SANAN LÄSNÄOLO Suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Martti Lutherin sanakäsityksestä

Transkriptio

1 SANAN LÄSNÄOLO Suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Martti Lutherin sanakäsityksestä Itä-Suomen yliopisto, teologian osasto Läntinen teologia Pro gradu -tutkielma, toukokuu 2019 Systemaattinen teologia Maria Suurnäkki

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Filosofinen tiedekunta Osasto Teologian osasto Tekijä Maria Suurnäkki Työn nimi Sanan läsnäolo, Suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Martti Lutherin sanakäsityksestä. Pääaine Työn laji Päivämäärä Sivumäärä Systemaattinen teologia Kandidaatintutkielma s. Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Tiivistelmä Tutkimustehtävänä oli systemaattisen analyysin avulla löytää lähdetekstien kirjoittajien tuotannosta yhteneväiset näkemykset siitä, missä Jumalan sana on läsnä ihmisen kohdattavaksi, Martti Lutherin sanakäsityksen mukaan. Lähdetekstien kirjoittajat ovat suomalaisina Luther-tutkijoina tunnetut professorit Tuomo Mannermaa, Antti Raunio sekä Miikka Ruokanen. Koska tämä pro gradu -tutkielma on dogmatiikan alalta, lähdeaineisto myös rajattiin dogmatiikan alan kirjallisuuteen. Suomalainen Luther-tutkimus katsotaan alkaneen Tuomo Mannermaasta ja hänen In ipsa fide Christus adest -kirjastaan vuodelta Mannermaan ympärille kerääntyi joukko tutkijoita ja nyt suomalaisiin Luther-tutkijoihin voi katsoa kuuluvan n. 30 henkilöä. Tutkijat ovat alusta alkaen pitäneet yhteyttä kansainväliseen tiedeyhteisöön sekä Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Suomalaiset Luther-tutkijat ovat olleetkin luomassa edellytyksiä ekumeeniselle keskustelulle ja yksimielisyydelle katolisen kirkon kanssa. Metodologisesti tutkielman systemaattinen analyysi on toteutettu pääosin käsite- ja väitelauseanalyysillä. Tämä on toteutettu etsimällä tutkijoiden teksteistä kohdat, joissa he eksplisiittisesti käyttävät käsitettä sana ja viittaavat Lutherin tekstiin tai on muuten ymmärrettävissä, että kyse on Lutherin käsityksestä. Kohdan löydyttyä katsottiin, millaisia ilmaisuja tai käsitteitä sanaan liittyy. Lisäksi on käytetty muiden Luther-tutkijoiden tekstejä sekä muuta teemaan sopivaa materiaalia. Tutkielmassa selvitettiin ensin se, että tutkijoilta löytyy yhtenäinen näkemys siitä, että Luther käsittää sanan olemukseksi Jumalan kolminaisuuden Jumalassa on Isä, Poika ja Pyhä Henki sekä, että Poika on Jumala ja Poika on Sana. Yhtenäinen näkemys on myös siinä, että Luther käsittää sanan muotoja olevan Jeesus Kristus ja raamattu. Sanan muoto on aistein havaittava tai havaittu, jossa transsendenttinen sana on läsnä ja siinä ihminen voi tavoittaa Jumalan sanan. Kolmantena yhtenäinen näkemys on siitä, että Lutherin sanakäsityksen mukaan sana vaikuttaa sanan ja ihmisen yhdistymisen sekä pelastaa ihmisen. Tutkielman tuloksena on, että Mannermaan, Raunion ja Ruokasen mukaan Lutherin käsitys on, että Jumalan sana on läsnä ja ihmisen kohdattavissa Pojassa, raamatussa ja kirkossa. Sana yhdistää ihmisen ja sanan sekä pelastaa ihmisen. Yhteisön eli kirkon merkitys näyttäytyy tuloksessa vahvana. Tuloksen perusteella näyttäisi siltä, että suomalaiset Luther-tutkijat voisivat esiintyä kansainvälisessä ja ekumeenisessa keskustelussa edellä mainituissa seikoissa hyvinkin yksiäänisenä keskustelukumppanina. Tämä tutkielma ehdottaa tuloksiensa valossa jatkotutkimusta seuraaviin aiheisiin: Suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Lutherin raamattukäsityksestä tai siitä voiko diakoniatyö tai auttaminen olla sanaa. Lutherin näkemys meditaatioon ja hänen rukousteologiansa. Sanan ja yhteisön yhteenliittymän tutkiminen vertaillen Lutherin ja Luther-tutkijoiden tekstejä sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon itseymmärrystä. Ekumenian näkökulmasta tutkimusta voisi syventää vielä edellisen vertailun lisäksi luoden vertailu myös katolisen kirkon suhtautumisesta sanan ja yhteisön yhteenliittymästä. Avainsanat Suomalainen Luther-tutkimus, Jumalan sana, yhteisö, ekumenia, dogmatiikka

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Faculty Philosophical Faculty School School of Theology Author Maria Suurnäkki Title Precense of the word, Finnish Luther scholars' view of Martin Luther's conception of the word Main subject Level Date Number of pages Systematic theology Kandidaatintutkielma p. Pro gradu -tutkielma x Aineopintojen tutkielma Sivuainetutkielma Abstract Assignment was to via systematic analysis find similar views from the source texts of where God s word is present, according to Martin Luther. All the source text writers are Finnish Luther scholars Tuomo Mannermaa, Antti Raunio and Miikka Ruokanen. Because this master's thesis is in the field of dogmatic, also the source material was limited in the dogmatic literacy. Finnish Luther studies are generally seen to have started by Tuomo Mannermaa and his book In ipsa fide Chistus ades, Group of scholars gathered around Mannermaa and by now there are approximately 30 Finnish Luther scholars. From the beginning scholars have been in touch with the international science community and the Finnish Evangelical-Lutheran church. Finnish Luther scholars have been around to create conditions to ecumenical conversation and oneness with the catholic church. Method of systematic analysis have been implemented by using mainly formal concept- and argument analysis. This has been executed by searching through source texts, where they explicitly use concept word and citate on Luther s text, or is any other way understood for being his opinion. After finding these parts, next step was to find what kind of expressions or concepts there were attached with the word. Also there has been used other of Luther scholars texts and other material fit for the theme. First task of the research was to find out if the researchers had the same understanding of the concept of trinitary - In God there are Father, Son and the Holy Spirit and the Son is God and Son is the word. Uniform standing is also in that Luther sees the form of the word also being Jesus Christ and the Bible. Form of the word is perceptible by senses, of where transcendent word is present and man can reach the word of the God. Third unifying aspect is the view, where Luther sees that the word unifies the word and man and saves humanity too. The result of the research is that Mannermaa, Raunio and Ruokanen share the same conclusion that Luther s viewpoint is that God s word is present and to be encountered in Son, the Bible and in church. The word unifies man and word and saves the man. Community s i.e. church s significances is great in the result. It would seem, that Finnish Luther scholars could stand in international and ecumenical conversation with very uniform voice about topics before. This research suggests by its findings that in future there should be farther research in following topics: Finnish Luther studies view of the Luther s Bible hermeneutic or can deacon work or helping be part of the word. Luther s take on meditation and his pray-theology. The communion of the word and the community by comparing Luther s and Luther scholars writings and Finnish Evangelical-Lutheran church s self-understanding. By the viewpoint of ecumenic, you could also deepen the former comparison by also comparison about the catholic church s attitude towards the communion of the word and community. Keywords Finnish Luther studies, God s word, community, ecumenism, dogmatics

4 Sisällys 1 JOHDANTO Vastakkainasettelua vai väärinymmärrystä Aiempi tutkimus Tutkimustehtävä Tutkimusmetodi Lähteet Taustaa Reformaatio Katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon suhde Metafysiikka Rakenne UUSI SUOMALAINEN LUTHER-TUTKIMUS Luther-tutkimuksen historiaa Tuomo Mannermaa Suomalaisen Luther-tutkimuksen kehittyminen Kansainväliset suhteet Ekumenia SANAN OLEMUS Jumala Jumalan sisäinen sana Puhe Sakramentti Luova SANAN MUOTO Persoona Kirjallinen Raamatun tulkinnan historiaa Raamatun tulkinnan eri näkemyksiä Eri tulkintalinjoja Lutherin raamattukäsityksestä Suullinen julistus Sakramentti Toinen toiselle Sielunhoito Diakonia, auttaminen, teko Luotu todellisuus Luomakunta... 67

5 4.6.2 Musiikki Kuva SANAN VAIKUTUS Yhdistää Pelastaa Kaltaistaa Sana synnyttää yhteisön Populus Dei JOHTOPÄÄTÖKSET LÄHTEET JA KIRJALLISUUS... 92

6 1 JOHDANTO 1.1 Vastakkainasettelua vai väärinymmärrystä Reformaation teemalla ilmestyneessä Crux-lehdessä 1 helmikuussa 2017 dosentti Olli- Pekka Vainio kirjoittaa ja pohtii, onko luterilaisuudessa piirteitä, jotka aiheuttavat maallistumista. Vainio siteeraa paavi Benedictus XVI:nnen Regensburgin puhetta vuodelta 2006 seuraavasti. Kreikkalaisesta filosofiasta luopuminen nousee esiin ensi kerran uskonpuhdistuksen postulaateissa. Katsoessaan skolastista teologiaa, uskonpuhdistajat näkivät järjestelmän, jossa usko oli täysin filosofian kahleissa, toisin sanoen, usko ilmaistiin sille vieraan ideologian ehdoilla. Näin ollen, usko ei enää ollut elävän historiallisen Sanan ilmentymä, vaan yksi osanen kaiken kattavassa filosofisessa järjestelmässä. Sola scriptura -periaate yhtäältä etsi uskoa puhtaassa, alkuperäisessä ja raamatullisessa muodossaan. Metafysiikka 2 sen sijaan ilmeni vieraana premissinä, josta usko oli vapautettava ollakseen oma itsensä. 3 Vainio jatkaa: Paavi puhuu hieman raskaasti, mutta hänen huomionsa kärki on tämä: reformaatio oli yksi tekijä, joka aiheutti maallistumisen. Kun yksilöiden usko irtoaa instituutioista niin uskonto menettäisi tällöin otettaan julkisesta todellisuudesta. 4 Luterilaisuudelle tärkeä Sola scriptura -periaate 5 saa tässä kritiikkiä. Pelkkä kirjoitettu sana ei näyttäisi riittävän. Jari Jolkkosen mukaan Lutherille ainakin yksi yhteisöllisyyden muoto on tärkeä, jumalanpalvelus. Siinä Kristus olisi todellisesti läsnä ja näin transsendenssi koskettaisi ihmistä. Jolkkosen mukaan Kristus on läsnä nimenomaan Jumalan sanassa, joka on kuultu eli julistettu sana ja näkyvä sana eli kaste ja ehtoollinen, joissa molemmissa on mukana konkreettiset aineet. 6 Ilmaisu sana saa tässä laajan tulkinnan, Jolkkonen ei mainitse esim. Raamatun kirjoitusten olevan sanaa. Toisaalta Jolkkosen mukaan Lutherin luomisteologiaan kuuluu kaiken luodun hyvänä näkeminen, jos sitä käytetään oikein. 7 Voiko nämä luomisteologian piiriin kuuluvat asiat kuten esim. kuvat ja musiikki olla myös sanaa Lutherille? 1 Kirkon akateemiset AKI r.y:n julkaisema ammattijärjestölehti. 2 Luvussa on selvitetty skolastiikkaa ja metafysiikka. 3 Vainio 2017, Vainio 2017, Riekkinen 2002, 3. Luterilaisessa reformaatiossa on korostettu Raamatun merkitystä puhumalla sola scriptura (yksin Raamattu) -periaatteesta. Sen mukaan Raamattu on uskon ja elämän ylin auktoriteetti. 6 Jolkkonen 2002a, Jolkkonen 2002a,

