Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi. Maankäyttö, asuminen ja liikenne

Transkriptio

1 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi Maankäyttö, asuminen ja liikenne

2 YHTEISTYÖSSÄ Suomen Kuntaliitto ry liikenne- ja viestintäministeriö työ- ja elinkeinoministeriö valtiovarainministeriö ympäristöministeriö ISBN (pdf) Suomen Kuntaliitto Helsinki 2015 Suomen Kuntaliitto Toinen linja 14, Helsinki PL 200, Helsinki Puh

3 Johdanto Kuntien välisen maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevan yhteistyön tilaa 11 kaupunkiseudulla arvioitiin toukokuussa 2015 järjestetyssä tilaisuudessa. Tässä dokumentissa raportoidaan asiantuntijaarvioinnin tulokset. Dokumentissa kerrotaan lyhyesti myös olosuhteista, joissa kullakin seudulla yhteistyötä tehdään. Yhteistyön tila vaikuttaa muutamaa suurinta kaupunkiseutua lukuun ottamatta heikentyneen. Paras-puitelain innoittamina tai velvoittamina käynnistyneet yhteistyöhankkeet olivat joillain seuduilla hyytyneet jopa kokonaan. Yhdyskuntarakenteen hallinnan keinoissa on puutteita, eikä yhteistä maapolitiikkaa tai hajarakentamisen ohjausta seuduilla yleensä ole. Kartta. Asiantuntija-arvioinnin kohteena olleet kaupunkiseudut. Asukasluvut Kartta. Asiantuntija arvioinnin kohteena olleet kaupunkiseudut. Asukasluvut

4 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Sisältö Johdanto...3 Tiivistelmä 11 seudun yhteistyön tila lyhyesti...5 Arvioinnin toteuttamistapa...6 Puitteet yhteistyölle vaihtelevat seuduittain...7 Seutukohtaiset raportit...9 Joensuun seutu Jyväskylän seutu Kuopion seutu Lahden seutu Lappeenrannan seutu Oulun seutu Porin seutu Seinäjoen seutu Tampereen seutu Turun seutu Vaasan seutu Yhteenveto: Yhteistyö on taantunut monella seudulla...21 Johtopäätöksiä...23 Lähteet...24 Liitteet Liite 1. Kyselylomake Liite 2. Tulostaulukko Liite 3. Pisteytyksen perustelut Liite 4. Väestömuutostilastoja seuduittain Kartta. Asiantuntija-arvioinnin kohteena olleet kaupunkiseudut. Asukasluvut

5 Tiivistelmä 11 seudun yhteistyön tila lyhyesti Alla esitetyt luonnehdinnat ovat vapaamuotoisia tiivistyksiä seutujen tilanteista. Arvioinnin maksimipistemäärä oli 38 pistettä. Joensuun seutu (18 pistettä) Yhteistyö on suppeaa, mutta sen taustalla on yhteisen yleiskaavan historia. Kuntarakenne on yhä rikkonainen. Jyväskylän seutu (18 pistettä) Seudulla tukeudutaan epämuodollisiin yhteistyön välineisiin. Kuntarakenne on yhä rikkonainen. Kuopion seutu (16 pistettä) Yhteistyö on melko suppeaa mutta yritystä on. Rakenteellisiin muutoksiin on ydinalueella tuskin edellytyksiä. Lahden seutu (18 pistettä) Viranhaltijat tekevät yhteistyötä sitkeästi. Kuntarakenne on muutostenkin jälkeen rikkonainen. Lappeenrannan seutu (18 pistettä) Merkittävät kuntarakenteen muutokset ovat vähentäneet mutta eivät poistaneet yhteistyön merkitystä. Oulun seutu (28 pistettä) Yhteisen yleiskaavan vaikutus näkyy yhä. Kuntarakenne ei enää niin rikkonainen. Porin seutu (16 pistettä) Yhteistyön kulttuuri nykyisin heikkoa. Kuntaliitoksiin valmiutta on lähinnä kehyskuntien kesken. Seinäjoen seutu (14 pistettä) Hyvin käynnistynyt yhteistyön kulttuuri on hyytynyt. Uusia rakenteellisia muutoksia ei ole luvassa Tampereen seutu (28 pistettä) Yhteistyö on viety pitkälle, mutta rakenteellisia muutoksia ei ole luvassa. Turun seutu (19 pistettä) Yhteistyö kohentunut kuntien välisestä jännitteestä huolimatta. Rakenteellisia muutoksia ei odotettavissa. Vaasan seutu (6 pistettä) Yhteistyötä ei juuri ole, ehkä talouskasvun vuoksi sille ei koeta tarvetta. Rakenteellisia muutoksia ei ole luvassa. 5

6 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Arvioinnin toteuttamistapa Tässä raportissa esitetään arvio kaupunkiseutujen kuntien yhteistyöstä maankäyttö-, asumis- ja liikenne- eli MAL-asioissa. Raportti perustuu Kuntatalolla järjestettyyn arviointitilaisuuteen, johon osallistui Kuntaliiton, ympäristöministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön asiantuntijoita. Lista arvioitsijoista on lähdeluettelon yhteydessä. Arviointi ja sen raportointi on tehty osana KuVa-projektia (Kuntien ja valtion välinen vastuiden ja vallan jako yhdyskuntapolitiikassa), jonka ohjausryhmä koostuu Kuntaliiton, liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön, valtiovarainministeriön ja ympäristöministeriön edustajista. Kyseessä on jatkumo vuonna 2008 toteutetulle kaupunkiseutusuunnitelmien arvioinnille (Kuntaliitto ym., 2008) ja sen jatko-osalle vuonna 2009 (LVM ym., 2009). MAL-asioihin keskittyvä asiantuntijaarviointi tehtiin myös siksi, että sen tuloksia voisi verrata Kaupunkiseutujen tuki -työryhmän yleisiin päätelmiin (VM, 2015 ja VM, 2013) kaupunkiseutujen yhteistyöstä ja kuntauudistuksen etenemisestä. Työryhmä, joka perustettiin eri ministeriöiden edustajista vuonna 2012 tukemaan kuntauudistuksen etenemistä kaupunkiseuduilla, päätti toimintansa keväällä Työryhmän loppuraportissa (VM, 2015) käsiteltiin samoja 11 kaupunkiseutua, jotka ovat mukana myös tässä raportissa esitellyssä arvioinnissa. Käsillä olevassa arvioinnissa keskityttiin kuntien väliseen yhteistyön tilaan neljässä yhdyskuntapoliittisessa teemassa: M-, A- ja L-asioiden yhteensovittamiseen, kuntien kesken (myös toteutuksen ajoituksesta sopiminen) yhdyskuntarakenteen hallinnan keinoihin (yhdyskuntarakenteen ohjaaminen yleisesti, sekä maapolitiikka ja hajarakentamisen ohjaus) yhteistyöhön sitoutumiseen (seudulliseen otteeseen sitoutuminen päätöksenteossa ja sen resursoinnissa, koko seudun kuntien kesken), sekä kuntaliitoksiin, painottaen erityisesti liitoksia seutujen yhdyskuntarakenteen kannalta olennaisilla ydinalueilla. Arvioinnin pohjaksi tehtiin yhteistyön tilaa koskeva kysely, joka lähetettiin kullakin kaupunkiseudulla niiden keskuskaupunkeihin. Kyselylomake on liitteenä (liite 1). Keskuskaupunkien edustajat vastasivat lomakkeeseen joko yksin tai yhteistyössä seudun muiden toimijoiden kanssa, kukin sopimaksi katsomallaan kokoonpanolla. Kyselyvastausten pohjalta laadittiin kutakin seutua koskeva noin kahden sivun mittainen esitietoarvio, joka lähetettiin arvioitsijoille etukäteen tutustuttavaksi. Arvioinnissa painotettiin pelkkien yhteistyöaikeiden sijaan käytettävien työkalujen konkreettisuutta, erilaisten suunnitelmien toimeenpanoa ja yhteistyön tulosten seurantaa. Kuntaliitosten merkitystä arvioitaessa kiinnitettiin huomio siihen, edistävätkö ne luontevien maantieteellisten ja toiminnallisten kokonaisuuksien muodostumista. Tässä dokumentissa olevat arviot kunkin kaupunkiseudun yhteistyön tilasta pisteytyksineen (seutukohtaiset yhteistyöraportit) on laadittu arviointitilaisuuden keskustelumuistion pohjalta. Lisäksi on hyödynnetty esitietoarvioita ja täydentäviä tietolähteitä, sekä edellisten arviointien raportteja (LVM ym., 2009; Kuntaliitto ym., 2008). Arviointi perustuu siihen osallistuneiden asiantuntijoiden tietoihin ja näkemyksiin. Tukena käytettiin seudulta saatuja kyselyvastauksia, sekä niiden pohjalta laadittuja ja muiden lähteiden avulla täydennettyjä esitietoarvioita. Tämän raportin, mukaan lukien kuvaukset yhteistyön lähtökohdista kullakin seudulla on laatinut kesällä 2015 Kuntaliiton edustajien ohjaamana Jonne Hytönen. Hanne Lindqvist on laatinut mukana olevat kartat ja analysoinut Tilastokeskuksen datan pohjalta seutuja koskevat väestötiedot. 6

