Pamilon voimalaitoksen Ala-Koitajokea koskevien lupaehtojen muuttaminen, Eno ja Ilomantsi

Transkriptio

1 PÄÄTÖS Nro 109/08/2 Dnro ISY-2005-Y-149 Annettu julkipanon jälkeen HAKIJA Pohjois-Karjalan TE-keskus ASIA Pamilon voimalaitoksen Ala-Koitajokea koskevien lupaehtojen muuttaminen, Eno ja Ilomantsi HAKEMUKSEN VIREILLE TULO JA PERUSTEET Hakija ja hakemuksen peruste Pohjois-Karjalan työvoima- ja elinkeinokeskuksen kalatalousyksikkö (jatkossa Pohjois-Karjalan TE-keskus) on ympäristölupavirastoon toimittamassaan ja täydentämässään hakemuksessa pyytänyt, että eräitä Pamilo Oy:n Pamilon voimalaitoksen lupapäätöksen Ala-Koitajokea koskevia lupaehtoja ja velvoitteita muutetaan. Pamilo Oy:n emoyhtiö on Vattenfall Sähköntuotanto Oy. Hakemus perustuu jäljempänä esitetyllä tavalla juoksutusmääräysten muutoksen osalta vesilain 8 luvun 10 b :ään ja kalatalousvelvoitteen muutoksen osalta vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin ensimmäiseen virkkeeseen eli olosuhteiden olennaiseen muutokseen.

2 2 Pamilon voimalaitoksen voimassa olevat luvat niiltä osin, joihin haetaan muutoksia Itä-Suomen vesioikeus on antamallaan päätöksellä nro 60/Va/78 myöntänyt lopullisen luvan Pamilon voimalaitoksen rakentamiseen ja siihen liittyvään Koitereen ja Koitajoen säännöstelyyn. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään eräin kohdin muuttanut vesioikeuden päätöstä, jonka korvauskysymysten osalta ovat vesiylioikeus ja korkein oikeus antamillaan päätöksillä pysyttäneet. Itä-Suomen vesioikeus on antanut Pamilon voimalaitoksen lopputarkastusta koskevassa asiassa päätöksen nro 17/Ym II/88, jota vesiylioikeus on antamallaan päätöksellä muuttanut. Lopputarkastusasiassa annetuilla päätöksillä on eräin kohdin muutettu lupapäätöstä nro 60/Va/78. Itä-Suomen vesioikeus on antanut päätöksen nro 5/92/2, jolla Pamilo Oy:lle on myönnetty lupa Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamiseen. Vesiylioikeus on päätöksellään osaksi muuttanut edellä mainittua päätöstä. Itä-Suomen ympäristölupavirasto on antanut päätöksen nro 9/06/2 hakemukseen, joka koski Pamilon voimalaitoksen lisäkoneyksikön rakentamisen jälkeen muutetun juoksutuksen vaikutuksia sekä mahdollisesti aiheutuneiden vahinkojen ja haittojen selvittämistä. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksellään muuttanut ympäristölupaviraston päätöstä juoksutusta koskevien määräysten ja kalataloudellisten vahinkojen korvaamisen osalta. Pamilon voimalaitoksen lupamääräykset kuuluvat edellä mainittujen päätösten mukaisesti nyt tarkasteltavana olevilta osiltaan seuraavasti: "C. Säännöstelyä ja juoksutusta sekä niiden tarkkailua koskevat määräykset 1) Yläpuolisen vesistön padotus ja säännöstely on voimalaitoksella ja Hiiskoskeen rakennetulla säännöstelypadolla hoidettava niin, a) että Koitereen vedenkorkeus ei milloinkaan alita tasoa NN + 142,00 m eikä uitto- ja purjehduskaudella, joka alkaa kolmen päivän kuluttua jäiden lähdöstä ja päättyy lokakuun puolivälissä, tasoa NN + 142,85 m;

3 b) että Varaslammen vedenkorkeus ei milloinkaan ylitä tasoa NN + 144,05 m eikä uittokautena alita tasoa NN + 142,80 m; c) ja että Ala-Koitajoen vanhaan uomaan juoksutetaan aina vettä vähintään 2 m 3 /s; tätä suuremmista juoksutuksista ilmoitetaan mikäli mahdollista hyvissä ajoin rantatilojen asukkaille ja juoksutukset pidetään mikäli mahdollista pienempinä kuin 240 m 3 /s; juoksutuksen ylittäessä 240 m 3 /s on luvan saajan ilmoitettava siitä hyvissä ajoin rantatilojen asukkaille ja korvattava ylityksestä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. d) Kolmannen koneyksikön käyttöönoton jälkeen laitoksesta juoksutettava virtaama saa olla enintään 190 m 3 /s. Nopeita juoksutusten muutoksia on vältettävä ja muutokset tehtävä niin vähittäisesti kuin se on mahdollista vähentämättä merkittävästi voimalaitoksesta saatavaa hyötyä." 2) Luvan saajan on asetettava vesihallituksen ohjeiden mukaan Koitereelle Surinkiven läheisyyteen piirtävä vedenkorkeusmittari sekä Varaslampeen senttimetrijakoinen vedenkorkeusasteikko ja piirtävä vedenkorkeusmittari. Mainitut mittarit ja asteikot samoin kuin Koitereella oleva vesihallituksen asteikko 27 ja Lylykosken limnigrafi ja asteikko on luvan saajan pidettävä kunnossa ja tarvittaessa uusittava, ellei vesihallitus huolehdi näistä tehtävistä. Limnigrafien piirtämät käyrät on riittävän usein tarkistettava asteikkojen lukemien perusteella. 3) Voimalaitoksen kautta juoksutettu vesimäärä on määritettävä kehitetyn tehon ja energian perusteella. Hiiskosken padon kautta juoksutetut vesimäärät on määritettävä laskelmien ja vesimäärän mittausten nojalla laadittujen ja vesihallituksen hydrologian toimiston hyväksymien purkauskäyrien avulla. Juoksutusmääristä muutoksineen ja aikamäärineen sekä limnigrafien antamista vedenkorkeustiedoista on pidettävä kirjaa. Tiedot on säilytettävä ja asianosaisen tai viranomaisen pyynnöstä annettava nähtäväksi. Jäljennökset tiedoista on vesihallituksen määräämällä tavalla lähetettävä vesihallitukselle, Pohjois-Karjalan vesipiirin vesitoimistolle sekä Enon ja Ilomantsin vesilautakunnalle. D. Kalakannan turvaamista koskevat määräykset 1) Luvan saajan on kalakannan säilyttämiseksi Koitajoen vesistössä perattava Ala- Koitajoen vanhaan uomaan kalojen kulkutie siten, että uomaan jää riittävästi seisontaja lepopaikkoja, pyrittävä tarkoituksenmukaisella tavalla estämään arvojalojen joutuminen voimalaitoksen koneistoihin, sekä suoritettava vuosittain seuraavat kalanpoikasistutukset: - Koitereeseen 2-vuotiaita taimenia 4000 kpl, kesän vanhoja planktonsiikoja kpl ja vastakuoriutuneita haukia kpl; - Ala-Koitajoen vanhaan uomaan 2-vuotiaita taimenia kpl sekä - Luhtapohjanjoen suuosaan kesän vanhoja siikoja kpl ja vastakuoriutuneita haukia kpl. Sen jälkeen, kun nippukuiluun on asennettu uusi koneyksikkö, istutetaan Luhtapohjanjoen suuosaan vastakuoriutuneiden haukien ( kpl) asemasta kpl jatkokasvatettua nk. esikesäistä haukea. Istutettavaa kalalajia, istutettavien poikasten määrää ja kokoa sekä istutuspaikkaa Luhtapohjanjoen ja Jäsyksen alueella voidaan muuttaa kalatalousviranomaisen ja hakijan sopimalla tavalla, kuitenkin niin, ettei istutusvelvoitteen rahallinen arvo muutu. Velvoitetta muutettaessa on kuultava paikallisia 3

