Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus Konhonvuolle Jumusselkä - Korteselän luusua

Transkriptio

1 Pantone 3

2

3 SISÄLTÖ 1. YLEISTÄ TARKKAILUN SUORITUS TARKKAILUALUEEN YLEISKUVAUS TARKKAILUVUODEN SÄÄ- JA VESIOLOT Sääolot Virtaamat VESISTÖKUORMITUS Asutuksen aiheuttama kuormitus Teollisuuden aiheuttama kuormitus Hajakuormitus Pitkän aikavälin kuormituskehitys Vanajan ja Vanajaveden-pyhäjärven reitit Vanajanselkä Kärjenniemenselkä VEDEN LAADUN SEURANTA Puujoki Tervajoki Kernaalanjärvi Hiidenjoki Miemalanselkä Hämeenlinnan seutu Hattulanselkä Mierolansalmi - Mervenselkä Lepaanvirta Vanajanselkä Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus Kärjenniemenselkä Valkeakoski Iso- ja Pikku-Vuolle Kärjenniemenselkä Rauttunselkä - Makkaranselkä... 59

4 Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus Konhonvuolle Jumusselkä - Korteselän luusua Kirkkojärvi - Sorvanselkä Talvikerrosteisuus Kesäkerrosteisuus Sotkanvirta TARKKAILUALUEEN REHEVYYS Keskimääräiset ravinnepitoisuudet Kesäajan rehevyys KASVIPLANKTONSEURANTA Kernaalanjärvi VV Miemalanselkä VV Hattulanselkä VV Vanajanselkä VS1, Keiso Vanajanselkä VS6, Turvesaari Vanajanselkä VS8, Aidassaari Kärjenniemenselkä VS Makkaranselkä VS Toutosenselkä VS21B Sorvanselkä VS Tutkimusalueen rehevyystaso vuonna PIIDIOKSIDITARKASTELU POHJAELÄINSEURANTA Vanajaveden reitin yläosa Vanajaveden reitin alaosa SEDIMENTIN HAITTA-AINETARKKAILU KALASTOSEURANTA Vanajaveden reitin yläosa Vanajaveden reitin alaosa TULOSTEN TARKASTELUA JA YHTEENVETOA Vesistökuormitus Veden laadun seuranta

5 LIITTEET: Liite 1. Vedenlaatutulokset Liite 2. Havaintopaikkakartat Liite 3. Vesistökuormitus Liite 4. Virtaamataulukot Liite 5. Keskimääräiset fosfori- ja typpipitoisuudet

6

7 VANAJAN JA VANAJAVEDEN-PYHÄJÄRVEN REITTIEN YHTEISTARKKAILU VUONNA YLEISTÄ Yhteistarkkailualue käsittää Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reitit Mommilanjärven luusuasta Hämeenlinnan kautta Lepaalle ja edelleen Vanajanselältä Valkeakosken, Akaan ja Lempäälän kautta Sorvanselälle. Tarkkailualueen alarajana on Sotkanvirta. Tarkkailu perustuu kuormittajien ympäristöluvissa esitettyihin tarkkailuvelvoitteisiin. Koska kuormittajien purkualueet sijaitsevat samalla vesistöalueella, velvoitetarkkailut on yhdistetty Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reittien yhteistarkkailuksi. Tarkkailulla seurataan Vanajan ja Vanajaveden- Pyhäjärven reiteille johdettavan kuormituksen määrää ja sen vaikutuksia vesistön tilaan. Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reittien tilaa on seurattu yhtäjaksoisesti 196-luvulta alkaen. Tarkkailuohjelma oli alun perin vesihallituksen hyväksymä (kirje no 3992/5 VH 1977). Tarkkailuohjelman sisältöä tarkistettiin vuoden 1995 alussa ja se saatettiin vastaamaan silloista tarkkailukäytäntöä. Tarkkailuohjelma oli päivätty Hämeen ympäristökeskus (nykyinen Pirkanmaan ELYkeskus) hyväksyi sen kirjeellään Tarkkailuohjelma sisälsi vuosittain tehtävän vesistötarkkailun lisäksi kolmen vuoden välein tehtävät pohjasedimentti- ja pohjaeläintarkkailut sekä kasviplanktonseurannan. Lisäksi tarkkailuohjelma sisälsi erillisen rantojen tilan tarkkailun, joka sisälsi kasvillisuusseurannan, perifytontarkkailun ja litoraalieläintarkkailun. Hämeen ympäristökeskus hyväksyi rantojen tilan tarkkailun tarkkailusuunnitelman (kirje no 395Y82/13). Tarkkailuohjelman uusiminen käynnistyi vuoden 21 alussa, koska alueelle kohdistuvassa kuormitustasossa oli tapahtunut muutoksia sekä tarkkailuvelvollisten toiminnan supistumisen että loppumisen vuoksi. Lisäksi etenkin biologisen tarkkailun osalta tarkkailuohjelmaa oli syytä tarkistaa vesipuitedirektiivin mukaiseksi vastaamaan nykytarpeita ja menetelmiä. Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry laati Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reittien yhteistarkkailuohjelman (Kirje nro 754/1), jonka Hämeen ELY-keskus hyväksyi (HAM-ELY/17/7./21) ja Pirkanmaan ELY-keskus (PIRELY/76/7./21). Tarkkailuohjelmasta on laadittu päivitetty versio, johon on lisätty ELY-keskusten hyväksymiskirjeissä edellytetyt muutokset (Kirje nro 43/12). Vuonna 215 vesistötarkkailu tehtiin päivitetyn ohjelman mukaisesti. Yhteistarkkailuun osallistuivat vuonna 215 yläjuoksulta lukien 1 kuormittajaa. 1. Tervakoski Oy 2. Janakkalan keskuspuhdistamo (Turenki) 3. SSAB Europe Oy, Hämeenlinnan tehdas 4. Elenia Lämpö Oy, Vanajan voimalaitos 5. Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy, Paroisten puhdistamo 6. Hotelli Petäys, Tyrväntö 7. UPM-Kymmene Oyj, Tervasaari etunimi.sukunimi@kvvy.fi ( 3 ) PL 265, 3311 Tampere

8 2 8. Valkeakosken kaupunki 9. Akaan kaupunki, Toijalan taajama 1. Lempäälän kunta Janakkalan keskuspuhdistamolle johdetaan Turengin taajaman lisäksi Leppäkosken ja Tervakosken taajamien jätevedet. Akaan jätevedenpuhdistamolle johdetaan Toijalan taajaman lisäksi Kylmäkosken ja Viialan jätevedet. Aiemmin tarkkailussa mukana olleen Lepaan puutarhaoppilaitoksen puhdistamon toiminta loppui kesäkuussa 214, josta lähtien jätevedet on johdettu Paroisten puhdistamolle Hämeenlinnaan. Kuormittajien sijainti on esitetty liitteessä TARKKAILUN SUORITUS Vuonna 215 tarkkailua tehtiin päivitetyn tarkkailuohjelman mukaisesti yhteensä 37 havaintopaikalla (Taulukko 2.1 ja Taulukko 2.2). Havaintopaikkojen vedenlaatua tarkkaillaan 5 kertaa vuodessa siten, että näytteenotot ajoittuvat lopputalveen, alkukesään, keskikesään, loppukesään ja syksyyn. Tammikuun havaintoajankohta on tarpeelliseksi katsottuna lisätty joillekin asemille ylimääräisenä. Mommilanjärven luusuassa ja Puujoessa sijaitsevien havaintopaikkojen vedenlaatua tarkkaillaan vain 4 kertaa. Näiden kolmen havaintopaikan vedenlaatua ei tutkita keskikesällä, muuten havaintoajankohdat ovat samat kuin muilla havaintopaikoilla. Sotkanvirran vedenlaatua tarkkaillaan ohjelman mukaan kuukausittain. Vuonna 215 Vanajanselän havaintopisteelle VAN2/VS6 lisättiin tarpeelliseksi katsottuna nitraatti-nitriittityppimääritys (sovittu Pirkanmaan Ely-keskuksen kanssa ). Vuonna 215 lisättiin myös alkukesän klorofyllimääritys ylimääräisenä asemille VAN1/18, VAN1/22 ja VAN1/23 rehevyystarkkailun vuoksi. Mallasveden havaintopiste Ulvajanlahdella poistettiin tarkkailusta ELY-keskuksen hyväksynnällä vuonna 214 Avilon Oy:n toiminnan loputtua. Tarkkailutulokset sekä kuormittajien ja havaintopaikkojen sijaintikartat on esitetty liitteissä 1 ja 2. Tarkkailupisteet näkyvät taulukoissa 2.1 ja 2.2. Taulukko 2.1. Vanajan reitin (VAN1) yhteistarkkailun havaintopaikat ja peruskoordinaatit. Taulukkoon on merkitty ELY-keskus, jonka alueella havaintopaikka sijaitsee sekä kuuluuko se VHS-seurantaan. (VHS = vesienhoitoalueiden seuranta, HAM = Hämeen ELY-keskus, PIR = Pirkanmaan ELY-keskus). Havaintoasema Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) ELY-keskus VHS-seuranta VAN1/1 Mommilanjärvi, luusua HAM Ei VAN1/2 Puujoki HAM Ei VAN1/4 Puujoki HAM Kyllä VAN1/5 Tervajoki HAM Ei VAN1/5A Tervajoki HAM Ei VAN1/6 Tervajoki HAM Ei VAN1/7 Kernaalanjärvi, keskiosa HAM Ei VAN1/9 Hiidenjoki HAM Ei VAN1/9B Hiidenjoki HAM Ei VAN1/1 Vanajav. Hiidenjokisuu HAM Ei VAN1/11 Vanajav. Miemalanselkä HAM Ei VAN1/15 Vanajav. Hämeensaari HAM Ei VAN1/18 Vanajav. Hopealinja HAM Ei VAN1/2 Vanajav. Hattulanselkä HAM Ei VAN1/21 Vanajav. Mierolansalmi HAM Ei VAN1/22 Vanajav. Mervinselkä HAM Kyllä VAN1/23 Vanajavesi, Lepaa HAM Ei

9 3 Erillisten velvoitetarkkailujen puitteissa tarkkaillaan lisäksi Oikolanjoen (Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy) ja Lontilanjoen (Akaan kaupunki, Toijala) vedenlaatua. Lisäksi Vesilahden kunnan toimesta tarkkaillaan Alhonselän ja Sakaselän vedenlaatua, vaikka alueelle ei johdeta enää nykyisin jätevesiä. Vesilahden kunnan kirkonkylän ja Narvan taajaman jätevedet johdetaan nykyisin Lempäälään käsiteltäviksi. Hausjärven kunnan Ryttylän taajaman purkuvesistön Punkanojan tarkkailu loppui vuonna 29 ja Hikiän taajaman jätevesien purkuvesistön Hausojan vedenlaadun tarkkailu vuonna 21, sillä molempien taajamien jätevedet johdettiin vuonna 27 Riihimäelle. Myös Janakkalan kirkonkylän purkuvesistön Räikälänjoen tarkkailu loppui vuonna 29, koska jätevedet johdettiin vuonna 27 Janakkalan keskuspuhdistamolle Turenkiin. Taulukko 2.2. Vanajaveden-Pyhäjärven reitin (VAN2) yhteistarkkailun havaintopaikat ja koordinaatit. Taulukkoon on merkitty ELY-keskus, jonka alueella havaintopaikka sijaitsee sekä kuuluuko se VHS-seurantaan. (VHS = vesienhoitoalueiden seuranta, HAM = Hämeen ELY-keskus, PIR = Pirkanmaan ELY-keskus). Punaisella on merkitty vuonna 214 tarkkailusta poistunut piste. Havaintoasema Koordinaatit (ETRS-TM35FIN) ELY-keskus VHS-seuranta VAN2/VS1 Vanajanse PIR Kyllä VAN2/VS2 Vanajans. Vanajanniemi HAM Ei VAN2/VS6 Vanajans. Turvesaari HAM Ei VAN2/VS8 Vanajanse 74 Aidassaari PIR Ei VAN2/VS9 Vanajanse 99 Viidennumero PIR Ei SATE/13 Mallasvesi 13 (Ulvajanlahti) PIR Ei VAN2/VK Valkeakoski PIR Ei VAN2/VS1 Vanaja 43 Iso-Vuolle PIR Ei VAN2/VS11 Vanaja 65 Pikku-Vuolle PIR Ei VAN2/VS12 Vanaja 42 Kärjenniemi PIR Kyllä VAN2/VS14 Vanaja 7 Rautunniemi PIR Ei VAN2/VS15 Vanaja 48 Tuomonsaaret PIR Ei VAN2/VS16 Vanaja 5 Makkaraselkä PIR Ei VAN2/VS17 Konhonvuolle PIR Ei VAN2/VS17B Vanaja 96 Konhonselkä PIR Ei VAN2/VS2 Kortese luusua PIR Ei VAN2/VS21 Kirkkojärvi K PIR Ei VAN2/VS21B Pyhäjä Toutosenselkä PIR Ei VAN2/VS22 Vakkalanselkä K PIR Ei VAN2/VS23 Pyhäjä Sorvanselkä PIR Kyllä VAN2/VS24 Pyhäjä Sotkanvirta PIR Ei 3. TARKKAILUALUEEN YLEISKUVAUS Vanajan reitti (35.8) sijoittuu Kokemäenjoen vesistöalueen kaakkoiskulmaan. Vesistöalueen keskusjärvi on Kernaalanjärvi Janakkalassa, johon laskevat Lammin Pääjärvestä alkava Puujoen alue, Loppijärvestä alkava Tervajoen alue, Renkajärvestä alkava Hyvikkälänjoen alue sekä Takajärvestä alkava Räikälänjoen alue. Reitti jatkuu jokimaisena Hiidenjoen kautta Hämeenlinnaan, jossa se laskee Miemalanselkään. Valuma-alueen pinta-ala on Miemalanselän kohdalla 2192 km 2. Koko Kokemäenjoen vesistöalueen pinta-ala on km 2, joten Vanajan reitin osuus on tästä noin 8 %. Vanajaveden-Pyhäjärven vesistöalue (35.2) on jatkoa Vanajan reitille, joka laskee Miemalanselästä Lepaanvirran kautta Vanajanselkään. Valuma-alueen pinta-ala on Lepaanvirrassa noin 24 km 2 ja keskivirtaama 18 m 3 /s. Vanajanselän jälkeen reittiin yhtyy Valkeakosken kautta Kärjenniemenselkään laskeva Längelmäveden ja Hauhon reitti (35.7). Rauttunselkään laskee etelästä myös Oikolanjoen vesistöalue. Reitti jatkuu Konhonvuolteen kautta kohti Lempäälää. Konhonvuolteen jälkeen reittiin

10 4 yhtyvät Lontilanjoen ja Tarpianjoen vesistöalueet. Reitin alaosalla ovat seuraavat selkäalueet: Kirkkojärvi, Toutonen, Vakkalanselkä, Säijänselkä ja Sorvanselkä. Vanajaveden-Pyhäjärven reitti laskee Sotkanvirran kautta Saviselkään ja edelleen Nokianvirtaan, jossa siihen yhtyy pohjoisesta laskeva Näsijärven reitti. Tampereen alapuolinen Pyhäjärvi on koko Kokemäenjoen vesistöalueen keskusjärvi. Valuma-alueen pinta-ala on Sotkanvirrassa noin 92 km 2 ja keskivirtaama 93 m 3 /s. Valuma-alueen pinta-ala on Sotkanvirran kohdalla noin kolmasosa Kokemäenjoen koko vesistöalueen pinta-alasta. Veden vaihtuvuus on reitillä melko nopeaa. Vain Vanajanselkä on pitkäviipymäinen sedimentaatioallas, jossa Vanajan reitin vedet viipyvät keskimäärin vuoden pituisen ajan. Esimerkiksi Valkeakosken seudun vedet saavuttavat Sotkanvirran jo kolmen kuukauden kuluessa, oikovirtaus huomioon ottaen jopa kahdessa kuukaudessa. 4. TARKKAILUVUODEN SÄÄ- JA VESIOLOT 4.1 Sääolot Vuoden 214 loppupuoli oli lauha. Sadanta oli normaalilla tasolla, joten runsaita valumia ei havaittu. Järvien pinnat olivat jäätymisajankohtana normaalia alempana. Vesimassa tuulettui ja viileni hyvin, koska jäätyminen tapahtui vasta joulukuun 2. päivän kohdalla. Talven kannalta tämä tarkoitti hyvää happitilannetta ja normaalia hitaampaa hapen kulumista vesimassan viileyden takia. Tammikuussa lämpötiloissa oli suurta vaihtelua, mutta pääosin pysyttiin pakkasen puolella ja jääpeite vahvistui normaalisti. Helmikuun sää oli kuitenkin lauha ja kuun puolivälissä lämpötila oli selvästi plussalla. Sade tuli samaan aikaan osin vetenä, mikä sulatti lumia ja sai purot virtaamaan voimakkaasti. Valuma-alueen etelälaidalla tilanne vastasi jopa kevään ylivalumaa. Valumien mukana tuli hapekasta vettä järviin, joten lopputalven happitilanne helpottui tätäkin kautta. Maaliskuun puolivälissä alkoivat yöpakkaset ja päivisin oli aurinkoista. Jääpeite jopa vahvistui maaliskuun pakkaskaudella. Valumat pysähtyivät lähes täysin maaliskuun puolivälin jälkeen. Järvien jäät ja pellot olivat lumettomia, joten keväästä oli odotettavissa niukkavalumainen. Maalis-huhtikuun vaihteessa satoi kuitenkin vettä ja räntää, jonka seurauksena valumat lisääntyivät uudelleen. Järvien jääpeite suli huhtikuun puolivälissä eli pari viikkoa normaalia aikaisemmin. Sen jälkeen säätyyppi oli viileä, joten pintavesi lämpeni hitaasti. Huhtikuun 23. päivä oli voimakastuulinen, mikä sekoitti syvänteet pohjaa myöten. Vesimassa ilmastui siten tehokkaasti. Valumat jäivät huhtikuulla kokonaisuutena vähäisiksi. Säätyyppi jatkui viileänä ja sateisena toukokuulle saakka. Pintavedet lämpenivät siten hitaasti, eikä jyrkkää kerrosteisuutta muodostunut kovin aikaisessa vaiheessa. Sadanta oli keväällä normaalia runsaampaa, mutta valumat pysyivät silti vähäisinä. Kesäkuussa sää oli edelleen viileää ja hyvin tuulista. Sateet jäivät vähäisiksi. Voimakkaat tuulet sekoittivat tehokkaasti vesimassaa ja kerrosteisuuden muodostuminen viivästyi. Monet järvet olivat kesäkuun alussa tasalämpöisiä pohjaan saakka, jolloin alusvesi lämpeni normaalia enemmän. Toisaalta happipitoisuus oli alkukesällä pohjallakin korkea. Lämpötilan nousu nopeuttaa kuitenkin hapen kulumista, joten loppukesällä alusveden happipitoisuus voi olla alhainen alkukesän korkeammista happipitoisuuksista huolimatta. Säätyyppi pysyi normaalia viileämpänä koko heinäkuun. Sadanta oli keskimääräistä runsaampaa. Pintavedet pysyivät selvästi normaalia kylmempinä, eikä levien pintakukintoja juurikaan havaittu.

11 5 Säätyyppi muuttui vasta elokuussa, jolloin koettiin parin viikon hellekausi. Pintavedet lämpenivät tuolloin korkeimmilleen. Kun sää oli lisäksi tuuleton, alkoivat sinilevät lisääntyä ja useilla alueilla esiintyi leväkukintoja elokuun lopulla. Sateet olivat hellejaksolla hyvin vähäisiä, joten valumat tyrehtyivät ja järvien pinnat laskivat. Syyskuun alussa ilma viileni jälleen. Syyskuu oli normaalia sateisempi ja keskimääräistä lämpimämpi. Haihdunta piti valumat kuitenkin vähäisinä. Lokakuun alkupuoli oli lähes sateeton, joten valumat olivat hyvin niukkoja ja järvien pinta laski edelleen. Längelmävesi mm. laski kesän aikana yli 5 cm. Sateet tulivat marraskuussa edelleen vetenä. Lämpötila laski alle 6 asteeseen, joten syyskierto oli käynnissä ja syvänteet hapettuivat ennen talven tuloa. Kuun puolivälissä satoi lunta, joka suli kuitenkin nopeasti aiheuttaen valumahuipun. Sateet jatkuivat kuun lopullakin runsaina, joten vesitilanne parani nopeasti lisäten selvästi virtaamia puroissa ja jokivesissä. Joulukuun alku oli erittäin tuulinen ja sateinen. Valumat olivat erittäin runsaita ja virtaamat kohosivat tulvalukemiin. Hajakuormitus oli siten voimakasta ennen talven tuloa ja tulee näkymään kohonneina ravinnepitoisuuksina alkutalvella. Runsas virtaama ja myöhäinen jäätyminen parantavat toisaalta järvien ja jokien happitilannetta. Pienten järvien jäätyminen tapahtui Suuret selät jäätyivät vasta vuoden 216 alkupuolella. mm 14 Tampere, Pirkkala Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4.1. Keskimääräinen sadanta (mm) kuukausittain vuosina 214 ja 215 sekä vuosien keskimääräinen sadanta Tampere-Pirkkalassa. mm Lahti Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4.2. Keskimääräinen sadanta (mm) kuukausittain vuosina 214 ja 215 sekä vuosien keskimääräinen sadanta Lahdessa.