7 Vainion kysymys, aiheuttaako luterilaisuus maallistumista ja hänen siteeraamansa paavi Benedictus XVI:nnen kritiikki sola scriptura -periaatetta vastaan herättää ajatuksen siitä, miten luterilaisuudessa on sana ymmärretty. Paavin kritiikistä voisi päätellä, että hänen mukaansa luterilaiselle kirkolle sana, nimenomaan Raamatun sana, on itseisarvo, joka ei tarvitse kirkkoa / yhteisöä ollakseen olemassa. Kun tätä peilaa Jolkkosen tekstiin vahvistuu kysymys, onko paavi oikeassa, vai ymmärsikö joku jotain väärin? Voidaan kysyä myös, onko Suomessa ymmärretty Luther ja luterilaisuus väärin, kun Vainion mukaan luterilaisuudella viitataan joihinkin yhteiskuntamme ilmiöihin, kuten ahdistuneisuuteen, työnarkomaniaan ja alituiseen syyllisyyden tuntoon. 8 Vainio jatkaa: Olemmeko lukeneet Lutheriamme liikaa vai liian vähän? 9 Tuomo Mannermaan mukaan luterilaisten kirkkojen kristinuskonkäsitys ei ole perustunut suoranaisesti Lutherin teologiaan. Lutherin keskeiset ajatukset hämärtyivät pian hänen kuolemansa jälkeen luterilaisessa opissa. Vasta viime vuosikymmenien tutkimus on tuonut esiin ne syvälliset eroavuudet, jotka vallitsevat Lutherin ja luterilaisuuden välillä. 10 Mannermaan mukaan Luther varoitti lyömästä leikiksi tai pitämästä turhana hänen opetuksiaan. Luther oli vakuuttunut siitä, että Saatana pystyy kääntämään ison osan Jumalan sanasta kumoon ja hämmentämään, miksei sitten Lutherin tai muun ihmisen sanoja. Mannermaan kirjasta Lutherin tekstiä: Mikäli Luther eläisi, niin hän opettaisi tästä tai tuosta uskonkohdasta toisin, sillä hän ei ole niitä tarkoin ajatellut: niin tätä vastaan sanon nyt niin kuin silloin ja silloin niin kuin nyt, että minä Jumalan armosta olen kaikkia näitä kohtia mitä ahkerimmin harkinnut, useita kertoja kahlannut läpi Raamatun ristiin rastiin ja yhtä varmasti tahdon minä juuri niitä puolustaa kuten olen nyt taistellut alttarin sakramentin puolesta. En ole juovuksissa enkä poissa tolaltani. Minä tiedän mitä puhun ja tunnen luissani, mitä tämä merkitsee Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemuksessa viimeisellä tuomiolla. 11 Käsite sana kirjoitetaan osassa teksteistä isolla alkukirjaimella ja osassa pienellä alkukirjaimella. Tässä tutkielmassa käytetään pientä alkukirjainta, ellei lähdemateriaalissa käytetä selkeästi isoa alkukirjainta. Seuraavassa on lainaus Raamatusta, Johanneksen evankeliumista, missä esiintyy iso alkukirjain. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. Hän oli täynnä armoa ja totuutta. Joh. 1:1 4,14. 8 Vainio 2008, 7. 9 Vainio 2008, Mannermaa 1995 a, Mannermaa 1980,

8 Eero Huovinen on avannut kirjoitusasun taustaa. Kreikankielisessä Uudessa testamentissa logos, sana, kirjoitetaan pienellä kirjaimella. Myös Vulgatassa, latinankielisessä Raamatussa, on pieni alkukirjain. Agricolasta alkaen suomalaisissa käännöksissä käytetään isoa alkukirjainta ja siksi Johanneksen evankeliumin suomenkielisessä versiossa kirjoitetaan Sana. Iso alkukirjain kuvaa, että kyse on persoonan erisnimestä. Huovisen näkemyksen mukaan Johanneksen teologiassa Sana on Jeesus Kristus. Sana siis Kristus on ollut jo ennen aikojen alkua ja oli mukana jo luomisessa, eikä vain mukana vaan kaikki syntyi Sanan voimalla. Sana on Jumala ja niinpä myös Kristus on Jumala. 12 Tutkielman taustavaikuttimena on ajatus siitä, voisiko laajempi sanakäsitys antaa elävyyttä ja luovuutta kirkon toiminnassa sekä estää maallistumista, pitäytyen kuitenkin Lutherin käsityksessä. Toisena taustavaikuttimena on, ettei maailmanlaajuinen kirkko näyttäydy kovin yksimielisenä. Onko ristiriidat olemassa edes oikeista syistä vai kenties väärinkäsitysten vuoksi. Keskustelulle on tarvetta luterilaisen kirkon piirissä Suomen sisällä kuin rajojen ylikin sekä ekumeenisesti. Oikea tieto poistaa väärinymmärryksien aiheuttamaa ristiriitaa ja toisen näkemyksen aito kuuleminen poistaa turhaa vastakkainasettelua. Olisi luontevaa, että keskusteluun osallistuvat suomalaiset olisivat Luther-tutkijoita, jotka ovat perillä Lutherin käsityksistä. Mutta ovatko he yksiääninen joukko. Miten yhteneväinen on suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Lutherin käsityksistä. 1.2 Aiempi tutkimus Tutkimusta Lutherista on runsaasti. Koska Lutherin teologiassa sana on merkittävässä roolissa, monet tutkimukset varsinaisesti tutkimatta sanaa tutkivat kuitenkin jossain määrin Lutherin sanakäsitystä. Seuraavassa joitakin näistä esimerkkinä, joissa on mielenkiintoisia tuloksia tämän tutkielman teemaan liittyen. Miikka E. Anttila tutki väitöskirjassaan, The innocent pleasure, A study on Luther s theology of music vuodelta 2011, Lutherin musiikkiteologiaa ja erityisesti kysymystä siitä, mikä tekee musiikista sen, että Luther voi kutsua sitä "Jumalan parhaaksi lahjaksi"? Tutkimuksessaan Anttila toteaa, että Lutherille Jumalan Sana on ennen kaikkea korvin kuultava asia ja näin hän yhdistää Jumalan Sanan ja musiikin. 12 Huovinen 2015,

9 Musiikki näyttäytyy kuitenkin enemmänkin välineenä sanalle kuin, että musiikki voisi olla sanaa. Anttilan tutkimuskohteena on Luther, ei Luther-tutkijoiden näkemykset Lutherista. 13 Ilmari Karimiehen ekumeniikan väitöskirja In your Light we see the Light : Martin Luther's Understanding of Faith and Reality between 1513 and 1521 vuodelta 2017 käsittelee usko- ja todellisuuskäsityksen suhdetta Martti Lutherin ajattelussa. Työn keskeinen kysymys on, mitä käsite uskon valo merkitsee Lutherille. Karimiehen lähteinä ovat Lutherin vuosina Wittenbergin yliopistossa pitämät luentosarjat Raamatun kirjoista, erityisesti Psalmeista. Tutkimusmetodina hänellä on systemaattinen analyysi. Karimiehen tutkimuksen mukaan Lutherin käsitys on, että Jumala lähestyy ihmistä aineellisten armonvälineiden kautta, mutta siten että nämä välineet vievät kohtaamiseen niihin kätkeytyvän näkymättömän ja käsittämättömän Jumalan kanssa. Tämän mukaan Jumalan ja ihmisen kohtaaminen vaatii konkreettisen armonvälineen. Karimiehen tutkimuksen mukaan Jumalan ja ihmisen kohtaamisessa ihminen saa uskon ja syntyy uudelleen. Vielä suhteessa luomakuntaan Karimiehen tutkimuksen mukaan usko näyttää asiat Jumalan luomina ja häneen viittaavina merkkeinä. Erityisesti se valaisee teologisten kohteiden luonnetta ja niiden merkityssisältöä: näkee Jumalan ristiinnaulitussa ja tavoittaa Raamatun merkitykset. Voiko tämä Jumalaan viittaavina merkkeinä -ilmaisu tarkoittaa sitä, että Luther voisi käsittää myös luomakunnassa olevan asioita, jotka ovat sanaa. Karimies ei tutki Lutherin sanakäsitystä, mutta moni hänen lauseensa herättää kysymyksen millainen sanakäsitys taustalla on. 14 Karimieskin tutkii kuitenkin Lutherin käsityksiä. Katja Juntusen väitöskirja Der Prediger vom weißen Berg: Zur Rezeption der besseren Gerechtigkeit aus Mt 5 in Martin Luthers Predigtüberlieferung vuodelta 2002 on Uuden testamentin eksegetiikan alalta, mutta käyttää lähteinä Lutherin saarnoja Matt 5. luvusta vuosilta Juntusen väitöskirja käsittelee Lutherin näkemystä teoista, uskosta ja lähimmäisenrakkaudesta. Juntunen kirjoittaa laista ja sen saarnaamisesta. Juntunenkaan ei kuitenkaan tutki Lutherin sanakäsitystä, olisiko saarnattava laki sanaa ja onko Jumalan antaman uskon avulla tehtävät lähimmäisenrakkauden teot sanan vaikutusta vai sanaa vai mistä on kyse. 15 Jussi Koiviston väitöskirja Is Evil Inevitable for Creation and Human Life?: Studies on Martin Luther s Biblical Interpretation vuodelta 2012 tarkastelee 13 Anttila 2011, tiivistelmä. 14 Karimies 2017, tiivistelmä. 15 Juntunen 2008, tiivistelmä. 4

