Näkemyksestä menestystä. Elintarviketeollisuus

Transkriptio

1 Näkemyksestä menestystä Elintarviketeollisuus Toimialaraportit ennakoi v vatv liiketoimintaympäristön muutoksia Työ- ja elinkeinoministeriö Maa- ja metsätalousministeriö Opetus- ja kulttuuriministeriö Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Tekes Finpro Matkailun edistämiskeskus VTT

2 Elintarviketeollisuus Toimialaraportti Leena Hyrylä 1/2014 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

3 Julkaisusarjan nimi ja tunnus Käyntiosoite Postiosoite Toimialaraportti Aleksanterinkatu 4 PL 32 Puhelin HELSINKI VALTIONEUVOSTO Telekopio (09) /2014 Tekijät (toimielimestä: nimi, puheenjohtaja, sihteeri) Leena Hyrylä Toimialapäällikkö Kaakkois-Suomen ELY-keskus Julkaisuaika Toimeksiantaja(t) Työ- ja elinkeinoministeriö Toimielimen asettamispäivä Julkaisun nimi Elintarviketeollisuus Tiivistelmä Elintarviketeollisuus on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala metalli-, kemian ja metsäteollisuuden jälkeen. Ala työllistää lähes henkeä noin 1900 toimipaikassa. Lisäksi maassamme toimii Ruoka-Suomi -verkoston kokoamien tietojen mukaan tuhatkunta elintarvikealan mikroyritystä muun muassa maatilojen yhteydessä. Ala on pienyritysvaltainen, sillä noin 65 % elintarvikeyrityksistä työllistää 1-5 henkilöä. Ala on merkittävä sesonkityön tarjoaja. Toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa ja monet niistä ovat merkittäviä työllistäjiä alueillaan. Kokonaisuudessaan elintarvikeketju työllistää noin henkilöä. Elintarviketeollisuuden bruttoarvo vuonna 2012 oli 11,6 mrd. euroa ja jalostusarvo 2,6 mrd. euroa. Tilastokeskuksen vuoden 2013 ennakkotietojen mukaan alan bruttoarvo on laskenut noin 10,6 mrd. euroon ja jalostusarvo 2,5 mrd. euroon. Elintarviketeollisuus jakautuu kahteen päätoimialaan elintarvikkeiden valmistukseen ja juomien valmistukseen. Elintarvikkeiden valmistus puolestaan jakautuu yhdeksään alatoimialaan, joista suurimmat bruttoarvolla mitattuna ovat lihateollisuus, meijeriteollisuus, muiden elintarvikkeiden valmistus ja leipomoteollisuus. Ala on vahvasti riippuvainen kotimaisesta alkutuotannosta, sillä Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 82 %. Elintarviketeollisuutta on pidetty vakaana ja suhteellisen hitaasti muuttuvana toimialana. Poliittisen epävakauden ja kasvavan sääntelyn myötä liiketoimintaympäristön ennustettavuus on kuitenkin heikentynyt. Elintarvikeyritysten kilpailutilanne on kireä. Suhteellisen hidas markkinoiden kasvu, suuri elintarvikeyritysten määrä ja investointien vuoksi lisääntynyt tuotantokapasiteetti kiristävät kilpailua. Kilpailutilannetta on koventanut lisäksi kansainvälistyvän kilpailun johdosta lisääntynyt elintarvikkeiden tuonti ja kaupan omien tuotemerkkien laajentunut tarjonta sekä suosio. Eurooppalainen talouskriisi ja Suomen hidas kriisistä elpyminen ovat heikentäneet elintarvikeketjun toimintakykyä. Myös Ukrainan tilanne on vaikuttanut negatiivisesti elintarviketeollisuuden ja suomalaisen elintarvikeketjun kasvumahdollisuuksiin. Kasvun aikaansaaminen pienillä, kypsillä ja keskittyneillä kotimarkkinoilla vaatii aiempaa enemmän ponnisteluja. Päivittäistavaramarkkinoiden volyymikehitys on viime vuosina ollut lähes nollassa. Kysyntää heikentää kuluttajien vähentynyt ostovoima. Suomessa elintarvikeala nähdään kuitenkin poliittisella tasolla kasvualana, joka menestyy kansainvälisessä kilpailussa ja voimakkaassa toimintaympäristön muutoksessa. Suomen elintarvikeviennin arvo vuonna 2013 oli yhteensä 1,6 mrd. euroa. Kansainvälisen elintarvikekauppamme arvo oli yhteensä noin 6 mrd. euroa, kun huomioidaan suomalaisten yritysten tytäryhtiöiden liikevaihto. Elintarvikkeiden kauppataseen vaje oli noin 2,7 mrd. euroa, sillä maahamme tuotiin vuonna 2013 elintarvikkeita 4,3 mrd. euron edestä. Suomen elintarvikevienti on kohdistunut pitkälti Itämeren ympäristöön ja Venäjän markkinoiden merkitys on ollut suuri. Venäjälle asetetut pakotteet ja vastapakotteet ovat tyrehdyttäneet merkittävän osan viennistämme. Suomen elintarvikevienti halutaan kaksinkertaistaa vuoteen 2020 mennessä. Syksyllä 2014 käynnistynyt elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelma tukee elintarvikeketjun toimijoiden ja elintarvikeviennin kehittämistä. TEM:n yhdyshenkilö: Esa Tikkanen, puh Toimialapäällikkö: Leena Hyrylä, s-posti [email protected], puh Asiasanat Elintarviketeollisuus, elintarvikkeiden ja juomien valmistus, elintarvikevienti ISSN Verkkojulkaisu Kokonaissivumäärä 88 Julkaisija Työ- ja elinkeinoministeriö Kieli Suomi ISBN Verkkojulkaisu Hinta - Kustantaja

4 Publikationsseriens namn och kod Besöksadress Postadress Branschrapport Alexandersgatan 4 PB 32 Telefon HELSINGFORS STATSRÅDET Telefax (09) /2014 Författare Leena Hyrylä Branschchef Närings-, trafik- och miljöcentralen i Sydöstra Finland Publiceringstid Uppdragsgivare Arbets- och näringsministeriet Organets tillsättningsdatum Titel Livsmedelsindustrin Referat Livsmedelsindustrin är den största tillverkaren av konsumtionsnyttigheter i Finland, och mätt med produktionens värde den fjärde största industrigrenen efter metallindustrin, den kemiska industrin och skogsindustrin. Branschen sysselsätter närmare personer vid cirka verksamhetsställen. Enligt de uppgifter som nätverket Mat-Finland samlat finns det dessutom ett tusental mikroföretag inom livsmedelsbranschen bl.a. i anslutning till gårdsbruk. Branschen domineras av småföretag, eftersom cirka 65 % av livsmedelsföretagen sysselsätter 1 5 personer. Branschen är en viktig erbjudare av säsongsarbete. Verksamhetsställena finns överallt i Finland och många av dem är viktiga sysselsättare inom sina regioner. Livsmedelskedjan sysselsätter allt som allt cirka personer. Livsmedelsindustrins bruttovärde uppgick år 2012 till 11,6 miljarder euro och förädlingsvärde till 2,6 miljarder euro. Enligt Statistikcentralens preliminära uppgifter från 2013 har bruttovärdet av branschen sjunkit till cirka 10,6 miljarder euro och förädlingsvärdet till 2,5 miljarder euro. Livsmedelsindustrin är indelad i två huvudverksamheter: livsmedelsframställning och framställning av drycker. Livsmedelsframställningen å sin sida har nio underliggande sektorer. Mätt med bruttovärdet är de största bland dessa sektorer beredning av kött och köttvaror, mejerivarutillverkning, annan livsmedelsframställning och tillverkning av bageriprodukter. Branschen är i stor utsträckning beroende av den inhemska primärproduktionen, eftersom graden av inhemskt ursprung i fråga om livsmedel som framställs i Finland är 82 %. Livsmedelsindustrin har betraktats som en stabil bransch som förändras relativt långsamt. I och med den politiska osäkerheten och den ökande regleringen har affärsmiljöns förutsägbarhet dock minskat. Konkurrensen mellan livsmedelsföretag är hård. Den relativt långsamma marknadstillväxten, livsmedelsföretagens höga antal och den ökade produktionskapacitet som beror på investeringarna gör konkurrensen allt hårdare. Konkurrensen har hårdnat ytterligare på grund av den ökade importen av livsmedel till följd av en i allt högre grad internationaliserad konkurrens och det större utbudet på och populariteten av handelns egna varumärken. Den ekonomiska krisen i Europa och Finlands långsamma återhämtning från krisen har försämrat livsmedelskedjans funktionsförmåga. Också läget i Ukraina har inverkat negativt på livsmedelsindustrins och den finländska livsmedelskedjans tillväxtmöjligheter. För att tillväxt skulle kunna åstadkommas på den lilla, mogna hemmamarknaden, som präglas av hög grad av koncentration, krävs större ansträngningar än tidigare. Utvecklingen av volymen på marknaden för dagligvaror har varit nästan noll under de senaste åren. Efterfrågan försämras av konsumenternas minskade köpkraft. I Finland betraktas dock livsmedelsbranschen på den politiska nivån som en tillväxtbransch som har framgång i den internationella konkurrensen och den kraftigt förändrade verksamhetsmiljön. Värdet av Finlands livsmedelsexport år 2013 var sammanlagt 1,6 miljarder euro. Värdet av vår internationella livsmedelshandel var sammanlagt cirka 6 miljarder euro när omsättningen för finländska bolags dotterbolag medräknas. Underskottet i handelsbalansen i fråga om livsmedel var cirka 2,7 miljarder euro, eftersom det år 2013 till Finland importerades livsmedel till ett värde av 4,3 miljarder euro. Finlands export av livsmedel har riktat sig i stor utsträckning till länderna kring Östersjön, och den ryska marknadens betydelse har varit stor. Sanktionerna mot Ryssland och motsanktionerna har strypt en betydande del av vår export. Målet är att Finlands livsmedelsexport ska fördubblas fram till år Livsmedelsbranschens Food from Finland -exportprogram, som startade hösten 2014, stöder utvecklingen av aktörerna i livsmedelskedjan och livsmedelsexporten. Kontaktperson vid arbets- och näringsministeriet: Esa Tikkanen, tfn Branschchef: Leena Hyrylä, e-post :[email protected], tfn Nyckelord livsmedelsindustrin, framställning av livsmedel och drycker, livsmedelsexport ISSN Sidoantal 88 Utgivare Arbets- och näringsministeriet Språk Finska ISBN Pris - Förläggare

5 Sisältö Saatteeksi Toimialan kuvaus ja määrittely Toimialan kytkeytyminen muihin aloihin Toimialan yleisiä muutosvoimia Elintarviketeollisuuden liiketoimintaympäristöön vaikuttavia muuttujia Taloudellisia muuttujia Elintarvikeala on politisoitunut Demografisia muuttujia Sosio-kulttuurisia muuttujia Vastuullisuus-ympäristöllisiä muuttujia Lainsäädännöllisiä muuttujia Teknisiä muuttujia Toimialan rakenne Kuvaus toimialan yrityksistä Toimialan alueellinen jakautuminen Työllisyyden kehitys Uudet ja lopettavat yritykset toimialalla Markkinoiden rakenteesta ja kehityksestä Elintarviketeollisuuden asiakkuudet kotimaassa Päivittäistavarakauppa HoReCa-tukkukauppa Monikanavaisuuden lisääntyminen Viennin merkitys toimialalla Elintarvikkeiden vienti Kasvua elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelmalla Elintarvikkeiden tuonti Alan taloudellinen tilanne Kannattavuus Vakavaraisuus ja maksuvalmius Pääoman käytön tehokkuus Investoinnit, tuotekehitys, laatu ja lainsäädäntö Toimialan investoinnit Tuotekehitys toimialalla TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 5

6 8. Toimialan asema ja merkitys lähivuosina Liikevaihdon kehitys ja kasvuhakuisuus Keskeisiä kehittämistarpeita Yrittäjyyden edistäminen Yhteenveto Lähteet Liite: Elintarvikealan Team-Finland ohjelma Food from Finland TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

7 Saatteeksi Toimialaraportit julkaisusarjan lähtökohtana on koota ja yhdistää eri lähteiden aineistoja toimialakohtaisiksi perustietopaketeiksi, jotka tarjoavat asiantuntijoiden näkemyksen pk-yritysten päätöksenteon apuvälineeksi. Vuosittain päivitettävä sarja käsittää seitsemän toimialaryhmää: elintarviketeollisuus, puutuoteteollisuus, uusiutuva energia, kaivosteollisuus, matkailualat, sosiaali- ja terveyspalvelut sekä liike-elämän palvelut. Raportit ovat veloituksetta saatavissa TEM Toimialapalvelun internet-sivulta osoitteesta Toimialojen lyhyen aikavälin kehitysnäkymiä täydentävät ja päivittävät kaksi kertaa vuodessa ilmestyvät Toimialojen näkymät -katsaukset. Kaikkien toimialaryhmien laajat tunnuslukutiedot yrityskokoluokittain ovat vapaasti saatavilla Toimiala Online -tietopalvelusta osoitteesta Tavoitteena on, että toimialaraportit ja Toimiala Online -tietojärjestelmä muodostaisivat perustietopaketin, joka tukee yrityshankkeiden suunnittelussa ja käsittelyssä sekä työvoimakoulutuksen suuntaamisessa. Elintarviketeollisuus on Suomen neljänneksi suurin teollisuudenala metalli-, kemian- ja metsäteollisuuden jälkeen. Tämä raportti käsittelee Elintarvikkeiden valmistusta (TOL 10) ja Juomien valmistusta (TOL11). Raportissa käsitellään alan rakennetta, markkinoita, tyypillisiä piirteitä, taloudellista tilaa sekä kehittämistarpeita ja tulevaisuuden näkymiä. Lähteenä on käytetty viimeisintä saatavissa olevaa tietoaineistoa ja toimialan yritysten näkemyksiä. Raportti on tarkoitettu yrityksille, rahoittajille sekä alaa palvelevien organisaatioiden ja sidosryhmien tarpeisiin. Raporttiin sisältyy kansainvälistymiskatsaus, mikä käsittelee elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelmaa. Katsauksen kokoamisesta on vastannut toimialajohtaja Esa Wrang, Finpro ry, Export Finland. Teemaltaan erittäin ajankohtainen katsaus täydentää hyvin toimialaraportin tietosisältöä. Kiitän lämpimästi kaikkia yhteistyötahoja sekä yritysten ja sidosryhmien edustajia, jotka ovat antaneet aikaansa ja asiantuntemustaan raporttia päivittäessäni. Toivon, että tämä julkaisu antaa hyvän peruskuvan elintarviketeollisuudesta sekä kannustaa toimialaa kehittämiseen. Muistattehan, että meidän jokaisen ostopäätökset vaikuttavat alan työllisyyteen ja maamme hyvinvointiin. Lappeenrannassa marraskuussa 2014 Leena Hyrylä, toimialapäällikkö TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 7

8 1. Toimialan kuvaus ja määrittely Elintarviketeollisuus on tuotannon arvolla mitattuna neljänneksi suurin teollisuusala metalli-, kemian- ja metsäteollisuuden jälkeen ja kolmanneksi suurin teollinen työllistäjä Suomessa. Koko elintarvikeketju työllistää lähes henkeä, mikä on 12 % työllisestä työvoimasta. Elintarviketeollisuudessa työskentelee lähes henkilöä noin yrityksessä. Monet alan yrityksistä ovat merkittäviä työllistäjiä toimipaikkakunnillaan. Ala on myös merkittävä kausi- ja sesonkityön tarjoaja. Vuoden 2013 ennakkotietojen mukaan elintarviketeollisuuden bruttoarvo on vähentynyt lähes miljardilla 10,6 mrd. euroon. Ennakkotietojen mukaan jalostusarvo oli 2,5 mrd. euroa, missä laskua edelliseen vuoteen on 4 %. Luvut ovat kuitenkin ennakkotietoja ja niihin sisältyy yhden tupakkateollisuuden toimipaikan tiedot. Taulukko 1. Teollisuustuotannon brutto- ja jalostusarvot vuosi 2013, ennakko (1000 euroa) Tuotannon bruttoarvo Osuus teoll. Tuotannon jalostusarvo C Teollisuus Osuus teoll Elintarviketeollisuus ja tupakkatuotteiden valmistus ,9 % ,1 % Tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus ,0 % ,5 % Metsäteollisuus ,4 % ,5 % 18 Painaminen ja tallenteiden jäljentäminen ,2 % ,0 % Kemianteollisuus ,9 % ,9 % 23 Muiden ei-metallisten mineraalituotteiden valmistus ,7 % ,0 % 24-30_33 Metalliteollisuus ,4 % ,6 % 31 Huonekalujen valmistus ,9 % ,4 % 32 Muu valmistus ,59 % ,0 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilastot Elintarviketeollisuus koostuu kahdesta päätoimialasta, jotka ovat elintarvikkeiden valmistus (TOL 10) ja juomien valmistus (TOL 11). Elintarvikkeiden valmistus puolestaan koostuu yhdeksästä alatoimialasta. Suurimmat alatoimialat bruttoarvolla mitattuna ovat lihateollisuus, meijeriteollisuus, muiden elintarvikkeiden valmistus ja leipomoteollisuus. Tässä raportissa elintarviketeollisuutta tarkastellaan monessa kohtaa tilastollisen toimialaluokituksen (TOL 2008) pohjalta. Toimialat, niiden alatoimialat ja toimialaluokat ovat seuraavat: 10 Elintarvikkeiden valmistus 101 Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 104 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 8 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

9 105 Maitotuotteiden valmistus 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 107 Leipomotuotteiden makaronien yms. valmistus 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 109 Eläinten ruokien valmistus 11 Juomien valmistus Tilastokeskuksen tietojen mukaan elintarviketeollisuuden tuotannon bruttoarvo vuonna 2012 oli 11,6 mrd. euroa (lisäystä edellisvuoteen 3 %) ja jalostusarvo 2,6 mrd. euroa (lisäystä 3 %). Taulukko 2. Elintarviketeollisuuden tuotannon brutto- ja jalostusarvot vuonna 2012 Toimiala Tuotannon bruttoarvo Tuotannon jalostusarvo Bruttoarvon muutos, % Jalostusarvon muutos. % 2012 (Milj. ) 2012 (Milj. ) Teollisuus ,7 % -11,3 % ELINTARVIKETEOLLISUUS YHTEENSÄ Elintarvikkeiden valmistus ,9 % 8,1 % Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm ,9 % 7,2 % Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä ,1 % 28,6 % Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä ,2 % -8,0 % Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus ,6 % 21,0 % Maitotaloustuotteiden valmistus ,8 % 7,0 % Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus ,1 % -14,3 % Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus ,6 % 13,9 % Muiden elintarvikkeiden valmistus ,3 % 6,4 % Eläinten ruokien valmistus ,1 % 27,7 % Juomien valmistus ,3 % -4,4 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilastot Tuotannon bruttoarvo mittaa toimipaikan tosiasiallista tuotantoa. Bruttoarvo = toimitukset yrityksen muiden toimipaikkojen käyttöön + valmistevarastojen muutos + valmistus omaan käyttöön + liiketoiminnan muut tuotot - käyttöomaisuuden luovutusvoitot - kauppatavaroiden hankinta. Tuotannon jalostusarvo mittaa toimipaikan varsinaisessa tuotantotoiminnassa eri tuotannontekijöiden tuottamaa yhteenlaskettua arvonlisäystä. Jalostusarvo lasketaan tuotantotoiminnasta saatujen tuottojen ja toiminnasta aiheutuneiden kustannusten erotuksena. Tuottoihin sisältyvät myös toimipaikan toimitukset yrityksen toisille toimipaikoille ja kustannuksiin hankinnat yrityksen toisilta toimipaikoilta. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 9

10 2. Toimialan kytkeytyminen muihin aloihin Elintarviketeollisuus valmistaa kuluttajille monenlaisia ruokia ja juomia arkeen, vapaa-aikaan ja juhlaan. Ala on Suomen suurin kulutustavaroiden valmistaja ja se myy tuotteita vähittäis- ja tukkukaupalle, ruokapalveluille ja muille elintarvikeyrityksille. Tarvitsemansa raaka-aineet elintarviketeollisuus hankkii pääosin kotimaiselta maa- ja puutarhataloudelta, mutta myös tuontiraaka-aineita ja -panoksia tarvitaan. Elintarvikeketjun eri osien on toimittava myös häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa, mikä perustuu mahdollisimman suureen omavaraisuuteen. Alan tuotanto on raaka-ainevaltaista. Ala on vahvasti riippuvainen kotimaisesta alkutuotannosta, sillä Suomessa valmistettujen elintarvikkeiden kotimaisuusaste on 82 %. Vaikka kotimaisuusastetta voidaan pitää korkeana, erilaiset tuontipanokset arvoketjun eri vaiheissa tekevät elintarviketeollisuuden riippuvaiseksi ulkomaankaupasta. Tuonnin aste vaihtelee aloittain ja se on korkeinta aloilla, joissa pääraaka-aineet ovat tuontitavaraa: kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus, kalanjalostus ja eläinten ruokien valmistus. Lisäksi kahvi- ja mausteala on vahvasti riippuvainen pääraaka-aineen tuonnista. Lihan- ja maidonjalostuksessa sekä leipomoteollisuudessa raaka-aineiden kotimaisuusaste on korkea (Lähde: MTT raportti 61/2012). Tällä hetkellä Venäjän asettamat vastapakotteet elintarvikkeiden tuontikiellon muodossa ovat heikentäneet maatalouden ja elintarviketeollisuuden kannattavuutta sekä niiden toimintaedellytyksiä. Kauppa vastaa elintarvikkeiden hankinnasta ja jakelusta kuluttajille ja sen toiminta perustuu ketjuuntuneeseen tukku- ja vähittäiskauppaan. Maatalouden, elintarvikkeiden jalostuksen ja kaupan lisäksi monet muut alat osallistuvat elintarviketuotantoon tuottaessaan näille tuotteita ja palveluita. Alan työpaikkojen kerrannaisvaikutukset ovat suuret arvoketjussa. Yksi työpaikka elintarviketeollisuudessa luo muille aloille jopa neljä työpaikkaa. Ruualla on oleellinen merkitys sekä ihmisten että yhteiskunnan hyvinvoinnille. Elintarviketeollisuuden pk-yritysten kytkeytyminen muihin aloihin Toimialojen toiminta kytkeytyy monen muun alan toimintaan esimerkiksi erilaisiin hankinta-, jakelu- tai alihankintakanaviin. Raha- ja hyödykevirtojen tarkastelu on eräs tapa kuvata alan liiketoiminnan toimintaympäristöä. Suomessa on hyvin keskittynyt vähittäiskauppa. Kuvan 1 mukaan noin puolet alan tuotteista välittyy tukku- ja vähittäiskauppaan ja alihankintamyynti muille yrityksille tai teollisuudelle on 10 %. Suoraan loppukäyttäjille menevää suurehkoa osuutta selittää se, että elintarvikeyrityksistämme valtaosa on alle 5 henkilöä työllistäviä, ja paikalliset markkinat asiakkaineen ovat niille keskeisiä. Suora asiakaskontakti lisää erottumista muista yrityksistä ja jakelutien lyhyys mahdollistaa paremman myyntikatteen. Panostarkastelussa yrityskoon kasvaessa työvoimakustannusten osuus vähenee ja aineiden sekä tarvikkeiden osuus kasvaa. 10 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

11 Kuva 1. Raha- ja hyödykevirrat elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä RAHA- JA HYÖDYKEVIRRAT Elintarvikkeiden ja juomien valmistus TOL: 10, 11 PANOSKÄYTTÖ, Pk -yritykset TUOTOS (jakelukanavat) Aineet ja tarvikkeet 59 % 31 % Loppukäyttäjät Ulkopuoliset palvelut 4 % 50 % Tukku- ja vähittäiskauppa Työvoimakustannukset Pääomakustannukset 17 % 3 % Elintarvikkeiden ja juomien valmistus 10 % 4 % Alihankinta muille yrityksille Vienti Liiketoiminnan muut kulut 16 % 2 % Julkinen sektori 4 % Muut Kulurakenteessa merkittävimmät kustannuserät ovat aineet ja tarvikkeet sekä työvoimakustannukset. Muiden kuluerien osuus näyttää kasvaneen. Alatoimialojen välillä on eroja kustannusrakenteissa. Esimerkiksi leipomoalan mikroyrityksissä työvoimakustannukset muodostavat suurimman kustannuserän. Kuva 2. Raha- ja hyödykevirrat leipomoalan mikroyrityksissä RAHA- JA HYÖDYKEVIRRAT Leipomotuotteiden valmistus TOL: 107 PANOSKÄYTTÖ, alle 10 henkilön yritykset TUOTOS (jakelukanavat) Aineet ja tarvikkeet 28 % 26 % Loppukäyttäjät Ulkopuoliset palvelut 3 % 57 % Tukku- ja vähittäiskauppa Työvoimakustannukset Pääomakustannukset 43 % 4 % Leipomotuotteiden valmistus 7 % 1 % Alihankinta muille yrityksille Vienti Liiketoiminnan muut kulut 22 % 2 % Julkinen sektori 6 % Muut TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 11

12 3. Toimialan yleisiä muutosvoimia 3.1. Elintarviketeollisuuden liiketoimintaympäristöön vaikuttavia muuttujia Suomalainen elintarviketeollisuus on EU:n sisämarkkinoiden, raaka-aineen saannin, elintarvike-kaupan, kansainvälisten sopimusten ja monen muun toimintaympäristön tekijän kautta sidoksissa kansainvälisiin elintarvikemarkkinoihin ja säädösympäristöön. Kansainväliset toimintaympäristön muutokset heijastuvat kotimarkkinoillemme ja vaikuttavat koko elintarvikeketjun toiminnan perusedellytyksiin. Elintarvikeyritysten liiketoimintaympäristöä määrittävät monet tekijät kuten kuva 3 ilmentää. Toimialan oman sisäisen kilpailun lisäksi kilpailuympäristöön vaikuttavia voimia ovat asiakkaat, tavarantoimittajat ja muut tuotannontekijät, mahdolliset alalle tulijat sekä korvaavat tuotteet. Elintarvikeyritysten kilpailutilanne on kireä. Suomalaista liiketoimintaympäristöä on voinut aikaisemmin pitää suhteellisen vakaana ja ennustettavana. Poliittisen epävakauden ja kasvavan sääntelyn myötä liiketoimintaympäristön ennustettavuus on kuitenkin heikentynyt oleellisesti. Suhteellisen hidas markkinoiden kasvu, suuri elintarvikeyritysten määrä ja investointien vuoksi lisääntynyt tuotantokapasiteetti kiristävät kilpailua toimialalla. Koska Suomi kuuluu EU:iin, monet taloudelliset, poliittiset ja lainsäädännölliset liiketoimintaympäristöön vaikuttavat tekijät ovat yhteisiä unionin kanssa. Sen lisäksi toimintaympäristöön vaikuttavat demografiset, sosio-kulttuuriset, vastuullis-ympäristölliset ja tekniset tekijät. Kuva 3. Elintarviketeollisuuden liiketoimintaympäristössä vaikuttavia voimia Elintarviketeollisuuteen vaikuttavat voimat Lainsäädäntöympäristö Alalle tulijat Yhteistyökumppanit Raaka-aine, panostoimittajat, työmarkkinat Teollisuuden sisäinen kilpailu Asiakkaat Taloudelliset ja Substi- teknologiset tekijät tuutit Jakelukanavat k Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry 1 12 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