4 kalastuskuntia. Luhtapohjan alueelle istutetaan koneyksikön käyttöönottovuotta seuraavina kolmena vuotena kpl/a yhden kesän ikäiseksi kasvatettua ravun poikasta. 2) Edellä 1) kohdassa määrättyjen toimenpiteiden vaikutusten tutkimista varten on luvan saajan maksettava toimenpiteiden alettua ensimmäisinä viitenä vuotena mk vuodessa maa- ja metsätalousministeriölle. Lisäksi luvan saajan on teetettävä maaja metsätalousministeriön hyväksymällä tutkimuslaitoksella Koitajoen ja Jäsysjärven vesistöjä koskeva kalataloudellinen selvitys kolmen vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Selvityksen valmistuttua voidaan Koitajoen ja Jäsysjärven vesistöjen kalakannan säilyttämistä koskevat luvansaajan velvollisuudet saattaa uudelleen vesioikeuden käsiteltäviksi luvansaajan tai maa- ja metsätalousministeriön hakemuksesta. Ilman uutta vesioikeuskäsittelyäkin on maa- ja metsätalousministeriöllä oikeus määrätä edellä mainittuja istutuksia muutettaviksi siten, että niiden kokonaiskustannukset silloisten hinta suhteiden mukaan pysyvät ennallaan. 3) Luvan saajan on kalakannan säilyttämiseksi Pielisjoessa ja sen Saimaan kalakantaan vaikuttavalla alueella maksettava vuosittain mk maa- ja metsätalousministeriölle, jonka on käytettävä saamansa varat mainittuun tarkoitukseen. Mikäli Pielisjokea ja Saimaata koskevat kalataloudelliset velvoitteet ja niiden jakaantuminen vahingonaiheuttajien kesken saatetaan myöhemmin uuden vesioikeuskäsittelyn alaisiksi, voidaan luvansaajalle tässä kohdassa määrättyä maksuvelvollisuutta siinä yhteydessä muuttaa tai se kokonaan poistaa." 4 Vuonna 2008 kalatalousmaksun suuruus oli 1 765,97 euroa. VESILAIN 8 LUVUN 10 b :N MUKAINEN SELVITYSMENETTELY Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikkö on tehnyt Pohjois- Karjalan ympäristökeskukselle aloitteen vesilain 8 luvun 10 b pykälän 1 momentin mukaisen selvitysmenettelyn käynnistämisestä. Aloite koski Pamilon voimalaitoksen osalta ensisijaisesti Ala-Koitajokeen juoksutettavan minimivirtaaman nostamista kahdesta kuutiometristä keskimäärin viiteen kuutiometriin sekunnissa. Samassa yhteydessä pyydettiin ottamaan selvitysmenettelyyn myös Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalataloudelliset velvoitteet ja niiden muuttaminen. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on vastauksessaan edellä mainittuun aloitteeseen todennut, että ainoastaan Pamilon voimalaitosta koskeva osio, Ala-Koitajokeen juoksutettavan virtaaman lisäys, kuuluu vesilain 8 luvun 10 b :ssä tarkoitetun menettelyn piiriin.

5 5 Ympäristökeskus on vastauksessaan lausunut: "Vesilain 8 luvun 10 b :n mukaan alueellisen ympäristökeskuksen tulee riittävässä yhteistyössä luvan haltijan, säännöstelystä hyötyä saavien, vaikutusalueen kuntien ja muiden asianomaisten viranomaisten kanssa selvittää mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Vesistön säännöstelyllä tarkoitetaan vesilain 8 luvun 1 :n mukaan jatkuvaa vedenkorkeuden sääntelyä, veden johtamista tai siirtämistä vesistöstä tai sen osasta toiseen. Vesilain 8 luvun 10 b :n selvitysmenettelyä voidaan soveltaa säännöstelyn lisäksi myös rakentamiseksi luettavaan padottamiseen ja juoksuttamiseen (vesilain 2 luku) sekä vesistön järjestelyyn sisältyvään säännöstelyyn (vesilain 7 luku). Yksinkertaistaen voidaan todeta, että vesilain 8 luvun 10 b :n mukainen selvitysmenettely koskee lähinnä säännöstelylupaehtojen teknisiä ehtoja (vedenkorkeusvaihtelut ja juoksutukset) ja niiden aiheuttamia vaikutuksia. Vesilain muuttamista koskevan lain (553/1994) perusteluissa (HE 17/1994) todetaan, että kalataloudellisten velvoitteiden tai maksujen tarkistaminen perustuu aina 2 luvun 22 :n 4 momenttiin, ei siis 8 luvun 10 b :ään. Selvitys voidaan 8 luvun 10 b :n mukaan aloittaa, jos annettuun lupaan perustuvasta säännöstelystä aiheutuu vesiympäristön ja sen käytön kannalta huomattavia haitallisia vaikutuksia. Selvitystyö ei kuitenkaan voi kattaa kalataloutta koskevien velvoitteiden kokonaisvaltaista käsittelyä vaan työssä selvitetään ainoastaan säännöstelystä ja juoksutuksista aiheutuvien haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksia. Saamamme käsityksen mukaan Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten osalta säännöstelyyn ja juoksutuksiin liittyviä haitallisia vaikutuksia ei ole katsottu tarpeelliseksi korjata muuten kuin kalataloudellisin velvoittein ja maksuin. Näin ollen nyt käsillä oleva selvitystyö koskee Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen käsityksen mukaan ainoastaan Pamilon voimalaitoksen vesilain mukaisiin lupiin liittyviä juoksutusvelvoitteita. Kalatalousvelvoitteita ja -maksuja koskevat selvitykset ja muutostoimet tulee tehdä kalatalousviranomaisen toimesta. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus katsoo, että Pamilon voimalaitosta koskevan vesioikeuden luvan mukaisen säännöstelyn vaikutukset Ala-Koitajoen vesiympäristöön ovat huomattavan haitallisia ottaen huomioon joen tärkeän merkityksen uhanalaisen järvilohen poikastuotanto- ja elinympäristönä. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus aloittaa selvitystyön tekemisen ja perehdyttyään asiaan tarkemmin ottaa yhteyttä TEkeskuksen kalatalousyksikköön ja muihin yhteistyöosapuoliin." Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalataloudellisten velvoitteiden muuttamisen TEkeskus on pannut sittemmin vireille ympäristölupavirastossa erillisillä hakemuksilla (Kaltimon voimalaitos dnro ISY-2005-Y-226 ja Kuurnan voimalaitos dnro ISY Y-231). Selvittelyvaiheen aikana pidettiin kolme ( , , ) Pohjois- Karjalan ympäristökeskuksen koolle kutsumaa kokousta. Ympäristökeskus on hankkeen aikana laatinut Ala-Koitajoen vesimäärän säännöstelyä ja sen haitallisia vaiku-

