Liminganlahden pesimälinnusto - biotoopit ja kannan vaihtelu

Transkriptio

1 Liminganlahden pesimälinnusto - biotoopit ja kannan vaihtelu Jouko Siira L iminganlahden vesi- ja rantalinnustosta on julkaistu kooste vuosilta 3- (Siira ). Tämä kirjoitus on jatkoa edelliseen. Tässä esitetään vuosien 3- aineistoon perustuva kooste ranta-alueen biotooppien, rantametsät mukaan lukien, pesimälinnustosta viime vuosisadan loppupuoliskolla ja esitetään yhdistelmä Liminganlahden koko kosteikkoalueen lintukannasta sekä tarkastellaan kannan vaihteluun vaikuttavia syitä. Liminganlahti on Suomen arvokkain kosteikkoalue (Komiteanmietintö ). Ensimmäiset pesivän kannan laskentatulokset ovat lahden pohjukasta Temmesjoen suistosta ja sen pohjoispuolelta vuodelta 3 (Fritzen & Tenovuo ) ja vuosilta - (Siira ). Vuonna 63 laajensin tutkimuksen kattamaan koko lahden alueen. Vuosina - alue on ollut Oulun yliopiston Perämeren tutkimusaseman johtamani tutkimuskohde. Kirjallisuudesta ks. Siira (). ' _. Syvyyskäyrä (m) Depth contour ( m) E==3 Syvyys- m ~ Depth - m ~ Maarannan kasvillisuus ~ Geolittoral vegetation ' + OULUNSALO Liminganlahti 6 ' Liminganlahti on Perämeren suurin lahti (6 '-6 'N; '- 'E). Pinta-ala on noin km ja keskisyvyys, m (kuva ). Liminganlahdella on lisäksil pientä saarta, joiden koko oli vuonna,3- ha, ja kaksi pientä kluuvilampea Kuppi ( ha) ja Pajulampi ( ha). Melkein % rannoista on pehmeäpohj aisia niittyrantoja, joilla kasvimassan tuotanto on suurta. Laajat aukeat niityt ovat ns. puolikulttuurimaita, niiton ja laidunnuksen aikaansaamia ja ylläpitämiä. Noin 3 % rannoista on hiekkarantoja, joilla on myös hieman niittykasvillisuutta. Kivikkorantoja on niemien kärjissä ja saarilla Laaja yhtenäinen niittyaukea on Oulunsalon Purnunnokan ja Lumijoen Selkämatalan välillä. Myös Karvonlahden pohjukassa on leveä niittyvyöhy- 3 km + LIMINKA Kuva. Liminganlahti. Varsinainen kosteikkoalue on varjostettu: matalanveden alue (- m) ja maaranan kasvillisuusalue. Saaret: E = Etumatala ( kpl), H = Hytti, Ko = Kammonkari, K = Kotakari, L = Lakki, La = Lamunkari, LK = Lahtikarit (3 kpl), N = Nappi ja R = Rokonkari. Rantalammmet: Kuppi ja Paju/ompi. Fig.. Liminganlahti Bay. The wetland area water area is indicated by shading: shallow water aarea of depth - m and the coasta/ vegetation area. lslands: E = Etumatala, H = Hytti, Ko = Kammonkari, K = Kotakari, L = Lakki, La = Lamunkari, LI( = Lahtikarit, N = Nappi, R = Rokonkari. Shore-lakes: Kuppi and Paju/ompi. ke. Pohjukan pehmeillä rannoilla on vesirannalta lähtien runsas kasvillisuus: uloinna vedessä on järvikaislahapsiluikkavyöhyke ja vesirajan vaiheilla yhtenäinen rantaluikka-sinikaislavyöhyke. Tämän yläpuolella on paikoin laaja järviruokovyöhyke. Seuraavana ja myös saarekemaisten järviruokokasvustojen välissä on sarakasvustoja. Näiden yläpuolella on suolavihvilaniittyjä ja luhtarölliniittyjä. Kiiltopajukasvustoja on saravyöhykkeestä lähtien, muttä luhtarölliniityillä ne yleistyvät ja muodostavat vähitellen vyöhykemäisen pensaikon. Tämän yläpuolella ovat rantametsät: ensin nuoret koivuvaltaiset metsät, sitten sekametsät ja lopulta havumetsät. Nykyään laiduntamisen ja niiton vähennyttyä on rantaniittyjen ilme muuttunut. Järviruoko ja kiiltopaju ovat saaneet paikoin ylivallan ja koko ranta metsään saakka voi olla näiden muodostamaa ryteikköä. LINNUT-VUOSIKIRJA 3

2 Menetelmät Taulukko. Liminganlahdewn eri biotooppien linnusto (paria/km ) -6. Table. Bird populations (pairs/km ) of the different biotopes of the Liminganlahti Bay in Rantalintujen parimääräarviot pernstu- -6. vat kiertolaskentoihin. Rannat on kier- Avoimet biot. / Open biotopes Sulkeutuneet biot. /Closed biotopes Niitty Niittaa/ Laidun Kulo Ruovik. Sekat. Pensaik. Metsä retty kolme kertaa pesimäkauden aika- Meadow Mowing Pasture Burning Reed Mixedt Bushes Forest na. Biotooppien linnusto on laskettu Näyteala / Sample area (n) kartoitusmenetelmällä. Näytealan koko Pinta-ala / Area (ha) 6 6 onl -luvulla ollut yksi tai neljä heh- Anas clypeata, taaria, jotka tutkittiin vuosittain. Aikai- Anas querquedula semmin koko oli vaihteleva. Pääosan Crex crex biotooppien näytealoista ovat tutkineet Limosa limosa,6 Pirkka Aalto, Olavi Eskelinen, Jorma Calidria alpina schinzii, 3, Aythya fuligula,3 Pessa ja Jouko Siira. Charadrius hiaticula,3 Aineiston käsittelyssä pernsyksikkö on Alauda arvensis 3,, lintupari. Tiheydet on ilmaistu pareina/ Vanellus vanellus, 3,,3, km Linnuston monimuotoisuutta on tar- Tringa totanus 3,,,, kasteltu Shannon-Wienerin diversitetti- Anas platyrhynchos, Tringa glareola indeksin muunnoksen avulla (exp(h')).,, 3 Numenius arquata 3,, 3 Yhteisöjen "tasaisuutta" (evenness) on Gal/inaga gallinago,3 3, 3,,,3 6,,3 tutkittu jakamalla diversiteetti lajien mää- Philomachus pugnax, 6,3,,, rällä (I = exp(h') / S). Koko lajistolle on Anthus pratensis, 3,3,3 3,3,, tehty trendianalyysi. Eräitä kannan vaih- Motacilla ffava 3,,,,, teluun vaikuttavia tekijöitä on tarkasteltu Acrocephalus schoenob. 6, 6,3,,, 6,, Emberiza schoenic/us 33,3,, 3,,, 3, myös regressioanalyysilla. Phylloscopus trochilus, 6,3 6, 3,, Saxicola rubetra 6,,, 3 Actitis hypoleucos, 3, Biotooppien linnusto Emberiza aureola,3, Motacilla alba 3,,3 3, Turdus iliacus,,,,3 Carpodacus erythrinus,,, Maa-alueen pinta-ala on 33, km, josta ruovikkoa on,, ruovikko-pensaik- Turdus pilaris,,, koa,, niittyä,, niittoaluetta 3,3, lai- Muscicapa striata, 3,3 tumia 6,, pensaikkoa, ja metsää, Tringa nebularia, km Nämä jaetaan avoimiin ja sulkeu- Circus cyaneus tuneihin biotooppeihin. Avoimia ovat Fulica atra, Haematopus ostralegus, rantaniityt, laidunmaat ja kulotusalueet Lymnocryptes minimus, ja sulkeutuneita ruovikot, pensaikot ja Anas acuta, metsät. Vuosien -6 yhdistelmä on Panurus biarmicus,3,3 esitetty taulukossa. Avoimilla biotoo- Circus aeruginosus peilla tiheys on pienempi kuin sulkeu- Anser anser Carduelis chloris, tuneilla biotoopeilla: avoimilla alle 3 Emberiza citrinella,, 3, ja sulkeutuneilla yli 3 paria/km Sylvia barin 3,3 6,3, Avoimilla tyypeillä on lajimäärä 3 ja Tetrao tetnx,, sulkeutuneilla tyypeillä. Tyyppikoh- Parus major,,3 taiset erot ovat suuret. Monotonisilla Sylvia communis,, kasvillisuustyypeillä lajeja on vähän. Pica pica 3,3 Parus caeruleus 3 Lajimäärä on pienin ruovikossa ja suu- Ficedula hypoleuca,, rin rantametsässä. Kaikille tutkituille Sylvia curruca, tyypeille ovat yhteisiä ruokokerttunen, Fringilla coelebs,3 pajusirkku ja keltavästäräkki. Laidun- Fringilla montifringilla, mailla näitä on vähiten, mutta niilläkin Anthus trivialis alueilla on yleensä jokin pajupensas tai Erithacus rubecula Parus montanus, ruokotupsu esimerkiksi kiven kupeel- Scolopax rusticola 3,3 la, joka näille riittää. Carduelis spinus 3,3 Lajiston monimuotoisuus on suurin Phylloscopus collybita,3 metsissä ja niityillä ja pienin ruokoval- Pyrrhula pyrrhula,3 taislla biotoopeilla ja kulotusalueilla. Carduelis flammea,3 Corvus corone, Ranta niityt Emberiza rustica, Emberiza hortulana, Phoenicurus phoenicurus, Rantaniityt ovat pääasiassa sara- ja luh- Lagopus lagopus, tarölliniittyjä. Suolavihviläniittyjä on Paria/km - Pairs/km vähän. Tutkimuksessa näitä ei ole ero- Diversiteetti exp(h '),,,,3,36,,3, LINNUT-VUOSIKIRJA 3

