RAPORTTI. joulukuu S2:n propaganda-aihio. Heidi Heikkilä. Lähtöasetelma

Transkriptio

1 RAPORTTI joulukuu 2013 S2:n propaganda-aihio Heidi Heikkilä Lähtöasetelma Toteutin Second Lifessa propaganda-aihion. Aihiossa käsitellään tekstin ja kuvien avulla vaikuttamista, argumentointia, retorisia keinoja ja värien symboliikkaa. Aihiota voi käyttää päivälukiossa S2.3- ja ÄI4-kursseilla ja etälukion eäi3- ja es2.3-kursseilla. Historian opettajat olivat aluksi suunnittelussa mukana, joten aihio on edelleen osittain ilmiöpohjainen, vaikka historian osuus aihiosta jäikin toteuttamatta. Tietysti historian opettajat ovat auliisti antaneet minulle ideoita käytettäväksi myöhemminkin ja antaneet tarvitsemiani tietoja. Esimerkiksi marsilainen räpyläpallo, jossa käydään pelaamisen ohella läpi propagandan historiaa, on enemmänkin historian aihio kuin S2:n. Ilmiöpohjaisuuden vuoksi aihio on käyttökelpoinen myös historian tunneilla. Lähdin toteuttamaan aihiota siltä pohjalta, että sitä käytetään S2-kursseilla, joten oikean maailman propagandan sijaan halusin saarelle neutraalia propagandaa. Opiskelijani ovat ympäri maailmaa, joten halusin välttää propagandakuvien voimakkaan leimaavan vaikutuksen, joka olisi hyvin voinut osua joihinkin opiskelijoihini. Todellisen maailman propaganda sijaan minulla Second Lifeen sopivasti marsilaisten ja venuslaisten propagandaa sekä muun muassa Second Lifen presidentiksi pyrkivän ehdokkaan vaalipropagandaa (rehtori antoi ystävällisesti käyttää avatariaan presidenttiehdokkaana). Venuslaisista ja marsilaisista ja heidän propagandastaan tulikin aihion värikäs sydän: suunnittelin keskenään sotivien ufojen propagandakuvat yhdessä rakentajamme Annika Keskisen kanssa ja Annika toteutti kuvat ja siirsi ne SL:ään. Minä tein kuvista analyysit ja laitoin ne kuviin, josta opiskelijat saavat ne kuvia klikkaamalla. Ufojen propagandakuvien avulla opitaan kielen ja kuvan vaikutuskeinoja. Jokaisella kuvista on oikea vastineensa todellisessa maailmassa, sillä käytimme samoja keinoja omissa kuvissamme kuin todellisessa maailmassa on aikanaan käytetty ja käytetään yhä. Propagandateltta: neljä harjoitusta Otin aihioni pohjaksi vanhan sotilasteltan, joka oli seisonut käyttämättömänä Sotunki-saaren keskusaukion vieressä jo jonkin aikaa. Rakentaja suurensi telttaa ja teki siihen lattian ja antoi käyttööni runsaasti propagandaan sopivaa esineistöä (television, läppärin, radion, puhelimen,

2 ämyrin), joita pystyin itsekin muokkaamaan. Laitoin näihin esineisiin teoriaosuuden propagandan vaikutuskeinoista. Sotunki-saaren aukiolta näkyy komea Propagandapalatsi, joka on kuitenkin pelkkä kulissi ja jonka takana on valtavassa sotilasteltassa propagandapäämaja. Idea tähän tuli Matti Jussilalta, joka leikitteli idealla tehdä aihiosta mahdollisimman samanlainen kuin propaganda itsekin on: se on kulissipeliä, jossa kätketään vastaanottajan katseelta kaikki, mitä hän ei halua nähdä. Siispä meillä on komea kulissi, jonka takana on kokonainen sotilasoperaatio. Kun palatsiin astuu sisään, eteisessä selitetään, mitä propaganda on ja siellä on kaksi propagandakuvaa, joihin voi tutustua. Teltan oviaukon molemmin puolin on teoriaa, joka on pääosin laitettu tekstuurina viestintävälineiden ruutuihin. Vasemmalla seinustalla on Voihan ufo! Nyt ovat taivaan vallat sekaisin! -kyltti, jossa