PILVEN VEIKKO. Pasi Jokinen ilmavoimien komentajaksi Esittelyssä Lapin Lennosto Satakunnan Lennoston kilta 50 v

Transkriptio

1 PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliitto ry:n jäsenjulkaisu nro 1 huhtikuu 2019 Pasi Jokinen ilmavoimien komentajaksi Esittelyssä Lapin Lennosto Satakunnan Lennoston kilta 50 v

2 PILVEN VEIKKO -lehti Ilmavoimien Kiltaliitto 1 / Päätoimittajalta 4 Ilmavoimien komentajisto Pasi Jokinen ilmavoimien komentajaksi ja ajankohtaiskatsaus 10 Red Flag -harjoitus Alaskassa 14 HX-hanke etenee suunnitellussa aikataulussa 16 Koelentokurssilla opiskellaan lentokoneessa ja luokkahuoneessa 19 Lapin lennoston esittely 24 Ilmavoimat Ruotsin Flygvapenövning-harjoituksessa 25 Lentoreserviupseerikurssin suosio kasvoi ja valintanormit 26 Ilmavoimien kiertopalkinnot 29 Katsaus Ilmavoimamuseon toimintaan 31 Ilmavoimien musiikillinen käyntikortti 32 Ilmavoimat johtaa Puolustusvoimien tukitoimet Jukolan viestille 34 Hinauslaskuvarjoharjoitus nostaa korkeuksiin ja kastelee 37 lmavoimien Kiltaliitto 38 Ilmasotakoulun kilta 39 lmavoimien viestikilta ry Ilmavoimien Viestikoulusta Yleisradioon lentopojaksi 43 Karjalan Lennoston kilta ry Veli-Antti Huotarinen Perinteet kohottavat yhteishenkeä 47 Lentotekniikan kilta ry Viljo Järvisen kulttuuripalkinto Hallinportti Ilmailumuseolle 50 Satakunnan Lennoston kilta ry Kilta täytti 50 vuotta 53 Utin ilmakilta ry HS-helikopterin museointi Utissa Pekka Hyyryläinen: Nostotehtävä Saaristomerellä 56 Viestikoelaitoksen kilta Fokker-kuljetuskoneesta muistomerkki Satakunnan lennostoon 58 Aero-lehti ampui lennoston alas Jukka Nykänen: Lennosto -sanalle täystyrmäys vuonna Aurinkolaivue 20 vuotta auringossa 61 Janne Pauni: Kirja-arvostelu Laukkarisen ja Partosen kirjasta Folland Gnat Suomen Ilmavoimissa 63 Ilmavoimien killat, Ilmasillat ja muut yhteisöt 67 Pilven Veikko -lehden mediakortti 68 Ilmailusta ammatti -tapahtumat Kansikuva: Hinausvarjoleiriltä. Kuva Ilmavoimat. 2 Pilven Veikko 1/2019

3 Päätoimittajalta Tein ensimmäisen haastatteluni Pilven Veikon numeroon 1/2014 silloisesta Ilmavoimien komentajasta kenraalimajuri Lauri Purasesta, joka jätti tehtävät kenraalimajuri Kim Jäämerelle Nyt, kun olen itse jättämässä Pilven Veikon päätoimittajuuden tamperelaiselle Janne Paunille, niin ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Sampo Eskelinen jätti tehtävänsä kenraalimajuri Pasi Jokiselle. Viimeinen tehtäväni Pilven Veikon päätoimittajana oli haastatella Ilmavoimien komentajan tehtävät vastaanottanutta kenraalimajuri Jokista. Komentajien nopea kierrätys antaa myös kuvan sitä, että Ilmavoimat haluaa pitää terävimmän kärkensä senhetkisten huipputiedon ja -osaajien tasalla. Jos kenraalimajuri Puranen oli kiinni Puolustusvoimien silloisessa uudistuksessa ja sen hetkisen Hornet-kaluston elinkaaripäivityksessä, niin nyt komentajan työpöydällä päällimmäisenä ovat mm. HX-hankkeeseen liittyvät asiat eli Hornet-monitoimihävittäjäkaluston korvaaminen uudella monitoimihävittäjiin perustuvalla ratkaisulla vuosiin mennessä. HXhankkeen tämänhetkisestä tilanteesta kerromme tarkemmin toisaalla Pilven Veikon uutissivulla. Saimme myös viime vuoden loppupuolella päätökseen Ilmavoimien joukko-osastoesittelyn vierailemalla Lapin Lennostossa. Lapin Lennoston esittelyssä kerromme myös ilmavoimiemme kansainvälisestä ja Ruotsin sekä Norjan kanssa tehtävästä yhteistyöstä sekä harjoituksiin osallistumisesta. Pilven Veikon tulevista näkymistä oli viime syksynä puhetta Kiltaliiton hallituksessa lähinnä tekijätiimin osalta, kun nykyiset tekijät aioimme jättää Pilven Veikon nuorempien hartioiden varaan ja siirtyä viiden ja puolen vuoden jälkeen vihdoin eläkkeelle. Yhtenä vaihtoehtona silloin oli, että lehti teetettäisiin kaupallisella yrittäjällä, mutta se osoittautui tarjousten jälkeen Kiltaliitolle taloudellisesti liian raskaaksi. Lopputulos oli yllättäen entiseen vapaaehtoiseen työhön perustuvan käytännön jatkuminen, kun uusi päätoimittaja suostui jatkamaan töitäni entiseltä pohjalta ja muu henkilöstö perui lopettamispäätöksensä. Seuraavan marraskuussa ilmestyvän Pilven Veikon toimittavat päätoimittaja Janne Pauni, toimitussihteeri Leena Tiainen ja taittajana Eila Keinonen Qr-Mediasta. Kirjapaino pysyy myös entisellään, kun Kirjapaino Kari Jyväskylästä hoitaa painamisen ja postituksen. Omalta osaltani jätän Pilven Veikon päätoimittajan tehtävät helpottuneena ja tietoisena siitä, että rakas lapsemme on nyt tehtävänsä osaavissa ja työtänsä rakastavissa käsissä. Pilven Veikolla on vain hyviä ja vaikutusvaltaisia ystäviä, joiden tuki kantaa pitkälle, olipa jatkossa lehden tekotapa paperille tai nettiin. Kiitos Teille kaikille minulle osoittamastanne tuesta ja viiden sekä puolen vuoden perehdyttämisestä globaalisestikin huipputason Ilmavoimiin ja siellä päivätyönsä tehneisiin kiltalaisiin. Kiitos ja näkemiin! Ossi Kurki PS Nyt aion keskittyä jatkamaan kirjallista työtäni täydentämällä ja ottamalla toisen painoksen kirjastani, joka ilmestyi joitakin vuosia sitten. Kirjan sisältö koostuu edelleen yli 50-vuotisen lehtimiesurani aikaisista tarinoista, pakinoista ja kolumneista, joita on julkaistu eri lehdissä, eniten lapsuuteni ajan kotipaikkakunnan, Heinäveden paikallislehdessä. 3

4 Ilmavoimien komentajisto Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Pasi Jokinen Ilmavoimien esikuntapäällikkö, prikaatikenraali Jari Mikkonen Lapin Lennoston komentaja, eversti Mikko Kauppala Satakunnan Lennoston komentaja, eversti Aki Heikkinen Karjalan Lennoston komentaja, eversti Timo Herranen Ilmasotakoulun johtaja, eversti Mikko Punnala Ilmavoimien operaatiopäällikkö, eversti Juha-Pekka Keränen Aki Heikkinen Satakunnan lennoston komentajaksi Eversti Aki Heikkinen aloitti Satakunnan lennoston komentajana Hän siirtyi lennostoon Ilmavoimien valmiuspäällikön tehtävistä Ilmavoimien esikunnassa. Aiemmin hän on palvellut muun muassa osastoesiupseerina Pääesikunnassa, apulaisosastopäällikkönä Ilmavoimien esikunnassa sekä laivueen komentajana Lapin lennostossa. Hän on suorittanut yleisesikuntaupseerin tutkinnon vuonna 2009 ja hänet ylennettiin everstiksi vuonna Pilven Veikko 1/2019

5 Pasi Jokinen ilmavoimien komentajaksi Tasavallan presidentti on nimittänyt ilmavoimien uudeksi komentajaksi prikaatikenraali Pasi Jokisen 1. huhtikuuta 2019 alkaen. Samalla hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Jokinen on toiminut valmiuspäällikkönä Pääesikunnassa elokuusta 2017 alkaen. Sitä ennen hän on työskennellyt muun muassa ilmavoimien esikunnassa ilmaoperaatiokeskuksen päällikkönä ja operaatiopäällikkönä vuosina sekä ilmavoimien teknillisen koulun johtajana vuonna Jokinen ylennettiin everstiksi vuonna 2012 ja prikaatikenraaliksi vuonna "Olen iloinen saamastani luottamuksesta ja otan mielelläni vastaan ilmavoimien komentajan haastavan tehtävän. On hienoa palata takaisin Ilmavoimiin, vaikka työskentely Pääesikunnan operatiivisella osastolla monipuolisen työnkuvan ja motivoituneen henkilöstön parissa on erittäin mieluisaa", prikaatikenraali Jokinen kertoo. "Ilmavoimien valmius sekä osaavan henkilöstön ja hankkeiden kautta rakentuva suorituskyky tulevat olemaan keskeisiä asioita tulevassa tehtävässä". Ilmavoimat tuntee vastuunsa myös ilmaston muutoksesta Ilmavoimissa kiinnitetään mahdollisuuksiemme rajoissa huomio ilmaston muutokseen ja lämpenemiseen olemalla mukana muutoksen torjunnan kehityksessä. Kaikki toiminta, mikä auttaa asiassa, pitää tietysti tehdä. Me kiinnitämme huomiotamme esimerkiksi kiinteistöjemme määrään, ruokahävikkiin ja kaikkiin niihin seikkoihin, jotka koskevat energiaamme ja kulutustamme, totesi Ilmavoimien uusi komentaja kenraalimajuri Pasi Jokinen heti ensitöikseen komentajan tehtävät 1.4. vastaanotettuaan. Tikkakoskella järjestetyssä mediatilaisuudessa Pilven Veikko kysyi häneltä mm. reilut viisi vuotta sitten tehdystä Puolustusvoimien laajan uudistuksen onnistumisesta ja vaikutuksista tämän päivän Ilmavoimille. Ympäristöystävällisten biopolttoaineiden käyttöön tulemme kiinnittämään huomion ja ne tulevat jatkossa olemaan entistä korostetummassa asemassa kaikissa käyttämissämme polttoaineissa. Me olemme antaneet jo kymmenkunta vuotta sitten Hawk-suihkuharjoituskoneen moottorin tutkijoiden käyttöön lentokoneiden bioperäisten polttoaineiden kehittämiseksi ja näistä tutkimuksista saaduista tuloksista teemme johtopäätöksiä, joilla on jatkossa merkitystä käyt- tämiimme lentokoneiden polttoaineisiin. Ennen kaikkea uusien polttoaineiden turvallisuus merkitsee meille paljon, kertoi kenraalimajuri Jokinen. Tällä hetkellä kalustomme ei käytä bioperäisiä polttoaineita ja lisäsi toteamalla, että puolustusvoimien päästöt ovat noin 0,5 % Suomen päästöistä ja tästä lentotoiminnan päästöjen osuus noin puolet eli 50 %. Puolustusvoimien uudistus tehtiin 5 6 vuotta sitten olleen turvallisuustilanteen vallitessa ja nyt turvallisuustilanne on toinen mm. Krimin tapahtumien ja Itämeren alueen vilkastuneen sotilaallisen toiminnan johdosta. Silloin resursseja tiivistettiin ja sillä määrillä on tultu tähän sakka toimeen, mutta resurssien niukkuus on vaikuttanut henkilöstön työpaineisiin ja nyt ollaan suunnittelemassa lisää käsipareja kentälle, mitä on toivottu ja se olisi tervetullut lisäys. Uudistuksessa suunniteltu rahoitus tälle viiden vuoden toimintajaksolle on juuri ja juuri, joskus pienin viiveidenkin kansa riittänyt hankkeisiimme, kertoi kenraalimajuri Jokinen. Pääosin silloin tehty suunnitelma on ollut kokonaisuudessaan onnistunut ja vastannut tarpeisiimme. Kansainvälinen harjoitus- ja yhteistoiminta 5

6 Ilmavoimilla kuin myös koko puolustusvoimillamme on monella eri rintamalla laajaa. Eri tahojen kanssa olisi mahdollisuuksia vieläkin laajempaan yhteistyöhön, mutta olemme jo tällä hetkellä tason ja suorituskykymme rajoilla resursseihimme nähden, totesi Ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Jokinen. Hän katsoo, että kaikki tämänkaltainen toiminta on meille hyödyllistä ja kannatettavaa, mutta työtunnit ovat työtunteja ja meidän mahdollisuutemme toiminnan kasvattamiseen sekä mahdolliseen vuoroin vieraissa periaatteella on nykyisellään lähes mahdotonta. Ilmavoimien komentajan kenraalimajuri Pasi Jokisen infosta poimittua Ilmavoimien komentajana aloittanut ja kenraalimajuriksi ylennetty Pasi Jokinen piti mediapäivän jo kolmantena virkapäivänään Tikkakoskella. Pilven Veikkoon on poimittu olennaisimpia sisältöjä esityksestä. Kenraalimajuri Jokisen aiheet: ilmavoimien lentoturvallisuus, toimintaympäristö, alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen (AKV/AKT), harjoitustoiminta, suorituskyvyn ylläpito ja kehittäminen, johon sisältyivät ilmapuolustus, Grob-kaluston käyttöönotto, HX-hanke, koulutus Lentoturvallisuus 2018 Jokisen mukaan sotilasilmailun lentoturvallisuus on säilynyt hyvällä tasolla, vaikka sotilasilmailuun liittyy korkeampi riskitaso siviili-ilmailuun verrattuna. Suuret kotimaiset sekä kansainväliset lentotoimintaharjoitukset toteutuivat lentoturvallisuuden kannalta onnistuneesti. Ilmavoimien miehitetyn sotilasilmailun osalta eletään historian pisintä aikaa ilman lento-onnettomuutta, selvittää Jokinen. Viimeisin kuolemaan johtanut onnettomuus tapahtui vuonna Pilven Veikko julkaisee jatkossa laajemman kokonaisuuden ilmavoimien lentoturvallisuustyöstä aina 1980-luvulta tähän päivään asti. 6 Pilven Veikko 1/2019 Kiltojen toiminnasta Ilmavoimien komentaja totesi, että perinteet ovat tärkeitä ja niitä pitää vaalia. Hän piti olemassa olevaa yhteistyötä kiltojen kanssa hyvänä ja on valmis jatkamaan sitä kiltojen kanssa niissä puitteissa ja normeissa, joissa se on Ilmavoimien puolelta mahdollista. Hän on ajatellut myös sivistää itseään kiltatoimintaan lähemmin tutustumalla ja aikanaan eläkkeelle siirryttyään tulla kiltaveljeksi. Toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia Ossi Kurki Venäjä on modernisoinut kalustoaan strategisilla Kuolan, Pietarin ja Kaliningradin alueillaan. Kaliningradin merkityksen vahvistuminen on lisännyt Suomenlahden liikennettä. Venäjän sotilaallinen harjoitustoiminta on lisääntynyt vuodesta 2014 lähtien, vuonna 2017 liikenteen piikkinä näkyi iso Zapad-harjoitus. Baltian maiden ilmavalvontaa hoitaa NATO Baltic Air Policing -operaatio, jossa kiertävät Nato-maiden lento-osastot suorittavat valvonta- ja päivystystehtäviä Viron ja Liettuan tukikohdista. Baltian maiden ilmavoimilla ei ole varsinaisia taistelukoneita. Ruotsi on ihan selvästi tormakoitunut kansallisessa puolustuksessaan, teki kenraalimajuri Jokinen johtopäätöksen maan tulevista satsauksista kaluston, järjestelmien ja tukikohtien kehittämiseksi. Ruotsi palautti asevelvollisuuden viime vuonna, tosin koulutettavien asevelvollisten määrä ei ole suuri. Asevoimia on sijoitettu pysyvästi myös Gotlannin saarelle. Muista Pohjoismaita Norja ja Tanska ovat uusimassa lentokalustoaan. F-16-hävittäjät vaihtuvat F-35-koneiksi. Alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen (AKV/AKT) Ilmaoperaatiokeskuksen aloitettua toimintansa vuonna 2015 on tilastoitu uudet ja vertailukelpoi-

7 set Venäjän sotilaslentotoiminnan aktiivisuuden luvut. Vuoden 2015 määrät ovat vertailun pohjana, ja niihin verrataan myöhempien vuosien lukuja. Venäjän lentotoiminta kansainvälisessä ilmatilassa Suomenlahden yllä oli vuonna 2016: 14, 2017: 46 ja 2018: 24 prosenttia vertailuvuoden 2015 lukuja suuremmat. Puutteellisin tiedoin tehtyjen lentojen osuus Venäjän lentotoiminnasta Suomenlahdella on kuitenkin vähentynyt vuoden 2015 noin 55 prosentista viime vuoden noin 35 prosenttiin. Vuonna 2016 luku oli 39 ja prosenttia. Lennon tiedot ovat puutteelliset, kun yksi tai useampi seuraavista ehdoista täyttyy: koneella ei ole lentosuunnitelmaa, koneen transponderi ei ole päällä tai kone ei ole radioyhteydessä lennonvarmistuselimiin. Yhtenä mahdollisena vähenemisen syynä on Venäjän ilmavoimien päivittynyt lentokalusto, jossa on uudemmat navigointilaitteet, sekä erityisesti kansainvälinen keskustelu lentoturvallisuudesta ja pelisäännöistä Itämeren kansainvälisessä ja ahtaassa ilmatilassa. Suomen ilmatilaa ei loukattu viime vuoden aikana. Pasi Jokinen kuitenkin kertoi, että samana päivänä , jolloin hän aloitti puolustusvoimien operaatiopäällikkönä, tapahtui espanjalaiskoneen ilmatilan loukkaus. Myös eli heti ensimmäisenä komentajan virkapäivänä portugalilaiskone loukkasi Suomen ilmatilaa. Harjoitustoiminta 2018 Ilmavoimat järjesti vuonna 2018 yli 40 kansallista harjoitusta, joista 25 oli lentoharjoituksia. Tärkeimmät kansalliset harjoitukset olivat Ilmataktiikka-, Ilmasota- ja Härkä -harjoitukset. Ilmataktiikka harjoituksessa koulutetaan vaativien ilmaoperaatioiden ylätason johtajia, kuten parvenjohtaja ja taistelunjohtaja. Ilmavoimien pääsotaharjoituksen (Ruska) sijaan toteutettiin kaksi sodan ajan toimintoja harjoittavaa joukko-osastotasoista harjoitusta. Ilmasotakoulu (Ilmasota) ja Lapin lennosto (Härkä) järjestivät omat harjoituksensa, joissa keskityttiin sodan ajan toimintojen harjoittelemiseen. Mukana oli reserviläistä, henkilökuntaa sekä runsaasti varusmiehiä. Joukkokoulutuskauden päättöharjoitus (JPH) "Ilmavoimien valmius sekä osaavan henkilöstön ja hankkeiden kautta rakentuva suorituskyky tulevat olemaan keskeisiä asioita tulevassa tehtävässä". varusmiesten ikäluokan päättöharjoitus eli ns. loppusota järjestetään kaksi kertaa vuodessa. Tavoitteena on antaa varusmiehille todenmukainen tukikohtaympäristö, jossa harjoitellaan kaikkia palveluksen aikana opittuja toimintoja ja tehtäviä. Red Flag suuri ponnistus Ilmavoimat osallistui ensimmäisen kerran kuuluisaan ja vaativaan Red Flag -harjoitukseen Alaskassa vuoden 2018 lopulla. Päätavoitteita olivat yhteistoiminta osana suuria ilma- ja yhteisoperaatiota, suorituskyvyn vertaaminen muihin lentoosastoihin ja tehtäväkelpoisuuden todentaminen vaativassa uhkaympäristössä, yhteistoiminta 5. sukupolven hävittäjien kanssa, kehittäminen ja parhaiden toimintatapojen oppiminen, tukitoimintojen suunnittelu ja toteutus ml. logistiikka, turvallisuus, COMSEC. Kyseessä oli laajin ilmavoimien logistinen kaluston ja materiaalin siirto ml. mannertenväliset siirtymiset. 7

8 Harjoituksen tavoitteiden saavuttamisessa onnistuttiin. Red Flag kehitti Suomen ilmavoimia laaja-alaisesti. Red Flagista saadut opit ja kokemukset hyödynnetään omassa toiminnassa. Red Flag -harjoituksesta kerrotaan tarkemmin toisaalla lehdessä. Vuoden 2019 harjoituksista Tämän vuoden harjoitustoiminnan tavoitteita ovat Ilmavoimien taistelutapa (liikkuvuus, varmennettu johtaminen), valmius ja sen kehittäminen, ilmavoimien joukkotuotanto, jossa simulaattoreiden ja virtuaalisen koulutuksen avulla hyödynnetään live-harjoitusten valmisteluissa. Puolustushaarojen välinen yhteistyö (JOINT) on erittäin tärkeää. Maa- ja merivoimien ilmatorjunta integroidaan kokonaisuuteen ilmavoimien johdolla. Vuoden 2019 tärkeimpiä harjoituksia ovat Ilmataktiikka, Ruska ja kaksi joukkokoulutuskauden päättöharjoitusta. Valtakunnallinen Ruska 2019 järjestetään lokakuun alussa, yhteistyössä ruotsalaisten kanssa. Kansainväliset lentoharjoitukset Tämän vuoden kansainvälisistä harjoituksista mainittakoon Flygvapenövning 2019, joka järjestettiin maaliskuun lopussa ja siitä on erillinen juttu toisaalla lehdessä. Lisäksi Bold Quest 19.1 ja Arctic Challenge Exercise (ACE 19). Bold Quest 19.1 tulenkäytön tietojärjestelmien testaus Bold Quest 19.1 on Pääesikunnan johtama monikansallinen tulenkäyttöketjun testaus- ja todentamistapahtuma, ei niinkään toiminnallinen tapahtuma. Kyse on eri alojen tietojärjestelmien muodostaman monimutkaisen palapelin tietotekninen yhteensovittaminen niin laitteistojen kuin ohjelmistojenkin osalta. Jokisen mukaan tämä on näyttö korkean tason kansallisesta osaamisesta. Lentotoiminta toteutetaan Karjalan ja Lapin lennostojen päivittäisillä harjoitusalueilla sekä Rovajärven ampuma-alueella, jossa suoritetaan ilmasta maahan -kovapanosammuntoja. Testaustapahtumaan osallistuu lentokoneita Alankomaista, Norjasta, Ranskasta, Saksasta, Tanskasta sekä Yhdysvalloista. Lentokoneet tukeutuvat ilmavoimien Rissalan ja Rovaniemen tukikohtiin. Ilmavoimat johtaa lentotoiminnan toteutuksen sekä ilmatilan hallinnan Rissalan tukikohdasta. Arctic Challenge Exercise 2019 Euroopan suurin lentoharjoitus Bold Quest 19.1:n jälkeen Ruotsi johtaa tänä vuonna touko-kesäkuun vaihteessa ( ) järjestettävän ACE19-harjoituksen, johon osallistuu kaikkiaan yhdeksän eri kansallisuutta. Kaikkiaan mukana on noin 100 konetta. Harjoitustoiminta tapahtuu neljästä tukikohdasta: Kallax, Bodø, Ørland ja Rovaniemi. Suomesta osallistuu kaksi Hornet-parvea ja yksittäisiä koneita, kuten Casa ja Pilatus. Suorituskyvyn ylläpito ja kehittäminen Vuoden 2018 aikana on saatu Hornetien MLU2- päivitys kokonaan valmiiksi. JASSMin (Joint Airto-Surface Standoff Missile) ohjusjärjestelmän ja siihen liittyvien tehtäväsuunnittelujärjestelmien tekninen toimivuus voitiin todeta kahdella onnistuneella koeammunnalla NAWS China Lakessa Yhdysvalloissa. Sekä ohjaajat että tekniikka on koulutettu. Näin ollen Hornetien ilmasta maahan -valmius on kokonaisuudessaan saavutettu. IITVJ kanallisen osaamisen huippuluokkaa IITVJ:n (Ilmavoimien integroitu tiedustelun, valvonnan ja johtamisen järjestelmä) luomisessa on kotimainen kehitystyö ollut avainasemassa. Järjestelmää on rakennettu pienissä osissa keskitetyn johtamisen kyvyn saavuttamiseksi koko valtakunnan alueella. Näihin kuuluvat tulenkäytön ja joukkojen johtaminen ja kokonaisvaltaisen tilannekuvan luominen. Tiedon määrä on valtava ja lisääntyy koko ajan. Kehitystyössä otetaan huomioon HX-hankkeen mukanaan tuomia haasteita. 8 Pilven Veikko 1/2019