13 Kilpailutilanne on kiristynyt. Tehokkuutta ja tuottavuutta sekä mittakaavaetua on haettu muun muassa tuotantorakenteen keskittymisellä, mikä heijastuu supistuvana työvoiman tarpeena. Suomessa elintarvikeala nähdään kuitenkin poliittisella tasolla kasvualana, joka menestyy kansainvälisessä kilpailussa ja voimakkaassa toimintaympäristön muutoksessa. Kasvua haetaan jalostusarvon nostamisella sekä uusille markkina-alueille hakeutumisena kotimaassa tai ulkomailla. Kuva 4. Muuttujia elintarviketeollisuuden toimintaympäristössä Elintarviketeollisuuden toimintaympäristön seitsemän muuttujaa Taloudelliset Demografiset Sosio-kulttuuriset Vastuullis-ympäristölliset Tekniset Lainsäädännölliset Poliittiset t Lähde: Elintarviketeollisuusliitto ry Taloudellisia muuttujia Elintarviketeollisuus on kotimarkkinateollisuutta. Valtaosa elintarviketeollisuuden valmistamista tuotteista myydään Suomen päivittäistavara- ja suurtalousmarkkinoille sekä elintarviketeollisuuden raaka-aineiksi. Valtionvarainministeriön syksyn 2014 talouskatsauksen mukaan Suomen BKT:n ei ennusteta kasvavan tänä vuonna ja myös lähivuosien kasvuennusteet ovat vaatimattomia. Ennusteiden mukaan kotitalouksien reaalitulojen kehitys on heikkoa ja yksityinen kulutus ei lisäänny edellisvuodesta. Myös yksityiset investoinnit laskevat 4,6 %. Työmarkkinoiden tilanne heikkenee edelleen ja työttömyysasteen ennustetaan nousevan 8,6 %:iin. Vuoden 2016 talouskasvuksi ennustetaan 1,4 %, ja kotimaisen kysynnän ennakoidaan muodostuvan edellisvuosia merkittävämmäksi kasvun lähteeksi. Viimeisen parin vuoden ajan ennusteet ovat pitäneet sisällään oletuksen euroalueen hitaasta toipumisesta, mutta oletus on osoittautunut optimistiseksi ja kasvun käynnistymistä odotetaan edelleen. Yksityinen kulutus on kansantaloudelle tärkeää ja taloudellinen epävarmuus heijastuu myös elintarvikeostoksiin. Kuluttajien on havaittu suosivan edullisem- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 13

14 pia tuotteita ja kauppojen omien merkkien tarjontaa. Elintarviketeollisuus Suomen suurimpana kulutustavaroiden valmistajana ylläpitää kansantalouttamme. Eurooppalainen talouskriisi ja erityisesti Suomen hidas kriisistä elpyminen ovat heikentäneet elintarvikeketjun toimintakykyä. Myös Ukrainan kriisi on vaikuttanut negatiivisesti elintarviketeollisuuden ja koko suomalaisen elintarvikeketjun kasvumahdollisuuksiin. Kasvun aikaansaaminen pienillä, kypsillä ja keskittyneillä kotimarkkinoilla vaatii aiempaa enemmän ponnisteluja. Päivittäistavaramarkkinoiden volyymikehitys on viimeksi kuluneina vuosina ollut lähes nollassa. Heikkoon kysyntään vaikuttaa kuluttajien vähentynyt ostovoima, joka on laskenut Suomessa ja koko Euroopassa huonon taloudellisen tilanteen, välillisen verotuksen kiristymisen sekä rahoitusmarkkinoiden epävarmuuden myötä. Elintarviketeollisuuden pääasiallisten asiakkaiden, päivittäistavarakauppayritysten, kannattavuus on vaatimatonta. Kaupan taloudellisen tilanteen heikkeneminen kiristää hintakilpailua entisestään. Private label -tuotteiden ja -tuotesarjojen määrä lisääntyy markkinoilla. Tämä voi vaikeuttaa brändituotteiden asemaa ja uhkaa vähentää niiden lukumäärää edelleen. Kilpailuetua haetaan sekä elintarviketeollisuuden että päivittäistavarakaupan yrityksissä uusin tavoin, kuten verkkokaupan sekä uusien ketju- ja palvelukonseptien kehityksen avulla. Tiukassa hintakilpailussa uusien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen tuominen markkinoille on haasteellista. Pärjätäkseen kotimaisessa ja kansainvälisessä toimintaympäristössä suomalaisen elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn on oltava hyvä. Jos kotimainen kustannustaso kohoaa ulkomaiseen kehitykseen nähden, tuotantoa siirtyy halvempien kustannusten maihin ja erityisesti valmiiden ja puolivalmiiden elintarvikkeiden tuonti kasvaa merkittävästi. Elintarviketeollisuutta pidetään vakaana toimialana maailmantalouden suhdanteissa. Ala kohtaa kuitenkin monia haasteita toimintaympäristössä kiihtyvällä vauhdilla tapahtuvien muutosten vuoksi. Ruuan, rehujen ja biopolttoaineiden kysyntä maailmalla kasvaa, mikä vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan tasapainoon. Kilpailu ruuan raaka-aineista kiristyy. Raaka-ainemarkkinoiden hintavaihtelut ovat hetkellisesti tasaantuneet, mutta vaihtelu voi edelleen olla arvaamatonta. Kotimarkkinateollisuutena elintarvikeala on riippuvainen kotimaisesta raaka-ainetuotannosta. Keskustelua elintarvikeomavaraisuudesta ovat aktivoineet muun muassa lähiruokatrendi sekä huoltovarmuus. Elintarvikeomavaraisuus eli tuotannon % -osuus kulutuksesta (tuotanto + tuonti) vaihtelee eri tuoteryhmissä. Monien teollisuuden käyttämien alkutuotannon tuotteiden omavaraisuusaste on alle 100 %. Maitotuotteiden nesteomavaraisuus vuonna 2013 oli 95 %. Lihavalmisteissa naudanlihan omavaraisuus oli 81 %, sianlihan 100 % ja siipikarjalihan 105 %. Kananmunien omavaraisuus vuonna 2013 oli 115 %. Leipäviljan omavaraisuusaste puolestaan oli kokonaisuudessaan 115 %, mutta rukiin huonoista sääolosuhteista johtuen 26 %. Kasvisten suhteen omavaraisuus vaihtelee Elintarvikeala on politisoitunut Julkisella vallalla on yhdistyvässä Euroopassa ja maapalloistuvassa toimintaympäristössä keskeinen rooli. Julkinen valta vaikuttaa monin eri tavoin ruokajärjestelmän kehitykseen 14 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

15 verotuksen, sääntelyn ja muun taloudellisen ohjauksen kautta. Myös markkinoiden ulkopuoliset poliittiset tekijät voivat aiheuttaa muutoksia. Poliittiset riskit ovat lisääntyneet ja ne tulisi huomioida yritysten johtamisessa sekä strategioissa. Elintarvikealaan kohdistuvia poliittisia riskejä on muun muassa kauppa-, turvallisuus-, vero-, talous-, työmarkkina-, investointi- ja elinkeinopolitiikassa. Elintarvikeala on poliittisella tasolla nähty kasvualana ja hallitusohjelmassa kasvukeinoina on esitetty lähiruokaa, luomua ja vientiä. Suomalaiset elintarvikemarkkinat ovat voimakkaasti sidoksissa kansainvälisiin markkinoihin. Taulukko 3. ilmentää tarjonnan lisääntymistä kotimaassa ja siinä näkyy tuonnin nopeampi kasvu vientiin verrattuna. Taulukko 3. Elintarviketeollisuuden tarjonnan kehittyminen vuosina Elint. valmistus TUOTANTO (milj. ) Bruttoarvo - Vienti Jää kotimaahan + Tuonti Tarjonta Muutos % 15 % 11 % 41 % 17 % 11 Juomat TUOTANTO (milj. ) Bruttoarvo - Vienti Jää kotimaahan + Tuonti Tarjonta Muutos % -6 % -2 % 6 % 0 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot ja Tullihallitus/Uljas CPA Elintarvikemarkkinoihin vaikuttavat monet politiikan eri lohkot. EU:n maatalouspolitiikka vaikuttaa suomalaiseen ruokatuotantoon ja EU-tuet muodostavat merkittävän osan maatalouden saamasta kokonaistulosta. EU:n maatalouspolitiikkauudistuksesta, CAP-uudistuksesta pääosa tulee voimaan vuoden 2015 alussa. EU:n jäsenvaltioilla on tulliliiton johdosta periaatteessa yhteinen kauppapolitiikka, joka vaikuttaa kolmansien osapuolten kanssa käytäviin neuvotteluihin. Kauppapolitiikkaa käytetään myös pakotteena kansainvälisissä kriiseissä. Tästä tuorein esimerkki ovat Suomen elintarvikealaan voimakkaasti vaikuttavat Venäjän pakotteet ja niiden vastapakotteet. Tuotannon arvoketjut globalisoituvat ja EU:n ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset vaikuttavat markki- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 15

16 noihin. Kiinan vaikutus on kasvava. EU on myös solminut joitakin kahdenkeskisiä kauppasopimuksia ja käynnissä ovat neuvottelut Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen markkinat voisivat tarjota uusia liiketoimintamahdollisuuksia suomalaiselle ruokaosaamiselle esimerkiksi erilaisten free from -tuotteiden muodossa. Elintarviketeollisuutemme suuryritykset ovat kansainvälistyneet ja kiinnostuneet kasvavista Aasian markkinoista. Elintarvikevientimme on ollut pitkälti suurten yritysten varassa, mutta nyt pk-yritykset ovat entistä kiinnostuneempia kasvua mahdollistavasta viennistä. Elintarvikealan Team Finland vientiohjelmalla tuetaan viennin kehittämistä. Kotimaisen kilpailukyvyn varmistamiseksi ja viennin tukemiseksi tarvitaan toimintaa tukevaa elinkeino-, teollisuus- ja kauppapolitiikkaa. Erilaiset veromuutokset vaikuttavat elintarvikkeiden hinnoitteluun ja kulutukseen. Tästä hyvä esimerkki on keksien, vohveleiden ja pikkuleipien voimakkaasti kasvanut tarjonta ja kulutus, koska makeisten hintoja nostanut valmistevero muutti keksit entistä houkuttelevimmiksi herkuttelutuotteiksi. Myös alkoholiveron nostovaikutukset ovat lisänneet yksityistä alkoholijuomien maahantuontia Virosta. Veropolitiikka vaikuttaa kulutuksen lisäksi yritysten toimintaedellytyksiin, investointeihin ja työllisyyteen Demografisia muuttujia Globaalit elintarvikemarkkinat kasvavat merkittävästi muun muassa Aasian maiden kansantalouksien kehittyessä. Samalla tuotantopanosten ja vastaavasti elintarvikkeiden hintavaihtelut lisääntyvät. OECD:n arvion mukaan maapallon ruokatuotannon olisi kaksinkertaistuttava vuoteen 2050 mennessä. Väestönkasvu, ikääntyminen, kaupungistuminen, lisääntyvä biopolttoaineiden kysyntä, ilmastonmuutos ja elintason noususta johtuvat kulutusmuutokset vaikuttavat ruokatuotantoon. Globaalit muutokset tarjoavat kasvumahdollisuuksia suomalaiselle elintarvikealalle ja ruokaosaamiselle. Yksityinen kulutus on kansantaloudelle tärkeää. Suomessa oli kotitaloutta vuonna Kotitalouksien keskikoko oli 2,06 henkeä ja koon lasku on jatkunut. Yhden hengen talouksia on maassamme yli 40 %, kahden hengen talouksia 35 % ja kolmen hengen talouksia 11 %. Neljän tai yli neljän hengen kotitalouksia on 14 %. Keskimääräiset tulot vuonna 2012 olivat euroa tulonsaajaa kohti, miehillä ja naisilla euroa. Perhekoon pienentymisen ohella kuluttajat vanhenevat. Vuonna 2025 neljännes suomalaisista on yli 65-vuotiaita, joten väestön ikääntyminen on voimakas ilmiö. Tämän ostovoimaisen senioriväestön arvioidaan syövän yhä useammin ulkona sekä arvostavan palvelua ja yksilöllisiä valintoja mahdollistavia ruokalistoja. Ylipaino ja monet muut elintapaan liittyvät taudit ovat yleistymässä. Syöminen ja juominen ovat entistä vahvempi osa yksilöllistä identiteettiä ja persoonallisuuden ilmentämistä. Elintason kohotessa kotiin ostettujen elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien osuus kotitalouksien kaikista kulutusmenoista on vuosien saatossa laskenut kuten kuva 5 osoittaa. Asuminen ja energia muodostavat kotitalouksien suurimman kulutusmenon. Elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien yksityiset kulutusmenot olivat milj. euroa vuonna Asukasta kohti laskettuna yksityiset ravintomenot ilman muita juomia vuonna 2013 olivat euroa. Ruuan osuus kulutusmenoista on pysynyt melko samalla tasolla 2000-lu- 16 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

17 vulla ja taso on melko yhtenevä vanhojen EU-maiden kanssa. Kotitalouksien kulutusmenot kasvoivat vuonna 2013 nimellisesti 1,9 %, ja eniten nousua oli asumis- ja elintarvikemenoissa. Kotitalouksien elinkustannusten nousun lisäksi kiristyvä verotus vaikuttaa kulutukseen. Suomessa elintarvikkeiden kuluttajahinnoissa erilaisten veroerien osuus on suuri. Ruuan hinnassa erilaisten verojen osuuden on laskettu olevan yli 40 %. Elintarvikkeiden osuus kotitalouksien kulutusmenoista vaihtelee tuloluokittain. Keskimäärin suomalainen kotitalous käyttää elintarvikkeisiin ja alkoholittomiin juomiin noin 12,5 % kokonaiskulutuksestaan. Pienituloiset kotitaloudet käyttävät suuremman osuuden kokonaiskulutuksestaan elintarvikkeisiin kuin ylemmät tuloluokat. Alin tuloviidennes käytti noin 15,8 % ja toiseksi alin noin 14,9 % kulutusmenostaan elintarvikkeisiin vuonna Ylimmällä tuloviidenneksellä osuus oli puolestaan noin 10,5 % kokonaiskulutuksesta. Kuvassa 6 on esitetty ravintomenojen kulutusjakauma. Ravintomenot vaihtelevat myös hieman kotitaloustyypeittäin. Koska ruoka on välttämättömyyshyödyke, kuluttajien ostovoiman ylläpitäminen on tärkeää. Kansalaisten ostovoiman kehittyminen on elintarviketeollisuuden kannalta oleellista. Elintarviketeollisuusliitto nostaa omassa hallitusohjelmassaan keskeiseksi kotimarkkinoiden elinvoimaisuuden. Kuva 5. Kotitalouksien kulutusmenot käyttötarkoituksen mukaan vuosina käypiin hintoihin Elintarvikkeet, juomat ja tupakka Vaatetus ja jalkineet Asuminen Sisustus ja kodinhoito Terveys Kuljetus ja tietoliikenne Virkistys, kulttuuri ja koulutus Hotellit, kahvilat ja ravintolat Sekalaiset tavarat ja palvelut Lähde: HUOM. Y-akselin tieto Osuus kulutusmenoista, % TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 17

18 Kuva 6. Kotitalouksien ravintomenojen % -osuudet asukasta kohden vuonna 2013 Sokeri,hillo, hunaja, suklaa ja makeiset 10 % Kahvi,tee ja kaakao 3 % Muut (ei sisällä muita juomia) 2 % Leipä ja viljatuotteet 16 % Hedelmät ja kasvikset 21 % Rasvat ja öljyt 2 % Liha ja lihatuotteet 21 % Maito, juusto & munat 20 % Kala ja kalatuotteet 5 % Lähde: Ruokatietoyhdistys ry/ Tietohaarukka Sosio-kulttuurisia muuttujia Yhä suurempi osa suomalaisista on kiinnostunut eettisestä, kestävästä ja terveellisestä ostamisesta. Ruuassa ostetaan hyvää omatuntoa ja hyvää oloa. Hyvää omatuntoa ostavat pyrkivät ostamaan ekologisesti ja eettisesti toimivien yritysten tuotteita. Hyvän olon ostajat käyttävät rahaa siihen, että he itse ja heidän perheensä voivat hyvin. Kulutus polarisoituu. Suurelle osalle kuluttajista ruuan kotimaisuus on entistä tärkeämpää. Suomalaiset arvostavat kotimaisten tuotteiden laatua ja turvallisuutta ja sitä, että ruoka on tuotettu lähellä. Aina ei kuitenkaan haluta tyytyä pelkästään kotimaisiin elintarvikkeisiin, ja kaikille se ei ole hintasyistä mahdollistakaan. Vaikean taloustilanteen vuoksi yhä useampi on kiinnostunut kaupan omista merkeistä ja tarjoustuotteista sekä ostaa ulkomailta edullisempia elintarvikkeita ja varsinkin alkoholijuomia. Vuonna 2014 julkaistut uudet kansalliset ravitsemussuositukset korostavat kasvisten, hedelmien ja marjojen kulutuksen lisäämistä, rasvojen laatua sekä punaisen lihan ja suolan vähentämistä. Vaikka suositukset ovat kokonaisuudessaan aiempaa sallivammat, ne eivät silti saavuta laajaa kuluttajien luottamusta. Erilaiset ruokavaliot siirtävät ruokavalintojen painopisteitä yllättävän nopeasti. Yksilökeskeisyys korostuu, sillä ruoan merkitys itseilmaisun välineenä kasvaa. Varsinaista vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavien määrä on pienentynyt, mutta hiilihydraattitietoisuus on tullut jäädäkseen. Kansainvälisellä tasolla sokerin, suolan ja tyydyttyneiden rasvojen saantia sekä alkoholin kulutusta halutaan vähentää poliittisin toimin. Proteiinipitoinen ruokavalio on edelleen kasvava trendi. Ruuan turvallisuus ja ruokaskandaalit huolestuttavat kuluttajia. Kuluttajat pohtivat, voiko ruuan tuotantoketjuun ja sen läpinäkyvyyteen luottaa, mutta samalla he tiedostavat kotimaisen tuotannon hyvät puolet. Myös eläinten kasvuolosuhteet huolestuttavat suurta osaa 18 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

19 suomalaista. Muita mietityttäviä aiheita ovat kasvien geenimuuntelu, tuotannon ympäristöystävällisyys, lisäaineiden käyttö ja valmisruuan terveellisyys. Ruokahifistely on saanut uuden muodon, jossa kotoisat lapsuudesta tutut vaativatkin reseptit ovat kunniassa. Ruokahifistelyyn kuuluu aktiivinen keskustelu ja kokemusten jakaminen tuttavapiirissä ja sosiaalisessa mediassa. Sosiaalinen media vauhdittaa trendien muutoksia, ja sillä on suuri vaikutus jopa yksittäisten tuotteiden myyntiin. Suhtautuminen ruuan alkuperään, valmistukseen ja raaka-aineisiin on polarisoitunutta. Osa kuluttajista ei välitä ruuan taustoista lainkaan, kun osa taas suhtautuu kaikkeen kriittisesti ja hyödyntää mediaa aktiivisesti yksityiskohtia selvittäessään. Kuluttajan kokonaisvaltainen hyvinvointi on keskiössä ja kansanterveys onkin Suomessa parempi kuin koskaan. Yhä suurempi osa väestöstä ei kuitenkaan hallitse elämäntapojaan ja ruokailutottumuksiaan, minkä vuoksi polarisaatio kansanterveydessä vahvistuu. Elämäntapoihin liittyvät sairaudet, kuten lihavuuden myötä yleistyvä tyypin 2 diabetes lisääntyvät. Henkisen ja fyysisen terveyden ylläpitoon sekä monien elintasosairauksien hallintaan tarvitaan konkreettista tutkittua tietoa. Lisäksi tukea tarvitaan sopivien elintarvikkeiden valinnassa ja oikeanlaisessa ravitsemuksessa. Kulutuskäyttäytymisen ymmärtäminen on entistä tärkeämpää oikeanlaisten tuotteiden ja elämyksen tarjoamiseksi kuluttajalle. Ruuasta käydään vilkasta keskustelua ja sosiaalinen media sekä ruokaohjelmat lisäävät sen kuuluvuutta. Kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavat monet tekijät: esimerkiksi liikkuva elämätapa lisää liikkeellä syömistä. Nälkää torjutaan erilaisilla välipalajuomilla ja aterian korvikkeilla. Välipalaistuminen ja arjen nautiskelu tulevat osaksi ruokakulttuuria. Voimistuva terveys- ja hyvinvointitrendi ja ihmisten proaktiivinen suhtautuminen omaan terveyteen lisäävät kuluttajien kiinnostusta ruuan terveellisyydestä. Erilaisten ruokatrendien kirjo on runsas, ja niiden alkamisen sekä keston ennakoiminen ovat haasteellisia. Nyt pinnalla olevissa trendeissä korostuvat nautinnollisuus, terveys ja hyvinvointi. Ruokavalintojen merkitys kuluttajan identiteetin ja persoonan ilmentämisessä on lisääntynyt. Toisaalta ruokateema toimii myös kuluttajien ryhmäyttäjänä, joten ruoan avulla sekä erottaudutaan että liittoudutaan. Taloustutkimuksen Suomi Syö tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen piti runsasproteiinista ruokavaliota terveellisenä. Lihaksikkuuden ihailu hoikkuuden sijaan näkyy myös kevyttuotteiden suosion laskuna. Enää neljännes vastaajista pyrkii valitsemaan niin sanotun kevyttuotteen. Kevyttuotteita suosivat sekä yli 54-vuotiaat että alle 25-vuotiaat naiset. Kyselyssä parhaiten terveellistä ruokavaliota kuvasi monipuolisuus, ja se sisältää runsaasti kasviksia, hedelmiä ja marjoja. Naisilla, miehillä, nuorilla ja vanhoilla näkemykset terveellisestä ruokavaliosta vaihtelivat. Naiset pitivät terveellisenä kasviksia, marjoja ja luonnollisuutta, miehet puolestaan proteiinipainotteisuutta, ruoan keveyttä ja tuoreutta. Nuoremmat hakivat terveellisyyttä ruokavalioonsa monipuolisuuden ja proteiinin kautta, kun taas iäkkäämpi väki korosti kuitupitoisuutta ja kotimaisia raaka-aineita. Ruuanlaitto kotona kiinnostaa. Philipsin teettämän tutkimuksen mukaan 71 % suomalaisista haluaisi kokata kotona nykyistä enemmän. Vastaajista 36 % kertoi valmistavansa yleensä ruoan itse tuoreista raaka-aineista alusta alkaen. Joka viides kertoi kokeilevansa uusia ruokalajeja säännöllisesti ja 16 % kokee rentoutuvansa ruoanlaiton parissa. Harrastuksekseen ruoanlaiton mainitsee 13 % vastaajista. Kolmannes vastaajista piti tuotteen laa- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 19

20 tua hintaa tärkeämpänä valintakriteerinä ja joka viides suosii lähiruokaa hinnasta huolimatta. Selvityksessä 32 % totesi raaka-aineiden hinnan määrittävän ruokavalintoja. Kotimaisuutta arvostetaan Kotimaisen ruuan ja suomalaisen ruokakulttuurin arvostus on kasvussa. Sitä ilmentää muun muassa Markkinointi&Mainonta -lehden ja Taloustutkimuksen arvostetuimmat brändit Suomessa 2014 tutkimus, jossa voiton vet kuudennen kerran Fazerin Sininen. Kolmannella sijalla oli Fazer ja yhdeksännellä sijalla Valio. Hyvää Suomesta (Joutsenlippu) ja Joutsenmerkki (ympäristömerkki) olivat neljännellä ja viidennellä sijalla. Listalla 30 kärkijoukkoon kuuluivat edellisten lisäksi Juhla Mokka, Valio Oltermanni, Valio Voi, Paulig, Presidenttikahvi, Elovena, Valio Koskenlaskija, Luomu (alkuperämerkki), Valio AURA ja Geisha. Tulokset kertovat myös pitkäjänteisestä työstä brändien rakentamisessa ja kuluttajien brändi-uskollisuudesta. Brändin luonteeseen sisältyy arvolupaus kuluttajalle. Kotimaisuuden arvostuksesta kertoo myös päivittäistavarakaupan tarjonta. Kaupat ovat tuoneet markkinoille kotimaisuuteen perustuvia omia merkkejä ja kampanjoineet kotimaisuuden puolesta. Myös Lidlissä tarjonnan kotimaisuusaste on noussut, ja se on keskimäärin % tarjonnasta. Ruuan alkuperästä kiinnostuneille kuluttajille pakkausmerkinnät ovat ensisijainen tiedon lähde. Lainsäädännön edellyttämien merkintöjen lisäksi voidaan käyttää erilaisia vapaaehtoisia merkintöjä kuten avainlippua, Hyvää Suomesta -merkkiä, Sirkkalehteä, Maakuntien Maut tai Luomuleppäkerttumerkkiä. Suomen lippua voidaan käyttää tuotteiden yhteydessä symboloimaan tuotteen kotimaisuutta. Tuotteen on silloin oltava sekä valmistuksen että raaka-aineiden osalta kokonaan tai pääosin kotimainen. Hyvää Suomessa -merkki on ollut yli 20 vuotta vapaaehtoinen Suomessa valmistettujen pakattujen elintarvikkeiden merkintäjärjestelmä. Merkki on tuotekohtainen ja se on käytössä noin 240 elintarvikevalmistajalla. EU:n maantieteellisten alkuperämerkintöjen käyttö ja merkitys on Suomessa toistaiseksi vähäinen. Aito perinteinen tuote (APT) -merkintä on karjalanpiirakalla, kalakukolla ja sahdilla. Suojattu alkuperänimitys (SAN) on Lapin poronlihalla, Lapin porokuivalihalla ja Lapin porokylmäsavulihalla sekä Kitkan viisas -muikulla ja Lapin puikulalla. Suojattu maantieteellinen merkintä (SMM) on puolestaan Kainuun rönttösellä ja Puruveden muikulla. Merkinnät liittyvät usein paikallisiin tuotteisiin ja valtakunnallisille tuotteille merkinnän saaminen on vaikeampaa. Nimisuojamerkintä on luonteeltaan kollektiivinen ja sitä voisivat hyödyntää suojamerkinnän ehdot täyttävät yritykset. Nimisuoja voisi osaltaan helpottaa suomalaisen ruuan ja ruokakulttuurin tunnetuksi tekemistä Vastuullisuus-ympäristöllisiä muuttujia Vastuullisuus elintarviketeollisuuden yritysten ja kaupan toiminnassa on vakiintunut osaksi liiketoimintaa. Elintarvikealan vastuullisuuden haasteena on monialaisuus; sen sisältö ja merkitys vaihtelevat toimijoittain ja toimialoittain. Vastuullisuus käsitteenä sekä keinot sen todentamiseksi ja osoittamiseksi selkeytyvät ja yhtenäistyvät ajan myötä, mutta sitä ennen yritykset viestivät omin tavoin vastuullisuustoimistaan. Kiristynyt säädösympäristö ja yritysten välinen kilpailu edistävät vastuullisuutta elintarvikeketjussa. Elintarviketeollisuuden vastuullisuustoimissa korostuu monia asioita, kuten 20 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

