100 vuotta Suomen historiaa Halssilassa Janne Haikari, FT

Transkriptio

1 100 vuotta Suomen historiaa Halssilassa Janne Haikari, FT Julkaistu SuurHalssila lehdessä 2/ Halssilan kaupunginosan historia on suunnilleen samanmittainen kuin itsenäisen Suomen. Alueella oli asutusta jo 1800-luvun lopulla, mutta 1920-luvun vaihteessa Halssilan kasvu kiihtyi. Schaumanin vaneritehdas päätti vuonna 1919 rakentaa työläisilleen asuinalueen Kivistölle, ja kaupungin tehdastyöläiset löysivät asuintontteja samalta suunnalta myös omatoimisesti 1920-luvulla. Halssilan mäkiseen maastoon, Aittovuoren ja Jyväsjärven kainaloon kasvoi tiivis työläisyhteisö samaan aikaan kun Suomi otti ensi askeleitaan itsenäisenä valtiona. Miten Halssilan historia heijastelee satavuotiaan itsenäisen Suomen historian käännekohtia ja murroksia? Tässä kirjoituksessa tarkastelen kaupunginosan vaiheita valtakunnallisen historian kehyksissä. Halssilan kartta 1922

2 Päällimmäisenä on tietenkin todettava, että Halssilan syntyä ja kasvua selittää erityisesti kaupungistuminen, joka on leimannut koko Suomen historiaa itsenäisyyden aikana. Elinkeinojen muutos on vetänyt suomalaisia maaseudulta kaupunkeihin. Suomen itsenäistyessä alle 20 prosenttia suomalaisista asui kaupungeissa. Nyt, sata vuotta myöhemmin kaupungeissa ja niiden kehysalueilla asuu jo 70 prosenttia kansasta. Jyväskylä on pysynyt kaupunkien kilpailussa kasvukeskuksena, ja sadassa vuodessa noin 6000 asukkaan kaupunginosaksi kasvanut Halssila on osaltaan ottanut vastaan muuttovirtojen tuomia uusia kaupunkilaisia. Samalla myös asuinrakentamisen historia Halssilassa on kuin tiivistelmä koko maan kehityksestä. Halssilassa voi kävellen tavoittaa lähes koko kaupunkimaisen asuntorakentemisen kirjon viimeisen sadan vuoden ajalta. Työläisten pienet tai vuosien varrella monikulmaisiksi laajennetut puutalot Halssilanmäellä edustavat ja 1930-luvun tyypillistä urbaania rakentamista, vaikka ne rakennettiinkin nimenomaisesti kaupungin virallisten rajojen ulkopuolelle pakoon korkeita tonttihintoja ja ahdistavia rakennussääntöjä. Tuohimutkan, Halssilanmäen ja Halssilanrinteen tyyppitalot olivat 1940-luvun lopun ja 1950-luvun ratkaisu sotavuosia seuranneeseen asuntopulaan. Maaltamuuton kiihtyessä 1960-luvulla maankäyttöä haluttiin kaupungeissa tehostaa, ja Halssilan alueelta elementtikerrostaloille löydettiin tilaa Aittorinteeltä ja Aholaidasta. Rivitalosta tuli koko kansan asumismuoto 1970-luvulla, ja Halssilanrinteelle rakennettiin tiivis rivitalokylä vuosikymmenen lopulta alkaen. Samalla alkoi täydennysrakentamisen aika, joka ripotteli kerros-, rivi- ja omakotitaloja eri puolille kaupunginosaa ja 2000-luvulla. Uudella vuosituhannella Aittovuorelta löydettiin vielä uuttakin tilaa omakotiasutukselle, ja kaupunginosaan kuuluvasta Äijälänrannasta tuli 2010-luvun rakentamisen näyteikkuna vuoden 2014 asuntomessualueena. Miltä Suomen historian käännekohdat ovat näyttäneet halssilalaisista ikkunoista? Sisällissodan ja sitä seuranneiden vihanpidon vuosien jännitteet olivat alueella konkreettisesti läsnä. Aholaidan talon isäntä Frans Ahola toimi aktiivisesti suojeluskunnassa vuodesta 1918 alkaen. Hänen sukuaan sota koetteli kovalla kädellä, sillä kaksi Fransin veljeä kaatui valkoisten riveissä samana päivänä, Tätä taustaa vasten ei liene yllättävää, että Frans Ahola oli mukana myös lapuanliikkeessä ja Isänmaallisessa kansanliikkeessä. Hän oli masinoimassa oikeistoradikaalien vallankumousta Mäntsälän kapinan aikaan, kun Jyväskylään kokoontuneet Mäntsälän miesten tukijoukot saivat juuri Aholaidan tilalta tukikohdan kokouksilleen. Halssilassa saatiin todistaa luvulla myös oikeiston väkivaltaisen suoran toiminnan uusinta muotoa, kyydityksiä.