9 Myös tekninen alusta pitää saada kuntoon ennen uuden hävittäjäkaluston käyttöönottoa. Integrointia Baltian, Ruotsin ja Norjan kanssa kehitetään. Ilmatorjunnan kehittäminen lisää torjuntatilavuutta Puolustusselonteko 2017:n asettamien tavoitteiden mukaisesti lisätään ilmatorjunnan torjuntatilavuutta huomioiden mm. kehittyvät ja muuntuvat uhat sekä ilmapuolustuksen kokonaisuuden asettamat reunaehdot, kuten strategisten hankkeiden (HX ja LV2020) tuottamat uudet suorituskyvyt. Ilmatorjunnan kehittäminen tapahtuu useammassa eri työpaketissa vuosina Hanke on tietopyyntövaiheessa. Grobin käyttöönotto myöhässä suunnitellusta Käytettynä ostetun ja Patrialla modifioidun koneen ensilento tapahtui lokakuussa Protokoneen koelentojen perusteella modifikaatio on onnistunut. Modifikaation ohella koneisiin tehdään perusteellinen huolto sekä vikakorjauksia. Aikataulu on viivästynyt noin vuoden. Syynä on mm. valmistajan tuen puute, laitetoimitusten viiveet sekä työmäärän virhearvioinnit. Jokisen mukaan lentokoulutus aloitetaan Grobilla vuoden 2019 lopulla, mikäli koneita on tuolloin riittävästi. Viimeisten koneiden saaminen riviin menee vuoden 2021 puolelle, mikä voi vaikuttaa vuonna 2020 aloittavan lentoreserviupseerikurssin lentokoulutukseen. Vinkoilla ei enää lennetä vuonna Grobin osto käytettynä on kustannuksiltaan edullisempi kuin jos olisimme ostaneet uudet peruskoulutuskoneet, varsinkin kun ei tiedetä tulevaa hävittäjäkalustoa ja sen asettamia vaatimuksia, perustelee kenraalimajuri Jokinen. Patria on toimittanut Ilmasotakouluun neljä ohjaajien lennonharjoittelulaitetta, jotka on modifioitu ja integroitu. Ne muodostavat edistyksellisen koulutusympäristön. Niillä kaikilla voidaan lentää samanaikaisesti esimerkiksi laskukierroksia ja tilanteisiin voidaan lisätä muita koneita tai vaikkapa laskuvarjohyppääjiä. HX-hanke lyhyesti Jokinen totesi, että HX-hanke etenee järjestelmällisesti suunnitelmien mukaan. Ensimmäinen tarjouspyyntövastauksia koskeva neuvottelukierros on meneillään. Tulevalle hallitukselle tullaan antamaan kattavat taustatiedot hankkeen tilanteesta. Koulutus 2020 Koulutus 2020 on ohjelma, jolla kehitetään tässä vaiheessa lähinnä varusmiesten koulutusta 2020-luvun tarpeita vastaavaksi. Koulutuksen päämääränä on tuottaa laadukasta osaamista ja onnistuneita valintoja, tasokasta koulutusta ja teknologian tarkoituksenmukaista hyödyntämistä, kokonaisvaltaista toimintakykyä ja koulutusrakenteiden optimointia, kehittynyttä operatiivista harjoitustoimintaa. Kokeilujen painopiste on uusimuotoinen koulutuksen rakenne (jaksot, kurssit, rakenteet), kokonaisvaltainen toimintakyky taistelijan mieli opetuspaketti opetetaan voittamaan taistelu, taistelijan keho -uusimuotoinen liikuntakoulutus, käänteinen luokkahuoneajattelu, simulaattorit ja verkkoympäristössä tapahtuva opiskelu & oppiminen. Ilmavoimissa pilotointi oli Ilmasotakoulussa, ensimmäiset kokemukset ovat positiivisia. On otettu käyttöön verkkoympäristössä tapahtuvaa opiskelua ja oppimista. Varusmiehet voivat käyttää omia älylaitteitaan. Tämä uusi ohjelma antaa enemmän tilaa ilmavoimallisille spesifisille asioille, mitä Jokinen piti erityisen hyvänä aikaisempiin koulutusjärjestelmiin verrattuna, jotka on tarkoitettu suurille massoille. Ilmavoimissa on pienet yksiköt, mutta myös pienet tilat varsinkin liikunnalle. Leena Tiainen 9

10 Red Flag pitkän odotuksen jälkeen Ilmavoimat osallistui ensimmäisen kerran Yhdysvaltain ilmavoimien (USAF) järjestämään Red Flag Alaska harjoitukseen lokakuuta Lisäksi ilmavoimat osallistui ennen Red Flagia kahdenvälisesti USAF:n kanssa Distant Frontier 1 -harjoitukseen ja sen jälkeen Distant Frontier 2 -harjoitukseen Suomen osallistumista Red Flag -harjoitukseen valmisteltiin pitkään. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan ilmavoimat ovat osallistuneet harjoitukseen aiempina vuosina. Alaskan Red Flag -harjoituksen osalta tutustuminen ja jatkosuunnitteluperusteiden kartoitus toteutettiin ensimmäisen kerran vuonna 2008, jonka jälkeen ilmavoimat on osallistunut harjoitukseen tarkkailijana useita kertoja, ja harjoituksen yksityiskohtainen suunnittelu aloitettiin vuoden 2016 alussa. Koneet siirtolennettiin ilmatankkausten tukemana Suomesta Yhdysvaltain ilmavoimien Eiel- F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjä vuoriston yllä Alaskassa. Kuva: Ilmavoimat. sonin tukikohtaan Alaskaan syyskuun lopulla. Harjoitusosasto palasi Suomeen marraskuun alussa. Suomesta kokonaisuuteen osallistui yhteensä runsaat 100 sotilasta ja kuusi F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää. Pitkä mannertenvälinen siirtolento Kuopiosta Alaskaan oli tässä mittakaavassa ilmavoimille myös uusi kokemus. Oli mielenkiintoista ja haastavaa suunnitella toimintamalleja erilaisten poikkeustilanteiden varalta pitkässä operaatiossa, jossa oli paljon muuttujia ja riskejäkin. Siirtolento sujui hienosti, ja oli samalla merkittävä logistinen oppimisprosessi koko ilmavoimille, kuvasi siirtolentoa Alaskan lento-osaston johtaja everstiluutnantti Tomi Böhm. 10 Pilven Veikko 1/2019

11 Red Flag -ilmaoperaatioharjoitus Alaskassa ja Nevadassa järjestettävät Red Flag -harjoitukset lukeutuvat maailman vaativimpiin ilmaoperaatioharjoituksiin. Alaskan suurilla harjoitusalueilla voidaan harjoitella ilmakomponentin toimintaa kokonaisuudessaan mahdollisimman realistisessa ympäristössä. Harjoitus sisälsi laajoja yhteisoperaatioita (Combined Air Operations), ilmasta maahan ja ilmasta ilmaan -toimintaa, elektronista sodankäyntiä sekä ilmatankkauksia. Hävittäjien lisäksi harjoitukseen osallistui johtokoneita, ilmatankkauskoneita, häirintäkalustoa, simuloitua ilmatorjuntaa sekä helikoptereita. Pilven Veikon kysymykseen operaatioihin osallistuvien määristä ja lentokierrosten määristä: Koneita oli yhtä aikaa ilmassa kpl. Lentosuorituksia oli suunniteltu 191, joista toteutettiin 190 kpl. Vain yksi lentokierros keskeytyi. Red Flag -harjoituksen aikana lentokierroksia lennettiin yhteensä 19 kappaletta, joiden lisäksi vielä reilu määrä suorituksia Distant Frontier -osuuksissa, vastasi everstiluutnantti Böhm. Everstiluutnantti Tomi Böhm. Kuva: Ilmavoimat. Harjoitusvastustajana toimi Yhdysvaltain ilmavoimien aggressoriyksikkö, joka pyrki jäljittelemään teknologisesti edistyneen vastustajan kalustoa ja taktiikkaa. Aggressoriyksikkö käytti F-16 Fighting Falcon -hävittäjiä sekä esimerkiksi häirintään tarkoitettua lentokalustoa. Harjoitusvastustajalla oli käytössään myös simuloitua ilmatorjuntaa. Suomalaisten F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjien lisäksi Red Flag Alaska harjoitukseen osallistui Yhdysvaltain ilmavoimien F-16 Fighting Falcon -hävittäjiä, A-10 Thunderbolt II -maataistelukoneita sekä valvonta-, johto- ja ilmatankkauskoneita, Yhdysvaltain merivoimien elektroniseen sodankäyntiin erikoistuneita EA- 18G Growler -koneita, Yhdysvaltain merijalkaväen F/A-18D Hornet -monitoimihävittäjiä sekä Etelä-Korean ilmavoimien F-15K Slam Eagle -monitoimihävittäjiä. Harjoitukseen osallistuminen tuo Suomen ilmavoimille arvokasta kokemusta, sillä Red Flag -harjoitukseen muodostettavaa toimintaympäristöä ei sellaisenaan ole mahdollista toteuttaa kotimaassa. Red Flag -harjoituksia on järjestetty Alaskan osavaltiossa sijaitsevissa Eielsonin ja Elmendorf-Richardsonin lentotukikohdissa vuodesta 2006 lähtien. Alaskassa järjestettäviin Red Flag -harjoituksiin osallistuu keskimäärin 100 ilmaalusta ja 1500 henkilöä. Nevadan osavaltiossa sijaitsevasta Nellisin lentotukikohdasta käsin Red Flag -harjoituksia on toteutettu vuodesta 1975 alkaen. Realismia ja laajoja yhteisoperaatioita Red Flag-Alaskan operatiivinen ympäristö on hyvin poikkeuksellinen. Samalla toiminta-alueella on käytössä erittäin monipuolisia maali- ja uhkajärjestelmiä, kuten ilmatorjuntayksiköitä, häirintää ja rakennettuja maalialueita, joissa on esimerkiksi lentokenttä ja erilaisia ajoneuvoja. Näitä kohteita vastaan voidaan toimia myös kovilla ilmasta maahan -aseilla. Vastaavaa ilmaoperaatioiden harjoitusympäristöä ei ole mahdollista toteuttaa Suomessa, Böhm kuvaa. - Tämän vuoden Red Flag-Alaskassa oli lisäksi mukana erittäin laaja yhteisoperaatio Yhdysvaltain maavoimien Arctic Anvil -harjoitukseen, johon liittyi paljon ilmateitse liikuteltavaa 11

12 F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät Alaskan erämaan yllä. Kuva: Ilmavoimat. erikoisjoukkotoimintaa ja kovapanosammuntoja. Tässä yhteydessä voitiin operaation osaksi suunnitella esimerkiksi Suomen JASSM-rynnäkköohjuksen käyttöä realistisessa taistelutilanteessa, Böhm kertoo. Horneteilla vastuksena F-22 Raptor -häivehävittäjiä Red Flagin tavoitteena oli kouluttaa ilmavoimien henkilökuntaa toimimaan kansainvälisessä JOINT-ympäristössä ja kehittää F/A-18 -taktiikkaa kehittynyttä uhkaa vastaan. Harjoitus tarjosi myös mahdollisuuden verrata suomalaisen hävittäjäosaston suorituskykyä mahdollisimman laadukasta harjoitusopponenttia vastaan. Harjoituskumppaneina jo Distant Frontier 1-vaiheessa oli esimerkiksi USAF:n 5. sukupolven F-22 Raptor -häivehävittäjiä. Yhteistoiminta Raptorien kanssa oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Harjoittelimme lähi-ilmatastelua 5. sukupolven häivehävittäjien kanssa, mikä oli uutta Suomen ilmavoimille. Raptoria pidetään yleisesti maailman parhaana ilmaherruushävittäjänä. Hornetin kypärätähtäin ja AIM 9X -infrapunaohjuksemme osoittautui tehokkaaksi järjestelmäksi myös F-22 -konetta vastaan. Osallistuminen Red Flagiin kehittää Suomen F/A-18 Hornet ja Yhdysvaltain ilmavoimien F-22 Raptor Distant Frontier 1 -harjoituksessa. Kuva: Ilmavoimat. puolustuskykyä. Harjoitus kuului puolustusvoimien vuoden 2018 harjoitussuunnitelmaan. Red Flag Alaska -harjoituksen lentotoiminta päättyi positiivisiin tunnelmiin Eielsonin tukikohdassa. Lentokierrokset toteutuivat suunnitellusti ja kalusto pysyi teknisesti hyvässä kunnossa. Parhaimmillaan kaikki kuusi Alaskassa olevaa F/A-18 Hornetia olivat ilmassa samaan aikaan harjoitustehtävällä. Harjoitus tarjosi laajojen ja monimutkaisten ilmaoperaatioiden koko kirjon samassa laadukkaassa paketissa. MLU2-päivitetyn ilmavoimien F/A-18 Hornetin suorituskyky sekä henkilöstön osaaminen päästiin suunnitellusti tosittamaan 12 Pilven Veikko 1/2019

13 F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjät Alaskan erämaan yllä. Kuva: Ilmavoimat.. realistisessa ja mahdollisimman vaativassa uhkaympäristössä ilmatorjunnan ja elektronisen häirinnän vaikutuspiirissä. Ilmassa vastassa oli erittäin tasokkaaseen vihollissimulointiin kykenevä Yhdysvaltojen ilmavoimien Aggressor-yksikkö, mikä takasi haastavat taisteluasetelmat eri tehtävätyyppien mukaisesti. Harjoituksen johtaja eversti Timo Herrasen arvio harjoitusten annista Harjoituksesta saatiin arvokkaita kokemuksia toiminnasta ilmatorjuntauhkan ja elektronisen häirinnän piirissä ja myös suurten operaatioiden toteuttamisesta, suunnittelusta ja johtamisesta. Kaikkia Hornetin järjestelmiä käytettiin. Kokemukset on analysoitu ja ne hyödynnetään kotimaan puolustuksessa. Harjoitus oli erittäin hyödyllinen ja tavoitteet saavutettiin. Se oli kuitenkin iso ponnistus. Mahdollinen jatko arvioidaan myöhemmin, mutta saatujen kokemusten perusteella voin sanoa, että harjoituksessa on hyödyllistä käydä huomioiden suorituskykyjen kehitys. Nyt oli sopiva sauma, kun MLU-2 oli juuri saatu käyttöön. Aivan lähivuosina ei uutta reissua ole suunnitteilla, arvioi Herranen tulevasta. Leena Tiainen 13

14 HX-HANKE 2015 Hallitusohjelma HX-hanke etenee suunnitellussa aikataulussa Puolustusvoimien logistiikkalaitos sai tammikuun 2019 lopussa määräaikaan mennessä vastaukset alustavaan tarjouspyyntöön kaikista viidestä konetyypistä: Boeing F/A-18 Super Hornet (Yhdysvallat), Dassault Rafale (Ranska), Eurofighter Typhoon (Iso-Britannia), Lockheed Martin F-35 (Yhdysvallat) ja Saab Gripen (Ruotsi). Vastaukset sisältävät sitovaa tietoa kunkin monitoimihävittäjävaihtoehdon ympärille rakentuvasta kokonaisratkaisusta ja hankintakokonaisuudesta, jonka tavoitteena on tuottaa Suomen puolustusjärjestelmän kannalta paras mahdollinen suorituskyky Hornet-kaluston korvaajaksi. Tarjouspyynnön vastaukset sisältävät pyydettyjen 64 lentokoneen lisäksi niiden operointiin tarvittavat tekniset järjestelmät, koulutusjärjestelmät, tarvittavat huoltovälineet, testilaitteet ja varaosat sekä aseet, sensorit ja muut tarvittavat tyyppikohtaiset tukitoiminnot. Lisäksi tarjouksiin sisältyy mahdollisesti muita tukevia järjestelmiä ja suorituskyvyn elementtejä. Alustavien tarjousten vastaanottamista seuraa useita kuukausia 14 Pilven Veikko 1/2019 HX aloitus Esiselvitysraportti Puolustusselonteko Tarjouspyyntö Hallitusohjelma HX Hankintapäätös EVALUOINTI JA VALINTA kestävä tarjousten sisällön analyysivaihe sekä hävittäjähankinnan tarjouskilpailun ensimmäinen neuvotteluvaihe, jossa tarjouksia tarkennetaan hävittäjävalmistajien kanssa. Kaikki vastaukset tulivat sähköisesti suoraan tietokantaan. Tietomäärä on suuri ja sen läpikäynti sekä tarkistaminen vie paljon aikaa. Sanoisin, että mapeiksi muutettuna materiaalia on noin hyllymetri per tarjoaja, toteaa hankkeen ohjelmajohtaja Lauri Puranen. Neuvotteluprosessi viiden kandidaatin kanssa on työläs. Hankkeen parissa työskentelee tällä hetkellä arviolta 70 henkilöä. Olen varma siitä, että meillä on käytössämme tarvittava osaaminen ja ammattitaitoinen henkilöstö arvioinnin tekemiseksi. Tarjoukset käydään läpi huolellisesti asia kerrallaan. Vuoden 2019 jälkipuoliskolla lähetetään tarkentava tarjouspyyntö, jota seuraavassa toisessa neuvotteluvaiheessa määritellään lopullisten hankintakokonaisuuksien sisällöt tarjoajien kanssa. Toinen neuvotteluvaihe päättyy vuonna 2020, jolloin valmistajilta pyydetään lopulliset tarjoukset. Valtioneuvosto tekee päätöksen Hornet-kaluston seuraajasta vuonna 2021.

15 Pelissä Ilmavoimien taistelukyky ja merkittävä osa uskottavaa puolustusta Ilmavoimien taistelukyky perustuu hävittäjien määrään, hankittavan järjestelmän suorituskykyyn sekä kykyyn ja resursseihin ylläpitää ja kehittää hankittavaa järjestelmää seuraavat 30 vuotta, aina 2060-luvun alkuun asti. Päätös tästä kaikesta tehdään vuonna 2021 ja sen päätöksen mukaisesti tuotetaan uskottavaa ja ennalta ehkäisevää puolustuskykyä Ilmavoimien osalta. Täysimääräinen korvaaminen edellyttää lukumäärältään saman suuruista hankintaa kuin Hornet-hankinta oli aikanaan. Hävittäjien lukumäärällä ja niiden kyvykkyydellä on molemmilla merkittävä vaikutus kriisien ennaltaehkäisykykyyn ja Suomen puolustusjärjestelmän uskottavuuteen ja suorituskykyyn. Laadulla ei voi korvata määrää eikä määrällä laatua. Molempia siis tarvitaan uskottavuuden saavuttamiseksi. HX-hankkeesta julkaistiin poikkeuksellisen laajat julkiset perustelut jo esiselvitysvaiheessa ja olen koko ajan pitänyt tärkeänä kertoa hankkeen perusteista, suunnittelusta ja merkityksestä mahdollisimman laajasti, Puranen selvittää. HX-hanke on edennyt suunnitellusti ja poliittisen ohjauksen hallitusohjelman ja puolustusselonteon linjausten mukaisesti. Hanke on aikataulutettu ja suunniteltu siten, että poliittinen ohjaus voidaan huomioida läpi koko hankkeen. Poliittisen ohjauksen rooli on selkeä ja huomioitu hankkeen johdonmukaisessa ja suunnitelmallisessa läpiviennissä. Tasapuolinen ja läpinäkyvä arviointi Tarjousten arviointia varten on laadittu HXhankkeen arviointikäsikirja, joka määrittää tarkkaan arvioinnin toimeenpanon. Käsikirjan avulla varmistetaan arvioinnin ja tarjousten käsittelyn tasapuolisuus ja vertailtavuus kaikilla päätösmallin osa-alueilla. Puolustusministeriö käyttää ulkopuolista ja riippumatonta asiatuntijaorganisaatiota laadunvarmistukseen puolustushallinnon sisäisen laadunvarmistuksen ja valvonnan lisäksi. Rahasta ja raportoinnista Alustavan tarjouspyynnön vastaukset rakentuvat 64 lentokoneen kokonaisuuden ympärille. Oletus on, että kaikkien viiden tarjoajan järjestelmäkokonaisuudet ovat keskenään hyvinkin erilaisia johtuen erilaisista sensoreista, aseista, datasta ja koulutus- ja huoltoratkaisuista. Myös lentävä lavetti on tietysti erilainen kullakin tarjoajalla. Hyvin todennäköisesti kaikki tarjoukset tulevat kuitenkin mahtumaan puolustusselonteossa annettuun 7 10 miljardin euron hintahaarukkaan. Tiukka kilpailutilanne on ostajan etu. Tavoitteena on hankkia mahdollisimman paljon suorituskykyä niin edullisesti kuin mahdollista pitäen mielessä täysimääräisen korvaamisen edellytykset. Hankkeen lopulliset hankintakustannukset tulevat tarkentumaan tarjousten analyysin ja uuden hallituksen ohjauksen perusteella. Keskeisenä perusteena tulee olla hankittavan järjestelmän tuottama ennaltaehkäisy- ja puolustuskyky osana Suomen puolustusjärjestelmää. Tavoitteena on, että aikanaan Suomi pääsisi valitsemaan viidestä täysimääräisestä järjestelmäkokonaisuudesta Suomen tarpeisiin parhaan ja parhaiten sopivan kokonaisuuden. Tarjottavien kokonaisuuksien lopullinen suorituskyky ja komponentit, hävittäjien määrä mukaan lukien, selviää tarjouskilpailuprosessin ja evaluointien myötä. Kaikki tarjoukset ovat luottamuksellisia eikä niiden sisällöstä voi kertoa julkisuuteen. Tarjouksissa on sekä suorituskykyyn liittyvää salassa pidettävää tietoa, että kaupallisia luottamuksellisia tietoja. Hankkeen etenemisestä ja vaiheista toki viestitään jatkossakin. HX-hanke tulee antamaan kaiken tarvittavan tiedon uudelle hallitukselle ja eduskunnalle. Lisäksi kaikille eduskuntapuolueille tullaan tarjoamaan mahdollisuus HX-hankkeen tilannekatsaukseen vielä ennen eduskuntavaaleja. Leena Tiainen 15

16 Koelentokurssilla opiskellaan lentokoneessa ja luokkahuoneessa Ilmavoimissa palvelevien koelentäjien ja koelentoinsinöörien tehtävänä on varmistaa, että käytössä oleva lentokalusto varusteineen ja aseineen on suorituskykyistä ja turvallista. Vuoden 2018 koelentokurssin oppilas valmistautuu lennolle historiallisella Vampire-suihkukoneella Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa. Kuva: ilmavoimat / Ville Tuokko Ilmavoimat järjesti viimeisimmän koelentokurssin keväällä 2018 kouluttaen uusia koelentämisen ammattilaisia. Satakunnan lennostossa järjestetyllä koelentokurssilla osallistujat kävivät läpi vaativaa ja mielenkiintoista matkaa lentämisen teoriaan ja käytäntöön. Satakunnan lennoston Ilmataistelukeskuksen järjestämän ilmavoimien koelentokurssin tavoitteena on perehdyttää tulevat ilmavoimien koelentäjät ja koelentoinsinöörit erilaisten lentokoneiden suorituskyvyn ja ominaisuuksien analysointiin. Koelentäjän työhön liitetään monesti muun muassa elokuvista ja muusta fiktiosta alkunsa saaneita mielikuvia. Usein hänet mielletään uskalikoksi, joka vyötetään ilmailuteknologian rajoja rikkovan uuden kokeilukoneen ohjaamoon uhmaamaan nopeus- ja korkeusennätyksiä. Suomessa ei tällä hetkellä kehitetä uusia lentokoneita, mutta ilmavoimien lentokaluston koelento-, tutkimus- ja kehitystoiminnasta vastaavassa Satakunnan lennoston Ilmataistelukeskuksessa palvelee joukko koelentotoimintaa työkseen tekeviä ohjaajia ja koelentoinsinöörejä. Koelentohenkilöstön työ ei ole tarinoiden hurjapäistä riskinottoa, vaan hallittua ja analyyttistä tiedonhankintaa ilmapuolustuksen kannalta kriittisen lentokaluston suorituskyvyn ja sen turvallisuuden takaamiseksi, kertoo ilmavoimien pääkoelentäjä everstiluutnantti Jyri Mattila. Koelentäjän työ on yhtä vanha kuin ilmailukin. Jo varhain syntyi tarve tutkia, ovatko suunnittelijat ja lentokoneenrakentajat saavuttaneet 16 Pilven Veikko 1/2019