selitetään marsilaisten ja venuslaisten tilanne ja jota klikkaamalla opiskelija saa ohjeet aihion käyttöön. Opiskelija aloittaa tutustumalla teltan teoriaosuuteen ja klikkaamalla väripalettia, jonka tein seinälle selvittääkseen eri värien symboliikan ja yleisimmät käyttötarkoitukset. Voihan ufo! -kyltin vieressä on seuraavalla seinällä neljä pienempää tehtäväkylttiä, joista kustakin saa tehtävän notecardina. Tehtävän vastaukset kirjoitetaan samalle notecardille, joka sitten tallennetaan, suljetaan ja raahataan omasta matkalaukusta kyseisen tehtävän postilaatikkoon, josta opettaja saa sen myöhemmin tarkistettavakseen. Jokaisen kyltin vieressä on nimittäin myös oma punainen postilaatikko, johon viereisestä kyltistä saatu tehtävä palautetaan. Tehtäviä on yhteensä neljä: ensimmäisessä tutkitaan kuvien vaikutuskeinoja ja kirjoitetaan opitun perusteella oma propagandateksti. Toisessa tehtävässä klikataan propagandakuvien alaosissa olevia vihreitä nettipallukoita, jotka avaavat opiskelijan näyttöön netistä todellisen maailman vastaavia propagandakuvia. Tehtävänä on vertailla teltan kuvien ja oikean maailman propagandakuvien vaikutuskeinoja. Halusin hyödyntää nettiä ja koska SL on hyvä paikka laittaa linkkejä, tehtävä toimi hienosti. Kolmas tehtävä on tutustua nykypropagandaan: rakensin teltan toiseen päähän lisäsiiven, jossa on kuvia vaali-, terveys- ja talouspropagandasta sekä lyhyt määritelmä niistä kaikista. Tehtävänä on yksinkertaisesti kertoa, onko törmännyt vastaavanlaisiin kuviin oikeassa maailmassa. Neljäntenä tehtävänä on tutustuminen mainonnan maailmaan. Mainonnan maailma on lisäsiipeä vastapäätä oleva seinä, johon rakentaja on tehnyt mainoskuvia. Mainoskuvia klikkaamalla saa opettajan niistä tekemät analyysit ja tehtävänä on verrata propagandan ja mainonnan vaikutuskeinoja. Jos opiskelija on sisäistänyt aiemmat tehtävät, hän huomaa sangen nopeasti, että ne ovat täysin samoja keinoja. Taivastasot: pelillisempi ote propagandaan Kun opiskelija on tehnyt propagandateltan tehtävät, hän siirtyy Masa Marsilaisen kanssa Marsiin, eli klikkaa kuvaa ja teleporttaa avatarinsa taivastasolle, joka on marsilaisten päämaja. Päämajasta matka vie kuuden taivastason kautta takaisin maan päälle.

3 Alun perin aioin tehdä tietovisan, jonka opiskelija saisi notecardina ja tarkistaisi toiselta notecardilta. Ajatus oli kuitenkin jo tekovaiheessa niin tylsä, että lähdin miettimään muita vaihtoehtoja tehdä tietovisa. HUD olisi tietysti ollut aivan mainio väline tähän, mutta HUDin skriptaaminen ja teettäminen maksaa. Suljin sen vaihtoehdoista pois. Sitten mieleeni juolahti monivalintatehtävä, jossa oikeaa vastausta klikkaamalla pääsee seuraavaan kysymykseen. Siitä lähti idea tehdä seitsemän taivastasoa, joilta kulkee teleportteriketju tasolta toiselle. Jokaisella tasolla on kolme vilkkuvaa avaruusteleportteria, joiden yllä leijuu hoverina väite. Jos klikkaa oikeaa tolppaa, pääsee seuraavalle tasolle. Päätin lisätä pelillisyyttä ja seikkailumieltä tekemällä avaruusteleportterien luo pääsemisestä lievästi haasteellisempaa joillakin tasoilla. Propagandaan liittyvän teorian opetus jatkuu Marsissakin. Taivastasolla tosin ei ole yhtään teoriakylttejä, vaan ainoastaan sarjakuvia, joita intouduin tekemään. Sarjakuvissa seikkailevat Masa, Malle, Mara ja Mappe