Working Paper Työmarkkinoiden kehityksen kokonaistaloudellinen tausta ja lähivuosien sopeutuminen

Transkriptio

1 econstor Der Open-Access-Publikationsserver der ZBW Leibniz-Informationszentrum Wirtschaft The Open Access Publication Server of the ZBW Leibniz Information Centre for Economics Alho, Kari E. O.; Kiander, Jaakko Working Paper Työmarkkinoiden kehityksen kokonaistaloudellinen tausta ja lähivuosien sopeutuminen ETLA discussion paper, No Provided in Cooperation with: Research Institute of the Finnish Economy (ETLA), Helsinki Suggested Citation: Alho, Kari E. O.; Kiander, Jaakko (2009) : Työmarkkinoiden kehityksen kokonaistaloudellinen tausta ja lähivuosien sopeutuminen, ETLA discussion paper, No This Version is available at: Nutzungsbedingungen: Die ZBW räumt Ihnen als Nutzerin/Nutzer das unentgeltliche, räumlich unbeschränkte und zeitlich auf die Dauer des Schutzrechts beschränkte einfache Recht ein, das ausgewählte Werk im Rahmen der unter nachzulesenden vollständigen Nutzungsbedingungen zu vervielfältigen, mit denen die Nutzerin/der Nutzer sich durch die erste Nutzung einverstanden erklärt. Terms of use: The ZBW grants you, the user, the non-exclusive right to use the selected work free of charge, territorially unrestricted and within the time limit of the term of the property rights according to the terms specified at By the first use of the selected work the user agrees and declares to comply with these terms of use. zbw Leibniz-Informationszentrum Wirtschaft Leibniz Information Centre for Economics

2 ETLA ELINKEINOELÄMÄN TUTKIMUSLAITOS THE RESEARCH INSTITUTE OF THE FINNISH ECONOMY Lönnrotinkatu 4 B Helsinki Finland Tel Telefax World Wide Web: Keskusteluaiheita Discussion papers No Kari E.O. Alho* Jaakko Kiander** TYÖMARKKINOIDEN KEHITYKSEN KOKONAIS- TALOUDELLINEN TAUSTA JA LÄHIVUOSIEN SOPEUTUMINEN * Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos ** Palkansaajien tutkimuslaitos Tämä on osa ETLAn ja PT:n tutkimusprojektia Tulopolitiikka globalisaation aikakaudella: Suomen työmarkkinoiden sopimustoiminnan tulevat suuntaviivat ja kehittäminen, jonka rahoittaa Työsuojelurahasto. Raportti on myös osa Etlatiedon hanketta Suomi globaalissa kilpailussa, jonka rahoittaa Teknologiateollisuuden 100-vuotissäätiö. Kiitämme Markku Lehmusta PT:n mallisimulointien tekemisestä kohdassa 3 ja Rolf Maurya palkka-aineiston tuottamisesta. ISSN

3 ALHO, Kari E.O. KIANDER, Jaakko, TYÖMARKKINOIDEN KEHITYKSEN KOKO- NAISTALOUDELLINEN TAUSTA JA LÄHIVUOSIEN SOPEUTUMINEN. Helsinki: ETLA, Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos, The Research Institute of the Finnish Economy, 2009, 50 s. (Keskusteluaiheita, Discussion Papers, ISSN ; No. 1198) TIIVISTELMÄ: Tässä raportissa käsitellään aluksi kahta Suomen taloutta ja työmarkkinoita kohtaavaa tekijää, jotka ovat peräisin kansainvälisestä taloudesta: globalisaatiokehitystä ja kansainvälistä talouskriisiä. Tutkimme niiden vaikutusta Suomen talouteen käyttäen työmarkkinoiden kokonaismalleja. Globalisaatiokehitys johtaa sekä positiivisiin että negatiivisiin vaikutuksiin työmarkkinoilla, joihin on kyettävä sopeutumaan. Ajankohtainen talouskriisi vaatii työmarkkinoilta huomattavaa sopeutumista, mutta laman jälkeen on mahdollista palata alenevan työttömyyden uralle, jos sopeutumiskyky on hyvä ja sopeutuminen aloitetaan pian. Tuottavuuden näköaloissa kiinnitetään huomio sen todennäköiseen hidastumiseen jatkossa. Palkanmuodostuksen ja verotuksen yhteydestä voidaan todeta verotuksen tarjoavan keinoja saavuttaa parempi tasapaino taloudessa ja työmarkkinoilla. Työmarkkinoiden sopimustoiminnan makrokoordinaation ongelmasta keskustellaan lopuksi ja eritellään eri vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi tai lievittämiseksi. Asiasanat: Talouskriisi, palkanmuodostus, sopimusjärjestelmä JEL-koodit: J08, J30, J60

4 Sisällys: 1. Johdanto 1 2. Kansainvälisestä taloudesta tulevat muutospaineet: globalisaatio 1 3. Makrotaloudellisen vakauden ylläpito työmarkkinoilla talouskriisin oloissa 8 4. Tuottavuuden ja tuotannon kasvun näköalat Suomessa Verotus, finanssipolitiikka ja työmarkkinat Rahaliitto ja työmarkkinat Työmarkkinoiden sopimustoiminnan makrokoordinaation ongelmasta ja sen ratkaisusta Lopuksi 41 Liitteet 42 Lähteet 47

5 1 Johdanto Tämän raportin tarkoituksena on luodata työmarkkinoittemme kehitykseen ja työmarkkinapolitiikkaan vaikuttavaa kokonaistaloudellista taustaa lähivuosien ja -vuosikymmenen osalta. Tämä on vuorovaikutuksessa työmarkkinoiden mikrotaloudellisen toiminnan ja kehittämispyrkimysten kanssa. Näiden kahden ulottuvuuden nivominen toisiinsa on onnistuneen työmarkkina- ja talouspolitiikan yksi edellytys. Kokonaistaloudellinen kehitys linjoittaa myös työmarkkinoiden toimintaa erityisesti nyt talouskriisin oloissa. Silloin kun yleinen kehityskuva on heikko, paine kohdistuu kovana työmarkkinoihin; jos se taas on hyvä, työvoimakustannusten makrotaloudellinen sopeutumistarve näyttäytyy pienempänä, ja huomio kohdistuu enemmän suhteellisten palkkojen määräytymisen ongelmiin. Tässä raportissa tarkastellaan kohdassa 2 kansainvälisestä taloudesta tulevia muutostekijöitä, makrotaloudellisen vakauden ylläpitoa työmarkkinoilla talouskriisin oloissa kohdassa 3 sekä tuottavuuden kehittymisen näköaloja kohdassa 4 ja finanssipolitiikkaa, erityisesti verotusta kohdassa 5. Sen jälkeen kohdassa 6 käsitellään sopeutumista rahaliiton oloissa. Lopuksi keskustellaan työmarkkinasopimisen makrokoordinaation ongelmasta ja sen ratkaisukeinoista kohdassa 7. Yleinen johtopäätös tästä analyysista ovat, että työmarkkinoiden sopeutumiskyky on keskeisessä asemassa, jotta Suomen talous voi laman jälkeen jatkaa alenevan työttömyyden uralla. 2 Kansainvälisestä taloudesta tulevat muutospaineet: globalisaatio Suomen työmarkkinoille aiheutuu kahdenlaisia muutospaineita kansainvälisestä taloudesta. Ensinnäkin maailmantalouden luonteesta globaalin kilpailun ja markkinoiden paikkana ja toiseksi sieltä aiheutuvista taantumaimpulsseista, jotka ovat yhteydessä puhjenneeseen talous- ja finanssikriisiin. Tietysti myös elpyminen Suomessa on paljolti kiinni kansainvälisen talouden sopeutumisesta. Käsittelemme näitä vuorotellen tässä ja seuraavassa kohdassa. Työmarkkinoiden kokonaistaloudellinen tausta voidaan jakaa reaalitalouteen, tuotannon kasvuun ja sen vaihteluihin, sekä hintapuoleen, jossa voidaan erottaa yleinen inflaatiokehitys sekä suhteelliset hinnat, joista kokonaistasolla ulkomaankaupan vaihtosuhde on tärkein. Lähtökohta Globalisaatiokehitys merkitsee tiivistyvää kansainvälisen talouden integraatiota maailmanlaajuisesti. Sinänsä se ei ole uusi ilmiö, vaan ollut käynnissä asteittain laajentuen oikeastaan yhtäjaksoisesti toisesta maailmansodasta lähtien. Sen nykyinen vaihe poikkeaa kuitenkin aiemmista siinä mielessä, että nyt kansainvälisen talouden integraation piiriin on tullut ns. nousevia talouksia (emerging economies), jotka ovat sekä kustannuksiltaan matalia että kooltaan suuria väestön osalta ja jotka ovat voimakkaasti lisänneet tuotantoaan nopeassa tahdissa. Lisäksi aiemmin taloudellinen integraatio kohdistui lähinnä teollisiin tuotteisiin, mutta nyt myös eräisiin palveluihin. Edelleen kolmantena muutostekijänä globalisaatiossa on se, että kommunikaatioteknologian kehitys lisää tuotannon kansainvälisen hajauttamisen mahdollisuuksia ja tekee sen joka tapauksessa aiempaa helpommaksi ja halvemmaksi.

