Maa- ja metsätalousministeriö U-JATKOKIRJE MMM Timonen Hannele(MMM), Lahtinen Sari Eduskunta Suuri valiokunta

Transkriptio

1 Maa- ja metsätalousministeriö U-JATKOKIRJE MMM MAO Timonen Hannele(MMM), Lahtinen Sari Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevat komission ehdotukset U/E-tunnus: U 69/2011 vp EUTORI-numero: EU/2011/ EU/2011/1744 Ohessa lähetetään perustuslain 96 :n mukaisesti 21. joulukuuta 2011 annettua valtioneuvoston kirjelmää täydentävä selvitys yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista koskevista komission ehdotuksista osastopäällikkö Heimo Hanhilahti maatalousneuvos Kari Valonen LIITTEET MMM:n perusmuistio

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi jaosto maatalous- ja elintarvike (EU 18), maatalouden erityiskomitea, maatalous- ja kalastusneuvosto MMM ALR, EUE, MAVI, SM, STM, TEM, TH, UM, VM, VNEUS, YM

3 Maa- ja metsätalousministeriö PERUSMUISTIO MMM MAO Timonen Hannele(MMM), Lahtinen Sari Asia Yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta koskevat komission ehdotukset Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2011/1738, EU/2011/1739, EU/2011/1740, EU/2011/1741, EU/2011/1742, EU/2011/1743 EU/2011/1744 U-tunnus / E-tunnus: U 69/2011 vp Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Asiakirjat: Puolan puheenjohtajakaudella komission antamat ehdotukset käsiteltiin teknisellä tasolla ensimmäisen kerran. Tanskan pj-kaudella asetusehdotukset on luettu läpi toiseen kertaan ja lähes kaikista ehdotuksista on saatu teknisesti kehitetyt puheenjohtajavaltion versiot. Osasta ehdotuksia on saatu myös komission tarkentavia työasiakirjoja. Neuvoston tasolla keskustelussa on siten siirrytty aiempaa yksityiskohtaisempaan käsittelytapaan. Yhteisen maatalouspolitiikan YMP:n uudistuspaketti: - KOM(2011) 625 lopullinen, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi viljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti maksettavien suorien tukien järjestelmää koskevista säännöistä (suoria tukia koskeva asetus) - KOM(2011) 626 lopullinen, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) - KOM(2011) 627 lopullinen, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (maaseudun kehittämistä koskeva asetus) - KOM(2011) 628 lopullinen, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta - KOM(2011) 629 lopullinen, Ehdotus neuvoston asetukseksi maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä

4 2(25) - KOM(2011) 630 lopullinen, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse siirtymätoimenpiteiden soveltamisesta vuoden 2013 kohdalla - KOM(2011) 631 lopullinen, Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007 (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) muuttamisesta tilatukijärjestelmää ja tukea viininviljelijöille koskevilta osin Vaikutusanalyysit SEC(2011) 1153 ja SEC(2011) liitteet 1-18 Puheenjohtajamaa Puolan ja Tanskan antamat artiklakohtaiset ehdotukset (asiakirjanumerot löytyvät alla olevasta tekstistä) 1. Yhteistä maatalouspolitiikkaan koskevien lainsäädäntöehdotuksen valmistelutilanne Komissio julkaisi yhteisen maatalouspolitiikan (CAP) uudistamista koskevat lainsäädäntöehdotuksensa Puolan puheenjohtajakaudella komission ehdotukset käsiteltiin teknisellä tasolla ensimmäisen kerran. Tanskan pj-kaudella asetusehdotukset on luettu läpi toiseen kertaan ja lähes kaikista ehdotuksista on saatu teknisesti kehitetyt puheenjohtajavaltion versiot. Osasta ehdotuksia on saatu myös komission tarkentavia työasiakirjoja. Neuvoston tasolla keskustelussa on siten siirrytty aiempaa yksityiskohtaisempaan käsittelytapaan. Lissabonin sopimuksen mukaisesti Euroopan parlamentti ja neuvosto päättävät tulevasta yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevasta lainsäädännöstä tavallista lainsäädäntömenettelyä noudattaen eli yhteispäätösmenettelyn mukaisesti. Parlamentti on nimittänyt keskeisiksi raportööreiksi Luis Manuel Capoulas Santoksen (S&D, PT), Michel Dantinin (EPP, FR) ja Giovanni LaVian (EPP, IT). Euroopan Parlamentti on aloittanut uudistuksen käsittelyn maatalous- ja maaseudun kehittämisvaliokunnassa. Ensimmäisiä luonnoksia Parlamentin mietinnöksi odotetaan kesäkuussa, Euroopan Parlamentin jäsenet voinevat esittää mietintöön muutosehdotuksia heinäkuun puoleen väliin saakka ja Parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunta äänestänee lopullisesta mietinnöstään vasta loppusyksyllä Täysistuntokäsittely voi mennä jopa vuoden 2013 puolelle. Vuosien rahoituskehystä koskevassa esityksessään komissio esitti, että yhteisen maatalouspolitiikan I ja II pilarien menot jäädytettäisiin nominaalisesti vuoden 2013 tasolle, mikä johtaa yhteisen maatalouspolitiikan menojen osuuden alentumiseen noin yhteen kolmasosaan EU:n kokonaismenoista. Koska rahoituspäätöksillä on hyvin keskeinen merkitys yhteisessä maatalouspolitiikassa, on todennäköistä, että tulevan uudistuksen lopullisesta sisällöstä voidaan päättää vasta, kun ratkaisu tulevista rahoituskehyksistä on tehty. Rahoituskehysten osalta Tanska on pyrkinyt kaventamaan neuvotteluhaarukkaa mm. kehysten kokonaistason osalta. Neuvottelulaatikkoon on nostettu otsakkeen 2 osalta useita CAP-uudistukseen liittyviä sisältöasioita: suorien tukien jakautuminen jäsenmaiden välillä, tukikatto, rahoituskurimekanismi, viherryttäminen, pilareiden välinen joustavuus, maaseudun kehittämisvarojen jakoperusteet ja yhteisrahoitusprosentit. Rahoituskehyksistä keskustellaan seuraavan kerran Eurooppaneuvostossa kesäkuun 2012 lopussa 2. Uudistuksen keskeinen sisältö Tähän asti käydyissä keskusteluissa eri toimielimissä komission lainsäädäntöehdotusta on pidetty yleisesti ottaen hyvänä pohjana jatkokeskusteluille.