3 Taulukko. Temmesjoen ja Peräojan välisen niittyalueen linnusto --luvuilla. L = alaniityt, U = yläniityt, r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table. Bird populations on the lower and upper meadows between Temmesjoki and Peräoja in the - 's. L = lower meadow, U = upper meadow.linear regression: r = coefficient, significance: *** = p<., ** = p<., * = p<., = p<. I. Parimäärä - Pairs p/km Linear regression Vuosi- Year L U L U L U L U L U L U L alan. U ylän. Vuodet - Years (n) Pinta-ala Area (ha) Porzana parzana Vanellus vanellus Philomachus pugnax Calidris alpina schinzii Numenius arquata Limosa limosa Gallinago gallinago Tringa glareola Phalaropus lobatus Larus canus Larus ridibundus Alauda arvensis Anthus pratensis Motacilla f/ava Motacilla alba Larus minutus Sterna hirundo Rallus aquaticus Actitis hypoleucos 3 3 Sterna paradisaea Haematopus ostralegus - Tringa nebularia Actitis hypoleucos Asio flammeus Lymnocryptes minimus Tringa totanus Saxicola rubetra Pareja yht. - Pairs Paria/km - Pairs/km rp rp ~6 ~,6 -,3 3 3,6,,6 -, *,6, 6 3,,, -, 3,,, 6,6 -, *,6, -, 3 6,6,6 -, -, 36 3,, -,6 -, * 3 3 3,, -, ~ -, **, -, * 3, -,,,,6,6 3 3,,6,, 3 3,6,,,,, 3, -,3, ,,,, -, -, tettu. Monin paikoin niillä kasvaa myös matalaa järviruokoa ja lähellä vesirajaa etenkin rantaluikkaa. Vuodelta olevien ilmakuvien tulkinnan mukaan saraniittyjä on 3 haja tätä kuivempipohjaisia luhtarölli- ja suolavihviläniittyjä 33 ha. Avoimet niityt ovat puolikulttuurimaita, jotka ensisijassa niittäminen ja laiduntaminen ovat pitäneet avoimina. Linnusto on samanlainen kuin niitosmailla ja laidunmailla. Näiden toimenpiteiden laajuus ja ajankohta määräävät pitkälle millainen on linnusto. Temmesjoen ja Peräojan välisen alueen niittyjen linnustoa on tutkittu - luvulta lähtien. -luvulla niittäminen oli yleistä, mutta niitä ei laidunnettu. Myöhemmin niittäminen on vähentynyt ja aukea ala supistunut. Lintutiheys on -luvulta -luvulle ollut keskimääräinen paria/km Mukana ovat yhtenäisen järviruokovyöhykkeen merenpuoleiset ns. alaniityt ja ruovikon takana olevat ns. yläniityt. Alaniityt ovat märkiä rantaluikka- ja vesisaravaltaisia niittyjä. Yläniityt ovat kuivempipohjaisia suolavihvilä- ja luhtarölliniittyjä, mutta paikoin on myös esim. suolasarakasvustoja ja matalaa järviruokoa. Linnustoa on esitetty taulukossa. Tiheysluvuissa ei ole vesilintuja, vaikka niistä suuri osa pesii niityillä, sillä niiden pesien etsintä isolta alueelta on vaikea tehtävä. Alaniityillä tiheys on ollut suurempi kuin yläniityillä, ero on puolitoistakertainen. Syynä on lokkien rusaus. Yläniittyjen pinta-ala on tutkimusaikana voimakkaasti supistunut. Tiheydet ovat olleet samaa luokkaa 6-lukua lukuun ottamatta, jolloin töyhtöhyyppiä ja suokukkoja oli enemmän kuin muulloin. Tiheys oli suurin yläniityllä 6-luvulla ja alaniityllä -luvulla. Lintutiheys (etenkin kahlaajien ja lokkilintujen) ja avoimen niityn pintaala ovat pienentyneet pensoittumisenja ruovikoitumisen takia (kuva ). Parimäärien ja avoimen niityn pinta-alan välillä on merkitsevä korrelaatio (r=,6, p=,3) Merkittävää on ollut myös lintujen siirtyminen niityiltä korkean ruokovyöhykkeen merenpuolelle alaniitylle luikka- ja saravyöhykkeeseen. Täällä pesimistulos jää alhaiseksi vedenkorkeuden vaihtelun takia. -luvulla linnustoa tutkittiin vuosittain samoilta yhden hehtaarin kokoisilta alueilta, joita oli valittu eri puolilta lahtea (taulukko 3). Keskimääräiseksi tiheydeksi saatiin 6 paria/km. Ruovikon ja pensaikon lintujen yleistyminen on ollut merkitsevää. Kahlaajien osuus on 6 %. Töyhtohyypän, kuovin, punajalkaviklon ja liron määrät ovat tutkimusaikana pienentyneet. Sen sijaan edellisiä peitteisempää kasvillisuutta suosivien suokukan ja taivaanvuohen kannat ovat voimistuneet. Myös kiurun määrä on vähentynyt, mutta ruokokerttusen, pajusirkunja niittykirvisen määrät ovat suurentuneet. Tiheys on kaksinkertainen isolta alueelta vuosina - saatuun keskiarvoon nähden. Suurin syy erikokoisen näytealanja sijainnin ohella on vanhasta aineistosta ruovikko- ja pensaikkolajien puuttuminen, joita alueella kuitenkin pesi. Tarkasti tutkituilla niittyalueen ns. köysilinjoilla (3 ha) on ruoko- LINNUT-VUOSIKIRJA 3

4 Taulukko 3. Liminganlahden niittyjen linnusto -6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table 3. Bird populations on meadows in -6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Paria/km - Pairs/km p/km Vuosi- Year Linear Näyteala - Sample area (n) 6 3 regression Pinta-ala Area (ha) 6 r p Anas platyrhynchos Anas clypeata Anas querquedula Aythya fuligula 6 Mergus serrator 6 Crex crex Charadrius hiaticula Vanellus vanellus Philomachus pugnax 3 Gallinago gallinago 6 Limosa limosa Numenius arquata Tringa totanus Tringa glareola Actitis hypoleucos Phalaropus lobatus 6 Larus canus Alauda arvensis Anthus pratensis Motacilla flava Motacilla alba 6 Saaxicola rubetra Acrocephalus schoenobaenus Phylloscopus trochilus Emberiza schoeniclus Emberiza aureala Pareja/km - Pairs/km 6,, 6, 6,, 6,, 3 6 3,6 -,3, 3 3,, 6,3,3, ,6 -,6,6 3 6, -,3, , -,, , -,3, 6,,, , -,3, 6 6,,, 3,, 6 6,,3,3, 6, ,,6, ,6, kerttusia ollut 6 % koko pesivästä populaatiosta, jonka tiheys oli paria/ km (Siira ). Luku on lähes sama kuin tiheys vuoden -näytealoilla. Laitumet Laidunalueiden linnustoa on esitetty taulukossa. Aineisto on samoilta nautakarjan laitumilta vuosilta -6. Keskimääräinen tiheys on 36 paria/ km. Tiheys on kasvanut vuosi vuodelta (r=,, p=,). Lajistosta puolet on kahlaajia. Punajalkaviklo ja suokukko ovat lukuisimmat. Laidunmaita oli vuonna vain 3 ha (Siira & Pessa ), mutta pian tämän jälkeen pintaala laajeni LIFE-projektin ansiosta niin, että vuosina 6- laitumina oli peräti 6 ha (Pessa ym. ). Alueella laiduntaa satoja nautoja ja osa alueesta on ylilaidunnettua. Lintutiheys tällaisilla paikoilla on alhainen. ~ & :~ :~ E c o':: -, ~ 6 Vuosikymmen/ Decade Kahlaajat I Waders Lokit ja tiirat I Gulls & tems Varpuslinnut I Passerine Pinta-ala ha / Area ha ro..c ro ~ <l'. '- ro..c Kuva. Temmesjoen ja Peräojan välisen niittyalueen pesimä/innusto ja matalan niittykasvillisuuden pinta-ala -. Fig.. Breeding bird populations on meadows between Temmesjoki and Peräoja and meadow areas in -. ~ ro ro..., ' C :: Niittoalueet Rantaniityt olivat -luvun loppupuolelle saakka arvokkaita rehunkorjuun alueita. Sittemmin heinäpellot syrjäyttivät luonnonniityt. Nyt niitä niitetään pääasiassa vain ympäristönsuojelun tarkoituksessa. Samojen niittoalueiden Iin- LINNUT-VUOSIKIRJA 3 nustoa on seurattu vuosina -6 (taulukko ). Näytealan koko on ha. Niittoalueet eivät ole sileäksi niitettyjä, vaan niille on jätetty tai jäänyt pieniä ruoko- ja pajukasvustoja esimerkiksi kivien kohdalle. Tämä näkyy ruokokerttusen, pajusirkun ja pajulinnun esiintymisenä. Näitä lukuun ottamatta linnusto on samanlainen kuin -luvulla vuosittain niitetyillä paikoilla (Siira ). Lajisto on kahlaajapainotteinen: lajistosta % ja parimäärästä 3 % on kahlaajia. Esimerkiksi mustapyrstökuiri ja etelänsuosirri suosivat niittoalueita. Keski-