6 2 Globalisaatio rajaa eri tavoin kotimaisten työmarkkinoiden toimintaa ja siihen voidaan ottaa useita näkökulmia. Sitä tulisi voida hallinnoida aktiivisesti globaalisesti. Mutta kansallisesti relevantti näkökulma on se, että pienen maan on sopeuduttava sen tuomiin muutoksiin: hyödyttävä sen tarjoamista mahdollisuuksista ja supistettava sen tuomia haittoja. 1 Suomelle, pitkälle kansainvälistyneelle maalle voivat yllättävät globalisaation trendit merkitä paljonkin. Esimerkiksi Kiinan taloudella ja yhteiskunnan vakaudella voi olla suuriakin vaikutuksia globaalilla tasolla ja myös meille. Kauppapolitiikan globaalit ratkaisut ovat toinen, Venäjän talouden kehitys kolmas reunaehto. Keskeistä on kuitenkin oma taloudellinen ja talouspoliittinen kiinnekohtamme, eli EU-15:n kehitys ja vakaus. Palaamme tähän tuonnempana kohdassa 3 talouskriisin oloissa. Tyypillisesti talousteorian mukaan köyhät maat kurovat kiinni teollisuusmaita. Nyrkkisäännön mukaan tämä kiinniotto on n. 2 % vuosittain vallitsevasta tulotasokuilusta. Tämä reaalinen konvergenssiprosessi nojautuu siihen, että köyhät maat omaksuvat rikkaiden maiden tuotantoteknologiaa, liiketoimintamalleja sekä organisatorisia ja institutionaalisia ratkaisuja. Tämän prosessin nopeus on olennainen tekijä meidänkin taloutemme ja työmarkkinoittemme osalta jatkossa. Konvergenssi ei kuitenkaan ole automaattista, vaan jokainen maa konvergoituu kohti omaa tasapainotilaansa, joka riippuu mm. sen instituutioiden kehittyneisyydestä. Taloudellinen konvergenssi etenee sekä tuotannon volyymien että hintasuhteiden osalta. Hintakonvergenssi seuraa siitä, että köyhät maat ovat halpoja, koska niissä tuottavuus on matala ja siten palkat alhaiset. Kun maat rikastuvat, samalla niiden hintatasot nousevat, koska rikastuminen perustuu tuottavuuden kasvuun talouden avoimessa sektorissa ja suljetun sektorin tuottavuuskehitys on tätä hitaampaa. Palkkakehitys taas perustuu avoimen sektorin tuottavuuteen, ja palkat ja palkkakehitys ovat homogeenisia maiden sisällä eri sektoreiden välillä. Esimerkiksi Kiinan n. 10 prosentin BKT:n määrälliseen kasvuun liittyi vuonna 2007 noin 18 prosentin palkkojen nousu ja 6-7 prosentin inflaatio. Globalisaation katsotaan usein aiheuttavan sopeutumispaineen hintakilpailukyvyn parantamisen kautta ja sitä kautta paineen palkkoihin. Tähän on kuitenkin huomautettava, että äsken luonnehditun kansainvälisen talouden peruskehikon mukaan tätä ongelmaa ei ilmene talouden aggregaattitasolla, koska kustannusten ja tuottavuuden välinen suhde talouden avoimessa sektorissa pysyy samana kaikkialla konvergenssin aikana. Kuviossa 1 on esillä tuottavuuden ja työvoimakustannusten vertailu Suomen ja Viron osalta, josta nähdään, että äsken mainittu neutraalisuussuhde on ollut varsin tarkasti voimassa. Virolla on ollut vain n. 5 prosentin kilpailukykyetu suhteessa Suomeen, ei 75 prosentin. Itse asiassa Viro on menettänyt kilpailukykyään viime vuosina varsin tuntuvasti inflaation vuoksi. Ongelmia sen sijaan voi syntyä lyhyellä ajalla, jos valuuttakurssit eivät heijasta ostovoimapariteettien mukaisia hintasuhteita, mitä yllä oleva päättely edellyttää. Ongelmia on myös sektorikohtaisesti niillä aloilla, toimialoilla ja yrityksissä, joilla kehittyvillä mailla on kustannusetu, eli tuottavuus suhteessa kustannuksiin ylittää meidän tasomme. Kolmas tekijä on se, että ulkomaiset yritykset kykenevät investoimaan ja tuottamaan kehittyvissä maissa kotimaan tehokkuudella tai lähes tällä tasolla, eli siirtämään kotimaan tuotantoteknologiansa toimimaan kohdemaassa (lähes) yhtä tehokkaasti kuin kotimaassa. Tällöin niille syntyy tilanne tuottaa kannattavasti nousevissa talouksissa. On kuitenkin huomattava, että mitä laajempana tämä ilmiö esiintyy, sitä nopeammin kehittyvien maiden konvergenssi etenee tuottavuuden kiinnioton osalta. 1 Globalisaation hallinnasta ks. Stiglitz (2007).

7 3 Kuvio 1. Viron ja Suomen välinen suhde koko kansantalouden tasolla tuottavuuden ja työvoimakustannusten osalta, % Tuottavuus Työvoimakustannukset Alho, Kaitila ja Widgrén (2008) arvioivat, että EU:n uusien jäsenmaiden (EU-10) reaalinen ja nimellinen konvergenssi vie aikaa ehkä vuoteen 2030 saakka ennen kuin se on päätöksessä. On nimittäin huomattava, että myös EU-15 kasvaa ja täällä on inflaatiota noin 2 prosentin vauhdilla vuodessa. Kaitila, Alho ja Nikula (2007) arvioivat, että 21 Itä- ja Keski-Euroopan maan EU-15:een verratun reaalisen tulotason 95 prosentin luottamusväli asettuu vuonna 2030 välille 60 % 85 %. Maiden välillä on kuitenkin merkittäviä eroja, samoin on asianlaita maiden sisällä. Tyypillisesti niiden kasvukeskuksissa kehitys on nopeampaa, mutta samalla se pitää sisällään myös huomattavia riskejä ylikuumenemisesta. Alho, Kaitila ja Widgrén (2008) tarkastelevat kuutta eri vaikutusta, jotka liittyvät tuotannon kansainväliseen ulkoistamiseen laajentuneen EU:n sisällä. Ne ovat tuotannon siirtyminen pois EU-15 -alueelta uusiin jäsenmaihin (ns. relokaatio), tuottavuuden nousu tämän seurauksena EU-15:ssä ja kilpailukyvyn paraneminen globaaleilla markkinoilla, tuotannon sijaintipaikkojen (EU-15 vs. uudet jäsenmaat) välinen kilpailu globaaleilla markkinoilla, kansantulon kasvu EU-15 alueella ja työvoiman liikkuvuus reaktiona tuloeroihin alueiden välillä. Lopputulos tästä analyysista on, että EU:n uusien jäsenmaiden konvergenssi kohti EU-15:ä ei kuitenkaan kokonaisuudessaan muodosta laajempaa uhkaa vanhoille jäsenmaille, vaan tarjoaa mahdollisuuden, jos niiden sopeutumiskyky on hyvä, kuten oletetaan tutkimuksessa Alho, Kaitila ja Widgrén (2008). Kehitys johtaa toisaalta polarisaatioon siinä suhteessa, että palkkataso EU-15:ssä voi tässä prosessissa laskea lievästi, kun taas voitot kasvavat selvästi. Kaiken kaikkiaan näyttäisi kuitenkin siltä, että nousevien maiden konvergenssi osana globalisaatioke-