10 Lutherin näkemystä väistämättömästä pahasta hänen raamatuntulkinnassaan ja teologiassaan. Väärät mielikuvat Jumalasta kuuluvat ihmisen elämään, kirjoittaa Koivisto. Miten ihminen voi erottaa oikeat ja väärät mielikuvat? Koivisto ei tutki Lutherin sanakäsitystä, mutta kysymykseksi herää, mitä vaikuttaa Lutheriin ja hänen sanakäsitykseensä hänen teksteissään paljon näyttäytyvä paha. Myös pahuus on väistämätöntä langenneessa maailmassa ja ihmiselämässä. Luomakunta on Lutherille yhtä aikaa Jumalan luoma hyvä, mutta Koiviston tutkimus antaa ymmärtää, että myös paha. Tästä seuraa mielenkiintoinen ristiriita, jonka vaikutusta Lutherin ajatteluun olisi mielekästä selvittää. Vaikuttaako tämä ristiriita Lutheriin, mitä hän ajattelee luodun maailman mahdollisuudesta olla sanaa. 16 Vanhempaa tutkimusta tässä edustaa Eero Huovisen Fides infantium, Martti Lutherin käsitys lapsen uskosta, vuodelta Tämän kautta saadaan välähdys myös kansainväliseen tutkimukseen. Huovisen tutkimus käsittelee Lutherin fides infantium -oppia, jonka mukaan vastasyntynyt saa oman uskon kasteessa. 17 Huovisen mukaan aiheen perusteellisimpana tutkimuksena pidetään saksalaisen Karl Brinkelin tutkimusta Die Lehre Luthers von der fides infantium bei der Kindertaufe, vuodelta Brinkelin tutkimuksen mukaan Jumalan sanan välityksellä Jumala sitoo itsensä lapseen ja antaa. hänelle oman uskon. Lapsi kuulee sanan ja vastaanottaa sen. Tämä sana on ulkonainen eli historiallinen, kirkossa lasta lähestyvä. Sanan kautta Jumala antaa pienelle lapselle puhtaan Jumalan lahjan, lahjoitetun uskon. 19 Huovisen mukaan Brinkelin tutkimuksen historiallinen osa on saanut laajasti kiitosta, mutta työn jälkimmäinen osa ankaraakin kritiikkiä. Brinkel pyrki sisällyttämään Lutherin fides infantium -opin Lutherin teologian kokonaisuuteen ja tätä arvosteli ehkä eniten Paul Althaus, erlangenilainen Luther-tutkija. Althausin mukaan Lutherilla ei olisi oppia lapsen uskosta. Hänen mukaansa fides infantium -ajatusta ei voi liittää Lutherin käsitykseen uskon olemuksesta. Huovisen mukaan Althaus perustelee asiaa seuraavasti. Lapsi ei voi tulla sanan puhuttelemaksi, sana ei voi saavuttaa häntä, eikä hän myöskään voi kuulla eikä ymmärtää kasteen yhteydessä tapahtuvaa julistusta. 20 Althaus kritisoi myös Brinkelin näkemystä, että fides infantium olisi Jumalan lahja 16 Koivisto 2012, tiivistelmä. 17 Huovinen 1991, 9, Huovinen 1991, Huovinen 1991, 10. Huovisen käännös lainauksesta: Brinkel, Karl, 1958, Die Lehre Luthers von der fides infantium bei der Kindertaufe. Berlin. Sivut Huovinen 1991,

11 ja Jumalan teko. 21 Tässä näkyy kiista siitä, miten ihmisen ymmärtäminen ja aktiivisuus uskon syntymisessä vaikuttaa vai onko kyse täysin Jumalan teosta. Seuraavaksi Huovinen nostaa esiin kristologisen lähestymiskulman. ja ruotsalaisen tutkijan Ruben Josefsonin. Kasteessa toteutuva usko ei ole lapsen mahdollisuus, vaan kasteessa sanan välityksellä läsnäolevan lunastajan mahdollisuus. Tämä Kristuksen läsnäolo on edellytys luterilaiselle opille lapsen uskosta. 22 Tämän tulkinnan mukaan, kirjoittaa Huovinen, lapsen usko tulee ymmärtää Kristuksen läsnäolosta käsin. 23 Huovisen mukaan Josefsonia lähelle tulee Peter Brunner, joka tarkastelee lapsen uskoa dogmaattisesti keskeisistä näkökulmista, uskokäsityksen ja sanakäsityksen kannalta. Brunnerin mukaan fides infantium -käsitys tuo esiin sen, mitä reformaattori muutenkin ajatteli uskosta ja Jumalan sanasta Tässä Kristuksen läsnäolo sanassa on ratkaiseva tekijä. Seuraavassa lainaus Huoviselta. Jumalan sanalle on Brunnerin tulkinnan mukaan ominaista, että se luo tyhjästä (creatio ex nihilo). Ensimmäisessä luomisessa Jumalan sanalla ei ollut vastapoolinaan mitään inhimillistä korvaa eikä persoonallista tietoisuutta, vaan se lausuttiin eimihinkään (in das Nichts). Jumalan sanan olemus on juuri siinä, että se saattaa eiolevan olemaan. Sellaisena Jumalan sana on käskevä, kaikkivaltias, luova sana. 26 Huovisen tulkinta Brunnerin käsityksestä on, että Jumalan sanan olemus on, että se luo tyhjästä, saa ei-olevan olemaan. Tämän tutkielman kannalta on tärkeä vielä yksi tutkija, jonka Huovinen ottaa esiin omassa tutkimuksessaan, tanskalainen reformaationtutkija Regin Prenter. Seuraavassa lainaus Huoviselta. Prenter yhdistää lapsen usko -käsityksen niihin Lutherin käyttämiin kuviin, joissa tämä puhuu uskosta pimeytenä, jossa Kristus hallitsee tai sormuksena, joka kantaa helmeä eli Kristusta. Usko elää sanassa, Kristuksessa. Uskon kristologinen intentionaalisuus merkitsee Prenterin mukaan, että usko on yhtä aikaa sekä ennen sanaa ja sakramenttia että niiden jälkeen Huovinen 1991, Huovinen 1991, 21. Huovisen suomennos artikkelin lainauksesta sivulta 225: Ruben Josefson, 1956, Wort und Zeihen. Luther und Barth über die Taufe. Kerygma und Dogma Huovinen 1991, Huovinen 1991, 22. Huovisen suom. artikkelin lainauksesta s. 177: Peter Brunner, 1962, Taufe und Glaube Kindertaufe und Kinderglaube. Pro Ecclesia: Gesammelte Aufsätze zur dogmatischen Theologie. Berlin & Hamburg. S Huovinen 1991, Huovinen 1991, 23. Huovinen lainaa Brunneria s. 177 ks. viite Huovinen 1991, 26. 6

12 Tämä Prenterin käsitys uskon ja sanan suhteesta on mielenkiintoinen, mutta samalla on selvää, että se on tämän tutkielman ulkopuolelle rajattava tutkimuskohde, koska aihe ansaitsee oman keskittymisensä tullakseen kunnolla tutkituksi. Huovisen tutkimus ei koske Lutherin sanakäsitystä, mutta käänteisesti asia tulee silti esiin esim. seuraavasti Luther siis perustelee lapsen uskon juuri Jumalan sanan vaikuttavuudella (potens). Sana, joka vaikuttaa lapsen uskon, on Lutherin mukaan siis effektiivinen ja kreatiivinen sana. Kristuksen sana on luova sana. Se on teko, jopa käsky (gepot), joka vaikuttaa sanan ja teon sisällön lapsessa. Sanan vaikutus. perustuvat Lutherin mukaan Kristukseen ja Jumalaan itseensä. Sana vaikuttaa, koska Jumala itse on siinä läsnä. 28 Huovisen mukaan Lutherille myös sakramentti on effektiivinen ja sen vaikutus on yhteneväinen lupauksen sanan kanssa. Tämän tutkielman kannalta on mielenkiintoista Huovisen tutkimuksen tulos, jonka mukaan Luther ei näe eroa Jumalan sanan ja teon välillä. 29 Samoin kiinnostavaa on Huovisen näkemys siitä, että Jumalan sana on vaikuttava, mutta vaikutus perustuisi Lutherin käsityksen mukaan Jumalan läsnäoloon sanassa. Huovisen mukaan Luther tekee eron aikuisen ja lapsen kuulemisen tavan välillä. Lasten tapa kuulla on reseptiivinen kuten uskokin, kyse on Jumalan vaikuttavasta lahjasta. Aikuisten tapa kuulla on kehittynyttä ja aktiivisesti reflektoivaa ymmärrystä. 30 Silti Huovinen ilmaisee Lutherin kirjoittavan, ettei Jumala ole tarkoittanut saarnaa vain järjen kuultavaksi, vaan saarna on hengellistä kuulemista varten. Ja lapset kykenisivät tähän kuten aikuisetkin, lapset jopa paremmin. 31 Lutherin ajattelun teologisena taustana on se, että Jumalan sana välittyy ainoastaan konkreettisen, historiallisen ja aistittavan todellisuuden kautta. 32 Huovisen näkemyksen mukaan Lutherin käsitys olisi, että Jumala on itse sanassaan läsnä, mutta sana välittyy ihmiselle vain aistittavan välityksellä. Huovinen mukaan sanassa on kyse nimenomaan kuulemisesta, saarnan kuulemisesta, jonka kautta sana välitetään ihmiselle. Huovinen kirjoittaa myös järjen kautta ymmärtämisestä, mutta pitää parempana hengellistä kuulemista, joka ei vaadi pään ymmärrystä. Muuta kuin kuulon kautta tulevaa sanaa ei tässä mainita ja kysymykseksi jää, voiko hengellinen kuuleminen olla myös jotain muuta kuin kuultua. 28 Huovinen 1991, , Huovinen 1991, Huovinen 1991, Huovinen 1991, Huovinen 1991,152. 7