12 6 4.2 Virtaamat Valkeakosken keskivirtaama oli vuonna 215 viime vuoden tasoa, 29 m 3 /s, ja Kuokkalankoskessa keskimäärin 6 m 3 /s eli hieman enemmän kuin viime vuonna (Taulukko 4.1, Taulukko 4.2 ja Liite 4). Alkutalvella valumatilanne oli jopa keskimääräistä suurempi, mutta se ei näkynyt etenkään Valkeakosken virtaamissa (kuva 4.3 ja kuva 4.4). Valkeakosken virtaamat kasvoivat keskimääräiselle tasolle kevään ja kesän aikana, mutta vähenivät syksyn mittaan. Loppuvuoden sateisuus nosti virtaamia joulukuussa, mutta nousu jäi pieneksi. Kuokkalankoskessa sulamisvalumat nostivat virtaamia maaliskuussa ja ne olivat lähellä keskimääräistä tasoa keskikesään saakka. Alimmillaan virtaamat olivat elomarraskuussa, mutta loppuvuoden runsaat sateet nostivat Kuokkalankosken virtaamat joulukuussa yli keskitason. Laimennusolosuhteet olivat nyt parhaimmillaan kesällä ja aivan loppuvuodesta. Taulukko 4.1. Valkeakosken virtaamakeskiarvot (m 3 /s) kuukausittain vuosina sekä vuosien pitkänajan keskiarvona. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII MQ

13 7 m 3 /s Valkeakosken virtaamat Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4.3. Valkeakosken keskimääräinen virtaama (m 3 /s) kuukausittain vuosina sekä vuosien keskimääräinen virtaama. Taulukko 4.2. Lempäälän Kuokkalankosken virtaamakeskiarvot (m 3 /s) kuukausittain vuosina sekä vuosien pitkänajan keskiarvona. I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII MQ

14 8 m 3 /s Lempäälän Kuokkalankosken virtaamat Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 4.4. Lempäälän Kuokkalankosken keskimääräinen virtaama (m 3 /s) kuukausittain vuosina sekä vuosien keskimääräinen virtaama. 5. VESISTÖKUORMITUS Vesistökuormituksen määrää seurataan kuormittajakohtaisesti suoritettavilla velvoitetarkkailuilla. Näiden tarkkailutulosten mukainen keskimääräinen vesistökuormitus vuonna 215 on esitetty liitteessä 3 kalenteripäivää kohti laskettuna. 5.1 Asutuksen aiheuttama kuormitus Asutuksen aiheuttama kuormitus on laskenut koko tarkkailun ajan ja oli alimmillaan vuonna 214. Vuonna 215 asutuksen kuormitus nousi vuoden 212 tasolle useimpien puhdistamoiden kuormituksessa tapahtuneen kasvun vuoksi (Taulukko 5.1). Nousua tapahtui kaikkien kuormitusjakeiden osalta. Orgaanisen aineen ja fosforin kuormitus kasvoivat eniten Akaan ja Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n Paroisten puhdistamoilla prosessihäiriöiden ja ohitusten vuoksi. Typen kuormitus kasvoi etenkin Paroisten puhdistamolla sekä Janakkalan, Valkeakosken ja Lempäälän keskuspuhdistamoilla. Lempäälässä puhdistustulos parani hieman orgaanisen aineen ja fosforin osalta. Osa kuormituksen kasvusta oli seurausta edellisvuotta suuremmista tulovirtaamista. Paroisten puhdistamo oli aiempaan tapaan suurin kuormittaja, ja sen osuus asutuksen aiheuttamasta orgaanisesta kuormituksesta oli vuonna 215 noin 37 % (v %, v %, v %), fosforikuormituksesta 52 % (v %, v %, v %) ja typpikuormituksesta 54 % (v %, v %, v %). Seuraavaksi suurin kuormittaja orgaanisen aineen ja fosforin osalta oli Akaa. Typpikuormitusta tuli runsaasti em. lisäksi myös Lempäälästä ja Valkeakoskelta. Orgaanisen aineen ja fosforin osalta erittäin hyvä (>95 %) poistoteho saavutettiin vuonna 215 Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n Paroisten puhdistamolla, Akaan puhdistamolla sekä Janakkalan, Valkeakosken ja Lempäälän keskuspuhdistamoilla. Orgaanisen aineen (98 %) ja fosforin (91 %) poistotehot olivat hyvät myös Hotelli Petäyksen puhdistamolla. Typenpoistotehot olivat laskeneet selvästi kaikilla puhdistamoilla viime vuoteen verrattuna. Paras typenpoiston teho saavutettiin jälleen Janak-

15 9 kalan keskuspuhdistamolla (8 %). Valkeakoskella (69 %), Hämeenlinnassa (59 %), Toijalassa (57 %), Lempäälässä (41 %) ja Hotelli Petäyksen puhdistamolla (38 %) typenpoisto jäi vaatimattomammaksi. Asutuksen aiheuttaman kokonaiskuormituksen osuus Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistuvasta orgaanisesta kuormituksesta oli vuonna 215 vuosien 212 ja 213 tasolla (v %, v %, v. 212 ja %), mikä oli seurausta puhdistamokuormituksen kasvusta ja puolestaan teollisuuden osuuden vähenemisestä. Fosforikuormituksen osuus oli samasta syystä aiempaa suurempi (v %, %, v %, v %). Typpikuormituksen osuus on ollut lähes samalla tasolla vuodesta 29 lähtien vaihdellen välillä %. Vuonna 215 asutus aiheutti 96 % Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistuvasta pistemäisestä typpikuormituksesta. Typen suuri osuus johtuu siitä, että puhdistamoilla ei pystytä tehokkaaseen typenpoistoon. Typenpoistoon ei ole akuuttia tarvetta, koska fosfori on sisävesillä tärkein perustuotantoa rajoittava ravinne. Lisäksi on muistettava, että hajakuormitus aiheuttaa asutuksen jätevesiin verrattuna huomattavasti suuremman typpikuormituksen. Taulukko 5.1. Asutuksen aiheuttama kokonaiskuormitus Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteillä (kg/d) vuosina Vuosina määritetty BHK 7. Vuodesta 1987 alkaen määritetty BHK 7 -ATU. BHK 7 -ATU Kok.P Kok.N , , , , , , , , , , , , ,8 829

16 1 5.2 Teollisuuden aiheuttama kuormitus Vanajanselkään Lepaanvirran kautta kohdistunut orgaaninen kuormitus on vähentynyt 197-luvun alusta yli 95 %, mihin on osaltaan suuresti vaikuttanut kausiteollisuuden loppuminen sekä Tervakoski Oy:n jätevesien biologisen käsittelyn käyttöönotto 198-luvun puolivälissä. Kärjennimenselkään kohdistuva orgaaninen kuormitus puolestaan väheni merkittävästi 197- ja 198-luvuilla UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaan jätevesien käsittelyn ansioista. Vuonna 25 orgaaninen kuormitus pieneni edelleen Kuitu Finland Oy:n biologisen puhdistamon käyttöönoton vuoksi ja tehtaan tuotanto loppui vuonna 29 (Taulukko 5.2). Samaan aikaan UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaan orgaaninen kuormitus väheni merkittävästi sellun tuotannon loppumisen takia. Huomattavaa vaihtelua orgaanisen kuormituksen määrään on tämän jälkeen aiheuttanut lähinnä Kuitu Finland Oy:n tehtaan uudelleen käynnistäminen Avilon Oy:n toimesta vuoden 211 ajaksi. Nykyisin teollisuuden aiheuttamaa orgaanista kuormitusta tulee Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille enää lähinnä Tervakoski Oy:n ja UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtailta. Vuonna 215 teollisuuden osuus orgaanisen aineen kokonaiskuormituksesta oli 65 % (4 kg/d). Osuus pieneni edelliseen vuoteen verrattuna (v %) kuormituksen vähennyttyä molemmilla tehtailla, ja samaan aikaan asutusperäisen orgaanisen aineen kuormitus hieman lisääntyi. Pitkällä aikavälillä myös muissa kuormitusjakeissa on todettavissa selvä lasku. Vuonna 28 fosfori-, typpi- ja kiintoainekuormitus olivat vähentyneet vuoteen 199 verrattuna lähes puoleen ja vuosina 29 ja 21 kuormitustaso väheni vuoteen 28 verrattuna jopa 7 8 % jakeesta riippuen (Taulukko 5.2). Tämän jälkeen kuormitus on pysynyt tällä alhaisemmalla tasolla ja vaihtelevasti vähentynyt edelleen. Vuonna 215 teollisuuden aiheuttama fosforikuormitus oli pienin koko tarkkailun aikana (2,8 kg/d), ja sen osuus Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistuvasta fosforin kokonaiskuormituksesta oli 19 % (v %). Typpikuormitus oli myös alimmillaan (33,7 kg/d), ja sen osuus oli vain 4 % typen kokonaiskuormituksesta. Teollisuuden aiheuttama kiintoainekuormitus on vaihdellut vuodesta 29 lähtien välillä kg/d (Taulukko 5.2). Suurin reitille tuleva kiintoainekuormitus tulee Tervakoski Oy:n ja UPM- Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtailta. Vuonna 215 kiintoainekuormitus väheni molempien osalta. Elenia Lämpö Oy:n ja SSAB Europe Oy:n Hämeenlinnan tehtaan kiintoainekuormitus on pääosin peräisin Vanajavedestä otetusta jäähdytysvedestä eikä siten varsinaisesti lisää vesistöön tulevaa kiintoainekuormaa. Sinkki- ja sulfaattikuormitus on ollut pääosin peräisin Kuitu Finland Oy:n tehtaalta. Sinkkikuormitus vaihteli 2-luvulla,51 72 kg/d ja sulfaattikuormitus vaihteli vuosina kg/d ja oli vuonna 211 Avilon Oy:n käynnistettyä Kuitu Finland Oy:n tehtaan kg/d. Vuosina sulfaattipitoisuuden määritys ei kuulunut ELY-keskuksen kanssa sovittuun kevennettyyn ohjelmaan. Sinkki- ja sulfaattikuormitus loppuivat Avilon Oy:n tehtaan toiminnan lopettamisen myötä vuonna 212. UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaalta ja Tervakoski Oy:n tehtaalta tuleva rikkikuormitus on pysynyt viime vuosina lähes samalla tasolla (Taulukko 5.2).

17 11 Taulukko 5.2. Teollisuuden aiheuttama kokonaiskuormitus (kg/d) vuosina Sinkki- ja sulfaattikuormitus on peräisin Avilon Oy:ltä (entinen Kuitu Finland Oy) ja kokonaisrikkikuormitus UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaalta ja Tervakoski Oy:n tehtaalta. Avilon Oy:n tehtaan kiintoainekuormitus puuttuu kuormitusarvosta vuodelta 211. BHK 7 -ATU Kok.P Kok.N K-aine Zn SO4 Kok.S , , , , , , , , , , , , , , , Hajakuormitus Hajakuormituksella tarkoitetaan muuta kuin pistemäisistä jätevesistä johtuvaa kuormitusta. Vesistön kannalta merkittävintä on eroosiosta johtuva ravinnehuuhtoutumien lisääntyminen, mikä aiheuttaa rehevöitymistä ja veden samenemista. Ravinnehuuhtoutumia lisäävät monet valuma-alueella suoritettavat toimenpiteet. Merkittävin ravinnekuormituksen lisääjä on voimaperäinen maatalous ja siihen liittyvä lannoitus. Myös ojitukset, haja-asutus, metsien lannoitus, loma-asutus jne. vaikuttavat osaltaan hajakuormaa lisäävästi.

18 Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteillä hajakuormitus vaikuttaa veden laatuun selvästi Puujoen alueella. Myös Kernaalanjärveen laskeva Hyvikkälänjoki on runsasravinteinen. Hajakuormituksesta johtuvaa rehevöitymistä esiintyy myös Konhon alapuolisella vesistönosalla, johon laskevat Lontilanjoki ja Tarpianjoki. Pääreitin sivulla oleva Alhonselkä on myös hajakuormituksen rehevöittämä. Vaikka jätevesikuormitus Alhonselkään loppui, sen tila ei ole toistaiseksi parantunut. 5.4 Pitkän aikavälin kuormituskehitys Vanajan ja Vanajaveden-pyhäjärven reitit Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille asutuksesta ja teollisuudesta kohdistunut kokonaiskuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä voimakkaasti orgaanisen kuormituksen ja fosforikuormituksen osalta (kuva 5.1 ja Kuva 5.2). Typpikuormitus on laskenut 199-luvun alun jälkeen pitkään lähinnä teollisuuden typpikuormituksen pienentymisen johdosta (kuva 5.3). Asutuksen typpikuormituksessa ei ole ollut havaittavissa pysyvää muutossuuntaa, mutta vuodesta 211 lähtien kuormitus on ollut selvästi laskusuuntainen ja typpikuormitus oli alimmillaan vuonna 214. Teollisuuden kiintoainekuormitus on myös vähentynyt pitkällä aikavälillä murto-osaan aiemmasta (kuva 5.4). kg/d 5 VANAJAN JA VANAJAVEDEN-PYHÄJÄRVEN REITIT BHK 7 -kuormitus vuosina ASUTUS TEOLLISUUS Kuva 5.1. Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistunut orgaaninen kuormitus (BHK 7 -kuormitus kg/d) vuosina

19 kg/d 15 VANAJAN JA VANAJAVEDEN-PYHÄJÄRVEN REITIT Fosforikuormitus vuosina ASUTUS TEOLLISUUS Kuva 5.2. Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistunut fosforikuormitus (kg/d) vuosina kg/d VANAJAN JA VANAJAVEDEN-PYHÄJÄRVEN REITIT Typpikuormitus vuosina ASUTUS TEOLLISUUS Kuva 5.3. Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistunut typpikuormitus (kg/d) vuosina kg/d 25 VANAJAN JA VANAJAVEDEN-PYHÄJÄRVEN REITIT Teollisuuden kiintoainekuormitus vuosina Kuva 5.4. Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reiteille kohdistunut teollisuuden aiheuttama kiintoainekuormitus (kg/d) vuosina

20 Vanajanselkä Vanajanselkään Lepaanvirran kautta kohdistunut orgaaninen kuormitus on vähentynyt 197-luvun alusta yli 95 % (kuva 5.5). Kausiteollisuus oli merkittävä orgaanisen aineen kuormittaja vielä 197- luvun alussa, mutta sen osuus supistui voimakkaasti 197-luvun puolivälissä. Kausiteollisuus loppui kokonaan vuoteen 1998, koska Turengin sokeritehdas ei toiminut enää syksyllä Orgaaninen kuormitus väheni 198-luvun puolivälissä myös Tervakoski Oy:n jätevesien biologisen käsittelyn ansiosta. Vesistökuormitusta vähensi lisäksi Janakkalan uuden puhdistamon käyttöönotto vuonna 29. Alimmillaan orgaaninen kuormitus oli vuonna 211 (158,7 kg/d). Vuonna 215 Vanajaveteen tuli orgaanista kuormitusta hieman edellisvuotta vähemmän (v kg/d, v kg/d). Myös fosforikuormitus on vähentynyt murto-osaan (v %) 197-luvun alun tilanteeseen verrattuna (kuva 5.6). Eniten tähän on vaikuttanut asutuksen jätevesien käsittelyn tehostuminen. Suurin yksittäinen kuormittaja on Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n Paroisten puhdistamo, jonka kuormituksessa on vaihtelusta huolimatta havaittavissa viimeisten kymmenen vuoden aikana laskeva suuntaus. Janakkalan uuden puhdistamon käyttöönotolla (v. 29) on myös ollut vaikutusta fosforikuormituksen vähenemiseen. Vuonna 215 Vanajaveteen tuli hieman edellisvuosia enemmän fosforikuormitusta (v ,19 kg/d, v ,83 kg/d, v ,46 kg/d). Typpikuormitus on pysynyt pitkään samalla tasolla, tosin vaihteluväli on ollut laaja, noin 6 1 kg/d (kuva 5.7). 199-luvun puolivälissä typpikuormituksessa tapahtui selvää laskua Hämeenlinnan kaupungin denitrifikaatiokokeilujen myötä, mutta 2-luvulla se oli noususuuntainen vuoteen 29 saakka (937 kg/d). Vuonna 21 Paroisten puhdistamon vähentynyt typpikuormitus näkyi selvästi myös kokonaiskuormituksessa (719 kg/d). Lisäksi Janakkalan keskuspuhdistamon saneeraus vähensi Vanajanselkään kohdistuvaa typpikuormitusta merkittävästi. Typpikuormitus on ollut laskusuunnassa vuodesta 21 lähtien ja kuormitus oli alimmillaan vuonna 214 (42 kg/d). Vuonna 215 typpikuormitusta tuli enemmän (51 kg/d). kg/d BHK 7 -kuormitus vuosina Kuva 5.5. Vanajanselkään Lepaanvirran kautta kohdistunut orgaaninen kuormitus (BHK 7 -kuormitus kg/d) vuosina

21 kg/d Fosforikuormitus vuosina Kuva 5.6. Vanajanselkään Lepaanvirran kautta kohdistunut fosforikuormitus (kg/d) vuosina kg/d Typpikuormitus vuosina Kuva 5.7. Vanajanselkään Lepaanvirran kautta kohdistunut typpikuormitus (kg/d) vuosina Kärjenniemenselkä Valkeakosken seudun Kärjenniemenselkään kohdistuva jätevesikuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä merkittävästi. Orgaaninen kuormitus on aiheutunut pääosin UPM-Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaan ja Säteri Oy/Kuitu Finland Oy:n tehtaan jätevesistä. Jäteliemen polton aloittaminen Tervasaaren tehtaalla vuonna 1975 alensi tuntuvasti orgaanista kuormitusta, joka pieneni tasolta 5 t/d tasolle 2 t/d. 198-luvun lopulla kuormitusta saatiin edelleen pienemmäksi. Vuodesta 1996 lähtien Tervasaaren tehtaan kuormitus pysyi alle 1 kg/d biologisen puhdistuksen ansiosta. Vuonna 25 kuormitustasoa saatiin edelleen pienemmäksi Kuitu Finland Oy:n biologisen puhdistamon käynnistyttyä. Kuormitustaso olikin aiempaa pienempi vuosina (kuva 5.8). Vuonna 29 UPM- Kymmene Oyj:n tehtaalla lopetettiin sellun teko ja Kuitu Finland Oy:n tuotanto loppui kokonaan, minkä vuoksi Kärjenniemenselkään kohdistuva orgaaninen kokonaiskuormitus laski yli seitsemäsosaan edellisvuodesta (v kg/d, v kg/d). Vuonna 21 kuormitustaso nousi selvästi UPM-Kymmene Oyj:n suuremman kuormituksen vuoksi ja vuonna 211 Avilon Oy:n käynnisti

22 16 Kuitu Finland Oy:n tehtaan vuodeksi. Pitkällä aikavälillä orgaaninen kuormitus oli silti pienentynyt yli 99 %. Kuormitus on pysynyt vuosina varsin tasaisena ( kg/d). Fosforikuormitus väheni 197-luvun alun tasosta 1 12 kg/d tasolle 4 45 kg/d jäteliemen polton ja asutuksen jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta (Kuva 5.9). 199-luvulla fosforikuormitus saatiin vähenemään tasolle 15 2 kg/d. Vuosina Kuitu Finland Oy:n tehtaan fosforikuormitus oli aiempaa suurempaa jätevesien biologisen käsittelyn takia. Vuonna 29 fosforikuormitus väheni lähes neljäsosaan edellisvuodesta UPM-Kymmene Oyj:n tehtaalla tapahtuneiden muutosten ja Kuitu Finland Oyj:n toiminnan loppumisen vuoksi (v. 29 6,53 kg/d, v ,8 kg/d). Vuonna 21 kuormitustaso väheni edelleen. Avilon Oy käynnisti toimintansa vuoden 21 lopulla, mikä ei kuitenkaan merkittävästi vaikuttanut fosforikuormitukseen, kuten ei toiminnan lopettaminenkaan vuonna 212. Tämän jälkeen fosforikuormitus on edelleen laskenut. Vuosina 214 ja 215 Kärjenniemenselkään kohdistuva fosforikuormitus laski alimmilleen koko tarkkailun aikana (v ,47 kg/d, v ,95 kg/d, v ,11 kg/d). Typpikuormitus on vaihdellut Valkeakosken seudulla 199-luvun alusta lähtien 3 4 kg/d ja vuosina päästiin jopa alle 3 kg/d kaupungin pienentyneen typpikuormituksen ansiosta (Kuva 5.1). Typpikuormituksessa on todettavissa 198-luvun puolivälin jälkeen selvä laskeva suuntaus. Vuonna 29 typpikuormitus laski fosforikuormituksen tavoin, alimmilleen lähes neljäsosaan, edellisvuoteen verrattuna (v kg/d, v kg/d). Kuormitustaso kasvoi hieman vuosina 21 ja 211, mutta pysyi silti selvästi aiempaa pienempänä. Tämän jälkeen typpikuormitus on hieman vähentynyt Valkeakosken keskuspuhdistamon typpikuormituksen ja Avilon Oy:n kuormituksen vähennyttyä. Typpikuormitus oli liki alimmillaan vuonna 214 (85,3 kg/d), mutta nousi vuonna 215 (1,6 kg/d). Kiintoainekuormitus aleni selvästi vuonna 198 kiintoaineen poiston tehostuessa Tervasaaren tehtaalla. Kuormitus on pienentynyt lähes 99 % 197-luvun alkuun verrattuna (kuva 5.11). Sinkkikuormitus pieneni selvästi vuonna 198, jolloin Kuitu Finland Oy:n tehtaan jätevesien puhdistus tehostui. Samalla otettiin käyttöön jätevesien neutralointi. Sinkkikuormitus laski selvästi alle 1 kg/d. Maksimikuormitus oli 197-luvun lopulla 8 1 kg/d. Vuosina 29 ja 21 sinkkikuormitus oli erittäin vähäistä, mutta kohosi vuonna 211 Avilon Oy:n käynnistettyä entisen Kuitu Finland Oy:n tehtaan toiminnan. Sinkkikuormitus loppui Avilon Oy:n toiminnan loputtua vuonna 212.

23 kg/d BHK 7 -kuormitus vuosina KAUPUNKI AVILON OY UPM-KYMMENE OYJ Kuva 5.8. Kärjenniemenselkään kohdistunut orgaaninen kuormitus (BHK 7 -kuormitus kg/d) vuosina kg/d Fosforikuormitus vuosina KAUPUNKI AVILON OY UPM-KYMMENE OYJ Kuva 5.9. Kärjenniemenselkään kohdistunut fosforikuormitus (kg/d) vuosina kg/d Typpikuormitus vuosina KAUPUNKI AVILON OY UPM-KYMMENE OYJ Kuva 5.1. Kärjenniemenselkään kohdistunut typpikuormitus (kg/d) vuosina

24 kg/d Kiintoainekuormitus vuosina KAUPUNKI AVILON OY UPM-KYMMENE OYJ Kuva Kärjenniemenselkään kohdistunut kiintoainekuormitus (kg/d) vuosina VEDEN LAADUN SEURANTA 6.1 Puujoki Vanajan reitin latvavedet ulottuvat Lammin Pääjärveen saakka. Pääjärvestä alkunsa saava Teuronjoki laskee Mommilanjärveen, jonka luusuassa sijaitsee ensimmäinen yhteistarkkailun tarkkailupiste. Varsinainen Puujoki alkaa vasta Ansiojärven luusuasta. Puujoen keskivirtaama on Mommilanjärven luusuassa 5,1 m 3 /s ja keskialivirtaama 1, m 3 /s. Leppäkoskessa vastaavat arvot ovat 7,7 m 3 /s ja 1,7 m 3 /s. Puujoen alaosaan laskevaan Punkanojaan tulee valumavesiä Kekkilä Oyj:n Sammalistonsuolta. Muuta pistemäistä kuormitusta ei Puujokeen, eikä siihen laskeviin ojiin, enää nykyisin johdeta, sillä Janakkalan kunnan Leppäkosken taajaman jätevedet on johdettu lähtien Janakkalan keskuspuhdistamolle. Muu pistemäinen kuormitus on loppunut jo aiemmin. Puujoen vedenlaatuun vaikuttaa merkittävästi hajakuormitus, joka on voimakasta jo Teuronjoen varsilla. Puujoen vesi on peruslaadultaan sameahkoa ja runsasravinteista sekä hygieenisesti lievästi likaantunutta. Tulva-aikoina sameusarvot voivat olla huomattavan suuria ja ravinnepitoisuudet korkeita. Myös hygieeninen vedenlaatu voi hajakuormituksen vaikutuksesta heikentyä. Happitilanne on yleensä hyvä loppukesää lukuun ottamatta, jolloin happikyllästysaste laskee tasolle 4 6 %. Happipitoisuus alenee jo Ansiojärven alueella. Happi kulunee runsaan vesikasvillisuuden seassa tapahtuvan hajotustoiminnan vaikutuksesta. Happipitoisuus laskee jokialueella kesän alivirtaamakaudella yleensä tyydyttävälle tasolle. Vuonna 215 Puujoen happitilanne vaihteli tyydyttävästä hyvään. Maalikuussa happipitoisuus oli niin Puujoen alaosalla kuin Oitin alapuolellakin jälleen tavanomaista parempi (78 81 %). Happitilanne säilyi hyvänä loppukesälläkin (81 84 %). Myös Mommilanjärven luusuassa happitilanne oli tavanomaista parempi. Hapen kyllästysaste vaihteli tarkkailukerroilla välillä %. Vuonna 215 suurimmat virtaamat Puujoen Varunteenkoskessa todettiin maaliskuussa, jolloin jo helmikuussa alkanut lauha sää sai sateet tulemaan vetenä, mikä sulatti lumia ja sai aikaan kunnon virtaamia puroihin. Vaikka lumet olivat sulaneet pääosin jo maaliskuun alkupuolella, saatiin maalishuhtikuun vaihteessa sateita, jonka seurauksena valumat lisääntyivät uudelleen. Virtaamatilannetta

25 19 seuraten vesi oli sameimmillaan Puujoessa tutkituista ajankohdista maaliskuussa ja toukokuussa. Elokuuhun ajoittuneet kesän helteet ja poutasää saivat valumat tyrehtymään loppukesällä. Haihdunta piti valumat syyskuun sateidenkin aikaan pieninä eikä lokakuun alkupuolella juuri satanut, mikä piti valumat ja Varunteenkosken virtaamat pieninä. Virtaamatilanne parani vasta marraskuun lopulla. Veden sähkönjohtavuus oli Puujoessa luonnonvesiin verrattuna lievästi korkeampi. Vuonna 215 sähkönjohtavuus kohosi aiempaan tapaan lievästi alajuoksulle päin siirryttäessä. Kohoaminen jäi kuitenkin vähäiseksi. Voimakkaimmin sähkönjohtavuus kohosi maaliskuussa. Puujoen sähkönjohtavuus vaihteli Oitin alapuolella 1,5 13,3 ms/m ja Puujoen alajuoksulla Leppäkosken alapuolella 11,4 15, ms/m. Valumien vaihtelu näkyi sameuden lisäksi selvästi myös Puujoen fosforipitoisuudessa, jonka suurimmat pitoisuudet mitattiin vuonna 215 kevätvaluman aikaan maaliskuussa (63 1 µg/l). Ravinnetaso oli vuonna 215 Puujoessa Oitin alapuolella jo talvella suurimpien virtaamien aikaan hajakuormituksen vaikutuksesta selvästi jokivesien luonnontasosta koholla. Toukokuussa fosforipitoisuus oli enää kaksinkertainen luonnontasoon verrattuna ja elokuussa pitoisuus oli toukokuun tasolla (kuva 6.1). Pienimmillään fosforipitoisuus oli lokakuussa. Typpipitoisuus oli erittäin korkea maaliskuussa (46 58 µg/l) ja väheni tavanomaiseen tapaan kesää kohti, mutta oli lokakuussakin 2-kertainen luonnontasoon nähden (kuva 6.2). Fosforipitoisuus oli Puujoessa Oitin alapuolella vuonna 215 viime vuotta korkeampi, keskimäärin 39 µg/l ja Puujoen alajuoksulla 55 µg/l (v µg/l ja 44 µg/l). Samoin typpipitoisuudet olivat viime vuotta korkeammat, keskimäärin 22 µg/l ja 26 µg/l (v µg/l ja 1489 µg/l). Lepaanvirtaan (39 µg/l) verrattuna fosforipitoisuudet olivat sekä Puujoen alajuoksulla selvästi suuremmat (Liite 5). Myös keskimääräiset typpipitoisuudet olivat Oitin alapuolella Lepaanvirtaa (193 µg N/l) suuremmat. Ammoniumtyppeä todettiin vedessä melko pieniä pitoisuuksia. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat Puujoen alajuoksulla Oitin alapuolta pienemmät. Suurimmat ammoniumtyppipitoisuudet on mitattu talvisin. Ammoniumtypen pitoisuudet vaihtelivat Puujoessa talvella 215 välillä µg/l. Vuodesta 211 lähtien Puujokeen ei enää ole kohdistunut pistemäistä jätevesikuormitusta lainkaan, kun Leppäkosken taajaman jätevedenpuhdistamon jätevedet on johdettu syksystä 21 alkaen Janakkalan keskuspuhdistamolle Turenkiin. Oitin ja Ryttylän taajamien jätevedet on johdettu Riihimäen puhdistamolle jo aiemmin. Jätevesien vaikutukset olivat aiemmin alivirtaaman aikana teoreettisesti laskettuna todettavissa, mutta hajakuormituksen vaikutuksista vaikeasti eriteltävissä. Puujoen hygieeninen laatu vaihteli vuonna 215 yleisluokituksen (vesi- ja ympäristöhallitus 1988) mukaan erinomaisesta välttävään, ja lievää veden laadun heikentymistä todettiin läpi vuoden. Korkeimmat bakteerimäärät todettiin Oitin alapuolella talvella. Uimavedeksi vesi oli erinomaista. Uimavesiluokituksen (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 177/28) mukaan uimaveden hygieeninen laatu on erinomainen, jos suolistoperäisiä enterokokkeja on alle 2 kpl/dl ja E. coli -bakteereja alle 5 kpl/dl.