17 sellaiset ominaisuudet, joita lentokoneelle on tavoiteltu. Tämä niin sanottu evaluointi on edelleen tärkeä osa työtämme, jolla ylläpidämme Suomessa tietämystä sotilasilmailun kehityksestä esimerkiksi puolustusvoimien lentokalustohankintoihin ja suorituskyvyn kehittämiseen liittyen. Koelentohenkilöstön työn yksityiskohdat eivät useinkaan ole esimerkiksi testattavien järjestelmien suorituskyvyn salausnäkökohtien vuoksi julkista, mutta sen tulokset näkyvät konkreettisesti ilmavoimien kehittämisessä. Esimerkiksi Hornet-monitoimihävittäjän seuraajaa etsivässä HX-hankkeessa Ilmataistelukeskuksen koelentohenkilöstö osallistuu kone-ehdokkaiden ja niiden järjestelmien suorituskyvyn arvioimiseen todentamiseen, kertoo everstiluutnantti Mattila. Lisäksi teemme kehitystyötä olemassa olevan kaluston suorituskyvyn osalta. Osallistuimme esimerkiksi Hornetien elinkaaripäivityksiin, johon kuului muun muassa koneen ilmataistelukyvyn kehittäminen ja ilmasta maahan -aseistuksen integrointi. Näkyvänä osana tätä työtä olivat maaliskuussa Yhdysvalloissa suoritetut JASSM-rynnäkköohjuksen koeammunnat. Koelentokurssien tavoitteena on perehdyttää tulevat ilmavoimien koelentäjät ja koelentoinsinöörit erilaisten lentokoneiden suorituskyvyn ja ominaisuuksien analysointiin. Vuoden 2018 koelentokurssin ehkä eksoottisimpana opetusvälineenä Satakunnan lennoston Pirkkalan tukikohdassa vieraili historiallisia suihkukoneita operoivan norjalaisen Norwegian Air Force Historical Squadron -järjestön de Havilland Vampire T.55 -harjoitushävittäjä vuodelta Vampire, joka oli myös Suomen ilmavoimien ensimmäinen suihkukone, ovat suihkuhävittäjien ensimmäistä sukupolvea, kun nykyään käytössä olevat Hornet-monitoimihävittäjät luokitellaan neljännen polven edustajiksi. Teoriasta käytäntöön ja päinvastoin Koelentäjäksi tai koelentoinsinööriksi ei valmistuta suoraan koulun penkiltä, vaan urapolku on yhdistelmä aiemmassa työelämässä kartutettua ammattitaitoa sekä erillisellä koelentokurssilla hankittavaa osaamista. Koelentäjäksi hakeutuvat ohjaajat ovat useimmiten palvelleet jo useamman vuoden ajan hävittäjä-, yhteyskone- tai kuljetuskoneohjaajina ilmavoimien laivueissa. Vaatimuksena on erinomaisen lentotaidon lisäksi myös hyvät taidot matematiikassa, everstiluutnantti Mattila kertoo. Koelentoinsinööreiltä puolestaan edellytetään teknis-luonnontieteellistä ylempää korkeakoulututkintoa joltain ilmailutekniikkaa sivuavalta alalta. Lisäksi henkilöillä on oltava psykofysiologinen soveltuvuus lentopalvelukseen osallistumiseen. Ilmavoimien koelentohenkilöstöstä osa koulutetaan ulkomaisten asevoimien koelentokursseilla muun muassa Yhdysvaltojen ilma- ja merivoimien koelento-oppilaitoksissa, Ranskan EPNER-koelentokoulussa sekä Ison- Britannian Empire Test Pilots Schoolissa. Ulkomaisten kurssien kautta ilmavoimat sekä tuottaa itselleen koelentohenkilöstöä että pitää yllä asiantuntemustaan sotilasilmailun kehityksestä ilmailutekniikan johtavissa maissa. Ilmavoimat järjestää tarpeen mukaan myös kotimaisia koelentokursseja. Kursseista tuorein keväällä 2018 alkoi Satakunnan lennostossa tammikuussa ja päättyi kesäkuussa, ja sillä sai oppia toistakymmentä puolustusvoimien palveluksessa olevaa lentäjää ja tulevaa koelentoinsinööriä. Tätä edeltävä, ohjelmaltaan suppeampi kurssi pidettiin vuonna 2014, ja edellinen laajamittainen kurssi vuonna Kevään 2018 kurssin opettajina toimivat muun muassa kapteeni Jaakko Nikkanen ja koelentoinsinööri insinöörimajuri John Öström, molemmat Yhdysvaltain merivoimien U.S. Naval Test Pilots Schoolin alumneja. Nikkasen ja Öströmin mukaan koelentokurssin tiivis ohjel- 17

18 Koelentokoulutukseen kuuluu lentämisen teoriaopintojen lisäksi myös muun muassa käytännön koelentotoiminnassa käytettävien mittausinstrumenttien käytön harjoittelua. Tavanomaista mittanauhaa voidaan käyttää esimerkiksi ohjainliikkeiden ja -voimien tarkastelussa. Kuva: ilmavoimat / Ville Tuokko ma koostuu teoriasta ja käytännön harjoittelusta tasapainoisessa suhteessa. Koelentokurssilla edetään lentämisen perusteista aihealue kerrallaan. Mukana ovat muun muassa aerodynamiikka, lentokoneen suoritusarvot, ohjausoppi ja lentokoneiden elektroniset- ja asejärjestelmät, kapteeni Nikkanen kertoo. Lentämisen osa-alueiden teoria opiskellaan ilmavoimien henkilöstöstä sekä koti- ja ulkomaisista ulkopuolisista asiantuntijoista koostuvan opettajakunnan johdolla. Oppeja kokeillaan käytäntöön koelennoilla, joita varten oppilaat laativat tutkimussuunnitelman kulloiseenkin opetusaiheeseen liittyvän tutkimusongelman ratkaisemiseksi. Jotkut lennot tehdään tutuksi tulleella ilmavoimien kalustolla kuten Horneteilla, Hawk-suihkuharjoituskoneilla sekä yhteys- ja kuljetuskoneilla. Välillä käytössä on tuntemattomampaa siviili-ilmailun ja muiden koelentokouluttajien kalustoa. Toukokuussa koelentokurssin opetusvälineeksi saapui historiallisia suihkukoneita operoivan norjalaisen Norwegian Air Force Historical Squadron -järjestön de Havilland Vampire T.55 -harjoitushävittäjä vuodelta Tällä kurssilla opiskelijat ovat päässeet tekemään koelento-ohjelman myös erittäin liikehtimiskykyisellä Extra 300 -taitolentokoneella ja 1940-luvun suunnittelua edustavalla Piper J-3 Cub -suksikoneella, John Öström kertoo. Kurssin päätteeksi oppilaat toteuttavat laatimansa koelentosuunnitelman mukaisen ohjelman joko Yhdysvaltain ilmavoimien U.S. Air Force Test Pilot Schoolin T-38 -suihkuharjoituskoneilla tai U.S. Navy Test Pilot Schoolin T-6B -potkuriturbiinikoulukoneilla. 18 Pilven Veikko 1/2019

19 Ilmavoimien koelentokurssin opiskelijat laativat opintojensa aikana harjoitustyönä useita koelentosuunnitelmia, joiden avulla opitaan käytännön koelentotoiminnassa sovellettavia taitoja ja työmenetelmiä. Kevään 2018 koelentokurssilaisten koulutehtäviin kuului muun muassa tarkastella ja kokeilla suksivarusteisen, 1940-luvun suunnittelua edustavan Piper Cub -pienkoneen käytettävyyttä henkilöstön ja materiaalin kuljetustehtävissä sotilaskäytössä. Kurssikoelennot tehtiin helmi maaliskuussa Satakunnan lennoston kotimaakunnan Pirkanmaan taivaalla käyttäen lentoonlähtö- ja laskeutumispaikkana Näsijärven jäätä. Kuva: ilmavoimat Kapteeni Nikkanen ja insinöörimajuri Öström kuvaavat koelentokurssia vaativaksi rupeamaksi, jonka päivät venyvät oppituntien, lentojen ja kotitehtävien parissa pitkiksi. Teoreettisen pohdiskelun ja käytännön koelentämisen kautta kuitenkin syntyy vuorovaikutus, joka sitoo koelentäjät ja -insinöörit tiiviiksi, lentämistä monipuolisesti tarkastelevaksi työpariksi. Näin molempien osaamisesta saadaan eniten irti käytännön koelentotoiminnassa. Ohjaajan kannalta koelentokurssin tärkein anti on se, että ymmärrys lentokoneen käyttäytymiseen vaikuttavien sinänsä tuttujen ilmiöiden syistä syvenee, koelentäjä Nikkanen toteaa. Insinöörin näkökulmasta puolestaan lentämiseen liittyvät ilmiöt ovat teoreettisesti tuttuja, mutta kurssin kautta saa tuntuman niiden ilmenemiseen käytännössä, John Öström sanoo. LAPIN LENNOSTO Puolet Suomesta Suomen puolesta Lapin lennosto, toinen hävittäjälennostomme Lapin lennoston historia alkoi vuonna 1918, jolloin Karjalan kannaksella perustettiin Lentoosasto IV. Useiden uudelleenorganisointien ja nimenvaihdosten jälkeen Karjalasta lähtenyt ja Immolan sekä Luonetjärven kautta vuodesta 1973 lähtien tukikohtaansa Rovaniemellä pitävä hävittäjälennosto ei tärkeimpien tehtäviensä osalta merkittävästi poikkea maamme Karjalan lennostosta. Lapin lennoston päätehtävä on alueellisen koskemattomuuden valvonta ja turvaaminen sekä sodanajan suorituskyvyn ylläpito ja kehittäminen. Lisäksi lennoston tehtäviin kuuluu nykyisin myös kansainvälinen toiminta ja avun antaminen. Toiminta-alue Lapin lennostolla on 700 km pitkä ja noin 200 km leveä alue, mikä käsittää pääasiassa Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakunnat. Nämä muodostavat yhdessä pitkän raja-alueen ja ovat noin puolet Suomen pinta-alasta. Lapin lennosto on keskittynyt voimakkaasti pohjoismaiseen sekä kansainväliseen ilmavoimien väliseen yhteistyöhön ja sen kehittämiseen, mistä lähemmin tämän jutun liitteenä. Pääkalustona lennostolla on ajanmukaiset F/A-18C/D Hornet -monitoimihävittäjät. Tämä yhteistyö on ollut tuloksellista niin meille kuin myös yhteistoiminnassa mukana olleille maille, esimerkiksi Ruotsin kanssa 19

20 meillä on jatkuvaa puolin ja toisin tapahtuvaa kanssakäymistä, totesi Lapin lennoston esikuntapäällikkö everstiluutnantti Juri Kurttila. Lähitulevaisuuden näköpiirissä on HX-hankkeen mukanaan tuomia tehtäviä, kun hanke saadaan aikanaan toteutetuksi, mutta Rovaniemi ja Lapin lennosto on jatkossakin vahva ja kehittyvä tekijä maamme ilmapuolustuksen järjestämisessä ja valvonnassa, uskoo everstiluutnantti Kurttila. Lapin lennoston komentajana toimii eversti Antti Koskela viime vuoden heinäkuusta alkaen. Hänen apunaan lennostossa on asiantuntijoineen esikunta, joka ohjaa ja koordinoi lennoston tehtäviä sekä joukkoyksiköiden toimintaa. Esikunta koostuu hallinto-osastosta, operatiivisesta osastosta ja huolto-osastosta. Joukkoyksiköitä on kolme: 5. Pääjohtokeskus, Lentotekniikkalaivue ja Hävittäjälentolaivue 11. Näiden lisäksi on Viestitekniikkakeskus, joka on joukkoyksikköön rinnastettava erillisyksikkö. Lennoston henkilökunta on automaation ja järjestelyjen kautta hieman supistunut aikaisemmasta ollen nyt hiukan yli 400, varusmiehiä on Rovaniemeltä Suomen Hornet ja Ruotsalainen Gripen Rovaniemellä Arctic Fighter Meet -harjoituksessa kesäkuussa Kuva: Minna Pyykönen/Ilmavoimat Lennoston päätukikohdan Rovaniemen lisäksi toimipaikkoja, kalustoa ja henkilöstöä on Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan alueella. Lapin lennoston esikunnan osastot tukevat komentajan ja esikuntapäällikön tehtäviä mahdollistaen lennoston toiminnat useilla eri osaalueilla. Hallinto-osasto vastaa lennoston henkilöstöhallinnon kokonaisuudesta. Lennoston yli 400:n palkatun työntekijän hallinnointi on jokapäiväistä toimintaa. Työntekijöiden tehtävään määräykset, palkkaukseen liittyvät asiat, koulutusten hallinnointi sekä ulkoinen ja sisäinen viestintä ovat hallinto-osaston keskeisiä tehtäviä. Rovaniemellä järjestettävä Puolustusvoimien lippujuhlapäivän valtakunnallinen paraati 20 Pilven Veikko 1/2019

21 on merkittävä tapahtuma, jonka suunnittelu on alkanut jo vuonna Tämä tehtävä on hallinto-osaston vastuulla. Huolto-osasto vastaa lennoston huoltoon ja logistiikkaan kuuluvista tehtävistä. Lennoston rakennushankkeiden koordinointi, ajoneuvokaluston ja kuljetusten hallinnointi sekä materiaalihallinta ovat huolto-osaston tärkeimpiä tehtäviä. Huolto-osasto vastaa lennoston sekä normaali- että poikkeusolojen materiaalisesta valmiudesta. Tiivistetysti voisi sanoa, että huolto-osasto on mukana kaikessa toiminnassa, joka liittyy lennoston käyttämiin rakennuksiin, toimipaikkoihin, materiaaliin ja varusteisiin pois lukien lentokalustomateriaali. Operatiivisen osaston keskeisimpiä tehtäviä on lennoston valmiuden ylläpito, poikkeusolojen suunnittelu, aselajitoimintoihin liittyvät tehtävät ja lentotekniseen tukeutumiseen liittyvät tehtävät sekä suunnittelu. Operatiivinen osasto vastaa lennoston poikkeusolojen joukkojen kouluttamisen koordinoinnista ja kertausharjoituksista. Lennoston vuoden 2018 suurin harjoitus eli HÄRKÄ2018 oli operatiivisen osaston suunnittelema ja johtama. 5. Pääjohtokeskus tutka-asemineen vastaa ilmatilan valvonnasta ja koskemattomuuden turvaamisesta sekä tunnistuslentoja lentävien koneiden johtamisesta. Sen tehtävänä on luoda tunnistettu, tosiaikainen ilmatilannekuva kaikissa olosuhteissa pyydetyltä vastuualueelta, johtaa ilmapuolustuksen tulenkäyttöä, kouluttaa sekä kehittää ilmavalvontaa ja taistelunjohtomenetelmiä. Hävittäjälentolaivue 11 on jatkuvassa valmiudessa valvomaan ja turvaamaan alueellisen koskemattomuuden sekä kehittämään kyseistä toimintaa. Tärkeimpiä tehtäviä on ohjaajakoulutus. Ohjaajien Hornet-tyyppikoulutus tapahtuu Lapin lennostossa sen jälkeen, kun he Hawkilla suoritetun koulutusvaiheen jälkeen saapuvat lennostoon. Koulutuksen aikana ohjaajat etenevät teoria-, simulaattori- ja lentokoulutuksen jälkeen parin johtajiksi, sitten parven johtajiksi ja lopulta lennonopettajiksi. Lentäjäkoulutus kestää kokonaisuudessaan seitsemästä kahdeksaan vuotta. Lentotekniikkalaivueeseen kuuluu monia eri ammattiryhmiä, jotka vastaavat Hornetien ja muun lentokaluston päivittäisestä huollosta ja tarkastuksesta, sekä vikojen korjaamisesta. Henkilöstöön kuuluu mm. johtamisen ja suunnittelun osaajia, lentokonehuollon, taisteluvälinehuollon, maakalustohuollon ja logistiikan asiantuntijoita. Lentotekniikkalaivue huolehtii myös pelastustoiminnasta. Pelastustoimen henkilöstöä on oltava aina paikalla, kun Horneteilla lennetään. Viestitekniikkakeskus on lennoston komentajan alainen erillisyksikkö, se toimii ilmavoimien operatiivisen valmiusryhmän johtamisjärjestelmätuotannon yksikkönä. Viestitekniikkakeskus vastaa ilmavoimien valvonta- ja johtamis- sekä lennonvarmistusjärjestelmien rakentamisasennus-, kunnossapito- ja materiaalipalveluiden tuottamisesta lennoston vastuualueella. Viestitekniikkakeskus ylläpitää myös huoltovastuullaan olevien järjestelmien ja laitteiden toimintakykyä ja käytettävyyttä. Muina tehtävinään viestitekniikkakeskus kehittää toimintaansa, ylläpitää ammattitaitoa ja kriisiajan toimintavarmuutta. Lennoston lisäksi Rovaniemellä toimii Jääkäriprikaati, johon kuuluvat osat ovat Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo, Lapin sotilassoittokunta ja huoltokeskus. Lapin lennoston ja Jääkäriprikaatin yhteistyö toimii useilla eri sektoreilla. Jääkäriprikaati tuottaa lennostolle mm. yleishuollon. Jääkäriprikaatiin kuuluva Lapin aluetoimisto myös toteuttaa lennoston reserviläisten kutsumiset kertausharjoituksiin. - Ossi Kurki 21

22 Aurora Borealis aloitti kahdenkeskiset harjoitukset Ruotsin kanssa vuonna 2000 Arktiset olosuhteet Trident Juncture -harjoituksessa Rovaniemeltä Kuva Minna Pyykönen/Ilmavoimat Lapin lennosto harjoittelee aktiivisemmin muiden maiden ilmavoimien kanssa kuin muut lennostot. Ensimmäinen merkittävä kansainvälinen tapahtuma oli Aurora Borealis -harjoitus Ruotsin kanssa vuonna Harjoitus toteutettiin pääosin Tornionjoen päällä (Over Border Training). Toinen yhteinen laaja harjoitusalue Ruotsin kanssa on Perämerellä. Ruotsin ohella tiivistä harjoitustoimintaa on myös Norjan kanssa. Cross Border Training (CBT) -harjoituksia on toteutettu vuodesta 2009 Ruotsin ja Norjan kanssa lähinnä kahdenvälisinä. Harjoituksissa toimitaan rajan päällä ja rajan molemmin puolin Puolustusvoimain lippujuhlapäivän paraati järjestetään Rovaniemellä. CBT osana Nordic Defence Cooperation (NORDEFCO) -yhteistyötä Suomen, Ruotsin ja Norjan ilmavoimat alkoivat toteuttaa keskinäistä lentoharjoitustoimintaa pohjoisella alueella vuonna Tänään se on kiinteä osa laivueiden toteuttamaa lentokoulutusta eri tasolla oleville ohjaajille. Vuosia jatkuneen yhteistyön tuloksena on saavutettu kustannustehokas toimintamalli, jossa harjoittelu kyetään toteuttamaan Rovaniemen, Kallaxin ja Bodøn tukikohdista. Nykyään tehdään kierrosta vuosittain ja näin on voitu ylläpitää ja kehittää omia suorituskykyjä sekä yhteistoimintakykyä toimittaessa eri lentokalustojen kanssa sekä suuremmilla konemäärillä. Tehtävien suunnittelu ja läpikäynti tapahtuu verkon kautta. 22 Pilven Veikko 1/2019

23 Arctic Fighter Meet (AFM) tie laajaan kansainväliseen toimintaan AFM-harjoituksia on järjestetty vuodesta 2003 lähtien. Johtovastuussa on vuorotellen Norjan, Ruotsin ja Suomen ilmavoimat. Harjoituksen tavoitteena on lentää koulutusohjelmien mukaisia lentoja erityyppistä konekalustoa vastaan sekä kouluttaa nuorinta osallistuvaa ikäluokkaa kansainväliseen toimintaympäristöön, todetaan Ilmavoimien tiedotteessa vuodelta 2018, jolloin Suomi oli harjoituksen johtovastuussa. Laajojen harjoitusalueiden puute tiheään asutuilla alueilla Euroopassa on saanut myös kansainvälisen huomion kiinnittymään pohjoisiin harjoitusalueisiin. Ei ole sattumaa, että alueella on järjestetty useita laajoja kansainvälisiä harjoituksia kuten Arctic Challenge Exerciset 2015 ja 2017 (ACE15 ja ACE17) ja Trident Juncture Mittavin tähän mennessä on Suomen, Norjan ja Ruotsin ilmavoimien yhdessä järjestämä monikansallisen ACE17-lentotoimintaharjoitus. Näiden kolmen maan pohjoisosien ilmatilassa toimeenpantuun harjoitukseen osallistui yli 100 ilma-alusta 11 maan asevoimista. Parhaillaan suunnittelussa on ACE19, joka jatkaa kahden aikaisemman harjoituksen aloittamaa sarjaa. ACE19 toteutetaan toukokesäkuun vaihteessa ja harjoituksen puitteissa Rovaniemelle tulee taas tukeutumaan ulkomaalaisia lento-osastoja. Kansainvälisten harjoitusten kohdentuminen pohjoiselle alueelle osoittaa myös, että lennoston ja ilmavoimien tietotaitotaso johtamis- ja toimintatehtävissä on korkealla kansainvälisellä tasolla ja että maassa olevat rakenteet ovat riittävät ja hyvässä kunnossa. Kansainväliset harjoitukset edellyttävät laajoja valmisteluja ja kommunikaatiota useiden yhteistyökumppanien kanssa. Lennoston jokapäiväisessä toiminnassa tämä ilmenee mm. sähköpostiliikenteenä ja puheluina ulkomaalaisille kumppaneille. Kansainvälisiä harjoituksia edeltävät valmistelut, joihin kuuluu mm. Site Survey -vierailut, joiden puitteissa ulkomaalaisten lento-osastojen edustajat vierailevat Rovaniemen tukikohdassa ja tutustuvat toimipaikkoihin. Näiden vierailujen järjestäminen edellyttää esittelijöiltä sujuvaa englannin kielen taitoa ja perusteellista tuntemusta oman tukikohdan toiminnoista. Muun harjoitustoiminnan osalta lennosto suorittaa myös määräaikaisia valmiustehtäviä. Vuonna 2018 lennoston vastuulla oli ylläpitää Ilmavoimien kansainvälisen valmiusyksikkö Finnish Rapid Deployment Force Fighter Squadronin (FRDF FSQN) valmiutta. Kyseinen yksikkö kuuluu Naton nopean toiminnan joukkojen Nato Response Forcen (NRF) täydentävään joukkopooliin. Myös varusmiehet kansainvälisissä harjoituksissa Lapin lennosto kouluttaa varusmiehiä, mutta toiminnan muoto muuttui vuoden 2015 puolustusvoimauudistuksen myötä. Lennoston tukikohtakomppania lakkautettiin, joten nykyään lennostoon ei tule uusia saapumiseriä. Varusmiehiä koulutetaan edelleen mutta he ovat hallinnollisesti Jääkäriprikaatin alaisuudessa. Varusmiesten hallinnointi on siis jaettu lennoston ja Jääkäriprikaatin kesken siten että majoittuminen ja muu palveluksen aikainen hallinnointi on Jääkäriprikaatin vastuulla, mutta varusmiehet suorittavat päivittäiset palvelustehtävänsä lennoston joukkoyksiköissä. Apumekaanikot, ilmataisteluasemiehet, sotilaskuljettajat ja johtokeskuskoulutetut varusmiehet saapuvat lennostoon aliupseeri- ja reserviupseerikurssiensa jälkeen suorittamaan tehtäviään Lentotekniikkalaivueessa ja 5. Pääjohtokeskuksessa. Everstiluutnantti Kurttilan mukaan varusmiehet ovat hyvin koulutettuja ja pystyvät toimimaan tehtävissään kansainvälisissä harjoituksissa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin eli pärjäävät myös englannin kielellä. Leena Tiainen 23