21 valmistusaineiden alkuperä, tuoteturvallisuus, tuotannon eettisyys, tehokas energian ja raaka-aineiden käyttö, elintarvikehävikin vähentäminen, työllistämisvaikutukset, maaseudun elinvoimaisuus ja kansallinen ruokaturva. Raaka-aineiden hankintaketjujen taustojen on oltava entistä paremmin selvillä. Asiakkaat vaativat tarkkaa dokumentaatiota ja myös monet muut sidosryhmät, kuten kuluttajat ja media, ovat kiinnostuneita alan yritysten vastuullisista toimintatavoista. Myös ravitsemus on keskeinen osa elintarviketeollisuuden yritysvastuuta. Tutkimuksen kehittyessä elintarviketeollisuuden tieto ja ymmärrys oman toiminnan sekä koko ketjun ympäristövaikutuksista lisääntyvät. Haasteena on edelleen elintarviketuotannon pitkälti biologisiin prosesseihin perustuvien ympäristövaikutusten monimutkaisuus, mikä vaikeuttaa yhdenmukaisen ja vertailukelpoisen tiedon tuottamista. Keskustelu luonnonvarojen turvaamisesta ja kestävästä käytöstä lisääntyy, minkä vuoksi ympäristövastuuta jäsennetään ilmastonmuutoksen ohella myös monien muiden ympäristövaikutusten kautta. Yritysten ja tuotteiden ympäristösuorituskyvyn todentamista varten kehitetään erilaisia laskentamenetelmiä, joiden avulla tuotetaan tietoa myös ympäristöaiheista yritysten välistä viestintää ja kuluttajaviestintää varten. Haasteena on kehittää kustannustehokkaita menetelmiä, jotka sopivat erikokoisten ja eri toimialoja edustavien elintarvikeyritysten käyttöön. Ilmastonmuutoksen hillintä sekä kestävä energiatalous ovat yksi keskeisimpiä ympäristöpolitiikan painopistealueita myös lähitulevaisuudessa sekä EU:ssa että kansallisesti. Tämä heijastuu yritysten toimintaan erilaisina energiatehokkuuteen liittyvinä tavoitteina ja linjauksina. Painotus saattaa jollain aikavälillä siirtyä toistaiseksi vapaaehtoisista toimenpiteistä yritysten energiatehokkuutta määrittelevään minimisääntelyyn. Resurssitehokkuus ja siihen liittyen erityisesti ruokahävikki puhuttavat yhä enemmän osana elintarvikeketjun vastuullisuutta. Ravitsemus- ja ympäristönäkökulmat pyritään sovittamaan yhteen. EU-tasolla pyritään määrittelemään keinoja elintarviketeollisuuden ympäristövaikutusten ja erityisesti elintarvikeketjussa syntyvän ruokahävikin vähentämiseksi. Lisäksi lähivuosina tarkastellaan pakkauksiin ja pakkausjätteeseen liittyviä näkökohtia, mikä saattaa johtaa tiukentuviin EU-tason ja kansallisiin velvoitteisiin. Kansallisella tasolla yritysten resurssitehokkuutta kirittää vuonna 2016 voimaan tuleva orgaanisen aineen kaatopaikkakielto. Pakkausten hyötykäyttöä koskeva kansallinen lainsäädäntö tiukentuu, mikä lisää sekä yritysten hyötykäyttövelvoitteita että niistä huolehtimiseen liittyviä kustannuksia. Raaka-ainetuotannon kestävän kehityksen vaatimukset ja eettiset haasteet lisääntyvät jatkuvasti. Raaka-ainetuotannolle asetetaan yhä tiukempia lainsäädäntövaatimuksia eläinten hyvinvointi- ja ympäristönäkökohtien huomioimiseksi sekä maatalousperäisten vierasaineiden vähentämiseksi. Säädösten tiukentaminen saattaa vähentää tuotantoa tai tuotannon kasvumahdollisuuksia. Tästä esimerkkinä on komission vuoden 2013 keväällä tekemä päätös kieltää neonikotinoidit öljykasvien viljelyssä. Päätös saattaa johtaa öljykasvien viljelyn merkittävään vähenemiseen Suomessa ja sitä kautta vaikeuttaa myös kotimaista öljynpuristamista ja rehuvalkuaisen saantia. Elintarvikeala osana biotaloutta Ruuan riittävyyteen ja kestävään kehitykseen etsitään ratkaisuja biotalouden kehittämisestä. Biotalous on maailmanlaajuisesti yksi vahvemmin kasvavia talouden ajureita ja yksi Suomen teollisuuden kolmesta painopisteestä. Sen nähdään tarjoavan ratkaisuja globaa- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 21

22 leihin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi resurssiniukkuus, kaupungistuminen, väestörakenteen muutokset, digitalisoituminen sekä tiedostava kuluttaminen. Suomeen on luotu vuoteen 2025 ulottuva biotalousstrategia. Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen. Biotalous pyrkii vähentämään riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista ja ehkäisemään ekosysteemin köyhtymistä. Tärkeimpiä uusiutuvia luonnonvaroja maassamme ovat metsien, maaperän, peltojen, vesistöjen ja meren biomassa sekä makea vesi. Tasalaatuinen ja riittävä talousvesi on yksi elintarvikkeiden valmistuksen perusedellytyksistä. Maailman väestön nopea kasvu, ehtyvät luonnonvarat ja luonnon hupeneva monimuotoisuus sekä ilmastonmuutos edellyttävät biotalouden kehittämistä. Vuonna 2030 maailmassa tarvitaan 50 % nykyistä enemmän ruokaa, 45 % enemmän energiaa ja 30 % enemmän vettä. Kasvava kysyntä aiheuttaa luonnonvarojen niukkuutta ja niiden hinnan nousua. Siksi raaka-aineiden saatavuudesta ja käytön tehokkuudesta muodostuu uusi kilpailuetu. Lisäksi voimistuva ympäristötietoisuus ja tiukkeneva lainsäädäntö ohjaavat vähemmän ympäristöä kuormittavien tuotteiden valmistukseen. Biotalousstrategian mukaan biotalous mahdollistaa perinteisen elintarviketeollisuuden liiketoiminnan ja viennin kasvua. Ruokajärjestelmässä uutta liiketoimintaa voi syntyä, kun hyödynnetään suljettujen kiertojen, biojalostamoiden sekä kotieläintuotannon sivuvirtojen ja peltobiomassojen tarjoamat mahdollisuudet. Elintarviketeollisuuden sivuvirroista voidaan tuottaa uusia biojalosteita kemianteollisuudelle. Myös sivuvirtojen energiajakeita voidaan hyödyntää energian tuotannossa. Alueellisia resursseja hyödyntävä paikallisen ruoan tuotanto on osa vihreän talouden kasvua. Luonnontuotteet tarjoavat biotaloudelle uusia liiketoimintamahdollisuuksia, ja niiden tuotteistamista sekä vientiä voidaan kasvattaa uusien kuluttajatrendien ansiosta. Suomessa on osaamista funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämisessä. Luonnontuotteisiin liittyen villiruoka on nostettu yhdeksi kasvumahdollisuudeksi. Villiruualla tarkoitetaan marjoja, sieniä, riistaa, poroa, villikalaa, villivihanneksia ja -yrttejä. Suomalaiset haluaisivat lisätä esimerkiksi riistalihan käyttöä, mutta käytön lisäämistä rajoittaa sen saatavuus. Osaamisen kehittämistä tarvitaan, jotta voidaan varmistaa sienten tai villikasvien turvallisuus kaupallisessa toiminnassa. Saatavuuden ohella luonnontuotteiden teolliseen hyödyntämiseen liittyy haasteita kuten keruun organisointi, jokamiehenoikeudet ja vastuukysymykset. Luonnontuotealan yrittäjyyden kehittymisen kannalta on ratkaisevaa luonnontuotteiden kaupallinen talteenotto. Kaupallisesti tärkeimmät luonnontuotteet ovat tällä hetkellä mustikka, puolukka, lakka ja herkkutatti. Luonnontuotteissa on kuitenkin potentiaalia, varsinkin niiden monipuolisessa hyödyntämisessä, pitemmälle jalostamisessa ja erilaisten jakeiden kaupallistamisessa. Monimuotoisuutta lähi- ja luomuruoalla Paikallisesti tuotetun ruuan suosio on kasvanut Suomessa sekä EU:n alueella. Lähiruokakäsitteen määrittely vaihtelee toimijoittain. Valtioneuvoston hyväksymässä Lähiruokaohjelmassa lähiruualla tarkoitetaan paikallisruokaa, joka edistää alueensa paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja jota markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella. Lähiruoka ja ruoan paikallisuus liittyvät lyhyi- 22 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

23 siin jakeluketjuihin, joita määrittävät taloudellisten toimijoiden määrän väheneminen ketjussa, toimijoiden yhteistyö, paikallinen talouskasvu sekä tuottajien ja kuluttajien maantieteelliset ja sosiaaliset yhteydet. Hintaa lukuun ottamatta kuluttajat liittävät lähiruokaan paljon myönteisiä ominaisuuksia. Matkailussa lähiruokaa voidaan hyödyntää erilaistamisessa ja ruokatarinoissa. Luomutuotteen maatalousperäisestä raaka-aineesta vähintään 95 % on luonnonmukaisesti tuotettu. Suomessa on useista EU-maista poiketen viranomaispohjainen luomutuotannon valvontajärjestelmä. Meillä luomuelintarvikkeiden tuotantoa ja markkinoita valvovat Evira, ELY-keskukset, Valvira, kunnat ja Tullihallitus. Jokaisen tuotantoa harjoittavan toimijan on kuuluttava luomuvalvontaan. Luomutuotteet tunnistetaan luomumerkeistä, joista osa on vapaaehtoisia. EU:n luomutunnuksen, Eurolehden, käyttö on pakollista kaikissa EU:ssa valmistetuissa valmiiksi pakatuissa luomuelintarvikkeissa. Luomutuotantoehtojen vaatimuksia noudatetaan hyvin maassamme. Luomumarkkinat ovat vielä pienet. Suomen luomumarkkinoiden arvo oli noin 220 milj. euroa heinäkuun 2013 ja kesäkuun 2014 välisellä ajanjaksolla Pro Luomu ry:n arvion mukaan. Luomun osuus Suomen elintarvikemarkkinoista on noin 1,7 %. Globaalisti luomun myynti on lisääntynyt noin 2-5 % vuodessa, mutta Suomessa talouden taantuma vähensi kasvun noin 2 %:iin. Luomun myyntiä ei kuitenkaan tilastoida, joten markkinoiden koko perustuu arviointeihin. Luomutuotteita on saatavilla lähes kaikissa tuoteryhmissä ja valikoimat ovat monipuolistuneet. Isoimpien kauppojen tarjonnassa on laajimmillaan noin luomutuotetta, joista noin 60 % on kotimaisia. Kauppoihin on saatu muun muassa suomalaista luomubroileria. Päivittäistavarakauppa on keskeinen luomun myyntikanava, mutta verkkokaupan ja ruokapiirien merkitys hankintakanavina voi kasvaa jatkossa. Myydyin yksittäinen tuote on edelleen luomumaito. Luomu kuluttajabarometrin 2013 mukaan neljäsosa suomalaisista lukeutuu luomun aktiivikuluttajiin ja toinen neljännes on luomun pienkuluttajia. Noin puolet suomalaista ostaa luomua vain satunnaisesti tai ei lainkaan. Puolet kuluttajista arvioi luomukulutuksensa lisääntyvän lähitulevaisuudessa, mutta kasvu on tasaantumassa. Tuotteiden hinnakkuus vähentää kuluttajien ostohalukkuutta. Luomualan kehittämisohjelman tavoitteiksi on nostettu luomutuotannon lisääminen, kotimaisen luomuelintarviketarjonnan monipuolistaminen ja luomuruuan saatavuuden parantaminen. Tavoitteena on ollut nostaa luomumarkkinoiden arvo 330 milj. euroon vuonna Luomua lisää -kehittämisohjelman päivitetyssä toimintasuunnitelmassa kehittämiskohteiksi nostettiin: luomutuotannon tuottavuuden nousun, markkinointikanavan löytyminen kaikelle luomutuotannolle ja luomun arvon kirkastaminen kuluttajille. Kasvun aikaansaaminen edellyttää koko alan tiivistä yhteistyötä. Luomu tarjoaa kuitenkin liiketoimintamahdollisuuksia kotimaassa ja viennissä. Se vastaa tietyn kuluttajaryhmän tarpeisiin ja lisää osaltaan tuotetarjonnan monipuolisuutta. Luomuelintarvikkeiden valmistus ja markkinointi on monen yrityksen strateginen valinta. Jalostavalle teollisuudelle laadukkaan luomuraaka-aineen jatkuva saaminen sopivaan hintaan on oleellista. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 23

24 Lainsäädännöllisiä muuttujia Elintarviketeollisuus on Euroopan kattavimmin säännelty ala. Sen lainsäädännöstä 98 % on harmonisoitu EU-tasolla ja on sellaisenaan sovellettavaa. Elintarviketeollisuuden säädösympäristö kattaa elintarvikelainsäädännön lisäksi lukuisan määrän eri politiikka-alueiden säädäntöä ja sääntely kohdistuukin tuotteen lisäksi koko elintarvikeketjun toimintaan. Sekä EU:n että Suomen säädösympäristö uudistuu ja lisääntyy jatkuvasti. Se myös tiukentuu edelleen. Elintarviketeollisuudelle tulee uusia velvoitteita usean hallinnon alalta, mikä aiheuttaa lisäkustannuksia ja kasvattaa kynnystä tuoda uusia tuotteita markkinoille. Yritystoiminta vaikeutuu säädösten, ohjeiden, verotuksen ja kaupallisen asiakaspinnan toisinaan ristiriitaistenkin vaatimusten myötä. Yksittäiset säädökset tuovat usein muutospaineita teollisuuden toimintamalleihin. Liiallinen sääntely haittaa koko EU:n kilpailukykyä, ja sen vuoksi komissio edistää parhaillaan niin sanottua REFIT-ohjelmaa (Regulatory Fitness and Performance Programme). Ohjelmalla tähdätään sääntelyn keventämiseen hallinnollisen taakan ja päällekkäisyyksien, epäjohdonmukaisuuksien sekä vanhentuneiden mittareiden näkökulmasta. Myös Suomessa turhan lainsäädännön ja valvonnan purkaminen on poliittisella tasolla koettu erittäin tarpeelliseksi. Kansallisella säädösympäristöllä ja viranomaisohjeilla on edelleen tärkeä rooli ja merkitys suhteessa elintarvikealan EU-sääntelyyn. Elintarvikelain hallinto ja valvonta ovat osa ympäristöterveydenhuollon hallintoa. Elintarvikelain ohella kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa terveydensuojelulaki (mukaan lukien vesihuolto), eläinlääkintälaki ja eläinsuojelulaki sekä elintarvikesektorista etäämpänä olevat tupakkalaki ja kuluttajaturvallisuuslaki. Kuntien heikon taloustilanteen vuoksi ympäristöterveydenhuollon valvontamaksut saattavat nousta. Taantumassa olevan hyvinvointivaltion rahoituspaineiden vuoksi elintarvikkeisiin kohdistuu yhä enemmän välillistä verotusta esimerkiksi ympäristön, energian, kuljetusten tai pakkausten kautta. Terveysperusteisia veroja on lanseerattu monissa EU-maissa, myös Suomessa. Muutokset verotuksessa lisäävät säätelyä ja valvontaa, mikä heikentää tuottavuutta. Verotuskäytännöt tekevät kilpailuympäristön epätasa-arvoiseksi ja ohjaavat yritysten tuotekehitystä ja investointeja pahimmillaan Suomen ulkopuolelle. Suomessa valmistetut elintarvikkeet ovat maailman turvallisimpia. Elintarviketurvallisuus syntyy koko ketjun toiminnan tuloksena. Lainsäädännön vaatimusten lisäksi elintarvikesektorilla on omia vapaaehtoisia laatu- ja turvallisuusjärjestelmiä, joilla voidaan viestiä vastuullisesta toiminnasta. Erilaisten sertifioitujen laatujärjestelmien käyttö on laajentunut suurten yritysten lisäksi pienempiin elintarvikeyrityksiin. Asiaa on osaltaan vauhdittanut Lidl:n tavarantoimittajille kohdistamat vaatimukset. Lisäksi erilaisilla merkintä- ja jäljitettävyysjärjestelmillä voidaan tuottaa kuluttajille tietoa elintarvikkeiden tuotantotavoista tai ympäristövaikutuksista. Muuttuva säädösympäristö lisää toimialan haasteita ja aiheuttaa lisätyötä sekä kustannuksia. Elintarviketurvallisuuden vaatimuksia ja valvontaa on muutettu riskiperusteiseksi. On kuitenkin varauduttava kansainvälisen kaupan lisääntymisen, ilmastonmuutoksen sekä väestökehityksen aiheuttamiin riskeihin ja muutostarpeisiin. Uudet taudinaiheuttajat (kuten afrikkalainen sikarutto Venäjällä tai Baltian maissa), bioterrorismi, mikrobilääkeresistenssi, alkuperä- ja muut elintarvikeväärennökset ovat esimerkkejä alueista, joilla riskinarviointia ja 24 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

25 -hallintaa on tarpeen tehostaa niin Suomessa kuin kansainvälisesti muun muassa parantamalla viranomaisten välistä yhteistyötä. Julkisen sektorin hankinnat ovat kansantaloudellisesti merkittäviä. Julkiset hankinnat ovat keskittyneet ja pyrkimys tehokkuuteen ja edullisuuteen vaikuttaa päätöksenteossa. Valtioneuvoston periaatepäätöksen (2013) kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen (cleantech-ratkaisut) edistämisestä julkisissa hankinnoissa pitäisi lisätä ravitsemussuosituksen lisäksi luonnonmukaisesti tuotettujen, kasvispainotteisten ja sesonginmukaisten elintarvikkeiden käyttöä julkisissa ruokapalveluissa. Uusien hankintalainsäädännön muutoksien pitäisi helpottaa pk-yritysten mahdollisuuksia tarjota tuotteita entistä keskittyneemmälle julkiselle hankintatoimelle. EU- ja kansallinen lainsäädäntö asettavat yrityksille velvoitteita huolehtia käytöstä poistettujen pakkausten hyötykäytöstä. Toukokuussa 2012 voimaan tullut uudistettu jätelaki (646/2011) tuo muutoksia käytöstä poistettujen pakkausten hyötykäyttöön. Laki koskee tuottajia, eli kaikkia niitä pakkaavia ja pakattuja tuotteita maahan tuovia yrityksiä, joiden liikevaihto on vähintään miljoona euroa. Valtioneuvosto hyväksyi pakkauksia ja pakkausjätettä koskevan asetuksen Asetuksen myötä vastuu kuluttajapakkausten keräyksestä ja kierrätyksestä siirtyy tuottajille, jotka ovat velvollisia huolehtimaan siitä, että kuluttajien ulottuvilla on jatkossa valtakunnallinen pakkausjätteen keräysverkosto. Asetuksen mukaan pantittomia kuitu-, metalli- ja lasipakkauksia kerätään 1 850:ssä ja muovipakkauksia 500 pisteessä. Kuluttajapakkausten keräys on aloitettava , mutta asetuksen muut velvoitteet tulevat voimaan jo Kuluttajapakkausten keräysverkoston toteutuksesta vastaa Pakkausalan Ympäristörekisteri PYR Oy yhdessä eri pakkausmateriaaleja edustavien tuottajayhteisöjen kanssa. Järjestelmän kustannukset heijastuvat korotuksina yrityksiltä perittävien pakkausten hyötykäyttömaksuihin. Elintarviketeollisuus on merkittävä pakkaaja, ja uudet velvoitteet aiheuttavat alalle suuria kustannuksia. Tuotteiden hintojen nostopaineiden kautta uudistuksella on vaikutusta myös kuluttajien ostovoimaan. Elintarviketuotannon ja pakkausten resurssitehokkuutta tarkastellaan lisäksi Euroopan komission julkaisemassa Kiertotaloustiedonannossa (COM(2014) 398 final). Kiertotaloudella tarkoitetaan toimintamallia, jolla edistetään talouskasvua ilman, että samanaikaisesti lisätään luonnonvarojen ja muiden neitseellisten tuotantopanosten käyttöä. Keskeisenä periaatteena on siirtyminen raaka-aine-, tuote- ja jätekeskeisestä lineaarisesta ajattelumallista kohti toimintatapoja, jotka perustuvat resurssitehokkuutta edistäviin suljettuihin kiertoihin. Tiedonannossa esitetään muun muassa elintarvikehävikin vähentämistä sekä pakkausten kierrätystä koskevia tavoitteita Teknisiä muuttujia Elintarviketeollisuuden keskeiset kasvun lähteet ovat kansainväliset markkinat ja digitaalisuuden tuomat uudet liiketoimintaratkaisut. Teknologian nopeutuva kehitys avaa uusia mahdollisuuksia koko ruokaketjussa. Maatalous ja elintarviketeollisuus ovat sovellutusalueina muun muassa geenitekniikassa, mikrobiologiassa ja biokemiassa. Elintarviketeollisuus on tärkeä sovellutusalue myös bio- ja nano-teknologiassa sekä tietotekniikassa. Uuden teknologian hyödyntäminen edesauttaa elintarviketeollisuuden menestystä tulevaisuudessakin. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 25

26 Kansallinen biotalousstrategia suuntaa myös tutkimus- ja kehitystoimintaa. Elintarvikealan perinteisten toimintojen ohella ruokaketjun toimintaa ryhdytään jäsentämään osana biotaloutta, jossa korostuvat sivuvirtojen hyödyntäminen, biomateriaalien käyttö, ravinteiden kierrätys, biomassan mahdollisuudet ja kestävän kehityksen periaatteet. Sektori- ja toimialarajat ylittäviin toiminnallisiin kokonaisuuksiin keskittyvä biotalousajattelu konkretisoi uudella tavalla elintarviketeollisuuden yhteyttä muihin tieteen- ja teollisuudenaloihin kuten teknologia-, kemia- ja metsäteollisuuteen, joiden tuotteita voidaan käyttää raaka-aineena elintarviketeollisuudessa. Samalla se tuo uusia osaamisvaatimuksia. Tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä osaamisen merkitys kasvavat. Vahva elintarvikealan perustutkimus on ketjun menestymisen edellytys. Eri tieteenalojen välinen kansainvälistyvä tutkimus- ja tuotekehitysyhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia. Ala tarvitsee menestyäkseen innovaatioita. Sekä EU-puiteohjelmissa että kansallisissa hankkeissa painottuu monitieteellinen lähestymistapa; yhteiskunnallista ja ihmistieteisiin liittyvää osaamista yhdistetään bio-, ja terveystieteisiin, informaatiotekniikkaan sekä viestinnän osaamiseen. Elintarviketeollisuus on prosessiteollisuutta, jossa prosessien hallintaan, tuottavuuden parantamiseen ja tuotteiden laadun varmistamiseen on aina panostettu. Suomen talouskriisin yhtenä selityksenä on pidetty työn tuottavuuden kasvun pysähtymistä. Tuottavuuskasvun vauhdittamiseksi tarvitaan muutoksia toimintatavoissa. Tuottavuus tehdään työpaikoilla ja talouskasvu perustuu miten luoda asiakkaalle arvoa -konseptiin. Suomella nähdään olevan hyvät valmiudet tuottavuuden kasvattamiseen digitalisaatiota hyödyntämällä. Yhteiskunnan digitalisoituminen parantaa tuottavuutta ja tehokkuutta yritystoiminnassa, kuluttajien arjessa ja julkisessa hallinnossa. Hyötyjen kasvattamiseksi tarvitaan eri tahojen yhteistyötä ja uusien menetelmien käyttöönottoa. Kaupan yritykset keskittyvät toiminnassaan digitaalisuuden hyödyntämiseen. Suomesta poiketen Euroopassa ja muuallakin kaupan alalla on positiivisia kasvuodotuksia. Teknologiaa valjastetaan niin kuluttajien tottumusten ja tarpeiden ymmärtämiseen kuin palvelun parantamiseenkin ilmenee KPMG:N ja The Consumer Goods Forum-organisaation teettämässä tutkimuksessa. Datamassojen hallinnan lisäksi tutkimukseen osallistuvat näkivät tärkeinä toimitusketjujen hallintaan liittyvän kuluttajien odotusten mukaisen läpinäkyvyyden ja ketteryyden kehittämisen, digitaalisen strategian ja kansainvälisen laajentumisen. Tiedostava kuluttaminen on kasvanut, minkä johdosta kuluttajien tietovaatimukset ovat myös kasvaneet. Digitalisoituminen lisää kilpailua, koska kuluttajien on entistä helpompaa vertailla tarjontaa ja hankkia tuotteita eri kanavista. Digitaalisuutta hyödynnetään erityisesti nykyisin markkinoinnissa. Sosiaalinen media ja mobiilikanavaan liittyvät keinot ovat kasvattaneet suosiotaan. Digitaalisen markkinoinnin barometrin 2014 mukaan Facebook, You Tube ja Twitter olivat entistä suositumpia. Kasvussa ovat Foursquere ja Pinterest, ja pääasiassa rekrytointitarkoituksiin käytettävä LinkedIn näyttää liittyvän myös markkinointiin. Kuluttajakäyttäytyminen, viestinnän kohdennettavuus ja kustannustekijät ovat olleet tärkeimpiä syitä digitaalisten kanavien käyttöönottoon. Digitaalisilla kanavilla korvataan perinteisiä markkinointikanavia, erityisesti printtimediaa eli lehtiä, esitteitä ja kirjeitä. Erilaisilla peleillä, kuten Atrian Ruokaryntäyksellä, pyritään myös vaikuttamaan lasten ravitsemukseen. Paikkatietotekniikkaa voidaan hyödyntää markkinoinnin lisäksi esimerkiksi luonnon varojen käytön hallinnassa. 26 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

27 4. Toimialan rakenne 4.1. Kuvaus toimialan yrityksistä Elintarvikealan toimipaikkoja on kaikkialla Suomessa. Tilastokeskuksen vuoden 2012 yritystilaston mukaan maassamme oli lähes1700 yritystä. Toimipaikkoja oli 1956, joista juomia valmistettiin 132 toimipaikassa. Eniten toimipaikkoja on tuoreiden leipomotuotteiden valmistuksessa. Yritysten ja toimipaikkojen määrissä on laskeva trendi, mutta luvuissa on myös vuosittaista vaihtelua. Uusia yrityksiä perustetaan ja samanaikaisesti osa lopettaa toimintansa. Uusia yrityksiä on syntynyt erityisesti muiden elintarvikkeiden valmistukseen. Toimintansa lopettaneita yrityksiä on ollut viime vuosina eniten leipomoteollisuudessa sekä hedelmien ja kasvisten jalostamisessa. Elintarviketeollisuus työllistää lähes henkilöä. Yritykset ovat tärkeitä työllistäjiä toimipaikkakunnillaan. Toimiala tarjoaa työmahdollisuuksia myös määräaikaisille työntekijöille ja vuokratyövoimalle, varsinkin erilaisina sesonkeina. Elintarvikeyritykset työllistävät myös ulkomailla. Elintarviketeollisuuden välillinen työllistävä vaikutus on merkittävä; yksi elintarviketeollisuuden työpaikka luo neljä työpaikkaa muille aloille. Henkilöstömäärien muutoksiin vaikuttavat monet tekijät. Suurista yrityksistä tapahtuvaa poistumaa ei pienimuotoinen elintarvikeyrittäjyys pysty korvaamaan. Yleisesti ottaen uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksiin, ja pienten yrityksien on todettu pitävän henkilöstönsä heikoissakin taloustilanteissa. Toimialan työllisyyttä ylläpitää tuotteiden vakaa kysyntä, mutta henkilöstömäärän maltillinen väheneminen näyttäisi jatkuvan. Myös pk-yritysbarometriin kesällä 2014 vastanneet arvioivat henkilökunnan määrän vähenemistä (saldoluku -1). Saldoluku kuvaa positiivisista ja negatiivisista vastauksista laskettua prosenttilukujen erotusta. Taulukko 4. Yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrä toimialoittain vuonna 2012 Toimiala Yritykset Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (Milj ) Teollisuus Elintarviketeollisuus yhteensä Elintarvikkeiden valmistus Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Maitotaloustuotteiden valmistus Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus Eläinten ruokien valmistus Juomien valmistus Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 27

28 Yritysten ja toimipaikkojen määrät vaihtelevat tilastoittain. Ruoka-Suomi -verkoston kokoamien tilastojen mukaan maassamme oli elintarvikealan yritystä ja määrä on hienoisessa kasvussa. Yrityksiä on perustettu markkinoilta saatavan paremman hinnan toivossa esimerkiksi liha-alalla. Ruoka-Suomi -tilastojen mukaan noin 73 % yrityksistä työllistää alle viisi henkilöä. Monialaisista maatiloista vajaa 500 harjoittaa elintarvikkeiden jalostusta. Taulukko 5. Elintarvikeyritysten määrän kehitys vuosina ja muutos-% Yritykset Muutos Elintarvikkeiden valmistus ,2 % Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm ,6 % Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä ,4 % Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä ,8 % Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus ,0 % Maitotaloustuotteiden valmistus ,4 % Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus ,1 % Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus ,0 % Muiden elintarvikkeiden valmistus ,3 % Eläinten ruokien valmistus ,2 % Juomien valmistus ,7 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Taulukko 6. Elintarvikeyritysten toimipaikkojen määrän kehitys vuosina ja muutos-% Toimipaikat Muutos Elintarvikkeiden valmistus ,0 % Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm ,7 % Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä ,0 % Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä ,4 % Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus ,0 % Maitotaloustuotteiden valmistus ,2 % Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus ,8 % Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus ,4 % Muiden elintarvikkeiden valmistus ,7 % Eläinten ruokien valmistus ,0 % Juomien valmistus ,3 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Elintarviketeollisuudessa on paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Tilastokeskuksen tilastojen mukaan yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja oli 22 vuonna Valtaosa, 1468 toimipaikkaa, työllisti alle 10 henkilöä. Kaksi kolmasosaa elintarvikeyrityksistämme (65 %) työllistää 1-5 henkilöä. Elintarvikkeiden valmistuksesta 75 % alan liikevaihdosta syntyy yli 50 henkilöä työllistävissä toimipaikoissa. Juomissa puolestaan 90 % liikevaihdosta syntyy yli 50 henkilöä toimipaikoissa. Isommat yritykset vastaavat toimialojensa volyymistä. Yrityskoon suuretessa myös tuotetarjonta monipuolistuu. 28 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