5 Taulukko. Liminganlahden laidunmaiden linnusto -6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table. Bird populations in pasture lands in -6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Paria/km - Pairs/km p/km Vuosi- Year Linear Näyteala - Sample area (n) 33 regression Pinta-ala - Area (ha) 6 r p Circus cyaneus 6 Fulica atra, Anas acuta, Aythya fuligula 6 Haematopus ostralegus, Charadrius hiaticula 6 Vanellus vanellus 3,, Philomachus pugnax,,,66 Gallinago gallinago 6 3,,, Lymnocryptes minimus, Numenius arquata 3,,,3 Tringa totanus 3,, Tringa nebularia 6 6,,6,63 Tringa glareola,,, Actitis hypoleucos, Alauda arvensis 6, Anthus pratensis 3,3,, Motacilla flava 6,, Motacilla alba 3 3, Saxicola rubetra 6 6,,, Turdus pilaris, Turdus iliacus 6, Acrocephalus schoenobaenus,,6,63 Phylloscopus trochilus, Muscicapa striata, Carpodacus erythrinus, Emberiza schoeniclus,,, Pareja/km - Pairs/km 66 3,,, Taulukko. Liminganlahden niittoalueiden linnusto -6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table. Bird populations on mowed meadows in -6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Vuosi- Year Näyteala - Sample area (n) Pinta-ala - Area (ha) Vanellus vanellus Calidris alpina schinzii Philomachus pugnax Gallinago gallinago Limosa limosa Numenius arquata Tringa totanus Tringa glareola Alauda arvensis Anthus pratensis Motacilla flava Acrocephalus schoenobaenus Phylloscopus trochilus Emberiza schoeniclus Pareja/km - Pairs/km Paria/km - Pairs/km p/km Linear regression r p 6 3,,,,, ,3 -,, -,, 3 3,,3 3 6,3 -,6 6, -, -, 33, 3,,6, ,,3, 6 6 3,,, ,,, määräinen tiheys on paria/km Vuonna niitettiin rantaniittyjä vain 3 ha (Siira & Pessa ), mutta vuosina - jo 6 ha (Pessa ym. ). Niitolla on myös valmisteltu laidunnusta. Niittomaista n. 3 ha on ollut laitumina. Kulotusalueet Ruovikoita kulotetaan ensisijassa laidunmaiden valmistelussa. Jos työ teh- dään huhtikuussa ennen merihanhen pesintää tai syksyllä, siitä ei ole linnustolle suurta haittaa. Valitettavasti näin ei ole aina tehty. Näytealoilla (yhteensä 6 ha) on lintutiheys keskimäärin paria/km (taulukko 6). Lajeja on. Ruokokerttusia ja pajusirkkuja on määrästä yli puolet. Tämä osoittaa, ettei ruovikko ole täysin palanut, tai sitten ruovikko on ennättänyt kasvaa kulottamisen jälkeen uudelleen. Järviruovikko Järviruovikkoa on jokaisella osa-alueella, eniten Pitkännokanja Pohjukan alueilla. Järviruokoa on myös jokaisella saarella. Se on voimakkaasti leviämässä. Vuonna kasvustojen pinta-ala oli 66 ha, mutta vuoden ilmakuvien perusteella jo ha. -luvulla niiton ja laiduntamisen takia ruovikkojen määrä on vähentynyt lähes puoleen. Ruovikko on paikoin laajoina LINNUT-VUOSIKIRJA 3

6 Kaulushaikara kotiutui Liminganlahdelle vuonna. Juha Ollila - Great Bittem kasvustoina, paikoin taas saarekemaisina laikkuina, jolloin välialueet ovat yleensä saraniittyä. Järvimoko on rehevimmillään vesirajan tuntumassa ja paikoin vain yhden lajin yli kolme metriä korkeina tiheinä kasvustoina. Yleensä korkeus on - m. Ruovikossa on lintutiheys ollut keskimäärin 3 paria/km (taulukko ). Ruokokerttunenja pajusirkku ovat mnsaimmat ja paikoin ainoat lajit. Vuosina -6 on tutkittu samat alueet, joten ne ovat hyvin vertailtavia. Tämän mukaan lintutiheys on selvästi alentunut. Tämä koskee etenkin ruokokerttusta, jonka kanta on tänä aikana vähentynyt lähes viidennekseen. Muita movikon lajeja ovat ruskosuohaukka, joka on pesinyt koko tutkimusjakson ajan Liminganlahden ruovikoissa ja jonka kanta on voimistunut. Kaulushaikara on asustanut täällä vuodesta lähtien. Uusin tulokas on viiksitimali vuodelta. Ruovikossa pesii myös merihanhia. Reunaosissa ja kaatuneessa vanhassa ruovikossa naumlokkeja, sorsia sotkia ja koskeloita. Suurin osa Limingan- Taulukko 6. Liminganlahden kulotusalueiden linnusto -6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table 6. Bird populations in bumed-over areas in -6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Vuosi- Year Näyteala - Sample area (n) Pinta-ala - Area (ha) Vanellus vanellus Philomachus pugnax Ga/linago gallinago Tringa totanus Anthus pratensis Motacilla flava Saxicola rubetra Panurus biarmicus Acrocephalus schoenobaenus Phylloscopus trochilus Emberiza schoeniclus Pareja/km - Pairs/km Paria/km - Pairs/km p/km l l Taulukko. Liminganlahden järviruovikoiden linnusto 3-6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table. Bird populations in reeds in 3-6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Vuosi - Year Näytealat - Sample areas (n) Pinta-ala - Area (ha) Anser anser Circus aeruginosus Motacilla flava Panurus biarmicus Acrocephalus schoenobaenus Emberiza schoeniclus Paria/km - Pairs/km ,3,,,,3,,,3, 6,3 3,,3 Paria/km - Pairs/km p/km ,,, 3 6, 33,6 3 3, ,,3,6 -, Linear regression r p,,6, Linear regression r p,3,3 -,,6,,,,6 LINNUT-VUOSIKIRJA 3 3

