Kuuden kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky 2000-luvulla

Transkriptio

1 Kuuden kaupunkiseudun demografinen kilpailukyky 2000-luvulla Laajakuvakuvat Kuvat voidaan myös esittää dramaattisemmin laajakuvana.

2 Analyysin kohteena olevat kaupunkiseudut Analyysin kohteena Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän ja Kuopion kaupunkiseutujen 52 kuntaa (6 keskuskaupunkia ja 46 kehyskuntaa). Selvitysalueella asuu joka neljäs suomalainen (1,4 miljoonaa asukasta, 26,3 % koko väestöstä) Väestönlisäys yhteensä henkilöä vuosina Positiivisesti vino otos suomalaisista kunnista: maan sisäisestä muuttoliikkeestä sai muuttovoittoa 45 kuntaa, maahanmuutosta 51 kuntaa ja luonnollisesta väestönlisäyksestä 38 kuntaa

3 Selvityksen toteuttamisen vaiheet 12 kaupunkiseudun yleinen kilpailukykyanalyysi 6 kaupunkiseudun määrällinen muuttoliikeanalyysi 6 kaupunkinseudun rakenteellinen muuttoliikeanalyysi YHTEENVETO JA TULKINNAT

4

5 2000-luvun muuttoliikkeen erityispiirteet 1. KESKITTYMISKEHITYKSEN KIIHTYMINEN 2. VALIKOIVA MUUTTOLIIKE 3. LISÄÄNTYNYT MAAHANMUUTTO

6 Muuttoliikkeen kolme erityispiirrettä 2000-luvulla 1. Keskittymiskehityksen kiihtyminen Kolme viidestä suomalaisesta asui 10 suurimmalla kaupunkiseudulla ja neljä viidestä 20 suurimmalla Yhdeksän kymmenestä asui taajamissa, jotka peittävät alle 3 % maapinta-alasta 12 suurimman kaupunkiseudun väestönlisäys henkilöä vuosina , joista 2/3 muuttoliikkeen vaikutuksesta Muuttovoittoa sai keskimäärin joka kolmas kunta tai seutukunta Kasvavat alueet sijaitsevat maantieteellisesti yhä pienemmällä alueella. Sijainti ja saavutettavuus korostuivat kaikessa. Kaikki nopeimmin kasvavat kunnat sijaitsevat joko maantie- tai rautatieverkoston varrella, solmupisteissä tai niiden vaikutusalueella Kunnittain tarkasteltuna eniten määrällistä muuttovoittoa saivat Tampere (9836), Oulu (7341), Espoo (7245) ja Seinäjoki (4189) Kunnittain eniten muuttovoittoa suhteessa keskiväkilukuun saivat Liminka (Oulun seutu), Pirkkala (Tampereen seutu), Vesilahti (Tampereen seutu) ja Masku (Turun seutu).

7 Muuttoliikkeen kolme erityispiirrettä 2000-luvulla 2. Valikoiva muuttoliike Muuttoliike on perusluonteeltaan valikoivaa ja polarisoivaa. Muuttoliikkeen valikoivuus tarkoittaa sitä, että alueen tulo- ja lähtömuuttajat poikkeavat merkittävästi toisistaan työmarkkina-asemaltaan, taloudellisilta, sosiaalisilta ja ikään liittyviltä ominaisuuksiltaan. Vuosittain keskimäärin muuttoa, joista kaksi kolmesta kunnan sisäisiä muuttoja ja vain yksi kolmesta ylittää kuntien välisen rajan. Kuntien rajat ylittävistä muutoista noin puolet työssäkäyntialueen/kaupunkiseudun sisäisiä muuttoja Kuntien välinen muuttoliike oli viisivuotisjaksoittain tarkasteltuna vuosina niin määrällisesti kuin suhteellisesti vilkkaampaa kuin koskaan aikaisemmin. Muuttoliikkeen kasvu tuli esiin kaikissa ikäryhmissä. Kaksi kolmesta muuttajista on nuoria ja nuoria aikuisia (alle 35-vuotiaita). Noin puolet kaikista muutoista tehdään ikävuosien aikana. Muutot kytkeytyvät pääsääntöisesti elinvaiheissa tapahtuviin muutoksiin. Kaikkien ikäryhmien muuttoalttius on kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 1995 jälkeen. Nuorempien ikäryhmien (15 19, 20 24) muutot suhteessa ikäryhmän kokoon kaksinkertaistuivat luvun puoliväliin verrattuna.

