Pohjois-Savon ELY-keskuksen piilevänäytteiden määritykset 2015

Transkriptio

1 Raportti Juha Miettinen Pohjois-Savon ELY-keskuksen piilevänäytteiden määritykset 2015 sivu 1 / 18

2 Raportti Juha Miettinen Piilevämääritykset 2015 Ecomonitor Oy Länsikatu JOENSUU puh Tekijä: Juha Miettinen Tilaaja: Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Antti Kanninen PL KUOPIO sivu 2 / 18

3 SISÄLTÖ JOHDANTO... 4 MENETELMÄT... 5 TULOKSET... 7 TULOSTEN TARKASTELU KIRJALLISUUS MÄÄRITYSKIRJALLISUUS sivu 3 / 18

4 JOHDANTO Osana vesienhoitoon liittyvää vesistöjen biologista seurantaa kerätään näytteitä päällysleväyhteisöistä (vedessä erilaisilla pinnoilla kasvavat levät). Piikuoriset piilevät muodostavat huomattavan osan päällyslevien yhteisöstä useimmissa vesiympäristöissä Suomen oloissa, ja niitä käytetään standardien mukaisesti kuvaamaan päällyslevien ekologista tilaa. Tässä työssä tutkittiin kahdeksan kappaletta Pohjois-Savon ELY-keskuksen vuonna 2015 keräämää virtavesien piilevänäytettä (Taulukko 1), sekä 12 kappaletta järvilitoraalien piilevänäytettä neljästä eri järvestä (Taulukko 2). Tavoitteena on seurata vesistöjen ekologista tilaa Pohjois-Savon alueella, ja luokitella tutkittujen vesimuodostumien ekologinen tila päällyslevien osalta. Kaikki määritykset on tehnyt FT Juha Miettinen. Määritysaineisto on saatavissa digitaalisessa muodossa taulukkoina sekä Omnidia-ohjelmiston siirtotiedostona. Taulukko 1. Tutkitut virtavesinäytteet. Paikka YKJ (Y) YKJ (X) pvm Jylängönjoki Kangasjoki Myllykoski A+B Keyritynjoki Myllykoski Kiurujoki Lampaanjoki Saarikoski Marttisenjoki Rotimojoki Kytökoski Salinjoki Rytkynkoski Taulukko 2. Tutkitut järvilitoraalinäytteet. Paikka YKJ (Y) YKJ (X) pvm Nilakka Vuonamonlahti Nilakka Vuonamonlahti Nilakka Vuonamonlahti Ruokovesi Ruokovesi Ruokovesi Valkeinen Valkeinen Valkeinen Varpanen Varpanen Varpanen sivu 4 / 18

5 MENETELMÄT Näytteistä poistettiin orgaaninen aines vetyperoksidimenetelmällä, ja valmistettiin kolme kappaletta kestopreparaatteja kustakin näytteestä. Preparaatit lähetetään Suomen Ympäristökeskuksen piileväarkistoon. Preparaattien valmistus ja piilevien määritykset tehtiin kansallisten ohjeiden (Eloranta ym. 2007) ja eurooppalaisen standardin (CEN 2004) mukaisesti. Määritykset tehtiin käyttäen LeicaDM2000 tutkimusmikroskooppia faasikontrastilla, 10 okulaarilla ja 100 objektiivilla (1000 suurennos). Meneillään olevalla vesienhoitokaudella päällyslevä-laatumuuttujan luokittelu perustuu kahteen piileväyhteisön rakenteesta laskettuun muuttujaan, tyypille ominaisten taksonien esiintymiseen (TT) ja piileväyhteisön prosenttiseen mallinkaltaisuuteen (PMA). Luokkarajat perustuvat tyyppikohtaisiin vertailuarvoihin. Piilevien omat jokityypit perustuvat yleisistä jokityypeistä poiketen näytepisteiden yläpuolisen valuma-alueen kokoon. Epävarmat määritykset sekä sukutason määritykset jätetään TT- ja PMA-laskujen ulkopuolelle. Virallisten luokittelumuuttujien lisäksi laskettiin pitkään käytössä olleet indeksit ja ekologiset jakaumat. Määritystulosten pohjalta laskettiin Omnidia v. 5.2-ohjelmistolla (päivitysversio 2015) piileväindeksien arvot (/20) kullekin näytteelle, sekä erilaisiin ekologisiin ryhmiin kuuluvien piilevien osuuksia (ekologiset jakaumat). IPS-indeksille (Indice de polluo-sensitivité, Cemagref 1982) on määritelty luokkarajat (taulukko 3), minkä lisäksi muita indeksejä voidaan käyttää apuna ekologisen laadun luokituksessa erityisesti humuspitoisissa vesissä. IPS-indeksin virhemarginaalina kokeneella määrittäjällä pidetään ±0,5 IPS-yksikköä, kun IPS>12, ja ±1 IPS-yksikkö, kun IPS<12 (Kahlert ym. 2009). Taulukko 3. Ekologisten laatuluokkien luokkarajat päällysleville Suomen ympäristökeskuksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen luokitteluoppaan Pintavesien ekologisen luokittelun vertailuolot ja luokan määrittäminen, , mukaan. Laatuluokka Erinomainen Hyvä Tyydyttävä Välttävä Heikko IPS-indeksin arvo IPS-tulosten lisäksi esitetään Suomessa käytettyjen TDI:n ja %PTV:n arvot. TDI (Trophic Diatom Index; Kelly 1998) on Britanniassa jätevesipuhdistamojen seurantaan kehitetty indeksi, joka korreloi lähinnä veden fosforitason kanssa. Tässä TDI:stä esitetään versio, jossa maksimiarvo on 20 (vähäravinteinen) ja minimiarvo 1 (fosforipitoisuus erittäin korkea; yksikkönä mg/l). TDI-indeksin sivu 5 / 18