26 µg/l PUUJOKI (piste VAN1/4) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva 6.1. Fosforipitoisuus (µg/l) Puujoen alajuoksulla (VAN1/4) vuosina µg/l 7 PUUJOKI (piste VAN1/4) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva 6.2. Typpipitoisuus (µg/l) Puujoen (VAN1/4) alajuoksulla vuosina µg/l PUUJOKI (pisteet VAN1/1 ja VAN1/2) Ammoniumtyppipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina VAN1/1 VAN1/2 Kuva 6.3. Ammoniumtyppipitoisuus (µg/l) Puujoen yläjuoksulla ennen (VAN1/1) ja jälkeen (VAN1/2) Oitin taajaman vuosina

27 Puujoen happitilanne on pysynyt vuosina lähes samanlaisena. Pitoisuuksissa todettu vaihtelu selittyy erilaisilla sää- ja vesioloilla (kuva 6.4). Kesäajan keskimääräisessä fosforipitoisuudessa on todettavissa lievä laskeva suuntaus (kuva 6.5). Talviajan keskimääräisessä fosforipitoisuudessa ei ole sen sijaan todettavissa selvää muutossuuntaa. Talvella 28 ja 215 pitoisuutta nosti maaliskuussa todettu veden voimakas samentuminen ja siihen liittyen korkea fosforipitoisuus. Pitoisuuksissa esiintyykin suurta vuosittaista ja vuodenajoittaista vaihtelua. Esimerkiksi lauhat talvet 1997 ja 1998 ja sateiset kesät 1998 ja 24 näkyvät fosforipitoisuuden nousuna. Vuosina on mitattu koko tarkkailun ajan pienimpiä fosforipitoisuuksia sekä talvella että kesällä. Kesäajan keskimääräisessä typpipitoisuudessa ei ole todettavissa selvää muutossuuntaa (kuva 6.6). Puujoen alajuoksun typpipitoisuus oli tarkkailunajan alimpia kesällä 214 (49 µg/l). Sen sijaan talviajan typpipitoisuuksissa on todettavissa selvä nouseva suuntaus. Myös typpipitoisuuksissa vuosittainen vaihtelu on suurta hajakuormituksen vaihtelun takia. Lauhoina ja runsasvalumaisina talvina, kuten vuonna 215, on mitattu korkeita typpipitoisuuksia lopputalven sulamisvalumien aikana. Vuonna 29 alkutalven runsaat valumat eivät näkyneet enää lopputalvella vedenlaadussa keskitalven pakkasjakson vähennettyä valumia. Talvet 21 ja 211 ovat olleet ns. normaaleja pakkastalvia eli varsin niukkavalumaisia, mikä on näkynyt pieninä typpipitoisuuksina. Alkutalven ravinnepitoisuudet ovat olleet viime vuosina koholla syksyn runsaiden sateiden jäljiltä. Vuosina 214 ja 215 lauha sää lisäsi hajakuormitusta lopputalven osalta. mg/l 14, PUUJOKI (piste VAN1/4) Happipitoisuus pintavedessä vuosina , 1, 8, 6, 4, 2,, talvi kesä Kuva 6.4. Happipitoisuus (mg/l) Puujoen alajuoksulla (VAN1/4) vuosina

28 µg/l PUUJOKI (piste VAN1/4) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina talvi kesä Kuva 6.5. Fosforipitoisuus (µg/l) Puujoen alajuoksulla (VAN1/4) vuosina µg/l 7 PUUJOKI (piste VAN1/4) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina talvi kesä Kuva 6.6. Typpipitoisuus (µg/l) Puujoen alajuoksulla (VAN1/4) vuosina Tervajoki Tervajoen keskivirtaama on 1,9 m 3 /s ja keskialivirtaama,5 m 3 /s. Tervakoski Oy:n jätevedet johdetaan joen yläjuoksulle ja Janakkalan kunnan Tervakosken taajaman jätevedet johdettiin syksyyn 21 saakka joen alajuoksulle. Lokakuusta 21 lähtien jätevedet on johdettu Janakkalan keskuspuhdistamolle Turenkiin. Alasjärven luusuasta alkunsa saava Tervajoki laskee Kernaalanjärveen, johon laskevat myös Hyvikkälänjoki (MQ 3,9 m 3 /s) ja Räikälänjoki (MQ 1,3 m 3 /s). Alasjärven luusuassa veden laatu vaihtelee valumaolojen mukaisesti. Talvella ja loppukesällä esiintyy yleensä happivajetta, koska happea kuluu mataloituneen Alasjärven alueella. Tammikuussa 215 oli pakkasia, mutta helmikuun sää oli lauha ja valumien mukana pääsi hapekasta vettä järviin. Happiti-

29 23 lanne oli Alasjärven luusuassa tavanomaisen tyydyttävä. Hapen kyllästysaste pysyi lopputalvellakin tyydyttävänä, eikä heikkenemistä tapahtunut talven kuluessa (Kyll %). Keväällä happitilanne oli tavalliseen tapaan normalisoitunut ja sitä voitiin pitää erinomaisena (Kyll. 1 %). Kevätkierto jatkui vuonna 215 pitkään ja voimakkaat tuulet viivästyttivät kerrosteisuuden muodostumista, jolloin alusvesi hapettui hyvin. Alasjärven luusuan happitilanne oli heikentynyt heinäkuun alkuun mennessä tyydyttäväksi, mutta sekoittumista oli tapahtunut kuun aikana, sillä elokuun alussa happitilanne oli parantunut hyväksi. Lokakuun alussa happitilanne oli heikentynyt vain hieman. Vuonna 215 Alasjärven luusuan veden sameus vaihteli tarkkailukerroilla välillä 2,1 8,3 FNU. Kirkkainta vesi oli tammi- ja maaliskuussa, vaikka esim. Puujoessa vesi oli ollut maaliskuun valumahuipun aikaan sameinta. Hajakuormituksen vaikutus näkyi veden sameuden ja kiintoainepitoisuuden lisääntymisenä toukokuussa ja kesällä havaintokerroilla. Myös veden fosforipitoisuus lisääntyi kesällä, ja ylitti luonnontason enimmillään noin kaksinkertaisesti. Fosforipitoisuus oli pienimmillään tammikuussa luonnontasolla (kuva 6.7). Typpimaksimi todettiin nyt maaliskuussa (kuva 6.8). Sähkönjohtavuus oli Alasjärven luusuassa hajakuormituksesta huolimatta lähellä luonnontasoa ja lievästi pienempi kuin Puujoessa. Järven tasaavan vaikutuksen vuoksi sähkönjohtavuuden vuodenaikaisvaihtelu jäi varsin pieneksi (9,3 1,9 ms/m). Humusleima oli kemiallisen hapenkulutuksen perusteella läpi vuoden vahva. Hygieeninen vedenlaatu vaihteli vuonna 215 erinomaisesta hyvään. Ajoittain hygieeninen vedenlaatu on heikentynyt Alasjärven luusuassa jopa välttäväksi hajakuormituksen vaikutuksesta. Uimiseen vesi soveltui vuoden 215 kaikkina tutkittuina ajankohtina hyvin. Tervajoen keskiosassa, Tervakoski Oy:n alapuolella, vedenlaatu heikkeni kaikkina havaintoajankohtina. Selvimmin jätevesien vaikutukset näkyivät veden sähkönjohtavuuden ja bakteerien määrän kohoamisena. Ajoittain myös veden kiintoainepitoisuus oli yläjuoksua suurempi. Vaikutukset ravinnetasoon jäivät heinäkuuta lukuun ottamatta lieviksi ja ajoittain ravinnepitoisuudet jopa laskivat Tervakoski Oy:n alapuolisella havaintopaikalla. Fosforipitoisuus kohosi kuitenkin heinäkuussa jopa 14 µg/l (45 µg/l 59 µg/l) ja typpipitoisuus 45 µg/l (75 µg/l 12 µg/l). Myös E. coli -bakteerien määrä oli tällöin koholla (2 kpl/1 ml) viitaten jätevesien vaikutukseen. Hygieeninen veden laatu heikkeni Tervakoski Oy:n alapuolella kaikkina ajankohtina vaihdellen hyvästä välttävään. Heikoimmillaan veden laatu oli heikompien laimenemisolojen vuoksi kesäkuukausina. Uimavesiasetuksen (STM 177/28) mukaan vesi sopi kesälläkin uimiseen hyvin. Sähkönjohtavuuden perusteella jätevesien vaikutukset olivat voimakkaimmillaan syksyllä. Vuonna 215 veden sähkönjohtavuus vaihteli Tervakoski Oy:n alapuolella 1,9 3,3 ms/m. Heinäkuussa jätevedet kuluttivat vedestä myös happea (Kyll. 63 %). Tervajoen alajuoksulla, Tervakosken taajaman alapuolella, vedenlaatu heikkeni vuonna 215, vaikka taajaman jätevesiä ei enää johdeta Tervajokeen. Vedenlaadun heikkeneminen oli aiempaan verrattuna kuitenkin selvästi vähäisempää ja liittyi Tervakoski Oy:n kuormituksen lisäksi haja-asutuksesta tai maataloudesta tulleeseen hajakuormitukseen. Vuonna 215 veden laadun heikentyminen näkyi etenkin ajoittaisena sähkönjohtavuuden, ravinnepitoisuuksien sekä bakteerimäärien nousuna. Myös veden happipitoisuus heikkeni heinä-, elo- ja lokakuussa. Ennen jätevesien johtamisen lopettamista Tervakosken taajaman jätevesikuormitus näkyi selvimmin heikentyneenä hygieenisenä vedenlaatuna, joka vaihteli välttävästä huonoon. Jätevesien vaikutus näkyi aiemmin myös veden sähkönjohtavuuden, kokonaistyppi-, ammoniumtyppi- ja fosforipitoisuuden kohoamisena (taulukko 6.1). Ravinnepitoisuudet kohosivat aiemmin säännöllisen voimakkaasti, mutta jätevesien johtamisen loputtua ravinnepitoisuudet ovat olleet keskimäärin jopa samaa luokka kuin Alasjärven luusuassa tai Tervakoski

30 Oy:n alapuolella. Vuonna 215 etenkin typpipitoisuudet kohosivat alajuoksulla voimakkaasti hajakuormituksen vaikutuksesta. Lepaanvirtaan verrattuna sekä keskimääräinen fosfori- että typpipitoisuus olivat vuonna 215 Alasjärven luusuassa pienemmät. Tervajoen alajuoksulla keskimääräinen fosforipitoisuus oli hieman suurempi kuin Lepaanvirrassa. Alasjärven luusuassa keskimääräinen fosforipitoisuus oli vuonna µg/l sekä typpipitoisuus 173 µg/l. Tervajoen alajuoksulla keskimääräiset pitoisuudet olivat vastaavasti 42 µg P/l sekä 1536 µg N/l. Lepaanvirrassa ravinnepitoisuudet olivat 39 µg P/l ja 193 µg N/l. Alasjärven luusuan ravinnepitoisuuksissa ei ole todettavissa vuosina selvää muutossuuntaa. Fosfori- ja typpipitoisuuksissa on todettavissa voimakasta vaihtelua valumaolojen mukaan (kuva 6.7 ja kuva 6.8). Sen sijaan Tervajoen alajuoksulla fosforipitoisuuksissa on todettavissa pitkällä aikavälillä laskeva suuntaus (kuva 6.9). Typpipitoisuuksissa muutossuunta ei ole erityisen selvä. Vuonna 211 ravinnetasossa on todettavissa alajuoksulla selvä muutos, mikä on seurausta Tervakosken taajaman jätevesiä johtamisen loppumisesta. Jätevesien johtaminen Tervajokeen lopetettiin , mikä näkyi välittömästi jo loppuvuoden 21 tuloksissa vedenlaadun paranemisena (Kuva 6.9 ja Kuva 6.1). µg/l 7, TERVAJOKI (piste VAN1/5) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina , 5, 4, 3, 2, 1,, Kuva 6.7. Fosforipitoisuus (µg/l) Tervajoen yläjuoksulla (VAN1/5) vuosina

31 µg/l 25 TERVAJOKI (piste VAN1/5) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva 6.8. Typpipitoisuus (µg/l) Tervajoen yläjuoksulla (VAN1/5) vuosina µg/l 3, TERVAJOKI (piste VAN1/6) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina , 2, 15, 1, 5,, Kuva 6.9. Fosforipitoisuus (µg/l) Tervajoen alajuoksulla (VAN1/6) vuosina µg/l 6 TERVAJOKI (piste VAN1/6) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva 6.1. Typpipitoisuus (µg/l) Tervajoen alajuoksulla (VAN1/6) vuosina

32 26 Taulukko 6.1. Tervajoen keskimääräinen (6-7 havaintoa/a) vedenlaatu vuosina Happi Happi Sameus S-joht. COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O 2 /l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 8,4 73 4, PISTE 5A 7, , PISTE 6 5,9 52 1,4 23, Happi Happi Sameus S-joht. COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O 2 /l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 7,4 66 4,6 1, PISTE 5A 7, , PISTE 6 5,8 49 6, Happi Happi Sameus S-joht. COD Mn Kok.N NH 4 -N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O 2 /l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 7,8 69 4,6 1, PISTE 5A 8, , 24, PISTE 6 6,8 59 7,6 25, Happi Happi Sameus S-joht. CODMn Kok.N NH4-N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O2/l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 8,6 74 6, 9, PISTE 5A 8,8 75 9,4 19, PISTE 6 8,4 7 9,4 15, Happi Happi Sameus S-joht. CODMn Kok.N NH4-N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O2/l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 8,2 73 5,4 9, PISTE 5A 7,5 65 1,9 19, PISTE 6 6,9 57 6,2 24, Happi Happi Sameus S-joht. CODMn Kok.N NH4-N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O2/l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 9,2 86 4,5 1, PISTE 5A 7,9 7 8,1 17, PISTE 6 7,2 62 7, 15, Happi Happi Sameus S-joht. CODMn Kok.N NH4-N Kok.P Lämp.kolit mg/l kyll% FTU ms/m mg O2/l µg/l µg/l µg/l kpl/dl PISTE 5 8,9 77 5,2 1, PISTE 5A 8,9 79 8,6 27, PISTE 6 8,1 69 1,4 17, Kernaalanjärvi Kernaalanjärven pinta-ala on 4, km 2 ja suurin syvyys noin 8 metriä. Kokonaistilavuus on noin 13 milj.m 3 ja teoreettinen keskiviipymä vain 21 vrk. Vesi vaihtuu siten lyhyessä ajassa ja veden laatukin vaihtelee valumaolojen mukaan. Tervajoen osuus on 2 % Kernaalanjärven tulovirtaamasta. Talvi 215 oli happitilanteen kannalta edellistalvien tavoin hyvä. Järvien jäätyminen tapahtui tavanomaista myöhempään ja helmikuu oli lauha, jolloin virtaamat lisääntyivät vesisateen ja lumien sulamisen myötä tuoden hapekasta vettä järviin. Kernaalanjärven suuren valuma-alueen ansiosta keskiviipymä on lyhyt ja veden vaihtuminen on nopeaa, mikä helpottaa talviajan happitaloutta. Vuonna 215 happitilanne oli alkutalvella Kernaalanjärvessä kokonaisuutena tyydyttävä, sillä happivajetta

33 27 todettiin koko vesimassassa. Maaliskuun alussa happitilanne oli heikentynyt lisää, mutta pohjan lähellä happea oli kuitenkin vielä melko hyvin (3,8 mg/l, Kyll. 29 %). Happitilanne on ollut talvisin ajoin paljon heikompi, esim. vuonna 213 ja pakkastalvena 211. Helmikuun valumien myötä veden väriluku ja ravinnepitoisuus kasvoivat lopputalvea kohti. Edellistalvien tavoin Tervajoen kautta Kernaalanjärveen kohdistuvan kuormituksen vaikutukset olivat vedenlaadussa nähtävissä. Vaikutukset näkyivät lähinnä pohjan lähellä kohonneena sähkönjohtavuutena sekä tammikuun osalta kokonaistyppipitoisuutena. Maaliskuussa typpipitoisuus oli reilusti koholla jo pintavedessä valumien vaikutuksesta. Tervajokeen tulevan kuormituksen väheneminen vuonna 21 on vaikuttanut pitoisuuksia alentavasti, mikä nähtiin jo talven 211 osalta. Vähentyneen kuormituksen lisäksi vuosittaisella valumatilanteella on myös selvästi merkitystä, sillä alusveden typpipitoisuudet ovat kohonneet ajoittain kuormituksen loputtuakin. Myös alusveden fosforipitoisuus oli selvästi kohonnut pintaveteen nähden, mihin happitilanteella on osaltaan merkitystä. Vuonna 215 pintaveden fosforipitoisuus vaihteli talvella µg/l ja typpipitoisuus µg/l. Pitoisuudet olivat siten huomattavasti pienempiä kuin Tervajoen alajuoksulla (25 65 µg P/l, µg N/l). Hygieeninen vedenlaatu oli tammikuussa, mutta maaliskuussa todettiin lievää hygieenistä nuhraantumista hajakuormituksen myötä. Vuonna 215 kerrosteisuuden muodostuminen viivästyi sään oltua kesäkuussa edelleen viileä ja tuulinen. Monet järvet olivat kesäkuun alussa tasalämpöisiä pohjaan saakka. Kernaalanjärvessä ei todettu lämpötilakerrosteisuutta kesäkuun alun havaintokerralla ja vesi oli sekoittunutta. Elokuussakin lämpötilakerrosteisuus oli loiva, ja pohjan läheinen vesikerros lämmintä, joten vesimassa on todennäköisesti sekoittunut kesän kuluessa. Happivajetta todettiin koko vesimassassa, mutta happea oli pohjan lähelläkin vielä kohtalaisesti (Kyll. 47 %). Lokakuussa syystäyskierto oli sekoittanut vesimassan ja happitilanne oli pinnasta pohjaan hyvä. Kernaalanjärveen ei yleensä muodostu kesäisin erityisen vakaata lämpötilakerrosteisuutta, eikä merkittäviä happitalouden ongelmia ole siten todettu. Hapen kuluminen on kohonneen rehevyystason vuoksi kuitenkin nopeaa, joten kerrosteisuuden muodostuessa alusveteen muodostuu nopeasti happivajetta. Ajoittain happi on kuitenkin loppunut kesän kerrosteisuuskaudella kokonaan, viimeksi vuosina 21 ja 214. Keväällä 215 valumat pysyivät sateista huolimatta vähäisinä eikä hajakuormitus kohottanut fosforipitoisuutta kesäkuun alussa paljoa talveen verrattuna. Sadanta oli alkukesällä vähäistä, mutta heinäkuussa satoi keskimääräistä runsaammin. Fosforipitoisuus ei kuitenkaan juuri lisääntynyt Kernaalanjärvessä loppukesää kohden (kuva 6.11). Elokuussa fosforimaksimin aikaan pintaveden fosforipitoisuus oli reheville vesille ominainen (38 µg/l) eikä erittäin rehevän raja ylittynyt tänä vuonna. Suurimmat typpipitoisuudet todettiin helmikuuhun ajoittuneen lumien sulamisen jälkeen (kuva 6.12). Vuonna 215 Kernaalanjärven klorofyllipitoisuus ylitti kesäkuussa lievästi erittäin rehevän veden luokkarajan. Heinäkuussa levämäärä väheni lähelle lievän rehevyyden rajaa, mahdollisesti viileä säätyyppi hillitsi levätuotantoa. Elokuussa levämäärä lisääntyi erittäin rehevälle tasolle (3 µg/l), mutta ei lähellekään ylirehevien vesien raja-arvoa (5 µg/l). Levämassa samensi pintavettä ja kohotti ravinnepitoisuuksia. Levätuotanto oli kuluttanut elokuussa liuenneet typpiyhdisteet loppuun, mikä antoi kilpailuedun sinileville. Fosfaattifosforia todettiin vedessä pieniä pitoisuuksia läpi kesän. Kesäajan keskimääräisen klorofyllipitoisuuden (21,3 µg/l) perusteella Kernaalanjärvi oli aiempaan tapaan erittäin rehevä. Tosin levien määrä jäi viime vuoden tavoin erittäin rehevän luokan alarajalle (klorofylli: rehevä luokka 2 5 µg/l) eli keskimääräistä pienemmäksi. Myös fosforipitoisuudet olivat aiempaa pienemmät. Vuoden keskimääräisen fosforipitoisuuden (28 µg P/l) mukaan Kernaalanjärvi luokiteltiin lievästi reheväksi, mutta kesäaikana järven rehevyys kohosi rehevän veden luokkaan.