8 Muuttoliikkeen kolme erityispiirrettä 2000-luvulla 3. Lisääntyvä maahanmuutto Maahanmuutto noussut usealla alueella ainoaksi väestönkehityksen dynaamiseksi osatekijäksi Maahanmuuton nettomuutto oli suurempaa kuin koskaan aikaisemmin vuosina 2011 ja 2012 Maahanmuuton osuus on koko maan väestönlisäyksessä noussut jo suuremmaksi tekijäksi kuin luonnollinen väestönlisäys. Esimerkiksi vuonna 2012 muuttovoitto ulkomailta oli jo kaksi kertaa suurempi tekijä väestön määrän kasvussa kuin syntyneiden enemmyys. Maahanmuutosta saavat muuttovoittoa käytännössä kaikki kunnat (pois lukien noin 10 kuntaa, jotka saivat marginaalisen muuttotappion siirtolaisuudesta). Vieraskieliset keskittyneet kantaväestöä enemmän: neljässä asukasluvultaan suurimmassa kaupungissa (Helsinki, Espoo, Tampere ja Vantaa) asuu noin 25 % väestöstä, mutta noin puolet vieraskielisistä.

9 Kuuden kaupunkiseudun määrällinen väestönkehitys 2000-luvulla

10 Väestönlisäys kaupunkiseuduilla Helsingin seutu hlöä 6 kaupunkiseutua (Tampereen, Turun, Oulun, Lahden, Jyväskylän ja Kuopion hlöä 5 kaupunkiseutua (Porin, Lappeenrannan, Joensuun, Seinäjoen ja Vaasan) hlöä Muu Suomi hlöä

11 Väestönlisäys kuudella kaupunkiseudulla vuosina Turun seutu Tampereen seutu hlöä Kuopion seutu hlöä Oulun seutu Lahden seutu hlöä Jyväskylän seutu hlöä

12 Luonnollinen väestönlisäys kaupunkiseuduittain Oulun seudun erityispiirre oli luonnollisen väestönlisäyksen keskeinen osuus Lahden Jyväskylän Kuopion Tampereen Lahden seudun kehyskunnissa väkiluku laski 7 kehyskunnassa 10:stä ensisijaisesti luonnollisen väestönkehityksen vuoksi Oulun Turun 6 963

13 Maan sisäinen muuttoliike kaupunkiseuduittain Kuopion Tampereen seudun muuttovetovoima oli poikkeuksellisen suuri Lahden Jyväskylän Kuusi kaupunkiseutua jakautuivat muuttovetovoiman osalta kolmeen ryhmään: Tampereen ja Oulun seudut vetovoimaisimpia Oulun Turun Tampereen

14 Kuuden kaupunkiseudun keskuskaupungin ja kehyskuntien määrällinen väestönkehitys osatekijöittäin vuosina Kuopion kehyskunnat Kuopio Jyväskylän kehyskunnat Jyväskylä Lahden kehyskunnat Lahti Oulun kehyskunnat Oulu Turun kehyskunnat Turku Tampereen kehyskunnat Tampere Luonnollinen väestönlisäys Kuntien välinen muuttoliike Nettosiirtolaisuus

15 Kuuden kaupunkiseudun suhteellinen väestönkehitys 2000-luvulla

16 Kuuden kaupunkiseudun ja metropolialueen suhteellinen väestönlisäys (promillea per vuosi keskiväkiluvusta) 18 Luonnollinen väestönlisäys Maan sisäinen muuttoliike Siirtolaisuus Oulun seudun väestönlisäys oli suhteessa väkilukuun korkeampi kuin metropolialueella ja muilla kaupunkiseuduilla Lahden seutu poikkesi muista: maahanmuutto tärkein väestönkehityksen osatekijä ja kuolleisuus ylitti syntyvyyden ,7 6,6 3,6 1,7 2,7 1,8 1,1 5,8 9,9 1,5 0,9-0,4 1,4 4,6 4,5 1 0,8 3 2,7 1,8 4,9