6 tulkinnassa käytetään apuna kuormitusta sietävien lajien osuutta (%PT; Pollution Tolerant valves), joka kertoo orgaanisesta likaantumisesta. Happamissa vesissä Omnidian laskemat indeksit pyrkivät antamaan aina erinomaisia tuloksia, joten lisäksi käytettiin Ruotsissa kehitettyä ACID-indeksiä (Andrén & Jarlman 2008), joka mallittaa vesistön happamuutta (Taulukko 4). Jos ACID sijoittuu luokkaan E, vesistössä on happamuutta siinä määrin, että IPS ei ole käyttökelpoinen. Taulukko 4. ACID-indeksin luokkarajat. Luokat C, D, ja E osoittavat happamuutta. Luokka A B C D E ACID >7,5 5,8-7,5 4,2-5,8 2,2-4,2 <2,2 Omnidia-ohjelmisto luokittaa piilevätaksonit erilaisten ympäristövaatimusten suhteen (Taulukko 5). Luokittelu eri tekijöiden mukaan perustuu julkaisuun Van Dam ym. (1994). Lajiston jakautuminen eri luokkiin esitetään ns. ekologisina jakaumina (luokkien osuudet näytteen koostumuksesta), jotka havainnollistavat lajiston vaatimia olosuhteita. Ekologisista jakaumista käytetään määritystulosten tulkinnassa tähän seurantaan soveltuvina ph-, saprobia- ja trofiavaatimuksia. Taulukko 5. Ekologisiin jakaumiin käytetyt piilevätaksonien indikaattoriarvojen luokittelut. Lisäksi trofiataso jaetaan luokkiin: oligotrofit, oligo-mesotrofit, mesotrofit, meso-eutrofit, eutrofit, hypertrofit, sekä laaja-alaiset (oligo-eutrofit). ph-luokka ph-alue 1 asidobiontit <5.5 2 asidofiilit <7 3 neutrofiilit lähellä 7 4 alkalifiilit pääasiassa >7 5 alkalibiontit aina >7 6 indifferentit ei selvää optimia Typenkäyttömuodot Vaatimukset 1 autotrofit herkät sietävät vain pieniä orgaanisen typen pitoisuuksia 2 autotrofit kestävät sietävät kohonneita orgaanisen typen pitoisuuksia 3 heterotrofit fakult. voivat käyttää vaihtoehtoisesti orgaanista typpeä 4 heterotrofit tarvitsevat org. typpeä Hapenkulutus Saprobia BOD 5 (mg O 2 /l) oligosaprobit <2 beta-mesosaprobit 2-4 alfa-mesosaprobit 4-13 meso-polysaprobit polysaprobit >22 sivu 6 / 18

