuorovaikutustilaisuus huhtikuussa YVAselostus valmistui maaliskuussa 2017, jonka jälkeen pidetään vuorovaikutustilaisuus huhtikuussa YVA-menettelyn arvioidaan päättyvän kesällä 2017, jolloin yhteysviranomainen antaa lausuntonsa YVA-selostuksesta. Ympäristölupapäätös saataneen keväällä Hankkeen toteutuksen arvioidaan alkavan keväällä (208)

27 1 HANKEKUVAUS Hankkeessa suunnitellaan kalankasvattamon perustamista Luvian (nykyisin Eurajokea) ulkomerialueelle. Kartoilla on esitetty hankkeen sijainti Luvialla (Kuva 1). Kalankasvattamon alustava verkkoaltaiden ja ruokintalautan sijoittelu on esitetty sekä vaihtoehdon VE1 (Kuva 2) että VE2 (Kuva 3) osalta. Talvisäilytysalueen allassijoittelu on myös esitetty sekä vaihtoehdon VE1 (Kuva 4) että VE2 (Kuva 5) osalta. Talvisäilytysalue on esitetty myös ilmakuvakarttapohjalla (Kuva 6). Kasvatusalueesta ei ole esitetty ilmakuvakarttapohjaa, sillä alue on pelkkää merialuetta. Alustava kasvatusaltaiden sijoittelu ja talvisäilytyspaikka vaihtoehdossa VE2 on esitetty suurempina kuvina liitteissä 1 ja 2. Kuva 1. Hankkeen sijainti Luvialla. 27 (208)

28 Kuva 2. Alustava verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE1 punaisin ympyröin, musta piste on ruokintalautta. 28 (208)

29 Kuva 3. Alustava verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE2 punaisin ympyröin, musta piste on ruokintalautta. 29 (208)

30 Kuva 4. Alustava talvisäilytysalueen verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE1 punaisin ympyröin, tyhjät altaat vihrein ympyröin. 30 (208)

31 Kuva 5. Alustava talvisäilytysalueen verkkoaltaiden sijoittelu vaihtoehdossa VE2 punaisin ympyröin, tyhjät altaat vihrein ympyröin. 31 (208)

32 Kuva 6. Ilmakuva talvisäilytysalueesta. Verkkoaltaiden alustava sijoittelu vaihtoehdossa VE2 punaisin ympyröin, tyhjät altaat vihrein ympyröin. 1.1 Hankkeen tarkoitus Kotimaisen kalan kulutus on viime vuosina vähentynyt ja tuontikalan kulutus lisääntynyt (Kuva 7). Hankkeen tavoitteena on lisätä kotimaisen kalan tarjontaa markkinoille. 32 (208)

33 Kuva 7. Kotimaisen kalan ja tuontikalan kulutus Suomessa , kg/hlö/vuosi (RKTL, 2016).. Suomen hallitus on hallitusohjelmassa huomioinut ns. sinisen biotalouden. Hallitus vauhdittaa sinistä biotaloutta, joka tähtää vesiluonnonvarojen monipuoliseen hyödyntämiseen. Uutta kasvua haetaan esimerkiksi vesiviljelystä ja suomalaisen vesiosaamiseen perustuvasta viennistä. Sininen biotalous on osa hallituksen biotalouden ja puhtaiden ratkaisujen kärkihankekokonaisuutta. Maailmanlaajuisesti nopeimmin kasvavassa alkutuotannon muodossa eli kalanviljelyssä käynnistetään käytännön kokeiluhanke, jossa kehitetään Suomen olosuhteisiin sopivia uuden sukupolven teknologisia ratkaisuja. Maa- ja metsätalousministeriön teettämän selvityksen mukaan maamme sinisen biotalouden arvo on tällä hetkellä vähintään 8,5 miljardia euroa. Tärkeimpinä liiketoimintakokonaisuuksia ovat vesiliiketoiminta, energian tuotanto, kalatalous ja vesistöjen vetovoimaisuuteen perustuva matkailu. Lisäksi vesiluonnonvarojen aineettomien arvojen merkitys on hyvin suuri. (Biotalous.fi, 2016.) Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön v vahvistaman vesiviljelyn kansallisen sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on ohjata viljelytuotantoa ympäristönsuojelun, vesiviljelyelinkeinon ja muiden vesien käyttömuotojen kannalta sopiville vesialueille. Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (Kuva 8) perusteella hankealue soveltuu hyvin vesiviljelyyn. 33 (208)

34 Kuva 8. Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma (Ranta-aho & Setälä, 2011, lisäykset Sweco Ympäristö Oy, 2016). 34 (208)

35 Hankkeessa suunnitellaan rakennettavan entistä tehokkaampi kalankasvattamo alan parhaita käytäntöjä noudattaen. Sijoituspaikaksi on valittu ulkomerialue, jossa vesistön sekoittumisominaisuudet ovat erinomaiset ja täten paikalliset ympäristövaikutukset paremmin hallittavissa. 1.2 Hankkeen suunnittelutilanne ja aikataulu Hankkeen suunnittelu on alkuvaiheessa. Offshore Fish Finland Oy ei tällä hetkellä harjoita kalankasvatusta. YVA-ohjelma valmistui maaliskuussa 2016 ja siitä järjestettiin vuorovaikutustilaisuus hankkeen nähtävillä oloaikana huhtikuussa Nähtävillä oloaikana YVA-ohjelmasta voi jättää kirjallisen mielipiteen yhteysviranomaisena toimivalle Varsinais-Suomen ELYkeskukselle. Varsinais-Suomen ELY-keskus pyysi YVA-ohjelmasta myös lausuntoja eri viranomais- ja muilta tahoilta. Yhteysviranomainen antoi ohjelmasta lausuntonsa kesäkuussa YVA-selostus valmistui maaliskuussa Huhtikuussa 2017 järjestetään toinen vuorovaikutustilaisuus, jossa esitellään YVA-menettelyn tulokset ja niistä keskustellaan osallistujien kanssa. Nähtävillä oloaikana YVA-selostuksesta voi jättää kirjallisen mielipiteen yhteysviranomaisena toimivalle Varsinais-Suomen ELY-keskukselle. Varsinais- Suomen ELY-keskus pyytää YVA-selostuksesta myös lausuntoja eri viranomais- ja muilta tahoilta. Yhteysviranomainen antaa selostuksesta lausuntonsa kesällä 2017, jolloin YVAmenettely virallisesti päättyy. YVA-menettelyn lisäksi hanke vaatii ympäristöluvan. Ympäristölupahakemuksesta päätöksen tekee Etelä-Suomen AVI. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 1) on esitetty YVAmenettelyn, ympäristölupamenettelyn ja hankkeen toteutuksen aikatauluarvio. Taulukko 1. YVA-menettelyn, ympäristölupamenettelyn ja hankkeen toteutuksen aikatauluarvio. 35 (208)

36 1.3 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Hanke ei suoraan liity muihin hankkeisiin. Offshore Fish Finland Oy:n omistajina on osin samoja toimijoita kuin kalanjalostaja KalaValtanen Oy:ssä. Offshore Fish Finland Oy:n kasvattamat kalat perataan KalaValtanen Oy:n tuotantolaitoksella Porissa. Seuraavaan taulukkoon (Taulukko 2) on koottu neljän lähimmän nykyisen kalankasvattamon tiedot. Neljän nykyisen kalankasvattamon tiedot ovat Vahti-palvelusta ja ovat vuosien keskiarvot (Kallioniemi, 2016). Taulukko 2. Lähialueen kalankasvattamoiden kuormitustiedot. Iso-Lampoorin yksikössä on ainoastaan kalojen talvisäilytys, ei kasvatusta. Lähimpien kalankasvattamoiden sijainti on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 9). Kuva 9. Muiden kalankasvattamoiden sijainti suhteessa hankealueeseen. 36 (208)

37 1.4 Hankkeen edellyttämät luvat ja suunnitelmat Hanke kuuluu YVA-menettelyn piiriin YVA-asetuksen (713/2006) 7 Arviointimenettelyn soveltaminen yksittäistapauksessa perusteella. Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 :n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti: 1) hankkeen ominaisuuksia, 2) hankkeen sijaintia ja 3) vaikutusten luonnetta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on YVA-tarveharkinnassaan päätynyt siihen, että hankkeeseen tulee soveltaa YVA-menettelyä. YVA-menettelyn jälkeen hankkeen toteuttamiseksi tulee hakea ympäristönsuojelulain (86/2000) mukaista ympäristölupaa. Toimivaltaisena lupaviranomaisena toimii Etelä-Suomen aluehallintovirasto. Lupaviranomainen ei voi myöntää hankkeelle ympäristölupaa ennen kuin sen käytössä on ympäristövaikutusten arviointiselostus ja yhteysviranomaisen siitä antama lausunto. Vesiviljelyeläinten (kalat, ravut, simpukat) kasvattajien tulee hakea toiminnalleen terveyslupa Evirasta. Lupa on yrityskohtainen, mutta kunkin yritykseen kuuluvan laitoksen tiedot ja omavalvonta tulee kuvata erikseen. Lupatarve perustuu voimaan tulleeseen lainsäädäntöön (Eläintautilain muutos 408/2008 ja MMM:n asetus kaloissa, äyriäisissä ja nilviäisissä esiintyvien eläintautien vastustamisesta 470/2008). (Ympäristöministeriö, 2013.) Vesiviljelyrekisteri uudistui vuonna 2011 ja rekisterin omistaja on nyt Evira, tiedot toimitetaan edelleen elinkeino-, liikenne ja ympäristökeskukselle. Rekisteriin kirjataan kaikki kalan- tai ravunkasvatuslaitokset, luonnonravintolammikot, mätihautomot ja onkilammikot. Rekisterin tietoja tarvitaan mm. kala- ja raputautien torjuntaan sekä tilastointiin ja tutkimukseen. (Ympäristöministeriö, 2013.) Verkkoaltaat merkitään Liikenneviraston ohjeiden mukaisesti. Altaiden sijainnista ja merkinnästä tehdään ilmoitus Liikenneviraston Meriväyläyksikölle. 37 (208)

38 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY 2.1 Lainsäädäntö YVA-menettely pohjautuu lakiin ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994). YVA-lakia on muutettu seuraavin säädöksin: 59/1999, 267/1999, 623/1999, 1059/2004, 201/2005, 458/2006 ja 1584/2009. Lain tavoitteena on edistää ympäristövaikutusten arviointia ja yhtenäistä huomioon ottamista suunnittelussa ja päätöksenteossa sekä samalla lisätä kansalaisten tiedonsaantia ja osallistumismahdollisuuksia. Valtioneuvoston asetuksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (VNa 713/2006) säädetään tarkemmin lain soveltamisesta ja viranomaisten tehtävistä. Ympäristövaikutusten arviointi perustuu YVA-lakiin ja asetukseen. Kalankasvattamot eivät kuulu YVAasetuksen hankeluetteloon. Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 :n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on tarkasteltava erityisesti: 1) hankkeen ominaisuuksia, 2) hankkeen sijaintia ja 3) vaikutusten luonnetta. Varsinais-Suomen ELY-keskus on YVAtarveharkinnassaan päätynyt siihen, että hankkeeseen tulee soveltaa YVA-menettelyä. YVA-asetusta on muutettu seuraavin säädöksin: 1812/2009 ja 359/ Arviointiohjelma YVA-menettely alkaa virallisesti, kun hankevastaava toimittaa YVA-ohjelman yhteysviranomaiselle. YVA-asetuksen mukaan arviointiohjelmassa on esitettävä tarpeellisessa määrin: 1) tiedot hankkeesta, sen tarkoituksesta, suunnitteluvaiheesta, sijainnista, maankäyttötarpeesta ja hankkeen liittymisestä muihin hankkeisiin sekä hankkeesta vastaavasta; 2) hankkeen vaihtoehdot, joista yhtenä vaihtoehtona on hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton; 3) tiedot hankkeen toteuttamisen edellyttämistä suunnitelmista, luvista ja niihin rinnastettavista päätöksistä; 4) kuvaus ympäristöstä, tiedot ympäristövaikutuksia koskevista laadituista ja suunnitelluista selvityksistä sekä aineiston hankinnassa ja arvioinnissa käytettävistä menetelmistä ja niihin liittyvistä oletuksista; 5) ehdotus tarkasteltavan vaikutusalueen rajauksesta; 6) suunnitelma arviointimenettelyn ja siihen liittyvän osallistumisen järjestämisestä; sekä 7) arvio hankkeen suunnittelu- ja toteuttamisaikataulusta sekä arvio selvitysten ja arviointiselostuksen valmistumisajankohdasta. 38 (208)

39 2.3 Arviointiselostus YVA-asetuksen mukaan arviointiselostuksessa on esitettävä tarpeellisessa määrin: 1) arviointiohjelman tiedot tarkistettuina; 2) selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen suhteesta maankäyttösuunnitelmiin sekä hankkeen kannalta olennaisiin luonnonvarojen käyttöä ja ympäristönsuojelua koskeviin suunnitelmiin ja ohjelmiin; 3) hankkeen keskeiset ominaisuudet ja tekniset ratkaisut, kuvaus toiminnasta, kuten tuotteista, tuotantomääristä, raaka-aineista, liikenteestä, materiaaleista, ja arvio jätteiden ja päästöjen laadusta ja määristä ottaen huomioon hankkeen suunnittelu-, rakentamis- ja käyttövaiheet mahdollinen purkaminen mukaan lukien; 4) arvioinnissa käytetty keskeinen aineisto; 5) selvitys ympäristöstä sekä arvio hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutuksista, käytettyjen tietojen mahdollisista puutteista ja keskeisistä epävarmuustekijöistä, mukaan lukien arvio mahdollisista ympäristöonnettomuuksista ja niiden seurauksista; 6) selvitys hankkeen ja sen vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuudesta; 7) ehdotus toimiksi, joilla ehkäistään ja rajoitetaan haitallisia ympäristövaikutuksia; 8) hankkeen vaihtoehtojen vertailu; 9) ehdotus seurantaohjelmaksi; 10) selvitys arviointimenettelyn vaiheista osallistumismenettelyineen; 11) selvitys siitä, miten yhteysviranomaisen lausunto arviointiohjelmasta on otettu huomioon; sekä 12) yleistajuinen ja havainnollinen yhteenveto 1 11 kohdassa esitetyistä tiedoista. 2.4 Osapuolet Hankkeesta vastaava on vastuussa hankkeen valmistelusta ja toteuttamisesta. Tässä hankkeessa hankevastaavana toimii Offshore Fish Finland Oy ja yhteyshenkilönä toimitusjohtaja Jyri Luotonen. Offshore Fish Finland Oy:n päätoimiala on kalanviljely meressä. Yritys on perustettu vuonna Yritys on yksityishenkilöiden omistuksessa. Yhteysviranomainen vastaa hankkeen kuuluttamisesta, kirjallisten lausuntojen ja mielipiteiden keräämisestä sekä oman lausuntonsa antamisesta. Tässä hankkeessa yhteysviranomaisena toimii Varsinais-Suomen ELY-keskus, jonka yhteyshenkilönä toimii ylitarkastaja Petri Hiltunen. 39 (208)

40 YVA-konsultti vastaa hankevaihtoehtojen ympäristövaikutusten puolueettomasta ja asiantuntevasta selvittämistä ja arvioinnista. Tässä hankkeessa YVA-konsulttina toimii Sweco Ympäristö Oy, jonka yhteyshenkilönä toimii projektipäällikkö Mika Manninen. Hankkeen vaikutusalueen ihmiset ovat erittäin tärkeässä roolissa YVA-menettelyn aikana. Lähialueen ihmiset tuntevat hyvin lähiympäristönsä ja ovat täten erittäin tärkeä tietolähde ja selvityksen tukiverkosto. Hankekunnan (Eurajoki) viranomaiset ja luottamushenkilöt toimivat tärkeinä linkkeinä välittäessään hankkeesta tietoa ja näkemyksiä. ELY-keskus pyytää lausunnot vaikutusalueen kunnilta sekä muilta hankkeen kannalta olennaisilta asiantuntijatahoilta. Seuraavassa kuvassa on havainnollistettu hankkeen kannalta olennaisten osapuolten välistä suhdetta (Kuva 10). Kaikkien osapuolten välinen avoin ja rakentava vuorovaikutus on erittäin tärkeää YVA-menettelyn onnistumisen kannalta. Kuva 10. Hankkeen osapuolet. 40 (208)

41 2.5 Vuorovaikutus Eri sidosryhmien vuorovaikutus ja tietojen vaihto on keskeinen osa YVA-menettelyn toteuttamista. Ennen virallista YVA-ohjelman vuorovaikutustilaisuutta järjestettiin helmikuussa 2016 epävirallinen ns. tupailta, jossa kerrottiin hankesuunnitelmista ja keskusteltiin hankkeesta kiinnostuneiden lähiasukkaiden (vakituinen, vapaa-aika) kanssa. Tilaisuudesta lähetettiin 120 talouteen kutsu ja siihen osallistui noin 30 ihmistä. Keskustelua käytiin rehun käytöstä ja koostumuksesta, ravinnepäästöistä, talvisäilytysalueesta, kalamääristä ja työllisyysvaikutuksista. YVA-menettelyn aikana järjestetään kaksi julkista vuorovaikutustilaisuutta, joissa eri sidosryhmillä on mahdollisuus esittää omat mielipiteensä hankkeesta ja sen ympäristövaikutusten selvittämisestä. Hankevastaava esittelee hankkeen yleisesti, yhteysviranomainen kertoo YVA-menettelystä ja sen tarkoituksesta ja YVA-konsultti esittelee suunnitelman arvioinnin toteuttamiseksi (ohjelmavaihe) ja arvioinnin tulokset (selostusvaihe). Yhteysviranomainen huolehtii arviointiohjelman ja selostuksen tiedottamisesta kuuluttamalla siitä viipymättä vähintään 14 päivän ajan hankkeen todennäköisen vaikutusalueen kuntien ilmoitustauluilla. Mielipiteet ja lausunnot on toimitettava yhteysviranomaiselle kuulutuksessa ilmoitettuna aikana, joka alkaa kuulutuksen julkaisemispäivästä ja kestää vähintään 30 päivää ja enintään 60 päivää. Yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiohjelmasta kuukauden kuluessa lausuntojen ja mielipiteiden antamiseen varatun ajan päätyttyä. Selostusvaiheessa vastaava yhteysviranomaisen lausunnonantamisaika on kaksi kuukautta. Yhteysviranomaisen edustajien kanssa on pidetty hankkeesta alustava neuvottelu tammikuussa 2016, jolloin käytiin läpi hankkeen kannalta olennaisia ympäristövaikutuksia ja niiden selvittämistä. Hankkeen tiedonvälityksen ja vuorovaikutuksen tueksi on perustettu seurantaryhmä, joka valvoo ja ohjaa työn suoritusta sekä välittää siitä tietoa eri sidosryhmille. Ensimmäinen seurantaryhmän kokous pidettiin helmikuussa 2016 ja toinen helmikuussa Seuranryhmän kokouskutsu lähetettiin seuraaville tahoille: Varsinais-Suomen ELY-keskus Luvian kunta (nykyisin Eurajoen kunta) Eurajoen kunta Satakuntaliitto Metsähallitus luontopalvelut Luonnonvarakeskus Luke / Vesiviljelytuotanto Luodonkylän kyläyhdistys ry Suomen luonnonsuojeluliiton Satakunnan piiri 41 (208)

42 Suomen Kalankasvattajaliitto ry Selkämeren Ammattikalastajat ry Luvian kalastusalue Luvian kalastajainseura ry Luvian yrittäjät ry Hankevastaava ja konsultin edustajat ovat mukana seurantaryhmätyöskentelyssä. Eurajoen kunta on tietoinen hankkeesta. Arviointiohjelma ja selostus ovat kuulutusaikana julkisesti nähtävillä kuulutuksessa ilmoitetuissa paikoissa. Ne tulevat nähtäville myös Internetiin ympäristöhallinnon yhteiseen verkkopalveluun ( YVA-ohjelmavaiheen vuorovaikutustilaisuus järjestettiin huhtikuussa Tilaisuuteen osallistui noin 30 ihmistä. YVA-selostusvaiheen yleisötilaisuus järjestetään huhtikuussa YVA-selostuksen kuulutuksen yhteydessä ilmoitetaan tarkempi ajankohta. 2.6 Yhteysviranomaisen ohjelmalausunto Yhteysviranomaisena toimiva Varsinais-Suomen ELY-keskus antoi YVA-ohjelmasta lausunnon kesäkuussa Seuraavaan taulukkoon on poimittu lausunnon keskeiset osiot ja miten YVA-selostuksessa on asiat huomioitu (Taulukko 3). Taulukko 3. Yhteysviranomaisen lausunnon keskeisiä kohtia ja niiden huomiointi YVAselostuksessa. Lausunto Lausunnon huomiointi Arviointiohjelmassa on esitetty ohjelman sisältö YVAasetuksen 9 :n edellyttämällä tavalla. Hankkeen arviointiohjelma on varsin selkeä kokonaisuus, johon kuitenkin on tarpeen sisällyttää joitakin lisäyksiä ja tarkennuksia arviointiohjelmasta annettujen lausuntojen ja mielipiteiden perusteella. Hankekuvaus Hanke, sen tausta, tavoitteet ja sijainti on kuvattu selkeästi arviointiohjelmassa. Hankkeen toteuttamisen vaih- Talvisäilytysalueen vaikutuksiin Vaikutusalueet on esitetty kartalla. toehtoja tulee täydentää selostusvaiheessa jäljempänä on kiinnitetty enemmän huomiota kerrottavalla tavalla. ja myös sen osalta on teetetty virtausmallinnus. Arvioitavat vaikutukset on esitetty sivuilla kappaleessa 5 ja vaikutusalueen rajaus sivulla 79 kappa- 42 (208)

43 leessa 5.2. Vaikutusalueiden rajaus on asialliselta kannalta hyvin perusteltu, mutta alueet olisi ollut havainnollisuuden vuoksi suotavaa esittää kartalla. Vaikutusalueet on jaettu lähi- ja kaukovaikutusalueisiin sekä erikseen liikenteen vaikutusalueeseen. Lisäksi on esitetty varaus vaikutusalueiden laajentamisesta tarpeen vaatiessa. Vaikutusalueiden laajentaminen sekä varsinaisen kasvatusalueen osalta että talvisäilytysalueen osalta saattaa olla tarpeen. Selostuksessa vaikutusalueet tulee esittää kartalla. Vaikutuksia arvioitaessa toiminnan aikaiset vaikutukset ovat perustellusti etusijalla, mutta myös rakentamisen aikaiset ja lopettamisvaiheen vaikutukset aiotaan kuvata. Toiminnan aikaiset vaikutukset ovat hankkeessa selvästi merkittävimmät ja niiden arvioinnin painopisteet (s. 79, 82 ja 83) on valittu pääosin perustellusti. Kuitenkin talvisäilytysalueiden vaikutuksiin tulee kiinnittää aiottua enemmän huomiota. Tiivistelmän sivu 13 alkaa lauseella Lähimpään vakituiseen asutukseen on matkaa noin 5,3 km ja vapaa-ajan asutukseen noin 3,1 km. Talvisäilytysaltailta. Selkeyden vuoksi ensimmäiseen lauseeseen tulee lisätä Kasvatuspaikalta lähimpään vakituiseen asutukseen. Arvioinnissa tulee huolehtia, että hankekuvaus sisältää kaikki toiminnan edellyttämät oheis- tai lisätoiminnot ja on jo suunnitteluvaiheessa mahdollisimman täsmällinen, jotta ympäristövaikutukset voidaan ilman merkittäviä epävarmuustekijöitä arvioida. Kohdassa sivulla 36 todetaan seuraavasti. Talvisäilytyksessä noin puolet kasvatusaltaista on varattu varsinaiseen talvisäilytykseen. Lopuissa altaista olevat kalat käytetään talven aikana myyntiin, eli kalamäärä pienenee merkittävästi talvisäilytyskaudella. Tarkoittaako tämä sitä, että jos kasvatusmäärä on 1000 t/v, talvisäilytyspaikkaan sijoitetaan enintään 10 kassia/1000 t kalaa syksyllä ja kaloja perataan pikkuhiljaa myyntiin talven aikana? Entä jos valitaan vaihtoehto VE 2; onko maksimimäärä silloin edelleen 10 kassia talvisäilytyspaikassa syksyllä? Mitä lopuille kaloille (1000 t) tapahtuu vaihtoehdossa VE 2 syksyllä? Tulee myös arvioida, Muutettu. Tähän on pyritty. Asiaa on tarkennettu. Talvisäilytysalueen vaikutuksiin on kiinnitetty enemmän huomiota ja myös sen osalta on teetetty virtausmallinnus. On tehty selventävä taulukko. 43 (208)

44 kuinka suuri on talvisäilytyksessä mahdollisesti tarvittava rehumäärä ja siitä aiheutuva ravinnekuormitus. Talvisäilytettävä kalamäärä ja mahdollinen ylläpitoruokintaan käytettävä rehumäärä sekä sen sisältämät ravinnemäärät tulisi ilmoittaa selkeästi ohjelmassa vaihtoehtojen VE 1 ja VE 2 kohdalla. Talvisäilytyspaikalta lähimpään vapaa-ajan asutukseen on matkaa vain noin 250 metriä. Siitäkin syystä talvisäilytykseen on kiinnitettävä aiottua enemmän huomiota. Kassit voivat esityksen mukaan olla talvisäilytyspaikalla pitkälle toukokuuhun, jolloin mökkiläiset usein jo viettävät aikaa kesämökeillään. Lisäksi rehumääriä ja kuormitusta koskevat tiedot niin kasvatusaltaiden kuin talvisäilytyksenkin osalta tulisi koota taulukkoon, jotta kokonaisuus olisi helpompi hahmottaa. Hankkeen tekninen kuvaus sisältää karttakuvia, valokuvia ja taulukoita sekä sanalliset kuvaukset osaprosesseista. Kuvaukset ovat ohjelmavaiheessa riittävän seikkaperäiset. Ei huomautettavaa. Hankkeen suunnittelutilanne ja tavoiteaikataulu on tuotu esille. Hanke on toistaiseksi vajaan kuukauden jäljessä aikataulusta. Tavoitteeksi on asetettu, että yhteysviranomainen antaa lausuntonsa arviointiselostuksesta joulukuussa 2016 ja ympäristölupapäätös annetaan elo-syyskuussa Hanketoteutus ajoittuisi vuodelle Aikataulu on realistinen. Hankkeen edellyttämät luvat ja päätökset on esitetty selkeästi. Hankkeen kytkeytyminen valtakunnallisten sekä alueellisten alueidenkäytön tavoitteisiin näkyy hankekuvauksessa. Sivuilla 22 ja 23 kerrotaan Varsinais-Suomen ja Satakunnan vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmasta. Sivulla 23 esitetty kuva sijainninohjaussuunnitelmasta on kuitenkin liian pienimittakaavainen, jotta siitä voisi erottaa, mille alueelle hanke sijoittuu. Kansallisessa vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa todetaan, että Pohjanlahdella uudet suuret (yli t/a) yksiköt tulisi pääsääntöisesti ohjata yli 20 m syville alueille. Vaatimus ei kuitenkaan ole ehdoton, vaan hyvien vir- Toteamusta on lisävalaistu. On lisätty lyhyt kuvaus sijainninohjaussuunnitelmasta. 44 (208)

45 tausolosuhteiden vallitessa uudet suuretkin kasvatuslaitokset voidaan perustaa alle 20 m syville alueille. Kuitenkin sivun 22 toteamus, että hankealue soveltuu em. suunnitelman mukaan hyvin vesiviljelyyn, vaatii selostusvaiheessa lisävalaistusta. Tämä edelleen korostaa laadittavan virtausmallinnuksen merkitystä. Kansallinen suunnitelma on hyväksytty vuonna 2014, joten paikallisen suunnitelman sijaan ohjelmassa olisi tullut korostaa sitä. Kansallisessa sijainninohjaussuunnitelmassa on myös kuvia hankealueesta. Arviointiselostukseen olisi hyvä sisällyttää lyhyt kuvaus sijainninohjaussuunnitelmasta, esim. seuraavasti. Ympäristöministeriön sekä maa- ja metsätalousministeriön v vahvistaman vesiviljelyn kansallisen sijainninohjaussuunnitelman tavoitteena on ohjata viljelytuotantoa ympäristönsuojelun, vesiviljelyelinkeinon ja muiden vesien käyttömuotojen kannalta sopiville vesialueille. Hankkeen liittyminen ympäristönsuojelua koskeviin säädöksiin, suunnitelmiin ja ohjelmiin on otettu huomioon ja suhde niihin on kuvattu, mutta erityisesti suhdetta kansallisen ja alueellisen vesienviljelysuunnitelman tavoitteisiin sekä Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitosuunnitelmaan 2015 tulee selventää arviointiselostuksessa asialla on keskeinen merkitys hankkeen toteutettavuuden kannalta. Myös Natura-arvioinnin laatuun sekä luonnonsuojelualueisiin, kansallispuistoihin ja luonnonsuojeluohjelma-alueisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnin laatuun tulee kiinnittää riittävästi huomiota. Vaihtoehtojen käsittely Vaikutukset arvioidaan 0-vaihtoehdon lisäksi kahdessa toiminnan volyymiin perustuvassa toteutusvaihtoehdossa, VE 1:ssä, jossa kalojen lisäkasvu on 1000 t/v ja VE 2:ssa, jossa kalojen lisäkasvu on 2000 t/v. Molempien toteutusvaihtoehtojen kuvauksessa talvisäilytysalueesta on mainittu vain sen sijainti Lemlahden kylässä Iso-Lampoorin niemen edustalla ja toiminta-aika n Tekstistä saa helposti käsityksen, että talvisäilytys olisi toteutusvaihtoehdosta riippumaton asia. Kuitenkin vaihtoehdossa 2 talvisäilytettävien kalo- Hankkeen suhdetta vesiviljely- ja vesienhoitosuunnitelmiin on tarkennettu. Talvisäilytysalueen merkitys on huomioitu kattavammin. 45 (208)

46 jen määrä on merkittävästi suurempi kuin vaihtoehdossa 1, joten myös ympäristövaikutukset talvisäilytyspaikalla ovat VE 2:ssa suuremmat kuin VE 1:ssä. Arviointiselostuksessa toteutusvaihtoehtojen kuvaukseen tuleekin sisällyttää tieto siitä, kuinka paljon kalaa kummassakin vaihtoehdossa siirretään talvisäilytykseen. Vaihtoehtojen muodostaminen esitetyllä tavalla kapasiteetin mukaan on sinänsä perusteltua. Sijainnin on arvioitu soveltuvan toimintaan hyvin, koska veden vaihtuvuus, sekoittuminen ja hapettuminen on arvioitu tehokkaaksi. Vaikutukset ja niiden selvittäminen Menetelmät Vaikutusten selvittäminen perustuu suurelta osin kirjallisuuteen, hankesuunnitelmiin, olemassa oleviin ympäristön nykytilan selvityksiin, velvoitetarkkailuihin. Lisäksi laaditaan joitakin lisäselvityksiä, kuten kolmiulotteinen virtaus- ja kuormitusmallinnus. Suoritetaan myös haastatteluja ja maastokäyntejä. Lausunnoissa, yleisötilaisuuksissa ja mielipiteissä esiin tulevat seikat otetaan huomioon. Kaikki selvitykset tehdään asiantuntijatyönä. Arviointimenetelmät on kuvattu kunkin selvitettävän vaikutuksen yhteydessä. Arviointiselostuksessa erityisesti laskentamenetelmien kuvaus tulee esittää niin selkeästi ja ymmärrettävästi, että ilman erityistä asiantuntemustakin menetelmien käyttökelpoisuudesta, yleisestä luotettavuudesta ja menetelmiin sisältyvistä keskeisistä epävarmuuksista saa käsityksen. Alueen nykytila Hankkeen vaikutusten arviointia varten huolellisesti tehty alueen nykytilan kuvaus on keskeinen. Ohjelmassa on esitetty selkeästi yleiskuvaus arvioitavien toteuttamisvaihtoehtojen sijoituspaikoista. Ympäristön nykytilan kuvaus painottuu kuitenkin voimakkaasti kasvatusalueen kuvaamiseen. Talvisäilytyspaikan tilan kuvaus on vähäistä ja sitä tulee täydentää selostukseen. Kasvatuspaikasta kerrotaan mm. vesien olevan kirkkaita ja vähäravinteisia, mutta talvisäilytyspaikan vesien tilasta ei ole lainkaan mainintaa. Kuitenkin jo VE 1:ssä Näin on toimittu. Talvisäilytysalueen nykytilakuvausta on täydennetty. 46 (208)

47 (lisäkasvu 1000 t/v) talvisäilytettävä kalamäärä on merkittävä puhumattakaan VE 2:sta (lisäkasvu 2000 t/v). Veden tilalla on merkitystä arvioitaessa talvisäilytyspaikan kestokykyä suhteessa säilytettävään kalamäärään sekä ylläpitoruokinnasta aiheutuvaan ravinnekuormitukseen. Sivulla 40 todetaan, että kasvatusalueen virtausolosuhteita tullaan käsittelemään tarkemmin virtaus- ja kuormitusmallinnusraportissa. Hankkeessa on kuitenkin olennaista, että virtaus- ja vedenlaatumalli ulotetaan myös talvisäilytysalueelle. Sivulla 57 puhutaan alueen ekologisesta tilasta epätarkasti. Vesienhoidon tavoitetila hyvä ekologinen tila on jo saavutettu sekä Luvian ulko- että sisäsaariston alueella, mutta sisäsaariston osalta on vaarana, että hyvä ekologinen tila huononee hoitokaudella Tällä on merkitystä arvioitaessa talvivarastoinnin vaikutuksia sisäsaariston alueella. Ohjausryhmän kokouksessa Luvialla ELY-keskus toi esille, että virtaus- ja kuormitusmallinnus tulee tehdä myös kalojen talvisäilytyspaikan osalta ravinteiden kulkeutumissuuntien selvittämiseksi. Tarkasteltavat vaikutukset ja lisäselvitysten tarve Vaikutusten arvioinnissa tarkastellaan YVA-laissa edellytettyjä ympäristövaikutuksia. Hankkeessa keskeisimmät ja merkittävät vaikutukset on tuotu hyvin esille ja niiden tarkastelu on esitetty ohjelmavaiheessa riittävän kattavasti. Hankkeesta aiheutuvat mahdolliset vaikutukset on arviointiohjelmassa hahmotettu yleisellä tasolla hyvin. Tarkastelussa on tasapainoisen kokonaisuuden saavuttamiseksi kuitenkin tarpeen ottaa huomioon seuraavat lisäselvitys- ja täsmennystarpeet. Vedenlaatumallinnus on tehty myös talvisäilytysalueen osalta. Alueen ekologisen tilan kuvausta on tarkennettu. On lisätty kartta sijainninohjaussuunnitelmasta. Hankekuvaukseen tulee arviointiselostuksessa liittää riittävän suurimittakaavainen karttaote vuoden 2014 valtakunnallisesta vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmasta, johon merkitään myös suunniteltu kasvatusalue. Esityksestä tulee käydä selvästi ilmi, mille sijainninohjaussuunnitelman alueelle hankealue sijoittuu. 47 (208)

48 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin s. 24: Sivuilla 24 ja 25 on todettu suunnitellun kalankasvattamon lähellä sijaitsevan myös muita kalankasvattamoja (4 kpl), mutta niiden koosta ja käytöstä ei esitetä tietoja. Kyseisten kalankasvattamoiden kokoluokka tulee esittää arviointiselostuksessa ja vaikutuksia arvioitaessa tulee kiinnittää huomiota myös olemassa olevien ja nyt suunnitellun kasvattamon yhteisvaikutuksiin. Tuotanto s. 36: Antifouling-aineen koostumus ja mahdolliset ympäristövaikutukset tulee kuvata, samoin verkkoaltaiden käsittelytapa. Päästöt ja niiden rajoittaminen s. 37: Laitoksen kuormitustietoja tulee vertailla myös yksittäisiin pistekuormittajiin esimerkkien avulla, jotta kuormituksen kokoluokka on mahdollista hahmottaa arviointiohjelmassa esitettyä paremmin. Nykytilannetta tulee kuvata myös Eurajoen ja muiden alueelle laskevien uomien kuormituksen osalta, jotta suunnitellun laitoksen kuormitusta (kasvatusalue ja talvisäilytys) voidaan verrata nykytilan kuormitukseen. Laitoksen kuormitustietoja tulee verrata ja havainnollistaa myös suhteessa muuhun Selkämerta koskevaan kuormitukseen. Laitoksen aiheuttamia vaikutuksia tarkasteltaessa tulee kiinnittää huomiota yhteisvaikutusten arviointiin kuormituksen osalta. Sivulla 37 on todettu, että joissakin tapauksissa kalankasvatuslaitoksista saattaa levitä ympäröivälle vesialueelle rehusta peräisin olevia rasvoja, jotka vettä kevyempinä muodostavat veden pinnalle tyynillä säillä veden pinnalla näkyvän ja mahdollisesti haisevan kalvon. Myös tällaisten kalvojen esiintymismahdollisuutta ja leviämistä tulisi erikseen arvioida osana arviointiprosessia. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös erilaisiin sääolosuhteisiin (esim. tyyni kesäsää) ja miten ja minne mahdollinen kalvo leviää mm. tuulen aiheuttamien pintavirtausten mukana. Arvioinnissa tulee kiinnittää huomiota myös mereltä rantaan päin suuntautuviin tuuliin. Lähialueen kalankasvattamoiden kokoluokka on esitetty. Lisätty. Laitoksen kuormitustietoja on vertailtu yksittäisten pistekuormittajien päästöihin. Yhteisvaikutusarviointiin on kiinnitetty huomiota. Rasvakalvojen leviämistä on arvioitu matemaattisen mallinnuksen perusteella. 48 (208)

49 Luonnonympäristövaikutuksiin s. 79 alkaen tulee sisällyttää myös vaikutukset (lähinnä talvisäilytyksessä) kalatauteihin, kalaterveyteen ja sitä kautta kalastoon ympäristöterveydenhuollon lausunnon mukaisesti. Asiaa on sivuttu myös yksityisissä mielipiteissä. Vaikutukset pintavesiin, s. 79 alkaen: Tulevan laitoksen ravinnekuormitus tulee Luvian kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen mukaan olemaan noin 8 16 kertainen nykyisen olemassa olevan kalankasvatuksen aiheuttamaan ravinnekuormaan verrattuna, joten muutos ravinnekuormituksessa on merkittävä. Tästä syystä tuleekin arvioida, onko kalankasvatushanke vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukainen ja miten merialueen ekologisen tilan säilyminen ennallaan voidaan turvata myös jatkossa. Virtaus- ja kuormitusmallinnusten tuloksien havainnolliseen esittämiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota ja tulokset tulee esittää havainnollisin karttaesityksin riittävän laajalta alueelta. Virtausmallinnuksen merkitys korostuu, koska valtakunnallisessa vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmassa näin suuret uudet kalankasvatuslaitokset on pyritty pääsääntöisesti ohjaamaan yli 20 m syville vesialueille. Virtausmallinnuksen osoittaessa virtausolosuhteet edullisiksi alueen luonnonsuojelualueet ja kesäasutus huomioon ottaen hanketta voidaan kuitenkin pitää toteuttamiskelpoisena. Vaikutukset kalastoon: Arviointiohjelmassa ei ole esitetty tietoa kalojen kutualueista. Näiltä osin aineistoa tulee täydentää ja arvioida kuormituksen vaikutusta myös kalojen kutualueisiin. Kasvillisuus, s : Vedenalaista kasvillisuutta sekä pohjan laatua ja pohjaeläimistöä käsitellään mm. Velmu-tiedon valossa. Arviointiohjelmaa tulee täydentää vedenalaiseen kasvillisuuteen ja pohjaeläimistöön kohdistuvalla vaikutusten arvioinnilla sekä kasvatusalueen että talvisäilytysalueen osalta. Kasvillisuusvaikutukset s. 81: Talvisäilytysalueen vaikutuksia ilmoitetaan arvioitavan laadullisesti. Epäselväksi Vaikutukset on sisällytetty. Kalankasvatushankkeen suhdetta vesienhoitosuunnitelmien tavoitteisiin on arvioitu. Kutualueet on lisätty ja arvioitu kuormituksen vaikutusta niihin. Arviointia on tehty myös vedenalaisen kasvillisuuden ja pohjaeläimistön osalta. Arviointi on kuvattu tarkemmin ja hankkeen vaikutuksia talvisäilytyspaikan ekologiseen tilaan arvioitu. 49 (208)

