Sosiaali- ja terveysministeriölle

Transkriptio

1 Helsinki Asianro Viite Sosiaali- ja terveysministeriön lausuntopyyntö STM119:00/2005 Asia Lausuntopyyntö seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmasta Sosiaali- ja terveysministeriölle Sosiaali- ja terveysministeriö on pyytänyt kirkkohallitukselta lausuntoa Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmasta (Selvityksiä 2006:83). Kirkkohallitus esittää lausuntonaan seuraavan. Yleisiä näkökohtia Seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelma kantaa huolta tärkeästä asiasta pyrkiessään tukemaan ihmisten seksuaaliterveyttä. Yhden ihmisen pahoinvointi tällä alueella säteilee henkistä, sosiaalista ja fyysistä kärsimystä laajalle. Siksi Kirkkohallitus pitää hyvänä kattavan toimintaohjelman aikaansaamista ja toteuttamista. Kyse on toiminnasta niin yksilön, avioliiton, perheen kuin koko kansan parhaaksi. Toimintaohjelmassa todetaan Suomessa väestön seksuaali- ja lisääntymisterveyden olevan tilastollisesti tarkasteltuna hyvä. Samalla tuodaan esille uhkatekijöitä, joiden taustalla ovat kansainväliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset muutokset, mm. länsimaisen yhteiskunnan ylierotisoituminen. Tämä luo vääristyneitä mielikuvia ja käsityksiä sekä epärealistia odotuksia ja suorituspaineita, mikä vaikuttaa haitallisesti erityisesti lapsiin ja nuoriin, mutta myös aikuisten parisuhteisiin. Kirkkohallitus katsoo kehityksen olevan pitkälti ilmausta länsimaisen kulttuurin irtautumisesta yksilöä ja perhettä suojelevista arvoista ja normeista. Erityisesti ihmisen seksuaalisuus on herkkä alue, joka vaatii suojaa ja turvallisuutta. Toimintaohjelman ihmiskuva hahmottuu hyvin kapeana ja teknisenä. Kuitenkin jokainen ihminen on seksuaaliolento kehdosta hautaan. Seksuaalisuus on osa ihmisen todellisuutta, olipa hän nuori tai vanha, yksin tai joukossa. Se synnyttää tarpeen ja tarjoaa keinoja tavoitella läheisyyttä, lämpöä, lohdutusta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja seksuaalista mielihyvää. Parhaimmillaan seksuaalisuuteen liittyy emotionaalinen, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvoinnin tila. Terve seksuaalisuus edellyttää aina positiivista ja toista

2 kunnioittavaa suhtautumista. Se ei milloinkaan saa merkitä toisen hyväksikäyttämistä, pakkoa tai väkivaltaa. Seksuaalikasvatus on ihmiseksi kasvattamista. Kristillinen kirkko painottaa seksuaalietiikassaan vastuun, sitoutumisen ja avioliiton merkitystä. Toimintaohjelmassa eivät nämä näkökulmat tule riittävästi esille, esimerkiksi avioliittoa ei mainita lainkaan. Siten toimintaohjelmassa osin heijastuu sama arvopohjan epämääräisyys, josta toisaalta varoitetaan. Luku 3 Seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvän neuvonnan kehittäminen Seksuaalineuvontaa antaviin tahoihin tulisi toimintaohjelmassa lisätä kirkon perheasiain neuvottelukeskukset, joissa käydään vuosittain lähes neuvottelua. Seksuaalielämän