7 TULOKSET VIRTAVEDET Taulukossa 6 on esitetty aineiston perustiedot ja tärkeimmät Omnidia-ohjelmiston laskemat muuttujat. Taulukossa 7 listataan yhteisömuuttujat, joiden perusteella päällyslevästön tila luokitellaan ympäristöhallinnon seurannoissa. Taulukko 6. Jokinäytteistä laskettujen leväyksikköjen (piileväkuorien) määrä ja taksonien lukumäärä, ACID-arvot, sekä tärkeimpien Omnidia-ohjelmiston indeksien arvot. Paikka Kuoria Taksonit ACID IPS TDI %PT Jylängönjoki ,20 15,8 9,2 11 Kangasjoki Myllykoski , ,1 0 Keyritynjoki Myllykoski , Kiurujoki ,28 16,2 12,6 6 Lampaanjoki Saarikoski ,50 17,8 10,2 10,8 Marttisenjoki ,11 18,1 13,4 0 Rotimojoki Kytökoski ,19 16,6 12,6 0,5 Salinjoki Rytkynkoski ,41 15,4 9,4 9,4 ACID-arvojen perusteella jokinäytteistä ainoastaan Kangasjoen Myllykoski edustaa voimakkaasti happamia vesiä. IPS-, TDI- ja %PT-arvot viittaavat rehevöittävään kuormitukseen voimakkaimmin Jylängönjoessa ja Salinjoessa. Taulukko 7. Luokittelumuuttujien TT40 ja PMA arvot sekä niistä määräytyvät laatuluokat vuoden 2013 virtavesinäytteille. Taksoni- ja yksilömäärät on tähän taulukkoon otettu muuttujien laskemista varten muokatusta aineistosta. Tyyppi Paikka TT40 TT luokka PMA PMA luokka Taksonit Yksiköt Kt_E Jylängönjoki 9 Tyydyttävä 0,287 Hyvä Kt_E Kangasjoki Myllyk. 7 Tyydyttävä 0,109 Välttävä Kt_E Keyritynjoki Myllyk. 13 Erinomainen 0,295 Hyvä Ssa Kiurujoki 1 12 Tyydyttävä 0,162 Välttävä Kt_E Lampaanjoki Saarik. 14 Erinomainen 0,465 Erinomainen Pt_E Marttisenjoki 14 Hyvä 0,319 Hyvä Kt_E Rotimojoki Kytök. 16 Erinomainen 0,263 Hyvä Kt_E Salinjoki Rytkynk. 13 Erinomainen 0,302 Hyvä sivu 7 / 18

8 Tarkasteltaessa näytteiden ekologisia jakaumia, nähdään että happamuutta suosivat asidofiilit ja jopa happamuutta vaativat asidobiontit taksonit muodostavat pääosan Kangasjoen näytteen piilevistä (Kuva 1). Tämä osoittaa voimakkaasti happamia olosuhteita. Mys Keyritynjoen veden ph on voittopuolisesti asidofiilin lajiston perusteella selvästi alle 7. Muiden näytteiden jakaumat osoittavat melko neutraalia veden ph-tasoa. Kuva 1. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri ph-tasoja suosiviin lajeihin virtavesinäytteissä. Kuva 2. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri saprobiatasoja suosiviin taksoneihin virtavesinäytteissä. sivu 8 / 18

9 Saprobiatasot kertovat biologisesta hajotustoiminnasta ja veden kemiallisesta hapenkulutuksesta. Melko korkeaa saprobiatasoa (meso-polysaprobit) edustavia taksoneita havaitaan yli 10 %:n osuudella Jylängönjoen ja Salinjoen näytteissä (Kuva 2). Kuva 3. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri trofia-tasoja suosiviin lajeihin jokinäytteissä. Rehevöityminen näkyy alhaisia ravinnetasoja suosivien lajien (oligo- ja oligo-mesotrofit) ja korkeita ravinnetasoja suosivien (eutrofit ja meso-eutrofit) lajien suhteena. Ainoastaan Kiurujoen ja Salinjoen näytteissä suhde on runsasravinteisella puolella, tosin myös Rotimojoen ja Jylängönjoen näytteissä havaitaan runsaasti eutrofeja piileviä (Kuva 3). JÄRVET Taulukossa 8 on esitetty aineiston perustiedot ja tärkeimmät Omnidia-ohjelmiston laskemat muuttujat. Taulukossa 9 listataan yhteisömuuttujat, joiden perusteella päällyslevästön tila luokitellaan ympäristöhallinnon seurannoissa. sivu 9 / 18