7 Taulukko. Liminganlahden sekatyypin (pensaikkoinen ruokovaltainen saraniitty) linnusto -6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table. Bird populations of mixed types (sedge meadows with reeds and bushes) in -6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Vuosi Year Näyteala - Sample area (n) Pinta-ala - Area (ha) Vane/lus vanellus Philomachus pugnax Gallinago ga/linago Tringa glareola Tringa totanus Tetrao tetrix Anthus pratensis Motacilla f/ava Motaci/la alba Turdus iliacus Saxicola rubetra Acrocephalus schoenobaenus Sylvia borin Phylloscopus trochilus Emberiza citrine/la Emberiza aureola Emberiza schoeniclus Pare a/km - Pairs/km lahden entisestä aukeasta niittyalueesta on nykyään harvaa matalakasvuista ruovikkoa. Tällaisessa kasvustossa lajimäärä on suurempi kuin puhtaissa tiheissä ruovikoissa. Liminganlahden ruovikkoalueella pesi -luvulla ruokokerttusia paria ja pajusirkkuja paria (Eskelinen ). -luvulla ruokokerttusia arvioidaan pesineen paria, pajusirkkuja 3, ruskosuohaukkoja ja kaulushaikaroita yli paria. Viiksitimalikanta on vuosituhannen vaihteessa ollut noin parin luokkaa. Sekatyyppi 3 Paria/km - Pairs/km p/km 6-6 Linear 6 regression 6 r p,,,,3,, -,33,, 3,3,3,,,3,, 6, -,, 3,3 6,,, -,6,6,,, 3,, Kasvillisuustyyppien yhdistelmät ovat Liminganlahdella yleisiä, koska maankohoamisen aiheuttama kasvillisuuden primaarisukkessio on vähittäistä ja toisaalta entisten laidun- ja niittomaiden sekundaarisukkessio muuttaa kasvillisuutta. Esimerkiksi saraniitylle tulee pajupensaita ja järviruokokasvustoja, jotka vähitellen valtaavat alaa. Näytealat ovat saraniittyjen, järviruovikon ja pensaikon yhdistelmiä. Tyyppi kuuluu lähinnä primaarisukkessiosarjaan. Jos alue olisi säilynyt luonnontilaisena, kasvillisuus ja linnusto olisi laajalla alueella tämänkaltainen. Samoja näytealoja on tutkittu neljän vuoden aikana -6 (taulukko ). Keskimääräinen tiheys on 3 paria/km. Lajisto on varpuslintupainotteinen, sillä järviruokoaja pajupensaita on runsaasti. Pajusirkku ( paria/km ) ja Rantalaidun Pitkänokalla. Juha Ollila - ruokokerttunen ( paria/km ) olivat päälajit. Näiden osuus parimäärästä on yli puolet. Pensaikot Rantapensaikoissa on lajisto monipuolisempi kuin ruovikoissa ja myös tiheys Shore pasture at Limiganlahti Bay. on suurempi (taulukko ). Pensaikot ovat ensisijassa kiiltopajukkoa, jossa on paikoin runsaasti järviruokoa, jolloin ne ovat vaikeasti kuljettavia ryteikköjä. Ruokokerttunen ja pajusirkku ovat täälläkin yleisimmät lajit ja kolmanneksi yleisin on pajulintu, joita tavataan kaikissa pensaikoissa. näiden kolmen lajin LINNUT-VUOSIKIRJA 3

8 Taulukko. Liminganlahden pensaikkojen linnusto 3-6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Tab/e. Bird populations of bushes in 3-6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Vuosi- Year 3 Näytealat - Sample areas (n) Pinta-ala - Area (ha) Anser anser Anas acuta Anas platyrhyncha Circus cyaneus Gal/inago gallinago Numenius arquata Tringa glareola Scolopax rusticola Columbo palumbus Anthus trivialis Anthus pratensis Motacilla flava Motacil/a alba Saxicola rubetra Turdus pilaris Turdus iliacus Acrocephalus schoenobaenus Sylvia curruca Sylvia communis Sylvia barin Phyl/oscopus trochilus Muscicapa striata Ficedula hypoleuca Parus caeruleus Parus major Pica pica Corvus corone Fringilla coelebs Fringilla montifringilla Carduelis flammea Carpodacus erythrinus Emberiza citrinella Emberiza aureola Emberiza schoeniclus Paria/km - pairs/km 6 63 Paria/km - Pairs/km p/km Linear regression 3,6, 3,, r p ~ ~ ,,,,6,,,,,,,3,,, 6,,, 36,3, ,3,,6 6,6,,,,, 3,,,,3 3, -,,,3,,3, -,6,,36,3 -,3,,, -,, -,, 3 -,,,,,,6 -,,,,,, -,,6 -,6, -,, osuus pesivästä kannasta on lähes %. Keskimääräinen tiheys on paria/km Pesiviä lajeja on ollut 3. Tiheys on alentunut vuodesta vuoteen 6. Taantuneita lajeja ovat etenkin ruokokerttunen ja keltavästäräkki sekä pensaikkojen elikoisuus kultasirkku. -luvulla Liminganlahden pensaikkoalueella pesi ruokokerttusia 3, pajusirkkuja ja pajulintuja paria (Eskelinen ). -luvun kannaksi saadaan: ruokokerttusia, pajusirkkuja ja pajulintuja 3 paria. Määrien kasvu johtuu ennen kaikkea pensaikkojen laajenemisesta ( %). Nuoret rantametsiköt Pensaikon iän kasvaessa koivuista ja lepistä tulee vähitellen puita. Pensaikosta tulee metsä. Aluksi pajuja ja myös järviruokoa on runsaasti ja metsikkö on tiheä. Myöhemmin pensasto harvenee ja lepätkin kuolevat. Myös metsänhoidolliset toimenpiteet harventavat puus- toa. Havupuita tulee tilalle joko luontaisesti tai istuttamalla. Vähitellen lehtipuut kuolevat ja metsiköt muuttuvat havumetsiköiksi. Nuoret metsät ovat hieskoivuvaltaisia. Seassa on harmaaleppiä ja pihlajia. Lintutiheys on keskimäärin paria/ km (taulukko ). Lajimäärä on suurempi kuin muilla biotoopeilla, lajia. Pajulintu, lehtokerttu ja peippo ovat runsaslukuisimmat. Niiden osuus koko kannasta on 3 %. Pajulinnun tiheys on keskimäärin 3 paria/km Lehtokerttuja on ollut paria ja peippoja paria neliökilometrillä. Nuorissa metsissä on pensaikoille tyypillistä lajistoa ruokokerttusta ja pajusirkkua myöten. Myös rantaniittyjen lajeja pesii metsikköjen reuna-alueilla. Suureen tiheyteen onkin tärkeänä syynä reunavaikutus. Vanhoissa koivuvaltaisissa metsissä tiheys on selvästi pienempi kuin nuorissa metsissä. Pajulintu on täälläkin valtalaji. Lehti- ja sekametsissä pesii myös käenpiika, pyrstötiainen ja riek- ko. Pesimisaikana on tavattu myös sellaiset lajit, kuten mustaotsalepinkäinen, pikkusirkku, lapinuunilintu, idänuunilintu, sirittäjä, pensassirkkalintu, kultarinta, kuhankeittäjä, pussitiainen, pohjantikka ja kehrääjä. Havumetsiköissä on tiheys näytealoj en perusteella sama kuin vanhoissa koivumetsiköissä. Lajistossa on havumetsän lajeja ja peippo on vallitsevin laji. Lajistoon kuuluvat mm. pikkukäpylintu, palokärki, sarvipöllö, varpushaukka ja pyy. Liminganlahden pesimälinnusto Liminganlahdella on -luvulla pesinyt lintulajia. Keskimääräinen parimäärä on noin (taulukko ). Pinta-ala on 33, km Diversiteetti (exp(h')) on, ja keskimääräinen tiheys paria/km Runsaslukuisimmat lajit ovat ruokokerttunen, paju- LINNUT-VUOSIKIRJA 3

9 Liminganlahden linnusta Taulukko. Liminganlahden nuorien koivuvaltaisten rantametsien linnusto -6. r = lineaarisen regression kerroin ja p sen luotettavuus. Table. Bird populations of young Betula-forests in -6. Figures r are regression coefficients and p their significances. Paria/km Pairs/km p/km Vuosi- Year Linear Näytealat Sample areas (n) 3 regression Pinta-ala - Area (ha),, 63, p Circus cyaneus Falco tinnunculus Lagopus lagopus Tetrao tetrix Gallinago gallinago Philomachus puqnax Actitis hypoleucos Scolopax rusticola Columbo palumbus Cuculus canorus Anthus trivialis Anthus pratensis Motacilla f/ava Motacilla alba Erithacus rubecula Luscinia luscinia Phoenicurus phoenicurus Saxicola rubetra Turdus merula Turdus pilaris Turdus iliacus Acrocephalus schoenobaenus Sylvia curruca Sylvia communis Sylvia barin Phylloscopus collybita Phylloscopus trochilus Muscicapa striata Ficedula hypoleuca Parus montanus Parus caeruleus Parus major Pica pica Corvus corone cornix Fringilla coelebs Fringilla montifringilla Carduelis chloris Carduelis spinus Carduelis flammea Carpodacus erythrinus Pyrrhula pyrrhula Emberiza citrinella Emberiza hortulana Emberiza rustica Emberiza schoeniclus Paria/km - pairs/km ,,,,,6,,3,,,,6, 3,,,,,,,,,6,,6, 6,,6 3,3,,3,3, 3,, 3,6 3, 3,,,3,6 3,3,,,,3, -,3,,,3, -, -, -, -,66 -, 3,6,,,3, -,3 -,6, -,,, -,3 -,,,3,,,,6,,6,,,,6,3,3,3,3,6,6,,,,, lintu pajusirkku ja naurulokki. Näiden osuus koko lahden kannasta on %. Liminganlahdella pesivä lintulajisto on monipuolistunut tutkimuksen aikana. On mahdollista, että osa uusista lajeista on pesi nyt täällä aikaisemminkin. Tämä koskee etenkin -luvun lajeja: luhtahuitti, pikkulokki, etelänsuosin-i ja kultasirkku. 6-luvun tulokas on mustapysrtökuiri. Myös ruisrääkkä todennäköisesti pesi pitkästä aikaa täällä. -luvun tulokkaita ovat pikkutiira, räyskä, luhtakana ja mustatiira. Mahdollisesti myös lampiviklo pesi kesällä. -lu- vulla lajisto kasvoi usealla lajilla: harmaasorsa, pilkkasiipi, mustalintu, harmaahaikara, kurki, kaulushaikara ja niittysuohaukka. -luvun uusia lajeja ovat uivelo, metsähanhi ja viiksitimali. Rantametsien lajistoa ovat lisänneet sinitiainen ja viherpeippo, joiden kannan voimistumiseen on vaikuttanut ilmeisen merkittävästi talviruokinta. Liminganlahden lintukantojen ja koko Suomen lintukantojen (Väisänen ym. ) mukaan Liminganlahdella pesii sellaista lajia,joiden Liminganlahden kanta on yli yksi prosenttia koko maan kannasta. Listan kärjessä on mus- tapyrstökuiri, jonka lähes koko kanta pesii Liminganlahdella. Liminganlahti on sille etäinen satoja kilometrejä lajin pääpesintäaluetta pohjoisempana oleva saareke. Myös merihanhelle, pikkutiiralle ja viiksitimalille Liminganlahti on erittäin merkittävä pesimäalue, yli % maan kannasta pesii täällä. Lista on seuraava: mustapyrstökuiri 6, %, merihanhi, %, pikkutiira, %, viiksitimali, %, harmaasorsa, %, ruskosuohaukka 6,6 %, mustatiira, %, kaulushaikara, %, etelänsuosirri 3, %, ristisorsa, %, naurulokki, 6 %, heinätavi, % ja lapasorsa, %. 6 LINNUT-VUOSIKIRJA 3