13 Edellä esitellyssä Huovisen tutkimuksessa näyttäytyy kansainvälisten tutkijoiden ristiriitaa Lutherin sanakäsityksestä. Myöskään suomalaisten tutkijoiden näkemys Lutherin sanakäsityksestä ei näyttäydy selvänä. Yksi tämän tutkielman mielenkiinto kohdistuu siihen, voiko Jumalan sana olla läsnä luodussa ja voiko luotu silloin olla sanaa ja missä luodussa sana voisi olla läsnä. Ainakin Jari Jolkkosen mukaan Lutherin luomisteologiassa kaikki luotu on hyvää. 33 Koiviston tutkimus taas puhuu pahuuden olevan väistämätöntä langenneessa maailmassa ja ihmiselämässä Tutkimustehtävä Aiemmassa tutkimuksessa on käynyt ilmi toisistaan eroavia tulkintoja Lutherin sanakäsityksestä kuten edellä on havaittavissa. Anttila katsoo, että Lutherille sana on korvin kuultava asia. Huovinen on Anttilan kanssa samassa käsityksessä. Huovinen katsoo myös, että Lutherille Jumalan sanalla ja teolla ei ole eroa, joten sanalla ja sakramentilla olisi sama vaikutus. Huovisen mukaan Lutherin käsitys on, että Jumalan sana välittyy ainoastaan konkreettisen, historiallisen ja aistittavan todellisuuden kautta. Jolkkosen mukaan Lutherille sana on kuultu julistus ja sakramentit. 35 Edellä Karimies puolestaan katsoo, että Jumalan ja ihmisen kohtaamiseksi tarvitaan aineellinen armonväline. Luomakunnan osalta Karimiehen tutkimus ei selvitä tarkasti luomakunnan merkitystä, usko näyttää asiat Jumalan luomina ja häneen viittaavina merkkeinä. Erityisesti se valaisee teologisten kohteiden luonnetta ja niiden merkityssisältöä: näkee Jumalan ristiinnaulitussa ja tavoittaa Raamatun merkitykset. Tämän lainauksen mukaan selvää olisi, että ristiinnaulitussa Jeesuksessa Jumalan voi nähdä. Karimies katsoo tutkimuksessaan Lutherin käsityksen olevan, että konkreettisiin armonvälineisiin kätkeytyy Jumala. Myös Huovinen katsoo, että Lutherille sanan vaikutus perustuu Jumala läsnäoloon sanassa. Luvussa 1.1 esitetty Vainion artikkeli nostaa esiin paavin kritiikin uskonpuhdistusta kohtaan. Kritiikin kärki on se, että yksilön uskon irrotessa instituutiosta, uskonto ei enää näy julkisessa elämässä ja synnyttää maallistumista. Kyse olisi siis yhteisön merkityksestä yksilön uskolle. Simo Peuran mukaan Lutherille yhteisö näyttää olevan hyvinkin tärkeä seuraavassa lainauksessa. 33 Jolkkonen 2002a, Koivisto 2012, tiivistelmä. 35 Jolkkonen 2002a,

14 Pyhä Henki johtaa syntisen ensiksi pyhän kirkkonsa helmaan, saarnaa hänelle sen välityksellä ja vie hänet Kristuksen luo. Lutherille kristittyjen kommuunio on olemukseltaan aivan erityinen yhteisö (communio singularis). Kirkko on kuin äiti, joka Jumalan sanalla synnyttää jokaisen kristityn ja kantaa häntä. 36 Luther on toisessa yhteydessä kuitenkin ottanut voimakkaasti etäisyyttä kirkon ja kirkollisten instituutioiden mahdollisuuksiin toimia Jumalallisen sanan sisällön välittäjänä. 37 Lutherin sanakäsitys ei näyttäydy yksiselitteisenä näiden esimerkkien valossa, eikä varsinkaan suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemys Lutherin käsityksestä. Tässä tutkielmassa kiinnostus ei ole niinkään Lutherissa suoraan vaan suomalaisten Luther-tutkijoiden näkemyksissä Lutherista. Mahtaako suomalaisilta Luther-tutkijoilta löytyä yhtenäinen näkemys jostakin tai useammasta Lutherin sanakäsitykseen liittyvästä teemasta. Jos Luther-tutkijoilta löytyy yhtenäisiä näkemyksiä, silloin he voisivat olla hyvä keskustelukumppani kansainvälisessä sekä ekumeenisessa keskustelussa. Tämän tutkimuksen tehtävänä on löytää lähdetekstien kirjoittajien tuotannosta yhteneväiset näkemykset siitä, missä Jumalan sana on läsnä ihmisen kohdattavaksi, Martti Lutherin sanakäsityksen mukaan. Tutkimustehtävää käsitellään kolmessa erillisessä luvussa. Ensimmäiseksi (luvussa kolme) selvitetään tutkijoiden näkemystä Lutherin käsityksestä Jumalan sanan olemuksesta, jolla tarkoitetaan transsendenttista, ihmisen aistihavaintojen ulkopuolella olevaa. Onko Lutherin käsityksistä löydettävissä Jumalan sana, joka on muuta kuin ihmisen aistein havaittava, joka voisi kätkeytyä ja olla läsnä aistittavassa. Toiseksi selvitetään tutkijoiden näkemystä Lutherin käsityksestä sanan muodoista. Sanan muodolla tarkoitetaan tässä inhimillisin aistein havaittavaa tai havaittua sanaa. Tässä yhteydessä selvitetään erityisesti kahta asia: sitä, missä ihminen voi tavoittaa Jumalan sanan, sekä sitä, ilmaisevatko tutkijat, että ei-aistittava, transsendenttinen sana olisi läsnä jossakin aistein havaittavassa. Luvussa viisi selvitetään Luther-tutkijoiden näkemystä Lutherin käsityksestä siitä, millainen vaikutus Jumalan sanalla on ihmiseen. Tässä tutkielmassa käsitteellä sana tarkoitetaan Jumalan sanaa, jonka julistamisen määrittää tehtäväkseen Suomen evankelis-luterilainen kirkko Kirkkolaissaan. 38 Eero Huovinen puolestaan katsoo kirkon olevan sanan luomus, creatura 36 Peura 2003, Peura 2002, 305: Niin kirkon opetusvirka kuin kirkolliskokouskin voi erehtyä ja tehdä virheellisiä ratkaisuja. Kirkon opin, elämän ja samalla uudistamisen auktoriteetiksi jää Pyhä Raamattu. 38 Sakasti, Kirkkolaki: 2 Tehtävä. Tunnustuksensa mukaisesti kirkko julistaa Jumalan sanaa ja jakaa sakramentteja sekä toimii muutenkin kristillisen sanoman levittämiseksi ja lähimmäisenrakkauden toteuttamiseksi. 9

15 verbi. Sanan saarna synnyttää kirkon, yhteisön. 39 Sanakäsityksellä tarkoitetaan sitä, kuinka tämä edellä mainittu Jumalan sana ymmärretään. 1.4 Tutkimusmetodi Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi. Jari Jolkkosen Metodioppaan mukaan Systemaattinen analyysi on luonteeltaan joukko toisiinsa liittyviä tekstianalyyttisiä menetelmiä. Siinä voidaan erottaa ainakin seuraavat neljä tasoa, nimittäin käsitteiden, väitteiden, argumenttien ja edellytysten analyysi. 40 Tässä tutkielmassa käytetään erityisesti yksittäisten käsitteiden analyysiä. Jolkkosen mukaan teologisessa ajattelussa käsitteet ovat käsittämättömän tärkeitä, sillä uskonnon kielessä käsitteillä on usein uusi merkitys. Tässä tutkielmassa selvitetään käsitteen sana olemusta ja muotoa. Käsiteanalyysissä katsotaan tässä työssä erityisesti sitä, millaisia sanoja on ilmaisun sana parina. 41 Pelkästään käsiteanalyysi ei kuitenkaan riitä, koska ilmaisut voivat olla myös epäsuorempia, joten väitelauseanalyysin avulla voi saada esiin seikkoja, joita ei pelkkää käsiteanalyysiä tekemällä saisi. Väitelauseiden analyysin tarkoituksena on yksittäisten käsitteiden analyysia syventämällä selvittää, mitä tarkasteltavassa tekstissä varsinaisesti väitetään, kirjoittaa Jolkkonen. 42 Etenkin sanan vaikutus vaatii käsiteanalyysiä laajempaa analyysiä. Tässä tutkielmassa käytetään kuitenkin vain eksplisiittistä aineistoa. Aineisto otetaan tutkielmaan vain, jos siitä löytyy selkeänä käsite sana sekä se, että kyse on Lutherin käsityksestä. Näin voidaan taata tulosten oikeellisuus ja ottaa laajempi lähdeaineisto käsittelyyn. Tutkielman toteuttaminen ei olisi mahdollista, jos pitäydytään pelkästään niihin kohtiin, joissa Luther-tutkijat suoranaisesti käsittelevät asiaa, jota he kutsuvat ilmaisulla sana. Tässä tutkielmassa tarkastelun kohteena on kaikki se keskustelu, jota on käyty laajasti ymmärrettyyn sanakäsitykseen liittyen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että edellä esitetty Paavin väite uskonpuhdistuksen aiheuttamasta maallistumisesta linkittyy tässä tutkielmassa laajempaan keskusteluun. Niinpä tässä tutkiel- 39 Huovinen 2015, Jolkkonen 2007, Jolkkonen 2007, Jolkkonen 2007,