50 jää, mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Hankkeen vaikutuksia talvisäilytyspaikan ekologiseen tilaan tulee myös arvioida. Maankäyttövaikutukset s. 83: Arviointiohjelmassa on esitetty ote Satakunnan maakuntakaavasta (sivut 70 71), todettu kasvatus- ja talvisäilytysalueiden sijaitsevan Luvian rantaosayleiskaava-alueella ja että läheisyydessä on asemakaavoitettuja alueita. Hankeen maankäyttövaikutusten arviointia käsittelevässä luvussa todetaan, että hankkeen vaikutuksia lähialueen maankäytön kehitykseen arvioidaan yleisellä tasolla (s. 83). Hankkeen vaikutuksia tulee arvioida myös edellä mainittujen kaavojen toteuttamiseen ottaen huomioon olemassa olevan asutuksen ja loma-asutuksen lisäksi myös kaavoissa suunnitellut rakentamispaikat. Ote osayleiskaavasta on myös tarpeen liittää arviointiaineistoon. Lisäksi arvioinnissa tulee kiinnittää erityistä huomiota kaavoissa osoitettuihin virkistysalueisiin ja matkailupalveluiden alueisiin sekä niiden toteuttamiseen. Esimerkiksi olemassa oleva Luvian Laitakarin alue on osoitettu Satakunnan maakuntakaavassa veneilyä palvelevana virkistysalueena (v1) ja matkailupalvelujen alueena (rm). Yhteisvaikutukset: Arviointiohjelmassa ei ole erillistä kappaletta yhteisvaikutusten tarkastelua varten. Vaikka yhteisvaikutukset oletettavasti tulevat esiin sektorikohtaisessa vaikutusarvioinnissa, hankkeen luonteen vuoksi selostusvaiheessa yhteisvaikutuksia tulee käsitellä omana asiakokonaisuutenaan. Yhteisvaikutuksia on korostettu myös mm. Luvian kunnan ja Satakuntaliiton lausunnoissa sekä yleisömielipiteissä. Yhteisvaikutuksia syntyy alueen muiden kalankasvattamoiden sekä mm. Eurajoen merialueelle tuoman kuormituksen kanssa. Olkiluoto 3 laitoksen käyttöönoton aiheuttama jäähdytysvesivirtaaman nosto ja sitä kautta mereen johdettavan lämpökuorman kasvu ja sen vaikutukset tulee ottaa huomioon. Hankkeen vaikutusta kaavojen toteuttamiseen on arvioitu. Ote osayleiskaavasta on lisätty. Yhteisvaikutuksia käsitellään omana kappaleenaan jokaisen vaikutusosion yhteydessä. 50 (208)

51 Epävarmuustekijät ja oletukset Ohjelmassa on hyvin tunnistettu, että käytettyihin lähtötietoihin, menetelmiin ja kriteereihin sisältyy oletuksia ja muuta epävarmuutta. Myös subjektiivisissa näkemyksissä esiintyy aina vaihtelua. Arvioinnissa pyritään ottamaan huomioon erityisesti hankkeen kannalta keskeisimmät epävarmuustekijät. Arvioinnissa tulee selvittää, miten epävarmuustekijät voivat vaikuttaa vaikutusarvioihin (herkkyystarkastelu). Arviointiin sisältyvät oletukset tulee myös tuoda esille mahdollisimman selkeästi, jotta oletuksiin liittyvät vaikutukset voidaan arvioida. Haitallisten vaikutusten vähentämiskeinot Arviointiohjelmassa on tuotu esille haittojen torjunta ja lieventäminen erityisesti ns. parhaan käyttökelpoisen tekniikan käyttöönoton kautta. Arviointiselostuksessa tulee haitallisten vaikutusten torjunta kuvata mahdollisimman konkreettisesti. Vaihtoehtojen vertailu Vaihtoehtojen vertailusta esitetään yhteenveto, jossa vaihtoehtojen moniulotteisia vaikutuksia pyritään arvottamaan asukkaiden ja vapaa-ajanviettäjien kannalta tasapuolisesti. Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta tulee vertailla myös yleisemmin ympäristönsuojelunäkökohdista käsin. Vertailussa on suositeltavaa hyödyntää visualisointikeinoja, kuten vaikutusten merkittävyyden ja suuruuden ristiintaulukointia ja graafisessa esityksessä havainnollistavia värikoodeja. Myös ns. nollavaihtoehdon kuvaamiseen tulee kiinnittää huomiota. Seuranta Arviointiselostuksessa on tarkoitus esittää vaikutusten seurantaa koskeva yleisluonteinen toimintaohjelma ja ympäristölupaa haettaessa yksityiskohtaisempi suunnitelma, jonka aluehallintovirasto käsittelee ja jota ELYkeskus valvoo. Menettely on asianmukainen. Yksityishenkilön mielipiteessä on esitetty ns. älypoijujen käyttöönottoa vedenlaatutietojen (kuten virtausten, sameuden, happipitoisuuden, klorofylli- ja sinilevämäärien) onlineseurannan järjestämiseksi. Ajatus on kannatettava hankkeen pilottiluonteen vuoksi. Epävarmuustekijöitä käsitellään omana kappaleenaan jokaisen vaikutusosion yhteydessä. Haitallisten vaikutusten torjunta on pyritty kuvaamaan konkreettisesti. Vaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta on arvioitu yleisemmin ympäristönsuojelunäkökohdista käsin. Hankevastaava harkitsee älypoijujen käyttömahdollisuutta. 51 (208)

52 Osallistuminen Arviointimenettelyssä on keskeistä osallistuminen ja sen avulla saatavan palautteen aito huomioon ottaminen sekä hankkeen ympäristövaikutusten riittävä selvittäminen. Arvioinnissa on sidosryhmille varattu tähän mennessä riittävä mahdollisuus ilmaista mielipiteensä ja antaa lausuntonsa hankkeesta. Vuorovaikutuksen ja osallistumisen toteutumiseen käytetään vakiintuneesti menettelyyn liittyviä yleisötilaisuuksia. Hankkeen alkuvaiheessa on lisäksi järjestetty erillinen tupailta, jossa hanketta on jo alustavasti esitelty. Arviointimenettelyä varten on perustettu seurantaryhmä, jonka tehtävänä on osaltaan varmistaa, että keskeisiä intressitahoja kuullaan ja että niiden käytössä oleva aineisto otetaan huomioon. Hankkeesta tiedotetaan vakiintuneiden käytäntöjen mukaisesti. Hankkeesta vastaava on varautunut tiedottamiseen ja osallistumisen mahdollistamiseen omalta osaltaan hyvin. Raportointi Arviointiohjelma on rakenteeltaan hyvä ja jäsentynyt. Arviointiselostuksen laatimisessa on kuitenkin otettava huomioon, että selvitettävät vaikutukset ja asiat esitetään siten, että lausunnoissa ja yleisötilaisuudessa esille nousseisiin keskeisiin kysymyksiin on arviointiselostuksesta löydettävissä jossain muodossa vastaus. Raportin havainnollisuuteen ja yleistajuisuuteen tulee kiinnittää huomiota erityisesti toiminnan kuvauksessa sekä laskennallisten menetelmien ja mallinnusten käytössä. Yhteenveto ja ohjeet jatkotyöhön Arviointiohjelma kattaa keskeiset YVA-menettelyssä selvitettävät asiat. Esitettyjen selvitysten hankkiminen on hankkeesta vastaavan tehtävä. Arvioinnin aikana tulee tarpeen mukaan pitää yhteyttä YVA-menettelyssä mukana oleviin asiantuntijaviranomaisiin. Hankkeessa lisätietoja on saatavissa mm. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Arviointityön etenemisessä tulee ottaa huomioon, että tarvittaville selvityksille on käytettävissä riittävä ja selvitysten kannalta sovelias aika. Hankevastaava näkee osallistumisen tärkeänä. Näin on pyritty toimimaan. Yhteyttä on pidetty tarpeen mukaan. 52 (208)

53 2.7 YVA-menettelyn kulku YVA-menettely on ympäristölupamenettelyä edeltävä vaihe, eikä siinä tehdä viranomaispäätöksiä. Julkinen kuuleminen on keskeinen osa prosessia. YVA-menettely jakaantuu kahteen vaiheeseen: ohjelma- ja selostusvaihe. Seuraavassa kuvassa on esitetty vaikutusmahdollisuuksia YVA- ja kaavoitusmenettelyissä (Kuva 11). YVA-menettely kestää tyypillisesti noin vuoden. YVA-menettelyn jälkeen on vuorossa ympäristöluvan hakeminen. Kuva 11. Vaikutusmahdollisuuksia YVA- ja kaavoitusmenettelyissä (Motiva, 2013 (muokattu)). 53 (208)

54 3 HANKEVAIHTOEHDOT Perusteluja hankealueelle ovat seuraavat: Hyvät kasvatusolosuhteet. Vesistön sekoittuminen on tehokasta, jolloin paikalliset ympäristövaikutukset ovat paremmin hallittavissa. Lähialueella ei sijaitse muita kalankasvattamoita. Kasvatusalueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse asutusta. Suunnittelualueelle ei kohdistu muita merkittäviä alueidenkäyttöpaineita. Talvisäilytysalueen rannassa on olemassa olevaa rakennuskantaa, jota voidaan hyödyntää hankkeessa. Talvisäilytysalueen lähellä sijaitseva huoltotukikohta on Offshore Fish Finland Oy:n osakkaan omistuksessa. 3.1 Tarkasteltavat vaihtoehdot Kasvatusalueen verkkokassit tulevat olemaan pyöreitä, halkaisijaltaan noin 32 metriä ja syvyydeltään 6-12 metriä. Kasvatusalueen pinta-ala on noin 2-4 ha. YVA-menettelyssä tutkitaan seuraavanlaisia vaihtoehtoja (VE): VE0: VE1: VE2: Hanketta ei toteuteta Kalojen lisäkasvu 1000 t/v Kalojen lisäkasvu 2000 t/v Talvisäilytyksen on suunniteltu tapahtuvan Lemlahden kylässä sijaitsevan Iso-Lampoorin niemen edustalla noin välisenä aikana riippuen syksyn ja kevään etenemisestä. 3.2 Hankevaihtoehtojen tekniset ratkaisut Kasvatusalueella verkkokassien lukumäärä tulee olemaan 10 (VE1) tai 20 kappaletta (VE2). Verkkokassit tulevat olemaan pyöreitä, halkaisijaltaan noin 32 metriä ja syvyydeltään 6-12 metriä. Verkkokassien tilavuus tulee olemaan noin m 3 ja pinta-ala noin 800 m 2. Verkkokassien kehikko tulee olemaan muovia ja verkkomateriaali nailonia tai polyetyleenitereftalaattia (PET). Seuraavassa kuvassa (Kuva 12) on esimerkki allasrakennevaihtoehdosta. 54 (208)

55 Kuva 12. Esimerkki allasrakenteesta (Akva Group). Ruokintalautta tulee olemaan pituudeltaan metriä, leveys 9-12 metriä. Rehu puhalletaan ruokintalautalta putkea pitkin altaisiin. Seuraavassa kuvassa (Kuva 13) on esimerkki ruokintalauttavaihtoehdosta. 55 (208)

56 Kuva 13. Esimerkki ruokintalautasta (Akva Group). Kasvatuskassien ja ruokintalautan ankkurointi tapahtuu valmistajan ohjeiden mukaisesti. Ankkurit tulevat olemaan riittävän suuria ja niitä tulee olemaan riittävän monta, jotta kassien paikallaan pysyminen on taattu kovallakin myrskytuulella. Kasvatuskassit ja ruokintalautta kiinnitetään ankkureihin köysillä tai vaijereilla. Ankkurit upotetaan pohjaan pysyvästi, eli niitä ei nosteta ylös kasvatuskauden lopussa. Kassien ja lautan ankkurointi ja irrotus tapahtuu sukeltajien avulla. Kassit tullaan sijoittamaan kasvatusalueelle kahteen riviin luode-kaakko tai pohjoinen-etelä -suuntaisesti. Talvisäilytyksessä käytetään samoja kasseja ja niiden lukumäärä tulee olemaan enintään 10 kpl. Huoltotukikohta sijaitsee Kalavaltanen Oy:n omistamissa tiloissa, Iso-Lampoorin niemessä Lemlahden kylässä noin 9,7 km etäisyydellä suunnitellusta kasvatusalueesta. Seuraavassa valokuvassa (Kuva 14) on näkymä huoltotukikohdan rannasta KalaValtasen talvisäilytysaltaiden suuntaan. 56 (208)

57 Kuva 14. Näkymä huoltotukikohdan rannasta (Sweco Ympäristö Oy, 2016) Tuotanto Kasvatuslaitoksessa tullaan kasvattamaan kirjolohta ja siikaa sekä myöhemmin kysynnän mukaan mahdollisesti myös muita lajeja. Kasvatuslaitokselle tuotavien kalojen ikä vaihtelee 0-2 vuoteen. Laitokselle tuotavien poikasten koko tulee olemaan grammaa. Kalojen teurastus tapahtuu 2-3 vuoden iässä kalojen koon ollessa 0,5-5 kilogrammaa. Lupaa haetaan tonnin vuotuiselle lisäkasvulle, joka saavutetaan vähin erin, mikäli ympäristövaikutukset pysyvät hyväksyttävinä. Tuotannon aloitusvuonna kasvatusmäärä on 500 tonnia vuotuisena lisäkasvuna ilmaistuna. Ravinnelaskennassa käytetyt luvut tulevat perustumaan rehuntuottajan toimittamiin tietoihin. Kasvatuksessa pyritään vähintään rehukertoimeen 1,1 ja sitä pyritään tulevaisuudessa laskemaan. Rehukerrointa saadaan ulkomerellä laskettua parempien kasvatusolosuhteiden ansiosta. Ulkomeriolosuhteet ovat kalojen kannalta vähemmän stressaavat, jolloin elintoimintoihin ja uimiseen kohdennettava energiamäärä on pienempi ja suurempi osa tästä on käytettävissä kasvuun. Rehukerroin laskee myös käytettävien rehujen laadun parantuessa ja kasvatuskalojen laadun parantuessa. Rehujen laatua parannetaan yhteistyössä rehun valmistajien 57 (208)

58 kanssa. Mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tekee tutkimusta kasvatuskalojen laadun parantamiseksi. Vastaavanlaista tutkimusta on suunniteltu tehtävän myös Offshore Fish Finland Oy:n laitoksella. Ruokinta tapahtuu erilliseltä ruokinta/valvontalautalta automatisoidusti. Kasvatuslaitoksella käydään tarpeen mukaan (päivittäin) tarkastamassa laitteiden toimivuus. Kalankasvatuksen verkkoaltaita käsitellään tarpeen mukaan hyväksytyllä antifouling -valmisteella. Valmisteena käytetään esimerkiksi AquaNet North Sea Standardia (Steen-Hansen A/S TUKES-2015-AF-005), jossa tehoaineena on dikuparioksidi. Käyttöturvallisuustiedotteen mukaan tuotteen biologinen hajoavuus on yli 90 %. Tuote täyttää EU:n määräykset biologisesti hajoavista pinta-aktiivisista aineista. Valmistetta käytetään verkkoaltaiden kyllästämiseen ja sen kulutus on arviolta 3-4 t/v. Altaiden käsittely tapahtuu alihankintatyönä, joten aineita ei varastoida kasvatuslaitoksen huoltoyksikössä. Käsittely toteutetaan maissa alihankkijan tiloissa. Seuraavassa kuvassa (Kuva 15) on esitetty syvyystietoja kasvatusalueelta. 58 (208) Kuva 15. Syvyystietoja kasvatusalueelta (Paikkatietoikkuna, 2017) Talvisäilytys Haastavien jääolosuhteiden vuoksi kalat on pakko siirtää talvisäilytykseen sisäsaaristoon, jossa olosuhteet ovat helpommat. Kokonaiskalamäärästä puolet siirretään talvisäilytykseen. Talvisäilytyskaudella kaloille annetaan 20 t rehua kokonaisuudessaan, josta 2/3 käytetään syksyllä, loput keväällä. Ruokinta painottuu syksyyn, jolloin vesi on lämpimämpää ja kalan elintoiminnot vilkkaammat. Jääkannen ollessa päällä ruokinta ei juuri kannata,

59 mutta ruokaa kuitenkin annetaan pieniä määriä, jotta kalojen elintoimintojen ja hyvinvoinnin turvaaminen voidaan taata. Kun vesi lämpiää ja valuma-alueelta alkaa tulla valumavesiä, kalat siirretään alueelta pois liikakuormituksen ja kalatautien välttämiseksi. Talvisäilytysalueelle on saatu lupa laituripenkereen rakentamiselle ja sen edustan ruoppaukselle 6-7 metriin, vallitseva vesisyvyys on muuten 2-3 m. Kassit hinataan kasvatusalueelle ja takaisin. Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytysalue tulee olemaan Lemlahden kylässä sijaitsevan Iso-Lampoorin niemen edustalla. KalaValtanen Oy on hakenut vesilain mukaista lupaa Iso- Lampoorin niemen ranta-alueen ruoppaukseen ja laituripengerryksen rakentamiseen. Hakemus (ESAVI/54/04.09/2014) astui vireille ja AVI myönsi luvan Talvisäilytysalueella kalaa säilytetään kymmenessä kasvatusaltaassa, jotka ovat samoja, kuin varsinaisella kasvatusyksiköllä. Talvisäilytyksessä noin puolet kasvatusaltaista on varattu varsinaiseen talvisäilytykseen. Lopuissa altaista olevat kalat käytetään talven aikana myyntiin, eli kalamäärä pienenee merkittävästi talvisäilytyskaudella. Noin 20 % perataan markkinatilanteesta riippuen. Siikaa tarvitsee kasvattaa kolme kautta ennen kuin se saavuttaa perkuukoon, kirjolohta kaksi kautta. Tyhjät kasvatusaltaat (5-10 kpl) sijoitetaan Iso-Lampoorin edustalla olevien saarten rantaan. Seuraavassa kuvassa (Kuva 16) on esitetty syvyystietoja talvisäilytysalueen läheisyydestä. 59 (208)

60 Kuva 16. Syvyystietoja talvisäilytysalueen läheisyydestä (Paikkatietoikkuna, 2017). Seuraavassa kuvassa (Kuva 17) on esitetty tarkempia syvyystietoja talvisäilytysalueen läheisyydestä. 60 (208)

61 Kuva 17. Tarkempia syvyystietoja talvisäilytysalueen läheisyydestä (Lauri H b) Päästöt ja niiden rajoittaminen Päästöjä rajoitetaan ensisijaisesti pyrkimällä mahdollisimman pieneen rehukertoimeen. Rehun yliannostelua vältetään ja ruokinnassa käytetään pölyttömiä rehuja. Ympäristösuojelua edistetään laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla. Kasvatustoiminnan ominaispäästöarvot lasketaan vähentämällä vuosittain käytettävän rehun ravinnemäärästä kalan lisäkasvuun sitoutunut ravinnemäärä ja jakamalla näin saatu erotus kalan vuotuisella lisäkasvulla. Päästöt syntyvät ruokinnasta ja ovat siten kalamäärää enemmän riippuvaisia rehumääristä ja rehukertoimesta. Päästöjen laskennassa rehukertoimena käytettiin kerrointa 1,1, rehun sisältäminä ravinteina fosforia 0,85 % ja typpeä 6,5 % sekä kalaan sitoutuneina ravinteina fosforia 0,40 % ja typpeä 2,75 %. Kasvatusalueen päästölaskelma on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 4). 61 (208)

62 Taulukko 4. Kasvatusalueen päästölaskelma. VE1 VE2 Rehun määrä kg kg Fosforia rehussa kg kg Typpeä rehussa kg kg Fosforia mereen kg/a kg/a Päiväkuormitus fosfori 38 kg/d 76 kg/d Typpeä mereen kg/a kg/a Päiväkuormitus typpi 313 kg/d 631 kg/d Kalan lisäkasvu kg kg Talvisäilytysalueen kuormitus vaihtelee siten, että 2/3 kuormituksesta tapahtuu jaksolla , ja 1/3 jaksolla Kuormitukset vaihtelevat siten, että ensimmäisellä jaksolla kuormitus on suurempi ja toisella pienempi. Rehukertoimena käytettiin kerrointa 1,15, rehun sisältäminä ravinteina fosforia 0,7 % ja typpeä 5,76 % sekä kalaan sitoutuneina ravinteina fosforia 0,40 % ja typpeä 2,75 %. Talvisäilytysalueen päästölaskelma on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 5). Taulukko 5. Talvisäilytysalueen päästölaskelma. alkutalvi lopputalvi Rehun määrä kg kg Fosforia rehussa 93,4 kg 47,3 kg Typpeä rehussa 768 kg 389 kg Fosforia mereen 47,0 kg/a 23,8 kg/a Päiväkuormitus fosfori 0,51 kg/d 0,18 kg/d Typpeä mereen 449 kg/a 227 kg/a Päiväkuormitus typpi 4,9 kg/d 1,7 kg/d Kalan lisäkasvu kg kg Veden lämpötilalla ( C) on suuri merkitys kalojen kasvulle ja ruokinnalle. Veden lämpötila Luvialla talvisäilytyspaikalla eri kuukausina on karkeasti seuraavan taulukon (Taulukko 6) mukainen. 62 (208)

63 Taulukko 6. Talvisäilytyspaikan veden lämpötila (KalaValtanen Oy). Loppusyksyllä puolet vuoden kasvatusvolyymistä siirretään talvisäilytysalueelle. Kalojen siirto tehdään 2-3 viikon aikana alkaen ja siirto takaisin merialueelle noin alkaen. Kaloista 20 % perataan säilytyksen aikana. Näiden tietojen perusteella voidaan arvioida rehunkäytön jakaantuvan seuraavan taulukon mukaisesti. Laskenta on tehty vedenlämpötilojen mukaisesti perustuen ruokintataulukoihin. Rehua käytetään talvisäilytyksessä kg alkutalvella ja kg lopputalvella seuraavan taulukon (Taulukko 7) mukaisesti. Taulukko 7. Talvisäilytysalueen rehun käyttö. Lokakuusta joulukuun puoliväliin ja huhtikuussa veden lämpötilat ovat sellaiset, että kala kasvaa hitaasti mutta rehun tehokkaasti hyödyntäen. Tänä aikana rehunkulutus on arviolta kg. Joulukuun puolivälistä maaliskuun loppuun veden lämpötila on niin alhainen, että vähäinen rehunkäyttö (5 000 kg) kuluu aineenvaihdunnan ylläpitoon, eivätkä kalat kasva. Kalankasvatuksessa ei hyödynnetä melurasitetta aiheuttavia laitteita, kuten ilmastimia. Laitokselle tuleva ja lähtevä liikenne on vähäistä, joten liikennemelun määrä lähiympäristössä ei juuri eroa tavanomaisesta tasosta. Joissakin tapauksissa kalankasvatuslaitoksista saattaa levitä ympäröivälle vesialueelle rehusta peräisin olevia rasvoja, jotka vettä kevyempinä muodostavat veden pinnalle tyynillä säillä veden pinnalla näkyvän kalvon. Rasvakalvon mahdollisesti aiheuttama haitta on lähinnä esteettinen. Toiminnanharjoittajalla, eikä Varsinais-Suomen ELY-keskuksella ei ole näyttöä kalankasvatuksesta peräisin olevista rasvoista. Kalankasvatustoiminnasta johtuvat hajuhaitat liittyvät kalan voimakkaaseen ominaishajuun, joka saattaa levitä ympäristöön tuulen mukana. Laitoksen suunnitellun sijaintialueen lähistöllä ei kuitenkaan ole kiinteistöjä, joille hajuhaitat voisivat muodostaa haittaa. Tuoreen ja elävän kalan käsittelyssä ja siirtelyssä ympäristöön leviävän hajun määrä on vähäisempi. Sen sijaan pilaantuvassa kalassa tai kalajätteessä on erityisen voimakas haju, joka ympäristössä koetaan helposti haittana. Pilaantuvaa kalaa tai kalajätettä ei kuitenkaan laitoksen yhteyteen pääse syntymään, sillä kuolleet kalat poistetaan verkkosäkeistä ennen kuin haittoja ehtii syntyä. Kalojen verkkoallaskasvatukseen ei ole saatavilla vesiensuojelutekniikkaa, joten ympäristönsuojelua voidaan edistää verkkoallaskasvatuksessa BEP-periaatteen mukaisesti (Ympäristöministeriö, 2013). Kalojen ruokinnassa käytetään automaattiruokintatekniikkaa ja 63 (208)

64 ruokinnassa hyödynnetään uusimman teknologian mukaista valvontatekniikkaa. Laitteiden toimivuus tarkistetaan mahdollisuuksien mukaan päivittäin. Verkkokassien kunnosta ja kalojen hyvinvoinnista huolehditaan säännöllisesti Jätteet Kasvatuksen aikana kuolleet kalat kerätään talteen mahdollisimman nopeasti ja niiden säilytys tapahtuu kalankasvatusyksikön yhteydessä olevassa kelluvassa umpisäiliössä. Säiliö tyhjennetään tarpeen mukaan ja sisältö toimitetaan biojätteen keräykseen. Kalankasvatuksessa kalojen ruokinnassa syntyvät tyhjät pakkaustuotteet toimitetaan energiajätteeksi. Jätteiden säilytys tapahtuu KalaValtanen Oy:n Iso-Lampoorin huoltoyksikössä ja kuljetuksesta huolehtii paikallinen jätehuoltoyrittäjä. Toiminnassa ei synny vaarallisia jätteitä. Kasvatustoiminnan yhteydessä ei synny perkuujätettä. Kalojen perkuu tapahtuu KalaValtanen Oy:n kalankäsittelylaitoksella Porissa. Ennen Poriin siirtoa kalat verestetään kasvatuslaitoksella, mutta verestysjätteet kerätään kokonaisuudessaan umpisäiliöön Porin kalankäsittelylaitokselle kuljetettavaksi. 64 (208)

65 4 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTI 4.1 Arvioinnin lähtökohta YVA-lain mukaisesti tarkastellaan hankkeen välittömiä ja välillisiä ympäristövaikutuksia: a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen b) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen c) yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön d) luonnonvarojen hyödyntämiseen sekä e) a d alakohdassa mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. Arvioinnissa hyödynnetään mahdollisuuksien ja soveltuvuuden mukaan hankealueen läheisyydessä tehtyjä ympäristöselvityksiä. Arvioinnissa on käytetty mm. seuraavia tietolähteitä ja asiantuntijoita: Alueelta tehdyt ja tehtävät selvitykset Alueen ympäristöseurantatiedot Varsinais-Suomen ELY-keskuksen asiantuntijat Muut viranomaiset (esim. kuntien ympäristönsuojelu- ja maankäytöstä vastaavat viranomaiset) Seurantaryhmä Sweco Ympäristö Oy:n eri alojen asiantuntijat Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n asiantuntijat (vaikutukset pintavesiin) Ympäristöhallinnon Karpalo ympäristö- ja paikkatietopalvelu Maanmittauslaitoksen Ammattilaisen karttapaikka Arvioinnissa on keskitytty erityisesti toiminnan aikaisiin vaikutuksiin, mutta myös rakentamisen aikaiset ja toiminnan jälkeiset vaikutukset on huomioitu. Toiminnan aikaisia riskejä ja ympäristöonnettomuuksien mahdollisuuksia on tuotu esille ja esitetty menetelmiä niihin ennalta varautumiseksi. Hankealueen keskeisimmät ympäristön nykytilaselvitykset on pyritty mahdollisuuksien mukaan löytämään ja käymään olennaisilta osiltaan läpi. Nykytilaselvityksessä on hyödynnetty valtion ympäristöhallinnon OIVA ympäristö- ja paikkatietopalvelun tietoja. Kaavoituksen nykytilaselvityksessä on käytetty Satakuntaliiton maakuntakaavatietoja ja Luvian (nykyisin 65 (208)

66 Eurajokea) yleis- ja asemakaavatietoja. Keskeisimmät tietolähteet on mainittu kappaleessa 10. YVA-lain mukaan hankkeesta vastaavan on oltava riittävästi selvillä hankkeen ympäristövaikutuksista siinä laajuudessa kuin kohtuudella voidaan edellyttää. Kyseessä on sananmukaisesti ympäristövaikutusten arviointi ja arviointiin liittyy luonnollisesti epävarmuustekijöitä, joista keskeisimmät ovat seuraavat: Lähtötietojen laatu. Vaikutusten arvottamiseen ei olemassa yksiselitteisiä kriteerejä, vaan vaikutusarviointi on objektiivista asiantuntija-arviointia. Ihmisten näkemykset voivat poiketa huomattavasti toisistaan. Matemaattinen mallintaminen ei koskaan kuvaa täydellisesti todellisuutta, koska luonnonympäristössä on niin paljon vaikuttavia asioita, joita kaikkia ei voida täysimääräisesti malleissa huomioida. On myös huomioitava, että arviointiin on käytettävissä rajallinen määrä resursseja, joten kaikkea mahdollista ei voida huomioida. Olennaista on, että huomioidaan riittävästi kyseisen hankkeen kannalta merkittävät asiat. 4.2 Hankealueen yleiskuvaus Selkämeri käsittää Pohjanlahdella Ahvenanmaan/Saaristomeren ja Merenkurkun välisen alueen Suomen ja Ruotsin välillä. Luvian kunnan pinta-ala oli 169 km 2 ja taajama-aste 63,1 %. Vuoden 2013 lopussa Luvian väkiluku oli as. ja asuntokuntien määrä kpl. Kesämökkejä oli kpl. Vuoden 2012 lopussa kunnassa oli työpaikkoja 689 kpl, joista alkutuotannon osuus oli 9,4 %, jalostuksen 36,3 %, palvelujen 51,2 % ja muiden 3,0 %. Vuonna 2012 yrityksiä kunnassa oli 230 kpl. (Tilastokeskus, 2017a.) Eurajoen kunnan pinta-ala oli 345 km 2 ja taajama-aste 63,3 %. Vuoden 2013 lopussa Eurajoen väkiluku oli as. ja asuntokuntien määrä kpl. Kesämökkejä oli kpl. Vuoden 2012 lopussa kunnassa oli työpaikkoja kpl, joista alkutuotannon osuus oli 5,4 %, jalostuksen 53,2 %, palvelujen 40,4 % ja muiden 1,0 %. Vuonna 2012 yrityksiä kunnassa oli 477 kpl. (Tilastokeskus, 2017b.) 4.3 Tarkasteltava alue 66 (208) Hankkeen lähivaikutusten alueena on kahden kilometrin etäisyys kasvatusaltaista ja 0,8 kilometrin talvisäilytyspaikasta mitattuna. Kyseisillä alueilla on tarkasteltu erityisesti hankkeen vesistövaikutuksia. Hankkeen kaukovaikutusten alueena on neljän kilometrin etäisyys kasvatusaltaista mitattuna. Liikennevaikutuksia on tarkasteltu vesiliikenteen osalta välillä

67 talvisäilytysalue kasvatusalue sekä maaliikenteen osalta välillä huoltotukikohta Kuivalahdentie. Lähiympäristön herkät ja helposti häiriintyvät kohteet on kartoitettu lähi- ja kaukovaikutusalueelta ja hankkeen vaikutuksia niihin arvioitu. Kaikkia vaikutuksia on tarkasteltu tapauskohtaisesti myös laajemmalla alueella, mikäli arvioinnin kuluessa siihen on ilmennyt tarvetta. Seuraavassa kartassa (Kuva 18) on esitetty vaikutusalueen rajaus. Kuva 18. Vaikutusalueen rajaus. 67 (208)

68 5 VAIKUTUKSET IHMISTEN TERVEYTEEN, ELINOLOIHIN JA VIIHTYVYYTEEN Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi on lakisääteistä toimintaa fyysisen ympäristön suunnittelussa, mm. laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA) sekä maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttävät vaikutusten arviointia. (Ideakortti 2/99, Stakes). Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa (IVA) arvioidaan hankkeen vaikutuksia ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointi yhdistää sosiaalisten vaikutusten arvioinnin (SVA), joka sisältää vaikutuksen ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen sekä terveysvaikutusten arvioinnin (TVA), johon kuuluvat tuulivoiman kyseessä ollessa mm. melu- ja varjostusvaikutukset. (THL, 2014). Sosiaalisten vaikutusten arviointi sisältää myös mm. vaikutukset virkistysmahdollisuuksiin sekä arvioinnin taloudellisista vaikutuksista (mm. työllisyys) yleisellä tasolla, vaikka taloudellisten vaikutusten arviointi ei varsinaisesti kuulukaan YVA-prosessiin. Ihmisiin kohdistuviin vaikutuksiin sisältyviä keskeisiä osavaikutuksia tuulivoimahankkeissa ovat siis vaikutukset: asumiseen ja työllisyyteen liikkumiseen ja virkistykseen yhteisöllisyyteen, identiteettiin, sosiaalisiin ongelmiin, vaikutusmahdollisuuksiin terveyteen ja turvallisuuteen Kalankasvattamon ihmisiin kohdistuvat vaikutukset koostuvat pääosin toiminnanaikaisista vaikutuksista. Rakennusaikana ja purkamisen aikana voi aiheutua vaikutuksia lisääntyneestä liikenteestä ja normaalista rakentamismelusta. Toiminnanaikaisista ihmisiin kohdistuvista vaikutuksista merkittävimpiä ovat virkistyskäyttövaikutukset. Alueen virkistyskäyttö voi muuttua, ja hankkeilla on myös vaikutuksia talouteen. Ihmisiin kohdistuvien vaikutusten tunnistamisessa ja arvioinnissa on selvitetty ne ryhmät, joihin vaikutukset erityisesti kohdistuvat. Samalla on arvioitu miten haittavaikutuksia voidaan minimoida ja ehkäistä. Hankkeen ihmisiin kohdistuvat vaikutukset koskevat erityisesti lähiasutusta (pysyvä ja loma-asutus). 5.1 Sosiaaliset vaikutukset Nykytila Asutus Kasvatusaltailta lähimpään vakituiseen asutukseen on matkaa noin 5,3 km ja vapaa-ajan asutukseen noin 3,1 km. Talvisäilytysaltailta Iso-Lampoorissa lähimpään vakituiseen asutukseen on matkaa noin 200 metriä ja vapaa-ajan asutukseen noin 250 metriä. Em. vaki- 68 (208)

69 tuisen asuinkiinteistön omistaa Offshore Fish Finland Oy:n yksi osakas. Lähin muu vakituinen asutus sijaitsee noin kilometrin päässä. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 8) on esitetty kasvatusalueen (2 km säde) ja talvisäilytysalueen (800 m säde) lähivaikutusalueen (Kuva 18) vakituisten ja loma-asuntojen määrät. Määrät perustuvat Maanmittauslaitoksen maastotietokannan aineistoihin. Taulukko 8. Lähivaikutusalueen asutusmäärät. Vakituiset asunnot (kpl) Loma-asunnot (kpl) Kasvatusalue (2 km) 0 0 Talvisäilytysalue (0,8 km) 1 58 Seuraavissa kuvissa on esitetty lähin vakituinen ja loma-asutus (Kuva 19, Kuva 20). Vakituisen asumisen kiinteistöt on merkitty punaisella ja loma-asunnot vihreällä. Kuvat ovat suurempina (A3) raportin liitteinä 3 ja 4. Asutustiedot on hankittu Maanmittauslaitoksen maastotietokannasta. 69 (208)

70 Kuva 19. Kasvatusalueen lähimpien asuinrakennusten sijainti. 70 (208)

71 Kuva 20. Talvisäilytysalueen lähimpien asuinrakennusten sijainti. Kalastus Kalastus on käsitelty Vaikutukset pintavesiin osiossa. Kalapyydysten määrä alueella on hankevastaavan tiedon mukaan vähentynyt huomattavasti verrattuna esim. 25 vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen. Kalankasvatus Lähialueen nykyinen kalankasvatus on esitetty aiemmassa kuvassa (Kuva 9). Kasvatusalueesta lähin nykyinen kalankasvattamo sijaitsee noin 5 kilometrin päässä. Talvisäilytysalueen välittömässä läheisyydessä sijaitsee KalaValtasen Iso-Lampoorin talvisäilytyspaikka ja noin 2 kilometrin päässä sijaitsee KalaValtasen Haavasten Pitkäkarin kasvattamo ja noin 3,5 kilometrin päässä Santakarin kasvattamo. 71 (208)

72 Virkistyskäyttö Virkistyskäyttö Luvian ulkomerellä liittyy lähinnä pienveneilyyn. Kalankasvatusalueen suunnitellun sijainnin läheisyydessä ei ole vedenottamoita, uimarantoja tai muita erityiskäyttöön tarkoitettuja alueita. Talvisäilytysalueesta noin 1,5 km päässä koillisessa sijaitsee Laitakarin uimaranta, venepaikkoja ja vierasvenesatama. Talvisäilytysalueen läheisyydessä virkistyskäyttö liittyy erityisesti mökkeilyyn ja siihen liittyvään toimintaan (uiminen, virkistyskalastus, veneily). Mökkeily keskittyy kesäaikaan, mutta myös talvimökkeilyn suosio on viime aikoina ollut kasvussa. Mm. etätyömahdollisuuksien kehittyminen ja laajentuminen on lisännyt talvimökkeilyn suosiota. Talvimökkeilyyn kuuluu joillain esim. avantouinti, pilkkiminen ja retkiluistelu, mutta keskimäärin vesistönkäyttö on vähäisempää kuin kesäaikaan Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Sosiaalisten vaikutusten arviointi on laadittu asiantuntija-arviona. Arvioinnissa on hyödynnetty vuorovaikutustilaisuuksissa (yleisötilaisuuksissa) ja kirjallisissa kannanotoissa esitettyjen mielipiteitä sekä seurantaryhmän kokouksia. Arvioinnissa on hyödynnetty myös muiden vastaavien hankkeiden ihmisiin kohdistuvien vaikutusten arviointituloksia sekä seurattu lehdissä käytävää keskustelua. Paikallinen Luodonkylän kyläyhdistys on kutsuttu mukaan seurantaryhmätyöskentelyyn. Arviointimenettelyyn ei YVA-lain mukaan sisälly hankkeen taloudellinen tarkastelu, eikä mahdollisesti syntyvien haittojen korvausmenettely. Tarkastelussa on keskitytty hankkeen työllisyysvaikutuksiin, joiden lisäksi on tuotu esille yleisiä vaikutuksia mm. kuntatalouteen. Tämän mittaluokan kalankasvattamoista ei ole vielä juurikaan kokemuksia. Ihmiset arvioivat usein tällaisen hankkeen vaikutuksia perustuen mielikuviin, joita ovat luoneet mm. median uutisointi. Epätietoisuus todellisista vaikutuksista herättää usein epäilyksiä ja negatiivista suhtautumista Rakentamisen aikaiset vaikutukset Asuminen ja virkistyskäyttö Rakentamisen aikaisia sosiaalisia vaikutuksia ovat erityisesti lisääntynyt liikenne ja rakentamismelu. Näitä vaikutuksia käsitellään tarkemmin kappaleessa 5.2. Rakennustöiden aikaan alueen virkistyskäytölle aiheutuu sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Rakentamisen aikana alueella suoritetaan melua aiheuttavia rakennustöitä. Virkistyskäyttöön vaikuttaa myös se, että alueella liikennöidään rakentamisen aikaan enemmän kuin nykyisin. Liikennöintiä on kuvattu tarkemmin kappaleessa 5.2. Tämän kokoluokan hankkeen rakennusaika on neljä viikkoa, joten rakennustöistä aiheuttava haitta on melko lyhytaikainen. 72 (208)

73 Taloudelliset vaikutukset Rakentamisen aikaiset vaikutukset elinkeinoelämään ja talouteen ovat pääosin myönteiset. Kalankasvattamo työllistää valmistelun, asennuksen ja käytön aikana seuraavan taulukon mukaisesti (Taulukko 9). Työllisyysvaikutusten määrä perustuu hankevastaavan alustavaan arvioon. Taulukko 9. Kalankasvattamon työllistävyys (henkilötyövuosia) Toiminnan aikaiset vaikutukset Asuminen ja virkistyskäyttö Toiminnan aikaisista vaikutuksista ihmisiin kohdistuen merkittävimpiä ovat asukkaiden kokemat mahdolliset negatiiviset muutokset. YVA-ohjelmasta annetuista mielipiteissä nousi esille mm. seuraavia huolenaiheita ja näkemyksiä: - virtausmallinnus on erittäin teoreettinen ja tulokseen ei voi luottaa - talvisäilytyksen hajuhaitat, rasvakalvot - hanke on liian suuri - vedet saastuvat ja rehevöityvät - rantakiinteistöjen arvonlasku - hankkeen toteutuessa tulee kalamäärää nostaa vähitellen ja seurata ympäristövaikutuksia tarkasti - kiertovesikasvatuslaitosta pidettiin parempana ympäristövaikutusten kannalta - pienet yksiköt laajemmalla alueella parempi vaihtoehto - sijoituspaikka on liian lähellä rannikkoa - talvisäilytyspaikan ympäristövaikutukset ovat suuremmat kuin varsinaisen kasvatuspaikan 73 (208)

74 74 (208) - maisema menisi pilalle kalankasvattamon allasrakenteiden takia Annettujen mielipiteiden perusteella hankkeeseen suhtauduttiin varsin varauksellisesti. Laitoksen epäiltiin pilaavan vesistöt. Yleisötilaisuuksien (tupailta ja ohjelmavaiheen yleisötilaisuus) perusteella etenkin kalojen talvisäilytys herätti huolestuneisuutta lähiasukkaissa. Suurimmat virkistyskäyttövaikutukset voidaan kokea vapaa-ajan vieton osalta, jos kalankasvattamon lähialueella ei haluta enää viettää aikaa. Kasvatustoiminnasta saattaa ajoittain levitä lähiympäristöön rasvakalvoja. Rasvakalvoja on käsitelty Vaikutukset pintavesiin osiossa. Kalojen luonnollinen kuolleisuus kasvatusaikana on 1-2 %. Kesäaikaan kuolleisuus on suurempaa kuin talviaikaan. Kameravalvonnan avulla nähdään kassien pohjalla olevat kuolleet kalat. Kuolleet kalat poistetaan huoltokäyntien yhteydessä. Kasvatuksen aikana kuolleet kalat kerätään talteen mahdollisimman nopeasti ja niiden säilytys tapahtuu kalankasvatusyksikön yhteydessä olevassa kelluvassa umpisäiliössä. Säiliö tyhjennetään tarpeen mukaan ja sisältö toimitetaan biojätteen keräykseen. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan merkittävää hajuhaittaa. Liikenteen vaikutuksia on arvioitu tarkemmin kappaleessa 5.2, luonnonympäristövaikutuksia (mm. vaikutukset vedenlaatuun) kappaleessa 6 ja maisemavaikutuksia kappaleessa 7. Liikenne asemalle tuo turvallisuutta ja toiminnan lisääntyminen lisää siten myös alueen virkistyskäyttäjien turvallisuutta, kun paikalla on vesillä liikkumisen ammattilaisia. Vaikutukset pintavesiin osiossa tehdyn arvioinnin perusteella hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia veden laatuun, kalastukseen tai kalastoon. Taloudelliset vaikutukset Kalankasvatuksella on positiivisia työllisyys- ja aluetalousvaikutuksia. Työllisyysvaikutusten suuruutta on arvioidu edellisessä taulukossa (Taulukko 9). Ympäristövaikutusten arviointimenettelyyn ei sisälly hankkeen taloudellisten vaikutustentarkastelu eikä hankkeen mahdollisesti aiheuttamien taloudellisten menetysten arviointi. Sen vuoksi arviointi ei sisällä tarkastelua esim. hankkeen vaikutuksista kiinteistöjen arvoihin. Arviointiin ei YVA-lain mukaan sisälly myöskään maanomistajille mahdollisesti syntyvien haittojen korvausmenettely, minkä vuoksi korvausvaatimuksia ei käsitellä tässä menettelyssä Toiminnan lopettamisen vaikutukset Toiminnan lopettamisen vaikutuksia selvitettiin muun vaikutusarvioinnin yhteydessä. Toiminnan lopettamisen vaikutuksia ovat erityisesti lisääntynyt liikenne ja purkutoiminnasta aiheutuva melu, mikä voi vähentää tai muuttaa mm. alueen virkistyskäyttöä ja vaikuttaa kielteisesti hankkeen lähialueen tai hanketta koskevan tiestön varrella asuvien asukkaiden viihtyvyyteen.