17 Kuuden kaupunkiseudun keskuskaupungin ja kehyskuntien suhteellinen väestönkehitys osatekijöittäin vuosina Kuopion kehyskunnat 4,5 0,7 0,6 Kuopio 2,6 0,8 1,1 Jyväskylän kehyskunnat 2,2 5 0,9 Jyväskylä 5,3 4,5 2,1 Lahden kehyskunnat -0,4 2,2 0,5 Lahti 5,3 2,3 1,7 Oulun kehyskunnat 12,8 7,8 0,3 Oulu 8,2 4,6 1,6 Turun kehyskunnat 3,7 6,1 0,7 Turku 0,50,2 2,5 Tampereen kehyskunnat 4,7 10,2 0,9 Tampere 2,8 4 2, Luonnollinen väestönlisäys Maan sisäinen muuttoliike Siirtolaisuus

18 Kuuden kaupunkiseudun keskuskaupunkien ja kehyskuntien suhteellinen väestönkehitys osatekijöittäin vuosina Keskuskaupunkien väestönlisäyksessä maahanmuutolla yhä dynaamisempi merkitys ja kehyskunnilla maassamuutolla Siirtolaisuus Maan sisäinen muuttoliike 3,9 11,2 16,4 35,7 Suhteellisesti eniten väestöään lisäsivät Oulun ja Tampereen seudun kehyskunnat ja vähiten Lahden kehyskunnat ja Turun kaupunki. Luonnollinen väestönlisäys 26,7 19, Kehyskunnat (46) Keskuskaupungit (6)

19 Muuttajien pääasiallinen toiminta (työmarkkina-asema) vuosina

20 Muuttajien työmarkkina-asema kaupunkiseuduittain Tampereen seudun muuttovetovoima oli työllisten suhteen täysin omaa luokkaansa Jyväskylän ja Kuopion seudut saivat muuttotappiota työllisistä. Työttömistä saivat muuttovoittoa kaikki seudut Tampereen Turun Oulun Lahden Jyväskylän Kuopion Työlliset Työttömät

21 Muuttajien työmarkkina-asema keskuskaupungeissa Työllisistä sai muuttovoittoa vain Lahden seutu. Tampereen tilanne tasa-painoinen verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin Työttömien muuttovirrat kohdistuvat keskuskaupunkeihin ( ). Tampere ja Oulu saavat eniten muuttovoittoa työttömistä Tampere Turku Oulu Lahti Jyväskylä Kuopio Työlliset Työttömät

22 Muuttajien työmarkkina-asema kehyskunnissa Kehyskunnat saivat työllisistä muuttovoittoa yhteensä noin henkilöä Työlliset 173 Työttömät 5000 Työllisen muuttajan keskimääräiset tulot vuodessa ja muiden keskimäärin vuodessa Tampereen kehyskunnat Turun kehyskunnat Oulun kehyskunnat Lahden kehyskunnat Jyväskylän kehyskunnat Kuopion kehyskunnat

23 Työllisten nettomuutto vuosina (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Pirkkala, Liminka ja Vesilahti olivat vetovoimaisimpia työllisten muuttovirtojen suhteen Keskuskaupungeissa työllisten muuttotappiot suhteessa väkilukuun suurimmat Kuopiossa, Turussa ja Jyväskylässä -2,4-2,4-3,1 Pirkkala Liminka Vesilahti Mäntsälä Kirkkonummi Lempäälä Vihti Pornainen Nurmijärvi Masku Sipoo Nokia Kempele Ylöjärvi Tuusula Kiiminki Kangasala Lieto Nousiainen Nokia Tyrnävä Sauvo Muurame Espoo Vantaa Helsinki Lahti -0,1 Tampere -1,5 Oulu Jyväskylä Turku Kuopio 0,4 3 4,1 4 8,9 8,9 8,8 8,7 8,2 7,9 7,6 7,4 7,3 7,1 7 6,5 6,2 6 5,9 5,9 5,8 10,2 9,8 9,8 13, ,5