24 Ilmavoimat Ruotsin Flygvapenövning-harjoituksessa Ilmavoimat osallistui maaliskuun lopulla jo toiseen Ruotsin ilmavoimien Flygvapenövning (FVÖ19) -ilmaoperaatioharjoitukseen. Vastavuoroisesti Ruotsin ilmavoimat puolestaan osallistui Ruska-harjoitukseen vuonna Ruska-harjoitusta ei järjestetty viime vuonna. Flygvapenövning on Ruotsin ilmavoimien vuosittainen ilmaoperaatioharjoitus, jonka tavoitteena on harjoittaa ilmapuolustusjoukkoja Ruotsin kansallisen puolustuksen tehtäviin. FVÖ19-harjoituksen lentotoiminta on ympärivuorokautista ja tapahtuu pääosin Pohjois-Ruotsin yllä. Lentotoimintaa on myös Suomen ilmatilassa Tornionjokilaakson ja Länsi-Lapin yläpuolella. Suomen ilmavoimat oli mukana FVÖ19-harjoituksessa sekä ilmapuolustustehtäviä harjoittelevien niin sanottujen sinisten joukkojen että niiden vastustajaa kuvaavien punaisten joukkojen osana. Ilmavoimista harjoitukseen osallistui 8-12 F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjää ja noin 180 henkilöä. Maavoimat oli mukana kolmella NH90- kuljetushelikopterilla ja noin 30 henkilön osastolla. FVÖ19-harjoituksen kokonaisvahvuus oli noin henkilöä. Horneteista 4-6 osallistui sinisen osapuolen toimintaan käyttäen tukikohtanaan Ruotsin Kallaxia sekä tarvittaessa muita Pohjois-Ruotsin tukikohtia. Myös maavoimien NH90-helikopterit tukeutuivat Kallaxiin. Punaisen osapuolen toimintaan osallistuivat 4-6 Hornetia lentävät Rovaniemen tukikohdasta. Rovaniemelle tukeutui suomalaisten Hornetien lisäksi myös 4-6 Ruotsin ilmavoimien Gripen-monitoimihävittäjää, 2-4 SK-60-suihkuharjoituskonetta ja kaksi Saab SFO:n operoimaa elektroniseen sodankäyntiin erikoistunutta Learjet-suihkukonetta. Rovaniemen tukikohdassa palvelevat Lapin lennoston varusmiehet osallistuivat harjoitukseen lentoteknisen huollon ja polttoainejakelun tehtävissä sekä sotilaspoliiseina. Lisäksi Kallaxin harjoitusosastoon Ruotsissa osallistui noin 20 apumekaanikkona palvelevaa varusmiestä. Suomen ja Ruotsin ilmavoimat ovat osallistuneet toistensa kansallisen puolustuksen tehtäviin keskittyviin ilmaoperaatioharjoituksiin vuodesta 2016 alkaen osana maiden välistä FISE-puolustusyhteistyötä. Toukokuussa 2018 ilmavoimat osallistui Itämeren sekä Ruotsin keski- ja kaakkoisosien yllä järjestettyyn FVÖ18-harjoitukseen kahdeksalla Hornetilla. Myös tuolloin Hornetit lensivät harjoituksessa sekä sinisen että punaisen osapuolen joukoissa Ruotsin ilmavoimien rinnalla. Lokakuussa 2017 ruotsalaiset Gripenit puolestaan osallistuivat vastaavassa roolissa ilmavoimien Ruska 17 -ilmaoperaatioharjoitukseen Suomessa. Pohjois-Ruotsissa järjestettiin samaan aikaan FVÖ19-harjoituksen kanssa Ruotsin maavoimien johtama Northern Wind harjoitus, johon osallistui Suomen maavoimista yli henkilöä ja noin 500 ajoneuvoa. Northern Wind harjoitukseen osallistui yhteensä noin henkilöä Ruotsista, Suomesta, Norjasta, Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta. 24 Pilven Veikko 1/2019

25 Lentoreserviupseerikurssin suosio kasvoi Ilmavoimien lentoreserviupseerikurssille saapui 870 hakemusta. Määrä on korkein 18 vuoteen, kun hakuaika päättyi joulukuun 2018 alussa. Naisia kurssille hakeutui 44. Lentoreserviupseerikurssi 94:lle valitaan nelisenkymmentä oppilasta, jotka aloittavat palveluksensa heinäkuussa Vuosittainen hakijamäärä on 2000-luvulla ollut keskimäärin 650. Riittävä hakijamäärä on hyvä pohja onnistuneelle valintaprosessille, toteaa Ilmasotakoulun valintapäällikkö majuri Marko Lehtinen. Olemme tyytyväisiä etenkin siihen, että määrä on kasvusuunnassa. Hakijamäärää ratkaisevampia ovat kuitenkin laadulliset tekijät eli kuinka hyvin hakijat täyttävät sotilaslentäjän ammatin vaatimukset. Lentoreserviupseerikurssi on ainoa väylä so- tilaslentäjän ammattiin, ja valintaprosessin tavoitteena onkin rekrytointi myös lentoupseerin uralle. Lentoreserviupseerikurssia voisi luonnehtia kuudenneksi valintavaiheeksi tiellä sotilaslentäjäksi, kuvailee majuri Lehtinen. Valintaprosessin taustalla on aina ajatus siitä, että varusmiespalveluksen jälkeen Lentoreserviupseerikurssin käynyt henkilö olisi potentiaalinen opiskelija Maanpuolustuskorkeakoulun Lentoupseerin koulutusohjelmaan. Vain lentoreserviupseerikurssin suorittanut voi hakeutua Maanpuolustuskorkeakouluun Lentoupseerin koulutusohjelmaan, josta valmistuu ohjaajia Ilmavoimien, Maavoimien sekä Rajavartiolaitoksen tarpeisiin. Lentoreserviupseerikurssin valintanormi on luettavissa verkkosivuilla Ohjeistus lentoreserviupseerikurssin valintojen toteutuksesta on jatkossa julkisesti saatavilla. Päivitetty valintanormi on nähtävillä puolustusvoimien varusmies.fi -verkkosivustolla. Lentoreserviupseerikurssin valintanormi sisältää muun muassa tietoa pääsyvaatimuksista, kuvaukset hakumenettelystä ja eri valintavaiheista sekä hakijoiden arviointiperusteita. Myös Lentoreserviupseerikurssille hakevien psykologista soveltuvuusarviointia koskeva ohje on jatkossa nähtävillä verkossa. Valintaprosessia avaamalla haluamme kehittää omaa toimintaamme ja palvella hakijoitamme, kertoo valintapäällikkö majuri Marko Lehtinen Ilmasotakoulusta. Haluamme myös vähentää valintoihin liittyvää salaperäisyyttä, ja siten madaltaa kynnystä hakeutumiseen. Valintanormissa on suoraan vastauksia kysymyksiin, joita monet lentoreserviupseerikurssille hakeutuvat miettivät. Soveltuvuusarviointiohjeessa puolestaan avataan muun muassa sitä, mitä ominaisuuksia testeillä mitataan ja miten testien toteutus ajoittuu valintavaiheittain. Ohjeistuksiin liittyvän avoimuuden odotetaan myös lisäävän valintojen tehokkuutta. Kun valintakriteereistä ja arviointiperusteista kerrotaan selkeästi ja suoraan, jäävät hakijat, jotka lähtökohtaisesti eivät täytä hakukriteereitä, prosessista pois, toteaa Lehtinen. Lentoreserviupseerikurssin valintojen tavoitteena on saada kurssille oppilaita, joilla on riit- 25

26 tävät henkiset ja fyysiset edellytykset menestyä koulutuksessa. Lisäksi valinnan aikana pyritään selvittämään hakijoiden motivaatiota ja suhtautumista sotilastehtäviin. Tavoitteena on, että kurssilaiset olisivat ominaisuuksiensa puolesta rekrytoitavissa myös jatkokoulutukseen Ilmavoimiin ja muihin Puolustusvoimien tehtäviin. Valinnat toteutetaan Ilmasotakoulun, Sotilaslääketieteen keskuksen terveysasemien, Ilmailulääketieteen keskuksen, Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintakykyosaston ja Ilmavoimien esikunnan yhteistyönä. Lentoreserviupseerikurssi toimeenpannaan kerran vuodessa heinäkuun saapumiserän yhteydessä. Lentoreserviupseerikurssille vuosittain valittavien henkilöiden lukumäärä käsketään Ilmavoimien toimintasuunnitelmassa. Hakuaika lentoreserviupseerikurssille päättyy vuosittain 1. joulukuuta. Varusmies.fi/lentajat Ilmavoimien kiertopalkinnot Ilmavoimat palkitsee vuosipäivänään 6.3. ansioitunutta henkilöstöään kiertopalkinnoin. Palkitut saavat kiertopalkinnon vuodeksi haltuunsa ja itselleen muistoksi Ilmavoimien levykkeen. Pilven Veikko esittelee kuvin ja lyhyin selostuksin nämä arvokkaat kiertopalkinnot. Palkinnon perusteena on joko vuoden aikana saavutettu onnistuminen tai sitten pitkäaikainen alan kehittämistyö, jota ei jatkossa erikseen enää mainita jokaisen kiertopalkinnon yhteydessä. Maaherran malja sotilaslentäjä Maaherran maljan saaja valitaan vuosittain ansioitunein sotilaslentäjä lentopalvelussuorituksiltaan tai jolla erityisen merkittävä pitempiaikainen osuus ilmavoimien ja sotilasilmailun kehittämisessä ja arvostamisessa. Maaherran maljan on vuosina Turun ja Porin läänin maaherrana toimineen eversti K J Collanin omaiset lahjoittaneet Ilmavoimille vuonna Sud Aviation lentotekninen ala Lentäjäritarimalja Vuonna 1977 elossa olevat 11 Mannerheim-ristin ritaria (kaikkiaan 19:sta) luovuttivat ilmavoimille hopeamaljan kilpailtavaksi niissä lajeissa, jotka kohottavat lentäjien sotilaallista ja fyysistä kuntoa. Maljaa on myönnetty vuodesta 1980 lentäjäritarimaljakilpailussa suurimman pistemäärän joukkuekilpailussa (ampumahiihto, lentokilpailu, uinti, ammunta ja suunnistus) saaneelle joukko-osastolle. Sud Aviation -maljan saajan lentoteknisellä alalla tekemä työ kouluttajana, käytännön lentokoneteknisissä tehtävissä tai alan kehittäjänä esikuntapalveluksessa arvostetaan erittäin korkealuokkaiseksi ja esimerkilliseksi. Hopeisen Sud Aviation -maljan lahjoitti Ilmavoimille ranskalainen lentokonetehdas Sud Aviation vuonna Pilven Veikko 1/2019

27 O.F.E.M.A.-malja johtamisjärjestelmäala Maljan saaja valitaan vuosittain johtamisjärjestelmäalalla kouluttajana, käytännön teknisissä tehtävissä, laitteiden vastuunalaisena hoitajana ja käyttäjänä tai alan kehittäjänä esikuntapalveluksessa toiminut henkilö. Ranskan ilmailumateriaalin vientijärjestö lahjoitti O.F.E.M.A-hopeamaljan Ilmavoimille vuonna ITT-malja yleispalkinto ITT-malja on luonteeltaan ns. yleispalkinto, joka voidaan jakaa muissa tehtävissä palvelevalla erityisen ansioituneelle henkilölle. ITT-maljaa ei voida jakaa ansioista, jotka koskevat lentämistä, lentoteknisiä, taistelunjohto- tai johtamisjärjestelmäalan tehtäviä eikä myöskään tutkimus- ja kehittämistehtävistä eikä liikunta-alan ansioista. Hopeisen ITT -maljan lahjoitti Puhelinteollisuus Oy:n toimitusjohtaja Torsten Ekqvist Ilmavoimille Finnair-malja liikunta-ala Finnair-maljan saaja valitaan vuosittain sellaisten liikunta-alalla ansioituneiden henkilöiden joukosta, joiden liikunta-alalla tekemä työ arvostetaan yleisesti erittäin korkealuokkaiseksi ja esimerkilliseksi. Tunnustuspalkinto voidaan myöntää erityisistä ansioista ilmavoimien liikuntakoulutuksen hyväksi tehdystä työstä myös puolustushaaran ulkopuoliselle henkilölle. Arvioinnissa huomioidaan työn vaikuttavuutta henkilöstöliikunnan kehittämisessä, työssä jaksamisessa sekä aktiivisen elämäntavan synnyttämisessä. Finnair Oy:n pääjohtaja Gunnar Korhonen lahjoitti CITIUS-ALTIUS- FORTIUS tekstillä varustetun hopeamaljan Ilmavoimille vuonna Everstiluutnantti Paavo Janhusen muistomalja -tunnustuspalkinto lentoturvallisuus Tunnustuspalkinto jaettiin aikaisemmin Ilmavoimien esikunnan perinnepäivänä Vuodesta 2003 alkaen jako on tapahtunut Ilmavoimien vuosipäivänä. Everstiluutnantti Paavo Janhusen muistomalja -tunnustuspalkinto myönnetään yksityiselle henkilölle tai henkilöryhmälle, joka lentopalvelukseen liittyen on neuvokkaalla ja järkevällä toiminnallaan estänyt yksilöidyssä tilanteessa välittömästi uhkaavan vaaran, vaurion tai onnettomuuden tai estänyt niiden seurauksena olevan haitan laajenemisen tai edistänyt muulla toiminnallaan erinomaisesti ilmavoimien lentoturvallisuutta. Karhumäen palkinto Karhumäen palkinto on Veikko Karhumäen ja Aarne Alitalon ilmavoimille vuonna 1993 lahjoittama puualustalla oleva ahtimen siipi. Karhumäen palkinnon saaja valitaan joka kolmas (3.) vuosi, tai erityisistä syistä muulloinkin, sellaisten tutkijoiden, tutkimusryhmien tai yhteisöjen keskuudesta, joiden tutkimukset tai kehittämistyö arvioidaan Ilmavoimien kannalta merkittäviksi. Tutkimustuloksia arvioitaessa voidaan ottaa huomioon saman tutkijan tai ryhmän useampi kuin yksi tutkimus, jolloin tuloksia arvioidaan kokonaisuutena. 27

28 Ilmavoimien iskukyky -palkinto Ilmavoimien iskukyky -palkinto on Ilmasiltojen puolustushaaran 100-vuotisjuhlapäivän kunniaksi lahjoittama kotkapatsas. Palkinnon ensimmäinen jako suoritettiin ilmavoimien vuosipäivän juhlassa Ilmavoimien iskukyky -palkinnon saaja valitaan vuosittain sellaisten strategisen tai operatiivisen suunnittelun, tiedustelualan tai järjestelyalan tehtävissä ansioituneiden henkilöiden joukosta, joiden edellä mainituissa tehtävissä tekemä työ arvostetaan yleisesti erittäin korkealuokkaiseksi ja esimerkilliseksi tai joiden pitkäaikaisella toiminnalla on ollut erityisen merkittävä osuus edellä mainittujen tehtävien kehittämiseen ja arvostamiseen. Ilmavoimien ansioristi lmavoimien ansioristi on Ilmavoimien esikunnan perustama ansioristi, jonka Ilmavoimien komentaja voi myöntää Ilmavoimien esikuntapäällikön esittelystä tunnustuksena henkilölle tai yhteisölle ilmavoimien hyväksi tehdyistä ansioista. Ansioristin säännöt vahvistettiin ja ensimmäinen jako suoritettiin puolustushaaran 100-vuotisjuhlapäivänä Ilmavoimien -levyke Levyke jaettiin ensimmäisen kerran Uusi levyke otettiin nykyisenlaisena käyttöön maaliskuussa Sarvannon sarja kiertopalkinto, stipendejä Everstiluutnantti Jorma Kalevi Sarvanto ( ) oli suomalainen hävittäjälentäjä ja talvisodan johtava hävittäjäässä, joka ensimmäisenä saavutti toisessa maailmansodassa kymmenen ilmavoiton rajan. Sarvannon sarja -kiertopalkinto on Turun seudun kodinpuolustus - Åbonejdens Hemvärn -säätiön lahjoittama arvokas taideteos. Kiertopalkinto jaettiin ensimmäisen kerran ilmavoimallisena palkintoa ilmavoimien vuosipäivänä Tätä ennen palkinto on ollut Satakunnan lennoston sisäinen kiertopalkinto. Säätiö myöntää edelleen stipendin Satakunnan lennostossa palvelevalle varusmiehelle kutakin saapumiserää kohden. Turun seudun kodinpuolustus Åbonejdens Hemvärn -säätiö luovuttaa vuosittain ilmavoimien esityksestä Sarvannon sarja -kiertopalkinnon ja siihen liittyvän stipendin sotakelpoiselle hävittäjäohjaajalle tai taistelunjohtajalle taikka poikkeuksellisesti heidän yksikölleen. Sarvannon tähti -kiertopalkinto Turun seudun kodinpuolustus - Åbonejdens Hemvärn -säätiön ilmavoimille luovuttama arvokas taideteos, jonka päällä on Sarvannon perikunnan lahjoittama everstiluutnantti Jorma Sarvannon neuvostoliittolainen Tähti-pistooli, jonka hän on saanut haltuunsa sodan aikana. Palkinnon ensimmäinen jako suoritettiin ilmavoimien vuosipäivän juhlassa Turun seudun kodinpuolustus Åbonejdens Hemvärn -säätiö luovuttaa vuosittain ilmavoimien esityksestä Sarvannon tähti -kiertopalkinnon ja siihen liittyvän stipendin sellaiselle ilmavoimien palveluksessa olevalle henkilölle, joka omassa tehtävässään on osoittanut syvällistä ammattitaitoa, sitoutumista ja paneutumista tehtäviensä suorittamiseen sekä on vaikuttanut positiivisesti työyhteisönsä henkeen ja sille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. 28 Pilven Veikko 1/2019

29 Ilmavoimat 100-vuotta juhlalentonäytökseen Luonetjärven lentokenttäalueelle siirrettiin museon tiloista Bristol Blenheim, Messerschmitt Bf 109, Thulin, Draken ja MiG-21 näyttelyvieraiden ihasteltavaksi. Katsaus Ilmavoimamuseon toimintaan Vuosi 2018 oli yksi Ilmavoimamuseon museon vilkkaimmista kautta aikojen. Syynä oli luonnollisesti Ilmavoimiemme 100 vuotisjuhlavuosi, mikä näkyi luonnollisesti myös museossa. Kesän lentonäytöksen pop-up-näyttelyn lisäksi vuoden aikana museossa avattiin neljä näyttelyä ja julkaistiin pitkästä aikaa uusi kirja museon julkaisusarjaan. Näyttelyssä kävi viime vuosien tapaan noin kävijää. Näiden lisäksi arvioidaan lentonäytöksen museoteltassa käyneen noin ihmistä. Juhlavuosi avattiin helmikuussa posti- ja kirjekuorinäyttelyllä, jossa oli esillä kaksi aiheeseen liittyvää kokoelmaa, Mauri Kennin kokoelma Ilmavoimiin liittyvää postia vuodesta 1918 lähtien (vuoteen 1952), sekä Tuomo Koskiahon kokoelma Kirjekuoria Suomen Ilmavoimien ja ilmailun alkutaipaleelta Näyttely purettiin kesäkuun lopussa. Ilmavoimien vuosipäivänään liittyen avattiin perusnäyttelyyn uusi osio, joka kertoo Ilmavoi- miemme ensimmäisistä lentäjistä ja Ilmavoimien ensimmäisistä vuosista. Samalla julkistettiin myös museolehtori Susanna Valliuksen kirjoittama kirja Väinö Mikkola, Alppilentäjän elämä valokuvina ja esineinä. Merkittävänä näyttelyn ja kirjan inspiroijana ja tukijana oli hiljattain edesmennyt Leena-Kaarina Näremaa, joka oli Väinö Mikkolan hyvän ystävän, Erland Nygrénin tytär. Toukokuussa avattiin näyttely, jossa on osa Ilmavoimien neljännen komentajan, majuri Aarne Somersalon, henkilökohtaisesta asekokoelmasta. Kokoelman omistaa Ilmavoimien Upseeriyhdistys ja se on ollut aikaisemmin esillä Ilmavoimien Esikunnassa Munkkiniemessä ja Tikkakoskella. Näyttely on esillä vuoden 2019 loppuun saakka. Vuoden merkittävin tapahtuma oli luonnollisesti Ilmavoimien juhlalentonäytös kesäkuussa. Museo osallistui siihen isolla panoksella. 29

30 Museo sai Ilmavoimilta käyttöön ison teltan, jossa olivat mukana myös mm. kiltojen näyttelypisteet. Hinaamalla ja kuorma-autojen lavalla siirrettiin museon tiloista Bristol Blenheim, Messerschmitt Bf 109, Thulin, Draken ja MiG-21 näyttelyvieraiden ihasteltavaksi. Taisi olla ensimmäinen kerta sitten sotien ajan, kun Blenheim ja Mersu olivat rinnakkain yleisön nähtävillä. Vapaaehtoistyö koneiden purkamisissa, siirroissa ja kasauksissa oli merkittävä Samoin Ilmasotakoulu tuki siirtoja merkittävästi niin henkilöstöllä kuin kalustollakin. Kaikille heille kuuluu suuri kiitos. Näyttelyyn siirrettiin myös Myrsky-projekti osineen museoista niin Vantaalta kuin Tikkakoskeltakin. Myrskyn malli alkaa hahmottua ja projekti sai merkittävästi huomiota myös kansainvälisesti. Surullisesta DC-3 onnettomuudesta tuli kuluneeksi 40 vuotta. Onnettomuuden tutkinnassa olivat Ilmavoimien sukeltajat ennen näkemättömän tehtävän edessä avattiin pysyvän näyttelyn osaksi Ilmavoimien sukeltajista kertova näyttely, jossa esitellään myös kyseisestä onnettomuudesta. Vuoden lopulla allekirjoitettiin Pääesikunnan ja Sotamuseon kanssa uusi kolmevuotinen sopimus, joten museotoiminta on turvattu ainakin vuoden 2021 loppuun saakka. Mitä tapahtuu sen jälkeen, on jälleen epävarmaa. Kovasti valoisalta ei ilmailumuseoiden tulevaisuus Suomessa vaikuta. Jostain syystä ilmailuhistoria ei ole sellainen, jota yhteiskunta haluaisi tukea samalla tavalla kuin muuta kulttuuritoimintaa. Suomen Ilmailumuseon tilanne Vantaalla on huolestuttava. Suurena vaarana on, että sen toiminta joudutaan joko lopettamaan tai siirtämään osin tai kokonaan uudelle paikkakunnalle. Ei voi olla tulematta johtopäätökseen, että ilmailuhistoriaa ei lasketa kulttuuriksi. Ilmavoimamuseo haki vuoden 2017 lopussa valtakunnallisen erikoismuseon (VEM) statusta. Opetus- ja kulttuuriministeriön pyynnöstä Museoviraston edustajat tekivät museon katselmuksen huhtikuussa Hakemuksemme hylättiin ministeriön päätöksellä vuoden lopussa. Myrsky II -projekti etenee suunnitelman mukaisesti, mutta hieman myöhässä. Valmistumisaikaa on alustavasti sovittu siirrettäväksi alkuperäisestä suunnitellusta vuodesta 2019 myöhemmäksi. Ilmavoimamuseon konservaattorit, jotka ovat maamme ainoat ammattimaiset lentokonekonservaattorit, valvovat Vantaalla Suomen Ilmailumuseossa tapahtuvaa Myrskyn puuosien uudelleenrakentamista samoin kuin Puolassa Krakovan Ilmailumuseossa olevan Caudron-Renault C.R.714 -koneen restaurointia. Museotoiminnan kannalta säilytystilojen puute on erittäin kriittinen. Museon tontilla olevat sääsuojat ovat lämmittämättömiä telttoja ja Tikkakoskella Puolustusvoimien lämpimissä tiloissa oleva materiaali siirrettiin vuoden 2018 aikana Pohjanmaalle Logistiikkalaitoksen varastoon. Kriittisin materiaali on nyt toki siellä hyvässä säilytyksessä, mutta kovasti kaukana museosta, mikä vaikeuttaa luonnollisesti toimintaa. Avoinna Tervetuloa tutustumaan! Teksti Kai Mecklin, museonjohtaja Kuva Ilmavoimamuseo SUOMEN ILMAVOIMAMUSEO Tikkakoski päivittäin klo kesällä päivittäin klo 10 20, Juhannuksena museo on suljettu Pilven Veikko 1/2019