6 tuksia koskevan selvityksen ja lisäksi raportin, jossa on esitetty laskelma virtaaman muuttamisen vaikutuksista Pamilon voimalaitoksen energian tuotantoon. 6 Selvitysmenettelyn loppukokouksessa on todettu, että Ala-Koitajoen virtaama-asiassa ei ole mahdollisuutta vapaaehtoisesti sopimalla päästä eri osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on TE-keskukselle lähettämässään kirjeessä lausunut selvitysmenettelyn lopputuloksesta seuraavaa: "Selvitystyön tarkoituksena oli yhteistyössä eri osapuolten kanssa selvittää mahdollisuudet haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja pyrkiä kaikkia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. Ympäristökeskus kutsui Pohjois-Karjalan TE-keskuksen, Enon ja Ilomantsin kuntien edustajat sekä vesi- ja kalastusalueiden omistajien edustajat asiaa koskevaan neuvotteluun Kyseinen ryhmä, täydennettynä myöhemmin RKTL:n edustuksella, kokoontui tämän jälkeen kaksi kertaa ( ja ). Selvitystyön kuluessa pyydettiin lausunnot Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta sekä Pamilo Oy:ltä Ala-Koitajoen virtaaman lisäämisen perusteista, vaikutuksista ja mahdollisuuksista. Ilmeni, että lisäveden johtaminen Ala-Koitajokeen parantaisi järvilohen elinolosuhteita ja vähentäisi niitä haittatekijöitä, joita nykyisen luvan mukaisesta juoksutuksesta aiheutuu. Todettiin kuitenkin myös, että tarkasteltavana olleiden pienten lisävirtaamamuutosten (noin 2-4 m³/s) positiivisen vaikutuksen suuruutta ei voida selvittää, ellei pidemmällä aikavälillä saada tutkittua tietoa nimenomaan Ala- Koitajoessa järvilohelle ilmenevistä vaikutuksista. Tämä edellyttäisi lisävirtaamaa jo tutkimusvaiheessa. Pamilo Oy ei voinut tähän suostua ainakaan vielä tässä vaiheessa, kun tästä selvitystyöstä erillinen Koitereen säännöstelyn haittoja koskeva selvitys on käynnissä. Yhtiö katsoi, että Koitereen säännöstelyä ja Pamilon voimalaitoksen rakentamista koskevaan lupaan kohdistuvia muutosvaatimuksia tulee käsitellä sekä Koitereen että Ala-Koitajoen osalta yhtä aikaa. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus katsoo, että Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikön aloitteen perusteella käynnistetyssä, Ala-Koitajokeen juoksutettavaa vesimäärää koskevassa selvitystyössä ei voida enää edetä vesilain 8 luvun 10 b :n 1 momentin mukaisesti eteenpäin, koska selvitystyön jatkamiseksi tarvittavaa Ala- Koitajoen lisävesimäärää Pamilo Oy ei katsonut voivansa ainakaan tässä vaiheessa antaa. Koitereen säännöstelyn haittavaikutusten vähentämistä koskeva selvitys käynnistyi vuonna 2004 Pamilo Oy:n, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Ilomantsin kunnan sekä muiden paikallisten tahojen yhteistyönä. Tarkoituksena on löytää kehittämisratkaisuja, jotka kaikki osapuolet voisivat hyväksyä. Selvitystyön on määrä valmistua vuoden 2005 loppuun mennessä. Asiaa koskeva loppuraportti on suunniteltu julkaistavaksi vuoden 2006 alussa. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus katsoo, että luvan haltijan kannalta on tarkoituksenmukaista olla selvillä myös Koitereen säännöstelyhaittojen vähentämistarpeista ennen kuin yhtiö voi kokonaisuutena arvioida, mihin toimenpiteisiin haittojen vähentämiseksi vapaaehtoista tietä

7 on mahdollista ryhtyä. Tästä syystä, vaikka Ala-Koitajokea koskevan selvityksen voidaankin katsoa muodollisesti päättyneeksi, Pohjois-Karjalan ympäristökeskus esittää, että Ala-Koitajoen lisävirtaamaa koskevan selvityksen tietoja tarkastellaan vielä yhdessä Koitereen järviallasta koskevan selvityksen myöhemmin vuonna 2005 tuottamien tietojen ja säännöstelysuositusten kanssa ja tuolloin yhteistyössä luvanhaltijan kanssa neuvotellaan vapaaehtoisen muuttamisen mahdollisuuksista yhtä aikaa sekä Koitereen säännöstelyn että Ala-Koitajoen osalta." 7 Itä-Suomen ympäristölupavirasto pyysi Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselta kannanottoa siitä, oliko Pohjois-Karjalan TE-keskuksen aloitteesta tehty selvitys mahdollisuuksista vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia tehty loppuun. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on lausunut: "Pohjois-Karjalan ympäristökeskus teki Pohjois-Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksikön aloitteesta vesilain 8 luvun 10 b :n 1 momentin mukaisen selvityksen Ala- Koitajoen juoksutusmäärästä aiheutuvista kalataloudellisista haitoista ja niiden vähentämismahdollisuuksista vuosien aikana. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus ilmoittaa, että Ala-Koitajoen juoksutusta koskeva selvitys vesilain 8 luvun 10 b :n 1 momentin mukaisena on päättynyt. Selvitystyö ei tuottanut ratkaisua, jolla vapaaehtoisin toimin olisi pystytty vähentämään juoksutusmäärään liittyviä haitallisia vaikutuksia. Ympäristökeskuksen laatimassa kirjeessä kuten myös sen liitteenä olleessa kaikkien osapuolten hyväksymässä kokouspöytäkirjassa on tuotu esiin vuonna 2004 käynnistynyt Koitereen säännöstelyn kehittämisselvitystyö, jota tehdään yhteistyössä Ilomantsin kunnan, Pamilo Oy:n, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen kanssa. Kehittämisselvitystyön on määrä päättyä vuoden 2005 lopussa, jolloin säännöstelyn muuttamista koskevat mahdolliset muutossuositukset on saatu yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa muodostettua. Hanketta koskeva loppuraportti laaditaan ja julkaistaan vuoden 2006 puolella. Ala-Koitajoen selvitystä koskeneeseen päätöskirjeeseen kirjattiin toive, että mikään osapuoli, jolla on vesilain 8 luvun 10 b :n 2 momentin mukainen oikeus luvan muuttamisen hakemiseen, ei lähtisi liikkeelle ennen kuin Koitereen säännöstelyä koskeva vapaaehtoisiin muutosratkaisuihin tähtäävä prosessi on viety päätökseen. Tähän vaikutti paljolti se, että Pamilo Oy halusi vielä asioiden yhtäaikaista tarkastelua siinä vaiheessa, kun Koitereen selvitystyön tulokset olisivat valmiit. TE-keskuksen kalatalousyksikkö kuitenkin jätti hakemuksen Itä-Suomen ympäristölupavirastolle Koitereen säännöstelyn muuttamista koskeva selvitys- ja suunnittelutyö on edennyt aikataulun mukaisesti. Edellisessä ohjausryhmän kokouksessa saatujen tulosten perusteella on varsin mahdollista, että säännöstelyä koskevista muutossuosituksista voidaan päästä yksimielisyyteen. Seuraava ohjausryhmän kokous pidetään , jolloin periaatteessa ratkeaa, päästäänkö vapaaehtoiseen ratkaisuun. Jos yhteisesti hyväksytyt suositukset voidaan kirjata, ei Koitereen säännöstelymääräysten osalta tarvittaisi vesilain 8 luvun 10 b :n 2 momentin mukaista menettelyä. Tässä vaiheessa asiasta ei kuitenkaan ole täyttä varmuutta."

8 8 Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on ilmoittanut, että Koitereen säännöstelyn kehittämisen ohjausryhmän viimeinen kokous on pidetty Koitereen säännöstelyn kehittämisessä on päätetty edetä laadittujen suositusten mukaan vapaaehtoiselta pohjalta. Koitereen säännöstelyyn ei haeta minkään osapuolen toimesta muutosta vesilain 8 luvun 10 b :n 2 momentin mukaisesti. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on toimittanut ympäristölupavirastoon julkaisun "Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet". Julkaisussa esitetyt suositukset Koitereen säännöstelystä eivät sisällä suosituksia juoksutuskäytännöstä Ala-Koitajokeen. HAKIJAN ESITYS LUPAEHTOJEN MUUTOKSEKSI JA TÄYDENTÄMISEKSI Hakijan toimenpiteet vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisen selvitysmenettelyn jälkeen Vesilain 8 luvun 10 b :n 2 momentin mukaan, kun selvitys on tehty, kunta, ympäristökeskus tai kalatalousviranomainen voi, jollei 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia voida muutoin riittävästi vähentää, hakea ympäristölupavirastolta lupaehtojen tarkistamista tai uusien määräysten asettamista. Tällä hakemuksella Pohjois-Karjalan TEkeskuksen kalatalousyksikkö on hakenut Itä-Suomen ympäristölupavirastolta muutosta Pamilon voimalaitosluvan ehtoihin (VL 8 luvun10 b ja 2 luvun 22 ). Vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentin mukaan ympäristölupavirasto voi hakemuksesta muuttaa kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Hakija korostaa myös sitä, että vesilain 2 luvun 3 :n nojalla rakentaminen on, jos sen tarkoitus voidaan saavuttaa ilman kustannusten kohtuutonta lisääntymistä hankkeen kokonaiskustannuksiin ja aiheutettavaan vahinkoon verrattuna, suoritettava muun muassa siten, ettei kalakantaa vahingoiteta. Tämä on voimassa myös vesistöön tehdyn rakennelman käyttämisestä.

