KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUOSIYHTEENVETO 2017 OSA II: VESISTÖTARKKAILU

Transkriptio

1 KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUOSIYHTEENVETO 217 OSA II: VESISTÖTARKKAILU Raportti 167/

2 KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 217 OSA II: VESISTÖTARKKAILU, RAPORTTI 167/218 Päivämäärä Raportinnimi Viite Tilaaja Laatija Tarkastaja Kyrönjoen yhteistarkkailu vesistöosa Raportti 167/218 Kyrönjoen yhteistarkkailun tarkkailuvelvolliset Arja Palomäki, FK (limnologia ja hydrobiologia), ympäristöasiantuntija, Eurofins Nab Labs Oy Sari Luste, FT (ympäristökemia), tuotantoyksikön päällikkö, Eurofins Nab Labs Oy Eurofins Nab Labs Oy Survontie JYVÄSKYLÄ Y-tunnus

3 KYRÖNJOEN YHTEISTARKKAILU VUONNA 217 OSA II: VESISTÖTARKKAILU SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 3 3. AINEISTO JA MENETELMÄT 5 4. SÄÄ- JA VESIOLOT VUONNA Lämpötila ja sadanta Virtaamat 9 5. VESISTÖJEN KUORMITUS Kyrönjoen hajakuormitus Puhdistamojätevesien aiheuttama vesistökuormitus Kyrönjoella Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen voimalaitoksen kuormitus VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA VUONNA Kyrönjoen pääuoma Jalasjoki Seinäjoki Raippaluodon puhdistamon purkualue PUHDISTAMOJÄTEVESIEN VESISTÖVAIKUTUKSET MINIMIRAVINNETARKASTELU VESISTÖJEN RAVINNEVIRTAAMAT KYRÖNJOEN VEDEN LAATU EKOLOGISEN LUOKITUKSEN OSANA VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN TARKKAILU Kyrkösjärven veden laatu Voimalaitoksen vesistövaikutukset Ainekuormitus Lämpökuormitus YHTEENVETO 3 LIITTEET Liite 1. Yhteistarkkailun havaintopaikat Liite 2. Yhteistarkkailun vedenlaatutiedot vuodelta 217 Liite 3. Perustuotannon minimiravinteet yhteistarkkailun havaintopaikoilla Liite 4. Seinäjoen Voiman vedenlaatu- ja lämpötilamittausten tulokset sekä jäätilannekartat vuodelta 217

4 1. JOHDANTO Kyrönjoen yhteistarkkailun vesistötarkkailu perustuu yhteistarkkailun piirissä olevien puhdistamoiden ympäristöluvissa annettuihin tarkkailuvelvoitteisiin. Lupapäätöksissä on edellytetty mm., että luvan haltijan on tarkkailtava jätevesien laskusta ja toiminnastaan aiheutuvia vaikutuksia vesistössä Länsi-Suomen ympäristökeskuksen (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen) hyväksymällä tavalla. Vesi- ja ympäristöhallitus on valvontakirjeessään nro 17 ( ) esittänyt, että samalla vesistöalueella sijaitsevien kuormittajien velvoitetarkkailut suoritettaisiin yhteistarkkailuna. Valvontakirjeessä nro 26 ( ) VYH on lisäksi edellyttänyt, että yhteistarkkailussa seurattavien laitosten kuormitus- ja vesistötarkkailujen tulokset tulee raportoida erillisinä kokonaisuuksina. Kyrönjoen vesistöalueella yhteistarkkailu on aloitettu Vaasan Vesi- ja ympäristöpiirin laatiman ohjelman pohjalta v Vuonna tarkkailussa noudatetaan Pohjanmaan Vesi ja Ympäristö ry:n vuonna 217 laatimaa tarkkailuohjelmaa (Virtanen ja Aaltonen 217). Vuoden 213 alusta lähtien yhteistarkkailuohjelmaan on sisällytetty myös Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitoksen vesistötarkkailu, joka kuitenkin toteutetaan omaa ohjelmaa noudattaen. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus on hyväksynyt Vaskiluodon Voima Oy:n päivittämän tarkkailuohjelman (päätös dnro EPOELY/194/7./21). Tässä yhteenvedossa tarkastellaan vuoden 217 vesistötarkkailun tuloksia. Kyrönjoen yhteistarkkailun piiriin kuuluvista kuormittajista Ilmajoen kunnan jätevedet käsitellään kunnan omassa puhdistamossa, Jalasjärven jätevedet Jalasjärven Vesi Oy:n puhdistamossa, Kauhajoen jätevedet Kauhajoen vesihuolto Oy:n puhdistamossa ja Kurikan keskustaajaman ja Jurvan alueen jätevedet Kurikan Vesihuolto Oy:n keskuspuhdistamossa. Seinäjoen Energia Oy:llä on puhdistamot Seinäjoella ja Ylistarossa. Isonkyrön keskustan sekä Tervajoen taajaman ja Merikaarron jätevedet johdetaan Kyrönmaan Jätevesi Oy:n Hyyriän puhdistamoon. Mustasaaren Koivulahden taajaman jätevedet käsitellään Koivulahden puhdistamossa. Kaikkien tarkkailtavien puhdistamoiden jätevedet johdetaan Kyrönjoen vesistöalueelle. Jurvan puhdistamon jätevedet johdettiin aiemmin Närpiönjoen vesistöalueeseen kuuluvaan Kyläjokeen, mutta tältä osin kuormitus Kyläjokeen on päättynyt, sillä jätevedet on vuodesta 214 lähtien johdettu Kurikan keskuspuhdistamolle. Tarkkailualueen kuormittajien voimassa olevat ympäristölupapäätökset ja lupaehdot on esitetty taulukossa 1.

5 Taulukko 1. Yhteistarkkailun kuormittajat sekä lupaehdot ja velvoitteet (umpeen menneet lupapäätökset voimassa edelleen toistaiseksi). Kuormittaja Velvoite Lupaehdot mg/l % Laskentaperuste Kauhajoki LSSAVI/182/4.8/ BOD 7-ATU /4 Voimassa Kok. P,5 95 ¼ (,4, ) NH 4-N 4, 9 1/1 COD Cr /4 SS 2 9 1/4 Kok. N /1 <12 C (>12 C) (7) Kurikka/Jalasjärvi LSSAVI/183/4.9/ BOD 7-ATU /2 Voimassa Kok. P,4 95 1/2 NH 4-N 4-1/1 COD Cr /2 SS 2-1/2 Kok.N 6 (>12 C) Kurikka LSSAVI/257/4.8/ BOD 7-ATU /4 Voimassa Kok. P,4 95 1/4 NH 4-N 6, 8 1/1 COD Cr 8 9 1/4 Kok. Cr,5-1/4 SS /4 Ilmajoki LSSAVI/189/48/ BOD 7-ATU /2 Kok. P,5 95 1/2 NH 4-N 5, 9 1/1 ( alk) COD Cr 9 9 1/2 SS 2 9 1/2 Seinäjoki LSY-25-Y BOD 7-ATU /4 VHO drno Kok. P,3 95 1/4 4721/6/511 Voimassa NH 4-N 4, - 1/4 COD Cr 6 9 1/4 Kok. N - 6 1/1 (>12 C) Ylistaro LSSAVI/358/4.8/ BOD 7-ATU /2 Voimassa Kok. P,5 95 1/2 COD Cr /2 NH4N 8, - 1/2 Kok. Cr,3-1/2 Kok. Cr,2-1/2 (kg/d) Kyrönmaan LSSAVI/12/4.8/ BOD 7-ATU /2 Jätevesi Oy Voimassa Kok. P,3 95 1/2 NH 4-N 4, 9 1/1 COD Cr 9 9 1/2 SS 2 9 1/2 Koivulahti LSSAVI/21/4.8/ BOD 7-ATU 1 9 1/2 Raippaluoto LSSAVI/5141/ VV / SeVo ESAVI/269/4.8/ Voimassa Kok. P COD Cr NH 4 BOD 7-ATU Kok.P COD Cr SS,5 9 6, 15, /2 ½ 1/1 1/1 1/1 1/1 1/1

6 Lyhennykset: LSY = Länsi-Suomen ympäristölupavirasto VHO = Vaasan Hallinto-oikeus BOD 7 -ATU = Biologinen hapenkulutus ATU-lisäyksellä LSSAVI = Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto 2. KYRÖNJOEN VESISTÖALUE Kyrönjoen pääuoma alkaa Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Kurikassa. Pääuoman pituus on 127 km ja se virtaa Ilmajoen, Seinäjoen, Ylistaron, Isonkyrön, Vähänkyrön ja Mustasaaren kautta Perämeren Vassorinlahteen 15 km Vaasan pohjoispuolella. Koko Kyrönjoen vesistöalueen putouskorkeus Seinäjärvestä Perämereen on 14 m, pääuoman putouskorkeus on 4 m. Kyrönjoen vesistöalueen luonnonolosuhteille on tyypillistä loivapiirteinen topografia sekä maaperän hienojakoisuus. Valuma-alueesta 37 % on metsää, 26 % suota, 29 % peltomaata, 1 % vesistöä ja 7 % muuta maata. Pääuoman kaltevuus etenkin Ilmajoen ja Ylistaron koskien välillä on alhainen, mistä syystä kyseinen jokiosuus on tunnetusti erittäin tulvaherkkä. Tulvia voimistaa myös maan tiivistyminen ja kuluminen sekä virtaamia tasaavien järvien vähyys. Vähäisistä järvistä, jotka sijaitsevat vesistöalueen latvaosissa, ovat suurimmat Seinäjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 88 ha), Ikkeläjärvi (Kauhajoki, 35 ha) ja Kurjenjärvi (Peräseinäjoki-Virrat, 243 ha). Lisäksi vesistöalueelle on rakennettu seuraavat tekoaltaat: Kalajärven allas (Peräseinäjoki, 113 ha), Kyrkösjärven allas (Seinäjoki-Ilmajoki, 64 ha), Liikapuron allas (Peräseinäjoki 31 ha) ja Pitkämön allas (Kurikka, 1 ha). Kyrönjoen vesistöalue jaetaan yhdeksään seuraavan jakovaiheen vesistöalueeseen, joiden pinta-alat ja järvisyysprosentit ovat seuraavat (Ekholm 1993): Osavaluma-alue Pinta-ala (km 2 ) Järvisyys (%) Kyrönjoen alaosa 419,6 Kyrönjoen keskiosa 538,28 Kyrönjoen yläosa 646,7 Kainastonjoki 181,49 Jalasjoki 431,72 Seinäjoki 111 4,7 Lehmäjoki 166,8 Hirvijoki 311 1,41 Mustajoki 32 1,39 Kyrönjoen valuma-alue ,23 Kyrönjoen alaosa käsittää valuma-alueen Ilmajoen Munakasta jokisuulle, Kyrönjoen yläosa valumaalueen Kauha- ja Jalasjoen yhtymäkohdasta Ilmajoen Munakkaan. Kyrönjoen valuma-alueen kartta on esitetty kuvassa 1. Kyrönjoki on tärkeä raakavesilähde, sillä Vaasan kaupunki ottaa siitä raakavetensä. Raakavesi pumpataan joen alaosalta Båskaksesta Kalliojärveen, jossa saostetaan fosfori. Kalliojärvestä vesi johdetaan edelleen Pilvilampeen, jossa veden viipymä on noin 3 kuukautta. Kyrönjoen pääuomalla ja sen sivu-uomilla on merkitystä virkistyskäyttökohteena jokivarren asutukselle muun vesialueen vähäisyyden vuoksi. Parhaat edellytykset virkistyskäytölle on puhtaimmilla latvavesillä ja pikkujärvillä. Myös tekoaltaita on jossain määrin kunnostettu paremmin virkistyskäyttöön soveltuviksi.