24 Muuttajien ikärakenne vuosina

25 Muuttajien ikärakenne kuudella kaupunkiseudulla Kuusi kaupunkiseutua saivat muuttovoittoa nuorista aikuisista Kaupunkiseutu Alle Yli 65 Tampereen Turun Oulun Tampereen ja Oulun seudut saivat muutto-voittoa kaikista ikäryhmistä: neljä viidesosaa muuttovoitosta vuotiaista Lahden Jyväskylän Kuopion YHT

26 Esimerkki muuttajien ikärakenteesta Tampereen kaupungin ja Tampereen kehyskuntien osalta vuosina Tampereen muuttovoitot perustuvat käytännössä vain yhteen ikäryhmään eli hlöä vuotiaisiin Tampereen kehyskunnat saavat muuttovoittoa kaikista muista ikäryhmistä kuin vuotiaista hlöä hlöä Tampere hlöä Tampereen kehyskunnat hlöä Alle Yli 65

27 Aktiivi-ikäisten (25-44-vuotiaat) nettomuutto vuosina (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Liminka, Pirkkala ja Vesilahti saivat aktiivi-ikäisistä (25-44-vuotiaat) suhteellisesti eniten muuttovoittoa Kaikki keskuskaupungit saivat muut-totappiota aktiivi-ikäisistä muuttajista: Turku suhteellisesti eniten -7,2-4,4-4,9-5,3 Liminka Pirkkala Vesilahti Lempäälä Masku Nousiainen Ylöjärvi Sauvo Kiiminki Kangasala Kempele Nokia Tyrnävä Haukipudas Rusko Petäjävesi Muurame Laukaa Uurainen Kaarina -0,8 Lahti -3,1 Kuopio Oulu Tampere Jyväskylä Turku 11,6 10,8 10 9,9 9,9 9,8 9,6 9,4 9,3 8,8 8,5 8,5 8,5 8 7,2 7,1 12,9 17,3 16,4 15,8

28 Muuttajien koulutusrakenne vuosina

29 Muuttajien koulutusrakenne kuudella kaupunkiseudulla vuosina Tampereen ja Oulun seudut saivat muuttovoittoa kaikista koulutusasteen muuttajista Korkea-asteen tutkinnon suorittaneista saivat muuttotappiota Turun, Jyväskylän ja Kuopion seudut Kaupunkiseutu Perusaste Keski-aste Korkea-aste Tampereen Turun Oulun Lahden Jyväskylän Kuopion YHTEENSÄ

30 Muuttajien koulutusrakenne keskuskaupungeissa ja niiden kehyskunnissa vuosina Keskuskaupungit saavat muuttovoittoa perus- ja keskiasteen tutkinnon suorittaneista sekä tappiota korkea-asteen suoritta-neista Kehyskuntien muuttovoitot perustuvat korkeaja perusasteen tutkinnon suorittaneisiin Peruaste Keskiaste Korkea-aste hlöä hlöä hlöä Keskuskaupungit Kehyskunnat

31 Korkea-asteen nettomuutto keskuskaupungeissa ja kehyskunnissa vuosina Kehyskunnat saivat muuttovoittoa korkeaasteen tutkinnon suorittaneista hlöä Keskuskaupungeista korkeaasteen suorittaneista sai muuttovoittoa vain Espoo, Vantaa ja Lahti Helsingin kehyskunnat Tampereen kehyskunnat Turun kehyskunnat 5227 Espoo 5192 Oulun kehyskunnat 4688 Vantaa 2332 Lahden kehyskunnat 1744 Jyväskylän kehyskunnat 1863 Kuopion kehyskunnat 743 Lahti Kuopio Oulu Jyväskylä Tampere Turku Helsinki

32 Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden nettomuutto (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Pirkkala 12,1 Pirkkala, Vesilahti ja Li-minka hyötyivät suhteessa asukaslukuun eniten korkeaasteen suorittaneiden muuttovirroista Liminka Vesilahti Lempäälä Kangasala Lieto Kempele Muurame Nokia 6,6 6,5 6,4 6,2 5,9 9 8,9 10,7 Kiiminki 5,8 Masku 5,8 Ylöjärvi 5,5 Keskuskaupungeista Turku ja Jyväskylä menettivät suhteellisesti eniten korkea-asteen muuttajia -4,6-3,5-2,4-2,6-2,6 Haukipudas Lahti Kuopio Oulu Jyväskylä Turku Tampere 0,3 5,