9 9 Hakemuksen sisältö Pohjois-Karjalan TE-keskus pyytää Itä-Suomen ympäristölupavirastoa muuttamaan Enon kunnassa sijaitsevan Pamilo Oy:n voimalaitoksen (Itä-Suomen vesioikeuden päätökset nro 60/Va/78, ja nro 17/Ym II/88, ) lupaehtoja seuraavalla tavalla: Voimassa olevan päätöksen lupamääräysten C. osan 1) kohdan alakohta c muutetaan kuulumaan: c) ja että Ala-Koitajoen vanhaan uomaan juoksutetaan vettä vähintään neljä kuutiometriä sekunnissa lokakuun alun ja maaliskuun lopun välisenä aikana ja vähintään kuusi kuutiometriä sekunnissa huhtikuun alun ja syyskuun lopun välisenä aikana; tätä suuremmista juoksutuksista ilmoitetaan, mikäli mahdollista, hyvissä ajoin rantatilojen asukkaille ja juoksutukset pidetään, mikäli mahdollista, pienempinä kuin 240 m 3 /s; juoksutuksen ylittäessä 240 m 3 /s on luvan saajan ilmoitettava siitä hyvissä ajoin rantatilojen asukkaille ja korvattava ylityksestä mahdollisesti aiheutuvat vahingot. (muutos tummennettuna) Voimassa olevan päätöksen lupamääräysten D. osaan tehdään seuraavat muutokset: Poistetaan velvoite istuttaa Ala-Koitajoen vanhan uomaan kpl 2-vuotiaita taimenia ja toimenpiteen sijasta määrätään velvoitteeksi seuraavan sisältöinen kalatalousmaksu: Pamilo Oy:n on maksettava vuosittain tammikuun loppuun mennessä Pohjois- Karjalan TE-keskukselle kalatalousmaksua käytettäväksi toimenpiteisiin, jotka tukevat saimaanlohen poikastuotannon elvyttämistä ja seurantaa Ala-Koitajoessa. Maksua käyttäessään TE-keskuksen tulee huolehtia tarvittavasta yhteydenpidosta tutkimuslaitoksiin ym., alueella tehtävän tutkimuksen, seurannan ja kalastuksen järjestämisen koordinoimiseksi siten, että virtaaman muutoksen vaikutukset ja niiden seuranta tulee jatkotoimenpiteiden kannalta riittävän luotettavasti selvitettyä. Lisätään lupaehtojen tarkistamista koskeva uusi lupaehto: Seitsemän vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta asia tulee saattaa uuteen lupakäsittelyyn lupaehtojen tarkistamiseksi. Tällöin arvioidaan virtaaman muutoksen merkitys Ala-Koitajoen kalakannalle, järvilohen poikastuotannolle sekä kannan hoidolle ja tehdään johtopäätökset tarvittavista jatkotoimenpiteistä.

10 10 HAKIJAN PERUSTELUT Yleiset hyödyt Hakijan on perusteluinaan haetulle juoksutusmääräyksen muuttamiselle esittänyt saatavista yleisistä hyödyistä seuraavaa: "Pielisjoen ja Koitajoen kosket olivat Saimaan vesistössä luonnonvaraisena elävän järvilohen ainoita, ja järvitaimen erittäin tärkeitä lisääntymisalueita. Po. alueelle rakennettujen kolmen voimalaitoksen rakentamisen myötä lähes kaikki lisääntymiskosket tuhoutuivat. Pamilon voimalaitoksen rakentamisen yhteydessä Enon kunnan alueella Pielisjoen yläosaan laskevan Koitajoen vedet ohjattiin virtaamaan Pamilon voimalaitoksen kautta Jäsysjärveen. Koitajoen alaosa, ns. Ala-Koitajoki, jäi lähes kuivaksi. Voimassa olevien lupaehtojen mukaan voimayhtiön on juoksutettava Ala-Koitajokeen Hiiskosken säännöstelypadolta vettä vähintään 2 kuutiometriä sekunnissa, joka on kalatalouden kannalta ehdottomasti riittämätön. Muutoshakemuksen pääasiallisena tavoitteena on turvata Suomen ainoan jäljellä olevan järvilohikannan olemassaolo elinvoimaisena lajina. Elinvoimaisuus tarkoittaa sitä, että kannanhoidon ydinalueella tapahtuva poikastuotanto on määrällisesti riittävä ja kanta on perinnöllisesti monimuotoinen ja elinkelpoinen. Nykytilanteessa järvilohen poikasia voidaan periaatteessa tuottaa kalanviljelylaitoksissa riittävän suuria määriä mutta kannan perinnöllisen monimuotoisuuden säilyttäminen edellyttää tukitoimia, joita ei voida toteuttaa kaikilta osin keinotekoisessa laitosympäristössä. Suurin yksittäinen järvilohikannan olemassaoloa uhkaava tekijä on lisääntymisalueiden tuhoutuminen voimalaitosrakentamisen seurauksena. Kannan ylläpito edellyttää oleellista kasvua luonnonpoikastuotannossa. Poikastuotannon lisääminen onkin mahdollista Ala-Koitajoessa, jossa voidaan pelkästään uoman lisävesityksellä parantaa lisääntymisolosuhteita. Tiettävästi järvilohelle ei ole mahdollista luoda missään muualla poikastuotantoaluetta siten, että se olisi kannan hoidon näkökulmasta tarkoituksenmukaista. Koska luonnossa tapahtuvan lisääntymisen elvyttäminen on kannan hoidon avainkysymys, haettua muutosta voidaan pitää yleisen edun kannalta, olosuhteisiin nähden, merkittävänä (VL 8:10 b ). Siitäkin huolimatta, että luonnonpoikastuotannon kasvu voidaan tarkemmin todeta vasta toimenpiteeseen liittyvän seurannan myötä. Mm. siitä syystä lupaehdon muutos onkin esitetty määräaikaiseksi. Järvilohikannan elinvoimaisuuden säilyminen vähintään nykyisellä tasolla edellyttää, että A: Järvilohen olemassaolon edellytykset turvataan kaikilta osin kannan ydinalueella. Järvilohikannan hoidon keskeisin elinalue Suomessa ulottuu Ala-Koitajoen Hiiskosken padolta (Ilomantsi) eteläiselle Saimaalle saakka. Tämä alue on järvilohen alkupe-