10 Maisema Lakista. Juha Ollila - A view from Lakki lsland. Uhanalaiset lajit Uusimman uhanalaisluokituksen (Rassi ) mukaan Liminganlahdella on 3 uhanalaista lintulajia. Luokittelu on seuraava: ) hävinneet lajit: viiiäinen, tavattu viime vuosina Liminganlahdella ja pesintä todennäköinen ) äärimmäisen uhanalaiset lajit: etelänsuosirri, kultasirkku ja rantakurvi 3) erittäin uhanalaiset lajit: muuttohaukka, mustapyrstökuiri ja pikkutiira ) vaarantuneet lajit: lapasotka, lapinsirri, mustatiira, pikkutikka, peltosirkku, ampuhaukka, käenpiika, naurulokki, tiltaltti ja räyskä ) silmälläpidettävät lajit: metsähanhi, kaulushaikara, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, ruisrääkkä (pesintä todennäköinen), käki, tuulihaukka, pikkulepinkäinen, mustalintu, kivitasku, viiksitimali, suokukko, pensastasku, ristisorsa ja teeri. Lajistossa on vesilintuja, kahlaajia, petolintuja, varpuslintuja ja muita lajia. Lissäksi peltojen ja pihapiirien silmälläpidettäviä lajeja ovat: turkinkyyhky, varpunen, peltopyy ja kottarainen. Liminganlahdellakin viime vuosikymme- LINNUT-VUOSIKIRJA 3 nen aikana selvästi taantuneita lajeja ovat mustalintu, etelänsuosirri, lapinsirri, naurulokki ja suokukko. Myös kultasirkku, peltosirkku jne. ovat taantuneita. Sen sijaan mustapyrstökuirin, ruskosuohaukan ja kaulushaikaran kannat ovat viime vuosiin saakka voimistuneet. Kannan vaihtelu Kannan vaihtelua tarkastellaan lineaarisen regressioanalyysin avulla (taulukko ). Tarkastelujaksot ovat 3- ja viimeiset vuotta (- ). Vesilinnut Sekä puolisukeltajien että kokosukeltajien kannat ovat merkitsevästi kasvanut 3 vuoden tarkastelujakson aikana (p<, ). Yksittäisistä lajeista vain jouhisorsan ja lapasotkan kannan kehitys on ollut aleneva. Eniten ovat kasvaneet merihanhen ja tukkakoskelon parimäärät. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kokosukeltajien kanta on taantunut ja puolisukeltajienkin kannan kasvu on hidastunut. Vesilintujen parimäärien kasvu on lähes tyrehtynyt. Taantuneita lajeja ovat tukkasotka, lapasorsa, mustalintu, haapana ja jouhisorsa. Tukkasotkan ja lapasorsan parimäärät ovat eniten vähentyneet. Eniten ovat kasvaneet isokoskelon, merihanhen ja tavin kannat. Lokit ja tiirat Lokkilintujen kanta on kasvanut tutkimusjakson aikana. Pikkulokin, lapintiiran, merilokin, harmaalokin, pikkutiiran ja kalatiiran kannat ovat merkitsevästi suurentuneet. Myös naurulokin ja kalalokin trendit ovat kasvavia, vaikkakaan eivät merkitsevästi. Vain räyskä on taantunut. Viimeisen kymmenen vuoden aikana lokkilintujen kannan kehitys on aleneva. Tämä johtuu etenkin naurulokin ja kalalokin parimäärien alenemisesta. Muilla lajeilla kannan voimistuminen on jatkunut, mutta kalatiiraa lukuun ottamatta heikompana kuin koko tutkimusjakson aikana. t<ahlaajat Kahlaajien parimäärä on koko tutkimusjakson aikana lievästi kasvanut.

11 Liminganlahden linnusta Taulukko. Liminganlahden pesivän linnuston keskimääräiset parimäärät -luvulla ja kantojen trendit -luvulla ja vuosina 63-. r = lineaarisen regression kerroin. Merkitsevyys (significance): *** = p<,, ** = p<,, * = p<,, o = p<,. Table. Breeding bird populations of the Liminganlahti Bay at mean in the 's and trends in the numbers of bird populations in the 's and in 63-. Figures are regression coefficients based on linear regression. Parit/ Pairs Linear regression Parit/ Pairs Linear regression -luku -luku 63- -fuku -luku 63- -dec. -dec dec. -dec. 63- n r p r p n r p r p Podiceps cristatus r, * Larus argentatus,6,6 ** Podiceps giseigena r, ** Larus marinus 3,, *** Podiceps auritus 3 r,6 ** Sterna caspia,3 -, Anser fabalis < Sterna hirundo, **,6 ** Anser anser, **, *** Sterna paradisaea,, *** Tadorna tadorna 3, ***,6 ** Sterno albifrons,6,3 * Anas penelope -,, * Chlidonias niger Anas strepera,, *** Lokit & tiirat - Gul/s & terns -,, Anas crecca,6 *,66 ** Columbo palumbus 3 Anas platyrhynchos,6 *, *** Cuculus canorus Anas acuta -,3 -,3 Jynx torquilla Anos querquedula,, *** Dendrocopos minor < Anas clypeata -,6,3 Alauda arvensis -, -, * Aythya ferina 3, Riparia riparia < Aythya fuligula -, **, Hirundo rustica Aythya marila, -, Anthus trivialis,6 -,3 Melanitta nigra -,, *** Anthus pratensis 3,,6 Melanitta {usea,,6 *** Motacil/a flava, -, ** Bucephala clangula,, Motacilla alba,, Mergus serrator 3,63 *, *** Erithacus rubecula, Mergus merganser 33, **,6 *** Luscinia luscinia Mergus albellus Phoenicurus phoenicurus Vesilinnut - Waterfowl 366,, *** Saxicola rubetra,6 -,3 Accipiter nisus Oenanthe oenanthe, -, Circus aeruginosus,33, *** Turdus merula < Circus cyaneus,, Turdus pilaris -,, Circus pygargus < Turdus iliacus -, -, Falco tinnunculus Locustella naevia <I Falco columbarius Acrocephalus schoenob. -, -, Falco subbuteo Acrocephalus dumetorum <I Asia otus < Acrocephalus scirpaceus < Asia flammeus -,63, Hippolais icterina < Petolinnut - Birds af Q.re-y_,3, *** Sylvia curruca,6 Lagopus lagopus Sylvia communis 3 -, Tetrao tetrix Sylvia barin,6,3 Coturnix coturnix <I Sylvia atricapilla < Bonasa bonasia Phylloscopus trochiloides < Kanalinnut -y_m. - Grouse etc. 6 Phylloscopus col/ybita Botaurus stellaris, ***, *** Phylloscopus trochilus -,3 -, Ardea cinerea < Phylloscopu sibilatrix Grus grus,, *** Muscicapa striata -,, Rallus aquaticus < Ficedula hypoleuca,36 Porzana porzana -,3, Panurus biarmicus,6,3 Crex crex Aegithalos caudatus <I Fulica atra,, *** Parus montanus Haikarat -y_m. - Storks etc. 33,3, *** Parus caeruleus 6 -,3 Haematopus ostralegus -, -,3 Parus major -, Charadrius dubius,, Oriolus orio/us < Charadrius hiaticula -,, Lanius collurio Vanel/us vanellus -,, Garrulus glandarius Calidris temminckii 6 -,, Pica pica -,3 Calidris alpina schinzii -,36,6 *** Corvus corone Philomachus pugnax 66 -, -,6 Fringilla coelebs 3,6 -, Lymnocryptes minimus -,6, Fringilla montifringilla -,3, Gal/inago gallinago 6,6 *,6 *** Carduelis chloris 3 Scolopax rusticola Carduelis spinus 3, Limosa limosa,6 **, *** Carduelis flammea, Numenius arquata,,63 * Carpodacus erythrinus -,, * Tringa totanus,6,6 ** Pyrrhula pyrhula Tringa nebularia, ***, *** Emberiza citrinel/a 3 -,,3 Tringa ochropus -,, Emberiza hortulana -, Tringa glareola -,, * Emberiza rustica < Actitis hypoleucos 3 -, **,6 *** Emberiza aureola -, * -, Arenaria interpres 6,3, Emberiza schoeniclus -, -, Phalaropus lobatus -,6 ** -,6 *** VarQ_usl. -y_m. - Passerines etc. -, Kahlaaiat - Waders 36 -, **, Parimäärä yht. - Toto/ pairs -,6 Larus minutus,, *** Pinta-ala - Area km 33, Larus ridibundus 63 -, *, Lajimäärä - Species number Larus canus 6 -,, Diversiteetti exp(h '), LINNUT-VUOSIKIRJA 3

