Lasten uniapnea. Näin hoidan. Etiologia. Oireet

Transkriptio

1 Näin hoidan Peter Nieminen ja Katja Liukkonen Lasten uniapnea Uniapneaa potee 2 3 % lapsista. Lasten uniapnea jää Suomessa edelleen usein vaille asianmukaista hoitoa; se on alidiagnosoitu ja aiheuttaa turhaa sairastavuutta ja haittaa lapsen kehitykselle. Oikeaan diagnoosiin pääsemiseksi on tunnettava lasten uniapnean oireet ja komplikaatiot, jotka ovat osin erilaisia kuin aikuisilla. Uniapnea voi kehittyä hitaasti, eikä lapsen säännölliseen raskaaseenkaan kuorsaukseen ja korahteluun välttämättä osata reagoida, jolloin komplikaatiot pääsevät kehittymään. Uniapnean jäljille päästään oirekuvan ja hyvän anamneesin perusteella. Lopullinen diagnoosi tehdään ja hoito annetaan erikoissairaanhoidossa. Lasten uniapnea todetaan yöllisten tapahtumien rekisteröinnillä, ja hoitona on yleensä kita- ja nielurisojen poisto. Vain harvoin tarvitaan muita toimenpiteitä. Lasten lihavuus lisää uniapnean esiintyvyyttä ja voi vaikuttaa hoitotuloksiin. N oin 10 % lapsista kuorsaa säännöllisesti ja ajoittaista kuorsausta esiintyy yli neljäsosalla. Lasten uniapnean esiintyvyyttä on selvitetty laajoissa tutkimuksissa. Nykykäsityksen mukaan 2 3 % lapsista potee uniapneaa (Ng ym. 2006). Lasten uniapnea jää usein diagnosoimatta, mikä aiheuttaa turhaa sairastavuutta ja haittaa lapsen kehitykselle. Etiologia Lasten uniapnean syynä on yleensä nielu- tai kitarisojen hypertrofia (Urschitz ym. 2004). Nielurisoilla vaikuttaa olevan tärkeämpi osuus hengitysteiden tukkeutumisessa kuin kitarisalla. Unessa myös nielun lihasten tonus heikkenee, mikä altistaa ilmateiden ahtautumiselle. Tukkeutuminen on dynaaminen tapahtuma, ja joillakin suuririsaisilla lapsilla ei ole minkäänlaisia obstruktiivisia vaivoja ja toisaalta joiltakin obstruktiivisista vaivoista kärsiviltä lapsilta ei löydy suuria risoja. Ratkaisevaa on ylähengitysteissä sisään hengitettäessä muodostuvan alipaineen (imuvoima) määrä. Kun paine on tarpeeksi voimakas, eivät nielun lihakset enää pysty sitä Duodecim 2008;124: vastustamaan ja tapahtuu»luhistuminen» ja hengityskatkos (apnea). Huomattava ahtautuminen ilman täydellistä»luhistumista» johtaa kaasujenvaihtovajeeseen. Kyseessä on tällöin hypopnea. Erilaiset ilmateiden tilavuuteen vaikuttavat rakenteelliset poikkeavuudet ja allergiat tai yliherkkyydet lisäävät uniapnean riskiä (Urschitz ym. 2004). Lapsilla ei aikuisista poiketen ole eroa sukupuolten välillä uniapnean esiintyvyydessä. Tietyillä roduilla on suurempi uniapnean riski. Lasten lisääntyvä lihavuus vaikuttaa esiintyvyyteen: uniapnean riski on lihavilla lapsilla yli nelinkertainen. (Ng ym. 2004, Ievers-Landis ja Redline 2007, Verhulst ym. 2007). Oireet Lasten uniapnean oireet painottuvat yöaikaan. Raskas yöaikainen suuhengitys, havaitut hengityskatkokset, levoton uni ja poikkeavat asennot lisäävät säännöllisesti kuorsaavan lapsen uniapneariskiä (taulukot 1 ja 2) (Nieminen ym. 1997). Tyypillinen oire on pään vetäminen takakenoon, joka auttaa ilmateiden auki pysymises 299