11 räistä elinaluetta ja muodostaa puitteet, jossa kanta voi jatkossakin muodostaa elinvoimaisen kannan, kunhan edellytykset siihen on turvattu. B: Tietty määrä kannasta joutuu luonnonvalinnan kohteeksi syntymästään lähtien järvilohen ydinalueella. Kannan hoidon näkökulmasta, ydinalueella syntyneiden järvilohien olisi altistuttava luonnonvalinnalle kuoriutumisestaan lähtien. Nykyisissä olosuhteissa luonnonvalinta alkaa vaikuttaa vasta 2-vuotiaisiin poikasiin niiden istutushetkellä, koska poikaset viettävät nuoruusvaiheensa kalanviljelylaitoksessa. Istukastuotantoa tulee voida täydentää kannan osalla, joka on joutunut luonnonvalinnan kohteeksi kuoriutumisestaan lähtien. C. Riittävä määrä ydinalueella vaeltavista kaloista saadaan kalanviljelyn käyttöön emokalapyynnissä Ala-Koitajoesta vaellukselle lähtevät luonnonpoikaset ja Pielisjoesta vaellukselle lähtevät laitospoikaset joutuvat mm. petojen saaliiksi sekä kalastuksen kohteeksi kasvuvaelluksellaan Saimaalla. Tällä alueella on ryhdytty toimenpiteisiin kalastuskuolevuuden pienentämiseksi. Toimintaa ohjaamaan on laadittu Järvilohistrategia toimenpidesuosituksineen. Lisäksi Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tutkii mm. poikasten vaellusta ja vaelluksen aikana tapahtuvaa kuolevuutta monipuolisesti. Nykyistä huomattavasti suuremman luonnonpoikasmäärän tuottaminen on koko järvilohikannan tulevaisuuden kannalta avainkysymys ja myös vaikeimmin toteutettavissa. Ala-Koitajoessa on saatava aikaan tehokas poikastuotanto ja lisäksi on huolehdittava luonnonpoikasten kokonaiskuolevuuden säilyttämisestä kohtuullisella tasolla. Pelkästään Pamilon voimalaitoksen lupaehtojen muuttaminen ei välttämättä turvaa järvilohikannan säilymistä, mutta toisaalta, ilman Ala-Koitajoen virtaaman lisäystä ei ole edes mahdollisuutta yrittää kannan säilyttämistä pitkällä tähtäimellä Suomessa. Emokalamäärää on tavoitteena nostaa noin sataan emokalaan vuodessa. Määrästä puolet on naaraita ja puolet koiraita. Mikäli emokalat ovat perimältään riittävän hyvälaatuisia, kannan elinvoimaisuus säilyy vähintään nykyisellä tasolla. Virtaaman lisäyksestä saatavat hyödyt ja niiden arvo Lisäämällä virtaamaa noin 17 km:n pituisella Ala-Koitajoella keskimäärin 5 m 3 :iin sekunnissa sinne muodostuu useita pinta-alaltaan nykyistä laajempia koskijaksoja. Lisäksi virtausnopeudet kasvavat. Koskialueita voidaan kunnostamalla parantaa niin, että ne soveltuvat entistä paremmin nimenomaan järvilohen poikastuotantoalueeksi. Kuten eräissä aluetta koskevissa kunnostussuunnitelmissa on todettu, nykyinen pieni virtaama estää monin paikoin muuten käyttökelpoisten koskialueiden hyödyntämisen poikastuotannolle. Poikastuotantopinta-alojen ja poikastuotannon kasvusta on tehty joitain laskelmia mutta käyttökelpoista ja luotettavaa tietoa asiasta saadaan vasta virtaamaan lisäyksen ja siihen liittyvän seurannan jälkeen. Järvilohi on elänyt Suomessa ainoastaan Vuoksen vesistössä. Pielisen kanta on kuollut sukupuuttoon lisääntymisen estyessä Lieksanjoessa 1960-luvulla. Nyt jäljellä on vain Saimaassa vaeltava kanta. Virtaaman lisäyksestä saatavan hyödyn määrää ei ole mah- 11

12 dollista tarkasti arvioida raha-arvolla. Taloudellisen hyödyn suuruuden arvioiminen on järvilohen olemassaolon kannalta epäoleellista, koska toimenpiteessä on kysymys uhanalaiseksi luokitellun lajin säilyttämisestä sen ydinalueella Suomessa. Toisaalta on todettava, että järvilohen merkitystä Suomessa nostaa sen suuri arvostus vapaaajankalastuksessa. Varsinkin uistelijoiden keskuudessa järvilohi on yksi halutuimpia saalislajeja. Suomessa ei ole erikseen selvitetty järvilohen kalastuksen taloudellisia vaikutuksia, mutta kymmenien tuhansien kalastajien voidaan arvioida vuosittain kalastavan järvilohta. Järvilohella on huomattava positiivinen vaikutus kalapaikkojen markkinoinnissa. Lajin säilyttäminen ja hyödyntäminen eivät ole ristiriidassa keskenään, kunhan hoitotoimet ja hyödyntäminen organisoidaan hyvin ja kohdennetaan alueellisesti tarkoituksenmukaisella tavalla. Yhdessäkään suomalaisessa vesistössä, johon järvilohta on istutettu, se ei ole muodostanut sellaista luontaisesti lisääntyvää kantaa, josta olisi hyötyä kannan säilyttämisessä. Kannan hoidon näkökulmasta hoitotoimenpiteiden keskittäminen nykyiselle ydinalueelle on ehdottomasti tarkoituksenmukaisin ja taloudellisestikin järkevä ratkaisu." 12 Olosuhteiden olennaiset muutokset Hakijan mukaan kaikkien kolmen voimalaitoksen (Pamilo, Kaltimo, Kuurna) kohdalla voidaan todeta, että olosuhteet ovat kalatalouden näkökulmasta olennaisesti muuttuneet sinä aikana, jonka voimalaitokset ovat olleet toiminnassa. Olosuhteissa (oloissa, asioiden tilassa) on tapahtunut seuraavia olennaisia muutoksia: - Järvilohen olemassaolo Suomessa osoitettiin tieteellisesti vasta Pamilon ja Kaltimon voimalaitosten rakentamisen jälkeen 1950-luvun lopulla (Seppovaara 1959). On perusteltua olettaa, että tämän tiedon puuttuminen osaltaan vaikeutti kalatalousintressin asemaa lupaprosessissa. Tuolloin ei myöskään voitu tietää, että kyseessä on Suomen arvokkain ja hyvin pian myös ainoa järvilohikanta. - Vasta 1990-luvulta lähtien on Suomessa alettu kiinnittää enenevässä määrin huomiota kalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden merkitykseen kalakannan hoidossa. Kalakantojen hoito ei pitkällä tähtäimellä voi perustua pelkästään kalojen laitosviljelyyn vaan monimuotoisuuden säilyminen edellyttää populaation yksilöiden altistumista luonnonvalinnalle kaikissa elinkierron vaiheissa. - Saimaanlohella (eikä muillakaan virtakutuisilla lohikaloilla) ei ole ollut merkittävää luontaista poikastuotantoa yli kolmeen vuosikymmeneen eikä pienpoikasten luonnonvalintaa niiltä osin ole tapahtunut. Nyt luonnonvalintaa on tavoitteena saada aikaan siinä laajuudessa kuin se on kohtuudella mahdollista ja perimän säilyttämisen kannalta välttämätöntä myös poikasvaiheen yksilöille. - Saimaan järvilohi on noussut merkittävään asemaan virkistyskalastajien saalislajina eri puolilla Suomea. Vetouistelijoita oli Suomessa vuonna 2000 noin ja heidän järvilohisaaliinsa oli noin kg. Järvilohen kokonaissaalis oli kyseisenä vuonna kg, josta RKTL:n selvityksen mukaan Itä-Suomen vesiltä saatiin kg. Järvilohi on taloudellisesti ja virkistysarvoltaan erityisen merkittävä laji

13 suomalaisten sisävesilajien joukossa. Vaikka tällä lupahakemuksella tavoitellaan nimenomaan järvilohikannan säilymisen turvaamista, on lopullisena tavoitteena, pitkällä tähtäimellä, turvata lajin virkistyksellinen ja taloudellinen hyödyntäminen eri puolilla Suomea. - Vuonna 2003 valmistui valtakunnallinen Järvilohistrategia, jota voidaan pitää myös vesilain 22 :ssä tarkoitettuna suojelusuunnitelmana. Strategiassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti luontaisen lisääntymisen aikaansaaminen tai toteuttaminen mahdollisimman täydellisenä on yksi kannan ylläpidon avainkysymyksiä. - Ala-Koitajoen koskialueita koskevassa kunnostussuunnitelmassa todetaan virtaaman pienuuden heikentävän kunnostuksista saatavaa hyötyä (Takkunen 1999). 13 Juoksutusmääräyksen muutoksen aiheuttama korvausvelvollisuus Hakija katsoo, että lupaehtojen muuttamisesta ei synny luvan haltijalle korvattavaa haittaa, koska - Esitetty virtaaman lisäys, 3 m 3 /s, on vain noin 4.0 % Pamilon kokonaisvirtaamasta ja se voidaan katsoa vähäiseksi osuudeksi liikevaihdosta (vesilain 8 luvun 10 b 4 mom.). - Lupaehtojen tarkistamista koskeva määräys turvaa myös voimayhtiön etua, koska juoksutusta voidaan perustellusta syystä muuttaa seuraavan lupakäsittelyn yhteydessä. - Pamilon voimalaitoksen juoksutusvelvoite Ala-Koitajokeen oli ensimmäisessä luvassa 3 m 3 /s, mutta määrää pienennettiin lupakäsittelyn yhteydessä kahteen kuutiometriin varsin pian. Muutosta ei perusteltu, vaikka poikastuotannon mahdollisuudet pienenivät entisestään. - Pamilon voimalaitos on ollut toiminnassa jo 50 vuotta. Pitkän tuotantojakson voidaan katsoa vähentävän velvollisuutta energiamenetyksen korvaamiseen (VL 8:10 b, 4 mom.). Samaan aikaan kalakantojen hoito on jäänyt monilta osin valtion kustannettavaksi. - Pamilon voimalaitoksen rakentamisen seurauksena virtakutuisten kalalajien lisääntymisalueet joessa vähenivät noin 70 hehtaarista noin 7 hehtaariin. Samalla erityisesti järvilohen poikastuotannolle tärkeä virtaama koskialueilla aleni lähes 78 m 3 :stä noin 2 m 3 :iin sekunnissa ja virtausnopeudet koskialueilla pienenivät huomattavasti. Kuitenkin Ala-Koitajoen virtakutuisille kalalajeille aiheutunut haitta on nykyisessä luvassa jäänyt lähes täysin kompensoimatta. Asiaa perusteltiin mm. sillä, että järvilohen ja järvitaimenen välistä runsaussuhdetta ei kyetty kalatalousasiantuntijoiden toimesta todistamaan riittävän luotettavasti. Menettely oli kalatalouden kannalta epäedullinen ja jopa poikkeuksellinen, koska vaelluskalalajeille aiheutetut kalataloudelliset menetykset yleensä kompensoidaan suhteuttamalla tappiot menetettyihin poikastuotantoaloihin (so. koskipinta-alaan) ja yksikkökohtaisiin poikastuotantomääriin tai -arvioihin. - Lupaehtojen muuttamisesta nyt ehdotetulla tavalla koituu merkittävää yleistä hyötyä, kun mahdollisuudet järvilohen lähes täydellisen elinkierron palauttamiseen paranevat.