34 Hygieeninen vedenlaatu oli avovesikaudella erinomainen. Uimiseen vesi soveltui hygieenisen laadun osalta hyvin läpi vuoden. Voimakas rehevyys alentaa kuitenkin selvästi virkistyskelpoisuutta kesäkaudella, jolloin levää todetaan säännöllisesti runsaasti. Sinilevääkin voi olla ajoittain erittäin runsaasti. Sekä fosforipitoisuus että typpipitoisuus ovat pysyneet samalla tasolla vuosina Tuloksissa näkyy hajakuormituksen aiheuttamaa vaihtelua. Fosforipitoisuus kohoaa säännöllisesti kesäisin erittäin reheville vesille ominaiseksi. Tosin vuosi 215 oli tästä poikkeus. Alasjärven luusuan vuosien keskimääräinen fosforipitoisuus oli 4 µg/l ja Tervajoen alajuoksun 7 µg/l. Kernaalanjärven pintaveden fosforipitoisuus oli vastaavana aikana 39 µg/l. Vuosien keskimääräinen typpipitoisuus oli Kernaalanjärven pintavedessä noin puolitoistakertainen luonnontasoon verrattuna (989 µg/l). Fosforin tavoin keskiarvo oli hieman pienempi kuin vastaavana aikana Alasjärven luusuassa (138 µg/l) ja selvästi pienempi kuin Tervajoen alajuoksulla (188 µg/l) µg/l KERNAALANJÄRVI (piste VAN1/7) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Kernaalanjärven (VAN1/7) pintavedessä vuosina µg/l 35 KERNAALANJÄRVI (piste VAN1/7) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Kernaalanjärven (VAN1/7) pintavedessä vuosina

35 Pitkällä aikavälillä pintaveden kesäajan fosforipitoisuus on kohonnut lievästi 198-luvun puolivälin jälkeen (kuva 6.13). Alusvedessä on 199-luvun puolivälin jälkeen todettu aiempaa suurempia fosforipitoisuuksia. Kerrosteisuuden muodostuminen ja sen vakaus vaikuttavat oleellisesti Kernaalanjärven kesäajan happitalouteen ja sitä myöten mahdolliseen sisäiseen kuormitukseen. Myös pintaveden typpipitoisuuksissa on todettavissa pitkällä aikavälillä vaihtelusta huolimatta loiva nouseva suuntaus (Kuva 6.14). µg/l KERNAALANJÄRVI (piste (VAN1/7) Fosforipitoisuus loppukesällä vuosina , 7, Lin. (1) Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Kernaalanjärvessä (VAN1/7) eri syvyyksillä loppukesällä vuosina µg/l 2 KERNAALANJÄRVI (piste VAN1/7) Typpipitoisuus loppukesällä vuosina , 5, 7, Lin. (1,) Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Kernaalanjärvessä (VAN1/7) eri syvyyksillä loppukesällä vuosina

36 3 6.4 Hiidenjoki Hiidenjoen virtaamasta tulee noin puolet Puujoesta ja puolet Kernaalanjärvestä. Janakkalan kunnan keskuspuhdistamon jätevedet johdetaan Hiidenjokeen. Turengin sokeritehtaalta ei ole tullut kuormitusta vuoden 1999 jälkeen. Keskivirtaama on Turengin kohdalla 17 m 3 /s ja keskialivirtaama 5 m 3 /s. Hiidenjoessa on todettavissa talvisin ajoittain lievää happivajetta, joka vaihtelee virtaaman ja valumaolojen mukaan. Valumat eivät olleet alkutalvella 215 viime talvien tapaan runsaita, joten tammikuussa todettiin happivajetta (9,4 mg/l, Kyll. 65 %). Maaliskuussa happitilanne oli parantunut helmikuussa alkaneiden sulamisvalumien myötä (1,4 mg/l, Kyll. 75 %). Kesäkuun alussa happipitoisuus laski veden lämpenemisen myötä, mutta hapen kyllästysaste kohosi hyväksi (9,3 mg/l, Kyll. 93 %). Happitilanne heikkeni hieman kesän aikana, mutta pysyi hyvänä. Lokakuussa happitilanne oli tyydyttävä. Hiidenjoen sameus lisääntyi valumien vuoksi lopputalvella. Kiintoainetta todettiin tällöin puhtaita vesiä enemmän. Maaliskuussa todettiin myös ravinnemaksimi (46 µg P/l, 43 µg N/l). Typpipitoisuus oli tällöin jopa 7-kertainen luonnontasoon verrattuna. Keväällä valumat jäivät vähäisiksi, ja ravinnetaso oli kesäkuun alussa selvästi talvea pienempi. Fosforipitoisuus ei juurikaan runsastunut kesän mittaan vaan jäi aiempaa pienemmäksi (kuva 6.15). Fosforipitoisuus ei yltänyt vuonna 215 lähellekään erittäin rehevän veden rajaa (5 µg/l), mikä on ylittynyt kesäisin säännöllisesti. Typen määrä väheni loppukesää kohden (kuva 6.16). Levää todettiin jo kesäkuun alussa erittäin reheville vesille ominaisesti. Levän määrä väheni heinäkuun alkuun mennessä, mutta maksimi todettiin elokuussa, jolloin klorofyllipitoisuus palasi erittäin rehevälle tasolle (33 µg/l). Pitoisuudet olivat samalla tasolla kuin Kernaalanjärvessä. Kesäajan levämäärä oli Hiidenjoessakin viime vuosia pienempi. Hiidenjoen keskimääräinen fosforipitoisuus (34 µg/l) oli vuonna 215 selvästi pienempi kuin Puujoen alajuoksulla (55 µg/l) ja Tervajoen alajuoksulla (42 µg/l). Keskimääräinen typpipitoisuus (1672 µg/l) oli Puujokeen (26 µg/l) verrattuna pienempi, mutta Tervajokeen (1536 µg/l) verrattuna hieman suurempi. Vedenlaatua parantaa Räikälänjoen suunnalta Kernaalanjärveen laskevat parempilaatuiset vedet sekä Kernaalanjärven vedenlaatua tasoittava vaikutus. Veden sähkönjohtavuus oli Hiidenjoessa lievästi luonnontasosta kohonnut (1,1 15,2 ms/m). Suurimmat sähkönjohtavuudet mitattiin runsaiden valumien aikaan talvella, etenkin maaliskuussa, ja alemman vesistön tavoin lokakuun alussa. Veden hygieeninen laatu vaihteli moitteettomasta hyvään. Lievää heikkenemistä todettiin sähkönjohtavuuden tavoin lähinnä talvella ja lokakuussa. Uimiseen vesi soveltui läpi vuoden hyvin. Hiidenjoessa, Janakkalan keskuspuhdistamon alapuolella, vedenlaadussa havaitut muutokset jäivät melko vähäisiksi. Jätevesikuormitus näkyi lähinnä ajoittaisena sähkönjohtavuuden ja ravinnepitoisuuksien kohoamisena. Fosforipitoisuus lähes kaksinkertaistui heinä-elokuussa puhdistamon alapuolella ja levän määrä oli klorofyllipitoisuuden perusteella elokuussa huomattavasti yläpuolista pistettä runsaampi. Ravinnepitoisuuksien kasvuun on vaikutusta myös joen sisäisellä kuormituksella, sillä elokuussa pohjan läheisessä vedessä happitilanne oli hyvin heikko (,25 mg/l, Kyll. 3 %). Myös veden hygieeninen laatu oli lievästi heikentynyt kaikkina tutkittuina ajankohtina. Hygieeninen heikkeneminen oli voimakkainta maaliskuussa, mutta muita jätevesien aikaan saamia muutoksia veden laadussa ei yläpuoliseen pisteeseen nähden maaliskuussa havaittu, joten kyse saattoi olla myös hajakuormituksen vaikutuksesta.

37 µg/l 12, HIIDENJOKI (piste VAN1/9) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina , 8, 6, 4, 2,, Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Hiidenjoessa (VAN1/9) vuosina µg/l 7 HIIDENJOKI (piste VAN1/9) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Hiidenjoessa (VAN1/9) vuosina Pitkällä aikavälillä Hiidenjoen happitilanne on parantunut lievästi, joskin nouseva trendi on hyvin loiva (kuva 6.17). Happitilanteen muutos ajoittuu 198-luvun puolivälin jälkeen, jolloin Tervakosken tehtaan orgaanisen aineen poisto tehostui. Talviajan fosforipitoisuudet ovat pienentyneet pitkällä aikavälillä ja talvina mitattiin tarkkailunajan pienimpiä fosforipitoisuuksia (kuva 6.18). Vuosien 1989 ja 199 tulvatalvet kohottivat tilapäisesti fosforipitoisuutta ja myös lauhat talvet 1997 ja 1998 näkyvät fosforipitoisuuden nousuna. Vuosina 214 ja 215 fosforipitoisuus oli talvella pitkästä aikaa koholla. Kesäajan fosforipitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä puolestaan noususuuntaiset hajakuormituksen takia, joskin viime vuosina fosforipitoisuudet ovat olleet pienempiä. Suurin fosforipitoisuus on mitattu sateisena kesänä 24.

38 Kokonaistypen määrä on ollut talviajan tuloksissa nouseva (kuva 6.19). Kesäajalta selvää muutossuuntaa ei ole nähtävillä. Ravinnepitoisuuksissa esiintyvät vuodenaikaiset vaihtelut ovat varsin suuria hajakuormituksen vaihtelusta johtuen. Hiidenjoki on hidasvirtaamainen, joten se kerrostuu ajoittain termisesti. Alusvedessä tapahtuva hapen kuluminen on rehevyydestä ja jätevesikuormituksesta johtuen voimakasta. Loppukesällä jokialueelle muodostuva alusveden hapettomuus aiheuttaa ravinteiden vapautumista sedimentistä, mikä kohottaa Hiidenjoen ravinnepitoisuuksia. Tällainen tilanne on mahdollinen ainakin lämpiminä vähävirtaamisina kesinä. Pohjanläheinen vesi oli niukkahappista jälleen elokuussa 215, minkä voitiin havaita aiheuttaneen sisäistä kuormitusta. mg/l 12, HIIDENJOKI (piste VAN1/9) Happipitoisuus vuosina , 8, 6, 4, 2,, Kuva Happipitoisuus (mg/l) Hiidenjoessa (VAN1/9) vuosina talvi kesä µg/l 12 HIIDENJOKI (piste VAN1/9) Fosforipitoisuus vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Hiidenjoessa (VAN1/9) vuosina talvi kesä

39 µg/l HIIDENJOKI (piste VAN1/9) Typpipitoisuus vuosina talvi kesä Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Hiidenjoessa (VAN1/9) vuosina Hiidenjokisuussa vedenlaatu on heikentynyt yleensä vain hiukan puhdistamon yläpuoliseen havaintopaikkaan verrattuna. Jätevesikuormitus on näkynyt ajoittain lievänä hygieenisen laadun heikentymisenä, ja myös ravinnekuormituksen lieviä vaikutuksia on havaittu. Lisäksi sähkönjohtavuus kohoaa ajoittain havaintopaikkojen välillä hyvin lievästi. Puhdistamon jätevesien lisäksi Hiidenjokeen tulee alajuoksulla kuormitusta myös hajakuormituksesta, jolla on ajoittain puhdistamoa suurempi vaikutus veden laatuun. Vuonna 215 vedenlaadussa todetut muutokset jäivät hyvin vähäisiksi eikä niitä ollut havaittavissa jokaisella tarkkailukerralla. Hygieenisen vedenlaadun heikkenemistä yläpuoliseen pisteeseen verrattuna ei havaittu. Ulosteperäisten bakteerien määrä oli talvea lukuun ottamatta hyvin vähäinen. Korkeimmat bakteerimäärät todettiin puhdistamon alapuolen tavoin maaliskuussa. Uimiseen vesi soveltui hygieenisen laadun osalta läpi vuoden erinomaisesti (lämpökestoiset koliformiset bakteerit 1 13 kpl/dl). Tervakosken taajaman jätevedet on johdettu lähtien Janakkalan keskuspuhdistamolle Turenkiin. Vuonna 215 puhdistamon kuormitus kasvoi hieman edellisvuoteen verrattuna. Janakkalan keskuspuhdistamon ravinnekuormituksen merkitys jäi keskialivirtaamalla laskennallisesti tarkasteltuna hyvin vähäiseksi. Vuoden 215 keskimääräinen kuormitus olisi kohottanut Hiidenjoen fosforipitoisuutta keskialivirtaamalla 2,8 µg/l ja typpipitoisuutta noin 93 µg/l. Keskivirtaamalla ja keskiylivirtaamalla pitoisuusnousut olisivat tätäkin vähäisempiä. Vedenlaatutulosten perusteella ravinnepitoisuudet eivät kohonneet puhdistamon alapuolella jokaisella havaintokerralla. Nousua todettiin lähinnä heinä-elokuussa. Ravinnepitoisuudet eivät juuri kohonneet myöskään alajuoksulla hajakuormituksen vaikutuksesta vaan olivat puhdistamon alapuolisen pisteen tasolla tai sitä pienempiä. Niinä ajankohtina kun pitoisuusnousua havaittiin fosfori kohosi yläjuoksuun nähden puhdistamon alapuolella 1 31 µg/l ja Hiidenjoen alajuoksulla 2 1 µg/l. Typpipitoisuus puolestaan kasvoi puhdistamon alapuolella 7 11 µg/l ja alajuoksulla 1 µg/l. Fosforin osalta voimakkain pitoisuusnousu ajoittui heinäelokuuhun, jolloin levätuotanto nosti pintaveden fosforipitoisuutta. Myös sisäinen kuormitus kohottaa kesäaikaan Hiidenjoen ravinnepitoisuuksia etenkin lämpiminä vähävirtaamisina kesinä. Sisäisen kuormituksen käynnistyminen voitiin todeta myös elokuun 215 tuloksista. Vuoden 215 keskimääräinen typpiainevirtaama oli Hiidenjoen yläjuoksulla 2455 kg/d (v kg/d, v kg/d, v kg/d) ja fosforiainevirtaama 5 kg/d (v kg/d, v. 213

40 34 61 kg/d, v kg/d). Ainevirtaamat vaihtelevat eri vuosina ja vuodenajoittain voimakkaasti. Hiidenjokeen ja sen yläpuolelle kohdistuva yhteenlaskettu pistemäinen typpikuormitus oli vuonna ,1 kg/d (v ,6 kg/d, v ,8 kg/d, v ,5 kg/d) ja fosforikuormitus noin 2, kg/l (v ,3 kg/d, v ,7 kg/d, v ,8 kg/d), joten niiden osuudet voidaan todeta ainevirtaamiin verrattuna varsin vähäisiksi. 6.5 Miemalanselkä Miemalanselkä on läpivirtausallas, jonka keskiviipymä on vain 5 vrk. Läpivirtauksesta ja mataluudesta johtuen kerrosteisuusolot ovat epävakaat. Miemalanselän vedenlaatu vaihteleekin valumatilanteen mukaisesti. Runsaiden valumien aikana vesi samenee voimakkaasti ja ravinnetaso kohoaa selvästi. Myös loppukesällä rehevyydestä johtuva voimakas levätuotanto sitoo ravinteita, lähinnä fosforia vesimassaan. Vuonna 215 vesimassassa todettiin tammikuussa lämpötilakerrosteisuus ja happitilanne oli kokonaisuutena tyydyttävä. Happea oli pohjan lähelläkin vielä kohtalaisesti (4, mg/l, Kyll. 29 %). Maaliskuussa lämpötilakerrosteisuus oli purkautunut vesimassan sekoittuessa ja happea oli pohjalla saakka hyvin (Kyll. 73 %). Hiidenjokisuun veden on arvioitu virtaavan Miemalanselälle pinnassa, sillä pintaveden laatu on ollut hyvin samankaltainen kuin Hiidenjoen alajuoksulla. Runsaan hajakuormituksen vaikutuksesta Miemalanselän ravinnetaso oli talvella 215 Hiidenjoen tavoin selvästi koholla. Fosforipitoisuus vaihteli talvella 215 välillä 3 41 µg/l ja typpipitoisuus µg/l. Suurimmat pitoisuudet mitattiin sulamisvalumien aikaan maaliskuussa. Vastaavasti Hiidenjokisuulla pitoisuudet olivat tammi- ja maaliskuussa µg P/l ja 2 4 µg N/l. Miemalanselän pintavedessä todettiin etenkin talviaikaan ja lokakuussa lievää hygieenistä nuhraantumista, mutta hygieenistä vedenlaatua voitiin pitää silti hyvänä. Vesimassassa todettiin loiva lämpötilakerrosteisuus kesäkuun alussa. Vaikka kevätkierto jatkui pitkään ja vesimassa ehti hapettua hyvin, oli pohjanläheinen vesi myös lämmennyt (12 C), mikä lisää hapen kulumisnopeutta. Kesäkuun alussa pohjan lähellä todettiin jo happivajetta (Kyll. 46 %). Hapen kuluminen on Miemalanselällä nopeaa voimakkaasti luonnontasosta kohonneen rehevyystason vuoksi ja kerrosteisuuden muodostuessa happi kuluu nopeasti vähiin. Vesi oli loivasti kerrostunutta myös elokuussa ja pohjan lähellä todettiin happikato ja siitä aiheutunutta sisäistä kuormitusta. Lokakuussa täyskierto oli sekoittanut veden ja happitilanne oli tyydyttävä pinnasta pohjaan. Vesi oli vertikaalisesti muutoinkin tasalaatuista. Miemalanselän keskimääräinen fosforipitoisuus oli vuonna 215 pintavedessä 36 µg/l ( µg/l) ja typpipitoisuus 1637 µg/l (v µg/l). Hiidenjokisuun havaintopaikalla fosfori- ja typpipitoisuudet olivat vuonna 215 keskimäärin samaan tasoa, 36 µg P/l ja 1628 N/l. Ravinteita ei siten pidättynyt Miemalanselällä veden nopean vaihtuvuuden vuoksi. Kesällä 215 pintaveden fosforipitoisuus (34 42 µg/l) oli samalla tasolla kuin talvella, eikä siten kohonnut kesällä aiempaan tapaan (kuva 6.2). Kokonaistyppimaksimi todettiin maaliskuussa, samoin kuin Hiidenjoessa (kuva 6.21). Levää todettiin kesä- ja etenkin elokuussa reheville vesille ominaisesti, mutta heinäkuussa levän määrä oli pienempi ja jäi rehevälle tasolle. Tähän saattoi vaikuttaa liukoisen fosforin loppuminen pintavedestä heinäkuussa. Nitraatteja ei todettu enää elokuussa, mikä antoi sinileville kilpailuedun. Klorofyllipitoisuus vaihteli kesä-elokuussa välillä 15 4 µg/l, ja kesäaikainen levänmäärä oli siten viime vuoden tavoin keskimääräistä pienempi. Levää todettiin kuitenkin vielä lokakuussakin runsaasti, vaikka vedet olivat jo viilentyneet. Kesäajan keskimääräisen fosforipitoisuuden (37 µg/l) perusteella Miemalansel-

41 kä oli rehevä ja klorofyllipitoisuus (25 µg/l) oli erittäin rehevässä luokassa, vaikkakin molemmat arvot olivat lähempänä luokkien alarajaa. Miemalanselän vesi soveltui hygieenisen laadun osalta uimiseen hyvin läpi vuoden. Veden hygieeninen laatu vaihteli samankaltaisesti kuin Hiidenjoessa eli hygieeninen vedenlaatu oli heikoimmillaan talvikuukausina. Lämpökestoisia koliformisia bakteereita todettiin Miemalanselän selkäalueella kuitenkin elo- ja lokakuussa Hiidenjokea enemmän (6 27 kpl/dl). Hygieeninen vedenlaatu vaihteli vuonna 215 tyydyttävästä erinomaiseen. µg/l 12 MIEMALANSELKÄ (piste VAN1/11) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva 6.2. Fosforipitoisuus (µg/l) Miemalanselän (VAN1/11) pintavedessä vuosina µg/l MIEMALANSELKÄ (piste VAN1/11) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Miemalanselän (VAN1/11) pintavedessä vuosina Miemalanselän fosforipitoisuuksissa ei ole tapahtunut oleellista muutosta pitkällä aikavälillä. Talviajan fosforipitoisuuksissa on todettavissa kuitenkin Hiidenjoen tavoin loiva laskeva suuntaus, vaikkakin pitoisuudet ovat olleet koholla talvella 214 ja 215 (kuva 6.22). Samaan aikaan kesätulokset

42 ovat olleet keskimääräistä pienemmät. Tulokset vaihtelevat eri vuosina sääolojen mukaan varsin paljon. Kesällä vuosina fosforipitoisuus kohosi aikaisempaa korkeammaksi, mikä saattoi liittyä Janakkalan keskuspuhdistamon samanaikaisiin häiriöihin ja jokialueen happivajeeseen. Sen jälkeen on palattu normaalille tasolle. Etenkin talviajan typpipitoisuudessa on nähtävissä lievää nousua kuten muuallakin yläpuolisella reitillä (kuva 6.23). Myös typpipitoisuuksissa vuosittainen ja vuodenajoittainen vaihtelu on voimakasta. Talvien 21 ja 211 niukkojen valumien vaikutus näkyi typpipitoisuuden pienentymisenä, ja talvien runsaat valumat vuorostaan nostivat pitoisuutta. Typpipitoisuus oli erityisen korkea maaliskuussa 215. µg/l 12 MIEMALANSELKÄ (piste VAN1/11) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Miemalanselän (VAN1/11) pintavedessä vuosina talvi kesä µg/l 4 MIEMALANSELKÄ (piste VAN1/11) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Miemalanselän (VAN1/11) pintavedessä vuosina talvi kesä

43 Hämeenlinnan seutu Vanajavesi jatkuu Miemalanselältä Hattulanselälle jokimaisena. Miemalanselän jälkeen alueelle tulee Ruukki Metals Oy:n prosessivesiä ja Elenia Lämpö Oy:n prosessi- ja lauhdevesiä. Pistekuormitus jää em. osalta kuitenkin hyvin pieneksi. Lähinnä tälle välille tulee kaupunkialueen hulevesiä. Miemalanselän ja Hattulanselän välisellä vesialueella muutokset vedenlaadussa jäivät vuonna 215 vähäisiksi. Ravinnetasossa todettiin vain hyvin pieniä muutoksia molempiin suuntiin. Veden hygieeninen laatu tosin hieman heikkeni ajoittain Hämeensaaren ja Hopealinjan kohdalla Miemalanselkään verrattuna ollen pääosin erinomainen tai hyvä. Hopealinjan havaintopaikalla muutokset ravinnepitoisuuksissa jäivät jälleen erittäin vähäisiksi ja ravinnetaso pieneni heinäkuun havaintokertaa lukuun ottamatta Hämeensaaren havaintopaikkaan verrattuna. Heinäkuussa fosfori- ja klorofyllipitoisuus (48 µg P/l, 28 µg klorofylli/l) olivat Hopealinjan havaintopaikalla 1 µg/l Hämeensaarta korkeammat. Hygieeninen veden laatu heikkeni enimmillään elokuussa Hopealinjan asemalla tyydyttäväksi, muutoin veden hygieeninen laatu oli hyvä. Hygieenisen laadun heikkeneminen lienee kaupunkialueen hulevesien aiheuttamaa ja ajoittain hygieeninen laatu on heikentynyt välttäväksi. Miemalanselkään verrattuna happipitoisuus oli vuonna 215 Hämeensaaren kohdalla hyvin samanlainen. Happitilanne säilyi samankaltaisena myös Hämeensaaren ja Hopealinjan havaintopaikkojen välillä. Lievää happivajetta todettiin pintavedessä maaliskuussa ja lokakuussa. Avovesikaudella pintaveden happitilanne oli molemmilla asemilla hyvä ja elokuussa levätuotannon vaikutuksesta jopa erinomainen. Miemalanselän pintaveden keskimääräiseen fosforipitoisuuteen (v µg/l) verrattuna Vanajavesi oli Hämeensaaren (36 µg P/l) sekä Hopealinjan (37 µg P/l) havaintopaikoilla samaa tasoa. Miemalanselän keskimääräiseen typpipitoisuuteen (1637 µg/l) verrattuna Vanajaveden Hämeensaaren havaintopaikka (1496 µg N/l) ja Hopealinjan havaintopaikka (147 µg N/l) olivat niukkaravinteisemmat. Fosforipitoisuudet olivat muun reitin tavoin koholla (rehevällä tasolla) jo talvella ja nousua havaittiin vain Hopealinjan asemalla heinäkuussa (kuva 6.24). Alhaisimmillaan fosforipitoisuus oli lokakuun alussa ollen tällöin lievästi rehevien vesien tasolla (<3 µg/l). Myös levän määrä oli Hopealinjan kohdalla Hämeensaarta suurempi. Klorofyllipitoisuudet vaihtelivat heinä-elokuussa 215 Hämeensaaren havaintopaikalla µg/l ja Hopealinjan (VAN1/18) havaintopaikalla µg/l eli rehevällä ja erittäin rehevällä tasolla (kuva 6.25). Kesäajan levämäärä (VAN1/18: 27,7 µg/l) oli selvästi keskimääräistä pienempi (VAN1/18: v ,6 µg/l), mutta kuitenkin viime vuotta suurempi (v ,5 µg/l).