kysymykset ovat perheneuvonnassa tärkeä osa lähes jokaisen asiakaspariskunnan kanssa käytävää keskustelua. Seksuaalisuutta voidaan pitää parisuhteen ehkä herkimpänä oirealueena ja usein seksuaalisuuden ongelmat aiheuttavat myös muita vaikeuksia. Kirkon perheneuvonta on 63 vuotta maassamme toiminut parisuhteen ja koko perheen auttamisverkosto. Perheasiain neuvottelukeskuksia on maassamme 42 paikkakunnalla. Näistä 30 keskusta on tehnyt ostopalvelusopimuksen kuntien kanssa. Perheneuvojan erikoistumiskoulutus on kolmen vuoden mittainen ja siinä opetetaan seksuaalisuutta ja seksuaaliterapian menetelmiä. Kirkon perheneuvonta on maksutonta ja asiakkaiksi voivat hakeutua myös kirkkoon kuulumattomat. Palvelu on kuitenkin niin kysyttyä, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla vain joka viides asiakas voi saada ajan. Pienten lasten vanhempien kriisitilanteet priorisoidaan perheneuvonnassa. Toimenpideohjelmassa mainitaan erikseen miesten neuvontapalvelut. Kirkon perheneuvonta on erityisesti parisuhdekriiseihin suunnattua korjaavaa hoitotyötä. Jo vuosia on miesten yhteydenottojen määrä kasvanut. Vuoden 2006 valtakunnallinen tilasto osoitti, että 42 % ajanvaraussoiton tehneistä oli miehiä. Toimenpideohjelma kiinnittää huomiota valtaväestöstä poikkeavien kulttuuritaustaisten henkilöiden osuuden kasvuun maahanmuuton yleistyessä ja ohimennen mainitaan myös omat vähemmistökulttuurimme. Toimenpide-ehdotuksissa mainitaan erityisesti tarve työntekijöihin, joilla on valmiudet myös erityisryhmien neuvontaan. Erityisryhminä mainitaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, vammaiset ja maahanmuuttajat. Samalla tavalla tulisi ottaa kunnioittavasti ja loukkaamatta huomioon niin Suomen ev.-lut. kirkon sisällä toimivien herätysliikkeiden kuin muiden uskonnollisten yhteisöjen ja kirkkokuntien nykyisestä vallitsevasta sekulaarista seksuaalietiikasta poikkeavat näkemykset. Nyt tämä näkökulma ei tule riittävästi esille. Luku 4 Väestön seksuaali- ja lisääntymisterveystietouden parantaminen Toimintaohjelmassa viitataan muutamissa kohdin rippikouluihin. Ne tavoittavat lähes koko 15-vuotiaiden ikäluokan ja niiden yhtenä tavoitteena on tukea nuoren kasvua aikuisuuteen sekä terveisiin elämäntapoihin. Siten seksuaalisuus on kristillisestä etiikasta käsin esillä rippikouluissa, vaikka seksuaalikasvatus ei olekaan rippikoulujen päätarkoitus.

3 Toimintaohjelman sivulla 26 on lause "Esimerkiksi rippikoulun tai sitä vastaavan Prometheus-leirin käy valtaosa ikäluokasta 15 vuotta täytettyään, ja niillä käsitellään seksuaalisuutta." Tämä lause on sikäli virheellinen, että rippikoulu ja Prometheus-leirit eivät ole "vastaavia" sisällöltään ja lähtökohdiltaan. Rippikoulu ei myöskään ole leiri, vaan laajempi kokonaisuus. Rippikoulu muodostaa useimmiten sosiaalisesti tiiviin ympäristön, jossa on paljon mahdollisuuksia kokonaisvaltaiseen kasvatukseen. Seksuaalisuuden teemojen käsittelyn kannalta