Raportti syksy 2013 Opetuskokeilut kirjallisuushistorian polulla kevään 2013 aikana päivä- ja etälukiossa Heidi Heikkilä

Transkriptio

1 Raportti syksy 2013 Opetuskokeilut kirjallisuushistorian polulla kevään 2013 aikana päivä- ja etälukiossa Heidi Heikkilä Testasin äidinkielen ja kirjallisuuden polkua keväällä 2013 kahden ryhmän kanssa: päivälukion ÄI5-ryhmän kanssa ja etälukion eäi4-ryhmän kanssa. Nämä kaksi ryhmää erosivat toisistaan monellakin tavalla: päivälukiolaiset osallistuivat SL-oppitunnille, jossa opettaja oli koko ajan paikalla neuvomassa ja ohjaamassa. Etälukion ryhmä oli taustaltaan heterogeenisempi, virtuaalimaailmaan lähtijät olivat eri ikäisiä. SL-opetuskokeilu päivälukion ÄI5-ryhmän kanssa Ensimmäinen ryhmä oli päivälukion ÄI5-ryhmä, jossa oli 25 opiskelijaa. Toteutin kokeilun kolmannessa jaksossa. Käytimme Second Life -opiskeluun kolme oppituntia. Opiskelijat saivat virtuaalimaailmassa opiskelusta ÄI5-kurssiinsa osasuorituksen. Ennen SL-oppitunteja näytin tunnin lopussa, miten avatar luodaan ja opiskelijat saivat kotiläksyksi tehdä itselleen avatarin. Suurin osa tekikin, lopuille pystyimme tekemään avatarin koulun palvelimelta. Second Life ei anna tehdä samalta palvelimelta kuin noin yhdeksän avataria saman vuorokauden aikana, joten avatarin tekeminen on pakko suunnitella ennalta. Olin päivittänyt virtuaalisen kirjallisuushistorian polun ennen oppitunteja, tehnyt sen rakennetta selkeämmäksi, miettinyt ohjeistusta ja korjaillut linkkejä ja skriptejä ja kirjoittanut kirjallisuusanalyysimalleja polun varrelle. Lisäksi tein uudet tehtävät, joita oli määrällisesti vähemmän kuin edellisenä vuonna mutta joissa joutui hankkimisen lisäksi myös käsittelemään enemmän hankkimaansa tietoa. Kolme tuntia on aika vähän Second Lifessa opiskeluun, mutta enempääkään kurssista ei voi tähän harjoitukseen lohkaista. Monistin tehtävät opiskelijoille, jotta siirtyminen SL:ään olisi helpompaa. Päivälukiolaiset tekivät ja palauttivat tehtävät paperimuodossa, etälukiolaisten kanssa teimme jälleen kerran palautuksen sähköisesti Second Lifessa. Ennen Second Lifeen siirtymistä näytin ryhmälle tekemäni PowerPointin, jossa kuvattiin, miten avatar pääsee tervetulokeskuksesta Sotunkiin ja sieltä edelleen kirjallisuushistorian polulle. Sisällytin dioihin myös sen, miten eri esineistä saa tiedon: chat-viesti tulee pelkästään klikkaamalla, notecard pitää hyväksyä painamalla Keep ja nettilinkki avautuu,

2 kun klikkaa Go to page. Lisäksi jaoin opiskelijoille kaksi monistetta: toisessa oli luettelo kaikista kirjallisuushistorian polun kohteista ja ohjeet, miten pisteiltä pääsi toisille, ja toisessa oli avatarin käytön perusohjeet (näin kävelet, näin näet lähelle, näin lennät mutta älä lennä kovin kauaksi, näin istut ja näin tilaat merihevoskyydin valistuksen luokkahuoneeseen, jne.). Huolellinen ohjeistus on tähänastisissa kokeiluissa osoittautunut äärimmäisen tärkeäksi asiaksi ja niin se osoittautui nytkin. Jätin PowerPoint-esityksen pyörimään atk-luokan valkokankaalle, jotta opiskelijat pystyivät katselemaan siitä neuvoja aina tarvitessaan. Kun tunti alkoi ja opiskelijat menivät SL:ään, siirtymä sujui helposti. PowerPoint-esitys