44 µg/l 14 VANAJAVESI, HOPEALINJA (piste VAN1/18) Kokonaisfosforipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Hopealinjan havaintopaikalla (VAN1/18) pintavedessä vuosina µg/l VANAJAVESI, HOPEALINJA (piste VAN1/18) Klorofyllipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Keskimääräinen klorofyllipitoisuus (µg/l) Hopealinjan havaintopaikalla (VAN1/18) pintavedessä vuosina Vuosina kolme havaintokertaa (kesä-elokuu) ja vuosina 211, 212 ja 214 kaksi havaintokertaa (heinä- ja elokuu). 6.7 Hattulanselkä Veden vaihtuminen on nopeaa myös Hattulanselän ja Lepaan välisellä alueella. Teoreettinen keskiviipymä on välillä Hattulanselkä-Lepaa vain 14 vrk. Hattulanselän suurin syvyys on 11 metriä. Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy:n Paroisten puhdistamon jätevedet johdetaan avo-ojassa Kirstulansalmeen Hattulanselän yläpuolelle. Hattulanselkään kohdistuva jätevesikuormitus lisää lähinnä ravinteiden ja etenkin kokonaistypen pitoisuutta. Nitrifioivan ajotavan ansiosta puhdistamo ei aiheuta enää merkittävää ammoniumtyppikuormitusta. Voimakkaasta rehevyydestä johtuen alusvesi on kerrosteisuuskausina hapetonta. Happivaje on lopputalvella merkittävä myös päällysvedessä. Fosforipitoisuus on

45 39 jäänyt erittäin rehevään luokkaan huolimatta voimakkaasta pistekuormituksen vähenemisestä viimeisten vuosikymmenten aikana. Vuonna 215 Hattulanselän päällysveden happitilanne oli läpi talven tyydyttävä, mutta pohjan lähellä happipitoisuus oli jo tammikuussa hyvin niukka ja helmi-maaliskuussa happi oli kulunut pohjalta loppuun. Sisäinen kuormitus oli siten voimakasta. Sisäistä kuormitusta enemmän pohjanläheisen veden laatua heikensi kuitenkin kevättalvella 215 Hattulan Katinalassa Yllityntien ja Pälkäneentien välissä tapahtunut paineviemärivuoto, joka havaittiin ja paikannettiin vasta helmikuussa 215. Hattulanselän syvännehavaintopiste VAN1/2 sijaitsee suoraan Yllitynojan suualueen edessä. Pintavedessä jätevesien vaikutuksia ei ollut havaittavissa, mutta syvemmällä (5 m) jätevesivuodon vaikutukset näkyivät selvästi etenkin heikentyneenä veden hygieenisenä laatuna sekä pinnan läheiseen veteen verrattuna kohonneina ravinnepitoisuuksina. Hygieeninen veden laatu oli jo 5 metrissä huono. Sen sijaan happitilanne oli helmikuussa 5 metrin syvyydessä vielä hyvä. Jätevedet olivat painuneet muuta vettä raskaampina syvänteen pohjalle, jossa 1 metrin syvyydellä kokonaisravinnepitoisuudet ja ammoniumtyppipitoisuus olivat jätevesimäisiä. Fosforipitoisuus oli helmi-maaliskuussa pohjan lähellä peräti µg/l, typpipitoisuus 9 1 µg/l ja ammoniumtyppipitoisuus µg/l. Pohjan läheisen veden kokonaistyppipitoisuus ja ammoniumtyppipitoisuus olivat yli kaksinkertaiset vuosikymmenen alun talviin verrattuna. Lisäksi jätevesien vaikutus näkyi veden erittäin heikkona hygieenisenä laatuna. Jätevedet kohottivat myös veden sähkönjohtavuutta (37,5 ms/m). Vuosien talviaikaiset tulokset viittaavat vahvasti siihen, että viemäriputki on vuotanut jo talvella , sillä maaliskuussa 214 pohjanläheiset kokonaisravinne- ja ammoniumtyppipitoisuudet olivat täysin samaa luokkaa kuin helmi-maaliskuussa 215 havaitut pitoisuudet. Viemärivuodosta on laadittu erillinen raportti (Hell 215). Syvänteen veden laatua heikentävät osaltaan myös Hattulanselän yläpuolelle johdettavat Paroisten puhdistamon jätevedet. Kesällä selviä viemärivuodon vaikutuksia ei ollut erotettavissa tavanomaisen jätevesikuormituksen ja sisäisen kuormituksen vaikutuksista. Ravinnepitoisuuksien kohoaminen pohjan läheisessä vesikerroksessa on Paroisten puhdistamon jätevesikuormituksen ja sisäisen kuormituksen yhteisvaikutusta. Vesimassassa todettiin kesäkuun 215 alussa loiva lämpötilakerrosteisuus. Tuulten sekoitettua vettä happitilanne oli pintaveden tavoin erinomainen vielä 5 metrin syvyydessä. Myös alusvesi oli ehtinyt hapettua hyvin, mutta vesi oli myös lämmennyt kerrosteisuuden muodostumisen viivästyttyä. Kesäkuun alussa pohjan lähellä oli happea vielä välttävästi (2,9 mg/l, Kyll. 26 %). Heinäkuussa alusveden happitilanne oli heikentynyt ja elokuussa happi oli loppunut kokonaan 8 metristä alaspäin. Pintavedessä todettiin elokuussa hapen ylikyllästystä voimakkaan levätuotannon vuoksi. Lokakuussa syystäyskierto oli sekoittanut vesimassan ja happitilanne oli tyydyttävä pinnasta pohjaan. Vuonna 215 sisäinen kuormitus kuormitti Hattulanselkää käytännössä kaikkina tutkittuina ajankohtina kevät- ja syyskiertoja lukuun ottamatta. Sisäisen kuormituksen vuoksi vesi oli pohjan lähellä lisäksi sameaa ja rautapitoisuudet olivat kohonneet. Pintaveden fosforipitoisuus oli tammikuussa 215 reheville vesille ominainen (36 µg/l). Erilaisten valumaolojen vuoksi edellisenä vuonna tammikuussa fosforipitoisuus oli ollut jopa 2 µg/l enemmän (v µg/l). Maaliskuussa fosforipitoisuus oli edellisvuoden tasolla (35 µg/l). Typpimaksimi (3 µg/l) todettiin nyt maaliskuussa lumien sulamisvalumien ajoituttua helmi-maaliskuulle. Hajakuormituksen merkitys talven kuluessa näkyi siten myös Hattulanselän ravinnetasossa. Kevätvalumat jäivät niukoiksi, eivätkä ravinnepitoisuudet kohonneet keväällä. Fosforipitoisuudessa ei tapahtunut merkittävää nousua koko kesänä. Fosforipitoisuus oli heinä-elokuussa µg/l, eikä pitoisuus ylittänyt aikaisempaan tapaan erittäin rehevien vesien tasoa (kuva 6.26). Hattulanselän fosforipitoisuus on tyypillisesti loppukesäisin jopa reilusti yli 6 7 µg/l. Typpipitoisuus pieneni kevään ja kesän kulu-

46 4 essa ja typpiminimi todettiin elokuussa (76 µg/l) (Kuva 6.27). Liukoiset ravinteet eivät kuitenkaan loppuneet pintavedestä koko kesänä. Levätuotanto oli viime vuosia vähäisempää, mutta klorofyllipitoisuudet (12 27 µg/l) ylittivät heinäkuuta lukuun ottamatta rehevän luokan rajan (>2 µg/l). Levätuotanto kohotti veden ph:n selvästi emäksiseksi. Vanajaveden Hopealinjan havaintopaikan keskimääräiseen fosforipitoisuuteen 37 µg/l (v µg/l) verrattuna Hattulanselän pintaveden keskimääräinen fosforipitoisuus (35 µg/l) oli vuonna 215 samaa tasoa. Useimmilla havaintokerroilla fosforipitoisuus oli jopa Hopealinjaa pienempi. Pintaveden keskimääräinen typpipitoisuus (178 µg/l) oli Hopealinjan havaintopaikkaa (147 µg/l) suurempi. Syvemmissä vesikerroksissa ravinnepitoisuudet olivat kuitenkin poikkeuksetta selvästi suuremmat kuin pintavedessä. Ravinnepitoisuuksien ja sähkönjohtavuuden kohoaminen pohjan läheisessä vesikerroksessa oli jätevesikuormituksen ja sisäisen kuormituksen yhteisvaikutusta. Jätevedet heikensivät Hattulanselän hygieenistä laatua lähinnä talvella. Vuonna 215 pintaveden hygieeninen laatu vaihteli talvella tyydyttävästä välttävään, mutta oli avovesiaikana erinomainen. Uimiseen vesi soveltui kuitenkin läpi vuoden hyvin. Virkistyskelpoisuutta alentaa voimakas rehevyys ja siihen liittyvät leväsamennukset. Vuonna 215 näkösyvyys oli kesäaikaan enimmillään hieman yli metrin (,7 1,2 m). Laskennallisesti tarkasteltuna Paroisten puhdistamon vuoden 215 keskimääräinen jätevesikuormitus kohotti ravinnepitoisuuksia Lepaanvirran keskivirtaamalla laskettuna havaittavasti, sillä jätevesikuormitus kohotti fosforipitoisuutta noin 3,5 µg/l ja typpipitoisuutta noin 26 µg/l. Keskialivirtaamalla ravinnepitoisuuksien nousu oli selvä, sillä jätevesikuormitus kohotti fosforipitoisuutta noin 14 µg/l ja typpipitoisuutta noin 142 µg/l. Lisäksi on huomioitava, että etenkin talvisin jätevedet eivät sekoitu täydellisesti vesimassaan, vaan kerääntyvät pohjan läheiseen vesikerrokseen, kuten vedenlaatutuloksista oli nähtävillä, jolloin pitoisuusnousut voivat olla tätäkin suurempia. Paroisten puhdistamon nitrifioivan ajotavan ansiosta typpi on pääosin happea kuluttamattomassa nitraattimuodossa. Laskennallisesti puhdistamon orgaanisella kuormituksella on vain vähäinen happea kuluttava vaikutus, joten happipitoisuuksiin kuormituksella on oletettavasti hyvin vähän vaikutusta. Jätevesikuormituksella on kuitenkin epäsuora vaikutus happitalouden ongelmiin rehevyystason nousun myötä ja sitä kautta myös sisäiseen kuormitukseen. Pitkällä aikavälillä sekä talviajan että kesäajan pintaveden fosforipitoisuus on laskenut selvästi (kuva 6.28). Fosforipitoisuus vaihtelee varsin laajasti eri valumatilanteissa. Minimit ovat ajoittuneet kuiviin syksyihin ja vähävetisiin talvikausiin. Niukkavalumaisina talvina 21 ja 211 mitattiinkin tarkkailunajan pienimmät pintaveden fosforipitoisuudet. Talvella 212 fosforipitoisuudet olivat korkeimmat sitten vuoden 27 jälkeen. Vuonna 215 fosforipitoisuus oli maaliskuussa valumien vuoksi koholla, mutta kesällä pitoisuus oli aiempaa pienempi. Typpipitoisuudet ovat puolestaan pitkällä aikavälillä nousseet, mutta kesällä suuntaus on ollut laskeva vuosista lähtien (Kuva 6.29). Myös talvina typpipitoisuus oli matalammalla tasolla. Typpipitoisuuskin vaihtelee laajasti valumaolojen mukaan ja typpipitoisuuskuvaajan huiput on mitattu runsaiden valumien aikaan, jotka ovat ajoittuneet useimmiten talveen (Kuva 6.27). Minimit ovat yleensä loppukesällä. Hajakuormituksen vähyys talvina 21 ja 211 näkyi myös pintaveden typpipitoisuuksissa, vaikka samanaikaisesti syvemmissä vesikerroksissa jätevesien vaikutukset olivat heikompien laimennusolosuhteiden vuoksi edellisvuosia voimakkaammat.

47 µg/l 12 HATTULANSELKÄ (piste VAN1/2) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Hattulanselän (VAN1/2) pintavedessä vuosina µg/l 4 HATTULANSELKÄ (piste VAN1/2) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Hattulanselän (VAN1/2) pintavedessä vuosina

48 µg/l HATTULANSELKÄ (piste VAN1/2) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Hattulanselän (VAN1/2) pintavedessä vuosina talvi kesä µg/l 35 HATTULANSELKÄ (piste VAN1/2) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Hattulanselän (VAN1/2) pintavedessä vuosina talvi kesä 6.8 Mierolansalmi - Mervenselkä Mierolansalmen virtapaikalla veteen sekoittuu vesiä myös Hattulanselän syvemmistä vesikerroksista, mikä voi näkyä muutoksena happipitoisuudessa, sähkönjohtavuudessa ja ravinnepitoisuuksissa. Mierolansalmen pintaveden sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet olivat maaliskuussa Hattulanselkää suuremmat ja pintaveden hygieeninen laatu oli korkean suolistoperäisen bakteerimäärän (>1 kpl/dl) vuoksi huono, johon jätevesillä on ollut selvää vaikutusta. Muina havaintoajankohtina sähkönjohtavuudessa ja ravinnetasossa todettiin vain vähäisiä muutoksia alueiden välillä. Happipitoisuudessa eroa oli lähinnä kesän osalta. Maaliskuussa pintaveden happitilanne oli Hattulanselän tavoin tyydyttävä (1, mg/l, Kyll. 72 %) ja kesäkuussa erinomainen. Heinä- ja elokuussa pintaveden happipitoisuus oli hieman Hattulanselkää heikompi, eikä hapen ylikyllästystä todettu. Merkkejä Hattulanselän

49 43 niukkahappisten/hapettomien syvempien vesikerrosten vaikutuksesta saattoi olla nähtävissä heinäkuussa, mutta elokuussa pintaveden happitilanne oli jäälleen erinomainen. Fosforipitoisuus oli Mieronlansalmessa vuonna 215 keskimäärin 4 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 173 µg/l. Fosforipitoisuus oli korkeimmillaan heinäkuussa (44 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli yleislaatuluokituksen mukaan maaliskuuta lukuun ottamatta erinomainen eikä jätevesien vaikutuksia ollut muina aikoina erotettavissa hajakuormituksen vaikutuksista. Vesi soveltui avovesiaikana uimiseen hyvin. Mervenselällä ei todettu maaliskuussa 215 lämpötilakerrosteisuutta, sillä vesi oli päässyt sekoittumaan. Yläpuolisten selkäalueiden tavoin myös Mervenselän happitilanne oli maaliskuussa heikentynyt, mutta sekoittumisen vuoksi happitilanne oli pohjalle saakka tyydyttävä (Kyll %). Veden laatu oli muutoinkin pinnasta pohjaan sama ja ravinnepitoisuudet olivat koholla hajakuormituksen vaikutuksesta. Vesimassa ei ollut lämpötilakerrostunutta myöskään kesäkuun alussa, sillä vesi oli pohjan lähellä lähes yhtä lämmintä kuin pinnalla. Lämpimän veden vuoksi pohjan lähellä todettiin selvää happivajetta (5,5 mg/l, Kyll. 53 %). Kerrosteisuus voimistui kesän mittaan ja heinä-elokuussa happi oli kulunut pohjalta loppuun. Heinäkuussa myös pintaveden happitilanne oli heikentynyt, vaikka olikin edelleen hyvä, mutta elokuussa levätuotanto palautti pintaveden happipitoisuuden erinomaiseksi. Lokakuun alussa kerrosteisuus oli alkanut purkautua, mutta vesimassa ei ollut vielä täysin sekoittunutta. Mervenselän rehevyystaso oli muun reitin tapaan korkea, vaikka fosforipitoisuudet olivatkin viime vuosia pienemmät. Vuonna 215 fosforipitoisuus oli keskimäärin 39 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus oli 1632 µg/l. Fosforipitoisuudessa (37 42 µg/l) ei ollut juurikaan vaihtelua vuoden mittaan. Korkeimmat pitoisuudet ajoittuivat kesä-heinäkuulle. Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi vuonna 214 fosforipitoisuus oli heinä-elokuussa välillä µg/l. Ajoittain fosforipitoisuus on kohonnut kesällä myös yli 7 µg/l. Levää todettiin erittäin reheville vesille ominaisesti (klorofylli µg/l), mutta keskimäärin levän määrä jäi kesän 214 tavoin tavanomaista pienemmäksi. Typpipitoisuus oli korkeimmillaan yläpuolisen reitin tavoin maaliskuussa (34 µg/l) ja typpiminimi todettiin elokuussa (76 µg/l). Hygieeninen vedenlaatu oli Mervenselälläkin maalikuussa selvästi heikentynyt. Lämpökestoisia koliformisia bakteereja todettiin tällöin 28 kpl/dl, joten veden hygieeninen laatu oli välttävä. Muilla havaintokerroilla veden hygieeninen nuhraantuminen oli hyvin lievää. Uimiseen vesi soveltui siten mainiosti. Virkistyskelpoisuutta alentaa tälläkin reitin osalla voimakas rehevyys ja siihen liittyvät leväsamennukset. Näkösyvyys oli kesäaikaan vuonna 215 1, 1,3 metriä, eli hieman enemmän kuin Hattulanselällä. 6.9 Lepaanvirta Vanajavesi purkautuu Lepaanvirran kautta Vanajanselkään. Keskivirtaama on Lepaanvirrassa 2 m 3 /s ja keskialivirtaama 5, m 3 /s. Valuma-alueen pinta-ala on 242 km 2. Virtaamat vaihtelevat Lepaanvirrassa voimakkaasti eri vuosina ja myös eri vuodenaikoina. Lepaanvirran pintaveden happitilanne oli tyydyttävä vielä maaliskuussakin valumamien runsastuttua helmi-maaliskuun lauhalla sääjaksolla. Hapen kyllästysaste vaihteli talvella %. Happitilanne parantui kevätkierron vaikutuksesta ja kesäkuun alussa happitilanne oli erinomainen. Pintaveden happitilanne heikkeni heinä- ja elokuussa tyydyttäväksi.

50 44 Vuonna 215 fosforipitoisuus oli Lepaanvirrassa keskimäärin 39 µg/l ja kokonaistyppipitoisuus 193 µg/l. Hiidenjoessa (VAN1/9) pitoisuudet olivat vastaavasti 34 µg P/l ja 1672 µg N/l. Ravinnepitoisuudet kohosivat siten hieman. Fosforipitoisuuden kasvu jäi vuonna 215 aiempaa vähäisemmäksi, sillä vuoden keskimääräiset fosforipitoisuudet olivat koko reitillä Hiidenjoen jälkeen aiempaa pienemmät. Fosforipitoisuuksissa ei nyt todettu Lepaanvirrassakaan voimakasta vaihtelua vuoden aikana (v µg/l, v µg/l). Typpipitoisuudet sen sijaan vaihtelivat aiempaan tapaan voimakkaasti (v µg/l, v µg/l). Pieni fosforimaksimi todettiin elokuussa ja typpimaksimi oli muun reitin tavoin maaliskuussa (Kuva 6.3, Kuva 6.31). Typpipitoisuus väheni kevään ja kesän kuluessa, joten typpi käyttäytyy päinvastoin kuin fosforipitoisuus. Typpi denitrifioituu kesällä, mutta fosfori kertyy leväbiomassaan. Pintaveden typpipitoisuus oli korkeampi kuin Mierolansalmessa, Mervenselllä ja Hattulanselällä. Nitraatteja ja liukoista fosforia todettiin vedessä läpi vuoden. Fosforipitoisuudet (37 42 µg/l) olivat heinä- ja elokuussa rehevien vesien luokassa (3 5 µg/l). Klorofyllipitoisuudet indikoivat kesäkuussa (25 µg/l) erittäin rehevää veden laatua, mutta levämäärä laski heinä-elokuussa rehevälle tasolle (19 µg/l). Kesäajan keskimääräinen levämäärä (21, µg/l) oli 2-luvun pienin. Runsaimmat klorofyllipitoisuudet on 2-luvulla mitattu vuonna 211 (49, µg/l). Hygieeninen vedenlaatu vaihteli Lepaanvirrassa erinomaisesta välttävään. Vuonna 215 hygieeninen laatu oli heikoimmillaan talvikuukausina. Muina havaintoajankohtina todettiin hyvin lievää hygieenistä nuhraantumista (lämpökest. kolif. <2 19 kpl/dl). Vedenlaatu soveltui uimiseen hygieenisen laadun osalta läpi vuoden hyvin. Voimakas rehevyys ja erittäin runsaat leväkukinnat heikentävät kuitenkin virkistyskelpoisuutta. Vanajanselkään Lepaanvirran kautta vuonna 215 kohdistunut keskimääräinen fosforiainevirtaama oli 67 kg/d ja typpiainevirtaama 3289 kg/d. Edellisvuosiin verrattuna fosforivirtaama oli selvästi pienempi ja typpivirtaama suurempi (v kg P/d ja 274 kg N/d, v kg P/d ja 2583 kg N/d). Ainevirtaama vaihtelee eri vuosina valumatilanteen ja hajakuormituksen mukaan. Hiidenjoen yläjuoksun ainevirtaamiin verrattuna fosforiainevirtaama kasvoi vuonna kg/d ja typpiainevirtaama 834 kg/d. Lepaanvirran ja Hiidenjoen yläjuoksun väliselle alueelle kohdistui pistekuormitusta fosforin osalta vuonna 215 noin 7,4 kg/d. Typpikuormitusta oli vastaavasti noin 49 kg/d. Fosforin osalta pistemäisen kuormituksen osuus oli ainevirtaaman noususta vuonna 215 noin 43,5 % ja typen osalta noin 59 %. Lepaanvirran yläpuolelle kohdistui kaiken kaikkiaan fosforikuormitusta vuonna 215 yhteensä noin 8,19 kg/d ja typpikuormitusta noin 51,1 kg/d (Liite 3). Kuormitus oli kasvanut hieman viime vuodesta. Vanajanselkään Lepaan kautta kohdistuneesta fosforiainevirtaamasta pistemäisen kokonaiskuormituksen osuus oli siten noin 12,2 % ja typpiainevirtaamasta noin 15,2 %. Pistemäisen fosforikuormituksen osuus on ollut pitkään laskussa, mutta vuonna 215 se oli viime vuosia suurempi (v ,9 %, v ,4 %, v , %). Muutokset fosforikuormituksessa liittyvät lähinnä vaihteluun Paroisten puhdistamon puhdistustuloksissa. Pistemäisen typpikuormituksen osuus oli viime vuoden tasoa (v ,9 %). Laskelmassa ei ole huomioitu ravinteiden mahdollista pidättymistä eikä sedimentaatiota. Orgaanisen kuormituksen väheneminen 198-luvun puolivälin jälkeen näkyi selvästi Lepaanvirran talviajan happipitoisuuksissa nousuna (kuva 6.32). Happipitoisuus on silti nykyisin Lepaanvirrassa lopputalvella koko vesistöalueen alhaisin mitä virta-asemiin tulee, eikä se ole kohentunut samassa suhteessa kuin orgaaninen kuormitus on Vanajaveden reitillä vähentynyt. Talvina happi-