7 Kuva 1. Kyrönjoen valuma-alue (lähde: ympäristöhallinnon www-sivut).

8 Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuosiksi (Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus 215) sekä Suomen ympäristökeskuksen vesikartan mukaan (Ympäristöhallinto 216) Kyrönjoen pääuoman, Seinäjoen, Jalasjoen ja Kauhajoen alaosan kemiallinen ja ekologinen tila on arvioitu seuraavasti: Arvio ekologisesta tilasta Arvio kemiallisesta tilasta Kyrönjoki alin osa (meri-lehmäjoki) välttävä hyvää huonompi Kyrönjoen alaosa (Lehmäjoki-Malkakoski) tyydyttävä hyvää huonompi Kyrönjoen keskiosa (Malkakoski-Nikkola) välttävä hyvä Kyrönjoen yläosa (Nikkola-Pitkämö) välttävä hyvää huonompi Seinäjoen alaosa välttävä hyvä Seinäjoen yläosa hyvä hyvä Jalasjoki välttävä hyvä Kauhajoen alaosa välttävä hyvää huonompi Kyrkösjärven tekoallas, johon Seinäjoen voimalaitos johtaa lauhdevetensä, on rakennettu vuonna Allas on rakennettu osana Kyrönjoen tulvasuojeluohjelmaa, mutta se palvelee myös voimataloutta. Altaan pinta-ala on veden ollessa kesäkorkeudessa 64 ha. Altaan säännöstelyn maksimi on 2 metriä. Avovesikaudella vedenkorkeus on melko vakaa: järven keskisyvyys on tällöin 2,5m ja maksimisyvyys noin 7 m. 3. AINEISTO JA MENETELMÄT Vuonna 217 vesinäytteet otettiin yhteistarkkailuun sisältyvältä 18:lta Kyrönjoen pää- ja sivu-uomien havaintoasemalta (kuva 2) maalis-, kesä-, elo- ja lokakuussa. Vuonna 217 yhteistarkkailuun liitettiin Raippaluodon puhdistamon vesistötarkkailun kolme havaintopaikkaa (R1-R3; kuva 3), joista näytteet otettiin kesä-, elo- ja lokakuussa. Lisäksi tarkkailuun sisältyi Vaskiluodon Voiman Seinäjoen voimalaitoksen (Sevo) Kyrkösjärven tarkkailu, jossa näytteet otettiin kolmelta havaintoasemalta (kuva 4). Jokialueilla vesinäytteet otettiin pääsääntöisesti uoman keskiosasta 1, m:n syvyydestä. Alueilla, joilla kokonaissyvyys on ollut alle 1,5 m näytteet otettiin kuitenkin vesipatsaan puolivälistä. Yhteistarkkailun vedenlaatuseurantaan kuuluu seuraavat muuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), ph, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti, väriarvo, COD Mn, kiintoaine, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, Esherichia coli sekä suolistoperäiset enterokokit. Lisäksi avovesikauden näytteistä määritetään klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriitti-/nitraattitypen summa. Vuoden 217 velvoitetarkkailuaineisto Kyrönjoen vesistöalueen sekä Raippaluodon osalta on esitetty liitteessä 2. Seinäjoen voimalaitoksen kolmen havaintopaikan näytteistä analysoitiin seuraavat vedenlaatumuuttujat: lämpötila, happi (pitoisuus ja kyllästys-%), kiintoaine, sähkönjohtavuus, ph, väri, COD Mn, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, rauta, kloridi, alumiini, sulfaatti, ja natrium. Lisäksi helmi- ja kesäkuun näytteistä määritettiin klorofylli-a, fosfaattifosfori, ammoniumtyppi sekä nitriitti- ja nitraattityppi. Seinäjoen lämpötilamittausasemat sijaitsevat Upan ja Sahalammen silloilla. Vedenlaatuaineisto sekä lämpötilamittausten tulokset on esitetty liitteessä 3. Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen voimalaitoksen vesistötarkkailuun liittyy lisäksi viiden vuoden välein toteutettava pohjaeläintarkkailu. Tarkkailu tehtiin viimeksi vuonna 213, ja seuraavan kerran se tehdään vuonna 218.

9 Kuva 2. Kyrönjoen yhteistarkkailun havaintoasemien sijainti.

10 Kuva 3. Raippaluodon puhdistamon havaintoasemien sijainti. R1 = yläpuoli, R2 = alapuoli, R3 = puhdistamon edusta. Kuva 4. Seinäjoen voimalaitoksen havaintoasemien sijainti (punaiset ympyrät).

11 4. SÄÄ- JA VESIOLOT VUONNA Lämpötila ja sadanta Vesitilanne oli vuonna 217 monin paikoin kaksijakoinen. Alkuvuosi oli varsin kuiva, mutta loppuvuotta kohden sateet lisääntyivät niin, että sekä pinta- että pohjavesivarastot kasvoivat merkittävästi. Kevättulvat jäivät tavanomaisiksi tai sitä pienemmiksi, mutta syksyllä rannikon joissa ylitettiin jopa keväisiä tulvahuippuja. Lunta ja jäätä oli talvella maan etelä- ja keskiosassa tavanomaista vähemmän edellistalven tapaan. Routaa oli koko maassa tavallista vähemmän. Vedet olivat koko kesän hyvin viileitä. Vuoden sadanta oli koko maassa melko lähellä pitkäaikaisia keskiarvoja. Kokonaissademäärä oli enimmäkseen mm eli % keskiarvoon verrattuna. Sadanta jakautui ajallisesti niin, että alkuvuosi oli huhtikuuta lukuun ottamatta yleisesti keskimääräistä kuivempi, kun taas loppuvuosi oli paikoin huomattavastikin keskimääräistä sateisempi. Seinäjoen Pelmaalla vuoden sadanta oli 16 % pitkän ajanjakson keskiarvoon verrattuna. Huhtikuu, kesäkuu, lokakuu ja joulukuu olivat selvästi keskimääräistä sateisempia, tammikuu, toukokuu, heinäkuu ja syyskuu olivat normaalia kuivempia (kuva 5). Kuukauden keskilämpötila ( C) vuonna 217 havaintoasemalla Seinäjoki Pelmaa Kk I -2,9-6,9 II -4,6-7,2 III -,5-3,1 IV 1,1 3, V 7, 9,1 VI 13,1 13,8 VII 14,8 16,3 VIII 14,1 14,3 IX 9,7 9,3 X 4,1 4,3 XI 1,4-1,1 XII -1,1-5, x 4,7 3,9 C 2, 15, 1, 5,, -5, -1, Kuukauden keskilämpötila I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Sademäärä (mm) kuukausittain vuonna 217 havaintoasemalla Seinäjoki Pelmaa Kk I 8 33 II III IV V VI 7 55 VII VIII IX X XI XII Yht mm Sademäärä I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 5. Kuukauden keskilämpötilat (ºC) ja kuukausittainen sadanta (mm) havaintoasemalla Seinäjoki Pelmaa vuonna 217 sekä jakson keskiarvot (Ilmatieteen laitos 217). Pelmaan havaintoasemalla alkuvuosi oli selvästi keskimääräistä lauhempi, kun taas kevään ja kesän keskilämpötilat jäivät pitkän ajan keskiarvoa pienemmiksi. Syys-lokakuun lämpötilat olivat lähellä keskiarvoa, mutta marras- ja joulukuu olivat tavanomaista lauhempia (kuva 5).

12 Vesivuosi 217 oli kaksijakoinen: vuoden alusta kesän loppuun vedenpinnat ja virtaamat olivat tavallista alempia. Syksyllä runsaat sateet nostivat vedet ajankohdan tyypillisten lukemien yläpuolelle ja tilanne jatkui samanlaisena vuoden loppuun. Kevättulvat ajoittuivat Imatran ja Vaasan välisen linjan eteläpuolella monin paikoin jo maaliskuulle ja jäivät useasta lumen sulamisjaksosta johtuen tavanomaista pienemmiksi. Syksyn runsaat sateet nostivat vedenkorkeudet ja virtaamat monin paikoin ajankohdan ennätyslukemiin. Etelässä lauha syksy ja vesisateet pitivät syksyn aikana korkealle nousseet vedenpinnat ja virtaamat joulukuussakin laajasti ajankohdan keskimääräisen tason yläpuolella. Osassa suurempia järviä vedenpinta nousi sateiden myötä kuun loppupuolelle saakka. 4.2 Virtaamat Vuonna 217 virtaamahavaintoasemilla Pitkämö (tunnus 4225) ja Kalajärvi (tunnus 42411) keskivirtaama oli jonkin verran vuosien keskiarvoa pienempi. Havaintoasemilla Hanhikoski (tunnus 426) ja Skatila (tunnus 421) vuoden 217 keskivirtaama oli pitkän ajan keskiarvoa suurempi (taulukko 2). Hanhikoskella kevään suurin virtaama mitattiin jo maaliskuussa (18.3., 157 m 3 /s) ja Skatilassa huhtikuun alkupuolella (12.4., 139 m 3 /s), kun kevättulvan huippu keskimäärin ajoittuu huhti-toukokuun vaihteeseen. Loka-joulukuun virtaamat olivat vuonna 217 keskimääräistä suurempia, ja vuoden suurimmat virtaamat mitattiin loka-marraskuun vaihteessa (kuva 6). Taulukko 2. Virtaaman kuukausikeskiarvot Kyrönjoen havaintoasemilla vuonna 217 ja keskivirtaamat vertailukaudella Asema Kuukauden keskivirtaama MQ (m 3 /s) ka 1991 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII I-XII -21 Pitkämö 4,4 2,75 13,2 19,56 18,3 11,99 5,2 4,1 11,92 18,48 21,18 18,66 12,5 16,9 Kalajärvi 4,25 4,97 2,47,7 2,75,99 1,61, 4,35 6,85 7,28 7,81 3,61 3,8 Hanhikoski 12,88 1,58 42,8 54,2 53,5 24,4 13,43 8, 29,5 63,9 84,6 66,8 38,9 35,4 Skatila 15,3 11,91 51,1 7,4 63,8 3,2 17,27 1,51 32,4 69,1 94,7 73, 45,1 41,3 Kuluneen tarkkailuvuoden havaintokerroilla Kyrönjoen virtaama-arvot olivat maaliskuussa ja elokuussa pienempiä kuin pitkän aikavälin kuukausikeskiarvot. Kesäkuun näytteenottojaksolla virtaama kasvoi voimakkaasti, ja oli ensimmäisenä päivänä kuukausikeskiarvoa pienempi ja kahtena viimeisenä päivän keskiarvoa suurempi. Lokakuun näytteenottokerralla virtaama oli hieman keskiarvoa suurempi (taulukko 3). Taulukko 3. Näytteenottopäivien virtaama vuonna 217 sekä näytteenottokuukauden keskivirtaama vuonna 217 sekä jaksolla Näytteenottopäivä Näytteenottopäivän virtaama (m 3 /s) kk-keskivirtaama 217 (m 3 /s) kk-keskivirtaama (m 3 /s) ,7-9,7 51,1 29, ,8-37,-51, 3,2 29, ,8-7,-7, 1,5 24, ,-53, 69,1 47,9

13 Virtaama m 3 /s Hanhikoski Q_217 ka min max Virtaama m 3 /s Skatila Q_217 ka min max Kuva 6. Virtaaman vuorokausiarvot Hanhikoskella ja Skatilassa vuonna 217 sekä päivittäiset virtaaman keskiarvot ja minimi- ja maksimiarvot jaksolla (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta).