turvallinen ilmapiiri on peruslähtökohta ja rippikoulussa on mahdollisuus hyvän ilmapiirin rakentumiseen. Edelleen rippikoulussa avautuu mahdollisuus yhteistyöhön vanhempien ja kodin kanssa. Kirkkohallitus yhtyy siihen toimintaohjelman näkemykseen, että seksuaalikasvatus on vaikuttavuudeltaan selvästi parempaa, jos koko alueen ja yhteisön eri toimijat pyrkivät samoihin tavoitteisiin. Tämä edellyttää avointa ja luottamuksellista keskustelua, mutta palkitsee kyllä vaivan. Lapset tarvitsevat mediayhteiskunnassa suojaa sellaiselta informaatiolta, jonka käsittelemiseen heillä ei ole oman kehitysvaiheensa pohjalta mahdollisuuksia. Tilastojen mukaan 8. luokkalaisista pojista 85 % ja tytöistä 83 % ei ole ollut sukupuoliyhdynnässä. Tässä ikävaiheessa nuoria tulee suojata ulkoiselta paineelta tehdä samoin kuin he luulevat muidenkin tekevän. Suojelutehtävä kuuluu paitsi vanhemmille, myös opettajille ja kaikille kasvattajille ja nuorten parissa työskenteleville. Yksilöä kunnioittava seksuaalikasvatus tukee laajasti elämänhallintataitoja. Kirkon lapsi- ja nuorisotyö tukee lasten oikeutta olla oman ikäisensä ja kasvaa mahdollisemman rauhassa. Lapsen ja nuoren suojelun tulisi olla toimintaohjelmassa selkeämmin esillä. Kirkon lapsi- ja nuorisotyössä korostetaan, että terveyttä edistävää seksuaalikasvatusta tukee ihmiskäsitys, jossa ruumiillisuus, sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat osa kokonaista ihmisyyttä, eivät irrallinen alue. Vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö ja perhelähtöinen työote antaa vanhemmille kannustusta ikä - ja kehitysvaiheeseen liittyvässä kasvun tukemisessa, oikeuksien ja rajojen suojelemisessa ja terveessä itsenäistymiskehityksessä. Tämän näkökulman tulisi olla toimintaohjelmassa vahvemmin esillä. Toimenpide-ehdotuksissa mainitaan kotien kanssa tehtävä yhteistyö seksuaalikasvatuksessa. Koti ja perhe on lapsen ja nuoren tärkein kasvattaja. Siksi yhteistyössä on otettava huomioon vanhempien vakaumus ja eettiset käsitykset. Tällä hetkellä esimerkiksi monet joihinkin herätysliikkeisiin tai ns. vapaisiin seurakuntiin kuuluvat vanhemmat sekä maahanmuuttajavanhemmat ovat pettyneitä koulun antamaan seksuaalikasvatukseen. Opetuksessa normalisoidaan avioliiton ulkopuolinen sukupuolielämä ja se nähdään automaattisesti seurusteluun kuuluvana elementtinä. Kuitenkin suurin osa vanhemmista haluaa lapsillensa annettavan vakaumuksensa mukaista opetusta. Tämä voisi toteutua koulun seksuaalikasvatuksessa niin, että sen sisältöihin kuuluisi tasavertaisena ja arvostettavana elämäntapana esitelty eri uskontokuntien vaalima käsitys sukupuolielämän kuulumisesta avioliittoon. Samaa monipuolisuutta pitäisi sisältyä myös kaikille 16-vuotiaille jaettavaan Sixteen-lehteen, jonka postittamista yhdelle kokonaiselle ikäluokalle esitetään vuodesta 2008 alkaen. Koska lehti kustannetaan yhteiskunnan varoin, sen on palveltava kaikkia kansalaisia ketään loukkaamatta.