16 massa tarkastellaan yhtenä osana sanakäsitystä myös sitä, miten Luther-tutkijat ymmärtävät Lutherin suhtautuvan yhteisöön / kirkkoon. Erityisesti kirkkoa / yhteisöä käsittelevässä luvussa 5.7 käytetään myös lausumia, joissa ei eksplisiittisesti näy, että kyse on Lutherin käsityksestä. Myöskään käsitteen sana ei tällöin tarvitse esiintyä, että lausuma on päätynyt luvun lähdeaineistoksi. Kuitenkin aineisto on otettu samoista teksteistä kuin tutkielman eksplisiittinen lähdeaineisto. Näin on toimittu paremman kattavuuden saavuttamiseksi sekä pohjaksi jatkotutkimukselle ja -keskustelulle yhteisön / kirkon merkityksestä. 1.5 Lähteet Tämän Pro gradu -tutkielman lähteinä käytetään suomalaisten Luther-tutkijoiden kirjoituksia. Ensin pitää määrittää, ketkä ovat suomalaisia Luther-tutkijoita. Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Emil Anton kirjoittaa. Suomalainen Luther-tutkimus tuli maailmankuuluksi äskettäin edesmenneen ekumeniikan professori Tuomo Mannermaan ( ) ansiosta. Mannermaa keräsi ympärilleen ja jätti jälkeensä koulukunnan, koko joukon eteviä suomalaisia Luther-tutkijoita, joista monet ovat luonnollisesti edelleen aktiivisia. 43 Tämän tutkielman luvussa kaksi käsitellään Luther-tutkimusta. Luther-tutkijoihin voi katsoa kuuluvan n. 30 henkilöä. Koska tutkielmassa on tarkoitus selvittää Lutherin sanakäsitystä suomalaisen Luther-tutkimuksen mukaan, ei ole mielekästä ottaa vain yhtä tutkijaa lähteeksi. Toisaalta kaikkia Luther-tutkijoiksi luettavia suomalaisia ei voi ottaa tutkimuslähteiksi. Lähdeaineistoksi otettavien tutkijoiden valintakriteerinä käytettiin yliopistoasemaa sekä kolmen aihepiiriltään sopivan teoksen artikkeliaiheita. Kolmea kirjaa voidaan pitää merkittävinä suomalaisen Luther-tutkimuksen kokoomateoksina. Näihin sanasta artikkelin kirjoittaneilla voisi olla erityistä sanottavaa Lutherin sanakäsitykseen. Miikka Ruokanen on kirjoittanut artikkelin Lutherin raamattukäsitys vuonna 2002 ilmestyneeseen kirjaan Johdatus Lutherin teologiaan. Teokseen Johdatus luterilaisen spiritualiteetin teologiaan (2003) on Antti Raunio kirjoittanut artikkelin Jumalan sana ja Jouko Martikainen artikkelin Sana, kuva ja sävel. Martikainen on Saksasta Göttingenin yliopistosta eläkkeelle jäänyt professori, joten hänen ei voi 43 Anton,

17 katsoa kuuluvan tutkittavaan joukkoon. Engaging Luther -kirjaan (2010) on Tuomo Mannermaa kirjoittanut artikkelin Luther as a Reader of the Holy Scripture. Mannermaa on itseoikeutetusti yksi lähteenä käytettävistä tutkijoista. Jo edesmennyt professori Tuomo Mannermaa oli ekumeniikan professori ja uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen sanotaan pohjaavan häneen ja hänen kirjaansa In ipsa fide Christus adest. Miikka Ruokanen on tällä hetkellä dogmatiikan professori Helsingin yliopistossa ja Antti Raunio systemaattisen teologian professori Itä-Suomen yliopistossa. On siis luontevaa ottaa heidän kirjoituksensa tutkimuslähteiksi. Aineistoa läpikäydessä tuli havainto, että Ruokanen on esittänyt kritiikkiä Luther-tutkimusta kohtaan, joten näin on myös mahdollista saada laajempi näkemys eri käsityksistä, jos niitä on löydettävissä. Kaikilla kolmella professorilla on laaja tuotanto, joten lähteiden rajaus on edelleen tarpeen. Lähteiksi otetaan näiden kolmen suomalaisen Luther-tutkijan monografiat ja kokoomateoksissa olevat tieteelliset artikkelit. Koska tämä pro gradu -tutkielma on dogmatiikan alalta, lähdeaineisto myös rajataan dogmatiikan alan kirjallisuuteen. Materiaali täytyy olla myös vuoden 1979 ilmestyneen Tuomo Mannermaan In ipsa fide Christus adest jälkeen ilmestynyttä, mukaan lukien kyseinen kirja. 1.6 Taustaa Reformaatio Vainio kuvaa Martti Lutheria ( ) historian suurmieheksi, jota ihannoidaan tai vihataan. Vainion mukaan jokainen aikakausi luo hänestä itselleen sopivan kuvan. 44 Lutherin henkilöhistoriasta voi lukea Vainion kirjasta Luther. 45 Luther arvosteli katolisen kirkon käytäntöjä. Luterilaisuus onkin alun perin katolisen kirkon uudistusliike. 46 Kirkon jatkuvuuden varmistaminen oli uudistusten tarkoitus. Kirkosta ei lähdetä, se uudistetaan. Näin kirjoittaa Simo Peura ja jatkaa Lutherin haluavan palauttaa kirkon luovuttamattoman perinteen eli katolisen 44 Vainio 2008, Vainio 2008, 9,13 25,41, Peura 2002,

18 uskon peruslinjalle. Syyttäessään paavia antikristukseksi Luther paljasti samalla suhteensa katoliseen kirkkoon. Lutherin käsityksen mukaan antikristus ei näet halua valtaansa mitään lahkoa vaan todellisen Kristuksen kirkon. Luther ilmaisi näin katolisen kirkon olevan Kristuksen todellinen kirkko. Samalla Luther ilmaisi sitoutuvansa katoliseen kirkkoon. 47 Eri kirkkokunnat näkevät asiat eri tavoin ja nostavat Lutherista ja reformaatiosta eri painotuksia. Kiistatonta on, että Lutherin liikkeelle laittaman reformaation vaikutus kulttuurihistoriaan on suuri. 48 Voidakseen ymmärtää katolisen kirkon ja luterilaisuuden välillä olevaa yhteyttä tai sen vaikeutta, on edellytyksenä ymmärtää aatehistoriaa ja sen vaikutusta. Tästä on todisteena johdannossa oleva paavin kommentti. Koska Lutheria tarkastellaan tässä työssä epäsuorasti ja ekumenia on taustaajatus, ei tutkimuskohde, niin aatehistoriaan ei voi tämän työn puitteissa paneutua, mutta teemaan voi perehtyä seuraavien kirjavinkkien avulla. Lutherin aatehistorialliseen taustaan sekä renessanssin historiaan on perehtynyt Kari Kopperi. 49 Tanskalaisen kirkkohistorian professorin Leif Granen teos Luther ennen luterilaisuutta puolestaan selvittää Lutherin teologista kehitystä. 50 Dosentti Olli-Pekka Vainion kirja Luther käsittelee Lutherin teologiaa ja ajattelua. 51 Risto Saarisen artikkeli Teologia teoksessa Keskiajan filosofia selvittää filosofian ja teologian suhdetta. 52 Kaiken muutoksen ja käymistilan ohella ratkaisevaa reformaation synnylle Vainion mukaan oli hengellinen kriisi. Kirkon ulkoisia väärinkäytöksiä oli arvosteltu jo ennen Lutheriakin. Luther arvosteli ulkoisten asioiden lisäksi oppia. 53 Simo Peuran artikkelista voi lukea tarkemmin reformaation historiasta Katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon suhde Syyttäessään paavia antikristukseksi, Luther vaikeutti ekumeenisia pyrkimyksiä. 55 Traagista on, ettei hän voinut itse osallistua luterilais-katolisiin ykseyspyrkimyksiin 47 Peura 2002, Vainio 2008, Kopperi 1994, 11 14; 1997, 7; 2002, Grane 1978, 17 23, 56 64, 73, 86, 93 95, Vainio 2008, 10 11, Saarinen 2008, Vainio 2008, Peura 2002, Peura 2002,

19 vuoden 1520 jälkeen, koska hän oli hengenvaarassa kirkon kirouksen vuoksi, vaan toiset hoitivat neuvotteluyritykset. 56 Vaikka elämme nyt 500 vuotta myöhempää aikaa, on luterilaisuuden peruskysymys pitkälti entisellään nimittäin luterilaisuuden suhde roomalaiskatoliseen kirkkoon. Vasta 1950-luvulla luterilaisten ja katolisten ekumeeninen lähentyminen alkoi konkreettisesti edetä. Peuran mukaan tähän vaikutti tieteellisen katolisen Luthertutkimuksen käynnistyminen. Asenne Lutherin henkilöön ja reformaatioon muuttui tätä kautta. Katolinen tutkimus alkoi lisäksi kiinnittää huomion niihin Lutherin teologian kohtiin, jotka yhdistivät häntä katoliseen äitikirkkoon, mutta jotka olivat jääneet huomaamatta protestanttisilta tutkijoilta. 57 Asenteet toista kohtaan korjautuivat molemmilla puolilla. Luterilaiset harjoittivat tervettä itsekritiikkiä ja oppivat tuntemaan katolisen kirkon teologiaa paremmin. Merkittävää oli myös vuosina pidetty katolisen kirkon Vatikaanin II konsiili, missä kirkkoon tehtiin muutoksia, joita reformaattorit aikanaan esittivät. Kyseisen kirkolliskokouksen päätösten mukaisesti nykyään jumalanpalvelus toimitetaan kansankielellä eikä latinaksi ja ehtoollinen jaetaan molemmissa muodoissa, leipänä ja viininä, kirkkokansalle. Kaikkia uskonpuhdistajien esittämiä muutoksia ei toki vieläkään ole toteutettu katolisessa kirkossa, mutta jo osan toteutuminen on huomioitu luterilaisten keskuudessa. 58 Pelkkä asenne ei kuitenkaan riitä ja vankkaa perustaa ekumenialle onkin haettu teologisesta dialogista. Katolinen kirkko ja LML ovat asettaneet tätä varten komissioita vuodesta Myös paikallistasolla, erityisesti Saksassa ja USA:ssa, on käyty vastaavia oppikeskusteluja. Näillä kaikilla on sama päämäärä; saavuttaa oppia koskeva yhteisymmärrys. 60 Samoin suomalais-ruotsalainen luterilais-katolinen dialogi on ollut aktiivista Peura 2002, 306. Lutherin täytyi pysyä Saksin vaaliruhtinaan hallinnoimalla alueella. V Augsburgin valtiopäivillä Philipp Melanchthon oli luterilaisen ryhmän neuvottelija. Lutherin tila kaventui ja myöhemmin hänen täytyi pysyä Wittenbergissä. Viimeiset vakavat neuvottelut käytiin vuonna 1541 Regensburgissa. Lutheria informoitiin kirjeitse näistä neuvotteluista ja hän pelkästi Melanchthonin antavan periksi ja suostuvan vesittäviin kompromisseihin. Regensburgin neuvottelujen perusteella muokattiin kirjallinen kompromissi, mutta sen torjuivat sekä Luther että Rooma. 57 Peura 2002, Peura 2002, 306, Sakasti, Roomalaiskatolinen kirkko. LML:n ja roomalaiskatolisen kirkon kristittyjen ykseyden neuvoston dialogikomissiossa edustajamme ja sen luterilainen pj. on emerituspiispa Eero Huovinen. Komissio on toiminut vuodesta 1967 alkaen, ja se on käsitellyt useita keskeisiä opillisia kysymyksiä. Ykseyskomissio julkaisi v raportin From Conflict to Communion, joka suomennettiin nimellä Vastakkainasettelusta yhteyteen. Komissio jatkaa työtä aiheenaan "Kaste kasvavan yhteyden perustana". 60 Peura 2002, Sakasti, Roomalaiskatolinen kirkko. Suomalais-ruotsalainen luterilais-katolinen dialogi vuosina jatkoi vanhurskauttamisteeman syventämistä Ruotsin ja Suomen kirkollisessa kontekstissa. 14