8 4 hitystä on suhteellisen paljon aikaa vievä prosessi, mutta se voi olla vaikutuksiltaan suuri. Tämän perusteella se on otettava yhdeksi keskeiseksi työmarkkinakehityksen reunatekijäksi. Analysoimme sitä nyt tarkemmin. Globalisaation uusi teoria ja sen merkitys kokonaistasolla työmarkkinoihin: kvantitatiivinen analyysi Uusi globalisaatioteoria koostaa lopputuotteen eri tehtävistä (tasks), toinen tulkinta on sen koostuminen osista tai komponenteista, joista koko tuotepaketti muodostuu. Tehtävät suoritetaan ja osat tuotetaan siellä, missä se on kustannustehokkainta, kustannusten ja tehokkuuden välinen suhde on matalin verrattuna aiempaan ulkomaankaupan teoriaan, jossa tarkasteltiin vain lopputuotteita. Globalisaation uusi teoria erottelee kolmenlaisia vaikutuksia globalisaatiosta. Ne ovat tuottavuus, työllisyys ja hintavaikutukset. Ensinnäkin tuottavuuden nousu syntyy siitä, että yritykset täällä ulkoistavat tehtäviä ja komponentteja, joissa tuottavuusetu (tuottavuuden ja kustannusten välinen suhde) on kaikkein pienin ja joissa nousevilla mailla on suhteellinen kustannusetu meihin nähden. Grossman ja Rossi-Hansberg (2006, 2008) ja Baldwin (2006) uuden globalisaatioteorian kärkinimet osoittavat, että tästä seuraa tuottavuusetu, koska tuotos voidaan tuottaa tehokkaammin, sillä EU-yrityksille syntyy kannattavuus- ja kilpailukykyetu. 2 Tämä on globalisaatioteorian uniikki vaikutus verrattuna aiempaan ulkomaankauppateoriaan (Baldwin 2006). Baldwin (2006) taas tulkitsee tuottavuusedun sillä tavalla, että kehittyneiden maiden työntekijät voivat siirtyä tekemään tehtäviä arvoketjussa, joissa he ovat tuottavampia, eli karsivat pois itseltään vähemmän tuottava tehtäviä. He siis suorittavat useita tehtäviä, ja niistä ulkoistetaan sitten ne, joissa hänen tuottavuusetunsa on kaikkein vähäisin. Tämän ajatuksen puute on kuitenkin seuraava. Oletetaan, että työntekijöiden allokaatio on johtanut siihen, että kukin työntekijä on erikoistunut tekemään sitä yhtä tehtävää, jossa hän on kaikkein tuottavin. Oletetaan, että tämä tehtävä ulkoistetaan. Tällöin työntekijällä ei ole muuta mahdollisuutta kuin kouluttautua arvoketjussa korkeamman tuottavuuden tuottaviin tehtäviin tai sopeutua tehtäviin, joissa hänen tuottavuutensa ja palkkansa ovat matalampia kuin aiemmin tai jäädä työttömäksi. Mikä on elektroniikkateollisuuden kokoonpanijan vaihtoehtoinen työ, kun se ulkoistetaan Kiinaan? Onko se T&K-tehtävä vai siirtyminen esimerkiksi palvelualoille? Edellinen merkitsee investointia inhimilliseen pääomaan, jälkimmäinen ei välttämättä sitä edellytä, ainakaan mittavassa määrin. Tämä vaihtoehto on kuitenkin vastoin sitä, että talous voisi edelleen suuntautua kohti korkeampaa tuottavuutta suhteellisen edun määräämässä hengessä, eli kohti yhä korkeammin tuottavia teollisia työpaikkoja. Keskeinen tekijä, jota tällä erittelyllä pyrimme kuvaamaan, on teollisuuden supistumisen mahdollisuus ja palveluelinkeinojen esiinmarssi kehittyvissä maissa. Edellisestä käytetään termiä deindustrialisaatio. On selvää, että tämä kehitys ei liity ainoastaan globalisaatiokehitykseen, vaan myös yleiseen rakenteelliseen muutokseen, jossa kysynnän kasvu teollisuusmaissa suuntautuu tavaroiden sijasta enemmän palveluihin. Suomessa teollisuuden osuus työllisyydestä on ollut melko korkea kansainvälisesti ottaen. 2 Uudesta teoriasta ks. myös Kaitila (2007) ja Okko (2007).

9 5 Kuvio 2. Teollisuuden työn tuottavuus (arvo) ja palkkataso suhteessa koko talouden vastaaviin Suomessa (= 1) Tuottavuus Palkka Kuvio 3. Tuottavuuskehitys sektoreittain Suomessa* 25 % Teollisuus Yks. palvelut * Tuottavuuslaskelma mittaa ns. työvoimaa lisäävää teknillistä kehitystä (labour augmenting technical change). Se on laskettu kokonaistuottavuuden muutoksena jaettuna työn osuudella kokonaistuotannosta, kuten Blanchard (2006) on menetellyt (ks. myös Alho 2007).