oli hyvä lisäys vanhoihin ohjeisiin, joita niitäkin olin päivittänyt toimivammiksi. Päivälukion ryhmän kanssa ensimmäinen 15 minuuttia on kiireistä aikaa opettajalle, sen jälkeen opiskelijat oppivat, miten SL toimii. IT-tuki oli apunani kaikilla kolmella tunnilla varsinkin aluksi, että kaikki saatiin lähtemään käyntiin. IT-tuki myös tarkisti edellisenä päivänä tai varhain aamulla, ettei SL:stä ollut tullut uutta päivitystä, jotta opiskelijoiden kanssa ei kulu turhaan aikaa siihen, että odotellaan, kun kone päivittää uusinta SL-versiota. Äidinkielen polku on yksinkertainen toteutukseltaan ja toiminnaltaan enkä aio sitä monimutkaisemmaksi tehdäkään. Aihio pysyy paremmin käyttökelpoisena, kun siitä tekee helppokäyttöisen itselleen ja opiskelijoille. Kirjallisuushistorian polulla riittää, kun osaa kävellä ja klikata hiirellä. Tällä tavoin aihiosta ei tule liian raskasta käyttää, opettaja ei joudu ratkomaan kovin monimutkaisia teknisiä ongelmia ja opiskelijat pääsevät etenemään nopeasti. Opettajan kynnys lähteä SL:ään alenee, jos tiedossa ei ole kovin monimutkaista tai vaikeaa tuntia. Osalla opiskelijoista oli motivoitumisongelmia, sillä osa ei ollut tottunut tekemään itsenäistä työtä, jossa olisi pitänyt opetella opiskeltavat asiat itse. Toiset taas menivät vauhdilla eteenpäin ja osa kysyi kolmannen tunnin lopulla lisätehtäviäkin, että saisiko näitä vielä lisää. Jos opiskelijalla on halua itsenäiseen työhön, SL sopii hänelle todennäköisesti mainiosti opiskeluympäristöksi. Jos omaa motivaatiota ei ole, tunti menee helposti avatarilla lentelyksi ja avatarin muunteluksi. Äidinkielen polun päivittämisestä on tietty määrä työtä, mutta tällä hetkellä se toimii hyvin ja tehtävänantoja muuntelemalla sitä voi käyttää monella tapaa. Opettajalle polku on vaivaton, ensimmäiset 15 minuuttia ovat kiireisiä, sitten kysymysten määrä laskee ja opiskelijat etenevät itsenäisesti. Testasin oppimista teettämällä opiskelijoilla kaksi testiä ja lisäksi teetin mielipidekyselyn. Osa opiskelijoista oli poissa joiltakin tunneilta, joten sain lopulta 18 testivastausta.

3 Ensimmäisessä testissä piti listata aikakaudet ja kirjoittaa kaiken, mitä pystyi muistamaan mistäkin tietopisteestä. Toisessa testissä yhdisteltiin aika- ja tyylikausien piirteitä, kirjailijoita ja teoksia. Testivastausten virhelähteinä olivat osaksi kiire ja motivaation puute: osa ei halunnut enää jäädä istumaan tehtävien jälkeen testiä tekemään, vaan halusi tehdä sen nopeasti pois eikä siksi kovin jaksanut muistella, mitkä asiat liittyivät mihinkin. Osa halusi lähteä bussipysäkille, jotta ehtisi seuraavaan bussiin ja vastasi sen vuoksi vaillinaisesti kysymyksiin. Osa teki testin huolella ja sai myös huomattavasti paremmat pisteet sen vuoksi, että keskittyi myös tähän viimeiseen tehtävään. Toinen testi oli lyhyempi kuin ensimmäinen, joten isompi osa teki sen huolella kuin ensimmäisen testin. Niillä, jotka tekivät kummankin testin huolellisesti, testien väliset piste-erot olivat pienempiä. Ryhmän keskiarvoksi tuli ensimmäisessä testissä 8, toisessa testissä 8-, eli jotain oli selvästi kolmella SL-tunnilla jäänyt mieleen. Se, mikä testissä kertoo oppimisesta paljon arvosanoja