29 Taulukko 7. Elintarviketeollisuuden (TOL 10 ja 11) toimipaikat kokoluokittain vuonna Elintarvikkeiden valmistus Toimipaikat alle 10 henkilöä henkilöä henkilöä yli 250 henkilöä Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (1000 ) Liikevaihto / toimipaikka (1000 ) Liikevaihto / henkilö (1000 ) Juomien valmistus Toimipaikat Henkilöstö Liikevaihto (1000 ) Liikevaihto / toimipaikka (1000 ) Liikevaihto / henkilö (1000 ) Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Taulukossa 8 on esitetty eri alatoimialojen liikevaihdon kehitystä. Tarkasteltaessa vuoden 2007 ja 2012 välistä liikevaihtomuutosta isoista toimialoista vauhdikkaammin ovat kasvaneet meijeriteollisuus ja muiden elintarvikkeiden valmistus. Isoihin kasvuprosentteihin yltänyt kalanjalostus perustuu pitkälti ulkomaiseen kalaan. Taulukko 8. Elintarvikeyritysten liikevaihdon kehitys vuosina ja muutos-% Liikevaihdon määrä (Milj. ) Muutos Elintarvikkeiden valmistus 8 277, , , , , ,9 16,2 % Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja 2 322, , , , , ,5 7,3 % lihatuott. valm. Kalan, äyriäisten ja nilviäisten 189,2 200,2 210,5 246,7 288,3 304,2 60,7 % jalostus ja säilöntä Hedelmien ja kasvisten jalostus ja 422,6 445,6 425,1 421,4 447,4 391,9-7,3 % säilöntä Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen 166,2 226,1 204,9 147,0 184,3 167,6 0,8 % valmistus Maitotaloustuotteiden valmistus 2 015, , , , , ,3 24,9 % Mylly- ja tärkkelystuotteiden 268,6 289,0 257,5 253,8 301,0 310,6 15,6 % valmistus Leipomotuotteiden, makaronien 957, , , , , ,5 7,3 % yms. valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus 1 388, , , , , ,1 32,7 % Eläinten ruokien valmistus 546,5 614,0 383,4 403,3 463,7 562,3 2,9 % Juomien valmistus 1 166, , , , , ,4 7,3 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 29

30 Kuvissa 7 ja 8 on esitetty toimialan kehitystä. Elintarvikkeiden valmistuksessa liikevaihdon kasvua selittää tuottavuuden ja jalostusarvon nousun lisäksi hintojen kallistuminen. Yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrä on supistunut hyvin samansuuntaisesti. Juomienvalmistuksessa puolestaan liikevaihdon kehitys on ollut muuta elintarviketeollisuutta vaisumpaa viime vuosina. Yritysten ja henkilöstön määrät ovat vähentyneet. Kummassakin kuvassa näkyy edellisen taantuman aiheuttama liikevaihdon notkahdus vuosina Kuva 7. Liikevaihdon, yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrien kehitys elintarvikkeiden valmistuksessa (TOL 10) vuosina , 2007= Yritysten määrä Toimipaikkojen määrä Henkilöstön määrä Liikevaihdon määrä Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Kuva 8. Liikevaihdon, yritysten, toimipaikkojen ja henkilöstön määrien kehitys juomissa (TOL 11) vuosina , 2007= Yritysten määrä Toimipaikkojen määrä Henkilöstön määrä Liikevaihdon määrä Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot 30 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

31 Elintarviketeollisuudessa jalostusarvo/henkilöstö on kehittynyt muuta teollisuutta paremmin. Juomissa kehitys on ollut voimakasta. Elintarvikejalostuksen alatoimialoista hedelmien, marjojen ja kasvisten jalostuksessa sekä muiden elintarvikkeiden valmistuksessa henkilöstötehokkuus on laskusuuntainen ja ollut alle 100. Marjojen, hedelmien ja kasvisten jalostamisessa tuotteita voidaan pitää melko perinteisiä ja alan innovatiivista uudistumista melko vähäisenä. Suomalaiset marjat kiinnostavat kansainvälisiä ostajia myös kosmetiikan muodossa. Kuva 9. Henkilöstötehokkuuden kehitys vuosina , jalostusarvo/henkilöstö elintarviketeollisuudessa verrattuna muuhun teollisuuteen, 2007= Teollisuus Elintarvikkeiden valmistus Juomien valmistus Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot 4.2. Toimialan alueellinen jakautuminen Toimipaikkojen alueellisessa jaossa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. ELY-keskusalueittain tapahtuneet muutokset heijastelevat pääsääntöisesti toimipaikkojen valtakunnallisen määrän muutoksia. Alueelliseen tietoon liikevaihdosta on suhtauduttava varauksella, sillä toimipaikkojen liikevaihtotiedot voivat kohdistua päätoimipaikkaan. Luvut kuitenkin antavat karkean kuvan alueilla syntyvästä volyymista. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 31

32 Taulukko 9. Elintarviketeollisuuden toimipaikat, henkilöstö ja liikevaihto ELY-keskuksittain vuonna Elintarvikkeiden valmistus 11 Juomien valmistus Yhteensä Toimipaikat Henkilöstö LV, 1000 Toimipaikka Henkilöstö LV, 1000 Toimipaikat Henkilöstö LV, 1000 Koko maa Uudenmaa Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Kaakkois-Suomi Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Ahvenanmaa Lähde: Toimiala Online / Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot, = tietosuojan vuoksi salattu tieto 32 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

33 4.3. Työllisyyden kehitys Elintarvikkeiden ja juomien valmistuksessa työvoiman määrä on ollut 2000-luvulla hienoisessa laskussa Suomessa. Etlan käyttämän tilastoluokituksen mukaan alalla on vuonna 2012 ollut noin työllistä. Etla on ennustanut työllisten määrän vähenevän elintarviketeollisuudessa tulevina vuosina lähes 500 hengellä vuosittain. Alan työvoimasta poistuu Foredatan laskelmien mukaan vuosina noin henkilöä, ja opiskelun kautta alalle valmistuu vastaavana ajanjaksona noin uutta työntekijää. Kuva 10. Työvoiman kohtaantotilanteen kehittyminen elintarvikkeiden, juomien ja tupakan valmistuksen toimialalla Tarjonta Työvoiman kysyntä Työvoimasta poistuminen 2020 Työlliset 2010 Kuolleisuus Opiskelu Tutkinnot : Työttömyys Työlliset Työpaikkojen määrän muutos : Poistuma: Eläke Työkyvyttömyys Kun työllisten määrän arvioitu muutos ja työvoimasta poistuvien määrä lasketaan yhteen, saadaan avautuvien työpaikkojen määräksi noin Tämä luku on arvio työvoiman tarpeesta, joka pitäisi kattaa alalle opiskelun tai muun siirtymän kautta tulevilla. Mikäli nettosiirtymät alalle tapahtuvat vain ennustetun alan tutkintomäärien mukaisina, tulee alalle noin henkilöä enemmän kuin mikä tarve näyttäisi olevan ennusteiden mukaan. Määrä ei ole huolestuttava, sillä esimerkiksi päivittäistavarakauppa työllistää elintarvikealan osaajia. Toimiala voi myös kasvaa, jos vienti kehittyy positiivisesti ja ulkomaisia tuotteita korvataan kotimaisilla. Tällöin ala voisi työllistää lisää ihmisiä. Alan työvoimatilanteeseen vaikuttavat kuvassa esiteltyjen asioiden lisäksi muun muassa toimialojen välinen työvoiman liikkuvuus ja maahanmuutto sekä työttömyyden vaikutuksesta tapahtuvat siirtymät. Työvoimatarve toimialan ammateissa lähiaikoina Elintarvikealan ammateissa työvoiman kysyntä- ja tarjontatilanne on tilastojen valossa vaihteleva. Joissakin ammateissa työvoimasta näyttäisi olevan ylitarjontaa, kun taas joissakin ammateissa tarjonnan määrä on lähellä työvoiman kysynnän määrää. Jos työvoiman tarjonta laskee lähelle samaa kuin sen kysyntä, ilmenee usein jo saatavuusongelmia, sillä TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 33

34 kaikki eivät aina täytä työnantajien vaatimuksia. Työvoiman kysyntä-tarjontatilanne vaihtelee alueittain ja ammateittain. Työ- ja elinkeinotoimistoissa lokakuussa 2014 tehdyn arvion mukaan työllistymisen tai työvoiman saatavuuden näkymät vaihtelevat maan eri osissa. Työvoiman ylitarjontaa näyttäisi olevan leipureista ja kondiittoreista, lihanleikkaajista sekä prosessityöntekijöistä. Toimialojen keskittämiset vaikuttavat alueellisiin työvoimatarjontoihin. Selvityksen mukaan työvoimaa on hyvin saatavilla useimmilla alueilla. Kesän 2014 pk-yritysbarometrin mukaan ammattitaitoisen työvoiman saatavuus on pkyrityksillä keskeisin resurssitekijöihin liittyvä este. Kuitenkin elintarviketeollisuudessa työvoiman saatavuus nähtiin muuta maata ja vertailutoimialoja vähemmän merkittävänä esteenä. Noin kolmannes elintarvikeyrittäjistä vastasi työvoiman saatavuuden estäneen toimintojen kehittämistä. Kuva 11. Työvoiman kohtaantotilanne eräissä elintarvikealan ammateissa lokakuussa TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

35 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 35

36 Elintarviketeollisuudessa pk-yritystensuhdannenäkymät henkilökunnan määrän osalta ovat koko maan ja myös teollisuus- sekä palvelutoimialojen pk-yritysten näkymiä heikommat. Seuraavan vuoden aikana18 % elintarvikeyrityksistä arvioi henkilökunnan määrän kasvavan, kun taas määrän pienenemistä ennakoi 19 % vastanneista. Saldoluku oli näin ollen -1. Lisäksi haastetta aiheuttaa työvoiman kohtaanto. Pk-yritysbarometriin vastanneista yrityksistä suuri osa oli mikroyrityksiä, joilla uusien työntekijöiden palkkaaminen edellyttäisi merkittävää kasvua. Suuremmilla yrityksillä kustannusten karsimiseen tähtäävät tehostamistoimet yt-neuvotteluineen vähentävät työvoiman tarvetta. Lisäksi henkilöstön määrän vähentämiseen vaikuttavat toimialajärjestelyt, ulkoistamiset, automatisaation kasvu ja tietotekniikan parempi hyödyntäminen. Kuva 12. Pk-yritysten suhdannenäkymät henkilökunnan määrän osalta seuraavan vuoden kuluttua, % Suurempi Yhtä suuri Pienempi Saldoluku Kaikki vastaajat, n= Teollisuus, n= Palvelut, n= Elintarviketeollisuus, n= % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Elintarviketeollisuuden työllisten ikärakenne on pääosin samanlainen kuin koko teollisuudessa. Elintarviketeollisuus tarjoaa nuorille sekä vakituisia työ- että kausityöpaikkoja. Yli 55-vuotiaita työskentelee ikäluokittain yhä vähemmän. Elintarviketeollisuudessa on yli 60-vuotiaiden työllisten osuus muuta teollisuutta matalampi. Työelämän kehittämisessä on huomioitava henkilöstön työhyvinvoinnin ja jaksamisen lisäksi maahanmuuttajien ja erilaisiin etnisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden integroituminen muuhun henkilökuntaan. Myös erilaisia joustavia työ- ja palkkausmalleja tulisi kehittää sekä lisätä paikallista sopimista. Esimerkiksi Atrialla on saatu hyviä kokemuksia vuonna 2009 aloitetun varhaisen välittämisen hankkeesta, jossa panostettiin ikääntyvien työkykyyn ja jaksamiseen. Tehdyt toimet ovat edistäneet työhyvinvointia ja atrialaiset viihtyvät töissä yli 63-vuotiaaksi (2009: 60,5 v). Toiminnasta on saatu liiketoiminnallisia hyötyjä, ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen on vähentynyt. Investoinnit työsuojeluun, koulutukseen ja työsuojelujärjestelmään ovat pienentäneet sairauspoissaolojen aiheuttamia kustannuksia. Myös Saarioinen on palkittu senioriohjelmastaan presidentin Työelämäpalkinnolla vuonna TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

37 Yrittäjinä tehdään töitä vanhemmaksi. Yrittäjien määrä on juomien valmistuksessa vuotiaissa ja elintarvikkeiden valmistuksessa vuotiaissa. Alalle kaivattaisiin myös nuoria yrittäjiä. Tulevina vuosina yrittäjien ikääntyessä olisikin hyviä mahdollisuuksia lähteä jatkamaan toimintaa yrityskaupan tai sukupolven vaihdoksen kautta toimintaa. Perheyritysvaltaisuus vaikuttaa omistajavaihdoksiin. Kuva 13. Ikäluokkien osuudet elintarvikkeiden valmistuksessa (TOL 10) verrattuna muuhun yrittäjyyteen, % 20 % Kaikki työlliset 15 % Yrittäjät pl. maatal.yrittäjät 10 % Työlliset, elintarvikkeiden valmistus 5 % Yrittäjät, elintarvikkeiden valmistus 0 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto Kuva 14. Ikäluokkien osuudet juomien valmistuksessa (TOL 11) verrattuna muuhun yrittäjyyteen, % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % Kaikki työlliset Yrittäjät pl. maatal.yrittäjät Työlliset, juomien valmistus Yrittäjät, juomien valmistus 5 % 0 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 37

38 4.4. Uudet ja lopettavat yritykset toimialalla Elintarviketeollisuus on melko vakaa toimiala, ja ruuan kulutusmäärissä ei tapahdu suuria muutoksia. Yrityskentässä muutoksia kuitenkin tapahtuu; osa yrityksistä lopettaa, mutta uusiakin aloittaa. Lisäksi konkurssiin on ajautunut vuosittain noin 20 yritystä, joista puolet on ollut leipomoita. Samanaikaisesti uusia yrityksiä on perustettu eniten leipomoalalle, mikä näkyy myös katukuvassa uusina kahvila-konditoriamyymälöinä. Myös muiden elintarvikkeiden valmistukseen ja kalanjalostukseen on tullut uutta yrittäjyyttä. Toisaalta toimintansa lopettaneita on myös näissä alatoimialoissa. Taulukko 10. Aloittaneet ja lopettaneet elintarvikeyritykset vuosina Aloittaneet yritykset Lopettaneet yritykset Nettomuutos Elintarvikkeiden valmistus Teurastus, lihan säilyvyyskäsit. ja lihatuotteiden valmistus Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Maitotaloustuotteiden valmistus Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus Eläinten ruokien valmistus Juomien valmistus Elintarvikkeiden valmistus Teurastus, lihan säilyvyyskäsit. ja lihatuotteiden valmistus Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Maitotaloustuotteiden valmistus Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus Eläinten ruokien valmistus Juomien valmistus Elintarvikkeiden valmistus Teurastus, lihan säilyvyyskäsit. ja lihatuotteiden valmistus Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Maitotaloustuotteiden valmistus Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus Eläinten ruokien valmistus Juomien valmistus Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot 38 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

39 Elintarviketeollisuudessa on muita toimialoja vähemmän sekä aloittaneita että lopettaneita yrityksiä. Tätä voi selittää elintarvikehuoneistovaatimukset investointeineen, jolloin alalle tuleminen ja poistuminen ovat hitaampia kuin erilaisissa palveluyrityksissä. Kuva 15. Aloittaneet yritykset elintarviketeollisuudessa vuosina , % 12 % 10 % 8 % 6 % 4 % Toimialat yhteensä Elintarvikkeiden valmistus Juomien valmistus 2 % 0 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot Kuva 16. Lopettaneet yritykset elintarviketeollisuudessa vuosina , % 10 % 9 % 8 % 7 % 6 % 5 % 4 % 3 % Toimialat yhteensä Elintarvikkeiden valmistus Juomien valmistus 2 % 1 % 0 % Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, yritys- ja toimipaikkatilastot TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 39

40 5. Markkinoiden rakenteesta ja kehityksestä Elintarviketeollisuus on Suomessa pääosin kotimarkkinateollisuutta. Kotimaisen valmistuksen osuus elintarvikkeiden vähittäismyynnistä vuonna 2012 oli 79 % (Lähde: ETL ry/ Tietohaarukka). Paikallisten ja alueellisten markkinoiden merkitys on keskeinen monille elintarvikeyrityksille, esimerkiksi leipomoyrityksille, koska suurin osa elintarvikeyrityksistä on mikroyrityksiä. Elintarviketeollisuudelle on tyypillistä muutamien yritysten vahva rooli alatoimialoilla. Vahvan kotimaan markkina-aseman lisäksi elintarviketeollisuutemme on kansainvälistynyt ja etabloitunut erityisesti Itämeren ympäristömaihin sekä Venäjälle. Kansainvälisillä markkinoilla toimivien yritysten kokonaisliikevaihdosta merkittävä osa (noin 40 %) tulee ulkomailta. Vaikka vienti luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia, on kotimarkkinoiden merkitys jatkossakin ratkaiseva. Kuva 17. Elintarvikeyritysten ensisijaiset markkinat 3 % Ensisijainen markkina-alue 27 % Paikallisilla 49 % Alueellisilla Valtakunnallisilla Suomessa Kansainvälisillä 21 % Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM 5.1. Elintarviketeollisuuden asiakkuudet kotimaassa Päivittäistavarakauppa Päivittäistavarakauppa on osa elintarvikeketjua. Suomalaiselle päivittäistavarakaupalle on ominaista ketjuuntuminen sekä hankinnan ja logistiikan keskittyminen. Kauppa hoitaa merkittävän osan elintarvikeketjun logistiikasta. 40 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

41 Vuonna 2013 päivittäistavaroiden kokonaismyynnin arvo oli 16,55 mrd. euroa. Myynnin arvo kasvoi 3,2 % ja myyntivolyymin kehitys oli 0,1 % vuoteen 2012 verrattuna. Myyntivolyymin vähäinen kasvu on huolestuttavaa kasvua hakevan elintarviketeollisuuden näkökulmasta. Päivittäistavarakauppojen myyntipinta-ala on kasvanut ja suurten myymälöiden rooli on Suomessa vahvistunut. Myymäläkoon kasvua ovat vauhdittaneet asiakastarpeiden muutokset, muuttoliike kasvukeskuksiin, autoistuminen ja valikoimien kasvu sekä päivittäistavarakaupan kilpailutilanne. Kasvavan verkkokaupan ohella haasteita kaupan rakenteelle luovat muuttoliikkeen ohella väestön ikärakenteen ja kulutustottumusten muutokset. Jokainen talous asioi kaupassa noin 3,3 kertaa viikossa, ja ostoskorin arvo oli keskimäärin 22,1 euroa vuonna Kaupan valikoima muodostuu ketjun perusvalikoimasta ja myymäläkohtaisesta tuotevalikoimasta. Tuotetarjonta vaihtelee pienten myymälöiden noin tuotteesta suurempien hypermarkettien jopa tuotteeseen. Elintarvikkeiden osuus päivittäistavaramyynnistä on noin 80 %. Valikoimat ovat viimeisten 20 vuoden aikana kolminkertaistuneet. Monissa kaupan yksiköissä on tarjolla erilaisia valmiita ruokia ja välipalatuotteita. Monissa myymälöissä on nykyisin oma leipomo tai paistopiste, mikä on osaltaan vauhdittanut erilaisten pakasteleivonnaisten tuontia maahamme. Paistopisteiden suosio perustuu osin siihen, että kuluttajat kokevat tuotteet tuoreempina. Lisäksi tuotetarjonta on monipuolistunut, ja tuotteita on mahdollista ostaa myös irtokappaleina. Tämä vähentänee perinteisten myymälöistä myytävien pakattujen tuoretuotteiden myyntiä. Suomi Syö Taloustutkimuksen mukaan bonus- ja kanta-asiakastarjouksien houkuttelevuus on vähentynyt, ja kuluttajia kiinnostaa erityisesti ruoan hinta. Kotitaloudet myös suunnittelevat ruokaostoksensa aiempaa tarkemmin. Vastaajista 38 % arvioi ostaneensa suurimman osan elintarvikkeista niin, että tuotteet olivat tarjouksessa. Hintatarjoukset kaupassa ruokkivat mielikuvaa ruuan madaltuneesta hintatasosta. Hinnan lisäksi markkinoinnissa pitäisi korostaa tuotteiden muita ominaisuuksia sekä puhutella kuluttajien arvoja. Keskittynyt kaupan rakenne Suomen päivittäistavarakauppa on hyvin keskittynyt. S-ryhmän ja K-ryhmän yhteenlaskettu markkinaosuus vuonna 2013 oli lähes 80 %. S-ryhmän markkinaosuus oli 45,7 % ja K- ryhmän 34 %. Viime vuonna sekä S-ryhmä että Lidl kasvattivat markkinaosuuttaan. Lidlin markkinaosuus oli 8,1 % ja Suomen Lähikauppa Oy:n 7,0 %. Muiden päivittäistavarakaupan ryhmien osuus oli yhteensä 5,2 %. Elintarvikekauppa on pitkälti kotimaista ja maassamme ei toimi toistaiseksi muita ulkomaisia kauppaketjua kuin vuonna 2012 tullut Lidl. Alueellisesti kauppaketjujen markkina-asemat vaihtelevat ja kilpailua käydään myymälätasolla. Kaupalla on suuri neuvottelu- ja hinnoitteluvalta suhteessa elintarviketeollisuuteen. Kaupan riippuvuus kotimaisesta alkutuotannosta on elintarviketeollisuutta vähäisempää. Kauppa pystyykin kilpailuttamaan sekä kotimaista elintarviketeollisuutta keskenään että ulkomaisten yritysten kanssa. Suomessa päivittäistavarakaupan hankinnat tehdään pääasiassa viiden eri toimitusketjun kautta: Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta SOK, Ruokakesko Oy, Tuko Logistics Osuuskunta, Lidl Suomi Ky ja Tokmanni Oy. Lisäksi hankintoja tehdään kansainvälisten hankintayhtiöiden kautta. Kauppa on kansainvälistynyt ja hakenut TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 41

42 kasvua avaamalla uusia myymälöitä Venäjälle sekä Baltian maihin. Tuontituotteiden osuus päivittäistavaroiden tarjonnasta lisääntyy. Kuva 18. Suomen päivittäistavarakaupan ryhmittymien markkinaosuudet vuonna ,3 % 1,3 % 0,7 % 0,6 % 1,2 % 7,0 % 8,1 % 34,0 % 45,7 % S-ryhmä 45,7 % K-ryhmä 34,0 % Lidl (kokonaismyynti) 8,1 %. Suomen Lähikauppa Oy 7,0 % Stockmann 1,3 % Tokmanni-konserni 1,3% M-ketju (kokonaismyynti) 0,7 % Minimani 0,6 % Muut yksityiset 1,3 % Lähde: Päivittäistavarakauppa ry, Päivittäistavarakauppa 2014 Yrityksien olisi hyvä hyödyntää nykyistä enemmän teknologiaa ja datamassojen analysointia liiketoimintojen kehittämisessä. Mobiilin seurantateknologian ja sosiaalisen median seurannan kautta on mahdollista saada tietoa, jolla voidaan tunnistaa ja ennakoida kuluttajien ostokäyttäytymistä. Analyysit voivat myös auttaa hinnoittelua, parantaa tehokkuutta ja automatisoida varastonhallintaa. Datan hyödyntämisessä on muistettava kuitenkin myös tietoturva-asiat. Tuotetietopalvelut uudistuvat Suomessa. GS1 Finland Oy on osa kansainvälistä GS1- yhteisöä, joka standardiensa avulla auttaa asiakkaitaan toimitusketjun tehostamisessa ja hallinnassa. GS1:n ratkaisuja käyttää maailmanlaajuisesti yli 1,4 milj. yritystä ja GS1-tunniste on päivittäin mukana yli 6 mrd. kauppatapahtumassa. GS1 Finland Oy vastaa Synkka-tuotetietopalveluiden ylläpidosta ja asiakaspalvelusta. Uusi Synkka-tuotetietopankki otetaan käyttöön helmikuussa 2015 ja se korvaa Sinfos-tuotetietopankin. Synkka-palvelut tarjoavat väylän tuotetietojen ja digitaalisten aineistojen välittämiseen tavarantoimittajilta kaupparyhmille ja muille tuotetietojen vastaanottajille. Jatkossa tuotetietopalvelut koostuvat kolmesta palvelusta, joita ovat Synkka Tuote (tuotetietopankki), Synkka Media (digitaalisten aineistojen välityspalvelu) ja Synkka Laatu (laadunvarmistuspalvelu) HoReCa-tukkukauppa Suomessa on vahva kodin ulkopuolella syömisen kulttuuri. HoReCa-tukkukauppa on osa elintarvikeketjuamme ja sen merkitys on kasvussa. Erilaisia kahviloita, ravintoloita ja julkisia keittiöitä (HoReCa) Suomessa on yli Yhteensä maassamme on noin ammattikeittiötä. Kokonaismäärä on laskenut parisen prosenttia henkilöstöravintoloiden ja julkis- 42 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

43 ten keittiöiden vähenemisen vuoksi. Sen sijaan on perustettu uusia kahviloita ja ravintoloita. Kahvila-leipomomyymälöitä ovat perustaneet myös monet leipomot. HoReCa-sektoria voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkityksellisenä, sillä päivittäin joka toinen suomalainen käyttää sen palveluita aterioidessaan työpaikka- ja kouluruokalassa tai kahvilla käydessään. Keskittäminen on vähentänyt perinteisten laitoskeittiöiden määrää. Ulkoistaminen on lisännyt ravintola- ja ateriapalveluliiketoimintaa viime vuosina. Vuonna 2013 HoReCa-sektorilta ostettiin Suomessa 904 milj. ruoka-annosta ja määrä on noussut 15 miljoonalla kahdessa vuodessa. Lähes puolet (45 %) kodin ulkopuolella syödyistä aterioista on julkisen keittiön valmistamia, mutta niissä valmistettujen annoksien määrä on laskenut. Yksityinen sektori on puolestaan kasvussa. Kahviloissa ja ravintoloissa tarjottiin lähes 416 milj. annosta vuonna Määrä on kasvanut vauhdilla, sillä muutos vuodesta 2009 vuoteen 2013 on yli 20 %. Henkilöstöravintoloissa nautittiin 70 milj. annosta, ja määrä on supistunut 2,8 % vuodesta Suomalainen syö ammattikeittiöissä keskimäärin kertaa elämänsä aikana. Ruokailuajat ovat muuttumassa joustavimmiksi, varsinkin viikonloppuisin. Ravintoloissa ruokailee yhä useampi suomalainen. Erilaiset etniset ravintolat ovat saaneet entistä enemmän asiakkaita, mutta myös skandinaavinen ruoka on trendikästä. Ravintola-alalla näyttää olevan suuntauksena myös edullisempien raaka-aineiden hyödyntäminen. Esimerkiksi sisäelinten tai edullisempien ruhonosien käyttö (nyhtöpossu) on lisääntynyt. Tähän on osaltaan vaikuttanut ravintola-alan kustannuskehitys. Ravintolapalveluiden kysyntä on kääntynyt laskuun (yli 4 % viime vuonna), mikä johtuu osin ostovoiman heikkenemisestä, vähentyneestä alkoholitarjoilusta, edustusruokailun vähenemisestä (poistunut verotusetu), työttömyyden kasvusta ja venäläisten matkailijoiden määrän vähenemisestä. Katuruoka ja puurobaarit ovat rantautumassa maailmalta myös Suomeen. Ammattikeittiöiden raaka-aineista valtaosa hankitaan tukkukaupasta. Päivittäistavarakauppa ry:n jäsenyritysten HoReCa-tukkukaupan kokonaismyynti oli 1930 milj. euroa vuonna Liikevaihto kasvoi edelliseen vuoteen verrattuna 1,3 %. HoReCa-tukkukaupan kumulatiivinen liikevaihto tämän vuoden tammi-elokuussa väheni 1,5 % viime vuoteen verrattuna. Relexin ja CGI:n kehittämä Ruokapalveluiden ennustepankki -palvelu helpottaa materiavirtojen hallintaa ruokapalvelutarjoajien ja elintarviketoimijoiden välisessä toimitusketjussa. Kokemukset ovat olleet hyviä, mutta järjestelmään toivotaan lisää käyttäjiä. Ammattikeittiöt toivovat tiiviimpää yhteistyötä elintarvikeyritysten kanssa. Varsinkin pkyrityksille erilaiset ruokapalvelut tarjoavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia, mutta se edellyttää niiltä asiakasymmärrystä ja realistista kuvaa omasta toiminnasta sekä usein palvelumuotoilua. Ravintolatoiminnassa lähiruoka voi olla lisäarvotekijä. Ruokamatkailu on voimakkaasti kehittyvä ilmiö. Ammattikeittiöt, varsinkin julkiset, ovat keskittäneet hankintaansa, jolloin pienten yritysten on haasteellista pärjätä yksin kilpailutuksessa. Yritystoiminnan kilpailukyvyn kehittämiseksi tarvitaan tarjonnan monipuolistumisen ja erikoistumisen lisäksi tiedonvaihtoa, yhteistyötä ja verkostoitumista toimijoiden kesken. Sekä ostajien ja myyjien hankinta- ja tarjoamisosaamisen kehittämistä tarvitaan. EU:n hankintadirektiivin uudistus sisältää joustavampaan kilpailuttamiseen liittyviä ehdotuksia, joilla voidaan yksinkertaistaa hankintamenettelyä ja ottaa huomioon erilaisia laa- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 43