14 5. VESISTÖJEN KUORMITUS 5.1 Kyrönjoen hajakuormitus Kyrönjoen vesistöalueella veden laatu on luontaisesti heikko maaperästä aiheutuvasta kuormituksesta johtuen. Valuma-alueen (pääosin ojitetuilta) soilta huuhtoutuu jokiin runsaasti humusta ja ravinteita, mikä aiheuttaa vesistölle korkean peruskuormituksen ja heikentää samalla veden itsepuhdistuskykyä. Alavat savikkomaat, joita Kyrönjoen alueella esiintyy yleisesti, sisältävät usein rikkipitoisia sedimenttejä. Kun nämä sedimentit hapettuvat esim. salaojitusten yhteydessä, syntyy happamia sulfaatteja, joita lumensulamisvedet ja sateet huuhtovat edelleen jokiin. Sulfaattihuuhtoutumien seurauksena heikosti puskuroidun jokiveden ph-arvot laskevat ajoittain välille 4-5, jokisuussa jopa alle neljän (Ranta 1985). Kyrönjoen koko valuma-alueesta happamia sulfaattimaita on noin 12 % (yhteensä 593 km 2 ). Happamat sulfaattimaat aiheuttavat ongelmia erityisesti Kyrönjoen suistossa ja pääuomassa Seinäjoen alapuolella. Huuhtoutuvan sulfaatin määrän on arvioitu tulevaisuudessa hitaasti vähenevän vuosikymmenien saatossa (Koivisto ym. 216). Vesistöalueelle kohdistuva mittava ravinne- ja orgaaninen kuormitus on peräisin maa- ja metsätalousalueilta, turvetuotantoalueilta, tekoaltaista sekä taajamien ja haja-asutusalueiden jätevesistä. Ravinnekuormitus on pääosin peräisin peltoviljelystä. Fosforikuormituksesta maatalouden osuus on mallitarkastelun (VEMALA-malli) arvion mukaan 61 % ja typpikuormituksen osuus 57 %. Muita suuria kuormittajia ovat haja-asutus ja pistekuormittajat. Maatalouden (peltoviljely ja karjatalous) merkitys Kyrönjoen alueella on erittäin suuri. Kyrönjoen pääuoman kokonaisfosforikuormituksesta 6 % muodostuu maataloudesta (Nuotio 28). Maatalouden aiheuttama kuormitus ajoittuu yleensä voimakkaimmin kevääseen ja syksyyn, jolloin vesimäärät joessa ovat suurimmillaan. Myös kiintoainekuormitus ja eroosio ovat merkittäviä ongelmia Kyrönjoen valuma-alueella. Eroosion voimakkuuden mittana voidaan pitää veden kiintoainepitoisuutta. Eroosion määrästä ei ole suoria mittauksia, mutta Kyrönjoen veden kiintoainepitoisuus on tulvien aikana jopa 1 3 mg/l ja kiintoaineen vuosivirtaama vaihtelee välillä 1-8 tn/a. Kiintoainehuuhtoumien määriin vaikuttaa pintavalunnan voimakkuuden lisäksi huippuvirtaamien ajankohta (Koivisto ym. 216). 5.2 Puhdistamojätevesien aiheuttama vesistökuormitus Kyrönjoella Puhdistamojätevesien vesistökuormitusta on tarkemmin selvitetty Kyrönjoen yhteistarkkailuraportin kuormitusosassa (Eurofins Nab Labs Oy 218). Yhteistarkkailuun liittyneiden jätevedenpuhdistamoiden vesistökuormitus oli vuonna 217 3,5 tn fosforia, 228 tn typpeä (josta 85 tn ammoniumtyppeä) ja 33 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU:na mitattuna). Koko vesistöalueen suurin pistekuormittaja oli aikaisempien vuosien tavoin Seinäjoen jätevedenpuhdistamo, jonka osuus puhdistamoiden kokonaiskuormituksesta oli kokonaisfosforin osalta 54 %, kokonaistypen osalta 52 %, ammoniumtypen osalta 6 % ja orgaanisen aineen osalta 51 % (taulukko 4). Jätevedenpuhdistamoiden fosforin ja orgaanisen aineksen vesistökuormitus on nykyisin selvästi pienempää kuin yhteistarkkailun alkuvuosina 198-luvulla (kuvat 7-9). Jätevedenpuhdistamoiden toiminta on tehostunut paljon 198-luvulta erityisesti tiukentuneiden lupaehtojen sekä puhdistusprosessien kehityksen myötä. Näin ollen 198- ja 2-lukujen kuormitustulokset ovat täysin eri kokoluokkaa, mikä on syytä muistaa tuloksia tarkasteltaessa. 2-luvulla puhdistamoilta vesistöön johdetussa kuormituksessa on sekä fosforin että BOD 7 -ATU:n osalta havaittavissa laskeva suuntaus. Kokonaistypen ja ammoniumtypen kuormituksissa vesistökuormitus on pitkällä aikavälillä pysynyt kutakuinkin ennallaan.

15 Taulukko 4. Kyrönjoen vesistöalueen jätevedenpuhdistamoiden vesistökuorma vuonna 217. Kuormitus (kg/a) vuonna 217 BOD 7 -ATU Kok.P Kok.N NH 4 -N Kauhajoki Jalasjärvi Kurikka Ilmajoki Seinäjoki Ylistaro Kyrönmaan Jätevesi Oy Koivulahti Raippaluoto 99 7, Yhteensä kg/a Fosforikuormitus Kuva 7. Jätevedenpuhdistamoiden fosforikuormitus (kg/a) sekä pitkän aikavälin kehitys Kyrönjoen vesistöalueella vuosina kg/a Kokonais- ja ammoniumtyppikuormitus NH4-N kok.n Kuva 8. Jätevedenpuhdistamoiden kokonais- ja ammoniumtyppikuorma (kg/a) Kyrönjoen vesistöalueella vuosina Ammoniumtyppimääritykset (NH 4 -N) aloitettiin vuonna 1989.

16 kg/a Orgaanisen aineksen kuormitus Kuva 9. Jätevedenpuhdistamoiden orgaaninen kuormitus (kg/a, BOD 7 /BOD 7 -ATU) sekä pitkän aikavälin suuntaus Kyrönjoen vesistöalueella vuosina Vaskiluodon Voima Oy Seinäjoen voimalaitoksen kuormitus Vaskiluodon Voima Oy:n Seinäjoen Voimalaitos sijaitsee Kyrkösjärven altaan itärannalla noin 6 km etäisyydellä Seinäjoen kaupungin keskustasta. Laitos on tyypiltään väliottolauhdutusvoimala, joka tuottaa sekä sähköä että kaukolämpöä. Pääpolttoaineena käytetään jyrsinturvetta ja vara-/tukipoltto-aineena raskasta polttoöljyä sekä hiiltä. Voimalan viivästysaltaasta johdettiin Kyrkösjärveen seuraavat ainemäärät vuonna 217: kg/d kg/a Sulfaatti Kloridi Kiintoaine 2,1 77 Kokonaistyppi,31 11 Kokonaisfosfori,24 8,8 Alumiini,15 55 Natrium Rauta 1, 38 Osa Kyrkösjärveen johdetusta kemikaalimäärästä, 11,6 tn natriumhydroksidia (5 %), 6,9 tn rikkihappoa (98 %), 11, tn natriumkloridia ja,8 tn suolahappoa (35 %) sisältyy edellisen taulukon ainemääriin. Näitä kemikaaleja käytettiin prosessiveden valmistuksessa. Kyrkösjärveen johdetut ainemäärät olivat jonkin verran pienempiä kuin vuonna 216. Kyrkösjärveen johdettu lämpökuorma on vuodesta 27 lähtien kehittynyt seuraavasti: Vuosi GWh/a Vuosi GWh/a Laitokselta poistuvan veden lämpötilan kuukausikeskiarvot vaihtelivat 3,5-17,2 C:n välillä. Kyrkösjärveen johdetun jäähtyneen veden keskimääräinen lämpötila oli 9,7 º C.

17 6. VEDEN LAATU KYRÖNJOEN VESISTÖALUEELLA VUONNA Kyrönjoen pääuoma Kyrönjoen yhteistarkkailussa fysikaalis-kemiallisia havaintoasemia on pääuomassa yhteensä 12 kpl (kuva 2) sekä lisäksi yksi asema Vassorin merenlahdella. Tarkkailun tulokset vuodelta 217 on esitetty liitteessä 2. Kyrönjoki on hapan, ravinteikas ja tumma humusvesistö, jossa veden laatu vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. Pääsääntöisesti vesi on heikkolaatuisinta keväällä kevättulvan jälkeen sekä syksyllä runsaiden sateiden jälkeen. Viime vuosina Kyrönjoenkin alueella on esiintynyt runsaiden sadevesien aiheuttamia tulvia myös kesä- ja talviaikoina, jolloin on voitu havaita vastaavanlaisia veden laadun muutoksia kuin perinteisten kevättulvien aikana. Veden väriarvoa kohottaa etenkin Kyrönjoen yläjuoksun suoperäiseltä valuma-alueelta tulevat humusvedet. Vuonna 217 veden väriarvot Kyrönjoen pääuomassa vaihtelivat välillä 1 27 mgpt/l, ollen alhaisimmillaan maaliskuun havaintokerralla ja korkeimmillaan elokuun ja lokakuun havaintokerroilla. Kyrönjoen happamuus aiheutuu etupäässä valuma-alueen happamista sulfaattimaista, joita esiintyy etenkin joen keski- ja alajuoksulla Ilmajoen ja Seinäjoen alapuolella. Happamuusongelmat ovat yleensä pahimmillaan tulvien sekä runsaiden sateiden aikana, jolloin ph saattaa laskea jopa alle ph 5. Happamat sulamisvedet heikentävät Kyrönjoen veden puskurikykyä ja veden alkaliniteetti on yleensä ollut alhaisimmillaan keväisin lumien sulettua. Vuonna 217 ei havaittu erityisen pieniä ph-arvoja, vaan ph vaihteli välillä 6,5-7,2. Alhaisimmat arvot mitattiin runsaiden sateiden aikana lokakuun havaintokerralla alajuoksulla Koivulahden puhdistamon havaintoasemilla M1 ja K1. Alhaisimmat alkaliteettiarvot havaittiin niin ikään lokakuussa joen alajuoksulla Vähänkyrön kirkkosillan asemalla (K3), Ranta-Kuusiston asemalla K2A sekä Koivulahden asemilla K1 ja K1. Pienimmät arvot vaihtelivat,18 -,19 mmol/l, eli kovin alhaisia arvoja ei tarkkailuvuonna mitattu. On huomattava, että yhteistarkkailun havaintokerrat pyritään ajoittamaan vähäisen virtaaman tai keskivirtaaman ajanjaksoille, jolloin veden ph-arvot tai alkaliteettiarvot eivät yleensä ole alhaisimmillaan. Kyrönjoen happipitoisuus on yleensä ollut hyvä tai tyydyttävä ja alentuneita happipitoisuuksia on havaittu vain satunnaisesti. Aikaisempien vuosien tavoin happipitoisuudet olivat korkeimmillaan maaliskuun havaintokerralla, jolloin pääuoman happipitoisuus vaihteli 9,6-13,7 mg/l (kyllästysaste %). Kesäkuun havaintokerralla happitilanne oli hyvä pitoisuuden vaihdellessa 7,4-8,8 mg/l. Elokuussa mitattiin jonkin verran alentuneita happipitoisuuksia Ilmajoen (K12 ja K13) ja Kurikan (K14 ja K15) havaintoasemilla (5,3 6,6 mg/l). Pitoisuuden vaihtelu koko joessa oli 5,3 8,2 mg/l. Lokakuussa happitilanne oli kaikilla pääuoman havaintoasemilla hyvä. Veden kiintoainepitoisuus oli tarkkailuvuonna korkeimmillaan maaliskuun havaintokerralla, jolloin kevättulva oli jo alkanut ja kiintoainetta huuhtoutui sulamisvesien mukana jokiveteen. Kiintoaineen määrä oli suurin alajuoksulla (noin 5 mg/l), ja muualla se vaihteli noin 15 4 mg/l. Muilla havaintokerroilla kiintoainepitoisuus vaihteli koko pääuomassa 3,4 13 mg/l (kuva 1). Normaalisti kiintoaineen ja fosforipitoisuuden vaihtelu on saman suuntaista, sillä etenkin hajakuormituksena jokeen tuleva fosfori on kiintoaineeseen sitoutuneena. Fosforipitoisuuksien vaihtelut eri vuosien välillä voivat Kyrönjoessa olla melko suuriakin. Pääsääntöisesti pääuoman fosforipitoisuudet ovat hieman alentuneet yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä. Näin oli laita myös vuonna 217 kesä- ja elokuun näytteenottokerroilla (kuva 11). Maaliskuussa, jolloin pitoisuudet olivat suurimmillaan, ne sen sijaan kasvoivat alajuoksua kohti. Suurin pitoisuus (3 µg/l) mitattiin maaliskuussa asemalla K3 (Vähäkyrö Kirkkosilta). Lokakuussa pitoisuudet olivat pienimmillään ja vaihtelu oli melko vähäistä (vaihteluväli µg/l). Fosforipitoisuuksien perusteella joki voidaan luokitella loppukesän havaintokerralla erittäin reheväksi, jopa ylireheväksi (fosforipitoisuus yli 1 µg/l).