75 Toiminnan lopettaminen työllistää lähinnä purkuyritystä ja toisaalta materiaalien hyödyntäjiä. Kalankasvattamon materiaalit voidaan suurelta osin kierrättää. Toiminnan lopettamisen osalta hankevaihtoehtojen välillä ei ole eroa Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Lähialueella on jo kalankasvatusta, joten uuden kasvattamon myötä merialueen virkistyskäyttömahdollisuudet hieman vähenevät. Virkistyskäyttäjät, jotka etsivät luonnontilaista luonnonympäristöä, eivät voi käyttää kyseiseen tarkoitukseen hankealueita tai niiden lähialueita. Vaikutus ei kuitenkaan ole merkittävä Haitallisten vaikutusten vähentäminen Haitallisten sosiaalisten vaikutusten vähentämisen tärkeä keino on aktiivinen ja avoin tiedottaminen koko hanketoteutuksen ajan. Lähialueen ihmisten epätietoisuus hanketoteutuksen eri vaiheiden aikatauluista ja toimenpiteistä voi aiheuttaa kielteisiä seurauksia ja epäluottamusta. Tiedottamista ja avointa viestintää on hyvä pitää yllä myös myöhemmissä vaiheissa; rakentamisen aikaisista merkittävistä vaikutuksista, aikataulusta, mahdollisista muutoksista sekä myös toiminnan aikaisista vaikutuksista ja toiminnan lopettamisen vaikutuksista on hyvä informoida lähialueen asukkaita. Rakentamisen aikaisia haitallisia vaikutuksia, jotka kohdistuvat asumiseen ja viihtyvyyteen voidaan minimoida mm. ajoittamalla rakennustyöt päiväsaikaan (kun suurin osa lähialueen asukkaista on töissä) vähentäen liikenteellisiä häiriöitä ja rakentamismelun kokemista. Rakennustöiden aikainen haitta pyritään minimoimaan rakentamalla nopeasti ja tehokkaasti, jotta vaikutusaika jää mahdollisimman lyhyeksi. Toiminnan lopettamisen aiheuttamia haitallisia vaikutuksia voidaan minimoida mm. ajoittamalla purkutyöt ajankohtaan, jolloin purkutyöstä on liikenteellisesti ja melun kannalta mahdollisimman vähän haittaa lähiasukkaille. 5.2 Liikennevaikutukset Hankkeen liikennevaikutukset ajoittuvat erityisesti kalankasvattamon toiminannanaikaan, mutta myös rakennusaikaan Nykytila Liikenneviraston tuottaman liikennemääräkartan mukaan huoltotukikohtaa lähimmässä mittauspisteessä liikkui 537 ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna Seuraavassa kuvassa on esitetty ote liikennemääräkartasta (Kuva 21). 75 (208)

76 Kuva 21. Liikennemääräkartta (Liikennevirasto, 2014, lisäykset Sweco Ympäristö Oy). Liikenneviraston tuottaman liikennemääräkartan mukaan huoltotukikohtaa lähimmässä mittauspisteessä liikkui 16 raskasta ajoneuvoa vuorokaudessa vuonna Seuraavassa kuvassa on esitetty ote raskaan liikenteen liikennemääräkartasta (Kuva 22). 76 (208)

77 Kuva 22. Raskaan liikenteen liikennemääräkartta (Liikennevirasto, 2014, lisäykset Sweco Ympäristö Oy) Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Liikennevaikutusten arvioinnin pohjaksi selvitettiin tiestön nykyiset ja eri hankevaihtoehtojen liikennöintimäärät. Liikennevaikutusten arvioinnissa on keskitytty kesäkauden lisääntyneeseen liikennöintiin, liikenteen säännöllisyyteen ja kausivaihteluun (kuljetushuiput). Liikennemääräarvion perusteella on laskettu hankkeen lisäykset nykyliikennemääriin painottaen erityisesti raskaan liikenteen osuutta. Liikennevaikutusten arviointi keskittyy erityisesti liikenneturvallisuuteen ja liikenteestä aiheutuviin päästöihin Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikainen liikenne koostuu sekä raskaasta että henkilöautoliikenteestä. Raskaan liikenteen kuljetukset liittyvät erityisesti kalankasvatuskassien paikalle kuljetukseen ja muuhun rakentamisesta aiheutuviin kuljetuksiin. Alueella on jo olemassa olevaa infraa ja rakennuksia, joita toiminnanharjoittaja voi hyödyntää. Tämän takia rakentamistarve on pienempi kuin tilanteessa, jossa niitä ei olisi. 77 (208)

78 Rakennustyöt tehdään liikenne- ja muu turvallisuus maksimoiden. Ajoneuvoissa käytetään tarvittaessa varoitusvilkkuja ja työalueet rajataan ulkopuolisten pääsyn estämiseksi. Kaikki rakennusaikaiset kuljetukset tapahtuvat samaa reittiä pitkin talvisäilytysalueelle kuin toiminnanaikaiset kuljetukset. Reitti on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 23). Talvisäilytysalueelta kalankasvatuskassit kuljetetaan kasvatusalueelle samaa reittiä kuin ne toiminnanaikana kuljetetaan talvisäilöön ja takaisin ulkomerelle. Mahdollisesti osa rakentamisen aikaisista kuljetuksista voidaan tehdä meriteitse suoraan kasvatusalueelle. Rakentamisajan arvioidaan kestävän molemmissa vaihtoehdoissa noin neljä viikkoa Toiminnan aikaiset vaikutukset Vesiliikenne Laitoksesta noin 3 km itään kulkee 2 metrin väylä, 1,2 km etelään kulkee 2 metrin väylä, 2,3 km länteen ja 2,4 km luoteeseen kulkee 3,4 metrin väylät. Luvian ulkosaariston ja ulkomerialueella kasvatuslaitoksen lähialueella sijaitsevilla väylillä veneliikenne on vähäistä ja koostuu lähinnä pienveneistä. Laivaliikennettä väylillä ei ole lainkaan. Koska vesiliikenne on vähäistä, kasvatustoiminnan ei arvioida vaikuttavan veneliikenteeseen. Laitoksen myötä veneliikenne lisääntyy hieman. Laitoksella käydään kasvatuskauden aikana keskimäärin 1-2 kertaa päivässä. Käynnit liittyvät laitoksen huoltoon ja tarkistukseen, rehujen täydennykseen sekä perattavien kalojen hakuun. Lähin laivaliikennettä tapahtuu noin 5 km etäisyydellä kasvatusalueen eteläpuolella Eurajoen kivisatamaan ja Olkiluotoon (6 m väylä). Maantieliikenne Toiminnasta aiheutuu poikas-, rehu- ja kalaliikennettä sekä normaalia huolto- ja valvontaliikennettä. Rehu- ja poikaskuljetuksia on keskimäärin 20 vko/v ja lähteviä kalakuljetuksia keskimäärin joka arkipäivä ympäri vuoden. Hankkeesta aiheutuu alustavan arvion mukaan liikennettä seuraavan taulukon (Taulukko 10) mukaisesti. Taulukossa liikennemäärät on laskettu kuljetusta vuorokaudessa. Taulukko 10. Alustavat liikennemäärät. kesäaika 20 vko muu aika 30 vko Vaihtoehto VE1 VE2 VE1 VE2 Kuljetus/vuorokaudessa - rehu 0,3 0, tulevat poikaset 0,2 0, lähtevät kalat 1,0 1,0 1,0 1,0 Yhteensä 1,5 2,0 1,0 1,0 78 (208)

79 Maantieliikenne suuntautuu Iso-Lampoorin huoltotukikohdasta Lampoorintietä Saaristontielle, josta matka jatkuu Kuivalahdentielle. Rehu- ja poikaskuljetukset suuntautuvat Kuivalahdentiellä sekä etelän että pohjoisen suuntaan. Etelän suunnalla ne suuntautuvat Etukämpäntietä pitkin Porintielle (vt 8). Pohjoisen suunnalla ne suuntautuvat Yhdystietä pitkin Porintielle. Lähtevät kalakuljetukset suuntautuvat pääosin pohjoisen suuntaan. Suurin osa kuljetuksista kulkee jossain vaiheessa Porintietä pitkin. Seuraavassa kuvassa (Kuva 23) on esitetty reitti huoltotukikohdasta Kuivalahdentielle. Kuva 23. Reitti huoltotukikohdasta Kuivalahdentielle. Seuraavassa valokuvassa (Kuva 24) on näkymä Kuivalahdentieltä Saaristotien suuntaan. 79 (208)

80 Kuva 24. Näkymä Kuivalahdentieltä Saaristotien suuntaan (Sweco Ympäristö Oy, 2016). Lisäksi on laskettu liikennemäärien muutos Kuivalahdentiellä (Taulukko 11). Laskelmassa on tehty seuraavat oletukset: Kesäaikaan 20 viikon aikana rehun, poikas- ja lähteviä kalakuljetuksia yhteensä 100 vuorokauden ajan (arkipäivinä). Muuna aikana 30 viikonajan vain lähtevän kalan osalta 150 vuorokauden ajan (arkipäivinä). Määrissä on huomioitu edestakainen raskas liikenne. 80 (208)

81 Taulukko 11. Liikennemäärien muutokset Kuivalahdentiellä. kesäaika 20 vko muu aika 30 vko Vaihtoehto VE0 VE1 VE2 VE1 VE2 Kuivalahdentie - Kaikki liikenne Raskas liikenne Muutos-% kaikki liikenne 0,5 0,7 0,4 0,4 - Muutos-% raskas liikenne 18,4 24,4 12,5 12,5 Kokonaisliikennemäärän lisäys Kuivalahdentien osalta on hyvin vähäinen niin vaihtoehdossa VE1 (max 0,5 %) kuin vaihtoehdossa VE2 (max 0,7 %). Raskaan liikenteen lisäystä voidaan pitää merkittävänä kesäaikaan, jolloin raskas liikenne lisääntyisi vaihtoehdossa VE1 viidenneksellä (18,4 %) ja vaihtoehdossa VE2 neljänneksellä (24,4 %). Liikenneturvallisuuteen tulee jokaisessa kuljetuksessa kiinnittää erityistä huomiota, jotta varmistetaan kaikkien tienkäyttäjien turvallisuus. Rehu kuljetetaan ruokintalautalle aluksella, joka kerralla kuljettaa 20 tonnia rehua. Vaihtoehdossa VE1 kuljetuksia on yhteensä 55 kpl ja vaihtoehdossa VE2 kuljetuksia 110 kpl. Yhteensä edestakainen liikennöinti vaihtoehdossa VE1 on 110 matkaa ja vaihtoehdossa VE2 edestakaisia kuljetusmatkoja on 220 matkaa. Kesäaikana (20 viikkoa) kuljetuksia on vaihtoehdossa VE1 rehulautalle joka toinen arkipäivä ja vaihtoehdossa VE2 joka arkipäivä yksi. Rehukuljetusten vaikutuksen ei arvioida olevan merkittävä. Rehukuljetuksen pituus aluksella on noin yhdeksän kilometrin matka yhteen suuntaan. Maantieliikenteestä aiheutuvat päästöt ilmaan on laskettu VTT:n LIPASTOlaskentajärjestelmän vuoden 2011 päästökertoimilla. Autotyyppinä on käytetty varsinaisella perävaunulla varustettua yhdistelmää, jonka kokonaismassa on 60 tonnia ja kantavuus 40 tonnia. Keskimääräiseksi yhden kuljetuksen matkaksi on arvioitu 100 km suuntaansa eli 200 km/kuljetus. Seuraavassa taulukossa on esitetty laskelma raskaan liikenteen aiheuttamista päästöistä ilmaan (Taulukko 12). 81 (208)

82 Taulukko 12. Raskaan liikenteen aiheuttamat päästöt ilmaan. Suomessa keskimääräisen henkilöauton hiilidioksidipäästöt olivat vuonna 2011 VTT:n LIPASTO-järjestelmän mukaan 167 g CO2ekv/km. Henkilöautojen keskimääräinen ajosuorite on noin km/v. Liikennöinnin hiilidioksidipäästöt vastaavat vaihtoehdossa VE1 noin 21 ja vaihtoehdossa VE2 noin 24 henkilöauton vuotuisia päästöjä. Tieliikenteen aiheuttamat päästöt ilmaan eivät ole erityisen merkittävät. Liikenneturvallisuus tulee huomioida erityisesti käännyttäessä Kuivalahdentieltä hankealueelle johtavalle Saaristotielle. Näkyvyys risteysalueella on onneksi hyvä ja risteysalue on valaistu. Erillistä liittymää tai levennystä risteysalueella ei ole, joten siitä voi aiheutua lievä vaikutus liikenteen sujuvuudelle. Saaristotie on hyvin kapea, eivätkä sillä mahdu rekka ja henkilöauto kohtaamaan. Liikennenopeudet tulee pitää hyvin matalalla, jopa alle liikennerajoituksen 40 km/h Toiminnan lopettamisen vaikutukset Mikäli kalankasvattamon rakenteet puretaan, aiheutuu niistä raskasta liikennettä. Lisääntynyttä liikennettä tapahtuu tällöin huomattavasti lyhemmän aikaa kuin rakennusvaiheessa Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa KalaValtasen kalankasvatuksesta aiheutuu myös liikennettä. Vuoden aikana käyntejä huoltotukikohtaan tehdään raskailla ajoneuvoilla yhteensä noin 30 kertaa, joista 10 rekalla ja 20 kuorma-autolla. Muuta liikennettä on selvästi enemmän, noin 600 käyntiä vuoden aikana. Tästä pakettiautolla tehdään 250 ja henkilöautoilla 350 käyntiä vuodessa. Nämä liikennemäärät ovat mukana nykytilanteen liikennemäärissä. Kun toimintojen kuljetuksia voi- 82 (208)

83 daan jonkin verran yhdistää, tulee muutos vaihtoehdoissa VE1 ja VE2 olemaan todennäköisesti hieman pienempi kuin aikaisemmin on taulukoissa (Taulukko 11 ja Taulukko 12) kuvattu. Talvisäilytyspaikka on yhteinen KalaValtanen Oy:n kalankasvattamoiden kanssa. Muiden kalankasvattamoiden toiminnoista aiheutuu liikennettä, mutta kokonaisliikennemääriin tilanteissa VE1 ja VE2 sillä ei arvioida olevan suuria vaikutuksia. Paikallisesti toiminnoista aiheutuu kuitenkin enemmän liikennerasitusta kuin tilanteessa, jossa muiden kalankasvattamoiden huoltotukikohta olisi toisaalla. Eri toimintojen kokonaisvaikutukset voivat olla pienemmät, kun eri toimintojen tarvitsemia kuljetuksia voidaan yhdistää. Tämän voidaan ajatella pienentävän kokonaisliikennemäärää ja sitä kautta liikenteestä aiheutuvaa ympäristörasitusta Haitallisten vaikutusten vähentäminen Liikenneturvallisuuden parantamiseen tullaan kiinnittämään erityistä huomiota. Kuljettajat ohjeistetaan ajamaan maksimissaan 30 km/h nopeutta Saaristontiellä ja Lampoorintiellä. Toiminnanharjoittaja pyrkii nopeusrajoitusten valvonnassa vuoropuheluun naapureiden kanssa, sillä liikenneturvallisuus on kaikkien tienkäyttäjien yhteinen etu. Kuljetuslogistiikan optimoinnilla voidaan vähentää kuljetusmääriä. 83 (208)

84 6 LUONNONYMPÄRISTÖVAIKUTUKSET Vaikutuksia vesistöihin, alueen kasvillisuuteen, luontotyyppeihin ja lajistoon, linnustoon ja eläimistöön on arvioitu tehtyjen luontoselvitysten ja olemassa olevan tiedon perusteella. Hankealueelta on kesällä 2016 maastokäynnillä selvitetty nelilehtivesikuusen esiintyminen (liite 5). 6.1 Vaikutukset pintavesiin Nykytila 84 (208) Virtaukset ja kuormitus Selkämeren alueella esiintyvä meriveden resultanttivirtaama kulkee rannikon suuntaisesti pohjoiseen. Nopeus voi vaihdella paljon ja virtaussuunta voi kääntyä ajoittain päinvastaiseksi. Vedenkorkeudet vaihtelevat korkeusjärjestelmässä N2000 seuraavasti: - ylävesi HW N cm - keskiylävesi MHW N cm - keskivesi MW N cm - keskialivesi MNW N cm - alivesi NW N cm Vedenkorkeustiedot perustuvat Rauman mareografin tietoihin vuosilta Suunnitellun kalankasvatusalueen päävirtaussuunta on aina rannikon suuntaisesti kohti etelää tai pohjoista (Lauri 2016 a). Kasvatusalueelle tehdyn virtausmallinnuksen perusteella pintavirtausnopeus on noin 10 cm/s ja syvemmällä noin 8 cm/s. Veden vaihtuvuus on siten tehokasta ja hankkeen mukaisesta toiminnasta aiheutuva kuormitus laimentuu alueella tehokkaasti. Etelän-lounaan puoleisilla tuulilla virtaussuunta on koko vesimassassa pohjoiseen. Syvemmällä virtaus noudattaa syvyyskäyriä ja kääntyy kasvatusalueen pohjoispuolella luoteeseen. Eri syvyyskerrosten virtausnopeudet eivät juuri poikkea toisistaan. Pohjois-luoteistuulilla pintavirtauksen suunta on kohti etelää, mutta syvemmällä kulkeva virtaus on päinvastainen kauempana rannikosta. Lähempänä 10 m syvyyskäyrää ja rannikkoa syvempi virtaus kääntyy kohti itää ja lopulta etelää. Syvempien vesikerrosten virtausnopeus on pintavirtausta pienempi. Virtausnopeudet talvisäilytyspaikalla vaihtelevat Selkämeren jääpeitteestä riippuen (Lauri 2016 b). Jäättömänä aikana läpivirtaus on alueen suojaisuudesta huolimatta kohtalaisen hyvä. Talvisäilytysalueelle tehdyssä virtausmallinnuksessa lasketussa lounaistuulitilanteessa virtaus on pääosin lounaasta koilliseen rannikon suuntaa seuraten. Päävirtaus ohjautuu Isomaan eteläpuolella luoteeseen. Isomaan ja Iso-Lampoorin välistä kulkee kaksi pienempää virtausta, toinen seuraa rannikon suuntaa ja jatkaa sitten pääosin veneväylän suuntaisena koilliseen Isomaan ja Iso-Lampoorin välistä. Toinen virtaus seuraa Isomaan

85 etelärantaa länteen, ja kiertyy sitten Isomaan itäpään kautta ja luoteeseen. Mallinnetussa luoteistuulitilanteessa virtaus pinnalla on lounaistuuliin nähden suunnaltaan päinvastainen. Pohjoisen suunnasta päävirtaus on rikkonaisempi ja ohjautuu osittain saariston sisälle, mistä johtuen veden vaihtuminen Isomaan ja Iso-Lampoorin välisellä alueella näyttäisi tässä tilanteessa olevan jonkin verran tehokkaampaa kuin lounaistuulitilanteessa. Lasketussa koillistuulitilanteessa tuulennopeus on jonkin verran suurempi kuin lounaistuulilla, joten tilanteet eivät ole täysin vertailukelpoisia. Jääpeitteisenä aikana talvisäilytyspaikan läpivirtaus on luokkaa 1 1,5 cm/s ja pääosin (2/3 ajasta) etelästä pohjoiseen. Koko talvisäilytyskaudelle laskettu virtausnopeus on mallissa käytettyjen jaksojen perusteella keskimäärin 1,64 4,06 cm/s pinnan läheisyydessä ja 1 3,21 cm/s pohjalla. Kalankasvatuslaitoksen sijaintipaikan läheisyydessä ei sijaitse pistekuormittajia. Eurajoelta ja Lapinjoelta tulevan kuormituksen vaikutus saattaa ajoittain näkyä myös suunnitellulla kasvatusalueella saakka. Eurajoen suisto sijaitsee Luvian merialueen eteläpuolella ja sen suistoalueelle laskee myös Lapinjoki. Luvian saariston eteläosassa sijaitsevan Iso-Lampoorin pohjoispuolella mereen laskee Harjajuopa, joka virtaa peltovaltaisten alueiden läpi. Harjajuopaan johdettiin vuoteen 2009 asti Luvian kunnan jätevedet, jotka nykyisin johdetaan Porin Luotsinmäen puhdistamolle. Vuosina Luvian edustalle laskevien pienempien uomien yhteenlaskettu typpikuormitus oli keskimäärin 95,5 t/a ja fosforikuormitus keskimäärin 3,97 t/v (VEMALA, malliversio 1). Eurajoelta ja Lapinjoelta tuleva kuormitus oli vuosina typen osalta keskimäärin 966 t/a ja fosforin osalta 32 t/a (VEMALA, malliversio 1). Kokemäenjoelta tuleva kuormitus oli vuosina typen osalta t/a ja fosforin osalta 386 t/a (VEMALA, malliversio 1). Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailun mukaan Kokemäenjoen vaikutus ei kuitenkaan tavallisesti ulotu Luvian edustan merialueelle saakka (mm. Alajoki 2016). Valtaosa rannikon edustalle tulevasta kuormituksesta on peräisin hajakuormituksesta. Hajakuormitus painottunee kevät- ja syysylivalumakausiin sekä lisääntyvässä määrin talveen. Yleisesti tarkastellen mantereelta tuleva kuormitus "suodattuu" saaristovyöhykkeellä ennen avomerta (Kiirikki ym. 2004). Voimakkaimmillaan valuma-alueelta tulevan kuormituksen vaikutukset ovat sisäsaaristossa. Rannikkovesien kasviplanktonbiomassa ja muu kasvillisuus sitoo ravinteita. Suuri osa mantereelta tulevasta ravinnekuormituksesta hyödynnetään perustuotannossa ennen avomerta. Saaristovyöhyke myös hidastaa veden vaihtuvuutta. Eteläisen Selkämeren alueella syntyvä pistekuormitus on pääasiassa peräisin teollisuudesta ja muusta yritystoiminnasta erityisesti fosforin osalta (Rautio ym. 2009). Luvian edustan saaristoaluetta kuormittaa myös kalankasvatus, joka on kuitenkin 2000-luvulla vähentynyt voimakkaasti ja 1990-luvun tasosta (Taulukko 13). Vuosina kalankasvatuksessa muodostunut typpikuormitus oli keskimäärin 5,7 t/a ja fosforikuormitus keskimäärin 0,7 t/a (Alajoki 2015). Vuosina kalankasvatuksessa muodostunut kuormitus oli typen osalta 16 t/a ja fosforin osalta 2,1 t/a, eli kuormituksessa on tapahtunut huomattava vähentyminen. Kalankasvatuksen kuormituksen vesistövaikutukset ovat tarkkailujen perusteella varsin vähäisiä ja ne eivät ulotu ulkomerelle (mm. Alajoki 2015). 85 (208)

86 Olkiluodon ydinvoimalan jäähdytysvesistä muodostuu lämpökuormitusta Eurajoen ja Luvian edustan merialueelle. Etäisyys kalankasvatuslaitoksen ja talvisäilytysalueen suunniteltuun sijaintialueeseen on noin 11 km. Vuosina Olkiluodon lämpökuormitus oli keskimäärin 97 PJ/a (Levy 2016). Uuden yksikön (OL3) käyttöönotto aiheuttaa lämpökuorman kasvun enintään 95 PJ/a. Yhteenlaskettu lämpökuorma pysyy uusi yksikkö huomioiden voimassa olevan ympäristöluvan (Länsi-Suomen ympäristölupaviraston päätös 11 12/2006/2) sallimissa rajoissa. Olkiluodon ydinvoimalan neljännen yksikön rakennushankkeen ympäristövaikutusten arviointiohjelmaan tehdyn mallinnuksen mukaan yksiköiden OL1, OL2 ja OL3 lämpökuorman vaikutus jääpeitteen paksuuteen ja sulan alueen laajuuteen ulottuisi 7,1 km 2 kokoiselle alueelle (Teollisuuden Voima Oy 2008). Kesäaikaan havaittavan lämpökuorman vaikutus (> 1 o C) ulottuu suurimmillaan 14,3 km 2 kokoiselle alueelle. Syvemmissä vesikerroksissa vaikutus lämpötilan nousuun ulottuu huomattavasti pienemmälle alueelle. Vaikutusalueen konkreettinen sijainti riippuu sää-, tuuli- ja virtausolosuhteista, eikä siten välttämättä ulotu hankealueille saakka. Olkiluodon ympäristöluvan tarkistushakemuksessa (Levy 2016) jäähdytysvesien johtamisella ei arvioida olevan vaikutusta Selkämeren rannikko- tai ulappa-alueen yleistilaan. Selkämeren alueen kokonaiskuormitus oli vuosina keskimäärin t/a typpeä ja 613 t/a fosforia (Räike ym. 2015, Taulukko 13). Luvian edustalle laskevista uomista tuleva kuormitus muodostaa tästä alle 1 % ja Eurajoelta (mukaan luettuna Lapinjoki) tuleva kuormitus noin 5,2 5,6 %. Luvian edustan kalankasvatuksen osuus Selkämeren kokonaiskuormituksesta on nykytasolla vain prosentin murto-osia. Taulukko 13. Luvian ja Eurajoen edustalle kohdistuva ravinnekuormitus sekä Selkämeren kokonaiskuormitus. Kuormittaja Fosfori Typpi Aikajakso Lähde kg/a kg/a (keskiarvo) 34. Eurajoki VEMALA 33. Lapinjoki VEMALA Sassilanjuovan valuma-alue VEMALA 83V028 Välialue VEMALA Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue VEMALA 83V026 Välialue VEMALA Laupjärvenojan valuma-alue VEMALA 83V024 Välialue VEMALA Lammaskoskenojan valuma-alue VEMALA 83V022 Välialue VEMALA Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) TVO Vuosikertomus 2015 Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue Alajoki, 2015 Kalankasvatus/Luvian edustan merialue Alajoki, 2015 Selkämeren kokonaiskuormitus Räike ym (208)

87 Vedenlaatu, rehevyys Kasvatusalue Suunnitellun kasvatusalueen lähiympäristöstä ei ole olemassa pitkäaikaista veden laadun seurantatietoa. Kokemäenjoen ja Porin merialueen yhteistarkkailuun liittyviä havaintopisteitä on ulkomerellä Säpin lähistöllä, mutta asemat sijaitsevat yli 20 kilometriä suunnitellulta kalankasvatusalueelta pohjoiseen. Näillä pisteillä merialueen veden laatua on seurattu säännöllisesti 1980-luvun lopusta saakka (Alajoki 2016). Pisteet edustavat avomeriolosuhteita, mutta koska sijainti on selvästi pohjoisemmassa ja Kokemäenjoen vaikutuspiirissä, tuloksia ei voida soveltaa Luvian eteläosan ulkomerialueen tilan tarkasteluun. Luvian edustan merialueen saaristossa on useita veden laadun tarkkailuasemia, jotka kuuluvat Luvian edustan kalankasvatuksen tarkkailuun ja ympäristöhallinnon seurantoihin. Suurin osa pisteistä sijaitsee kuitenkin sisäsaaristossa, eivätkä ole edustavia tässä yhteydessä tarkasteltaviksi. Suuntaa-antavasti veden laatua ja sen kehitystä voidaan tarkastella Luvian edustan kalankasvatuksen tarkkailuun liittyviltä ulkosaariston puolella sijaitsevilta vertailuasemilta, mutta tuloksista ei voida tehdä johtopäätöksiä ulkomerialueen veden laadusta. Lisäksi ympäristöhallinnon Hertta-tietokannassa on kaksi Luvian edustan ulkomerialueella sijaitsevaa havaintopistettä (Luv 211 ja Luv 212), joita voidaan hyödyntää tätä tarkastelua varten. Pisteet sijaitsevat noin 4-8 km suunnitellulta kasvatusalueelta pohjoiseen. Vedenlaatuhavaintoja on näiltä pisteiltä 2000-luvulta ainoastaan kolme kappaletta kesältä 2007, joten aineisto on erittäin suppea. Aiemman vedenlaatuaineiston suppeudesta johtuen suunnitellun kalankasvatuslaitoksen ja sen lähiympäristön veden laatua selvitettiin vesinäytteenotoin kesän 2015 aikana. Näytteitä otettiin viideltä havaintopaikalta (Kuva 25) kerran kuukaudessa kesä-elokuun aikana. Näytteet otettiin pinnan- (1 m) ja pohjanläheisestä (p-1m) vedestä. Näytteistä analysoitiin happipitoisuus (vain pohjanläheinen vesi), sameus, typpi- ja fosforipitoisuus sekä a-klorofyllipitoisuus (syvyydeltä 2 x näkösyvyys). Näytteenoton yhteydessä havaintoasemilta mitattiin näkösyvyys, kokonaissyvyys sekä veden lämpötila näytteenottosyvyyksiltä. 87 (208)

88 Kuva 25. Kesän 2015 esitarkkailun vesinäytteenottopisteiden sijainti. Peruskarttarasteri: Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15, Natura-alueet: SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015. Veden laadun seurantapisteiden (Kuva 26) Luv 211 ja Luv 212 tulosten perusteella Luvian edustan ulkomerialueen vesi oli kesällä 2007 melko kirkasta (0,96 1,8 FNU) ja vähäravinteista (kok.n µg/l, kok.p µg/l). Näytteenottosyvyys oli 2 * näkösyvyys, joka vaihteli 3-5 metrin välillä. Keskimääräinen ravinnetaso ja klorofyllipitoisuus (1-2,7 µg/l) vastasivat erinomaista ekologista tilaa. Sähkönjohtavuuden ( ms/m) perusteella makeiden jokivesien vaikutus oli vähäinen. Luvian edustan kalankasvatuksen tarkkailuun liittyvien, ulkosaaristossa sijaitsevien vertailuasemien tulosten perusteella kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut ulkosaaristossa välillä 4-25 µg/l vuosina (Kuva 27). Tarkkailua suoritetaan kolmen vuoden välein (Alajoki 2015). Aseman 7 perusteella fosforipitoisuuksissa oli selvä nouseva trendi luvulla. Trendi kääntyi asemien 7 ja 18 perusteella laskevaksi 2000-luvun alussa ja vaikuttaa nykyisin tasoittuneen. Matalimmat fosforipitoisuudet on mitattu kesällä Näkösyvyys on vaihdellut tarkkailuasemilla vuosina välillä dm (Kuva 28). 88 (208)

89 Näkösyvyyksissä on ollut viime vuosina havaittavissa nouseva trendi. Kun tarkastellaan Luvian edustan eteläisen merialueen nykyisiä kalankasvatuslaitoksia (3 kpl), erityisesti saariston ulko-osassa Santakarilla sijaitsevaa laitosta ja siihen liittyviä veden laadun tarkkailutuloksia voidaan todeta, että toiminnan vaikutuksia veden laatuun on vaikea havaita edes laitoksen lähiasemien perusteella. Selviä eroja vertailuasemiin ei ole tavallisesti voitu tuloksista eritellä. Santakarilla vesisyvyyttä on noin kymmenen metriä ja veden vaihtuvuus on alueen avoimuuden ansiosta tehokasta. Laitoksella kasvatettava kalamäärä oli vuotuisena lisäkasvuna ilmaistuna noin kg vuonna Kuva 26. Luvian edustan kalankasvatuslaitosten veden laadun tarkkailupisteet. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012) 89 (208)

90 µg P/l As. 18 As. 7C As. 7 As. 22D Kuva 27. Kokonaisfosforipitoisuus Luvian saariston kalalaitosten tarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C. dm As. 18 As. 7 As. 22D As. 7C Kuva 28. Näkösyvyys (dm) Luvian saariston kalalaitosten tarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C. Kesällä 2015 toteutetun vedenlaatututkimuksen tulokset osoittivat suunnitellun kasvatusalueen ja sen lähialueen vesien olevan kirkkaita ja vähäravinteisia. Havaintoasemien välillä ei todettu merkittäviä eroja. Kokonaisfosforipitoisuus vaihteli välillä 7-20 µg/l, ollen kuitenkin 90 (208)

91 pääasiassa alle 13 µg/l. Yksittäisellä havaintokerralla (Taulukko 14) Iso-Pietarin saaren läheisyydessä sijaitsevalla asemalla V6 mitattiin 20 µg/l pitoisuus. Kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä µg/l. Korkein typpipitoisuus mitattiin eteläisimmältä havaintoasemalta V8 (Taulukko 14). Ravinnepitoisuudet vastasivat keskimäärin sekä typen (242 µg/l) että fosforin (11,2 µg/l) osalta hyvää ekologista tilaa, ylittäen erinomaisen tilan raja-arvon (kok.p 11 µg/l, kok.n 230 µg/l, Aroviita ym. 2012) etenkin fosforin osalta vain niukasti. Kohonneita ravinnepitoisuuksia ei todettu pohjallakaan, lukuun ottamatta yksittäistä havaintoa (33 µg/l) asemalla V6 (Taulukko 15), jossa samanaikaisesti myös päällysvedessä mitattiin kohonnut pitoisuus. Kyseisellä havaintokerralla vesipatsas oli pinnasta pohjaan lähes tasalämpöinen, joten on mahdollista, että voimakas tuuli on sekoittanut fosforipitoisempaa vettä alemmista vesikerroksista pintaan. Kyseisellä hetkellä vesi oli kirkasta (sameus alle 1 FNU). Myös levämäärä oli hyvin niukka, sillä klorofyllipitoisuus oli vain 1,3 µg/l. Sameus vaihteli kesän aikana kaikki asemat huomioiden välillä 0,53 1,6 FNU, eli vesi oli hyvin kirkasta. Suurimmat näkösyvyydet mitattiin kesäkuussa, jolloin näkösyvyys vaihteli välillä 5,8 7,2 m. Heinäkuussa näkösyvyys oli 4 m ja elokuussa 3,5 m. Keskimäärin näkösyvyys vastasi hyvää ekologista tilaa. Happitilanne oli pohjanläheisessä vedessä kaikilla asemilla ja kaikilla havaintokerroilla hyvä (Taulukko 15). Lämpötilan perusteella vesimassa kerrostui vain lievästi, etenkin matalimmilla asemilla V6 (kokonaissyvyys 13,8 15,5 m) ja V7 (kokonaissyvyys 10,5 12,7 m). Aiempaan vedenlaatuaineistoon (edellä) verrattuna tulokset olivat ravinnepitoisuuksien, sameustason ja näkösyvyyksien osalta samaa luokkaa. 91 (208)

92 Taulukko 14. Vuonna 2015 suunnitellulla kalankasvatusalueella toteutetun vedenlaatututkimuksen tuloksia päällysvedestä. Näyte Näyte- *Sameus *Kok.N *Kok.P *Klorof pvm piste FNU µg/l µg/l mg/m V1 0, V6 1, V7 0, ,2 V8 1, V9 1, , V1 0, V6 0, ,3 V7 0, V8 0, ,5 V9 0, , V1 0, ,4 V6 0, ,7 V7 0, ,6 V8 0, ,4 V9 0, ,1 92 (208)

93 Taulukko 15. Vuonna 2015 suunnitellulla kalankasvatusalueella toteutetun vedenlaatututkimuksen tuloksia alusvedestä. *Happi *Kok.N *Kok.P mg/l µg/l µg/l V1 9, V6 8, V7 9, V8 9, V9 9, V1 8, V6 9, V7 9, V8 8, V9 8, V1 8, V6 7, V V8 8, V9 8, Ympäristöhallinnon seuranta-asemien Luv 211 ja Luv 212 a-klorofyllipitoisuus vaihteli vuonna 2007 välillä 1 2,7 µg/l. Luvian kalalaitosten uloimpien vertailuasemien perusteella a-klorofyllipitoisuus on vaihdellut alueella välillä 1,1 5,3 µg/l ajalla Asemien 18 ja 7 perusteella, joista aineistoa on pisimmältä ajalta, klorofyllipitoisuus on laskusuuntainen (Kuva 29). Kesän 2015 aikana toteutetussa tutkimuksessa a-klorofyllipitoisuus vaihteli välillä 1 3,1 µg/l (Kuva 29). Korkein pitoisuus (3,1 µg/l) mitattiin läntisimmältä, eli uloimpana sijaitsevalta havaintoasemalta V9. Havaintoasemat on esitetty aikaisemmassa kuvassa (Kuva 26). Muilla asemilla pitoisuus oli selvästi alle 3 µg/l. Ekologisen luokittelun a-klorofyllipitoisuuden luokkarajojen perusteella klorofyllipitoisuus vastasi vuoden 2015 tutkimuksissa pääasiassa hyvää ekologista tilaa (raja-arvo 2,1 µg/l, Selkämeren ulommat rannikkovedet). Aiemmissa, sisempään saaristoon sijoittuvien tarkkailujen tuloksissa klorofyllitaso on ollut hieman korkeampi, vastaten täälläkin edelleen pääasiassa hyvää ekologista tilaa. 93 (208)