10 Taulukko 8. Järvinäytteistä laskettujen leväyksikköjen (piileväkuorien) määrä ja taksonien lukumäärä, ACID-arvot, sekä tärkeimpien Omnidia-ohjelmiston indeksien arvot. Paikka Kuoria Taksonit ACID IPS TDI %PT Nilakka Vuonamonlahti ,11 16,9 13,5 1,9 Nilakka Vuonamonlahti ,11 16,6 9,5 0,5 Nilakka Vuonamonlahti ,50 17,8 13,7 0,5 Ruokovesi ,84 15,6 9 3,1 Ruokovesi ,62 15,5 8,1 1,6 Ruokovesi ,52 15,2 7,7 4,1 Valkeinen , ,8 0 Valkeinen ,72 19,4 15,5 0 Valkeinen ,60 19,3 16,1 0 Varpanen ,69 17,6 12,4 5,3 Varpanen ,78 16,9 13,4 1,2 Varpanen ,42 18,2 14,1 0 Järvinäytteistä yksikään ei edusta voimakasta happamuutta ACID-arvon perusteella (Taulukko 8). Valkeisen näytteiden IPS-arvot ovat erinomaisella tasolla, Varpasen enimmäkseen erinomaiset, Nilakan Vuonamonlahden erinomaisen rajalla, ja Ruokoveden hyvän luokan alarajalla. TDI-arvot viittaavat korkeisiin ravinnetasoihin Ruokovedessä. Yhteisömuuttujat osoittavat selkeästi erinomaista tilaa Valkeiselle, ja vähintään hyvää tilaa Varpaselle. Nilakan Vuonamonlahden ja Ruokoveden tulokset eivät ole niin selkeitä. Taulukko 9. Luokittelumuuttujien TT40 ja PMA arvot sekä niistä määräytyvät laatuluokat vuoden 2013 järvilitoraalinäytteille. Taksoni- ja yksilömäärät on tähän taulukkoon otettu muuttujien laskemista varten muokatusta aineistosta. Tyyppi Paikka TT40 TT luokka PMA PMA luokka Taksonit Yksiköt Rh_k Nilakka Vuonamonlahti 1 16 Tyydyttävä 0,358 Hyvä Rh_k Nilakka Vuonamonlahti 2 21 Hyvä 0,253 Tyydyttävä Rh_k Nilakka Vuonamonlahti 3 23 Erinomainen 0,388 Erinomainen Rh_s Ruokovesi 1 14 Tyydyttävä 0,149 ei käytetä Rh_s Ruokovesi 2 17 Tyydyttävä 0,187 ei käytetä Rh_s Ruokovesi 3 18 Tyydyttävä 0,192 ei käytetä Ph Valkeinen 1 20 Erinomainen 0,465 Erinomainen Ph Valkeinen 2 17 Erinomainen 0,408 Erinomainen Ph Valkeinen 3 19 Erinomainen 0,617 Erinomainen Ph Varpanen 1 16 Erinomainen 0,333 Hyvä Ph Varpanen 2 12 Hyvä 0,301 Hyvä Ph Varpanen 3 15 Erinomainen 0,336 Hyvä sivu 10 / 18

11 Luokiteltaessa järvilitoraalien lajistoja ph-vaatimusten mukaisesti (Kuva 4), nähdään että kaikissa Valkeisen näytteissä on eniten asidofiileiksi luokiteltuja piileviä, joita Ruokovedessä ei havaita lähes ollenkaan. Kuva 5. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri ph-tasoja suosiviin lajeihin järvilitoraalinäytteissä. Korkeita saprobiatasoja edustavien lajien osuudet ovat melko pieniä tutkituissa järvinäytteissä (Kuva 5). Tämä viittaa kohtuullisiin hapenkulutus-tasoihin tutkituissa järvissä. sivu 11 / 18

12 Kuva 5. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri saprobiatasoja suosiviin lajeihin järvilitoraalinäytteissä. Trofialuokitusten perusteella Ruokoveden ja Varpasen näytteiden lajistot ovat hieman rehevyyttä edustavia, eutrofien osuuden ylittäessä oligotrofien osuuden. Nilakan näytteet edustavat oligomesotrofista, ja Valkeisen oligotrofista ravinnetasoa (Kuva 6). Kuva 6. Määritettyjen piileväkuorien jakautuminen ( ) eri trofia-tasoja suosiviin lajeihin järvilitoraalinäytteissä. sivu 12 / 18