18 Kiintoaine Maaliskuu Kesäkuu 6 5 Elokuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 1. Kyrönjoen pääuoman havaintoasemien kiintoainepitoisuus vuoden 217 näytteenottokerroilla. Kok.P Maaliskuu Kesäkuu Elokuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 11. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaisfosforipitoisuus vuoden 217 näytteenottokerroilla. Leville helppokäyttöisen fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli alhaisimmillaan joen alajuoksulla (noin 3 6 %). Muualla osuus vaihteli noin 4 75 %. Fosfaattifosforin osuudet olivat lähes kauttaaltaan suurimmillaan elokuun havaintokerralla ja melkein samaa suuruusluokkaa myös kesäkuussa. Lokakuussa osuudet olivat joen ala- ja keskijuoksulla noin 3 45 %, mutta yläjuoksulla kesäkuun tasolla (kuva 12).

19 PO4-P/kok.P % Kesäkuu Elokuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 12. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista Kyrönjoen pääuoman havaintoasemilla vuoden 217 kesä-, elo- ja lokakuussa. Toisin kuin fosforipitoisuudet, Kyrönjoen typpipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet hieman yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä, näin myös vuonna 217 (kuva 13). Kiintoaine- ja fosforipitoisuuksista poiketen kokonaistypen pitoisuudet olivat suurimmillaan sateisessa lokakuussa, mutta olivat lähes yhtä suuria maaliskuussa. Kesäkuukausina pitoisuudet olivat pienempiä. Pitoisuudet vaihtelivat joen pääuomassa µg/l. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä vaihteli koko joessa noin 15 5 %. Osuus oli pienin alajuoksulla ja kasvoi jonkin verran yläjuoksun suuntaan. Osuudet olivat pääasiassa suurimmillaan elokuussa, mutta vuodenaikaisvaihtelu oli kohtalaisen vähäistä (kuva 14). Ammoniumtypen osuus kokonaistypestä oli koko joessa avovesiaikana pieni vaihdellen <1 14 %. Kok.N µg/l Maaliskuu Kesäkuu 3 25 Elokuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 13. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuoden 217 näytteenottokerroilla.

20 NO 2+3 -N/kok.P % Kesäkuu Elokuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 14. Nitraatti-nitriittitypen osuus kokonaistypestä Kyrönjoen pääuoman havaintoasemilla vuoden 217 kesä-, elo- ja lokakuussa. a-klorofylli µg/l Kesäkuu Elokuu 25 2 Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 15. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien a-klorofyllipitoisuus vuoden 217 näytteenottokerroilla. Veden rehevyystason mittarina käytetty a-klorofyllipitoisuus kohosi aikaisempien vuosien tavoin joen yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä, ja korkeimmat a-klorofyllipitoisuudet mitattiin kesäkuussa havaintoasemalla K1 Koivulahti VT8 ja elokuussa asemalla M1 Vassor (2 µg/l). Pitoisuus vaihteli kesäkuukausina 4, 2 µg/l ja lokakuussa 1,8 4,8 µg/l (kuva 15). Pitoisuuden vaihtelut ovat yleensäkin olleet ajallisesti hyvin suuria. Klorofyllipitoisuudet olivat yläjuoksulla karun vesistön tasolla, mutta ilmensivät rehevyyttä alajuoksulla. Erot johtunevat pääasiassa kasviplanktonille otollisemmista oloista alajuoksulla kuin ravinnetason eroista, sillä fosforipitoisuus oli yläjuoksulla suurempi kuin alajuoksulla erityisesti kesäkuukausina.

21 E. coli pmy/ 1 ml 3 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Enterokokit pmy/ 1 ml 3 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu M1 K1 K2A K3 K5 K7 K12 K13 K14 K15 K16 K18 K19 Kuva 16. Kyrönjoen pääuoman vedenlaatuasemien E. colin ja enterokokkien määrät vuoden 217 näytteenottokerroilla. Veden hygieeninen laatu vaihteli aikaisempien vuosien tavoin suuresti tarkkailuvuoden aikana. Yleisesti ottaen suurimmat bakteerimäärät todettiin maaliskuun havaintokerralla ja pienimmät elokuussa (kuva 16). Indikaattoribakteerien määrä oli maaliskuussa suurin joen alajuoksulla havaintoasemilla K2A ja K3 ja pienentyi yläjuoksua kohti. Kesäkuussa ja lokakuussa suurimmat E. colien määrät havaittiin asemilla K5 (Ylistaron alapuoli) ja K19 (Kauhajoen yläpuoli). Elokuussa bakteerimäärät kasvoivat alajuoksun hyvin pienistä luvuista yläjuoksun suuntaan, ja suurimmat bakteerimäärät todettiin asemalla K18 (Kauhajoen alapuoli). E. colien tai enterokokkien pesäkemäärä ei ylittänyt sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista asettamia toimenpiderajoja (E. coli 1 pmy/1 ml, suolistoperäiset enterokokit 4 pmy/1 ml).

22 6.2 Jalasjoki Jalasjoen vedenlaatuaineistoa on koko yhteistarkkailun ajan kerätty kolmelta havaintoasemalta (J1 Myllykylä, Jalasjoen säännöstelypato, J2 Ahonkylä, J3 Jokipii). Vuoden 217 tarkkailutulosten perusteella Jalasjoen vesi oli tummaa, runsashumuksista, lievästi hapanta ja ravinteikasta. Lokakuun näytekerralla vesi oli happamimmillaan (ph 6,4 6,5) ja veden alkaliniteetti oli ajankohdista alhaisin (,21 mmol/l). Veden kokonaisfosforipitoisuudet vaihtelivat tarkkailuvuoden 217 aikana µg/l osoittaen veden olevan pääosin erittäin rehevällä tasolla, osittain jopa ylirehevällä tasolla (kuva 17). Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli keskimäärin puolet. Suurimmillaan fosfaattifosforin osuus oli elokuussa (61 67 %). Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat tarkkailuvuoden aikana Jalasjoen havaintoasemilla välillä 9 24 µg/l. Pitoisuudet olivat korkeimmillaan lokakuun havaintokerralla ja korkein typpipitoisuus havaittiin säännöstelypadon havaintopisteellä (J1) (kuva 17). Epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä oli avovesiaikana 3-31 %, josta ammoniumtypen osuus vain 2-13 %. Kok.P µg/l 35 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu Kok.N µg/l 3 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu J1 J2 J3 J1 J2 J3 Kuva 17. Jalasjoen vedenlaatuasemien kokonaistyppipitoisuus vuoden 217 näytteenottokerroilla. Jalasjoen happipitoisuus oli kuluneena tarkkailuvuonna pääosin hyvä, alimmillaan happipitoisuus oli elokuun näytekerralla, jolloin hapen kyllästysprosentti vaihteli 42-7 % välillä. Veden rehevyystason mittarina käytetty a-klorofyllipitoisuus on useimmiten ollut Jalasjoessa jonkin verran alhaisempi kuin keskimäärin Kyrönjoen pääuomassa. Vuonna 217 pitoisuudet olivat lähes samansuuruisia kuin Kyrönjoen pääuomassa havaitut pitoisuudet. Kuluneena tarkkailuvuonna pitoisuuksien vaihtelu oli kohtalaisen vähäistä verrattuna edelliseen vuoteen (1,4-12 µg/l). Pitoisuudet vaihtelivat karun vesistön tasosta (lokakuu) rehevähkön vesistön tasoon (kesäkuu asemat J1 ja J2) (kuva 18). Veden hygieeninen taso oli tarkkailuvuonna kesäkuun havaintokerralla kauttaaltaan hyvä. Maaliskuussa ja asemalla J2 myös elo- ja lokakuussa bakteerimäärät olivat jonkin verran kohonneita, mutta Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 asettamia toimenpiderajoja ylittäviä pitoisuuksia ei havaittu.

23 a-klorofylli µg/l 14 Kesäkuu Elokuu Lokakuu J1 J2 J3 Kuva 18. Jalasjoen vedenlaatuasemien a-klorofyllipitoisuus vuoden 217 näytteenottokerroilla. 6.3 Seinäjoki Seinäjoen vedenlaatuaineisto on kerätty kahdelta havaintoasemalta joen alajuoksulta (Matikaisen ranta S2A Seinäjoen jätevedenpuhdistamon alapuoli ja Suupohjantien silta S3D jätevedenpuhdistamon yläpuoli). Seinäjoen uomassa veden väriarvot ovat tavallisesti, kuten myös kuluneena tarkkailuvuonna olleet hieman korkeammat kuin Kyrönjoen pääuomassa. Seinäjoen haara kuuluu yhdessä pääuoman alaosan kanssa Kyrönjoen vesistöalueen happamimpiin alueisiin. Kuluneen tarkkailuvuoden aikana yhteistarkkailuaineiston Seinäjoen ph-arvot vaihtelivat välillä 6,3-7,1, ja alimmat ph-arvot mitattiin maaliskuun näytteenottokerralla. Seinäjoen haarassa happipitoisuus oli tyydyttävällä tai hyvällä tasolla kyllästysasteen vaihdellessa välillä %. Alimmillaan happipitoisuus oli kesäkuun havaintokerralla. Seinäjoen ravinnepitoisuudet ovat pääosin olleet pääuomaa alhaisemmat. Pääuomasta poiketen Seinäjoessa korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin elokuussa. Typpipitoisuudet sen sijaan olivat korkeimmillaan lokakuussa, kuten pääuomassakin (kuva 19). Suupohjantien sillan havaintoasemalla (S3D) Seinäjoen puhdistamon yläpuolella veden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli kuluneena tarkkailuvuonna välillä µg/l osoittaen veden olevan edellisvuosien tavoin rehevällä tasolla. Fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli %. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat kuluneena tarkkailuvuonna Suupohjantien sillan havaintoasemalla 8-13 µg/l epäorgaanisen typen osuuden ollessa %, josta suurin osa oli nitraatti- ja nitriittityppeä. Seinäjoen puhdistamon alapuolisella pisteellä (S2A) veden ravinnepitoisuudet kohosivat jonkin verran kaikilla havaintokerroilla yläpuoliseen asemaan verrattuna, mutta elokuussa fosforipitoisuus oli kaksinkertainen ja typpipitoisuus kolminkertainen puhdistamon alapuolella yläpuoliseen asemaan verrattuna. Avovesikaudella fosfaattifosforin osuus kokonaisfosforista oli 4 63 % ja epäorgaanisen typen osuus kokonaistypestä 3-75 %. Yläpuolisen aseman (S3D) tavoin ammoniumtypen määrät olivat pieniä lukuun ottamatta lokakuun havaintokertaa, jolloin ammoniumtypen pitoisuus oli huomattavan suuri (25 µg/l) ja osuus kokonaistypestä merkittävä (66 %). Veden hygieeninen laatu oli Suupohjan sillan näytepisteellä (S3D) elokuun havaintokertaa lukuun ottamatta hyvä, mutta elokuussa erityisesti suolistoperäisten enterokokkien määrä oli kohonnut. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 asettama toimenpideraja ylittyi tällöin enterokokkien osalta.

24 Seinäjoen puhdistamon alapuolisella pisteellä (S2A) veden hygieeninen taso oli elokuun havaintokerralla heikko, Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen nro 354/28 asettamat toimenpiderajat ylittyivät sekä E. colien että enterokokkien osalta. Kok.P µg/l 18 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu Kok.N µg/l 4 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu S2A S3D S2A S3D a-klorof. µg/l 8 Kesäkuu Lokakuu Elokuu E. coli/ 1 ml 3 Maaliskuu Elokuu Kesäkuu Lokakuu S2A S3D S2A S3D Kuva 19. Seinäjoen vedenlaatuasemien kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a-klorofyllipitoisuudet sekä Escherichia coli -määrät vuonna 217 (S3D= Suupohjantien silta, S2A= Matikaisen ranta). 6.4 Raippaluodon puhdistamon purkualue Raippaluodon puhdistamon havaintopaikat ja sijaitsevat ojassa puhdistamon jätevesien purkukohdan yläpuolella (R1) ja purkupaikan alapuolella (R2) sekä merellä ojan laskukohdan edustalla (R3). Ojassa oli hapenvajausta sekä purkukohdan ylä- että alapuolella. Ojavesi oli väriltään tummaa ja humuspitoista, ja ravinnepitoisuudet olivat korkeita jo puhdistamojätevesien purkukohdan yläpuolella. Fosforipitoisuus vaihteli µg/l (kuva 2). Sähkönjohtavuus oli korkeahko. Vesi oli jonkin verran hapanta, mutta jätevesien vaikutuksesta ph-arvo nousi neutraalin yläpuolelle. Yläpuoliselta havaintoasemalta ei saatu näytettä elokuussa, koska oja oli kuiva.