10 6 On luonnollista, että palkkasuhteet ovat taloudessa tasaisempia kuin tuottavuussuhteet. Tämä pätee yleensä teollisissa maissa, olivatpa niiden työmarkkinat ns. joustavia vai jäykkiä, ks. Alho (2004). Sitä on tarkasteltu toisaalla tässä tutkimushankkeessa, ks. Alho (2009). Toisaalta kuitenkin jakaumat ovat erityyppisten työmarkkinoiden maissa erilaisia erityisesti tuottavuusja palkkajakauman alapäässä (ks. Alho 2004, 2009). Kuvion 2 mukaan teollisuuden eriytyminen 1990-luvulla muusta taloudesta Suomessa tuottavuuden nopeuden suhteen on vähitellen heijastunut myös sen työntekijöiden suhteellisen palkka-aseman paranemisena verrattuna koko talouden keskiarvoon. Joka tapauksessa näemme, että tuottavuuskehitys on ollut teollisuudessa huomattavasti vauhdikkaampaa ja pysynyt korkeammalla tasolla kuin palvelualoilla (kuvio 3). Globalisaatio on osaltaan merkinnyt teollisuuden tuottavuuden melkoista vauhdittumista. Näin ollen laajamittainen deindustrialisaatiokehitys merkitsisi merkittävää uhkaa talouden tulotasolle ja tasapainolle, koska se heikentäisi tuottavuuden kasvua, ks. tarkemmin kohta 4 alla. Minkälainen voi suuruudeltaan olla globalisaatioon liittyvä tehtävien ulkoistaminen pois Suomesta? Tässä on eroteltava kaksi dimensiota. On selvitettävä prosessin laajuus ja ennakoitavuus. Jälleen nojaamme Baldwiniin (2006) ja siinä mainittuihin lähteisiin, joiden mukaan prosessi ei ole ennakoitavissa ja voi olla äkkinäinen. Tämä voi tehdä vaikeaksi paaluttaa oikeaa globalisaatiostrategiaa, koska emme tiedä, mitkä tehtävät tulevat ulkoistamisen piiriin. Toisaalta tähänastisen evidenssin perusteella voidaan todeta, että ulkoistaminen on kyllä lisääntynyt, mutta että sen vaikutukset työllisyyteen ovat olleet suhteellisen pieniä kokonaistasolla. Suomen osalta tätä on tarkastellut empiirisesti Ali-Yrkkö (2006), jonka mukaan tuossa vaiheessa ulkomainen ulkoistaminen oli koskenut vain noin työpaikkaa. Toisaalta Baldwin mainitsee kansainvälisiä tutkimuksia, joissa on selvitetty työpaikkojen menetyksiä ja päädytty siihen, että työpaikkojen menetys globalisaation seurauksena voi olla jatkossa suuruudeltaan jopa 10 % kaikista työpaikoista kehittyneissä maissa. Pyrimme nyt tekemään seuraavan kvantitatiivisen erittelyn globalisaation vaikutuksista Suomen työmarkkinoilla erottamalla kaksi mahdollista skenaariota. Molemmissa työn tuottavuuden nousu kiihtyy, ensimmäisessä vaihtoehdossa autonomista tietä, jossa EU-maiden työntekijät kykenevät siirtymään arvoketjussa ylöspäin. Toisessa taas kyseessä on tilanne, jossa tuottavuuden nousu saadaan aikaan työpaikkoja saneeraamalla (ks. analyysista tarkemmin Alho 2007). Tuottavuuden nousun kiihtyminen on sama kuin EU-komissiossa tehdyssä tutkimuksessa Denis, Mc Morrow ja Röger (2006), eli 0.2 %-yksikköä vuodessa ja että impulssi syntyy asteittain voimistuen. Samalla oletamme, että globalisaatio johtaa kiristyvän kilpailun kautta yritysten hintamarginaalien alenemiseen eli siihen, kuinka paljon yritykset hinnoittelevat tuotteensa yli rajakustannusten. Tämän suuruudeksi on kiinnitetty pääomatulojen 1 %- yksikön aleneminen suhteessa BKT:hen. 3 Mallia on tarkemmin esitelty tutkimuksissa Alho (2002 ja 2007) ja liitteessä 1. 3 Jos kansainväliset hinnat pysyvät muuttumattomina, suomalaisten yritysten kannattavuus nousee tuotannon kansainvälisen ulkoistamisen seurauksena, koska tuotantopanokset ovat halvempia kuin aiemmat kotimaiset. Tämä johtaa EU:ssa tuotetun arvonlisäyksen hinnan nousuun ja kannattavuuden paranemiseen. Tämä puolestaan johtaa EU-15:n kilpailukyvyn paranemiseen (ks. tarkemmin Alho, Kaitila ja Widgrén 2008). Jos tämä efekti laitetaan malliin sisään, saadaan vielä voimakkaampi sysäys tuotannolle ja työllisyydelle. Toisaalta myös vaihtosuhde heikkenee, koska osa hintahyödystä kanavoituu ostajille, joten kokonaiskuva on vaikea hahmottaa. Nämä tekijät eivät kuitenkaan pysy vakioina konvergenssissä, vaan muuttuvat ajan mittaan. Toistaiseksi olemme siksi pidättäytyneet näiden seikkojen huomioonottamisesta alla olevissa mallisimuloinneissa ja korostaneet tuottavuusvaikutusta.

11 7 Tulokset voidaan tiivistää oheisissa kuvioissa 4 ja 5. Huomattakoon, että tuottavuuden nousun kiihtymisen vaikutus työllisyyteen riippuu siitä, onko kyseessä odotettu vai odottamaton tuottavuuden nousu (ks. Layard, Nickell ja Jackman 2005). Edellisessä tapauksessa työttömyysaste alenee, jälkimmäisessä taas ei. Kun yo. impulssit on arvioitu mallilla, jossa ei ole eteenpäin katsovia odotuksia (ks. liite 1), niin tuottavuuden kiihtyminen alentaa työttömyyttä. Tämä vastaa edellä mainittua tilannetta globalisaatioprosessin yllätyksellisyydestä. Vaikutus on tietysti samanlainen BKT:hen näissä tapauksissa, eli pitkällä ajalla talouden kasvu kiihtyy tuottavuuden nousua vastaavasti. 4 Kuvio 4. Pysyvä, odottamaton nousu tuottavuuden kasvuvauhdissa yhdistyneenä hintamarginaalien kapenemiseen, erotus prosenttiyksikköä perusuraan nähden (yksityiskohdista, ks. selostusta tekstissä ja liitteessä 1) Tuottavuus BKT Palkkojen osuus Reaalipalkka Työttömyysaste Tulokset osoittavat, että globalisaatiokehityksestä tässä skenaariossa aiheutuu kauttaaltaan suotuisia vaikutuksia työmarkkinoilla, kuten työttömyyden pysyvä lasku. Tämä efekti aiheutuu lähinnä hintamarginaalien kapenemisesta, mutta myös siitä, että reaalipalkkojen sopeutumisen tuottavuuden kiihtymiseen oletetaan tapahtuvan viipeellä. Reaalipalkkojen nousu vauhdittuu ajan myötä vastaamaan tuottavuuden nousua. Toisessa vaihtoehdossa puolestaan tuottavuuden kohoaminen toteutetaan sillä tavalla, että työpanosta saneerataan samalla määrällä, eli (tuottavuuden kiihtymisvaiheen jälkeen) vuosittain 0.2 % työvoimasta menettää työpaikkansa, mikä johtaa tuottavuuden nousuun jäljellejäävien osalta. Kaiken kaikkiaan oletetaan, että työvoiman saneeraamiseen kohdistuu kumulatiivisesti 5 %:n suuruinen poistuma. Tämä ja sen vaikutus palkkaan on Grossmanin ja Rossi- 4 Ajallisesti tulokset on laadittu siten, että lähtökohtana on vuosi Tällä ratkaisulla ei ole kuitenkaan merkitystä arvioon vaihtoehtojen välillä vallitsevista eroista, jotka näkyvät kuvioissa 4 ja 5.

12 8 Hansbergin työpaikkaefekti. Tässä tapauksessa ei ole oletettu tapahtuvan kilpailullisuuden lisäystä hyödykemarkkinoilla. Tulokset ovat nyt oheisen kuvion 5 mukaiset. Kuvio 5. Pysyvä nousu tuottavuuden kasvussa yhdistyneenä työvoiman saneeraamiseen, erotus prosenttiyksikköä perusuraan nähden yksityiskohdista, ks. selostusta tekstissä ja liitteessä 1) Tuottavuus BKT Palkkojen osuus Reaalipalkka Työttömyysaste Tässä tapauksessa työttömyysaste lähtee nousemaan, mutta aikaa myöten se kuitenkin stabiloituu entiselle tasolle, koska työmarkkinat sopeutuvat huomattavan viivästyneellä tavalla reaalipalkkojen nousulla tuottavuuden kiihtymiseen. Yhteenveto on se, että työmarkkinoiden sopeutuminen voi kestää pitkän aikaa, mutta jos se pääsee joustavasti toteutumaan, niin globalisaatiokehityksen vaikutukset työllisyydessä voivat olla suhteellisen pienet, kun taas reaalitaloudelliset hyödyt BKT:n kasvulla mitattuna voivat olla merkittäviä ja tulla esiin nopeasti. 3 Makrotaloudellisen vakauden ylläpito työmarkkinoilla talouskriisin oloissa Finanssi- ja talouskriisi ja sen vaikutus talouden vakauteen on ajankohtainen vakava ongelma, globalisaation yo. vaikutuksia vaikeampi lyhyellä ajalla. Finanssikriisi merkitsee syvällistä muutosta globaalissa talousregiimissä. Sen vaikutukset säteilevät vaikeana kysynnän taantumana ja hitaana talouskehityksenä ja suoranaisena lamana. Finanssikriisi muodostui finanssikuplasta, joka perustui pitkään jatkuneeseen luottorahoitteisiin sijoitus- ja varallisuusbuumiin ja sen puhkeamisesta. Osaltaan harjoitettu keveä rahapolitiikka IT-kuplan jälkeen oli osasyynä syntyneeseen tilanteeseen. Se puhkesi osittain itsestään, osittain niihin tuntuviin koron korotuksiin, joihin keskuspankit ryhtyivät, ja kärjistyi finanssimarkkinoiden vinoutuneiden rakenteiden vuoksi.