2 Taulukko 1. Lasten uniapnean oireet. Yöaikaiset Kuorsaus Todetut hengityskatkokset Raskas (suu)hengitys Runsas liikehdintä, poikkeavat asennot Hikoilu Yökastelu Painajaisunet Päiväaikaiset Väsymys Tarkkaavaisuushäiriöt Oppimishäiriöt Ylivilkkaus Masennus Aamupäänsärky sä. Yöhikoilu ja painajaiset ovat myös uniapneaa potevien lasten oireita samoin unikauhukohtaukset (Louhiala 2007). Suuret nielurisat oireisella lapsella lisäävät uniapnean todennäköisyyttä. On myös muistettava, että ilmateiden tilavuuteen vaikuttavat syndroomat ja kasvojen muodon poikkeavuudet lisäävät uniapneariskiä. Päiväoireita voi olla vaikea todeta. Voimakas päiväväsymys on lapsella poikkeava löydös ja selittämätön jaksamattomuus saattaa olla myös oire uniapneasta. Viime vuosina on kertynyt tutkimusnäyttöä siitä, että uniapnea aiheuttaa kognitiivisia häiriöitä ja kouluvaikeudet, muuttunut käytös, kärttyisyys ja ylivilkkaus voivat viitata apneaan (Gozal 1998, Mitchell ja Kelly 2006). Koska oireet kehittyvät usein hitaasti, saatetaan ne tunnistaa vasta jälkeenpäin: meidän lapsesta on tullut taas entisensä! Diagnostiikka Avoterveydenhuollossa oireet ja löydökset synnyttävät epäilyn uniapneasta. Oireiden kuvaus perustuu yleensä vanhempien kokemuksiin, jotka voivat olla epätarkkoja. Oireet kehittyvät usein hitaasti, niihin voidaan tottua, eikä niitä osata välttämättä ottaa esille. Kuorsauksesta ja hengityskatkoksista tulee kysyä erikseen. Oleellista on selvittää, kuinka usein lapsi kuorsaa: jatkuva tai lähes jatkuva (yli kolmena yönä viikossa) kuorsaus infektiottomana aikana on merkityksellistä. Hyvä tapa on pyytää vanhem Taulukko 2. Lasten ja aikuisten uniapnean oireiden ja löydösten vertailu. Lapset Aikuiset Kuorsaus Usein jatkuvaa, puhisevaa Äänekästä, taukojen ja korahdusten sävyttämää Tavallisin hengityskuvio Sekoitus obstruktiivisia, sekamuotoisia ja sentraalisia apneoita ja hypopneoita, hyperventilaatiota Obstruktiiviset apneat ja hypopneat hallitsevia, huomattavia muutoksia happiosapaineessa voi esiintyä Unen rakenne Normaali Pirstoutunut Havahtumiset apnean päättyessä Ei välttämättä havaita Lähes aina Poikkeavat nukkumisasennot Yleisiä Eivät tavallisia Poikkeava päiväväsymys Harvoin todettavissa, useammin ylivilkkaus, Pääasiallinen oire käytöspoikkeamat Päiväaikainen suuhengitys Yleisiä Eivät yleisiä Kognitiiviset häiriöt Voi esiintyä, heikentynyt koulumenestys Voi esiintyä Lihavuus Vähemmistöllä Enemmistöllä Sukupuolijakauma Pojat/tytöt 1:1 Miehet/naiset 2 3:1 Suurentuneet nielu- ja kitarisat Valtaosalla Harvoin Komplikaatiot Kirurginen hoito Verenkiertoelimistö, kasvu, käytös, yleinen kehitys, oppimishäiriöt Kita- ja nielurisaleikkaus valtaosin parantava hoito Pääosin verenkiertoelimistö, päiväväsymyksen aiheuttamat häiriöt ja kognitiiviset häiriöt Harvoille ja valituille 300 P. Nieminen ja K. Liukkonen