3 Halssilan alueen maan omistivat vanhastaan paikalliset talonpojat, jotka 1920-luvulla saivat naapureikseen ihmisiä aivan toisesta yhteiskuntaluokasta. Pääosa alueelle muuttaneista lukeutui työväestöön, josta sisällissodan punainen puoli oli saanut voimansa. Juuri tämä korosti itsenäisyyden kahden ensimmäisen vuosikymmenen jännitteisyyttä Halssilassa. Työläiset ja muut vähäväkiset hankkivat tonttinsa varakkailta talollisilta. Samalla kuitenkin Halssilan kasvu itsessään kertoo vihollisten kanssakäymisestä. Keskinäiset epäluulot Aholan kaltaisten valkoisten aktivistien ja punaisen työväestön välillä olivat peittelemättömiä, mutta tonttikaupat voidaan silti nähdä yhtenä ruohonjuuritason ilmiönä, joka piti koko Suomea koossa levottomana aikana. Vastapuolta ei vihattu niin paljon, etteikö tämän kanssa olisi voitu käydä kauppaa. Myös seuraavia kansakunnan kohtalonvuosia jouduttiin todistamaan konkreettisesti aivan omilla kotikulmilla. Vuosina Halssilan arki mukautui sota-ajan vaatimuksiin. Talkoilla tehtiin polttopuita ja säännöstely koetteli ruokahuoltoa. Sankarihautoihin oli kannettava kaatuneita myös Halssilasta. Rintama kulki kaukana, mutta pommikoneet ulottivat sodanuhan sisämaahan. Vuoden 1939 viimeisenä päivänä venäläisten pommikoneet ottivat kohteekseen Tourulan kivääritehtaan. Osa pommeista harhautui kohteestaan. Yksi niistä osui Tuohimutkassa olleeseen pommisuojaan, jossa kymmenen halssilalaista sai surmansa. Maailmansodan jälkeisiä vuosia on historiantutkimuksessa kutsuttu vaaran vuosiksi. Kommunistien vallankaappausta pelättiin. Halssilan kaltaisen työläiskaupunginosan näkökulmasta samat vuodet olivat vapautumisen vuosia. Maan alle pakotetut kommunistit pääsivät nyt toimimaan avoimesti. Punainen maailmankuva ei enää ollut samanlainen taakka kuin ja 1930-luvulla. Työväenliikkeen nousu näkyi Halssilassa Vaajakosken maantien varressa. Sinne rakennettiin työväentalo, jossa työväenjärjestöt saattoivat nyt edistää aatettaan. Talosta tuli vilkas kohtaamispaikka, ja mitä kauemmas vaaran ja vapautumisen vuosista siirryttiin, sitä enemmän talon toiminnassa näkyi sodanjälkeisen ajan suuri murros. Suomi vaurastui ja vapaa-aika lisääntyi. Työväentalolla tanssittiin, esitettiin näytelmiä ja painittiin.

4 Halssilan kartta 1944 Suomalaisten elintason kohoaminen näkyi muutenkin kaupunginosan katukuvassa. Autot tulivat kaduille ja kaupungin yhdyskuntasuunnittelun päänäyttelijöiksi. Vaajakosken moottoritie on 60- lukulaisen kaupunkisuunnittelun puhtaimpia ilmentymiä koko Suomessa. Kun kaupunkeja rakennettiin autoilun tyyssijoiksi, vesistöjen tarjoamilla virkistysmahdollisuuksilla tai maisematekijöillä ei ollut suurta merkitystä. Liikennevirroille haettiin mahdollisimman nopeita väyliä, jotta autoilu pääsisi vapaasti kasvamaan. On toki hyvä muistaa, että Suomesta ja koko maailmasta oli 1960-luvun lopulla vaikea löytää Jyväsjärveä saastuneempaa järveä. Viimeisen 50 vuoden ajalta Suomen historiassa riittää käännekohtia ja mullistuksia. Öljykriisi 1970-luvulla ja suuri lama 1990-luvun alussa ravisuttivat koko yhteiskuntaa. Poliittisessa elämässä kuohuntaa ja jyrkkää vastakkainasettelua on ollut 1970-luvulla ja 2010-luvulla. Tehdastyö vähenee Suomessa, mutta uutta työtä löytyy ainakin IT-alalta, joka 1990-luvun lopulta alkaen muutti sekä elinkeinoelämää että jokaisen suomalaisen arkea. Globaalia terroritekoa jouduttiin todistamaan Suomessa Suomi on muuttunut monin tavoin. Miltä lähihistoria näyttää Halssilan tirkistysaukosta?

5 On vaikea paikantaa viime vuosikymmenten kehitystä konkreettisesti Halssilaan. Kenties helpointa on nostaa esiin muutos alueen identiteetissä. Kaupunginosan voimakkaan kasvun, työelämän muuttumisen ja vanhan työväenliikkeen yleisen kuihtumisen myötä Halssila ei ole enää samalla tavoin työläiskaupunginosa kuin se oli vielä 1960-luvulle tultaessa. Toisaalta paljon arjen historiaa on vielä piilossa. Lamavuosien muistitietoa ei vielä ole tallennettu museoihin tai arkistoihin. Tulevaisuudesta 1990-lukua, 2000-luvun alkua ja tätä päivää katsotaan uusin silmin, onpa kyse sitten yksittäisen ihmisen elämänkaaresta, kaupunginosan kehityksestä tai kansakunnan vaiheista. Historia ei ole päättymässä. Halssilankin lähihistoriaa tullaan kirjoittamaan tulevina vuosikymmeninä näkökulmista, jotka muotoutuvat vasta tulevaisuudessa. Halssilan kartta 2017