7 Puitteet yhteistyölle vaihtelevat seuduittain Yhteistyön olosuhteet ja tarpeet ovat erilaiset eri seuduilla, mikä on huomioitava kuntien välisen yhteistyön tilaa arvioitaessa. Yhteistyöraporteissa on kuvattu yhteistyön puitteita, kuten kuntien välistä taloudellista ja sosiaalista eriytymiskehitystä ja kuntarakennetta. Näin voidaan kuvata niitä olosuhteita, jotka maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvällä yhteistyöllä tai sen puutteella kuntien välisessä verotulokilpailussa on. Yhteistyölle ja kuntarakenteen muutoksille voidaan katsoa olevan sitä suurempi tarve, mitä voimakkaampi eriytymiskehitys seudulla on. Kuntarakenne vaikuttaa luonnollisesti ratkaisevasti maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvän yhteistyön tarpeeseen. Suurella osalla seuduista kuntien rajat rikkovat varsin keskeisiä, jopa kantakaupunkimaisia yhdyskuntarakenteellisia toiminnallisia kokonaisuuksia. Tällöin yhteistyön merkitys on olennainen. Toisaalta seudullisen yhteistyön merkitystä ei voi pitää yhtä suurena, mikäli kuntarakenne on liitosten myötä muuttunut vastaamaan toiminnallista kaupunkiseutukokonaisuutta. Kuntien välinen eriytyminen on osalla seuduista toisia voimakkaampaa. Sitä voi mitata tutkimalla muuttoliikkeen vaikutuksia kuntatalouteen. Esimerkiksi sillä on suurta merkitystä, koostuuko muuttovoitto työssäkäyvistä vai työvoiman ulkopuolella olevista henkilöistä. Yhdyskuntapolitiikan näkökulmasta yhteisvastuullinen asuntopolitiikka, mukaan lukien kohtuuhintaisen vuokra-asumisen järjestäminen ja erityisryhmien asuminen, on yksi tapa vaikuttaa sosiaaliseen ja taloudelliseen eriytymiskehitykseen kuntien välillä. On kuitenkin syytä huomioida, että kiristyvä kilpailu kuntien välillä on mahdollista myös seuduilla, joissa yhteisvastuullinen asuntopolitiikka esimerkiksi sosiaalisessa asuntotuotannossa on aktiivista. Jos tiettyyn kuntaan suuntautuu valikoiden poikkeuksellisen paljon muuttovoittoa työssäkäyvästä väestönosasta, lisääntyvät kyseisen kunnan tulot merkittävästi suhteessa naapureihinsa. Tämän vuoksi tässä raportissa ei asuntopolitiikan kohdalla ole rajauduttu vain sosiaaliseen asuntotuotantoon. Eriytymiskehityksellä on yhdyskuntapoliittista merkitystä, sillä asumismuodoltaan (omistusasumis- ja pientalopainotteisuus) yksipuolisten kuntien voi olettaa pärjäävän hyvin kilpailussa, jota käydään työssäkäyvistä tulomuuttajista. Timo Aron (2013) mukaan muuttoliike kaupunkiseuduilla on lähtökohtaisesti valikoivaa. Muuttajien työmarkkina-asema poikkeaa rajusti keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä. Keskuskaupungit saavat samanaikaisesti muuttotappiota työllisistä muuttajista ja muuttovoittoa työttömistä ja työvoiman ulkopuolisista. Kehyskunnissa tilanne on päinvastainen. Rakenteellinen epätasapaino aiheuttaa kumuloituvia positiivisia kerrannaisvaikutuksia kehyskunnille ja negatiivisia kerrannaisvaikutuksia keskuskaupungeille. Vaikka niin sanottu Nurmijärvi-ilmiö on muuttajien määrissä mitattuna laantunut taantuman myötä, vaikuttaa siltä, että sisällöllisesti eriytyminen esimerkiksi muuttajien tulo- ja koulutustason suhteen jatkuu yhä. Keskuskaupungeilla ei ole maantieteellisistä oloista johtuen lähtökohtaisia edellytyksiä vastata kilpailuun. Ne sijaitsevat toiminnallisen seutukokonaisuuden ytimessä, ja ovat erilaisista historiallisista syistä johtuen pinta-alallisesti tyypillisesti pieniä. Juuri silloin, kun keskuskaupunki on pinta-alaltaan pieni, syntyy tilanteita, joissa kuntien väestölliset koostumukset eriytyvät toisistaan. Myös tutkimuksessa (Mäntysalo ym. 2012) on osoitettu, että erityisesti niissä niin sanotun ensimmäisen kehän kehyskunnissa, joista on lyhyt matka keskuskaupunkiin, edellytykset huolehtia kuntataloudesta ovat muita seudun kuntia paremmat. Eriytymisestä johtuen sellaisilla kuntaliitoksilla, jotka purkavat kilpailua ylläpitävää kuntarakennetta kaupunkiseutujen ydinalueilla, on suuri merkitys. Kunta voi myös maankäyttöpolitiikallaan jossain määrin pyrkiä voimistamaan tai hillitsemään tällaista osaoptimoinnin (vrt. Hytönen ym. 2012) kehitys- 7

8 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 kulkua. Arvioitaessa kuntien välistä eriytymistä ja siitä seuraavaa yhteistyön tarvetta kullakin seudulla apuna on käytetty Timo Aron analyyseja koskien mm. muuttoliikkeen laskennallista tulokertymää. Lähdeluetteloon on listattu keskeisimmät käytetyt analyysit. Pienimpien kaupunkiseutujen, kuten Lappeenrannan ja Joensuun seudun kohdalla täysin vastaavia analyyseja ei ollut kehyskuntien osalta käytettävissä. Näillä seuduilla eriytymisestä tehdyt arviot perustuvat tulokertymiin keskuskaupungeissa sekä väestönmuutostietoihin. Myös työpaikkaomavaraisuuden aste kuvastaa osaltaan seudun eri kuntien roolia osana toiminnallista kokonaisuutta. Se auttaa ymmärtämään monipuolisemmin kaupunkiseutujen kuntien välistä vuorovaikutussuhdetta, vaikka esimerkiksi hyvin matala työpaikkaomavaraisuuden aste ei suoraan kerrokaan työssäkäyvien asukkaiden tai eri asumismuotojen osuudesta kunnissa. Työpaikkaomavaraisuus kaikissa keskuskaupungeissa on korkea. Kehyskunnissa työpaikkaomavaraisuusaste voi olla sen sijaan hyvin matala, jopa alle 50 %. Tiedot työpaikkaomavaraisuudesta on poimittu kunnat.net-sivuston tietokannasta. 8