3 Lasten uniapnea Kuva. Laaja unitutkimus nelivuotiaalle pojalle. pia seuraamaan lasten yöunta parin viikon ajan, jolloin oirekuvaus tarkentuu. Perustutkimuksiin kuuluvat mm. lapsen pituuden ja painon mittaaminen, risojen koon arviointi sekä allergioiden selvittelyt. Erillistä kitarisaröntgenkuvausta ei nykyään suositella. Kyselylomake (liite oheisaineistona, aikakauskirja) on tehokas esitietojen selventäjä. Erikoissairaanhoito. Varmaa diagnoosia ei voida tehdä ilman yöaikaisten tapahtumien rekisteröintiä (kuva). Laajassa unipolygrafiassa (polysomnography, PSG) rekisteröidään paitsi mekaanisia ja fysikaalisia tapahtumia myös unenaikaisia sähköisiä tapahtumia eli aivosähkökäyrää (EEG) ja silmien liikkeitä (EOG). Lasten uniapneadiagnostiikassa EEG ei ehkä ole välttämätön joskin tutkimustarkoituksiin paikallaan. Sähköisten tapahtumien mittausten puuttuessa puhutaan yörekisteröinnistä, koska varsinaisesti unta ei tällöin mitata. Aikuisilla akustista rinometriaa ja rinomanometriaa käytetään nenän virtausvastuksen ja tilavuuden mittausmenetelminä. Toistaiseksi niiden merkitys lasten nenän tukkoisuuden objektiivisina arviointimenetelminä on epäselvä. Käytännössä lapsilta rekisteröidään samoja asioita kuin aikuisilla. Runsaat mittalaitteet irtoilevat herkästi ja voivat haitata lasten unta, ja rutiinidiagnostiikassa mahdollisimman yksinkertainen mittauslaitteisto on siksi suositeltava. Lapsilla valtaosa obstruktiivisista tapahtumista on hypopneoita, jolloin ilmatiet eivät täysin tukkeudu voimakkaiden hengitysliikkeiden ansiosta, mutta ilmavirtaus vähenee oleellisesti. Hypoventilaatiojaksot voivat olla pitkiäkin, jolloin tapahtuu muutoksia veren kaasuosapaineissa. Apneoista ja hypopneoista lasketaan apneahypopneaindeksi (AHI) tuntia kohden jakamalla apneoiden ja hypopneoiden summa nukuttujen tuntien määrällä. Kansainvälistä konsensusta lasten uniapnean unipolygrafisista kriteereistä ei ole, mutta yleisesti positiivisena löydöksenä pidetään yhtä tai useampaa poikkeavaa hengitystapahtumaa nukuttua tuntia kohti (Marcus ym. 1992). Poikkeavana tapahtumana pidetään täydellistä tai osittaista hengityskatkosta, jonka kesto on yli viisi sekuntia tai jossa puuttuu kaksi hengityssykliä (AHI yli 1). Tämä on verrokkitutkimusten mukaan merkitsevä poikkeama (Marcus ym. 1992, Nieminen ym. 2000). Ilmavirtauksen mittaaminen yhdessä hengitysliikkeiden kanssa on diagnostiikan tärkein osa. Ilman hengitysliikkeiden analysointia ei eri apneatyyppien erottelu onnistu. Termistori antaa kvalitatiivista tietoa ilmavirtauksesta nenän ja suun tasolla. Virtausvastusmittari antaa lisäksi tietoa hengitysvastuksesta ja on täten tärkeä lisääntyneen ylähengitystievastuksen todentamisessa. Veren happiosapaineen mittaus on myös tärkeä osa lasten uniapneadiagnostiikkaa. Asentoanturi antaa kuvaa liikehdinnästä. Onnistunut yörekisteröinti edellyttää usein vanhemman läsnäoloa. Joissakin sairaanhoitopiireissä on käytössä laitteita, jotka soveltuvat luotettavasti kotimittauksiin. Tuolloin lapsi tulee illalla käymään poliklinikassa, ja laitteiston anturit kiinnitetään siellä lapsen iholle. Samalla vanhemmille kerrotaan, kuinka tulee toimia, jos anturi irtoaa yön aikana. Hoito Yksiselitteisiä ohjeita lasten uniapnean hoidosta ei ole olemassa. Ensimmäinen puntarointi tehdään yleensä avoterveydenhuollossa. Täl 301