31 Ilmavoimien musiikillinen käyntikortti Soittokuntaa voisi kuvailla soivaksi käyntikortiksi. Edustamme ilmavoimia ja Ilmasotakoulua. Tuomme ilmavoimien ja Ilmasotakoulun työtä esille hieman erilaisesta näkökulmasta. Kun esiinnymme puolustusvoimien, maanpuolustusjärjestöjen tilaisuuksissa tai omissa konserteissa, teemme vankkaa maanpuolustustyötä musiikin keinoin, kuvailee soittokunnan päällikkökapellimestari musiikkimajuri Juha Ketola. 21 soittajasta koostuva Ilmavoimien soittokunta toimii Ilmasotakoululla Jyväskylän Tikkakoskella. Se perustettiin vastineeksi kasvaneelle sotilasmusiikkitarpeelle vuonna 1977 nimellä Luonetjärven Varuskuntasoittokunta. Sotilasmusiikin juhlavuosia Vuonna 2017 Suomen 100-vuotisjuhlallisuuksien lisäksi soittokunta täytti 40 vuotta, ja viime kesänä juhlistettiin puolustusvoimia Puolustusvoimat 100 -kiertueella kuudellatoista paikkakunnalla. Vuonna 2019 vietetään suomalaisen sotilasmusiikin vuotta, kun Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut ammattiorkesteri, Kaartin soittokunta, täyttää 200 vuotta, Laivaston soittokunta 100 vuotta ja Lapin sotilassoittokunta 50 vuotta. Ilmavoimien soittokunta juhlistaa vuotta julkaisemalla uuden levyn. Lisäksi osallistumme puolustusvoimien valtakunnalliselle sotilasmusiikkikiertueelle, jonka teemana on suomalainen asevelvollisuus. Vuodelle 2020 on puolestaan luvassa jotain ainutlaatuista, lupaa Ketola. Itse tehden Puolustusvoimien tilaisuuksien ja omien konserttien ohella Ilmavoimien soittokunnan vuoteen kuuluu esimerkiksi musiikkikasvatusta sekä kirkollista työtä. Esiintymisiä kertyy vuodessa yhteensä noin Esiintymisen ja harjoitusten lisäksi soittokunta tekee paljon valmistelevaa työtä. Kaikki suunnitellaan alusta asti itse konserttien tilavarauksista, yhteistyöstä ja ohjelmistosta lähtien. Konserttisarjan ohjelmisto muodostuu soittokunnan jäsenten ehdotusten ja toiveiden pohjalta. Oman ohjelmiston kulmakiviin on kuulunut 31

32 jo yhdeksän vuoden ajan viihteellinen Aalto-konserttisarja, jossa yhdistyvät sotilassoittokunnan ja musiikkimaailman artistien panos. Viime vuoden sarja päätettiin marraskuun alkupuolella, kun soittokunta esiintyi Dallapé-viihdeorkesterin sävelin yhdessä viihdeorkesterin nykyisen johtajan Juha Hostikan kanssa. Olemme saaneet soittaa upeita sovituksia. Mieleen on jäänyt erityisesti kiertue Club for Fiven kanssa, se toi show humme toi potkua lisää. Samoin Jarkko Aholan kanssa tehty kiertue oli mieleenpainuva. Viime jouluna otimme myös perinteeksi joulukonsertit. Lisää yhteistyötä Tähtäimessä on tulevaisuudessa lisätä yhteistyötä eri musiikillisten tahojen kanssa sekä kotimaassa että kansainvälisesti. Ilmavoimien soittokunta tekee kansainvälistä yhteistyötä myös muiden sotilassoittokuntien kanssa. Toukokuussa se soittaa sotilasmusiikin miljazz-tapahtumassa Sveitsissä, johon osallistuu useita sotilassoittokuntien big bandeja ympäri Eurooppaa. Kansainvälisissä sotilasmusiikkitapahtumissa esiintymisestä on paljon hyötyä, se antaa meille uusia verkostoitumismahdollisuuksia ja musiikillista pääomaa. Lisäksi yhteistyöllä saadaan hyvää uutta ohjelmistoa. Lue lisää ilmavoimien soittokunnasta Ilmavoimien soittokunta Facebookissa: Ilmavoimien soittokunta Konserttikalenteri: Lähteet: Sinisiä säveliä Ilmavoimien soittokunta / Ilmavoimien soittokunnan tukiyhdistys r.y Valokuvausmies Honkanen from Media tiimit (Mediatiimi) Syksyn tapahtumia: Ilmavoimien Big Band meets Randy Brecker Solistina: Randy Brecker, trumpetti. Kapellimestari: Juha Ketola Ke klo 19 Tampere-talo. Pe klo 19 Paviljonki, Jyväskylä. Ilmavoimat johtaa Puolustusvoimien tukitoimet Jukolan viestille Ilmavoimat on allekirjoitti vuoden 2018 lopulla Kangasala SK ry:n kanssa sopimuksen vuoden 2019 Jukolan viesti -tapahtuman tukemisesta. Kangasala-Jukola järjestetään kesäkuuta 2019 Kangasalan Heponiemen alueella. Tukitoimien käytännön toteutuksesta vastaa Satakunnan lennosto. Sopimuksen allekirjoittivat ilmavoimien esikuntapäällikkö prikaatikenraali Jari Mikkonen, Satakunnan lennoston komentaja eversti Petteri Seppälä ja kilpailun johtaja Harri Virta sekä kilpailun varajohtaja Ilari Grönholm. Tapahtuman järjestelyistä vastaa Kangasala SK ry, ja se sisältää Jukolan ja Venlojen viesti -suunnistuskilpailut. Puolustusvoimat on toiminut Jukolan viestin pääyhteistyökumppanina 15 vuotta. Vuonna 2019 järjestettävä tapahtuma on 71. Jukolan viesti ja 42. Venlojen viesti. Jukolan viesti on maailman suurin suunnistusviesti, johon osallistuu tulevana vuonna yhteensä lähes suunnistajaa Pilven Veikko 1/2019

33 Suomen ilmatilan turvaaja. Euroopan arvostetuimmat ilmavoimat luottavat F-35-hävittäjään tänään ja tulevina vuosikymmeninä. Häiveominaisuudet, yliäänisuorituskyky, sensorifuusio, ylivertainen tilannekuva ja pitkä toimintasäde tekevät F-35-monitoimihävittäjästä maailman selviytymiskykyisimmän ja parhaiten verkottuneen lentokoneen. F-35:n lentäjät voivat suorittaa tehtävänsä ja palata kotiin turvallisesti uhkista riippumatta. F-35:n suorituskyky on tehokas pelote, joka turvaa Suomen ilmatilan. Lockheed Martin on ylpeä voidessaan tarjota viidennen sukupolven F-35-hävittäjää Suomen Ilmavoimille, Suomen ilmatilan ja itsenäisyyden turvaajaksi tuleviksi vuosikymmeniksi. Lisätietoa: F35.com/finland. Sinun tehtävääsi varten. TM 2019 Lockheed Martin Corporation 33

34 Hinauslaskuvarjoharjoitus nostaa korkeuksiin ja kastelee Seisot ponttonilautan reunalla tukevassa asennossa kädet ojennettuna kohti taivasta. Silmä lepää kainuulaisessa järvimaisemassa, mutta mieli on aavistuksen jännittynyt. Pian tunnet nykäisyn ensin taaksepäin ja heti sen jälkeen eteenpäin. Ehdit ottaa muutaman askeleen, kunnes nouset ilmaan ja kohoat korkeuksiin. Saat merkin, nykäiset kahvasta ja siitä alkaa pudotus kohti vedenpintaa. Tällaista oli Ilmavoimien lentävän henkilöstön hinauslaskuvarjokoulutus Kajaanin Nuasjärvellä elokuussa 2016, mihin tämä julkaistu artikkeli perustuu. Vastaavanlainen leiri on järjestetty myös elokuussa Hinauslaskuvarjokoulutuksessa ohjaajat harjoittelevat tilannetta varten, jossa heittoistuinhyppy koneesta päätyy veteen. Ohjaajien on tehtävä tarvittavat toimenpiteet pudotuksen aikana ja veteen päästyään, harjoituksen johtaja majuri Matti Mustanoja Ilmasotakoulusta kertoo. Ensimmäisenä luvassa on teoriaoppitunti, jossa käydään läpi harjoituksen rakenne ja kerrataan tarvittavat toimenpiteet vaihe vaiheelta. Ilmassa täytyy tarkistaa, että varjo on auennut kunnolla, ottaa maski kasvoilta, laukaista hätälähetin sekä irrottaa maskin happiletku ja pelastuspakkauksen kiinnikkeet varusteista. Vedessä ohjaajan pitää päästä mahdollisimman nopeasti irti laskuvarjon valjaista ja uida pelastuslautalle, joka täyttyy automaattisesti pudottuaan veteen. Nämä ovat välttämättömät ensitoimenpiteet, joiden jälkeen alkaa todellinen selviytyminen. Harjoituksessa olevat ohjaajat ovat jo saaneet peruskoulutuksen erilaisiin pelastautumis- 34 Pilven Veikko 1/2019

35 Harjoituksessa ohjaajat näyttävät peukaloa pelastushenkilökunnalle kertoakseen, että kaikki on hyvin. Ilmasotakoulun pintapelastaja auttaa ohjaajat veneen kyytiin hinauslaskuvarjohypyn jälkeen. Laineilevalla järvellä on tärkeää on tyhjentää pelastuslautta vedestä kylmettymisen estämiseksi. Kypärällä on hyvä äyskäröidä enimmät vedet lautan pohjalta. Kun lautta on saatu mahdollisimman kuivaksi, ohjaajat odottava käskyä rantautua. Rannassa ohjaajat laittavat ensin hätälähettimensä korkealla paikalle mahdollisimman hyvää signaalia varten, jonka jälkeen he jatkavat toimenpiteitä pysyäkseen lämpiminä ja toimintakykyisinä. Kotvan kuluttua koittaa helpotus ja kouluttajan kutsuhuuto: "Sauna on lämmin!" Harjoittelu saa tältä erää riittää. 35

36 taitoihin, mutta hinausvarjokoulutus on kerrattava neljän vuoden välein, majuri Mustanoja selventää. Pehmeä aloitus valmentaa vaativampiin tehtäviin Koulutus alkaakin helpommilla tehtävillä ja vaikeutuu koko ajan. Aluksi ohjaajat menevät veteen kuivapuvuissa ja harjoittelevat siellä pelastusliivien laukaisua sekä tilannetta, jossa liivit eivät syystä tai toisesta aukeakaan, vaan ne täytyy täyttää puhaltamalla. Lisäksi harjoitellaan pelastuslautalle kiipeämistä. Yllättävän vaikeaa kiivetä lautalle pelastusliivit päällä, toteaa eräs koulutettavista ohjaajista. Minusta pelastusliiviin oli hankala saada puhallettua ilmaa, jatkaa toinen ohjaaja ja saakin tämän jälkeen tekniikkavinkkejä kouluttajalta. Seuraavaksi ohjaajia valmennetaan tilanteeseen, jossa tuuli tarttuu laskuvarjoon ja lähtee vetämään ohjaajaa mukanaan veden pintaa pitkin. Tilanteessa on ensiarvoisen tärkeää päästä mahdollisimman nopeasti irti valjaista. Koulutettavat saavat todeta, ettei lavastetussakaan tilanteessa toimiminen ole helppoa. Juuri siksi sitä harjoitellaan. Myös varsinaiset hinauslaskuvarjohypyt vaikeutuvat kerta kerralla. Ohjaajille annetaan jokaisella kierroksella enemmän tehtäviä toteutettavaksi hypyn aikana ja vedessä. Jokaisen hypyn jälkeen ohjaajat saavat välittömän palautteen kouluttajilta ja kertovat myös itse mikä hypyssä onnistui erityisen hyvin ja missä puolestaan on vielä hiomista. Tämä viimeinen hyppy oli selvästi paras, huomasi että homma alkoi sujua, yksi ohjaajista kehuu. Soveltava vaihe laittaa ohjaajat koetukselle Viimeisessä vaiheessa ohjaajat harjoittelevat selviytymistä veteen laskeutumisen jälkeen. Ohjaajat voivat joutua odottamaan pelastajia, joten toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää, majuri Mustanoja kuvailee. Tehtävänannon mukaisesti ohjaajat hyppäävät veneestä veteen haalareissa ilman kuivapukua, eli he kastuvat välittömästi läpikotaisin. Aluksi oppilaita vielä hymyilyttää, mutta koska vesi on harjoituksen aikana suhteellisen lämmintä, noin 17 asteista, ohjaajat joutuvat viettämään vedessä jonkin aikaa, ennen kuin he saavat luvan nousta pelastuslautan kyytiin. Tällä tavoin he saavat edes hieman käsitystä siitä, kuinka kylmä vaikuttaa heidän toimintakykyynsä. Pelastuslautalla tärkeää on tyhjentää lautta vedestä kylmettymisen estämiseksi. Onnistunut harjoitus vaatii yhteistyötä Hinausvarjoharjoituksissa työskentelee eri alojen ammattilaisia sekä maa-, meri-, että ilmavoimista. Koulutuksen läpivienti edellyttää saumatonta yhteistyötä eri puolustushaarojen edustajien kesken. Kaikkien työpanosta tarvitaan harjoituksen onnistumiseen. Koulutettavina on lentävää henkilöstä ilmavoimien eri joukko-osastoista sekä kadetteja Ilmasotakoulusta. Majuri Mustanoja on tyytyväinen kahden viikon koulutusrupeamaan. Koulutustavoitteet saavutettiin ilman ongelmia ja kaikki oppilaat pääsivät tekemään tarvittavan määrän hyppyjä. Kouluttajille on mielekästä, kun oppilaat vaihtuvat kahden viikon aikana useaan kertaan. Koulutuksessa on koko ajan uusi innostunut ja motivoitunut ryhmä. Myös oppilaat olivat sitä mieltä, että koulutus oli onnistunut. Tiivis ja tehokas harjoitus hyvissä harjoitusolosuhteissa. Tänne on helppo tulla pohjoisestakin. Kaikki toimi moitteettomasti ja saatiin harjoiteltua erilaisia asioita. Oppi meni taatusti perille, Lapin lennostossa työskentelevä ohjaaja summaa kokemustaan.

37 Ilmavoimien Kiltaliitto Ilmavoimat sai uuden komentajan maanantaina Luonetjärvellä järjestetyssä vaihtotilaisuudessa, jossa kenraalimajuri Sampo Eskelinen luovutti komentajuuden kenraalimajuri Pasi Jokiselle. Jokinen on satayksivuotiaan Ilmavoimien 21. komentaja, joten komentajuus on kestänyt keskimäärin viisi vuotta. Kenraalimajuri Rauno Meriö oli pisin rauhan aikainen komentaja vuosina Kiitos Eskeliselle palveluksesta Ilmavoimien ja maanpuolustuksen eteen tehdystä työstä ja onnea ja menestystä Jokiselle vaativaan komentajan tehtävään. Hänen komentajan kaudelleen osunee hävittäjähankinnan uusinta. Hornetien suorituskyvyn korvaaminen on seuraavan eduskuntavaalikauden merkittävin yksittäinen hanke. Sen mittaluokka on 7 10 miljardia euroa. Hornetin elinkaari päättyy , ja siihen vaikuttavat lentokoneen rakenteellinen kestävyys, varaosien, vaihtolaitteiden ja huollon tuotetuen päättyminen muiden käyttäjämaiden luopuessa kaluston käytöstä sekä Hornetin suorituskyvyn heikkeneminen suhteessa turvallisuusympäristössämme tapahtuvaan kehitykseen. Hornetien hankinta vahvisti aikanaan Suomen kuulumista läntisten maiden yhteisöön ja mahdollisti Suomen turvallisuuspoliittisten ja kauppapoliittisten suhteiden syventämistä Yhdysvaltoihin ja Länsi-Eurooppaan. Käytännössä Yhdysvalloista tuli Suomen tärkein kahdenvälinen yhteistyökumppani puolustuskysymyksissä. Hankinta tuki voimakkaasti Suomen teknologista kehitystä ja täysmääräiset vastakaupat myönteisesti kauppapolitiikkaa. Hävittäjähankinnan tarpeesta tuntuu vallitsevan selvähkö yksimielisyys, mutta lukumäärästä lienee eri näkemyksiä riippuen puolueesta. Hävittäjien suorituskyvyn korvaaminen on merkittävä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittinen päätös. Turvallisuusympäristömme on muuttunut selvästi haasteellisemmaksi sitten vuoden 1992 Hornetpäätöksen. Tilanteen muutos ei suinkaan tue hävittäjämäärän vähentämistä, mieluiten päinvastoin. Hävittäjähankinnalla on valtava merkitys uskottavan puolustuskykymme ylläpitämisessä. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana suorituskykyhankkeen kumppanimaan valinnan merkitys on Suomelle erityisen keskeinen. Hornetien täysimääräisen suorituskyvyn korvaaminen edellyttää saman suuruista hävittäjähankintaa. Uudet hävittäjät tulevat olemaan taistelukyvyltään tehokkaampia ja kykenevät vastaamaan ympäristössämme tapahtuvaan asejärjestelmien kehitykseen. Ne eivät kuitenkaan ole nykyisiä hävittäjiä nopeampia eikä toimintasädekään poikkea juuri Hornetista. Hävittäjän toimintasäde on 500 km. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa pitää kyetä operoimaan samanaikaisesti kahdessa operaatiosuunnassa. Yhdessä operaatiosuunnassa tarvitaan useita neljän koneen osastoja. Mielestäni tulee lähteä siitä, että koko Suomea puolustetaan. Tietty osa koneista on aina huollossa, joten matemaattisesti on helppo laskea, paljonko niitä tarvitaan eli siis suurin piirtein nykyinen määrä. Meillä pitää olla tulevaisuudessakin kyky koko ilmatilamme hallintaan, maa- ja merivoimien taistelun tukemiseen sekä kauaskantoiseen tulivaikutukseen ja siten tuleva kalusto pitää olla moderneja monitoimihävittäjiä. Kykyä ei voi mitenkään korvata ilmatorjunnalla ja miehittämättömillä ilma-aluksilla. Koneen potentiaali ja joustavuus ovat avaintekijöitä, jotta hankittavalla koneella kyetään operoimaan uskottavasti vähintään 2060-luvulle saakka. Hornet-kaluston korvaavalla suorituskyvyllä on kyettävä vastaamaan jatkuvasti kehittyvän toimintaympäristön muutokseen, mikä edellyttää monipuolista ja laaja-alaista kykyä reagoida vaihteleviin tilanteisiin. Sen on kyettävä toimimaan kaikissa olosuhteissa, kaukovaikut- 37

38 tamaan täsmäasein, oltava tunkeutumiskykyä, omattava hyvät sensoriominaisuudet ja pystyttävä integroitumaan muihin järjestelmiimme. Ja omattava merkittävä kehityspotentiaali tulevaisuuteen. Hävittäjien lukumäärällä ja niiden kyvykkyydellä on molemmilla merkittävä vaikutus kriisien ennaltaehkäisykykyyn ja Suomen puolustusjärjestelmän uskottavuuteen ja suorituskykyyn. Pitäkäämme puolustuskykymme uskottavana myös tulevaisuudessa. Se on yhteiskuntamme kivijalka. Myös Pilven Veikon päätoimittaja vaihtuu. Viisi vuotta tehtävää hoitanut Ossi Kurki siirtyy päätoimisesti jo aiemmin ansaitulle eläkkeelleen ja uudeksi päätoimittajaksi astuu eversti evp Janne Pauni. Kiitos Ossille hyvin tehdystä työstä koko Ilmavoimien eteen ja onnea ja voimia Jannelle päätoimittajan pestiin! Juha Suonperä puheenjohtaja Ilmasotakoulun kilta Uudeksi hallituksen puheenjohtajaksi Arto Kupiainen Tervehdys kaikille! Aloitin ILMASK Killan hallituksen puheenjohtajana vuoden vaihteessa, joten lyhyt esittäytyminen lie paikallaan. Jäin vuoden 2010 lopussa reserviin Tukilentolaivueen komentajan pestistä. Ura oli mielenkiintoinen, alkoi Safirilla ja Fougalla, jatkui Porissa ja Pirkkalassa räyhävehkeillä, ja kuutisen vuotta valmistumisen jälkeen sitten Utissa KULJLLV:n Kuljetuslentueessa. Siirryin laivueen mukana Tikkakoskelle, jossa vietinkin loppu-urani. Tikkakoski on edelleen asuinpaikkana, ainakin toistaiseksi, ja asustelen siellä kahdestaan näyttävä muisto kurssilta! Lentoreserviupseerikurssin käyneillä on mahdollisuus ostaa itselleen Ilmasotakoulun kurssilippalakki Kilta ryja -merkki vaimoni kanssa. Neljä tytärtämme ovat jo maailmalla. Ilmavoimista pois jäämisen jälkeen kävin katsomassa maailmaa UNIFIL:n silmin Libanonissa, jossa meni mukavasti vähän toista vuotta. Sen jälkeen aloitin projektipäällikkönä Suomen Lentopelastusseurassa, jossa olen nyt toiminut toista vuotta valmiuspäällikkönä. Kiltaurani aloitin Utissa, mutta reserviin jäätyäni liityin myös Ilmasotakoulun Kiltaan, jossa nyt sitten olen jo urani huipulla. Kunhan saan perushommat opeteltua, toivon mukavaa yhteistyötä kaikkien muiden Kiltojen kanssa. Aku Tilaukset: Lisätietoja ja tilaukset: Arto Kupiainen, mieluiten akuavia(ät)elisanet.fi. Puh

39 Ilmavoimien viestikilta ry Ilmavoimien viestikillan jäsenmäärä on pysynyt lähes samana noin viimeisten vuosien aikana. Olemme saaneet sen verran uusia jäseniä kuin on ollut luonnollinen poistuma. Yritystä on ollut hankkia myös nuorempaa väkeä joukkoomme, sillä jäsenistö tuntuu aina vaan ukkoutuvan lisää. Tämän vuoden kiltamatka tehdään Prahaan. Pääsemme tutustumaan Aero Vodochodyn lentokonetehtaaseen, ja tietysti asiaan kuuluu myös käynti Tsekin ilmailumuseossa. Matkalle lähtee 38 henkilöä, osallistujia on myös muista ilmavoimien killoista. Viestikillan kevätpäivät ja -kokous pidetään Tuusulan maisemissa huhtikuun lopulla. Ensin kokoonnumme Lotta-museolle lounaan merkeissä, sitten varsinainen kevätkokous esitelmineen on IT-museolla, jossa on myös opastettu museokierros. Esitelmän pitää kiltaveli Jorma Laiho aiheena: Yleisradion mittausaseman toimintaa vuosina Eräänä esimerkkinä on Tshekkoslovakian kriisi Toivonkin runsasta osanottoa vuoden 2019 kevätpäiville sekä kokoukseen. Harri Utti puheenjohtaja 39

40 Ilmavoimien Viestikoulusta Yleisradioon lentopojaksi kaan olin jo tutustunut Suomen oppikoulujen suunnistusmestaruuskisoissa Palvelus alkoi syksyllä 1969 ja aliupseerikurssin alkaessa opetus viestihuoltolinjalla oli jo kiinnostavaa. Radioharrastusteni vuoksi se kävi hyvästä kertauskurssista. Tuohon aikaan viestin upseerikoulutus oli Haminassa, mutta hyvin sinnekin sopeutui. Mieleen on jäänyt rynnäkkökiväärin käsittelyn pikaopetus ennen Haminaan lähtöä. Moinen ase oli tuolloin Tikkakoskella harvinainen. Ilmailusta kiinnostuneelle Ilmavoimat tarjoaa monille varusmiehille mielenkiintoisen palveluspaikan. Vain harva pääsee lentokoulutukseen haaveista huolimatta, mutta myös muita ammattilaisia tarvitaan. Näin kävi minullekin 50 vuotta sitten. Koulupoikana rakentelin lennokkeja ja lukioaikana kalustona oli jopa tuolloin harvinainen radio-ohjattu liidokki ja moottorikone. Ylioppilaaksi päästyäni pyrin ja pääsin Teknilliseen Korkeakouluun sähköosastolle. Lentokoneen rakennus oli haaveissa, mutta alan työmahdollisuudet näyttivät kovin kapeilta. Kotiseudulla Halikossa eli nykyisin Salossa sen sijaan oli kukoistavaa elektroniikkateollisuutta. Kaikki eivät suinkaan lennä ilmavoimissa Lentämään minun oli turha pyrkiä vasenkätisenä ja huononäköisenä. Niinpä pyrin Ilmavoimien Viestiin Tikkakoskella. Valinta oli oivallinen, paik- Lentäminen vähäistä RUK:n viestilinja sujui erittäin kiitettävästi. Kokelas sai itse valita mieluisan komennuspaikan. Niinpä vietin muutaman viikon Utissa helikopterien ja kuljetuskoneiden äärellä. Tehtävänä oli esikuntakomppanian ilmavalvontakurssi. Pidimme jopa maastoharjoituksen. Maalilentoja oli todella vähän ja oli tyytyminen Lappeenrannan reittikoneeseen. Lentämään en ollut vieläkään päässyt. Suunnistusharrastuksestani tuttu sotilasmestari järjesti minut lopulta DO:n hyppylennolle kyytiin. Mieleen jäi joukon jatkoksi laskuvarjolla perään heitetty sotakoira. Kurssi päättyi syksyllä 1970, jolloin myös killan värväystoiminta oli ahkeraa. Eräs syy kiltaan liittymiselle oli tuolloin killan lehti Ilmaviesti. Siinä kerrottiin asioita, joista ei muualla puhuttu. Opiskelu Otaniemessä alkoi tiiviinä. Jonkin verran ehdin touhuilla myös Salon Seudun reserviläisissä. Sinne veti harrastukseni suunnistus ja tuolloin suunnistajien oheisharrastus eli maastomestaruuskisat. Lajeina olivat suunnistus, maastojuoksu, kartanluku ja ammunta. Tutkatekniikkaa ja radionavigointia Sähköosastolla en suinkaan unohtanut ilmailua. Opiskelin oheisaineina radionavigointia, lentokone-elektroniikkaa ja tutkatekniikkaa. Nämä sopi- 40 Pilven Veikko 1/2019