13 TULOSTEN TARKASTELU VIRTAVEDET Jylängönjoki (keskikokoinen turvemaiden joki) Tutkitussa näytteessä havaitaan runsaasti keski- ja runsasravinteisten humusvesien planktista Aulacoseira-suvun lajistoa. Lisäksi havaitaan mm. rehevyyden indikaattori Gomphonema parvulum f. parvulum. Joen vedenlaatu on lajiston perusteella humuksista ja melko runsasravinteista. IPS-arvo sijoittuu hyvään luokkaan, ja TDI-arvo melko eutrofiselle tasolle. Yhteisömuuttujista tyypille ominaisten taksonien määrä TT on tyydyttävällä tasolla ja prosenttinen mallinkaltaisuus PMA hyvällä tasolla. Näyte sijoittuu hyvän ja tyydyttävän laatuluokan rajalle. Edellinen tutkittu näyte vuodelta 2014 sijoittui tyydyttävään luokkaan sekä IPS:n että yhteisömuuttujien perusteella, ja edusti hieman enemmän reheviä olosuhteita kuin tämä vuoden 2015 havaittu lajisto. Kangasjoki (keskikokoinen turvemaiden joki) Kangasjoen näytteessä havaitaan runsaimpana lajina erittäin voimakasta happamuutta kestävä Eunotia exigua. Lisäksi näytteessä havaitaan muuta happamuutta suosivaa Eunotia- ja Frustuliasukujen lajistoa. Näytteen piilevien koostumus edustaa alhaista veden ph-tasoa (n. 4 5). Veden happamuus peittää alleen mahdolliset indikaatiot esimerkiksi ravinnetasoista. Vuoden 2014 Kangasjoen näytteessä Kangasjoen havaittiin runsaana tavallinen Achnanthidium minutissimum, joka ei siedä ph-tasoa alle 5. IPS ei ole käyttökelpoinen näin matalilla ph-tasoilla. Tyypille ominaisten taksonien määrä on vain seitsemän (tyydyttävässä luokassa). Mallinkaltaisuus on välttävällä tasolla (2014 erinomainen). Päällyslevästön ekologisen tilan luokitus riippuu siitä katsotaanko happamuus vesimuodostumalle luonnontilaiseksi vai ihmisen aiheuttamaksi. Joka tapauksessa havaittu vuoden 2015 näytteen piilevästö edustaa vielä voimakkaammin happamia olosuhteita kuin vuoden 2014 näyte. sivu 13 / 18

14 Keyritynjoki (keskikokoinen turvemaiden joki) Keyritynjoen näytteessä havaitaan happaman humusveden lajisto, jossa runsaimmat taksonit ovat Frustulia erifuga ja Eunotia rhomboidea. Reheviä vesiä suosivia taksoneita havaitaan vain pieniä määriä. IPS-arvo on selkeästi erinomaisella tasolla, ja TDI-arvo vähäravinteisella tasolla. Yhteisömuuttujista TT on erinomainen ja PMA hyvällä tasolla. Kiurujoki (suuri savimaiden joki) Kiurujoen näytteestä yli puolet muodostavat Aulacoseira-suvun planktiset piilevät, jotka suosivat yleensä humuksisia ja hieman reheviä järviä. Mahdollisesti päällyslevästöä on ollut vähän näytekivillä, ja siten veden mukana tullut plankton muodostaa suuren osan näytteestä. Päällyslevästössäkin hallitsee humusvesiä suosiva lajisto (Frustulia- ja Eunotia-suvut), mikä on yllättävää savimaiden tyypin joelle. Näytteen perusteella ekologisen tilan arvio on tavallista epätarkempi. IPS-arvo sijoittuu hyvään luokkaan, ja TDI-arvo on melko vähäravinteisella tasolla. Eutrofeja taksoneja on kuitenkin näytteessä enemmän kuin oligotrofeja, joten veden ravinnetasot ovat vähintään kohtalaiset. Yhteisömuuttujista TT sijoittuu tyydyttävään ja PMA välttävään luokkaan. Lampaanjoki (keskikokoinen turvemaiden joki) Runsaimmat taksonit näytteessä ovat Achnanthidium minutissimum ja Gomphonema exilissimum. Näytteen lajisto edustaa kokonaisuutena melko vähäravinteista ja lievästi humuksista vesistöä. Rehevyyden indikaattori Gomphonema parvulum f. parvulum muodostaa n. 5 % näytteestä. Vuoden 2014 näytteessä runsaimmat taksonit näytteessä ovat Achnanthidium minutissimum (leveät muodot) ja Gomphonema parvulum f. parvulum, jonka suurempi osuus 2014 indikoi enemmän rehevyyttä. IPS-arvo sijoittuu erinomaiseen luokkaan, ja TDI-arvo on keskiravinteisella tasolla. Yhteisömuuttujat sijoittuvat erinomaiseen luokkaan. sivu 14 / 18