44 tu ja sosiaalisiin näkökulmiin liittyviä tekijöitä. Uudistuksella tavoitellaan muun muassa pkyritysten mahdollisuuksia osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin. Myös ammattikeittiöiden toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Tiukkeneva talous ja samanaikaisesti kasvavat vaatimukset sekä odotukset luovat erityisesti julkisille ammattikeittiöille haasteita. Niitä ovat muun muassa tehokkuuden optimointi, asiakkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, erityisruokavalioiden huomiointi, lähi- ja luomuruuan lisääminen, kestävä kehitys ja vastuullisuus, liikkeellä syömisen huomiointi, välipalaistuminen, uudet keittiöteknologiat, ruuan laiton ja hankintojen keskittyminen isoihin yksiköihin, ruokahävikin vähentäminen sekä pakkauskysymykset Monikanavaisuuden lisääntyminen Monikanavaisuus lisääntyy. Tämä ilmenee erilaisina verkkokauppoina, lähiruokamyymälöinä, osuuskuntina, ruokapiireinä tai ruokakassitoimituksina. Netti on vakiinnuttanut rooliaan ostopäätöksiä tukevana tiedonhaku- ja vaihtokanavana. Kuluttajia ja ammattilaisostajia kiinnostavat lähiruoka ja paikalliset tuotteet. Ruoka-Suomi -verkosto on koonnut yhteensä noin yrityksen, lähiruokamyymälän tai tuottajan tietoja. Lisääntyvä kiinnostus ruoan alkuperään, tuotantoolosuhteisiin ja tuottajiin näkyy uusina avauksina esimerkiksi kumppanuusmaataloudessa ja uudentyyppisissä kaupoissa sekä verkkosovellutuksina (kuten tuottaja-kuluttaja malleina). Ruokapiirien ja pelto-osuuskuntien määrä on vielä vähäinen. Lähiruokatrendin ja ruuan vastuullisuuden korostus näkyy myös suurempien yritysten markkinoinnissa esimerkiksi siten, että tuottajat tuodaan esille pakkausmerkinnöissä. Verkkokaupan kasvu jatkui vuonna 2013, ja kasvun ennakoidaan myös jatkuvan Suomessa. Verkkokaupan kasvuennuste on 5 10 % vuodessa riippuen toimintaympäristön kehittymisestä. Tosin alkuvuodesta 2014 vähittäiskaupan osalta verkkokaupan kasvu jatkui, mutta palveluita ostettiin aiempaa vähemmän. Vuonna 2013 verkkokaupasta ostettiin 10,5 mrd. eurolla (kasvua 8,7 % vuoteen 2012 verrattuna). Tästä vähittäiskaupan osuus oli 3,4 mrd. euroa (kasvua 11,4 % vuoteen 2012 verrattuna). Suomessa verkosta ostaneiden määrä on kasvanut voimakkaasti ja onkin arvioitu, että verkkokaupasta ostavia vuotiaita suomalaisia olisi Elintarvikkeita ostettiin verkosta noin 80 milj. euron edestä. Alkoholin sekä luontaistuotteiden ja ravintolisien ostaminen on voimakkaasti kasvanut verkossa. Verkkokaupassa on panostettava hyvän asiakaspalvelun lisäksi käytettävyyteen, koettavaan luottamukseen, kykyyn inspiroida ostamaan sekä esteettiseen laatuun. Verkkokauppa vaatii myös oikein kohdistettua markkinointia kävijöiden ja ostamisen varmistamiseksi. Verkkokauppaa on hyödyntänyt onnistuneesti esimerkiksi suklaata valmistava Dammenberg. Päivittäistavarakauppatuotteissa sujuva toimitus korostuu, ja kotitoimituksen ohella monet ovat kiinnostuneita hakemaan ostoksensa noutopisteestä. Tilaa ja nouda -konsepti toimii hyvin esimerkiksi Iso-Britanniassa, joka on Euroopan kärkimaita verkkokaupassa. Euroopassa verkkoruokakauppa kasvaa nopeasti. Itellan vuonna 2013 teettämässä tutkimuksessa verkkokaupan käyttäjistä 60 % oli valmiita hankkimaan ruokaa verkkokaupasta vähintään kerran kuukaudessa. Ruokaverkko- 44 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

45 kaupasta kiinnostuneita ovat erityisesti vuotiaat naiset sekä uusimaalaiset. Suomessa toimivia verkkokauppoja ovat esimerkiksi: Foodie.fm, Kauppahalli24 ja Ruoka.Net. Osa verkkokaupoista toimii vain pääkaupunkiseudulla. Säännöllinen asiakkuus edellyttää laajaa tuotetarjontaa ja sopivia toimitusratkaisuja. Itella on kehittänyt kuljetuspalveluita muun muassa verkkokaupan tueksi. Esimerkiksi Itella Termo -kylmäkuljetuspalvelun avulla elintarvike-eriä voidaan toimittaa lähes kaikkialle kotimaassa ja myös kotiinkuljetuksina Viennin merkitys toimialalla Ruoka on globaalia liiketoimintaa. Kansainvälistymisellä tarkoitetaan yritystoimintojen maantieteellistä laajentamista ja taloudellisten toimintojen ulkoistamista kotimaan rajojen ulkopuolelle. Vienti on pk-yrityksillä tyypillinen kansainvälistymistapa, koska se tarjoaa kanavan kv-markkinoille, mutta ei edellytä pääomaa sitovia investointeja. Perinteisesti pk-yritykset ovat kansainvälistyneet maltillisesti, sillä useimmat haluavat ensin merkittävän markkina-aseman kotimaassa, minkä jälkeen hakeudutaan vientiin. Nykymaailma uusineen teknologioineen mahdollistaa myös erilaisia väyliä kansainvälistymiseen. Tästä hyvä esimerkki on yli 40 maahan vientiä tekevä Ambro Group Oy, joka on hyödyntänyt Internetiä osana tuotekehitystä, lanseerausta ja markkinointia. Myös yrityksen tuotekehitys pohjautui ennakkomyyntiin ja maksavien asiakkaiden testaajaksi kytkentään. Perinteisinä esteinä kansainvälistymiseen on ollut sopivien jakelukanavien ja asiakkaiden etsiminen, kansainvälinen markkinointi sekä erilaiset säädännöt kuten lait, tuotemääräykset tai tullit. EU:ssa lainsäädäntöä on harmonisoitu ja Internet mahdollistaa ajantasaisen tiedon saamista. Kasvu ja kansainvälistyminen liittyvätkin yhä kiinteämmin yhteen. Kansainvälistyminen edellyttää yrityksiltä asioiden selvittämisen lisäksi oman riskinottokyvyn pohdintaa, pitkäaikaista sitoutumista, sopivia partnereita, verkostoitumista ja menestystekijää, jolle toimintaa rakennetaan. Elintarvikealalla tällaisia menetystekijöitä ovat olleet esimerkiksi ksylitoli, Lactobacillus GG (Gefilus), Benecol, Yosa tai laktoosittomat maitotuotteet. Myös hyvä tarina tai kytkentä, kuten Angry Birds tai Muumit, voivat vauhdittaa vientiä. Tuotekonseptien kehittämisen ohella on tärkeää miettiä niiden kaupallinen potentiaali ja markkinointistrategia. EU-jäsenyydestä alkanut kansainvälistyminen on tarjonnut elintarvikeyrityksille kasvumahdollisuuksia erityisesti lähialueilla. Elintarviketeollisuutemme on kansainvälistynyt 2000-luvulla. Kansainvälistyminen on osin tapahtunut yritysostoina Ruotsiin, Baltiaan, Venäjälle, Puolaan ja muualle Itämeren alueelle. Niiden markkinoiden koko ja läheinen sijainti ovat olleet suomalaisille yrityksille sopivia, ja Itämeren ympäristössä asuu yli 90 miljoonaa asukasta. Suomalaisyrityksillä on yli 80 tuotantolaitosta ulkomailla ja lisäksi paljon osakkuus- ja yhteisyrityksiä, myyntikonttoreita, pakkaamoja ja varastoja. Elintarviketeollisuusliiton jäsenyritysten ulkomaan liiketoimintojen arvo vuonna 2013 oli 4,6 miljardia euroa, mikä on tuotevientiin verrattuna lähes kolminkertainen. Laajentuminen ulkomailla on kuitenkin onnistunut vaihtelevasti. Yritysostojen ja sijoituksien kautta etabloituminen on tuotteiden viennin lisäksi hyvä kasvukeino. Toisaalta alan kansainvälistyminen on merkinnyt Suomen markkinoille hakeutuneita kilpailijoita, ulkomaisia sijoittajia tai yritysten siirtymistä kansainväli- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 45

46 seen omistukseen. Ulkomaiseen omistukseen on siirtynyt muun muassa panimo-, makeis-, keksi, sokeri-, margariini- ja lastenruokateollisuutta. Kansainvälistyminen on tuonut mukanaan tietoa kv-markkinoista ja osaamista esimerkiksi yhteisen tuotekehityksen muodossa. Huom. Raportin liitteenä on Finpro ry:n laatima elintarvikealan Food from Finland vientiohjelmakatsaus. Se on yksi Team Finland Kasvuohjelmista Elintarvikkeiden vienti Elintarviketeollisuuden viennissä on ollut vuosittaista vaihtelua, mutta se on ollut kasvava EU-jäsenyytemme aikana. Elintarvikevienti oli viime vuonna milj. euroa ja kasvua edelliseen vuoteen oli 0,3 %. Kansainvälisen elintarvikealan liiketoimintamme arvo on ollut yhteensä noin 6 mrd. euroa, sillä suomalaisten yritysten omistamien paikallisten tytäryritysten liikevaihto Itämeren alueella on arvion mukaan ollut noin 4,6 mrd. euroa. Merkittävä osa, noin 40 %, suomalaisten suurten elintarvikeyritysten liikevaihdosta tehdään ulkomailla. Arvioiden mukaan suomalaisista elintarvikealan pk-yrityksistä vain noin % toimii kansainvälisillä markkinoilla. Monilla yrityksillä vienti on pohjautunut valikoimassa olevien tuotteiden lisämyyntiin ja olemassa olevan tuotantoteknologian hyödyntämiseen. Elintarvikeviennin viime vuoden yli 1,6 mrd. euron arvosta jalostettujen elintarvikkeiden osuus oli 87,8 % ja maataloustuotteiden osuus 12,2 %. Viennissä oli tapahtunut positiivista siirtymää alkutuotannon tuotteista jalostetumpiin elintarvikkeisiin. Merkittävimmät vientituotteet olivat juusto, alkoholijuomat, voi ja muut maitorasvat sekä maitovalmisteet, sianliha, erilaiset elintarvikevalmisteet, kaura, sokerikemian tuotteet, maitojauhe ja suklaa. Kuva 19. Eri elintarvikkeiden osuus viennistä vuonna 2013 Viennin jakauma vuonna % 13 % 11 % 2 % 3 % 3 % Liha ja lihavalmisteet 11% Kala sekä äyriäiset ja nilviäiset 2% Hedelmät, marjat ja kasvikset 3% Eläin- ja kasviöljyt ja -rasvat 3% 20 % Maitotaloustuotteet 37% Mylly- ja tärkkelystuotteet 5% Leipomotuotteet, makaronit yms. 4% 37 % Muut elintarvikkeet 20% 4 % 5 % Eläinrehu ja lemmikkieläinten ruoka 2% Juomat 13% Lähde: TEM/ Tullihallitus/Uljas CPA 2008 Venäjän julkaisema monia elintarvikkeita koskeva vientikielto on voimassa päätöksen julkaisusta vuoden. Vientikielto koskee EU:n lisäksi Norjasta, USA:sta, Kanadas- 46 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

47 ta ja Australiasta tuotavia tuotteita. Suomalaisten elintarvikeyritysten Venäjän viennin arvo vuonna 2013 oli 430,2 milj. euroa eli 5 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjän osuus koko elintarvikeviennistä oli 28,9 %. Itämeren ympäristö on muodostanut tärkeän vientialueen, sillä Ruotsin osuus viennistä oli 18,5 %, Viron 9,1 %, Saksan 4,9 % ja Puolan 2,4 %. Kiinan osuus viennistä oli 3,6 %, USA:n 2,6 % ja Norjan 2,6 %. Ulkomaankauppatilastojen mukaan alkuvuonna 2014 elintarvikevienti kasvoi, ja sen arvo tammi-heinäkuussa oli 970,7 milj. euroa, mikä on 1,5 % enemmän kuin vuotta aiemmin. Venäjän elintarvikeviennin arvo tammi-heinäkuussa oli 252,4 milj. euroa eli 2 % enemmän kuin vuotta aiemmin ja sen osuus oli 26 % viennistämme. Elintarvikeyrityksiä, jotka ovat vieneet tuotteita Venäjälle, on ollut noin Venäjän asettamien tuontikieltojen takia monien elintarvikkeiden vienti jouduttiin elokuussa lopettamaan yllättäen, minkä vuoksi kotimaan markkinat häiriytyivät ns. Putin-tuotteista. Sianlihaa koskeva vientikielto oli asetettu jo helmikuussa Käyttäen pohjana vuoden 2013 Venäjälle vientiä pakotelistalla olevien tuotteiden viennin arvo oli 283 milj. euroa ja listan ulkopuolella olevien tuotteiden arvo oli 147 milj. euroa. Pakotelistaa on lievennetty elokuun lopussa, mutta toistaiseksi Venäjän asettamien uusien sertifiointivaatimusten takia vientiä ei ole pystytty käynnistämään. Vientirajoitteilla on vientitulojen menetyksen lisäksi huomattavia välillisiä vaikutuksia. Esimerkiksi epätasapaino markkinoilla alentaa hintoja ja johtaa liikevaihdon laskuun ja kannattavuuden heikkenemiseen. Vaikutukset ulottuvat alkutuotantoon ja sen kannattavuuteen, koska tuottajahintoja on jouduttu laskemaan. Venäjän asettama tuontiboikotti aiheuttaa ylitarjontaa EU:n sisämarkkinoilla kiristäen kilpailua. Pakotteiden vaikutukset näkyvät myös lisääntyneenä epävarmuutena. Pakotteiden taustalla on kyse myös protektionismista ja Venäjän tahdosta kehittää omaa elintarviketeollisuutta. Taloudellinen tilanne ja ruplan kurssin heikkeneminen ovat vähentäneet myös ostosmatkailua. Ruoka on myös politisoitunut. Venäjän taloudessa valtiolla on ollut poikkeuksellisen vahva rooli. Maa on suojannut elintarvikesektoriaan noudattaen omavaraisuuteen tähtäävää elintarviketurvallisuusdoktriinia. Pitkään valmisteilla ollut Venäjän liittyminen kansainvälisen kauppajärjestön WTO:n jäseneksi varmistui kesällä Tämän uskottiin luovan vakautta vientikauppaan ja helpottavan maan kehityksen ennustettavuutta, mutta toisin kävi Kasvua elintarvikealan Food from Finland -vientiohjelmalla Kansallisen ruokastrategiamme mukaista pyrkimystä tehdä elintarvikealasta kasvu-ala kuvastaa myös käynnistynyt Elintarvikealan Team Finland vientiohjelma. Sen tavoitteena on kaksinkertaistaa elintarvikevienti 3 mrd. euroon vuoteen 2020 mennessä. Ohjelma keskittyy Venäjään, Skandinaviaan, Baltiaan, Saksaan sekä Kiinaan ja muihin Itä-Aasian maihin. Ohjelmaan tavoitellaan mukaan sataa kasvuhakuista elintarvikeyritystä ja alan palvelu- ja laitetoimittajia. Kiina ja muut Itä-Aasian maat ovat kohdealueina kiinnostavia jo Itämeren ympäristössä aktiivisesti toimiville suurille yrityksille. Vientiohjelmalla parannetaan yritysten vientivalmiuksia, lisätään toimijoiden yhteistyötä ja verkostoitumista sekä luodaan uusia ratkaisumalleja viennin esteiden poistamiseksi. Ohjelma myös tukee vientiyrityksiä auttamalla kansainvälisen ostoportaan kontaktien luo- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 47

48 misessa erilaisilla konkreettisilla toimenpiteillä. Lisäksi vientiohjelmalla vahvistetaan maaimagoa ja luodaan statusta elintarviketuotannon osaajamaana. Ulkomailla toimiessaan suomalaisyritykset harvoin kilpailevat keskenään. Kotimarkkinan vähäisen kasvun vuoksi kansainvälistyminen on kiinnostava vaihtoehto kasvuhakuisille pk-yrityksille. Kansainvälistymisen tulisikin olla enemmän yrityksen sisäisessä keskiössä, osana strategiaa kuin lisukkeena. Ruuan kysyntä maailmalla kasvaa tulevaisuudessa voimakkaasti, mikä tarjoaa hyvän lähtökohdan viennille. Suomessa on monia vientipotentiaalia omaavia yrityksiä, vahvaa ruokaosaamista ja turvallisia tuotteita. Kansainväliset markkinat, varsinkin Itämeren ympäristössä, tarjoavat suomalaisille osaamiselle ja erikoistuotteille mahdollisuuksia. Suomen kaltaisten maiden elintarvikevalmistajat eivät menesty kansainvälisessä kilpailussa standardituotteilla vaan erikoistuotteilla. Yritysten mahdollisuudet viennissä ovat kapeisiin tai alueellisiin markkinasegmentteihin erikoistumisessa, erikoisosaamisessa sekä yhteistyötoiminnassa muiden yritysten tai kauppaketjujen (myös HoReCa) kanssa. Esimerkiksi Lidlin kautta on mahdollista saada vientikokemusta (case Grillimaisteri). Viennissä kasvupotentiaalia ja mahdollisuuksia nähdään olevan esimerkiksi seuraavilla segmenteillä: terveysvaikutteiset ja terveyttä edistävät elintarvikkeet allergiavapaat elintarvikkeet (laktoositon, gluteeniton, muut allergiavapaat) suomalainen ruokatraditio, erityisesti marjat, myös riista, poro, kala kauratuotteet, suomalainen vilja luonnonmukaiset tuotteet ja muut eettiseen kuluttamiseen ja turvallisuuteen perustuvat tuotteet convenience ja premium -tuotteet; hemmottelu, luksus, helppokäyttöisyys, helppo valmistus lasten ja iäkkäiden henkiöiden erikoistuotteet. Vientimahdollisuuksia on myös suomalaisessa ruokaturvallisuusosaamisessa ja korkeamman lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynnissä. Onnistuessaan viennin kasvulla on monia kerrannaisvaikutuksia maamme talouteen. Näitä ovat esimerkiksi kotimaan investointien ja raaka-aineiden sekä alaan liittyvien palveluiden käytön lisääntyminen ja uusien työpaikkojen syntyminen koko elintarvikeketjuun (tavoitteena 5000 uutta työpaikkaa). Matkailun edistäminen ja ruokaviennin kehittäminen voivat tukea toisiaan. Venäläisten matkailu Suomeen on lisääntynyt maassamme vuodesta 1992 lähtien aina viime vuoteen asti ja näkyy etenkin rajaseuduilla ostosmatkailuna. Viime vuonna Suomeen tehtiin noin 5,2 milj. matkaa. Noin 80 % kävijöistä ostaa elintarvikkeita ja alkoholituotteita. Venäjän talouskehityksellä on monia vaikutuksia Suomen talouteen, ja ostomatkailu tulisikin nähdä yhtenä keinona tutustuttaa venäläisiä suomalaisiin elintarvikkeisiin ja ruokaosaamiseen. Aiemmat kokemukset ovat osoittaneet, että Venäjän kauppa voi elpyä nopeastikin Elintarvikkeiden tuonti Vuonna 2013 Suomeen tuotiin teollisia elintarvikkeita ja alkutuotannon tuotteita milj. euron arvosta, jossa laskua edelliseen vuoteen oli -1,2 %. Tuonti on kuitenkin kasvanut 48 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

49 EU:n jäsenyyden aikana lähes vuosittain. Elintarvikkeiden kauppatase oli 2,7 mrd. euron edestä negatiivinen. Teollisten elintarvikkeiden tuonti oli kaksi kolmasosaa tuonnin arvosta (66 %). Alkutuotannon tuotteiden osuus oli 27 % ja rehujen 7 %. Tärkeimmät tuojamaat olivat Saksa 14,9 %, Ruotsi 11,6 %, Alankomaat 8,9 %, Tanska 6,7 %, Ranska 6,5 %, Espanja 5,3 %, Norja 5,1 % ja Brasilia 3,7 %. Tuonnissa merkittävimpiä tuotteita ovat alkoholijuomat, hedelmät, juusto, muut elintarvikkeet, vihannekset ja kasvikset, tuore kala ja raakakahvi. Vienti- ja tuontilistalla on monia yhtäläisyyksiä ja lisäksi monia tuontituotteista voitaisiin valmistaa myös kotimaassa. Tuonnin kanssa kilpailevan toimialan on pystyttävä parantamaan omaa tuottavuuttaan ja pitämään tuotantokustannukset kurissa. Myös alkuvuodesta tuonnin arvo on ollut lievässä laskussa, sillä tammi-heinäkuussa maahamme on tuotu 2, 4 mrd. euron (- 2,8 % vähennys edellisvuoden vastaavaan jaksoon) edestä tuotteita. Tuontia pyritään torjumaan myös lokakuussa alkaneella Nyt jos koskaan -mainoskampanjalla, jolla pyritään vaikuttamaan kuluttajiin ja saamaan heidät valitsemaan kotimaisia elintarvikkeita. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 49

50 6. Alan taloudellinen tilanne 6.1. Kannattavuus Pk-barometrissä kysytään yritysten arvioita siitä, onko kannattavuus suurempi, yhtä suuri vai pienempi seuraavan vuoden kuluttua. Kannattavuuden paranemiseen uskoi 28 %, ennallaan säilymiseen 47 % ja huononemiseen 25 %. Vastaajista 30 % arvioi vakavaraisuuden kehittyvän suotuisasti, 53 % ennakoi sen säilyvän ennallaan ja huononemista ennusti 17 % yrityksistä. Epävarma taloustilanne vaikuttaa eri toimialojen kysyntään ja liikevaihtoon heijastuen selvästi kannattavuuden odotuksiin. Elintarviketeollisuuden kustannuksissa on ollut viime vuosina nousupainetta, ja kustannusten saaminen hintoihin toteutuu viiveellä. Hintojen jäykkyyttä lisäävät suhteellisen harvoin käytävät hintaneuvottelut kaupan kanssa. Kasvava tuonti ja yritysten keskinäinen kilpailuttaminen sekä kaupan omien merkkien lisääntynyt tarjonta heikentävät yritysten hintaneuvotteluasemaa päivittäistavarakaupan kanssa. Volyymituotteissa hintakilpailu on kireä ja Venäjän pakotteet ovat osaltaan lisänneet kilpailutilanteen kireyttä esimerkiksi maitotuotteissa. Pienemmät yritykset kokevat suurempien yritysten määrittelevän hintatasoa, minkä seurauksena korotuksia on vaikea saada hintoihin. Tämän takia pienten yritysten kannattaa panostaa erikoistuotteisiin. Elintarvikeyritysten kustannuksista suurin osa on materiaalikustannuksia. Maatalouden tuottajahintojen on arvioitu jatkavan laskuaan tänä vuonna. Hintojen laskun taustalla ovat kasvanut tuotanto ja vientinäkymien heikentyminen sekä talouden taantuma, mikä heikentää kysynnän kasvua. Ulkopuolisia palveluita on käytetty aiempaa enemmän. Kulurakenteessa kuitenkin edellistä keskeisempiä kustannuksia ovat työvoimakustannukset ja liiketoiminnan muut kulut, ja ne ovat alle 10 hengen yrityksissä olleet lähes samaa tasoa. Isoissa yrityksissä työvoimakustannukset ovat laskeneet esimerkiksi automaation lisääntymisen vuoksi. Kustannusrakenteissa on vaihtelua toimialojen sisällä ja välillä. Raaka-aineiden hintavaikutukset ulottuvat useisiin eri tuotteisiin, mutta tällä hetkellä pahin hintojen nostopaine on ohi. 50 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

51 Taulukko 11. Elintarviketeollisuuden kulurakenteen ja tunnuslukujen kehitystä vuosina , keskiarvoja, % KESKIARVO, % Elintarvikkeiden valmistus Alle 10 henkilöä 10- henkilöä Alle 10 henkilöä 10- henkilöä Alle 10 henkilöä 10- henkilöä LIIKETOIMINNAN TUOTOT YHT Aine- ja tarvikekäyttö -49, ,4-57,1-51,4-57,1 Ulkopuoliset palvelut -3,4-5,3-3,7-2,8-3,7-2,8 Palkat ja henkilösivukulut , ,8-18,8-13,7 Liiketoiminnan muut kulut -17,9-19,6-17,6-20,1-16,9-19,5 KÄYTTÖKATE 9 6,2 8,3 6,6 6,5 7 LIIKETULOS 5,1 2,9 4,6 3,4 2,4 3,8 NETTOTULOS 2 1,8 2,5 2,1-0,6 3,5 KOKONAISTULOS 5 2, ,2 3,4 TILIKAUDEN TULOS 7,2 2,4 5,9 4,1 2,9 3,2 Rahoitustulos 5,9 5,1 6,2 5,3 3,5 6,7 11 Juomien valmistus LIIKETOIMINNAN TUOTOT YHT Aine- ja tarvikekäyttö -53,8-44,9-51,2-46,8-45,6-47 Ulkopuoliset palvelut -6,3-5,5-4,3-5,4-7,3-5,2 Palkat ja henkilösivukulut -9,6-14,4-9,9-14,8-12,6-15,2 Liiketoiminnan muut kulut -20,2-19,8-18,2-19,7-22,4-19,8 KÄYTTÖKATE 8,9 15,7 9,7 13,9 11,6 13,2 LIIKETULOS 3,4 10,1 5,1 8,2 5 7,5 NETTOTULOS 11 5,6 7,4 6,9-0,4 6,1 KOKONAISTULOS 14,4 3,5 8,1 5,5-2,1 5,8 TILIKAUDEN TULOS 15,3 3,1 8,7 5,5-2,7 5,1 Rahoitustulos 16,5 11,1 11,9 12,6 6,1 11,9 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto Elintarvikealalle ominaisesta vakaudesta johtuen yritysten kannattavuusmuutokset ovat loivia ja melko hyvin ennakoitavissa. Elintarvikealan liiketoimintaympäristöä pidetään matalakatteisena. Toimialan kannattavuuteen heijastuvat haastava markkinointitilanne, kireä hintakilpailu ja laajentunut tuontituotetarjonta. Tuottavuuden ja kannattavuuden jatkuva parantaminen on alalla tärkeää. Yritysten operatiivista suorituskykyä on trimmattu, ja yritykset ovat uudistaneet toimintastrategioitaan pyrkiessään parantamaan kannattavuutta, vauhdittamaan kasvua ja nostamaan yritysarvoa. Kustannustietoisuus, tiukka kulukuuri sekä oikein ajoitetut ja onnistuneet investoinnit tehokkaan tuotannon ohella varmistavat osaltaan yritysten vakavaraisuutta. Hyvä kannattavuus mahdollistaa panostukset kilpailukyvyn kehittämiseen ja uudistumiskykyä ylläpitävään tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Elintarviketeollisuuden kannattavuutta tarkasteltaessa on huomattava, että ala jakautuu moniin alatoimialoihin, jotka eroavat toisistaan muun muassa toiminnan pääoma- ja työvaltaisuudessa, kustannusrakenteissa ja yrityskokojakautumassa. Kannattavuuden ja muun taloudellisen aseman vaihtelu toimialatasolla, eri alatoimialojen välillä ja niiden sisällä on TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 51