33 Muuttajien tulorakenne ja keskimääräiset tulot vuosina

34 Muuttajien tulorakenne tuloryhmittäin keskuskaupungeissa ja kehyskunnissa vuosina Kehyskunnat saivat muuttovoittoa kaikista muista tuloryhmistä paitsi tulottomista ja pienituloisista hlöä Keskuskaupungit kehyskunnat Keskuskaupunkien muutto-voitot painot-tuvat vain tulottomiin ja pienituloisiin Yli 42000

35 Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräiset vuositulot keskuskaupungeissa ja kehyskunnissa vuosina Tulomuuttajien tulot olivat keskuskaupungeissa muut-tajaa kohden euroa alhaisem-mat kuin lähtömuuttajien Kuopion kehyskunnat Jyväskylän kehyskunnat Lahden kehyskunnat Oulun kehyskunnat Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot Kuopio Jyväskylä Lahti Tulo- ja lähtömuuttajien tulojen erotus oli suurin Tam-pereen Oulu Turun kehyskunnat ja Turun kaupunkiseu-duilla kes-kuskaupungin ja kehyskuntien välillä Turku Tampereen kehyskunnat Tampere Tulomuuttajien keskimääräiset tulot

36 Tulomuuttajien keskimääräiset vuositulot vuosina Tulomuuttajien keskimääräiset tulot olivat korkeimmat Kaarinassa, Pirkkalassa ja Naantalissa. Keskuskaupunkien tulomuut-tajien keskimää-räiset tulot vaihtelivat euron välillä Kaarina Pirkkala Naantali Masku Vesilahti Lieto Lempäälä Sauvo Kangasala Ylöjärvi Rusko Oulunsalo Nokia Hailuoto Nousiainen Hollola Muurame Lahti Turku Tampere Oulu Kuopio Jyväskylä

37 Lähtömuuttajien keskimääräiset vuositulot vuosina Lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat korkeimmat Kaarinassa, Raisiossa ja Pirkkalassa Tampereen lähtömuuttajien keskimääräiset tulot olivat 4:nneksi korkeimmat ja Turun 7:nneksi korkeimmat Kaarina Raisio Pirkkala Tampere Muhos Naantali Turku Nokia Kangasala Ylöjärvi Lieto Masku Oulunsalo Oulu Lahti Jyväskylä Kuopio

38 Tulo- ja lähtömuuttajien keskimääräisten tulojen välinen erotus kuudella kaupunkiseudulla ja metropolialueella vuosina Jokaisen tamperelaisen lähtömuuttajan olivat keskimäärin euroa korkeam-mat kuin tulo-muuttajan Kauniainen Sipoo Maaninka Vesilahti Sauvo Pornainen Kirkkonummi Laukaa Petäjävesi Mynämäki Liminka Tyrnävä Kerava Vantaa Espoo Raisio Lahti Kuopio Muhos Jyväskylä Helsinki Oulu Turku Tampere Jokaisen kauniaislaisen tulomuuttajan keskimääräiset tulot olivat euroa korkeam-mat kuin lähtömuuttajan

39 Keski- ja hyvätuloisten (yli /v) nettomuutto (promillea keskiväkiluvusta per vuosi) Keski- ja hyvätuloisista saivat eniten muuttovoittoa suhteessa asukaslukuun Pirkkala, Masku ja Vesilahti Pirkkala Masku Vesilahti Lempäälä Liminka Sauvo Kangasala Muurame 4 3,8 3,5 5 5,4 5,7 7 7,5 Lieto 3,3 Nousiainen 3,2 Ylöjärvi 3,2 Keskuskaupungeista Jyväskylä menetti eniten keski- ja hyvätuloisia muut-tajia. Lahti sai pientä muutto-voittoa -3,9-2,2-2,4 Nokia Lahti -0,4 Kuopio -1,3 Oulu Tampere Turku Jyväskylä 0,