15 Marttisenjoki (pieni turvemaiden joki) Tutkitussa näytteessä havaitaan runsaasti Aulacoseira-suvun planktisia piileviä, sekä happamille vesille tyypillisiä Eunotia- ja Frustulia-sukujen lajeja. Näytteen koostumus osoittaa humuksisia ja keskiravinteisia olosuhteita. IPS-arvo sijoittuu erinomaiseen luokkaan, ja TDI-arvo melko vähäravinteiselle tasolle. Yhteisömuuttujat sijoittuvat hyvään luokkaan. Rotimojoki (keskikokoinen turvemaiden joki) Rotimojoen näytteestä planktiset Aulacoseira-suvun lajit muodostavat yli puolet. Päällyslevästö on pääosin humustyypin joelle tyypillinen. IPS-arvo sijoittuu hyvän ja erinomaisen luokan rajalle, ja TDI-arvo on melko vähäravinteisella tasolla. Yhteisömuuttujista tyypille ominaisten taksonien määrä on korkea 16, ja mallinkaltaisuus hyvällä tasolla. Näytteen perusteella ekologisen tilan arvio ei ole kovin tarkka, mutta näyte edustaa vähintään hyvää ekologista tilaa. Salinjoki (keskikokoinen turvemaiden joki) Salinjoen näytteessä havaitaan suurimmalta osalta tyypillinen turvemaiden jokien lajisto, mutta rehevyyden indikaattoreita havaitaan jonkin verran (Gomphonema parvulum f. parvulum, Eolimna minima). IPS-arvo sijoittuu hyvän luokan alarajalle, ja TDI-arvo melko runsasravinteiselle tasolle. Havaittu tyypille ominaisten taksonien määrä on kuitenkin erinomainen, ja prosenttinen mallinkaltaisuus hyvällä tasolla. Vuoden 2014 näytteessä havaittiin pääosin sama lajisto, mutta runsain laji näytteessä oli happamien vesien Frustulia crassinervia. Ravinteikkaita vesiä suosivia piileviä havaittiin monilajisesti pienemmillä osuuksilla. Sekä vuoden 2014 että 2015 näytteiden koostumuksen voidaan katsoa osoittavan humuksisuutta ja happamuutta, sekä vähintään mesotrofista ravinnetasoa. sivu 15 / 18

16 Vuoden 2015 näytteen lajistossa havaitaan edelleen merkkejä rehevyydestä, mutta kuitenkin yhteisömuuttujien perusteella ekologisen tilan luokitus nousee tyydyttävästä hyväksi. JÄRVET Nilakka Vuonamonlahti, 3 näytettä (keskikokoinen runsashumuksinen järvi) Kaikissa näytteissä Aulacoseira subarctica f. subborealis ja Staurosira venter kuuluvat runsaimpiin taksoneihin. Näytteet ovat hyvin samankaltaisia, ja osoittavat oligo-mesotrofista, lievästi humuksista ja lähes neutraalia vedenlaatua. IPS-arvo sijoittuu näytteille 1 ja 2 erinomaisen luokan rajalle, ja näytteelle 3 erinomaiseen luokkaan. TDI-arvot ovat melko vähäravinteisella tasolla näytteille 1 ja 3, mutta jostain syystä melko runsasravinteisella tasolla näytteelle 2. Näytteiden samankaltaisuudesta huolimatta yhteisömuuttujien tulokset ovat vaihtelevia: Näyte 3 sijoittuu molemmissa erinomaiseen luokkaan, mutta näytteet 1 ja 2 hyvään ja tyydyttävään luokkaan. Keskiarvona näytteet edustavat lähinnä hyvää ekologista päällyslevästön tilaa. Ruokovesi, 3 näytettä (suuri runsashumuksinen järvi) Achnanthidium minutissimum (leveät muodot) muodostaa huomattavan osan kaikista näytteistä, näytteestä 1 jopa noin 74 %. Lajistot kaikissa näytteissä osoittavat lähinnä keskiravinteista, ja vain lievästi humuksista vedenlaatua. Vuoden 2014 näytteissä havaittiin samankaltaiset lajistot. IPS-arvo sijoittuu hyvään luokkaan näytteelle 1, ja hyvän luokan alarajalle näytteille 2 ja 3. TDIarvot ovat runsasravinteisella tasolla erityisesti näytteille 2 ja 3. Tyypille ominaisten taksonien määrä on tyydyttävä kaikille näytteille, kuten myös vuonna Prosenttista mallinkaltaisuutta ei käytetä tälle tyypille vähäisen vertailuaineiston vuoksi. Ekologinen luokitus on tavallista epätarkempi. sivu 16 / 18