51 pitoisuus oli tyydyttävää tasoa runsaiden valumien (syyssateet/lauha talvi) vuoksi. Kesäajan happipitoisuuksissa ei ole todettavissa selvää muutossuuntaa. Fosforipitoisuudet ovat laskeneet pitkällä aikavälillä kuormituksen vähentymisen myötä (kuva 6.33). Fosforipitoisuudet ovat jääneet kuitenkin varsin korkeiksi ja vaihtelevat kesäaikaan rehevien ja erittäin rehevien vesien luokissa. Viime vuosina on mitattu kesäisin taas ajoittain erittäin korkeita pitoisuuksia, vaikka jätevesikuormitus on koko ajan vähentynyt. Talviajan fosforipitoisuudet ovat laskeneet selvemmin, koska kesäaikana hajakuormitus ja sisäinen kuormitus määräävät rehevyystason. Vuonna 215 viime vuosia suurempi fosforikuormitus ei kuitenkaan kohottanut Lepaanvirran fosforipitoisuuksia. Talviajan typpipitoisuuksissa on ollut todettavissa nouseva suuntaus vuoteen 26 saakka, joka vaikuttaa tasaantuneen viime vuosina. Typpipitoisuuden pieneneminen on osaltaan seurausta kuormituksen vähenemisestä vuoden 29 maksimin jälkeen (Kuva 6.34). Koko siihenastisen tarkkailunajan suurin typpipitoisuus mitattiin talvella 26, jolloin korkea pitoisuus liittyi Paroisten puhdistamon kuormitukseen. Maaliskuussa 215 typpipitoisuus oli koko Vanajan reitillä hajakuormituksen vuoksi erittäin korkea. Kesäajan typpipitoisuuksissa ei ole todettavissa selvää muutossuuntaa (kuva 6.34). Vaihtelut typpipitoisuuksissa ovat voimakkaita eri vuosien kesken hajakuormituksen voimakkuudesta johtuen. µg/l LEPAANVIRTA (piste VAN1/23) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva 6.3. Fosforipitoisuus (µg/l) Lepaanvirrassa (VAN1/23) vuosina µg/l LEPAANVIRTA (piste VAN1/23) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Lepaanvirrassa (VAN1/23) vuosina

52 mg/l LEPAANVIRTA (piste VAN1/23) BHK 7 -kuormitus (t/d) ja happipitoisuus (mg/l) vuosina kg/d BHK7-kuormitus talvi kesä Kuva BHK-kuormitus (kg/d) ja happipitoisuus (mg/l) Lepaanvirrassa (VAN1/23) vuosina µg/l LEPAANVIRTA (piste VAN1/23) Fosforikuormitus (kg/d) ja fosforipitoisuus (µg/l) vuosina kg/d Fosforikuormitus talvi kesä Kuva Fosforikuormitus (kg/d) ja fosforipitoisuus (µg/l) Lepaanvirrassa (VAN1/23) vuosina µg/l 35 3 LEPAANVIRTA (piste VAN1/23) Typpikuormitus (kg/d) ja typpipitoisuus (µg/l) vuosina kg/d Typpikuormitus talvi kesä Kuva Typpikuormitus (kg/d) ja typpipitoisuus (µg/l) Lepaanvirrassa (VAN1/23) vuosina

53 Vanajanselkä Vanajanselkä on Vanajaveden-Pyhäjärven reitin suurin yhtenäinen järviallas. Sen pinta-ala on noin 1 km 2 ja kokonaistilavuus noin 71 milj.m 3. Teoreettinen keskiviipymä on 42 vrk, joten Lepaanvirran vedet viipyvät Vanajanselällä reilun vuoden. Vanajanselkä on tästä syystä tehokas sedimentaatioallas ja suuri osa Lepaanvirran kautta tulevasta ravinnekuormituksesta pidättyy siihen. Vanajanselällä on useita erillisiä syvännealueita, joissa kokonaissyvyys on hieman yli 2 metriä. Viidennumerosta Turpeelle on yhtenäinen syvänneuoma, jota pitkin Valkeakosken seudun jätevedet aikoinaan valuivat vastavirtaan Vanajanselän puolelle. Vuoden 198 jälkeen vastavirtausta ei ole juurikaan esiintynyt jätevesikuormituksen merkittävän vähenemisen ja Viidennumeron salmeen asennettujen ilmastimien ansiosta. Ilmastimet asennettiin jo vuonna 1975, mutta ne on sittemmin poistettu käytöstä tarpeettomina. Mikäli Avilon Oy olisi aloittanut toimintansa aikaisemmassa laajuudessa, sulfaattipitoisuuden nousu olisi johtanut vastavirtausten palautumiseen. Niiden estämiseksi ilmastus olisi ollut käynnistettävä uudelleen. Ilmiön havainnoimiseksi Viidennumeron sillan kohdalla oleva tarkkailupiste otettiin uudelleen ohjelmaan. Avilon Oy:n toiminta kuitenkin loppui eikä tehtaassa ole ollut tuotantotoimintaa enää vuoden 211 jälkeen Talvikerrosteisuus Vuonna 215 talvikausi oli vesistöjen kannalta edellisen talven tavoin helpompi helmikuun erittäin lauhan sään ja runsaiden valumien ansiosta. Järvien jäätyminen tapahtui tavanomaista myöhempään, minkä ansioista vesimassa viileni ja hapettui hyvin. Vanajanselän pohjoisosassa (VS1) todettiin tammikuussa loiva lämpötilakerrosteisuus ja vesi oli kylmää. Päällysveden happitilanne oli tyydyttävä, mutta heikkeni alusvedessä jyrkästi. Happipitoisuus oli 15 2 metrin syvyydellä vain,4,82 mg/l (Kyll. 3 6 %). Turvesaaren (VS6), Aidassaaren (VS8) ja Viidennumeron (VS99) asemilla kerrosteisuus oli jyrkempi, mutta happea oli pohjaa myöten vielä riittävästi. Maaliskuussa kerrosteisuus oli jyrkentynyt huomattavasti, ja happi oli kulunut Vanajanselän asemalta VS1 pohjan läheisestä vedestä loppuun. Muiden vesikerrosten happipitoisuus oli sen sijaan hieman parantunut. Kerrosteisuus jyrkkeni maaliskuussa myös muilla Vanajaselän asemilla. Turvesaaren syvänteellä syvempien vesikerrosten happitilanne oli tammikuun kaltainen, jopa hieman parempi, mutta Aidassaaren syvänteellä koko alusveden happitilanne oli heikentynyt ja pohjan lähellä (2 m) happea oli enää niukasti (,26 mg/l, Kyll. 2 %). Happikatoa ei kuitenkaan todettu, vaikka sedimentin pinta olikin saattanut olla jo paikoin hapeton. Ravinnepitoisuudet olivat pohjan läheisessä vedessä lievästi koholla sisäisen kuormituksen vuoksi. Turvesaaren syvänteen pohjalla vesi oli hyvin sameaa (22,5 m FNU 4), mikä näkyi sähkönjohtavuuden ja ravinnepitoisuuksien nousuna, vaikka happea oli pohjalla melko hyvin (Kyll. 3 %). Osaltaan siis myös aineiden sedimentaatio kohotti pohjan lähellä ravinnepitoisuuksia, esimerkiksi Turvesaaren ja Vanajanniemen havaintopaikoilla, jossa happitilanne oli hyvä. Vanajanniemen havaintopaikalla VS2, Lepaanvirrasta tulevien vesien pääasiallisella virtausreitillä, happipitoisuus oli maaliskuussa pohjan lähellä (15 m) 5,8 mg/l ja hapen kyllästysaste 43 %. Vanajanselän pintavesi oli läpi talven kirkasta, vaikka valumat lisäsivät sameutta ja humusleimaa paikoitellen talven mittaan. Ravinnepitoisuudet, väriluku ja humusleima olivat erilaisen valumatilanteen vuoksi etenkin tammikuussa edellistä vuotta pienemmät. Maaliskuussa hajakuormitus oli nostanut pitoisuuksia. Humusleima vaihteli tammi-maaliskuussa Vanajanselän havaintopaikoilla 8,3 11 mg/l (COD Mn v ,6 1 mg/l). Fosforipitoisuudet olivat talvikuukausina lievästi rehevien vesien luo-

54 48 kassa (<3 µg P/l) (kuva 6.35). Vuonna 215 fosforipitoisuus vaihteli Vanajanselällä pintavedessä tammikuussa välillä 16 2 µg/l ja maaliskuussa µg/l. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vastaavasti tammikuussa µg/l ja maaliskuussa 1 15 µg/l (kuva 6.36). Hajakuormituksen on todettu säätelevän Vanajanselän typpipitoisuuksia pistekuormituksen sijaan. Lepaanvirrassa fosforipitoisuus oli talvella µg/l ja kokonaistyppipitoisuus µg/l, eli Lepaanvirrassa ravinnepitoisuus oli selvästi suurempi kuin Vanajanselällä. Vanajanselän länsiosan tulosten perusteella ei todettu viitteitä jätevesien kulkeutumisesta vastavirtaan, sillä sulfaattipitoisuudet olivat pohjan lähellä jopa hiukan pienemmät kuin pintavedessä sekä Aidassaaren (VS8) että Viidennumeron (VS9) havaintopaikalla. Sulfaattipitoisuudet jäivät Lepaanvirran tasolle eikä vuonna 211 todettua väliveden sulfaattimaksimia todettu. Sinkkiä todettiin vain talvikuukausina hyvin pieniä pitoisuuksia alusvedessä Aidassaaren ja Viidennumeron havaintopaikoilla (5,8 7,1 µg/l) Kesäkerrosteisuus Järvet kerrostuivat keväällä ja alkukesällä 215 viileän ja tuulisen sään vuoksi myöhään, jolloin alusvesi tuulettui ja hapettui hyvin. Toisaalta alusvedet ehtivät myös lämmetä enemmän kerrosteisuuden muodostumisen viivästyessä. Vanajanselän asemilla ei todettu vielä kunnon lämpötilakerrosteisuutta kesäkuun alun havaintokerralla. Pintavesi oli kesäkuun alussa noin asteista ja alusvesikin noin 1 12 asteista. Happitilanne oli kaikilla syvännealueilla pohjan lähelläkin erinomainen (Kyll %). Elokuussa vesimassa oli kerrostunut ja lämmennyt lisää. Päällysvesi ulottui 5 1 metriin, ja alusvedenkin lämpötila oli noussut kesäkuun alun lukemista. Koska vesimassa oli pohjan lähellä varsin lämmintä, hapen kuluminen oli nopeaa. Happitilanne oli Vanajanselällä elokuussa keskimäärin tyydyttävällä tasolla, vaikka pohjan lähellä vesi olikin jo erittäin niukkahappista (Kyll. -2 %). Heikoin happitilanne todettiin syvimmällä Turvesaaren havaintopaikalla (kok. syv. 23 m), jossa happi oli loppunut kokonaan jo 2 metrin syvyydestä. Happitilanne oli nyt muiden asemien tavoin hyvin heikko myös Vanajanniemen syvännealueella (VS2), joka on tutkituista syvännealueista matalin (16 m), ja jossa veden vaihtuvuus on parhainta. Happea todettiin pohjan lähellä vain,21 mg/l, jolloin hapen kyllästysaste oli 2 %. Sisäinen kuormitus kohotti paikoin ravinne- ja rautapitoisuuksia sekä sameutta. Lokakuussa syystäyskierto oli aloittanut sekoittamaan vesimassaa ja happitilanne oli korjaantunut. Vuonna 215 kevät oli viileä ja sateinen, mutta valumat pysyivät sateista huolimatta vähäisinä. Hajakuormituksen tuomia ravinteita oli siten alkukesällä keskimääräisesti. Fosforipitoisuudet vaihtelivat Vanajanselän pintavedessä kesäkuun alussa lievästi rehevällä tasolla, µg/l, ja typpipitoisuudet olivat 1 14 µg/l. Suurin fosforipitoisuus mitattiin Aidassaaren asemalta, muilla asemilla pitoisuudet jäivät hieman pienemmiksi. Klorofyllipitoisuudet vaihtelivat kesäkuussa 9,4 13 µg/l ollen lievästi rehevien ja rehevien vesien luokkien rajalla (lievä rehevyys 4 1 µg/l). Nitraatteja oli runsaasti vedessä levien käytettävissä, mutta liukoinen fosfori oli paikoin loppunut. Ravinteiden vuodenaikaisvaihtelulle tyypillisesti fosforipitoisuudet yleensä kohoavat kesän kuluessa Vanajanselän havaintopaikoilla ja typpipitoisuudet puolestaan laskevat. Vuonna 215 pintaveden fosforipitoisuudet kuitenkin pikemminkin laskivat kesän mittaan, sillä Lepaanvirran kautta tulevat vedet eivät nostaneet nyt Vanajanselän fosforipitoisuutta. Vuonna 215 Lepaanvirran fosforipitoisuudet jäivät aiempaa pienemmiksi, eikä erittäin rehevien vesien luokan raja (>5 µg P/l) ylittynyt millään havaintokerralla. Vanajanselän fosforipitoisuudet vaihtelivat heinäkuussa pintavedessä välillä

55 µg/l ja elokuussa välillä µg/l ollen lievästi rehevien vesien tasolla (raja 12 3 µg/l). Korkein fosforipitoisuus (42 µg/l) mitattiin Lepaanvirrassa elokuussa, mikä mahdollisesti nosti fosforipitoisuutta tällöin myös Vanajanniemen havaintopaikalla (23 µg/l). Muilla Vanajanselän asemilla pintaveden fosforipitoisuudet jäivät sen sijaan elokuussa alkukesää pienemmiksi. Keskimääräisesti kesäajan korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin nyt Aidassaarelta (21 24 µg/l), kun taas Turvesaarella fosforipitoisuus oli elokuussa vain 15 µg/l. Fosforipitoisuuden tavoin klorofyllipitoisuudet jäivät heinä- ja elokuussa alkukesää pienemmiksi. Klorofyllipitoisuus vaihteli heinäkuussa välillä 6,4 11 µg/l eli lievästi rehevien ja rehevien vesien rajalla. Elokuussa levänmäärä laski selvästi lievästi rehevälle tasolle (4,8 6,3 µg/l). Turvesaaren ja Aidassaaren havaintoasemilla klorofyllipitoisuus oli siten jopa lähellä karun veden luokkaa (<4 µg/l). Suurin klorofyllipitoisuus mitattiin kesäkuussa Aidassaaren havaintoasemalla (13 µg/l). Typpipitoisuus oli heinäkuussa 93 1 µg/l. Liukoista typpeä todettiin pintavedessä läpi kesän, mutta fosfaattifosforin loppuminen rajoitti levätuotantoa ja se onkin selkeä minimitekijä Vanajanselän alueella. Nitraatin läsnäolo estää typpeä sitovia sinileviä saamasta kilpailuetua. Klorofyllipitoisuus on vaihdellut Vanajanselällä tarkkailuaikana kesinä välillä 8,1 21, µg/l ja oli nyt tarkkailunajan toiseksi pienin (8,4 µg/l). Pienin pitoisuus mitattiin vuonna 21 ja korkein vuonna 211. Vanajaveden ravinnepitoisuudet kasvoivat hieman lokakuun alussa olevaa havaintokertaan mennessä, jolloin mitattiin vuoden fosforimaksimit. Fosforipitoisuus vaihteli tällöin välillä µg/l. Niukkaravinteisinta oli Vanajanselän asemalla VS1. Typpipitoisuus vaihteli lokakuussa pintavedessä µg/l. Syyskuun sateisuudesta huolimatta niukkoina pysyneet valumat näkyivät myös hyvin lievänä humusleiman vähentymisenä. Fosforipitoisuutta mukaillen myös levämäärä lisääntyi lokakuussa (7,6 8,3 µg/l). Typpipitoisuudet laskivat kesän aikana, kuten yleensäkin on tapahtunut. Vanajanselän havaintopaikkojen VS1, VS2 ja VS6 keskimääräisen kokonaistyppipitoisuuden ja Vanajanselän tilavuuden (71 milj. m 3 ) perusteella laskettuna Vanajanselän typpisisältö oli kesäkuussa t. (v t, v t, v t, v t). Typpisisältö pieneni kesän kuluessa aiempaan tapaan ollen pienimmillään lokakuussa 613 t (v t, v t, v t, t). Typpihäviö oli vuonna 215 kesäkuun ja lokakuun välisenä aikana noin 318 t eli 3 kg/d (v t eli 426 kg/d, v t eli 4733 kg/d, v t eli 42 kg/d, v t eli 34 kg/d). Vuonna 215 Vanajanselkään Lepaanvirran kautta kohdistunut pistemäinen typpikuormitus oli noin 51,1 kg/d, eli kuormitus oli kasvanut edellisvuodesta ollen kuitenkin viime vuosien tasoa (v ,8 kg/d, v ,7 kg/d, v ,5 kg N/d). Typpihäviö oli vuonna 215 hieman aiempaa pienempi (poikkeus vuosi 214), mutta myös Vanajanselkään tuleva typpikuormitus on ajan myötä pienentynyt. Vuonna 215 Vanajanselän kesäajan typpipitoisuudet olivat viime vuotta suurempia (Kuva 7.5). Vuonna 215 Kernaalanjärven fosforipitoisuus oli elokuussa 38 µg/l, Miemalanselän 42 µg/l ja Hattulanselän 38 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat vastaavasti Kernaalanjärvessä 3 µg/l, Miemalanselällä 4 µg/l ja Hattulanselällä 27 µg/l. Vanajanselällä fosforipitoisuudet vaihtelivat elokuussa µg/l ja klorofyllipitoisuudet 4,8 6,3 µg/l. Vanajanselän rehevyystaso oli siten selvästi alempi kuin yläpuolisella reitillä eli sedimentaatio poistaa osan ravinteista.

56 µg/l 6, VANAJANSELKÄ, TURVESAARI (piste VAN2/VS6) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina , 4, 3, 2, 1,, Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Vanajanselän (VAN2/VS6) pintavedessä vuosina µg/l 3 VANAJANSELKÄ, TURVESAARI (piste VAN2/VS6) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Vanajanselän (VAN2/VS6) pintavedessä vuosina Vanajanselän pintaveden fosforipitoisuuksissa on todettavissa pitkällä aikavälillä selvä laskeva suuntaus (Kuva 6.35, Kuva 6.37). 199-luvun alun jälkeen fosforipitoisuuksissa ei ole enää tapahtunut merkittävää muutosta. Eri vuosien ja vuodenaikojen välinen vaihtelu on melko suuri. Talvella fosforipitoisuus laskee ajoittain alle 2 µg/l, mutta sekä talvisin että kesäisin on ylitetty myös rehevän veden raja-arvo (3 µg P/l). Koko tarkkailunajan pienimmät fosforipitoisuudet mitattiin kuivana vuotena 23. Pieniä vuosikeskiarvoja on esiintynyt myös viime vuosina. Kokonaistypen määrä vaihtelee myös voimakkaasti valumatilanteen mukaan (Kuva 6.36, kuva 6.38). Alimmillaan typpipitoisuus on yleensä loppukesällä (6 7 µg/l), mutta nousee talvisin ajoittain jopa kolminkertaiseksi luonnontasoon nähden. Kuiva kausi sekä kova pakkastalvi 211

57 näkyvät myös typpipitoisuuksissa selvänä laskuna. Jos pistekuormitus vaikuttaisi olennaisesti Vanajanselän typpipitoisuuteen, typpipitoisuuden maksimit olisi todettu vuonna 23, mutta silloin mitattiin minimipitoisuudet hajakuormituksen vähenemisen takia. Tämä osoittaa kiistattomasti hajakuormituksen määräävän merkityksen verrattuna pistekuormaan. Vastaavasti runsasvalumaisina talvina 25, 27, 212 ja 213 todettiin erittäin suuret typpipitoisuudet. µg/l VANAJANSELKÄ, AIDASSAARI (piste VAN2/VS8) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina talvi kesä Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Vanajanselän (VAN2/VS8) pintavedessä vuosina µg/l VANAJANSELKÄ, AIDASSAARI (piste VAN2/VS8) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina talvi kesä Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Vanajanselän (VAN2/VS8) pintavedessä vuosina Kärjenniemenselkä Längelmäveden-Hauhon reitin vedet laskevat Mallasvedestä Valkeakosken kautta Kärjenniemenselkään. Valuma-alueen pinta-ala on Valkeakoskessa 445 km 2 ja keskivirtaama noin 4 m 3 /s. Kärjenniemenselkä on läpivirtausallas, jonka teoreettinen keskiviipymä on 14 vrk. Veden laatu voi

58 52 vaihdella siten lyhyelläkin aikavälillä kuormituksen ja virtaaman mukaisesti. Avilon Oy:n ja UPM- Kymmene Oyj:n Tervasaaren tehtaan jätevesien purkuputkien sijainnista johtuen kuormitus ohjautuu pääosin Pikku-Vuolteen kautta Kärjenniemenselkään. Valkeakosken kaupungin jätevedet johdetaan Iso-Vuolteen puolelle. Avilon Oy:n tehtaalta ei ole tullut kuormitusta vuoden 211 jälkeen Valkeakoski Vuonna 215 Valkeakosken virtaamat olivat alkutalvella kolmea edellistä hyvin runsasvirtaamaista talvea pienempiä. Valkeakosken virtaamat kohosivat keskimääräiselle tasolle kevään ja kesän aikana, mutta vähenivät jälleen syksyllä. Loppuvuosi oli hyvin sateinen, mikä nosti virtaamia joulukuussa. Voimakkaita virtaamahuippuja ei kuitenkaan todettu koko vuonna. Valkeakosken yläpuolisten järvialtaiden vedenlaatua tasaavan vaikutuksen vuoksi vedenlaatu oli aiempaan tapaan läpi vuoden varsin tasalaatuista. Peruslaadultaan vesi oli aiempaan tapaan vähäelektrolyyttistä ja niukkahumuksista. Lisäksi ravinnetaso oli alhainen. Vuonna 215 Valkeakosken vedenlaatu oli talvikuukausina erinomainen. Vesi oli kirkasta, vähähumuksista ja vähäravinteista. Fosforipitoisuudet olivat karuille vesille ominaiset, ja myös typpipitoisuudet olivat luonnontasoa. Fosforipitoisuus oli tammi-maaliskuussa 9 µg/l, ja typpipitoisuudet välillä µg/l. Hygieeninen vedenlaatu oli erinomainen. Happipitoisuus sekä hapen kyllästysaste olivat tammi-maaliskuussa erinomaiset (Kyll %). Muina havaintoajankohtina vesi oli lievästi sameaa ja fosforipitoisuudet olivat suuremmat kuin talvella. Fosforipitoisuudet vaihtelivat avovesiaikana vuonna µg/l eli indikoivat enimmillään lievää rehevyyttä. Typpipitoisuudet vaihtelivat puolestaan välillä 3 35 µg/l. Humusleima oli kohtalaisen alhainen (COD Mn 4,6 6,2 mg O 2 /l). Vedessä todettiin avovesikaudella lievää hygieenistä nuhraantumista (lämpökestoiset koliformiset bakteerit 11 kpl/dl). Yleislaatuluokituksen mukaan hygieeninen laatu säilyi miltei erinomaisena. Happitilanne oli avovesikaudella erinomainen. Fosforipitoisuuden vuosikeskiarvo oli vuonna µg/l ja typpipitoisuuden 367 µg/l. Keskimääräiset ravinnepitoisuudet olivat samaa tasoa kuin aiempina vuosina Iso- ja Pikku-Vuolle Valkeakosken seudun Kärjenniemenselkään kohdistuva jätevesikuormitus on vähentynyt pitkällä aikavälillä merkittävästi. Vuonna 29 orgaaninen kokonaiskuormitus väheni voimakkaasti (87 %) edellisvuoteen verrattuna Kuitu Finland Oy:n tuotannon loppumisen vuoksi. Lisäksi UPM-Kymmene Oyj:n orgaaninen kuormitus väheni merkittävästi sellun tuotannon loppumisen myötä. Vuonna 21 UPM-Kymmene Oyj:n kuormitus lisääntyi etenkin orgaanisen kuormituksen osalta, mikä näkyi selvänä nousuna myös kokonaiskuormituksessa. Lisäksi Avilon Oy käynnisti Kuitu Finland Oy:n tehtaan syksyllä 21, mikä kohotti orgaanisen kuormituksen yli nelinkertaiseksi vuonna 211. Avilon Oy:n tehtaan lopettaminen vuonna 212 näkyi välittömästi orgaanisen kuormituksen palautumisena tehtaan käynnistämistä edeltäneelle tasolle. Pitkällä aikavälillä orgaaninen kuormitus on pienentynyt yli 99 %. Myös ravinnekuormitus laski vuonna 29 sekä fosforin että typen osalta pienimmilleen, lähes neljäsosaan edellisvuodesta. Fosforikuormitus on siitä lähtien laskenut edelleen. Typpikuormitus sen sijaan kasvoi hieman vuonna 21 ja 211, mutta typenkin osalta on sen jälkeen nähtävissä laskeva