40 Muuttajien laskennallinen tulokertymä vuosina

41 Muuttajien tulokertymä keskuskaupungeissa ja niiden kehyskunnissa vuosina Kuuden kaupunkiseudun 46 kehyskunnan muuttajien tulokertymä keskimäärin yhteensä 101 miljoonaa euroa vuodessa Kuuden keskuskaupungin muuttajien tulokertymä keski-määrin yhteensä -52,7 miljoonaa euroa vuodessa Keskuskaupungit ja keskuskaupunkien kehyskunnat Muuttajien tulokertymä miljoonaa euroa per vuosi Tampere -11,4-56 Tampereen kehyskunnat 43,2 291 Turku -29,3-168 Turun kehyskunnat 21,3 169 Oulu -5,5-42 Oulun kehyskunnat 18,5 240 Lahti 4,5 46 Lahden kehyskunnat 7,9 78 Jyväskylä -6,3-51 Jyväskylän kehyskunnat 7,6 185 Kuopio -4,7-50 Kuopion kehyskunnat 2,5 105 Muuttajien tulokertymä per asukas per vuosi

42 Muuttajien laskennallinen tulokertymä asukasta kohden per vuosi kuudella kaupunkiseudulla ja metropolialueella vuosina Turun kaupungin tulokertymä oli selvästi negatiivisin Pirkkala Kauniainen Vesilahti Liminka Sipoo Kirkkonummi Lempäälä Pornainen Mäntsälä Vihti Kempele Masku Sauvo Paimio Nousiainen Kangasala Kaarina Hailuoto Ylöjärvi Espoo Vantaa Lahti Hartola Oulu Helsinki Kuopio Jyväskylä Tampere Raisio Turku Pirkkalan, Kauniaisten ja Vesilahden tulokertymä oli korkein asukasta kohden lasket-tuna Keskuskaupungeista tulokertymä oli posi-tiivinen vain Espoossa, Vantaalla ja Lahdesa 565

43 Muuttosuunnat ja pendelöinti vuosina

44 Keskuskaupungin tulomuuttajien osuus (%) kaikista kehyskuntaan muuttaneista vuosina kehyskuntaa oli sellaisia, joista vähintään joka toinen tulomuuttaja tuli oman kaupunkiseudun keskuskaupun-gista Esimerkiksi Toivakan kaikista tulomuuttajista kahdeksan kymmenestä tuli Jyväskylästä! Toivakka Muurame Kaarina Kiiminki Rusko Hollola Haukipudas Pirkkala Laukaa Lieto Kangasala Lempäälä Oulunsalo Siilinjärvi Ylöjärvi Nastola Uurainen Kempele Petäjävesi Raisio Nokia Muhos Masku Liminka Hailuoto Naantali 45,2 44,4 43,2 43,2 41, ,7 62, ,1 60,2 60,2 59,2 58, ,9 55,5 55,5 53,5 52,2 51,8 51,7 50,8 49,7 Keskuskaupunkien osuus kehyskuntien kaikista tulomuutoista vaihteli 9,7 %:in (Hartola) ja 79,3 %:in välillä (Toivakka) ,3

45 Keskuskaupunkiin suuntautuneiden lähtömuuttojen osuus (%) kaikista lähtömuutoista vuosina kehyskunnassa joka toinen lähtömuuttaja muutti oman seutunsa keskuskaupunkiin Esimerkiksi Muuramen lähtömuuttajista kuusi kymme-nestä muutti Jyväskylään! Muurame Kiiminki Hollola Haukipudas Laukaa Hailuoto Rusko Kangasala Nastola Kaarina Toivakka Lieto Ylöjärvi Petäjävesi Siilinjärvi Muhos Pirkkala Oulunsalo Raisio Lempäälä Nokia Uurainen Naantali 40,4 51,2 49,8 49,8 49,6 49, ,5 47,3 46,3 46,1 44,8 43,7 43,5 43, ,4 52,8 52,7 52,7 56,1 54,