Marsilainen. Masa on joukon Yoda, isompi ja vanhempi olio, joka neuvoo nuorempia propagandatoimiston työntekijöitä. Heillä on Masalle yleensä paljon kysymyksiä eivätkä he aina lainkaan tottele Masaa. Pienten avaruusolioiden avulla oli helppo saada sarjakuviin mukaan huumoria. Sarjakuvien teko alkoi, kun pyysin rakentajalta kuvan hänen marsilaisesta avataristaan, joka oli kerrassaan herttainen propagandakuvissa. Tarkoitukseni oli tehdä taivastasoille Masa-kylttejä, joissa viisas Masa neuvoo opiskelijaa kulkemaan oikeita väyliä ja tarvittaessa Masalta saa teleportinkin, jos pulaan joutuu. Kun huomasin, että kuvaa oli helppo muokata isommaksi ja pienemmäksi, marsilaisten tarina lähti elämään omaa elämäänsä. Onhan paljon hauskempaa lukea dialogia kuin Masan yksinpuhelua. PowerPointilla on helppo tehdä sarjakuvia, yksi hauskimmista kuvista tehdä oli kuva, jossa pikkumarsilaiset uittavat varpaitaan vihreässä mömmössä, joka Masalla on mikroskoopin kuvan alla. Masa kieltää uittamasta varpaita ja selittää vihreän aineen olevan geneettinen todiste vihollisen alemmuudesta. Lopulta vihreä aine paljastuu karviaiskiisseliksi, mutta marsilaisten propagandatoimisto saa toki levittää aivan sitä tietoa, mitä haluaa. Yritin lisätä huumoria sarjakuviin kevennykseksi ja toki myös siksi, että luettu jäisi paremmin mieleen. Halusin, että teorian lukeminen olisi mielenkiintoista, hauskaa ja mielekästä tekemistä. Lopulta tein päätöksen siirtää kaiken taivastasojen teorian sarjakuviin. Sarjakuvia on nyt kaikilla seitsemällä taivastasolla. Taivastasot ovat: 1. Marsilaisten päämaja Opiskelijalle kerrotaan, että hän on korkealla taivaalla ja marsilaiset ovat haastaneet hänet Marsin omaan Selviytyjät-kilpailuun. Kyseessä on propagandatoimiston rata, joten suurin osa haasteista liittyy pääosin propagandaan. Marsilaisten päämajassa opiskelija etsii ensin Masa-kyltin, jossa Masa kertoo, minne pitää mennä ja mitä tehdä. Opiskelija kulkee avaruusteleporttereita etsiessään sarjakuvatunnelin läpi. Sen toisessa päässä on

4 argumentointiin liittyvä kysymys ja kolme teleportteria, joiden yläpuolella leijuu eri vaihtoehtoja. Oikeaa teleportteria klikkaamalla pääsee seuraavalle tasolle. 2. Aurinkotaso Opiskelija kulkee ensin sarjakuvaseinämän viertä oppiakseen lisää teoriaa ja vastaa sitten propagandaan liittyvään kysymykseen valitsemalla oikean avaruusteleportterin. 3. Retoristen keinojen labyrintti Opiskelija saapuu valtavaan laatikkoon, jossa on ensin teoriaa propagandasta ja sitten retorisista keinoista. Kaiken kaikkiaan opiskelija lukee tällä taivastasolla kaksi sarjaa sarjakuvia. Viimeisestä sarjakuvaruudusta opiskelija saa opettajan tekemän listan retorisista keinoista. Lista on tarjolla propagandateltassakin, sillä siitä on hyötyä teltan tehtäviä tehdessä. Sarjakuvat luettuaan opiskelija seuraa Masan neuvoja ja päätyy labyrinttiin, jossa kaikki seinät näyttävät kiinteiltä, mutta joista osan läpi voi kävellä. Seiniin on kirjoitettu isolla retorisia keinoja ja tarkoitus on, että opiskelija kävelee koko labyrintissa olonsa ajan päin retorisia keinoja. Labyrintista pääsee kyllä läpi, kun tarpeeksi yrittää, mutta jos joku haluaa nopeammin pois, hänen tarvitsee vain klikata lattiaa, niin avatar teleporttautuu automaattisesti labyrintin uloskäynnille. Lattian klikkaaminen on turvajärjestely eräällä toisellakin taivastasolla, jotta opiskelija ei tuskastu, jos jokin ei kerta kaikkiaan onnistu. Labyrintin uloskäynnin vieressä on kolme avaruusteleportteria ja kysymys koskee tällä kertaa retorisia keinoja. Oikeaa teleportteria klikkaamalla opiskelija pääsee eteenpäin. 