14 Järvilohikannan tila ei täytä nykytilassa EU:n määrittelemää suotuisan suojelun tasoa. Ja pitkällä tähtäimellä lajin poikastuotantoa ei voida jättää pelkän kalanviljelyn varaan. Kestävän kehityksen periaatteet edellyttävät, että myös järvilohen koskivaiheen poikaset joutuvat monimuotoisuutta ylläpitävän luonnollisen valinnan kohteeksi niiden alkuperäisissä elinympäristöissä. Ala-Koitajoen virtaaman kasvaessa kokonaishyöty yhteiskunnalle kasvaa. - Korvausvelvollisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös se, että vaikka ao. voimalaitosten lupaehtoja muutettaisiin tässä hakemuksessa ehdotetulla tavalla, jää vielä sen jälkeenkin osa kalataloudellisista vahingoista kompensoimatta. Esimerkiksi Ala-Koitajoen virtaaman muutos luonnontilaisesta yli 70 m 3 :stä sekunnissa 5 m 3 :iin sekunnissa on edelleen dramaattinen muutos joen alkuperäisen kalaston kannalta. Hakija kuitenkin arvioi, että monet kannan hoitoon liittyvät tehtävät ja niiden kustannukset jäävät yhteiskunnan vastuulle myöskin jatkossa. 14 Hakemuksen alkuperäiset ja myöhemmät liiteselvitykset Hakemukseen on liitetty seuraavat raportit tai suunnitelmat: 1) Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvaraneuvosto 1990: Vuoksen alueen uhanalaisten kalakantojen hoito. 2) Pohjois-Karjalan maaseutuelinkeinopiiri, kalatalouden vastuualue 1995: Suunnitelma Pamilo Oy:n voimalaitokselle määrättyjen kalataloudellisten velvoitteiden muuttamisesta. 3) Pohjois-Karjalan TE-keskus, kalatalousyksikkö 2000: Esitys Pamilon, Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten kalataloudellisten velvoitteiden muuttamisesta. 4) Maa- ja metsätalousministeriö 2003: Järvilohistrategia Saimaan järvilohikannan säilymisen ja kestävän käytön turvaaminen. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisen selvityksen aikana laatinut seuraavat, hakemukseen liitetyt selvitykset: 1) Vesilain 8 luvun 10 b :n mukainen selvitys Ala-Koitajoen vesimäärän säännöstelystä ja siitä johtuvista haitallisista kalataloudellisista vaikutuksista Pohjois- Karjalan ympäristökeskus 2) Olli-Matti Verta 2002: Alustava laskelma Ala-Koitajoen virtaaman muuttamisen vaikutuksesta Pamilon voimalaitoksen energian tuotantoon. Lisäksi hakemuksen käsittelyn aikana ympäristölupavirastolle on toimitettu seuraavat julkaisut: 1) Suomen ympäristökeskus 2006: Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuuden - Yhteenveto ja suositukset. Suomen ympäristö 37/ ) Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Saimaan järvilohen elinolosuhteiden parantaminen. Kalatutkimuksia 155/1999

15 15 TIEDOKSIANTO Hakemus on vesilain 16 luvun 6, 7 ja 8 :n mukaisesti annettu tiedoksi kuuluttamalla Ilomantsin kaupungissa ja Enon kunnassa. Muistutukset, vaatimukset ja mielipiteet on tullut toimittaa ympäristölupavirastolle kirjallisesti viimeistään Muistutukset 1. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on lausunut: "Pamilon, Kaltimon ja Kuurnan voimalaitosten rakentamisen yhteydessä arvioidaan menetetyn virtakutuisten kalojen lisääntymisalueita yhteensä noin 240 ha. Saimaan järvilohen tiedetään lisääntyneen ainoastaan Pielis- ja Koitajoessa. Parhaat lisääntymisalueet ovat olleet Pielisjoessa. Lohen lisääntymisalueista valtaosa menetettiin voimalaitosrakentamisen seurauksena. Pielisjoen viimeiset luontaiset lohelle soveliaat lisääntymisalueet tuhottiin Utran koskien perkauksessa 1970-luvun alussa. Ala- Koitajoen uomassa olleista lisääntymisalueista valtaosa jäi kuiviksi jo 1950-luvulla, kun Koitereen ja Koitajoen valuma-alueiden lähes koko virtaama johdettiin Pamilon voimalaitoksen kautta Jäsysjärveen. Ala-Koitajokeen Hiiskosken säännöstelypadon kautta juoksutettava vesimäärä on nykyisten juoksutusmääräysten mukainen minimivirtaama 2 m 3 /s. Ala-Koitajokeen on arvioitu jääneen jäljelle virtakutuisille kaloille sopivia lisääntymisalueita noin 7 ha. Pielisjoessa olevat voimalaitospadot estävät kuitenkin Pielisjokeen nousevien virtakutuisten kalojen vaelluksen Ala-Koitajokeen ja on myös ilmeistä, että Ala-Koitajoen nykyinen virtaama ei olisi edes riittävä houkuttamaan ainakaan nousulohia Ala-Koitajokeen. Viimeaikaisten selvitysten perusteella näyttää myös siltä, että ilman virtaaman lisäystä Ala-Koitajoessa jäljellä olevien koskialueiden kyky tuottaa lohen poikasia jää suhteellisen vaatimattomaksi. Suomessa vielä jäljellä olevien alkuperäisten, uhanalaisiksi muuttuneiden kalalajien ja kantojen säilyttäminen mahdollisimman monimuotoisina on Suomelle velvollisuus, jota edellyttävät monet kansainväliset sopimukset ja kansalliset päätökset ja säädökset. Biologista monimuotoisuutta koskeva yleissopimus, ns. Rion sopimus, edellyttää mm. edistämään elinkykyisten kalakantojen säilymistä luonnollisessa ympäristössään, perustamaan suojelualueita, säätelemään kalakantojen käyttöä, edistämään ekosysteemin suojelua sekä luomaan tarvittavat olosuhteet kalakantojen suojelun ja kestävän käytön yhteensovittamiseksi. Luonnonsuojelulain (LSL) 5 :n mukaan luonnonsuojelulain tavoitteiden saavuttamiseksi on tähdättävä luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Eliölajin suotuisa suojelutaso saavutetaan (LSL 5 3 mom.), kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisessa elinympäristössä. Suojelun taso on riittämätön esim. silloin, kun kanta on viljelyn varassa. Maa- ja metsätalousministeriön luonnonvarastrategian päämäärinä on luonnonvarojen elinvoimaisuuden sekä uusiutumis- ja tuottokyvyn turvaaminen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti; kalakantojen lisääntymis- ja elinympäristöt turvataan sekä suojataan ulkopuolisilta haitoilta. Lisääntymisalueiden menetyksen seurauksena Saimaan järvilohi luokitellaan nykyisin luonnontilaisena lajina hävinneeksi. Kannan ylläpitäminen on kokonaan kalanviljelyn