94 µg/l C 7 22D Linear (18) Kuva 29. a-klorofyllipitoisuus Luvian saariston kalalaitosten tarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C. Trendiviiva havainnollistaa aseman 18 pitoisuuskehitystä. Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueelta, Iso-Lampoorin edustalta on koottu kattava aineisto Luvian edustan kalankasvatuksen vedenlaatuvaikutusten tarkkailuun liittyen (Alajoki 2015). Iso-Lampoorin edustalla ei enää harjoiteta kalankasvatusta, mutta alueella sijaitsee KalaValtanen Oy:n talvisäilytysaltaat kasvatusajan ulkopuolella. Viimeksi kalankasvatusta Iso-Lampoorin alueella on harjoitettu vuonna Tarkkailu on aloitettu Luvian edustalla jo 1980-luvulla. Vuosien saatossa tarkkailupisteiden määrä ja sijainti on muuttunut. Iso-Lampoorin edustan veden laadun seuranta aloitettiin vuonna Nykyisillä asemilla (Kuva 30) tarkkailua on toteutettu vuosista 2001 ja 2003 alkaen. Aineisto on kattavin fosforipitoisuuksien ja näkösyvyysmittausten osalta. Klorofyllipitoisuutta on alettu seuraamaan säännöllisesti 2000-luvulla. 94 (208)

95 Kuva 30. Iso-Lampoorin edustan tarkkailuasemien sijainti. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012) Matalat sisäsaariston alueet ovat luontaisesti rehevämpiä kuin ulkosaaristo. Matalilla alueilla pohjasedimentin sekoittuminen veteen kohottaa fosforipitoisuutta ja samalla vähentää näkösyvyyttä. Pohjasedimentin sekoittumisen aiheuttama samentuminen ja ravinnetason kohoaminen voi aiheuttaa välillisesti myös klorofyllipitoisuuden kasvua, sillä mitä enemmän vedessä on fosforia, sitä suurempaa levätuotanto voi olla. Levätuotannon tasoon vaikuttaa 95 (208)

96 fosforipitoisuuden ohella myös esimerkiksi sääolosuhteet ja eläinplanktonin laidunnus, joten klorofyllipitoisuus ei välttämättä kulje aina käsi kädessä fosforipitoisuuden kanssa. Lisäksi levälajiston sisältämä klorofyllipitoisuus vaihtelee, joten korkea tai matala klorofyllin määrä ei aina ole suoraan verrattavissa leväbiomassan suuruuteen. Korkeimmillaan fosforitaso on ollut voimakkaimpien tuulien aikaan, sillä etenkin matalilla alueilla pohjasedimentin sekoittuminen veteen kohottaa fosforipitoisuutta. Fosforipitoisuuksien voidaan todeta vaihtelevan voimakkaasti lyhyelläkin aikavälillä. Luvian merialueen eteläosan fosforipitoisuuksissa oli todettavissa nouseva suuntaus vuosituhannen vaihteeseen saakka, jonka jälkeen pitoisuudet ovat kääntyneet laskuun. Iso-Lampoorin niemen edustalla, aivan suunnitellun talvisäilytysalueen kohdalla sijaitseva aseman K1 (Kuva 30) veden laatua on seurattu vuosina vuosittain ja vuodesta 2006 lähtien joka kolmas vuosi. Näytteitä on otettu kaksi kertaa kesässä 0-2 m tai 1 m syvyydeltä. Vesisyvyyttä asemalla on noin 2,5-3 m. Fosforipitoisuudessa on havaittavissa laskeva trendi ja aivan viime vuosina pitoisuudet ovat olleet selvästi alhaisempia kuin esim luvun alussa, jolloin fosforipitoisuus oli ekologisen tilan luokkarajojen perusteella tyydyttävällä tasolla (ka µg/l, µg/l) (Kuva 31). Nykyisin pitoisuudet vastaavat hyvää fysikaalis-kemiallista tilaa. Klorofyllipitoisuuksien perusteella rehevyydessä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Klorofyllipitoisuus on ollut vuosina keskimäärin 3,5 µg/l, vastaten tyydyttävää ekologista tilaa. Myös näkösyvyys on pysynyt samalla tasolla vaihdellen pääasiassa välillä 1-2 m (Kuva 32). Kok.P, µg/l Kuva 31. Kokonaisfosforipitoisuus asemalla K1 vuosina Pystykatkoviiva kuvaa ajankohtaa jolloin näytesyvyys vaihtui 0-2 metristä 1 metriin. 96 (208)

97 Näkös, m 3 2,5 2 1,5 1 0, Kuva 32. Näkösyvyys asemalla K1 vuosina Hieman etäämmällä Iso-Lampoorin niemestä, Praminkarin länsipuolella noin 300 m etäisyydellä Iso-Lampoorin niemestä sijaitsevan aseman P9 (Kuva 30) veden laatua on seurattu vuosittain aikana kertaa kesässä 0-2 tai 1 m syvyydeltä. Vuodesta 2003 lähtien veden laatua on seurattu asemalla P9B, joka sijaitsee noin 250 m asemaa P9 lännempänä, Vähä-Tukkarin koillispuolella (Kuva 30). Näytteitä on otettu vuosina 2003 ja 2004 sekä vuodesta 2006 lähtien joka kolmas vuosi. Viimeisimmät näytteet ovat vuodelta Vesisyvyyttä molemmilla asemilla on 2-3 m. Asemien katsotaan tässä yhteydessä edustavan samaa vesialuetta. Alueen fosforipitoisuus on ollut 2000-luvulla (as. P9B) keskimäärin 15 µg/l. Asemaan K1 nähden pitoisuudet ovat hieman alhaisempia luvulla myös aseman P9B fosforipitoisuuksissa on havaittu laskua (Kuva 33). Korkeimmillaan pitoisuudet olivat lukujen taitteessa, jonka jälkeen pitoisuudet ovat tasaisesti laskeneet. Pitoisuuksien lasku ajoittuu alueella samaan aikaan päättyneeseen kalankasvatukseen, joten tämä saattaa olla yksi selittävä tekijä. Vuosina (as. P9) fosforipitoisuus oli keskimäärin 23 µg/l, kun se vuosina oli keskimäärin 14 µg/l. Ekologiseen luokitteluun liittyvän fysikaalis-kemiallisen tilan luokkarajoja käyttäen lasku vastaa muutosta tyydyttävästä tilasta hyvään. Klorofyllipitoisuus on ollut koko aineiston ( ) perusteella keskimäärin 2,9 µg/l ja vaihteluväli 1,7 4,3 µg/l, vastaten keskimäärin tyydyttävää ekologista tilaa, ollen kuitenkin hyvin lähellä hyvää tilaa. Asemaan K1 nähden myös klorofyllin määrä on ollut keskimäärin hieman alhaisempi. Selvää muutossuuntaa ei klorofyllipitoisuuksissa ole havaittavissa. Näkösyvyys on vaihdellut asemalla P9B vuosina välillä 1,4-3 m. Pienimmät näkösyvyydet mitattiin 1990-luvun lopulla, jolloin myös havaintokertojen välinen 97 (208)

98 vaihtelu oli suurimmillaan (Kuva 34). Pienimmät näkösyvyydet olivat luokkaa 0,9 m ja suurimmat 2,5 m luvulla vaihtelu on vähentynyt ja näkösyvyydessä on havaittavissa loiva nouseva trendi. Asemaan K1 nähden vesi on hieman kirkkaampaa. Kok.P, µg/l P9 P9B Kuva 33. Kokonaisfosforipitoisuus asemilla P9 ja P9B vuosina Pystykatkoviiva kuvaa ajankohtaa jolloin näytesyvyys vaihtui 0-2 metristä 1 metriin. Näkös, m 3,5 3 2,5 2 1,5 1 0, P P9B Kuva 34. Näkösyvyys asemilla P9 ja P9B vuosina (208)

99 Kasviplankton ja perifyton Avomerellä ainoa tuottava eliöryhmä on kasviplankton. Perustuotannon taso vaihtelee kausittain voimakkaasti. Olkiluodon edustan merialueella tehtyjen tutkimusten mukaan voimakkainta kasviplanktontuotanto on tavallisesti keväällä piilevien ollessa yleisin lajiryhmä (mm. Turkki 2013). Tuotannon taso laskee loppukesää kohti ja lajisto monipuolistuu. Järven ja merienkin rehevyystasoa voidaan arvioida kasviplanktonin kokonaisbiomassan avulla. Kasviplanktonin laskennallisen biomassan perusteella vedet voidaan jakaa Heinosen (1980) mukaan eri rehevyysluokkiin (Taulukko 16). Luokitus on ensisijaisesti makeille vesille tarkoitettu, mutta sitä sovelletaan myös merialueen rehevyystason arvioinnissa. Taulukko 16. Kasviplanktonin biomassan mukainen rehevyysluokittelu (Heinonen 1980). Luokka Biomassa mg/l Ultraoligotrofinen alle 0,20 Oligotrofinen (karu) 0,21 0,50 Alkava rehevöityminen 0,51 1,00 Mesotrofinen 1,01 2,50 Eutrofinen (rehevät vedet) 2,51 10,0 Hypereutrofinen (erittäin rehevät) yli 0,0 Kasvatusalue Suunnitellun kasvatusalueen kasviplanktonyhteisöä tutkittiin kesällä Tutkimuksen toteutti Zwerver Oy yhteistyössä Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kanssa. Näytepaikkojen sijainti (Kuva 35) on merkitty karttaan tunnuksin N1 ja N2. 99 (208)

100 Kuva 35. Kasviplanktonnäytepisteiden sijainti. Kasvatusalue ja talvisäilytysalue on merkitty kartalle violetilla värillä. (Perus- ja yleiskarttarasteri Maanmittauslaitos 6/2012) Näytepisteen N1 -näytepaikan kasviplanktonbiomassat olivat alhaisia (Zwerver 2015). Lajisto kuvasti niukkaravinteista, fosforirajoitteista vettä. Levälajeja oli niukalti ja se koostui vain taksonista (sis. kokoluokat). 3-5 lajia muodostivat yhdessä puolet biomassasta, joka myös kuvastaa melko matalaa diversiteettiä. Picoplanktonia (< 2 µm kokoiset taksonit) oli runsaasti, samoin molekulaarista typpeä hyväksi käyttäviä Aphanizomenon flos-aquae -sinileviä heinä-elokuussa. Tämän lajin ei ole todettu olevan myrkyllinen Itämeressä (Sivonen ym. 1989). Lisäksi etenkin kesäkuussa näytteissä havaittiin runsaasti Mesodinium rubrum -ripsieläintä. Tämä eläin otetaan mukaan kasviplanktonlaskennoissa (HELCOM 2014), sillä se elää symbioosissa levien kanssa ja saattaa muodostaa merkittävän osan leväbiomassasta (Crawford 1989). Piileviä sen sijaan havaittiin poikkeuksellisen vähän. Näytepisteen N2 kasviplankton antoi samoin kuvan niukkaravinteisesta näytepaikasta, jopa vähempiravinteisesta kuin N1. Näytepisteen biomassa oli alhainen kaikilla havaintokerroilla, joskin elokuussa biomassa kasvoi selvästi. Taksonien määrä vaihteli välillä ollen vielä alhaisempi kuin pisteellä N1. Puolet biomassasta muodostui 3-6 taksonista eli lajirikkaus oli matala. Sinileviä oli hiukan vähemmän kuin pisteellä N1. Aphanizomenon flosaquaeta todettiin heinäkuun näytteessä. Picoplanktonin määrä oli korkea. Piileviä to- 100 (208)

101 dettiin täälläkin hyvin vähän. Mesodinium rubrumia todettiin kesäkuun näytteessä runsaasti. Elokuussa suurimman osan biomassasta muodostivat viherleviin kuuluvat Pyramimonas-levät. Suunnitellulla kasvatusalueella ei ole toteutettu päällyslevä, eli perifytontarkkailuja. Päällyslevien määrän runsastuminen voi yleisesti tarkasteltuna aiheuttaa haittaa kalankasvatusalueiden läheisyydessä esimerkiksi ranta-alueilla. Suunnitellun kasvatusalueen vesisyvyys on kuitenkin niin suuri, ettei päällyslevien tarkkailu alueella tuo hyödyllistä tietoa, sillä lähimpiin saariin tai luotoihin on etäisyyttä noin 2-3 km. Lähimmät tarkkailut on suoritettu Luvian saaristossa, Luvian edustan merialueen kalankasvatuslaitosten tarkkailuun liittyen (Alajoki 2015). Alueen tulokset eivät ole sovellettavissa ulkomerialueeseen, sillä saaristossa ravinnetaso on ulkomerta korkeampi, jolloin myös perifytonkertymät voivat olla suurempia. Tässä yhteydessä kuitenkin tarkastellaan tarkkailun uloimpien asemien perifytonkertymiä, minkä avulla voidaan saada peruskäsitys alueen päällysleväkertymien suuruudesta. Perifytonin määrälle ei ole virallista luokittelua. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että luonnontilaisilla vesialueilla limoittuminen on vähäistä ja perifytontulos jää merialueilla tällöin alle tason 1,0 mg/m 2. Kohtalaisen alhaisena voidaan pitää vielä tasoa 1-3 mg/m 2. Edellistä selvempänä limoittumista voidaan pitää, kun tulos ylittää 3 mg/m 2. Tulokseen vaikuttaa ravinnetason lisäksi mm. tuulen nopeus ja suunta. Suurimmat arvot merialueiden kalatarkkailuissa (Merikarvian ja Luvian alueet) ovat olleet kalalaitosten lähialueilla vuoteen 2006 saakka käytetyllä menetelmällä luokkaa mg/m 2 (Alajoki 2015). Ulompana saaristossa sijaitsevilla asemilla perifytonkertymät ovat olleet tällä menetelmällä luokkaa 0,3-3,3 mg/m 2 (Kuva 36). Muutos tutkimusmenetelmässä vuonna 2008 (mm. inkubointiajan pituuden muutos sekä levymateriaalin vaihdos) vaikuttaa luonnollisesti näytteeseen kertyneeseen levän määrään, joten aiempaa luokitusta on mahdollista hyödyntää vain suuntaa-antavana. Menetelmämuutoksen jälkeen perifytonkertymät ovat olleet luokkaa 1,5 5,4 mg/m 2 (Kuva 36). Kokonaisuudessaan voidaan todeta, että limoittuminen on ollut Luvian edustan ulkosaaristossa vähäistä tai kohtalaista. 101 (208)

102 mg/m 2 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 As. 18 As. 7C As. 7 As. 22D 1,0 0, Kuva 36. Perifytonkertymät Luvian saariston kalalaitosten vesistövaikutustarkkailuun liittyvillä asemilla 22D, 18, 7 ja 7C. Asemat ovat tarkkailualueen uloimpia asemia. Pystysuora katkoviiva osoittaa tarkkailumenetelmän muutosajankohtaa, jonka jälkeen lasikuitusuodattimet vaihdettiin pleksilevyihin ja inkubointijaksoa pidennettiin kahdesta viikosta kolmeen. Vuonna 2011 ja 2014 inkubointia suoritettiin epähuomiossa vain kaksi viikkoa. Talvisäilytysalue Luvian sisäsaariston puolella Vähäkallionkarin itäpuolella sijaitsevan näytepisteen V11 kasviplanktonlajistoa on tutkittu Luvian edustan kalankasvatuslaitosten tarkkailuun liittyen vuosina 2008, 2011 ja Asema sijaitsee noin 5 km suunnitellulta talvisäilytysalueelta luoteeseen. Vuonna 2014 havaintopaikan V11 kasviplanktonbiomassa (0,68 mg/m 3 ) kuvasti alkavaa rehevöitymistä (Alajoki 2015). Havaintoajankohdan klorofyllipitoisuus (4,1 µg/l) vastasi lievästi rehevää vettä. Biomassa ja klorofyllipitoisuus olivat suurempia kuin kesällä 2008 ja 2011, jolloin molemmat vastasivat karun veden tasoa. Luvian merialueen Vähäkallionkarin havaintopaikan kasviplanktonlajiston valtaleväryhmänä vuonna 2014 olivat sinilevät, joiden osuus kokonaisbiomassasta oli jopa 64 % (Alajoki 2015). Valtalajeina sinilevien ryhmässä olivat Aphanizomenon-suvun ja Anabaena-suvun sinilevälajit, jotka molemmat voivat muodostaa levämyrkkyjä tuottavia kantoja. Sinilevien biomassa oli selvästi suurempi kuin aiemmilla tarkkailukerroilla. Vuonna 2008 sinilevien biomassa oli melko suuri (26 %) suhteessa kokonaisbiomassaan, ja valtalajina olivat Aphanizomenon-suvun ja Anabaena-suvun sinilevälajit myös silloin. Kasviplanktonin laji- 102 (208)

103 koostumus ja biomassa kertovat kuitenkin ainoastaan Luvian edustan sisäsaariston tilanteesta. Karumpi ulkosaaristo ja etenkin ulkomerialue poikkeaa kasviplanktonlajiston ja -biomassan suhteen voimakkaastikin sisäsaariston tilanteesta. Sisäsaaristossa Iso-Lampoorin edustalla asemalla P9B tehtyjen perifytontarkkailujen perusteella limoittuminen on ollut keskimäärin hieman voimakkaampaa kuin tarkkailun uloimmilla asemilla, vaihdellen välillä 0,24 10 mg/m 2. Vaihteluväli kuitenkin osoittaa, että limoittuminen on ollut ajoittain myös selvästi vähäisempää kuin ulommilla asemilla, kuten esimerkiksi kesällä 2014 (Alajoki 2015). Sedimentti Kasvatusalue Kasvatusalueen sedimentistä ei ole tutkimustietoja. Velmu-hankkeen yhteydessä kerätyn ja mallinnetun, GTK:n tuottaman aineiston perusteella ulkomerialueen pohjat ovat pääasiassa kovia ja avoimia tuulen ja virtausten vaikutuksille. Ulkomerellä, suunnitellun kalankasvattamon lähi- ja kaukovaikutusalueella sijaitsee todennäköisesti enimmäkseen kulkeutumispohjia, mutta syvemmissä painanteissa voi sijaita myös kertymispohjia. Kertymispohjilla sedimentti on laadultaan pehmeämpää ja sisältää runsaammin hienojakoista ainesta, matalammilla alueilla puolestaan sedimentoitunut aines kulkeutuu hitaasti kohti syvempiä kertymispohjia ja näillä alueilla pohjat voivat olla kovia. Velmu-aineiston perusteella kalalaitoksen suunnitellulla sijaintialueella pohja on pehmeää, mutta ympärillä itä-, länsi-, pohjoissuunnassa pohjat ovat kovia (Kuva 37). Vuonna 2015 toteutetun pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä pohjien laadun todettiin vaihtelevan sorasta hiekkaiseen, koskien myös kalankasvattamon suunniteltua sijaintialuetta. 103 (208)

104 Kuva 37. Pohjan laatu Luvian edustan merialueella. Harmaalla merkityt alueet ovat pehmeää maalajia (liejua tai hiekkaa), punertava alue on kovaa pohjaa (soraa tai kalliota). Suunniteltu kalalaitos on merkitty kartalle koordinaatein, talvisäilytysalue ja huoltotukikohta on merkitty sinisellä ympyrällä. ( Talvisäilytysalue Suunniteltu talvisäilytysalue sijaitsee eroosiopohjalla, johon hienoaineita ei kerry pitkällä aikavälillä. Velmu-aineiston perusteella alueella ja sen ympäristössä pohja on laadultaan pääasiassa kovaa (Kuva 37). Myös Velmu-hankkeeseen liittyvien vesikasvikartoitusten perusteella pohjat ovat liikkuvia, eli eroosio- tai kulkeutumispohjia. 104 (208)

105 Talvisäilytysalueen sedimentin laatua on tutkittu KalaValtanen Oy:n ruoppauslupahakuprosessin yhteydessä vuonna 2014 (Alajoki 2014). Tutkimuksessa selvitettiin talvisäilytysalueen sedimentin ruoppaus- ja läjityskelpoisuutta. Alueelta otettiin sedimenttinäytteet kokoomanäytteenä neljästä pisteestä Näytteenotto kohdistui sedimentin pintakerrokseen arviolta 0-10 cm syvyyteen. Tulosten perusteella alueen sedimentit olivat melko kuivia (vesipitoisuus 67 %) ja savipitoisia (savesta 10,6 %). Kuiva-ainetta oli 335 g/kg, eli 33,5 % näytteen kokonaispainosta. Orgaanista ainesta oli vähän (5,7 %). Metalleista kadmiumin ja sinkin pitoisuudet olivat lievästi koholla. Orgaanisia haitta-aineita (PCB, TBT) ei todettu. Pohjaeläimistö Kasvatusalue Suunnitellun kalankasvatusaseman alueen pohjaeläimistön tilaa selvitettiin syksyllä 2015 (Iso-Tuisku 2016). Alueelta ei ole aiempia tietoja pohjaeläinyhteisöjen tilasta. Näytteitä otettiin Van Veen-noutimella yhteensä neljältä havaintoasemalta kasvatusaseman läheisyydestä (Kuva 38). Pohjien laatu vaihteli sorasta hiekkaiseen saveen ja näytteenottosyvyys m välillä. Taksoniluvut olivat merialueen syvännealueille tavanomaiset (4-7) pohjaeläintiheyksien vaihdellessa yksilöä/m 2. Lajistossa esiintyi veden laadun suhteen vaateliaita lajeja mm. liejukatka Corophium volutator sekä erittäin herkäksi lajiksi luokiteltu valkokatka Monoporeia affinis. Tolerantit lajit amerikansukasmato (Marenzelleria sp.) sekä liejusimpukka (Macoma balthica) esiintyivät yhdessä liejukatkan kanssa jokaisella havaintoasemalla. BBI indeksin (Brackish Water Benthic Index) perusteella tutkittujen havaintoasemien pohjaeläinyhteisöjen tila luokittui hyvään ekologiseen tilaan. Rehevyysindeksi MI osoitti pohjien olevan rehevyydeltään keskimääräisiä. 105 (208)

106 Kuva 38. Kalankasvatuslaitoksen ja tarkkailuasemien sijainti. Vuonna 2015 tutkitut pohjaeläinhavaintoasemat ympyröity neliöllä. Peruskarttarasteri: Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15, Natura-alueet: SYKE (osittain ELYkeskukset) 4/2015. Myös VELMU-hankkeessa on kartoitettu alueen pohjaeläimistöä. Lähin pohjaeläinnäytteenottopaikka sijaitsee noin 2 km pohjoiseen suunnitellusta kalankasvatusasemasta. Kautsky-näytteenottimella sukeltamalla otetuista kovien pohjien litoraalinäytteistä (1 m, 3 m ja 4,5 m) havaittiin mm. leväkatkoja (Gammarus spp), sinisimpukoita (Mytilus trossilus), idänsydänsimpukoita (Cerastoderma glaucum), sukkulakotiloita (Hydrobia sp.) sekä leväsiiroja (Idotea sp.) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Velmu-kartoituksen videopisteillä noin m kalankasvattamon itä-ja länsipuolella on havaittu mm. merirokkoa (Amphibalanus improvisus) sekä sinisimpukkaa (Velmu-karttapalvelu). 106 (208)

107 Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueen lähialueella on suoritettu pohjaeläintarkkailua liittyen Luvian merialueen kalalaitosten velvoitetarkkailuun alkaen vuodesta Viimeisin tarkkailuraportti on vuodelta 2013 (Iso-Tuisku 2014). Suunnitellulle talvisäilytysalueelle lähimpänä sijaitsevat havaintoasemat 214a ja 214b (Kuva 39), joiden pohjaeläimistö on koostunut lieju-/sedimenttipohjilla elävistä rehevyyttä ilmentävistä surviaissääsken (Chironomus sp.) toukista, tulokaslaji amerikansukasmadosta (Marenzelleria sp.) sekä liejukatkasta (Corophium volutator). Havaintoaseman pohjaeläimistön tila luokiteltiin vuonna 2014 hyvään ekologiseen tilaan. Vertailualueet ovat olleet varsinaisen kuormitusalueen kanssa samaa tasoa tai jopa heikommassa ekologisessa tilassa seurannan aikana. Yleisesti ottaen Luvian kalanviljelylaitosten tutkimusalueen pohjan laatuun ja sen vaihteluun vaikuttaa velvoitetarkkailun perusteella isoilta osin rannikolta tuleva hajakuormitus, eikä kalanviljelytoiminnan kuormitusvaikutuksia ole ollut osoitettavissa paikallisella tai alueellisella tasolla. Tutkimusalueen matalat ja saarista sokkeloiset alueet ovat herkkiä rannikolta tulevalle hajakuormitukselle. Lajisto on Selkämeren alueelle tyypillistä. Ekologinen (BBI-indeksi) luokka vaihtelee välttävän ja erinomaisen välillä, ja näyttäisi olevan jatkuvassa muutostilassa (Iso-Tuisku 2014). 107 (208)

108 Kuva 39. Talvisäilytysasemalle lähimpänä sijaitsevat pohjaeläinhavaintoasemat (Luvian edustan kalalaitostenpohjaeläintarkkailu), ympyröity neliöllä. Peruskarttarasteri: Maanmittauslaitos, lupa nro 242/MML/15 Vesikasvillisuus Kasvatusalue Hankealueen lähellä on kartoitettu vedenalaista luontoa VELMU-hankkeessa (Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) vuosina Lisäksi kalankasvatusaseman lähialueella Luvian saariston Natura-alueen ulko-osissa kartoitettiin vedenalaista kasvillisuutta syksyllä 2015 (Vahteri 2016). Vuonna 2015 alueella toteutetuissa vedenalaisen kasvillisuuden inventoinnissa (Vahteri 2016) (Kuva 40) havaittiin kaikilla tutkituilla linjoilla esiintyvän hyväkuntoiset rakkoleväkasvustot (Fucus vesiculosus) (peittävyys ruuduilla 0,5-95 % välillä), joissa kaikissa esiintyi 108 (208)

109 aluskasvillisuutena punanukkaa (Audoinella spp.). Kallio-ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöt on yksi tärkeimmistä Itämeren luontotyypeistä ja arvioitu Suomen luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa vaarantuneeksi Selkämeren alueella. Rakkolevävyöhyke rajautuu yläosassaan yleensä rihmalevävyöhykkeeseen ja voi syvemmälle siirryttäessä vaihettua joko sinisimpukka- tai punaleväluontotyypiksi. Kaikki edellä mainitut ovat omia luontotyyppejään ja luokiteltu silmälläpidettäväksi-vaarantuneeksi Selkämeren alueella. Suojaisilla merenrannoilla rakkolevä saattaa muodostaa yhdessä putkilokasvien kanssa oman luontotyyppinsä. Myös irtonaisen rakkolevän muodostamia yhteisöjä on olemassa (Raunio ym. 2008). Hallinnollisesti edellä mainitut luontotyypit linkittyvät myös Natura 2000-ohjelman luontotyyppeihin, joita käsitellään erillisessä Luvian saariston Natura-aluetta koskevassa Natura-arviossa (KVVY 2016). Tutkituilla linjoilla rihmalevä- ja rakkolevä- sekä punalevävyöhykkeisyys oli selväpiirteistä ja epifyyttien määrä oli vähäinen rakkolevästöllä. Linjoilla Keskimaskali, Iso-Pietari, Jussinkallio ja Säppi 005 ei havaittu merkittäviä lajistollisia eroavaisuuksia, mutta linjalla Fransinkari rakkoleväkasvuston aluskasvillisuus oli runsaampaa ja se koostui pääosin lettiruskolevästä (Pilayella littoralis), punanukkakasvustoja ei siltä enää löytynyt. Suojaisemmalla paikalla sijaitsevalla linjalla Truutkrunti rehevöityminen oli huomattavissa ja linjalta löytyi myös putkilokasveja levien lisäksi. 109 (208)

110 Kuva 40. Vuonna 2015 toteutetun vedenalaisen kasvillisuuskartoituksen linjojen sijainnit (Vahteri 2016). Natura-alueet SYKE (osittain ELY-keskukset) 4/2015, Maastokarttarasteri Maanmittauslaitos 7/2016. Rakkolevävyöhykettä tarkasteltaessa tässä kartoituksessa sen alarajat ulottuivat sitä syvemmälle mitä pohjoisemmassa linja sijaitsi. Tulosten perusteella avomeren läheisyys 110 (208)

111 näyttää lisäävän alarajan syvyyttä, sillä lähempänä mannerta sijaitsevilla linjoilla Keskimaskali, Fransinkari ja Truutkrunti yhtenäiset rakkolevävyöhykkeet olivat matalammassa vedessä kuin avoimemmilla linjoilla. Laskennallinen rakkolevän määrä oli kuitenkin näillä linjoilla vielä yhtä korkea tai jopa korkeampi kuin avoimemmilla rannoilla. Syvimmillään rakkolevät kasvoivat 6,3 metrissä (Säppi 005) (Taulukko 17). Alueen avoimuus ja voimakkaat virtaukset ylläpitävät tutkitun alueen rakkolevävyöhykettä ja monimuotoisuutta. Taulukko 17. Rakkolevävyöhykkeiden ylä-ja alakasvurajat tutkituilla linjoilla (Vahteri 2016). Fransinkari Iso-Pietari Jussinkallio Keskimaskali Säppi 005 Truutkrunti Rakkolevän alakasvuraja (m) 1,2 2,4 2,2 1,4 2,7 0,4 Rakkolevän yläkasvuraja (m) 4,5 6,2 5,4 4,0 6,3 4,7 Itämeren endeemistä lajia pikkuhaurua (Fucus radicans) ei havaittu millään linjalla. Rihmaleväyhteisön luontotyyppiin kuuluvia levälajeja (esim. Cladopohora glomerata, Polysiphonia) esiintyi kaikilla linjoilla. Sinisimpukkaa (Mytilus trossilus) havaittiin melko vähäisissä määrin kaikilta linjoilta 0,5-30 % peittävyydellä (Vahteri 2016). Velmu-hankkeen kartoituksia on kalankasvattamon sekä talvisäilytysalueen lähialueilla suoritettu vuosina (Kuva 41). Lähimpänä kalankasvattamoa oleva sukelluslinja sijaitsee Iso-Pietarin luodon kupeessa noin 4,4, km etäisyydellä ja näin ollen Natura-alueella. Myös Puu-Maskalin luoteis-ja kaakkoispuolella sijaitsevat linjat ovat Natura-alueella. Kauemmaksi Natura-alueelle sijoittuvia pisteitä tarkastellaan erikseen tehdyssä Natura-arvioinnissa (KVVY 2016). Lähimmät linjat on sisällytetty myös tähän tarkasteluun. 111 (208)

112 Kuva 41. Velmu-kartoituksen videopisteet ja sukelluslinjat kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen lähialueella. Maastokarttarasteri Maanmittauslaitos 7/ (208)

113 Tarkastellun aineiston (yhteensä 173 drop-video tai sukelluslinjapistettä) suurimmat rakkoleväesiintymät havaittiin Iso-Pietarin länsipuolella, Puu-Maskalin kaakkoispuolella, Katavakarilla sekä Iso-Pyrekarilla kalankasvattamon eteläpuolella (Kuva 42). Rakkoleväkasvustojen peittävyys vaihteli tarkastelualueella 0, % välillä ja kasvustot olivat hyväkuntoisia ja puhtaita. Rakkolevää tavattiin enimmillään 7,5 metrin syvyydellä, mutta peittävyysprosentit olivat suurimmillaan 2-4 metrin syvyydessä. Mallinnuksen perusteella sille sopivaa (suotuisa/erittäin suotuisa) kovaa pohjaa löytyy runsaasti, muttei kuitenkaan kalankasvatusaseman lähialueilta. Talvisäilytysalueen ympäristön pohja ei myöskään ole erityisen suotuisa rakkolevälle ja videopisteiden perusteella pohja onkin enimmäkseen luokiteltu liikkuvaksi tällä alueella. Kartoituksissa ei talvisäilytysaseman lähettyvillä Laitakarinfäärtin lahdella ole tavattu rakkolevää, eikä myöskään ulompana Oterkruntissa (Kuva 43). Rakkolevää ei tavattu myöskään talvisäilytysasemalta länteen päin sijainneilla kartoituspisteillä Isomaan ja Puu-Maskali saarten välissä, vaikka mallinnuksen perusteella osa alueesta on määritelty suotuisaksi rakkolevän kasvulle. On mahdollista, että suojaisampi sijainti saariston sisällä on kasvattanut pohjien rehevöitymiskehitystä. Pohjien ja täten rakkolevän nuhraantuminen havaittiin suojaisimmilla paikoilla myös Vahterin (2016) kartoituksessa. Velmu-kartoituksissa levien vyöhykkeisyys oli enimmäkseen selväpiirteistä, rihmalevävyöhykkeessä tavallisimman lajin ollessa mm. Cladophora glomerata. Syvemmällä punalevävyöhykkeellä tavattiin esim. haarukkalevää (Furcellaria fastigaita), meripunakalvoa (Hildenbrandria rubra), mustaluulevää (Polysiphonia). Kuva 44 kertoo erilaisten punalevien havainnot. Mallinnusten perusteella punaleville erittäin suotuisaa ja suotuisaa elinympäristöä on verrattain paljon punaleville sopivilla syvemmillä vesialueilla (Kuva 44). Rehevöitymisestä hyötyviä suolileviä havaittiin vain yhdellä paikalla. Arvokkaiksi avainyhteisöiksi luokiteltavia punaleväyhteisöjä löydettiin mm. Iso-Pietarin länsipuolelta, jossa punalevävyöhykkeen alaraja oli erityisen syvällä (yli 11 m) (Velmu-karttapalvelu). 113 (208)

114 Kuva 42. Rakkoleväkasvustojen esiintyminen kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen alueella vuosien Velmu-hankkeen kartoituksissa (drop-videoaineisto ja sukelluslinjat). Maastokarttarasteri Maanmittauslaitos 7/ (208)

115 Kuva 43. Rakkoleväyhteisön eliöyhteisömalli Luvian saariston alueella. Ruskea väri suotuisaa elinympäristöä, tummanruskea erittäin suotuisaa. Sininen piste kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen sijainti ( ). Kuva 44. Punaleväyhteisön eliöyhteisömalli Luvian saariston alueella. Ruskea väri suotuisaa elinympäristöä, tummanruskea erittäin suotuisaa. Sininen piste kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen sijainti ( ). 115 (208)

116 Iso-Pietarin sukelluslinjalla, joka sijaitsee noin 4,4, km päässä suunnitellulta kalankasvatusasemalta, pohjan laatu vaihtelee tutkimuksen mukaan kalliosta ja isoista 1,2-3 metrin kokoisista kivenlohkareista aina 0,2-6 cm kokoiseen soraan. Paikoitellen havaittiin myös 0,06-2 mm kokoluokan hiekkaa. Pehmeämpiä pohjanlaatuja ei linjan alueella esiintynyt. Rakkolevää todettiin linjalla paikoitellen varsin peittävänä (50 72 %). Pääsääntöisesti peittävyydet jäivät kuitenkin vähäisemmiksi (0, %) ja osalla linjasta rakkolevää ei havaittu lainkaan. Varsin yleisenä ja osalla linjaa peittävänä (peittävyys %) todettiin ruskoleviin kuuluvaa lettiruskolevää (Pilayella littoralis), punaleviin kuuluvaa mustaluulevää (Polysiphonia fucoides) ja Hildenbrandia-sukuun kuuluvaa punalevää. Mustaluulevää todettiin lähes koko linjalla ja sen peittävyydet vaihtelivat 0,8-50 %. Linjan alkupäässä havaittiin viherahdinpartaa (Cladophora glomerata) peittävyydellä 20 %, joka on rihmalevävyöhykkeen tyypillinen valtalaji Itämerellä. Lisäksi linjan alkupäässä havaittiin peittävyydellä % ruskoleviin kuuluvaa laikkuruskolevää (Pseudolithoderma) ja takkulevää (Stictyosiphon tortilis). Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä sijaitsee kaksi videopistettä, joista toinen sijaitsee laitoksen länsi- ja toinen itäpuolella (Kuva 41). Länsipuoleisella videopisteellä pohja koostui pääosin 10-60cm kokoisista kivistä (60 %) ja idänpuoleisella videopisteellä 0,06-2 mm kokoisesta hiekasta (85 %). Etäisyyttä videopisteistä tulee suunnitellulle kalankasvatuslaitokselle noin m. Videopisteillä ei havaittu putkilokasveja. Molemmilla videopisteellä havaittiin rihmamaista levää (tunnistamaton). Länsipuoleisella videopisteellä rihmamaisen levän peittävyys oli 80 % ja idänpuoleisella 1 %. Videopisteiden perusteella vedenalainen kasvillisuus- ja levälajisto on suunnitellun kalankasvatuslaitoksen lähialueella niukka. Rakkolevää ei havaittu. Oletettavasti kalankasvatuslaitoksen alapuolinen pohjan laatu ja vedenalainen kasvillisuus ei eroa videopisteillä havaitusta. Talvisäilytysalue Talvisäilytyspaikan lähellä on 1960-luvulla tavattu nelilehtivesikuusta (Hippuris tetraphylla). Nelilehtivesikuusi on luontodirektiivin liitteen IV (b) kasvilaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Tästä syystä talvisäilytyspaikan lähialue kartoitettiin kesällä 2016 uudelleen (Sweco Ympäristö 2016). Selvitysalue esitetään seuraavassa kuvassa (Kuva 45). Aluerajauksen sisällä olevat saaret kierrettiin kokonaisuudessaan. Alueelta ei kartoituksessa löytynyt nelilehtivesikuusta, ei myöskään risteymämuotoa rannikkovesikuusta, eikä lamparevesikuusta. Saarten rannat ovat kivikkoisia ja pahoin ruovikoituneita, eivätkä näin ollen nelilehtivesikuusen kasvupaikoiksi sopivia ympäristöjä. Maastokäynnillä rantavyöhykkeestä ei löytynyt muitakaan uhanalaisia tai huomionarvoisia putkilokasvilajeja. ) Velmu-kartoituksissa on havaittu nelilehtivesikuusia Luvian merialueen pohjoisemmissa osissa (Kiviluoto 2013). Vuoden 2014 Velmu-kartoituksissa nelilehtivesikuusia ei alueella havaittu (kartoitusalueena pääasiassa Hyviluodon ja Kolmihaaran rannat sekä osa Luvian pohjoista saaristoa). Vuonna 2013 tehdyissä kartoituksissa ei kartoitettu nelilehtivesikuusen esiintymistä suunnitellulla kasvatusalueella tai talvisäilytysalueella. On havaintoja, ettei kasvi esiinny joka vuosi samoilla kasvupaikoilla (suullinen tiedonanto, Heidi Arponen, Metsähallitus). 116 (208)

117 Kuva 45. Suunnitellut talvisäilytysaltaat ja nelilehtivesikuusiselvitysalueen rajaus. Velmu-kartoituksessa lähimpänä mannerta ja talvisäilytysaluetta sijainneilla videopisteillä (n m talvisäilytysalueesta) vesikasvit olivat videotulkinnan mukaan rähjäisiä ja kasvit tukahtuvia, vesi sameaa. Ko. pisteillä havaittiin hyvin vähän kasvillisuutta, putkilokasveista ainoastaan karvalehteä (Ceratophyllum demersum), hapsivitaa (Potamogeton pectinatus) sekä ahvenvitaa (Potamogeton perfoliatum), levistä vain tunnistamatonta kiinnittynyttä rihmamaista levää. Pohjan laatu oli määritetty liikkuvaksi (mutainen). Talvisäilytysasemaa lähimpänä sijainneella sukelluslinjalla (n. 700 metriä talvisäilytysalueesta) pohja oli lähinnä savea. Lajisto oli hyvin köyhää, koostuen luulevistä (Polysiphonia, peittävyys 0,1-5 %), meripunakalvosta (Hildenbranida rubra, peittävyys 0,1-5 %), merisykeröparrasta (Tolypdella nidifica, peittävyys 0,1 %), vesitähdistä (Callitriche sp., peittävyys 0,1 %) ja tähkä-ärviästä (Myriophyllum spicatum, peittävyys 0,1 %). Myös kauempana rannasta sijainneilla pisteillä lajisto oli hyvin köyhää, pohjan laadun vaihdellessa liikkuvasta saveen (Kuva 41). Rakkolevän esiintymisestä talvisäilytysalueen lähettyvillä käsitellään aikaisemmin (Kuva 42). 117 (208)