5 3(25) Uudistuksen tärkeimmät neuvottelukysymykset liittyvät: 1) EU:n kokonaan maksamien suorien tukien jakoon jäsenmaiden välillä 2) suorien tukien järjestelmän muuttamiseen kohti alueellista tasatukea kaikissa jäsenmaissa 3) suorien tukien viherryttämiseen 4) sokerin tuotantokiintiöiden poistamiseen ja sen kytkeminen viinin istutusoikeusjärjestelmän jatkamiseen 5) maaseudun kehittämispolitiikan sisältöön ja sen varojen jakoon jäsenmaiden välillä sekä 6) komission ehdotusten yksinkertaistamiseen Tällä hetkellä EU:n kokonaan maksamien suorien tukien taso vaihtelee jäsenmaiden välillä huomattavasti johtuen lähinnä siitä, millaista maataloustuotantoa kussakin maassa on ollut ja miten hallinnollisten hintojen alentumista on korvattu suorilla tuilla politiikkauudistusten yhteydessä. Komissio esittää, että nykyistä jakaumaa tasoitetaan, mutta ei kuitenkaan mennä useiden uusien jäsenmaiden vaatimaan täydelliseen tasatukeen. Komissio esittää, että yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanomalleja eri jäsenmaissa yhtenäistettäisiin. Jäsenmaiden sisällä tulee komission mukaan siirtyä kohti kaikille hehtaareille samansuuruista tukea, siten että tukitaso olisi siirtymäkauden jälkeen maan sisällä tai tietyllä alueella samansuuruinen. Tämä ehdotus on ongelmallinen niille maille, joissa on käytössä historiallinen malli (mm. Itävalta, Irlanti, Espanja, Ranska) Komissio esittää myös, että I pilarin alle luotaisiin erillinen "viherryttämistuki", jonka tarkoituksena olisi maksaa tukea kaikille viljelijöille tiettyjen perustason ympäristötoimien suorittamiseen (viljelyn monipuolistaminen, pysyvien laitumien ylläpitäminen ja ekologisen alan vaatimus). Uusia varoja "viherryttämistukeen" ei osoitettaisi, vaan ne otettaisiin nykyisen tilatuen sisältä. Komission esitystä on kritisoitu yksinkertaistamistavoitteen vastaiseksi ja päällekkäiseksi II pilarin ympäristötoimenpiteiden kanssa. Sokerin tuotantokiintiöiden osalta komissio ehdottaa niiden poistamista markkinavuodesta 2015/2016 lukien. Selkeä määrävähemmistö jäsenvaltioista, Suomi mukaan lukien, vastustaa tätä ehdotusta ja haluaa kiintiöille jatkoaikaa vuoden 2015 jälkeen. Yhteisen maatalouspolitiikan II pilarin kautta maksettaisiin entiseen tapaan viljelyn perusvaatimukset ylittävät ympäristökorvaukset ja epäsuotuisten alueiden tuet. Komission esittämillä kriteereillä koko Suomi pysyisi epäsuotuisana alueena. LFA- alueiden luokittelua koskevan asian käsittely on kuitenkin kiistanalainen asia, koska monissa maissa tapahtuisi suuria muutoksia alueiden luokittelussa. Komissio esittää maaseudun kehittämiseen käytettävien varojen osittaista uudelleen jakamista jäsenmaiden välillä nykyistä objektiivisempien kriteerien perusteella. Jakokriteerit ovat tässä vaiheessa epäselvät, mutta komissio lähtee siitä, että eri maiden mahdollisia menetyksiä uusien kriteerien johdosta rajoitettaisiin. Eri jäsenmaat sekä Euroopan parlamentin maatalous- ja maaseudun kehittämisvaliokunta ovat kritisoineet voimakkaasti komission lainsäädäntöehdotuksia siitä, että ne entisestään monimutkaistaisivat yhteisen maatalouspolitiikan toimeenpanoa ja valvontaa. On selvää, että yksi keskustelun kohde uudistuksessa on se, miten komission ehdottamaa järjestelmää kaikin puolin yksinkertaistettaisiin. 3. Arvio tulevasta käsittelyaikataulusta Tanskan pj-kauden lopulla käydään läpi puheenjohtajavaltion uusia tekstejä asetusehdotuksista. EP:n lausuntoluonnokset valmistuvat kesäkuussa ja parlamentin jäsenet voivat esittää niihin muutoksia heinäkuun puoleen väliin saakka.

6 4(25) Kyproksen puheenjohtajakaudella rahoituskehyksistä pyritään saavuttamaan sopu, ehkä lokakuussa, mutta todennäköisemmin vasta joulukuussa. EP:n maatalousvaliokunta etsii Parlamentin jäsenten muutosehdotuksista kompromissimuotoiluja ja äänestänee kannastaan ehdotuksiin loka-marraskuussa 2012, jonka jälkeen päästään neuvottelemaan kiistanalaisista kohdista. Kyproksen tavoitteena on päästä osittaiseen "yleisnäkemykseen" lainsäädäntöpaketista marraskuun neuvoston kokouksessa. Siten lainsäädäntöehdotuksia ei hyväksyttäne vielä 2012 aikana. Irlannin kaudella CAP-lainsäädäntö tulee viimeistään lopullisesti hyväksyttäväksi. Kansallinen toimeenpano ja maaseudun kehittämisohjelmien laadinta voidaan viimeistellä kesän 2013 aikana. Komissio hyväksynee kansalliset päätökset ja ohjelmat vasta loppusyksyllä Kuvaus yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta annettuihin asetusehdotuksiin ehdotetuista muutoksista 4.1. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi viljelijöille yhteisen maatalouspolitiikan mukaisesti maksettavien suorien tukien järjestelmää koskevista säännöistä (suoria tukia koskeva asetus) (KOM(2011) 625 lopullinen) Puheenjohtajamaa on antanut toukokuussa kompromissiehdotukset seuraavista suorien tukien asetusehdotuksen artikloista: 1-15 (pl. 11 ja 14) (8137/1/12 REV1), 4 ja 9 (9961/1/12 REV 1), (8533/1/12 REV1), (9804/12), (8532/1/12 REV1), (9962/12) ja (8139/1/12 REV1). Kompromissiehdotukset sisältävät sekä teknisiä että sisällöllisiä muutoksia. Tukien asteittaista alentamista tilakoon perusteella ja pilareiden välistä varojen siirtoa koskevista artikloista ehdotukset annetaan myöhemmin. Aktiiviviljelijän määritelmä (artikla 9) Puheenjohtajamaa ehdottaa kompromissiehdotuksessaan poistettavaksi komission asetusehdotuksesta sen, että suoria tukia ei myönnetä, jos viljelijän vuotuiset suorat tuet ovat vähemmän kuin 5 % hänen muun kuin maataloustoiminnan kokonaistuloistaan edellisenä verovuonna. Näin ollen ehdoksi jäisi se, että suoria tukia ei myönnettäisi, jos viljelijän maatalousmaa on pääasiassa maita, jotka ovat luontaisesti laiduntamiseen tai viljelyyn sopivassa kunnossa eikä näillä aloilla noudateta jäsenmaan määrittämiä maan hoidon vähimmäisvaatimuksia. Jäsenvaltio voisi päättää, että suoria tukia ei myönnettäisi julkisoikeudellisille oikeushenkilöille, kuten valtioille, alue- tai paikallisviranomaisille, tai luonnollisille tai oikeushenkilöille tai näiden muodostamille ryhmille, jos yksi seuraavista koskee heitä: a) henkilöt harjoittavat lentokenttä-, rautatieyhtiö-, vesilaitos-, kiinteistö-, urheilu- ja virkistyskenttä-, metsästysalue-, kalastus- ja vesiviljelyalue- tai leirintäaluetoimintaa tai muuta ei-maataloudellista toimintaa tai toimintoja, jotka jäsenvaltiot objektiivisin ja syrjimättömin perustein ovat määrittäneet, elleivät kyseiset henkilöt osoita todennettavia todisteita siitä, että suorien tukien vuotuinen määrä muodosti viimeisimpänä verovuonna vähintään 5 % ei-maataloudellisesta toiminnasta saaduista kokonaistuloista tai b) henkilöt täyttävät jäsenvaltion asettamat objektiiviset ja syrjimättömät perusteet, jotka varmistavat, että (i) heidän maataloustoimintansa muodostaa vain merkityksettömän osan kaikesta taloudellisesta toiminnasta tai (ii) heidän pääasiallinen toimintansa tai yrityksen tarkoitus ei ole maataloustoiminnan harjoittaminen.