4. Spiraali Opiskelija teleporttautuu pyramidiin, jonka sisällä on valtava ylöspäin nouseva spiraali. Spiraali on liukas ja kapea ja lisäksi se kallistuu koko ajan johonkin suuntaan. Haasteena on nousta spiraali ylös aivan sen yläkärkeen rakennetulle ylätasanteelle, jossa kysymys ja kolme avaruusteleportteria odottavat. Masa neuvoo jälleen ja lattiaa klikkaamalla pääsee suoraan ylös, jos ei osaa kiivetä spiraalia. Oikeaa teleportteria klikkaamalla pääsee jälleen eteenpäin. 5. Avaruuskupla Kupla on pieni taivastaso, jolla on sarjakuva hallitsijoiden puhetaidosta, siitä, miksi kuvat vaikuttavat vastaanottajaan niin syvästi, ja syistä käyttää naisia, lapsia ja söpöjä eläimiä

5 propagandakuvissa. Malle Marsilainen haluaisi maailmanvaltiaaksi ja Masa tietysti neuvoo. Mara ilmaisee vastalauseensa. Sarjakuvan jälkeen luvassa on propagandakysymys ja kolme avaruusteleportteria. 6. Marsilainen räpyläpallo Seuraavalla tasolla opiskelijan on uskallettava hypätä avaruuskuvioiseen syvyyteen, joka lopulta paljastuu pallonmuotoiseksi tilaksi, jossa pelataan marsilaisten kansallisurheilua, räpyläpalloa. Taivastason keskellä on palloja, joihin on laitettu painovoima (ne vierivät kuten oikeat pallot tosin ne ovat tietyllä tavalla kiinteämpiä kuin taivastaso itse, eli hukkasin muutaman pallon, kun työnsin sitä maaliin ja se lähtikin seinän läpi jonnekin karkuun). Tämän vuoksi tein laatikollisen varapalloja ja taivastason alle valtavan näkymättömän kupin, jonne karkaavat pallot toivon mukaan putoavat. Räpyläpalloa pelataan seuraavasti: maassa on neljä vannetta, joissa on kyltit Suomi, Usa, natsi-saksa ja Neuvostoliitto. Jokainen pelaaja ottaa neljä samanväristä palloa, joiden kyljissä on kirjaimet A, B, C, D. Opiskelija saa Masa-kyltiltä notecardin, johon on kirjoitettu se, mitä eri kirjaimet edustavat. Historian opettajat sanelivat minulle eri maiden propagandan tyypillisiä piirteitä ja laitoin kuvaukset notecardiin A:na, B:nä, C:nä ja D:nä. Tarkoitus on viedä A-pallo oikeaan vanteeseen, eli yhdistää maa ja propagandakuvaus. Jotta opiskelijat eivät katsoisi mallia toisiltaan, tein neljä eri notecardia, joissa kirjaimet ja kuvaukset ovat eri järjestyksessä: oma pallo ei tule samaan vanteeseen kuin kaverin pallo. Laitoin Masa-kylttiin skriptin, joka jakelee notecardeja satunnaisessa järjestyksessä. Tehtävänannot siis arvotaan opiskelijoille. Kun kaikki neljä palloa ovat oikeissa vanteissa, opiskelija voi tarkistaa vastauksensa samalta notecardilta ja tönätä sitten pallonsa pois vanteista. Kun peli on ohi, opiskelijalla on edessään jälleen propagandaa koskeva kysymys ja kolme teleportteria, joista oikea vie seuraavalle tasolle. 7. Maa näkyy! Seuraava taso on lähellä maata ja sen lattiassa on reikä, josta voi tirkistellä alla kimmeltävää merenpintaa. Taivastasolla on sarjakuva, jossa pohditaan sitä, miksi ei kannata antaa propagandan vaikuttaa itseensä ja miten propagandan vaikutuksen voi torjua. Kun sarjakuva on luettu, opiskelija klikkaa teleportteria ja marsilaiset lähettävät hänet ilmasillalle.