13 9 Tarkastellaan taustan saamiseksi Suomen työmarkkinoiden lähivuosien analyysille keskeistä makrotaloudellista kiinnekohtaamme, EU-15 -aluetta. Kuviossa 6 on esitetty tämän alueen reaalikasvu ja inflaatio. Kuvio 6. Suomen talouden ympäristö: BKT:n reaalikasvu ja inflaatio EU-15:ssa, % * Kasvu Inflaatio * Arviot vuodelle 2008 Euroframe-ryhmän marraskuun 2008 ennusteen mukaisia ( ennuste vuodelle 2009 on ETLAn ennusteryhmän arvio helmikuussa Inflaatiota on mitattu kulutushintojen nousulla. Pyrimme estimoimaan kuvion 6 muuttujien välille tilastollisen yhteyden, jolla voimme havainnollistaa taloutemme ulkoisia reunaehtoja tällä hetkellä. Tätä varten estimoimme kasvun ja inflaation keskinäisiä riippuvuuksia kuvaavan ns. rakennevektoriautoregressiivisen prosessin (SVAR-mallin). Mallin rakentaminen on eritelty tarkemmin liitteessä 2. Malli rakentuu kahden shokin: kysyntä- ja tarjontashokin eristämisen perustalle. Edellinen kuvaa sitä, kuinka BKT reagoi ja inflaatio reagoivat kokonaiskysynnän (vienti + kotimainen kysyntä) heilahteluihin ja jälkimmäinen sitä, mikä on tuottavuuden heilahtelujen vaikutus (vastakkaismerkkinen shokki kuvaa inflaatioyllätystä). Mallia on rajoitettu analogisella tavalla kuin tutkimuksessa Alho (2008). Estimoidusta tuloksesta voimme ratkaista minkälaisia historiassa ja tällä hetkellä ovat olleet kysyntä- ja tarjontashokit EU-alueella, ks. kuvio 7. Kuviosta nähdään, että menneisyydessä shokit ovat olleet yli prosenttiyksikön suuruisia, joskus ajoittain suurempiakin. Syvätkin shokit ovat olleet mahdollisia, esimerkiksi kysyntäshokit noin kerran viidessä vuodessa, tarjontashokit ovat puolestaan olleet epäsystemaattisempia ajoitukseltaan. Toisaalta vain harvoin, yhden kerran, ovat molemmat shokit olleet yhtä aikaa selvästi negatiivisia. Meneillään oleva talouskriisi näyttäytyy erityisesti vuoden 2009 osalta syvänä kysyntäshokkina, joka on suuruudeltaan vähintään 3 %-yksikköä. Vuonna 2008 näyttäisi myös vallinneen selvä negatiivinen tarjontashokki (öljyn ja muiden raaka-aineiden hinnan nousu), mutta se menee ohi v Siihen huomion kiinnittäminen liiallisessa määrin oli nyt jälkikäteen arvioituna virhe tehdyssä talouspolitiikassa.

14 10 Kuvio 7. Kokonaistaloudelliset shokit EU-15 -alueella, %-yksikköä * Kysyntäshokki Tarjontashokki * Ratkaisusta ja selostuksista ks. tekstiä ja liitettä 2. Talousennusteita reivattiin alaspäin kansainvälisen talouden ja Suomen osalta poikkeuksellisen syvän kysyntäshokin seurauksena v alkupuolella. Tilanteen arviointia vaikeutti se, että shokki oli vasta hiljattain saapunut Euroopan talouteen ja sen syvyys ja kesto oli vielä hyvin pitkälti epäselvä. Näin muodoin myös sen vaikutus Suomen talouteen on epäselvä. Nyttemmin on varmistunut käsitys siitä, että hidas elpyminen on lähtenyt liikkeelle euroalueella. Talouden nykyiset ongelmat eivät ole vähimmässäkään määrin syntyneet työmarkkinoilla, mutta työmarkkinat joutuvat kuitenkin lopulta pitkälti kantamaan ongelmien seuraukset. Teemme kahdella mallilla kokonaistaloudellisia arvioita työmarkkinoiden sopeutumisesta. Alhon (2002):n perustalle rakennettu malli kuvaa työmarkkinoita ja taloutta kokonaisvaltaisesti siten, että mallissa on vain kolme käyttäytymisyhtälöä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen EMMA-malli on taas laajempi ja kuvaa talouden rakennetta yksityiskohtaisemmin, ks. Lehmus (2007). Alhon (2002) mallin mukaan pitkän ajan työmarkkinatasapainossa ammattiyhdistykset määräävät tasapainotyöttömyyden ja yritykset asettavat reaalipalkan, joka perustuu hyödykemarkkinoiden kilpailullisuuteen ja tuottavuuteen. Työntekijäpuolen maltillisuus voi siis alentaa tasapainotyöttömyyttä, mutta sen vaakakupissa on tilapäisesti alempi palkkojen osuus BKT:stä. Palkkojen, työttömyyden ja työn tulo-osuuden yhteispelistä muodostuu tasapainotilanne. Malli on kiinnitetty yhtälöiden vakioiden siirroilla suurin piirtein vastaamaan tilannetta vuonna Tältä pohjalta on laadittu perusajo, jossa malli on ratkaistu periodille ilman nykyistä taantumaa. Mallin tuottama pitkän ajan tasapainotyöttömyysaste on tilanteessa ilman lamaa noin 5 %. Mallin tarvitsema muu syöte, kuten tuottavuuskehitys ja tuontihintojen nousu on ETLAn ennusteryhmän syyskuun 2009 arvioiden mukaisia.

15 11 Suomen taloudessa toteutuu vuosina kumpanakin vuonna kysynnän taantumisen vuoksi shokki, joka supistaa BKT:n volyymiä. Malliin sijoitettiin tämän mukaisesti talouskriisin vaikutuksia kuvaamaan kysyntäshokki, jonka mukaan kokonaiskysyntä alenee perusuraan verrattuna vuonna %-yksikköä ja 1.3 %-yksikköä vuonna Tämän ja tuottavuuden laskun vaikutuksesta BKT supistuu voimakkaasti vuonna 2009, noin 8 % ja kääntyy 0.5 prosentin kasvuun vuonna Tämä vastaa suurin piirtein tämänhetkistä näkemystä kriisistä. Vuoden 2010 jälkeen malli toimii ilman kysyntäshokkeja. Tarjontajohteinen malli Alho (2002a) palauttaa talouden vajaakysynnän aiheuttaman taantuman jälkeen voimakkaalle elpymisuralle, jossa talouden kasvu asettuu 3-4 prosentin tasolle, sitä voimakkaammin, mitä enemmän työvoimakustannukset joustavat vuosina Uran nopeus riippuu osaltaan siitä, että tuottavuudessa on oletettu otettavan kiinni lamassa koettuja menetyksiä. 5 Tarkastelemme nyt työmarkkinoiden sopeutumista muuttuneessa tilanteessa, josta pohdinnat ja keskustelu ovat lähteneet vilkkaina liikkeelle. Tarkastellut tapaukset voidaan tiivistää oheiseen taulukkoon. Taulukko 1. Simulointien vaihtoehtojen kiinnittäminen Mallin toiminta Vaihtoehto 1 Vaihtoehto 2 Lamaan johtava kysyntäshokki Työmarkkinoiden sopeutuminen palkkojen ja kustannusten osalta lamassa Kyllä Rajoitetusti Kyllä Tehokkaasti Tutkimme kehitystä kahdessa taantumavaihtoehdossa. Niissä molemmissa tapahtuu kysyntäshokin aiheuttama taantuma, mutta toisessa tähän sopeudutaan työmarkkinoilla tehokkaasti, toisessa rajoitetusti. Työmarkkinoiden sopeutumisella tarkoitamme, että työmarkkinat sopeutuvat sillä tavalla, että nimelliset palkankorotukset kokonaisuudessaan jäävät hyvin pieniksi, prosentin tasolle vuosina Vertaamme siis kahta vaihtoehtoa: a) nimelliset ja reaaliset palkat sopeutuvat taantuman tullen aiemmin Suomessa hyvin matalilla korotuksilla (vaihtoehto 2 taulukossa 1) ja b) nimellispalkat nousevat kriisistä riippumatta suurin piirtein sillä tavalla taantumassa kuin on nykyisin vallitseva käsitys ETLAn ennusteryhmässä (vaihtoehto 1 taulukossa 1). Oletamme molempien mallien simuloinnissa sekä PT:n että ETLAn mallien osalta, että tammikuussa 2009 saavutettu ns. sosiaalitupo, eli sisäinen devalvaatio, pannaan toimeen hallituksen esittämällä tavalla osana työmarkkinoiden sopeutumista vaihtoehdoissa 1 ja 2. Tällöin vuonna 2010 työnantajamaksut ovat 1.6 % pienemmät kuin muuten ja kohoavat 0.2 %-yksiköllä vuosittain , ks. kohta 5 alla. 6 Alhon (2002) mallin antamat tulokset ovat oheisissa kuvioissa 8 ja 9. 5 Tässä sivuutamme siten mahdollisuuden, että tuottavuuden kasvuvauhti laman jälkeen pysyvästi hidastuu, ks. tästä kohta 4 alla. 6 Lähdemme siitä, että palkannousu ei kompensoi nykytilanteessa tätä yritysten palkanmaksuvaran kasvua, mitä on paljon empiirisesti tutkittu, ks. alla kohta 4.