7 5(25) Jäsenvaltiot voisivat päättää, että tätä edellisessä kappaleessa esitettyä ei sovellettaisi viljelijöihin, jotka saivat vähemmän kuin 5000 euroa suoria tukia edellisenä vuonna. Puheenjohtajamaa ehdottaa, että komissio voisi delegoiduilla säännöksillä antaa mm. kriteerit maataloustulojen ja ei-maataloustulojen välisestä erotuksesta. Olemassa olevien tukioikeuksien säilyttäminen (18(3) artikla) ja arvon mukauttaminen (22(4a) artikla) Puheenjohtajamaa ehdottaa alueellista mallia tai alueellista hybridimallia soveltavien maiden osalta mahdollisuutta säilyttää olemassa olevat tukioikeudet. Päätös tukioikeuksien säilyttämisestä olisi tehtävä mennessä. Jäsenvaltio voisi päättää, että säilytettävien viljelijän tukioikeuksien arvo muutetaan yhtenäiseksi tai kunkin tukioikeuden arvoa voidaan mukauttaa erikseen. Tämän perusteella näyttää siltä, että Suomessa voitaisiin päättää siirtymisestä suoraan tasatukeen vuonna 2014, jatkaa aiemmin päätettyjä lisäosia tai muuttaa lisäosien alenemia. Siirtyminen yhteen tukialueeseen (20(4a) artikla) Jäsenvaltio, joka on alueellistanut perustukijärjestelmän, voisi päättää päivämäärän, jolloin se lopettaa alueellisen soveltamisen ja siirtyy yhteen tukialueeseen. Päätös olisi tehtävä mennessä. Uusien tukioikeuksien muodostaminen (21 artikla) Puheenjohtajamaa ehdottaa, että edellytys vähintään yhden tukioikeuden aktivoinnista uusien tukioikeuksien myöntämisen ehtona vuonna 2011 poistettaisiin. Jäsenvaltio voisi edellyttää, että viljelijän on tullut saada suoraa tukea joko vuonna 2010 tai 2011 tai että tilatukijärjestelmän mukainen tukioikeus on myönnetty viljelijälle vuonna 2012 tai 2013 sisällytettäessä tärkkelysperunan tuki tilatukijärjestelmään asetuksen (EY) N:o 73/ artiklan mukaisesti tai sisällytettäessä viinin tuki tilatukijärjestelmään saman asetuksen liitteen IX kohtien B ja C mukaisesti. Vuosia 2012 ja 2013 koskevat mahdollisuudet eivät koske Suomea. Kaikki edellä mainitut historiallisia vuosia koskevat ehdot olisivat jäsenvaltiolle vapaaehtoisia. Päätös ehtojen käyttöönottamisesta olisi tehtävä mennessä. Jos tila myydään tai vuokrataan kokonaan tai osittain, uusiin tukioikeuksiin oikeutetut luonnolliset tai oikeushenkilöt voisivat siirtää oikeuden saada tukioikeuksia yhdelle tai useammalle aktiiviviljelijän määritelmän täyttävälle viljelijälle ennen allekirjoitetulla sopimuksella. Komission ehdotuksen mukaan oikeus olisi voitu siirtää vain yhdelle vastaanottajalle. Jäsenvaltio voisi päättää säätää tilan vähimmäiskoon maatalousmaan pinta-alana, jolle uusien tukioikeuksien muodostamista voidaan hakea. Vähimmäiskoko ei saa olla suurempi kuin 10(1) artiklan mukaisesti määritetty suorien tukien vähimmäisedellytys (1 hehtaarin vähimmäisala tai jäsenmaakohtaisesti muutettu vähimmäisala). Uusien tukioikeuksien arvo (22(1) artikla) Tukioikeuksien yksikköarvoa laskettaessa, kansallinen tai alueellinen enimmäismäärä jaettaisiin puheenjohtajavaltion ehdotuksen mukaan tukioikeuksien lukumäärällä komission ehdottaman myönnettyjen (allocated) tukioikeuksien lukumäärän sijasta. Komission ehdotuksen mukaan jakajana olisi käytettävä joka vuosi vuoden 2014 tukioikeuksien lukumäärää, mutta puheenjohtajamaan ehdotuksessa viittaus vuoteen 2014 on poistettu.

8 Kansallinen varanto (23 artikla) 6(25) Puheenjohtajamaan ehdottamat muutokset koskien kansallisen varannon perustamista ja käyttöä ovat pitkälti sääntöjä, jotka ovat olleet aiemmin käytössä tai ovat tällä hetkellä voimassa. Puheenjohtajamaan ehdotus sisältää myös joitakin uusia ehdotuksia. Komission ehdottama pakollinen ensisijainen varantoperuste myöntää tukioikeuksia uusille nuorille viljelijöille on poistettu. Tukioikeuksia voitaisiin jäsenvaltion päätöksellä sen sijaan myöntää nuorille ja/tai uusille viljelijöille. Komission ehdotuksen mukaan tukioikeuksia voitaisiin myöntää jäsenvaltion päätöksellä rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmien perusteella. Puheenjohtajamaan ehdotuksessa edellä mainitusta varantoperusteesta on poistettu maininta rakenneuudistus- ja/tai kehitysohjelmista ja jäljellä ovat vain varantoperusteen perustelut, joiden mukaan tukioikeuksia voitaisiin myöntää, kun tarkoituksena on varmistaa, että maata ei jätetä viljelemättä ja/tai korvattaessa viljelijöille aiheutuvia erityisiä haittoja. Varantoperuste vaikuttaa selvästi aiempaa laajemmalta. Uutena ehdotuksena on mahdollisuus käyttää tukioikeuksien käyttämättömyyden vuoksi kansalliseen varantoon palautuneita varoja nuorten viljelijöiden ja pienten tilojen tukeen tai lisätä tukioikeuksien arvoa väliaikaisesti tiettynä vuonna. Kaikkien tukioikeuksien pysyvän korottamisen edellytyksenä oleva 3 % on poistettu. Tukioikeuksia voitaisiin korottaa, jos varantoon jää riittävästi varoja tukioikeuksien myöntämiseen. Jäsenvaltio päättäisi varantoperusteiden etusijajärjestyksestä. Tukioikeuksia voitaisiin leikata lineaarisesti, jos varannossa ei ole riittävästi varoja tukioikeuksien myöntämiseen silloin, kun on kyse varantoperusteesta, joka koskee tuomioistuimen lopullista päätöstä tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen lopullista hallinnollista määräystä. Tuki viljelijöille, jotka noudattavat ympäristölle ja ilmastolle suotuisia maatalouden muotoja (ns. viherryttäminen) (artiklat 29-33) Puheenjohtaja ehdottaa kompromissiehdotuksessaan, että viljelijät, joiden tukikelpoisen maatalousmaan alasta yli [75] % on nurmella, olisivat oikeutettuja viherryttämistukeen vastaavalla automaattisella tavalla kuin komission ehdotuksessa luonnonmukaista tuotantoa harjoittavat viljelijät. Viljelijät, joilla on maaseudun kehittämisasetuksen (EY) N:o 1698/2005 mukainen ympäristötukisitoumus tai tulevan maaseudun kehittämisasetuksen mukainen ympäristökorvaussitoumus [tai joiden tila on sertifioitu kansallisen tai alueelliseen ympäristösertifiointijärjestelmien mukaan], katsottaisiin noudattavan yhtä tai useaa viherryttämistoimea edellyttäen, että nämä sitoumukset ja ympäristösertifiointijärjestelmät täyttävät seuraavat edellytykset: a) ne kattavat [koko] tilan; b) ne ovat samaa tyyppiä kuin viherryttämistoimet; ja c) ne ylittävät viherryttämistoimet ilmasto- ja ympäristöhyötyjen osalta. Sertifiointijärjestelmien olisi oltava tehokkaita, tasapuolisia ja läpinäkyviä. Puheenjohtajamaan asiakirjassa todetaan, että sertifiointijärjestelmien osalta tarvitaan vielä lisää asian tutkimista. Komissio voisi delegoiduilla säännöksillä määrittää tarkemmin sitoumuksiin ja sertifiointijärjestelmiin liittyvistä edellytyksistä. Viljelyn monipuolistamisvaatimusta puheenjohtajamaa ehdottaa muutettavaksi siten, että alaraja toimen toteuttamiselle olisi komission ehdottaman 3 ha:n sijaan 10 ha. Pääkasvia ei saisi olla enempää kuin 70 % maatalousmaasta ja kaksi pääkasvia yhdessä ei saisi kattaa enempää kuin 95 % maatalousmaasta. Viljelyn monipuolistamisvaatimus ei koskisi seuraavia tiloja; a) joiden maatalousmaa kokonaan on nurmen tai muun ruohomaisen rehun tuotannossa, kesannolla tai vedenalaiskasvien viljelyssä (=riisi), tai näiden käyttömuotojen yhdistelmässä; tai