25 Kok.P µg/l 8 Kesäkuu Lokakuu Elokuu Kok.N µg/l 6 Kesäkuu Lokakuu Elokuu R1 R2 R3 R1 R2 R3 a-klorof. µg/l 16 Kesäkuu Lokakuu Elokuu E. coli/ 1 ml 25 Kesäkuu Lokakuu Elokuu R1 R2 R3 R1 R2 R3 Kuva 2. Raippaluodon puhdistamon vedenlaatuasemien kokonaisfosfori-, kokonaistyppi- ja a- klorofyllipitoisuudet sekä Escherichia coli -määrät vuonna 217 (R1 = oja puhdistamon yläpuolella, R2 = oja puhdistamon alapuolella, R3 = ojan laskukohdan edusta merialueella). Jätevesien vaikutuksesta ojan ravinnepitoisuudet, erityisesti typpipitoisuus, nousivat erittäin korkeiksi (kokonaistyppi µg/l). Typestä keskimäärin 65 % oli ammoniummuodossa. Fosforipitoisuus vaihteli purkupaikan alapuolella µg/l, ja yli 8 % fosforista oli fosfaattimuodossa. Klorofyllipitoisuus ilmensi kesäkuussa kohtalaista rehevyyttä, mutta elo- ja lokakuussa pitoisuudet olivat pienehköjä. Klorofylli ei ole erityisen hyvä rehevyyden indikaattori ojavesissä. Jätevesien purkukohdan yläpuolella ojassa oli vain vähän suolistoperäisiä bakteereja. Purkukohdan alapuolella sen sijaan bakteerimäärät, erityisesti E. colien määrät, olivat erittäin suuria ja vesi oli uimakelvotonta. Ojan laskukohdan edustalla (R3) vesi oli sähkönjohtavuuden perusteella laadultaan selkeästi merivettä. Väriarvo oli pieni ja happitilanne oli hyvä. Ravinnepitoisuudet olivat pienehköjä (kok.p 1 21 µg/l, kok.n µg/l). Klorofyllipitoisuus oli samoin pienehkö. Näytteissä todettiin vain satunnaisia suolistoperäisiä bakteereja. Jätevesien vaikutus oli tällä havaintopaikalla hyvin vähäinen.

26 7. PUHDISTAMOJÄTEVESIEN VESISTÖVAIKUTUKSET Puhdistamojätevesien vaikutus näkyy jokivedessä yleensä ravinnepitoisuuksien ja bakteerimäärien kohoamisena purkupaikan läheisyydessä. Tässä yhteydessä kuormitusvaikutusta on tarkasteltu puhdistamokohtaisesti laskennallisina pitoisuusmuutoksina eri virtaamatilanteissa. Laskelmissa on kuormitustietoina käytetty vuoden 217 puhdistamokohtaisia kuormitustietoja (Eurofins Nab Labs Oy 218). Skatilan ja Hanhikosken (Ylistaro) virtaamatiedot (keskiali-, keski- ja keskiylivirtaamien tiedot) on saatu OIVA -ympäristö- ja paikkatietopalvelusta, muiden pisteiden virtaamatiedot on laskettu edellisistä valuma-alueiden suhteiden perusteella. Taulukko 5. Jätevedenpuhdistamoiden aiheuttama laskennallinen ravinnepitoisuuksien kasvu jokivesistöissä eri virtaamatilanteissa vuonna 217. Laitos Kohdevesistö Virtaama Laitoksen kuormitus Pitoisuuslisäys joessa Kok.P Kok.N Kok.P Kok.N (m 3 /s) kg/d kg/d µg/l µg/l Koivulahden jvp. Kyrönjoki 3,6,28 11, ,28 11,1 3, 29,28 11,1,5 Kyrönmaan Jätevesi Oy Kyrönjoki 3,2,4 61 1, ,4 61, ,4 61,2 3, Ylistaron jvp. Kyrönjoki 2,8,6 14,3 6 35,6 14,2 5, 26,6 14,3 1, Ilmajoen jvp. Kyrönjoki 2,3 1,8 97 9, ,8 97, ,8 97,1 5, Kurikan jvp. Kyrönjoki 1,9 1,3 75 7, ,3 75, ,3 75,1 5, Kauhajoen jvp. Kyrönjoki,9,4 33 5, ,4 33, ,4 33,1 5, Seinäjoen jvp. Seinäjoki,9 5, ,2 32 5, ,2 32,8 5 Jalasjärven jvp. Jalasjoki,8,9 7,4 1,3 11 9,,9 7,4,1 1 64,9 7,4,2 1, Laskennallinen ravinnepitoisuuksien kasvu jätevedenpuhdistamoiden purkupaikoilla ylivirtaamakausilla oli lähes kaikkien puhdistamoiden osalta erittäin pieni (taulukko 5). Ainoastaan Seinäjoen puhdistamon vaikutus näkyi jossain määrin joen typpipitoisuudessa. Seinäjoen puhdistamon osalta niin fosfori- kuin typpipitoisuuden laskennallinen kasvu oli havaittavissa selvemmin keskivirtaamalla, joskin kasvu oli melko vähäinen. Alivirtaamakausina ravinnekuormitukset kasvattivat mahdollisesti purkupaikka-alueiden ravinnepitoisuuksia näiden Ilmajoen, Kurikan ja Seinäjoen puhdistamoiden osalta. Kyrönmaan, Jalasjärven ja Kauhajoen osalta ravinnepitoisuuksien laskennallinen kasvu oli havaittavissa silloin, kun vesimäärä joessa on mahdollisimman vähäinen. Koivulahden ja Ylistaron puhdistamoiden osalta laskennallista pitoisuuskasvua ei ollut juurikaan havaittavissa edes vähän veden aikana. Seinäjoen puhdistamoa lukuun ottamatta käytännössä jokivedestä mitatut pitoisuuslisäykset jäävät laskennallisia arvoja pienemmiksi.

27 8. MINIMIRAVINNETARKASTELU Forsbergin ym. (1978) mukaan typpi rajoittaa levien kasvua, kun veden mineraaliravinnesuhde on alle viisi. Vastaavasti suhteen ollessa yli 12 on fosfori rajoittava ravinne. Muissa tapauksissa molemmat ravinteet voivat rajoittaa levien kasvua. Kamppi & Kuivamäen (1994) tekemässä Kyrönjoen vesistön typpiselvityksessä mineraaliravinnesuhteen on todettu kuvaavan minimiravinnetta Kyrönjoessa parhaiten, mistä syystä mineraaliravinnesuhdetta on myös tässä selvityksessä käytetty minimiravinnetarkastelun perusteena. Muita minimiravinnetarkasteluissa käytettyjä ravinnesuhteita ovat kokonaisravinteiden suhde sekä ravinteiden tasapainosuhde. Pietiläisen ja Kaupin (1993) mukaan ravinnesuhteiden tulkintaa vaikeuttavat eri levien erilaiset ravinnevaatimukset. Tällöin jonkin levälajin kasvua voi tietyllä hetkellä rajoittaa typpi ja toisten vastaavasti fosfori. Kumman tahansa ravinteen lisäys kasvattaa silloin leväbiomassaa, mutta lajistorakenne määräytyy lisätyn ravinteen mukaan (Prairie ym. 1989). Toisaalta ravinteiden käyttökelpoisuus sekä kiertonopeus vaihtelevat ympäristöolojen mukaisesti ja fosforin kiertonopeus on yleensä suurempi kuin typen. Typpi voi siis joissain tapauksissa rajoittaa levien kasvua, vaikka ravinnesuhteiden perusteella arvioiden rajoittava ravinne olisi fosfori. Ravinnesuhteita voidaan ylipäätään käyttää minimiravinteen arvioinnissa vain, jos ravinnepitoisuudet ovat suhteellisen pieniä. Käytännössä tämä tarkoittaa usein pitoisuuksia määritysrajan alle, jolloin ravinnesuhteen arvo on likimääräinen. Kun ravinteita on runsaasti, levien kasvua rajoittaa jokin muu tekijä, yleensä valo tai lämpötila (Pietiläinen ja Kauppi 1993). Tummissa vesistöissä valon merkitys levien kasvutekijänä korostuu. Myös Kyrönjoen ravinnesuhdelukuihin tulee suhtautua varauksellisesti. Kamppi & Kuivamäen (1994) mukaan pitoisuudet Kyrönjoen vesistössä ovat kesäaikana keskimäärin niin korkeita, että kumpikaan pääravinteista (typpi tai fosfori) ei ravinnesuhteen lukuarvosta huolimatta todellisuudessa rajoita tuotantoa, vaan sitä rajoittaa jokin muu tekijä. Mineraaliravinnesuhteet sekä niiden perusteella arvioitu minimiravinne Kyrönjoen vesistöalueen eri havaintoasemilla vuonna 217 on esitetty liitteessä 4. Tarkkailuvuonna avovesiaikaisten velvoitetarkkailutulosten perusteella fosfori on ollut typpeä selvästi merkittävämpi minimiravinne Kyrönjoen pääuomassa (liite 4). Typpirajoitteisuutta havaittiin nimenomaan joen yläjuoksulla. Jalasjoen havaintoasemilla minimiravinne näyttäisi tarkkailuaineiston perusteella olevan useimmiten typpi, Seinäjoessa joko fosfori tai typpi ja fosfori (liite 4). 9. VESISTÖJEN RAVINNEVIRTAAMAT Kyrönjoen ravinnevirtaamat on laskettu Skatilan valtakunnallisen vedenlaatuhavaintoaseman (VP96) perusteella, virtaamatietoina on käytetty Skatilan virtahavaintopaikan virtaamatietoja (OIVA-Ympäristö- ja paikkatietojärjestelmä). Kuukausitason päiväkohtaiset ainevirtaamat on saatu käyttämällä kuukausien keskivirtaamia sekä kyseisen kuukauden näytteenottopäivien keskimääräisiä ainepitoisuuksia. Niiden kuukausien osalta, jolloin näytteenottoa ei ole ollut, on kuukausitason päiväkohtainen ainevirtaama laskettu käyttämällä ko. kuukauden keskivirtaamaa sekä vedenlaatutulosten koko vuoden keskimääräistä pitoisuutta. Näin saaduista päiväkohtaisista ainevirtaamista on laskettu kunkin kuukauden osalta kuukausikohtaiset ainevirtaamat, jotka on esitetty kuvassa 21. Tarkkailuvuonna 217 ravinteiden kuukausivirtaamat vaihtelivat välillä 2,4-2 tnp/kk ja tnn/kk. Fosforin ravinnevirtaama oli korkeimmillaan huhtikuussa kevättulvan aikana sekä loka-marraskuussa runsaiden sateiden vuoksi ja typen ainevirtaama huhti-toukokuussa sulamisvesien aikana sekä marrasjoulukuussa suurten virtaamien aikaan. Vuoden 217 kokonaisainevirtaamat Skatilassa olivat fosforin osalta 11 tn/a ja typen osalta 3 tn/a.