12 Useimpien lajien () trendi on ollut kasvava ja viiden lajin taas aleneva. Mustapyrstökuirin kannan kasvu on ollut voimakkainta. Väheneviä lajeja ovat olleet vesipääsky, meriharakka, töyhtöhyyppä ja suokukko. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kahlaajien kanta on pienentynyt (r=,; p=,). Taantuneita lajeja on ja vain viiden lajin kanta on kasvanut. Töyhtöhyypän, suokukon, meriharakan, vesipääskyn ja rantasipin väheneminen on suurinta. Voimistuneita lajeja ovat taivaanvuohi, mustapyrstökuiri, valkoviklo, punajalkaviklo ja isokuovi. Varpuslinnut ym. Monien lajien kannat ovat tutkimusaikana pienentyneet. Merkitsevästi vähentyneitä ovat keltavästäräkki, kultasirkku, kiuru ja pajusirkku. Toisaalta merkitsevästi voimistuneita ovat punavarpunen ja niittykirvinen sekä - luvun tulokas viiksitimali. Punavarpunen on -luvun tulokas. Syitä kannan muutoksiin Kevään ja alkukesän lämpötila 6 R =. oc Kesäkuu / June p =. Q ö R =.3 Toukokuu / May p =. 6 ~ R =,3 Huhtikuu / April p =.6 a a a a a - a a -,- ' ~ ~ ~ ~ ~ ~ S; ~ ~......, ,-,-...,-,-... N Vuosikymmen / Decade Kuva 3. Huhti-, touko- ja kesäkuun kymmenvuostiskauden keskilämpötilat -luvul/a Oulussa. Fig. 3. Mean temperatures in April, May and June by decade in Oulu in the th century. Tutkimusaikana Liminganlahdella tavatut uudet pesimälajit ( lajia) ovat pääasissa yleislevinneisyydeltään eteläistä lajistoa. Vain pilkkasiipi, mustalintu, kurki, uivelo ja metsähanhi ovat pohjoista faunaa. Kuvassa 3 on esitetty Liminganlahtea lähinnä olevalta Oulun sääasemalta (Ilmatieteen laitos) viime vuosisadan eri vuosikymmenten huhtikuun, toukokuun ja kesäkuun keskiarvot ja lineaarinen regressioanalyysi. Tämän mukaan kaikkien kuukausien lämpötiloilla on kohoava trendi: huhtikuussa ja kesäkuussa merkitsevästi (p=,6 ja,) ja toukokuussa suuntaa antavasti (p=,). Ilmeisesti ilmaston lämpeneminen ja toisaalta eteläisen populaation kasvu ovat saaneet linnut leviämään pohjoiseen. Myös vesien rehevöitymisellä on merkitystä. -luvulla huhtikuu ja toukokuu ja -luvulla kesäkuu olivat eiityisen lämpimiä. Tämä selittänee -luvun lajiston monet uudet eteläiset lajit ja myös monen muun lajin kannan kasvun. Sen sijaan -luvulla keväät ovat olleet viileämpiä kuin edellisellä vuosikymmenellä, mikä saattaa olla syynä monen lajin kannan alenemiseen. LINNUT-VUOSIKIRJA 3 Myös pesimäkauden lämpötilalla on vaikutusta kannan suuruuteen. Lämmin huhtikuu enteilee lokkien, puolisukeltajien ja hanhien hyvää kantaa. Sinisorsan, haapanan ja tavin parimäärät korreloivat lämpimän huhtikuun kanssa. Sen sijaan lapasorsalle on toukokuun sää merkitsevä. Toukokuun lämpötila korreloi positiivisesti myös kahlaajien kannan kanssa. Edellisen vuoden pesimäkauden lämpötilalla on myös vaikutusta seuraavan vuoden lintukantoihin. Huhtikuun ja kesäkuun lämpötilat korreloivat seuraavan vuoden vesilintukannan kanssa., mutta kahlaajien ja lokkilintujen kantoihin ei edellisen pesimäkauden lämpötilalla näytä olevan samanlaista vaikutusta. Siira & Eskelinen (3) ovat tarkastelleet lämpötilan korrelaatiota Liminganlahden vesilintukantoihin viiden päivän jaksoissa huhtikuu-kesäkuun aikana sekä saman vuoden että edellisen vuoden osalta. Edellisen kevään lämpötilalla on merkitsevä vaikutus jokaisen tutkitun lajin kantaan. Sen sijaan kesäkuun lämpötilalla on vähäisempi vaikutus. Myös talvehtimisalueen lämpötila vaikuttaa pesivään kantaan. -luvun loppupuolella monen lajin kannat pienenivät. Ilmeinen syy on kolme perättäistä ankaraa talvea vuosina -. Kantojen taantuminen näkyy hyvin selvästi esimerkiksi sinisorsan, tukkasotkan ja nokikanan kannoissa. Kauppinen & Väänänen () ovat havainneet saman vastaavuuden sisäjärvien vesilintukannoissa ja myös, että kannat kohosivat selvästi vuosina -, jolloin talvet olivat lauhoja. Meriveden korkeus Meiveden pinnan korkeus ja sen vaihtelu aiheuttavat kasvillisuuden ja myös linnuston vyöhykkeisyyden. Sekä vesiettä maarannan laajuuteen vaikuttavat myös rannan topografia ja maalaji. Liminganlahdella maaranta ulottuu rantatyypistä riippuen -3 cm keskivesitason yläpuolelle (Siira ). Meriveden nousu ja lasku kuuluvat rannan ekologiaan. Valtameren rannoilla se on säännöllistä vuoroveden vaihtelua, johon eliöstö on sopeutunut. Itämeren alueella, etenkin Perämerellä, vuoroveden