6 8. Ilmasilta Ilmasilta on valtava näkymätön putkilo Sotunki-saaren taivaalla. Opiskelija kävelee ikään kuin ilmassa kohti maata ja tupsahtaa lopulta kevyesti näkymätöntä liuskaa myöten propagandapalatsin pihaan. Opetuskokeilu Kokeilin aihiota S2.6-ryhmän kanssa, tavoitteenamme oli kerrata kuva-analyysi ja tekstin vaikutuskeinot yo-koetta varten. S2-kokeeseenkin tulee välillä mainoskuvien analyysia, joten tehtävä sopi kertaukseen oikein hyvin. Ryhmä oli pieni, joten kaikki pystyivät tekemään avatarinsa yhtä aikaa. Jaoin opiskelijoille ohjeet tähän ja he pääsivät varsin nopeasti liikkeelle. Alussa opettajan neuvoja ja apua tarvittiin enemmän. En ollut koskaan kokeillut päivälukiolaisten kanssa sitä, että tehtävät tehdään Second Lifessa notecardille ja tehtävät myös palautetaan notecardilla minulle. Etälukiolaisten kanssa olen tehnyt näin jo monta vuotta, mutta ajattelin nyt kokeilla, miten sama sujuu päivälukiolaisten kanssa. Ensimmäisen notecardin palautus sujui aluksi hitaasti, mutta kun opiskelijat tajusivat systeemin, he palauttelivat tehtäviä itsenäisesti ja suurimmaksi osaksi ilman apuani. Palautuskäytäntö toimi hyvin: jokaisella tehtävällä oli oma postilaatikkonsa ja opiskelijat omaksuivat systeemin nopeasti. Oman propagandatekstin tuottaminen sujui hitaasti ja luulen, että tulen lyhentämään ja yksinkertaistamaan ensimmäistä tehtävää huomattavasti ennen seuraavan ryhmän kanssa kokeilua. Eräs opiskelijoista teki ensimmäistä tehtävää koko oppitunnin ajan, eräs toinen puolestaan teki kolme ensimmäistä tehtävää samassa ajassa, eli tässä oli valtavia yksilökohtaisia eroja. Osa opiskelijoista koki, että opettajan seuraaminen oppitunnilla olisi helpompi tapa oppia, osa taas innostui tekemään tehtäviä ja nautti saadessaan edetä omaa vauhtiaan. Toinen tehtävä sujui paremmin ja opiskelijat olivat kiinnostuneita netin propagandakuvista. Vertailutehtävä vaikutti heille antoisammalta ja mielekkäämmältä tehtävältä, joten pidän sen seuraavallakin kerralla ennallaan. Oli hauska katsella opiskelijoiden innostusta: käytin aihion testaamiseen kaksi oppituntia, mikä oli hieman liian vähän, mutta kummallakin tunnilla jouduin useampaan kertaan huomauttamaan, että tunti loppui jo, pitäisi sammuttaa Second Life ja koneet. Yksikään opiskelija ei lähtenyt Second Life -tunneilta silloin, kun tunti virallisesti loppui, kaikki olivat jotenkin niin kiinni omassa tekemisessään. Harvoin argumentaatioon liittyvät tehtävät ovat niin vangitsevia, että tunnin loppuminen jää opiskelijoilta huomaamatta. Pidin tätä hyvänä merkkinä, koska ensimmäisen tunnin tehtävät olivat propagandateltan tehtäviä, eikä niihin liittynyt mitään sinänsä pelillistä. Toisella oppitunnilla osa opiskelijoista pääsi taivastasoille asti ja luokassa alkoi kuulua iloisia ja turhautuneita kiljahduksia, kun opiskelijat yrittivät kiivetä spiraalia pitkin ja eksyivät labyrintissa.

