EUROOPAN PARLAMENTTI

Transkriptio

1 EUROOPAN PARLAMENTTI Talous- ja raha-asioiden valiokunta 5. elokuuta 2003 TYÖASIAKIRJA Riskirahastot ja johdannaiset Talous- ja raha-asioiden valiokunta Esittelijä: John Purvis DT\ doc PE

2 Riskirahastot Ensimmäisen riskirahaston perusti A. W. Jones vuonna Hän yhdisti kaksi riskialtista sijoitusmenetelmää lyhyeksimyynnin ja vivun käyttämisen kokonaismarkkinariskin rajoittamiseksi. Rahasto oli siksi "suojattu", koska siinä oli sekä lainarahalla ostettuja osakkeita, jotka toisivat tuottoa markkinoiden noustessa, että lyhyitä positioita, jotka tuottaisivat markkinoiden laskiessa. Hän myös määritti rahastonhoitajan saaman palkkion osuutena tuotosta (hänen tapauksessaan 20 %) ja sijoitti rahastoon omia varojaan. Hoidettavina olevia varoja arvioidaan olevan tällä hetkellä miljardia dollaria. Euroopassa hallinnoituja riskirahastoja oli vuonna 2001, mutta niiden osuus kaikista riskirahastoissa olevista varoista koko maailmassa oli vain 15 %. 2 Yhdysvaltojen presidentin rahoitusmarkkinatyöryhmän vuonna 1999 esittämän määritelmän mukaan riskirahasto on "sijoittajien varoja yhteen keräävä investointimuoto, joka on organisoitu yksityisesti, jota hallitsevat ammattimaiset salkunhoitajat ja joka ei ole suuren yleisön ulottuvilla". Yhdistyneen kuningaskunnan rahoituspalveluviranomainen (Financial Services Authority) ei ole suostunut määrittelemään termiä, koska tunnistettava yhteinen tekijä puuttuu. Rahastoissa on kuitenkin yleensä joitakin yhteisiä piirteitä: yksityiset kumppanuudet tai sijoitusyhtiöt; offshore-kotipaikat, joissa verotus ja sääntely ovat usein kevyitä; tuottosidonnaiset palkkiot; vapaus käyttää useita erilaisia sijoitusmenetelmiä tuoton lisäämiseksi ja/tai riskin pienentämiseksi; rahastojen asiakkaiden rajaaminen rikkaisiin ja asiantunteviin sijoittajiin; absoluuttisen tuoton tavoite. Kaupankäyntistrategiat perustuvat usein matemaattisiin malleihin, markkinoiden tehottomuuteen tai taloudellisiin trendeihin. On mahdollista erottaa seuraavat tärkeimmät sijoitusluokat (Tremont/TASS): Long/Short equity Convertible arbitrage Event driven Equity Market neutral Global Macro Fixed Income Arbitrage Osakkeiden pitkäksi osto/lyhyeksi myynti (longaus/shorttaus). Sijoittaminen nousu- tai laskuodotuksen mukaisesti markkinaneutraalin strategian asemesta. Vaihtovelkakirjoihin liittyvä arbitraasi. Vaihtovelkakirjojen ostaminen pitkäksi ja vastaavien osakkeiden myynti lyhyeksi. Tapahtumapainotteinen sijoittaminen. Yhtiön toimiin (esimerkiksi yhteensulautuminen) liittyvän tuoton tavoittelu. Neutraali strategia osakemarkkinoilla. Osakemarkkinoiden tehottomuuksien hyödyntäminen ja markkinariskin minimointi. Globaali makrotaloudellinen strategia. Suuriin taloudellisiin trendeihin tai tapahtumiin liittyvän tuoton tavoittelu. Korkoarbitraasi. Korkopapereiden arbitraasimahdollisuuksista saatava tuotto. 1 Rahoituspalveluviranomaisen keskusteluasiakirja riskirahastoista (elokuu 2002). 2 Tiedot: PricewaterhouseCoopers (toukokuu 2003). PE /5 DT\ doc

