Lonoks-j arvet. Kasvillisuus ja linnusto. Suomen Ympäristösuunnittelu Oy

Transkriptio

1 Lonoks-j arvet Kasvillisuus ja linnusto Suomen Ympäristösuunnittelu Oy

2 Lonoks-j arvet Kirkkonummen ja Siuntion rajalla sijaitsevat Lonoks-järvet ovat olleet tunnettuja linnustostaan jo pitkään. Stora Lonoks sijaitsee kokonaan ja Lilla Lonoks itä-ja pohjoisosiltaan Kirkkonummen puolella. Siuntion kunnan puolella on Lilla Lonoksin läntisin ja eteläisin osa sekäjärviä yhdistävä Lonoksän. Tämä selvitys Lonoks-järvien luonnosta tehtiin keväällä 2010 kolmen retkeilyn (25.5., ja 30.6.) avulla. Kaksi ensin mainittua retkeilyä tehtiin klo 6-11 ja viimemainittu kokopäivän soutuveneretkeilynä. Lisäksi haastateltiin järvien rannalla asuvia paikkakuntalaisia. Kimpari Bird Projects/ Kari Ahola on luovuttanut käyttöön Imnustotietoja alueelta. KBP on laskenut Lonoksjärvien linnustoa jo vuosikymmenien ajan. Vuonna 2009 Tringa ry suoritti alueellaan IBA-alueiden laskentoja. Pohjois-Kirkkonummen lintuvedet-alueeseen kuuluvat mm. molemmat Lonoksit. SYKE laski pesimälinnuston 3 kiertolaskentanaja KBP suoritti lepäilevien vesi-ja rantalintujen laskentaa keväällä ja syksyllä Vesistöketju Järvissä veden syvyys on cm. Järvet ovat aikaisemmin olleet syvempiä, mutta umpeenkasvu on mataloittanut ne. Umpeenkasvu jatkuu ja järvet umpeutuvat ajan oloon lähes kokonaan ellei niitä ennallisteta. Järvien vesi on voimakkaasti rehevöitynyt ja samentunut. Luontaisen savisameuden lisäksi vesi on samentunut mnsaan ravinnevirran aiheuttamasta pieneliömäärästä. Järvien allastilavuus on umpeenkasvun takia huomattavasti pienentynyt, mikä on johtanut erityisesti Lilla Lonoksin luusuanja sen eteläpuolisten alueiden tulvimiseen keväisin. Stora Lonoksiin tulee puro Storträskistäja Petäjärvestä. Lonoksän virtaa Lilla Lonoksiin, mistä on puroyhteys Siuntion Karhujärveen. Lonoks-järvet ovat merkittävä lenkki siinä vesistöketjussa, joka liittää Kirkkonummen pohjoisosan järvet Petäjärvenja Heparin sekä Storträskin Siuntionjoen muihinjärviinja lopulta Pikkalanlahteen. Tämä vesistöketju muodostaa tärkeän ekologisen yhteyden, jota pitkin lajisto pääsee siirtymään elinympäristöstä toiseen. Kytkeytyneisyyttä ylläpitävät erityisesti järviä yhdistävät kosteikotja purot sekä niiden varrella oleva puusto ja pensas- ja ruohokasvillisuus. Kumpaakin Lonoks-järveä reunustavat soistuneet rannat ja useassa kohtaa rehevä luhtakasvillisuus. Sen ulkopuolella onjärviruokovyöhyke sekä osmankäämi-, järvikaisla-jajärvikortekasvustoja. Järvien keskiosassa onjärvikaislakasvustoja. Avovettä on niukalti, uistinvita, ulpukka, pohjanlumme ja karvalehti täyttävät veden siinä määrin, että soutaminen on vaikeaa. Uiminen ja kalastus on lähes mahdotonta. Järvet ovatkin alikalastettuja, vaikka niissä elää runsas haukikantaja monia särkikaloja. Hauet saalistavat särkikaloja. Järvistä on tavattu useita saukkoja. Aikaisemmin myös piisami on kuulunut järvien eläimistöön. Kalasääsket käyttävät j ärviä ravintokohteinaan. Evitskogjaktlag harrastaa sorsastusta j arvilla; saalis on keskimäärin 20 sorsaa kaudessa.