16 12 Kuvio 8. Työttömyysaste joustavien ja joustamattomien palkankorotusten tapauksessa (eli vaihtoehdot 2 ja 1 taulukossa 1) Alhon (2002a) mallin mukaan, % Palkat eivät sopeudu Palkat sopeutuvat Kuvio 9. Työvoimakustannusten nousu (nimelliset yksikkötyövoimakustannukset) eri vaihtoehdoissa Alhon (2002a) mallin mukaan, % Palkat eivät sopeudu Palkat sopeutuvat

17 13 Kuinka suuri on sitten työvoimakustannusten joustotarve? Sitä kuvaa kuvion 9 ero urien välissä. Sen mukaan tarvitaan palkkojen ja muiden työvoimakustannusten nousuvauhdin aleneminen selvästi siltä tasolta, mille se nousi viime kierroksella. Jos tällaista sopeutumiskykyä ei ole, on uhkana, että jatkaminen laman jälkeen työttömyyden alenevalla uralla vaarantuu kokonaan. Huomattakoon, että molemmissa malleissa sopeutuminen alkaa jo v Koska sopimuspalkat nousevat vielä selvästi vuonna 2009, on välttämätöntä edetä sosiaalitupon kaltaisilla toimilla ja loiventaa kustannusnousua. Vuonna 2010 työvoimakustannusten ei pitäisi nousta nimellisesti lainkaan. Myös PT:n EMMA-mallilla tehtiin skenaario, jossa sopimuspalkkojen kasvu jatkuu tulevaisuudessa lähes vuoden 2008 vauhtia, ja toinen skenaario, jossa sopimuspalkat sopeutuvat mallin sopimuspalkkayhtälön määrittämällä tavalla. Tuloksena saatiin ohessa oleva ura työttömyysasteelle, ks. kuvio 10. BKT supistuu laskelmassa lähes 5 % prosenttia vuonna 2009 ja runsaan prosentin vuonna Työttömyys kasvaa alkuun nopeasti, koska taustalla on nykyinen talousshokki (osa taustamuuttujista PT:n syyskuun 2009 ennusteen uralla). Mallin simulaatioissa työttömyysaste reagoi nopeasti ja voimakkaasti globaaliin shokkiin. Vuoden 2010 lopulla talous palaa mallissa kasvu-uralle, joskin melko hitaalle. Koska talousshokki on niin syvä (ja tuleva toipuminenkin melko hidasta), joutuvat sopimuspalkat sopeutumaan rajusti. Näin tosin saadaan työttömyys selvään laskuun. Kuvio 10. Työttömyysaste joustavien ja joustamattomien palkankorotusten tapauksessa PT:n EMMA-mallin mukaan, % Työttömyysaste % (palkat eivät jousta) Työttömyysaste % (palkat joustavat)

18 14 Kuvio 11. Sopimuspalkkojen korotukset eri vaihtoehdoissa PT:n EMMA-mallin mukaan, % Sopimuspalkkojen vuosimuutos (palkat eivät jousta) Sopimuspalkkojen vuosimuutos (palkat joustavat) Mallitulokset ovat laadullisesti ottaen keskenään samansuuntaisia. Työmarkkinasopeutumisella voidaan tehokkaasti lievittää taantumaa ja palata sen jälkeen työttömyyden alenevalle uralle. Tulosten mukaan, jos työmarkkinasopeutumista ei tapahdu lainkaan, seurauksena voi olla pysyväisluonteinen poikkeama alempaan tasapainoon johtavalta uralta. Yhteenveto yllä olevista tarkasteluista on se, että vaikka vuosi 2009 on jo menetetty työmarkkinasopeutumisen kannalta sen vuoksi, että palkkaratkaisut on jo pitkälti tehty, jatkossa uusilla sopimuksilla on mahdollista palata alenevan työttömyyden uralle laman jälkeen. Tämä edellyttää sitä, että ne ovat erittäin maltilliset ja päätyvät selvästi viime kierrosta matalampiin palkankorotuksiin, ks. myös kohta 7 alla. 4 Tuottavuuden ja tuotannon kasvun näköalat Suomessa Vuoden 2008 finanssikriisin vaikutukset Maailmantalous ajautui odottamattoman jyrkkään taantumaan vuoden 2008 syksyllä puhjenneen kansainvälisen finanssikriisin seurauksena. Kriisi johti nopeasti kansainvälisen kaupan romahdusmaiseen supistumiseen, mikä vuorostaan monissa maissa vastaavaan teollisuustuotannon laskuun. Viennin ja teollisuustuotannon ennennäkemättömän suuresta pudotuksesta seurasi myös voimakas kokonaistuotannon lasku vuoden 2009 alkupuoliskolla. Suomessa koettu kokonaistuotannon supistuminen oli jopa suurempi kuin teollisuusmaissa keskimäärin.