41 vat hyvin radiotekniikkaa ja sähkömittaustekniikkaa opiskelevalle. Unelmatyöhön Maaliskuussa 1973 sähköosaston taululle oli ilmestynyt kiinnostava ilmoitus. Yleisradion mittausasemalle haettiin kahta kesäteekkaria kentänvoimakkuusmittausten avulla tehtäviin maaperän johtokykymittauksiin. Hakemuksessa mainittiin myös jotain Laajasalon mittausasemasta ja lentomittauksista. En ollut uskoa moista ilmoitusta todeksi. Ilmailua, radioita, Yleisradio ja vieläpä mittausasema. Mittausasema oli jäänyt aikanaan mieleeni kuuntelemalla Sputnik-signaaleja. Asema oli myös kunnostautunut seuraamalla Tšekkoslovakian miehitystä radiolähetysten avulla. Asema toi mieleeni Tikkakoskella radioliikennelinjalla koulutetut kaverini ja liikennevastaanottimet. Otin saman tien yhteyttä ilmoituksessa mainittuun osastopäällikkö Koskenniemeen ja sovin haastattelusta. Hän kyseli ylimalkaisesti radioteknisestä taustastani ja selosti innokkaasti mihin kesätyö liittyisi. Kyseessä olisi jo 1975 pidettävä kansainvälinen taajuuskonferenssi. Kysymyksessä olisi Suomen radioasemien kohtalo, suorastaan kansallinen etu oli vaakalaudalla. Se kuulosti ylevältä. Keskipitkien ja pitkien aaltojen kuuluvuusalueiden määrittämiseksi tarvittaisiin tietoa Suomen maaperän johtokyvystä. Olin sen verran perällä asiasta, että tiesin, mitä kentänvoimakkuus on ja miten se liittyy maaperän johtokykyyn. Tietämykseni perustui lähinnä palveluun Tikkakoskella, ja etenemismekanismi oli selostettu hyvin tarkasti TKK:n radiotekniikan oppitunneilla käytetyssä venäläisessä Dolukhanovin radiotekniikan oppikirjassa. Myöhemmin selvisi, että melkoinen joukko Yleisradion insinööreistä oli joskus palvellut Ilmavoimien viestissä. Ehkä tästä oli nyt hyötyä. Pääsin kesätöihin, josta lopulta muodostui 40 vuoden uraputki. Yleisradion mittauslentue ja Ruotsin projekti Fredriksson Kesätyöni johdatti minut jälleen tuttuun paikkaan eli Uttiin Kuljetuslentolaivueeseen. Ensimmäinen ajatus oli nimittäin lentää mittauslennot Ilmavoimien DO-kalustolla. Ruotsin FOA oli tehnyt hiukan vastaavia mittauksia tällä periaatteella vuotta aiemmin. Mittaukset oli tehty navigointitarkoituksiin käyttäen apuna Decca-asemia. Näistä mittauksista oli saatu Televerketin suppea selostus. Vasta pari vuotta sitten selvisi, että hanke ei liittynyt vain tähän aaltojakokoukseen. Toinen tärkeämpi syy oli Ruotsiin rakennettu äärimmäisen salainen VLF- ja LF-alueen häirintälähetin eli peitenimeltä Fredriksson. Kylmän sodan vuosina Ruotsi pelkäsi hyökkäystä idästä. VLF- ja LFalueita käytettiin tuolloin navigointiin. Näitä olivat tuolloin MARS-75 ja Tsaika-järjestelmät. DO tuntui kuitenkin kovin kalliilta ja kömpelöltä. Sen sijaan Mittausaseman etevä suunnittelija Väinö Virtanen (myöh. Lehtoranta) ehdotti mittausten tekoa Akateemisen Lentokerhon Piper Arrowilla. Tästä seurasi ilmailusta innostuneen 41

42 haastattelusta. Hän kyseli ylimalkaisesti radioteknisestä taustastani ja selosti innokkaasti mihin kesätyö liittyisi. Kyseessä olisi jo 1975 pidettävä kansainvälinen taajuuskonferenssi. Kysymyksessä olisi Suomen radioasemien kohtalo, suorastaan kansallinen etu oli vaakalaudalla. Se kuulosti ylevältä. Keskipitkien ja pitkien aaltojen kuuluvuusalueiden määrittämiseksi tarvittaisiin tietoa Suomen maaperän johtokyvystä. Olin sen verran perällä asiasta, että tiesin, mitä kentänvoimakkuus on ja miten se liittyy maaperän johtokykyyn. Tietämykseni perustui lähinnä palveluun Tikkakoskella, ja etenemismekanismi oli selostettu hyvin tarkasti TKK:n radiotekniikan oppitunneilla käytetyssä venäläisessä Dolukhanovin radiotekniikan oppikirjassa. Myöhemmin selvisi, että melkoinen joukko Yleisradion insinööreistä oli joskus palvellut Ilmavoimien viestissä. Ehkä tästä oli nyt hyötyä. Pääsin kesätöihin, josta lopulta muodostui 40 vuoden uraputki. Yleisradion mittauslentue ja Ruotsin projekti Fredriksson Kesätyöni johdatti minut jälleen tuttuun paikkaan eli Uttiin Kuljetuslentolaivueeseen. Ensimmäinen ajatus oli nimittäin lentää mittauslennot Ilmavoimien DO-kalustolla. Ruotsin FOA oli tehnyt hiukan vastaavia mittauksia tällä periaatteella vuotta aiemmin. Mittaukset oli tehty navigointitarkoituksiin käyttäen apuna Decca-asemia. Näistä mittauksista oli saatu Televerketin suppea selostus. Vasta pari vuotta sitten selvisi, että hanke ei liittynyt vain tähän aaltojakokoukseen. Toinen tärkeämpi syy oli Ruotsiin rakennettu äärimmäisen salainen VLF- ja LF-alueen häirintälähetin eli peitenimeltä Fredriksson. Kylmän sodan vuosina Ruotsi pelkäsi hyökkäystä idästä. VLF- ja LFalueita käytettiin tuolloin navigointiin. Näitä olivat tuolloin MARS-75 ja Tsaika-järjestelmät. 42 Pilven Veikko 1/2019

43 DO tuntui kuitenkin kovin kalliilta ja kömpelöltä. Sen sijaan Mittausaseman etevä suunnittelija Väinö Virtanen (myöh. Lehtoranta) ehdotti mittausten tekoa Akateemisen Lentokerhon Piper Arrowilla. Tästä seurasi ilmailusta innostuneen teekkarin pari unelmakesää. Lensimme yli 200 tunnin mittauskampanjan eri puolilla Suomea. Mittaukset tehtiin matalalla alle 100 metrin lentokorkeudessa. Lopputuloksena syntyivät diplomityöni ja kartta Suomen maaperän sähkönjohtokyvystä. Sivutuloksena syntyivät myös NDF-majakoiden ja muiden LF-alueen majakoiden kuuluvuuskartat. Yleisradion helikopterimittaukset metriä korkeiden mastojen suurten antennien kuviomittaukset olivat seuraava urakka. Niissä käytettiin varsinkin alussa Utin helikopteripilottien ammattitaitoa. Mittauksia tehtiin aluksi Hughes 500C -kalustolla, myöhemmin turvallisuussyistä isommilla kaksimoottorisilla koneilla. Voi sanoa, että ainakaan tässä tapauksessa varusmiespalvelus ja kiltatoiminta ei mennyt hukkaan. Työuran edetessä ja ollessani Yleisradion tekninen johtaja yhteistyö etenkin Ilmavoimien kanssa jatkui erilaisissa yhteisissä valmiuselimissä. Jorma Laiho Lentourani Yleisradiossa ei suinkaan päättynyt näihin kentänvoimakkuusmittauksiin. Isojen 300 Karjalan Lennoston kilta ry Ennakkotietoa kesäretkestä Karjalan Lennoston killan ja Pohjois-Savon maanpuolustusyhdistyksen tämän vuoden kiltamatkamme järjestetään Joensuun ja Lieksan alueelle Joensuussa tutustumme ainakin kunnostettuihin konesuojiin Onttolassa sekä bunkkerimuseoon. Historiaan tutustumisen vaihtoehtona on kaupunkikierros, museot ja taitokortteli. Retkipäivä päättyy, kun Utran Uudessa Teatterissa nauretaan Jaakko Tepon tarinoiden sankarille näytelmässä Toivo Ryynäsen elämä ja teot. Yöpyminen tapahtuu hotelli Kimmelissä. Toisena päivänä tutustumme Lieksan alueeseen. Lieksan ohjelma tarkentuu, kun Vaskiviikot julkaisee ohjelmansa. Tarkempia ohjeita myöhemmin jäsenekirjeessä. 43

44 Perinteet kohottavat yhteishenkeä ja niillä on velvoittava vaikutus "Killan ja lennoston yhteistyö sujuvaa, mutta kiltatoiminnalla riittää haasteita" Veli-Antti Huotarinen Karjalan lennoston killan puheenjohtaja ja Ilmavoimien kiltaliiton varapuheenjohtaja, majuri (evp) Veli-Antti Huotarinen myhäilee tyytyväisenä kiltansa viime vuoden toiminta- ja tilikertomuksia laatiessaan. Takana on onnistunut ja vilkas toiminnan vuosi. VA, kuten majurimme nimi usein tiivistetään, on toiminut Karjalan lennoston killan puheenjohtaja vuodesta 2017 lähtien. Edeltäjiensä tapaan tyytyväisenä hän naulaa killan Status Quon entistä tiukempaan: kilta jäsenistöineen on lennostoa varten, eikä lennosto kiltaa varten. Karjalan lennoston ja killan välinen kanssakäyminen on arkista ja mutkatonta. Kilta auttaa lennostoa sellaisissa tehtävissä, mitkä muutoin vain narskuisivat tuloksettomina virkaorganisaation rattaissa. Lennosto taas antaa killalle mahdollisuudet hoitaa hommia hyvinkin itsenäisesti. Molemminpuolinen luottamus on tärkeä. Jos kilta ottaa jotain hoidettavakseen, lupaus on täytettävä viimeistä piirtoa myöten. Korostuneesti tämä tuli esille viime vuonna, kun ensin ilmavoimat ja syksyllä lennosto täyttivät 100 vuotta. Kilta muun muassa uudisti perinnetilat, teki ja kustansi lennoston historian, julkaisi 100-vuotisjuhlalehden, huomioi varusmiesten turvallisuutta heijastinkampanjalla ja kulki messuilla ym. ym. Perinteet juhlavuonna nostettiin keskeisesti toiminnalliseen fokukseen. Ja kaikki talkoohengessä, Utin hengessä. Sytty oli myöhäsellä Paltamosta savolaistuneen lentoupseerin juuret vetävät runonlaulajien maille Vienan Karjalaan, ukin puolelta Vuokkiniemelle ja mummon Kalevalaan eli Uhtualle. Olenhan minäkin paitsi runonlaulajien sukua myös vanhaa venäläistä sotilassukua, ukki kun oli sotilaskarkuri Venäjän armeijasta, Veli-Antti naurahtaa. Huotarisen ukki Matti Rettijeff kulki veljensä Kuvassa Veli-Antti Huotarinen: Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot. Rintamamiestalon peruskorjaus oli kevyttä hommaa verrattuna toiseen rakennushankkeeseen, kesäpaikan päärakennukseen, missä hän sananmukaisesti törmäsi kallioon. Onneksi kaikki esteet ovat voitettavissa. 44 Pilven Veikko 1/2019

45 kanssa laukkukaupalla Suomessa, kunnes joutui Venäjän armeijaan maailmansodan melskeiden aikoihin. Kesällä 1919 hän pääsi piipahtamaan kotonaan, mutta kun silloin ei lomaltapaluurahaa vielä tunnettu, hän jätti palaamatta ja onnistui veljensä kanssa luikahtamaan Suomen puolelle. He asettuivat Suomussalmelle, jonne perustivat oman kaupan 1920-luvulla. Samalla sukunimi muuttui Huotariseksi. Aikanaan VA, pohti mitä lukion jälkeen. Varusmiespalvelusta enteillen Kainuun prikaatin portit naapurikunnassa jo kummittelivat mielessä. Sotilaslääninsä esikunnasta hän sai monenlaista opasta Miesten koulua ajatellen. Tuolloin tuskin tiesin, että Suomessa on ilmavoimat, puolustusvoimat oli silmissä vaan yhtä harmaata armeijaa, VA kuiskaten tunnustaa. Varusmieheksi-vihkosesta VA sai ensi kerran tietää ilmavoimista ja siitä, että sinnekin voi hakea. Lentäminen oli jotain käsittämättömän kaukaista ja etäistä. Hän olin tosin nähnyt lentokoneen joskus laskeutuvan Kajaanin kentälle, ehkä vielä nousevankin, siinä kaikki. Eikä VA vitkastellut, hakuaika LntRUK:n oli parhaillaan, paperit kiireesti kasaan aavistamatta vähääkään mihin oltiin menossa ja mitä olisi tulossa. Sytytys tässä suhteessa oli siis vähän myöhäsellä, kipinä lentämiseen roihahti liekkeihin vasta kurssilla, jonka numeroksi tuli 54. Olin tyytyväinen päästessäni Kadettikoulusta suoraan Karjan lennostoon. Utin henki, josta olin jo kursseilla saanut paljonkin kuulla ja historiasta lukea, jotenkin elähdytti, karjalaisuusuuttakin kun veressäni hieman virtaa. Paljon puhuttu Utin henki Se on jotain erikoista, kuin entisajan maitoliimaa, joka joustaen sitoo porukan puhaltamaan yhteen hiileen, VA hahmottaa. Uttilaisuudessa henkilöstö on kuin yhtä puuta, ei erotella ohjaajaa mekaanikosta ja koko muukin henkilöstö tuntuu olevana tukena. Töitä tehdään yhdessä, kehitetään, tuetaan luovuutta ja luodaan uutta toinen toistaan tukien ja toistensa tekemistä inhimillisistä virheistä oppien. Huotarisen mielestä surutkin kannetaan yhdessä. Ei ihme, että sellaisessa ilmapiirissä oli joka aamu ilo tulla töihin, hän kuvailee. Utin hengellä on toinenkin ulottuvuus. Sen voima leijailee paitsi lennoston myös sen laajan reservin yllä. Omalla tavallaan se myös kiinteyttää ja voimaannuttaa monitahoisia ja äärettömän tärkeitä lennoston yhteiskuntasuhteita. Lennoston killalla on näiden ulottuvuuksien linkkinä hyvin, hyvin merkittävä rooli, VA sanoo. Se säteilee dynamiikkaa laajemminkin kokonaismaanpuolustukseen. Ajanhallinta ongelmallista Veli-Antti Huotarisella on sama ongelma kuin muillakin reserviin siirtyneillä aika ei tahdo riittää harrastuksiin. Patria kutsui hänet riviin kun tarvitsi lennonopettajia kouluttamaan ilmavoimien varusmieskursseja. Se oli kuin kertausharjoituskutsu, viisi vuotta Vinka-kouluttajana yhteen menoon. Lentäminen Vinkoilla oli välillä hyvinkin hektistä, mutta nuorien innokkaiden lentäjän alkujen opettaminen oli hänen mielestään ainutlaatuisen hienoa aikaa. Syksyisin oli vapaampaa ja silloin liikeni joskus aikaa jopa muihin askareisiin. Ja niitähän VA:lla riittää. Vanha rintamamiestalo heräsi uuteen kukoistukseen ja perheen asunnoksi. Eikä tässäkään kaikki. Riistavedeltä hankittu kesämökki sai viime kesänä ihka uuden päärakennuksen, jossa takkatulen ääressä kelpaa vaikkapa pohtia killan tai Ilmavoimien kiltaliiton haasteita. Pilven Veikko-lehden jatkuvuutta on muun muassa pohdittu tulen lepattavassa loimussa, sen tulevaisuus kun on ollut hieman vaakalaudalla. Nyt näyttää siltä, että lehden lähitulevaisuus olisi turvattu, hänestä tuntuu. Lehdelle on juuri saatu uusi päätoimittaja ns. omasta sakista, kun Satakunnan lennoston killan Janne Pauni otti vetovastuun ja muilta osin toimintaan on sitouduttu kuten tähänkin saakka. Hyvän lehden tekemiseen tarvitaan tukea kuitenkin kaikilta killoilta kuten 45

46 myös Ilmavoimien tiedotusorganisaatiolta. Takkatulen loimutessa varapuheenjohtaja on leikitellyt ajatuksella pitäisikö noin 3400 jäsenen kiltaliiton korottaa joskus ääntään esimerkiksi antamalla julkilausumia muiden valtakunnallisten liittojen ja yhteisöjen tapaan. Huotarinen uskoo, että asiantuntevilla ja neutraaleilla kannanotoilla voitaisiin tyynnytellä esimerkiksi mediamyrskyn pahimpia kuohuja ja niiden mukaan syntyneitä harmillisia päätelmiä. Ajassamme on selvä sosiaalinen tilaus tämänkaltaisille julkilausumille tai blokkauksille ja ne nostaisivat kiltaliiton profiilia, VA otaksuu. Irtiottoja arjesta Muutama vuosi sitten Veli-Antti törmäsi jenkeistä tuotuun BMW K100 -moottoripyörään vm -84. Epäkuntoisena se oli seissut viimeiset 14 vuotta iisalmelaisessa autotallissa, mutta se ei VA:ta haitannut, hänen peukalonsa kun ei ole keskellä kämmentä, niin senhän voi kunnostaa itse. Melkoinen urakkahan se oli, purkaa pieniksi palasiksi, selvittää historia, selvittää yksilöön tehdyt erikoismerkit ja tunnukset jne. Selvitystyö kannatti, nimittäin jenkeissä pyörän omistajana oli ollut US Navy:n koelentäjä, joka 80-luvun puolivälissä halusi tehdä pyörästä laivaston F-14 Tomcatin näköisen. Pyörästä löytyikin monia Tomcatista liudentuneita tarroja, merkkejä ja maalauksia. Ja mikä mahtavinta VA onnistui löytämään vanhan Amerikan BMW harrastajien lehden vuodelta 1987, minkä kansikuvassa hänen pyöränsä komeili ja taustalla VF-2 laivueen komentajan F-14 Tomcathävittäjä. - Jukka Nykänen BMW -harrastajalehti vuodelta 1987 LEPÄÄ KYLPYLÄHOTELLI Lue lisää ja tutustu netissä: Vain 10 km Kuopiosta pohjoiseen. KYLPYLÄHOTELLI KUNNONPAIKKA NAUTI 46 Pilven Veikko 1/2019

47 Lentotekniikan kilta ry Uusi vuosi, uudet haasteet Killan uusi vuosi alkoi vuosikokouksella, joka pidettiin tällä kertaa Killan syntymäseudulla Hallissa. Osa vuosikokouksen osanottajista ei ollut varmastikaan vähään aikaan siellä käynyt. Niinpä Halli valikoitui Hallin kokouspaikaksi, jotta voitiin tutustua yhdessä killan tiloihin ja toiminnan nykytilaan. Talkoot Hallin museolla toukokuussa Museon puurakennusten ulkoasu ja ympäristö ovat päässeet pahasti rapistumaan. Ne eivät anna enää hyvää kuvaa museostamme. Kunnostamme rakennuksia ja aluetta ja yhdessä Hallin kyläläisten kanssa. Hallin yrityksetkin ovat lähteneet mukaan talkoisiin tarvikkeiden ja työavun muodossa. Yhdessä tehden koemme aikaansaamisen iloa, tutustumme toisiimme ja hallilaisiin. Näin museoalueesta tulee taas edustava vierailukohde. Hallinportti Ilmailumuseo Avoinna arkisin klo lauantaina ja sunnuntaina klo Muina aikoina aukiolosta sovittava vähintään päivää aikaisemmin puhelin Toiminnan esittelyä Kesän aikana on kaksi yleisötilaisuutta, joihin viemme esittelytelttamme. Ensimmäinen on 28. toukokuuta Tikkakoskella Sotilasilmailu ammatiksi ja toinen on Suomen Ilmailuliiton päänäytös Turussa kesäkuuta. Matka Malagaan Lentovarikon Killan kanssa yhteistyössä valmistelimme viikon mittaisen matkan Malagalle ilmailumuseoon, jossa on mm. Karhumäen väreihin maalattu Convair Metropolitan. Ohjelmassa on monia muitakin käyntikohteita. Matka toteutui maaliskuussa. Matkatoimiston antaman lyhyen varoitusajan takia matkasta ilmoitettiin vain sosiaalisessa mediassa. Ilmoitus tehosi ja matka varattiin täyteen viikossa. Alppilentäjistä tulossa dokumenttielokuva Alppilentäjistä tehdään 100 -vuotisdokumenttielokuvaa. Koneesta on tietoa hyvin vähän, muutama valokuva ja viivapiirroksia. Koneen reittiä on jo kuvattu lentämällä ja dronen avulla Alpeilla. Tuottaja pyysi Killalta apua koneen tekniikan mallintamiseen. Nyt annamme elokuvan tekijöiden käyttöön arkistomme ja jä- 47

48 sentemme tietämyksen. Muita yhteistyötahoja elokuvan tekijöillä ovat Ilmavoimamuseo ja Virtuaalilentäjät. Elokuvan traileri löytyy Internetistä haulla Alppilentäjät. Ensi-ilta on Gauntletin moottorin huolto ja some Ilmavoimamuseolta saatu Alvis Leonidas -moottori on nyt tarkastettu ja huollettu Gauntletin mekaanikko Ari Arhon ja oppipoika Simo Vänttisen toimesta. Moottori todettiin hyväkuntoiseksi. Sillä on edessä vielä paljon lentotunteja. Työtilat moottorin tarkastukseen antoi Kouvolan Seudun Ammattioppilaitos. Julkaisin kuvan ja lyhyen selvityksen Gauntletin moottorin tarkastuksesta Facebookissa. Parissa päivässä se oli tavoittanut yli 9000 henkilöä, tykätty yli 225 kertaa ja jaettu 15 kertaa. Näistä luvuista voimme päätellä, kuinka tunnettu meidän Gauntletimme on. Luvuista näkyy myös sosiaalisen median tehokkuus tiedottamisessa. Sosiaalista mediaa, kotisivuja ja Facebookia kannattaa jatkossakin käyttää tiedon välittämiseen sekä jäsenistölle, että muille kiinnostuneille. Näin pysymme isommallakin kartalla. Näistä asioista voi tarkemmin lukea killan julkaisemasta jäsenlehdestä Lentoratas, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Aurinkoisia kevätsäitä! - Ahti Ojanen Viljo Järvisen kulttuuripalkinto Hallinportti Ilmailumuseolle Itsenäisyyspäivänä 2018 Jämsän kaupunki palkitsi Lentotekniikan Kiltaa ja Hallinportti Ilmailumuseota. Palkintoa vastaanottamassa olivat museoaktiivit Keijo Ketonen ja Seppo Valkeiskangas sekä tietysti puheenjohtaja Ahti Ojanen. Matti Similän, Jämsän sivistyslautakunnan puheenjohtajan puhe: Jämsän sivistyslautakunta on kokouksessaan päättänyt myöntää järjestyksessään toisen Viljo Järvisen kulttuuripalkinnon Hallinportti Ilmailumuseolle ansiokkaasta työstä ilmailuhistorian tallentajana ja perinteen vaalijana. Palkinnon suuruus on euroa. Viljo Järvisen kulttuuripalkinnon perustamisesta päätti Jämsän kaupunginhallitus Pilven Veikko 1/2019 juhlavuoden päätöksenä. Hallinportin Ilmailumuseo sai alkunsa 50 vuotta sitten, jolloin Ilmavoimien Teknillinen koulu ja Lentotekniikan Kilta avasivat Kauhavalla lentokalusteaiheisen näyttelyn. Teknisen koulun siirtyessä Halliin siirtyi myös Lentotekniikan Kilta uudelle paikkakunnalle ja Hallinporin ilmailunäyttely avattiin vuonna Nykyisellä paikalla museo avattiin vuonna Museo toimii yhteistyössä Sotamuseon ja muiden ilmailumuseoiden kanssa. Museon kaarihallissa on esillä noin 10 lentokonetta, mm. Bristol Bulldog, Caudron G III, VL Haukka ja Rumpler 68. Osa koneista on maailmanluokan harvinaisuuksia. Näytteillä on myös lentomoottoreita, ja museolla entisöidään lentokalustoa. Museon elementtitalossa