3 Dedicated Short Bias Emerging Markets Managed Futures Funds of Funds Painotus lyhyeksi myyntiin. Sijoittaminen etupäässä osakkeiden ja osakejohdannaisten lyhyisiin positioihin. Kehittyvät markkinat. Tehottomuuksien ja tiedonpuutteen hyödyntäminen vielä kehitysvaiheessa olevilla markkinoilla. Futuurikauppa. Kaupankäynti listattujen rahoitus- ja hyödykefutuurien markkinoilla. Sateenvarjorahastot. Sijoittaminen samanaikaisesti useisiin riskirahastoihin, joilla on erilaiset sijoitusstrategiat. Riskirahastojen ei tarvitse noudattaa mitään "virallista" riskinhajautusastetta. Rahastojen viimeaikainen voimakas kasvu johtuu siitä, että niiden keskimääräinen tuotto on ylittänyt tärkeimmät indeksit, sekä sijoittajien halusta hajauttaa salkkujaan 1. Sijoittajat ovat yleensä olleet "valveutuneita" henkilöitä, jotka ymmärtävät ja hyväksyvät riskirahastoihin liittyvät riskit. Riskirahastoihin pääsy on tehty vaikeaksi muille kuin asiaan vihkiytyneille sijoittajille. Kuitenkin viimeksi kuluneiden kahden tai kolmen vuoden aikana mukaan on tullut paljon uusia sijoittajia. Osan niistä muodostavat yhtiöt, joita johtavat ennen pelkästään pitkäksi ostoa harrastaneet varainhoitajat. Eläkerahastot ja vakuutusyhtiöt ovat yhä merkittävämpiä toimijoita alalla. Yhteissijoitusyrityksistä annetut direktiivit sallivat rahastojen sijoittavan enintään 30 % varoistaan "muihin yhteissijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin" riskirahastot mukaan lukien, kunhan ne noudattavat asiaan liittyvien direktiivien mukaisia normeja 2. Myös rahastojen käsittely tiedotusvälineissä on lisännyt piensijoittajien kiinnostusta niitä kohtaan. Riskirahastot kuuluvat niiden kotipaikan lainsäädännön alaisuuteen. Lainsäädäntö voi rajoittua koskemaan esimerkiksi petoksia, rahanpesua ja markkinoiden manipulointia. Rahastonhoitajat ovat usein toisen ja tiukemman lainsäädännön soveltamisalueella, mutta he kuuluvat tämän lainsäädännön mukaisen sääntelyn alaisuuteen vain suorittamansa rahastonhoidon osalta. Sääntelijöiltä puuttuu yhtenäinen kattava menettely, ja lakeja ollaan parhaillaan muuttamassa useissa EU:n jäsenvaltioissa. Luvansaaneiden sateenvarjorahastojen lukumäärä on kasvanut viime aikoina. Sveitsi, Luxemburg, Italia ja Hong Kong ovat helpottaneet sääntelyä ja tuoneet tällaiset rahastot samalla entistä paremmin keskivertosijoittajan ulottuville 3. Saksan lainsäätäjä käsittelee parhaillaan sääntelyä koskevia ehdotuksia. Yhdistynyt kuningaskunta päätti äskettäin olla muuttamatta sääntelyään sallivammaksi. Irlanti on ehkä laajentanut pääsyä riskirahastoihin kaikkein aktiivisimmin. Aiemmin piensijoittajat pystyivät sijoittamaan vain sateenvarjorahastoihin, jotka sijoittivat alle 10 % nettovaroistaan sääntelemättömiin rahastoihin. Irlannin keskuspankki muutti asiaa joulukuussa 2002 niin, että rekisteröidyille sateenvarjorahastoille sallittiin sijoittaminen kokonaan sääntelemättömiin sijoitusvaihtoehtoihin sillä ehdolla, että minimisijoitus on 1 CSFB/Tremont-riskirahastoindeksi (toukokuu 2002 toukokuu 2003) nousi 3,17 %, kun S&P-indeksi laski -17,83 %. Tuotossa oli kuitenkin suuria eroja riskirahastojen eri alaluokkien välillä. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston 21. tammikuuta 2002 annetut direktiivit 2001/107/EY ja 2001/108/EY neuvoston direktiivin 85/611/ETY muuttamisesta. 3 Financial Times, torstai 31. heinäkuuta 2003, USA Edition 2. DT\ doc 3/5 PE