59 53 suuntaus. Vuonna 215 Kärjenniemenselkään kohdistuva typpikuormitus oli hieman edellisvuotta suurempaa, mutta fosforikuormitus oli edelleen laskenut. Jätevesien vaikutukset näkyivät lievinä veden laadun muutoksina sekä Iso- että Pikku-Vuolteessa kaikkina tutkittuina ajankohtina. Jätevesien vaikutukset näkyivät veden sähkönjohtavuuden ja ravinnepitoisuuksien lievänä kohoamisena. Lisäksi veden hygieeninen laatu heikkeni. Selvimmät jätevesien vaikutukset todettiin talviaikaan, jolloin laimenemisolot olivat edellistalvia niukemmat. Talvella typpipitoisuus (5 81 µg/l) kohosi Isossa-Vuolteessa selvästi Valkeakosken tasosta. Sinkkipitoisuudet jäivät Isossa-Vuolteessa alle määritysrajan ja Pikku-Vuolteessa sinkkipitoisuus ylitti määritysrajan hienoisesti kesä- ja lokakuussa. Sulfaattipitoisuudet olivat läpi vuoden hieman Valkeakosken pitoisuuksia suurempia. Valkeakoskella pintaveden sulfaattipitoisuus vaihteli vuonna 215 välillä 9,7 13 mg/l. Isossa-Vuolteessa pitoisuudet olivat mg/l ja Pikku-Vuolteessa mg/l. Valkeakosken tasoon verrattuna sähkönjohtavuus oli Vuolteissa lievästi koholla läpi vuoden. Lisäksi sähkönjohtavuus oli syvemmällä (tammikuussa) pintavettä korkeampi, mikä kertoo jätevesien valumisesta pohjan myötäisesti. Vuonna 215 suurimmat sulfaattipitoisuudet (15 16 mg/l) ja sähkönjohtavuusarvot (8,9 9,3 ms/m) ajoittuivat viime vuosien tavoin lokakuulle, mikä liittyy todennäköisesti laimenemisoloihin (kuva 6.39 ja kuva 6.4). Avilon Oy:n toiminnan loppuminen näkyi sähkönjohtavuuden ja sulfaattipitoisuuden pienenemisenä jo vuonna 212. Selvimmin jätevesien vaikutukset ovat näkyneet hygieenisen vedenlaadun heikentymisenä niin Isossa kuin Pikku-Vuolteessakin. Hygieenisen laadun heikentyminen oli voimakkaampaa Isossa-Vuolteessa, jossa heikentymistä todettiin jokaisella havaintokerralla, mutta vedenlaatu oli kuitenkin maaliskuuta lukuun ottamatta hyvä läpi vuoden (lämpökest. kolif kpl/dl). Maaliskuussa Vuolteiden hygieeninen laatu oli välttävä ja Pikku-Vuolteessa todettiin E. coli -bakteereja jopa 73 kpl/dl. Muina ajankohtina Pikku-Vuolteen veden hygieeninen laatu heikkeni Valkeakoskeen verrattuna vain vähän ja hygieeninen laatu säilyi erinomaisena (lämpökest.kolif. 2 4 kpl/dl). Uimiseen Vuolteiden vesi soveltui kuitenkin hyvin (Hyvän uimavesiluokan rajat: suolistoperäiset enterokokit 4 kpl/dl ja Escherichia coli -bakteerit 1 kpl/dl). Happipitoisuuksissa havaittiin vuonna 215 ajoittain, maaliskuuta lukuun ottamatta, vain hyvin vähäistä heikkenemistä Isossa- ja Pikku-Vuolteessa Valkeakoskeen verrattuna, mikä viittasi hyvin lievään jätevesien vaikutukseen. Happitilanne oli Vuolteissakin pääosin hyvä tai erinomainen läpi vuoden, joten nykyisellä kuormituksella ei käytännössä ole enää vaikutusta happipitoisuuksiin. Happitilanne on pysynyt avovesikaudella hyvänä vähentyneen orgaanisen kuormituksen ansiosta. Talvikuukausina happipitoisuus oli Vuolteissa erinomainen koko vesipatsaassa. Vuoden 215 kuormitustasolla ravinnekuormituksen vaikutus jäi keskivirtaamalla laskennallisesti tarkasteltuna varsin vähäiseksi. Keskimääräinen kuormitus olisi kohottanut fosforipitoisuutta keskivirtaamalla vuonna 215 noin,71 µg/l ja typpipitoisuutta noin 29 µg/l. Keskialivirtaamalla vaikutukset olisivat olleet selvemmin havaittavissa, sillä fosforipitoisuus olisi kohonnut 2,2 µg/l ja typpipitoisuus 9 µg/l. Jätevesien sekoittumista ei voida kuitenkaan olettaa täydelliseksi, joten todelliset pitoisuusnousut voivat olla laskennallisia suurempia. Vedenlaatutulosten perusteella todetut pitoisuusnousut olivat vuonna 215 fosforin osalta -7 µg/l ja typen osalta 1 36 µg/l. Fosforipitoisuus vaihteli Valkeakosken pintavedessä vuonna µg/l. Iso- ja Pikku-Vuolteissa fosforipitoisuus vaihteli pintavedessä puolestaan 1 16 µg/l. Typpipitoisuudet vaihtelivat vastaavasti Valkeakoskessa 3 45 µg/l ja Vuolteissa µg/l. Pintaveden ravinnepitoisuuksissa todetut muutokset olivat maaliskuuta lukuun ottamatta vähäiset. Jätevesien vaikutukset olivat pohjan lähellä hieman pintaa suuremmat.

60 ms/m 35 ISO-VUOLLE (piste VAN2/VS1) Sähkönjohtavuus 1 metrin syvyydellä vuosina Kuva Sähkönjohtavuus (ms/m) Isossa-Vuolteessa (VAN2/VS1) pintavedessä vuosina mg/l 14 ISO-VUOLLE (piste VAN2/VS1) Sulfaattipitoisuus 1 metrin syvyydellä vuosina Kuva 6.4. Sulfaattipitoisuus (mg/l) Isossa-Vuolteessa (VAN2/VS1) pintavedessä vuosina Kärjenniemenselkä Talvikerrosteisuus Kärjenniemenselän syvännealueen vesimassassa todettiin vuonna 215 tammikuussa loiva lämpötilakerrosteisuus, joka pysyi loivana myös maaliskuussa runsaiden valumien vuoksi. Aiemmin Kärjenniemenselän syvänteellä todettiin maaliskuussa pohjan lähellä säännöllisesti happikato. Orgaanisen kuormituksen vähentyminen on kuitenkin parantanut Kärjenniemenselän talviaikaista happitilannetta ja vuodesta 26 lähtien happitilanne on säilynyt Kärjenniemenselällä läpi talven hyvänä. Ajoittain pohjanläheinen happi on edelleen käynyt vähiin, kuten ankarampina talvina 21 ja 211, sekä leu-

61 55 dompina talvina 212 ja 213. Talvella 211 happitilannetta heikensi myös Avilon Oy:n tehtaan orgaaninen kuormitus. Viime talvina runsaat valumat ovat parantaneet veden happitilannetta, mutta toisaalta alusveden lämpötila voi jäädä aikaisen jäätymisen aikaan tavallista korkeammaksi, kuten vuonna 213, mikä nopeuttaa hapen kulumista. Vuonna 215 Kärjenniemen happitilanne oli vuoden 214 tavoin tammikuussa kokonaisuutena oikein hyvä, sillä pohjallakin happea oli vielä 7,2 mg/l (Kyll. 51 %). Maaliskuussa pohjan lähellä hapen kyllästysaste oli vielä 39 % eikä sisäistä kuormitusta ei ollut todettavissa. Jätevedet valuvat järvivettä raskaampina syvänteen pohjalle. Jätevesien vaikutukset olivat selvästi tuloksista todettavissa, sillä pohjan läheisten vesikerrosten (1 ja 15 m) sähkönjohtavuudet ja sulfaattipitoisuudet olivat koholla tammi- ja maaliskuussa (15 m: 21,8 32,5 ms/m, mg SO 4 /l). Myös sinkkipitoisuudet olivat aiempaan tapaan kohonneet pohjan lähellä (31 32 mg/l), vaikka pitoisuudet ovatkin vähentyneet aiemmasta. Maaliskuussa korkein sinkkipitoisuus mitattiin välivedessä (35 mg/l). Vuolteissa sinkkipitoisuudet jäivät talvikuukausina alle määritystarkkuuden. Sinkkipitoisuuksien kohoaminen pohjan lähellä on seurausta aiemmasta sinkkikuormituksesta, joka on kertynyt syvännealueiden sedimenttiin. Kärjenniemenselän päällysvesi oli erittäin kirkasta. Tammikuussa näkösyvyys oli jopa 4,5 m. Syvännealueen pintaveden fosforipitoisuudet olivat talvella alhaiset (9 1 µg/l). Fosforipitoisuudet olivat siten karujen vesien luokassa ja samaa tasoa kuin yläpuolisissa Vuolteissa. Typpipitoisuudet vaihtelivat syvännealueen pintavedessä talvella µg/l eli olivat luonnontasoa. Valkeakosken typpipitoisuuksiin (41 45 µg/l) verrattuna Kärjenniemenselän pintaveden typpipitoisuus oli hieman suurempi. Rauttunniemen havaintopaikalla todettiin tammikuussa Kärjenniemenselän tavoin loiva lämpötilakerrosteisuus ja happitilanne oli pohjallakin hyvä. Veden nopea vaihtuvuus helpotti happitilannetta Rauttunniemen havaintopaikalla. Selviä jätevesien vaikutuksia ei ollut todettavissa. Sähkönjohtavuus ei ollut normaalia enempää koholla pohjan lähellä (7 m). Sinkkiä todettiin pohjan lähellä 12 µg/l. Pintaveden sinkkipitoisuus on ollut vaihtelevasti määritysrajaa (5 µg/l) pienempi jo vuodesta 29 lähtien eikä sinkkiä ole viime vuosina enää todettu. Pintaveden sulfaattipitoisuus oli sama kuin Vuolteissa (13 14 mg/l). Maaliskuussa Rauttunniemen vesimassa oli lämmennyt eikä kerrosteisuus siten ollut jyrkentynyt. Selviä viitteitä jätevesien kulkeutumisesta Vanajanselän suuntaan ei havaittu Viidennumeron tai Aidassaaren tulosten perusteella. Pintaveden fosforipitoisuudet (9 11 µg/l) olivat Rauttunniemen havaintopaikalla samaa karujen vesien tasoa Valkeakoskeen ja Kärjenniemenselkään verrattuna. Typpipitoisuudet vaihtelivat talvella Rauttunniemessä 4 56 µg/l. Maaliskuussa typpipitoisuus oli Vuolteiden tavoin koholla. Kesäkerrosteisuus Vuonna 215 kevätkierto jatkui pitkään, jolloin alusvesi tuulettui ja hapettui hyvin. Alusveden lämpeneminen lisää kuitenkin hapen kulumisnopeutta, joten happitilanne muodostui loppukesällä huonoksi. Kärjenniemenselän syvännealueella ei ollut vielä muodostunut lämpötilakerrosteisuutta kesäkuun alussa. Vesi oli lähes tasalaatuista pinnasta pohjalle ja happitilanne oli pohjan lähelläkin siten erinomainen. Heinäkuun alussa happitilanne oli heikentynyt kokonaisuutena tyydyttäväksi, sillä 1 metrissä todettiin selvää happivajetta (Kyll. 34 %) ja pohjan läheltä happea oli enää niukasti (Kyll. 4 %). Elokuussa kerrosteisuus oli edelleen vakaa ja happi oli kulunut pohjalta loppuun. Sisäinen kuormitus

62 56 nosti rauta- ja ravinnepitoisuuksia. Avovesikauden happitilanne oli siten Kärjenniemenselän syvännealueella kesien 212 ja 213 kaltainen, jolloin heinäkuun alun havaintokerralla pohjan läheinen vesi ei ollut vielä hapetonta. Lokakuussa syystäyskierto oli sekoittanut veden ja happitilanne oli hyvä pinnasta pohjaan. Kärjenniemenselän pintaveden sinkkipitoisuus oli avovesiaikanakin vähäinen, määritysraja ylittyi hieman vain heinä- ja lokakuussa. Pintaveden sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus olivat lievästi Valkeakoskea suuremmat, mutta ajoittain pienemmät kuin Vuolteissa. Sulfaattia todettiin vain 1-3 mg/l Valkeakoskea suurempia pitoisuuksia, eivätkä alusveden sulfaattipitoisuudet olleet kesällä koholla pintaveteen verrattuna, joten jätevesien vaikutuksia ei ollut sulfaatin osalta kesänaikaan todettavissa. Fosforipitoisuudet vaihtelivat Kärjenniemen syvännealueen pintavedessä avovesiaikana vuonna µg/l ja typpipitoisuudet µg/l (kuva 6.41 ja kuva 6.42). Valkeakoskessa ravinnepitoisuudet vaihtelivat vastaavasti 6 13 µg P/l ja 3 35 N/l. Ravinnetaso kohosi siten etenkin fosforin osalta selvästi jätevesi- ja hajakuormituksen seurauksena. On kuitenkin huomioitava, että jätevedet eivät sekoitu täydellisesti vesimassaan, ja typen denitrifikaatio sekä aineiden sedimentaatio vähentävät ravinteita vesimassasta. Ravinnetaso oli nyt molemmilla alueilla vuoden 214 tavoin selvästi keskimääräistä pienempi. Valkeakoski oli rehevyydeltään jopa karussa luokassa (<12 µg P/l). Kärjenniemen syvännealue oli ravinnepitoisuuksien perusteella aiempaan tapaan lievästi rehevä (lievästi rehevä 12 3 µg P/l). Kärjenniemenselän alue on Vanajaveden-Pyhäjärven reitin karuin vesialue. Klorofyllipitoisuuden perusteella rehevyystaso vaihteli vuonna 215 Kärjenniemenselällä 2,9 13 µg/l eli karulta tasolta rehevien vesien luokan puolelle (lievästi rehevä 4 1 µg/l, rehevä 1 2 µg/l). Vuonna 215 nitraattityppi oli hyvin vähissä jo alkukesästä eikä liukoista fosforia todettu kesällä lainkaan. Kärjenniemenselkä oli siten sekä fosfori- että typpirajoitteinen läpi kesän, mikä selittää vähäisen leväkasvun. Liukoisen typen puuttuessa typpeä ilmasta sitomaan pystyvät sinilevät saavat kilpailuedun muihin leviin nähden. Rauttunniemen havaintopaikalla ei myöskään todettu lämpötilakerrosteisuutta kesäkuun alussa ja happitilanne oli pohjan lähelläkin erinomainen. Elokuussa vesi oli lievästi lämpötilakerrostunutta ja pohjan läheinen happitilanne oli puolittunut pintaveteen nähden (Kyll. 49 %). Fosforipitoisuus (12 15 µg/l) oli avovesiaikana hieman Kärjenniemenselkää pienempi, mutta typpeä todettiin enemmän, etenkin lokakuussa (33 53 µg/l). Kesäajan fosforipitoisuudet indikoivat lievää rehevyyttä, mutta levämäärä oli lähes karulla tasolla (3,7 4,9 µg/l). Sulfaattipitoisuudet olivat Kärjenniemenselän tasolla eikä sinkkiä juuri todettu.

63 µg/l 6, KÄRJENNIEMENSELKÄ (piste VAN2/VS12) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina , 4, 3, 2, 1,, Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Kärjenniemenselän (VAN2/VS12) pintavedessä vuosina µg/l KÄRJENNIEMENSELKÄ (piste VAN2/VS12) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Kärjenniemenselän (VAN2/VS12) pintavedessä vuosina Pitkällä aikavälillä pintaveden happitilanne on parantunut selvästi, ja myös syvänteiden happivaje on vähentynyt (kuva 6.43). Fosforipitoisuus on laskenut alle puoleen 197-luvun alusta. Selvin muutos tapahtui 197-luvun puolivälissä, jolloin jäteliemen poltto aloitettiin (kuva 6.44). Viime vuosina kuormituksen vähenemisen myötä fosforipitoisuudet ovat laskeneet talviaikana ajoittain jopa karujen vesien tasolle. Myös kemiallinen hapenkulutus väheni 197-luvun alun jälkeen voimakkaasti (kuva 6.45). Muutokset typpipitoisuuksissa ovat olleet 198-luvun alun jälkeen vähäisempiä (kuva 6.46). Eri vuosien ja vuodenaikojen välinen ravinnepitoisuuksien vaihtelu on melko vähäistä verrattuna pääreittiin. Talvella fosforipitoisuudet laskevat karujen vesien raja-arvon (<12 µg/l) alapuolelle, mutta kesällä raja-arvo ylitetään säännöllisesti. Rehevän veden raja-arvo (3 µg/l) ylittyy nykyään vain harvoin (edellisen kerran vuonna 21). Kokonaistypen pitoisuus vaihtelee suhteellisen vähän. Typpipi-

64 toisuudet ovat vaihdelleet viime vuosina 4 5 µg/l, eli jätevesien vaikutukset ovat aiempaa vähäisemmät. mg/l 16, KÄRJENNIEMENSELKÄ (piste VAN2/VS12) Happipitoisuus pintavedessä vuosina , 12, 1, 8, 6, 4, 2,, talvi kesä Kuva Happipitoisuus (mg/l) Kärjenniemenselän (VAN2/VS12) pintavedessä vuosina µg/l 6 KÄRJENNIEMENSELKÄ (piste VAN2/VS12) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina talvi kesä Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Kärjenniemenselän (VAN2/VS12) pintavedessä vuosina

65 mg/l KÄRJENNIEMENSELKÄ (piste VAN2/VS12) Humusleima (COD Mn -arvot) pintavedessä vuosina talvi Kuva Humusleima (COD Mn -arvo, mg/l) Kärjenniemenselän (VAN2/VS12) pintavedessä vuosina kesä µg/l 12 KÄRJENNIEMENSELKÄ (piste VAN2/VS12) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina talvi kesä Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Kärjenniemenselän (VAN2/VS12) pintavedessä vuosina Rauttunselkä - Makkaranselkä Talvikerrosteisuus Vuonna 215 Rauttunselällä todettiin tammikuussa lämpötilakerrosteisuus. Alusvedessä todettiin jo voimakasta happivajetta ja pohjan lähellä happipitoisuus oli niukka (,3 mg/l, Kyll. 2 %). Vesimassa oli lämmennyt kauttaaltaan maaliskuussa ja happitilanne oli heikentynyt. Pohjan läheltä happi oli kulunut loppuun. Makkaranselällä lämpötilakerrosteisuus jäi maaliskuussa hieman loivemmaksi. Makkaranselän syvännealue onkin matalampi ja veden nopea vaihtuvuus helpottaa happitilannetta.

66 6 Happitilanne säilyi Makkaranselällä läpi talven hyvänä, ja pohjan läheisessäkin vedessä oli maaliskuussa happea vielä melko hyvin (3,2 mg/l, Kyll. 24 %). Rauttunselän pintavedessä näkyivät Kärjenniemenselältä tulevien vesien vaikutukset, sillä pintaveden sähkönjohtavuus sekä ravinnepitoisuudet olivat selvästi pienemmät kuin Aidassaaren syvännealueella. Tammikuussa vesi oli molemmilla alueilla kirkasta ja näkösyvyys ulottui 4 metriin. Maaliskuussa Aidassaaren alueella vesi hieman sameni, mutta Rauttunselällä vesi pysyi kirkkaana ja näkösyvyys syveni puolella metrillä tammikuuhun verrattuna (4,5 m). Kärjenniemenselältä tulevat vedet levisivät siten laajalti Rauttunselälle ja niiden vaikutus oli maaliskuussa todettavissa myös Makkaranselän pintaveden ravinnetasossa, vaikka vesi olikin nyt Rauttunselkää sameampaa ja näkösyvyys pienempi (3,6 m). Vuonna 211 näkösyvyys ulottui Makkaranselällä jopa 5, metriin Kärjenniemenselän vesien vaikutuksesta. Aiemmin Kärjenniemenselän suunnalta tulevien vesien on todettu kulkeutuvan Rauttunselän pohjoislaitaa pitkin Makkaranselälle, eikä niiden vaikutuksia ole todettu Rauttunselän syvännehavaintopaikalla. Viime vuosina Kärjenniemenselän suunnalta tulevien vesien sähkönjohtavuus on ollut selvästi aiempaa pienempi, minkä vuoksi vedet ovat olleet kevyempiä kuin Vanajanselän suunnalta tulevat vedet. Vanajanselän vedet kulkeutuivat syvemmällä Rauttunselällä, sillä veden sähkönjohtavuus oli Rauttunselän syvännealueella samaa tasoa kuin Vanajanselältä tulevien vesien. Pohjan lähellä mitattiin suurempia sähkönjohtavuuksia myös aineiden sedimentaation sekä käynnistyneen sisäisen kuormituksen seurauksena. Talvella 215 sisäinen kuormitus oli hapettomuuden seurauksena voimakasta. Maaliskuussa myös Vanajanselän vesien vaikutusta todettiin Rauttunselän pintavedessä. Pintaveden sähkönjohtavuus oli Rauttunselän havaintopaikalla 12,4 ms/m, kun vastaavasti Rauttunniemellä se oli 8, ms/m ja Aidassaaren asemalla 13, ms/m. Lisäksi pintaveden ravinnepitoisuuksissa näkyi Vanajanselän rehevämpien vesien vaikutusta. Fosforipitoisuus oli maaliskuussa Rauttunselällä 18 µg/l ja typpipitoisuus 94 µg/l. Rauttunniemessä pitoisuudet olivat vastaavasti 11 µg/l ja 56 µg/l sekä Aidassaaren havaintopaikalla 22 µg/l ja 12 µg/l. Makkaranselän pintaveden fosforipitoisuus oli maaliskuussa 2 µg/l ja typpipitoisuus 73 µg/l. Sulfaattipitoisuudet olivat Rauttunselällä (14 17 µg/l) pinnasta pohjaan samaa tasoa kuin Aidassaaren syvännealueella (15 17 µg/l). Pienimmät pitoisuudet mitattiin pohjan lähellä. Syvännehakuisuutta Kärjenniemen suunnalta tulevilla jätevesillä ei siten todettu. Kohonneita sinkkipitoisuuksia ei ole enää esiintynyt sinkkikuormituksen loputtua vuonna 212. Sinkkiä todettiin Rauttunselän syvänteen väli- ja alusvedessä vain vähäisesti (6, 8,5 µg/l). Sinkkipitoisuuksien kohoaminen pohjan lähellä on seurausta aiemmasta sinkkikuormituksesta, joka on kertynyt syvännealueiden sedimenttiin Kesäkerrosteisuus Rauttunselällä todettiin kesäkuun 215 alussa loiva lämpötilakerrostuneisuus. Happitilanne oli kokonaisuutena pohjaa myöten hyvä. Heinäkuun alussa kerrosteisuus oli jyrkentynyt ja happitilanne heikentynyt veden lämpenemisen myötä, mutta happea oli vielä kohtalaisesti pohjallakin (2,3 mg/l, Kyll. 23 %). Elokuussa happitilanne oli heikentynyt välivedestä alaspäin (1 metrissä Kyll. 36 %) ja alusvesi oli hapetonta. Lämpimän veden lisäksi happea kuluttaa sedimentin pelkistyneisyys ja Vanajanselän suunnalta tuleva orgaaninen aines (levämassa). Alusveden vähähappisuudesta on haittaa kalastolle. Etenkin viileää vettä suosivat siika ja muikku kärsivät tästä. Lokakuussa vesimassa oli sekoittunut syystäyskierron myötä ja happitilanne oli sekoittumisen ja vesimassan tuulettumisen ansiosta pinnasta pohjaan hyvä.