9 7(25) b) joiden maatalousmaan pinta-alasta yli [75] % on pysyvällä nurmella, nurmen tai muun ruohomaisen rehun tuotannossa, kesannolla tai näiden käyttömuotojen yhdistelmässä. c) joiden viljelijä vaihtaa yli 50 % maatalousmaastaan toisten viljelijöiden kanssa vuosittain edellyttäen, että viljelijä todistaa kunkin maatalousmaan lohkon olleen eri kasvin viljelyssä edeltävänä kalenterivuonna. Kasvilla tarkoitettaisiin kasvitieteellisen luokittelun mukaisesti eri sukuun kuuluvia kasveja. Kuitenkin syys- ja kevätmuotoiset kasvit katsottaisiin eri kasviksi, samoin kesanto. Komissio voisi delegoiduilla säännöksillä lisätä kasvityyppejä kasvin määritelmään sekä antaa säännöt eri kasvien osuuden tarkasta laskennasta. Pysyvien nurmien säilyttämisvaatimuksen osalta puheenjohtajamaan asiakirjassa ei tässä vaiheessa ehdoteta muutoksia. Siinä kuitenkin todetaan, että enemmistö jäsenmaista on indikoinut, että vaatimus pitäisi toteuttaa kansallisella/alueellisella tasolla ja että tämä vaatisi muutoksen tekstiin. Ekologisen alan vaatimukselle asetettaisiin alaraja 10 ha. Ekologiseksi alaksi luettaisiin kesanto, terassit, maisemapiirteet, suojakaistat, joilla ei ole tuotantoa (pois lukien laiduntaminen) ja joilla ei käytetä lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita, [alat, joilla ei käytetä typpilannoitteita], [alat, joilla on kerääjäkasveja/kasvipeite], [alat, joilla on monivuotisia energiakasveja], alat, jotka kuuluvat ilmastoja ympäristöhyötyjen osalta viherryttämistoimien yli meneviin maatalouden ympäristötuki- tai - korvausjärjestelmiin ja tietyt metsitetyt alat. Jäsenvaltiot, joilla on ympäristö- ja ilmastotavoitteita koskeva kansallinen tai alueellinen hoitosuunnitelma, voisivat päättää vähentää ekologisen alan velvoitteesta 7 %:sta enintään 3,5 %- yksikköä. Vähennys laskettaisiin vuosittain ja sen tulisi heijastaa niiden hehtaareiden määrää, joita hoidetaan hoitosuunnitelman mukaisesti. Jäsenvaltion olisi ilmoitettava tämä päätös komissiolle. Ilmoituksessa olisi annettava tiedot mm. siitä, miten hoitosuunnitelman toimilla ylitetään viherryttämistoimien ympäristö- ja ilmastovaikutukset. Komissio hyväksyisi päätöksen täytäntöönpanosäännöksillä. Komissio voisi delegoiduilla säännöksillä antaa lisäkriteereitä ekologisen alan tyypeille ja lisätä ekologiseen alaan hyväksyttäviä aloja. Nuorten viljelijöiden tuki (artiklat 36-37) Puheenjohtajamaa ehdottaa kompromissiehdotuksessaan, että nuoren viljelijän tulisi olla alle 40- vuotias perustukihakemuksen jättövuonna. Komission ehdotuksen mukaan viljelijän tulisi olla alle 40- vuotias sinä päivänä, jolloin hän jättää perustukihakemuksen. Jäsenvaltiot voisivat asettaa lisäkriteereitä nuorelle viljelijälle tulevan maaseudun kehittämisasetuksen artiklojen 2(1)(u) ja/tai 20(4) mukaisesti. Tuen määrä laskettaisiin kertomalla vuosittain nuoren viljelijän aktivoimien tukioikeuksien lukumäärä euromäärällä, joka olisi joko 25 % nuoren viljelijän tukioikeuksien keskimääräisestä arvosta tai 25 % jäsenmaan tai alueen keskimääräisestä tukioikeuksien arvosta. Komission ehdotus ei sisällä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Huomioon otettava tukioikeuksien määrä on komission ehdotuksessa rajattu tiettyyn enimmäisrajaan (25 hehtaaria tai niissä maissa, joissa jäsenmaan keskimääräinen tilakoko on yli 25 hehtaaria, jäsenmaan keskimääräiseen tilakokoon asti). Puheenjohtajamaa ehdottaa, että tämä raja olisi 35 hehtaaria. Jos maan keskimääräinen tilakoko on enintään 35 hehtaaria, nuorten viljelijöiden tuessa huomioon otettava tukioikeuksien määrä olisi enintään 35 hehtaaria tai keskikoko kerrottuna kahdella. Niissä maissa, joissa keskimääräinen tilakoko on yli 35 hehtaaria, hehtaariraja olisi vähintään 35 hehtaaria, mutta ei enempää kuin keskikoko kerrottuna kahdella.

10 8(25) Jäsenvaltio voisi arvioida uudelleen nuorten viljelijöiden tuen enimmäisprosenttia (enintään 2 %) komission ehdottaman yhden tarkasteluvuoden sijaan kahtena vuonna: ja/tai Puheenjohtajamaa ehdottaa, että jos jäsenvaltio on asettanut enimmäisprosentin alemmaksi kuin 2 %, mutta tukea haetaan kuitenkin enimmäisprosenttia enemmän, erotus voidaan 2 %:iin asti ottaa perustuen kansallisesta varannosta tai kuten komissio ehdottaa leikata kaikkien viljelijöiden perustuesta. Vapaaehtoinen tuotantoon sidottu tuki (artiklat 38-41) Puheenjohtajamaan ehdotuksessa on tarkennettu delegoitujen säädösten antamista. Pienten tilojen tukijärjestelmä (artiklat 47-51) Puheenjohtajamaan kompromissiehdotuksessa ehdotetaan, että jäsenvaltio voisi päättää pienten tilojen tuen viimeisen hakupäivämäärän viimeisen perustuen hakupäivämäärän ja komission ehdottaman päivämäärän välille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että arvio pienten tilojen tukisummasta olisi viljelijöiden tiedossa ennen viimeistä pienten tilojen tuen hakupäivämäärää. Maltan ja Kyproksen lisäksi myös Sloveniassa pienten tilojen tuen määrä vuosittain viljelijää kohden voitaisiin asettaa euroon. Komissiolle siirretty säädösvalta ja täytäntöönpanovalta (artiklat 53-56) Puheenjohtajamaa ehdottaa, että komissiolle annettaisiin valta antaa delegoituja säädöksiä määräämättömän ajan sijaan seitsemäksi vuodeksi. Lisäksi niissä tapauksissa, joissa komitea ei ole antanut mielipidettä täytäntöönpanosäädöksestä, säädettäisiin sellaiset suorien tukien artiklat, joiden osalta puheenjohtajan pitäisi toimittaa muutettu ehdotus mainitusta säädöksestä samalle komitealle tai toimittaa ehdotus täytäntöönpanosäädökseksi muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi. Kaikkiin asetuksen niihin artikloihin, joissa annetaan komissiolle valtuutta antaa delegoituja säädöksiä, puheenjohtajamaa ehdottaa säädösvallan siirron perusteiden tarkempaa kirjaamista. Komission näkemyksiä viherryttämisestä (9891/12) Komissio on julkaissut asiakirjan (9891/12), joka on komission vastaantulo jäsenmaiden viherryttämistä koskevien muutosesitysten johdosta. Komission näkemyksen mukaan tietyin edellytyksin voitaisiin katsoa, että ympäristökorvaus- ja sertifiointijärjestelmiin osallistuvat tilat voivat osallistumisen perusteella täyttää yhden tai useamman viherryttämistuen ehdon. Pysyvän nurmen alaan voitaisiin hyväksyä myös alueita, joilla ei-ruohomaiset kasvit ovat vallitsevia, mutta jotka silti soveltuvat laiduntamiseen alueen perinteisen viljelykäytännön mukaisesti. Jotta pysyvän nurmen määrittelyllä ei sotkettaisi joidenkin tilojen pitkäkestoisia nurmen viljelykiertoja, voitaisiin määritelmää muuttaa siten, että pysyväksi nurmeksi katsotaan alat, jotka ovat olleet pois viljelykierrosta 8 vuotta tai pidempään (vaatimus on tällä hetkellä ja myös komission alkuperäisessä ehdotuksessa 5 vuotta). Viljelyn monipuolistamisvaatimuksessa maatalousmaalla alaraja toimenpiteestä vapautumiseen olisi 3-10 ha (komission alkuperäisessä ehdotuksessa 3 ha). Toimenpiteestä vapautettaisiin alle 50 ha:n tilat, joilla merkittävä osuus pinta-alasta on nurmea tai kesantoa. Jos tilalla on enemmän kuin kolme kasvia, voitaisiin kasvikohtaisesta 5 % minimialasta joustaa kolmannesta kasvista alkaen.