7 Tunnille tuli naurua ja sarjakuviakin luettiin tarkasti ja ahkerasti. Teleportterien käyttötarkoitus opittiin nopeasti. Second Lifen pelillinen puoli valloitti seikkailijat heti ehkäpä siksikin, että ensin olimme tehneet niin paljon teoreettisia tehtäviä. Aika loppui kuitenkin kesken, emme ehtineet aivan koko reittiä käydä, mutta opiskelijoilla oli selvästi antoisa ja erilainen oppitunti. Opiskelijoiden mielipiteitä Teetin tunnin lopuksi mielipidetestin. Tässä muutamia otteita siitä: Ihan hyvin oppii saarella, (ainakin hieman vaihtelua normaalin opiskelun tapoihin). Helppoa oli tehtävien tekeminen ja palautus. Aluksi oli vaikeaa ymmärtää avatarin käyttö, mutta kyllä sen lopulta opin. Tykkäsin. Opiskelu saarella oli mielenkiintoista, eikä tylsää. Itselle asiat jäi jotenkin paremmin mieleen kuin oppikirjaa luettaessa. Oppiminen oli tehokasta. Vaikeaa oli päästä rutiiniin, käyttö aluksi hankalaa. Kivaa vaihtelua. Tehtävät olivat helppoja ja opiskelutapa oli mielenkiintoinen. Avatarilla liikkuminen oli erittäin hankalaa. Yksi opiskelijoista halusi lyhyempiä selityksiä, jotta asiat ymmärtäisi helpommin. Kyseessä on S2- ryhmä, joten opiskelijoiden suomen kielen taso vaihtelee. Osa ymmärsi ohjeet helposti, osalla oli vaikeuksia. Second Life -tunti oli sinänsä hyvää luetun ymmärtämisen harjoitusta, sillä käytin aihiossa sanoja, joita varsinaisesti arkipäivänä ei paljon käytetä. Mielipidekysely Väite: täysin samaa mieltä jokseenkin samaa mieltä jokseenkin eri mieltä Opiskelu virtuaalimaailmassa oli elämyksellistä. 3 1 Virtuaalimaailmassa oppi hyvin kokemuksen kautta, tekemällä. Virtuaalimaailmassa oppi näkymuistin avulla Opittavat asiat jäivät hyvin mieleen. 1 3 Itsenäinen työskentely sopii minulle. 2 1 x Tein tehtäviä aktiivisesti. 3 x Opettajan rooli oli tärkeä, kun meni SL:ään 1. kerran. 3 1 Virtuaalimaailmassa toimiminen oli helppoa. 4 Tein tehtäviä yhdessä muiden kanssa Tekisin mielelläni lisää tehtäviä virtuaalimaailmassa. 4 Virtuaalimaailma sopii hyvin lukiokäyttöön. 3 täysin mieltä eri

8 Puolet ryhmästä käyttäisi Second Life -aihiota kurssitehtävien tekemiseen, puolet kokeisiin kertaamiseen. Kaikki ryhmäläiset olivat opiskelleet näitä asioita aiemmilla kursseilla, joten käytin aihiota kertaamiseen. Siksi teetin vain mielipidekyselyn. Ensi syksynä tarkoitus on käyttää aihiota etälukion eäi3-kurssilla ja myöhemmin keväällä S2.3-ryhmän kanssa ja aion silloin testata ja arvioida myös opiskelijoiden oppimista. Oma kokemus Second Life -aihion tekemisestä on oma työnsä, mutta se on luovaa ja sinänsä antoisaa tekemistä. Historian opettajien Matti Jussilan, Jukka Mölsän ja Jyrki Puikon kanssa ideointi teki lopputuloksesta monisärmäisemmän ja rikkaamman. Äidinkielen ja historian oppisisällöissä on paljon samoja asioita, olkoonkin, että näkökulma niihin on välillä erilainen. Teltta valmistui lopulta melko nopeasti, kun rakentaja sai kuvat valmiiksi ja pääsin tekemään tehtäviä ja materiaaleja. En ole koskaan itse rakentanut mitään aihiota, joten oli yhtä aikaa hurjaa ja mielenkiintoista päättää tehdä itse aihion seitsemän taivastasoa. Olen tehnyt ne itse. Hankin tarpeelliset tekstuurit ja skriptit, rakentelin isoja palikoita korkealla taivaalla ja laittelin esineisiin skriptejä ja tekstuureja. Opin samalla rakentamisesta paljon sellaista, mitä en ollut aiemmin tiennyt. Annika Keskinen oli tietysti hyvänä neuvojana aina tarvittaessa, mutta oli hauskaa tehdä jotain aivan itse. Koen oppineeni paljon uutta ja mielestäni varsinkin aurinkotaso onnistui hyvin. Samoin innostuin mahdollisuudesta tehdä oppimateriaali sarjakuvina, koko mahdollisuus ei ole tullut aiemmin mieleeni. Kun muistan, miten kolme ja puoli vuotta sitten aloitin ensimmäistä kertaa Second Lifessa suunnittelemaan jotain ja putoilin avatarillani milloin mereen, milloin maahan ja katselin kiinnostuneena mutta hivenen epävarmasti täysin uutta maailmaa ympärilläni, en olisi koskaan uskonut, että toivelistalleni tulisi joskus tilaisuus saada rakennella omia taivastasoja ja primien kanssa painiskelu voi olla hauskaakin. Olen ollut iloinen tilaisuudesta saada kehittyä myös itse työni kautta ja oppia sellaisia taitoja, joita en olisi voinut kuvitella tarvitsevani. Moni SL-taito on osoittautunut hyväksi taidoksi ihan arkipäivän tvt-asioissa.