28 tn/kk 25 Kokonaisfosforin kuukausivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu tn/kk Kokonaistypen kuukausivirtaama tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 21. Kokonaisfosforin ja -typen kuukausivirtaama (tn/kk) Kyrönjoen Skatilassa (VP96) vuonna KYRÖNJOEN VEDEN LAATU EKOLOGISEN LUOKITUKSEN OSANA Vesistön ekologista tilaa on vuoden 216 yhteenvetoraportissa arvioitu ympäristöhallinnon ohjeiden 3/29 (Vuori ym. 29) ja 7/212 (Aroviita ym. 212) mukaan. Tarkastelussa on käytetty ainoastaan fysikaalis-kemiallisia tekijöitä, joten luokittelua voidaan pitää korkeintaan suuntaa antavana. Tarkkailuvuoden aikana näytteitä on otettu kultakin havaintoasemalta neljä kertaa. Tarkastelussa on käytetty kunkin vuoden keskiarvoista laskettuja paikkakohtaisia mediaaniarvoja. Näin saatu yhteistarkkailuaineiston perusteella arvioitu vesistön laskennallinen luokka havaintopaikoittain vuosilta on esitetty taulukossa 6. Yhteistarkkailuaineiston näytteenotto ei ajoitu tulva-aikaan. Yhteistarkkailuaineiston perusteella ph-tasot eivät osoittaneet heikentynyttä tilaa, vaan havaintoasemien luokat määräytyivät kaikissa tapauksissa kokonaisravinteiden perusteella. Ympäristöhallinnon ohjeen 3/29 (Vuori ym. 29) mukaan mikäli kokonaisravinteet luokittuisivat eri tavoin, painotettiin kokonaisfosforin tuloksia, koska fosfori on sisävesien tärkein biomassan kasvua rajoittava tekijä ja kokonaistypen pitoisuusvaihtelu on epävarmemmin todettavissa. Kyrönjoen pääuoma, joka on tyypiltään suuri turvemaiden joki, kuului vuosijakson tarkastelun mukaan alajuoksultaan välttävään luokkaan Ilmajoen alapuoliselle Saarakkalan havaintoasemalle saakka. Sekä Saarakkalan että Ilmajoen yläpuolisen Nikkolan havaintoasemilla joki kuului huonoon luokkaan.

29 Kurikan Koiviston sillan havaintoasemalla joki oli välttävässä luokassa, kun taas Kurikan yläpuolisella kirkkosillan asemalla sekä keskisuurten turvemaiden jokityyppiin lukeutuvan Kauhajoen havaintoasemilla huonossa luokassa. Jalasjoki, joka myös lukeutuu keskisuurten turvemaiden jokityyppiin kuului kauttaaltaan huonoon luokkaan, Seinäjoen haaran kuuluessa puhdistamon alapuolisella havaintoasemalla (Matikaisen ranta, S2A) välttävään ja puhdistamon yläpuolisella asemalla (Suupohjantien silta, S3D) tyydyttävään luokkaan. Vuoden 216 korkeat fosforipitoisuudet elokuun havaintokerralla heikensivät jokiveden laatua ja kohottivat fosforin mediaaniarvoja erityisesti Ilmajoen, Kurikan ja Kauhajoen alueilla sekä Jalasjoen yläjuoksulla. Vuoden 217 tarkkailutulokset eivät muuttaneet vesistön luokittelun kokonaistulosta. ph-arvojen perusteella vesistön tila oli erinomainen, sillä ph-minimi ylitti kaikilla havaintoasemilla vertailuarvon 5,7. Fosforipitoisuuden perusteella Kyrönjoen pääuoman, Kauhajoen ja Jalasjoen havaintopaikat olivat huonossa tilassa. Seinäjoen puhdistamon yläpuolinen havaintopaikka oli fosforin perusteella tyydyttävässä ja alapuolinen havaintopaikka välttävässä tilassa. Typpipitoisuuden perusteella tehty tila-arvio oli yleensä 1-2 tilaluokkaa parempi kuin fosforipitoisuuden perusteella tehty arvio. Raippaluodon edustan havaintopaikka (R3) kuuluu tyyppiin Perämeren sisemmät rannikkovedet (Ps). Sen tila oli vuonna 217 kokonaisuutena välttävä; fosforipitoisuuden perusteella se luokittui tyydyttäväksi ja typpipitoisuuden perusteella huonoksi. Näkösyvyyden perusteella havaintopaikkaa ei voitu luokitella sen mataluuden vuoksi. Taulukko 6. Veden fysikaalis-kemiallisen laadun perusteella arvioitu luokitus Kyrönjoen vesistöalueella Havaintoasema Luokka Havaintoasema Luokka M1 Vassor välttävä K18 Kauhajoki ap huono K1 Koivulahti välttävä K19 Kauhajoki Aronkylä huono K2A Ranta-Kuusisto välttävä J1 Jalasjoki säänn.pato huono K3 Vähäkyrö Kirkkosilta välttävä J2 Jalasjoki Ahonkylä huono K5 Ylipään silta välttävä J3 Jalajoki Jokipii huono K7 Ylistaro kirkkosilta välttävä S2A Seinäjoki Matikaisen r. välttävä K12 Ilmajoen ap Saarakkala huono S3D Seinäjoki Suupohjan s. tyydyttävä K13 Nikkola huono R3 Raippaluodon jvp edusta välttävä K14 Koivisto välttävä K15 Kurikka Kirkkosilta huono K16 Pitkämö VP94 huono 11. VASKILUODON VOIMA OY SEINÄJOEN VOIMALAITOKSEN TARK- KAILU 11.1 Kyrkösjärven veden laatu Kyrkösjärvi on ravinteikas, tummavetinen ja melko hapan vesistö. Happipitoisuus oli lopputalven havaintokerralla järven eteläisessä syvänteessä pohjan läheisessä vesikerroksessa heikentynyt selvästi (2,4 mg/l, kyllästysprosentti 18 %), mutta muilla havaintopaikoilla happitilanne oli hyvä. Muilla havaintokerroilla happitilanne oli hyvä tai tyydyttävä kaikilla havaintopaikoilla. Pintaveden näyteasemakohtaiset ravinnepitoisuuksien vuosikeskiarvot (fosfori µg/l, typpi µg/l) osoittaen vesistön olevan rehevällä tasolla. Järvivesi oli tavanomaiseen tapaan lievästi hapanta kaikilla tarkkailukerroilla (ph 6,-6,6). Klorofyllipitoisuuksien kesäajan arvot vaihtelivat asemakohtaisesti eri havaintokerroilla 8,2-22 µg/l välillä, mikä ilmentää rehevyyttä (liite 3).

30 11.2 Voimalaitoksen vesistövaikutukset Ainekuormitus Voimalaitoksen ainekuormitus oli vuonna 217 suurinta sulfaatin (686 kg/a), natriumin (81 kg/a) kloridin (42 kg/a) ja kiintoaineen (767 kg/a) osalta. Kyrkösjärvessä voimalan kuormitusvaikutusta ei sulfaatin ja kloridin osalta ole ollut havaittavissa (kuvat 22-23), vaan pitoisuudet ovat olleet pieniä. Kiintoaineen määrä on ollut ajoittain kohtalaisen suuri (kuva 24). mg/l 12 1 Kyrkösjärven sulfaattipitoisuudet Eteläinen allas Kyrköskurkku Pohjoinen allas Kuva 22. Sulfaattipitoisuudet (maksimiarvo) näytteenottopäivittäin Kyrkösjärven vedenlaatuasemilla vuosina mg/l 7 6 Kyrkösjärven kloridipitoisuudet Eteläinen allas Kyrköskurkku Pohjoinen allas Kuva 23. Kloridipitoisuudet (maksimiarvo) näytteenottopäivittäin Kyrkösjärven vedenlaatuasemilla vuosina

31 mg/l Kyrkösjärven kiintoainepitoisuudet Eteläinen allas Kyrköskurkku Pohjoinen allas Kuva 24. Kiintoainepitoisuudet (maksimiarvo) näytteenottopäivittäin Kyrkösjärven vedenlaatuasemilla vuosina Lämpökuormitus Turvevoimalan aiheuttamista vesistömuutoksista merkittävin on lauhdevesien aiheuttama Kyrkösjärven veden lämpötilan kohoaminen. Vuoden 217 näytekerroilla eteläisen altaan ja lauhdevesien purkupaikan välinen lämpötilaero oli havaintokerrasta riippuen -1,7 - +2,3 ºC ja lauhdevesien purkupaikan ja pohjoisen altaan välinen lämpötilaero -,61 - +,3 (kuvat 25-26). Vesi oli kevättalvella Kyrköskurkussa selvästi lämpimämpää kuin eteläisessä altaassa, mutta ero pohjoiseen altaaseen oli pieni. Kesäkuussa Kyrköskurkussa pintavesi oli jopa viileämpää kuin syvänteillä. Veden mahdollinen lämpiäminen vaikuttaa luonnollisesti myös Kyrkösjärven jääoloihin. Näytteet oli tarkoitus ottaa tammi-helmikuun vaihteessa, mutta silloin sula-alue ulottui Kyrköskurkusta pohjoisen altaan itäpuolelle, ja näytteet saatiin otetuksi vain eteläisestä altaasta. Maaliskuun alussa sula alue Kyrköskurkussa oli pienempi. Jääkartat on esitetty liitteessä 3. Seinäjoen alaosassa pintaveden lämpötilat olivat yleensä hieman korkeammat Kyrkösjärvestä tulevan uoman alapuolisella havaintoasemalla (Upan silta) yläpuoliseen Sahalammin havaintoasemaan verrattuna. Kesäkuun havaintokerralla vesi oli alapuolisella asemalla hieman yläpuolista asemaa viileämpää. Lievä jokiveden lämpötilan kohoaminen (noin +,5 C) on ollut havaittavissa alapuolisella asemalla jo ennen voimalan käyttöönottoa, sillä Kyrkösjärvestä virtaava vesi on hieman joen vettä lämpimämpää.

32 2 Kyrkösjärven pintaveden lämpötila Eteläinen allas Kyrköskurkku Pohjoinen allas Kuva 25. Pintaveden (1, m) lämpötiloja Kyrkösjärven havaintoasemilla vuonna Seinäjoen alaosan pintaveden lämpötila Sahalampi Upan silta Kuva 26. Pintaveden (1, m) lämpötiloja Seinäjoen alaosan havaintoasemilla vuonna 217.

33 12. YHTEENVETO Kyrönjoen vesistöaluetta kuormittavien jätevedenpuhdistamoiden kuormitus- ja vesistötarkkailu on vuodesta 1978 lähtien suoritettu yhteistarkkailuna. Vuoden 217 tarkkailussa on noudatettu Pohjanmaan Vesi ja Ympäristö ry:n vuonna 217 laatimaa tarkkailuohjelmaa. Tässä yhteenvedossa on tarkasteltu vuoden 217 tarkkailun tuloksia. Yhteistarkkailuun liittyneiden jätevedenpuhdistamoiden vuoden 217 vesistökuormitus oli 3,5 tn fosforia, 228 tn typpeä (josta 85 tn ammoniumtyppeä) ja 33 tn orgaanista ainetta (BOD 7 -ATU:na mitattuna). Koko vesistöalueen suurin pistekuormittaja oli aikaisempien vuosien tavoin Seinäjoen jätevedenpuhdistamo, jonka osuus puhdistamoiden kokonaiskuormituksesta oli kokonaisfosforin osalta 54 %, kokonaistypen osalta 52 %, ammoniumtypen osalta 6 % ja orgaanisen aineen osalta 51 %. Puhdistamoiden kautta vesistöön johdetun kuormituksen osuus on suurimmillaan alivirtaamakausina, kun taas hajakuormituksen osuus korostuu runsaan veden aikana. Kyrönjoki on hapan, ravinteikas ja tumma humusvesistö, jossa veden laatu vaihtelee suuresti vuodenaikojen ja joessa virtaavan vesimäärän mukaan. Ympäristöstä tuleva voimakas humus- ja ravinnekuormitus heikentävät vesistöalueen jokien laatua etenkin runsassateisina vuosina, jolloin myös happamien sulfaattimaiden huuhtoumat aiheuttavat happamuusongelmia joen ala- ja keskiosalle. Tarkkailuvuonna 217 fosforipitoisuudet olivat korkeimmillaan lopputalvella, kun taas korkeita typpipitoisuuksia mitattiin myös lokakuussa runsaiden sateiden aikaan, jolloin virtaamat olivat keskimääräistä suurempia. Veden hygieeninen laatu oli yleensä heikoimmillaan lopputalvella, mutta Seinäjoen havaintoasemilla mitattiin korkeita bakteerimääriä myös elokuussa. Raippaluodon puhdistamon alapuolisessa ojassa hygieeninen laatu oli jatkuvasti hyvin heikko. Kyrönjoen pääuoman fosforipitoisuudet ovat pääsääntöisesti hieman alentuneet yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä, mutta kevättalvella 217 pitoisuus kasvoi joen alajuoksua kohti. Typpipitoisuudet ovat yleensä kasvaneet yläjuoksulta alajuoksulle siirryttäessä. Puhdistamojätevedet kohottavat ravinnepitoisuuksia suurimpien puhdistamoiden alapuolisilla jokiosuuksilla lähinnä alivirtaamakausina, mutta koko joen tilan kannalta niiden vaikutus oli tarkkailuvuoden ajan melko vähäinen. VIITTEET Eurofins Nab Labs Oy 218: Kyrönjoen yhteistarkkailun vuosiyhteenveto vuonna 217, osa I: Kuormitustarkkailu. Jyväskylä 218. Aroviita J., Hellsten S., Jyväsjärvi J., Järvenpää L., Järvinen M., Karjalainen S., Kauppila P., Keto A., Kuoppala M., Manni K., Mannio J., Mitikka S., Olin M., Perus J., Pilke A., Rask M., Riihimäki J., Ruuskanen A., Siimes K., Sutela T., Vehanen T. & Vuori K-M 212: Ohje pintavesien ekologisen ja kemiallisen tilan luokitteluun vuosille päivitetyt arviointiperusteet ja niiden soveltaminen. Ympäristöhallinnon ohjeita 7/212. Helsinki 212. Ekholm, M Suomen vesistöalueet. Vesi- ja ympäristöhallitus. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A 126 Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus Vesien tila hyväksi. Kokemäenjoen-Saaristomere-Selkämeren vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi Raportteja 11/215. ISBN (PDF) Forsberg, C., Ryding, S.-O., Claesson, A. & Forsberg. A Water chemical and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies. Mitt. Int. Verh. Limnol. 21: Ilmatieteen laitos 217. Ilmastokatsaus, vuoden 217 kuukausiraportit. Kamppi K., Kuivamäki, R. 1994: Typenpoiston tarve ja toteuttamismahdollisuudet Kyrönjoen vesistössä. Loppuraportti Suunnittelukeskus Oy Koivisto, A-M., Mäensivu, M., Raitalampi, E., Teppo, A. & Wesrberg, V Kyrönjoen vesistöalueen vesienhoidon toimenpideohjelma vuoteen 221. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus. 149 s.