9 Seutukohtaiset raportit Yhteistyön tilaa koskevat seutukohtaiset raportit sisältävät paitsi itse arvioinnin, myös erilaisia taustatietoja. Seutukohtaisten raporttien sisältö on esitelty alla. Seudut on esitelty aakkosjärjestyksessä. Kursivoitu yleisluonnehdinta : Kutakin seutua kuvaamaan on luonnosteltu yhden rivin mittainen vapaamuotoinen johdatusteksti. Tavoitteena on, että näiden yleisluonnehdintojen avulla lukija voi saada haltuun kokonaistilanteen eri kaupunkiseutujen tilanteesta yhtenä kokonaisuutena. Pisteytys: Seutukohtainen pisteytys yhteistyölle annettiin arviointitilaisuudessa Yksityiskohtainen pisteytyksen tulostaulukko on liitteenä (liite 2), kuten myös pisteytyksen perustelu (liite 3). Liitteistä selviää, mistä osatekijöistä kokonaisarvio kullakin seudulla koostuu. Pisteytys ei ole suoraan verrattavissa aiempiin arviointeihin (Kuntaliitto ym., 2008; LVM, ym. 2009), sillä arviointikriteerit ja arvioitavan yhteistyön sisältö rajattiin käsillä olevassa arviossa eri tavoin. Yhteistyön lähtökohdat -väliotsikko: Kaupunkiseutujen yhteistyön tilaa arvioitaessa on tarpeen ottaa huomioon puitteet, joissa yhteistyötä tehdään. Väliotsikon alle on kirjoitettu lyhyt katsaus yhteistyön aiempiin arviointeihin, sekä arvio kuntarakenteen ja yhdyskuntarakenteen vastaavuudesta/ristiriitaisuudesta. Myös väestönkasvusta ja sen jakautumisesta eri kuntiin, sekä kuntien välisestä eriytymiskehityksestä on tehty huomioita. Arviot eriytymiskehityksestä perustuvat muun muassa muuttoliikkeen kuntakohtaisista talousvaikutuksista tehtyihin analyyseihin. Myös kuntien työpaikkaomavaraisuusasteella pyritään kuvaamaan kehyskuntien ja keskuskaupunkien välistä vuorovaikutussuhdetta. Väestötilastoissa (kattavat tiedot väestön muutoksista kunnittain ja seuduittain liitteessä 4) on otettu huomioon kuntarakenteen muutokset siten, että vuoden 2008 ja 2009 tiedot on kerätty vuoden 2015 aluejaon mukaan. Esimerkiksi vuoden 2008 tilastotiedot Oulusta pitävät sisällään myös Haukiputaan, joka sittemmin yhdistyi Oulun kanssa, väkiluvun. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet -väliotsikon alle on listattu tärkeimmiksi tulkitut yhteistyön välineet. Ajankohtaista-väliotsikon kohdalla on mainittu arvio yhteistyön kannalta merkittävistä ajankohtaisista tai lähiaikojen muutoksista kunkin seudun kohdalla. Yhteistyön tila -väliotsikon alla olevissa teksteissä on arviointien olennaisin sisältö. Niiden koostamiseksi on käytetty eri lähteitä. Kuten todettua, käytössä on ollut kaupunkiseutujen yhteistyön tilaa koskevat kyselyvastauslomakkeet, muistio arviointitilaisuuden keskustelusta sekä arviointitilaisuutta varten laadittu, vuokra-asuntomarkkinoita kuvaava kartta. Vuokra-asumista koskevat tiedot perustuvat Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ks. ARA, 2015) vuokra-asuntomarkkinoiden toimivuutta kuvaavaan ns. ARA-indeksiin. Kartta: Kullekin seudulle on laadittu kartta, jossa on kuvattu seudun pääliikenneväylät, taajamaalueet sekä kuntarajat. Seudut on rajattu noudattaen Paras-puitelain (169/2007) rajausta vuodelta 2007, jolloin kaupunkiseudun kunnat velvoitettiin yhteistyöhön. Yhteistyön osa-alueita arvioitaessa ei rajauduttu tiukasti vain niihin kuntiin, jotka ovat piirrettyinä seutukartoissa. 9

10 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Joensuun seutu Yhteistyö on suppeaa, mutta sen taustalla on yhteisen yleiskaavan historia. Kuntarakenne on yhä rikkonainen. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 7 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 1 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 6 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 4 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 18 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Joensuun seutu sai 38 pistettä (max. 50), saaden siten seutujen välisessä vertailussa parhaat pisteet yhdessä Jyväskylän seudun kanssa. Seudun kuntarakennetta voi kuvata edelleen toiminnallisen kokonaisuuden kannalta rikkonaiseksi. Aiemmista, Joensuun ja joidenkin kehyskuntien liitoksista huolimatta kaupunkiseudun yhtenäinen, kaupunkimainen ja toiminnallisen kokonaisuuden muodostava taajamarakenne on jakautunut kolmen eri kunnan alueelle. Seudun väestönkasvu on aiempaa ripeämpää (0,76 %, vuosina ). Kasvusta merkittävä osa on viimeisten vuosien aikana kohdistunut Kontiolahden kuntaan: kunnan väestönkasvu on kunnan kokoon nähden erittäin nopeaa. Kuntarakenteen rikkonaisuus näkyy kuntien välisen sosioekonomisen eriytymisen taustalla. Joensuu kärsii varsin selkeästi työllisten muuttotappiosta. Vuonna 2012 Joensuun työpaikkaomavaraisuusaste oli 113 %, Liperin 69 % ja Kontiolahden 61 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: yhteinen yleiskaava (2008), maakuntakaava (ehdotusvaihe) Ajankohtaista: Maakuntakaavan neljäs vaihe, jossa käsitellään myös Joensuun seudun yhdyskuntarakennetta, on laadittavana. Yhteistyön tila: Joensuun kaupunkiseudun yhteistyön tila on kaupunkiseutujen välisessä vertailussa heikentynyt selvästi. Seudun yhteistyö rakentuu lähinnä vuonna 2008 hyväksytyn yhteisen yleiskaavan ja vuonna 2014 päivitetyn liikennejärjestelmäsuunnitelman varaan. Joukkoliikenteessä on tehty merkittäviä yhteistyötoimenpiteitä; muilla sektoreilla seudullisia toimielimiä on ajettu alas. Hajarakentamisen ohjauksesta tai maapolitiikasta ei ole sovittu seudullisesti. Seudun vuokra-asuntojen tarjonta on tasapainossa. 10

11 Jyväskylän seutu Seudulla tukeudutaan epämuodollisiin yhteistyön välineisiin. Kuntarakenne on yhä rikkonainen. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 7 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 1 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 4 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 6 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 18 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Jyväskylän seutu sai 38 pistettä (max. 50), ollen siten seutujen välisessä vertailussa paras yhdessä Joensuun seudun kanssa. Seudun kuntarakennetta voi kuvata toiminnallisen kokonaisuuden näkökulmasta osin rikkonaiseksi. Aiempien liitosten myötä kaupunkiseudun yhtenäisin kaupunkimainen taajamarakenne on nykyisin pääosin keskuskaupungin alueella, lukuun ottamatta erityisesti Muurametta. Seudun väestön kasvu on hidastunut (0,79 %, vuosina ). Alle viidesosa seudun kokonaiskasvusta kohdistuu kehyskuntiin. Muuramen osuus seudun kasvusta on kasvanut, ja on suuri kunnan kokoon nähden. Muuttoliikkeen kuntatalousvaikutuksia koskevien lukujen perusteella kuntarakenteen rikkonaisuus näkyy kuntien välisenä sosioekonomisena eriytymisenä. Vuonna 2012 Jyväskylän työpaikkaomavaraisuusaste oli 108 %, Laukaan 72 %, Petäjäveden 66 %, Muuramen 63 % ja Toivakan 58 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: rakennemalli (2011) Ajankohtaista: Liikennejärjestelmätyötä koskeva yhteistyö on aktivoitumassa. Yhteistyön tila: Aiempaan nähden Jyväskylän kaupunkiseudun yhteistyön tila on kaupunkiseutujen välisessä vertailussa heikentynyt selvästi. Seudun yhteistyössä seudulliselle rakennemallille on annettu suuri merkitys. Oletettavasti käyttökelpoisiksi todettujen oikeusvaikutuksettomien yhteistyötyökalujen ja pitkään hyvin toimineen viranhaltijayhteistyön toivotaan vaikuttavan riittävästi päätöksentekoon kunnissa. Seudullisia tavoitteita on tuotu esiin rakennemallissa, jota seudun kuntien oletetaan hyödyntävän yleiskaavatyössään ja maaseutualueiden kehittämisessä. Tälläkään seudulla ei kuitenkaan ole tehty yhteisiä päätöksiä esimerkiksi hajarakentamisen tai maapolitiikan suhteen. Seudun vuokra-asuntojen tarjonta on pääosin tasapainossa. 11