4 Luku 7 Raskaudenajan hoito Kirkkohallitus pitää hyvänä sitä, että toimintaohjelmassa painotetaan vanhemmaksi kasvua, varhaista vuorovaikutusta sekä vanhemmuuden tuomia muutoksia parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen. Vanhempien parisuhteen tukeminen koituu myös lapsen parhaaksi. Kirkon perheneuvojia, erityisesti miehiä, sekä muita työntekijöitä on mukana eri puolilla maata synnytys- ja perhevalmennuksessa. Erityisesti odottavien ja synnyttäneiden perheiden isät ovat arvostaneet miesten puheenvuoroja isyydestä ja vanhemmuuden tuomista muutoksista parisuhteeseen ja seksuaalisuuteen. Toimintaohjelmassa on kiitettävästi otettu huomioon päihteitä käyttävien äitien tunnistaminen ja hoito. Tässä asiassa yhteiskunnan ja viranomaisten puuttumista tulisi lisätä äidin itsemääräämisoikeuden kustannuksellakin, sillä heikoin ja puolustuskyvyttömin on sikiö ja syntyvä lapsi. Ei voi olla oikein, että aikuisen oikeus käyttää päihteitä menee lapsen elämän ja terveyden edelle. Keskenmenopotilaan tarvitseman psykososiaalisen tuen antajien joukkoon kuuluvat myös sairaalateologit ja perheneuvojat. Keskenmenopotilaan tarvitsemaan psykososiaaliseen tukeen kuuluu henkinen ja hengellinen tuki. Sairaalateologi on koulutettu kohtaamaan keskenmenon kokeneen naisen tuntoja. Sielunhoidollisessa kohtaamisessa käsitellään menetyksen aiheuttamia tunteita, kuten masennusta, surua tai syyllisyyttä. Naistentautien ja synnytysosastojen sairaalapappi on tavallisesti nainen. Luku 10 Raskauden ehkäisypalvelut Raskauden ehkäisypalveluissa olisi hyvä mainita myös väestöryhmät, jotka vakaumuksensa takia pidättäytyvät ehkäisystä. Moniarvoisessa yhteiskunnassa myös heillä tulee olla oikeus elää arvostettuna vakaumuksensa mukaan ja saada terveydenhuollossa kunnioittavaa kohtelua ja hyvää palvelua. Toimenpide-ehdotuksessa esitetään ehkäisyvälineiden jakelua kokonaan maksutta alle 20- vuotiaille. Tämä on ymmärrettävää lisääntyneiden sukupuolitautien ja ei-toivottujen raskauksien johdosta. Kuitenkin sen kääntöpuolena on sanaton viesti siitä, että sukupuolielämällä ei ole yhteyttä sitoutumiseen, uskollisuuteen ja parisuhteeseen. Mikäli ehdotus toteutuu, tulee samalla tehostaa asennekasvatusta ja vastuullisen elämäntavan juurruttamista nuorisoon. Luku 11 Raskaudenkeskeytyksen hoito Raskaudenkeskeytyksessä on kysymys eettisesti vaikeasta kysymyksestä, jota ei voi lähestyä vain juridisena tai lääketieteellisenä asiana. Yhteiskunnan ja sen yksityisen jäsenen on kaikissa tilanteissa suojeltava inhimillistä elämää. Kuluvalla vuosikymmenellä on vuosittain syntynyt noin lasta ja abortoitu vuosittain noin sikiötä eli joka viides syntymätön lapsi ei saa elää. Siksi toimintaohjelmassa mainittu tavoite tukea pysyvää ja turvallista parisuhdetta ja pyrkiä keskeytysten määrän vähentämiseen sekä erityisesti toistuvien keskeytysten estämiseen on kirkkohallituksen mukaan kaikin tavoin kannatettava.

5 Kirkkohallitus pitää niitä raskaudenkeskeytyksiä erityisen ongelmallisina, joissa kysymys on jo aiemmin samalle hakijalle tehdyistä uusista keskeytyksistä. Vuonna 2005 noin 32 % kaikista raskaudenkeskeytyksistä tehtiin hakijoille, jotka jo aikaisemmin ovat kokeneet yhden tai useamman keskeytyksen. Näissä tapauksissa kyse on usein keskeytyksistä, jotka voidaan mieltää jälkiehkäisyiksi. Kirkkohallitus toivoo tähän epäkohtaan kiinnitettävän huomiota ja korostaa sitä, että terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulisi raskaudenkeskeytysasioiden