118 Kalasto ja kalastus Luvian edustan kalataloudellista tilaa seurataan Luvialta-Merikarvialle ulottuvan Sachtleben Pigments Oy:n velvoitetarkkailun puitteissa. Tarkkailua on toteutettu Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen toimesta 1970-luvulta lähtien. Tarkkailussa Luvian edustan merialueen kalataloudellista tilaa seurataan kolmen vuoden välein toteutettavalla vapaa-ajankalastustiedustelulla. Merialueen ammattikalastajien pyyntiä ja saaliita selvitetään puolestaan jatkuvana ammattikalastusseurannalla. Seuraavassa esitetyt Luvian edustan merialuetta koskevat kalataloudelliset tiedot perustuvat Luvialta Merikarvialle ulottuvan kalataloudellisen velvoitetarkkailun tuloksiin. Viimeisin tarkkailuraportti on vuodelta 2013 (Holsti 2014). Tarkkailualueeseen kuuluu Selkämeren rannikko Luvian eteläiseltä kunnanrajalta Merikarvian pohjoiselle kunnanrajalle. Alue on jaettu neljään osa-alueeseen (Kuva 46). Muuta kalastotietoa alueelta ei ole, lukuun ottamatta Velmu-hankkeessa tehtyjä mallinnuksia kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoalueista. 118 (208)

119 Kuva 46. Sachtleben Pigments Oy:n kalataloudellinen tarkkailualue ja sen osa-alueet. Kolmen vuoden välein tehtävällä vapaa-ajankalastustiedustelulla ja jatkuvalla ammattikalastusseurannalla saadaan yleiskuva siitä, miten saaliit alueella ovat kehittyneet. Saalismäärien kehitys taas antaa viitteitä kalalajien tilasta ja kalastorakenteen kehityksestä. Sekä ammattikalastajien että vapaa-ajankalastajien pyyntimenetelmät kuitenkin vaikuttavat voimakkaasti siihen, mitä kalalajeja saadaan saaliiksi ja minkälainen kuva alueen kalakannasta saadaan. Kalataloudellisen velvoitetarkkailun perusteella Luvian edustan merialue on vapaa-ajankalastajien suosimaa kalastusaluetta. Pitkällä aikavälillä vapaa-ajankalastajien määrä on alueella kasvanut, vuonna 2013 alueella kalasti ruokakuntaa. Pitkän aikavälin tarkastelussa Luvian edustan vapaa-ajankalastajien määrä on selvästi kasvanut 1980-luvun ja 1990-luvun alun tasosta. Ammattikalastajien määrä on sitä vastoin pysynyt varsin muuttumattomana Luvian edustalla luvulla Luvian ammattikalastajien määrä on vaihdellut vuosittain välillä 6 10 henkilöä. Vuonna 2013 alueella kalasti 6 ammattikalastajaa. 119 (208)

120 120 (208) Vuonna 2013 vapaa-ajankalastajien eniten saamat saalislajit olivat ahven (45 %), lahna (15 %) ja särki (12 %) kalastustiedustelun perusteella. Särkikalojen saalisosuus vapaaajankalastajien kokonaissaaliista on vaihdellut viimeisten 12 vuoden aikana välillä % (keskiarvo 29 %). Särkikalojen saalisosuus on vapaa-ajankalastajien kokonaissaaliista ollut hieman korkeampi Luvian edustalla kuin Porin ja Merikarvian edustoilla, mikä osaltaan ilmentää Luvian edustan korkeampaa rehevyystasoa. Vapaa-ajankalastajien siika-, taimen-ja lohisaaliit ovat laskeneet noin kolmasosaan aiemmista vuosista. Myös silakkasaaliit ovat laskeneet (vuonna kg, kg). Kalastajien kokemana suurin kalastushaitta alueella on ollut rehevöityminen. Luvian edustan merialueen ammattikalastus muodostuu lähes täysin tavanomaisesta verkkokalastuksesta. Viimeisten kuuden vuoden aikana verkkokalastus on kuitenkin voimakkaasti vähentynyt pyydysvuorokauden tasosta nykyiselle noin pyydysvuorokauden tasolle. Muiden pyyntimenetelmien käyttö on alueella vähäistä. Vuonna 2013 ammattikalastajien runsaimmat saalislajit olivat silakka (69 %), lahna (8,6 %) ja siika (7,7 %). Ahven oli ammattikalastajien neljänneksi eniten saama saalislaji (7,5 %) luvun aikana ammattikalastajaa kohden laskettu siika- ja ahvensaalis on pienentynyt huomattavasti. Vielä kymmenen vuotta sitten ammattikalastaja sai keskimäärin kiloa ahventa, kun vuonna 2013 vastaava arvo oli kymmenesosa tästä (250 kg). Samaan aikaan ammattikalastajien keskimääräinen siikasaalis on laskenut 900 kilosta alle 300 kilon tasolle. Muiden taloudellisesti tärkeiden saalislajien (lohi, taimen ja kuha) saalismäärät ovat olleet alhaisella tasolla Luvian edustalla. Ammattikalastajakohtainen kuhasaalis kasvoi hetkellisesti vuosituhannen alkuvuosina, mutta saaliit ovat tämän jälkeen laskeneet vaatimattomalle tasolle. Luvian edustan merialueella ahven- ja siikakannat ovat saattaneet heikentyä rehevöitymisen vuoksi, mutta myös merimetsokantojen voimistumisen seurauksena. Vuonna 2013 Luvian edustan merkittävin kalastushaitta kalastustiedustelun ns. kokonaishaitalla mitattuna oli rehevöityminen. Seuraavaksi merkittävimmät haitat olivat levähaitat, merimetsot ja vesikasvillisuuden lisääntyminen. Merimetsot saivat haittatekijöistä eniten vastaajilta huomattavan haitan vastauksia. Vaikka Luvian edustalla harjoitetaan kalankasvatusta, ei kalankasvatuksen vaikutus nouse muista lähteistä peräisin olevien jätevesien tasolle. Vain kaksi vastaajaa kommentoi kalastustiedustelun vapaamuotoisissa kommenteissa kalankasvatuksen negatiivisista vaikutuksista alueen kalastukseen ja kalakantoihin. Eniten vapaamuotoisissa kommenteissa tuotiin esille merimetsojen ja hylkeiden aiheuttamia haittoja sekä vesistön rehevyyden noususta koettuja haittoja. Luvian edustan kalastusta haittasivat eniten sellaiset tekijät, jotka johtuvat suoraan tai epäsuorasti vesistön rehevyyden noususta. Näin ollen on kuitenkin hyvä tiedostaa se, että kalastajat eivät useinkaan pysty hahmottamaan mikä aiheuttaa vesistön rehevöitymistä, vaan he kokevat rehevyystason noususta aiheutuvat välilliset haitat. Velmu-hankkeessa Luonnonvarakeskuksessa tehtyjen kalojen lisääntymis- ja poikastuotantoaluemallinnusten perusteella kohdealue ei ole miltään osin suotuisaa merikutuiselle siialle, muikulle tai kuhalle (Velmu-karttapalvelu). Tarkastelussa edellä mainittujen kalalajien lisäksi oli mukana kuore, ahven ja silakka. On huomattava, että mallit ovat melko karkeita ja kartat soveltuvatkin antamaan vain yleiskuvan ko. lajien poikastuotantoalueiden

121 laajuudesta ja sijainnista sekä poikastuotannon määrästä. Muuta tietoa kalojen kutualueista ei ole käytettävissä. Yleisesti ottaen rannikon kalalajien lisääntymisalueet ovat yleensä jokisuissa ja suojaisissa matalissa merenlahdissa. Niissä on runsaasti kasvillisuutta ja ne lämpenevät ympäröiviä vesialueita nopeammin tarjoten siten suojaa ja suotuisat kasvuolot kalanpoikasille. Ahvenelle erittäin suotuisia poikastuotantoalueita esiintyy talvisäilytysaseman lähialueella vain vähän, mutta suurin osa alueesta on kuitenkin määritelty suotuisaksi. Ulkomeri on lähes kauttaaltaan epäsuotuisaa aluetta ahvenen poikastuotannon kannalta ja täten myös kalankasvatusaseman ympäristö (Kuva 47). Kuoreelle erittäin suotuisia poikastuotantoalueita löytyy talvisäilytysalueen koillispuolelta, mutta vain vähäisessä määrin. Laajemmin erittäin suotuisia alueita löytyy mm. Laitakarinlahdelta kauempana talvisäilytysalueelta noin 1,5 km päässä. Suurimmaksi osaksi Luvian saariston alue on mallinnettu suotuisaksi kuoreen poikastuotantoalueeksi, mutta ulkomeren alue epäsuotuisaksi (Kuva 48). Kuva 47. Ahvenen mallinnetut poikastuotantoalueet Luvian saariston alueella. Tummansininen ilmentää erittäin suotuisaa aluetta, vaaleampi sininen suotuisaa ja vaaleanvioletti epäsuotuisaa. Punainen piste kalankasvatusasema ja talvisäilytysalue. ( ). 121 (208)

122 Kuva 48. Kuoreen mallinnetut poikastuotantoalueet Luvian saariston alueella. Tummansininen ilmentää erittäin suotuisaa aluetta, vaaleampi sininen suotuisaa ja vaaleanvioletti epäsuotuisaa. Punainen piste kalankasvatusasema ja talvisäilytysalue. ( ). Silakan osalta Luvian saariston alue on mallinnettu osin suotuisaksi ja erittäin suotuisaksi poikastuotantoalueeksi (4-9 mm pitkät pienpoikaset). Talvisäilytysalueen ja kalankasvatusaseman ympäristö on mallinnettu suotuisaksi ja erittäin suotuisat alueet sijaitsevat kauempana ulkomerellä (Kuva 49). Urhon ja Hildenin (1989) mukaan silakanpoikaset ovat kuoriutuessaan 6 8 mm pituisia. Vastakuoriutuneet silakanpoikaset tapaan pelagisia, ja ne kulkeutuvat virtausten mukana. Tuulten ja virtausten seurauksena pelagisia poikasia saattaa kerääntyä tietyille alueille hetkellisesti suuria määriä. Myöhemmin poikaset uivat aktiivisesti ja tutkimuksissa on havaittu, että isommat silakanpoikaset siirtyvät loppukaudesta matalammille rannikkoalueille (Urho & Hilden 1989). 122 (208)

123 Kuva 49. Silakan mallinnetut poikastuotantoalueet Luvian saariston alueella. Tummansininen ilmentää erittäin suotuisaa aluetta, vaaleampi sininen suotuisaa ja vaaleanvioletti epäsuotuisaa. Punainen piste kalankasvatusasema ja talvisäilytysalue. ( ). Ekologinen tila Kasvatusalue Kalankasvatusaseman ympäristön merialueen vedenlaatu on luokiteltu kokonaisuudessaan hyvään ekologiseen tilaan toisella suunnittelukaudella (vesimuodostumat Luvian ulkosaaristo sekä Rauman-Luvian avomeri) (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Luvian ulkosaariston vesimuodostuman ekologinen luokitus perustuu suppeaan aineistoon. Biologisten tekijöiden (pohjaeläimet, klorofylli) tila on hyvä, fysikaalis-kemiallinen tila on hyvän ja erinomaisen rajalla, näkösyvyyden (välttävä) heikentäessä laatua. Rauman-Luvian avomeren ekologinen tila luokittui samoin biologisten tekijöiden (pohjaeläimet, kasviplankton) mukaisesti hyvään tilaan. Fysikaalis-kemiallinen tila on ravinnetason perusteella hyvän ja tyydyttävän rajalla, näkösyvyyden nostaessa luokan hyvään (Ympäristöhallinnon Herttatietokanta). Talvisäilytysalue Talvisäilytysalue sijaitsee Luvian sisäsaariston vesimuodostumalla. Hertta-tietokannan mukaan vesimuodostuman ekologinen tila on luokiteltu toisella suunnittelukaudella hyväksi suppean aineiston perusteella, luokituksen perustelujen ollessa seuraavat: Pohjaeläimiin perustuva erinomainen luokitus on liian hyvä. Klorofyllitaso vastaa vain tyydyttävää. Kasvi- 123 (208)

124 124 (208) planktonin biomassalle ei ole vertailulukuja, mutta biomassa on kuitenkin pieni. Keskimääräinen luokka on hyvä. Fysikaalis-kemiallinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi (Pieni aineisto, jossa fosforitaso hyvä. Välttävän ja huonon rajalla oleva näkösyvyys heikentää luokitusta.). Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa veden hyvä ekologinen tila vuoteen 2021 mennessä, joka on Luvian edustan merialueella saavutettu. Tulevaisuudessa tavoitteena on estää merialueen ekologista tilaa heikkenemästä Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Menetelmät Vesistövaikutusarviot perustuvat ympäristön nykytilatietoon (kuvattu edellä), virtaus- ja kuormitusmallinnukseen (Lauri 2016 a & b), hankkeen vesistökuormitustietoihin, tietoihin kalan verkkokassikasvatuksesta merialueella yleisesti sekä alan kirjallisuuteen. Vesistövaikutusten suuruutta eri hankevaihtoehdoilla arvioitiin ravinnekuormituksen osalta kasvatus- ja talvisäilytysalueella YVA Oy:n virtaus- ja kuormitusmallinnuksen (3D) avulla (Lauri 2016 a & b). YVA Oy:n malli on hydrostaattisiin Navier-Stokesin yhtälöihin perustuva barokliininen vesialueille soveltuva malli (Koponen et.al, 2008). Mallia voidaan hyödyntää kuormituksen aiheuttaman pitoisuuskohoamisen arviointiin vastaanottavassa vesistössä sekä aineiden kulkeutumisen arviointiin ja sitä kautta vaikutusalueen laajuuden arviointiin. Malli laskee alueen virtaukset epälineaaristen yhtälöiden avulla ja huomioi turbulenssin sekä veden lämpötilan ja suolaisuuden erilaisten mallien avulla. Myös tuuliolosuhteet (nopeus ja suunta) sekä tuuli- ja pohjakitka pystytään ottamaan huomioon. Virtausmallilla lasketaan virtaukset ajallisesti muuttuvina käyttäen hyväksi mitattuja ja säämallilla laskettuja tuulitietoja. Talvisäilytysalueen mallinnuksen osalta jäätilanne huomioitiin perustuen Ilmatieteenlaitoksen tuottamiin jääkarttoihin (CMEMS 2016b). Mallintamiseen käytettiin alueellisesti tarkennettua 3-dimensioista mallihilaa, jossa oli useita sisäkkäisiä tasoja (Lauri 2016 a & b). Varsinainen kohdealue pyrittiin mallintamaan tutkimuksen tavoitteisiin nähden riittävällä tarkkuudella. Karkeampia hiloja käytettiin määrittämään kohdealueen hilalle reuna-arvoja. Syvyystietona käytettiin karkeammissa hiloissa Itämerestä saatavilla olevaa ETOPO syvyysdataa (ETOPO 2006), sekä Selkämeren rannikon osalta Liikenneviraston digitaalista kartta-aineistoa (Liikennevirasto, 2014). Rantaviivatietona käytettiin Ruotsin osalta GHHS kartta-aineistoa (NOAA 2014) ja Suomen rannikon osalta Maanmittauslaitoksen 1: kartta-aineistoa (Maanmittauslaitos 2014). Kohdealueiden lähivesien tietoja täydennettiin mittaamaan aluetta erikseen kaikuluotaimella, koska merikorttiaineistossa ei alueelta ollut syvyystietoja. Talvisäilytyspaikalle on suunniteltu tehtäväksi ruoppauksia, jotka on otettu mallissa huomioon. Mallinnuksessa huomioitiin Porin, Luvian ja Eurajoen edustalle laskevista suurimmista jokiuomista ainoastaan Kokemäenjoki, muiden uomien vaikutuksen jäädessä vähäiseksi. Olkiluodon ydinvoimalaitoksen lämpöpäästöä tai virtaamaa ei mallissa huomioitu niiden vaikutusten jäädessä myöskin vähäiseksi. Kalankasvatuksen ja talvisäilytyksen vaikutusten mallinnuksessa arvioitiin toiminnan vaikutuksia ympäröivän alueen ravinnepitoisuuksiin, pohjalle sedimentoituvaa ravinnemäärää

125 sekä vaikutusalueen laajuutta riippuen virtaus- ja tuuliolosuhteista (Lauri 2016 a & b). Lähialueen tuulitietoina käytettiin Rauman Kylmäpihjalan rannikkosääasemalta mitattuja tuulia. Ympäröivän merialueen tuulitietoina käytettiin ERA-Interim reanalysis-tuuli, lämpötila, ilmankosteus ja säteilytietoja, jotka ovat saatavilla 6h aikavälein (Berrisford et al. 2011). Mallin alueelle sijoittui 57 ERA-Interim sääpistettä. Mallinnus toteutettiin 1000 t (vaihtoehto 1, VE1) ja t (vaihtoehto 2, VE2) lisäkasvumäärälle (Lauri 2016 a). Kuormitusmäärät arvioitiin massataseesta laskemalla ruokinnalla kasvatuskasseihin tuotu ravinnemäärä, mistä on vähennetty kalojen lisäkasvun sisältämä ravinnemäärä. Kuormitukseen sisältyy sekä ruokintahävikki että kalojen ulosteen sisältämät ravinteet. Laskennan tuloksena saatiin pitoisuusaikasarjoja valituista tulostuspisteistä sekä keskipitoisuuskenttä (Lauri 2016 a & b). Aikasarjatulostuspisteistä saatiin pitoisuuden vaihtelu kyseisessä pisteessä ajan suhteen 3h välein. Keskipitoisuuskenttään laskettiin koko laskenta-ajan hetkellisten ravinnepitoisuuksien keskiarvo. Kasvatusalueella vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin tarkasteltiin kahden kilometrin etäisyydelle kasvatusalueen keskipisteestä asetetuilla aikasarjatulostuspisteillä (Lauri 2016 a). Mallinnus tehtiin kullekin vuodelle kasvatusjakson olosuhdetiedoilla vuosille 2010, 2011, ja Talvisäilytysalueen mallinnus laskettiin talvisäilytysjaksoille talvien , ja olosuhdetiedoilla (Lauri 2016 b). Näistä talven jääpeite oli kattavin ja kesti pisimpään, talven jääpeite oli puolestaan lyhytkestoinen ja peitti vain rannikkoalueet. Talvella jääpeite oli koko Selkämeren osalta lähinnä keskiarvoa, joskin jääpeitteen suurimman kattavuuden ajankohta osui noin kuukautta keskimääräistä myöhempään. Talvisäilytyksen vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin tarkasteltiin 0,8 km etäisyydelle kuormituspisteestä sijoitetuilla aikasarjatulostuspisteillä. Mallinnuksessa arvioitiin kalankasvatuksen ja talvisäilytyksen vaikutuksia kokonaistyppipitoisuuksiin ja kokonaisfosforipitoisuuksiin, joista fosfori jaettiin liukoiseen osaan (PO4-P) sekä kolmeen eri nopeudella laskeutuvaan partikkeleihin sitoutuneeseen fraktioon (Lauri 2016 a & b). Kuormitus sijoitettiin mallinnuksessa kasvatusalueen keskipisteen ympärille 4 hehtaarin alueelle 0-7 m syvyydelle luode-kaakkosuuntaisesti. Talvisäilytysalueella kuormitus sijoitettiin Iso Lampoorin edustalle neljään hilaruutuun 20 * 80 m kokoiselle alueelle 0-4 m syvyydelle. Pohjakertymisen osalta resuspensio ja pohjakulkeutuminen huomioitiin mallissa käyttämällä pohjalle sedimentoitumisessa laskeutumisnopeutta pienempää arvoa, joka oli neljäsosa laskeutumisnopeudesta. 125 (208)

126 Kasvatusalueen mallinnuksessa rehukertoimena käytettiin kerrointa 1,1, rehun sisältäminä ravinteina fosforia 0,85 % ja typpeä 6,5 % sekä kalaan sitoutuneina ravinteina fosforia 0,40 % ja typpeä 2,75 %. Kasvatusalueen mallinnuksessa käytettiin seuraavia arvoja: VE1 VE2 Rehun määrä kg kg Fosforia rehussa kg kg Typpeä rehussa kg kg Fosforia mereen kg/a kg/a Päiväkuormitus fosfori 38 kg/d 76 kg/d Typpeä mereen kg/a kg/a Päiväkuormitus typpi 313 kg/d 631 kg/d Kalan lisäkasvu kg kg Talvisäilytysalueen kuormituksen laskennassa kuormitus vaihteli siten, että 2/3 kuormituksesta ajoitettiin jaksolle , ja 1/3 jaksolle Kuormitukset vaihtelivat siten, että ensimmäisellä jaksolla kuormitus oli suurempi ja toisella pienempi. Rehukertoimena käytettiin kerrointa 1,15, rehun sisältäminä ravinteina fosforia 0,7 % ja typpeä 5,76 % sekä kalaan sitoutuneina ravinteina fosforia 0,40 % ja typpeä 2,75 %. Talvisäilytysalueen mallinnuksessa käytettiin seuraavia arvoja: alkutalvi lopputalvi Rehun määrä kg kg Fosforia rehussa 93,4 kg 47,3 kg Typpeä rehussa 768 kg 389 kg Fosforia mereen 47,0 kg/a 23,8 kg/a Päiväkuormitus fosfori 0,51 kg/d 0,18 kg/d Typpeä mereen 449 kg/a 227 kg/a Päiväkuormitus typpi 4,9 kg/d 1,7 kg/d Kalan lisäkasvu kg kg 126 (208) Vastaavalla mallilla arvioitiin myös mahdollisesti kasvatusalueella veden pintaan muodostuvaa rasvakalvoa ja sen kulkeutumista sekä sää- ja tuuliolosuhteita, joiden vallitessa rasvakalvo voi teoriassa ajautua rantaan (Lauri 2016 c). Rasvan hajoamisnopeuksista ja yleensä kalankasvatuslaitokselta veteen joutuvan rasvan koostumuksesta on saatavilla

127 huonosti tietoja, joten parempien tietojen puuttuessa mallinnuksessa oletettiin, että rasvasta on viiden päivän kuluessa veteen joutumisesta hajonnut 50 %. Kasvatuslaitoksen aiheuttama keskimääräinen kuormitus arvioitiin ruokintamäärän perusteella seuraavasti: Päivittäinen ruokintamäärä on kg/d, josta noin 30 % on rasvaa, pääasiassa rypsiöljyä. Tästä määrästä kalat käyttävät lähes arviona 98 %, ja ylijäänyt rasva joko irtoaa veteen tai painuu pohjaan. Pinnalle päätyvän rasvan määräksi oletettiin tässä 1/10 ylijääneestä rasvamäärästä, eli 0,2 % ruokinnan sisältämästä rasvasta. Rasvan päiväkuormitukseksi saatiin siis kg/d *0.3 * = 7,2 kg/d. Mallissa käytettiin arvoa 8 kg/d. Rasvalautan koko riippuu sen paksuudesta. Kasviöljyn tapauksessa öljy leviää kunnes se saavuttaa paksuuden, joka 1 10 µm välillä (Cedre, 2004). Muodostaakseen pinnalla näkyvän rasvakalvon, on rasvamäärän ylitettävä jokin rajapitoisuus. Raja-arvona käytettiin tässä 1 mg/l, jolla rasva muodostaa 1 µm paksuisen kalvon (Cedre 2004). Jos rasvan määrä on 1 kg, saadaan tästä tällöin 1 µm kerrospaksuudella enimmillään noin 1000 m 2 kokoinen lautta. 1 µm kerrospaksuutta vastaava ainepitoisuus on noin 1 mg/l (Rasvan/öljyn tiheys on luokkaa 885 kg/m 3, mallissa käytettiin arvoa 1000 kg/m 3 ). Epävarmuustekijät Laskennallisten menetelmien käyttö tuo aina mukanaan käytetystä menetelmästä riippuvaa virhettä. Lisäksi on huomioitava, että matemaattinen mallintaminen ei koskaan kuvaa täydellisesti todellisuutta, koska luonnonympäristössä on niin paljon vaikuttavia asioita, joita ei voida täysimääräisesti huomioida. Talvisäilytyspaikan osalta laskennassa jäätä ei mallinnettu vaan mallissa käytettiin jäätietona Ilmatieteenlaitoksen jääpalvelun satelliittikuvista ja laivahavainnoista tulkitsemaan jäädataa, joka on paras saatavilla oleva jäätieto. Sään osalta lähtötietoina käytettiin ECMWF:n reanalysis-dataa, joka vastaa Euroopassa hyvin mitattuja tuulitietoja ja lämpötiloja. Mallin epävarmuus liittyy lähtötiedoissa olevaan säämittausten ja satelliittijäähavaintojen epävarmuuteen/mittausvirheisiin, mutta virhe on minimoitu käyttämällä parasta saatavilla olevaa dataa. Virtauksia hidastavan ahtojään esiintymistä ei mallissa ole otettu huomioon, ja voi olla että joissakin kevättilanteissa ahtojäätä pakkaantuu saaristoon virtauksia hidastamaan. Jäätymisen osalta viikon mittainen vaihtelu rannan läheisen alueen jäätymisessä ei merkittävästi muuta pitoisuuslaskennan tuloksia, läpivirtausta ohjaa enimmäkseen laajemman alueen jäätyminen, joka näkyy mitatuissa jäätiedoissa. Varsinaiselta kohdealueelta ei ole virtaus- tai vedenkorkeuden mittaustietoja, joten virtausmallin varmistaminen paikallisin mittauksin ei ole mahdollista. Mallissa on käytetty aikaisemmin Selkämeren ja Perämeren alueelle tehdyissä sovelluksissa käytettyjä laskentaparametreja. Viimeksi mallia on varmistettu virtausmittauksin Uudenkaupungin edustalle tehdyssä sovelluksessa vuoden 2016 alkupuolella, ja Fennovoiman ydinvoimalaitoksen YVAselvityksen yhteydessä vuonna Jälkimmäisessä mittauskampanjassa käytettiin useampia ADCP-mittalaitteita. Matalilla alueilla, kuten mallinnetun talvisäilytyspaikan alueella, oikeat tiedot pohjan syvyydestä ja pohjakitkan merkitys korostuvat. Pohjan syvyyksiä mitattiin erikseen vuoden 2016 syksyllä Offshore Fish Finland Oy:n toimesta, ja alueen syvyyskarttaa täydennettiin näiden mittausten perusteella. Pohjakitkan kalibroitia ei ole erikseen tehty virtausmittausten puuttuessa. 127 (208)

128 Mallissa rasvakerroksen/lautan kulkeutumisen arviointiin käytettiin pitoisuuslaskentaa. Pitoisuuslaskentaan perustuvat menetelmä on hieman epätarkka, sillä siinä kulkeutuvan aineen rantautumista ei oteta huomioon, vaan aine pysyy vedessä. Lisäksi tuuli vaikuttaa veden pinnalla olevan aineen kulkeutumiseen siten, että aivan pinnalla kulkeutuva aine (kuten öljy) liikkuu pintakerroksen virtauksen lisäksi myös tuulen painamana suoraan tuulen kulkusuuntaan pitoisuuslaskennan yhteydessä tätä tuulikomponenttia ei huomioida, vaan aineet kulkeutuvat pintakerroksen virtausten mukana. Maastotutkimuksissa huomattava on, että kartoituksista saadut tulokset edustavat aina otosta tarkasteltavasta ilmiöstä luonnossa. Siten niiden yleistämiseen koskemaan laajempaa aluetta liittyy aina tiettyä epävarmuutta, jonka määrään ja laatuun vaikuttaa esim. arvioitavan alueen laajuus. Tätä epävarmuutta osaltaan vähentää verrattain suuri vedenalaisen kasvillisuuden aineisto eri vuosilta eri paikoilta (Velmu-hanke ). Toisaalta vedenlaatu-, kasviplankton- ja pohjaeläinaineisto on suunnitellun kalankasvattamon lähialueelta melko suppea. On myös huomioitava, että vaikutusten arvottamisessa ei ole olemassa yksiselitteisiä kriteerejä, vaan vaikutusten arviointi on objektiivista asiantuntija-arviointia. Lisäksi ihmisten näkemykset voivat poiketa toisistaan huomattavastikin. Veden laadun kehityksen osalta Luvian edustan kalankasvatuksen vesistötarkkailuun liittyvät muutokset näytteenottopaikoissa, näytteenottotiheydessä ja -menetelmissä vaikeuttavat tulosten tulkintaa ja aiheuttavat epävarmuutta tarkasteluun Rakentamisen aikaiset vaikutukset Kalankasvatusaseman rakennusaikana ja kassien purkamisen aikana voi kalankasvatusaseman lähialueelle aiheutua vaikutuksia lisääntyneestä liikenteestä ja normaalista rakentamismelusta. Nämä vaikutukset eivät kuitenkaan kohdistu pohjaeläimiin, vesikasvillisuuteen tai kalastoon kummallakaan hankevaihtoehdolla, eikä niillä ole vaikutuksia merialueen ekologiseen tilaan tai vedenlaatuun. Kalankasvatustoiminnan käynnistyminen edellyttää kasvatuskassien ankkuroimisen pohjaan. Ankkurointi tehdään vain toiminnan aloitusvaiheessa ja niitä ei nosteta ylös talvisäilytyskauden ajaksi. Ankkuroinnista saattaa aiheutua vähäistä pohjanläheisen veden samentumista, mutta tilanne on väliaikainen ja nopeasti ohi menevä. Samenemisen lisäksi ankkuroinnista ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia veden laatuun tai eliöstöön Toiminnan aikaiset vaikutukset Yleiset vaikutusmekanismit Hankkeen vaikutukset kohdistuvat ennen kaikkea pintavesistöön, sillä kalankasvattamosta aiheutuu fosfori- ja typpikuormitusta (VE1: 5,4 t P/v ja 44 t N/v, VE2: 10,7 t P/v ja 88 t N/v). Kalankasvatuksessa vesistöön päätyvät ravinteet muodostuvat kalojen ruokinnan myötä, joten kuormituksen suuruus on kalamäärää enemmän riippuvainen kalojen ruokintaan käytetyn rehun määrästä. Vaikutukset voivat yleistasolla olla välillisiä, kuten ravinnelisäyksestä johtuvaa rehevöitymistä ja levämäärän lisääntymistä kasvatuslaitosten välittömällä lähialu- 128 (208)

129 eella tai laajemmalti (Ympäristöministeriö 2013). Myös talvisäilytyksessä muodostuu ravinnekuormitusta (VE1&2: 71 kg P/v, 677 kg N/v), mutta kuormitus painottuu perustuottajien kasvukauden ulkopuolelle ja on huomattavasti vähäisempää kuin varsinaisessa kasvatustoiminnassa syntyvä kuormitus, sillä kalojen ruokinta on vähäistä, ja sillä pyritään kalojen kasvun sijaan lähinnä kalojen elintoimintojen ylläpitoon ja liiallisen laihtumisen ehkäisyyn. Yleisesti tarkastellen lisääntyvän ravinnekuormituksen vaikutukset voivat heijastua koko ekosysteemiin, kuten kuvassa 47 on kuvattu. Veden ravinnepitoisuuden kasvu ja seuraukset riippuvat kuormituksen suuruudesta vallitseviin laimenemisoloihin nähden. Tyypillisesti ravinnepitoisuuden nousu lisää levien kasvua, joka näkyy kasviplanktonkukintojen voimistumisena ja yleistymisenä sekä yksivuotisten rihmalevien runsastumisena. Kuollessaan rihmalevät irtoavat alustoistaan ja pohjaan vajotessaan niiden hajoaminen kuluttaa pohja-alueiden happea. Rihmalevien kasvu haittaa myös rakkolevän elinkykyä. Mahdollisia muutoksia on kuitenkin yleensä vaikeaa erottaa muun kuormituksen aiheuttamasta tai yleisestä rehevöitymiskehityksestä. Kuva 50. Yleiskuva lisääntyvän ravinnekuormituksen vaikutuksista murtovesiekosysteemiin (Furman ym. 2013). Vedenlaatu ja rehevyys Kasvatusalue Laitoskoolla t/v (VE 1) ravinnepitoisuuksien nousun todettiin mallinnuksen (Lauri 2016 a) perusteella olevan keskimäärin suurimmillaan 0,1 µg/l kokonaisfosforin osalta (maksiminousu, eli suurin aikasarjatarkastelussa havaittu pitoisuusvaikutus 1,58 µg/l) ja 129 (208)

130 2,07 µg/l typen osalta (maksiminousu 35,47 µg/l) tarkasteltaessa 2 km etäisyydellä kohdealueen keskipisteestä sijainneita aikasarjapisteitä ja pinnanläheistä vesikerrosta (0-1 m). Laitoskoolla t/v (VE 2) ravinnepitoisuuksien nousu oli aikasarjapisteillä 0-1 m syvyydessä kokonaisfosforin osalta suurimmillaan keskimäärin 0,20 µg/l (maksiminousu 3,19 µg/l) ja kokonaistypen osalta 4,18 µg/l (maksiminousu 71,59 µg/l). Lähempänä laitosta pitoisuuksien kohoaminen oli molemmilla hankevaihtoehdoilla suurempaa, mutta pitoisuuden nousua yksittäisissä pisteissä tarkasteltiin ainoastaan 2 km etäisyydellä sijainneilla aikasarjapisteillä. Aivan laitoksen läheisyydessä pitoisuuden tarkka arviointi ei ole mahdollista johtuen mallin hilakoosta (100 m). Kun pitoisuusvaikutukset suhteutetaan ennakkotarkkailussa havaittuun päällysveden ravinnetasoon, hankevaihtoehdolla VE1 todettu maksimaalinen pitoisuuskohoaminen tarkoittaa kokonaisfosforipitoisuuden nousua keskimäärin 11 µg/l pitoisuudesta maksimissaan 12,6 µg/l pitoisuuteen. Kokonaistypen osalta pitoisuuden kohoaminen tarkoittaa muutosta keskimäärin 240 µg/l pitoisuudesta maksimissaan 275 µg/l pitoisuuteen. Hankevaihtoehdolla VE 2 todettu maksimaalinen pitoisuuskohoaminen tarkoittaa fosforipitoisuuden kohoamista maksimissaan tasoon 14,2 µg/l ja typpipitoisuuden kohoamista tasoon 310 µg/l. Pitoisuuksien nousu oli vaihtoehdoilla VE1 ja VE2 keskiarvojen perusteella pintavedessä suurinta kasvatusalueen pohjois- ja eteläpuolella sijaitsevilla aikasarjapisteillä (Lauri 2016 a). Maksimipitoisuudet todettiin kasvatusalueen etelänpuoleisella aikasarjapisteellä. Maksimipitoisuuksia vastaavien tilanteiden esiintyminen oli kuitenkin molemmilla hankevaihtoehdoilla harvinaista ja lyhytkestoista (kuva 48). Maksimipitoisuuksien esiintyminen on mallinnuksen mukaan tuulen nopeudesta ja suunnasta riippuvaista, Suurimmat pitoisuudet todettiin kasvatusalueen pohjoispuolella, 2 km etäisyydellä sijaitsevalla aikasarjapisteellä tuulen nopeudella 12-14m/s suunnalla astetta. Kasvatusalueen eteläpuolella suurin pitoisuusnousu todettiin tuulen nopeudella m/s ja suunnalla astetta. 130 (208)

131 Kuva 51. Kokonaisfosforipitoisuuden nousun aikasarjat 0-1 m syvyyskerroksessa hankevaihtoehdoille VE1 (K1) ja VE2 (K2) vuosien kasvatuskauden sääolosuhteissa. Pohjanläheisissä vesikerroksissa pitoisuuksien kohoaminen oli mallinnuksen tuloksissa molemmilla hankevaihtoehdoilla vähäisempää kuin pintavedessä. Hankevaihtoehdolla VE1 kokonaisfosforipitoisuuden kohoamisen keskiarvo oli korkeimmillaan (0,07 µg/l) kaakonpuoleisella aikasarjapisteellä ja maksimiarvo (0,80 µg/l) todettiin luoteenpuoleisella aikasarjapisteellä. Typpipitoisuuden kohoaminen oli vaihtoehdolla VE1 keskimäärin suurinta myös kaakonpuoleisella aikarajapisteellä (0,76 µg/l). Maksimiarvo (14,74 µg/l) todettiin fosforipitoisuuden tapaan luoteenpuoleisella aikasarjapisteellä. Vaihtoehdolla VE 2 ravinnepitoisuuksien kohoamisen keskiarvo oli vaihtoehtoa VE1 vastaavasti korkein (0,14 µg P/l, 1,53 µg N/l) kaakonpuoleisella aikasarjapisteellä ja maksimiarvo (1,62 µg P/l, 29,76 µg N/l) todettiin niin ikään luoteenpuoleisella aikasarjapisteellä. Pitoisuuksien kohoamista tarkasteltiin mallinnuksessa myös välivedessä (3-5 m), jossa se oli pääasiassa pienempää kuin pintavedessä, mutta suurempaa kuin pohjalla. Keskimäärin suurin ravinnepitoisuus (0,09 µg P/l, 1,58 µg N/l) todettiin kaakonpuoleisella pisteellä kuten muissakin syvyyksissä tarkasteltaessa hankevaihtoehtoa VE1. Maksimipitoisuus todettiin fosforin (1,62 µg/l) osalta lounaanpuoleisella pisteellä ja typen (27,83 µg/l) osalta luoteenpuoleisella pisteellä. Hankevaihtoehdolla VE2 keskimäärin suurimmat ravinnepitoisuudet 131 (208)

132 (0,18 µg P/l, 3,2 µg/l) todettiin edelleen kaakonpuoleisella pisteellä. Maksimipitoisuudet (3,27 µg P/l, 64,15 µg N/l) todettiin lounaanpuoleisella aikasarjapisteellä. Mallissa arvioitujen keskipitoisuuskenttien avulla arvioitiin vaikutusten laajuutta ja kuormituksen kulkeutumissuuntia (Lauri 2016 a). Suurimmat fosforipitoisuudet todettiin laitoksen ympärillä vaihtoehdolla VE1 0,02 0,07 km2 kokoisella alueella ja vaihtoehdolla VE2 0,11 0,17 km2 kokoisella alueella (Taulukko 18). Laajimmillaan vaikutus ulottui fosforipitoisuuden osalta hankevaihtoehdolla VE1 3,9 km2 kokoiselle alueelle ja vaihtoehdolla VE2 21 km2 kokoiselle alueelle. Suurimmat kokonaistyppipitoisuudet todettiin laitoksen ympärillä hankevaihtoehdolla VE1 0,08-0,13 km2 kokoisella alueella ja hankevaihtoehdolla VE2 0,35 0,56 km2 kokoisella alueella (Taulukko 19). Laajimmillaan laitoksen typpipitoisuutta kohottava vaikutus ulottui hankevaihtoehdolla VE1 27,5 km 2 kokoiselle alueelle ja vaihtoehdolla VE2 228,9km 2 kokoiselle alueelle. Ravinteiden kulkeutumissuunta oli pintakerroksen osalta tuulen suunnasta ja virtauksista riippuen pääasiassa pohjoiseen tai etelään ja lounaaseen rannikon muotoa seuraten (Kuva 52 - Kuva 57). Syvyydellä 3-5 m ja 9-11 m kulkeutuminen suuntautuu pohjois-koilliseen ja etelä-luoteeseen kuitenkin siten, että isompi osa kuormituksesta kulkeutuu pohjois-koilliseen. Eteläsuuntaisten tuulten ollessa alueella yleisempiä, kuormitus kulkeutuu kaikissa tarkastelluissa vesikerroksissa useammin pohjoiseen, mutta sekoittuu suurempaan vesimäärään kuin päinvastaisessa tilanteessa. Taulukko 18. Alue (km 2 ), jolla avovesijakson keskimääräinen kokonaisfosforipitoisuus ylittää annetun raja-arvon. Pitoisuusraja, μg/l Muuttuja Vuosi Vaihtoehto Syvyys PTOT 2010 VE1 Pintakerros 3,08 0,73 0,13 0,04 PTOT 2010 VE2 Pintakerros 16,07 3,2 0,51 0,13 PTOT 2011 VE1 Pintakerros 3,9 0,9 0,17 0,07 PTOT 2011 VE2 Pintakerros 21,42 3,99 0,59 0,17 PTOT 2012 VE1 Pintakerros 2,46 0,67 0,11 0,02 PTOT 2012 VE2 Pintakerros 12,78 2,51 0,46 0, (208)