11 Komission työasiakirjojen keskeinen sisältö 9(25) Komissio on antanut seuraavat työasiakirjat suorien tukien järjestelmän ehdotukseen liittyen: Pienten tilojen tukijärjestelmän rahoitus (Suorien tukien asetuksen 51 artikla) asiakirja (7971/12) Asiakirjassa kuvataan ja annetaan esimerkkejä siitä, kuinka pienten tilojen tukeen tarvittava rahamäärä muodostetaan. Kansallisen enimmäismäärän alueellinen jako (Suorien tukien asetuksen 20(2), 33(2) ja 35(2) artiklat)asiakirja (7972/12) Asiakirjassa annetaan esimerkkejä perustuen, viherryttämistuen ja luonnonhaittatuen jakamisesta alueille. Kansallista enimmäismäärää jaettaessa perustuki ja viherryttämistuki jaetaan samassa suhteessa tietylle alueelle: Jos perustukea jaetaan alueelle 25 %, niin viherryttämistukea jaetaan samalle alueelle 25 %. Luonnonhaittatuki voidaan jakaa alueelle eri prosentilla (myös 0 % mahdollinen) kuin edellä mainitut tuet. Progressiivisen vähennyksen ja tukikaton laskentamenetelmä (Suorien tukien asetuksen 11 artikla) asiakirja (7973/12) Asiakirjassa annetaan esimerkkejä suorien tukien progressiivisen vähentämisen ja tukikaton vaikutuksesta. Suorien tukien tasatukeen siirtyminen (uudelleenjako) (22 artikla) asiakirja (7974/12) Asiakirjassa kuvataan ja annetaan esimerkkejä tukioikeuksien arvon laskennasta siirryttäessä tasatukeen. Nuoren viljelijän tuen laskentamenetelmä (Suorien tukien asetuksen 36 artiklan 5 kohta ja 37 artiklan 1-3 kohdat) asiakirja (8465/12) Asiakirjassa annetaan esimerkkejä yksittäisen nuoren viljelijän tuen laskennasta ja nuorten viljelijöiden tuen rahoituksesta. Kasvin määritelmä (Suorien tukien asetuksen 30 artiklan 2 kohta) asiakirja (8792/12) Asiakirjassa kuvataan, mikä olisi viherryttämistoimenpiteessä "viljelyn monipuolistaminen" tarkoitetun kasvin määritelmä. Määritelmä perustuisi eri sukuihin, jotka määritellään kasvien kasvitieteellisen luokittelun perusteella, esimerkiksi eri viljalajit luettaisiin eri kasveiksi. Kesanto ja tilapäinen nurmi katsottaisiin eri kasviksi. Kasvien syys- ja kevätmuodot eivät olisi erillisiä kasveja. Ekologisen alan määritelmä (Suorien tukien asetuksen 29 ja 32 artikla, horisontaaliasetuksen 71, 77(2) ja 78(b) artikla) asiakirja (8791/12) Asiakirjassa kuvataan, mitä aloja ekologiseen alaan kuuluisi. Ekologisen alan tyyppejä voisivat olla kesannot, terassit, maisemapiirteet (sekä täydentävien ehtojen mukaisesti suojellut että muut maisemapiirteet), suojakaistat ja tietyt metsitetyt alat. Pilarien I ja II väliset linkit viherryttämiseen liittyen (Suorien tukien asetuksen artiklat, horisontaaliasetuksen liitteet I ja II, maaseutuasetuksen artiklat) asiakirja (9206/12) Asiakirjassa kuvataan, miten viherryttämistoimet linkittyisivät ympäristökorvauksen perustasoon. Täydentävät ehdot ja viherryttämistoimet muodostaisivat uuden ja nykyistä korkeamman perustason maatalouden ympäristökorvauksille.

12 10(25) käsittelijät: MMM, Juha Palonen, puh MMM, Marjatta Jokela, puh MMM, Pia Lehmusvuori, puh MMM, Auli Nurmi, puh Ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse siirtymätoimenpiteiden soveltamisesta vuoden 2013 kohdalla (KOM(2011) 630 lopullinen) Asetuksella vahvistettaisiin suorien tukien nettoenimmäismäärät ja modulaatioprosentti eli tuen mukauttaminen vuodeksi Neuvoston asetuksella (EY) N:o 73/2009 edellä mainitut määrät on vahvistettu vuoteen 2012 asti. Nettoenimmäismäärä on enimmäismäärä, jonka mukaisesti jäsenvaltio voi maksaa suoria tukia modulaation eli Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon siirtämisen jälkeen. Puheenjohtajavaltio on antanut maaliskuussa 2012 kompromissiesityksen asiakirjalla 7808/12. Esityksen mukaan suorien tukien vapaaehtoista mukauttamista jatkettaisiin vuonna Puheenjohtajavaltion ehdotuksena ovat uudet artiklat, jossa säädettäisiin maataloustukirahaston nettokatoista ja siihen liittyvästä valtuudesta täytäntöönpanosäädösten antamiseen ilman komiteaa. Lisäksi ehdotuksena on delegointivaltuuden seitsemän vuoden kesto ja siihen liittyvä raportointi. Puheenjohtajavaltion toisessa kompromissiasiakirjassa 9989/1/12 REV 1 asetusehdotukseen on lisätty Euroopan parlamentin maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lisäys- ja muutosehdotuksista johtuvat artiklat ja johdantolauseet muun muassa vapaaehtoisen mukauttamisen sekä kansallisten lisäosien jatkon osalta. Maatalouden erityiskomitea on katsonut valiokunnan lisäysja muutosesitykset hyväksyttäviksi, mutta esittää joitain sanamuotomuutoksia valiokunnan ehdotuksiin. Asetusehdotus hyväksyttäneen kesällä 2012 ensimmäisessä lukemisessa neuvoston ja Euroopan Parlamentin välillä. Käyttöön otettavan tai jo käytössä olevan erityistuen muutosten mahdollistamiseksi muutettaisiin neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/ artiklan 8 kohtaa ja 69 artiklan 1 kohtaa. Artiklan 68 muutoksen myötä jäsenvaltio, joka on ottanut käyttöön tuotantosidonnaisen erityistuen voisi yhden kuukauden kuluessa siirtymäasetuksen julkaisusta tarkastella päätöstään uudelleen ja päättää vuodesta 2013 alkaen tuen rahoitukseen käytettävän määrän muuttamisesta 69 artiklassa säädetyissä rajoissa tai lopettaa erityistuen soveltamisen. Artiklan 69 muutoksen myötä jäsenvaltio voisi päättää yhden kuukauden kuluessa siirtymäasetuksen julkaisusta, että se käyttää kyseistä päätöstä seuraavasta vuodesta alkaen enintään 10 prosenttia kansallisesta enimmäismäärästään erityistukeen. Asetusehdotukseen liitetyn lausuman mukaan maatalouden erityiskomitea korostaa, että siirtymäasetusta koskevat päätökset eivät ennakoi tulevia yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspäätöksiä tai rahoituskehyspäätöksiä. Käsittelijät: MMM, Mirja Kiviranta, puh (mirja.kiviranta@mmm.fi) MMM, Kari Valonen, puh (kari.valonen@mmm.fi) 4.2. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus) (KOM(2011) 626 lopullinen)