13 vaikutuksella on pieni osuus verrattuna tuulen ja ilmanpaine-erojen aiheuttamaan säännöttömään vedenkorkeuden vaihteluun. Tähän vaihteluun on lintujen vaikea sopeutua. Toukokuu-heinäkuu ovat lintujen pääasiallista pesintäaikaa. Toukokuun ja kesäkuun ääriarvot vuosina 3- on esitetty kuvassa. Ääriarvot ovat - cm ja + cm keskivesitasosta mitattuina. Vaihteluväli on cm. Vuosi on lintujen kannalta ollut paras vuosi, sillä vesi pysyi keskivesitason alapuolella koko toukokuun ja kesäkuun ja heinäkuunkin maksimi oli vain + cm. Tällainen vuosi toistuu todennäköisesti kaksi kertaa vuosisadassa. Muita hyviä vuosia (toukokuun-kesäkuun aikana veden korkein taso - cm) ovat olleet 63, 6 ja. Vuosi,jolloin touko-kesäkuun maksimi on allelo cm, toistuu kerran kymmenessä vuodessa. Keskimäärin joka kolmas vuosi vesi nousee yli cm keskivesitasonjajoka kahdeksas vuosi se ylittää cm:n tason. Tällöin suuri osa ranta-alueesta on veden peitossa ja myös pesiä tuhoutuu runsaasti. Pahimpia vuosia ovat olleet 6, 6, 3,, ja. Merkittävää on, että -luvulla kolmena vuonna merivesi on noussut yli cm:n tason. Tällä saattaa olla syyyhteys samalla kymmenluvulla monien lajien kantojen taantumiseen. Sen sijaa -luvulla, jolloin monien lajien kannat voimakkaasti kasvoivat, ei vesi noussut kesäkuussa yhtenäkään vuotena + cm:n tasolle, eikä myöskään -luvun loppupuoliskolla. Toukokuussakin samoina vuosina ( v) vain kolmena vuotena vesi käväisi hieman yli cm:n korkeudella. Vedenkorkeudella on vaikutusta Liminganlahden vesilintukantaan, sillä välisenä aikana vedenkorkeuden maksimiarvoilla on merkitsevä negatiivinen korrelaatio seuraavan vuoden vesilintukannan kanssa (Siira & Eskelinen 3). Merkitsevyys on suurin tukkasotkan ja tukkakoskelon osalta. Sen sijaan silkkiuikun parimäärien korrelaatio vedenkorkeuteen on positiivinen. Matalanveden aikana silkkiuikun pesiä jää kuiville ja pesintä epäonnistuu tästä syystä. Myös kahlaajienja lokkilintujen kantaan näyttää edellisen pesimäkauden korkealla vedenkorkeudella olevan negatiivista vaikutusta, vaikkakaan ei tilastollisesti merkittävästi. Lintujen kannalta on ongelmallista, että keväällä ja alkukesällä vesi on usein pitkään keskivesitason alapuolella, jolloin linnut, etenkin lokit, tiirat ja tukkasotkat, tekevät pesänsä niin lähelle vettä, että äkillinen vedennousu tuhoaa ne. Keskikorkea vesitaso on + cm, joten keskimäärin joka vuosi vesi tuhoaa pesiä. Esimerkiksi tukkasotka voi pesäänsä korottamalla estää vähäisen vedennousun tuhon. Pesän tuhoutuessa moni laji pesii uudelleen, mutta munamäärä on yleensä pienempi kuin ensimmäisessä pesinnässä ja poikastuotto jää pieneksi.vuoden 3 vedennousun tuhoa on dokumentoitu Hailuodossa, jossa % tukkasotkan pesistä tuhoutui (Merilä ym.). Rehevöityminen Liminganlahti on tutkimuksen aikana selvästi rehevöitynyt. Tämä näkyy selvästi sekä vesi- että rantakasvillisuudessa. Esimerkiksi kaislakasvustoja oli -t--~-tl--=--pil:\-h ll--,i--{l-f-l/-h':x--\-+-+ -t---'--_._--~-~. _. ~. _. -"...,... cm --- V min VI min l ,,~ ,;+-w.-p..=,.-;~+--'lf ;,,hrö ~-t+:'rfi'-+i,-_.::,,r--=i--f--hl-f-ll~-l w----' j..--ll-----'~..._...c-_.. ;;;;.. ~ ;---,ir--;:;---/i--::... ~---:::.---o-::--a-,p----,~rn-t"""r----it-t ;MfflH-'t-tFr.U-TP-\---'o-rrftM~:;;Of~'li#l+-_.:...-\:r;;;:d---t 'll---= , ='--' t--v "i vuosi/ year Kuva. Meriveden korkeuden toukokuun ja kesäkuun ääriarvot vuosina 3- Oulussa. Fig.. Maximum and minimum sea-level values in May and June in 3-. -luvulla vain jokisuistossa ja ahvenvitaa hyvin vähän. Nyt molempien kasvustoja on laajalla alueella. - luvulla Liminganlahteen laskettiin tulevan vuodessa typpeä tonnia ja fosforia 6 tonnia (Siira c). Kuormasta suurin osa on hajakuormitusta. Kuormitus on myöhemmin pienentynyt, mutta Liminganlahden pohjaan on laskeutunut runsaasti ravinteita, joiden vaikutus jatkuu pitkään. Rehevöityminen on parantanut monien lintuvesilajien elinmahdollisuuksia mutta toisaalta heikentänyt toisten lajien elinympäristöä. Moonkohoominen jo kasvillisuuden sukkessio Liminganlahden alueella maa kohoaa lähes mm vuodessa (Taipale & Saarnisto ). Merenpinnan kohoamisen myötä maan paljastumisvauhti on nyt hidastumassa. Maatumista edistävät joet lietteillään. Maatuminen on jokisuistossa ollut noin mm/v (Siira ). Vajaassa.sadassa vuodessa rantaviiva on siirtynyt yli, km merelle päin. Temmesjoen-Liminganjoen suisto on kasvanut tutkimusaikana - m, eli 3- m vuodessa. Koko Liminganlahden alueella on maata paljastunut samana aikana ( v), km Saman verran Liminganlahti on myös pienentynyt. Kasvillisuus valtaa vähitellen uuden maan ja kasvillisuusvyöhykkeet seuraavat pakenevaa vettä. Kasvipeite on jatkuvassa muutostilassa. J oli ei uutta maata syntyisi, niin luontaisesti avoimia kasvillisuutyyppejä olisi nykyistäkin vähemmän. Kuvassa SA on esitetty niittyrannan kasvillisuuden päävyöhykkeet (vesikasvillisuus, niityt, pensaikko ja metsä (lehtimetsä ja havumetsä). Yhtenäinen pensaikkokasvillisuus on n. - 3 cmja havumetsän alaraja > cm keskivesitason yläpuolella. Suuret paikalliset erot johtuvat pääasiassa erilaisista kosteusolosuhteista. Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia kohteita kuvassa ovat alaniityt, järviruovikko, niitty, ruoko-pensaikko (sekatyyppi), pensaikko ja metsäkohteet. Nämä edustavat primaarista sukkessiota. Osa ruoko-pensaikkojen ja pensaikkojen näytealoista on tosin entisten niityjen pensoittumia. Kuvassa SA on esitetty myös ihmisen toimenpiteitä eri kasvillisuusvyöhykkeissä. Ruovikoita on kulotettu laidunnuksen esitoimenpiteenä. Laidunalueet ulottuvat LINNUT-VUOSIKIRJA 3