52 suuri. Eri alatoimialoilla on hyvin kannattavia, mutta myös huonommin pärjääviä yrityksiä. Taloudellisia tunnuslukuja käytettäessä ja niitä vertailtaessa on muistettava nämä rakenteelliset tekijät. Lisäksi osa yrityksistä on osuuskuntamuotoisia. Osuuskunnat yleensä tavoittelevat voiton lisäksi osuuskunnan jäsenten elinkeinon menestymistä. 52 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

53 Taulukko 12. Elintarviketeollisuuden talouden tunnuslukuja vuonna 2013, mediaani 10 Elintarvikkeiden valmistus 101 Teurastus, lihatuotteiden valmistus 102 Kalan, äyr. ja nilv. jal. ja säil. 103 Hedelm. ja kasvisten jal. ja säil. 104 Kasvi-, eläinöljyjen ja -rasv. valm 105 Maitotaloustuotteiden valmistus 106 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valm. 107 Leipomotuott, makaronien yms. valm. 108 Muiden elintarvikkeiden valmistus 109 Eläinten ruokien valmistus Yritysten lkm jakaumassa Liikevaihto/yritys ,6 385,1 204,8 271,2 424,1 488,5 239,4 170,7 360,4 916,6 219,5 Jalostusarvo/yritys ,9 113,9 36, , ,8 96,3 166,1 54,6 Liikevaihto/henkilö ,1 206,7 418,6 248,3 206,6 92,1 159,3 384,8 193,5 Jalostusarvo/henkilö ,9 58,1 46, ,7 62,7 71,7 44,1 48,4 78,1 48,1 Jalostusarvo/henkilöstökulut 1,2 1,3 1,2 1,2 1,2 1,5 1,5 1,1 1,2 1,7 1,2 Taseen loppusumma/yr ,3 250,6 81,2 253, ,6 227,6 81,6 190,4 743,4 221,4 Myyntikate-% 64 49,8 41, ,2 49,1 61,2 71,9 57, ,7 Käyttökate-% 5,5 6,9 4,2 6 4,8 6,7 14,1 4,3 5,8 8,3 2,8 Rahoitustulos-% 4 5 3,2 4,8 3,3 5,4 6,6 2,8 4,7 6,4 3 Liiketulos-% 2,2 3,6 1,3 1,9 1,3 2,7 5,6 1 2,5 4,8-0,4 Nettotulos-% 0,9 2,2 0,4 0,4 0,5 2 4,5-0,3 1,5 2,9-0,4 Kokonaistulos-% 0,8 1,9 0,4 0,4 0,2 2,4 4,2-0,2 1,4 2,8 0 Tilikauden tulos-% 3,9 2,8 2,6 2,8 1,5 2,6 4,2 6,7 2,7 3,6 0,1 Kokonaíspääoman tuotto-% 4,1 4,7 1,6 2,8 2 5,8 6,5 2,4 5,9 9,5 0,8 Omavaraisuusaste-% 39,8 36, ,5 59,1 25,3 45,2 44,7 33,9 44,8 33,2 Suht. velkaantuneisuus-% 23,1 27,8 21,4 38,4 43,6 33,1 37,7 17,3 27,3 25, Juomien valmistus Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 53

54 Tukku- ja vähittäiskaupassa myyntikate on yleisesti käytetty tunnusluku. Myyntikatteiden kehitys näyttäisi olevan pääsääntöisesti laskusuuntainen. Taulukko13. Myyntikateprosentin kehitys elintarviketeollisuudessa , keskiarvo Teollisuus 41,4 40,9 42,4 41,3 40,0 38,6 38,1 Elintarvikkeiden valmistus 44,9 42,8 45,4 46,1 44,2 42,0 41,8 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 48,8 46,7 45,6 47,7 48,4 39,1 37,8 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 33,1 31,2 32,8 32,6 28,7 28,0 30,1 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 44,1 43,5 43,6 47,0 47,7 45,5 44,9 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 39,5 36,6 46,5 61,5 36,7 40,1 47,2 Maitotaloustuotteiden valmistus 32,9 29,4 33,3 33,5 32,5 34,9 35,6 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 39,2 37,1 38,5 40,9 38,2 41,1 40,2 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 72,7 71,0 72,3 72,8 70,6 70,4 70,1 Muiden elintarvikkeiden valmistus 48,0 47,4 51,2 51,5 47,7 47,4 49,0 Eläinten ruokien valmistus 27,7 25,2 29,9 30,6 25,8 24,4 23,7 Juomien valmistus 58,3 53,6 56,7 55,9 53,2 51,5 51,5 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto Käyttökate kertoo yrityksen liiketoiminnan tuloksen ennen poistoja ja rahoituseriä. Käyttökateprosentille ei ole yleispätevää tavoitearvoa. Teollisuuden käyttökatteet vaihtelevat 5-20 ja kaupan 2-10 prosentissa. Elintarvikealalle ominaisen matalan, mutta vakaan kannattavuuden mukaisesti alan käyttökatteet ovat olleet vaatimattomia, keskimäärin seitsemisen prosenttia vuosina Juomien valmistuksessa käyttökatteet ovat olleet keskimäärin muita elintarvikealan toimialoja parempia. Hyvään käyttökatteeseen on yltänyt myös muiden elintarvikkeiden valmistus, mikä saattaa johtua pitemmälle jalostetuista tuotteista ja erikoistuotteiden tarjonnasta. Taulukko 14. Käyttökateprosentin kehitys elintarviketeollisuudessa , keskiarvo Käyttökate-% Teollisuus 11,0 8,5 4,8 7,7 6,2 4,4 5,3 Elintarvikkeiden valmistus 7,2 6,3 7,1 7,4 6,3 6,7 6,9 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 5,8 4,8 5,6 5,0 4,7 5,5 4,0 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 5,8 3,1 6,3 4,7 6,8 5,5 5,1 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 11,1 10,5 10,7 10,7 9,9 8,0 9,7 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 6,8 8,9 7,7 28,2 11,8 11,3 14,0 Maitotaloustuotteiden valmistus 4,0 3,4 5,0 5,8 5,0 5,3 6,4 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 8,1 10,8 10,0 8,3 8,2 6,5 7,2 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 8,4 6,4 8,2 7,5 5,2 7,6 6,4 Muiden elintarvikkeiden valmistus 13,3 12,6 11,9 12,4 10,1 10,5 12,2 Eläinten ruokien valmistus 5,3 3,7 4,7 5,0 4,6 3,8 4,7 Juomien valmistus 13,3 11,0 15,0 16,4 15,4 13,7 13,2 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto 54 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

55 Elintarviketeollisuuden kannattavuus tulosprosentin valossa on muuta teollisuutta hieman vaatimattomampaa. Elintarviketeollisuuden toimialojen kannattavuusluvuissa on suurta vaihtelua, ja toimialalla on myös hyvin kannattavia yrityksiä. Myös nämä tulokset osoittavat elintarviketeollisuuden olevan matalien marginaalien alaa, mutta suhteellisen vakaata. Leipomotuotteiden osalta tulosprosentin kehitys on huolestuttava. Taulukko 15. Tilikauden tulosprosentin kehitys elintarviketeollisuudessa , keskiarvo Tilikauden tulos-% Teollisuus 9,4 3,7 0,9 4,8 5,6 2,5 2,0 Elintarvikkeiden valmistus 3,0 6,5 3,1 3,5 2,6 4,2 3,2 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 3,3 2,3 2,7 2,3 2,0 3,0-0,8 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 0,0 2,7 1,5 2,9 2,8 1,8 2,8 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 6,9 8,1 6,5 7,9 8,9 44,6 19,5 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 1,3 8,0 12,8 4,5 1,4 0,6 0,0 Maitotaloustuotteiden valmistus 0,5 0,1 0,6 1,1 1,5 0,7 2,6 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 6,0 66,9 18,8 5,2 5,6 7,3 4,2 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 2,5 15,8-0,1-0,1-0,9 1,0-0,4 Muiden elintarvikkeiden valmistus 6,1 8,3 6,1 10,3 5,2 5,4 8,4 Eläinten ruokien valmistus 0,8 0,8 2,0 4,3 3,5 2,9 3,6 Juomien valmistus 8,1 2,0 1,2 4,8 3,4 5,6 4,8 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto 6.2. Vakavaraisuus ja maksuvalmius Omavaraisuusaste mittaa yrityksen vakavaraisuutta, yrityksen tappionsietokykyä ja kykyä selviytyä sitoumuksista pitkällä aikavälillä. Omavaraisuusastetta pidetään hyvänä, mikäli sen on yli 40 %. Tyydyttävänä pidetään %:n tasoa ja heikkona alle 20 %. Elintarvikkeiden valmistuksessa omavaraisuusaste on keskimäärin hyvällä tasolla ja melko vakaata. Leipomoteollisuudessa ja kalanjalostuksessa omavaraisuusasteet ovat muita matalampia, mutta tyydyttäviä. Juomien valmistuksessa omavaraisuusaste on heikentynyt, mutta säilynyt kuitenkin hyvänä. Alan suhteellinen velkaantuneisuus on hyvällä tasolla ja yritykset näyttävät selviytyvän hyvin vieraan pääoman velvoitteista. Pk-yritysbarometriin vastanneet elintarvikeyritykset kokivat rahoittajien luottopolitiikan ja luottoehtojen kiristyneen vain melko vähän. Marginaalien nousu ja kovemmat vakuus- ja omarahoitusvaatimukset voivat kuitenkin vaikeuttaa yritysten investointeja. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 55

56 Taulukko 16. Omavaraisuusasteen (%) kehitys elintarviketeollisuudessa , keskiarvo Omavaraisuusaste-% Teollisuus 47,3 41,4 43,8 45,0 45,3 44,3 43,6 Elintarvikkeiden valmistus 44,2 44,3 42,6 43,6 45,0 45,9 45,5 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 40,3 38,9 41,9 41,4 40,3 40,4 39,7 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 22,0 23,3 22,8 28,2 31,4 29,7 32,0 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 45,0 46,1 50,7 51,6 53,9 71,0 74,2 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 55,6 64,3 65,8 54,0 64,2 67,0 75,7 Maitotaloustuotteiden valmistus 43,6 41,9 49,7 50,4 50,9 47,1 46,3 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 59,5 49,0 43,7 45,9 47,6 45,8 42,9 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 31,7 32,9 20,3 18,5 29,6 29,4 28,7 Muiden elintarvikkeiden valmistus 48,2 54,5 50,1 55,8 54,8 60,6 62,0 Eläinten ruokien valmistus 35,1 40,3 42,3 72,0 58,0 53,5 50,3 Juomien valmistus 56,8 47,2 49,7 43,9 42,3 43,0 43,0 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto Quick Ratio -tunnusluku mittaa yrityksen mahdollisuutta selviytyä lyhytaikaisista veloistaan pelkällä rahoitusomaisuudellaan. Elintarvikeyritysten maksuvalmiudet ovat olleet kunnossa. Sekä elintarvikkeiden että juomien valmistuksessa Quick Ratio -arvot ovat olleet vuosina yli 1, jota pidetään hyvänä tasona ko. arvolle Pääoman käytön tehokkuus Kokonaispääoman tuottoprosentti mittaa yrityksen kykyä tuottaa tulosta kaikelle toimintaan sitoutuneelle pääomalle. Ohjearvojen mukaan yli 10 %:n tuottoa pidetään hyvänä, 5-10 % tyydyttävänä ja alle 5 % heikkona. Elintarviketeollisuutta pidetään pääomaintensiivisenä alana, ja alan investoinnit ovat viime vuosina olleet merkittäviä. Elintarviketeollisuuden kokonaispääoman tuotolle on ominaista varmuus ja vaatimattomuus. Keskimäärin alan pääoman tuottoa voidaan pitää tyydyttävänä. Kalan ja muiden elintarvikkeiden jalostus ovat tuottaneet muita alatoimialoja paremmin ja puolestaan heikommin ovat pärjänneet mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus sekä kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus. 56 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

57 Taulukko 17. Kokonaispääoman tuotto-% kehitys elintarviketeollisuudessa , keskiarvo Kokonaispääoman tuotto-% Teollisuus 10,7 5,7 2,0 4,9 4,8 3,0 5,6 Elintarvikkeiden valmistus 5,6 4,6 4,7 5,2 3,9 4,1 5,8 Teurastus, lihan säilyvyyskäs. ja lihatuott. valm. 5,2 4,9 5,0 3,7 3,8 3,8 3,2 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 1,8 8,7 5,7 10,6 8,8 6,1 7,6 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä 7,4 6,3 7,7 5,5 6,2 6,2 19,2 Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus 3,9 4,4-2,3 6,6 3,1 1,8 1,6 Maitotaloustuotteiden valmistus 2,4 1,6 3,8 4,6 3,6 2,9 5,4 Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 3,1 0,6 3,3 2,5 1,9 1,3 1,5 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus 5,0 2,7 4,4 3,3 2,2 3,6 3,3 Muiden elintarvikkeiden valmistus 11,6 12,5 8,8 14,3 7,7 8,8 14,0 Eläinten ruokien valmistus 5,0 6,1 7,3 2,7 3,1 2,8 3,6 Juomien valmistus 4,9 5,7 6,3 8,3 6,6 7,2 7,2 Lähde: Toimiala Online/ Tilastokeskus, tilinpäätöstilastot, vuosi 2013= ennakkotieto TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 57

58 7. Investoinnit, tuotekehitys, laatu ja lainsäädäntö 7.1. Toimialan investoinnit Elintarviketeollisuus on prosessiteollisuutta, jossa hyödynnetään runsaasti teknologiaa. Volyymituotteiden valmistus on tehokasta pitkälle automatisoiduilla tuotanto- ja pakkauslinjoilla. Myös varastotilojen ja jakeluvarastojen toiminnallisuutta on kehitetty. Mikroyrityksissä on edelleen käsityövaltaisia työvaiheita. Elintarviketeollisuus on merkittävä investoija ja aineellisten investointien kasvu on jatkunut viime vuosina. Investoinnit luovat positiivista virettä ympäröivään yhteiskuntaan ja kuvastavat alan tulevaisuudenuskoa. Lisäksi ne ovat tärkeitä tuotannon suorituskyvyn ja tehostamisen takia. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kokoamien tietojen mukaan elintarviketeollisuuden tälle vuodelle suunnittelemien kotimaan investointien arvo on lähes 490 milj. euroa. Tällöin elintarviketeollisuuden osuus tehdasteollisuuden kiinteistä investoinneista olisi noin 14 %. Viime vuonna ala investoi Suomeen noin 392 milj. ja vuonna 2012 noin 368 miljoonalla eurolla. Kuvat 20 ja 21 perustuvat Tilastokeskuksen tietoihin, joissa investoinnit esitetään niiden valmistusajankohdan perusteella, kun taas EK:n tiedusteluissa investoinnit raportoidaan kuluiksi niiden valmistusasteen ( kassavirran ) mukaisina. Kuva 20. Elintarvikkeiden valmistuksen investoinnit vuosina (1000 euroa) Muut aineelliset hyödykkeet Koneet Rakennukset ja rakennelmat Maa- ja vesirakennukset Maa- ja vesialueet Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilasto 58 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

59 Kuva 21. Juomien valmistuksen investoinnit vuosina (1000 euroa) Muut aineelliset hyödykkeet Koneet Rakennukset ja rakennelmat Maa- ja vesirakennukset Maa- ja vesialueet Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilasto Elintarviketeollisuudessa on investoitu paljon edistykselliseen teknologiaan. Pk-yritysbarometriin vastanneista elintarvikeyrityksistä puolet (51 %) ennakoi investoivansa yhtä paljon tulevana vuonna. Investointien määrän voidaan arvioida hieman laskevan, koska 31 % yrityksistä arvioi investoivansa vähemmän ja 19 % enemmän tulevana vuonna. Tiedustelussa ei kuitenkaan kysytä investointien suuruudesta. Mittavia investointeja on menossa sekä valmisteilla. Vaikka keskeinen investoinnin tarkoitus on korvata vanhentunut tuotantokapasiteetti uudella, haetaan investoinneilla parempaa tuottavuutta, uutta tekniikkaa, kapasiteetin kasvua, jalostusarvon nousua ja toimintojen rationalisointia. Monissa yrityksissä investoinneilla on pyritty parantamaan energiaomavaraisuutta esim. sivuvirtoja hyödyntämällä. Esimerkiksi Snellman on korvannut öljyn biokaasulla, joka perustuu lihanjalostuksen yhteydessä syntyvään lietteeseen. Sinebrychoff puolestaan pyrkii hyödyntämään käymisen yhteydessä syntyvän hiilidioksidin. Elintarviketeollisuusliitto on hallinnoinut vuodesta 2008 lähtien elintarviketeollisuuden energiatehokkuussopimusta, johon on liittynyt 45 yritystä. Järjestelmään liittyneet yritykset kattavat yli 70 % alan energiakäytöstä. Yrityksissä tehtyjen energiatehokkuuteen tähtäävien toimenpiteiden ansiosta toimialan sopimuskauden kokonaissäästötavoitteesta on saavutettu jo 47 % viiden ensimmäisen sopimusvuoden aikana ja yhteenlasketuksi kustannussäästöksi on saatu 20,8 milj. euroa. Resurssi- ja energiatehokkuuden parantamiseen on yrityksillä kasvavaa tarvetta. Sopimus on lisäksi energiatehokkuusdirektiivin mukainen työkalu toimialan energiankäytön omaehtoiseksi tehostamiseksi. Tavoitteena on käynnistää seuraava sopimuskausi nykyisen sopimuksen päättyessä. Tehokas teknologia ja automatisointi parantavat tehokkuuden kautta kilpailukykyä, ja niiden hyödyntäminen lisääntyy entisestään ruuan valmistuksessa. Teknologinen etumatka ei kuitenkaan riitä yrityksen menestymiseen. Tuotanto- ja pakkauslaitteita sekä toiminnanohjausteknologioita tarvitaan kaikissa yrityksissä tehokkuuden ja tuotantomäärien kasvattamiseksi. Toiminnanohjausteknologiat helpottavat muutosten ja häiriöiden vaikutusten havainnointia prosessissa. Automatisoinnilla pystytään vähentämään henkilöresurssien tarvetta ja rasittavia työvaiheita. Prosessien älykkyyttä on kehitetty esimerkiksi konenäön, eri- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 59

60 laisten sensorien, tunnistus- ja anturiteknologioiden sekä seurantamittalaitteistojen avulla. Tieto- ja viestintäteknologiaa, puhdashuonetekniikkaa sekä bio- ja nanoteknologiaa hyödynnetään jatkossa yhä enemmän. Nanomateriaalien käytöllä voidaan parantaa tuotantolaitosten puhtautta, vähentää energiakulutusta ja lisätä koneenosien käyttöikää. Uusiin teknologioihin suhtaudutaan myös varauksellisesti (esim. geenimanipulaatio, nanoteknologia ja uutena tulevaisuuden keinoliha) Tuotekehitys toimialalla Tuotekehitys on välttämätön osa yritysten uudistumista ja kasvua; se on kuin yrityksen henkivakuutus. Elintarviketeollisuus pyrkii aktiivisesti kehittämään kuluttajia kiinnostavia uutuuksia, innovaatioita ja tuoteparannuksia. Kehittämistyötä suuntaavat erilaiset kuluttajia puhuttelevat ruokatrendit, arvomaailmat ja lainsäädännön muutokset. Myös kansainvälistyvässä toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset tai kilpailija-analyysit voivat tuottaa kehittämisideoita. Kuluttajamuutosten lisäksi erilaiset ravitsemukselliset näkökulmat suuntaavat tuotekehitystä. Tästä onnistunut esimerkki on rypsiporsaslihatuotteet. Suomalainen ruokaosaaminen on korkeatasoista, mutta sen kaupallistaminen kansainväliseksi kilpailukyvyksi on ollut haasteellista. Elintarviketeollisuutta ohjaavia kuluttajatrendejä ovat mielihyvä, hyvinvointi, mukavuus ja eettisyys. Myös kasvava senioriväestö on huomattu. Trendien hyödyntäminen edellyttää ennakointia ja nopeaa reagointia, mutta toisaalta tuotekehitys vaatii suunnitelmallisuutta, näkemyksellisyyttä ja johdonmukaisuutta. Erilaisten trendien kirjo on valtava ja kuluttajien ostokäyttäytyminen on monen asian yhdistelmä. Kuluttajat ovat entistä valveutuneempia ja kuluttajien maksuhalukkuus ratkaisee valintoja. Tuotteiden kaupallisen potentiaalin arviointia pitäisi lisätä, sillä alle prosentti lanseeratuista uutuustuotteista menestyy kaupassa. Tuotekehitystä voisi vaiheistaa enemmän ja asetettujen kriteereiden valossa pitäisi päättää jatkokehittämisestä. Lisäksi kannattaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa kytkeä potentiaalinen kohderyhmä mukaan tuotteen kehittämiseen asiakasymmärryksen varmistamiseksi. Elintarviketeollisuuden tuotekehityskustannukset ovat olleet keskimäärin 0,6 % tuotannon bruttoarvosta. Merkittävä osa yritysten tuotekehityksestä tehdään omassa yrityksessä. Elintarviketeollisuusliitto on arvioinut tuotekehityspanostuksen olleen noin 2,3 % yritysten liikevaihdosta vuonna TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

61 Kuva 22. Elintarviketeollisuuden tutkimus- ja kehittämispanostus vuosina T & K -menot, milj. euroa ,9 64,5 64, ,4 57,1 59,6 Elintarvikkeet, juomat T&K -menot yhteensä Lähde: Tilastokeskus, tutkimus- ja kehittämistoiminta Pk-yritysbarometri 2/2014 -kyselyssä elintarvikeyritysten tuotekehityspanostuksissa oli lievää kasvua. Yrityksistä 25 % arvioi tuotekehityspanosten suurenevan, 20 % pienenevän ja 55 % yhtä suureksi kuin nyt. Tiukka taloudellinen tilanne yleensä heikentää mahdollisuuksia aktiiviseen tuotekehitykseen. Valtaosa tutkimukseen ja kehittämisen käytetyistä määrärahoista on yritysten omaa rahoitusta, ja julkista rahoitusta hyödynnetään vajaasti. Esimerkiksi Horisontti ohjelmassa rahoitetaan eurooppalaisia tutkimus- ja innovointihankkeita vuosina yhteensä lähes 80 mrd. eurolla. Tavoitteena on luoda Horisontin avulla Eurooppaan kasvua ja uusia työpaikkoja sekä parantaa eurooppalaisten yritysten asemaa globaalissa kilpailussa. Tuotekehityksen tärkeys on sisäistetty elintarvikeyrityksissä. Fokus on yhä enemmän asiakasymmärryksessä sekä tuotteissa ja konsepteissa. Tuotekehityksen tehtävänä on varmistaa, että yrityksellä on jatkuvasti liiketoimintastrategiaa toteutettava, kilpailukykyinen tuote- ja palveluvalikoima. Tuotteiden elinkaaret ovat lyhentyneet ja osa tuotteista on tarjolla vain yhtenä sesonkina. Kehittämisessä pyritään hinnoittelumahdollisuuksia lisäävään jalostusasteen nostamiseen ja parempaan tuotteistamiseen sekä palvelukonsepteihin. Hyvä esimerkki pitkäjänteisestä panostamisesta tutkimus- ja tuotekehitykseen on Valio, jolla on perustuotteiden lisäksi monia myynnillisesti merkittäviä lisäarvotuotteita. Elintarvikkeiden toimitus- ja tilausketju sekä markkinointi ovat vahvasti sidoksissa pakkauksiin ja osa kehityksestä kohdistuukin pakkausteknologioiden ja pakkausten kehittämiseen. Pakkauksen avulla voidaan parantaa tuotteen kilpailukykyä. Tuotteiden laatua varmistavat yhä useammin monikerrosratkaisut tai suojakaasut. Pakkaamiseen liittyy monia innovaatiomahdollisuuksia (kuten RFID, älypakkaukset, lisätty todellisuus, aktiiviset pakkaukset, biohajoavat pakkaukset, kuitupakkaukset tai QR-koodit). Toimiva pakkaus viestii tuotteesta ja sen käytöstä, suojaa tuotetta ympäristöltä ja ympäristöä tuotteelta, tehostaa jakelua ja vähentää hävikkiä. Pakkaus ja tuote muodostavat kokonaisuuden, minkä takia TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 61

62 pakkauksen kehittämisen on oltava osa tuotteen kehittämistä. Uudet päällysmerkintävaatimukset ovat luoneet myös haasteita pakkaussuunnittelulle. Kuluttajien ostopäätös perustuu usein pakkaukseen. Yritykset panostavat voimakkaasti tuotteiden markkinoinnilliseen kehittämiseen ja brändäämiseen. Kireässä markkinatilanteessa menestyvät johtavat brändit sekä premium-tuotteet. Tie menestykseen voi löytyä kuluttajien tulevaisuuden tarpeiden tunnistamisesta ja niiden yhdistämisestä tunnettuun brändiin. Kuluttajien tarpeet kuitenkin yksilöityvät ja heitä puhuttelevat eri asiat. Perhekokojen pienentyminen haastaa pienentämään pakkauskokoja. Verkkokauppa tulee muuttamaan tuotteiden toimitustapoja asiakkaille vaikuttaen samalla myös pakkaamiseen. Digitaalisuus ja yksilöllisyys näkyvät myös pakkauksissa, ja sitä on hyödynnetty esimerkiksi Coca Colan pulloissa nimipakkauksina (Heikki, Katja jne.). Tuotekehityksen tueksi tarvitaan tietoa kuluttajista ja markkinoista. Yritykset eivät riittävästi käytä nykyteknologian ja digitaalisuuden mahdollistamia keinoja esimerkiksi asiakas- tai markkinatiedon hyödyntämisessä. Sosiaalinen media palvelee kuluttajien ja yritysten välistä vuorovaikutusta. Yhtenä metodina voidaan käyttää esimerkiksi joukkoistamista. Toisaalta on muistettava, etteivät kuluttajat voi tietää teknologian kehittymisen tuomia mahdollisuuksia. Myös erilaisia ennakointimenetelmiä (työpajat, living lab) tai asiakaskunnan osallistamista (vähimmäismallista palautetta) hyödynnetään tuotekehityksessä ja kaupallistamisessa. Tuotteen kehittämiseen kannattaa kytkeä mukaan potentiaalinen kohderyhmä. Kuluttajat ovat kiinnostuneita osallistumaan, sillä esimerkiksi Pauligin kahvimukin kehittämiseen ilmoittautui parissa päivässä yli 1000 henkilöä facebookissa. Sosiaalinen media tavoittaa myös iäkkäämpiä kuluttajia. Suomi on profiloitunut korkean koulutustason ja innovaatiotoiminnan maaksi. Tuoteinnovaatioiden lisäksi voi yrityksillä olla prosessi- tai liiketoimintainnovaatioita. Innovaatioita tarvitaan toimintojen kehittämiseksi ja kilpailukyvyn parantamiseksi. Innovaatioiden kehittämiseksi tarvitaan yhteistyötä sekä toimialan sisällä että yli toimialarajojen (biotalous). Yliopistoissa, korkeakouluissa, VTT:llä, MTT:llä ja muissa tutkimuslaitoksissa yhteistyö ja tutkimustulosten hyödyntäminen yritysten kanssa on edistynyt. Myös eri tieteenalojen kehittämiskumppanuuksia olisi vahvistettava. 62 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