selvemmin, oli se, että 14 opiskelijaa 18:sta muisti kaikki aikakaudet ja osasi laittaa ne oikeaan aikajärjestykseen. Se on huima tulos, aika- ja tyylikausien järjestyksen muistaminen on monille haastavaa. Kirjallisuuspolku on jättimäinen aikajana, jota pitkin opiskelija kävelee antiikista nykypäivään (muutama tyylikausi puuttuu, mutta tärkeimmät ovat mukana). Ilmeisesti polun rakenne sopii hyvin aikajärjestyksessä opittavien asioiden opettamiseen. Puolet ryhmästä sai myös täydet pisteet tehtävästä, jossa piti yhdistää tyylikauden nimi ja kuvaus. Kirjailijoiden ja teosten muistaminen osoittautui haastavammaksi, mutta noin puolet ryhmästä sai siitäkin tehtävästä joko puolet oikein tai enemmän. Mielipidekysely Väite: täysin samaa jokseenkin jokseenkin eri täysin mieltä samaa mieltä mieltä mieltä Opiskelu virtuaalimaailmassa oli elämyksellistä. Virtuaalimaailmassa oppi hyvin kokemuksen kautta, tekemällä. Opittavat asiat jäivät hyvin mieleen. Opettajan rooli oli eri

4 tärkeä, kun meni SL:ään 1. kerran. Tein tehtäviä yhdessä muiden kanssa. Tekisin mielelläni lisää tehtäviä virtuaalimaailmassa. Virtuaalimaailma sopii hyvin lukiokäyttöön Ne opiskelijat, jotka eivät pitäneet itsenäisestä työskentelystä, vastasivat, etteivät asiat jääneet mieleen ja olivat myös sitä mieltä, etteivät halua tehdä enempää tehtäviä virtuaalimaailmassa. Osa oli sellaisiakin, jotka jostain syystä rinnastivat SL:n pelimaailmaan ja kommentoivat, miten huono peli SL on, vaikka toki heille selitettiin heti aluksi, että kyseessä on sosiaalinen ajanviettopaikka ja koulu, ei peli. Grafiikan laatu, avatarin liikkumisnopeus ja pelimoottorin tehottomuus ärsyttivät niitä, jotka paljon pelaavat. Tämä näkyi myös heidän vastauksissaan. Osa valitti myös netin lagaamisesta ja koneiden tehottomuudesta. Ne opiskelijat, jotka mielellään tekevät itsenäistä työtä, olivat pitäneet tunneista. He vastasivat mielipidekyselyyn, että SL-tunnit olivat mukavaa vaihtelua tunnilla istumiseen, avatarilla liikkuminen oli hauskaa ja kokivat tunnit elämyksellisempinä. He myös olivat sillä kannalla, että voisivat tehdä tehtäviä SL:ssä toistenkin ja virtuaalimaailma sopii lukiokäyttöön. Opettajan roolista SL-tunneilla opiskelijat olivat kahta mieltä: osalle opettajan läsnäolo oli ensiarvoisen tärkeää, osalle taas ei. Tähän saattaa vaikuttaa muun muassa opiskelijoiden erilainen tietoteknisten taitojen taso. Myös yhteistyö oli sallittua, jos halusi opiskella yhdessä, ja mielipidetestistä näkee, että muutamia tämä vaihtoehto oli motivoinut ison osan ryhmästä tekemään yhteistyötä. SL on sosiaalinen media, joten se on luonnollinen tila yhdessä tekemiselle ja yhdessä oppimiselle. Oli myös niitä, jotka kokivat hyväksi sen, että sai opiskella omaan tahtiinsa, täysin itsenäisesti ja ilman ryhmää. Osa testeistä kiitettäviä arvosanoja saanut kuului nimenomaan itsenäisen työn tekijöihin. Aika oli rajallinen ja moni opiskelija kirjoittikin vastauksessaan tarvinneensa enemmän aikaa ja että jos aikaa olisi ollut käytettävissä enemmän, myös oppiminen olisi ollut