12 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Kuopion seutu Yhteistyö on melko suppeaa mutta yritystä on. Rakenteellisiin muutoksiin on ydinalueella tuskin edellytyksiä. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 6 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 2 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 6 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 2 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 16 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Kuopion seutu sai 21 pistettä (max. 50). Seudun kuntarakennetta voi tapahtuneista keskuskaupungin ja etäisempien kehyskuntien liitoksista huolimatta kuvata toiminnallisen, yhdyskuntarakenteellisen kokonaisuuden näkökulmasta ongelmalliseksi. Seudun väestönkasvu on kiihtynyt (0,97 %, vuosina ), ja aiempaa pienempi osuus siitä kohdistuu Siilinjärvelle. Kaupunkiseudun ydinalueen jakautuminen kahteen mm. asuntojen hallintamuodoiltaan erilaiseen kuntaan näkyy kuntien välisenä sosioekonomisena eriytymisenä tapahtuneista liitoksista huolimatta. Vuonna 2012 Kuopion työpaikkaomavaraisuusaste oli 109 % ja Siilinjärven 74 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: toiminnallisen kaupunkiseudun rakennemalli ja rakennemallisopimus (2012) Ajankohtaista: Kaupan sijoittumista koskeva maakuntakaavaehdotus on lähetetty ministeriön vahvistettavaksi kesällä Seudulla tapahtuneet kuntaliitokset saavat jatkoa vuonna 2017 kun Juankoski ja Kuopio yhdistyvät. Yhteistyön tila: Aiempaan nähden Kuopion kaupunkiseudun yhteistyön tila ei ole kaupunkiseutujen välisessä vertailussa merkittävästi muuttunut. Seudun yhteistyöpanostuksiin ovat vaikuttaneet viime vuosina tapahtuneet ja tapahtumassa olevat keskuskaupungin ja pienten kehyskuntien kuntaliitokset. Seudun viranomaisyhteistyö on rakennemallin jälkeisen passiivisen vaiheen jälkeen aktivoitumassa uudestaan, mutta poliittinen elin (neuvottelukunta) on lakkautettu. Yhteistyötä hoitaa toiminnallisen kaupunkiseudun kuntien johto. Maakuntakaavoitukselle on annettu myös seudullista otetta tukevaa roolia. Seudun vuokra-asuntojen tarjonta on pääosin tasapainossa tai enintään aavistuksen kireää. 12

13 Lahden seutu Viranhaltijat tekevät yhteistyötä sitkeästi. Kuntarakenne on muutostenkin jälkeen rikkonainen. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 7 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 1 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 6 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 4 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 18 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Lahden seutu sai 32 pistettä (max. 50). Seudulla tapahtumassa olevat kuntaliitokset (erityisesti Lahden ja Nastolan välillä) vähentävät olennaisesti seudun kuntarakenteen rikkonaisuutta verrattaessa sitä yhdyskuntarakenteelliseen toiminnalliseen kokonaisuuteen. Tästä huolimatta yhtenäinen kaupunkimainen taajamarakenne ei jatkossakaan vastaa toiminnallista kokonaisuutta, vaan jakautuu yhä Lahteen ja sitä suurelta osin ympäröivään Hollolaan. Seudun väestönkasvu on viidessä vuodessa pysähtynyt (0,51 % ; 0,01 %, ). Keskuskaupungissa väestö kasvaa, mutta kehyskunnissa pääosin supistuu. Kuntarakenteen rikkonaisuus näkyy kuntien välisenä sosioekonomisena eriytymisenä, mutta ei lainkaan niin voimakkaasti kuin monella muulla seudulla. Vuonna 2012 Lahden työpaikkaomavaraisuusaste oli 111 %, Kärkölän 90 %, Nastolan 81 %, Asikkalan 74 %, Orimattilan 74 %, Hollolan 66 % ja Hämeenkosken 61 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: rakennetarkastelut maakuntakaavan yhteydessä (2012) Ajankohtaista: Vuoden 2016 alusta alkaen yhdistyvät Lahti ja Nastola, sekä Hollola ja Hämeenkoski. Yhteistyön tila: Aiempaan nähden Lahden kaupunkiseudun yhteistyön tila ei ole kaupunkiseutujen välisessä vertailussa merkittävästi muuttunut. Seudun yhteistyötä toteutetaan sitkeästi, tehtäväkohtaisesti ja viranhaltijavetoisesti monella eri saralla, ja myös lautakuntien sekä maakuntakaavoitukseen kytketyn rakennemallitarkastelun kautta. Seudulliselle kasvusopimukselle annetaan painoarvoa. Hajanaisesti järjestetty, mm. eri kuntakokoonpanoihin jakautuva kuntayhteistyö koetaan hyödylliseksi mutta työlääksi. Seudun vuokra-asuntojen tarjonta on tasapainossa; kehyskunnissa vuokra-asunnoista on jopa ylitarjontaa. 13

14 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Lappeenrannan seutu Merkittävät kuntarakenteen muutokset ovat vähentäneet mutta eivät poistaneet yhteistyön merkitystä. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 5 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 1 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 6 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 6 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 18 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Lappeenrannan seutu sai 32 pistettä (max. 50), joten kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa seudun yhteistyön tila ei aiempaan verrattuna ole juurikaan muuttunut. Kaupunkiseutu ja ympäröivä maakunta ovat suhteellisen pieniä. Seudulla aiemmin tapahtuneiden kuntaliitosten vuoksi (erityisesti Joutseno ja Lappeenranta) kuntarakenne muodostaa suurelta osin yhdyskuntarakenteellisesti luontevan toiminnallisen kokonaisuuden. Seudun väkiluku ei juuri kasva. Lappeenrannassa väestö kasvaa, Lemillä ja Taipalsaaressa supistuu hieman. Kuntien välinen sosioekonominen eriytyminen on Lappeenrannan seudun sisällä ongelma, tapahtuneista kuntaliitoksista ja hitaasta väestönkasvusta huolimatta. Vaikka Lappeenranta kärsii keskuskaupunkien välisessä vertailussa muuttoliikkeen vuoksi verrattain vähän, mm. työllisten osuuden ja työpaikkaomavaraisuuden suhteen kuntien väliset erot ovat seudulla varsin suuria. Vuonna 2012 Lappeenrannan työpaikkaomavaraisuusaste oli 108 %, Taipalsaaren 51 % ja Lemin 46 %. Lemin ja Taipalsaaren erittäin matalat työpaikkaomavaraisuusasteet kuvaavat seudun kuntien välistä voimakasta riippuvuutta. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: rakenneyleiskaava (oikeusvaikutukseton, 2009), kuntaliitos Joutseno & Lappeenranta (2009) Ajankohtaista: Muun muassa kaupan sijoittumista ja liikennettä koskeva vaihemaakuntakaava on vahvistettu syksyllä Yhteistyön tila: Aiempaan nähden Lappeenrannan kaupunkiseudun yhteistyön tila ei ole kaupunkiseutujen välisessä vertailussa merkittävästi muuttunut. Kuten jo vuoden 2008 kaupunkiseutusuunnitelmien arviossa (Kuntaliitto ym. 2008) todetaan, ei Joutsenon ja Lappeenrannan liitos poista tarvetta yhteistyölle. Seudullinen yhteistyö on kuitenkin rajattua. Yhteistyön merkitystä voi pitää melko pienenä osin siksi, että seudun kuntarakenne on melko yhtenäinen. Yhteistyötä kanavoidaan maakuntatasolle mm. liikennejärjestelmäsuunnitelmaasioissa. Imatran kaupungin suuntaan yhteistyötä edistetään mm. kuntajohtajien kesken. Seudulla on lievää ylitarjontaa vuokra-asunnoista. 14