63 8. Toimialan asema ja merkitys lähivuosina 8.1. Liikevaihdon kehitys ja kasvuhakuisuus Elintarvikealan suhdanneriippuvuus on muuta teollisuutta vähäisempää, ja toimialaa pidetään vakaana maailmantalouden suhdanteissa. Päivittäistavaramarkkinoiden volyymin kasvu on ollut vähäistä. Elintarviketeollisuuden liikevaihto on kehittynyt maltillisesti. Hintojen nousut ovat kasvattaneet alan liikevaihtoja viime vuosina. Hintojen nousu on nyt tasaantunut ja arvioitu olevan jopa laskussa. Kuluttajahintojen vuosimuutos syyskuussa 2014 oli 1,3 %, ja elintarvikkeissa ja alkoholittomissa juomissa se oli vastaava aikana 0,8 %. Pellervon taloustutkimuksen ennusteen mukaan ruuan hinta laskee tänä vuonna. Kiristynyt kilpailu EU:n sisämarkkinoilla on laskenut erityisesti tuontituotteiden hintoja, mikä puolestaan aiheuttaa paineita kotimaisten tuotteiden hintoihin. Ensi vuonna ruuan hinnan on arvioitu nousevan yleistä hintakehitystä vähemmän. Venäjän asettamat vientirajoitukset heijastuvat voimakkaimmin meijeri- ja lihateollisuuteen ja supistavat alan liikevaihtoja kilpailun kiristymisen ja hintamuutosten johdosta. Elintarviketeollisuuden volyymeissa on laskusuuntaisuutta, kuten kuva 24 ilmentää. Kokonaistuotannon lasku, hintakilpailu ja heikko kysyntä heikentävät elintarviketeollisuuden näkymiä. Tuotantomäärät maito-, liha- ja viljatuoteryhmissä on ennustettu alenevan matalien tuottajahintojen vuoksi. Nämä vaikutukset huomioiden elintarviketeollisuuden liikevaihdon arvioidaan laskevan myös ensi vuonna. Liiketoiminnan kuukausikuvaajat kertovat noin kolmen kuukauden viiveellä tietoa Suomen markkinoiden kehityksestä. Vuonna 2014 päivittäistavarakaupassa elintarvikkeiden ja alkoholittomien juomien hinnat kohosivat 0,3 % tammi-elokuussa viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Pk-yritysbarometrissä elintarvikeyritykset arvioivat hintojen nousevan noin 2,2 % kesään 2015 mennessä, mutta esimerkiksi lihateollisuuden ennuste oli -0,6 % ja leipomoyritysten 3,4 %. Pk-elintarvikeyritykset arvioivat välituotteiden kallistuvan 2,9 %. Palkkojen ennakoitiin kohoavan noin 2,1 %. Kaupan alalla lopputuotteiden hintoihin arvioitu 0,8 %:n nousu on vaatimaton. Paineet elintarviketeollisuuden kannattavuutta kohtaan siis jatkuvat. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 63

64 Kuva 23. Liikevaihdon kehitys valituilla elintarvikealan toimialoilla ja ennustetta Teollisuus yht. Teurastus ja lihatuotteiden valmistus 100 ennuste 90 Hedelmien ja kasvisten jalostus 80 ennuste 70 Maitotaloustuotteiden valmistus 60 ennuste Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, liiketoiminnan kuukausikuvaajat; indeksi 2010=100 Kuva 24. Elintarviketeollisuuden volyymi-indeksejä vuosi 2007 heinäkuu Elintarvikkeet ja juomat Teurastus, lihan säilyvyyskäsittely ja lihatuotteiden valmistus 102 Kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä 103 Hedelmien ja kasvisten jalostus ja säilöntä Kasvi- ja eläinöljyjen ja -rasvojen valmistus Mylly- ja tärkkelystuotteiden valmistus 107 Leipomotuotteiden, makaronien yms. valmistus Muiden elintarvikkeiden valmistus Juomien valmistus Lähde: Toimiala Online/Tilastokeskus, teollisuuden volyymi-indeksi; indeksi 2010 = TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

65 Talouden ennustaminen on vaikeutunut ja globaalitalouden muutokset heijastuvat yhä voimakkaammin ja nopeammin yhteiskuntaamme. Nousun on odotettu jo useampaan kertaan alkavan, mutta muun muassa Ukrainan tilanne Venäjä-pakotteineen heijastuu talouteemme vähintään vuoden verran. Taloudellinen epävarmuus lisää varovaisuutta kuluttajakäyttäytymisessä. Myös erilaiset veromuutokset heikentävät kansalaisten ostovoimaa. Elintarviketeollisuuden pk-yritykset suhtautuvat tulevaisuuteen pääosin luottavaisesti, sillä 28 % pk-yritysbarometriin 2/2014 vastanneista arvioi suhdanteiden paranevan ja 55 % ennakoi tilanteen pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana. Yrityksillä on positiivista tulevaisuudenuskoa, sillä tiedusteltaessa suhdannetilannetta vuoden takaiseen verrattuna tilanteen koki paremmaksi 19 %, ennallaan olevaksi 49 % ja huonommaksi jopa 32 %. Pk-yritysten suhdannenäkymiä kuvaava saldoluku on koko maassa laskenut keväästä Puolet maamme pk-yrityksistä arvioi suhdanteiden pysyvän ennallaan lähimmän vuoden aikana. Elintarvikeyrityksien arviot näkymistä eivät oleellisesti poikkea muiden barometriin vastanneiden arvioista. Elinkeinoelämän keskusliiton suhdannebarometrissä (elokuu 2014) elintarvikeyritykset kuvasivat suhdennetilanteensa olevan lähellä keskimääräistä, sillä suhdenäkymien saldoluku heinäkuussa oli +23, kun se oli huhtikuussa +13. Tuotanto-odotukset ennakoivat lievää kasvua loppuvuodelle. Kuva 25. Pk-yritysten suhdannenäkymät oman yrityksen kannalta lähimmän vuoden aikana, % Paranee Pysyy ennallaan Huononee Saldoluku Kaikki vastaajat, n= Teollisuus, n= Palvelut, n= Elintarviketeollisuus, n= % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Suhdannenäkymissä on hajontaa eri kyselyissä johtuen osin kyselyjen ajankohdista. Molemmat kyselyt oli tehty ennen niin sanottuja Venäjäpakotteita. Elintarviketeollisuuteen heijastuvat kaupan alan synkkenevät suhdanneodotukset. Myös matkailu- ja ravintola-alalla myyntiodotukset loppuvuodelle ovat vaisut. Taloudellinen epävarmuus ilmenee kysynnän vaatimattomuutena. Kuvassa 26 on eritelty elintarvikeyritysten vastauksia suhdannenäkymien eri osatekijöistä. Tuotteiden hintojen, tuotantokustannusten ja liikevaihdon ennakoidaan kasvavan TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 65

66 eniten, mutta aiempaa maltillisemmin. Tilausten määrän arvioi kehittyvän suotuisasti 43 %, samoin kuin kapasiteetin käyttöasteen. Kannattavuuden kehittymiseen suhtaudutaan varovasti. Hieman yli neljännes yrityksistä arvioi kannattavuuden parantuvan. Tätä ilmentävät myös vastaajien näkemykset tuotantokustannusten sekä tuotteiden ja palveluiden hintojen kohoamisesta. Vakavaraisuuden odotetaan parantuvan. Verrattaessa viime vuoden tuloksiin lähes kaikkien osatekijöiden osalta arviot näyttivät huonommilta kuin vuosi sitten. Tuonnin arvon ei uskota kasvavan kuitenkaan aiempien vuosien lailla. Näkymiä voidaan luonnehtia vakaiksi mutta varauksellisiksi. Kuva 26. Elintarviketeollisuuden pk-yritysten (n=129) suhdannenäkymät tulevan vuoden aikana Kapasiteetin käyttöaste Tilausten määrä Tuotekehityspanokset Vakavaraisuus Yrityksen kannattavuus Tuotteiden/palveluiden hinnat Tuotantokustannukset Tuonnin arvo Viennin arvo Investointien arvo Henkilökunnan määrä Liikevaihto Paranee Ennallaan Huonontuvat Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Yritysten kasvuhakuisuus on hieman laskenut vuoden 2013 pk-yritysbarometriin verrattuna. Noin puolet pk-yritysbarometriin vastanneista elintarvikeyrityksistä hakevat kasvua. Mahdollisuuksien mukaan kasvua hakee 36 % vastanneista. Voimakkaasti kasvuhakuiseksi tunnustautui 14 % elintarvikeyrityksistä, ja määrässä hieman kasvua edelliseen vuoteen verrattuna (9 %). Toiminnan loppumista ennakoi 1 % vastanneista yrityksistä ja 18 % yrityksistä esitti, ettei yrityksellä ole kasvutavoitteita. Monet pk-yrityksistä eivät ole kasvuyrityksiä vaan ne tyytyvät nykytilaan, sillä toimialalla asemansa säilyttämään pyrkiviä yrityksiä oli 31 %. Tätä selittää osin myös yrittäjien ikärakenne. 66 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

67 Kuva 27. Pk-elintarvikeyritysten kasvuhakuisuus vuonna 2013 ja 2014, % Yrityksemme toiminta loppuu seuraavan vuoden aikana 2 % 1 % Yrityksellämme ei ole kasvutavoitteita 11 % 18 % Pyrimme säilyttämään asemamme (ja tämä edellyttää kasvua) Pyrimme kasvamaan mahdollisuuksien mukaan 31 % 31 % 36 % 47 % Olemme voimakkaasti kasvuhakuinen 9 % 14 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Vuosi 2013 (n=91) Vuosi 2014 (n=128) Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Noin puolet voimakkaasti kasvuhakuisista yrityksistä arvioi, ettei ollut onnistunut kasvutavoitteissaan viime vuonna. Kasvutavoitteiden saavuttamista estivät erityisesti odotettua heikompi kysyntä kotimarkkinoilla ja kiristynyt kilpailu. Kasvua tavoiteltiin erityisesti kotimaasta Keskeisiä kehittämistarpeita Yritysten toimintaedellytykset muuttuvat toimintaympäristössä tapahtuvien yhteiskunnallisten muutosten seurauksena. Tämä edellyttää yrityksiltä jatkuvaa toimintojen kehittämistä ja uudistumista. Yrityksissä on tapahtunut positiivinen muutos kehittämistarpeiden tunnistamisessa. Vuonna 2012 jopa 26 % elintarvikeyrityksistä koki, ettei heillä ole minkäänlaisia kehittämistarpeita. Kehittämistarpeen havainnoimattomuus on myös muissa pk-yritysbarometriin vastanneissa yrityksissä puolittunut. Markkinointi ja myynti ovat perinteisesti olleet pk-yritysten keskeisiä kehittämiskohteita ja niiden kehittämistä piti tärkeänä 30 % vastanneista yrityksistä. Myös tuotanto- ja materiaalitoimien, tietotekniikan, tuotekehityksen ja laadun arvioitiin tarvitsevan kehittämistä. Positiivista on se, että yhteistyö, verkottuminen ja alihankinta ovat nousseet yritysten kokemaksi kehittämistarpeiksi, sillä eri yhteyksissä yhteistyön ja verkostoitumisen on nähty olevan keskeinen menestymiskeino. Resurssien yhteiskäyttö on yksi keino tehostaa toimintoja. Vienti ja kansainvälistyminen eivät nousseet kyselyssä merkittäviksi kehitysalueiksi. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 67

68 Kuva 28. Pk-elintarvikeyritysten kehittämistarpeet kesällä 2014 (n=129), % Ei kehittämistarpeita Ympäristö- ja muiden säädösvaatimusten Yhteistyö/verkottuminen, alihankinta Tuotanto ja materiaalitoiminnot, Rahoitus, talous ja laskentatoimi Vienti ja kansainvälistyminen Markkinointi ja myynti Henkilöstön kehittäminen ja koulutus Yrityksen hallitustyöskentely Johtaminen 11 % 5 % 12 % 16 % 6 % 3 % 8 % 4 % 5 % 30 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Elintarvikeyrityksissä kustannustaso, kilpailutilanne ja yritystoiminnan sääntely nähdään selvästi yleisempinä kehittämisen esteinä kuin muilla pk-yritysbarometriin vastanneilla. Elintarvikeyrityksissä kustannustasoa pidetään yleistä suhdanne- ja taloustilannetta vakavampana kehittämisen esteenä. Epävarma suhdannetilanne on kuitenkin selkeä kehittämisen este. Kuva 29. Pk-yritysten kokemat pahimmat kehittämisen esteet kesällä 2014, % Yleinen suhdannetilanne/taloustilanne Resurssitekijät Rahoitus Kilpailutilanne Kustannustaso Yritystoiminnan säätely 17 % 13 % 13 9 % 10 % 14 % 18 % 13 % 19 % 11 % 14 % 32 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 % Kaikki vastaajat, n=5884 Elintarviketeollisuus, n=129 Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM 68 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

69 Kustannustasoon liittyvistä osatekijöistä merkittävimpänä kehittämisen esteenä pidetään työn sivukuluja. Verotus puolestaan koetaan muita toimialaryhmiä vähemmän merkittävänä kehittämisen esteenä. Tiukentunut pankkitoiminnan säätely on vaikuttanut myös elintarvikeyrityksiin, sillä osa alan yrityksistä on kohdannut ongelmia rahoituksen saatavuudessa ja kärsinyt puuttuvista vakuuksista. Yrityksen oman rahoitusosuuden nousu ja kiristyneet vakuusvaatimukset ovat ratkaisevia tekijöitä rahoituksen saatavuudessa. Sen sijaan laina-aikojen lyhentyminen ei noussut rahoitusta vaikeuttavaksi esteeksi. Barometriin vastanneista elintarvikeyrityksistä 75 % koki, että rahoituslaitosten luottopolitiikka on muuttunut ainakin jonkin verran vuoden sisällä. Kuva 30. Merkittävin kustannusten este kehittämisessä, % Muut tuotantokustannukset 16 % 22 % Työn sivukulut 40 % 48 % Palkkataso 17 % 17 % Verotus 13 % 28 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Kaikki vastaajat, n=3233 Elintarviketeollisuus, n=75 Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Kilpailutilanteen kireys nousee elintarvikeyrityksissä keskeiseksi kilpailuun liittyväksi kehittämisen esteeksi. Myös markkinoiden liiallinen keskittyminen estää kehittymistä, samoin kuin kysynnän riittämättömyys. Tulokset eivät sinänsä ole yllättäviä, sillä kilpailutilanne on kiristynyt yritysten hakiessa kasvua ja tuonnin lisääntyessä. Suomessa päivittäistavarakauppa on hyvin keskittynyt. Elintarvikekauppaa on toisinaan mediassa arvosteltu siitä, että vain muutamat henkilöt päättävät, mitä maassamme syödään. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 69

70 Kuva 31. Merkittävin kilpailutilanteen este kehittämisessä, % Kysynnän riittämättömyys 17 % 28 % Harmaa talous Julkisen sektorin elinkeinotoiminta Markkinoiden liiallinen keskittyminen 7 % 5 % 6 % 3 % 11 % 33 % Kireä kilpailutilanne 49 % 43 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % Kaikki vastaajat, n=2798 Elintarviketeollisuus, n=51 Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö -tutkimuksessa erittäin tärkeäksi tai tärkeiksi toiminnallisiksi tavoitteiksi tulevien vuosien aikana nousivat asiakkuuksien hallinta, liikevaihdon kasvu ja uusien tuotteiden kehittäminen. Vientimarkkinoille suuntautuminen ei sisältynyt lähitulevaisuuden tavoitteisiin, vaan paikallisuuden, markkina-alueen laajentamisen ja erikoistumisen nähtiin olevan tärkeitä tavoitteita. Tulokset kuvastavat osaltaan yritysten uskoa lähiruokatrendin pysymiseen ja vahvistumiseen. Kuvio 32. Lähitulevaisuuden tavoitteita pk-elintarvikeyrityksissä Liikevaihdon kasvu Markkina-alueen laajentaminen Vientimarkkinoille suuntautuminen Keskittyminen paikallisille markkinoille Uusien tuotteiden kehittäminen Tuotevalikoiman laajent. ja monipuolistaminen Tuotteiden jalostusasteen nostaminen Erikoistuminen Uudempaan teknologiaan investoiminen Tuotantokapasiteetin lisääminen Asiakkuuksien hallinta 45,3 39,3 11,9 10, ,7 24,5 17,6 25,7 14,1 24,1 40,6 34,1 25,1 46,9 44,9 36,3 28,6 40,7 36,1 39,4 41,3 12,11,2 32,5 4,1 52,3 18,3 7,9 18,1 5, ,8 22,8 34,9 26,6 48,8 8,2 13,1 10,8 14,9 10 8,22,5 0 % 10 %20 %30 %40 %50 %60 %70 %80 %90 %100 % Erittäin tärkeä Tärkeä Ei kovin tärkeä Ei lainkaan tärkeä Lähde: Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö 2013, n= TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

71 8.3. Yrittäjyyden edistäminen Elintarvikeyrityksien vastaukset olivat täysin samansuuntaiset muiden pk-yritysbarometriin vastanneiden kanssa, kun tiedusteltiin yritystoimintaa edistävistä parhaista vaihtoehdoista lähivuosina. Selkeästi tärkeimpinä keinoina vastaajat pitivät yritystukien kohdentamista pk-yrityksiin sekä työmarkkinoiden joustavuuden lisäämistä ja työelämän monimuotoistumista. Nuorempien yrityksien vastauksissa korostui yritystukien kohdentaminen pkyrityksiin. Yrityskooltaan suuremmat yritykset arvostivat puolestaan työmarkkinoiden joustavuuden lisäämistä ja työelämän monimuotoistumista. Työperäisen maahanmuuton ei arvioitu edistävän yrittäjyyttä. Kuva 33. Parhaat keinot edistää yrittäjyyttä lähivuosina, % Yritystukien kohdentaminen pk-yrityksiin 40 % 43 % Työperäisen maahanmuuton lisääminen 1 % 0 % Työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen ja työelämän 39 % 39 % Kotimarkkinoiden kilpailun esteiden purkaminen 13 % 12 % Yrittäjän joustavan kouluttautumisen ja 7 % 6 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Kaikki vastaajat, n=5272 Elintarviketeollisuus, n=125 Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Merkittävimpänä pk-yrityksen kasvumahdollisuuksia parantavana tekijänä nähtiin kannustavan verotuksen. Elintarvikeyrityksissä koetaan myös yrityksen omien valmiuksien parantamisen olevan potentiaalinen kasvumahdollisuuksien parantaja. Myös työllistämisen helpottaminen nähdään kasvumahdollisuuksia tukevana. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 71

72 Kuva 34. Pk-yritysten kasvumahdollisuuksia parantavat merkittävimmät tekijät, % Kannustava verotus 42 % 38 % Työllistäminen helpottaminen 20 % 17 % Kansainvälistymispalvelujen saatavuus Ymmärrys eri markkinoiden mahdollisuuksista Yrityksen omien valmiuksien parantamininen Toimiva innovaatiopolitiikka 1 % 5 % 6 % 4 % 2 % 20 % 31 % Rahoitusvaihtehtojen monipuolistaminen 8 % 5 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Kaikki vastaajat, n=5774 Elintarviketeollisuus, n=128 Lähde: TEM, Pk-yritysbarometri 2/2014, Suomen yrittäjät, Finnvera ja TEM Elintarviketeollisuusliiton omaan hallitusohjelmaan vuodelle 2015 on kiteytetty kuusi kohtaa siitä, miten elintarviketeollisuuden toimintaympäristöä olisi kehitettävä. Niistä syntyvät eväät myös Suomen hyvinvoinnille ja menestykselle: 1. Kotimarkkinat elinvoimaisiksi 2. Elintarviketeollisuuden kilpailukykyyn on panostettava 3. Ruuan ja juomien verotusta on kevennettävä 4. Työrauha on turvattava 5. Parempaa ja kevyempää säätelyä 6. Yrityksille kasvua kansainvälisiltä markkinoilta. Suomalaisella elintarviketeollisuudella on hyvät mahdollisuudet menestyä kotimaassa ja hakea kasvua kansainvälisiltä markkinoilta. Kilpailu elintarvikealalla on väistämätöntä ja se on kovinta tavanomaisissa tuotteissa. Erikoistuotteet mahdollistavat paremman hinnoittelun. Toimintaympäristön muuttuessa vauhdilla menestyminen edellyttää omien toimien jatkuvaa tehostamista ja lisäarvon tuottamista asiakkaille sekä asiakkaan luottamuksen säilyttämistä. Menestyminen edellyttää osaamisen lisäksi strategista suunnittelua, uudistumiskykyä, hyvää johtamista, riskinottokykyä, resursseja ja organisaation kyvykkyyttä ja toimivuutta asioita toteutettaessa. Kotimaisen elintarviketeollisuuden menestyminen ja vakaasti kehittyvät markkinat olisivat koko ruokaketjun ja kuluttajankin etu. Yhtä reseptiä menestymiseen ei ole. 72 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

73 9. Yhteenveto Vahvuuksia vahvistamalla Suomalaisen elintarvikeketjun rikkaus on sen monimuotoisuus, missä suuret yritykset vastaavat volyymista ja pienet yritykset lisäävät valikoimien monimuotoisuutta. Maassamme on vahvan ruokaosaamisen lisäksi osaavaa tutkimusta ja kehittämistä, koulutusta sekä rahoitusta. Työtä katkeamattoman laatuketjun eteen on tehty vuosia, ja sen toteuttamiseen osallistuu koko elintarvikeketju. Laatutyö perustuu asiakaslähtöisyyteen, kilpailukyvyn parantamiseen ja vastuulliseen toimintaan, jotka saavutetaan eri toimijoiden yhteistyöllä. Erilaisten laatujärjestelmien käyttö lisääntyy samoin kuin vastuullisista toimintatavoista viestiminen. Erilaisia jäljitettävyysjärjestelmiä kehitetään edelleen kuluttajien luottamuksen ja tiedonnälän tyydyttämiseksi. Elintarvikeketjun vahvuuksiin kuuluu myös kyky toimia yhtenäisenä toimijana. Elintarvikealan toimintaympäristö muuttuu vauhdilla. Toimialan haasteena on kotimarkkinoiden vähäinen kasvu. Lisäksi kansainvälinen kilpailu voimistuu. Menestyminen edellyttää jatkuvaa toimintojen tehostamisesta hintakilpailukyvyn varmistamiseksi sekä lisäarvon tuottamista asiakkaille. Kasvua haetaan jalostusarvon nostamisesta, erikoistuotteiden kehittämisellä sekä uusille markkina-alueille hakeutumisena kotimaassa tai ulkomailla. Kilpailuetua haetaan verkkokaupan sekä uusien ketju- ja palvelukonseptien kehityksen avulla. Elintarvikeala seuraa ja ennakoi kuluttajakäyttäytymistä sekä trendejä. Kulutuskäyttäytyminen yksilöityy ja on entistä vahvempi identiteetin ilmentäjä. Lisäksi kannattaa huomioida kuluttajien arvostukset ja niihin perustuvat mahdollisuudet lisäarvon tuottamiseen. Kulutuskäyttäytymiseen vaikuttavia ajureita on monia. Muun muassa terveellisyysbuumi jatkuu vahvana ja näyttäytyy vuorollaan erilaisina ilmiöinä. Terveellisyystrendi on leviämässä myös lapsiin. Media on keskeinen arvostusten ja elämäntavan trendien muokkaaja sekä ruokakeskustelun ylläpitäjä. Vuorovaikutus kuluttajien ja yritysten välillä elintarvikeketjussa lisääntyy esimerkiksi digitaalisuuden siivittämänä. Kuluttajien ostovoiman turvaaminen on yksi keskeinen yhteiskunnallinen haaste. Hinnan merkitys säilyy keskeisenä ostokriteerinä, vaikka arvomaailmat ja ruokavaliot vaikuttavatkin valinnoissa. Menestyminen vaatii tuekseen perustutkimusta, tuotekehitystä, innovaatiotoimintaa, konseptointia, palvelujen kehittämistä, koulutusta ja verkostoitumista. Sekä kotimaisten että ulkomaisten kuluttajien tarpeiden ennakointi ja luottamuksen säilyttäminen koko ruokaketjussa ovat menestystä varmistavia tekijöitä. Asiakasymmärrys ohjaa tuotekehitystä ja kyvykkyyksien kehittämistä. Toimialojen yksilöllisyys vähenee yritysten kehittäessä toimintojaan. Erikoistuminen lisää hinnoittelumahdollisuuksia. Ala tarvitsee myös luotettavaa markkinatietoa tuotteiden kehittämisen tueksi ja kasvumahdollisuuksien haistelemiseksi. Kustannustehokkuus korostuu kilpailukyvyn varmistajana. Elintarviketeollisuus vahvistaa kilpailukykyään ja tuottavuuttaan toimintoja määrätietoisesti kehittämällä ja erilaisilla investoinneilla. Automaatio, alihankintayhteistyö, resurssien yhteiskäyttö ja verkostoituminen lisääntyvät. Yritykset satsaavat tuottavuuden ja kustannustehokkuuden parantamiseen, toiminnan korkeaan laatuun, ruokaturvallisuuden varmistamiseen ja tehokkaaseen tieto- ja tavaravirtahallintaan sekä tuotteiden markkinoinnilliseen kehittämiseen ja brän- TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 73

74 däämiseen. Suomessa on hyvät tuotannolliset ja toiminnalliset edellytykset sekä osaamista tuottaa maistuvia ja turvallisia elintarvikkeita vastuullisesti sekä kotimaisille kuluttajille että vientiin. Myös toimiva logistiikka ja kylmäkuljetukset ovat osa ruokaketjumme vahvuuksia. Toimitusvarmuuden on oltava yrityksissä kunnossa. Elintarvikeala on osa voimakkaasti kehittyvää biotaloutta. Suomen luontaisina elintarvikealan vahvuuksina pidetään maamme maaperä- ja vesivaroja sekä todennäköisesti ilmastomuutoksen myötä paranevia kasvuolosuhteita. Alan menestymisen kannalta on tärkeää varmistaa kotimaisten raaka-aineiden ja muiden tuotantopanosten saatavuus, laatu sekä kilpailukykyinen hinta. Ruuan verotukseen toivotaan helpotusta, ja säädännön keventämistä toivotaan. Myös ammattitaitoisen työvoiman saanti on turvattava eri puolella Suomea. Lisäksi tulisi kehittää työmarkkinoiden joustavuutta ja työelämän monimuotoisuutta sekä lisätä paikallista sopimista. Kulutus kotimarkkinoilla ei merkittävästi kasva, joten yritysten on haettava kasvua pitemmälle jalostetuista tuotteista tai viennistä. Suomen elintarvikeviennillä on edessään sekä haasteita että mahdollisuuksia. Venäjän elokuussa ilmoittamien vientirajoitusten vaikutus on suuri, koska Venäjälle viennin osuus koko elintarvikeviennistä on ollut noin neljännes. Historia on osoittanut, että Venäjän talouden ja kaupan elpyminen voi olla nopeaakin. Elintarvikealan Food from Finland vientiohjelman ajoitus on erittäin onnistunut ja se tarjoaa kasvusta kiinnostuneille yrityksille monenlaista tukea. Erikoistuotteiden vienti voi tuoda pk-yrityksille kannattavaa kasvua. Erityisesti pk-yritysten vientivalmiuksia tulee kehittää ja yhteistyötä kehittää riittävän volyymin sekä mittakaavaedun saamiseksi. Myös elintarvikeosaamisen viennissä sekä korkeamman lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynnissä on kasvumahdollisuuksia. Yhtenä potentiaalisena kohdemaana elintarvikeviennille on Kiina, jossa laatutietoisuus on nousussa. Sianliha ja meijerituotteet ovat olleet suomalaisen maatalouden keskeisimpiä vientituotteita. Äidinmaidonkorvikkeen ja sianlihan viennin käynnistymisen Kiinaan toivotaan alkavan tänä vuonna. Ruuan kysyntä maailmalla kasvaa voimakkaasti tulevina vuosina. Nyt jos koskaan Kansainvälistyvän elintarvikekaupan rinnalla luomu- ja lähiruuan sekä suomalaisen ruokakulttuurin ja -osaamisen arvostus on noussut. Suomalainen kuluttaja arvostaa Suomessa tehtyä ruokaa. Kotimaisuuden arvostuksesta kertoo myös päivittäistavarakaupan tarjonta. Kaupat ovat tuoneet markkinoille kotimaisuuteen perustuvia omia merkkejä ja kampanjoineet kotimaisuuden puolesta. Kaupan omien merkkien tarjonta lisääntyy ja monipuolistuu. Kaupan omien tuotteiden hinnoittelu ja tarjoukset vaikuttavat kuluttajien hintamielikuvaan. Myös tuonti ja verkkokauppa kasvavat. Monikanavaisuuden ja verkkokaupan lisääntyminen voivat parantaa pk-yritysten kilpailukykyä. Suomalaisen Työn Liiton mukaan maahamme voisi syntyä jopa elintarvikealan työpaikkaa, jos jokainen suomalainen käyttäisi kymmenen euroa enemmän kuukaudessa kotimaiseen ruokaan. Nyt jos koskaan -iskulause on ruoka-alan toimijoiden lokakuussa käynnistyneen radiokampanjan teema. Sosiaalisessa mediassa kampanja jatkuu vuoden loppuun, ja sillä muistutetaan kotimaisten ruokavalintojen merkityksestä ruoka-alan tulevaisuudelle. Samalla nostetaan esiin kotimaisten raaka-aineiden laatu ja tuotannon vastuullisuus. 74 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