16 varassa. Viljelyn avulla ylläpidettävän kannan uhkana on kuitenkin mahdollinen perimän monimuotoisuuden kapeneminen, joka tuhoaisi kannan elinkelpoisuuden lopullisesti. Saimaan järvilohi voidaan luokitella nykyisin myös uhanalaiseksi lajiksi. Lajin geneettisen monimuotoisuuden turvaaminen edellyttää lisääntymisen mahdollistamista luontaisessa elinympäristössä. Selkeästi paras ja käytännössä ainoa keino asian ratkaisemiseksi on virtaaman lisääminen Ala-Koitajokeen. Virtaaman lisäyksen tulee olla niin suuri, että järvilohen lisääntymis- ja elinalueiden pinta-alat Ala-Koitajoessa lisääntyvät oleellisesti. Virtaaman lisäys hakemuksen mukaiseksi parantaisi Ala- Koitajoessa jo olevien poikastuotantoalueiden soveltuvuutta järvilohen poikastuotantoon ja mahdollistaisi kunnostustöillä lisätä järvilohen poikasille soveltuvia elinalueita huomattavasti nykyisestä. Edellytyksenä vesilain 8 luvun 10 b :n mukaiseen säännöstelyä koskevien lupamääräysten tarkistamiseen on, että siitä yleisen edun kannalta saatava hyöty on merkittävä ja että se ei saa huomattavasti vähentää säännöstelystä saatavaa hyötyä. Kun luonnonsuojelulliset hyödyt ovat yleisen edun mukaista hyötyä ja virtaaman lisäämisellä pystytään tekemään uhanalaisen Saimaan järvilohen säilyminen elinkelpoisena lajina mahdolliseksi, on Ala-Koitajoen virtaaman lisäämisellä yleiselle edulle merkittävää hyötyä. Hakemuksessa esitetty virtaaman lisäys ei myöskään suhteellisesti tarkasteltuna vähennä oleellisesti säännöstelystä saatavaa hyötyä. Kun lisäksi otetaan huomioon kansainvälisten sopimusten ja kansallisten päätösten asettamat velvoitteet uhanalaisten lajien suojelussa, Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen mielestä vesilain 8 luvun 10 b :n asettamat edellytykset hakemuksen mukaiseen juoksutusmääräysten muuttamiseen täyttyvät. Vesilain 8 luvun 10 b :n mukaan säännöstelyn tarkistamisesta aiheutuvat vähäiset edunmenetykset eivät ole korvattavia. Vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisen vähäisen haitan tai edunmenetyksen suuruudesta ei kuitenkaan ole sen arviointia ohjaavia ennakkopäätöksiä. Vesilain 8 luvun 10 b :n säätämistä koskevien perustelujen (HE 17/1994 perustelut II/II) mukaan aiheutuvaa edunmenetystä arvioitaessa voidaan kuitenkin ottaa huomioon säännöstelyn hyödyntämisaika siten, että vanhoilla voimalaitoksilla saisi aiheutua selvästi enemmän korvaamatta jäävää hyödyn menetystä kuin uudemmilla voimalaitoksilla. Ottaen huomioon, että virtaaman lisäyksestä saatava luonnonsuojelullinen hyöty on yleisen edun kannalta merkittävä ja että hakemuksen mukaisen lisävesimäärän juoksutus Ala-Koitajokeen on pieni suhteessa hyödynnettävissä olevaan kokonaisvirtaamaan, ympäristökeskus arvioi hakemuksen mukaisesta virtaaman lisäyksestä aiheutuvan edunmenetyksen säännöstelystä saatavaan kokonaishyötyyn nähden vähäiseksi. Ala-Koitajokea koskevan kalatalousvelvoitteen osalta ympäristökeskus katsoo hakemuksessa esitettyihin perusteisiin viitaten, että olosuhteet ovat kalatalouden näkökulmasta muuttuneet oleellisesti Pamilon voimalaitoksen toiminnassa olon aikana, minkä vuoksi Ala-Koitajokea koskeva kalatalousvelvoite on tarpeen ottaa uudelleen tarkasteltavaksi ja muuttaa vastaamaan muuttuneita olosuhteita." Enon kunnan ympäristölautakunnalla ei ole huomautettavaa hakemuksen johdosta. Lautakunta on aiemmissa Pamilon voimalaitosta koskevissa lausunnoissaan

17 esittänyt, että Ala-Koitajoen vanhaan uomaan juoksutettaisiin vettä 5 m 3 /s. TEkeskuksen esitys juoksutuksen lisäyksestä on näin ollen erittäin hyvä Pamilo Oy on muistutuksessaan lausunut perusteluina seuraavaa: "Vesilain 8 luvun 10 b :n mukaista toimivaltaa omaaville viranomaisille tehtiin vuonna 2002 kaksi eri aloitetta, joilla pyrittiin vaikuttamaan Pamilon voimalaitoksen säännöstely- ja juoksutusmääräyksiin. Eräät asianosaiset toivat Ilomantsin kunnanhallituksen käsiteltäväksi Koitereen säännöstelystä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia koskevan aloitteen. Pohjois-Karjalan TEkeskuksen kalatalousyksikkö puolestaan lähetti Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle kirjeen, jossa vaadittiin muutoksia Pamilon, Kaltimon ja Kuuman voimalaitoksen kalataloutta koskeviin velvoitteisiin. Molempiin aloitteisiin liittyi alkuvaiheessa hämmennystä. Ilomantsista lähtöisin olevan aloitteen osalta hanketta käsitteleville viranomaisille oli alussa epäselvää, onko kyseessä vesilain 8 luvun 10 b :n 1 momentissa tarkoitettu selvitys vai vain joku "saman kaltainen" selvitys. TE-keskuksen aloite puolestaan liittyi erityisesti tavoitteeseen turvata nykytilaa paremmin Saimaan järvilohen perinnöllistä monimuotoisuutta ja lajin olemassaoloa sekä kalastusmahdollisuutta Suomessa. Koska kalataloudellisten velvoitteiden muuttamista ohjaa vesilain 2 luvun 22 eikä vesilain 8 luvun 10 b, ympäristökeskus ilmoitti kirjeellään Pohjois-Karjalan TE-keskukselle , että ympäristökeskuksen ohjaama selvitystyö ei voi kattaa kalataloutta koskevien velvoitteiden kokonaisvaltaista käsittelyä. Ympäristökeskus kuitenkin ilmoitti aloittavansa vesilain 8 luvun 10 b :n mukaisen selvitystyön siltä osin kun on kyse Pamilon voimalaitoksen lupaan liittyvistä juoksutusvelvoitteista. TE-keskuksen aloitteen osalta Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksen kokoama ryhmä kokoontui neuvottelemaan aloitteesta ainoastaan kolme kertaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos valmisteli pyynnöstä tutkimussuunnitelman, jonka avulla oli tarkoitus arvioida "millä vesimäärällä ja millä aikajaksolla lisävirtaaman vaikutuksia kannattaa selvittää." Kun sen paremmin aloitteentekijä kuin kukaan muukaan taho ei kuitenkaan ollut valmis tutkimusta rahoittamaan, selvitystyö keskeytyi. Yhtiön edustajat olivat esittäneet, että kaksi erillistä aloitetta olisi syytä yhdistää yhdeksi selvitystyöksi tai vähintään mahdollisia suosituksia tulisi voida tarkastella samanaikaisesti. Pohjois-Karjalan TE-keskuksen edustaja ei tätä hyväksynyt ja "erillisselvitys" keskeytyi edellä mainittujen rahoitusvaikeuksien vuoksi. Viimeiseksi jääneen kokouksen päätteeksi todettiin, että mahdollisia muutosmahdollisuuksia voidaan tarkastella sen jälkeen kun niin sanottu Koitereen säännöstelyn selvitystyö valmistuu. Puheenjohtaja kirjautti pöytäkirjaan seuraavan maininnan: "Höytämö totesi vielä, että kysymys Koitereen ja Ala-Koitajoen osalta on samaan lupaan perustuvasta säännöstelystä ja veden juoksutuksesta johtuvien haitallisten vaikutusten vähentämisestä. Luvanhaltijan kannalta on tällöin tarkoituksenmukaista olla selvillä myös Koitereen säännöstelystä aiheutuvista haitoista ennen kuin voidaan kokonaisuutena arvioida, mihin toimenpiteisiin haittojen vähentämiseksi vapaaehtoista tietä on mahdollista ryhtyä. "