20 Halu kunnioittaa toista on tärkeä syy lähentymiselle. Vuonna 1971 tämä konkretisoitui katolisen kirkon esittäessä julkisen anteeksipyynnön erossa oleville veljille ja sisarille, mihin LML vastasi esittäen anteeksipyynnön katolisille veljille ja sisarille, luterilaisten kirkkojen nimissä. Merkittävä kohtaaminen oli vuonna 1991, kun paavi Johannes Paavali II vieraili Pohjoismaissa. Peuran mukaan paavi kohtasi ensimmäistä kertaa luterilaisen identiteetin, joka ei muotoutunut vastakkainasettelusta katolisuuteen. Suomen ja Ruotsin luterilaisuus oli näin toisenlaista kuin se, mitä olisi ollut vastassa esim. Keski-Euroopassa. Paavi piti Suomen ja Ruotsin luterilaisuuden hengellistä elämää elävänä ja liturgialtaan rikkaana. Tällä vierailulla oli niin suuri vaikutus paaviin, että vuonna 1996 ekumeniaa käsittelevässä kiertokirjeessään paavi toteaa kahteen otteeseen myönteisen vaikutuksen, jota Pohjolan luterilaisiin tutustuminen oli hänelle merkinnyt. 62 Peuran mukaan ekumenia on paljon muuttunut ja nykyisin se merkitsee yhteyksien luomista useiden kirkkojen ja tunnustuskuntien välille. 63 Tässä tutkielmassa keskitytään erityisesti luterilaisen kirkon ja roomalaiskatolisen kirkon yhteyksien luomiseen ja siihen, miten erityisesti Luther-tutkimus on vaikuttanut yhteyden rakentumiseen Metafysiikka Tämä luku on enemmänkin keskustelun taustan ymmärtämistä varten kuin siksi, että työssä käsiteltäisiin metafysiikkaa. Työn motiivien ymmärtämistä varten on hyvä hieman perehtyä asiaan. Eeva Martikainen tutkii kirjassaan Oppi -metafysiikkaa vai teologiaa? Lutherin käsitystä opista. Martikaisen mukaan selitys sille, ettei aihetta ole paljoa tutkittu, johtuu modernin Luther-tutkimuksen paradigmaan 64 sisältyvästä metafysiikan ja opin käsitteen yhteen kytkennästä ja opin joutumisesta yleisen metafysiikkaan kohdistuneen kritiikin alaiseksi. 65 Martikaisen mukaan Luther-tutkimuksen näkemys on ollut se, että Lutherin reformatorinen teologia oli mahdollinen vain klassisen metafysiikan kritiikkinä. Tällä perusteella Lutherin teologiaa kutsutaan antimetafyysiseksi Tulokset julkaistiin raportissa Vanhurskauttaminen kirkon elämässä (2010). Teologinen dialogi on jatkunut piispojen Simo Peura ja Teemu Sippo johdolla vuoden 2014 marraskuusta lähtien kansallisena dialogina. Mukana on myös katolisen ekumeenisen teologian kansainvälisiä asiantuntijoita. 62 Peura 2002, Peura 2002, Teoreettinen viitekehys 65 Martikainen 1987, 9. 15

21 teologiaksi ollen vastakohta metafyysiselle teologialle. 66 Alaviitteessä 67 on asiasta lisää. Martikaisen tutkimuksen mukaan teologia ei ole Lutherin mielestä metafyysistä eikä antimetafyysistä vaan teologia on oma oppiaineensa. Teologialla on kyllä yhteyksiä filosofiaan. 68 Teologialla on oma subjekti, Jumala reaalisesti läsnäolevana. Tämä subjekti ei ole palautettavissa metafysiikan olemisen käsitteeksi eikä moraalin tahdon käsitteeksi. 69 Luther ei kritisoi skolastikkoja metafyysisestä teologiasta siksi, että se olisi reaalista katsomusta. Luther päin vastoin kritisoi skolastista teologiaa sen abstraktiivisuuden vuoksi. Metafyysinen, aristotelinen Jumala on Lutherin mukaan itseensä sulkeutunut, maailman takana oleva Jumala eikä ihmisten luokse tuleva teologian Jumala. Metafyysinen Jumala ei näin ollen voi olla teologian kohde, joka on reaalisesti, vaikkakin kätketysti läsnä. 70 Sammeli Juntusen mukaan saksalaiset Luther-tutkijat väittävät Lutherin vastustavan kaikkea metafysiikkaa, josta olisi todisteena Lutherin ristinteologia. Juntusen mukaan tämä ei pidä paikkaansa vaan Luther liittyisi keskiaikaisen metafysiikan tai ontologisen teologian teemoihin, kuten luodun metafyysinen riippuvuus Jumalasta. 71 Seuraavassa kaksi lainausta Juntusen näkemyksistä. Vaikka Luther ei hylkää metafysiikkaa ja olemisarvostelmia teologiasta, painottaa hän kuitenkin, että metafysiikan kautta Jumalaa ei löydetä. Syynä on ihmisen rakkaus, joka käytännössä tekee metafyysisestä jumalanetsinnästä kunnian teologiaa eli korkeita tavoittelevaa itsekorostusta. Ristin teologia keskittyy ristiinnaulittuun Kristukseen ja näkee hänessä Jumalan sellaisena, kuin hän tosiasiassa onkin: Jumala on Jeesus Kristus, 66 Martikainen 1987, Martikainen 1987, 10 11: Vaikka metafysiikalla tarkoitetaankin tässä Luther-tutkimuksen mallissa klassista ontologiaa, jota kutsutaan substanssiontologiaksi, se yleistetään koskemaan kaikkea metafysiikkaa. Metafysiikalla, jota käytetään ontologia-termin synonyyminä, tarkoitetaankin normatiivisfilosofista ajattelutapaa, joka on eräänlaisen ylätieteen asemassa. Normatiiviseksi ylätieteeksi tulkitun metafysiikan hyväksynyttä teologiaa ei siten pidetä Luther-tutkimuksen paradigmassa itsenäisenä disipliininä, teologiana, vaan sen käsitteiden katsotaan olevan riippuvaisia metafysiikasta. Käsitys, että metafysiikan ja teologian kieli ovat identtiset Lutheria edeltävässä skolastiikassa, on modernin Luthertutkimuksen paradigmaan sisältyvä filosofinen edellytys, jonka valossa Lutherin teologian suhdetta skolastiikkaan tutkitaan. Skolastiikan edustamana pidetty ontologia on siten ymmärretty eräänlaiseksi ontologiaksi sinänsä : yhdeksi ja kattavaksi käsitykseksi olemisesta, jossa todellisuus ymmärretään yhtenäisen olemisstruktuurin ja kaikkeen olevaan sopivien peruskäsitteiden avulla. Moderni Luther-paradigma kiinnittää erityisen huomionsa siihen, ettei ontologinen ajattelutapa tee eroa todellisuuden eri ulottuvuuksien välillä. Niin henkinen kuin aineellinenkin oleva on sen mukaan staattista, esineellistä olemustilaa, jota substanssin käsite ilmaisee. Moderni Luther-paradigma tekee tästä ontologian yleisestä luonteesta sen johtopäätöksen, että jos koko todellisuus ymmärretään skolastiikassa yhtenäisen olemisstruktuurin avulla, myös teologiset käsitteet on siinä sovitettu samaan olemisstruktuuriin ja ne ovat siten luonteeltaan ontologisia. Täten jo pelkästään ontologisen ajattelutavan hyväksymisellä katsotaan modernin Luther-tutkimuksen paradigmassa olevan kauaskantoisia seurauksia myös teologialle. 68 Martikainen 1987, Martikainen 1987, Martikainen 1987, Juntunen 2002b,

22 syntisten ja arvottomien puolesta uhrautuva rakkaus, materiaalisuuteen, ihmisyyteen, kärsimykseen, syyllisyyteen asti meidän vuoksemme alaslaskeutunut Jumala. 72 Ristin teologin lähtökohtana taas on Jumalan näkyvien ominaisuuksien eli ristiinnaulitun Kristuksen välitön katseleminen (conspicio), ei ymmärtämiseen (intellego) perustuva ajattelu. 73 Tämän tutkielman johdannossa paavi puhuu metafysiikasta ja kritisoi luterilaisuutta metafysiikan kritisoinnista. Työn sisään ei mahdu muiden tahojen näkemystä metafysiikasta, eikä niillä ole merkitystä työn tulosten kannalta. Jatkokeskustelun kannalta on toki merkitystä sillä, mitä yleisesti tai katolinen kirkko metafysiikalla ymmärtää. Tässä tutkielmassa tarkastellaan Luther-tutkijoiden tekstiä tietoisena siitä, että metafyysisyys voidaan ymmärtää eri tavoin. 1.7 Rakenne Tämä tutkimus etenee siten, että johdantoluvun jälkeen on taustaluku uudesta suomalaisesta Luther-tutkimuksesta. Uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen isä Tuomo Mannermaa 74 toimi ekumeniikan professorina 20 vuotta ja oli vaikuttamassa myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon 75 ekumeenisiin pyrkimyksiin. Suomi, luterilaisuus, eivätkä suomalaiset Luther-tutkijat ole irrallinen saareke ajassa ja paikassa. Siksi historiallista tilannetta avaavassa kappaleessa viitataan myös katolisen kirkon sisäiseen keskusteluun ajalta ennen tämän tutkielman varsinaista ajankohtaa. Reformaattori Martti Lutherkaan ei elänyt luterilaisessa Suomessa vaan katolisessa Saksassa. Luvussa 2 käsitellään myös suomalaisen Luther-tutkimuksen kehittymistä, kansainvälisiä suhteita sekä sen merkitystä ekumenialle. Vaikka luku 2 on suhteellisen laaja niin, tarkoitus ei ole silti keskittyä kuvaamaan tapahtumia vaan liittyä osaksi yhteyden rakentamisen ketjua tutkimalla sanan merkitystä. Taustoitus auttaa kuitenkin ymmärtämään tutkielman syvempiä tarkoitusperiä eli ekumeenisen vuoropuhelin edistämistä ja luterilaisen katsomuksen syventämistä. 72 Juntunen 2002b, Juntunen 2002b, Tuomo Mannermaasta laajemmin luvussa Sakasti, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nimi ja sen kirjoitusasu. Vaikka tässä tutkielmassa viitataan useamman maan kirkkoihin, niin Suomen evankelis-luterilainen kirkko on pääosin se kirkko, jota käsitellään. Kun puhutaan luterilaisuudesta tai luterilaisesta kirkosta Suomessa, se tarkoittaa Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, joka määrittelee itse itsensä viittauksessa. 17