46 Kehyskuntien absoluuttinen riippuvuus suhteessa oman seutunsa keskuskaupunkiin (kaikkien tulomuuttojen osuus % ja pendelöintiaste) 26 kehyskuntaa ylittää 35 %:in pendelöintirajan keskuskaupun-kiin 16 kehyskunnassa tulomuuttojen ja pendelöinnin yhteenlaskettu osuus ylittää 100 %:in rajan (=absoluuttinen riippuvuus) Kiiminki Muurame Pirkkala Toivakka Kaarina Rusko Oulunsalo Haukipudas Hollola Lieto Kangasala Kempele Lempäälä Laukaa Siilinjärvi Ylöjärvi Raisio Petäjävesi Uurainen Nokia Nastola Masku Liminka Muhos Naantali ,7 52,2 49,7 53,5 44,4 43,2 45,2 41,5 62, ,2 79,3 63, ,9 60,2 61,1 58, , ,2 55,5 55,5 50, Pendelöinti % Tulomuuttojen osuus %

47 Yhteenveto

48 Yhteenveto 1 (4) Selvityksessä läpikäytiin 6 kaupunkiseudun yleistä ja väestöllistä kilpailukykyä vuosien välisenä aikana. Muuttoliike oli yksi tulokulma alueellisessa kilpailukyvyssä Kuudella kaupunkiseudulla asuu joka neljäs suomalainen (26,3 %). Kuuden kaupunkiseudun väestönlisäys oli henkilöä vuosina Kuudella kaupunkiseudulla 52 kuntaa, joista 6 keskuskaupunkia ja 46 kehyskuntaa. Analyysin otos on positiivisesti vino suomalaisesta kuntakentästä, sillä suurin osa kunnista on väestökehityksen osatekijöiden osalta koko maan parhaimmistoa metropolialueen kehyskuntien ohella. Esimerkiksi 52 selvityksen kunnasta muuttovoittoa sai maan sisäisestä muuttoliikkeestä 45 kuntaa ja maahanmuutosta 51 kuntaa Kaupunkiseutujen yleistä kilpailukykyä mitattiin kuuden muuttujan avulla: työllisyysaste, kouluttautuneisuus, teollisuusvaltaisuus, tuottavuus, yritysdynamiikka ja muuttovetovoima. Jokaiselle seudulle laskettiin muuttujakohtainen indeksiarvo, jota verrattiin kaikkien seutujen (71) mediaaniin. Jokaisen muuttujan indeksiarvon perusteella laskettiin kokonaiskilpailukykyindeksi. Parhaimman kokonaiskilpailukykyarvon saivat Oulun, Tampereen ja Turun seudut.

49 Yhteenveto 2 (4) Jokaisen kaupunkiseudun kilpailukyky oli demografisesta näkökulmasta erittäin hyvä: kaupunkiseudut voidaan jakaa määrällisen muuttovetovoiman osalta kolmeen luokkaan. Ensimmäisessä ryhmässä olivat Tampereen ja Oulun seudut, toisessa Turun ja Jyväskylän seudut ja kolmannessa Kuopion ja Lahden seudut. Tampereen ja Oulun yhteenlaskettu väestönlisäys oli noin henkilöä vuosina Väestönlisäys jakautui keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä tasapainoisimmin Tampereen ja Oulun seuduilla. Muilla neljällä kaupunkiseudulla väestönlisäys oli epätasapainoinen keskuskaupungin ja kehyskuntien välillä, mutta jokaisella seudulla eri syistä. Kaupunkiseutujen demografista kilpailukykyä analysoitiin määrällisestä ja rakenteellisesta (laadullisesta näkökulmasta). Määrällistä kehitystä analysoitiin väestönkehityksen osatekijöiden kautta jokaisen seudun ja kunnan osalta. Rakenteellista kehitystä arvioitiin muuttajien laadullisten taustaominaisuuksien perusteella jokaisen seudun ja kunnan osalta. Vain määrällisten ja laadullisten aineistojen yhdistämisen perusteella voidaan tehdä luotettavia tulkintoja muuttoliikkeen syy- ja seuraussuhteista sekä vaikutuksista kaupunkiseutujen sisäiseen kehitykseen.