18 18 Sen sijaan Ilomantsin kunnan aloite johti, alkuhämmennyksen jälkeen, vesilain tarkoittamaan selvitykseen, jossa tutkittiin mahdollisuudet vähentää säännöstelyn haitallisia vaikutuksia. Kehittämishankkeessa tuotettiin tietoa säännöstelyn vaikutuksista ja siitä, kuinka eri sidosryhmät kokevat vaikutukset sekä arvioitiin mahdollisuuksia säännöstelykäytännön muuttamiseen. Säännöstelyn vaikutusten arviointia tukevia osaselvityksiä tehtiin 10 kappaletta. Hankkeen yhteydessä tiedotettiin Koitereen tilasta, säännöstelystä ja säännöstelyselvityksestä sekä tunnistettiin keinoja tiedottamisen parantamiseksi. Laaja ja monitieteinen selvitys toteutettiin vesistön eri käyttäjäryhmien, viranomaisten ja tutkijoiden yhteistyönä. Ohjausryhmän työhön osallistui edustajia Pohjois-Karjalan ympäristökeskuksesta, Ilomantsin kunnasta, Koitereen kalastusalueelta, Pohjois- Karjalan TE-keskuksen kalatalousyksiköstä, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiristä, Pohjois-Karjalan lintutieteellisestä yhdistyksestä, Suomen ympäristökeskuksesta, Pamilo Oy:stä sekä vesistön käyttäjiä ja ranta-asukkaita. Esitetyt suositukset, joita on yhteensä 21 kappaletta, merkitsevät Pamilo Oy:lle uusia rasitteita ja heikentävät voimantuotannon kannattavuutta. Suositukset muodostavat kuitenkin sellaisen kokonaisuuden, jonka eri tahot kompromissina yksimielisesti hyväksyivät hankkeen ohjausryhmässä Selvitystyö, "Koitereen säännöstelyn vaikutukset ja kehittämismahdollisuudet, Yhteenveto ja suositukset" on julkaistu Suomen ympäristökeskuksen julkaisusarjassa Suomen ympäristö 37/206." Muistutuksessa on viitaten vesilain 8 luvun 10 b :ään esitetty seuraavat vaatimukset: "Ala-Koitajoen minimivirtaaman muuttamista koskeva hakijan vaatimus tulee ensisijaisesti, laissa asetettujen edellytysten puuttumisen vuoksi, jättää tutkimatta. Toissijaisesti hakemus tulee aiheettomana ja lakiin perustumattomana hylätä. Lainkohdasta ilmenee, että asia ei voi tulla vireille suoraan hakemusasiana ympäristölupavirastossa. Säännöksen 1 momentin mukainen yhteistyömenettely ei ole pelkkä muodollisuus, vaan asianmukainen selvitys on lainsäätäjän asettama edellytys mahdollisille jatkotoimille. Luvanhaltijalla ja hyödynsaajina olevilla asianosaisilla tulee olla mahdollisuus vapaaehtoisuuteen perustuvien toimenpiteiden suorittamiseen. Kyseinen selvitys kulminoituu siten kahteen seikkaan: Haitallisten vaikutusten tunnistamiseen sekä haitallisia vaikutuksia vähentävien, vapaaehtoisuuteen perustuvien, mahdollisuuksien kartoittamiseen. Ala-Koitajoen juoksutusmääräyksiä koskevaa selvitystyötä ei ole tehty, eikä toiminnanharjoittajalle ole annettu mahdollisuutta ottaa kantaa vapaaehtoisuuteen perustuviin toimenpiteisiin. Kyseinen selvitys olisi voitu toteuttaa osana niin sanotun Koitereen säännöstelyä koskevaa selvitystyötä. Vain tällaisen kokonaistarkastelun avulla voidaan aidosti ottaa huomioon vesistön tila, vedenhankinta, voimatalous, tulvasuojelu, jätevesien johtaminen, kalatalous, virkistyskäyttö ja muut moninaiskäytön tarpeet ja vaikutukset vesistöön sekä niiden suhteet säännöstelyyn. Tavoitteenahan on eri osapuolten välisessä

19 yhteistyössä toteuttaa ne toimenpiteet, joista päästään yhteisymmärrykseen ja joilla toimenpiteillä voidaan päästä kokonaisuuden kannalta hyvään lopputulokseen. Ala-Koitajoen ohijuoksutukset olivat esillä Koitereen säännöstelyä koskevassa selvitystyössä, mutta mikään taho ei vaatinut juoksutusmääriin nyt vireillä olevan hakemuksen mukaisia lisäyksiä. Pamilo Oy:n edustajat ovat hyväksyneet suositukset luottaen siihen, että kukaan osapuoli ei hae säännöstelyä koskeviin lupaehtoihin muutosta ympäristölupavirastolta. Pohjois-Karjalan TE-keskus osallistui Koitereen säännöstelyn kehittämistyöhön ja sen esittämät näkökannat vaikuttivat monen suosituksen sisältöön. Kaikkien osapuolten kannalta on kestämätöntä, että useita vuosia kestäneen työn jälkeen vaivalla saavutettu yhteisymmärrys mitätöityisi. Lainkohdan mukaiset edellytykset muutoshakemuksen käsittelemiseksi ympäristölupavirastossa on laiminlyöty, minkä vuoksi hakemus tulee tässä tapauksessa jättää tutkimatta. Vielä haluamme todeta, että vesilain 8 luvun 10 b :n edellytykset lupaehtojen tarkistamiselle eivät muutoinkaan täyty. Esityksen mukainen muutos ei mahdollistaisi järvilohen nousua kutupaikoille eikä muutoksesta saatava hyöty olisi yleisen edun kannalta merkittävä. Toisaalta se vähentäisi huomattavasti säännöstelystä saatavaa kokonaishyötyä. Muutos aiheuttaisi 12,1 GWh:n energiamenetyksen, joka samalla merkitsisi luvanhaltijalle euron vuotuista ja pääomitettuna euron taloudellista menetystä. Lain mukaan tarkistamisesta aiheutuvat edunmenetykset tulee määrätä hakijan korvattaviksi. Ottaen huomioon, että EU vaatii myös Suomelta merkittävää lisäpanostusta uusiutuviin energialähteisiin, vaatimuksen hyväksyminen olisi omalta osaltaan myös Suomen kansallisen edun vastaista. Kalatalousvelvoitteen muutosesitys Hakija esittää, että nykyisestä velvoitteesta poistetaan velvoite istuttaa Ala-Koitajoen vanhaan uomaan kpl 2-vuotiaita taimenia ja istutusvelvoitteen sijaan nykyinen kalatalousmaksu korotetaan euron suuruiseksi. Muutosvaatimusta perustellaan vesilain 2 luvun 22 :n 4 momentilla, jonka sisältö on seuraava: "Ympäristölupavirasto voi hakemuksesta kalatalousvelvoitetta ja kalatalousmaksua koskevia määräyksiä, jos olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Taloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi osoittautunutta velvoitetta voidaan lisäksi tarkistaa, jos velvoitteen kalataloudellista tulosta voidaan parantaa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä." Säännöksen soveltaminen edellyttää, että olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Hakija ei kuitenkaan hakemuksessaan esitä lainsäätäjän tarkoittamia olosuhteiden muutoksia. Hakijan esittämien perusteluiden osalta viittaamme UPM-Kymmene Oyj:n ja Kuuman Voima Oy:n esittämiin argumentteihin, joita he ovat esittäneet muistutuksis- 19