13 11(25) Yhteistä markkinajärjestelyä koskevassa asetusehdotuksessa säädetään maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maatalous- ja puutarhatuotteita koskevista erityissäännöksistä. Asetuksessa ei ole suuria muutoksia aiempaan asetukseen (EY) No 1234/2007. Markkinatoimenpiteet, sokerin kiintiöjärjestelmän lakkauttamista lukuun ottamatta, pääsääntöisesti säilyisivät käytössä. Kaikki viinisektoria koskevat osuudet vastaavat nykyisiä sääntöjä. Kuitenkin korkean tason viinityöryhmässä aloitettiin keväällä 2012 keskustelut siitä, tulisiko viinin istutusoikeusjärjestelmää jatkaa vuoden 2020 jälkeen. Työryhmän ensimmäisessä keskustelussa jäsenmaiden enemmistö, ml. Suomi, kannatti järjestelmän jatkamista, mutta nykyistä järjestelmää joustavampana. CAPuudistuspakettiin sisältyy myös erillinen ehdotus KOM(2011) 631 asetuksen (EY) N:o 1234/2007 muuttamisesta tilatukijärjestelmän ja viininviljelijöille myönnettävän tuen osalta. Sen mukaan artiklaa 103o muutettaisiin siten, että jäsenvaltioiden tilatukijärjestelmään siirtämä viinialan tukitoimenpiteisiin saama tuki jää lopullisesti tilatukijärjestelmään. Komissio on julkaissut työasiakirjat 9346/12 ja 9347/12. Ensimmäinen asiakirja sisältää sokerisektorin sopimusten ja toinen asiakirja asetusehdotuksen artikloissa 154 ja 156 kuvattujen poikkeustoimenpiteiden tarkempaa määrittelyä. Lisäksi puheenjohtajamaa on valmistellut asiakirjat kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien yhdistämisestä (8474/12) ja puheenjohtajamaan ehdotukset muutoksiksi komission asetusluonnokseen (8528/12) ja (9367/12). Alla on kuvattu yllä mainituissa asiakirjoissa ehdotetut muutokset komission alkuperäiseen ehdotukseen. Kotieläintuotteiden osalta puheenjohtajavaltion ehdotuksessa on lisätty uusi artikla 52a, jossa määritellään tukeen oikeutetut toimenpiteet mehiläissektorilla. Näiden määrittely oli alkuperäisessä ehdotuksessa delegoitu komissiolle. Puheenjohtajavaltio esittää teurasruhojen luokituksen ja luokituksen tarkastusten säätämistä neuvoston asetuksessa komission esitystä tarkemmin. Komissio esitti luokitusasteikkojen säätämistä delegoidulla säädöksellä, mutta ne esitetään määritettäväksi neuvoston asetuksen liitteessä. Markkinahäiriöiden vastaisten toimenpiteiden osalta on komission työasiakirjassa 9347/12 selvitetty viime vuosien kriisitoimenpiteiden oikeudellinen perusta ja niiden suhde uuteen esitykseen. Puheenjohtajamaa on ehdottanut kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien yhdistämistä. Siinä voisi olla hyötynä esimerkiksi valvonnan tarpeen pieneneminen. Toisaalta hyödyt voivat olla olemattomat ja ohjelmat varsin yhteensopimattomat. Molempien ohjelmien arviointi on paraikaa meneillään. Kouluhedelmäohjelman arviointi valmistuu kesäkuussa 2012 ja koulumaito-ohjelman arviointi vuoden 2013 alkupuolella. Tämän jälkeen voi ohjelmia muokata ja arvioida syvemmin. Avoimia kysymyksiä ohjelmien yhdistämisessä ovat mm. se, määriteltäisiinkö tukitaso tiettynä prosenttiosuutena kuten kouluhedelmäjärjestelmässä vai tiettynä yksikkötuen tasona kuten koulumaitojärjestelmässä ja pitäisikö tuki jakaa määriteltyinä kansallisina kirjekuorina, kuten kouluhedelmien osalta tehdään, vai käytettäisiinkö avointa rahoitusta kuten koulumaitojärjestelmässä? Koulumaito- ja kouluhedelmäjärjestelmien yhdistämisestä ei ole tehty varsinaista ehdotusta, joten vaikutuksien arvioiminen on mahdotonta. Suomessa ei ole toimeenpantu kouluhedelmäjärjestelmää, joten valvontojen tai hallinnollisten kustannusten osalta säästöjä ei synny. Vaarana on lisäksi Suomessa hyvin toimivan koulumaitojärjestelmän muuttuminen Suomelle epäedullisempaan suuntaan. Suomi on osallistunut koulumaitotukiohjelmaan vuodesta 1995 eli heti jäsenyyden alusta asti. Vuotuinen maksettu tuki on ollut 3 4 milj. euroa ja pysynyt suhteellisen vakaana vuodesta toiseen. On arvioitu, että koulumaitotuen piirissä olisi noin 90 % kaikista tukeen oikeutetuista kouluista ja päiväkodeista. Tuottajaorganisaatioiden hyväksymiseen esitetään myös muutoksia. Komission asetusehdotuksessa jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä ('shall recognise') kaikki artiklan 1 kohdassa 2 mainittujen tuotteiden tuottajaorganisaatiot. Sama muutos koskisi myös toimialaorganisaatioita. Viimeisimmässä