49 Kuvassa vasemmalta lukien Ahti Ojanen, Keijo Ketonen ja Seppo Valkeiskangas, Jämsän kaupungin palveluasiantuntija Hannu Ahlstedt ja Jämsän kaupungin sivistyslautakunnan pj Matti Similä. on esillä ilmavoimien pukuja eri aikakausilta, lentovarusteita, mittareita, sekä ase- ja radiovarusteita. Kirjastossa on kirjallista materiaalia useita satoja hyllymetrejä. Esinekokoelmassa on noin esinettä ja noin valokuvaa. Hallinportin Ilmailumuseo on tehnyt arvokasta työtä suomalaisen ilmailuhistorian tallentamisessa, jossa on yhtymäkohta myös Hallin (entinen Kuorevesi) lentokoneteollisuuteen. Museon kokoelmat tunnetaan alan harrastajien keskuudessa kautta maailman. Museossa käy vuosittain noin tuhat vierailijaa, joista merkittävä osa on ulkomaalaisia alan harrastajia. Museon yhteistyöverkostot ulottuvat eri puolille maailmaa, ja myös Suomessa yhteistyö alan toimijoiden kanssa on tiivistä. Hallinportin Ilmailumuseon ylläpidosta vastaavan Lentotekniikan Killan jäseniä käytetään asiantuntijoina vanhojen lentokoneiden entisöinti- ja kunnostusprojekteissa, ja he ovat kysyttyjä luennoitsijoita ilmailun harrastajien tilaisuuksissa. Tikkakoskella Ilmavoimamuseon ja Lentotekniikan Killan yhteistyönä järjestetyt Historic-lentokonekurssit ovat perusteellisia ja perustuvat parhaiden asiantuntijoiden osaamiseen. Kurssit ovat pääsääntöisesti loppuunmyytyjä. Hallinportin Ilmailumuseota pidetään yllä Lentotekniikan Killan vapaaehtoisvoimin, kesäajalle rekrytoidaan paikallisia nuoria kesäoppaiksi. Muutaman vuoden ajan on valmisteltu museorakennusten peruskorjausta, jolla turvattaisiin arvokkaiden kokoelmien säilyvyys. Ilmavoimien 100-vuotisjuhlavuosi on hyvä ajankohta palkita Hallinportin Ilmailumuseossa tehty pitkäaikainen työ ilmailuhistorian tallentamisessa ja ilmailuhistorian perinteen vaalijana. Lämpimät onnittelut Jämsän kaupungin sivistyslautakunnan puolesta. Matti Similä. Jämsän kaupungin sivistyslautakunnan pj 49

50 Kuva Hannu Vallas Satakunnan Lennoston kilta ry Satakunnan Lennoston killan kuulumiset Kuluva vuosi on alkanut lumisena ja tiukan pakkasen sekä sohjoisen suojan vaihdellessa hyvinkin nopealla tahdilla. Mukavia ulkoilukelejä on riittänyt, ja kiltatyökin on rivakasti käynnistynyt. Palataan kuitenkin aluksi vielä viime syksyyn. Kilta täytti 50 vuotta Killan 50-vuotisjuhlia vietettiin Pirkkalassa henkilöstöravintola Sääksessä torstaina 18. lokakuuta. Paikalla oli kaikkiaan reilut 100 kiltalaista. Juhlapuheen piti vuorineuvos Kari Neilimo erittäin ajankohtaisesta aiheesta Onko puolustusvoimilla omaa brändiä. Puheessaan hän totesi puolustusvoimilla olevan myönteisen brändin perustuen puolustusvoimien selkeään tehtävään. Hyvä brändi ei Juhlapuheen piti vuorineuvos Kari Neilimo. kuitenkaan säily itsestään vaan se elää ajassa. Myönteisen brändin säilyttäminen vaatii jatkuvaa ponnistelua tämän päivän some-maailmassa. Ohjelmaan kuului myös killan uuden lipun naulaaminen ja vihkiminen. Lipunnaulauspuheessa eversti evp Jukka Uhari esitteli lipun heraldiikkaa. Lipun keskellä oleva kalasääski 50 Pilven Veikko 1/2019

51 IVKL standaarin saajat, ev evp Jukka Uhari, evl evp Pentti Neenberg, revisioneuvos Seppo Penttinen ja killan sihteeri Jarmo Aalto. Kuva Janne Pauni on perua lennoston juurilta Sortavalasta. Lipun vihki rovasti Sauli Keskinen. Juhlassa palkittiin myös runsain joukoin killan pitkäaikaisia tukijoita ja yhteistyökumppaneita. Juhlallisuuksien onnistumisen ja juhlavan tunnelman täydensi Hämeen piirin MPK:n soittokunta. Lämpimät kiitokset kaikille järjestelyihin osallistuneille, tapahtumaa tukeneille kuin myös osallistujille. Kaikki yhdessä mahdollistitte onnistuneen ja mieleenpainuvan tilaisuuden. VUOSI 2019 Kiltapäivat Pirkkalassa varusmieskoulutus ja Red Flag Tämän vuoden toiminta käynnistyi kiltapäivillä Pirkkalassa torstaina 14. helmikuuta. Perinteisen omakustanteisen ruokailun jälkeen siirryimme Satakunnan Lennoston Suojauskomppanian auditorioon kuulemaan esitykset niin tämän päivän varusmieskoulutuksesta kuin Red Flag -harjoituksesta Alaskassa. Paikalla meitä oli noin 50 kiltalaista ja ilmasiltalaista. Varusmieskoulutus on kehittynyt vuosien kuluessa selvästi tavoitteellisemmaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi huomioiden yhteiskunnalliset muutokset ja teknisen kehityksen kuin myös joukkotuotannon. Simulaattoreilla luodaan todenmukaisia tilanteita ja palautteet onnistumisesta voidaan antaa hyvinkin yksityiskohtaisesti. Koulutusta esitteli majuri Janne Rautakorpi. Paikalla olleet kaksi varushenkilöä, sotilasta, tuntuivat olevan tyytyväisiä koulutukseen ja koulutuksen järjestelyihin. Molemmat tuntuivat viihtyvän juuri Pirkkalassa erinomaisesti. 51

52 Red Flag -harjoituksen esitteli Lennoston komentaja eversti Petteri Seppälä. Jo ennen harjoitusta siihen liittyi massiivinen harjoituksessa tarvittavan materiaalin siirto Atlantin toiselle puolelle. Koneet siirrettiin kahdella siirtolennolla, joista ensimmäinen vei Atlantin yli Yhdysvaltain itärannikolle ja sieltä edelleen Yhdysvaltain ja Kanadan ilmatilan halki harjoitusalueelle Alaskaan. Yhteensä lennot kestivät noin 17 tuntia. Harjoitus oli todella opettavainen. Erityisesti ilmatorjunnan uhka hävittäjille pystyttiin harjoituksessa luomaan hyvin kattavasti ja toden tuntuisesti. Saatiin kokemusta myös viidennen sukupolven hävittäjän toiminnasta ja voitiin jälleen todeta suomalaisen koulutuksen ja hävittäjätaidon kestävän vertailun minkä tahansa maan taitotasojen kanssa. Varsinaisen harjoituksen jälkeen päästiin harjoittelemaan myös ilmasta maahan -aseistuksen käyttöä. Vaikka harjoitus antaa paljon ja osallistuminen siihen on hyvin perusteltua sen kustannukset ovat kuitenkin korkeat, joten kovin usein ei varmasti vastaavaan harjoitukseen osallistuta. Hinta- /laatusuhteeltaan hyviä kansainvälisiä, oman maan puolustusta tukevia, harjoituksia löytyy lähempääkin. Lennostossa palvelleiden tapaamiset Perinteiset tapaamiset Porissa ja Satakunnan Lennostossa palvelleille järjestetään myös tänä vuonna. Porissa palvelleet kokoontuvat Porin lentoasemalle pe 14.6 ja lennostossa palvelleet Pirkkalassa pe Kummastakin tilaisuudesta informoidaan jäsenistöä tarkemmin. Kiltamatka Killan puheenjohtajaksi Sauli Keskinen Janne Pauni Pilven Veikko -lehden päätoimittajaksi Vuosikokouksessa 14. helmikuuta vaihdettiin virallisesti myös killan puheenjohtajaa. Itselläni tuli täyteen neljä vuotta puheenjohtajana, joten nyt oli otollinen hetki vaihtaa viestikapulaa. Uutena puheenjohtajana aloitti Sauli Keskinen. Kiitän lämpimästi kaikkia killan jäseniä, muita kiltalaisia ja ilmasiltalaisia sekä yhteistyökumppaneita kaikesta tuesta, mukanaolosta ja yhteistyöstä. Teidän joukossa on ollut ilo ja kunnia kokea upeita hetkiä sekä tavata ja tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Kiltatoimintaa en kokonaan ole jättämässä. Saulille tsemppiä uudessa tehtävässä. Killan hallituksen pitkäaikainen jäsen ja varapuheenjohtaja Janne Pauni aloitti Pilven Veikko lehden päätoimittajana ja jäsenenä Ilmailumuseon säätiön hallituksessa jättäen näin killan hallituksen. Jannelle suuret kiitokset tehdystä työstä killan hallituksessa. Jannelta löytyi aina nopeat ja perustellut vaihtoehdot killan toimintaan liittyviin tapahtumiin. Jannen tilalle killan hallitukseen nimettiin Pekka Nieminen, jolla on pitkäaikainen kokemus hallitustoiminnasta niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Muina hallituksen jäseninä jatkavat Jaakko Opas ja Jukka Uhari. Allekirjoittanut valittiin varapuheenjohtajaksi. Tamperelaisittain Ernomasta Kuluvaa Vuatta kaikille! Evp pj Markku Kiltamatka Valko-Venäjälle Minskiin toteutetaan syyskuuta. Tässä vaiheessa matkalle voi vielä kysellä peruutuspaikkoja killan sihteeriltä Jarmo Aallolta. Matkan kokonaishinnaksi muodostunee noin 600 euroa. 52 Pilven Veikko 1/2019

53 Utin ilmakilta ry HS-helikopterin museointi Utissa Takahalli rakennettiin 1924 tukikohdan alkuvaiheessa Hävittäjäeskaaderin sijoituspaikaksi. Utissa oli vilkasta toimintaa vuosisadan alkupuolella. Varuskuntaan rakennettiin uusia rakennuksia ja henkilöstön määrä kasvoi nopeasti. Sotien jälkeen alkoi tukikohdassa lentäminen hyvin nopeasti vähentyä konekaluston poistuman mukaisesti. Historiallisesti yksi merkittävä aikakausi, yhden miespolven pituinen, lähestyi loppuaan. Muistoksi Utti-aukiolle jätettiin yksi viimeisen lentonsa lentänyt hävittäjä tuon aikakauden edustajaksi. Helikopterilentäminen alkoi nopeasti kehittyä, kun koneita saatiin ja tehtiin päätös Helikopterilentueen perustamisesta kuusikymmentäluvun alussa. Karjalan lennoston lähdettyä Utista sinne vapautui tiloja, jotka olivat jo vähän elämää nähneet ja sodassa vaurioituneet. Niille oli tulossa uusi elämä helikopterien tukikohtana. Helikopterilla lentäminen ja niiden kunnossapito olivat kallista niiden rakenteen ja nopean käytössä kulumisen vuoksi. Niissä olosuhteissa koulutuksen ja kokemusten lisääminen helikopterien käytöstä kuulosti käytännössä mahdottomalta. Sattuman tuomana sopivasti saadun itämaisen kaluston myötä oli ainoa mahdollisuus kehittää toimintaa niukkoina aikoina. Neuvostoliitosta saatiin Ilmavoimille SM-1 tyyppisiä helikoptereita alkeiskoulutukseen, tähystys- ja evakuointitehtäviin. Kuljetushelikopterit olivat viisikymmentäluvun lopussa yleistymässä suurvaltojen sotilas- ja siviili-ilmailutehtävissä. Tuon aikakauden edustaja Mi-4, joita ilmavoimat oli saanut käyttönsä, oli vastaavan länsimaisen helikopterin kokoinen, mutta ylläpidoltaan erittäin raskas. Ilmavoimien kevyt helikopterikanta pääsi Aloutte II -tyypin myötä suihkumoottorikauteen. Ajanmukaiset suihkumoottoreilla varustetut kuljetushelikopterit olivat edelleen seitsemänkymmentäluvun alussa saavuttamattomissa helikopterilentueelle. Ilmavoimien oma ja valtakunnan lentopelastuspalvelu oli jo kaivannut tehtävään sopivampaa lentokalustoa. Ellei idänkauppa tuonut asiaan välttämätöntä parannusta, valmiutta Suomen oloissa ei helposti olisi saatu riittävälle tasolle. Läntisessä naapurissa valmius riitti omaan toimintaan, mutta virka-apuna palveluita ei juurikaan saatu tai pyydetty. Kaksikymmentä vuotta oli helikopterilentämisen kokemuksia saatu, kun vanhan mäntämoottorisen kuljetushelikopterien 53

54 aika oli väistyä suihkuturbiinikäyttöisten tieltä. Helikopterilentue sai käyttönsä tilavaa ja monipuolista HS-, Mi-8, kalustoa vuodesta 1973 lähtien. Koneisiin asennettiin käyttöönoton yhteydessä ajanmukaiset ilmavoimien käyttöön sopivat suunnistus- ja paikannusjärjestelmät. Yhteydenpitovälineet koneessa ja sieltä ympäröivään radiokanavaverkkoon varusteltiin ilmavoimien omiin tehtäviin ja virka-aputehtäviin sopiviksi. Suorituskyky oli saatu riittäväksi vaativiin Suomen jokasään olosuhteisiin luotettavalla koneen perusrakenteella ja nopealla ilmavoimien oman organisaation modifikaatiosuunnittelulla. Muutostöiden suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneet ovat kiitoksensa ansainneet tästä aikakaudesta. Allekirjoittanut pääsi seuraamaan näköalapaikalta nyt käytöstä poistuneen Mi-8 kuljetushelikopterien lentotehtäviä ja kunnossapitoa. Kokemukseni alkoi karttua vuodesta 1977 lentokonehuoltoupseerina, myöhemmin helikopterihuoltoupseerina. Olin mukana tehtävissä kolme vuosikymmentä palvellessani Mi-8 tyypin lentomiehistössä 3500 lentotunnin ajan. Tulevan, nykyisin käytössä, olevan NH-kuljetushelikopterikaluston valintaan saatu kokemus antoi vakaat lähtökohdat ilman substanssin vähyydestä tai henkilökohtaisesta kiihkoilusta johtuvia ylilyöntejä. Yhteispohjoismaisessa kuljetushelikopterien hankinatatyöryhmässä Suomen osallistuminen oli todella aktiivista ja tuloksellista. Kiitokset niille, jotka hyödynsivät Mi-8:lla saadun arvokkaan kokemuksen uuden kaluston valinnassa. Kilta on sitoutunut säilyttämään suomalaisen helikopteritoiminnan kulttuuriperinteen edustajaksi luovutetun koneyksilön HS-14. Hanke käynnistettiin neljä vuotta sitten. Helikopterikilta antoi valtuudet tekniikan tohtori Eino Rantalalle viedä projektia eteenpäin helikopterin säilytystilan rakentamiseksi Uttiin suunnitellulle paikalle. Utin Ilmakilta aloitti aktiivisesti hakemaan Mi-8 säilytysvitriinin rakentamiseen tarvittavaa rahoitusta valtakunnallisella rahankeräyksellä vuoden 2017 alkupuolella. Ensimmäinen lupa saatiin poliisihallitukselta Rakennuslupa vitriinille saatiin tammikuussa Viimeisin merkittävä asia, myönteinen ennakkopäätös, saatiin Verohallinosta kuluvan maaliskuun alussa. Nyt on yhteisön hankkeeseen annetusta rahalahjoituksesta mahdollista tehdä omaan verotukseen vähennys veronalaisesta tulostaan. -- Keräykseen osallistumisen tiedot löytyvät internetistä hakusanalla utinilmakilta. Kaikkien kuljetushelikopterien käytöstä, historiasta ja nykyisyydestä kiinnostuneiden kannattaa tehdä oma panoksensa perinteiden säilymiseksi. Panos voi oma lahjoitus tai hankkeesta tiedottaminen. Merkittävästä aikakaudesta Mi-8 helikopterin käytöstä lähes neljän vuosikymmenen ja neljänkymmenen tuhannen lentotunnin jaksosta pitää saada pysyvä muisto Uttiin. Nykyisen monipuolisen helikopteritoiminnan vahva perusta on luotu HS-helikoptereilla. Niillä on toteutettu sotilas- ja siviili-ilmailun pelastuspalvelu harvaan asutussa maassamme. Keskiraskas helikopteri on tukenut yhteiskuntaamme ja teollisuutta nostotehtävillä, joita muuten ei olisi voitu toteuttaa. Kopterilla on tehty joukkojen liikkuvuuden testauksia, joista on saatu perusteita nykyiseen maanpuolustukseen. Utin Ilmakilta haluaa myös osoittaa kiitoksensa säilytysvitriinin rakentamisella helikopterien päätukikohtapäätökselle, että lentäminen ja siihen liittyvät asiat ovat nykyään mahdollisia Utissa. Yhteiskunnan pelastuspalvelutoiminnan tehokkuuden tarve nousi esille merenkulun onnettomuuksissa. Rajavartiolaitoksen vastuulla olevat tehtävät uudessa laajuudessa nousivat esille kahdeksankymmentäluvun alussa. Niihin saatiin nopeasti kalusto, joka vastasi riittävän nopeasti sen hetkiseen tarpeeseen. Jo nelisen kymmentä vuotta käytössä ollut HS- helikopteri osoitti toimintakykynsä Estonia lautan onnettomuuden pelastustehtävissä. Haastan tässä ystävällisellä tervehdykselläni henkilökohtaisesti Pilven Veikon lukijat osallistumaan Mi-8 säilytysvitriinihankkeemme tukemiseen -- Lassi Viisanen 54 Pilven Veikko 1/2019

55 Nostotehtävä Saaristomerellä Rajavartiolaitos perusti meritoimintaan erikoistuneen helikopteritukikohdan, Vartiolentueen, Turkuun 1981 kesällä. Lentokalustoksi oli hankittu kolme kappaletta keskiraskaista Mi-8-helikoptereita. Toiminta aloitettiin Helikopterilentueen Mi-8- koneilla, koska juuri hankitut omat kasit olivat varustelussa Ilmavoimien varikolla. Lentomiehistöjen koulutuksen nopeuttamiseksi koneet toimitettiin tarvittaessa Uttiin huollettavaksi. Koneen vaihto edellytti siirtolentoa Uttiin ja vastaavasti paluulentoa huolletulla koneella takaisin Vartiolentueeseen. Juuri tällaiseen siirtolentoon liittyy kuvaamani seuraava hieman erikoinen nostotehtävä. Meripelastuskeskus Turku kutsui Utista tulossa olevaa Mi-8 kopteria Turun lähialueella: Iso jäälautta irronnut saaristomerellä ja ajelehtii kohti avomerta. Jäälautalla on kalastaja avolava-auton kanssa. Vuonna1982 oli kova pakkastalvi ja henkilöautolla pääsi jäätietä Turusta Maarianhaminaan. Kalastajat liikkuivat jäälakeuksilla myös jääteiden ulkopuolella. Toimintasuunnitelma tehtiin lentomiehistön fundeeraamisen jälkeen seuraavasti: välilasku Vartiolentueeseen, tankkaus, nostovälineiden valinta ja nokka kohti tapahtumapaikkaa. Vartiolentueen Agusta-Bell 206 kevythelikopteri oli tällä välin ehtinyt jäälautalle ja evakuoinut autossa olleen kalastajan. Henkilövahinkojen mahdollisuus oli onnellisesti poissuljettu. Laskeuduimme jäälautalle aivan auton lähelle ja kopteri jäi pintakosketus-leijuntaan, koska jään vahvuudesta ei ollut mitään tietoa. Siirtolentomiehistöön kuului yleensä vain kolme henkilöä; päällikkö, perämies ja lentomekaanikko (allekirjoittanut), kuten tässäkin tapauksessa. Taakan kiinnittämiseksi pujotin nostoliinat auton alta pyöräkoteloiden kohdalta ja yhdistin liinat koneen koukussa olevaan nostovaijeriin. Merivartioston henkilökuntaa oli myös lautalla ja he avustivat nostovälineiden kiinnityksessä. Operaattorina puhuin päällikölle leijunnassa koneen paikan auton yläpuolelle. Nosto alkoi ja matkustajaversion kasi kohotti kevyesti auton ilmaan. Pienellä nopeudella lähdimme 55

56 siirtymään jäähän syntyneen railon ylitse. Kun olimme 200 m leveän railon puolivälissä, näin oviaukosta tähystäessäni jotain todella ikävää avolava-auton lavalla olleista verkoista alkoi purkautua paksuhkoa köyttä, joka lähestyi pyrstöroottoria. Nopea tilannearvio miehistön kesken: jos pyrstöroottori on vaarassa, pudotetaan kalastajan auto mereen. Hiljalleen edettiin kohti kiintojäätä ja köyden purkautuminen loppui jostain syystä ja autoa ei tarvinnut pakkolaukaista irti koneen alta. Auto laskettiin kiintojäälle ja tehot päällä tehtiin nostovälineiden irrotus. Hieman nailoniset nostoliinat olivat auton lokasuojia painaneet, mutta lähes uusi auto saatiin pelastettua. Saimme jälkikäteen tiedon, että auton lavalla olleiden kalastustarvikkeiden rahallinen arvo oli suurempi kuin auton. Näitä jäälauttakeikkoja oli useampia 1980 luvun alkupuolella, mutta lähinnä henkilöhakujen muodossa. Nykyisinhän ei ole jäitä eikä jäälauttoja ollenkaan Saaristomeren alueella. Pekka Hyyryläinen Viestikoelaitoksen kilta Fokker-kuljetuskoneesta muistomerkki Satakunnan lennostoon Yksi ilmavoimien entisistä Fokker F.27 Mk 100 Friendship -kuljetuskoneista on päässyt kunniapaikalle Satakunnan lennostossa. Marraskuussa 2015 viimeisen lentonsa lentänyt FF-1 nostettiin jalustalle muistomerkiksi vuoden 2018 lopulla. Pirkkalassa joulukuun alussa jalustalle nostettu FF-1 ehti lentää kunnioitettavat 50 vuotta, joista 35 ilmavoimien palveluksessa. Huhtikuussa 1965 ensilentonsa lentänyt, alun perin Icelandairin Fokkerilta ostama koneyksilö lensi ensimmäisen kerran Suomen ilmavoimien 56 Pilven Veikko 1/2019