34 Korhonen J. & Haavanlammi E. 212: Hydrologinen vuosikirja Suomen ympäristökeskus 8/212 Nuotio, E. 28: Etelä-Pohjanmaan vedet nyt ja tulevaisuudessa. Länsi-Suomen ympäristökeskuksen raportteja I/28. Länsi-Suomen ympäristökeskus 28. Pietiläinen, O.P. & Kauppi, L Suomen sisävesistöjen typpi/fosfori-suhteista - käyttökelpoista tietoa vesiensuojelun kannalta? Vesitalous 34(6): 1-7 Ranta, E Kyrönjoen kalastosta ja kalaston tilaan vaikuttavista tekijöistä. Vesihallituksen tiedotus nro 259. Ss Sosiaali- ja terveysministeriö 28: Sosiaali- ja terveysministeriön asetus pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta (354/28) Suomen ympäristökeskus 217: Hydrologinen kuukausitiedote, vuoden 217 kuukasiraportit. Valtion ympäristöhallinnon virastot 217. OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelu. Aineiston ottamispvm palvelusta: Virtanen, J. & Aaltonen, E-K. 217: Kyrönjoen yhteistarkkailusuunnitelma (optio 2121). Pohjanmaan Vesi ja ympäristö ry. Pietarsaari 217. Vuori, K-M, Mitikka, S. ja Vuoristo, H. 29. Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Suomen ympäristökeskus, Ympäristöhallinnon ohjeita 3/29

35 Kyrönjoen yhteistarkkailu , havaintopaikkaluettelo Liite 1. Liite 8 Havaintopaikan nimi Koordinaatit Vesistöalue Kunta (ETRS-TM35FIN) R1 Raippaluodon jvp yp Mustasaari R2 Raippaluodon jvp ap Mustasaari R3 Raippaluodon jvp edusta Mustasaari 499 Mustasaari M 1, Vassor Koivulahti alapuoli K 1, Koivulahti VT 8 Koivulahti yläpuoli Mustasaari K 2A, Ranta-Kuusisto, koulun silta Kyrönmaan Jätevesi Oy alapuoli Mustasaari K 3, Vähäkyrö Kirkkosilta Kyrönmaan Jätevesi Oy yläpuoli Vähäkyrö K 5, Ylipään silta Ylistaron alapuoli Isokyrö K 7, Ylistaro Kirkkosilta Ylistaron yläpuoli Seinäjoki S2A, Seinäjoki Matikaisen ranta Seinäjoki alapuoli Seinäjoki S3D, Suupohjantien silta Seinäjoki, yläpuoli Seinäjoki K 12, Ilmajoen ap, Saarakkala Ilmajoki alapuoli Ilmajoki K 13, Nikkola Ilmajoki yläpuoli Ilmajoki K 14, Koivisto Kurikka alapuoli Kurikka K 15, Kurikka Kirkkosilta Kurikka yläpuoli Kurikka K 16, Pitkämö (VP 94) Kurikka K 18, Kauhajoen ap Kauhajoki alapuoli Kauhajoki K 19, Kauhajoki Aronk kt 67 Kauhajoki yläpuoli Kauhajoki J 1 Jalasjoki, säännöstelypato Jalasjoki Kurikka J 2, Jalasjoki, Ahonkylä Jalasjoki alapuoli Jalasjärvi J 3, Jokipii Jalasjoki yläpuoli Jalasjärvi Jurvan jvp, alapuoli Kyläjoki (Närpiönjoki) Kurikka Jurvan jvp, yläpuoli Kyläjoki (Närpiönjoki) Kurikka Sevo P1/ VYP 8 altaan eteläosa Kyrkösjärvi (1, 2, 3 ja 4 m näytteet) Seinäjoki Sevo P2 Kyrköskurkku Kyrkösjärvi (1 ja 3 m näytteet) Seinäjoki Sevo P3, altaan pohjoisosa Kyrkösjärvi (1 ja 2 m näytteet) Seinäjoki Pohjanmaan vesi ja ympäristö ry ry Österbottens vatten och miljö rf PL PB PIETARSAARI JAKOBSTAD

36 Eurofins Nab Labs Oy Liite 2. Kyrönjoen yhteistarkkailu 217 Analyysitulokset RAIPPALUODON PUHDISTAMON PURKUVESISTÖ Näyte- Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. Alkal. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P E.coli Enterok. a-klorof. nro syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mpn/1ml pmy/1ml µg/l R1 Raippaluodon jvp yp ,1,5 11, 4, ,1,71 6, oja kuiva, ei näytettä ,12,6 2,6 3,7 27 2,6 21,8,41 6, ,4 Keskiarvo 6,8 4,2 35 7,3 19,,56 6, ,4 R2 Raippaluodon jvp ap ,1,5 1,1 4, ,8 1,5 7, ,4,2 12,8 5, , 2, 7, , ,4,2 6, 4,9 39 8, 6,3 1,2 7, ,7 Keskiarvo 9,6 4, , 1,6 7, ,4 R3 Raippaluodon jvp edusta ,1,5 14,1 1,4 12 8, 588,,88 7,5 22 5, < 3 13 < 2 8 4, ,5,1 13,8 9,2 89 9,2 669,,99 7,7 12 6, < 2 9 4, ,,5 4,3 9,9 76 9,1 593,,98 7,3 24 7, ,4 Keskiarvo 1,7 9,8 89 8,8 616,7 1, 7,5 19 6, ,6 Eurofins Nab Labs Oy, Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

37 Eurofins Nab Labs Oy KYRÖNJOEN PÄÄUOMA Näyte- Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. Alkal. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P E.coli Enterok. a-klorof. nro syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mpn/1ml pmy/1ml µg/l M1 Vassor (Koivulahti alapuoli) ,2 1,1 11, ,3,3 6, ,8 1 17,6 8,8 92 9,5 11,9,2 6, ,7 1 13,7 8, 77 8,5 26,,41 7, ,6 1 4,7 1,2 79 7,5 14,4,18 6, , Keskiarvo 9, 9, ,7,27 6, ,8 K1 Koivulahti VT8 (Koivulahti yp) ,3 1, 11, ,3,28 6, ,6 1 16,3 8,7 89 9,8 11,2,22 6, ,7 1 14,1 8, 78 6,4 12,7,4 7, ,6 1 4,7 1,8 84 8,7 13,,18 6, ,5 Keskiarvo 8,8 9, ,8,27 6, ,8 K2A Ranta-Kuusisto, koulun silta (Km ap) ,3 1, 1, ,9,31 6, ,6 1 15,7 8, ,9,27 6, ,7 1 14,4 7,6 75 5,5 12,9,44 7, ,6 1 4,8 1,8 84 9,2 13,,19 6, ,8 Keskiarvo 8,7 9, ,4,3 6, ,6 K3 Vähäkyrö Kirkkosilta (Kyrönmaa jv yp) ,3 1, 11, ,7,31 6, ,6 1 15,6 8, ,4,28 6, , ,7 1 14,5 7,6 75 3,8 13,2,46 7, , ,6 1 4,8 11, 85 7,9 12,4,19 6, ,4 Keskiarvo 8,7 9, ,4,31 6, ,7 K5 Ylipään silta (Ylistaro ap) ,3 1,1 11, ,5,29 6, ,6 1 16,1 8, ,3,25 6, ,7 1 15, 7,9 79 4,7 1,3,37 7, ,7 1 4,9 1,8 84 6,9 11,5,22 6, ,5 Keskiarvo 9, 9, ,2,28 6, ,7 K7 Ylistaro Kirkkosilta (Ylistaro yp) ,4,6,1 11, ,2,31 6, ,6,4 16,2 8, ,6,24 6, ,7,4 14,6 8,2 8 3,8 1,8,41 7, , ,7 1 4,7 1,9 85 7,1 11,4,22 6, ,8 Keskiarvo 8,9 9, ,3,3 6, ,9 Eurofins Nab Labs Oy, Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

38 Eurofins Nab Labs Oy KYRÖNJOEN PÄÄUOMA Näyte- Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. Alkal. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P E.coli Enterok. a-klorof. nro syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mpn/1ml pmy/1ml µg/l K12 Ilmajoen ap, Saarakkala ,3 1, 1, ,2,32 6, ,6 1 14, 7, ,3,26 6, , ,7 1 13,7 6,6 64 7,2 1,2,4 7, , ,7 1 3,9 1,6 8 5,9 1,2,25 6, ,8 Keskiarvo 7,9 9, ,,31 6, ,7 K13 Nikkola (Ilmajoki yp) ,3 1, 11, ,1,32 6, ,7 1 13,9 7, ,8,26 6, , ,7 1 13,6 6,6 63 5,6 1,2,4 7, , ,7 1 4, 1,6 81 6,3 9,7,25 6, ,3 Keskiarvo 7,9 9, ,7,31 6, ,3 K14 Koivisto (Kurikka ap) ,4 1,2 11, ,2,31 6, ,6 1 13,6 7,7 74 6,9 6,8,27 6, , ,7 1 14,2 5,3 52 5,6 8,9,37 6, , ,6 1 3,8 1,2 77 5, 8,8,25 6, ,3 Keskiarvo 8, 8, ,7,3 6, ,8 K15 Kurikka Kirkkosilta (Kurikka yp) ,4 1,2 1, ,5,32 6, ,7 1 13,4 7,8 74 6,1 6,4,24 6, , ,7 1 14,2 5,5 53 4,8 8,7,37 6, , ,6 1 3,8 9,9 75 4,3 8,5,25 6, ,8 Keskiarvo 7,9 8, ,5,3 6, ,1 K16 Pitkämö (VP 94) ,5,5,2 13, ,3,28 6, ,6 1 14,7 7,5 74 9,2 7,6,28 6, , ,7 1 12,4 7,8 74 5, 1,1,44 7, , ,8 1 2,6 11,8 87 3,6 7,6,26 6, ,1 Keskiarvo 7,5 1,2 82 9,2 7,7,32 6, ,6 Eurofins Nab Labs Oy, Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