19 15 Tuotannon supistumisen seurauksena yritykset alkoivat vähentää työvoimaansa. Ennen talouskriisiä Suomessa vallinnut huoli orastavasta työvoimapulasta muuttui nopeasti suurtyöttömyyden uhaksi. Tuotannon kasvun hidastuminen vuoden 2008 aikana ja tuotannon nopea supistuminen vuonna 2009 heikensivät työn tuottavuutta. Tuottavuuden kasvu oli Suomessa verraten nopeaa vuosina Tuottavuuden kasvu kuitenkin pysähtyi kokonaan vuonna 2008 kansainvälisen talouskriisin puhkeamisen vuoksi. Tämä johtui siitä, että yritykset eivät välittömästi sopeuttaneet työpanoksen käyttöään alentuneen tuotannon mukaiseksi. Niinpä nousukauden perintönä työllisyys kasvoi edelleen vuoden 2008 aikana, mutta talouskriisin vaikutuksesta tuotanto alkoi loppuvuoden aikana supistua. Kehityksen lopputuloksena työllisten määrä kasvoi vuoden aikana enemmän kuin tuotanto ja siten työntekijää kohden laskettu tuotanto supistui. Tuottavuuden lasku jatkui jyrkempänä vuoden 2009 aikana. Talouskriisin vaikutuksesta kokonaistuotanto supistui vuoden 2009 aikana ennätysmäisen paljon. Työpanos ja työllisten määrä supistuivat aluksi tuotantoa hitaammin, joten myös vuoden 2009 aikana työn tuottavuus supistui toisin sanoen työtuntia kohden laskettu tuotannon määrä oli pienempi kuin edellisenä vuonna. Vuosien aikana tapahtunut äkillisestä suhdannekäänteestä johtunut tuottavuuden lasku johti paljon ennakoitua nopeampaan yksikkötyövoimakustannusten nousuun. Tämä johtui siitä, että vuonna 2007 solmittujen työehtosopimusten mukaisesti työntekijöiden nimellinen ja reaalinen palkkataso jatkoi nousuaan samaan aikaan kuin tuottavuus supistui. Nämä tuottavuuden vaihtelut ovat kuitenkin väliaikaisia ja luonteeltaan syklisiä eli talouden (poikkeuksellisen voimakkaaseen) suhdannevaihteluun liittyviä. Tuottavuus ei heikenny pysyvästi. Päinvastoin, talouskriisi käynnistää yrityksissä sopeutumistoimia, joilla kapasiteettia supistetaan ja heikosti kannattavia toimintoja lopetetaan. Niiden seurauksena on odotettavissa, että tuottavuus kasvaa kriisin jälkeen todennäköisesti vuosina poikkeuksellisen nopeasti. Yritykset pyrkivät sopeuttamaan työn tuottavuuden tasolle, joka vastaa kohonneita työvoimakustannuksia ja jonka avulla kannattavuus voidaan palauttaa tavoitellulle tasolle. Tämän vuoksi pidemmän ajanjakson eli vuosien tuottavuuskehitys asettuu jälleen pitkän ajan keskimääräiselle kehitysuralle. Tällainen kehitys johtaa kuitenkin siiten, että talouskriisin jälkeisessä nousuvaiheessa kokonaistuotanto (ja erityisesti teollisuustuotanto) kasvaa nopeasti samalla kun työllisyyden kehitys on hidasta ja työttömyys korkealla tasolla. Sopeutumisvaiheen jälkeen on odotettavissa, että tuottavuuskehitys palaa normaalille kehitysuralleen, jota luonnehtii hidastuva kasvuvauhti. Tätä kehitysnäkymää tukee korkeasta työttömyydestä johtuva työvoiman ylitarjonta, joka hillitsee työvoimakustannusten nousua ja siten mahdollistaa työintensiivisen kasvun. Hidastuva tuottavuuskehitys 2010-luvulla? Useissa talouden tulevaisuutta ennakoivissa laskelmissa oletetaan työn tuottavuuden trendikasvun hidastuvan 2010-luvun aikana. 7 Onkin odotettavissa, että sen jälkeen kun talous on toipunut vuoden 2009 kriisistä ja tuottavuuden taso palannut pitkän ajan kasvu-uralleen, on edessämme hyvin todennäköisesti kausi, jonka aikana työn tuottavuuden kasvu vähitellen hidastuu viime vuosikymmenten 2-3 prosentin vauhdista lopulta ehkä vain yhteen prosenttiin vuodessa. Tällainen pitkäaikainen muutos merkitsisi sitä, että tuottavuuden kasvuvauhti hidastuisi olennaisella tavalla aiempaan verrattuna luvulla tuottavuuden kasvuvauhti oli 7 Ks esim Korkman et al. (2007).

20 16 Suomessa enimmäkseen noin 3 prosenttia vuodessa, ja tämän seurauksena työn tuottavuus kasvoi noin 15-kertaiseksi vuosisadan aikana. Kasvun hidastuminen esimerkiksi yhteen prosenttiin merkitsee sitä, että kuluvan vuosisadan aikana tuottavuuden taso kasvaisi noin kolminkertaiseksi ts. kehitys hidastuisi olennaisesti edelliseen vuosisataan verrattuna. Tuottavuuden kasvun hidastuminen merkitsee myös sitä, että elintason eli reaaliansioiden nousuvauhti muuttuu selvästi aiempaa hitaammaksi. Jos hidastuvaan ansiokehitykseen yhdistyy väestön ikääntymisestä aiheutuva kohoava veroaste, voi lopputuloksena hyvinkin olla nettoreaaliansioiden kasvun pysähtyminen kokonaan pitkäksi aikaa. Oletus tällaisesta työn tuottavuuden ja samalla myös palkansaajien ostovoiman kasvun asteittaisesta hidastumisesta on sopusoinnussa teollisuusmaiden yleisen viimeaikaisen kehitys kanssa. Monissa teollisuusmaissa tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut selvästi jo luvun alusta lähtien, ja 1990-luvulla tuottavuuden vuotuinen kasvu on painunut monissa maissa kuten esim. Italiassa, Japanissa, Espanjassa ja Ranskassa jo alle yhden prosentin. Tuottavuuden kasvuvauhti on hidastunut myös Suomessa vuoden 1995 jälkeen. 8 Vuosien aikana työn tuottavuus kasvoi Suomessa keskimäärin noin 2 prosenttia vuodessa. Luku oli parempi kuin teollisuusmaissa keskimäärin, mutta selvästi vähemmän kuin ja luvuilla saavutettu 3 prosentin tuottavuuden kasvuvauhti. Näinkin nopea työn tuottavuuden kasvuvauhti johtui lähinnä elektroniikka- ja ICT-alojen suuresta tuottavuuskasvusta. Tuottavuuskasvun voi odottaa hidastuvan jatkossa seuraavien syiden vuoksi: (1) tuotantorakenteen palveluvaltaistuminen jatkuu, (2) energian suhteellinen hinta nousee ilmastopolitiikan vaatimusten ja maailmanmarkkinahintojen mahdollisen nousun vuoksi; lisäksi (3) Suomen talous on jo usealla alalla globaalin tuottavuusrintaman tuntumassa, mikä vähentää tuottavuuden kasvupotentiaalia. Nämä tekijät vahvistavat myös toisiaan, mikä lisää tuottavuuden kasvuvauhdin hidastumisen todennäköisyyttä. Tuottavuuden kasvun tekijät Monesta syystä on perusteltua uskoa, että työn tuottavuuden kasvuvauhti hidastuu seuraavien 20 vuoden aikana ja ehkä pysyvästi aiempaa hitaammaksi. Tämä ei kuitenkaan ole täysin väistämätön kehityskulku, vaikka se muiden teollisuusmaiden kokemusten valossa näyttääkin todennäköiseltä. Tuottavuuden kasvuvauhti ei ole mikään ulkoa annettu vakio. Ainakin teoriassa on mahdollista päästä myös ennakoitua parempaan tuottavuuskehitykseen. Työn tuottavuus voi taloudessa kasvaa joko (1) kokonaistuottavuuden (eli yleisen toimintojen tehostumisen ja teknologisen kehityksen [multifactor productivity]) kasvun vuoksi tai (2) tuotannon pääomaintensiivisyyden lisääntyessä. Työn tuottavuus kasvaa myös (3) osaamistason noustessa. Tällöin puhutaan esim. koulutuksen avulla aikaansaadusta inhimillisen pääoman kasvusta. 9 Kokonaistuottavuuden kasvu muodostuu teknologisesta kehityksestä sekä tehokkuutta ja skaalaetuja lisäävistä organisatorisista, hallinnollisista, rakenteellisista, johtamistapojen ja teknisten muutoksista aiheutuvista vaikutuksista. Tuottavuuden kasvua tapahtuu, kun otetaan käyttöön parempaa tekniikkaa tai kun työ organisoidaan entistä tehokkaammalla tavalla. Usein teknologinen kehitys on asteittaista ja se perustuu jo olemassa olevan teknologian hyödyntämiseen. Pitkällä aikavälillä tärkein teknologisen kehityksen lähde ovat kuitenkin innovaatiot eli uudet tuot- 8 9 Ks. Aulin-Ahmavaara (2009). Työvoiman laadun muutoksen vaikutuksesta, ks. Aulin-Ahmavaara (2009).