4 löin arvioidaan oireet, riskitekijät ja löydökset. Mahdolliset tilapäiset häiriötekijät pyritään eliminoidaan: esimerkiksi allergiasta tai infektiosta aiheutuva tukkoisuus. Hoitamaton astma voi myös altistaa hengityshäiriöille. Kroonista uniapneaa epäiltäessä on potilas lähetettävä jatkohoitoarvioon erikoissairaanhoitoon. Sairaalan sisäisen työnjaon mukaan lähete osoitetaan yleensä joko lastentautien tai korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikkaan. Varmaan diagnoosiin tarvitaan yörekisteröinti tai laajempi unipolygrafiatutkimus. Yleisohjeena voidaan pitää, että yörekisteröinti antaa riittävän pohjan hoitopäätökselle. Usein lapsilla hoitopäätös tehdään kuitenkin kliinisen arvion perusteella. Tämä johtuu resursseista ja lienee»selkeissä» tapauksissa hyväksyttävää. Potilaat, joilla todetaan vain lievästi poikkeava rekisteröintitulos (AHI alle 1) mutta joiden oireet vaikuttavat selviltä ja pysyviltä, on mielestämme hoidettava. Mikään tutkimus tai rekisteröinti ei pysty ennustamaan taudinkulkua, ja haittavaikutukset voivat kehittyä hiipivästi. Jos yö- ja päiväoireet ovat lieviä ja rekisteröintituloskin vain lievästi poikkeava, on käytettävä tilannekohtaista harkintaa. Tällöin arvioidaan, kuinka kauan tila on jatkunut, onko muita aiheita leikkaukselle, onko muita sairauksia, jotka vaikuttavat leikkauspäätökseen, ja mitkä ovat seurantamahdollisuudet. Jos rekisteröinnissä on todettu runsaasti suurentunutta hengitysvastusta, tämä tukee leikkauspäätöstä, vaikkei apneoita tai hypopneoita esiintyisi runsaasti. Useat havahtumiset poikkeavan hengityksen vuoksi ja happiosapaineen merkittävät laskut tukevat myös leikkauspäätöstä. Pelkkää kuorsausta ilman selvästi todettavaa hengityksen raskautta voidaan tietyin edellytyksin seurata. Pelkän kuorsauksen ennuste lienee lapsilla hyvä (Ali ym. 1994, Marcus ym. 1998). On kuitenkin huomioitava, että kaikkia poikkeavuuksia yöunessa ei nykyisillä mittaustekniikoilla havaita ja primaariseen kuorsaukseenkin on kuvattu liittyvän haittavaikutuksia, esimerkiksi masennusta ja oppimishäiriöitä (Gozal ja Pope 2001). Tilannetta on seurattava ja uusi hoitoarvio tehtävä herkästi, jos kuorsaus jatkuu ja siihen liittyy muita oireita. Jatkuva öinen suuhengitys on myös hampaille haitallista ja voi antaa aiheen hoitoon unirekisteröinnin riippumatta. Vaihtoehdot. Aivan kuten aikuisilla ylipainon korjaaminen on tärkeä osa myös lasten uniapnean hoitoa. Ylähengitysteitä ahtauttavien limakalvosairauksien, kuten allergioiden ja epäspesifisten reaktiivisten nuhien, hoito on myös tärkeää. Lasten uniapnean kirurgiset hoitolinjat ovat pääosin selkeät: kita- ja nielurisojen poisto. Vaikean uniapnean leikkauksenjälkeiseen vaiheeseen on kuvattu liittyvän suurentunut komplikaatioriski, jonka vuoksi päiväkirurginen leikkaus ei ole suositeltavaa. Risaleikkaus on tehokas hoito, ja eri tutkimusten mukaan % lapsista paranee käytännössä täysin (Brietzke ja Gallagher 2006, Stradling ym. 1990, Nieminen ym. 2000). Pelkkä kitarisan poisto ei aina riitä. Se auttaa