14 12(25) puheenjohtajamaan ehdotuksessa (9559/12) sana 'shall' on vaihdettu sanaksi 'may'. Noin puolet jäsenmaista kannattaa pakollista ja puolet vapaaehtoista hyväksymistä eli neuvostolla ei ole tässä vaiheessa selkeää kantaa asiaan. Maidontuotannon sopimussuhteiden osalta komission ehdotuksen teksti vastaa komission alkuperäistä ehdotusta ns. maitopaketista (asiakirja COM (2010) 728 lopullinen). Maitopaketista on päätetty ja siitä on säädetty parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 261/2012 neuvoston asetuksen (EU) N:o 1234/2007 muuttamisesta maito- ja maitotuotealan sopimussuhteiden osalta. Maitopaketti on sovittu otettavaksi mukaan uuteen asetukseen sellaisenaan. Toistaiseksi on keskustelussa liitetäänkö maitopaketin teksti uuteen asetukseen vai saatetaanko se voimaan siirtymäsäännöksellä. Komissio on myös julkaissut työasiakirjan sokerialan sopimuksista. Tässä asiakirjassa 9346/12 komissio selvittää, mitä se todennäköisesti tulee delegoidulla asetuksenantovallallaan säätämään juurikkaiden toimialasopimuksista. Todennäköinen sisältö tullee olemaan lähellä nykyisiä määräyksiä, jotka ovat komission asetuksen 952/2006 liitteessä II. Käytyjen keskustelujen perusteella sekä neuvostossa että Euroopan Parlamentissa on todennäköistä, että viinin istutusoikeuksien jatkosta sekä sokerikiintiöiden jatkamisesta tehtävät päätökset kytketään yhteen. On todennäköistä, että molempia järjestelmiä tullaan jatkamaan. Käsittelijät: MMM, Pekka Sandholm, puh MMM, Niina Kauhajärvi, puh MMM, Birgitta Vainio-Mattila, puh MMM, Leena Lamminen, puh MMM, Leena Seppä, puh MMM, Maija Heinonen, puh MMM, Jukka Virolainen, puh MMM, Jukka Ränkimies, puh Erillinen komission ehdotus neuvoston asetukseksi maatalouden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä (KOM(2011) 629 lopullinen) sisältää ne asiat, joista neuvosto päättäisi SEUT- sopimuksen 43 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilman Euroopan Parlamentin kuulemista. Komission ehdotusta ei ole käsitelty, koska se liittyy läheisesti Lissabonin sopimuksesta päätöksentekomenettelyihin seuraaviin muutoksiin. Keskustelu näistä muutoksista neuvoston ja Euroopan Parlamentin välillä on yhä kesken. Käsittelijät: MMM, Jukka Ränkimies, puh (jukka.rankimies@mmm.fi) 4.4. Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (maaseudun kehittämistä koskeva asetus) (KOM(2011) 627 lopullinen) Maaseudun kehittäminen on osa paitsi yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta niin myös osa kaikkia rahastoja koskevaa yhteistä strategiakehystä: Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisistä säännöksistä koskien yhteiseen strategiakehykseen sisältyviä Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa

15 13(25) (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahasto) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa sekä yleisistä säännöksistä koskien EAKR:a, ESR:a ja koheesiorahastoa (COM(2011)615, jäljempänä yleisasetus) kattaa kaikki unionin rakennepolitiikan rahoitusvälineet mukaan lukien maaseuturahasto. Tavoitteena on parantaa eri rahoitusvälineiden johdonmukaisuutta, saavuttaa synergiaetuja sekä parantaa toimien vaikuttavuutta. Yleisasetus muodostaa kaikille edellä mainituille rahoitusvälineille yhteisen strategiakehyksen, jonka avulla varoja on tarkoitus hyödyntää kokonaisvaltaisesti yhteisten tavoitteiden toteuttamisessa. Euroopan komissio tekee jokaisen jäsenvaltion kanssa kumppanuussopimuksen, jossa vahvistetaan kyseisen maan osalta unionin tavoitteisiin liittyvät sitoumukset. Yleisasetuksessa säädetään unionin tukea koskevista periaatteista, strategisesta lähestymistavasta, ohjelmatyöstä, rahoitusvälineistä, seurannasta ja arvioinnista, teknisestä avusta, tukea sekä menojen tukikelpoisuutta ja kestoa koskevista yksityiskohdista, hallinnosta ja valvonnasta sekä varojen hallinnoinnista. Maaseudun kehittämisen osalta yleisasetusta täydentävät seuraavat kolme asetusehdotusta: - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen (COM(2011)627, jäljempänä maaseutuasetus, johon artiklakohtaiset viittaukset pääosin liittyvät), jossa säädetään maaseuturahaston tukea koskevista yleisistä säännöistä, maaseudun kehittämispolitiikan strategiasta ja sisällöstä sekä komission ja jäsenvaltioiden väliseen työnjakoon perustuvista tehtävistä ohjelmatyön, verkostoitumisen, hallinnoinnin, seurannan ja arvioinnin suhteen sekä maaseuturahaston koordinaatiosta muiden unionin rahoitusvälineiden kanssa; - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (COM(2011)628, jäljempänä horisontaaliasetus), jossa säädetään tilaneuvonnasta, täydentävistä ehdoista sekä maaseuturahastosta ja sen varojen hallinnoinnin yksityiskohdista; sekä - Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus säännöistä yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmien mukaisista suorista tuista viljelijöille (COM(2011)625, jäljempänä suorien tukien asetus), jossa säädetään suorien tukien ympäristöehdoista (viherryttäminen), I pilarin luonnonhaittamaksuista sekä varojen siirroista I ja II pilarin välillä. Maaseutuasetuksen mukaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tehtävänä on Eurooppa 2020-strategian tukeminen edistämällä kestävää maaseudun kehittämistä koko unionin alueella yhteisen maatalous-, koheesio- ja kalastuspoliitikkojen välineitä täydentävästi. Sen tehtävänä on myös tukea unionin maataloutta alueellisesti ja ympäristöllisesti tasapainoisemmaksi, ilmastollisesti säästävämmäksi ja kestävämmäksi sekä innovatiivisemmaksi. Maaseutuasetuksessa määritellään maaseudun kehittämiselle kolme tavoitetta: maatalouden kilpailukyky, luonnonvarojen kestävä käyttö ja ilmastotoimenpiteet, sekä maaseutualueiden tasapainoinen alueellinen kehitys. Tavoitteita edistetään kuuden unionin prioriteetin avulla, joita voidaan edelleen toteuttaa maaseudun kehittämisohjelmissa (jäljempänä ohjelma) 17 toimenpiteen ja paikallisen kehittämisen (Leader) avulla. Puheenjohtajiston kompromissiehdotuksen keskeinen sisältö Puheenjohtajiston muotoiluja maaseudun kehittämisen asetusehdotuksen eri osa-alueisiin on käsitelty kevään 2012 aikana (7766/12, 8678/12, 9550/12, 10368/12) ja puheenjohtajisto tekee neuvoston työryhmässä käytyjen keskustelujen perusteella kesäkuussa 2012 kootun esityksen muutoksista. Yleistä Muotoiluja on tehty asetusehdotuksen yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi. Esimerkiksi ohjelman laatimisen vaatimuksia on vähennetty, vuosikertomuksen määräaikoja myöhennettiin nykyistä