4 12 500, rahastonhoitajalla on vaadittava asiantuntemus ja rahasto ei sijoita toisiin sateenvarjorahastoihin. Jos piensijoittajien sijoitukset riskirahastoihin kasvavat, olisi suotavaa, että rahastojen kotipaikka olisi Euroopassa, jolloin niitä voitaisiin valvoa paremmin. Verotusjärjestelmät ja yksien säänneltyjen markkinoiden puute vähentävät kiinnostusta, ja monet jäsenvaltiot perivät ylimääräisiä veroja sijoittajilta, jotka sijoittavat ulkomaisiin riskirahastoihin. Johdannaiset Johdannaisten avulla riskiä voidaan joko vähentää tai lisätä. Antiikin Kreikassa johdannaisia käyttivät oliivinkasvattajat, jotka sopivat myyntihinnan ja -ajan etukäteen suojautuakseen siltä riskiltä, että hinnat ovat sadonkorjuuaikaan halvemmat. Johdannaisiin kuuluu monia tuotteita, ja uusia luodaan kaiken aikaa. Kasvu on ollut erityisen nopeaa futuurien, optioiden ja vaihtosopimusten 1 (swap) markkinoilla. Toteuttamattomia korko- ja valuuttajohdannaisia 2 oli kesäkuun 2002 lopussa 82,7 triljoonaa dollaria, lainajohdannaisia 1,6 triljoonaa dollaria ja osakejohdannaisia 2,3 triljoonaa dollaria 3. Tuotto liittyy pohjana olevaan "omaisuuteen" tai matemaattisesti mitattavissa olevaan kohteeseen (osake, korko, valuutta, hyödyke (myös energia), indeksi, volatiliteetti), ja selvityspäivä on tavallisesti tulevaisuudessa. Yksityisille sijoittajille avoimilla Euroopan johdannaismarkkinoilla käydään kauppaa etupäässä katetuilla optiotodistuksilla (covered warrants), sertifikaateilla ja käänteisillä vaihtovelkakirjalainoilla (reverse convertible bonds, "rahamarkkinatuotteet"), ja joissakin maissa kauppaa käydään "järjestäytyneillä markkinoilla". Äärimmäisempi mahdollisuus on sijoittaminen korko- tai hintaeroon (spread betting). Mahdollisuus "lyödä vetoa" rahoitusvälineiden arvonkehityksestä on yksi keino ottaa riskialtis tai spekulatiivinen positio. Yhdistyneessä kuningaskunnassa rahoituspalveluviranomainen sääntelee alaa samanaikaisesti perinteisten rahoituspalvelujen kanssa. Johdannaistuotteita voidaan myydä piensijoittajille Euroopassa 4, mikäli niitä koskevassa esitteessä on selvitetty johdannaisten toiminta ja riskiprofiili. Kaikki maat korostavat investointiyhtiön vastuuta arvioida asiakkaan kyky käsitellä tällaisia tuotteita. Sääntelijät voivat evätä hyväksynnän johdannaistuotteelta, jos se ei heidän mielestään ole selkeä ja ymmärrettävä. Kysymyksiä, joista on keskusteltava Riskirahastojen markkinat ovat hajanaiset, koska niihin sovellettava sääntely vaihtelee, koska yhdenmukaiset markkinat puuttuvat ja koska niitä syrjitään verotuksellisesti. Institutionaaliset ja yksityiset sijoittajat ovat yhä kiinnostuneempia niistä, mutta heiltä puuttuvat sopivat välineet EU:n lainkäyttöalueella. Pitäisikö EU:n antaa yhteissijoitusyrityksistä annettua direktiiviä vastaava direktiivi, jolla riskirahastoille luotaisiin Euroopassa yhdet hyvin säännellyt markkinat? 1 Koronvaihtosopimus: pankkien tai yritysten välinen sopimus koronmaksun vaihtamisesta (tavallisesti kiinteän ja muuttuvan koron välillä). 2 "Toteuttamaton summa tai nimellissumma" on määrä, jota käytetään maksujen laskemiseen. Tavallisesti sen omistaja ei vaihdu. 3 International Swaps and Derivatives Association. 4 Esitteistä annetun direktiivin 203 mukaan johdannaiset saavat Euroopan laajuisen hyväksynnän. PE /5 DT\ doc