15 Oulun seutu Yhteisen yleiskaavan vaikutus näkyy yhä. Kuntarakenne ei enää niin rikkonainen. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 11 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 5 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 8 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 4 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 28 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Oulun seutu sai 23 pistettä (max. 50). Seudulla vuoden 2013 alusta tapahtuneet kuntaliitokset ovat vähentäneet olennaisesti seudun kuntarakenteen rikkonaisuutta verrattaessa sitä yhdyskuntarakenteelliseen toiminnalliseen kokonaisuuteen. Tästä huolimatta yhtenäinen taajamarakenne jakautuu useiden eri kuntien alueelle. Seudun väestönkasvu on viidessä vuodessa jonkin verran hidastunut, mutta on yhä arvioiduista seuduista nopeinta (1,26 %, vuosina ). Vaikka kehyskuntien yhteenlaskettu kasvu on hidastunut merkittävästi, on se yhä verrattain nopeaa. Muuttoliike kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä on ollut sosioekonomisesti valikoivaa. Vuonna 2012 Oulun työpaikkaomavaraisuusaste oli 105 %, Kempeleen 75 %, Muhoksen 73 %, Lumijoen 70 %, Hailuodon 68 %, Tyrnävän 61 % ja Limingan 58 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: kuntaliitos Haukipudas, Kiiminki, Oulu, Oulunsalo, Yli-Ii (2013); MAL-aiesopimus (2013), maankäytön toteuttamisohjelma (2012) Ajankohtaista: Muun muassa kaupan sijoittumista koskeva vaihemaakuntakaava on ministeriössä vahvistettavana. Yhteistyön tila: Aiempaan verrattuna seudun yhteistyön tila on merkittävästi parantunut kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa. Käsillä olevassa arvioinnissa seudun yhteistyön tila sai parhaat arviot yhdessä Tampereen seudun kanssa. Yhteistyötä tehdään esimerkiksi valtion ja seudun välisen MALaiesopimuksen puitteissa; viranomaisvetoisesti erityisesti seuturakennetiimin voimin. Seudulla on laadittu maankäytön toteuttamisohjelma, jossa pyritään uusien työpaikka- ja asuntoalueiden toteuttamisjärjestyksen ohjelmointiin. Viime vuosikymmenellä laadittiin yhteinen yleiskaava. Poikkeuksellisesti myös hajarakentamisen ohjauksessa ja maapolitiikassa on pyritty jonkinasteiseen yhteistyöhön, ja sen tuloksia joiltain osin myös seurataan. Seudullinen hallintoelin on lakkautettu Vuokra-asunnoissa on ylitarjontaa. 15

16 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Porin seutu Yhteistyön kulttuuri nykyisin heikkoa. Kuntaliitoksiin valmiutta on lähinnä kehyskuntien kesken. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 6 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 2 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 6 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 2 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 16 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Porin seutu sai 25 pistettä (max. 50). Seudun kuntarakennetta voi tapahtuneista liitoksista huolimatta kuvata toiminnallisen, yhdyskuntarakenteellisen kokonaisuuden näkökulmasta rikkonaiseksi. Seudun väestö supistuu. Vain osassa kehyskunnista supistuminen on nopeaa; kokonaisuutena muutos on hidasta. Myös keskuskaupungin kasvu on vuoden 2014 tietojen mukaan käytännössä pysähtynyt. Huoli kuntien välisestä eriytymisestä ei Porinkaan seudulla ole aiheeton, sillä muuttoliike kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä on yleisesti sosioekonomisesti valikoivaa. Keskuskaupunkien joukossa Pori on kuitenkin Vaasan ja Seinäjoen lisäksi ainoa keskuskaupunki, joka hyötyy muuttoliikkeestä kuntataloudellisesti. Vuonna 2012 Porin työpaikkaomavaraisuusaste oli 106 %, Siikaisten 89 %, Merikarvian 83 %, Ulvilan 76 %, Nakkilan 72 %, Pomarkun 63 % ja Luvian 50 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: rakennemalli (2011), vuosittainen rakennemallin toteuttamissuunnitelma ( ), asuntopoliittinen ohjelma (2013) Ajankohtaista: Seudun kunnista Lavia ja Pori ovat yhdistyneet vuoden 2015 alusta. Kuntaliitoksista on keskusteltu lähinnä seudun kehyskuntien ja lähialueen kuntien kesken. Yhteistyön tila: Kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa seudun yhteistyön tila on aiempaan verrattuna hieman heikentynyt. Yhteistyö muihin seutuihin verrattuna melko rajattua, ja tapahtuu viranhaltijoiden kesken. Seudun puitteissa tehtävä yhteistyö tiivistyy rakennemalliin, jonka toteutumista on aiemmin myös seurattu. Seudulle on laadittu myös asuntopoliittinen ohjelma. Seudulla on lievää ylitarjontaa vuokra-asunnoista. 16

17 Seinäjoen seutu Hyvin käynnistynyt yhteistyön kulttuuri on hyytynyt. Uusia rakenteellisia muutoksia ei ole luvassa Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 4 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 2 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 2 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 6 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 14 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa Seinäjoen seutu sai 32 pistettä (max. 50). Seudun kuntarakennetta voi tapahtuneista, osin varsin merkittävistäkin liitoksista huolimatta kuvata toiminnallisen työssäkäyntialueen näkökulmasta ongelmalliseksi. Yhtenäisin, kaupunkimainen yhdyskuntarakenne ei kuitenkaan juurikaan pilkkoudu useaan eri kuntaan. Seudun väestönkasvu on jonkin verran hidastunut (0,74 %, ). Kasvusta verrattain suuri osuus kohdistuu keskuskaupunkiin. Keskuskaupunkien joukossa Seinäjoki on poikkeus, joka kuntataloudellisesti hyötyy muuttoliikkeestä merkittävästi. Tästä näkökulmasta seudun kuntien välisen eriytymisen riski on verrattain pieni, vaikka yleensä muuttoliike kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä onkin sosioekonomisesti valikoivaa. Vuonna 2012 Seinäjoen työpaikkaomavaraisuusaste oli 112 %, Lapuan 82 % ja Ilmajoen 66 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: kuntaliitos Nurmo & Seinäjoki (2009) Ajankohtaista: Yhdyskuntarakenneasioita koskeva vaihemaakuntakaava on vireillä. Yhteistyön tila: Kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa seudun yhteistyön tila on aiempaan verrattuna selkeästi heikentynyt. Seudun ylikunnallinen yhteistyö on vähentynyt, ja sitä toteutetaan lähinnä maakuntatasolla. Toisaalta seudulla painotetaan viranhaltijakaavoittajien yhteistyötä seudun ydinalueella. Seudun erottaa muista seuduista etenkin maatalouteen liittyvä tarve hajarakentamisen hillitsemiseen. Muilta osin, esimerkiksi maapolitiikasta ei ole pyritty sopimaan seudullisesti. 17