133 Taulukko 19. Alue (km 2 ), jolla avovesijakson keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus ylittää annetun raja-arvon. Pitoisuusraja, μg/l Muuttuja Vuosi Vaihtoehto Syvyys NTOT 2010 VE1 Pintakerros 20,15 3,36 0,39 0,08 NTOT 2010 VE2 Pintakerros 167,59 20,57 1,96 0,39 NTOT 2011 VE1 Pintakerros 27,46 4,67 0,56 0,13 NTOT 2011 VE2 Pintakerros 228,87 28,64 2,65 0,56 NTOT 2012 VE1 Pintakerros 16,04 2,51 0,35 0,08 NTOT 2012 VE2 Pintakerros 122,29 16,43 1,57 0,35 Kuva 52. Mallinnuksessa laskettu kokonaisfosforin keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Skaala 0-0,4 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-3,5 % nykytasosta. Vasemmalla hankevaihtoehto VE1 ja oikealla VE2. (Lauri 2016 a.) 133 (208)

134 Kuva 53. Mallinnuksessa laskettu kokonaisfosforin keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Skaala 0-0,4 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-3,5 % nykytasosta. Vasemmalla hankevaihtoehto VE1 ja oikealla VE2. (Lauri 2016 a.) Kuva 54. Mallinnuksessa laskettu kokonaisfosforin keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Skaala 0-0,4 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-3,5 % nykytasosta. Vasemmalla hankevaihtoehto VE1 ja oikealla VE2. (Lauri 2016 a.) 134 (208)

135 Kuva 55. Mallinnuksessa laskettu kokonaistypen keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Skaala 0-8 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-3 % nykytasosta. Vasemmalla hankevaihtoehto VE1 ja oikealla VE2. (Lauri 2016 a.) Kuva 56. Mallinnuksessa laskettu kokonaistypen keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Skaala 0-8 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-3 % nykytasosta. Vasemmalla hankevaihtoehto VE1 ja oikealla VE2. (Lauri 2016 a.) 135 (208)

136 Kuva 57. Mallinnuksessa laskettu kokonaistypen keskipitoisuus syvyydellä 0-1m laskentajakson sääolosuhteilla, vuosi Skaala 0-8 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-3 % nykytasosta. Vasemmalla hankevaihtoehto VE1 ja oikealla VE2. (Lauri 2016 a.) Kalankasvatuslaitoksen virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella ravinnekuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden ansiosta nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan olevan molemmilla hankevaihtoehdoilla lievää. Vaikka vaikutukset eivät ravinnepitoisuuksien kohoamisen kannalta ole merkittäviä, tarjoaa se levätuotannolle kuitenkin lisäresursseja. Jos rihmamaisten levien tuotanto lisääntyy, kasvaa myös pohjalle sedimentoituvan aineksen määrä. Rihmalevien liikakasvu tukahduttavaa monivuotisia vesikasveja ja leviä (mm. avainlaji rakkohauru Fucus vesiculosus) ja ajelehtivat levälautat voivat aiheuttaa hapettomuutta jo matalillakin pohja-alueilla. Seurauksena voi olla pohjakutuisten kalojen vähenemistä ja muutoksia pohjaeläinyhteisöissä. Rantaan ajautuvilla mätänevillä levämassoilla ja limoittuvilla kalaverkoilla on myös vesistöjen virkistyskäyttöä heikentäviä vaikutuksia. Ravinnepäästöjen seurauksena myös sinilevien esiintyminen voi runsastua. Rehevöittävän vaikutuksenarvioidaan olevan todennäköisintä laitoksen lähivaikutusalueella, jääden täälläkin kuitenkin lieväksi. Tätä kauempana levätuotannon lisääntyminen ei mallinnuksen tuloksiin vedoten ole niin voimakasta, että se lisäisi oleellisesti sedimentaatiota. Kasvatuslaitoksen kohdalla ja sen lähivaikutusalueella mahdollisesti kasvava sedimentaatio puolestaan voi lisätä hapenkulutusta pohjalla hajotustoiminnan kiihtymisen kautta ja voi teoriassa vaikuttaa pohjan happiolosuhteisiin. Hyvät virtausolosuhteet kuitenkin kompensoivat tilannetta ja turvaavat hapen riittävyyden. Kalankasvatuslaitokselta kulkeutuu ruokinnasta ja kaloista peräisin olevaan orgaanista rasvaa tai öljyä. Rasva kulkeutuu käytännössä veden pinnalla tuulen ja virtaamien määräämään suuntaan ja voi rantautua mikäli rantaviiva osuu kulkureitille. Kulkeutumisen lisäksi rasva voi sekoittua veteen, mikä tapahtuu siten, että rasva tai öljy hajoaa pieniksi pisaroiksi ja sekoittuu pintakerroksen veteen (emulgoituu). Kulkeutumisen ja sekoittumisen lisäksi 136 (208)

137 biodegeneroituva rasva tai öljy hajoaa bakteeritoiminnan ja/tai auringon UV-säteilyn seurauksesta. Hajoamisnopeus riippuu ympäristöolosuhteista, esim. lämpötilasta ja ravinnepitoisuudesta. Rasvan kulkeutumismallinnuksessa käytetyillä kuormituksilla rasvakalvon muodostuminen ja kulkeutuminen rantaan tarkastellulta kuormituspisteeltä vaikuttaa epätodennäköiseltä (Lauri 2016 c). Kesän 2010 sääolosuhteilla lasketut hetkelliset pitoisuudet jäivät alle puoleen rasvakalvon esiintymiseen tarvittavasta pitoisuudesta (1 mg/l) kohtuullisen suurilla varmuuskertoimilla arvioituna. Kuukausikeskiarvojen mukainen teoreettinen rasvakalvon kulkeutuminen on esitetty seuraavissa kuvissa (Kuva 58 ja Kuva 59), mutta kuten kuvissa esitetystä pitoisuusskaalasta nähdään, se ei suurimmillaankaan ole lähellä rasvakalvon esiintymiseen tarvittavaa pitoisuutta. Todennäköisimmät kulkeutumissuunnat rasvalle olivat etelä ja pohjoinen. Mallilaskenta ei käytännössä kertaakaan aikavälillä kuljettanut rasvakalvoa kasvatuspaikalta itään rannikolle asti. Tämä johtunee siitä, että tilanteessa, jossa tuuli on avomereltä rannikolle, mutta heikko, ei tuulen aiheuttama virtaus riitä kääntämään pintavirtausta riittävästi rannikolle päin. Jos taas tuuli on riittävän voimakas kääntämään virtauksen, lisää se samalla myös sekoittumista niin, että rasvakalvon esiintyminen ei ole enää todennäköistä. Kuva 58. Rasvapitoisuuden kuukausikeskiarvot,kesä-heinäkuu 2010 (skaala 0-0,45 µg/l) (Lauri 2016 c). 137 (208)

138 Kuva 59. Rasvapitoisuuden kuukausikeskiarvot elo-syyskuu 2010 (skaala 0-0,45 µg/l) (Lauri 2016 c). 138 (208) Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueella ei harjoiteta kasvatustoimintaa. Kalaa säilytetään talvisäilytysalueella ainoastaan kalankasvatuskauden ja perustuottajien kasvukauden ulkopuolella. Talvisäilytystoiminnan vaikutukset ovat huomattavasti lievempiä kuin varsinaisen kasvatustoiminnan, sillä talvisäilytyksessä syntyvä ravinnekuormitus on kasvatustoimintaan verrattuna vähäistä. Perustuotannon käynnistymisen aikaan kalat siirretään kasvatusalueelle ja ravinnekuormitus lakkaa. Talvisäilytyskauden aikana toiminnassa muodostuneet ravinteet kulkeutuvat virtausten mukana ulommas saaristoon samalla laimentuen, jolloin myös kuormituksen ravinnepitoisuuksia kohottava vaikutus lievenee. Toisaalta osa ravinteista sedimentoituu pohjalle, josta ne voivat vapautua perustuottajien käyttöön kesäaikaankin resuspension, eli pohjan pöllyämisen kautta tai pitkäkestoisen hapettomuuden aikana, mikäli sedimentoituvan fosforin ja sedimentin fosforin sitomiskyvyn välille syntyy epätasapaino (Hupfer & Lewadowski 2008).. Pohjalle sedimentoituva fosfori pidättyy sedimenttiin mm. rautaan sitoutuneena ja sen vapautuminen on monimutkaisista prosesseista riippuvainen. Fosforin vapautumiseen sedimentistä vaikuttavat mm. happi- ja redox-olosuhteet, ph, lämpötila ja mikrobitoiminta. Sulan ja lämpimän veden aikaan fosforia voi vapautua sedimentistä vaikka se säilyisi hapekkaana, sillä mm. erilainen biologinen toiminta sekä veden virtaus saavat aikaan pohjasedimenttiä pöllyttävän mekaanisen liikkeen, jossa fosforia voi vapautua. Vapautunut fosfori ei kuitenkaan välttämättä ole perustuotannolle käyttökelpoisessa muodossa. Keväällä ja kesällä veden lämpötilan noustessa mikrobitoiminta pohjasedimentissä kiihtyy ja se kuluttaa happea. Jos pohjasedimentti ei saa happitäydennystä riittävän tehokkaan veden vaihtuvuuden kautta, voi sedimentti mennä hapettomaksi, jolloin fosforin liukeneminen voi sedimentin muista ominaisuuksista riippuen kiihtyä. Toisaalta fosforia voi vapautua sedimentistä myös mikrobitoiminnan aikaansaamassa mineralisaatiossa. Keväällä kalojen siirron jälkeen alueelle jäävät ravinteet ovat kuitenkin alkavan perustuotannon käytössä, kunnes jäljelle jäävät pitoisuudet laimenevat, sedimentoituvat pohjalle tai

139 kulutetaan loppuun. Esimerkiksi piilevät ovat tyypillisesti runsaimmillaan keväällä pian jäiden lähdön jälkeen ja tämä on todennäköisin leväryhmä, joka voi hyötyä talvisäilytysalueella olevista ravinteista talvisäilytyskauden lopussa. Ns. piilevämaksimi voi voimistua/runsastua talvisäilytysalueella. Kevään levälajisto kuluttaa alueelle jääneet ravinteet todennäköisesti nopeasti, jolloin niiden vaikutus jää hetkittäiseksi. Talvisäilytysalueella muodostuvan ravinnekuormituksen leviämistä ja vaikutusaluetta arvioitiin virtaus- ja kuormitusmallinnuksen avulla (Lauri 2016 b). Mallinnuksessa huomioitiin samalla alueella toimivan KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus. Mallinnuksen tulosten perusteella ravinnekuormituksen vaikutukset ovat voimakkaimmillaan talvisäilytysalueella, mutta jo 500 m etäisyydellä kuormitus laimenee tehokkaasti ja näin ollen sen vedenlaatuvaikutukset vähenevät. Mallinnuksessa todettiin, että kasvatusalueen ja sen lähiympäristön veden vaihtuvuus on jääpeitteisenäkin aikana riittävää pitämään talvisäilytyksen aiheuttaman pitoisuusnousun kuukausikeskiarvon 500 m säteen ulkopuolella kuormituspaikasta kokonaisfosforin osalta alle 1 µg/l tasolla ja typen osalta alle 20 µg/l tasolla. Päivittäiset kokonaisfosforipitoisuudet kohosivat suurimmillaan pääasiassa alle 2 µg/l ja typpipitoisuudet pääasiassa alle 50 µg/l 800 m etäisyydellä talvisäilytysaltaista sijainneilla aikasarjapisteillä. Tämä tarkoittaa fosforipitoisuuden kohoamista nykytason 16 µg/l pitoisuudesta maksimissaan tasoon noin 18 µg/l ja typpipitoisuuden kohoamista nykytason 250 µg/l pitoisuudesta maksimissaan tasoon noin 300 µg/l. Eri aikasarjapisteiden suurimmalla keskimääräisellä pitoisuusvaikutuksella laskettuna muutokset vastaavat fosforipitoisuuden nousua keskimäärin tasoon 16,2 µg/l ja typpipitoisuuden nousua keskimäärin tasoon 257 µg/l. Eli käytännössä keskimääräiset pitoisuusvaikutukset jäävät niin pieniksi, ettei niitä pystytä mittaamaan luotettavasti edes laboratorioanalyysein. Enimmäispitoisuuksien esiintyminen on mallinnuksen perusteella lyhytkestoista ja jääpeitteisen ajan pituudesta riippuvaista. Jääpeitteisen ajan pidentyessä myös korkeampia pitoisuuksia esiintyy todennäköisemmin. Vaikutukset voimistuvat jääpeitteisen kauden aikana ja ovat voimakkaimmillaan ennen jäiden lähtöä (Kuva 60). Vapaan veden aikaan puolestaan virtaus ja samalla laimenemisolosuhteet paranevat ja vaikutukset jäävät vähäisemmiksi. Kuva 60. Talvisäilytyksen päivittäiset vaikutukset kokonaisfosforipitoisuuteen talvisäilytyskauden aikana talvien , ja sääolosuhteilla, 800 m talvisäilytysalueen eteläpuolella sijainneella aikasarjapisteellä. Voimakkaimmat vaikutukset todettiin talven säätiedoilla. 139 (208)

140 Talvisäilytysalueen kuormitus kulkeutuu pääasiassa rannikon suuntaisesti pohjoiseen tai etelään (Lauri 2016 b, Kuva 61 - Kuva 64). Talvisäilytysalueen länsipuolella sijaitsevan veneväylän alueella on parempi virtaus, joten ravinnekuormitus laimenee täällä paremmin. Ravinnekuormitusta voi kertyä ajoittain sijoituspaikan välittömällä lähialueella oleviin virtauksen suhteen suojaisempiin lahdenpohjukoihin. Näihin kohdistuu kuitenkin kuormitusta myös valuma-alueelta, joista talvisäilytysalueen vaikutuksia voi olla vaikea erotella. Kuva 61. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin lokakuussa 2011 (vasen kuva) ja lokakuussa 2012 (oikea kuva). Typpipitoisuuden skaala 0-16 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-6 % nykytasosta ja fosforipitoisuuden skaala 0-0,8 µg/l 0-5 % kohoamista nykytasosta (Lauri 2016 b). 140 (208)

141 Kuva 62. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin joulukuussa 2011 (vasen kuva) ja joulukuussa 2012 (oikea kuva). Typpipitoisuuden skaala 0-16 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-6 % nykytasosta ja fosforipitoisuuden skaala 0-0,8 µg/l 0-5 % kohoamista nykytasosta (Lauri 2016 b). 141 (208)

142 Kuva 63. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin helmikuussa 2012 (vasen kuva) ja helmikuussa 2013 (oikea kuva). Typpipitoisuuden skaala 0-16 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-6 % nykytasosta ja fosforipitoisuuden skaala 0-0,8 µg/l 0-5 % kohoamista nykytasosta (Lauri 2016 b). 142 (208)

143 Kuva 64. Talvisäilytystoiminnan vaikutus pinnanläheisen veden (0-1m) ravinnepitoisuuksiin huhtikuussa 2012 (vasen kuva) ja huhtikuussa 2013 (oikea kuva). Typpipitoisuuden skaala 0-16 µg/l vastaa prosenteiksi muutettuna pitoisuuden kohoamista 0-6 % nykytasosta ja fosforipitoisuuden skaala 0-0,8 µg/l 0-5 % kohoamista nykytasosta (Lauri 2016 b). Iso-Lampoorin edustalla harjoitettiin kalankasvatusta vuoteen 2001 saakka. Tämän jälkeen kalankasvatustoiminta painottui saariston ulko-osissa sijaitseville kasvatuslaitoksille ja Iso- Lampoorin edustalle jäi ainoastaan KalaValtanen Oy:n talvi- ja myyntisäilytystoiminta. Ravinnekuormitus laski selvästi (Taulukko 26) ja sillä oli positiivinen vaikutus myös lähialueen veden laatuun (6.1.1 tarkemmin: Vedenlaatu, rehevyys). Talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus (KalaValtanen Oy huomioiden) tulisi olemaan edelleen vain noin % siitä, millä tasolla kuormitus oli aikana, jolloin Iso-Lampoorin edustalla harjoitettiin kalankasvatusta. Näin ollen myös talvisäilytyksessä muodostuvan ravinnekuormituksen vaikutukset tulevat olemaan huomattavasti vähäisempiä, kun huomioidaan lisäksi myös talvisäilytystoiminnan ajoittuminen talvikaudelle. Asiaa on käsitelty lisää kappaleessa Hankkeen mukaisen talvisäilytyksen ravinnekuormituksen veden laatuun kohdistuvien vaikutusten arvioidaan jäävän vähäisiksi perustuen mallinnuksen (Lauri 2016 b) tuloksiin sekä kuormituksen vähäisyyteen suhteessa aiemmin alueella harjoitetussa kalankasvatustoiminnassa muodostuneeseen kuormitukseen molemmilla hankevaihtoehdoilla. 143 (208)

144 Sedimentti Kasvatusalue Hankkeen vaikutukset sedimenttiin liittyvät kasvatustoiminnasta aiheutuvaan pohjakertymään, jota arvioitiin mallinnuksen avulla fosforille ja sen eri fraktioille. Pohjakertymistä tarkasteltiin mallissa vain fosforin osalta, sillä typen sedimentoituminen on vähäistä. Kasvatusalueen ja sen lähiympäristön pohja on VELMU-aineistojen ja alueen vesisyvyyden perusteella pääasiassa kulkeutumispohjaa. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki kasvatustoiminnassa sedimentoituva aines ei jää alueelle pysyvästi, vaan jatkaa matkaansa hitaasti pohjanmyötäisesti kulkeutuen kohti syvemmällä sijaitsevia kertymispohjia. Fosforin nopeimmin sedimentoituva fraktio jäi suunnitellun kasvatuslaitoksen välittömälle lähialueelle, jolle kokonaisfosforin vuosikertymä oli noin 10 g/m 2 luokkaa. Kalankasvatuksen luonteesta johtuen kertymistä tapahtuu ainoastaan kesäkaudella. Alue, jolle pohjakertyminen oli luokkaa 5-10 g/m 2, oli vaihtoehdolla VE2 suurempi kuin vaihtoehdolla VE1 (Taulukko 20). Kauempana laitoksesta (1-2 km etäisyydellä) pohjakertyminen oli alle 1 g/m 2 vuodessa kaikilla käytetyillä fraktioilla ja molemmilla hankevaihtoehdoilla. Hitaimmin sedimentoituvat fraktiot laskeutuivat 10 km säteellä kasvatuslaitoksesta. Pohjakertyminen ja sen vaikutusalue on kuvattu karttapohjalla (Kuva 65 - Kuva 67). Mallinnuksen tulosten perusteella laitoksen toiminnan vaikutukset sedimenttiin arvioidaan jäävän vähäisiksi ja rajoittuvan laitoksen välittömälle lähialueelle molemmilla hankevaihtoehdoilla. Taulukko 20. Alue (km 2 ), jolla avovesijakson aikana pohjaan kertynyt kokonaisfosforin määrä ylittää annetun raja-arvon. Kertymä (g/m 2 ) Muuttuja Vuosi Vaihtoehto PTOT 2010 VE1 0,48 0,2 0,18 0,08 0 PTOT 2010 VE2 0,96 0,32 0,21 0,08 0,08 PTOT 2011 VE1 0,48 0,25 0,18 0,08 0 PTOT 2011 VE2 0,78 0,34 0,25 0,08 0,08 PTOT 2012 VE1 0,5 0,26 0,18 0,08 0 PTOT 2012 VE2 0,84 0,33 0,26 0,08 0, (208)

145 Kuva 65. Kokonaisfosforin pohjakertyminen vuoden 2010 säätiedoilla hankevaihtoehdolla VE1 (vasen kuva) ja vaihtoehdolla VE2 (oikea kuva) (Lauri 2016 a). Kuva 66. Kokonaisfosforin pohjakertyminen vuoden 2011 säätiedoilla hankevaihtoehdolla VE1 (vasen kuva) ja vaihtoehdolla VE2 (oikea kuva) (Lauri 2016 a). 145 (208)

146 Kuva 67. Kokonaisfosforin pohjakertyminen vuoden 2012 säätiedoilla hankevaihtoehdolla VE1 (vasen kuva) ja vaihtoehdolla VE2 (oikea kuva) (Lauri 2016 a). Talvisäilytysalue Talvisäilytyksen vaikutukset sedimenttiin liittyvät toiminnasta aiheutuvaan ravinteita sisältävän aineksen pohjakertymään. Talvisäilytystoiminnan ajoittumisesta johtuen pohjakertymistä aiheutuu ainoastaan osan aikaa vuodesta. Talvisäilytysalue sijaitsee sisäsaaristossa, jonka pohjat ovat eroosio- tai kulkeutumispohjia. Tällaisilla alueilla kaikki sedimentoitunut aines ei kerry pohjalle pysyvästi. Aineksen kulkeutuminen kohti ulompana sijaitsevia kertymispohjia on kuitenkin niin hidasta, että osa aineksen hajotustoiminnasta tapahtuu jo alueella, jonne se sedimentoituu. Talvisäilytysalueella muodostuvalla pohjakertymisellä voi olla välillisiä vaikutuksia veden laatuun myös kesäaikana happea kuluttavan hajotustoiminnan ja pohja-aineksen resuspension kautta. Resuspension myötä pohja-ainekseen sitoutuneita ravinteita saattaa vapautua veteen perustuottajien käyttöön, mikä voi näkyä mm. vesikasvillisuuden runsastumisena ja levämäärän lisääntymisenä. Alueen virtauksista ja talvisäilytyksessä muodostuvan kuormituksen kulkeutumisesta tehdyssä mallinnuksessa todettiin, että veden vaihtuvuus alueella hidastuu jääpeitteisenä aikana (Lauri 2016 b). Tästä voidaan päätellä, että talvisäilytysalueella kalojen säilytyksessä muodostuvan orgaanisen aineksen sedimentaation voimakkuus on jääpeitteisen ajanjakson pysyvyydestä ja pituudesta riippuvainen. Mallinnuksen perusteella ravinnekuormituksen vaikutukset ovat voimakkaimmillaan talvisäilytysalueella, mutta jo 500 m etäisyydellä kuormitus laimenee ja näin ollen sen vedenlaatuvaikutukset vähenevät (Lauri 2016 b). Orgaanisen aineksen osalta tilanteen arvioidaan muodostuvan samankaltaiseksi. Suurimmat partikkelit laskeutuvat nopeammin ja jäävät talvisäilytysaltaiden läheisyyteen, mutta hienompijakeinen aines kulkeutuu virtausten 146 (208)

147 mukana kauemmas ja sedimentoituu hitaammin, mutta toisaalta kauempana kuormitus myös laimenee ja sen vaikutukset sedimenttiin vähentyvät. Mallinnuksen perusteella alueella on riittävästi kuormitusta laimentava virtaus myös jääpeitteisenä aikana, mikä myös turvaa pohja-alueiden hapensaannin. Talvisäilytysalueen vaikutukset sedimenttiin arvioidaan jäävän vähäisiksi ja rajoittuvan talvisäilytysalueelle ja sen välittömälle lähialueelle. Asiaa on käsitelty myös kappaleessa 6.1.6, joka koskee toiminnan yhteisvaikutuksia mm. KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksen kanssa. Pohjaeläimistö Kasvatusalue Pohjaeläinyhteisöt reagoivat herkästi rehevöitymiseen. Rehevöitymisen seurauksena pohjan orgaaninen aines lisääntyy ja sen hajotus kuluttaa happea pohjalta. Heikkenevän happitilanteen johdosta pohjaeläinyhteisö voi taantua tai sen rakenne muuttua. Pohjaeläinlajisto- ja runsaus indikoivat pohjan tilaa. Pohjaeläinyhteisöihin saattaisi kohdistua kalankasvatustoiminnan aikaisia vaikutuksia, mikäli rehevöitymistä aiheuttavan kuormituksen kasvu selvästi lisäisi vastaanottavan vesistön rehevyyttä. Tällöin ravinnekuormitus lisäisi leväkasvua, ja tätä kautta happea kuluttavan orgaanisen aineksen määrää. Hapen kuluminen heikentäisi pohjanläheisen veden happitilannetta ja vaikuttaisi negatiivisesti pohjaeläinyhteisöihin. Lisäksi hapen alhainen määrä saattaisi lisätä sisäistä fosforikuormitusta. Kalankasvatusaseman virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella rehevöittävä kuormitus laimentuu hyvien virtausolosuhteiden vuoksi nopeasti ja täten rehevöittävien vaikutusten arvioidaan jäävän kokonaisuudessaan pieniksi. Pohjakertyminen ja sen vaikutusalue kuvataan aikaisemmassa kohdassa Sedimentti. Edellä kuvattuja pohjaeläimistöön kohdistuvia negatiivisia vaikutuksia (pohjaeläimistön taantumista ja yhteisörakenteen muuttumista) voi täten esiintyä kalankasvattamon lähivaikutusalueella pohjakertymisen vuoksi, mutta vaikutukset arvioidaan vähäisiksi niiden rajoittuessa pienelle alueelle. Suurimmillaan vaikutukset ovat kalankasvattamon kohdalla. Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueella muodostuvalla pohjakertymisellä voi olla negatiivista vaikutusta pohjaeläimistön tilaan, mutta vaikutusten arvioidaan jäävän vähäiseksi niiden rajoittuessa pienelle alueelle. Mallinnuksen perusteella alueella on riittävästi kuormitusta laimentava virtaus myös jääpeitteisenä aikana, mikä myös turvaa pohja-alueiden hapensaannin. Mahdollisten vaikutusten erottelu alueen muusta kuormituksesta on vaikeaa, sillä alueen pohjaeläimistön on todettu olevan jatkuvassa muutostilassa tällä hetkellä. 147 (208)

148 Vesikasvillisuus Kasvatusalue Itämeren avainlajin rakkolevän esiintyminen kertoo merialueen hyvästä tilasta, sillä rakkolevä tarvitsee runsaasti valoa eikä menesty sen vuoksi sameissa vesissä. Suomen rannikolla rakkoleväkasvustot ovat merkittävästi vähentyneet tai joiltain alueilta jopa kadonneet kokonaan. Viimeisten 50 vuoden aikana luontotyyppi on heikentynyt myös laadullisesti. Selkämerellä ja Merenkurkun alueella rehevöitymisestä aiheutuneet haittavaikutukset ovat toistaiseksi jääneet melko vähäiseksi (Raunio ym. 2008). Myös punaleväyhteisöt kärsivät rehevöitymisestä. Kalankasvattamon tarkastelualueella rakkoleväkasvustot kasvoivat verrattain syvällä, olivat hyväkuntoisia ja niissä oli vain vähän epifyyttejä (päällyslevästö), mikä osaltaan kertoo merialueen hyvästä tilasta. Rehevöitymisen johdosta rakkolevän pinnalle muodostuva päällyslevästö (pääasiassa rihmalevät) varjostaa ja täten hidastaa levän kasvua ja vaikuttaa sen esiintymissyvyyteen. Luvian saaristossa rakkolevän peittävyyksien havaittiin olevan suurempaa avoimilla pohjilla, kuin suojaisilla rannoilla, mikä on havaittu muissakin selvityksissä (esim. Rinne 2014). Suojaisemmilla paikoilla kasvustot olivat myös nuhraantuneempia, mikä osaltaan johtuu aallokkovaikutuksen puuttumisesta sekä heikommasta veden vaihtumisesta. Punaleviä tavattiin kartoitusalueilla ja mallinnusten perusteella punaleville erittäin suotuisaa ja suotuisaa elinympäristöä on verrattain paljon punaleville sopivilla syvemmillä vesialueilla, joskaan ei suunnitellun kalankasvatusaseman lähialueella. Suunnitellun kalankasvattamon vaikutus vedenalaisen kasvillisuuden tilaan liittyy juuri kalankasvatuslaitoksen kuormituksen mahdolliseen rehevöittävään vaikutukseen. Virtaus- ja kuormitusmallinnuksen mukaisesti laitoksen toiminnan vaikutusalue ulottuu lähimmille todetuille rakkolevästön kasvupaikoille sekä Natura-alueen reunaan, mutta ravinnepitoisuuksien nousu on molemmilla hankevaihtoehdoilla lievää. Vaikka vaikutukset eivät ravinnepitoisuuksien kohoamisen kannalta ole merkittäviä, tarjoaa se levätuotannolle kuitenkin lisäresursseja, joten levämäärän, erityisesti rihmalevän runsastuminen niin rihmalevävyöhykkeellä kuin epifyyttinä rakkolevästöllä on mahdollista etenkin laitoksen lähialueilla ja niillä alueilla, joissa aallokkovaikutus ei pääse pitämään rakkolevästöjä puhtaana. Tästä voi seurata rakkolevästön paikoittaista taantumista. Kalankasvattamon välittömällä lähialueella ei kuitenkaan mallinnusten perusteella ole rakko-ja punalevälle sopivaa pohjaa. Pohjakertymisen eli kuormitusta aiheuttavan sedimentoituvan aineksen määrän lisääntymisen arvioitiin mallinnuksen avulla olevan suurempaa vain aivan laitoksen lähialueella, ja jo 100 metrin etäisyydellä laitoksesta pohjakertyminen jäi vähäiseksi. Pohjakertyminen rajoittuu siten aivan kalalaitoksen läheisyyteen, jossa rakkolevää tai punalevää ei kasva. Alueella ei tavata myöskään putkilokasveja. Näiden tietojen valossa kalankasvatuslaitoksen vaikutukset ulkomeren ja Luvian ulkosaariston vesikasvillisuuteen molemmilla hankevaihtoehdoilla arvioidaan jäävän vähäisiksi. 148 (208)

149 Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueen lähialueella ei havaittu suojeltua nelilehtivesikuusta. Velmu-kartoitusten perusteella muu vesikasvillisuus oli alueella köyhää, eikä rakkolevää tavattu. Mallinnusten perusteella pohjan laatu ei ole suotuisa rakkolevän tai punalevän esiintymiselle ja todennäköisesti ko. lajiryhmät puuttuvat alueelta myös sen mataluuden vuoksi. Kartoituksissa pohjan laatu on luokiteltu liikkuvaksi. Videotulkintojen perusteella kasvit olivat rähjäisiä ja tukahtuvia ja vesi sameaa, joskin on huomattava, että aineisto on niukka perustuen vain kahteen videopisteeseen. Näkösyvyyden on kuitenkin havaittu viime vuosina vesialueella hieman kohentuneen, kuten myös ravinnetason. Talvisäilytysalueella muodostuvalla pohjakertymisellä voi olla välillisiä vaikutuksia veden laatuun myös kesäaikana happea kuluttavan hajotustoiminnan ja pohja-aineksen resuspension kautta. Resuspension myötä pohja-ainekseen sitoutuneita ravinteita saattaa vapautua veteen perustuottajien käyttöön, mikä voi näkyä esimerkiksi levämäärän lisääntymisenä, mikä voi entisestään vaikeuttaa alueella ilmeisen heikosti menestyvien putkilokasvien elinmahdollisuuksia. Mallinnuksen perusteella talvisäilytysalueen toiminnasta johtuvat negatiiviset vaikutukset rajoittuvat kuitenkin pienelle alueelle, joten vaikutus arvioidaan vähäiseksi. Kalasto ja kalastus Yleisesti ottaen kalankasvatustoiminnalla voi olla vaikutuksia vesistön rehevöitymisen kautta alueen kalakantoihin ja kalastukseen. Rehevöityminen lisää kalaston biomassan tuotantoa, mutta muuttaa myös kalayhteisön rakennetta ja toimintaa. Lievä ravinnepitoisuuden nousu saattaa suosia ahventen lisääntymistä. Särkikalat puolestaan runsastuvat voimakkaasti rehevöityneissä vesissä, ahventen kustannuksella. Kun ahven-särkikalasuhde pienenee, on yhteisö tyypillisesti kehittymässä kohti särkikalavaltaista tyyppiä. Jos särkikalojen runsaus (tai biomassa) lisäksi kasvaa, on se merkki lisääntyneestä ravinteiden määrästä, korkeammasta veden lämpötilasta ja näiden seurauksena suurista särkikalojen ikäluokista. Rehevöitymisen myötä lisääntyvä levämäärä voi haitata kalastusta heikentämällä verkkopyydysten kalastavuutta ja teettämällä puhdistustyötä. Levien saostuminen kalojen kutualueille voi johtaa hapen puutteeseen ja mätimunien kuolemaan. Myös levämyrkyt voivat tappaa mätiä. Leväkasvu kutupaikoilla voi estää mätimunien kiinnittymisen kutualustaan tai kuluttaa niiltä hapen samalla seurauksella. Vaikka kalankasvatus muodostaakin vain pienen osan merialueen ravinnekuormituksesta, voi toiminnalla olla paikallisia vaikutuksia vesistön rehevyystasoon ja sen noususta koettuihin haittoihin. On huomattava, että vesistön rehevyystason noususta koetut haitat tulisivat voimakkaammin ilmi, jos kalankasvatuslaitokset sijaitsisivat Luvian saariston suojassa. Suunniteltu kalankasvatuslaitos tullaan kuitenkin sijoittamaan ulkomerelle, jossa virtausolosuhteet ovat merkittävästi saaristoaluetta paremmat. Vallitsevien merivirtausten takia kalankasvatustoiminnasta muodostuva kuormitus (VE1 ja VE2) siirtyy merivirtausten mukana pohjois-etelä suuntaisesti, eikä näin ollen kulkeudu saariston puolelle Luvian edustalle, jossa kalastusta pääasiassa harjoitetaan. 149 (208)

150 150 (208) Tehtyjen vapaa-ajankalastustiedustelujen perusteella merkittävimmät kalastushaitat Luvian edustan merialueella ovat rehevöityminen, vesikasvillisuuden lisääntyminen ja levähaitat. Vaikka kalankasvatus ei ole Luvian edustalla merkittävimpien haittojen joukossa, on tämän tekijän merkitys siellä suurempi kuin Porin ja Merikarvian edustoilla, jossa kalankasvatusta ei harjoiteta lainkaan. Vapaa-ajankalastajien vastausten perusteella kalankasvatuksen vaikutuksista koettu haitta on kuitenkin laskenut hieman viimeisten kuuden vuoden aikana, mikä voi osin johtua myös muiden haittatekijöiden haittaavuuden kasvusta (esim. merimetsot). Vaikka mallinnuksin voidaan osoittaa, että suunnitellun hankkeen toiminnan vaikutukset vastaanottavan vesistön laatuun jäävät vähäiseksi, on todennäköistä, että hankkeen saama julkisuus ja ihmisten tietoisuus kuormituksen lisääntymisestä tulee vaikuttamaan koetun haitan suuruuteen jatkossa. Velmu-mallinnusten perusteella Luvian saaristossa ei ole suotuisaa lisääntymis-tai poikastuotantoaluetta merikutuiselle siialle, muikulle tai kuhalle. Rannikkolajien kutualueita ei yleensä ole 10 metriä syvemmillä alueilla. Silakan pienpoikasille kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen ympäristö on mallinnettu suotuisaksi. Erittäin suotuisat alueet sijaitsevat kauempana ulkomerellä. Ahvenelle ja kuoreelle suotuisia tai erittäin suotuisia poikastuotantoalueita on vain talvisäilytysalueen lähialueilla, joskaan ei aivan välittömässä läheisyydessä. Talvisäilytysalueen toiminnalla ei arvioida olevan vaikutusta kalojen lisääntymiseen tai poikasten eloonjääntiin, sillä alueen kuormittava vaikutus on mallinnuksin todettu vähäisiksi. Suunnitellun kalankasvatusaseman mukainen toiminta sijoittuu ulkomerelle, virtausolosuhteiltaan kalankasvatustoiminnalle saaristoa paremmin soveltuvalle alueelle. Virtaus- ja kuormitusmallinnuksen tulosten perusteella rehevöittävä kuormitus laimentuu nopeasti laitoksen lähialueella. Tämän perusteella toiminnan aiheuttaman kuormituksen kalakantoihin kohdistuvien vaikutusten arvioidaan olevan vähäisiä molemmilla hankevaihtoehdoilla. Talvisäilytysalueen vaikutukset on mallinnuksin todettu vähäisiksi, eikä kalakantoihin kohdistuvia haittavaikutuksia arvioida olevan. Kalastushaitat eivät arvion mukaan toiminnan myötä poikkea nykytilanteesta kummallakaan hankevaihtoehdolla. Kalojen poikastuotannolle tai kutualueille kalankasvatusaseman ja talvisäilytysalueen toiminnalla ei ole vaikutuksia kummallakaan hankevaihtoehdolla. Kasvatusalueen tai talvisäilytysalueen toiminnasta ei arvioida koituvan tautiriskiä tai geneettistä riskiä alueen luonnonkalakannoille. Ekologinen tila Kasvatusalue Tarkasteltaessa hankkeen mukaista kalankasvatustoimintaa, ravinnepitoisuuksien kohoaminen 2 km etäisyydellä laitoksesta ei mallinnuksen tulosten perusteella merkittävästi heikennä merialueen ekologista tilaa kummallakaan hankevaihtoehdolla (VE1 ja VE2). Selkämeren ulomman rannikkoalueen ekologisen tilan luokkarajat on esitetty seuraavassa taulukossa (Taulukko 21). Keskimääräisiä pitoisuuskohoamisia tarkasteltaessa alueen fysikaalis-kemiallinen tila säilyisi 2 km etäisyydellä edelleen vähintään hyvänä, kun sovelletaan kasvatusalueelta olevia vedenlaatuhavaintoja vuodelta 2015 (Taulukko 22). Asemalla V9

151 keskiarvo oli vuonna 2015 jo ilman kalankasvatuksen vaikutusta erinomaisen ja hyvän tilan rajalla, jolloin jopa 0,1 µg/l pitoisuusnousu riittää viemään pitoisuuden erinomaisesta tilasta hyvään. Kokonaistilanteen kannalta tällä ei arvioida olevan merkitystä. Toisaalta maksimaaliset pitoisuuskohoamiset voivat hetkellisesti ja paikallisesti vaikuttaa ekologista tilaa heikentävästi, kuten vuonna 2015 kasvatusalueella tehdyt vedenlaatututkimukset maksimaalisiin pitoisuuskohoamisiin suhteutettuna osoittavat (Taulukko 23). Kokonaistilanteen arvioidaan kuitenkin säilyvän molempien ravinteiden osalta hyvänä. Mallinnuksen perusteella maksimaalista pitoisuuskohoamista vastaavien tilanteiden esiintyminen on harvinaista ja kestoltaan hetkittäistä (Lauri 2016 a). Tällaisten tilanteiden syntyminen on mallinnuksen mukaan voimakkaasti riippuvainen vallitsevista sääolosuhteista, etenkin tuulen suunnasta ja voimakkuudesta. Ekologisen tilan luokittelussa painotetaan kasvukauden aikaisia keskiarvoja (Aroviita ym. 2012), joten yksittäiset raja-arvon ylittävät pitoisuushavainnot eivät välttämättä vie tilaluokkaa hyvää heikommaksi. Kasvatusalueella ja sen lähivaikutusalueella (< 1 km etäisyydellä) pitoisuuksien kohoaminen on todennäköisesti voimakkaampaa kuin mallinnuksen aikasarjapisteillä. Laitoksen välittömässä läheisyydessä ekologisen tilan arvioidaan heikentyvän ravinnetason kohoamisen myötä, mutta paikallisen pitoisuusnousun ei arvioida muodostavan riskiä alueen ekologisen tilan heikentymiselle, kun tarkastellaan koko Luvian edustan merialuetta ja erityisesti ulompia rannikkovesiä. Pitoisuudet laimenevat kasvatusalueen ulkopuolella nopeasti, eivätkä ne ulotu merkittävinä esimerkiksi noin kahden kilometrin etäisyydellä sijaitsevalle Luvian saariston Natura-alueelle. Fysikaalis-kemiallisen tilan perusteella voidaan arvioida, ettei biologisten muuttujien (kasviplankton, pohjaeläimet, vesikasvillisuus, rakkolevä merialueella, kalasto), ekologinen tila ole vaarassa heikentyä. Kokonaisvaltaisesti tarkasteltuna alueen ekologisen tilan ei mallinnuksen tuloksiin vedoten arvioida olevan vaarassa heikentyä. Taulukko 21. Pintavesien ekologisen luokittelun mukaiset luokkarajat päällysveden kokonaisfosfori- ja kokonaistyppipitoisuudelle selkämeren uloimmalla rannikkovesialueella (Aroviita ym. 2012). Luokkarajat Vertailuarvo E/Hy Hy/T T/V V/Hu kok.p µg/l kok.n µg/l (208)