usein tilapäisesti, mutta oireet palaavat monesti entistä pahempina, muutamien kuukausien kuluttua (Nieminen ym. 1997). Usein alle kaksivuotiaiden hoidossa päädytään tilanteen mukaan ainoastaan kitarisan poistoon, jolloin vanhempia tulee informoida siitä, että tilanne y d i n a s i a t Raskas yöaikainen hengitys, hengityskatkokset, levoton uni ja kuorsaus viittaavat uniapneaan. Päiväoireena on harvoin väsymys, mutta keskittymiskyvyn häiriöt ja koulumenestyksen huononeminen ovat tavallisia. Tavallisesti lasten uniapnean syynä ovat suuret nielu- ja kitarisat, ja näiden poistolla lähes kaikki lapset toipuvat. Uniapnea voidaan diagnosoida luotettavasti ainoastaan unirekisteröinnillä. 302 P. Nieminen ja K. Liukkonen

5 saattaa myöhemmin uudelleen pahentua ja että tällöin on syytä hakeutua uudelleen hoitoon. Radikaali maksillofasiaalinen leikkaus suoritetaan lapsille vain harvoin. Tällöin taustalla on yleensä vaikeampi kasvojen poikkeavuus (Burnstein ym. 1995). Ortodonttisen hoidon vaikuttavuudesta on näyttöä lasten uniapneassa, ja anatomisten olosuhteiden parantaminen näyttää parantavan uniapneaa (Villa ym. 2007). Trakeostomia on varma ratkaisu, jollei mikään muu hoito auta. Siihen joudutaan nykyaikana onneksi erittäin harvoin. Nielun pehmytosien kuumennushoidon (radiofrequency thermal ablation, RFA) käytöstä lapsilla ei ole vielä suurta kokemusta, mutta tätä menetelmää on käytetty nielurisojen pienentämiseen myös lapsilla (Ericsson ym. 2006). Hoidon jälkeiset infektio-ongelmat ovat kuitenkin vähentäneet sen suosiota. Toisaalta kipu on huomattavasti vähäisempää ja toipuminen nopeampaa tavalliseen nielurisaleikkaukseen verrattuna. Myöhemmin puberteetissa relapsit ovat mahdollisia, mikä johtuu todennäköisesti hormonaalisista muutoksista (Guilleminault ym. 1989). Liikunnan väheneminen ja ylipainon lisääntyminen voivat lisätä lasten uniapnean esiintyvyyttä sekä vaikuttaa leikkaushoidon tuloksiin (Ievers- Landis ja Redline 2007). Jatkuva positiivinen hengityspaine (continuous positive airway pressure, CPAP) on tehokas hoito myös lapsilla (Waters ym. 1995). Sitä voidaan käyttää unen aikana, jos kirurginen hoito osoittautuu riittämättömäksi tai leikkaukselle on vasta-aihe. Isommat lapset tarvitsevat CPAP:tä harvoin, imeväiset jonkin verran enemmän. Komplikaatiot. Lasten uniapnean hoito on ehkäisevää. Komplikaatiot voivat kehittyä salakavalasti ja olla joskus ensimmäinen merkki häiriöstä. Valitettavasti lasten uniapnean hoito usein viivästyy ja subkliiniset oireet saattavat jatkua pitkään. Kognitiivisten toimintojen häiriintyminen herkässä iässä saattaa jättää jälkensä myöhempään elämään (Gozal 1998). Lapsilla silmiinpistävä päiväväsymys ei ole kovin tavallista, sillä lapset usein muuntavat sen muuksi oirehdinnaksi. Uniapneaa potevien lasten oppimistulosten on osoitettu heikentyvän, ja koulunkäynti voi häiriintyä. Pitkällä aikavälillä lapsesta saattaa tulla häirikkö. Kasvuhormonieritys vähenee uniapnean vaikutuksesta, joten kasvuhäiriöitä saattaa esiintyä (Nieminen ym. 2002). Uniapnea voi lisätä insuliiniresistenssiä