yhteydessä erityisesti näissä tapauksissa aikaisempaa konkreettisemmin tuoda esille myös käytettävissä olevat ehkäisymuodot. Raskauden keskeytyksiin liittyvä henkisen ja hengellisen tuen tarve osoittaa sen, kuinka eettisesti vaikeasta asiasta abortissa on kysymys. Siksi on tärkeää taata kaikille mahdollisuus keskusteluun ja muuhun tarvittavaan henkiseen tukeen. Kirkon työntekijät tarjoavat tässä tukea, kuten toimintaohjelmassa todetaankin. Luku 12 Sukupuolitautien torjunta Toimintaohjelma ehdottaa sukupuolitautien torjunnan toimenpiteiksi mm. tiedon jakamista, kondomien käytön edistämistä, seulontojen, tutkimusten ja hoitoon saattamisen tehostamista sekä seurantajärjestelmien ja koulutuksen kehittämistä. Kirkkohallituksen mielestä näiden lisäksi tarvitaan ennen kaikkea arvo- ja asennekasvatusta, joka johtaa vastuulliseen elämäntapaan ja haluun tehdä oikeita valintoja. Tämän takia kristilliseen seksuaalietiikkaan liittyvät uskollisuuden, sitoutumisen ja elinikäisen avioliiton ihanteet ovat asioita, joita ei pidä unohtaa seksuaaliterveyttä edistettäessä ja sukupuolitauteja torjuttaessa, siitäkään huolimatta, että kaikki eivät niitä noudata. Luku 13 Seksuaalinen väkivalta Kirkkohallitus pitää hyvinä ja kannatettavina toimenpide-ehdotuksia seksuaalisen väkivallan uhrien ja tekijöiden hoidon kehittämiseksi sekä seksuaalisen väkivallan ehkäisyksi. Suomen ev.-lut. kirkossa on parhaillaan käynnissä useita hankkeita väkivallan ehkäisemiseksi. Vuonna 2000 julkaistiin kirkon piirissä laajalle levinneet kirjaset Joka viettelee yhden näistä pienimmistä Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ennaltaehkäisy ja kirkon vastuu sekä Naiset, miehet ja väkivalta. Kirkon näkökulmia väkivaltaan. Viimeiset kymmenen vuotta kirkko on ollut edustettuna lukuisissa ministeriöiden ja järjestöjen väkivaltaa pohtivissa työryhmissä ja projekteissa. Kirkkojen maailmanneuvoston julistamaa väkivallan vastaista vuosikymmentä vietetään Suomessa nimellä Väkivallasta sovintoon. Sen keskeisenä painopisteenä on koti- ja perheväkivallan vähentäminen. Kirkon kasvatuksen painopisteenä on vuosina Jumalan silmissä kaunis, jolla pyritään tukemaan lapsen ja nuoren kokonaisvaltaista ja tasapainoista fyysistä, psyykkistä ja hengellistä kasvua. Kirkkohallitus on käynnistänyt Peliraati-toiminnan, jossa arvioidaan lasten ja nuorten käytössä olevia tietokonepelejä. Toimintaohjelmassa todetaan, kuinka toistuva altistuminen seksuaalisisältöiselle medialle on yhteydessä stereotyyppiseen ja pinnalliseen asenteeseen sukupuolielämää kohtaan sekä ylisuuriin oletuksiin ikätovereitten seksuaalisesta aktiivisuudesta. Kirkkohallituksen

6 mielestä tiedotusvälineiden ja kaupan tulisi kantaa nykyistä suurempaa vastuuta niin lasten ja nuorten kuin aikuistenkin käsityksiin vaikuttamisessa. Tällöin kyse ei ole vain seksuaalisen väkivallan esittämisestä mediassa, vaan muustakin yliseksualisoidusta materiaalista. Luku 17 Työnjaon, yhteistyön ja koordinoinnin kehittäminen Kirkkohallitus pitää myönteisenä ja tärkeänä sitä, että Suomen ev.-lut. kirkko ja seurakunnat on mainittu seksuaali- ja lisääntymisterveyden yhteistyökumppaneina. Kirkolla on omista lähtökohdistaan annettavaa sekä ennaltaehkäisevään (mm. lapsi-, varhaisnuoriso-, nuoriso- ja rippikoulutyö, isoskoulutus, perhekasvatus, parisuhdetyö) että korjaavaan toimintaan (mm. perheneuvonta, sairaalasielunhoito, paikallisseurakuntien sielunhoitotyö). Kansliapäällikkö Risto Junttila Kirkkoneuvos Seppo Häkkinen