39 Eurofins Nab Labs Oy KAUHAJOKI Näyte- Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. Alkal. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P E.coli Enterok. a-klorof. nro syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mpn/1ml pmy/1ml µg/l K18 Kauhajoen ap ,4,2,3 9, ,,3 6, ,3,15 14,8 7,4 73 6,5 7,2,33 6, , ,5,3 12, 7,6 71 3,8 12,8,52 7, , ,4,2 3, 1,9 81 3,4 9,7,33 6, ,8 Keskiarvo 7,5 8,9 73 7,2 8,9,37 6, ,2 K19 Kauhajoki Aro kt 67 (Kj yp) ,5 1,2 9, ,7,28 6, > ,7 1 14,7 7,4 73 7,2 5,9,32 6, , ,6 1 11,4 7,6 69 4,6 8,,52 7, , ,7 1 2,5 11,1 81 3,5 8,,31 6, ,8 Keskiarvo 7,2 8,9 72 7,6 6,9,36 6, ,2 JALASJOKI Näyte- Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. Alkal. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P E.coli Enterok. a-klorof. nro syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mpn/1ml pmy/1ml µg/l J1 Jalasjoki säännöstelypato ,3 1,2 9, ,3,35 6, ,6 1 16,8 6, ,8,27 6, ,7 1 13,3 4,4 42 5,2 9,3,4 6, , ,7 1 3,1 9,6 71 5,4 8,7,21 6, ,3 Keskiarvo 8,4 7, ,,31 6, ,6 J2 Jalasjoki Ahonkylä (Jalasjoki ap) ,4 1,2 9, ,1,36 6, ,5,4 16,4 6, ,5,25 6, ,7,5 11,8 6,9 64 6, 8,4,38 7, , ,6,5 2,1 9,7 71 5,1 8,1,21 6, ,4 Keskiarvo 7,6 8, ,5,3 6, ,2 J3 Jokipii (Jalasjoki yp) ,4 1,3 9, ,7,36 6, ,5,5 16,5 7, ,8,23 6, < , ,8,4 12,1 7,6 7 7,3 7,1,3 6, , ,6,7 2, 9,8 71 4,8 7,5,21 6, ,1 Keskiarvo 7,7 8, ,8,28 6, ,7 Eurofins Nab Labs Oy, Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

40 Eurofins Nab Labs Oy SEINÅJOKI Näyte- Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. Alkal. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P E.coli Enterok. a-klorof. nro syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mmol/l mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mpn/1ml pmy/1ml µg/l S2A Seinäjoki Matikaisen ranta (Sj ap) ,8 1 1,9 9,8 71 3,4 5,2,13 6, ,7 1 16,1 7,3 74 7,9 1,2,29 6, , ,3 1 16,5 7,6 78 5,7 18,7,84 7, , ,6 1 5,5 9,4 74 3,9 13,2,6 7, ,6 Keskiarvo 1, 8,5 74 5,2 11,8,47 6, ,8 S3D Suupohjantien silta (Sj yp) ,8 1 2,3 1, 73 4,1 4,9,12 6, ,7 1 16,2 7,4 75 9,8 8,5,21 6, , ,3 1 16,7 8, 83 6, 7,2,23 6, , ,6 1 4,8 9,6 75 3,8 5,9,11 6, , Keskiarvo 1, 8,8 77 5,9 6,6,17 6, ,3 Eurofins Nab Labs Oy, Survontie 9 D, 45 Jyväskylä

41 Liite 3. Perustuotannon minimiravinteet Kyrönjoen yhteistarkkailun havaintopaikoilla vuonna 217. Raja-arvot: Rajoittava ravinne: >17 >12 <1 P <1 <5 >1 N Paikka/pvm Pitoisuus Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH4-N NO3-N kok.p PO4-P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kok.p PO4-P suhde kok.p PO4-P suhde M1 Vassor (Koivulahti alapuoli) ,7 19,2 1,1 P P N ,5 8,7 2, P N,P N ,8 21,1 1,8 P P N K1 Koivulahti VT8 (Koivulahti yp) ,3 2,4 1, P P N,P , 1, 1,8 P N,P N ,1 18,7 1,9 P P N K2A Ranta-Kuusisto, koulun silta (Km ap) ,4 25,7 1, P P N ,3 1,5 1,3 N,P N,P N ,6 19,2 1,9 P P N K3 Vähäkyrö Kirkkosilta (Kyrönmaa jv yp) ,8 28,2 1, P P N,P ,3 8,5 1,6 N,P N,P N ,8 18,9 1,8 P p N K5 Ylipään silta (Ylistaro ap) ,6 19,5 1,1 P P N ,8 6,4 1,9 N,P N,P N ,3 19,7 1,8 P P N K7 Ylistaro Kirkkosilta (Ylistaro yp) ,3 15,2 1,2 P P N ,5 7, 1,8 N,P N,P N ,3 16, 2,1 P P N K12 Ilmajoen ap, Saarakkala ,8 14,1 1,3 P P N ,8 6,1 1,8 N,P N,P N ,8 14,5 1,9 P P N K13 Nikkola (Ilmajoki yp) ,4 11,9 1,5 P N,P N , 6,1 1,6 N,P N,P N ,9 13,9 2,2 P P N K14 Koivisto (Kurikka ap) ,5 8,3 1,7 N,P N,P N , 5,8 1,7 N,P N,P N ,3 14, 2,2 P P N K15 Kurikka Kirkkosilta (Kurikka yp) ,2 8,6 1,8 N,P N,P N , 5,2 1,9 N,P N,P N ,2 14,6 2, P P N K16 Pitkämö (VP 94) ,3 5,8 1,8 N,P N,P N ,6 3,5 1,9 N N N ,3 14,4 2, P P N K18 Kauhajoen ap ,5 4,5 2,1 N N N , 5,7 1,4 N N,P N ,7 13,6 2, P P N K19 Kauhajoki Aro kt 67 (Kj yp) ,9 3,3 2,7 N N N ,6 3,3 1,7 N N N ,1 12,8 1,7 P P N

42 Paikka/pvm Pitoisuus Ravinnesuhteet Rajoittava ravinne kok.n NH4-N NO3-N kok.p PO4-P kok.n/ miner.n/ tasapaino- kok.n/ miner.n/ tasapaino- µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l kok.p PO4-P suhde kok.p PO4-P suhde J1 Jalasjoki säännöstelypato ,4 2,3 4,9 N,P N N ,8 3,6 2,2 N N N ,8 14,8 2,4 P P N J2 Jalasjoki Ahonkylä (Jalasjoki ap) ,1 3,1 3,6 N,P N N ,8 3,5 2,6 N N N ,4 13,3 2,2 P P N J3 Jokipii (Jalasjoki yp) , ,7,94 12,5 N,P N N ,9 2,4 3,2 N N N ,7 11,5 2,6 P N,P N S2A Seinäjoki Matikaisen ranta (Sj ap) ,5 16, 1,3 P P N , 17,9 1,1 P P N ,9 16,5 P P P S3D Suupohjantien silta (Sj yp) , 1,5 1,7 N,P N,P N ,3 5, 2,7 N,P N,P N ,5 2,5 1,4 P P N

43 Liite 4. Kyrönjoen yhteistarkkailu 217 Seinäjoen voiman havaintopaikat Näyte- Lumi Jää Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Kloridi Sulfaatti Al Fe Na a-klorof. nro cm cm syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Sevo P1/VYP8 altaan eteläosa ,7,5, ,7 1,3 11,3 78 1,8 4,2 6, ,3 3, , ,7 1,5, ,7 2,4 11,2 77 1,9 4,4 6, ,4 4, , ,7 2,5 1, ,7 3 2,4 8,7 64 1,4 5,9 6, , 7, , ,7 3,5 3, ,7 3,8 3,2 5,9 44 1,7 6,2 6, ,1 7, , ,7 4,5 3, ,7 4,8 3, ,8,5, ,8 1,4 1,6 74 3,8 4,8 6, ,2 4, , ,8 1,5, ,8 2,5 1,7 74 2,3 4,7 6, ,9 4, , ,8 2,5, ,8 3 1,8 8,3 6 1,6 5, 6, ,8 4, , ,8 3,5 2, ,8 4 3,4 2,4 18 3,2 6,5 6, ,4 7, , ,8 4,5 3, ,7,5 19, ,7 1 18, 8, ,6 6, ,5 6, , ,7 1,5 17, ,7 2 16,5 7,9 81 6,7 5,4 6, ,4 5, , ,7 2,5 16, ,7 3 16,3 7,9 8 8,6 5,3 6, ,3 5, , ,7 3,5 16, ,7 4 16,1 8, ,2 6, ,2 5, , , ,5 14, , ,5 13, , ,5 13, , ,5 13, , ,5 12,9

44 Näyte- Lumi Jää Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Kloridi Sulfaatti Al Fe Na a-klorof. nro cm cm syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Sevo P1/VYP8 altaan eteläosa ,5,5 12, ,5 1 11,9 8,7 8 4,8 4,8 6, ,3 4, , ,5 1,5 11, ,5 2 11,7 8,4 78 4,1 4,8 6, ,2 4, , ,5 2,5 11, ,5 3 11,5 8,5 78 4,1 4,8 6, ,2 4, , ,5 3,5 11, ,5 4 11,3 8,1 74 5,2 4,8 6, ,2 4, , ,5 4,5 11, ,5 5 11, ,5 5,3 11, , ,6 Sevo P2 Kyrköskurkku ,8,5 2, ,8 1 2,7 1,3 76 2,8 4,7 6, ,9 4, , ,8 1,5 2, ,8 2 2, ,8 2,5 2, ,8 3 2,7 1,2 75 2,8 4,7 6, ,9 4, , ,7,5 16, ,7 1 16,3 8, 82 8,3 5,3 6, ,3 5, , ,7 1,5 16, ,7 2 15, ,7 2,5 15, ,7 3 15,6 7,8 78 9, 6,1 6, ,9 6, , , ,5 14, , ,5 13, , ,5 13, , ,5,5 11, ,5 1 11,8 8,4 78 4,1 4,7 6, ,1 4, , ,5 1,5 11, ,5 2 11, ,5 2,5 11, ,5 3 11,4 8,5 78 5,1 4,8 6, ,2 4, , ,5 3,5 11, , ,2

45 Näyte- Lumi Jää Näkö- Syv. Lämp. O2 O2 K.aine Sähk. ph Väri CODMn Kok.N NH4-N NO2+3-N Kok.P PO4-P Kloridi Sulfaatti Al Fe Na a-klorof. nro cm cm syv. m m C mg/l kyll-% mg/l ms/m mg Pt/l mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l µg/l µg/l mg/l µg/l Sevo P3, altaan pohjoisosa ,8,5 2, ,8 1 2,4 9,8 72 2,4 4,7 6, ,9 4, , ,8 1,5 2, ,8 2 2,7 9,7 72 3,2 4,7 6, ,9 4, , ,8 2,5 2, ,8 3 2, ,7,5 16, ,7 1 16,9 8,2 85 7,6 6,3 6, ,7 6, , ,7 1,5 16, ,7 2 16,5 8, 82 7,2 5,8 6, ,6 6, , ,7 2,1 16, , ,5 13, , ,5 13, , ,5 13, , ,6,5 11, ,6 1 11,9 8,7 81 4,2 4,9 6, ,3 4, , ,6 1,5 11, ,6 2 11,4 8,4 77 3,6 4,9 6, ,2 4, , ,6 2,5 11, ,6 3 11, , ,2 Sevo, Sahalammen silta ,2,1, , , , ,6 1 1,7 Sevo, Upan silta ,7 1 1, , , , ,5 1 11,4

46 Ympäristökarttapalvelu Karpalo Kyrkösjärven lämpötilatarkkailu 11-touko-217 Jäätilanne Sula alue P3 P2 P1 Lähde: Maanmittauslaitos 1,8 1: 35,88 1,8 km ETRS-TM35FIN

47 Ympäristökarttapalvelu Karpalo Kyrkösjärven lämpötilatarkkailu 11-touko-217 Jäätilanne Sula alue P3 P2 P1 Lähde: Maanmittauslaitos 1,8 1: 35,88 1,8 km ETRS-TM35FIN