21 17 teet ja tuotantotavat. Jos näitä uusia mahdollisuuksia hyödyntävä tuotantorakenteen muutos etenee nopeasti, voi myös tuottavuuden kasvua pysyä nopeana. Se edellyttää usein työvoiman korkeaa osaamistasoa sekä riittäviä investointeja koneisiin ja laitteisiin sekä tietotekniikkaan. Tuottavuuskehityksen rakenteessa tapahtui Suomessa merkittävä murros 1990-luvun alkuvuosina. Aiemmin Suomen suhteellisen nopea työn tuottavuuden kasvuvauhti oli perustunut suurelta osin pääomaintensiivisyyden kasvuun. Talouden korkea investointiaste kasvatti työntekijää kohden laskettua pääomakantaa, mikä lisäsi tuotantoa työtuntia kohden. Yleinen talouspolitiikka ja veropolitiikka suosivat voimakkaasti teollisia investointeja aina 1980-luvun lopulle asti luvun lama nosti jyrkästi pääoman tuottovaatimusta, mikä vuorostaan johti talouden investointiasteen pysyvään laskuun ja samalla myös pääoman käytön tehostumiseen, minkä jälkeen tuotannon pääomaintensiivisyys ei Suomessa ole kasvanut. Sen sijaan kokonaistuottavuuden kasvu nopeutui talouden toimintojen tehostuessa. Samaan aikaan tapahtunut toimialarakenteen muutos eli tietotekniikka-alojen kasvu selittää myös tuottavuuden kasvua. Suomen taloudessa tapahtui 1990-luvun kriisin seurauksena nopea tuottavuutta parantanut rakennemuutos. 11 Vuosien aikana tapahtunutta kokonaistuottavuuden nousua ja siihen liittynyttä talouden rakennemuutosta on syytä pitää osin ainutkertaisena ilmiönä, jonka jatkuminen tai toistuminen ei ole erityisen todennäköistä. Pikemminkin on odotettavissa, että jatkossa rakennemuutos suosii sellaisia palvelualoja, joilla tuottavuuden nopea kasvattaminen on vaikeaa. Tällöin talouden keskimääräinen tuottavuuden kasvuvauhti väistämättä hidastuu. On myös syytä uskoa, että kokonaistuottavuuden kasvuvauhti vähitellen normalisoituu muiden teollisuusmaiden tasolle, ellei tuotavuuden kasvulle luoda poikkeuksellisen voimakkaita kannustimia. Tuottavuuden kasvuvauhtia voidaan edelleen kiihdyttää tukemalla uuden teknologian käyttöönottoa ja kasvattamalla tuotannon pääomaintensiivisyyttä. Käytännössä tämä tarkoittaisi nykyistä korkeampaa investointiastetta. Sen edellytys puolestaan olisi, että Suomesta muodostuisi yrityksille (ja erityisesti teollisuus- ja teknologiayrityksille) poikkeuksellisen houkutteleva toimintaympäristö. Tällainen muutos voi edellyttää myös julkisten infrastruktuuriinvestointien kasvattamista nykytasoltaan. Tällaiset muutokset ovat teoriassa mahdollisia mutta epätodennäköisiä. Väestön ikääntyminen eli odotettavissa oleva ikärakenteen muutos ei kuitenkaan ole pelkästään uhka tuottavuuden kasvulle. Ennakoituun väestörakenteen muutokseen liittyy tekijöitä, joilla voi olla tuottavuutta parantava vaikutus. Ne liittyvät ikääntymisestä seuraavaan työvoiman rakenteen muutokseen. Väestön ikääntymisen vaikutus tuottavuuteen Lähivuosien aikana työvoiman keski-ikä kääntyy laskuun, vaikka väestö ikääntyykin. Tämä paradoksi johtuu siitä, että suurten ikäluokkien myötä työvoimasta poistuu runsaasti ikääntyneitä työntekijöitä, mikä alentaa jäljellejäävän työllisen työvoiman keski-ikää. Tästä seuraa, että usein uhkana mainittu pelko ikääntyvän työvoiman heikkenevästä työkyvystä ja muutoshaluttomuudesta ei toteudu. Työvoima ei ikäänny, vaan eläkeikäisten osuuden kasvu nostaa väestön keski-ikää Ks. esim. Pekkarinen ja Vartiainen (1992), Pohjola (1996) ja Kiander ja Vartia (1998). Ks. Maliranta (2003).

22 18 Suurten ikäluokkien eläkkeelle jäänti vaikuttaa muutosnopeuteen työmarkkinoilla. Suurten ikäluokkien eläköityminen merkitsee sitä, että työmarkkinoilta poistuu suhteellisen lyhyen ajan kuluessa huomattavan paljon työvoimaa. Tämä poistuma nopeutuu vuoden 2009 talouskriisin aiheuttaman työvoiman kysynnän supistumisen myötä. Muutos voidaan nähdä myös tilaisuutena, joka mahdollistaa töiden uudelleen järjestelyn ja organisaatioiden toiminnan tehostamisen. Poistuvien työntekijöiden suuri määrä ei ainoastaan anna mahdollisuutta töiden uudelleen järjestelylle, vaan se myös pakottaa siihen. Samalla työtä säästäviä muutoksia voidaan tehdä ilman uhkaa irtisanomisista. Eläköitymisestä johtuva luonnollinen poistuma on suurinta niillä aloilla ja alueilla, joilla tuottavuus on heikointa. Samalla työvoiman määrän voi ennakoida jatkavan kasvuaan alueilla, joilla on korkea tuottavuuden taso. Muutoksella voi olla tuottavuuden kasvua nopeuttava vaikutus. Työikäisen väestön supistumisen on jo pitkään arvioitu johtavan työvoimapulaan luvulla tehdyissä arvioissa tällaisen käänteen odotettiin tapahtuvan jo vuonna Toteutunut väestökehitys ja työvoiman tarjonnan kasvu ovat kuitenkin toistaiseksi olleet ennakoitua suurempia, minkä vuoksi pelättyä työvoimapulaa ei ole tullut. Lisäksi vuoden 2009 talouskriisi merkitsee sitä, että Suomen talous kärsii ainakin vuosina (ja ehkä pidempäänkin) työvoimapulan sijasta vaikeasta työttömyydestä. Jos vuoden 2009 lamasta toivutaan niin, että talous asteittain palaa takaisin vanhalle trendikasvu-uralleen (kuten tapahtui vuosien kriisin jälkeen), voidaan odottaa, että työllisyysaste palautuu vuoteen 2015 mennessä vuoden 2008 tasolle. Jos talouskasvu jatkuu ripeänä edelleen tämän jälkeen, on mahdollista, että työmarkkinat kiristyvät vuosien välisenä aikana. Työvoimapulan uhka on siten siirtynyt jälleen kauemmaksi tulevaisuuteen. On myös varsin mahdollista, että työvoimapulaa ei koskaan tule. Markkinataloudessa tarjonnan supistuminen suhteessa kysyntään ei aiheuta pulaa vaan tasapainohinnan muutoksen. Työmarkkinoilla mahdollinen niukkuus työvoimasta nostaa palkkatasoa ja tehostaa työvoiman käyttöä. Niukkaa resurssia yleensä myös käytetään tehokkaammin kuin runsaasti saatavilla olevaa. Jos työvoimasta tulee pula, on se omiaan myös parantamaan työn tuottavuutta. Työvoiman liikkuvuus yli rajojen on myös lisääntynyt ja helpottunut, mikä on omiaan vähentämään työvoimapulan riskiä. Työvoiman kysynnän nousu johtaakin kasvaneeseen muuttoliikkeeseen. Ikääntymisestä seuraava työvoiman rakenteen muutos voi parantaa tuottavuutta myös siksi, että työvoiman keskimääräinen koulutusaste nousee. Väestörakenteen muutoksella on lievä positiivinen vaikutus koulutustasoon. Tämä johtuu siitä, että suurten ikäluokkien jälkeisillä ikäluokilla on korkeampi koulutusaste kuin aiemmilla ikäluokilla. Koulutusasteen kasvu on tosin jatkunut jo pitkään, eikä tuleva väestökehitys muuta tilannetta dramaattisesti. Vuosina Suomen taloutta koettelevalla taantumalla voi olla myös samanlainen tuottavuutta kohottava vaikutus kuin 1990-luvun lamalla. Lama sai tuolloin aikaan suuren työpaikkojen ja myös toimipaikkojen poistuman, jonka jälkeen jäljellejäävien toimipaikkojen keskimääräinen tuottavuus oli entistä suurempi. 12 Kansantalouden tilastoissa tämä prosessi näkyi poikkeuksellisen nopeana tuottavuuden kasvuna vuosina Jos tuottavuudessa kiinniottovaiheen ohittaminen on väestörakenteen muutoksesta riippumaton uhka tuottavuuden kasvulle, voidaan tietotekniikan kehittymistä pitää niin ikään väestörakenteen muutoksesta riippumattomana mahdollisuutena tuottavuudelle. Tähänastisen teknolo- 12 Maliranta (2003).