18 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Tampereen seutu Yhteistyö on viety pitkälle, mutta rakenteellisia muutoksia ei ole luvassa. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): Kuntaliitokset (max. 8): YHTEENSÄ (max. 38): 11 pistettä 5 piste 10 pistettä 2 pistettä 28 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa seutu sai 34 pistettä (max. 50). Seudun kuntarakennetta voi kuvata toiminnallisen, yhdyskuntarakenteellisen kokonaisuuden näkökulmasta varsin ongelmalliseksi. Kaupunkimainen, yhtenäinen taajamarakenne jakautuu monen eri kunnan alueelle. Kuntaliitoksia on tehty vain kehyskuntien kesken. Seudun väestönkasvu on yhä nopeaa (1,10 %, ), ja aiempaa suurempi osuus siitä suuntautuu Tampereelle. Osa kehyskunnista kasvaa väkilukuunsa nähden nopeasti, osa hitaasti. Kuntarakenteen rikkonaisuus heijastuu kuntien väliseen voimakkaaseen eriytymiseen, vaikka Tampere kärsii työllisten muuttotappiosta maltillisesti. Vuonna 2012 Tampereen työpaikkaomavaraisuusaste oli varsin korkea, 123 %; Nokian 79 %, Oriveden 78 %, Lempäälän 70 %, Ylöjärven 68 %, Pirkkalan 67 %, Kangasalan 64 % ja Vesilahden 44 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: rakennesuunnitelmat (2010 ja 2015), asuntopoliittinen ohjelma (2010), MAL-aiesopimukset (2011 ja 2013) Ajankohtaista: Suurten joukkoliikennehankkeiden suunnittelu. Yhteistyön tila: Kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa seudun yhteistyön tila on entistäkin parempi. Yhteistyön tila sai parhaat arviot yhdessä Oulun seudun kanssa. Kaupunkiseudun kattava kuntayhtymä organisoi seudullista yhteistyötä, joka ulottuu poikkeuksellisen monelle sektorille. Rakennesuunnitelman lisäksi sen toteuttamisohjelma on laadittu. Myös hajarakentamisessa seudulle on pyritty luomaan yhteisiä pelisääntöjä. Viranhaltijat valmistelevat yhteistyön muotoja sekä kuntayhtymässä että kunnissa; olemassa on myös seutuhallitus mutta lopullinen päätöksenteko tapahtuu yhä kunnissa. Yhteistyö on kunnianhimoista ja sen seuranta on viety pitkälle, mutta vaikuttaa siltä, ettei edellytyksiä kuntarakenteen muutoksiin ole nykytilanteessa. Seudun asuntopoliittinen yhteistyö on aktiivista ja sitä seurataan. Vuokra-asuntotilanne on kireä vain keskuskaupungissa. 18

19 Turun seutu Yhteistyö kohentunut kuntien välisestä jännitteestä huolimatta. Rakenteellisia muutoksia ei odotettavissa. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 7 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 3 piste Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 7 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 2 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 19 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa seutu sai vain 21 pistettä (max. 50). Seudun kuntarakenne on toiminnalliseen, yhtenäiseen kaupunkirakenteeseen verrattuna poikkeuksellisen rikkonainen. Kuntaliitoksia on tapahtunut vain joidenkin kehyskuntien kesken. Seudun väestönkasvu (0,72 %, ) on jonkin verran nopeutunut, ja se kohdistuu aiempaan nähden hyvin voimakkaasti Turun kaupunkiin. Kuntarakenteen rikkonaisuus on näkynyt kuntien välisenä eriytymisenä: muuttoliike kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä on ollut sosioekonomisesti voimakkaasti valikoivaa. Vuonna 2012 Turun työpaikkaomavaraisuusaste oli erittäin korkea, 124 %; Raision 94 %, Auran 72 %, Naantalin 72 %, Liedon 69 %, Kaarinan 65 % ja Ruskon 61 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: rakennemalli (2012), MAL-aiesopimus (2012) Ajankohtaista: Rakennemalliin pohjautuvan maakuntakaavan päivitys käynnissä. Yhteistyön tila: Kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa seudun yhteistyön tila on aiempaa parempi. Turun kaupunkiseudulla yhteistyön merkittävimmät muodot ovat seudun 14 kuntaa kattava rakennemalli sekä asuntoja maapoliittinen ohjelma (keväällä 2015 hyväksytty vain osassa kunnista), MALaiesopimuksen ja sen seurannan ohella. Rakennemalliin kytkeytyen on laadittu myös kuntakohtaiset toimenpideohjelmat. Hajarakentamisen hallintaan on pyrkimyksiä. Muihin suurimpiin kaupunkiseutuihin verrattuna yhteistyö ei yleisesti ole erityisen laajaa. Vuokra-asuntojen tarjonta on pääosin kohtuullisessa tasapainossa, seudullisen asuntopoliittisen yhteistyön puutteista riippumatta. 19

20 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Vaasan seutu Yhteistyötä ei juuri ole, ehkä talouskasvun vuoksi sille ei koeta tarvetta. Rakenteellisia muutoksia ei ole luvassa. Maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen (max. 12): 3 pistettä Yhdyskuntarakenteen hallinta (max. 6): 0 pistettä Sitoutuneisuus yhteistyöhön (max. 12): 1 pistettä Kuntaliitokset (max. 8): 2 pistettä YHTEENSÄ (max. 38): 6 pistettä Yhteistyön lähtökohdat: Edellisessä, vuoden 2009 arvioinnissa seutu sai vain 8 pistettä (max. 50). Seudun kuntarakenne muodostaa toiminnallisesta, yhdyskuntarakenteellisesta näkökulmasta rikkonaisen kokonaisuuden, vaikka kantakaupunkimaisin yhtenäinen yhdyskuntarakenne onkin pääosin Vaasan rajojen sisällä. Seudun väestönkasvu (0,74 %, ) on hieman hidastunut, mutta aiempaa suurempi osuus siitä kohdistuu keskuskaupunki Vaasaan. Myös esimerkiksi seudun työllisyystilanne on hyvä. Huoli kuntien välisestä eriytymisestä ei Vaasankaan seudulla ole aiheeton, sillä muuttoliike kehyskuntien ja keskuskaupungin välillä on yleisesti sosioekonomisesti valikoivaa. Keskuskaupunkien joukossa Vaasa on kuitenkin Porin ja Seinäjoen lisäksi ainoa keskuskaupunki, joka hyötyy muuttoliikkeestä kuntataloudellisesti. Vuonna 2012 Vaasan työpaikkaomavaraisuusaste oli 11 vertailussa mukana olleiden seutujen kunnista korkein, jopa 127 %; Vöyrissä lukema oli 88 %, Korsnäsissä 82 %, Maalahdessa 76 %, Isokyrössä 69 %, Mustasaaressa 55 % ja Laihialla 53 %. Tärkeimmät strategisen yhteistyön välineet: (rakennemalli jäänyt vaille poliittista hyväksyntää) Ajankohtaista: Maakuntakaavan päivitys on vireillä. Yhteistyön tila: Kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa seudun yhteistyön tila on huonoin. Liikennejärjestelmäsuunnitelman lisäksi ainoa merkittävä yhteistyön työkalu on rakennemallityö, joka on pysähtynyt poliittisen päätöksenteon vaiheeseen. Yhteistyötä organisoidaan yhteistyöneuvottelukunnan ja oletettavasti maakuntakaavoituksen kautta. Vaasassa ja monessa pienemmässä kunnassa vuokra-asunnoista on ylitarjontaa (Mustasaaresta tietoa ei ole saatavilla.) 20