75 Kotimainen elintarviketeollisuus on vahva kansakunnan tukijalka, jos sen toimintaedellytyksistä pidetään huolta myös tulevaisuudessa. Elintarviketeollisuus nojaa kotimaiseen maataloustuotantoon. Maatalouspolitiikan välineillä tulisi varmistaa kannattava kotimainen maataloustuotanto, hyvä omavaraisuus ja kilpailukykyiset hinnat. Ruokajärjestelmään ja uusiutuviin luonnonvaroihin liittyvä tutkimus ja innovaatiot rakentavat perustaa kehittyvälle biotaloudelle. Menestyminen edellyttää osaamisen lisäksi uudistumiskykyä, hyvää johtamista, riskinottokykyä, resursseja ja organisaation kyvykkyyttä sekä toimivuutta asioita toteutettaessa. Tarvitaan lisää strategista suunnittelua ja toimeenpanemiseen tehokkuutta sekä kykyä haastaa totutut toimintatavat. Erilaistetut, lisäarvoa tarjoavat tuotteet, korkea jalostusaste, kustannustehokas toiminta ja riittävä volyymi takaavat menestymistä. TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 75

76 Lähteet Asunta, J., Mäkinen-Hankamäki,S., Pölkki, L. & Väisänen, K Elintarvikealan pk-yritysten toimintaympäristö Maa- ja metsätalousministeriö. Elintarvikealan pienyrityksiä ja tuottajia, Elintarvike ja Terveys, Elintarviketeollisuusliitto ry, Elinkeinoelämän keskusliitto (EK), Suhdannebarometri elokuu 2014, Investointitiedustelu kesäkuu 2014, Elintarviketurvallisuusvirasto, Ennustepankki, Esmerk Information, Esmerk Tiedotteet ETP Food For Life Finland, Euroopan komission Kiertotaloustiedonanto (COM(2014) 398 final), _fi.htm Euroopan komission REFIT-ohjelma, Findikaattori, Finlex, Finpro ry, Foodwest Oy, GS1Finland Oy, Itella Posti, Kaupan liitto, Kehittyvä Elintarvike, Knuuttila, M., Vatanen, E., Jansik, C. & Niemi, J Elintarviketuotannon ja elintarvikemarkkinoiden riippuvuus tuonnista. MMT raportti 61. KPMG Oy Ab, Kuluttajatutkimuskeskus, Lihalehti, Leipuri, Luomuliitto ry, Maa- ja metsätalousministeriö Lähiruokaa totta kai. Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisen tavoitteet vuoteen Maa- ja metsätalousministeriö Luomualan kehittämisohjelma. Maa- ja metsätalousministeriö Elintarviketurvallisuusselonteko. elintarvikkeet/6gexjso8s/elintarvikeselonteko_ptj.pdf Maaseudun tulevaisuus, M&M Markkinointi & Mainonta, MTT, Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2013, Pellervon taloustutkimus PTT ry, Philips, Ruuanlaittotutkimus, Pk-yritysbarometri syksy Suomen Yrittäjät, Finnvera, TEM Pro Luomu ry, Päivittäistavarakauppa ry, 76 TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU

77 Ruoka-Suomi, Ruokatieto Yhdistys ry, Suomen asiakastieto Oy, Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, Elintarviketalous 2014, Taloustutkimus Oy, Suomi Syö, Tekes, TEM toimiala Online -tietokanta, Tike, Tilastoja elintarvikeketjusta ja valvonnasta, Tilastokeskus, Tullihallitus, Vienti- ja tuontitilastot, Ulkomaankauppatietojen jakelujärjestelmä, Valtioneuvoston periaatepäätös kestävien ympäristö- ja energiaratkaisujen (Cleantech-ratkaisut) edistämisestä julkisissa hankinnoissa, Valtionvarainministeriö, Taloudellinen katsaus syksy 2014, YritysSuomi, Yritysten www-sivut TEM:N JA ELY-KESKUSTEN JULKAISU 77

78 (10) ELINTARVIKEALAN FOOD FROM FINLAND VIENTIOHJELMA Taustaa Food from Finland vientiohjelmalle Suomen elintarvikevienti on kasvussa ja sen arvo oli viime vuonna yhteensä 1,6 miljardia euroa. Samaan aikaan kuitenkin elintarvikkeiden kauppataseen vaje on noin 2,7 miljardia euroa (tuonti on noin 4,3 miljardia euroa). Kansainvälinen elintarvikekauppamme on yhteensä noin 6 miljardia euroa (sisältää ulkomaisten tytäryritysten paikallisen liikevaihdon). Arviolta noin % suomalaisten elintarvikeyritysten liiketoiminnasta kohdistuu jo muihin markkinoihin kuin Suomeen. Kuitenkin suomalaisista elintarvikealan pk-yrityksistä vain noin % toimii kansainvälisillä markkinoilla. Kotimarkkinamme ei enää kasva ja käytettävissä olevat myyntikanavat ovat erittäin rajallisia, vienti ja kansainvälistyminen tuovat yrityksille uusia myyntikanavia ja sitä kautta kasvua Food from Finland vientiohjelman sisällön suunnittelu tehtiin erittäin huolella. Yhteensä 61 yritystä osallistui ohjelmaa valmistelevaan esiselvitykseen tammi maaliskuussa Lisäksi ohjelman strategiatyöhön osallistui noin 40 elintarvikeyritysten ja eri sidosryhmien avainhenkilöä toukokuussa Haastateltavat yritykset osoittivat erittäin vahvan tukensa ohjelman synnyttämiselle, joten ohjelmalle oli selkeät perustelut olemassa. Ohjelman kick-off tilaisuus pidettiin Vantaalla (Hotelli Rantasipi). Tilaisuuden järjestivät yhdessä Finpro ja Elintarviketeollisuusliitto, tilaisuuden alustajina toimivat Työ- ja Elinkeinoministeriö, Maa- ja Metsätalousministeriö, Elinkeinoelämän Keskusliitto, Elintarviketeollisuusliitto ja Finpro. Tilaisuuden avauksen suoritti ministeri Petteri Orpo. Yritysten haastattelujen kautta esitetyt toiveet vientiohjelmalle Yrityshaastattelut toteutettiin helmi-maaliskuun aikana puolistrukturoituina teemahaastatteluina, pääosin puhelinhaastatteluina. Haastatteluja tehtiin yhteensä 61. Haastatellut yritykset jakautuivat seuraaviin ryhmiin: - Elintarvikkeita valmistavat yritykset 44 kpl, joista pk-yrityksiä 31 kpl ja suuryrityksiä 13 kpl - Elintarvikkeiden raaka-aineita valmistavat yritykset 7 kpl - Kone, laite- ja pakkausalan yritykset 3 kpl - Muut yritykset (palvelu- ja kehitysorganisaatiot) 7 kpl. Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

79 2(10) Vientiohjelman avulla tulisi voida nostaa yritysten valmiutta tuottaa lisäarvotuotteita markkinalähtöisesti vientimarkkinoille. Pienten volyymien ja korkeiden tuotantokustannusten maana Suomella on ainoa mahdollisuus menestyä vientimarkkinoilla tarjoamalla kuluttajalähtöisiä ja markkinoita kiinnostavia erikoistuotteita. Haastateltavat painottivat tarvetta yritysten vahvaan sitoutumiseen. Yleisesti voidaan sanoa, että haastateltujen yritysten kiinnostus vientiohjelman suhteen on suuri. Erityisesti pk-yritykset kokevat, että tällä hetkellä yritykset ratkovat samoja ongelmia itsekseen, kun niitä voitaisiin ratkaista yhdessä. Tällä hetkellä monien resurssit hukkuvat ongelmien ja mahdollisuuksien selvittämiseen erikseen. Vientiohjelmassa odotetaan valtion nykyistä suurempaa mukaantuloa viennin aloitusvaiheen kustannuksiin. Tällä hetkellä alkuvaiheen kulut ovat yritysten mukaan niin suuria, ettei yrityksillä ole varaa tai uskallusta sijoittaa niihin riittävissä määrin, kun tietoa viennin onnistumisesta ei toistaiseksi ole. Toimenpiteiden kalleuden takia yritys pystyy tekemään niitä vain satunnaisesti, jolloin onnistuminen muuttuu sattumanvaraiseksi, yritykset saattavat kokea, että heidän vienninedistämistoimensa ovat vain hakuammuntaa. Tarvitaan siis viennin edellytysten parantamista, vientikaupan riskin jakamista etenkin viennin aloitusvaiheessa, uskalluksen ja rohkeuden lisäämistä, sekä kynnyksen madaltamista viennin käynnistämiseen. Yritykset odottavat parempaa suomalaisuuden ja tuotekehityksemme lisäarvon viestintää maailmalla, suurempaa Suomen näkyvyyttä vientimarkkinoilla (etenkin messunäkyvyys). Myös Suomi -kampanjat eri maissa ovat pk-yrityksille tärkeitä. Suomalaisuuden lisäksi tulisi korostaa elintarviketurvallisuutta ja terveellisyyttä. Positiivisia onnistumisia halutaan myös enemmän esille, mikä loisi lisää uskallusta suomalaisille vientiyrityksille. Yrityksiä tulisi opastaa omien vahvuuksien näkemiseen, tuotteen kilpailuedun tunnistamiseen ja kehittämiseen. Vientiohjelmalta toivotaan uusia luovia tapoja tehdä asioita kansainvälistymisessä, myynnissä, markkinoinnissa, verkostoitumisessa, resurssien jakamisessa myynnissä, logistiikassa, jne. Vientiohjelmalta yritykset toivovat lisäresursseja vientikanavien avaamiseen, henkilöstöä jolla on osaamista ja joka tuntee potentiaalisia markkinoita ja tarjoaa tätä tietoa yrityksille. Toiveena on, että ohjelma tarjoaisi yrityksille lisävoimavaroja myyntiin. Miksi ohjelmalle on tarve juuri nyt? Suomen elintarvikevienti on riippuvainen muutamista keskeisistä vientimarkkinoista, Venäjä, Ruotsi, Viro ja Saksa yhdessä muodostavat yli 50 % elintarvikeviennistämme. Riippuvuus Venäjän markkinoista on suuri, viime vuonna noin 28 % (400 m ) viennistämme on kohdistunut Venäjän markkinoille. Venäjälle asetetut pakotteet ja vastapakotteet ovat tyrehdyttäneet merkittävän osan elintarvikeviennistämme Venäjälle Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

80 3(10) Uusia markkinoita ja markkina-alueen laajentamista tarvitaan kipeästi, jotta elintarviketeollisuutemme kannattavuus ja toiminta voidaan turvata. Elintarvikealan pk-yritykset Suomessa on saatava kansainvälistymään laajemmin ja aloittamaan elintarvikkeiden vienti. Vientiä harjoittavilla pk-yrityksillä viennin osuus liikevaihdosta vaihteli 5 10% välillä, tämä pitää saada kasvuun. Isommilla yrityksillä ja varsinkin teollista suoramyyntiä tekevillä yrityksillä viennin osuus liikevaihdosta oli jopa 20 60%. Vienti on näille yrityksille ehdottoman tärkeä ja strateginen osa liiketoimintaa. Vientiohjelman tavoitteet vuoteen 2020 Suomen elintarvikeviennin kaksinkertaistaminen 3 mrd. euroon vuoteen 2020 mennessä, jotta elintarvikealan kauppatase voidaan kuroa kiinni ja synnyttää merkittävä arvonlisä Suomeen. Suomen korkeampi maaimago ja vahva brändäys elintarviketuotannon osaajamaana; tavoitteena on luoda erityinen korkean osaamistason rooli suomalaisille elintarvikkeille (ruoka- ja juomatuotteille, sekä alan osaamiselle; ruokaturvallisuus, koneet ja laitteet). Luoda elintarvikealalle konkreettinen, merkittävä ja yhteinen Team Finland - vientiohjelma, jolla on selkeät koko toimialaa koskevat hyödyt ja onnistumismahdollisuudet. Saada ohjelmaan mukaan 100 kpl suomalaista elintarvikealan yritystä, sekä elintarvikealan palvelu- ja laiteyritystä. Noin 5000 uuden työpaikan synnyttäminen elintarvikesektorille. Pk yritysten laajempi kansainvälistyminen ja yritysten välisen yhteistyön synnyttäminen. Ohjelman tavoitteena on lisäksi hyvin laaja yritysten välisen yhteistyön synnyttäminen. Food from Finland vientiohjelman kohdemarkkinat Seuraavat markkinat tulevat olemaan elintarvikealan vientiohjelman painopistemaita: Venäjä, Skandinavia (Ruotsi, Tanska, Norja), Baltian maat (Viro, Latvia, Liettua), Saksa, Kiina, Etelä-Korea ja Japani. Vientiohjelman painopisteenä on Itämeri -fokus ja muut lähimarkkinat sekä Itä-Aasia. Perusteina näille valinnoille olivat riittävä markkina-alue, kasvupotentiaali sekä suomalaisten elintarvikkeiden parempi kilpailukyky ja tunnettuus. Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

81 4(10) Alkavien vientiyritysten ja pk-sektorin yritysten kanssa toimenpiteiden fokus suuntautuu pääasiassa Itämeren ympäristön markkinoihin. Kokeneempien vientiyritysten ja suuryritysten fokus suuntautuu lisäksi erityisesti Aasiaan, lähinnä Kiinaan, Japaniin ja Etelä-Koreaan. Suuret yritykset toimivat jo Itämeren alueella ja heidän uudet vientiponnistelut suuntautuvat kaukaisemmille markkinoille. Muihin maihin tehdään valikoidusti eri toimenpiteitä. Toimenpiteistä noin 80 % suunnataan valittuihin markkinoihin. Loput 20 % kohdistetaan selektiivisesti muihin markkinoihin. Ohjelman alkuvaiheessa täsmennetään alan yritysklusterien kanssa sekä markkinavalinnat että toimenpiteiden kohdentaminen niihin. Suomen elintarvikeviennin potentiaalisia kasvusegmenttejä Kasvupotentiaalia ja mahdollisuuksia suomalaiselle osaamiselle voidaan nähdä esimerkiksi seuraavilla ruoka- ja juomasegmenteillä: 1. Terveysvaikutteiset ja terveyttä edistävät elintarvikkeet 2. Allergiavapaat elintarvikkeet; laktoositon, gluteeniton, jne. 3. Marjat ja marjatuotteet 4. Liha ja lihajalosteet, maitojalosteet, kala ja kalajalosteet, riista 5. Kaura- ja kauratuotteet, ohra 6. Luonnonmukaiset ja eettiseen kuluttamiseen liittyvät elintarvikkeet 7. Convenience & Premium - tuotteet sekä lasten ja iäkkäiden henkilöiden erikoistuotteet 8. Korkeamman lisäarvon teollisuus- ja raaka-ainemyynti 9. Ruokaturvallisuusalan osaaminen, elintarvikealan palvelut, koneet ja laitteet. Mitä ohjelman pitää tehdä, jotta markkinamahdollisuuksista syntyy aitoa liiketoimintaa? Suunnittelussa ja ohjelman rakentamisessa on liitetty tähän saakka erillisesti ja hajanaisesti toteutetut vienninedistämistoimenpiteet yhdeksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on yhdenmukainen viennin kehittämisstrategia ja Suomi-ruoan näkyvyys kansainvälisesti. Ohjelman aikana synnytettävä yhteistyö auttaa etenkin pk-yrityksiä viennin käynnistämisessä ja kansainvälisessä markkinoinnissa. Yhdenmukainen toimintamalli auttaa kohdentamaan niukat resurssit mahdollisimman tehokkaasti viennin edistämiseksi Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

82 5(10) Tehtyjen yrityshaastattelujen ja strategiatyöpajojen tuloksena on voitu hahmottaa vientiohjelmalle seuraavat keskeiset menestystekijät vientiohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi; - Ohjelman täytyy olla käytännönläheinen ja konkreettisiin tuloksiin tähtäävä. Ohjelman täytyy synnyttää nopeita onnistumisia yrityksille - Ohjelman toimenpiteiden tulee olla riittävän isoja ja merkittäviä. Samalla pitkäjänteisyys täytyy näkyä tekemisessä - Suuryritysten mukaan saaminen on erittäin tärkeää. Elintarvikealan viennin tuplaaminen ei onnistu pelkästään pk-yritysten vientiä kasvattamalla - Yhteistyön ja luottamuksen synnyttäminen yritysten välille ( human to human -periaate). Ryhmävoiman ja kriittisen massan saaminen toimenpiteiden taakse - Suomi-ruokaan liittyvää viestintää ja näkyvyyttä on merkittävästi lisättävä maailmalla. Tämä nostattaa itseluottamusta ja uskoa alan sisällä ja sen ulkopuolella - Pk-yritysten vientivalmiuksien, osaamisen ja resurssien vahvistaminen - Elintarvikealan toimijoiden koko arvoketjun mukaan saaminen vientiohjelmaan on tärkeää. Elintarvikevientiohjelman strategiset painopistealueet 1. Yritysten vientivalmiuksien nostaminen; Neuvonta, koulutus, vientivalmennus Yrityskohtainen konsultointi Asiantuntijoiden käyttö, coaching, mentorointi Menestystarinat ja Tähti-ohjelma 2. Yhteistyö ja verkostoituminen; Team Finland verkoston rooli ja yritysten avustaminen Yritysten välinen yhteistyö (mm. yhteinen tarjoama) Ryhmätoimenpiteet (messut, fact finding matkat, jne) Elintarviketeollisuusliiton viennin- ja kansainvälistymisen edistämisryhmä Kokemusten vaihtoon soveltuvat foorumit: VKE ryhmän toiminta, Best practice sharing, LinkedIn, jne o (VKE ryhmä = Viennin ja kansainvälistymisen edistämisryhmä Elintarviketeollisuusliitossa; yli 50 yritysjäsentä). 3. Viennin esteiden poistaminen Yritysten- ja organisaatioiden/viranomaisten välinen yhteistyö Yritysten vientivalmiuksien nostaminen (koulutus, konsultointi, jne.) Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

83 6(10) Markkinaymmärryksen lisääminen Markkinamahdollisuuksien havainnointi ja edelleen jalostaminen yhdessä yritysten kanssa. 4. Markkinointi ja näkyvyys Tapahtumanäkyvyys, ryhmätoimenpiteet Suomi-ruoan brändäys ja näkyvyys PR ja viestintä Markkinamahdollisuuksien tunnistaminen Kaikkien markkinointikanavien luova käyttö; perinteinen media, digitaalinen markkinointi, sosiaalinen media, mm Twitter. Kenelle ohjelma on tarkoitettu, tavoite ja sen seuranta Ohjelman tavoitteena on saada ohjelmaan mukaan 100 kpl potentiaalista suomalaista elintarvikeyritystä, sekä elintarvikealan palvelu- ja laiteyritystä. Ohjelmaan tulevat osallistumaan niin pk-sektorin yritykset, kuin suuryritykset. Yritysten sitouttaminen ohjelmaan tapahtuu syksyn 2014 aikana. Hankkeen vaikuttavuutta arvioidaan ennen kaikkea osallistuvien yritysten liiketoiminnan kehityksen näkökulmasta. Ohjelman alussa toiminnan keskeisinä mittareina toimivat yritysten lukumäärä ja sitoutuminen, tehtyjen toimenpiteiden lukumäärä ja vaikuttavuus, sekä yritysten toiminnasta antama palaute. Uusien markkinoiden, ostajien ja kuluttajien tavoittaminen ryhmätapahtumien kautta. Ryhmätapahtumia toteutetaan valituilla kohdemarkkinoilla. Tapahtumien kautta tehdään Suomi ruokaa tunnetuksi, saadaan lukuisia uusia ostajia sekä lujitetaan suhdetta myyntikanavien edustajien kanssa. Vientiohjelman puitteissa kootaan yritysryhmä, jolla on vahvempi näkyvyys sekä yhdet kasvot paikalliseen ostajaan. Suomi-viikkojen hyödyntäminen (Suomi-viikko konsepti) Yhteistyö paikallisten maahantuojien / jakelijoiden kanssa, jotta voidaan tehdä yhteistarjous ison kauppaketjun teemaviikosta (saadaan kattava ja uskottava valikoima). Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

84 7(10) Merkittävien ostajien tavoittaminen ryhmätapahtumien kautta Yhteistyö paikallisten merkittävien toimijoiden kanssa; kauppaketjujen sisäänostajat ja/tai yhteistyö paikallisten maahantuojien / jakelijoiden kanssa, jolle voidaan tehdä yhteinen tarjoama suomalaisista tuotteista. Ostajatapahtuma voidaan toteuttaa joko Suomessa (ostajien tuonti Suomeen) tai kohdemaassa (yritysryhmän organisoima tilaisuus kohdemaassa). Yhteistyöllä saadaan aikaan kattava ja uskottava valikoima Vientikeskusverkoston paikallisten asiantuntijoiden konkreettinen tuki ostajatapahtuman onnistumiseksi on hyvin tärkeää. Monet käytännön asiat voidaan hoitaa koordinoidusti, kuten mm. logistiikka, näytteet, tuote-esitteet, markkinointimateriaalit, yritysten valmennus, viestintä ja median hoito. Tällaisten tapahtumien kautta saadaan suomalaisia yrityksiä laajentamaan markkinoitaan sekä saadaan lukuisia uusia pk-yrityksiä eri markkinoille. Yhteistyön avulla saadaan myös suurien ostajien mielenkiinto heräämään Ostajatapaamiset voidaan myös yhdistää esim. Team Finland Roadshow tapahtumiin. Yhteiset Food from Finland maaosastot valituissa messutapahtumissa Kohdistetaan merkittäviin kansainvälisiin elintarvikealan messutapahtumiin, kuten Anuga, SIAL, SIAL China, PLMA, Prodexpo, World Food, Biofach, Foodex Japan, Food Ingredients Europe. Valittu messutapahtuma, jossa näyttävä Suomi - yhteisosasto ja jonka yhteydessä järjestetään seminaari tai muu oheistapahtuma edistämään suomalaisen ruoan tunnettuutta. Osastoilla on riittävä määrä näytteilleasettajia, tavoite on noin 10 yritystä / messutapahtuma Messutapahtuma ja seminaari voi sisältää esimerkiksi seuraavia kokonaisuuksia; - Esitys suomalaisten tuotteiden ja palvelujen mahdollisuuksista kohdemaissa /kohdesegmenteissä - Illallinen ja verkostoituminen valittujen kohderyhmien edustajien kanssa (Suomen Suurlähetystöjen aktiivinen mukana olo) - Suomen osaston markkinointi medialle kotimassa ja kohdemarkkinoilla - Etukäteisvalmennus ja jälkihoidon suunnittelu yhdessä osallistuvien yritysten kanssa - Ennakkomarkkinoinnin ja asiakaskutsujen toteuttaminen - Suomalaisten keittiömestareiden käyttö messuilla - Lehdistötiedotteet ja muu viestintä, digitaalinen markkinointi. Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

85 8(10) Elintarvikealan pk-yritysten osaamisen kehittäminen ja koulutus Elintarvikealan pk-yrityksille räätälöity vientivalmennusohjelma, vahvistaa viennin osaamista valittuihin kohdemaihin. Auttaa löytämään vientikanavia yritykselle, sekä opettaa myymään ja markkinoimaan kohdemaassa. Rohkaisee verkostoitumaan muiden vientiyritysten kanssa. 4 5 lähiopetuspäivää; joiden ohjelmassa mm: - Valmennusohjelman avaus - Kohdemaan elintarvikealan markkinat ja logistiikka - Asiakkaat, myyntikanavat ja viennin rahoitus - Vientiin liittyvät käytännön toimet (sopimukset, tullauskäytännöt, toimituslausekkeet, laskutuskäytännöt, reklamaatioiden käsittely) sekä vientituotesortimentin rakentaminen - Kohdemaan liiketoimintakulttuuri - Myynti ja markkinointi kohdemaassa - Brändin rakentaminen, mainonta ja menekinedistäminen Tutustumismatka kohdemarkkinoihin, fokuksena eri jakelukanavat, partneriverkosto, viranomaiset ja mahdolliset alan messut. Yritysten tarpeisiin räätälöidään erillinen konsultointi. Konsultointipäivien aikana yritykselle voidaan laatia mm. alustava kansainvälistymisen kehityspolku kohdemarkkinoille. Koulutus on moduloitavissa ja toteutettavissa eritasoisina kokonaisuuksina (moduuleina); toteutus erikseen kilpailutettujen ja valittujen yksityisten konsulttien ja asiantuntijoiden kanssa. Tähti-ohjelma Tavoitteena löytää esim tähtiyritystä, joiden kanssa haetaan voimakasta kasvua kansainvälisiltä markkinoilta. Erityisesti panostetaan valittuihin (ison potentiaalin omaaviin) yrityksiin. - Kriteerit, joilla pääsee mukaan - Erityistuki julkisen sektorin puolelta - Esim. stipendit, erityisrahoitus jne. - Virstanpylväät, jotka täytyy täyttyä jatkorahoituksen saamiseksi (mittarit määritellään erikseen) - Ei pelkästään aloittelevat yritykset - Räätälöidyt toimenpiteet, jotka määritellään valittujen yritysten kanssa. Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

86 9(10) Vastuut ja päätöksenteko: ohjelman ohjausryhmän toiminta ja kokoonpano Vientiohjelmalle on perustettu oma, laajan asiantuntemuksen omaava ohjausryhmänsä. Ohjausryhmä vastaa ohjelman tavoitteiden, sisällön, toteutuksen ja budjetin seurannasta. Ohjelmajohtaja raportoi suoraan ohjausryhmälle. Ohjausryhmä kokoontuu 2 3 kertaa vuodessa. Ohjausryhmän kokoonpano on seuraava; Altia / Saara Kalin, HKScan / Petri Haaparanta, Fazer Makeiset/ Juha Ovaska, Helsingin Mylly / Miska Kuusela, Kankaisten Öljykasvit / Perttu Korolainen, ETL ry/ Heikki Juutinen, Työ- ja Elinkeinoministeriö, Jaani Heinonen, Maa- ja Metsätalousministeriö, Veli-Pekka Talvela, Ulkoministeriö, Eero Suominen, Valtioneuvoston Kanslia / Team Finland, Peter Westerstråhle, Tekes, Pirjo Hakanpää, MTK, Max Schulman ja Finpro ry, Jusa Susia. Ohjausryhmän esittelijänä ja sihteerinä toimii ohjelmajohtaja Esa Wrang, Finpro ry. Kuinka yrityksesi voi osallistua ohjelmaan? Osallistumisen suorat hyödyt ja kustannukset Food from Finland ohjelma toteuttaa vientiä edistäviä tapahtumia ohjelmassa mukana olevien yritysten tarpeiden mukaisesti kuten messuosastoja alan tärkeimmillä kansainvälisillä messuilla, ostajatapaamisia, markkinaselvitysmatkoja ja koulutusta. Ohjelman hyöty jakautuu laajasti koko alalle. Ohjelman jäsenyritykset voivat ehdottaa toimenpiteitä ja valita niistä itselleen sopivimmat. Tiedotamme tapahtumista ohjelman tapahtumakalenterissa Yrityksen saamat suorat hyödyt; - Oma nimetty yhteyshenkilö (verkostot, neuvonta, informaatio) - Säännöllinen markkinainformaatio ja tiedot markkinamahdollisuuksista - Veloitukseton alustava markkinaselvitys valituissa kohdemaissa (1 2 kpl) - Food from Finland -brändin tuki ja käyttöoikeus tapahtumissa, markkinoinnissa, materiaaleissa ja nettisivuilla - Mahdollisuus osallistua kaikkiin yrityksen itsensä valitsemiin tapahtumiin - 10 % alennus vientiohjelman maksullisista toimenpiteistä (mm. messuille osallistumisesta Suomen paviljongissa). Osallistumiskustannus: kertakustannus; Mikroyritykset 1500 EUR / PK-yritykset 3000 EUR / Suuryritykset 6000 EUR. Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

87 10 (10) Lisätietoja Food from Finland vientiohjelmasta Elintarviketeollisuusliitto ry: Heikki Juutinen, toimitusjohtaja, , [email protected] Finpro ry, Export Finland: Esa Wrang, ohjelmajohtaja, toimialajohtaja, elintarvikkeet, , [email protected] Kati Kilpinen, Marketing Manager, , [email protected] Annaleena Soult, Senior Advisor, , [email protected] Export Finland Porkkalankatu 1, P.O.Box 358, Helsinki, FI Finland tel , fax , business ID FI [email protected],

88 mmm.fi minedu.fi ELY-keskus.fi tekes.fi finpro.fi visitfinland.com vtt.fi