14 paikoin vesirajasta rantametsään saakka. Niittomaina ovat ruovikko ja alue pensaikkoon saakka. Kun maa on kohonnut niin paljon, ettei merivedestä ole haittaa, se yleensä soveltuu viljeltäväksi. Peltoja on raivattu paikoin jo pensaikkovyöhykkeestä lähtien. Peltolintuaineisto on Ylimaunun & Siiran ( ) mukaan ja koivumetsien ja havumetsien linnusto Siiran ( ) mukaan. Kuvassa B-D on esitetty linnuston tunnuslukuja eri vyöhykkeissä ja toimenpidealueilla. Lajimäärä on ruovikoissa pienin ja nuorissa metsiköissä suurin. Tiheys on alaniitylläja ihmisen muovaamissa biotoopeissa pienin ja pensaikoissa suurin. Diversitetti on yläniityillä, metsissä ja pelloilla suurin. Ruovikot ovat sekä kasvillisuudeltaan että linnustoltaan monotonisia ympäristöjä. Ruokomassan vähennyttyä esimerkiksi niiton seurauksena linnuston monimuotoisuus lisääntyy mutta lintutiheys pienenee. Yläniitty (B-kuvan varjostettu pylväs) on -luvulla olleita verraten pienialaisia niittyjä, joilla on siellä täällä ruokotupsuja ja jopa pensaitakin.tästä syystä niillä pesii esimerkiksi ruokokerttusiakin ja tiheys ja lajimäärä ovat melko sumia. Vanhaa aukean niityn linnustoa -luvulla esittää kuvan om. Näillä niityillä tiheys on peltojen kanssa biotoopeista alhaisin. Niittyjen ruovikoitumisen ja pensoittumisen seurauksena sekatyyppi (pensaikko-ruovikko-saratyyppi) on yleistynyt ja mikäli kehitys jatkuu tähän suuntaan tästä tulee laaja lähellä vesirajaa olevan ruokovyöhykkeen ja rannan yläosassa olevan pensaikkovyöhykkeen välinen biotooppi. Tiheys olisi lähes yhtä suuri kuin yhtenäisessä ruovikossa mutta lajimäää ja diversitetti suuremmat. Sukkession edettyä pensaikkovaiheeseen lajimäärä suurenee ja tiheys kasvaa, se on suurempi kuin muissa tyypeissä. Kun pensaikko-aluetta voimakkaasti laidunnetaan, niin lajimäärä ja tiheys pienenevät, tiheys romahdusmaisesti. Pensaiden vartuttua metsäksi mukaan tulee metsälajeja. Lajimäärä on suurempi kuin pensaikoissa mutta tiheys pienempi. Metsäsukkession edetessä lajimäärä pienenee ja myös tiheys on pienempi kuin ensimmäisen puusukupolven metsissä. Luonnontilaisia tai lähes luonnontilaisia kohteita kuvassa ovat alaniityt, järviruovikko, niitty, ruoko-pensaikko (sekatyyppi), pensaikko ja metsäkohteet. Nämä edustavat primaarista suk- LINNUT-VUOSIKIRJA 3 ('"' ::r: to ': >< <) -~ n 6 "' <) "' :ro...!~ E! ]' 6 ('I ] ~.;;.. ";; 3 c ro o.. ZOO ei m exp(h') D C m p b--- =-======-=-- om mt m, b mt - - m = niittoalue / mowing p = laidun / pasture b = kulolus / burning f = pelto / ficld mt = sckatyyppi / mixcd typc om = vanha niitty/ _._?.:!._._ /' ~;~ ~.~. lli A laidun/ pasture niittoalue/ mowing f ::::::::::::::::: -=.= =~ ]= ; = = =: - pelto/ field...;---~l::l,,l-=~--;----,------,----,----, ,------j vesi alaniitty ruovikko yläniitty pensaikko nuori k koivikko havum. water lower reed upper bushes y.betula Betula Pinus-S meadow meadow metsä/ forest Kuva. Eri kasvi/lisuuvyöhykkeiden (biotooppien) linnusto. A. Kasvillisuusvyöhykkeet ja niiden korkeus merenpinnasta sekö ihmisen toimenpiteet (ku/otus, niitto, laidunnus ja peltojen raivaus) eri vyöhykkeissä. B. Tiheys (paria/km ) eri biotoopeissa (pylväät). Katkoviiva/Ja on merkitty toimenpidealueiden (kulotus ym.) tiheys. C. Lajimäärä eri vyöhykkeissä ja toimenpidealueilla (katkoviiva). D. Diversiteetti (exp (H ')) eri vyöhykkeissä ja toimenpidealuei/la. Fig.. Bird populations of different vegetation zones (biotopes). A. Vegetation zones and height above sea level and human activities (burning, mowing, pasturing and field c/earing). B. Bird densities (pairs/km ) in different biotopes (column). Density in the areas changed by man (burning etc) is marked by a broken /ine. C. Numbers of species in different zones and changed areas. D. Diversity (exp (H')) in different zones and changed areas. kessiota. Osa ruoko-pensaikkojen ja pensaikkojen näytealoista on tosin entisten niityjen pensoittumia. Primaarisukkessiosarjassa monimuotoisuus (exp(h')) on korkein niityillä ja sukkession yläpäässä varttuneessa metsäkasvillisuudessa, alhaisin se on lähellä vesirajaa tiheässä järviruovikossa. Ihmistoiminnan aiheuttama sekundaarisukkessio lisää ranta-alueen linnuston monimuotoisuutta. Diversiteettiarvot ovat niitetyillä alueilla ja laidunmailla yli, ja kuloalueillakin yli, kun ne ovat - ruovikossa ja ruoko-pensaikkotyypin kohteissa. Sen sijaan tiheysarvot ovat toimenpidekohteissa ( - 36 paria/km ) selvästi alhaisemmat kuin luontaisen kehityksen kohteissa ruovikossa ja ruoko-pensaikkotyypissä (yli 3 paria/km ). Myös pelloilla ti-

15 heydet ovat paljon alhaisemmat kuin nuorissa metsissä, jollaisista ne on raivattu. Diversiteettiarvot ovat sensijaan pelloilla suuremmat kuin nuorissa metsissä mutta saman suuruiset kuin varttuneissa metsissä. Ruovikoituminen ja pensoittuminen Ruovikoituminen ja pensoittuminen ovat yksipuolistaneet Liminganlahden aluetta lintujen elinympäristönä. Järviruovikon pinta-ala on lähes kaksinkertaistunut vuodesta vuoteen, jolloin ruovikon hallussa oli peräti, km Pensaikon pinta-ala on samana aikana laajentunut,-kertaiseksi, 3, km vuonna. Ruovikon ja pensaikon lajien elinmahdollisuudet ovat parantuneet mutta toisaalta matalakasvuisten niittyjen lajiston olosuhteet huonontuneet. Pohjukassa Temmesjoen ja Peräojan välisellä alueella ruovikkoa oli vuonna vain ha. Pinta-ala kaksinkertaistui vuodessa vuoteen mennessä. Seuraava kaksinkertaistuminen tapahtui jo 3 vuodessa. Vuonna ruovikkoa oli jo 3, km Seurauksena oli matalakasvuisten niittyjen linnuston väheneminen alle kymmenesosaan vuodessa. -luvun loppupuoliskolla ruovikkojen ala on supistunut voimakkaan laidunnuksen takia. -luvulla aloitettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, Oulun yliopiston tutkijoiden sekä metsästäjäjärjestöjen kanssa laidunnus- ja niittokokeiluja. Nämä toiminnat laajenivat vasta LIFE-projektin aikana - merkittäviksi. Myöhemmin niittoa ja laidunnusta on jatkettu Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen johdolla. Tulokset ovat lupaavia. On huolehdittava myös, että kyllin laajoja yhtenäisiä ruovikoita jää myöhemminkin luonnontilaisiksi. Hoitotoimenpiteillä on haittavaikutuksiakin. Kulotuksia on laajoilla alueilla tehty parhaaseen pesintäaikaan ja osa laitumista on ilmeisesti tarkoituksellisesti ylilaidunnettuja, jotka nykytilassa laajasti lähes kasvittomina houkuttavat vain harvoja lintulajeja. Lisäksi satapäisten nautakarjojen laitumet joutuvat viimeistään syksyllä meriveden huuhtelemiksi. Ravinnekuormitus on melkoinen. Se lisää alueen rehevöitymistä. Myös lintujen omalla laiduntamisella on merkitystä. Tästä on esimerkkinä Lamunkari, joka on luontaisesti niukkakasvinen saari (Siira b), mutta maaperän suolojen huuhtoutuessa saaren keskiosa olisi saanut yhtenäisen kasvipeitteen ilman lintuja. Saari on ollut hanhien suosima ruokailupaikka. Linnut ovat pitäneet sen kasvillisuuden hyvin matalana ja aukkoisena. Hanhet ovat myötävaikuttaneet esim. pikkutiiralle ja räyskälle soveltuvan biotoopin syntyyn ja säilymiseen. Järviruoko ja kiiltopaju ovat saapuneet saarelle - luvun lopulla ja aloittaneet sen valloittamisen. Saaren tulevaisuus hyvänä lintusaarena ei ole ilman hoitotoimia turvattu. Metsästys Liminganlahti on suosittu vesilintujen metsästysalue. Metsästäjiä on vuosittain yli. Arviot saaliista vaihtelevat paljon. Metsästäjien ilmoittamiin saalistilastoihin perustuen on 6- ja -luvuilla vuosisaalis ollut 3 - lintua (Siira ). Vuosina ja tehtyyn haastattelututkimukseen (Kokko ) perustuen on saaliiksi arvioitu jopa - lintua (Siira & Pessa ). Vuoden saalismääräksi on laskettu 6 6- lintua (Pessa ). Saalismäärät ovat suuremmat kuin alueen tuotto. Koska kannat ovat kuitenkin olleet yleensä kasvussa, niin verotus kohdistuu ensi sijassa muun alueen tuottoon. Metsästyksellä on merkitystä Liminganlahdenkin vesilintukantoihin. Se selittää 6--luvuilla sorsien kannan vaihtelusta % (Siira & Eskelinen 3). Myös Ahvenanmaalla yhä harrastetulla kevätmetsästyksellä saattaa olla vaikutusta esimerkiksi pilkkasiipikantoihin. Metsästykseltä rauhoitettujen alueiden pinta-ala on tutkimusaikana LIFE-projektin ansiosta merkittävästi laajentunut, mutta ei ole vieläkään riittävä. Eläinten vaikutus Petolinnut, varis, isot lokit, minkki, kettu, supikoira ym. syövät lintuja tai niiden munia. Myös kaiikukon on nähty tuhoavan toisten lintujen pesiä. Saalismääristä ei ole tietoa. Verotus on rantaekosysteemin nonnaalia toimintaa. Supikoira ja minkki ihmisen toimesta levinneinä eivät siihen kuitenkaan luontaisesti kuulu. Monet vesilinnut, esimerkiksi tukkasotkat, hakeutuvat mielellään pesimään lokkiyhdyskuntiin tai niiden liepeille. Liminganlahdella näin on etenkin saarilla. Täällä kokosukeltajakanta kteloi merkitsevästi lokkikannan kanssa (r=,; p=<,). Lokkikannan vaihtelu selittää 3 % saarten kokosukeltajakannan vaihtelusta. Ranta-alueilla riippuvuus ei ole yhtä selvä (r=,; p=,). LINNUT-VUOSIKIRJA 3