152 Taulukko 22 Merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan muutos suuntaa-antavasti kesän 2015 tutkimustulosten typpi- ja fosforipitoisuuksien keskiarvojen perusteella hankevaihtoehtojen VE1 ja VE 2 aiheuttaman suurimman keskiarvopitoisuusnousun (Lauri 2016 a) mukaisesti. Tässä värit kuvastavat ekologista tilaa pitoisuuksien perusteella. Ekologisessa luokittelussa sininen väri vastaa erinomaista, vihreä hyvää, keltainen tyydyttävää, oranssi välttävää ja punainen huonoa tilaa. Vuoden 2015 keskiarvopitoisuuksiin on lisätty mallinnuksessa todetut suurimmat keskimääräiset pitoisuuskohoamiset eri hankevaihtoehdoilla. Asema Kok.N, µg/l Kok.P, µg/l Nykytila VE1 VE2 Nykytila VE1 VE2 V ,0 10,1 10,2 V ,3 14,4 14,5 V ,7 10,8 10,9 V ,0 10,1 10,2 V ,0 11,1 11,2 Taulukko 23. Merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan muutos suuntaa-antavasti kesän 2015 tutkimustulosten typpi- ja fosforipitoisuuksien keskiarvojen perusteella hankevaihtoehtojen VE1 ja VE 2 aiheuttaman maksimaalisen pitoisuusnousun (Lauri 2016 a) mukaisesti. Tässä värit kuvastavat ekologista tilaa pitoisuuksien perusteella. Ekologisessa luokittelussa sininen väri vastaa erinomaista, vihreä hyvää, keltainen tyydyttävää, oranssi välttävää ja punainen huonoa tilaa. Vuoden 2015 keskiarvopitoisuuksiin on lisätty mallinnuksessa todetut suurimmat pitoisuuskohoamiset eri hankevaihtoehdoilla. Asema Kok.N, µg/l Kok.P, µg/l Nykytila VE1 VE2 Nykytila VE1 VE2 V ,0 11,6 13,2 V ,3 15,9 17,5 V ,7 12,2 13,9 V ,0 11,6 13,2 V ,0 12,6 14,2 Talvisäilytysalue Talvisäilytystoiminta ei virtaus- ja kuormitusmallinnuksen (Lauri 2016 b) perusteella merkittävästi heikennä Luvian merialueen sisäsaariston ekologista tilaa. 500 m etäisyydellä talvisäilytysaltaista ravinnepitoisuudet voivat kohota kuukausikeskiarvona tarkastellen fosforin osalta alle 1 µg/l, liukoisen fosforin osalta alle 0,5 µg/l ja typen osalta alle 20 µg/l. Verrattaessa talvisäilytysalueella syntyvän kuormituksen fosfori- ja typpipitoisuutta kohottavaa 152 (208)

153 vaikutusta KalaValtanen Oy:n velvoitetarkkailussa koottuun aineistoon (taustapitoisuuteen) viime vuosilta (asema K1: ka µg P/l, havaintoja 7 kpl, 250 µg N/l, havaintoja 2 kpl ja asema P9B: ka µg P/l, havaintoja 7 kpl, 230 µg N/l, havaintoja 1 kpl), Luvian sisäsaariston merialueen fysikaalis-kemiallinen tila säilyisi hyvänä. Myöskään hetkittäisillä maksimaalisilla pitoisuuskohoamisilla ei ole tilaa heikentävää vaikutusta. Typpipitoisuuksia ei ole viime vuosina tarkkailun yhteydessä seurattu. Suora vaikutus veden laatuun tapahtuu talvisäilytysalueella talvikaudella. Ekologisen tilan luokittelu fysikaalis-kemiallisten tekijöiden perusteella tapahtuu kasvukauden aikaisista keskiarvoista. Koska talvisäilytysalueella ei säilytetä kalaa kesäaikaan, arvioidaan vaikutus veden ravinnetasoon talvikautta vähäisemmäksi. Fysikaalis-kemiallisen tilan ei täten arvioida merkittävästi heikentyvän edes laitoksen lähialueella. Myöskään biologisten tekijöiden ekologisen tilan ei arvioida heikentyvän kummallakaan hankevaihtoehdolla Toiminnan lopettamisen vaikutukset Kalankasvatustoiminnan lopettamisella ei arvioida olevan vesistövaikutuksia eikä vesieliöihin (pohjaeläimet, kalat ja vesikasvit) kohdistuvia vaikutuksia kummallakaan hankevaihtoehdolla Yhteisvaikutukset Yleistä Hankkeen lähi- tai kaukovaikutusalueella ei ole suunnitteilla muita vesiympäristöön vaikuttavia hankkeita. Yhteisvaikutukset liittyvät alueella jo olemassa olevaan toimintaan ja taustakuormitukseen, joihin perustuu myös suunnitellun kasvatusalueen ja talvisäilytysalueen sekä niiden lähi- ja kaukovaikutusalueiden vesiympäristön nykytila. Nykytilanteen taustalla on luonnon taustakuormitus, ihmistoiminnassa muodostuva piste- ja hajakuormitus sekä ilmalaskeuma. Yhteisvaikutusten arviointi ei siten juuri poikkea toiminnan aikaisten vaikutusten arvioinnista. Alueella olevaa toimintaa, siitä syntyvää kuormitusta sekä valuma-alueelta tulevaa kuormitusta on käsitelty kappaleessa Virtaukset ja kuormitus. Suurimpia Luvian edustalle laskevia uomia, joista on olemassa kuormitusarvioita, ovat Laupjärvenoja ja Harjajuopa. Iso-Lampoorin koillispuolelle laskee myös Lemlahdenoja (välialue 83V024, taulukko 19), jonka varrella on runsaasti viljelyksiä. Laupjärvenoja laskee Iso-Lampoorin niemestä katsottuna hieman pohjoisempaan Luvian edustalle Laitakarinlahteen, josta edelleen pohjoisemmas Tröömi -nimiseen lahteen laskee Harjajuopa. Sassilanjuopa laskee tästä edelleen huomattavasti pohjoisemmas, eikä sen kuormituksen arvioida suuntautuvan Luvian edustan eteläiselle merialueelle. Iso-Lampoorin eteläpuolelle laskee Lammaskoskenoja sekä huomattavasti suuremmat uomat Eurajoki ja Lapinjoki. Suurin ravinnekuormitus Luvian ja Eurajoen kuntien edustalle tulee Eurajoelta, jonka suistoalueelle laskee myös Lapinjoki. Eurajoesta, Lapinjoesta sekä Lammaskoskenojasta tuleva kuormitus saattaa sopivissa tuuli- ja virtausolosuhteissa näkyä myös Luvian edustan merialueella. Talvisäilytysalueen osalta yhteisvaikutusten arvioinnissa oleellisimpia ovat valuma-alueet 83V , jotka sijaitsevat lähimpänä Iso-Lampoorin niemeä. 153 (208)

154 Suunnitellun talvisäilytysalueen lähistöllä sijaitsee jo nykyisin KalaValtanen Oy:n talvisäilytyspaikka. KalaValtasen talvisäilytys tullaan siirtämään Iso-Lampoorin rantaan, eli se tulee tapahtumaan Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytyksen kanssa samassa paikassa. Kalankasvatusta ei suunnitellun talvisäilytysalueen läheisyydessä harjoiteta, vaan kalankasvatus painottuu saariston ulko-osiin, jossa on parempi veden vaihtuvuus. Pistemäistä kuormitusta muodostuu myös Olkiluodon ydinvoimalan toiminnasta, mikä kuitenkin kohdistuu Eurajoen edustan merialueelle. Olkiluodon toiminnasta muodostuva ravinnekuormitus on melko vähäistä eikä ulotu hankealueelle tai sen lähi- ja kaukovaikutusalueelle saakka. Olkiluodon ydinvoimalasta muodostuu myös lämpökuormitusta, joka kesäaikaan voi sopivien sää- ja virtausolosuhteiden sattuessa ulottua lievänä hankealueelle (kalankasvatus- ja talvisäilytysalue) saakka. Yllä mainituista pistekuormittajista muodostuva ravinnekuormitus sekä valuma-alueelta tuleva kuormitus poikkeaa luonteeltaan ja vaikutuksiltaan oleellisesti hankkeen kalankasvatuslaitoksen kuormituksesta molemmilla hankevaihtoehdoilla. Kuormitus muodostuu rannikolla tai rannikon läheisyydessä saaristossa ja kulkeutuu siitä rannikon läpi kohti pohjoista tai ulkomerta. Samalla kuormitus suodattuu saaristovyöhykkeellä ennen ulkomerta (Kiirikki ym. 2004). Tämä tarkoittaa sitä, että mantereelta ja pistemäisiltä kuormituslähteiltä lähtevä kuormitus ei ole sama asia kuin kalankasvatuslaitokselle ja sen lähi- ja kaukovaikutusalueelle tuleva kuormitus. Toisaalta hankkeen eri vaihtoehtojen mukainen kalankasvatus tulee sijoittumaan ulkomerelle, mistä kuormitus kulkeutuisi pääasiassa etelä-pohjoissuuntaisesti laimentuen samalla tehokkaasti ennen päätymistään ulkosaaristoalueille (Lauri 2016 a). Kalankasvatuslaitoksen kuormitus ei siten suodattuisi ja laimentuisi saaristossa, kuten muu alueelle kohdistuva kuormitus, vaan se laimentuisi jo ennen saaristoon päätymistään ja suurin osa kuormituksesta sekoittuisi ulkomerialueen vesimassaan päätymättä saariston puolelle lainkaan. Yhteisvaikutusten arvioinnissa näitä seikkoja ei pystytä täydellisesti huomioimaan. Tarkastelu on siten tältä osin keinotekoinen. Suunnitellun talvisäilytysalueen osalta tilanne on samantyyppinen kuin valuma-alueelta tulevan kuormituksen. Kuormitus muodostuisi lähellä rannikkoa kulkeutuen siitä ulkomerta kohti samalla suodattuen, sedimentoituen ja pidättyen saaristoalueen perustuotannossa. On myös huomioitava, että eri lähteiden kuormitus muodostuu sijainniltaan eri alueilla ja siten myös niiden vaikutukset sijoittuvat eri alueelle. Siten eri toimijoilla tai tietystä ojasta tai joesta tulevalla kuormituksella ei välttämättä ole yhteisvaikutuksia. Toisaalta merialueen rehevyyskehitystä tarkasteltaessa on nykytilassakin vaikea erotella tietyn kuormittavan tekijän osuutta saati eri tekijöiden yhteisvaikutuksia. Tämänkin vuoksi yhteisvaikutusten arviointi on keinotekoista. Oleellista on tässä tapauksessa tuoda eri hankevaihtoehtojen kuormitus suuruusluokaltaan esille vertailtuna muuhun alueelle tulevaan kuormitukseen. Vaikutukset veden laatuun ja kuormitukseen Kasvatusalue Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen vedenlaatuvaikutukset liittyvät toiminnasta muodostuvaan ravinnekuormitukseen. Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen toiminta nostaa Eura- 154 (208)

155 joen ja Luvian edustan merialueelle kohdistuvaa ravinnekuormitusta vaihtoehdolla VE1 fosforin osalta 12 % ja typen osalta 4 % (Kuva 68). Vaihtoehdon VE2 mukainen ravinnekuormitus nostaa merialueelle kohdistuvaa kuormitusta fosforin osalta 22 % ja typen osalta 7 % (Kuva 69). 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % Offshore Fish Finland Oy VE1 (kalankasvatus) Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) 83V022 Välialue Lammaskoskenojan valuma-alue 40 % 83V024 Välialue 30 % 20 % 10 % 0 % Fosfori Typpi Laupjärvenojan valuma-alue 83V026 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue Kuva 68. Kalankasvatuksessa muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus (%) suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen hankevaihtoehdolla VE % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % Offshore Fish Finland Oy VE2 (kalankasvatus) Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) 83V022 Välialue Lammaskoskenojan valuma-alue 40 % 83V024 Välialue 30 % 20 % 10 % 0 % Fosfori Typpi Laupjärvenojan valuma-alue 83V026 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue Kuva 69. Kalankasvatuksessa muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus (%) suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen hankevaihtoehdolla VE (208)

156 Suunnitellun kalankasvatuslaitoksen toiminnassa muodostuva kuormitus nostaa Selkämereen päätyvää kokonaisravinnekuormitusta fosforin ja typen osalta alle prosentin hankevaihtoehdolla VE1. Hankevaihtoehdolla VE2 kuormitus nousee fosforin osalta 1,7 % ja typen osalta 0,5 %. Selkämeren kokonaiskuormituksen osalta kalankasvatuslaitoksen toiminnasta muodostuvalla kuormituksella ei ole merkitystä kummallakaan hankevaihtoehdolla. Eurajoen ja Luvian edustan merialueen kuormitus sen sijaan kasvaa selvästi. Oleellista vaikutusten voimakkuuden kannalta yhteisvaikutustenkin osalta on se, mihin kuormitus merialueella kohdistuu. Taulukko 24. Kalankasvatuslaitoksen eri hankevaihtoehdoissa muodostuva ravinnekuormitus suhteutettuna Luvian ja Eurajoen alueen kuormitukseen. Kuormittaja Fosfori Typpi Aikajakso Lähde kg/a kg/a (keskiarvo) 34. Eurajoki VEMALA 33. Lapinjoki VEMALA Sassilanjuovan valuma-alue VEMALA 83V028 Välialue VEMALA Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue VEMALA 83V026 Välialue VEMALA Laupjärvenojan valuma-alue VEMALA 83V024 Välialue VEMALA Lammaskoskenojan valuma-alue VEMALA 83V022 Välialue VEMALA Olkiluodon ydinvoimala (OL1 ja OL2) TVO Vuosikertomus 2015 Kalankasvatus/Luvian ja Eurajoen edustan merialue Alajoki, 2015 Kalankasvatus/Luvian edustan merialue Alajoki, 2015 Selkämeren kokonaiskuormitus Räike ym Offshore Fish Finland Oy VE1 (kalankasvatus) Offshore Fish Finland Oy VE2 (kalankasvatus) Kuten yllä jo todettiin, kalankasvatuslaitoksen toiminnassa muodostuvaa ravinnekuormitusta ja sen vaikutuksia on vaikea eritellä alueelle tulevasta muusta kuormituksesta, sillä kokonaiskuormituksesta vain osa jakautuu kasvatuslaitoksen lähi- ja kaukovaikutusalueelle. Yhteisvaikutukset liittyvät vesimassan ravinnepitoisuuksien kohoamiseen ja tämän mahdollistamaan perustuotannon lisääntymiseen. Yhteisvaikutuksia lieventää molemmilla hankevaihtoehdoilla kalankasvatusalueella vallitsevat hyvät virtausolosuhteet ja kuormituksen nopea laimentuminen. Fosforipitoisuuksien osalta voimakkaimmat vaikutukset (pitoisuuden kohoaminen >1 µg/l) tulevat mallinnuksen perusteella näkymään 0,02-0,17 km 2 kokoisella alueella molemmilla hankevaihtoehdoilla. Suurimmat kokonaistyppipitoisuuden kohoamiset (VE1 ja VE2: >10 µg/l) tulevat näkymään laitoksen ympärillä hankevaihtoehdolla VE1 0,08 0,13 km 2 kokoisella alueella ja hankevaihtoehdolla VE2 0,35 0,56 km 2 kokoisella alueella. Etäämmällä vaikutukset ovat niin vähäisiä, ettei varsinaisia yhteisvaiku- 156 (208)

157 tuksia arvioida syntyvän. Mallinnuksessa arvioidulla voimakkaimman vaikutusalueen sisälläkin yhteisvaikutuksia on vaikea eritellä ja ne ovat kuvailtavissa lähinnä nykytilan muutoksena ravinnepitoisuuksien kohoamisen kautta. Merkittäviä veden laatuun kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän kummassakaan hankevaihtoehdossa. Kalankasvatustoiminnan aloittamisella ja toiminnan lopettamisella ei arvioida olevan veden laatuun kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia. Talvisäilytysalue Offshore Fish Finland Oy:n ja KalaValtanen Oy:n talvisäilytysalueen on suunniteltu sijaitsevan samassa paikassa. Toiminnasta muodostuu siten yhteisvaikutuksia. Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytyksen myötä talvisäilytystoiminnasta koituva ravinnekuormitus tulee kasvamaan nykyisestä tasosta noin 3-4 -kertaiseksi. Peruste kalankasvatuslaitosten yhteiseen talvisäilytykseen Iso-Lampoorin rannassa liittyy toistuvien ja merkittävien hyljevahinkojen välttämiseen, minkä vuoksi talvisäilytystä ulompana sisäsaaristossa ei pidetä järkevänä. Mallinnuksessa tarkasteltiin KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksessä muodostuvan kuormituksen vaikutuksia ravinnepitoisuuksiin yksinään sekä erikseen KalaValtanen Oy:n ja Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytyksen yhteenlasketun kuormituksen ravinnepitoisuusvaikutuksia (Lauri 2016 b). Kalanviljely-yritysten yhteenlasketun kuormituksen ravinnepitoisuuksia kohottava vaikutus oli sekä typen että fosforin osalta keskimäärin noin 29 % suurempi kuin KalaValtanen Oy.n kuormituksen yksinään. Pitoisuutena tämä kuitenkin tarkoittaa typpipitoisuuden kohoamista keskimäärin vain 7 µg/l ja fosforipitoisuuden vain 0,3 µg/l (ks. kappale 6.1.4). Nykyhetken ravinnetasoon (v µg/l kokonaistyppeä, havaintoja 2 kpl, 15 µg/l kokonaisfosforia, havaintoja 7 kpl) suhteutettuna vaikutus on vähäinen. Ainoastaan prosenttilukuja tarkasteltaessa vaikutus on suuri, mutta ero johtuu siitä, että Kala- Valtanen Oy:n talvisäilytyksessä muodostuvat vaikutukset ovat mallinnuksen tulosten mukaan käytännössä olemattomia, mikä on todettavissa myös Iso-Lampoorin edustan veden laadusta. Talvisäilytysalueella ei tulla harjoittamaan kasvatustoimintaa. Kalaa tullaan säilyttämään talvisäilytysalueella ainoastaan kalankasvatuskauden ulkopuolella. Myöskään KalaValtanen Oy ei harjoita kalankasvatusta talvisäilytysalueella. Lähimmät kalankasvatuslaitokset sijaitsevat yli 2 km päässä talvisäilytysalueesta. Velvoitetarkkailutulosten perusteella kalankasvatuslaitosten vedenlaatuvaikutukset eivät ulotu talvisäilytysalueelle saakka. Talvisäilytysalueen yhteenlaskettu kuormitus (Offshore Fish Finland Oy ja KalaValtanen Oy) suhteessa KalaValtanen Oy:n kalankasvatuslaitosten kokonaiskuormitukseen vuosien tiedoilla on noin %. Vuoden 2014 kuormitustiedoilla laskettuna KalaValtanen Oy:n kalankasvatuksessa ja myyntisäilytyksessä sekä ja Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus yhteen laskettuna (748 kg P/a, 6235 kg N/a) nostaa kalankasvatuksessa ja talvisäilytyksessä syntyvää vuotuista yhteiskuormitusta fosforin osalta 11 % ja typen osalta 13 % verrattuna tilanteeseen, jossa Offshoren kuormitusta ei ole. Fosforikuormitus oli tällä tasolla viimeksi vuonna 2011 ja typpikuormitus vuonna (208)

158 Kalankasvatuksen ja talvisäilytyksen kuormituksen vertailu on kuitenkin keinotekoista, sillä kuormitus muodostuu eri vuodenaikaan, eikä niillä ole velvoitetarkkailussa todettu olevan yhteisvaikutuksia. Verrattaessa hankkeen mukaisen talvisäilytyksen ja KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksen ravinnekuormituksen veden laatuun kohdistuvia yhteisvaikutuksia, arvioidaan niiden jäävän aiempaa kalankasvatustoimintaa selvästi vähäisemmiksi, perustuen talvisäilytysalueen vähäisempään kuormitukseen ja siihen, että kuormitus mahtuu edelleen 2010-luvun vaihteluväliin, jolloin veden laadun on todettu olevan 2000-luvun alkua parempi. Taulukko 25. KalaValtanen Oy:n kalankasvatuslaitosten (Santakari ja Iso-Haavanen) ja talvisäilytyksen muodostama vuotuinen vesistökuormitus yhteensä vuosina sekä hankkeen mukaisessa talvisäilytyksessä muodostuva kuormitus. Vuosi Kokonaiskuormitus/vuosi kg N kg P ,0 465, ,5 520, ,6 366, ,3 646, ,7 581, ,3 568,4 Offshore, talvisäilytys On myös huomioitava, että talvisäilytyksessä muodostuva ravinnekuormitus kohdistuu alueelle vain kalankasvatuskauden ulkopuolella, eli ravinnekuormituksen suorat vedenlaatuvaikutukset kohdistuvat lähinnä talviaikaiseen ravinnetasoon. Kesäaikaan vaikutuksia voi koitua epäsuorasti ravinteiden vapautuessa pohjalta sinne talviaikana sedimentoituneen aineksen resuspension kautta. Kuten KalaValtanen Oy:n velvoitetarkkailutuloksista on nähty (mm. Alajoki 2015), vaikutuksia voi kuitenkin olla hankala eritellä muusta Luvian edustan merialueelle tulevasta ravinnekuormituksesta. Offshore Fish Finland Oy:n ja KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksessä muodostuvan ravinnekuormituksen osuus Luvian ja Eurajoen edustalle nykyhetkellä tulevasta kokonaiskuormituksesta on yhteensä vain alle 1 %. Lähimmäs Iso-Lampooria kohdistuvasta valuma-alueelta tulevasta nykyhetken kuormituksesta KalaValtanen Oy:n ja Offshoren talvisäilytyksen ravinnekuormitus muodostaa yhteensä edelleen vain 3 % fosforin osalta ja 1 % typen osalta (Kuva 70). Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytyksen myötä Luvian edustalle, lähimmäs Iso-Lampooria kohdistuva kokonaiskuormitus (sisältäen myös alueen kalankasvatuksen) kasvaa nykytasosta fosforin osalta 1,7 % ja typen osalta 0,8 %. Offshore Fish Finland Oy:n talvisäilytysalueella muodostuvasta kuormituksesta ei arvioida syntyvän merkittäviä veden laatuun kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia, sillä kuormitus on muuhun alueelle tulevaan kuormitukseen nähden vähäistä (Taulukko 26, Kuva 70). 158 (208)

159 Taulukko 26. Kalankasvatuslaitoksen talvisäilytysalueella eri hankevaihtoehdoissa muodostuva ravinnekuormitus suhteutettuna Luvian ja Eurajoen alueen kuormitukseen. 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % Fosfori Typpi Offshore Fish Finland Oy, talvisäilytys (VE1 & VE2) KalaValtanen Oy, talvisäilytys 83V024 Välialue Laupjärvenojan valuma-alue 83V026 Välialue Harjajuovan - Pinkjärven valuma-alue Kuva 70. Talvisäilytyksessä muodostuva kokonaisfosfori- ja kokonaistyppikuormitus suhteessa Luvian edustalle kohdistuvaan muuhun kuormitukseen. Talvisäilytystoiminnan aloittamisella ja toiminnan lopettamisella ei arvioida olevan veden laatuun kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia 159 (208)

160 Vaikutukset sedimenttiin ja pohjaeläimistöön Kasvatusalue Kasvatusalueen vaikutukset pohjasedimenttiin liittyvät sedimentaation kautta pohjalle kertyvän orgaanisen aineksen määrän kasvuun. Sedimentaatio kasvaa suoraan kalankasvatuslaitoksen toiminnan kautta (ruokinta, kalojen ulosteet) sekä välillisesti perustuotannon lisääntymisen kautta, mikä voi lisätä rehevyyttä. Rehevyyden kasvun lisääntymisen vaikutusmekanismit pohjaeläimistöön kuvataan kappaleessa Yhteisvaikutuksia on yleisesti vaikea eritellä ja ne ovat kuvailtavissa lähinnä nykytilan muutoksena sedimentaation kohoamisen kautta. Mallinnuksen tulosten perusteella (Lauri 2016 a) laitoksen toiminnan vaikutuksen sedimenttiin arvioidaan jäävän vähäiseksi ja rajoittuvan laitoksen välittömälle lähialueelle, joten merkittäviä sedimenttiin kohdistuvia yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän kummassakaan hankevaihtoehdossa. Kalankasvatustoiminnan aloittamisella ja toiminnan lopettamisella ei arvioida olevan haitallisia yhteisvaikutuksia pohjasedimenttiin tai pohjaeläimistöön muun alueelle tulevan vesistökuormituksen kanssa. Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueen vaikutukset pohjasedimenttiin liittyvät sedimentaation kautta pohjalle kertyvän orgaanisen aineksen määrän kasvuun. Pohjalle kertyvää orgaanista ainesta syntyy talvisäilytyksessä kuitenkin vähän suhteessa kalankasvatustoimintaan. Yhteisvaikutuksia muodostuu KalaValtanen Oy:n talvisäilytyksen kanssa toiminnan sijaitessa samalla alueella. Yhteisvaikutukset painottuvat talvikauteen, sillä kalaa ei säilytetä alueella kalankasvatuskauden aikana. Talvisäilytyksessä syntyvän pohjalle kertyvän orgaanisen aineksen määrän arvioidaan kasvavan nykyisestä tilanteesta samassa suhteessa kuin ravinnekuormituksen, eli noin 3-4-kertaiseksi. Pohjalle kertyvä aines voi yleisesti tarkastellen vaikuttaa pohja-alueiden happiolosuhteisiin ja toisaalta resuspensio voi vapauttaa pohjalle talviaikaan kertyneestä aineksesta ravinteita kesäaikana. Luvian edustalle laskevien valumavesien tuomaan orgaaniseen ainekseen nähden talvisäilytyksessä muodostuvan pohjakertymän suuruuden arvioidaan olevan niin häviävän pieni, ettei merkittäviä yhteisvaikutuksia arvioida syntyvän. Talvisäilytystoiminnan aloittamisella ja toiminnan lopettamisella ei arvioida olevan haitallisia yhteisvaikutuksia pohjasedimenttiin tai pohjaeläimistöön muun alueelle tulevan vesistökuormituksen kanssa. Vaikutukset perustuottajiin (kasviplankton, rihmalevät, vesikasvillisuus) Kasvatusalue Kalankasvatustoiminnan vaikutukset perustuottajiin liittyvät ravinnekuormituksesta aiheutuvaan ravinnetason kohoamiseen, mikä mahdollistaa perustuotannon lisääntymisen. Poh- 160 (208)

161 jalle kertyvä orgaaninen aines voi vaikuttaa vesikasvillisuuteen. Perustuotannon lisääntyminen voi näkyä kasviplanktonin, rihmalevien ja vesikasvillisuuden määrän kasvuna sekä lajistomuutoksina. Käytännössä hankkeen mukaisen kalankasvatustoiminnan myötä avomeren kasviplanktonin määrä voi lisääntyä laitoksen lähialueella molemmissa hankevaihtoehdoissa. Kasviplanktonin määrän lisääntymisen arvioidaan olevan voimakkainta kasvatuslaitoksen lähivaikutusalueella (<1 km etäisyydellä) molemmilla hankevaihtoehdoilla, mutta kauempana vaikutukset lieventyvät kuormituksen laimentuessa tehokkaasti ja ravinnepitoisuuksien kasvun vähentyessä. Laitoksen lähivaikutusalueen ulkopuolella ei arvioida syntyvän merkittäviä haitallisia, kasviplanktonin määrään tai lajistoon vaikuttavia yhteisvaikutuksia. Ranta-alueilla yksivuotiset rihmalevät voivat runsastua ja taannuttaa rakko- ja punaleväesiintymiä. Hankkeen ravinnepitoisuuksia kohottava vaikutusalue ulottuu mallinnuksen perusteella lähimmille todetuille rakkolevästön kasvupaikoille sekä Natura-alueen reunaan, mutta ravinnepitoisuuksien nousu on molemmilla hankevaihtoehdoilla lievää. Kalankasvatuslaitoksen läheisyydessä ei esiinny rakko- ja punaleville sopivia pohjia. Tämän perusteella hankkeella ei arvioida olevan yksittäin, eikä yhdessä alueelle jo tulevan ravinne- ja orgaanisen aineksen kuormituksen kanssa vesikasvillisuuteen merkittävästi vaikuttavia haitallisia yhteisvaikutuksia. Olkiluodon kolmannen laitosyksikön aiheuttaman lämpökuorman vaikutus saattaa joissain olosuhteissa ulottua kasvatusalueelle (Teollisuuden Voima Oy 2008). Teoriassa kohonnut lämpötila yhdistettynä perustuotannolle tärkeimpien ravinteiden, typen ja fosforin kohonneisiin pitoisuuksiin mahdollistaa perustuotannon voimistumisen, mikä ulkomerellä voisi näkyä lähinnä levämäärän lisääntymisenä. Käytännössä lämpökuorman vaikutus on suunnitellulla kasvatusalueella ja sen lähivaikutusalueella jo niin vähäinen, että kuvatun kaltaisia haitallisia yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän. Kaukovaikutusalueella pitoisuuskohoaminen on puolestaan niin vähäistä, ettei haitallisia yhteisvaikutuksia edelleenkään arvioida syntyvän. Kalankasvatustoiminnan aloittamisella ja toiminnan lopettamisella ei arvioida olevan haitallisia yhteisvaikutuksia perustuottajiin muun alueelle tulevan vesistökuormituksen kanssa. Talvisäilytysalue Talvisäilytysalueella ei harjoiteta kasvatustoimintaa. Kalaa säilytetään talvisäilytysalueella ainoastaan kasvatuskauden ja perustuottajien kasvukauden ulkopuolella. Samalla alueella sijaitsevan KalaValtanen Oy:n talvisäilytystoiminta on vastaavanlaista. Näin ollen merkittäviä suoria yhteisvaikutuksia perustuottajiin ei arvioida syntyvän KalaValtanen Oy:n talvisäilytystoiminnan tai muun alueelle kohdistuvan ravinnekuormituksen kanssa. Epäsuoria vaikutuksia voi muodostua perustuottajien kasvukaudella ravinteiden vapautuessa talviaikana pohjalle sedimentoituneen aineksen resuspensiossa. Vaikutuksia on kuitenkin erittäin vaikea eritellä muusta alueelle tulevasta, pohjalle sedimentoituvasta kuormituksesta. Sedimentistä resuspension kautta vapautuvien ravinteiden määrän arvioidaan 161 (208)

162 162 (208) olevan häviävän pieni verrattuna muuhun alueelle tulevaan ravinnekuormitukseen, joten merkittäviä yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän. Talvisäilytystoiminnan aloittamisella ja toiminnan lopettamisella ei arvioida olevan haitallisia yhteisvaikutuksia perustuottajiin. Vaikutukset kalastoon Kuten edellä on jo kuvattu, yhteisvaikutukset voivat liittyä vesimassan ravinnepitoisuuksien kohoamiseen ja tämän mahdollistamaan perustuotannon lisääntymiseen. Kasvavan perustuotannon vaikutusmekanismit kaloihin kuvataan kappaleessa Kalankasvatusaseman yhteisvaikutuksia muiden kuormittajien kanssa lieventää molemmilla hankevaihtoehdoilla ulkomerellä vallitsevat hyvät virtausolosuhteet ja kuormituksen nopea laimentuminen. Talvisäilytysaseman toiminnalla ei ole suoria perustuotantoa lisääviä vaikutuksia ja epäsuorat vaikutukset jäävät pieniksi, joten kalastoon kohdistuvia yhteisvaikutuksia ei arvioida toiminnasta koituvan kummallakaan hankevaihtoehdolla niin kasvatusalueella kuin talvisäilytysalueellakaan. Vaikutukset merialueen ekologiseen tilaan Merkittäviä ekologiseen tilaan kohdistuvia haitallisia yhteisvaikutuksia ei arvioida syntyvän kummassakaan hankevaihtoehdossa kasvatusalueella eikä talvisäilytysalueella Haitallisten vaikutusten vähentäminen Vaikutukset pintavesiin Hankkeen vesistövaikutuksia voidaan vähentää optimoimalla käytettävän rehun laatuominaisuudet (mm. mahdollisimman käyttökelpoinen proteiini) ja rehusta aiheutuva vesistökuormitus. Markkinoilla on rehua, jonka yhtenä osana on Itämeren silakasta ja kilohailista valmistettu kalajauho. Rehussa käytetyt silakat sitovat itseensä ravinteita ja esim. ympäristömyrkky dioksiinia. Dioksiini poistetaan kalajauhotehtaalla ja toimitetaan vaarallisena jätteenä jatkokäsittelyyn. Itämeren kalasta tehty kalajauho käytettynä Itämeren kalankasvatuksessa mahdollistaa Itämeren sisäisen ravinnekierron, jolloin vesiviljelyn kautta ei tulisi uusia ravinteita mereen (MMM, 2015). Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeen mukaan rehuissa pitäisi suosia tuotantoalueiden omien ravinteiden kierrättämistä, pienentää rehun hiilijalanjälkeä sekä vähentää riippuvuutta valtamerien kalakannoista. Jos rehuissa nykyään käytettävä valtamerikalasta tehty jauho korvataan Itämeren kaloista tehdyllä jauholla, laskee Itämereen sen ulkopuolelta tuleva fosforivirta kolmannekseen ja typpivirta puoleen nykyisestä. Kalanrehujen valmistukseen voidaan ohjata myös vajaasti hyödynnettyjen särkikalojen saaliita ja kasvatettua simpukkaa, vaikkakin niiden potentiaalinen määrä on kertaluokkaa pienempi kuin jo nyt rehuksi pyydettävällä silakalla ja kilohaililla. (Ympäristöministeriö, 2013) Rehun käyttöä voidaan tehokkaasti optimoida kameravalvonnalla, jolloin ruokinta perustuu automaatilla etähavainnointiin ja ruokahaluun. Tällöin kaloille voidaan tarjota aina juuri oikea määrä rehua niiden kokoon, kasvuun ja syöntiin perustuen. Avomeriolosuhteissa ruokinta veneestä ei välttämättä myöskään ole aina mahdollista esimerkiksi myrskyjen aikana.