5 parempaa. Tämä on ongelma aina päivälukion kurssilla, kun aikaa ei ole ja opittava kokonaisuus on laaja. Jos osan polusta voisi antaa kotiläksyksi, se ratkaisisi ongelman. Moni kertoi vastauksissaan siitä, että aluksi SL tuntui sekavalta eikä oikein tiennyt, minne olisi pitänyt mennä, mutta sitten ympäristöön tottui ja etenemisestä tuli nopeampaa. Opiskelijat kommentoivat kokemustaan mm. näin. SL:ssä opiskelu oli erilaista. Oli enemmän vapautta tehdä asioita. Oli hauskaa hengailla ja tehdä työtä. Mukavaa vaihtelua normaalista kirjan lukemisesta. Second Lifea oli välillä vaikea käyttää, esim. löytää oikeat paikat. Liikkuminen oli hankalaa. Uudenlaista, ei niin puuduttavaa. Uudenlainen kokemus. Vaikeaa oli tehtävän noudattaminen, oma syy Hauskaa oli kiertely ja tutustuminen aikakausiin. Lisää oppiaineita SL:ään. Oli outoa opiskella tietokoneen ruudulta. Alkuun pääsy oli vaikeaa. Hieman hankalaa oli esim. liikkuminen ja ei aina tiennyt, mihin mennä. SL oli tosin kivempaa kuin luokassa istuminen. Tehtävät oli aika helppoja, opiskelu oli tehokasta ja nopeaa. Merihepat oli hauskoi. Huomattavasti nautinnollisempaa. Erilaista. Alku vaati totuttelua, mutta loppua kohti tehokkuus nousi ja tekeminen helpottui. Välillä keskittyminen kohdistui aivan muualle kuin tehtäviin. Kun kysyin, mihin SL opiskelijoiden mielestä parhaiten sopisi lukiossa, kuusi opiskelijaa käyttäisi sitä uuteen asiaan tutustumiseen, 11 kurssitehtävien tekemiseen ja kahdeksan kokeisiin kertaamiseen. SL-opetuskokeilu etälukiossa eäi4-ryhmän kanssa Etälukiossa testasin polkua viidennessä jaksossa eäi4-ryhmän kanssa. Koin erittäin positiivisen yllätyksen huomatessani, että yli puolet ryhmäläisistä oli lähtenyt mieluummin tekemään tehtävät virtuaalimaailmassa kuin oppikirjan avulla. Seitsemästä opiskelijasta viisi teki SL-tehtävät, vain kaksi halusi mieluummin tehdä oppikirjasta. Aiempina vuosina

6 opiskelijoita oli pitänyt kannustaa runsaasti, jotta muutama uskaltautui kokeilemaan virtuaalimaailmassa opiskelua. Tällä kertaa olin vain tarjonnut Fronterissa virtuaalimaailmassa opiskelun yhtenä mahdollisuutena ja suurin osa tarttui siihen heti. Olin iloisesti hämmästynyt tästä muutoksesta ja toivon, että se jatkuu tänäkin keväänä. Aikuisopiskelijoilla on usein myös erilainen motivaatio opiskeluun kuin päivälukion opiskelijoilla ja se näkyy selvästi Second Lifessa opiskellessa, sillä virtuaalimaailmassa opiskelu on hyvin itsenäistä toimintaa. Tiedot pitää hakea ja rakentaa itse, opettaja ei pureskele mitään valmiiksi. Virtuaalimaailmassa opiskelu sopii hyvin heille, jotka haluavat opiskella omaan tahtiinsa, tehdä itse töitä ja oppia siitä, mitä tekee. Etäryhmän ohjaaminen on erilaista kuin päivälukion ryhmän. Opiskelijat tietävät, että vaikka opettaja on paikalla ISL (in Second Life) sovittuina aikoina, hän ei pääse samalla tavalla tietokoneen viereen neuvomaan kuin atk-luokassa päivälukion tunnilla. Opettajallekin tämä asettaa haasteita, kun tulee etänä tietoteknisiä kysymyksiä ja opettajan pitää arvata, mistä ongelmasta voisi olla kyse. Second Lifessa on tietyt asiat, joista eniten tulee kysyttävää miksi ohjelma on tallentunut koneelle tanskan kielellä eikä englanniksi ja miten sen saa englannin kielelle, miksi maailma näkyy vaaleanpunaisena, miksi avatar näkyy pelkkänä pilvenä, miksi