23 Luvut 3 5 ovat analyysilukuja. Kuten edellä on esitetty, luvussa kolme käsitellään sanan olemusta ja luvussa neljä sanan muotoa. Luvussa viisi käsitellään sanan vaikutusta ja sen yhteydessä on myös yhteisöstä enemmän tekstiä. Tämän jälkeen tutkielman tulokset voidaan koota ja antaa tutkimustehtävään vastaus. Samalla hahmotetaan hieman suuntia tarvittaville jatkotutkimuksille. 18

24 2 UUSI SUOMALAINEN LUTHER-TUTKIMUS Vainion mukaan kysymys Lutherin ajattelun tai luterilaisen teologian ytimestä ja syvimmästä olemuksesta on ennen kaikkea historiallinen ja teologis-filosofinen -kysymys. Tutkimuksessa pyritään Vainion mukaan löytämään Lutherin ajattelun keskeisiä periaatteita. Lisäksi Luther-tutkimuksessa pyritään ymmärtämään käytännön todellisuutta sekä oppien ja asiakokonaisuuksien yhteyksiä Luther-tutkimuksen historiaa Reformaattori Martti Lutherin moniulotteinen persoona on kiinnostanut Kärkkäisen mukaan aina uusia sukupolvia. 77 Saarisen mukaan kriittistä historiantutkimusta on vaikeuttanut se, että lähteitä on paljon ja niitä julkaistiin moneen kertaan sekä vahvasti toimitettuina, jolloin Lutheriin rakennetut ihannekuvat ovat voineet vaikuttaa toimitustyöhön. Jokaisen aikakauden tutkijat ovat myös luoneet omat ihannekuvansa oman aikansa mukaan. 78 Weimarer Ausgabe (WA), Lutherin koottujen teosten kriittinen laitos, alkoi ilmestyä vuonna 1883 ja vasta sen jälkeen historiallinen Luther-tutkimus alkoi. Tutkijan esiymmärryksen vaikutusta Weimarin laitos ei poista. Kun tutkija on joutunut sitoutumaan, ikään kuin viran puolesta, omaan tunnustukseen, on protestanttisten tutkijoiden ollut puolustettava Lutherin ajatusten totuutta ja hyvyyttä ja katolisten niitä vastustettava. Vaikkei tällaista velvoitetta olisikaan ollut, jostain syystä Luther on haluttu esittää jonkin asian kannattajaksi, kirjoittaa Saarinen ja kuvaa seuraavassa lainauksessa asiaa. 79 Lutherilla on ajettu kansankirkkoa, kirkon ja valtion eroa, pietististä uskonratkaisua ja kasvatuskristillisyyttä. Luther on ollut ekumenian puolustaja ja sen kiivas vastustaja, naispappeuden edelläkävijä ja sen torjuja. Luther on edesauttanut historiallis-kriittisen raamatuntutkimuksen syntyä, mutta myös perustellut fundamentalistisen sanainspiraatio-opin. Luther on valjastettu vetojuhdaksi mitä erilaisimpien teologisten vankkurien eteen. Usein tutkija on ajanut omaa asiaansa toteamalla olevansa Lutherin herkkäkorvainen tulkki. 80 Turhaan ei siis kirkkohistorioitsija Kauko Pirinen aikanaan otsikoinut kirjaansa Seitsenpäinen Luther. Toisaalta vakavalla historiantutkijalla ei runsaan Luther-aineiston äärellä ole perusteita jäädä relativisminkaan varaan. Uskonpuhdistaja kirjoitti selvää 76 Vainio 2008, Kärkkäinen 2002, Saarinen 2002, Saarinen 2002, Saarinen 2002,

25 tekstiä ja hänen historiallinen merkityksensä on kiistaton ja kaikkien havaittavissa. On kaikki syy olettaa, että Luther ei ole sekava ja ristiriitainen teologi, vaan kohtalaisen johdonmukainen ja aikalaistensa hyvin ymmärtämä puhuja ja kirjoittaja. 81 Kauko Pirinen kirjassaan Seitsenpäinen Luther kirjoittaa nimen tulevan siitä, kun Lutherin kiivain vastustaja Johannes Cochlaeus sanoi häntä seitsenpäiseksi Lutheriksi. Lutherin monimuotoisuus näkyy myöhemminkin, kun jopa luterilaiset (mitä nimitystä Luther ei suinkaan haluaisi) korostavat eri aikoina Lutherin persoonasta ja elämäntyöstä eri puolia. Lutheria on myös tulkittu eri tavoin. Katoliset pysyivät pitkään yhdensuuntaisina, mutta ekumeenisen avautumisen myötä näkemyksiä on tullut useampia. Yleinen kulttuuritietoisuuskin on nähnyt Lutherin henkilönä sekä hänen vaikutuksena eri tavoin eri aikoina. 82 Seuraavassa katsaus kansainväliseen Luther-tutkimukseen. Pääosin tässä keskitytään saksalaiseen Luther-tutkimukseen. Katolinen Luther-tutkimus oli pitkään Lutherin persoonan ja luterilaisuuden vastaista luvulla Lutheria syytettiin siitä, että uskonvanhurskausoppi toi siveettömyyttä, pelastusvarmuus toi suruttomuutta, luterilaisuus aiheutti katolisen kirkon kukoistuksen katoamisen ja sitä kautta koko Saksan valtakunnan tuhon. Lutherin persoonaa kohtaan kohdistuva hyökkäys oli suhteeton vastareaktio protestanttien suhteetonta Lutherin nerouden ylistystä vastaan, kirjoittaa Pirinen luvun alussa Saksassa ilmestyi kaksi tutkimusta, jotka hyökkäsivät Lutherin persoonaa vastaan. Heinrich Denifle käsitteli tutkimuksessaan ( ) Lutherin riippuvuutta occamilaisuudesta, keskiajan skolastiikan suuntauksesta. Deniflen mukaan passiivinen vanhurskauttaminen oli tunnettu skolastiikassa vanhastaan, josta Luther sen otti omaan vanhurskauttamisen tulkintaansa. Denifle käytti Lutherin varhaisia luentoja ja laittoi näin liikkeelle nuorta Lutheria koskevan tutkimuksen Hartmann Grisar julkaisi kolmiosaisen elämäkerran Lutherista. Hän piti Lutheria sairaana, joka on suuruudenhullu ja jolla on patologisia ahdistuksia. Tutkimuksen suunta muuttui, kun vuonna 1931 Hubert Jedin ei hyväksynyt tutkimuksessaan edellisiä väitteitä. Hän vaati katoliselta kirkolta Lutherin ajatuksiin ja päämääriin perehtymistä. Jedin mukaan seurauksena olisi Luther-kuvan muutos katolisessa kirkossa. Ekumeenisesti avoimempi asennoituminen oli näin mahdollistunut. 84 Professori Eeva Martikaisen mukaan suomalainen Luther-tutkimus haki mallia Saksasta ja Ruotsista 1900-luvun alussa. Eino Sormunen oli merkittävä Luther- 81 Saarinen 2002, Pirinen 1984, Pirinen 1984, Pirinen 1984,

26 tutkija Suomessa 1930-luvulla. Martikainen pitää Sormusen kirjaa Jumalan armo Suomen ensimmäisenä akateemisena Luther-tutkimuksena. Sormuseen vaikutti saksalaiset sekä ruotsalaiset tutkijat. Saksalaisen Hollin koulukunnan vaikutuksiksi voidaan laskea lähdekriittinen suhtautuminen sekä Lutherin vanhurskauttamisopin nousu teologian ytimeksi. Ruotsalaisvaikutusta puolestaan oli dogmihistoriallinen ote. 85 Sormusella oli vaikutusta Suomessa, sillä hän toimi Helsingin yliopiston dogmatiikan professorina ja myöhemmin Kuopion piispana sekä kirjoitti useita kirjoja. 86 Sormusen aikalaistovereita olivat Yrjö J. E. Alanen ja Lennart Pinomaa. Molempien tutkimusaiheena oli omatunto Lutherin teologiassa ja he suhtautuivat kriittisesti Hollin näkemyksiin. 87 Suomalaisen Luther-tutkimuksen toisena vaiheena voidaan Martikaisen mukaan pitää ns. lundilaista metodia, minkä vaikutteet tulivat Ruotsista. Pinomaa sai vaikutteita tästä, mutta Lauri Haikolaa pidetään tämän suunnan edustajana. Lundilaista metodia kuvataan motiivitutkimukseksi ja se liittyi Schleiermacherin historiantutkimuksen metodiin. Menetelmässä pyritään selvittämään Lutherin teologian alkuperäisiä motiiveja ja luonnetta. Tähän pyritään poistamalla tutkijan oman esiymmärryksen vaikutus. Haikolan aiheena oli Lutherin käsitys lain luonteesta ja lain ja evankeliumin suhteesta. Tutkimuksessaan hän esitti, ettei Luther opettanut laista pelastustienä. Laki oli annettu syntiinlankeemuksen jälkeen ohjaamaan ihmistä Kristuksen luokse. Ihmisen ei oleteta pystyvän noudattamaan sitä. 88 Viitteessä 89 Haikolan näkemys lain merkityksestä luvulla ruotsinkielisten tutkijoiden Fredric Cleven ja Lorenz Grönvikin merkitys suomalaiselle Luther-tutkimukselle oli suuri. He tutkivat sakramentteja, Cleve Lutherin ehtoolliskäsitystä ja Grönvik Lutherin kastekäsitystä. Grönvikin 85 Martikainen 1999, Martikainen 1999, Martikainen 1999, Martikainen 1999, Martikainen 1999, 65. Haikolan mukaan Luther ymmärsi lailla olevan vain kaksi käyttöä. Lain teologinen käyttö (usus theologicus) paljastaa ihmisen uskon ja rakkauden puutteen: laki ajaa ihmisen epätoivoon oman itsensä takia ja siksi sitä kautta Kristuksen ja evankeliumin luokse. Laki vaatii siis ensi sijassa uskoa, joka on lain täyttymys. Täyttäessään ensimmäisen käskyn usko täyttää kaikki käskyt. Lutherin laille antama toinen merkitys on sen lain yhteiskunnallinen käyttö (usus civilis). Tässä merkityksessä laki on luonteeltaan pakottavaa: se vaatii ihmisiä ottamaan huomioon toistensa oikeudet. Vaikka laki ei voikaan pakottaa rakkautta, joka syntyy vasta evankeliumin ja uskon mukana, yhteiskunnallista oikeutta ja järjestystä edistäessään se on uskon, evankeliumin ja rakkauden palveluksessa. Myös kristityt antautuvat vapaaehtoisesti yhteiskunnallisen lain pakon alle, vaikkeivat he tarvitsekaan sitä itseään, vaan lähimmäistään varten. Haikolan tulkinta Lutherin lakikäsityksestä on yhä edelleen suomalaisen Luther-tutkimuksen käypää perintöä. 21