57 väreissä heinäkuussa 1980 ja viimeisen kerran 23. marraskuuta FF-1:lle kertyi 50 vuoden aikana yhteensä lentotuntia, joista noin ilmavoimien palveluksessa. Hollantilaiset Fokkerit korvasivat ilmavoimissa 1980-luvun alussa vanhat mäntämoottoriset Douglas DC-3 -kuljetuskoneet. Ensimmäiset kaksi konetta (FF-1 ja FF-2) vuokrattiin ilmavoimille vuonna Koneiden tuolloinen omistaja, Kar-Air Oy, oli hankkinut ne käytettyinä Islannista. Fokkerit siirtyivät ilmavoimien omistukseen vuonna Tunnuksen FF-3 saanut kolmas kuljetuskone, uutena hankittu Fokker F.27 Mk 400 Troopship, otettiin käyttöön vuonna Muistomerkkihanke pelasti Ansan romutukselta FF-1 muunnettiin 1980-luvun lopussa valvontakoneeksi sotilastiedustelun käyttöön, mistä ulospäin kertovat koneen rungon erilaiset antennit. Ansaksi nimetty lentävä valvontajärjestelmä korvasi käytöstä poistuneet, nimillä Tuula, Leena ja Ursula tunnettuihin DC-3-kuljetuskoneisiin tilapäisvarustellut järjestelmät. Tänä päivänä Ansan seuraajana toimii ilmavoimien CASA C-295M -kuljetuskoneeseen asennettu moderni valvontajärjestelmä. Viimeisen lennon jälkeen FF-1:n kohtaloksi uhkasi koitua purkaminen. Ilmavoimien, Puolustusvoimien tiedustelulaitoksen, Puolustusvoimien logistiikkalaitoksen, Puolustushallinnon rakennuslaitoksen ja Ilmavoimien kiltaliiton jäsenyhdistysten yhteistyö kuitenkin pelasti Ansan romutukselta. Muistomerkkihanke on toteutettu koneen purkamiseen budjetoiduilla varoilla ja aktiivisten kiltalaisten talkootyöllä. Koneeseen ei tehty juurikaan ulkoisia muutoksia, joten valvontajärjestelmän antennit ovat edelleen paikoillaan muistuttamassa Ansan urasta Suomen sotilastiedustelun palveluksessa. Keväällä 2019 virallisesti paljastettava muistomerkki sijaitsee Pirkkalan tukikohdan aitojen sisäpuolella, joten suuri yleisö pääsee ihailemaan Fokkeria esimerkiksi 14. toukokuuta järjestettävän Sotilasilmailusta ammatti -tapahtuman yhteydessä. Lähde 57

58 Aero-lehti ampui lennoston alas Lennostolle täystyrmäys vuonna 1937 Ilmailu-upseeriyhdistyksen julkaisu Aero, jota ilmavoimien esikunta toimitti vuosina , paheksuu syvästi lennosto-sanan käyttöä (Aero 10/1937). Otsikon Hyljättävä sana-tulokas alla lehti panee sananmukaisesti luun erään arvovaltaisen upseeri-kirjoittajan kulkkuun peläten hänen käyttämän lennosto-sanan juurtumista ilmavoimien joukko-osastoa kuvaavaksi termiksi. Suomen kielessä ei useamman lentolaivueen muodostamalle yhtymälle ollut tuolloin omaa termiä. Lehden mukaan sellainen olisi tarpeen, mutta käsitteen pitäisi olla hyvän ja oikean suomen kielen ja sen sääntöjen mukainen. Valitettavasti tällainen ei ole lennosto sana, joka johto-opillisesti on katsottava vääräksi, ja jota sellaisenaan ei ole syytä käyttää, lehti kirjoittaa. Nimimerkin M.K. suojissa lehti perustelee, että lennosto-sanan johtosana lento on nimittäin itse abstraktinen verbikantainen johdannainen. Suomen kielessä taas -sto(-stö) -päätteellä johdetut kollektiivisanat muodostetaan konkreettisesta substantiivi-perussanasta, vieläpä sellaisen monikkovartalosta kuten esim. köysistö, miehistö, patteristo, laivasto, saaristo jne. Lehti korostaa, että sana lennosto ei todellakaan, eikä missään oloissa ole hyväksyttävä sana useampia lentolaivueita käsittävästä yksiköstä. Lehti esittää käytettäväksi sanaa laivueisto. Se täyttäisi myös Suomen kielen asettamat vaatimukset ja on myös kielen asiantuntijoiden mukaan sopiva, tosin kuin tuo sanahirviö lennosto. Aero -lehden vuoden 1937 viimeisessä numerossa laivueisto saa kannatusta ja käsitteenä lennosto teilataan lopullisesti ja poljetaan maanrakoon. Mutta lyhyeen loppui laivueisto-sanankin käyttö, nimittäin jo tammikuun alusta 1938 ilmavoimien yksiköt järjesteltiin uudelleen, jolloin niistä alettiin käyttää nimitystä Lentorykmentti, Pommituslentorykmentti ja vähän myöhemmin vielä Täydennyslentorykmentti jne. Mutta kuka oli tuo rohkea, oikeakielisyyttä uhmannut upseeri-kirjoittaja, sekin selviää. Varhaisemmissa Aero-lehdissä, esim. numerossa 6/1935 majuri Paavo G. Waris (ent. Wahren) kirjoittaa artikkelissaan näin: Le n n o s t o nimeä käytetään seuraavassa strategisessa mielessä operoivista ilmavoimista, mutta ei kuitenkaan niistä ilmamuodostelmista, jotka ovat liitetyt maavoimiin. Hyökkäys on paras tapa lopettaa sota nopeasti. Lennostolla pitää sen vuoksi olla huomattava hyökkäysvoima, ja sen pitää viedä sota vihollismaahan kaikin välinein, mitä se omaa. Lennoston on murrettava armeijan etenemistä estävä vastarinta. Ne maavoimat, joitten rintamaosalla ilmavoimat ovat herroja, voivat edetä; ilmaylemmyys koko rintamalla takaa voiton. Näin siis Waris jo vuonna Jokainen suomalainen kadettiupseeri tuntee tai ainakin pitäisi tietää hänet toisesta asiayhteydestä, nimittäin sama mies suunnitteli v kadettien sinimustan juhla-asun, mitä edelleen käytetään kadettien virallisena juhlapukuna valkeine päähineineen. Todettakoon lopuksi, että puolustusvoimien uudelleenjärjestelyn yhteydessä lentorykmenttinimityksistä luovuttiin ja siitä lähtien ilmavoimien joukko-osastoja on kouluja lukuun ottamatta kutsuttu lennostoiksi, siis jo yli 65 vuoden ajan. Jukka Nykänen juttu ja kuvat 58 Pilven Veikko 1/2019

59 AURINKOLAIVUE 20 vuotta auringossa Pilven Veikko-lehden numerossa 2/2016 oli artikkeli, että sellainenkin lentäjien veljespiiri on olemassa kuin Aurinkolaivue ja siinä artikkelissa kerrottiin sen yhteisön historia lyhyesti kuin pähkinänkuoressa. Aurinkolaivue perustettiin näet tammikuussa Laivueen luettelojäsenmäärä on noin 150, miehiä suurin osa, mutta onpa meillä muutama naispilottijäsenkin. Perustajajäsenet olivat voittopuolisesti ilmavoimissa lentokoulutuksensa saaneita, mutta nykyään jäsenet ovat huomattavasti sekarotuisempia toisin sanoen on sotilaslentäjiä, liikennelentäjiä, joista moni on myös ns. Kauhavan käyneitä sekä reippaasti myös yksityisiä harrastelentäjiäkin. Laivueen toiminta on kuluneina 20 vuotena vakiintunut kuin kiveen hakatuksi eli viralliset kuukausikokoukset pidetään keväisin ja syksyisin vain neljänä kesäkuukautena ei kokoonnuta koska lentäjäthän ovat kuin etelän pääskyset: lentävät kesäksi pohjoiseen eli koti-suomeen. No, kyllä meistä muutama sentään autoileekin tuon matkan! Kaikesta toiminnasta vastaa edelleen Komentajakollegio Laivue ei kokoonnu Torremolinoksen klubilla vain kerran kuussa ns. virallisissa kokouksissa lounastamassa ja kuuntelemassa avartavia esitelmiä, vaan laivueeseen on syntynyt kuin itsestään perinne, että joka torstai on ns. soppapäivä jolloin pilottien vaimotkin pääsevät mukaan klubille. Sen lisäksi pelataan kerran viikossa petankkia pienellä porukalla ja sinnekin vaimot pääsevät. Teemme erilaisia bussimatkoja ja retkiä eri puolille Aurinkorannikkoa turismihengessä : Satakunnan Lennoston Kilta vieraili Aurinkolaivueessa muutama vuosi sitten. Killan 25 hengen edustusjoukkue ryhmittyneenä Malagan Ilmailumuseon Kar-Airin Convair Metropolitanin eli museon "kruununjalokiven" portaille... punapaitainen herra eturivissä on museon amanuenssi Joaquin Carranza." 59

60 herkutellen bodegoissa ja/tai tutustuen lähes turisminomaisissa paikoissa Espanjan kulttuuriin ja nähtävyyksiin. Malagan ilmailumuseo on edelleen se paikallinen monumentti, jota laivueemme pitää tärkeänä suojattinaan ja nauttii museon suurta arvostusta yhteistyökumppaninaan. Museon kanssa ja suojissa laivue juhlii joka vuosi lokakuun 20. päivänä Dia de Finlandiaa ja on jopa laajentanut yhteistyötä siten, että kyseiseen syksyiseen ulkoilmajuhlaan on kutsuttu juhlimaan myös muita suomalaisia yhteisöjä, jotka toimivat aktiivisesti Aurinkorannikolla. Me suomalaisethan olemme siitä tunnettuja, että muodostamme seuroja ja kerhoja missä sitten olemmekin. Tämä lokakuun päivämäärä on historiallinen, sillä se on päivä, jolloin Malagan lentokenttä muuttui sotilaslentokentästä siviililentokentäksi ja jolloin suomalainen matkustajakone Kar-Airin Convair Metropolitan laskeutui ensimmäisenä siviilikoneena kentälle! Siinä koneessa on pienimuotoinen museo, jossa kerrotaan iskutiedoin suomalaisen aurinkoturismin historiasta ja kehityksestä. Tuorein lisä ko. museossa on suomalainen ilmavoimien everstiluutnantti univormussaan, joka matkustaa. Se on osa museon univormukokoelmia, joita on eri museorakennuksissa. Aurinkolaivueen ulkosuhteita Aurinkolaivueen vieraina ja tietysti myös Malagan ilmailumuseossa on käynyt kuluneina vuosina jo useakin Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenkilta ja olemme siitä hyvin iloisia. Olemmepa saaneet Juhlat Benalmadenan Marinassa aivan meren rannalla Club Nauticossa, jonka terassilla laivuelaisia oli liki 100 henkeä kirkkaassa auringonpaisteessa. jopa positiivisia palautteita muitakin kuin vain, että aurinkoa ja lämpöä on ollut riittävästi tarjolla! Tuollaisia vierailevia kiltoja tai muita yhteisöjä ovat olleet mm. Satakunnan Lennoston Kilta ja Tampereen Suomalainen klubi. Ilmavoimien Upseeriyhdistyksen hallitus vieraili laivueessa ja museon Convairissa marraskuussa Siellä ovat kaikki laivueen muutkin vieraat halunneet vierailla. Tuoreimmat ilmavoimien kiltojen vierailijat laivueessamme ovat olleet Lentovarikon Kilta ja Lentotekniikan Kilta, jotka vierailivat 29 hengen ryhmänä nyt maaliskuussa Aurinkolaivue on osallistunut Kauhavan Lentokonepuiston vitriinien taloudelliseen tukemiseen, aktiivisesti Malmin lentokentän säilyttämiseen, osallistunut mm. Ugandan Latrikuntan koulun rahoittamiseen ja Sri Lankan tsunamin aiheuttamien tuhojen korjaamiseen ja jälleenrakentamiseen. Laivuelaiset käyvät aika ajoin luennoimassa lentämisen ihanuudesta muiden Espanjassa toimivien suomalaisseurojen kokouksissa ja niitä on Aurinkorannikolla useitakin! samoin mm. Fuengirolassa toimivassa suomalaisessa koulussa. Espanjan suomalaisseurojen kanssa laivueella on myös muuta yhteistyötä ja kanssakäymistä puolin ja toisin. Pertti Seeve teksti ja kuvat 60 Pilven Veikko 1/2019

61 Jyrki Laukkasen ja Kyösti Partosen kirjasarja ilmavoimiemme suihkukoneista on saanut kaivatun täydennyksen, kun Vampirehistoriikin jälkeen jäänyt Gnatin kokoinen aukko on viimein täytetty. Folland Gnat Suomen Ilmavoimissa istuu hyvin kirjasarjaan, noudattaahan se rakenteeltaan tuttua jäsentelykaavaa. Aluksi konetyyppi sijoitetaan laajempaan kokonaisuuteen, tällä kertaa 1950-luvun puolivälin muiden suihkukoneiden joukkoon. Tämän jälkeen käydään läpi tyypin kehitysvaiheet ja versiot. Suomi tulee mukaan kuvaan, kun päästään Gnatin hankintaan, tuotantoon ja toimituksiin. Kronologisena jatkona seuraavat käyttö ja lentotekninen tuki. Tekninen selostus ja lentäminen on käsitelty ohjekirjamaisesti, kun puolestaan onnettomuudet ja vauriot sekä luku Gnat-lentäjät värittävät tarinaa. Loppuosassa esitellään vielä koneiden maalausta, poistoa ja säilytystä sekä käydään läpi koneyksilökohtaiset historiikit. Teksti on sujuvaa, kuvamateriaali näyttävää sekä runsasta, eikä virheitä löydy suurennuslasillakaan (tosin sivun 200 kuvassa on GN-106 eikä 105). Jyrki Laukkanen & Kyösti Partonen Folland Gnat Suomen Ilmavoimissa Koala-Kustannus 2018, 208 s. (ISBN ) Gnatin syntyhistoria juontaa 1950-luvulle, kun suihkukauden alkuvaiheessa haetaan erilaisia ratkaisumalleja kylmän sodan uuteen uhkatilanteeseen. Iso-Britannian sodanjälkeisen ajan ilmailuteollisuus on käymistilassa ja tunnettujen valmistajien yhdistymiskehitys on alkanut luvulla Folland rakensi alihankkijana muun muassa osia Spitfire-hävittäjiin, mutta uustuotantoa kaivattiin. Toimitusjohtajaksi ja pääsuunnittelijaksi tuli 1951 aikaisemmin Gloster- ja Westland-koneita konstruoinut sekä kahden Machin Lightning -hävittäjän hahmotellut W.E.W. Petter, joka halusi rakentaa Me-163 -tyylisen kevythävittäjän torjumaan Neuvostoliiton B-29 kopioiden eli Tu-4-pommittajien lautan hyökkäystä Brittein saarille. Kun vielä Bristolin tehdas kehitti Orpheus-moottorin, idea oli toteutettavissa. Follandilla oli kiire saada kone myyntikuntoon, sillä tehtaalle tarvittiin töitä, eikä koneen kaikkia ominaisuuksia ryhdytty hienostelemaan. Kiire oli Suomessakin, sillä viimein oli mahdollista saada rahoitus vuosikausia odotetulle hankkeelle, joka kulkisi tänään nimellä VX, eli Vampiren korvaaminen oikealla suihkuhävittäjällä. Kaksi ensimmäistä Gnatia laskeutuivat Luonetjärvelle. Seuraavana päivänä Lauri Pekuri ylitti esittelylennolla GN-102:llä äänen nopeuden ensimmäistä kertaa Suomessa. Lyhyt ilo päättyi, kun sama kone tuhoutui hydraulijärjestelmän vian ja ohjausjärjestelmän pituusohjaushäiriön seurauksena Konetilanne parani vasta vuoden kuluttua, kun lisäkoneita alettiin saada. Vähitellen päästiin ilmataistelukoulutukseen, mutta tiukat vuosittaiset lentotuntikiintiöt rajoittivat toimintaa. Kirja-arvostelut 61

62 Lopulta myös ilmatilan valvonnan hälytyspäivystys aloitettiin elokuussa Kaikkiaan Gnatilla lensi 90 ohjaajaa. 14 käyttövuoden aikana kertyi vaivaiset lentotuntia, konekohtaisen lentomäärän ollessa tasoa 600 tuntia. Jouko Gullsten lensi lopulta varsin pidetyn Nutikan viimeisen lennon MiGien ja korvaavan kaluston saavuttua myös Rovaniemelle, Hävittäjälentolaivue 11 sai siirtää ilmavoimat Drakenin myötä uudelle joka sään hävittäjätorjunnan aikakaudelle. Suomelle Gnatista ei tullut odotetun kaltaista suorituskykyharppausta. 12 konetta (ja yksi lisäkone) hankittiin, mutta viiveet toimituksissa ja esiin tulleet puutteet johtivat 20 koneen lisenssisarjan peruuntumiseen. Laadun sijasta tilattiin määrää, eli Fouga-suihkukoulukoneen lisenssisarjaa kasvatettiin. Hyvästä nousu- ja alisoonisesta liikehtimiskyvystään huolimatta Gnat ei enää vastannut suoritusarvoiltaan ilmasodan tarpeita luvulle tultaessa hävittäjäkoneessa oli oltava ilmataisteluohjukset, jälkipoltin sekä kohta myös tutka, ja pidempi toiminta-aikakin oli tarpeen. Hankittu konemäärä oli aivan liian pieni, kun koneyksilöitä menetettiin ja ne seisoivat modifioitavina tai korjattavina. Koneista kaksi oli kameranokalla varustettuja tiedusteluversioita. Intia rakensi Gnatia lisenssillä, korjasi viat ja käytti konetta sodassa Pakistania vastaan kirjaten 7 ilmavoittoa. RAF tilasi huomattavasti kehitetyn Gnat T.1 -suihkukoulukoneen, jonka parantuneet ohjausominaisuudet kelpasivat myös Red Arrows -taitolento-osastolle. Gnat-kirja tarjoaa lisää syvällistä tietoa. Janne Pauni teksti Ilmavoimien Kiltaliiton kiltaristin ja kiltamitalin pienoismitalit. 12 /kpl + toimituskulut Hawk- ja Hornet -lippalakit Väri tummansininen. Tilaukset ja tiedustelut tuotteistamme -> Palautesivu Tilatessasi kerrothan tuotetiedot, kappalemäärät sekä yhteystietosi. Ristin korkeus on noin 15 mm ja mitalin halkaisija noin 17 mm. Pienoismerkin voi hankkia henkilö, jolle merkki on myönnetty. Hinnat: Pienoisristi 50 Pienoismitali 35 Toimituskulut 5 Lisätiedot ja tilaukset: Leena Tiainen leena.tiainen(ät)gmail.com (mieluiten) tai puh Pilven Veikko 1/2019

63 Yhteystiedot Ilmavoimien Kiltaliitto ry Puheenjohtaja Sihteeri, maksuliikenne, jäsensihteeri Tilinpäätös Pilven Veikko lehden toimitus Juha Suonperä ilmavoimienkiltaliitto(ät)gmail.com Leena Tiainen Lampikuja 3 B 9, TIKKAKOSKI Puh leena.tiainen(ät)gmail.com Heikki Lahtela karjalanlennostonkilta(ät)gmail.com pilven.veikko.lehti(ät)gmail.com Päätoimittaja Janne Pauni Puh janne.pauni(ät)kolumbus.fi Toimitussihteeri Leena Tiainen Lampikuja 3 B 9, TIKKAKOSKI Puh , leena.tiainen(ät)gmail.com Ilmavoimien killat Ilmasotakoulun Kilta ry Ilmavoimien Viestikilta ry Pj. Arto Kupiainen Pj. Harri Utti HUOM. Kiltojen yhteyshenkilöiden yhteystiedot julkaistaan vain paperilehdessä 63

64 Karjalan Lennoston Kilta ry Lapin Lennoston Kilta ry Lentosotakoulun Kilta ry Lentotekniikan Kilta ry Lentovarikon Kilta ry Satakunnan Lennoston Kilta ry Utin Ilmakilta ry Viestikoelaitoksen Kilta ry Pj. Veli-Antti Huotarinen Pj. Jari Nykänen Pj. Kari Janhunen Pj. Ahti Ojanen Pj. Matti Käkelä Pj. Sauli Keskinen Pj. Lassi Viisanen Pj. Timo Rissanen Ilmasillat Hämeenlinnan Ilmasilta Pj. Seppo Nieminen Joensuun Ilmasilta Lahden Ilmasilta ry Pj. Hannu Iivarinen Mikkelin Ilmasilta Pj. Jaakko Mattila Porin Ilmasilta Pj. Vesa Keskinen Tampereen Ilmasilta Pj. Matti Antikainen Turun Ilmasilta Pj. Kai Silván Ilmatorjuntakilta Pj. Martti Pyhälahti Muita yhteisöjä Pilvenveikot Pj. Janne Pauni Kauhavan Lentosotakoulun Perinneyhdistys ry Pj. Olli Nieminen Aurinkolaivue Komentaja Ilkka Terttunen Turun Seudun Lentäjät Sihteeri Raimo Munukka Helsingin Reservinupseerien Ilmailukerho ry Pj. Kari Salmi Helsingin Reservin Ilmailuosasto ry Pj. Jaakko Larkka Laivue Etelä-Karjala Komentaja Jouni Ihaksinen Lentokonehistoriallinen seura Pj. Eino Inkeri 64 Pilven Veikko 1/2019

65 PILVEN VEIKKO Ilmavoimien Kiltaliiton jäsenjulkaisu ISSN Ilmasotakoulun Kilta Ilmavoimien Viestikilta Karjalan Lennoston Kilta Lapin Lennoston Kilta Lentosotakoulun Kilta Lentotekniikan Kilta Lentovarikon Kilta Satakunnan Lennoston Kilta Utin Ilmakilta Viestikoelaitoksen Kilta Luettavissa myös ISSUU.COM palvelussa. Hakusana Pilven Veikko. Julkaisija Ilmavoimien Kiltaliitto ry Päätoimittaja Ossi Kurki (PiVe 1/2019) puh , ossi.kurki (ät)gmail.com Päätoimittaja Janne Pauni (PiVe 2/2019 ) Puh , janne.pauni (ät)kolumbus.fi Toimitussihteeri Leena Tiainen puh , leena.tiainen (ät)gmail.com Lampikuja 3 B 9, Tikkakoski Toimituskunta Jari Mikkonen, Joni Malkamäki, Ossi Kurki, Ahti Ojanen, Risto Laukkanen ja Leena Tiainen Painos kpl Levikkialue: Koko maa, Ilmavoimien kiltojen jäsenet, joukko-osastot ja yhteistyökumppanit Taitto:Eila Keinonen, Qr-Media Oy Painopaikka: Kirjapaino Kari, Jyväskylä Tekniset tiedot Lehden koko B5 (175 x 251 mm) Painopinta-ala 151 x 220 mm Palstojen lukumäärä 2 Kuvien resoluutio 300 dpi Painomenetelmä offset Sidonta stiftattu Ilmoitukset painovalmis pdf / sopimuksen mukaan Ilmoitusmyynti Ilmavoimien Killat Ilmoitushinnat (alv 0 %) 4-väri-ilmoituksille, toistoalennus -20 % Takakansi 175 x 212 mm /1 136 x 210 mm /2 136 x 103 mm 550 1/4 66 x 103 mm 300 1/8 66 x 50 mm 170 PILVEN VEIKKO 2/2019 Teemana lentoturvallisuus aineistopäivä ilmestyy marraskuussa Lisätietoja: pilven.veikko.lehti (ät)gmail.com Kuva: Hautala: Pyry Py-1 muistolaatta 65

66 tiistai Pirkkalan tukikohta Satakunnan lennosto Tapahtumassa esitellään Satakunnan lennoston ja Ilmavoimien toimintaa niin maalla kuin ilmassa. Tutustua voi niin varusmiespalvelukseen kuin puolustusvoimissa tarjolla oleviin työpaikkoihin, tervetulleita tapahtumaan ovatkin erityisesti ammatinvalintaiässä olevat nuoret. tiistai Tikkakoski Ilmasotakoulu Tapahtuma esittelee opiskelijoille ilmavoimissa tarjottavaa varusmieskoulutusta sekä tutustuttaa ilmailualan tarjoamiin ammatti- ja harrastemahdollisuuksiin. Tapahtuma on suunnattu opiskelijoiden ja koululaisten ohella kaikille ilmailusta kiinnostuneille. Kohderyhmät: yliopistot ja korkeakoulut, kansalaiset torstai ROVANIEMI klo LAPIN lennosto Tapahtumassa on luvassa esityslentoja, kalustonäyttely ja toimintanäytöksiä. Lisäksi tarjolla on runsaasti tietoa varusmiespalveluksesta ja uramahdollisuuksista ilmavoimissa. Kohderyhmät: järjestöt ja yhteisöt, kansalaiset, kunnat, media, yliopistot ja korkeakoulut Karjalan lennostossa ei tänä vuonna järjestetä Sotilaslmailusta -tapahtumaa Lisätietoja