21 Yhteenveto: Yhteistyö on taantunut monella seudulla Yhteistyön tila vaikuttaa yleisesti heikentyneen. Paras-puitelain (169/2007) innoittamina tai velvoittamina käynnistyneet yhteistyöhankkeet olivat joillain seuduilla hyytyneet jopa kokonaan. Kun vuoden 2008 ja 2009 arvioinneissa (Kuntaliitto ym., 2008 ja LVM ym., 2009) todettuja yhteistyön haasteita vertaa käsillä olevan raportin arviointeihin, voi todeta tilanteen monella seudulla pysyneen varsin samanlaisena. Tarve strategisen tason yhteistyölle ei kuitenkaan ole vähentynyt: kuntarakenne on pääosin ennallaan juuri niillä ydinalueilla, jotka ovat yhdyskuntarakenteen kannalta ongelmallisimpia. Tässä kappaleessa kokonaistilannetta kuvataan lyhyesti vertaillen kaupunkiseutuja toisiinsa. Yhteistyön tilasta tehdään lyhyet johtopäätökset myös aihepiireittäin, arvioinnin kohteena olleiden yhdyskuntapolitiikan eri teemojen mukaisesti. Suuret, nopeasti kasvavat kaupunkiseudut saivat hyviä arvioita. Tilanteen ei voi siis väittää kategorisesti heikentyneen. Huomionarvoista on, että suhteessa edelliseen vertailuun käsillä olevassa arvioinnissa erityisesti Oulun seudun ja Turun seuduilla yhteistyön tila on kohentunut. Näiden seutujen kohdalla taustalla on ainakin osin MAL-aiesopimukset ja erityisesti niiden toteutumisen seuranta. Oulun seudulla on tapahtunut myös merkittäviä kuntarakenteen muutoksia. Tampereen kaupunkiseudun kohdalla yhteistyö oli vahvaa aiemmassakin arvioinnissa, rikkonaisesta kuntarakenteesta riippumatta. Suurimmat kaupunkiseudut ovat ylläpitäneet ja niitä on kannustettu pitämään yllä yhteistyötään, kun taas Joensuun seudun, Jyväskylän seudun ja erityisesti Seinäjoen seudun kohdalla yhteistyön tila näyttää ajautuneen jonkinlaiseen pysähtyneisyyden tilaan. Viimeisten vuosien saatossa tehdyt kuntaliitokset ovat voineet vaikuttaa tarpeeseen kehittää yhteistyötä; esimerkiksi Jyväskylän kaupungin ja Jyväskylän maalaiskunnan liitos muutti olennaisesti kuntarakennetta toiminnallisen kokonaisuuden suuntaan. Seinäjoen seudulla keskuskaupungin tilanne taas ei ole taloudellisesti niin tukala kuin monella muulla seudulla, mikä voi osaltaan selittää yhteistyön heikkoa tasoa. Myös Seinäjoen seudulla tapahtui viime vuosikymmenen lopulla merkittäviä kuntaliitoksia. Muilla seuduilla tilanne ei ole ratkaisevasti muuttunut kaupunkiseutujen keskinäisessä vertailussa, suhteessa edelliseen arviointiin (LVM ym., 2009). Vaasan seudulla yhteistyön tila on yhä poikkeuksellisen heikko ja kuntarakenne rikkonainen. Seinäjoen tavoin myös Vaasassa keskuskaupungin tilanne on taloudellisesti poikkeuksellisen vahva. Yhdyskuntarakenteen hallintaan liittyvä yhteistyö sai pääosin heikkoja arvioita. Maapolitiikan ja hajarakentamisen lisäksi sitoutuneisuutta yhteistyöhön seuduilla arvioitiin kriittisesti. Arvioinnin neljä pääteemaa olivat: M-, A- ja L-asioiden yhteensovittaminen, kuntien kesken (myös toteutuksen ajoituksesta sopiminen) enimmillään 12 pistettä; painoarvoltaan suuri yhdyskuntarakenteen hallinnan keinot (yhdyskuntarakenteen ohjaaminen yleisesti, maapolitiikka ja hajarakentamisen ohjaus) enimmillään 6 pistettä; painoarvoltaan pieni yhteistyöhön sitoutuminen (seudulliseen otteeseen sitoutuminen päätöksenteossa ja sen resursoinnissa, koko seudun kuntien kesken) enimmillään 12 pistettä; painoarvoltaan suuri kuntaliitokset, painottaen erityisesti liitoksia seutujen yhdyskuntarakenteen kannalta olennaisilla ydinalueilla enimmillään 8 pistettä; painoarvoltaan pieni. 21

22 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 MAL-asioiden yhteensovittamisesta (suunnittelun ja toteuttamisen ajoituksen yhteensovittaminen sekä uustuotannon hallintamuodoista sopiminen) kaupunkiseudut saivat pääosin suhteellisen hyviä arvioita; ainakin verrattuna muihin pääteemoihin. Hajonta eri seutujen välillä oli melko suurta (4 11 pistettä 12:sta). Kaupunkiseutujen joukosta erottuivat selkeästi Oulun ja Tampereen seudut. Ilman pisteitä ei tähän teemaan liittyvissä eri osa-alueiden arvioinneissa jäänyt yksikään seutu. Erityisesti MAL-asioiden yhteensovittamisessa ja myös yhdyskuntarakenteen rakentamisen toteuttamisjärjestyksestä sopimisessa voidaan sanoa olevan jo jonkin verran erilaisia pyrkimyksiä ja työkaluja. Uustuotannon hallintamuodoista on harvoin sovittu yhdessä; joissain tapauksissa siksi, ettei erityisen voimakasta tarvetta yhteiselle politiikalle vuokramarkkinoiden toimivuuden vuoksi ole. Arvioiduista seuduista kahdeksalla on joukkoliikennelain (869/2009) mukainen seudullinen joukkoliikenneviranomainen; sitä ei ole Lappeenrannan, Seinäjoen eikä Vaasan seuduilla. Yhdyskuntarakenteen hallinta (yhdyskuntarakenteen hallitsemisen keinot, hajarakentaminen ja maapolitiikka) on seuduille haasteellisin yhteistyön osa-alue. Hajonta eri seutujen välillä oli varsin suurta (0 5 pistettä kuudesta). Vain muutama seutu (Oulu ja Tampere) saivat osiosta hyvät arviot. Harvoilla kaupunkiseuduilla on edelleenkään edes pyrkimyksiä yhdenmukaistaa maapoliittisia ja hajarakentamiseen liittyviä pelisääntöjä kuntien välillä. Vaasan seutu jäi kokonaan ilman pisteitä kaikissa tähän teemaan liittyvissä osa-arvioinneissa. Yhteistyöhön sitoutumisessa (päätöksenteko ja sen resursointi, toteuttamisen seuranta sekä kuntakokoonpano) kaupunkiseudut saivat vaihtelevia pistemääriä. Hajonta eri seutujen välillä oli varsin suurta (1 10 pistettä). Tampereen seudun lisäksi Oulun seutu ja Turun seutu saivat tästä osiosta seutujen välisessä vertailussa hyviä arvioita. Kuntakokoonpano vaihteli kuitenkin eri seuduittain ja toimenpiteittäin suuresti. Vaikka päätöksenteon organisoinnista ja yhteistyön seurannasta on myös hyviä esimerkkejä joillain seuduilla, kokonaiskuvaa voi pitää varsin kirjavana. Seuduilla tehdyt kuntaliitokset arvioitiin strategiselta merkitykseltään melko pieniksi lukuun ottamatta Jyväskylän, Seinäjoen ja Lappeenrannan seudulla tehtyjä liitoksia. Hajonta eri seutujen välillä oli melko suurta (2 6 pistettä kahdeksasta). Yksikään seutu ei saanut kuntaliitoksia arvioitaessa täyttä pistemäärää; toisin sanoen yhdelläkään arvioinnin kohteena olleella kaupunkiseuduilla ei ole toteutettu kuntaliitoksia, joissa olisi ollut mukana kaikki tai lähes kaikki työssäkäyntialueeseen kuuluvat (ja yhdyskuntarakenteen kannalta olennaiset) kunnat. Toisaalta kaikilla arvioinnin kohteena olevilla kaupunkiseuduilla oli tapahtunut kuntaliitoksia. 22