17 Valkeinen, 3 näytettä (pieni humusjärvi) Näytteissä havaitaan samankaltaiset lajistot, joissa runsaimpiin taksoneihin kuuluvat Achnanthidium caledonicum, Brachysira neoexilis, Tabellaria flocculosa. Lajistojen perusteella järven ravinnetasot ovat alhaiset, ja vesi kirkasta ja vähähumuksista. IPS-arvot selkeästi erinomaisella tasolla, ja TDI-arvot erittäin vähäravinteisella tasolla. Myös yhteisömuuttujat osoittavat erinomaista ekologista tilaa. Varpanen, 3 näytettä (pieni humusjärvi) Kaikissa näytteissä runsaimpiin taksoneihin kuuluvat Achnanthidium minutissimum ja planktiset Aulacoseira-lajit. Lisäksi näytteissä 1 ja 2 havaitaan runsaana Achnanthes stolida. Lajistojen perusteella järvi on keskiravinteinen ja melko lievästi humuksinen. IPS-arvot sijoittuvat erinomaiseen luokkaan, paitsi näytteelle 2 erinomaisen luokan rajalle. TDIarvot ovat melko vähäravinteisella tasolla, erityisesti näytteelle 3. Tyypille ominaisten taksonien määrä on erinomainen, paitsi näytteelle 2 hyvä. Mallinkaltaisuus on hyvällä tasolla kaikissa näytteissä. Näytteet edustavat lähinnä hyvää ekologista tilaa. sivu 17 / 18

18 KIRJALLISUUS Andrén, C. and Jarlman, A. (2008). Benthic diatoms as indicators of acidity in streams. Fundamental and Applied Limnology 173/3 : Cemagref (1982). Etude des méthodes biologiques d appréciation quantitative de la qualité des eaux., Q.E. Lyon-A.F.Bassion Rhône-Méditeranée-Corse: 218. CEN/TC 230 (2004) Water quality Guidance standard for the identification, enumeration and interpretation of benthic diatom samples from running waters. European Standard EN 14407, 8/2004. Eloranta, P., Karjalainen, S.-M. & Vuori, K.-M. (2007) Piileväyhteisöt jokivesien ekologisen tilan luokittelussa ja seurannassa menetelmäohjeet. Ympäristöopas Kahlert, M. et al. (2009). "Harmonization is more important than experience - results of the first Nordic-Baltic diatom intercalibration exercise 2007 (stream monitoring)." Journal of Applied Phycology 21: Kelly M.G. (1998) Use of the Trophic Diatom Index to monitor eutrophication in rivers. Wat. Res. 32: Van Dam H., Mertens A & Sinkeldam J (1994) A coded checklist and ecological indicator values of freshwater diatoms from the Netherlands, Netherlands Journal of Aquatic Ecology 28, MÄÄRITYSKIRJALLISUUS Krammer K. & Lange-Bertalot H Bacillariophyceae. Teil 1-4. Süsswasserflora von Mitteleuropa, Band 4/1-4. G. Fischer Verlag, Stuttgart. Lange-Bertalot H. (2001) Diatoms of Europe, vol. 2. Navicula sensu stricto 10 genera separated from Navicula sensu lato Frustulia. A.R.G. Gantner-Verlag K.G. Lange-Bertalot H. (ed. 2011) Diatomeen im Süsswasser-Benthos von Mitteleuropa. A.R.G. Gantner-Verlag K.G. Krammer K. (2002) Diatoms of Europe, vol. 3. Cymbella. A.R.G. Gantner Verlag K. sivu 18 / 18