163 Tällöin ruokinta on teoriassa mahdollista tehdä etäisesti, silloin kun se on rehutehokkuuden ja kasvun kannalta järkevää. Etäohjatulla ja valvotulla ruokinnanohjauksella ruokinta voidaan kuitenkin lopettaa, mikäli olosuhteet ovat liian vaativat ja rehua kuluisi hukkaan tai se ei ole kalojen terveyden kannalta järkevää. Kameroilla voidaan tutkia myös kasvatuskassien leväisyyttä ja todeta niiden eheys. (Luke, 2015.) Ruokahalua voidaan tarkkailla myös automatiikan avulla. Syömättä jäävää rehua tarkkailevat ultraäänianturit katkaisevat ruokinnan, jos rehu jää syömättä. Kalojen ruokinta tulee useimmiten lopettaa jo ennen täyttä kylläisyyttä, jolloin syömättä jäävää rehua tarkkaileva automatiikka on varotoimi. Tällaisia järjestelmiä voidaan hankkia erityisesti merialueelle suuriin kasvatusyksiköihin. (Ympäristöministeriö, 2013.) Verkkoallaskasvatuksessa lietteenpoistojärjestelmät eivät ole kokeiluissa osoittautuneet käyttökelpoiseksi tekniikaksi. Ne ovat alttiita virtauksille ja vaativat toimiakseen hyvin suojaisen saariston olosuhteita, jotka muutoin ovat usein kalanviljelylle epäedullisia. (Ympäristöministeriö, 2013.) Vaikutukset kalakantoihin Kalatautiriskien välttämiseksi kaloja tarkkaillaan päivittäin. Kaloja tarkkaillaan vedenalaisten kameroiden avulla, joten kalat eivät huomaa tarkkailua. Silmämääräisesti tarkastetaan myös tuloveden määrä sekä altaan likaisuus ja leväkasvusto. Normaalisti kalat ovat levittäytyneet suhteellisen tasaisesti kasvatusaltaassa. Kalojen kerääntyminen kesällä esimerkiksi tulovesityksen eteen osoittaa veden alentunutta happipitoisuutta. Jos kalat ovat rauhattomia, ryntäilevät, vaalea alapuoli vilkahtelee, kieppuvat, hankaavat itseään, haukkovat ilmaa ym., tutkitaan niitä lähemmin. Esim. Ichthyobodo (Costia) -tartunnan ensimmäisiä oireita on myös se, että kalat nousevat pinnan tuntumaan, jolloin selkä on pinnan yläpuolella. Esim. kirjolohet tulevat normaalisti kerjäämään ruokaa ihmisen lähestyessä allasta. Ruokahalu on tärkein terveydentilan ilmentäjä, ja se arvioidaan huolella. Kala, jolla on huono ruokahalu, saattaa esimerkiksi ottaa rehupelletin suuhunsa, mutta sylkäisee sen pois hetken kuluttua. Tämä voi tosin johtua myös väärästä raekoosta. Ruokinnan hetkellä voi etsiä myös sairauden merkkejä: kalat haukkovat ilmaa, ovat tummia tai väritys on muuten poikkeava, ovat menettäneet kiiltoaan, havaittavissa on mulkosilmäisyyttä tai kuluneet evät. Polaroidut lasit auttavat havaintojen teossa. (RKTL, 2012.) Jos viitteitä sairaudesta löydetään, tutkitaan kaloja tarkemmin. Tarkastelun kohteeksi valitaan eläviä, oireilevia kaloja tai juuri kuolleita kaloja. Huomionarvoisia asioita ovat: kalojen elinvoimaisuus kalojen limaisuus kalojen väritys evien kuluminen ihottumat, valkeat täplät, haavaumat, paiseet, peräaukon ympäristön tulehdukset isot loiset 163 (208)

164 silmien pullistuminen ja kirkkaus kidusten kuoliot, verenpurkaumat, harmaa massa Iholoistartunnat aiheuttavat seuraavia oireita: ruokahalu heikkenee kalat ovat rauhattomia; ryntäilevät, kalan vaaleampi alapuoli vilkahtelee, hankaavat itseään kalat kelluvat pinnalla tai poistoputken suulla tai esimerkiksi maa-altaan rantavyöhykkeellä kalat tummuvat ja menettävät kiiltoaan lisääntynyt kidusten ja/tai ihon limaisuus kuluneet evät Virus- ja bakteeritaudit aiheuttavat seuraavia oireita: ruokahalu heikkenee kalat tummuvat kalat ovat apaattisia, uivat veltosti ja kerääntyvät lammikon reunamille tai poistoputken suulle verenvuodot iholla, kiduksilla ja sisäelimissä nestettä ruumiinontelossa, jolloin vatsapuoli turpoaa munuaisten vajaatoiminta, jolloin silmät pullistuvat ja ruumiinonteloon kertyy nestettä pienet kalat saattavat kuolla nopeasti esimerkiksi verenmyrkytykseen ilman näkyviä oireita Kalan ravinnon väärä koostumus ja määrä sekä kalan ympäristön eli veden huono laatu voivat aiheuttaa samanlaisia oireita kuin tarttuvat kalataudit: ruokahalu heikkenee (esim. sopimaton tai pilaantunut rehu, veden lämpötilavaihtelut, alhainen happipitoisuus, sopimaton ph) epänormaali uintitapa (esim. sopimaton ph, alhainen happipitoisuus) kalojen vaaleneminen (esim. alhainen happipitoisuus, myrkytykset) lisääntynyt limaneritys (esim. sopimaton ph, myrkytykset) verenvuodot (esim. alhainen ph, myrkytykset, vitamiinin (B1) puutos) 164 (208)

165 Kalatautien leviämisen ehkäisyssä on oleellista, että omavalvonta toimii: Laitoksessa on siistiä ja hyvä järjestys. Kasvatusaltaat ja muut tilat ovat puhtaita. Toiminta on jaettu erillisiin yksiköihin, esim. ikäluokat erillään, altailla omat päivittäiset välineet, eri halleissa omat välineet ja kalusto. Sisäinen kala- ja mätiliikenne on huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Ulkoinen kala- ja mätiliikenne on huolellisesti suunniteltu ja toteutettu. Kaikesta toiminnasta, veden laadusta, kuolleisuudesta, hoidoista ym. pidetään tarkkaa kirjanpitoa. (RKTL, 2012.) Kasvatuslaitoksilta karanneet kalayksilöt voivat muodostaa geneettisen riskin merialueen luonnollisille kalakannoille, mikäli karanneiden kalojen perimä poikkeaa merkittävästi luonnossa esiintyvien kantojen perimästä. Karanneiden kalojen risteytyessä alkuperäisen kalakannan geeniperimä muuttuu. Suunnitellulla kalankasvatuslaitoksella alkuperäisten kalakantojen geeniperimän muuttumisen riskiä ei ole, sillä merialueella ei esiinny luonnossa lisääntyviä kirjolohikantoja ja laitoksella kasvatettava siika on Kokemäenjoen vaellussiikaa, jota esiintyy Luvian merialueella muutoinkin. 6.2 Vaikutukset pohjavesiin sekä maa- ja kallioperään Nykytila Huoltotukikohtaa lähin luokiteltu pohjavesialue (Hanninkylä) sijaitsee noin 4,5 km päässä Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Pohjavesiriskejä on arvioitu asiantuntija-arviona. Maaperä- ja kallioperävaikutusten arviointi on tehty olemassa olevan tiedon pohjalta Rakentamisen aikaiset vaikutukset Kasvatusalueella kasvatusaltaat ankkuroidaan merenpohjaan. Rakentamisesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä vaikutuksia pohjavedelle tai maa- ja kallioperälle. Huoltotukikohtaan ei tehdä tämän hankkeen seurauksena merkittäviä investointeja, joilla olisi vaikutuksia maaperään tai pohjaveteen Toiminnan aikaiset vaikutukset Ulkomerialueen kasvatustoiminnalla ei ole pohjavesivaikutuksia. Kyseeseen tulee lähinnä huoltotukikohdassa tapahtuva häiriö- tai onnettomuustilanne, johon ei ole pystytty ennalta 165 (208)

166 varautumaan. Rakentamisen aikana alueella suoritetaan kuljetuksia ajoneuvoilla ja tehdään töitä työkoneilla, jotka sisältävät dieselöljyä ja voiteluöljyjä. Ulkomerialueen kalankasvatustoiminnasta ei arvioida aiheutuvan vaikutuksia maa- ja kallioperään. Myöskään talvisäilytysalueen toiminnoilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia maa- ja kallioperään Toiminnan lopettamisen vaikutukset Ei merkittäviä vaikutuksia Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Nykyistä, KalaValtanen Oy:n käyttämää huoltotukikohtaa tullaan käyttämään myös Offshore Fish Finland Oy:n toiminnoissa. Tämän takia hankkeen puitteissa ei tarvitse tehdä merkittäviä investointeja infrastruktuuriin. Nykyisten toimintojen tehokkaammalla käytöllä saadaan pienennettyä vaikutuksia maa- ja kallioperään verrattuna tilanteeseen, jossa toimintoja ei olisi valmiina. KalaValtanen Oy on saanut luvan ruoppaukseen sekä uuden laiturin rakentamiseen. Tämä investointi ei suoraan liity Offshore Fish Finland Oy:n toimintoihin, mutta Offshore Fish Finland Oy tulee käyttämään kyseistä laituria Haitallisten vaikutusten vähentäminen Ei tarvetta vähentää. 6.3 Linnustovaikutukset Nykytila Selkämeren kansallispuistossa on toteutettu kattava linnustoselvitys vuonna 2012 Porin lintutieteellisen yhdistyksen toimesta (Selkämeren ammattikalastajat ry ja Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry, 2013). Luvian eteläisellä merialueella runsaimmat lintulajit ovat selvityksen mukaan haahka (585 paria) ja lapintiira (494 paria). Iso-Pietarin saarella pesii runsaasti sekä ranta- että merilintuja (404 paria) ja se on mm. haahkalle ja lapintiiralle alueen tärkein pesimäluoto. Koko alueen yhteisparimäärä oli laskennoissa Huomionarvoisia olivat myös 50 pilkkasiipi-, kolme merikihu- ja neljä riskiläparia. Pesimälinnuston tiheys on korkeimmillaan Santakarin lounaispuolen puuttomalla 65 aarin laajuisella karilla. Sillä pesii mm. 140 paria lapintiiroja ja 40 paria naurulokkeja sekä kolme pikkulokkiparia. Sen lähellä on kalankasvatusaltaita ja linnut ovat selvästi asettuneet niiden läheisyyteen pesimään. Muita vastaavia ravintokeskittymiä ei alueella näyttäisi olevan. Iso-Pietari-Loukeentolppa- Vähä-Pietari välisellä alueella sijaitsee linnustollisesti tärkeitä luotoja, jotka ovat yksityisessä suojelussa. Kasvatusalue sijaitsee kansainvälisesti arvokkaalla lintualueella (IBA), jonka rajaus on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 71). 166 (208)

167 Kuva 71. IBA-lintualue. Seuraavassa taulukossa (Taulukko 27) on esitetty vuoden 2012 laskennan mukainen parimäärä Luvian eteläisen ulkosaariston IBA-alueen osalta. 167 (208)

168 Taulukko 27. Luvian IBA-alueen eteläisen ulkosaariston pesimälinnusto vuonna (208)

169 Seuraavassa kuvassa (Kuva 72) on esitetty em. laskenta-alue, jolla suunniteltu kalankasvatusalue myös sijaitsee. Kuva 72. Vuoden 2012 lintujen laskenta-alue ja linja. Vuosina tehdyssä tutkimuksessa Selkämeren ulkosaaristoalueiden merkitystä vesilintujen kesäaikaisena kerääntymä- ja sulkimisalueena kartoitettiin lentokoneesta tehtyjen vesilintulaskentojen avulla. Tutkimuslinjat on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 73). Kaikkiaan tehtiin yhdeksän laskentaa touko-elokuussa. Laskennat toteutettiin linjalaskentamenetelmää käyttäen. Laskenta-alue käsitti 120 km levyisen rannikkoalueen Rauman edustalta Kristiinankaupungin eteläosiin. Vesilinnuista runsaslukuisimpina tutkimusalueella havaittiin haahkoja, telkkiä sekä kyhmyjoutsenia, joille Selkämeren ulkosaaristoalueet muodostavat kerätyn aineiston perusteella merkittävän parveutumis- ja sulkimisalueen. (Ijäs ym., 2013.) 169 (208)

170 Kuva 73. Lentokonelaskentojen laskentalinjat (Ijäs ym., 2013). Talvisäilytysalue ei kuulunut tutkimusalueeseen. Kasvatusalue sijoittui laskentalinjalle 34. Tehdyistä kyhmyjoutsenhavainnoista yli 80 % sijoittui tutkimusalueen matalampiin osiin alle 10 metrin syvyisille merialueille. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin kyhmyjoutsenia olevan 0,01 0,41 yksilöä/linja-km. Haahkojen esiintyminen painottui Porin, Luvian ja Eurajoen saaristoalueille. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin haahkoja olevan 2, (208)

171 5,00 yksilöä/linja-km. Mustalintuhavainnot painottuivat ulkomeren puolelle yli 20 metriä syville merialueille. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin mustalintuja olevan 0,85 2,37 yksilöä/linja-km. Kasvatusalueen laskentalinjalla ei todettu pilkkasiipiä. Telkkien esiintyminen keskittyy tutkimusalueella ensisijaisesti Selkämeren suurien saaristoalueiden läheisyyteen joko saaristoalueiden sisäpuolelle tai niitä reunustaville merialueille. Kasvatusalueen laskentalinjalla ei todettu telkkiä. Koskelohavainnot jakaantuivat tutkimusalueella melko tasaisisesti. Kasvatusalueen laskentalinjalla ei todettu koskeloita. Kuikkalintuhavainnot keskittyivät alueen pohjoisosiin Merikarvian ja Siipyyn merialueille. Kasvatusalueen laskentalinjalla ei todettu kuikkia. Runsaimmin merimetsoja havaittiin Luvian saaristoalueen pohjoisosissa ja Merikarvian eteläosissa. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin merimetsoja olevan 0,01 1,50 yksilöä/linja-km. Harmaalokkeja havaittiin tasaisesti koko tutkimusalueella suurimpien havaintomäärien painottuessa Selkämeren suurten saaristoalueiden läheisyyteen. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin harmaalokkeja olevan 0,01 0,31 yksilöä/linja-km. Selkälokkihavainnot painottuivat tutkimusalueen pohjoisosiin. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin selkälokkeja olevan 0,03 0,05 yksilöä/linja-km. Kala/lapintiirahavainnot painottuivat vastaavalla tavalla kuin harmaa- ja selkälokkihavainnot. Kasvatusalueen laskentalinjalla laskettiin kala/lapintiiroja olevan 0,44 0,86 yksilöä/linja-km. (Ijäs ym., 2013.) Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät On arvioitu huoltotoiminnan vaikutuksia lintujen pesintään. Huoltoliikenne tapahtuu virallisia veneväyliä pitkin. Hankkeen linnustovaikutuksia on arvioitu perustuen käytettävissä olevaan tutkimustietoon Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakennustoimenpiteistä voi aiheutua melua, joka voisi häiritä lintujen pesintää. Rakennustyöt kestävät kuitenkin vain noin 4 viikkoa ja niitä ei ole pakko suorittaa pesintäaikaan, joten vaikutuksen ei arvioida olevan merkittävä Toiminnan aikaiset vaikutukset Kalankasvatuksen mahdolliset vaikutukset linnustoon voivat kohdistua pitkällä aikavälillä rehevöitymisen kautta ja ne ovat täten epäsuoria (Rönkä 2008). Rehevöityminen voi aikaansaada kasvillisuusmuutoksia esimerkiksi rantavalleilla tai fladoilla (rannikon laguunit), jolloin elinympäristö ja ravinto-olosuhteet saattavat muuttua heijastuen merilintujen pesimäalueiden valintaan ja kannan kokoon lajin ekologisista ominaisuuksista riippuen. Koska merialueella on myös muita rehevöitymistä aiheuttavia tekijöitä, on kalankasvatuksen osuuden arviointi useimmiten haastavaa. Huomattavin muutos merialueen linnustoon on aiheutunut viime vuosikymmeninä voimakkaasti kasvaneesta merimetsokannasta (Rusanen ym. 2011). Myös ilmastonmuutoksella on merkitystä (Rönkä 2008). Rehevöityminen voi lisäksi vaikuttaa pohjaeläimistöön, joka on tärkeä merilintujen ravintokohde. (KVVY, 2016.) 171 (208)

172 Suunniteltuun kalankasvatustoiminnan vaikutusten arvioimiseksi laaditun virtaus- ja kuormitusmallinnuksen perusteella kalankasvatustoiminnasta aiheutuva kuormitus eri hankevaihtoehdoilla laimentuu tehokkaasti kasvatusalueen ympäristössä. Vaikutukset ulottuvat osaan Natura-alueesta, mutta ne ovat lieviä, joten merkittäviä alueen suojeluperusteisiin sisältyvien lintudirektiivin liitteen I lajien sekä säännöllisesti esiintyvien muuttolintujen elinvoimaisuutta heikentäviä tai suotuisaan suojelutasoon kohdistuvia vaikutuksia kalankasvatuksella ei arvioida olevan. (KVVY, 2016.) Kalankasvatuksella ei ole suoranaisia linnustovaikutuksia kunhan altaita ei sijoiteta liian lähelle lintujen pesimäalueita. Huoltotoiminta (ruokinta, tarkistukset, jne.) voi häiritä (häirintävaikutus) lintujen pesimärauhaa, sillä rannat ja riutat ovat tärkeitä lintujen ruokailualueita. Eri lintulajien herkkyys häirintävaikutukselle vaihtelee. Huoltotoiminta on kuitenkin niin harvoin tapahtuvaa, ettei sen arvioida muuttavan aluetta lintujen kannalta epäsuotuisaksi saalistus- tai pesimäalueeksi. Muuttolinnuille kasvatustoiminnalla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Toiminnan lopettamisen vaikutukset Purkutoimenpiteistä voi aiheutua melua, joka häiritsee lintujen pesintää Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Hankkeella ei arvioida olevan linnustoon kohdistuvia yhteisvaikutuksia muiden hankkeiden kanssa (KVVY, 2016) Haitallisten vaikutusten vähentäminen Huoltotoiminta on lintujen pesimäaikaan syytä suorittaa siten, että se aiheuttaa mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia pesinnälle. Äänekkäitä rakentamis- tai purkutoimenpiteitä suositellaan vältettävän lintujen pesintäaikaan. 6.4 Vaikutukset luonnonsuojelu- ja Natura-alueisiin Nykytila Offshore Fish Finland Oy:n kalankasvatuslaitoksen suunnitellun sijainnin etäisyys lähimpään Natura verkostoon kuuluvaan Luvian saariston alueeseen (F ) on noin 2 km. Natura-alue on merkitty suojelualueeksi Satakunnan maakuntakaavassa. Alue on sisällytetty Naturaan sekä luontodirektiivin (SCI) että lintudirektiivin (SPA) perusteella. Natura-alue (SCI) Rauman saaristo (FI ) sijaitsee etelässä noin 5,5 km päässä. (Kuva 74) 172 (208)

173 Kuva 74. Lähimmät Natura 2000 alueet. Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto (326/2011) sijaitsee vajaat 400 metriä suunnitellusta kasvatusalueesta länteen (Kuva 75). Pohjoisessa Selkämeren kansallispuistoon etäisyyttä tulee noin 1,5-2 km. 173 (208)

174 Kuva 75. Lähin luonnonsuojelualue Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät 174 (208) Hankkeen vaikutusta Natura-alueisiin, luonnonsuojelualueisiin, kansallispuistoihin ja luonnonsuojeluohjelma-alueisiin on arvioitu asiantuntija-arviona. Natura-alueisiin kohdistuvien vaikutusten osalta on tehty erillinen Natura-arviointi, joka on liitteenä Rakentamisen aikaiset vaikutukset Kalankasvatusaseman rakennusaikana ja kassien purkamisen aikana voi kalankasvatusaseman lähialueelle aiheutua vaikutuksia lisääntyneestä liikenteestä ja normaalista rakentamismelusta. Vaikutukset eivät kuitenkaan ulotu Natura-alueelle, sillä Natura-alueen reunaan on matkaa yli 2 km. Täten rakentamisesta ei aiheudu vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteena oleviin luontotyyppeihin, direktiivilajeihin tai muuhun lajistoon. (KVVY, 2016.) Vaikutukset Selkämeren kansallispuistoon ovat vastaavantyyppisiä (ks. myös linnustovaikutukset) Toiminnan aikaiset vaikutukset Kalankasvatustoiminnasta johtuva ravinnekuormitus ei vaaranna suojeltujen luontotyyppien tai lajien suotuisan suojelun tasoa Luvian saariston Natura-alueella kummallakaan hankevaihtoehdolla.

175 Vaikutukset Selkämeren kansallispuistoon ovat vastaavantyyppisiä (ks. myös linnustovaikutukset). Virtaukset sijoituspaikan lähialueella pintakerroksessa ovat lähes aina rannikon suuntaisia pohjoiseen tai etelään. Syvemmissä kerroksissa (5 m ja 10 m) virtaussuunta kääntyy kaakkoluode-suuntaan pohjan muotoa seuraten. Mallinnuksen perusteella ravinnepitoisuuksien nousu kasvatusalueen lähialueella on hyvien sekoittumisolosuhteiden ansiosta varsin pientä, eikä sillä arvioida olevan merkittävää vaikutusta Selkämeren kansallispuiston eläimille tai kasveille. Selkämeren kansallispuiston alueella harjoitetaan luontomatkailua. Metsähallitus otti vuonna 2004 käyttöön kestävän luontomatkailun periaatteet. Metsähallituksen hallinnoimalla kansallispuistoalueella tapahtuvan luontomatkailua tulee harjoittaa seuraavasti: 1) Luontoarvot säilyvät ja toiminta edistää luonnon suojelua 2) Ympäristöä kuormitetaan mahdollisimman vähän 3) Arvostetaan paikallista kulttuuria ja perinteitä 4) Asiakkaiden arvostus ja tietämys luonnosta ja kulttuurista lisääntyvät 5) Asiakkaiden mahdollisuudet luonnossa virkistymiseen paranevat 6) Asiakkaiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi vahvistuvat 7) Vaikutetaan myönteisesti paikalliseen talouteen ja työllisyyteen 8) Viestintä ja markkinointi on laadukasta ja vastuullista 9) Toimintaa suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä Kalankasvatustoiminnan ei arvioida heikentävän luontomatkailun harjoittamismahdollisuuksia alueella, eikä kasvatustoiminnalla siten arvioida olevan merkittäviä luontomatkailuvaikutuksia. Alueella on harjoitettu kalankasvatusta vuosikymmeniä, eikä nyt suunniteltu toiminta merkittävästi eroa siitä. Laitoksen mittakaava on suurempi, mikä on huomioitu kasvatustoiminnan sijoittamisella ulkomerialueelle hyvien virtausolosuhteiden alueelle. Kasvatusalueelta on noin 10 km ja talvisäilytysalueelta noin 1,5 km Laitakarin pienvenesataman, tanssilavan ja ravintolan alueelle. Vesistö- ja muun vaikutusarvioinnin perusteella kalankasvattamohankkeella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta Laitakarin alueen toimintoihin. Myöskään kansallispuiston ja sen lähiympäristön luontomatkailutoiminnalla sekä Laitakarin toiminoilla ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia kalankasvatuksen toimintaedellytyksiin alueella. Molempien elinkeinojen harjoittajat pystyvät toimimaan samassa toimintaympäristössä. Yli 5 kilometrin etäisyyden takia hankkeella ei arvioida olevan merkittäviä vaikutuksia Rauman saariston Natura-alueeseen. 175 (208)

176 6.4.5 Toiminnan lopettamisen vaikutukset Vastaava merkitys kuin rakennusaikana Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Ei arvioida olevan merkittäviä yhteisvaikutuksia (KVVY, 2016) Haitallisten vaikutusten vähentäminen Käsitelty Vaikutukset pintavesiin osiossa. Elinkeinojen intressien yhteensovittamiseksi suositellaan käytävän avointa ja rakentavaa vuoropuhelua luontomatkailuyrittäjien kanssa. 6.5 Vaikutukset ilmastoon Nykytila Kalan kulutus Suomessa on kasvanut tasaisesti, mutta toisaalta kotimaisen kalan osuus kulutuksesta on huomattavasti vähentynyt. Jokainen suomalainen syö kalaa noin 15 kg vuodessa. Tästä määrästä alle neljä kiloa on kotimaista kalaa. (Suomen Kalankasvattajaliitto ry, 2016.) Lihaa suomalaiset söivät vuonna 2015 noin 79 kg/hlö (Luke, 2017) Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Kalantuotanto on resurssitehokasta tuotantoa verrattuna esim. naudanlihan tuotantoon. Ilmastovaikutukset on laskettu siten, että korvataan nykyistä lihankulutusta kalankulutuksella. Eri liha- ja kalatuotteiden hiilijalanjälkenä on käytetty MTT:n (Kaustell & Silvenius 2012) tekemän kirjallisuuskatsauksen lukuja. Toiminannan aikana päästöjä ilmaan aiheutuu lähinnä liikenteestä ja ne on laskettu liikennevaikutusten yhteydessä Rakentamisen aikaiset vaikutukset Rakentamisen aikana päästöjä ilmaan aiheutuu lähinnä liikenteestä Toiminnan aikaiset vaikutukset Seuraavassa taulukossa (Taulukko 28) on esitetty MTT:n (Kaustell & Silvenius 2012) tekemän kirjallisuuskatsauksen hiilijalanjälki- ja energian käyttöarvoja eri liha- ja kalatuotteille. Lohenkasvatuksen luvut ovat norjalaisten kalatuotteiden lukuja. 176 (208)

177 Taulukko 28. Eräiden liha- ja kalatuotteiden hiilijalanjälki ja energiankulutus (kg tuotetta laiturilla/teurastamossa). Sivutuotteita ei käytetty hyväksi. (Winther ym. 2009). Seuraavassa taulukossa (Taulukko 29) on verrattu tämän hankkeen vaihtoehtojen VE1 ja VE2 tuotantomäärillä (1000 t ja 2000 t) hiilijalanjälkiä ja energian käyttöä em. liha- ja kalatuotteiden vastaaviin. Luvut ovat suuntaa antavia. Taulukko 29. Lohenkasvatus (VE1: 1000 t, VE2: 2000 t) verrattuna muiden liha- ja kalatuotteiden tuotantoon. Lohentuotanto on huomattavasti tehokkaampaa hiilijalanjäljen kannalta kuin naudanlihan tuotanto ja jonkin verran tehokkaampaa kuin sianlihan tuotanto. Korvaamalla tonnia naudanlihaa lohella voidaan vähentää hiilijalanjälkeä yli tonnia vuodessa ja korvaamalla tonnia naudanlihaa lohella voidaan vähentää hiilijalanjälkeä yli tonnia vuodessa. Broilerintuotanto on vastaavalla tasolla hiilijalanjäljen osalta kuin lohentuotanto. Makrilli- ja sillituotanto on hiilijalanjäljen kannalta tehokkaampaa kuin lohentuotanto. Luvut ovat suuntaa antavia Toiminnan lopettamisen vaikutukset Toiminnan lopettamisen aikana päästöjä ilmaan aiheutuu lähinnä liikenteestä Yhteisvaikutukset muiden kalankasvattamoiden kanssa Hankkeella on lähinnä positiivisia yhteisvaikutuksia muiden kalankasvattamoiden kanssa. Rehu- ja muita kuljetuksia voidaan tehostaa yhteistyössä KalaValtanen Oy:n kalankasvattamoiden kanssa. Tämän ansiosta molempien toimijoiden, niin Offshore Fish Finland Oy:n kuin KalaValtanen Oy:n toimintojen arvioidaan tehostuvan ja niiden aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen tuotettua kalakiloa kohti pienenevän. 177 (208)

178 6.5.7 Haitallisten vaikutusten vähentäminen Kuljetuslogistiikan optimoinnilla voidaan minimoida liikenteestä aiheutuvat päästöt ilmaan. Nykyaikainen jalostuslaitos, jossa energiankäyttö on tehokasta, aiheuttaa vähemmän ilmastopäästöjä kuin vanhentunutta tekniikkaa käyttävä. 178 (208)

179 7 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN SEKÄ MAISEMAAN JA KULTTUURIYMPÄRISTÖÖN 7.1 Nykytila Luvian ja Eurajoen kuntien perustiedot on esitetty kappaleessa 4.2 ja lähiympäristön muut tiedot kappaleissa 5.1. Maankäytön suunnittelujärjestelmän perusteet on kuvattu seuraavassa kaaviossa (Kuva 76). Seuraavassa on käyty läpi eri tasot kalankasvattamohankkeen kannalta. Kuva 76. Suunnittelujärjestelmä (Ympäristöministeriö) Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet (VAT) ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Valtion ja kuntien viranomaisten on otettava tavoitteet huomioon toiminnassaan ja edistettävä niiden toteuttamista. Viranomaisten tulee myös arvioida toimenpiteidensä vaikutuksia valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden suhteen. Valtioneuvosto päätti valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista vuonna Päätöstä tarkistettiin tavoitteiden sisällön osalta, tarkistuksen pääteemana oli ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. 179 (208)

180 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet käsittelevät seuraavia kokonaisuuksia: 1. toimiva aluerakenne 2. eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu 3. kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat 4. toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto 5. Helsingin seudun erityiskysymykset 6. luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet. Olemassa olevien rakenteiden mahdollisimman tehokas hyödyntäminen vaikuttaa keskeisesti myös aluerakenteen taloudellisuuteen (VAT). Olemassa olevan huoltotukikohdan hyödyntäminen talvisäilytysalueen vieressä on em. mukaista toimintaa. Kasvatustoiminnan sijoittamisella ulkomerialueella on pyritty varmistamaan elinkeinoelämän tarpeiden ja ympäristöarvojen yhteensovittaminen. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan alueidenkäytössä edistetään vesien hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä. Suunnitellun toiminnan ei arvioida heikentävän vesien ekologista tilaa Maakuntakaava Hankealueella on voimassa Satakunnan maakuntakaava. Maakuntakaava on vahvistettu Maakuntakaavan keskeisin oikeusvaikutus on, että se on ohjeena laadittaessa tai muutettaessa kunnan yleiskaavaa ja asemakaavaa sekä ryhdyttäessä muutoin toimenpiteisiin alueiden käytön järjestämiseksi. Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei ole osoitettu kasvatusalueelle erityisiä maankäytön ohjauksen tarpeita. Talvisäilytysalue on lähinnä tyhjien altaiden osalta merkinnällä MY (maa- ja metsätalousvaltainen alue, jolla on erityisiä ympäristöarvoja). Merkinnällä osoitetaan maa- ja metsätalousvaltaisia alueita, joihin liittyy erityisiä kulttuuri-, maisema-, luonto- ja ympäristöarvoja. Suunnittelumääräys: Alueen suunnittelussa on otettava huomioon alueen kulttuuri-, maisema-, luonto- ja ympäristöarvot. Talvisäilytysalueen ja kasvatusalueen väliselle venereitille on merkitty kaksi veneväylää. Merkinnällä osoitetaan tärkeimmät, viitoitetut veneväylät. Alueella on voimassa MRL 33 :n mukainen rakentamisrajoitus. Maakuntakaava toteuttaa osaltaan valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita. Seuraavassa kuvassa on ote maakuntakaavasta, johon on lisätty kasvatusalue ja talvisäilytysalue (Kuva 77). 180 (208)

181 Kuva 77. Ote maakuntakaavasta. Kuvaan on lisätty kasvatusalue ja talvisäilytysalue Yleiskaava Kasvatusalueella ei ole voimassa yleiskaavaa. Talvisäilytysalueella voimassa olevalle Luvian rantaosayleiskaava-alueelle matkaa kasvatusalueelta on noin 1,2 km. Rantaosayleiskaava on MRL 72 S:n mukainen oikeusvaikutteinen yleiskaava, jonka perusteella voidaan myöntää rakennusluvat kaavan mukaiseen rakentamiseen AP-, AM-, AM-1, AM-2, RA, RA- 1, RA-2 ja RM-alueilla. Rantaosayleiskaava on tullut kokonaisuudessaan voimaan , jolloin korkein hallinto-oikeus on päätöksellään hylännyt rantaosayleiskaavasta tehdyt valitukset. (Luvian kaavoituskatsaukset ja ) Huoltotukikohdasta on noin 2,5 km matkaa valmisteilla olleen Lemlahden tuulivoimapuiston osayleiskaava-alueen rajaan. Luvian kunnanvaltuusto ei kokouksessaan hyväksynyt Lemlahden tuulivoimapuiston osayleiskaavaa. Seuraavassa kuvassa on esitetty lähimmät yleiskaavat. Karttaan on lisätty kasvatusalue ja talvisäilytysalue (Kuva 78). 181 (208)

182 Kuva 78. Hankealueen lähimmät yleiskaava-alueet. Kuvaan on lisätty kasvatusalue ja talvisäilytysalue. Seuraavassa kuvassa (Kuva 79) on esitetty ote Luvian rantaosayleiskaavakartasta (osayleiskaavakartta 6). Kasvatusalue sijaitsee kartan länsireunassa sijaitsevasta Iso-Pietarin saaresta vähän yli 2 km etelään. 182 (208)

183 Kuva 79. Ote Luvian rantaosayleiskaavakartasta (kartta 6). Seuraavassa kuvassa (Kuva 80) on esitetty ote Luvian rantaosayleiskaavakartasta (osayleiskaavakartta 7). 183 (208)

184 Kuva 80. Ote Luvian rantaosayleiskaavakartasta (kartta 7). Seuraavassa kuvassa (Kuva 81) on ote suurennettuna kartasta 7. Kuva 81. Ote osayleiskaavakartasta (208)

185 Rantaosayleiskaavan kaavamerkintöjä ja määräyksiä ovat mm. seuraavat: Asemakaava Kasvatusalueella ei ole voimassa asemakaavaa. Lähimmälle asemakaavoitetulle alueelle (ranta-asemakaavat: Haavanen-Loukkeen-Loukkeenkari-Tolppa ja Haavasen muut) on matkaa noin 2,6 km. Talvisäilytysaltailta on matkaa lähimpää ranta-asemakaavaalueeseen (Korkiakari) noin 50 m. Laitakarin rantakaavassa, joka on vahvistettu , Iso-Lampoorin talvisäilytysyksikön ja myyntivaraston länsipuoliset nimettömät saaret on varattu maa- ja metsätalousalueeksi, jolla ympäristö säilytetään (M/s). Saarilla ei ole rakennusoikeutta. 185 (208)

186 Seuraavassa kuvassa (Kuva 82) on esitetty hanketta lähimmät asemakaava-alueet. Kuva 82. Hankealueen lähimmät asemakaava-alueet. Kuvaan on lisätty kasvatusalue ja talvisäilytysalue Maisemamaakuntajako Ympäristöministeriön laatimassa maisemamaakuntajaossa Luvian rannikkoalue kuuluu Satakunnan rannikkoseutu maisemamaakuntaan (Kuva 83). 186 (208)

187 Kuva 83. Ote maisemamaakuntajaosta. Satakunnan rannikkoseudun yleiskuva on alava, pienipiirteinen ja osin karu. Seutua luonnehtivat pitkät suojaisat ja ruovikkoiset lahdet, jotka maatuvat maan vähitellen noustessa. Maisemalle on luonteenomaista mäkien harjanteiden ja näiden välisten peltotilkkujen pienipiirteinen mosaiikki, jota elävöittävät maaston muotoja myötäilevät tiet, maatilojen pihapiirit sekä maisemapuut. Merellä mosaiikkimaiset piirteet toistuvat lukuisten kivikkoisten karien ja pienten saarten muodostamana pirstaleisena saaristona Maisemallisesti ja kulttuuriympäristöllisesti arvokkaat kohteet Maisema-alueet Lähimmälle valtakunnallisesti arvokkaalle maisema-alueelle (Yyteri) on matkaa hankealueelta noin 25 km. Yyterin alueen erikoislaatuinen maisemakuva muodostuu laajoista lentohiekkavalleista ja kilometrien mittaisista tasaisista lieterannoista sekä näitä reunustavasta harjumuodostumasta mäntykankaineen. Arvokasta rantamaisemakokonaisuutta elävöittää 187 (208)

188 vanha jugendtyylinen huvila-alue sekä Mäntyluodon sataman yhteyteen vuosisadan alussa rakennettu asuinalue. (Ympäristöministeriö, 1992.) Ympäristöministeriön toimeenpanema valtakunnallisesti arvokkaiden maisema-alueiden päivitysinventointi Varsinais-Suomessa on päättynyt valtakunnallisten alueiden osalta vuonna Maakunnallisesti arvokkaiden alueiden osalta päivitysinventointi valmistui vuonna Päivitysinventoinnissa ei ole ehdotettu uusia arvokkaita maisema-alueita hankealueen vaikutusalueelle (Kuva 84). Ehdotuksen lähin uusi alue on Kokemäenjokilaakson kulttuurimaisemat, joka sijaitsee huoltotukikohdasta lähimmillään noin 20 km päässä. Kuva 84. Ehdotus valtakunnallisesti ja maakunnallisesti merkittäviksi maisema-alueiksi. (Ympäristöministeriö, 2016). Muinaisjäännökset Vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat sellaiset hylyt ja hylyn osat, joiden voidaan olettaa olleen uponneena yli sadan vuoden ajan, sekä muut Suomen aiemmasta asutuksesta ja historiasta kertovat käytöstä jääneet vedenalaisrakenteet. Lähin kiinteä vedenalainen muinaisjäännös (Hopposten ulkokari) sijaitsee noin 6,8 km päässä pohjoisessa kasvatusalueesta. Lähimmät maalla sijaitsevat kiinteät muinaisjäännökset (Alaniitty ja Alaniitty 2) sijaitsevat noin 3 km päässä koillisessa huoltotukikohdasta. Seuraavassa kuvassa on esitetty lähialueen tiedossa olevat muinaisjäännökset (Kuva 85). 188 (208)

189 Kuva 85. Lähialueen muinaisjäännökset. Selkämeren hylkykartoituksessa todetut lähimmät uudet kohteet sijaitsevat kasvatusalueesta yli 5 km päässä koillisessa (Etelän Pirskeri ja Perttisen vene). Talvisäilytysaluetta lähin uusi kohde (Laitakari, SSP:n laituri) sijaitsee noin 2 km päässä pohjoisessa. (Metsähallitus, 2013.) Arvokkaat kulttuuriympäristön kohteet ja alueet Museoviraston ylläpitämän paikkatietoaineiston valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY) mukaan hankealueilla ei sijaitse RKY-kohteita (Museovirasto, 2016). Valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön Luvian saariston kalastajatilat on kasvatusalueelta matkaa noin 4,9 km. Huoltotukikohdasta on matkaa noin 3,9 km Peränkylälle, joka on myös valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. Arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (Pirskerin vanhat kalastajatilat) on kasvatusalueelta matkaa noin 4,8 km. Huoltotukikohdasta on matkaa noin 2 km kohteeseen Lemlahden kylä ja kulttuurimaisema. (Kuva 86) 189 (208)

190 Kuva 86. Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö. 7.2 Arviointimenetelmä ja epävarmuustekijät Hankkeen vaikutuksia lähialueen maankäytön kehitykseen arvioidaan yleisellä tasolla. Hankkeella tulee olemaan vaikutuksia elinkeinojen harjoittamiseen (mm. kalatalous) ja alueen virkistyskäyttöön. Maisemavaikutuksia on arvioitu valokuvien ja aiempien maisemaan vaikuttavien hankkeiden kautta. Maankäyttöön ja maisemaan liittyvien vaikutusten luonnetta on selvitetty maastokäynneillä, kartta- ja paikkatietoaineistoilla, vuorovaikutustilaisuuksien palautteen avulla, esitettyjen lausuntojen ja mielipiteiden perusteella sekä seurantaryhmätyöskentelyn avulla. 7.3 Rakentamisen aikaiset vaikutukset Kasvatuskassien asentaminen on lyhytaikainen, mutta maisemassa näkyvä toimenpide. Jos vesirakennushankkeita toteutettaessa tavataan vedenalaisia muinaisjäännöksiä, niistä tulee muinaismuistolain mukaisesti viipymättä ilmoittaa museoviranomaiselle. (Museovirasto, 2016.) 190 (208)

191 7.4 Toiminnan aikaiset vaikutukset Maankäyttö Tiedossa olevien suunnitelmien tai näköpiirissä olevien mahdollisten kehityskulkujen osalta ei ole odotettavissa hankealueelle tai sen välittömään läheisyyteen ulottuvia merkittäviä maankäyttömuutoksia. Hankkeen toteuttaminen ei edellytä yhdyskuntarakenteen hajauttamista eikä uusien asuin-, virkistys-, palvelu- tms. alueiden toteuttamista voimassa olevista maankäytön suunnitelmista poikkeavalla tavalla. Hankkeen toteuttamisesta ei siten aiheudu merkittäviä yhdyskuntarakenteeseen kohdistuvia vaikutuksia. Myöskään VE0 eli hankkeen toteuttamatta jättäminen ei aiheuta vaikutuksia, koska alueelle ei ole suunnitteilla muita merkittäviä hankkeita tai toimenpiteitä. Kasvatus- tai talvisäilytystoiminta ei estä muuta maankäyttöä alueiden läheisyydessä. Hankkeen toteuttaminen ei estä voimassa olevien kaavojen toteuttamista. Myös suunnitellut rakennuspaikat on mahdollista toteuttaa Maisema Maisema on ympäristökokonaisuus, joka on geomorfologisen, ekologisen ja kulttuurihistoriallisen kehityksen tulos. Maisema on elävä, dynaaminen ja kehittyvä, ja toimii luonnon kiertokulun ja luonnossa tapahtuvien muutosten mukaan. Maisema on suurmuodoiltaan pääosin muuttumaton. Maisema jaetaan luonnon- ja kulttuurimaisemaan riippuen siitä, hallitsevatko maisemassa luonnon vai ihmisen toiminnan tuloksena syntyneet elementit. Ihmiset muokkaavat maisemaa, joko tietoisesti tai tietämättään muun toiminnan ohella. Muutokset ovat paikallisia tai laajoja, ja ihmisen toiminta saattaa aiheuttaa maisemaan häiriöitä, jotka voivat olla tilapäisiä tai pysyviä. Haittavaikutusten ehkäisemiseksi tulee tutkia ekologiset ja visuaaliset maisemaa koskevat seuraukset sekä suunnitella keinoja, joilla maiseman häiriöt vältetään tai häiriöiden vaikutuksia vähennetään. Maisemavaikutus on muutos maiseman rakenteessa, luonteessa tai laadussa. Kasvatusalueen läheisyydessä ei ole asutusta, eivätkä kasvatuskassit aiheuta merkittävää maisemahaittaa. Seuraava kuva (Kuva 87) on esimerkkivalokuva norjalaisesta kalankasvattamosta. 191 (208)

192 Kuva 87. Norjalainen kalankasvattamo (Kuva: Offshore Fish Finland Oy). Talvisäilytysalueen läheisyydessä on vapaa-ajan asutusta. Talvisäilytysaikana kassit tulevat näkymään osaan vapaa-ajan asutusta. Talvisäilytysalueen kassit näkyvät kauemmas merialueelle varsin rajoitetusti, sillä lähisaaret peittävät avoimet näkymät (Kuva 88). Kuva 88. Lähisaaret suhteessa talvisäilytysalueeseen (VE2). 192 (208)

193 Seuraavassa kuvassa (Kuva 89) on näkymä huoltotukikohdan rannasta KalaValtasen Iso- Lampoorin talvisäilytysalueelle. Kuva 89. Näkymä KalaValtasen talvisäilytysalueelle (Kuva: Sweco Ympäristö Oy). Maisemavaikutukset lähialueille riippuvat monesta tekijästä, ja vaikutusten voimakkuus on riippuvainen vastaanottajan subjektiivisesta näkemyksestä kalankasvatukseen ja sen merkityksestä omalle kotimaisemalleen. Alueen virkistyskäytössä näkyvyys voi olla merkittävä tekijä virkistyskäytön mielekkyyden kannalta. Virkistyskäyttäjät hakeutuvat mielellään luonnontilaiseen ympäristöön, ja tätä kokemusta lähelle sijoittuvat kalankasvatusaltaat voivat heikentää. Kalankasvattamon kokeminen lähimaisemassa eroaa merkittävästi ihmisten välillä. Toiset pitävät kalankasvattamoita maisemahaittana ja toiset maisemaelementtinä, joka on osa saaristo/rannikkomaisemaa. Kalankasvattamoiden maisemavaikutukset ovat pitkälti subjektiivisia: ne joille kalankasvattamot edustavat ilmastotehokasta eläintuotantoa ja hyväksyttävää saaristo/rannikkoelinkeinoa sietävät niitä maisemassa paremmin kuin henkilöt, joille kalankasvattamot edustavat vesistöjä pilaavaa eläintuotantomuotoa. Maiseman muutoksiin tottuminen vie myös toisilla enemmän aikaa kuin toisilla. Kalankasvattamolla ei arvioida olevan merkittäviä maisemavaikutuksia. Altaiden merkinnät eivät näy etäälle kuten ei yöaikainen valaistuskaan Kulttuuriympäristö Hanke ei sijoitu valtakunnallisesti merkittävien kulttuuriympäristöjen alueelle tai niiden välittömään läheisyyteen, eikä sillä siten ole vaikutusta niihin. Kalankasvattamohankkeen kaltaiseen pinta-alaltaan pieneen ja veden pohjaan vain vähäisesti vaikuttavaan hankkeeseen ei arvioida liittyvän vedenalaisen kulttuuriperinnön selvitystarpeita. Museoviraston tiedossa ei ole sellaista historiallista taustatietoa, jonka perusteella voitaisiin olettaa juuri kyseisellä suppealla avomerialueella olevan erityistä vedenalaisarkeologista potentiaalia. (Museovirasto, 2016.) Kalankasvattamolla ei arvioida olevan merkittäviä kulttuuriympäristövaikutuksia. 193 (208)