23 Johtopäätöksiä Kuntien välinen MAL-yhteistyö on yleisesti ottaen heikentynyt lukuun ottamatta suurimpia ja nopeasti kasvavia kaupunkiseutuja, joiden tukena on pienistä kaupunkiseuduista poiketen MAL-aiesopimusmenettely. Yhteistyö kuntien välillä ylipäänsä on kuitenkin vain harvoin johtanut strategisiin kuntaliitoksiin, mikä ylläpitää monimuotoista sosiaalista ja taloudellista eriytymiskehitystä seutujen sisällä. Samansuuntaisiin arvioihin on päädytty myös Kaupunkiseutujen tuki -työryhmässä (VM, 2013: 63 73). On olennaista ymmärtää, että eriytymiskehityksellä ja kuntien maankäytöllä on kytkös: asumismuodoltaan yksipuoliset, omistusasumis- ja pientalopainotteiset kunnat vetävät puoleensa erityisesti työssäkäyviä tulomuuttajia. Omistusasumis- ja pientalopainotteisuus on mahdollista vain sopivan etäisyyden päässä keskuskaupungeista (Mäntysalo ym., 2012), joten tehokkaimmin kuntien välisen eriytymiskehityksen katkaisee kuntaliitos seudun ydinkuntien välillä. Myös kuntien maankäyttö- ja asuntopolitiikalla on merkitystä. Seuduilta lähetetyissä palautteissa syyksi yhteistyön vaikeuksille arvioitiin toistuvasti valtion politiikan tempoilevuus ja siitä seuraava yleinen epävarmuus. Myös vuoden 2009 arvioinnin (LVM, 2009: 54 56) yhteydessä annetuissa palautteissa valtion roolia painotettiin seutujen vastauksissa varsin voimakkaasti (vrt. Stenvall, ym., 2014: 74). On ymmärrettävää, että valtion ratkaisuilla nähdään olevan vaikutusta yhteistyöhön sitoutumiseen. Jo tehdyistä valtio- ja kuntaosapuolten välisistä sopimuksista on pidettävä kiinni. Lainsäädännölliset puitteet ovat esimerkiksi yhteistyön käytännön järjestelyjen ja kuntien välisten vastuiden jakautumisen kannalta olennaisia. Käsitystä, jonka mukaan tarve kuntien väliselle yhteistyölle yksinomaan on riippuvainen valtion ratkaisuista, on kuitenkin lähestyttävä kriittisesti. Nähdäänkö tarpeen kuntien väliselle yhteistyölle kumpuavan kaupunkiseudun kuntien yhteisestä edusta vai jostain ulkopuolisesta tekijästä? Mikäli yhteistyöhön ryhdytään vain ulkoisesta aloitteesta, voidaanko väittää, että yhteistyö on tällaisissa tapauksissa keino välttää syvän strategisia tai kuntarakenteeseen ulottuvia ratkaisuja? (vrt. Mäntysalo ym., 2010; Hytönen ym., 2012). Erilaisissa yhteistyötoimenpiteissä olisi siten kyse puolustusreaktioista; niin sanotuista defensiivisistä rutiineista (englanniksi defensive routines; Hytönen ym. 2013), joiden avulla puolustauduttaisiin kuntien itsemääräämisoikeuteen ulottuvilta ratkaisuilta. Yhteistyön arviointi osoittaa omalta osaltaan, että kuntien käytännön maankäyttöpolitiikka on edelleen se kova itsemääräämisoikeuden ydin, jonka kohdalla yhteistyötä tehdään ehkä kaikkein vähiten. Tilanne ei ole muuttunut edellisestä arvioinnista vuonna 2009, jolloin todettiin, että jo tehty tai suunnitteilla oleva yhteistyö näyttää keskittyvän niille osa-alueille, joilla yhteisen näkemyksen löytämisen on ennakoitu olevan mahdollista (LVM ym., 2009: 11). Syyt yhteistyön ja strategisten kuntaliitosten edistymiselle tai edistymättömyydelle vaihtelevat seuduittain, eikä yksioikoisia yleistyksiä koko maata koskien ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista tehdä. Käytännönläheisellä yhteistyöllä on myös käytännönläheiset syynsä. Yhteistyötä eri seuduilla voi joka tapauksessa analysoida myös niin sanotun defensiivisen rutiinin hypoteesin näkökulmasta. Käsitystä sellaisesta yleisestä edusta, joka hahmottuisi yksittäisten kuntien sijaan toiminnallisen seutukokonaisuuden näkökulmasta, ei ole omaksuttu. Tilanne ei ole kuudessa vuodessa muuttunut. 23

24 Kaupunkiseutujen yhteistyön tilan arviointi 2015 Lähteet ARA Asumisen rahoittamis- ja kehittämiskeskus (2015). Väestö- ja asuntomarkkinatietoa ARA-asunnoista kunnittain Asuntomarkkinakatsauksen 1/2015 liite 1. E8E1-4FBB-A1F8-5A3D9FED14B4%7D/ (tarkistettu ) Aro, Timo (2013) Kuuden kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky 2000-luvulla. TimoAro/kuuden-kaupunkiseudun-kilpailukyky (tarkistettu ) Hytönen, Jonne; Mäntysalo, Raine; Akkila, Ilona; Kanninen, Vesa & Niemi, Petteri (2012) Kaupunkiseutujen kasvukivut II. Päätelmiä maankäytön suunnitteluyhteistyön kehityksestä viidellä kaupunkiseudulla. Paras-ARTTUohjelman tutkimuksia nro 22. Aalto-yliopisto ja Suomen Kuntaliitto. Helsinki. php?filename=uploads/acta241_kasvukivutebook.pdf (tarkistettu ) Hytönen, Jonne; Mäntysalo, Raine; Peltonen, Lasse; Kanninen, Vesa; Niemi, Petteri & Simanainen, Miska (2013) Defensive routines in land use policy steering in Finnish urban regions. European Urban and Regional Studies. Online publication Kuntaliitto, liikenne- ja viestintäministeriö, opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö (2008) Kaupunkiseutusuunnitelmien asiantuntija-arvioinnin loppuraportti. Miktor Oy, Helsinki. (tarkistettu ) LVM liikenne- ja viestintäministeriö, opetusministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, valtiovarainministeriö, ympäristöministeriö, Kuntaliitto (2009). Arvio kaupunkiseutusuunnitelmien toteuttamisen etenemisestä. Documents/Kaupunkiseutusuunnitelmien_toteuttaminen_ARVIO_ pdf (tarkistettu ) Mäntysalo, Raine; Kallio, Olavi; Niemi, Petteri; Vakkuri, Jarmo; Tammi, Jari (2012). Suuruuden ekonomiaa ja repaleisia kuntarakenteita: yhdyskunta- ja kustannusrakenteiden kytkentöjä Paras-kaupunkiseuduilla. Kunnallistieteellinen aikakauskirja Documents/1_KTA_Mantysalo_4_12.pdf (tarkistettu ) Mäntysalo, Raine; Peltonen, Lasse; Kanninen, Vesa; Niemi, Petteri; Hytönen, Jonne & Simanainen, Miska (2010) Keskuskaupungin ja kehyskunnan jännitteiset kytkennät. Paras-ARTTU-ohjelman tutkimuksia nro 2. Acta nro 217. Kuntaliitto ja Aalto-yliopisto. pdf (tarkistettu ) Stenvall, Jari; Syväjärvi, Antti; Vakkala, Hanna; Virtanen, Petri & Kuoppala, Kari (2015) Kunnat ajopuina koskesta sumaan. Vuosina kuntiin kohdistuneiden uudistusprosessien arviointi. ARTTU2-ohjelman tutkimuksia nro 1. Acta 258. Tampereen yliopisto, Lapin yliopisto & Suomen Kuntaliitto. Helsinki. net/download.php?filename=uploads/acta258ebook.pdf (tarkistettu ) VM Valtiovarainministeriö (2013) Kaupunkiseudut kuntauudistuksen keskiössä Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistymistä, valmistelua ja seurantaa tukevan työryhmän 1. raportti. Valtiovarainministeriön julkaisuja 7/ kps_taittopdf_070313_klo1425.pdf (tarkistettu ) VM Valtiovarainministeriö (2015) Kuntauudistus kaupunkiseuduilla mikä muuttui? Suurten kaupunkiseutujen selvitystyön käynnistymistä, valmistelua ja seurantaa tukevan työryhmän loppuraportti. Valtiovarainministeriön julkaisu 14/ d16c05a6-c f-93fe-9ceccfdad465 (tarkistettu ) 24