3 Elinympäristöt Lonoks-järvien rannoilla ja läheisyydessä on useita monimuotoisuudeltaan tärkeitä elinympäristöjä. Stora Lonoksin pohjoispäässä,länsirannallaja eteläosassa sekä Lilla Lonoksin itä-ja lounaisosassa karttaan merkityillä alueilla on laajoja järviruovikoitasekä avoluhtaaja pensasluhtaa, joka vaihettuu metsäluhdaksi. Luhtakasvillisuus jatkuu puronvarsia pitkin sisämaahan. Tulvaveden vaikutuspiirissä olevat mosaiikkimaiset luhdat ovat tärkeitä vesilintupoikue- ja rantakana-alueitaja ehdottomia elinympäristöjäkaulushaikaralle, ruskosuohaukallejakurjelle. Nämä laajat järviruokoja luhta-alueet tulee jättäähoitotoimenpiteidenulkopuolelle. Tärkeimmät luhta-alueet on merkitty karttaan sanalla LUHTA. Luhta-alueiden kasvilajistossa on mm. seuraavia lajeja: jokileinikki,kilpukka, kurjenjalka, kurjenmiekka, leveä-ja kapeaosmankäämi, luhta-ja viiltosara, myrkkykeiso, (haara- tai ranta)palpakko, pikkulimaska, pohjanlumme, punakoiso, pystykeihonlehti,raate, rantalemmikki, ratamosarpio, terttualpi, ulpukka, vehka, vesikuusi, vuohennokka, pieniätervaleppiäharvakseltaan. Edellä mainittujen ruovikko-ja luhta-alueiden väliinjäävääavovesialuetta pienentävät järvikaislakasvustot. Vedessä on mnsaasti uistinvitaa, lumpeita, ulpukoitaja irtokellujana karvalehteäja pikkulimaskaa. Lilla Lonoksin pohjoisosassa Lonoksän suun molemmin puolin on laaja sarjarimpikasvusto sekä yhtenäinenjokileinikkikasvusto,jotka on jätettävä hoitotoimenpiteiden ulkopuolelle. Myös järvienrantametsissä on arvokkaita elinympäristöjä:stora Lonoksin itäpuolella on karttaan merkityssä kohdassa pähkinäpensaslehto-luontotyyppi(l) sekä sen ja rantaviivan välissäluhtainen, lahopuuta käsittäväkurjenmiekka- tervaleppämetsikkö(2), joka muuttuu vähittäinluhtarannaksi. Järven länsipuolellaon kapea tervaleppä-, koivu-ja pensasluhta (3), joka muuttuu rantaluhdaksi ja järviruovikoksi.järven koillisosassa on pieni avokallio, joka rajoittuu kuusilehtoon (4) ja rannan pensasluhtaan, jossa on runsaasti lahopuuta. Lilla Lonoksin kaakkoisrannalla on lahopuuta käsittäväkuusi-, koivu-, haapa-ja tervaleppäreunusmetsä (5), joka muuttuu koivu- ja pensasluhdaksi.. Linnusto Linnustohavainnot touko- ja kesäkuulta 2010 Stora Lonoksilta käsittävät seuraavat lajit ja havaitut suurimmat yksilömäärät: heinäsorsa 12 koirasta, haapana l koiras, tavipariskunta, heinätavipariskunta,telkkä 2 koirasta, tukkasotka l koiras, nokikana. Kaulushaikaraja kurki järven etelä-ja pohjoispään movikossa, rastaskerttunenja laulujoutsenpariskunta järven länsiosan ruovikossa, ruisrääkkäinstituutinrantaniitylläsekä viitakerttunen, mskosuohaukka, harmaahaikara, nuolihaukka, punavarpunen, kala- ja naurulokki, kalatiira, mokokerttunen, taivaanvuohi. Lisäksi SYKE:n laskennoissa 2009 havaittiin myös silkkiuikkujapunasotka. Luhtahuitti asustanee myös alueella; sen huutoa on kuultu aikaisempina vuosina. Lilla Lonoks touko- ja kesäkuu 2010: kurki ja kaulushaikarajärven lounaisosan ruovikossa, rastaskerttunen länsirannalla, nokikanapoikue,telkkäkoiras, tavikoiras, mokokerttunen. Lonoks-j arvet ovat myös tärkeitä muuton aikaisia levähdysalueita. Keväällä Lilla Lonoksin pohjoispäässälonoksän suu aukeaa ensimmäisenä alueen kaikista vesistä, Stora Lonoksin koillispää seuraa heti perässä. Ne keräävätkin KBP:n havaintojen mukaan ensimmäiset vesilinnut, kuten joutsenet, hanhet ym. Harmaahaikarat tulevat heti kesällä ja viipyvät jäiden tuloon asti. Syysmuutolla KBP on havainnut joutsenia, kanadanhanhia, heinäsorsia, haapanoita, taveja, telkkiä, nokikanoja, puna-jatukkasotkia, silkkiuikkuja.