5 Huolta aiheuttaa se, että riskirahastoja voitaisiin myydä piensijoittajille ilman, että kaupankäyntistrategioita, tuottosidonnaisia palkkioita, tuoton raportointia, rahoituksellista avoimuutta ja hinnoitteluvarmuutta julkistetaan selvästi. Pitäisikö asettaa oikeudellisia vaatimuksia, jonka mukaan tietojen pitäisi olla avoimempia, sekä sen rajoittamista, minkätyyppisiä riskirahastoja piensijoittajille voidaan myydä? Pitäisikö sijoittajia ja lainanantajia vaatia julkistamaan riskirahasto-osuutensa? Valvotaanko rahastonhoitajia riittävästi sen varmistamiseksi, että heillä on käytössään riittävät riskinhallintajärjestelmät? Johdannaisten yhteydessä sääntelijät ovat alkaneet pohtia, onko niiden pohjana olevista instrumenteista saatavissa riittävästi tietoa, ovatko piensijoittajat tietoisia siitä, miten tuote reagoi markkinoiden muuttuessa, onko tuotteiden hintarakenne asianmukainen ja ovatko esitteet soveltuvia piensijoittajille. Pitäisikö esitteitä ja sijoittajien saamaa tietoa koskevat säännöt yhdenmukaistaa? Pitäisikö sijoitusten vähimmäismäärä asettaa? Miten määritellä sijoittajat, jotka saavat sijoittaa riskirahastoon? Huolta aiheuttaa myös systemaattinen vaikutus, joka johdannaisilla ja riskirahastoilla voi olla rahoitusmarkkinoihin markkinariskin, operationaalisen riskin ja luottoriskin kautta. Onko tämä huoli perusteltu, ja miten asiaa pitäisi valvoa? Riskirahastojen ja johdannaisten riskit voivat olla suuria, jos niiden sisäinen valvonta on riittämätöntä. Tuotteiden kanssa harvemmin tekemisissä olevat tahot, kuten yritykset ja yksityishenkilöt, eivät ehkä pysty käsittelemään niitä riittävän hyvin, jolloin aiheutuu ennakoimattomien ja liian suurien tappioiden vaara. Millainen järjestelmä tarvitaan kirjanpitoon, johdannaisten arvonmääritykseen ja riskinhallintaan? Pankit ovat asettaneet luottoriskille sisäisiä rajoja (omien kriteereidensä ja/tai luokituksensa perusteella), vaikkakin luottojohdannaiset voivat vääristää tai liioitella näitä arvioita. Basel II -komitea ottaa käyttöön erityisiä tämäntyyppistä riskiä koskevia vaatimuksia. Millaiset varantovelvoitteet ovat asianmukaisia ja miten niitä pitäisi arvioida? Sääntelijöiden voi olla vaikea arvioida riskejä ja pysyä mukana nopeassa kehityksessä. Sääntelijät eivät ehkä aina ole tietoisia kansainvälisen rahoitusjärjestelmän riskeistä kokonaisuudessaan. Onko kansallisilla sääntelijöillä riittävät voimavarat kasvun sekä uusien menetelmien käsittelyyn? Pitäisikö olla olemassa mekanismi, jolla monikansallisten ja maailmanlaajuisten yksiköiden kokonaisriskit koottaisiin yhteen? Pitäisikö kansallisilta sääntelijöiltä edellyttää tietojenvaihtoa toimijakohtaisista riskeistä? Tarvittaisiinko EU:n tason koordinoijaa tai sääntelijää? On väitetty, että johdannaiset ja riskirahastot ovat osaltaan lisänneet markkinoiden viimeaikaista volatiliteettia. Toisten mielestä ne parantavat markkinoiden vakautta. Esittelijä katsoo, että kaiken kaikkiaan riskirahastot ja johdannaiset edistävät rahoitusmarkkinoiden tehokkuutta ja auttavat niitä tasapainottamaan itse itseään, ja pitää parhaana vaihtoehtona kevyttä sääntelyä vapailla globaaleilla markkinoilla niin, että perussäännöt ovat lähes yhdenmukaisia. Tarvitaanko yhdenmukaisia EU:n tai koko maailman suuntaviivoja tai sääntöjä? Ovatko yhtenäiset säännöt ja yhdenmukainen verokohtelu yhtenäismarkkinoilla olennainen edellytys sille, että EU tarjoaa suotuisan ympäristön näille yhä suositummille sijoitusvälineille ja -mekanismeille? DT\ doc 5/5 PE