16 14(25) vastaavaksi ja ennakkoehtoja vähennettiin koskemaan vain niitä, jotka suoraan liittyvät ohjelman sisältöön tai tavoitteisiin. Lisäksi ohjelman prioriteetteihin on lisätty metsätalous ja eläinten hyvinvointi. Myös lukuisia toimenpiteiden ehtojen yksinkertaistamisia ja selvennyksiä on tehty. Kansainvälisten hankkeiden vuotuiset EU-tason kilpailut ja palkinnot on poistettu, koska niiden rahoitus ja hallinnointi olisi aiheuttanut jäsenmaille paljon hallinnollisia lisäkustannuksia ja järjestelyjä. Komission esittämistä kolmesta verkostosta arviointiverkosto on poistettu, koska asiat toimivat hyvin myös nykyisillä organisaatioilla. Luonnonhaittakorvaukset Luonnonhaittakorvausten uudistaminen on erittäin herkkä aihe asetusehdotuksessa. Puheenjohtajisto on vienyt näiden artiklojen muotoilut maatalouden erityiskomitean käsittelyyn lisäohjeistuksen saamiseksi. Suomen kannalta komission esitys ilmastokriteereineen ja korvaustasoineen on hyvä, joskin ehdotettu hienosäätö on tarpeeton. Luonnonhaittakorvausjärjestelmän uudistus on kuitenkin monelle maalle hyvin vaikea, sillä uudet kriteerit muuttaisivat merkittävästi nykyisiä LFA-aluejakoja monessa maassa. Kompromissiin pääsemiseksi puheenjohtajamaa on ehdottanut esitettyyn LAU2-luokitteluun joustoa. Epäsuotuisaksi luokittelun rajaa (66 %:lla alueesta on täytettävä epäsuotuisuuskriteerit) esitetään laskettavaksi 60 %:iin. Hienosäätöön on esitetty lisää joustomahdollisuuksia. Lisäksi niiden alueiden siirtymäkausijärjestelyihin, jotka jatkossa eivät enää olisi luonnonhaittakorvaukseen oikeutettuja, esitetään pidennyksiä. Muutama jäsenmaa toivoo kuitenkin voivansa käyttää tulevallakin kaudella omia indeksijärjestelmiään uudistettujen kriteerien rinnalla. Yksityiskohtien valmistelu on edelleen kesken. Komissio on valmistellut asetusehdotuksen yksityiskohdista työasiakirjan 9884/12. Käsittelijät: MMM, Tiina Malm, puh MMM, Leena Summanen, puh MMM, Teemu Seppä, puh Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta (horisontaaliasetus) (KOM(2011) 628 lopullinen) Asetusehdotuksen tarkoituksena on vahvistaa edellytykset, joita sovelletaan yhteisen maatalouspolitiikan rahoitukseen. Sen lisäksi ehdotus kokoaa yhteen yhteisen maatalouspolitiikan yhteisiä sääntöjä, kuten täydentävät ehdot, tilaneuvontajärjestelmä, komission suorittama tilien tarkastaminen ja hyväksyntä sekä tukijärjestelmien hallinto ja valvonta. Valvonnan osalta asetus kattaisi yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, kaupallisten asiakirjojen, markkinajärjestelytoimenpiteisiin kuuluvien pakkausmerkintöjen, tuotteiden alkuperän ja maantieteellisten merkintöjen ja komission jäsenvaltioihin kohdistamien tarkastusten perussäännökset. Puheenjohtajavaltio on antanut maaliskuun lopun ja toukokuun lopun välillä kolme kompromissiesitystä. Kaikki esitykset ovat asiakirjassa 9751/12. Tilaneuvontaa, yhdennettyä hallintoja valvontajärjestelmää (IACS) sekä täydentäviä ehtoja koskevat kompromissiesitykset ovat asiakirjassa 9753/12. Kompromissiesitykset sisältävät sekä teknisiä että sisällöllisiä muutoksia. Seuraamuksia koskevista artikloista esitykset annetaan myöhemmin. Pääasialliset muutokset esitetään alla. Puheenjohtajavaltion ehdotuksena on perusasetuksessa määriteltävien määritelmien laajentaminen koskemaan määritelmiä tila, suorat tuet, maatalouden sektorilainsäädäntö, ylivoimaiset esteet ja

17 15(25) poikkeukselliset olosuhteet, viljelylohko, väärinkäytös, yhtenäistukihakemus, pinta-alaperusteinen suora tuki ja vaatimus. Määritelmän "tila" määritelmää 2 artiklassa selvennettäisiin siten, että suorien tukien asetuksen tilamääritelmä koskisi myös horisontaaliasetusta paitsi 91 artiklan 3 kohdan eli täydentävien ehtojen osalta. Määriteltäviin määritelmiin lisättäisiin "maatalouden sektorilainsäädäntö". Määritelmä kattaisi SEUT-sopimuksen 43 artiklan nojalla annetut perusasetukset ja näiden perusteella annetut delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset. Neuvoston asetukseen puheenjohtaja ehdottaa lisättäväksi tarkempia sääntöjä mm. 7 artiklaan (maksajaviraston minimiakkreditointikriteerit), 61 artiklaan (valvonnan estämisen seuraamukset), 65a artiklaan (kiintiön ylittävän tuotannon seuraamukset), 67 artiklaan (vakuudet), 69 artiklaan (yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän toimeenpano ja jäsenvaltioiden keskinäinen avunanto valvonnassa) 73 artiklaan (tuki- ja maksuhakemukset) viljelylohkon tukihakemuksessa ilmoitettavasta minimikoosta (enintään 0,1 ha), josta tukea ei haeta, 89 artiklaan (markkinatoimiin liittyvät hallinnolliset seuraamukset) ja 110 artiklaan (yhteisen maatalouspolitiikan seuranta- ja arviointijärjestelmä). Puheenjohtaja on esittänyt useassa artiklassa komission ehdottaman delegoitua säädösvaltaa koskevan valtuuden sijaan valtuutta toimeenpanosäännösten antamiseen. Näitä artikloita ovat mm. 8 (komission toimivalta /maksajavirasto), 15 (tilaneuvontajärjestelmä), 42 (maksumääräaikojen noudattaminen), 52 (asiakirjojen säilyttäminen), 59 (takaisinperinnän yksityiskohdat), 66 a (maksujen pidätykset ja ulkopuolelle sulkemiset markkinajärjestelyissä) ja 67 (vakuuksien yksityiskohdat). Puheenjohtajavaltion ehdotuksena on johdanto-osan 37 kohdassa lisäys siitä, että jos EU-tasolla ei ole säädetty hallinnollisista seuraamuksista (penalties), niitä olisi sovellettava kansallisella tasolla kansallisten säädösten mukaisesti. EU-säädösten rikkomisesta annettavien kansallisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, ennaltaehkäiseviä ja suhteellisia. Maksavirastojen lukumäärää koskevaan 7 artiklaan (maksajavirastojen ja koordinointielinten hyväksyminen ja hyväksynnän peruuttaminen) puheenjohtajavaltion ehdotuksena on tekstimuutos siten, että maksajavirastojen lukumäärä jäsenvaltiota kohden olisi pienin mahdollinen hyvän taloushallinnon takaava määrä. Koordinointielimen velvollisuuksia koskevaa 7 artiklan 4 c kohtaa tarkennettaisiin, jotta selvenisi, että ko. elin ei ole juridisessa vastuussa puutteiden korjaamisesta, vaan koordinoi asiassa. Artiklassa 12 (tilaneuvontajärjestelmä) puheenjohtajavaltion ehdotuksena on, että komission pakollisiksi ehdottamat neuvontakohteet, jotka liittyvät ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuteen, vesiensuojeluun, eläin- ja kasvitautien ilmoittamiseen ja innovaatioihin sekä pienten tilojen taloudelliseen neuvontaan, voisivat olla jäsenmaiden vapaaehtoisesti sovellettavissa. Puheenjohtajavaltion ehdotuksena on 16 artiklassa (talousarvion enimmäismäärä) lisäys, josta ilmenee, että nettomääriä koskevat täytäntöönpanosäädökset komissio antaisi ilman 112 artiklassa tarkoitettua komiteaa. Samoin 18 artiklassa (kuukausimaksuja koskevat yksityiskohtaiset säännöt) on ehdotuksena, että lisämaksuja tai vähennyksiä koskevat täytäntöönpanosäädökset komissio antaisi ilman 112 artiklassa tarkoitettua komiteaa. Puheenjohtajavaltion ehdotuksena on 25 artiklassa (budjettikuri) marginaalin huomioon ottamista koskeva lisäys ja tämän lisäyksen laittaminen hakasulkeisiin monivuotiseen rahoituskehysneuvotteluun (MFF) kytkeytyvänä. Samoin maatalousalan kriisivarausta varten varattujen määrien huomioon ottaminen on laitettu sulkeisiin MFF -neuvotteluihin kytkeytyvänä. Puheenjohtajavaltion ehdotuksena on 26 artiklassa (budjettikurimenettely) muutokset, jotka selventäisivät sitä, milloin neuvosto toimii yksin ja milloin yhdessä Euroopan parlamentin kanssa.