ja yhdessä lihavuuden kanssa lisätä alttiutta metabolisille komplikaatioille. Lasten uniapnea saattaa johtaa sydämen oikean kammion ylikuormittumiseen, mutta se lienee kuitenkin nykyään harvinaista (Greene ja Carroll 1997). Ennen obstruktiivisen uniapnean tunnistamista kliinisenä entiteettinä julkaistiin useita tapausselostuksia kuorsaavista lapsista, joilla ylähengitystietukoksen korjaus paransi cor pulmonale tilanteen. Vakavat rytmihäiriöt ja verenpaineen merkittävä nousu lienevät myös lapsilla harvinaisia. On epäselvää, aiheuttaako jatkuva tukkoisuus muutoksia kasvojen muotoon. Ovatko hankinnaiset poikkeavuudet pysyviä, lisäävätkö ne myöhemmällä iällä apneataipumusta, ja voidaanko mahdollisella lapsuusiän hoidolla ehkäistä uniapnean kehittymistä aikuisiällä? Lopuksi Lasten uniapnean tunnistaminen on tärkeä haaste terveydenhuollolle. Hoitamaton uniapnea voi johtaa vakaviinkin seuraamuksiin. Hoito on usein ehkäisevää, koska varmoja ennustekijöitä tai taudin kehityksen mittareita ei ole. Kannustamme lapsia hoitavia lääkäreitä tiedostamaan uniapnean aiheuttamat riskit, tunnistamaan oireet ja olemaan aktiivisia hoitopäätöksissä. Lasten uniapnea 303

6 Kirjallisuutta Ali NJ, Pitson D, Stradling JR. Natural history of snoring and related behaviour problems between the ages of 4 and 7 years. Arch Dis Child 1994;71:74 6. Brietzke SE, Gallagher D. The effectiveness of tonsillectomy and adenoidectomy in the treatment of pediatric obstructive sleep apnea/ hypopnea sydrome: a meta-analysis. Otolaryngol Head Neck Surg 2006;134: Burstein FD, Cohen SR, Scott PH, Teague GR, Montgomery GL, Kattos AV. Surgical therapy for severe refractory sleep apnea in infants and children: application of the airway zone concept. Plast Reconstr Surg 1995;96: Ericsson E, Graf J, Hultcrantz E. Pediatric tonsillotomy with radiofrequency technique: long-term follow-up. Laryngoscope 2006;116: Gozal D. Sleep-disordered breathing and school performance in children. Pediatrics 1998;102: Gozal D, Pope DW Jr. Snoring during early childhood and academic performance at ages thirteen to fourteen years. Pediatrics 2001;107: Greene MG, Carroll JL. Consequences of sleep-disordered breathing in childhood. Curr Opin Pulm Med 1997;3: Guilleminault C, Partinen M, Praud JP, Quera-Salva MA, Powell N, Riley R. Morphometric facial changes and obstructive sleep apnea in adolescents. J Pediatr 1989;114: Ievers-Landis C, Redline S. Pediatric sleep apnea. Implications of the epidemic of childhood overweight. Am J Respir Crit Care Med 2007;175: Louhiala P. Pienen pojan yölliset kauhukohtaukset. Duodecim 2007; 123:1603. Marcus CL, Omlin KJ, Basinki DJ, ym. Normal polysomnographic values for children and adolescents. Am Rev Respir Dis 1992;146: Marcus CL, Hamer A, Loughlin GM. Natural history of primary snoring in children. Pediatr Pulmonol 1998;26:6 11. Mitchell RB, Kelly J. Behavior, neurocognition and quality-of-life in children with sleep-disordered breathing. Int J Pediatr Otorhinolaryngol 2006;70: Ng DK, Chow PY, Chan CH, Kwok KL, Cheung