50 Yhteenveto 3 (4) Rakenteellisesta näkökulmasta (muuttajien taustaominaisuuksien perusteella) erot olivat erittäin merkittäviä kaupunkiseutujen keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien välillä. Muuttoliikkeen valikoivuus kaupunkiseutujen sisällä tuli esille kaikkien käytettyjen muuttujien kohdalla (työmarkkina-asema, ikärakenne, koulutusaste, tulorakenne, keskimääräiset tulot, tulokertymä, muuttojen suuntien yhteys pendelöintiin). Kolme esimerkkiä rakenteellisesta railosta keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä: Keskuskaupunkien muuttajien laskennallinen tulokertymä oli 581 miljoonaa euroa negatiivinen vuosina eli keskimäärin noin 52,8 miljoonaa euroa vuodessa. Kehyskuntien muuttoliikkeen laskennallinen tulokertymä oli vastaavasti 1,1 miljardia euroa positiivinen vuosina Muuttojen vilkkaus ja työssäkäynnin (pendelöinti) suuntautuminen keskuskaupunkiin olivat vahvassa yhteydessä toisiinsa: mitä suurempi osuus kehyskunnan tulomuutosta perustuu keskuskaupunkiin, sitä korkeampi on myös pendelöintiaste keskukseen. Toisin sanoen kehyskunnan tulo- ja lähtömuutto- sekä pendelöinti on riippuvainen keskuskaupungista, jolloin kehyskunta hyötyy samanaikaisesti sekä muuttajien profiilissa olevista eroista että kerää pendelöijien verotulot. Muuttajien työmarkkina-asema poikkeaa rajusti keskuskaupunkien ja kehyskuntien välillä. Keskuskaupungit saavat samanaikaisesti muuttotappiota työllisistä muuttajista ja muuttovoittoa työttömistä ja työvoiman ulkopuolisista. Kehyskunnissa tilanne on päinvastainen. Rakenteellinen epätasapaino aiheuttaa kumuloituvia positiivisia kerrannaisvaikutuksia kehyskunnille ja negatiivisia kerrannaisvaikutuksia keskuskaupungeille. Keskuskaupungit saivat työllisistä muuttotappiota noin henkilöä ja työttömistä muuttovoittoa henkilöä.

51 Yhteenveto 4 (4) Kaupunkiseutujen sisäinen muuttoliike on luonteeltaan joko tervettä tai epätervettä kunnan hyötyposition mukaan: yleisesti kehyskunnat kokevat kilpailun terveenä ja keskuskaupungit haitallisena. Kehyskuntien näkökulmasta muuttoliikkeen määrällinen ja rakenteellinen kehitys on normaalia kuntien välistä kilpailua uusista asukkaista, yrityksistä, investoinneista jne. Tämän logiikan mukaista on se, että kuntien kuuluukin kilpailla keskenään veronmaksajista. Keskuskaupunkien näkökulmasta kehitys näyttäytyy päinvastaisena, vähintään epäterveenä ja oikeudenmukaisena. Keskuskaupunkien näkökulmasta alueen kokonaisetu on keskeinen tekijä ja kollektiivisen yhteisvastuun pitäisi koskea kaikkia saman toiminnalliseen alueen kuntia eli toisin sanoen muuttajien rakenteesta aiheutuvat epäsymmetriset edut ja haitat pitäisi yhteisesti kyetä tasoittamaan tavalla tai toisella kaupunkiseutujen sisällä. Kahdesta edellä kuvatusta, toisilleen vastakkaisesta näkökulmasta seuraa, että kehyskuntien intressinä on säilyttää nykytilanne ennallaan ja muuttumattomana niin pitkään kuin mahdollista ja keskuskaupunkien intressistä jokainen muutos merkitsee parannusta aikaisempaan kehitykseen. Muuttoliikkeen kaksoismekanismi aiheuttaa ajan kanssa kehyskunnille hyvän ja keskuksilla huonon kierteen: kehyskuntien tulomuuttajat ovat keskimääräistä useammin aktiivi-ikäisiä, työssä olevia, koulutettuja ja keski- ja hyvätuloisia ja lähtömuuttajat ovat työvoiman ulkopuolella olevia, työttömiä ja muita pienituloisia ryhmiä. Lisääntyvä maahanmuutto vahvistaa edelleen valikoivaa muuttoliikettä kaupunkiseutujen sisällä luvulla eli keskuskaupunkien ja niiden kehyskuntien välinen eriytyminen tulee kiihtymään. Jokaisen kaupunkiseudun määrälliset ja rakenteelliset erityispiirteet on analysoitu erikseen selvitysraportissa.

52 K I I T O S!!! VTT Timo Aro timokaro@gmail.com