ei ole kaikkia työkaluja tarjolla ruudussa, mistä avatar aloittaa uuden elämänsä ja miten pääsee Sotunkiin, miksi avatar juoksee koko ajan seinää päin, miten pääsee eteenpäin, jos putoaa jonnekin tai jää jumiin tai eksyy, miksi koko maailma liikkuu yhtäkkiä yhtä aikaa, miten pystyy näkemään lähelle. Myös etäopiskelijoiden suhtautuminen opettajan läsnäoloon ja ohjaukseen jakautuu selkeästi kahtia. Osa haluaa opettajan olevan läsnä, kun tulee SL:ään ja toivoo opettajan apua polulla, osa haluaa tehdä täysin itsenäisesti ja saattaa kokea opettajan läsnäolon jopa luottamuksen puutteeksi. SL:ssä opettajan on helppo mukautua kummankinlaisiin toiveisiin. IM-viestien kautta on helppo olla koko ajan läsnä kaikkien niiden mukana, jotka haluat opettajan apua. Local Mapin avulla voi seurata etänä ja huomaamatta niiden edistymistä, jotka eivät halua opettajan läsnäoloa. Yleensä käyn avatarilla esittäytymässä kasvokkain jokaisen opiskelijan kanssa ja kysyn, miten on alkanut ja olen sitten mukana halutun verran tai annan opiskelijalle rauhan itsenäiseen työskentelyyn. Etäopiskelijoilla oli käytettävissään samat esittelymateriaalit kuin päivälukionkin opiskelijoilla, eli PowerPoint-esitys Sotunki-saarella toimimisesta ja avatarin ja kirjallisuuspolun käyttöohjeet. Lisäksi he saivat avatarin tekemiseen ja SL:n lataamiseen tarvittavat ohjeet. Laitoin kaikki materiaalit Fronteriin ja linkitin ne SL-kurssitehtäviin. Etäopiskelijat tekivät tehtäviä aktiivisesti ja pääosin itsenäisesti. Teknisiä ongelmia oli muutamilla, osalla palomuurin kanssa, osalla tietokoneen näytönohjain ei ollut riittävän

7 tehokas. Suurimmaksi osaksi kuitenkin polulle päästiin hyvin ja opiskelu sujui. Kun kysyin eräältä opiskelijalta, miten sujuu, hän vastasi: Onhan tässä paljon tekemistä, mutta ainakin on mukavaa tekemistä. Vastaus heijasteli paljolti muidenkin opiskelijoiden vastauksia. Etälukiolaisella on usein vain oppikirja seuranaan, joten SL oli heillekin tervetullutta vaihtelua. Teetin etäopiskelijoilla kurssikokeen yhteydessä testin, jossa testasin kirjallisuushistorian asioita. Keskimäärin SL:ssä opiskelleet ja oppikirjasta opiskelleet pärjäsivät yhtä hyvin, opiskelumenestys riippui tietysti aina myös opiskelijasta. Second Lifessa opiskelleiden testien keskiarvo kokeessa oli 9- ja oppikirjan avulla opiskelleiden 8-. Opiskelijoiden vähäinen määrä tosin vaikuttaa tähän tulokseen myös, kun vain kaksi teki aika- ja tyylikausitehtävän oppikirjasta. Kirjallisuushistorian virtuaalipolku on kevyt ja helppo työväline opettajalle etälukiossa ja aion käyttää sitä eäi4-kursseilla edelleenkin. Polku on melko hyvin automatisoitu se ei tarvitse opettajan läsnäoloa, opiskelija voi tulla opiskelemaan mihin vuorokauden aikaan hyvänsä ja tehdä tehtävät itsenäisesti. Osa opiskelijoista toivoo opettajan läsnäoloa silloin, kun he totuttautuvat uuteen maailmaan, mutta sen olen kokenut antoisaksi ja mukavaksi työtehtäväksi. Kirjallisuushistorian polku oli valtava projekti tehdä ja minulla on kulunut siihen kolmen vuoden aikana paljon aikaa ja työtä, mutta nyt se on helppo ja kevyt työkalu käytettäväksi eivätkä sen pienet satunnaiset päivitykset vaadi paljon aikaa.