4 Toimenpide-ehdotukset Lonoks-järvet ovat voimakkaasti mataloituneetja kasvamassa vähitellen umpeen. Veden laatu on hyvin heikko. Umpeenkasvu on suosinut monien laajoja ruovikko-ja luhta-alueita käyttävien lintulajien viihtymistä ja pesimistä alueella. Myös pensaikkolajit ovat hyötyneet umpeenkasvusta. Sitä vastoin monet vesilinnut, erityisesti uikutja kokosukeltajasorsat, ovat vähentyneet. Järvien käyttömahdollisuus kalastukseen ja virkistykseen on heikentynyt. Järvien ekologinen arvo vesistöketjun osana ja ekologisena yhteytenä on jatkuvasti erittäin merkittävä. Järvet ovat maan kohoamisen ja luontaisen sukkession johdosta voimakkaassa muuttumisvaiheessa kohti lähes täydellistä umpeenkasvua. Ihminen on viljelyksiltä ja asutuksesta valuvia ravinteita ja lietettä ohjaamalla suuresti edistänyt muuttumista ja umpeenkasvua. Ekosysteemin nuorentaminen epäilemättä lisäisi järvien ekologista merkitystä tuottamalla enemmän avovettäja nykyistä syvempiä kohtia, jotka ovat tärkeitä erityisesti monille sukeltajasorsilleja uikuille. Suunniteltu vesikasvien niitto hidastaa umpeenkasvua, mutta ei pysäytä sitä. Nikon lisäksi koko Lonoks-ekosysteemi hilisi ottaa luonnonhoidollisten toimenpiteiden kohteeksi. Tarvittavia toimenpiteitä vesikasvien vuosittaisten mittojen lisäksi ovat ravinteiden pääsyn vähentäminen järviin johtavien purojen, ojien ja viemärien kautta. Se tarkoittaa leveiden suojavyöhykkeiden jättämistä ja ravinteiden pidätysaltaiden rakentamista viljelysmaiden läpi kulkevien purojen ja ojien varsille sekä asutusjätevesien pääsyn estämistä j ätevesiasetuksen edellyttämällä tavalla. Järvien avovesialtaiden syventäminen imuruoppaamalla tuottaisi monia hyötyjä mm. vesilinnustolle. Järvien rantaniittyjen laiduntaminen tai säännöllinen niittäminen tuottaisi monille niitty- ja kosteikkolajeille sopivia elinympäristöjä. Hoitotoimenpiteisiin tulisi liittää suuresti kasvaneiden varislintumäärien vähentäminen sekä maapienpetojen vähentäminen. Ne aiheuttavat maassa pesiville linnuille huomattavia muna- ja poikastappioita. Vesilintujen poikasia verottavat myös suuret hauet. Vesikasvien niitto on suoritettava siten, että karttaan merkityt (punainen rajaus) ruovikko- ja luhtaalueet jätetään toimenpiteiden ulkopuolelle. Myös karttaan merkittyjen niittoalueiden keskelle merkityt järvikaislasaarekkeet jätetään niittämättä; ne toimivat vesilintupoikueiden suoja-alueina. Ruovikkoon voidaan niittää kapeita väyliä asukkaiden käytössä oleville rannoille ja laitureille. Niitto tulee suorittaa pesimis-ja poikueaj an jälkeen loppukesällä ja syksyllä. Nikossa vältetään suoria niittolinjojaja niitto tehdään siten, että niittojälki movikon tai kaislikon reunassa on mutkainen. Niitetty kasvimassa on kerättävä ja kuljetettava pois vedestä ja rannoilta. Niitto kannattaa toistaa vuosittain pysyvämmän tuloksen saavuttamiseksi. Vuosittainen seuranta tilee järjestää. Lonoks-ekosysteemin kunnollinen hoito on luonnonhoidon kannalta ekologisesti hyvin perusteltavissa. Hoitoa varten tarvitaan suunnitelma ja tieto toteuttajasta. Kosteikkojen hoitoon on saatavissa EU-varoja, joiden avulla voidaan kattaa rahoitusta vaativia kone-, rakentamis- ja muita kuluja. Rahoituksen saamista edistänee lintutomin rakentamisen sisällyttäminen suunnitelmaan. Tomille pitäisi etsiä (mieluiten etelä- tai lounaisramialta) sopiva paikka, jonka lähelle voi pysäköidä. Oman työn osuutta varten tarvitaan paikallinen toimija, joka vastaa työn suorittamisesta.

5

6 Ekebacl03 ^///TTOAL^ la LorToks, J'