27 väitöskirja on Martikaisen mukaan perusteos Lutherin kastekäsitystä koskien. Sen mukaan Kasteen merkki ja sana viittasivat läsnäolevaan Jumalaan tässä ja nyt. Kaste oli Jumalan tekoa eikä sitä voitu täydentää. 90 Kolmas vaihe suomalaisessa Luther-tutkimuksessa alkoi Martikaisen mukaan 1970-luvulla. Tutkimus oli aiempaa monivivahteisempaa. Tutkijoiden yhteistyö tiivistyi ja tutkijoita tuli lisää. Tutkijat edustavat monia tutkimusalueita, eivätkä ole puhtaaksiviljeltyjä Luther-tutkijoita. Näin on voinut syntyä uutta tutkimusta yllättävistäkin lähtökohdista. Ensimmäisenä Martikainen mainitsee Tuomo Mannermaan ekumeeniset yhteydet. Tällöin Lutherin teologialla ymmärrettiin olevan annettavaa ekumenialle. Mannermaa pyrki löytämään kosketuskohtaa ortodoksisen jumalallistamiskäsityksen ja luterilaisen vanhurskauttamisopin välillä. 91 Saksalaista teologiaa ja 1950-luvuilla piti Tuomo Mannermaa yksinkertaisena, kahden koulukunnan välisenä taisteluna. Luterilaisen Rudolf Bultmannin koulukunnan ajattelussa Jumalan pelastusteoksi jäi itse asiassa vain kaikesta historiasta irroitettu kristillinen sanoma, keerygma, joka avaa ihmiselle uuden itsensä ymmärtämisen mahdollisuuden. Sveitsiläisen reformoidun taustan omaava Karl Barth oppilaineen edustivat näkemystä, jossa Raamatun mytologinen ajatusmaailma oli tulkittava eksistentiaalisesti saksalaisen Martin Heideggerin filosofian avulla. Kummankaan koulukunnan mieleen ei ollut sveitsiläisen teologin Fritz Burin yllättävä esiintulo keskusteluun. Burin dekeerygmatisointi eli kristillisestä sanomasta vapauttamisohjelman mukaan Bultmannin keerygma on vain viimeinen jäte epäjohdonmukaisesti vielä kiinnipidetystä mytologiasta. Burin käsityksen mukaan kristillinen mytologia ja Kristus-myytti ilmaisevat vain yleisinhimillisen mahdollisuuden löytymistä. Ihminen voi ymmärtää näin olemassaolonsa, mutta pelastustapahtuma ei ole sidottu yhteen historian pisteeseen eikä Raamattuun tai kristilliseen kirkkoon. 92 Huovinen kirjoittaa kirjassaan Elävä dogma katolisen teologin Hans Küngin vuonna 1970 käynnistämästä debatista. Küng syytti paavi Paavali VI:ttä ja hänen kuuriaansa katolisen kirkon uudistumisen pysähdyttämisestä. 93 Debattia ei käsitellä tässä työssä tarkemmin, mutta luterilaiselta kannalta on kiinnostavaa se, että Küng kysyy, eikö protestanttinen teologia ole usein tuonut paavin erehtymättömyyden tilalle Raamatun, paperien paavin erehtymättömyyden Martikainen 1999, Martikainen 1999, Mannermaa 1980, Huovinen 1987 b, Huovinen 1987 b,

28 Küng toteaa, että Raamatun kohdalla on väärin rajoittaa Jumalan Hengen vaikutus inspiraation mielessä joihinkin tiettyihin apostolien tai raamatunkirjoittajien kirjoitusakteihin. Sanan synnyn, kokoamisen ja tradition koko kulku, uskovien vastaanottaman ja julistaman sanoman koko historia kuuluu Hengen johdatukseen ja alaisuuteen. Raamattu ei Küngin mielestä ole ilmoitus, vaan se todistaa ilmoituksesta. Sen vuoksi kristittyjen usko ei perustu Raamattuun, vaan Kristukseen. Raamattu on tosin alkuperäinen ja sellaisena normatiivinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, joka itse on kuitenkin varsinainen ja viimeinen uskon ja teologian auktoriteetti. 95 Küng ilmoittaa omaksi metodikseen historiallisen menetelmän. Hän ottaa huomioon Raamatussa esiintyvät jännitteet sekä kirkon historian tapahtumat, eikä pyri liian nopeasti sovittamaan niitä yhteen. Küngin mukaan konkreettinen, historiallinen tilanne ratkaisee lauseiden totuudellisuuden. Karl Rahner totesi vasta-argumentissaan, ettei Jeesusta ja hänen asiaansa ole annettu meille missään muussa kuin lauseiden muodossa. Miten silloin näistä Raamattuun talletetuista lauseista voidaan sanoa, että ne voivat erehtyä. 96 Vielä samana vuonna 1971 Rahner organisoi Küngin kirjaa arvostelevan kokoomateoksen. 97 Huovinen arvioi Küngin herättämällä keskustelulla olevan merkitystä ekumenialle. Küng herätti keskustelun paavin erehtymättömyydestä ja jos tämä kysymys ratkeaisi niin yhteisymmärrys voisi löytyä myös mm. mariologiassa. 98 Huovisen mukaan Küngin ajattelulla on merkitystä luterilaisille ja muille kirkkokunnille, vaikka Küng itse pyrkiikin liittymään katoliseen traditioon. Küngin pääpyrkimys tulkita infallibiliteetti koko kirkolle annetuksi säilymisen ja kontinuiteetin lupaukseksi sisältää eräitä samansuuntaisia elementtejä kuin Augustanan 7. artikla: Edelleen seurakuntamme opettavat, että yksi, pyhä kirkko on pysyvä ikuisesti. 99 Mainittakoon vielä mielenkiintoinen näkökulma, että Pohjoismainen Luther-tutkimus on pääosin systemaatikkojen tekemää. Tähän on vaikuttanut varmasti se, ettei Pohjoismaisten kirkkohistorioitsijoiden tuntemus Saksan historiasta ole niin vahvaa kuin saksalaisten oma historian tuntemus. Pohjoismaissa näyttää kiinnostavan enemmän Lutherin teologian kokonaissysteemi, kun taas nuori Luther ja taisteluvuodet vähemmän Huovinen1987 b, Huovinen 1987 b, Huovinen 1987 b, Kokoomateos: Quaestiones disputae -sarjassa ilmestynyt Zum Problem Unfehlbarkeit. Antworten auf die Anfrage von Hans Kung (Herder, Freiburg-Basel-Wien 1971) 98 Huovinen 1987 b, Huovinen 1987 b, Pirinen 1984,

29 2.2 Tuomo Mannermaa Suomalaisesta Luther-tutkimuksesta ei voi puhua ilman professori Tuomo Mannermaata. Tuomo Seppo Mannermaa syntyi Oulussa ja kuoli Helsingin yliopiston ekumeniikan professorina hän toimi vuodesta 1980 eläkkeelle jäämiseensä asti vuoteen hän toimi sosiaalietiikan apulaisprofessorina ja systemaattisen teologian apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. 102 Yliopistouran lisäksi hänet oli vihitty papiksi vuonna 1968 Oulun tuomiokirkossa. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa hän kohosi kirkon opettajan asemaan. Hän kirjoitti teologiset perustelut naisten oikeudelle pappisvirkaan. 103 Hän vaikutti aktiivisesti Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa sekä maailmanlaajassa teologisessa ja ekumeenisessa yhteisössä. Hän osallistui aktiivisesti keskusteluun raamatuntulkinnasta ja kirkollisista uudistuksista. Mannermaa edisti ekumeniaa ortodoksiseen, roomalaiskatoliseen ja anglikaaniseen kristikuntaan päin. Sen sijaan Mannermaan suhde keskieurooppalaiseen protestantismiin oli varauksellisempi. 104 Mannermaa tunnetaan kansainvälisesti niin kutsutun uuden suomalaisen Luther-tutkimuksen alullepanijana ja sen keskeisten ajatusten muotoilijana. Hän saavutti sitä kautta merkittävän kansainvälistäkin keskustelua herättäneen aseman. 105 Vainion mukaan professori Mannermaan johtamaa akateemista tutkijaryhmää on alettu kutsua Helsingin Luther-koulukunnaksi. Mannermaa oppilaineen on tuottanut runsaasti kirjallisuutta Lutherista suomeksi, englanniksi ja saksaksi. Heidän tutkimustuloksistaan käydään vilkasta keskustelua kansainvälisesti maallikoiden sekä tutkijoiden keskuudessa. 106 Professori Mannermaan muistolle järjestettiin Mannermaa-symposium Oulun hiippakunnassa vuonna Puhujina kirkon piiristä olivat: piispat Samuel Salmi, Simo Peura, Eero Huovinen (emerituspiispa) sekä Kirkon koulutuskeskuksen johtaja Kari Kopperi. Yliopistomaailmasta puhujina olivat dosentti Olli-Pekka Vainio ja TT Anja Ghiselli. Yliopisto sekä kirkko olivat molemmat Mannermaan elämässä 101 Saarinen, B. 102 Symposium Symposium Saarinen, B. 105 Saarinen, B. 106 Vainio 2008, 7. 24