JM, Kong FY. An update on childhood snoring. Acta Paediatr 2006;95: Ng DK, Lam YY, Kwok KL, Chow PY. Obstructive sleep apnoea syndrome and obesity in children. Hong Kong Med J 2004;10:44 8. Nieminen P, Löppönen T, Tolonen U, Lanning P, Knip M, Löppönen H. Growth and biochemical markers of growth in children with snoring and obstructive sleep apnea. Pediatrics 2002;109:e55. Nieminen P, Tolonen U, Löppönen H. Snoring and obstructive sleep apnea in children. A 6-month follow-up study. Arch Otolaryngol Head Neck Surg 2000;126: Nieminen P, Tolonen U, Löppönen H, Löppönen T, Luotonen J, Jokinen K. Snoring children: factors predicting sleep apnea. Acta Otolaryngol Suppl 1997;529: Stradling JR, Thomas G, Warley AR, Williams P, Freeland A. Effect of adenotonsillectomy on nocturnal hypoxaemia, sleep disturbance, and symptoms in snoring children. Lancet 1990;335: Urschitz MS, Guenther A, Eitner S, ym. Risk factors and natural history of habitual snoring. Chest 2004;126: Verhulst SL, Schrauwen N, Haentjens D, ym. Sleep-disordered breathing and the metabolic syndrome in overweight and obese children and adolescents. J Pediatr 2007;150: Villa MP, Malaqola C, Pagani J, ym. Rapid maxillary expansion in children with obstructive sleep apnea syndrome: 12-month follow-up. Sleep Med 2007;27: Waters KA, Everett FM, Bruderer JW, Sullivan CE. Obstructive sleep apnea: the use of nasal CPAP in 80 children. Am J Respir Crit Care Med 1995;152: PETER NIEMINEN, LT, erikoislääkäri Vaasan keskussairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautien yksikkö Hietalahdenkatu Vaasa KATJA LIUKKONEN, LL, erikoistuva lääkäri HYKS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikka PL 220, HUS

7 Liite. Esimerkki kyselylomakkeesta kuorsaavien lasten vanhemmille. Seuratkaa lastenne yö- ja päiväaikaisia oireita viikon kahden ajan. Täyttäkää lomake ja ottakaa se mukaanne mennessänne lääkärin vastaanotolle. Tilapäiset flunssat helposti pahentavat oireita, eli tieto tulisi kerätä»normaalitilanteessa». Kaikki tiedot käsitellään luottamuksellisesti. 1. Kuorsaako lapsenne keskimäärin 1. joka yö (lähes joka yö) 2. vähintään kolmena yönä viikossa 2. Kun lapsenne kuorsaa, kuorsaako hän 1. suurimman osan yöstä 2. noin puolet yöstä 3. useita kertoja yössä lyhyemmissä jaksoissa 4. satunnaisesti 3. Oletteko havainneet hengityskatkoksia kuorsauksen yhteydessä (usein korahtelevaa) 1. joka yö (lähes joka yö) 2. vähintään kolmena yönä viikossa 4. Hengittääkö lapsenne öisin pääosin suun kautta 1. joka yö (lähes joka yö) 2. vähintään kolmena yönä viikossa 5. Hengittääkö lapsenne päivisin pääosin suun kautta 1. joka päivä (lähes joka päivä) 2. vähintään kolmena päivänä viikossa 6. Nukkuuko lapsenne levottomasti kuorsatessaan (sängyn myllerrys, tyynyjen kasaaminen) 7. Onko lapsellanne poikkeavia nukkumisasentoja (esim. pään vetämistä taakse) 8. Onko lapsenne poikkeavan väsynyt tai jaksamaton päiväsaikaan 3. En osaa sanoa 9. Onko lapsenne allerginen 10. Lapseni nukkuu keskimäärin tuntia yössä 11. Lapseni nukkuu keskimäärin tuntia päiväunia 305