67 Matalammalla Makkaranselällä lämpötilakerrosteisuus jäi loivemmaksi kuin Rauttunselällä. Elokuussa happea oli hyvin pohjanläheistä vesikerrosta lukuun ottamatta, jossa happea todettiin vielä välttävästi (2,7 mg/l, Kyll. 29 %) Rauttunselän pintaveden sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet olivat suuremmat kuin Kärjenniemenselän suunnalta tulevien vesien, mutta pienemmät kuin Vanajanselän vesillä osoittaen vesien sekoittumista Rauttunselän pintavedessä. Syvemmissä vesikerroksissa vedenlaatu vastasi enemmän Vanajanselän vedenlaatua. Kesällä 215 fosforipitoisuus vaihteli Rauttunselän pintavedessä välillä µg/l ollen lievästi rehevää tasoa (Rauttunniemi µg P/l, Aidassaari µg P/l). Voimakkaimmillaan rehevyys oli Rauttunselällä heinäkuussa. Myös klorofyllipitoisuus (5,6 8,5 µg/l) indikoi lievää rehevyyttä (raja 4 1 µg/l) (Kärjenniemenselkä 2,9 13 µg/l, Vanajanselän asemilla 4,8 13 µg/l) ja oli siten tarkkailuajan pienimpiä (Kuva 7.6). Makkaranselällä fosforipitoisuudet olivat suuremmat kuin Rauttunselällä (19 26 µg/l) ja maksimi todettiin sielläkin heinäkuussa. Makkaranselkä oli levämäärän suhteen hieman Rauttunselkää rehevämpi (klorofylli 4,2 13 µg/l), mutta liukoisen fosforin puute/niukkuus rajoitti levien kasvua läpi kesän. Alueen klorofyllipitoisuudet olivat korkeimmillaan kesä-heinäkuussa, mutta laskivat elokuussa. Rauttunselän fosforipitoisuus on pienentynyt lievästi vuosina Kärjenniemenselän tapaan. Kuormituksen vähenemisen vaikutukset näkyvät selvästi talvituloksissa, mutta kesällä Vanajanselältä tuleva virtaama rehevöittää yleensä myös Rauttunselän (Kuva 6.47). Kokonaistypen määrä vaihtelee Vanajanselän vaikutuksen mukaisesti (kuva 6.48). Vanajanselkään verrattuna typpipitoisuus on lähes puolet pienempi Kärjenniemenselältä tulevan virtauksen laimentavan vaikutuksen takia. µg/l 45, 4, 35, 3, 25, 2, 15, 1, 5,, RAUTTUNSELKÄ, TUOMONSAARET (piste VAN2/VS15) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Rauttunselän (VAN2/VS15) pintavedessä vuosina

68 µg/l 16 RAUTTUNSELKÄ, TUOMONSAARET (piste VAN2/VS15) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Rauttunselän (VAN2/VS15) pintavedessä vuosina Konhonvuolle Valuma-alueen pinta-ala on Konhonvuolteessa 84 km 2 ja keskivirtaama 61 m 3 /s. Vuonna 215 happitilanne oli Konhonvuolteessa läpi vuoden hyvä tai erinomainen eikä happivajetta todettu maaliskuussakaan. Happipitoisuus vaihteli välillä 8,4 12,2 mg/l ja hapen kyllästysaste %. Kesäisin happivajetta ei ole yleensä esiintynyt. Veden sulfaattipitoisuus (15 16 mg/l) ja sähkönjohtavuus (1,3 11,2 ms/m) ovat olleet vuodesta 212 lähtien pienempiä Avilon Oy:n kuormituksen loputtua. Sinkkiä ei ole myöskään sittemmin todettu. Konhonvuolteen fosforipitoisuus oli vuonna 215 keskimäärin 17 µg/l ja typpipitoisuus 647 µg/l (kuva 6.49 ja kuva 6.5). Fosforipitoisuus on ollut viime vuosina laskussa. Lepaanvirrassa fosforipitoisuus oli vuonna µg P/l ja 193 µg N/l. Valkeakosken fosforipitoisuus oli puolestaan keskimäärin 1 µg/l ja typpipitoisuus 367 µg/l. Lepaanvirtaan verrattuna Konhonvuolteen fosforipitoisuus oli yli puolet pienempi ja typpipitoisuus lähes kolme kertaa pienempi. Peruslaadultaan Konhonvuolteen vesi on lievästi ruskeaa ja humusleima on kohtalainen. Hygieeninen laatu oli erinomainen läpi vuoden (lämpökest. kolif. 6 kpl/dl). Pitkällä aikavälillä Konhonvuolteen veden laatu on parantunut selvästi. Suurin muutos tapahtui vuonna 1975, jolloin Tervasaaren tehtaalla otettiin käyttöön jäteliemen polttolaitos. Kemiallinen hapenkulutus ja ligniinipitoisuudet alenivat välittömästi (kuva 6.51). Myös hapen kyllästysaste alkoi kohentua ja tilanteen parantuminen on jatkunut viime vuosiin saakka (kuva 6.52). Talvella 26 happitilannetta voitiin pitää ensimmäistä kertaa hyvänä, sillä hapen kyllästysaste nousi ensimmäisen kerran koko tarkkailun ajan yli 8 %. Myös runsasvalumaisina talvina, jollaisia viime vuosina (21- luvulla) on ollut, hapen kyllästysaste on pysynyt läpi talven yli 8 %:n. Talvella 21 happitilanne oli läpi vesistön tavanomaista heikompi aikaisen jäätymisen sekä niukkojen valumien vuoksi. Myös Konhonvuolteessa happitilanne oli tällöin edellisvuosia hiukan heikompi. Happitilanne jäi hieman alle erinomaisen myös vuosina 211 ja 213.

69 Fosforipitoisuudet ovat pienentyneet selvästi 197-luvun puolivälin jälkeen (kuva 6.53). 197-luvulla fosforipitoisuus vaihteli kesäaikaan tason 4 µg/l molemmin puolin. 199-luvun alusta lähtien fosforipitoisuus lähti laskuun ollen ajoittain kesäaikaan lievästi rehevä, mutta on taas viime vuosina kohonnut ajoittain rehevien vesien raja-arvon (3 µg/l) yläpuolelle. Talviaikaan, jolloin hajakuormitus on yleensä ollut vähäistä, fosforipitoisuudet ovat pysyneen viime vuosiin saakka pieninä (alle 2 µg/l). Taso kuitenkin ylittyi tammikuussa vuosina 211 ja 213. Kokonaistypen keskipitoisuus on pysynyt pitkällä aikavälillä samana, vaikka typpikuormitus on vähentynyt (kuva 6.54). Vuonna 29 tapahtunut selvä lasku typpikuormituksessa ei näytä vaikuttaneen typpipitoisuuksiin. Tämä osoittaa, että hajakuormitus säätelee typpipitoisuuksia. Typpimaksimit ajoittuvat talveen ja kevääseen, jolloin hajakuormitus lisääntyy ajoin voimakkaasti. 4 µg/l KONHONVUOLLE (piste VAN2/VS17) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Konhonvuolteessa (VAN2/VS17) vuosina µg/l 12 KONHONVUOLLE (piste VAN2/VS17) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva 6.5. Typpipitoisuus (µg/l) Konhonvuolteessa (VAN2/VS17) vuosina

70 mg/l KONHONVUOLLE (piste VAN2/VS17) BHK 7 -kuormitus (kg/d) ja COD Mn - ja ligniinipitoisuus (mg/l) vuosina kg/d BHK7 COD Mn Ligniini Kuva Kärjenniemenselkään kohdistunut orgaaninen kuormitus (BHK-kuormitus kg/d), kemiallinen hapenkulutus (COD Mn mg/l) ja ligniinipitoisuus Konhonvuolteessa (VAN2/VS17) vuosina Kyll.% KONHONVUOLLE (piste VAN2/VS17) BHK 7 -kuormitus (kg/d) ja happikyllästysaste (%) vuosina kg/d BHK7 Talvi Kuva Kärjenniemenselkään kohdistunut orgaaninen kuormitus (BHK 7 -kuormitus kg/d) ja happikyllästysaste (%) Konhonvuolteessa (VAN2/VS17) lopputalvella vuosina

71 µg/l KONHONVUOLLE (piste VAN2/VS17) Fosforikuormitus (kg/d) ja fosforipitoisus (µg/l) vuosina kg/d FOSFORI Talvi Kesä Kuva Kärjenniemenselkään kohdistunut fosforikuormitus (kg/d) ja fosforipitoisuus (µg/l) Konhonvuolteessa (VAN2/VS17) vuosina µg/l KONHONVUOLLE (piste VAN2/VS17) Typpikuormitus (kg/d) ja typpipitoisus (µg/l) vuosina kg/d TYPPI Talvi Kesä Kuva Kärjenniemenselkään kohdistunut typpikuormitus (kg/d) ja typpipitoisuus (µg/l) Konhonvuolteessa (VAN2/VS17) vuosina Jumusselkä - Korteselän luusua Konhonvirran jälkeen reittiin yhtyvät Lontilanjoki (MQ,8 m 3 /s) ja Tarpianjoki (MQ 6, m 3 /s). Pääreitin keskivirtaama on Lempäälässä noin 7 m 3 /s. Molempiin sivujokiin kohdistuu voimakasta hajakuormitusta. Lontilanjoessa jätevesien vaikutus on lisäksi merkittävä, sillä Lontilanjokeen johdetaan Akaan kaupungin Toijalan taajaman jätevedet. Toijalan puhdistamolla käsitellään myös Viialan taajaman jätevedet. Lisävesien vaikutus on nähtävissä myös pääreitillä, jossa veden samentuneisuus voimistuu ja ravinnepitoisuudet kohoavat.

72 66 Korteselän luusuan vedenlaatu oli vuonna 215 aiempaan tapaan heikompi kuin Konhonvuolteessa. Vesi sameni, humusleima voimistui ja myös veden sähkönjohtavuus ja ravinnepitoisuudet kohosivat. Hajakuormituksen vaikutus oli selvästi nähtävillä Korteselän luusuan pintavedessä maaliskuussa, jolloin vesi oli sameaa, ravinnepitoisuudet korkeita ja veden hygieeninen laatu oli heikentynyt välttäväksi. Fosforipitoisuus oli Korteselän luusuassa vuonna 215 keskimäärin 27 µg/l ja typpipitoisuus 812 µg/l. Pitoisuudet olivat Konhonvuolteessa vastaavasti 17 µg P/l ja 647 µg N/l. Vuoden 215 keskivirtaaman (Kuokkalankoski 6,3 m 3 /s) perusteella laskettuna fosforiainevirtaama lisääntyi Konhonvuolteen jälkeen noin 52 kg/d ja typpiainevirtaama 86 kg/d. Edellisvuoteen verrattuna fosforivirtaaman nousu oli samaa tasoa, mutta typpiainevirtaama oli kaksinkertainen (v , kg P/d, 47,5 kg N/d). vuoden 212 keskimääräistä huomattavasti runsaammalla keskivirtaamalla (94 m 3 /s) laskettuna fosforiainevirtaama lisääntyi Konhonvuolteen jälkeen jopa 77 kg/d ja typpiainevirtaama noin 812 kg/d. Selvimmin ravinnetaso kohosi talviaikaan hajakuormituksen vaikutuksesta. Kesäaikaan vaikutukset näkyivät selvimmin fosforipitoisuudessa. Lisävalumat näkyivät myös veden samentumisena ja humusleiman lisääntymisenä. Konhonvuolteen ja Korteselän välille kohdistunut pistekuormitus (Akaa) oli vuonna 215 fosforin osalta keskimäärin 2,6 kg/d ja typen osalta 1 kg/d (v ,6 kg P/d ja 91 kg N/d). Pääosa ravinnetason noususta johtui siten muusta kuin pistekuormituksesta eli oli hajakuormituksen vaikutusta. Kaiken kaikkiaan jätevesien vaikutukset jäivät vähäisiksi eikä niitä voida tuloksista eritellä. Akaan kaupungin jätevedet laimenevat laskennallisesti pääreitillä tehokkaasti. Korteselän luusuan happitilanne on ollut pääosin hiukan heikompi kuin Konhonvuolteessa. Vuoden 215 havaintokerroilla happitilanteessa ei kuitenkaan ollut juuri eroa. Hapen kyllästysaste pysyi hyvänä läpi vuoden (Kyll %). Laskennallisesti Toijalan taajaman jätevesikuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta happipitoisuuksiin. Hygieeninen vedenlaatu oli vain hieman heikompi kuin Konhonvuolteessa tammi- ja maaliskuuta lukuun ottamatta, jolloin veden laatu heikkeni huonoimmillaan välttäväksi. Lämpökestoisia koliformisia bakteereita todettiin tällöin noin kpl/dl. Muutoin veden hygieeninen laatu oli erinomainen tai hyvä. Vesi soveltui uimiseen kaikkina tutkittuina aikoina hygieenisen laadun osalta hyvin. Konhonvuolteen ja Korteselän luusuan välisellä alueella rehevyystaso oli fosforipitoisuuden perusteella avovesikaudella lievästi rehevällä tasolla eikä rehevän veden raja (3 µg/l) ylittynyt edes Korteselän luusuassa. Korteselän luusuan fosforipitoisuus oli kesällä tarkkailuajan alhaisin, välillä µg/l, ja väheni läpi kesän (Kuva 7.4). Ravinteita oli siten kesällä levien käytettävissä tavallista vähemmän. Klorofyllipitoisuuksien perusteella levää todettiin Konhonselällä lievästi reheville ja reheville vesille ominaisesti (7,4 14 µg/l). Levän määrä oli runsaimmillaan lokakuussa (klorofylli 17 µg/l). Vuonna 215 ravinnepitoisuuden nousu Konhonvuolteen ja Korteselän luusuan välillä oli maaliskuussa hajakuormituksen vaikutuksesta erittäin voimakasta (Kuva 6.55 ja Kuva 6.56). Kesällä fosforipitoisuuden nousu oli sen sijaan vähäistä. Typpipitoisuus oli hajakuormituksen vaikutuksesta luonnontasosta koholla jo Konhonvuolteessa. Myös typen pitoisuusnousu oli maaliskuussa voimakasta, mutta kesällä pitoisuudet pysyivät hyvin tasaisena asemien välillä. Akaan typpikuormalla ei kuitenkaan ole suurta merkitystä ko. vesialueella. Hajakuorman tuomat typpihuuhtoutumat ajoittuvat yleensä kevääseen ja ylivalumakausiin, joten ne eivät yleensä näy tuloksissa talvi- ja kesäaikaan. Viime vuosien runsasvalumaiset, lauhat talvet ovat kuitenkin lisänneet talvenaikaista hajakuormitusta.

73 67 µg P/l VS17 VS17B VS2 maaliskuu kesäkuu heinäkuu elokuu Kuva Fosforipitoisuuden muutokset Konhonvuolteen ja Korteselän luusuan välillä vuonna 215. µg N/l VS17 VS17B VS2 maaliskuu kesäkuu heinäkuu elokuu Kuva Typpipitoisuuden muutokset Konhonvuolteen ja Korteselän luusuan välillä vuonna 215. Vuosina Korteselän luusuan rehevyystasossa on mahdollisesti havaittavissa loiva laskeva suuntaus (kuva 6.57 ja kuva 6.58). Pitoisuudet tosin vaihtelevat voimakkaasti eri vuodenaikoina lähinnä hajakuormituksen voimakkuuden mukaan. Esimerkiksi talvella mitattiin tavanomaista pienemmät fosforipitoisuudet niukkojen valumien ja siten vähäisen hajakuormituksen vuoksi. Toisaalta runsasvalumaisena talvena 212 fosforipitoisuus ei vastaavasti runsastunut hajakuormituksen myötä vaan pitoisuudet olivat samalla tasolla kuin talvella 211. Vuosina 213 ja 214 todettiin jälleen suurempia ravinnepitoisuuksia. Hajakuormitus oli voimakasta maaliskuussa 215.

74 µg/l 7 KORTESELKÄ, LUUSUA (piste VAN2/VS2) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Korteselän luusuassa (VAN2/VS2) vuosina µg/l 16 KORTESELKÄ, LUUSUA (piste VAN2/VS2) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Korteselän luusuassa (VAN2/VS2) vuosina Kirkkojärvi - Sorvanselkä Lempäälän jälkeen reitti laajenee muutamiksi selkäalueiksi (Toutonen, Vakkala ja Sorva) ja laskee lopulta Sotkanvirran kautta Saviselkään. Saviselän jälkeen Vanajaveden reitti ja Näsijärven reitti yhtyvät Nokianvirraksi, joka laskee Kuloveteen. Lempäälän kunnan jätevedet johdetaan Kuokkalankoskeen Kirkkojärven yläpuolelle. Lempäälässä käsitellään myös Vesilahden kunnan jätevedet. Valumaalueen pinta-ala on Sotkanvirrassa 93 km 2 ja keskivirtaama noin 84 m 3 /s. Keskiviipymä Konhosta Sotkanvirtaan on noin 7 vrk.

75 Talvikerrosteisuus Kirkkojärvessä ei esiintynyt talvella 215 lainkaan lämpötilakerrosteisuutta. Vesi oli tammikuussa erittäin kylmää ja tasalaatuista pinnasta pohjaan (,1 C). Maaliskuussa Kirkkojärven jäälle ei enää päästy ja vesinäytteet oli otettu laiturin päästä, jolloin syvimpiä näytteitä ei saatu otettua. Pintaveden happipitoisuudet olivat läpi talven korkeat (12,5 12,9 mg/l, Kyll %) ja tammikuussa happitilanne oli erittäin hyvä pinnasta pohjaan saakka. Kyllästysaste ei laskenut alle 8 % eli oli hyvällä tasolla. Happitilanne oli edellisvuosien kaltainen. Toutosenselän syvännealueella ei todettu maaliskuussa selvää lämpötilakerrosteisuutta. Vesimassa oli kylmää (1,3 1,6 C), ja happipitoisuus oli pinnasta pohjaan erittäin hyvä. Vakkalanselällä vesi oli loivasti lämpötilakerrostunutta ja pohjan lähellä happipitoisuus oli hieman vähentynyt ollen kuitenkin tyydyttävä (Kyll. 6 %). Sorvanselällä todettiin tammikuussa 215 lämpötilakerrosteisuus ja happitilanne oli tyydyttävä pohjalle saakka (Kyll. 65 %). Maaliskuussa pintavesi oli lämmennyt, mutta muuten kerrosteisuus oli säilynyt tammikuun kaltaisena eikä happipitoisuuksissa ollut juuri tapahtunut muutosta. Fosforipitoisuus vaihteli tammi- ja maaliskuussa Kirkkojärvessä välillä ja µg/l, ja typpipitoisuus välillä µg/l. Korteselän luusuaan verrattuna Kirkkojärven ravinnepitoisuudet kohosivat tammikuussa vain lievästi (1 µg P/l, 6 µg N/l). Maaliskuussa ravinnetaso kasvoi Korteselän luusuan tavoin voimakkaasti ja oli fosforin suhteen lähes kaksinkertainen edellisvuoteen verrattuna (v µg P/l, 1 µg N/l). Maaliskuussa vesi myös sameni Korteselän luusuan tavoin. Typpipitoisuus sen sijaan oli viime vuoden tavoin hieman Korteselän luusuaa pienempi (1 µg/l). Lempäälän jätevedenpuhdistamolta poistuva typpi on pääosin ammoniumtyppimuodossa. Ammoniumtypen määrä oli talvella Kirkkojärven pintavedessä pieni (14 18 µg/l), eikä veden sähkönjohtavuudessa havaittu nousua. Jätevesien vaikutus oli talvella siten varsin lievää. Laskennallisesti Lempäälän kunnan jätevesikuormituksella on ollut marginaalisen pieni vaikutus ravinnepitoisuuksiin. Kirkkojärven pintaveden hygieeninen laatu heikkeni kuitenkin talvella välttäväksi (lämpökest. kolif. noin kpl/dl). Jätevedet eivät painuneet pohjalle kerrosteisuuden puuttuessa vaan sekoittuivat vesimassaan. Toutosenselällä ravinnepitoisuudet (42 µg P/l, 15 µg N/l) olivat maaliskuussa sekä typen että fosforin osalta samaa tasoa kuin Kirkkojärvessä, mutta Vakkalanselällä etenkin fosforipitoisuus oli pienempi (34 µg P/l, 13 µg N/l). Sorvanselällä fosforipitoisuudet vaihtelivat talven aikana µg/l ja typpipitoisuus oli sekä tammi- että maaliskuussa 11 µg/l. Ravinnetaso oli viime vuotta korkeampi. Ravinnepitoisuudet eivät kohonneet Sorvanselällä talven kuluessa toisin kuin Lempäälän seudulla. Veden humusleima ja väriluku pienenivät myös maaliskuussa Kesäkerrosteisuus Kirkkojärveen ei muodostunut vakaata lämpötilakerrosteisuutta koko avovesikaudella. Elokuussa vesi oli kuitenkin hapen suhteen kerrostunutta ja happitilanne oli pohjan lähellä tyydyttävä (Kyll. 55 %). Toutosenselällä todettiin loiva lämpötilakerrosteisuus loppukesällä. Pohjan lähellä happi oli kulunut loppuun, ja sisäinen kuormitus näkyi ravinnepitoisuuksissa. Vakkalanselkä sen sijaan kerrostuu kesäisin. Korkean rehevyystason takia hapen kuluminen on voimakasta. Pysyvän lämpötilakerrosteisuuden muodostuessa hapen kuluminen on voimakasta alusvedessä ja happitilanne heikkenee nopeasti. Kesäkuun alussa Vakkalanselällä todettiin loiva lämpötila-

76 7 kerrosteisuus ja alusveden happitilanne oli jo heikentynyt (Kyll. 52 %). Kesän mittaan vesimassa oli lämmennyt, ja kerrosteisuuden säilyttyä happitilanne oli elokuussa kauttaaltaan heikentynyt (Kyll. 61 %). Pohjan lähellä oli hapetonta. Sorvanselällä todettiin vuonna 215 selvä lämpötilakerrosteisuus. Happitilanne oli kesäkuussa pohjaan saakka vielä hyvä, mutta elokuussa happitilanne oli heikentynyt välivedessä (1 m Kyll. 47 %) ja pohjan läheltä happi oli kulunut täälläkin loppuun. Sisäinen kuormitus ei ollut kuitenkaan vielä voimakasta. Vuonna 215 suurimmat valumat ajoittuivat helmi-maaliskuulle ja hajakuormitus nosti etenkin typpipitoisuuksia Kirkkojärveltä Sorvanselälle saakka (Kuva 6.59). Keväällä valumat jäivät pieniksi eivätkä nostaneet ravinnepitoisuuksia. Kirkkojärven päällysveden fosforipitoisuus oli vuonna 215 keskimäärin 3 µg/l ja typpipitoisuus 825 µg/l. Toutosenselällä pitoisuudet olivat vastaavasti 32 µg P/l ja 815 µg N/l. Vakkalanselällä 27 µg P/l ja 743 µg N/l ja Sorvanselällä 24 µg P/l ja 757 µg N/l. Fosforipitoisuuksissa ei tapahtunut juurikaan muutoksia kesän aikana Kirkkojärven Vakkalanselän alueella (Kuva 6.6). Kesäajan korkeimmat fosforipitoisuudet mitattiin Kirkkojärvellä (26 31 µg/l), jossa rehevän veden raja (3 µg/l) ylittyi juuri ja juuri. Fosforipitoisuus laski Sorvanselkää kohti, jossa se vaihteli kesä-elokuussa välillä 2 26 µg/l. Sorvanselällä fosforipitoisuudet pienenivät sedimentaation ansiosta. Rehevyys oli siten myös reitin loppuosalla tarkkailunajan alin (Kuva 7.4). Levää todettiin Kirkkojärvessä runsaasti heti alkukesällä (Kuva 6.61). Klorofyllipitoisuus vaihteli kesän kuluessa lievästi rehevien ja rehevien vesien luokissa (7,3 16 µg/l). Toutosenselkä oli levämäärän perusteella Kirkkojärveä ja reitin loppuosaa rehevämpi (klorofylli µg/l) ja Vakkalanselkä oli reitin loppuosan karuin (klorofylli 4,2 8,6 µg/l). Levien määrä väheni em. alueilla loppukesää ja lokakuuta kohti, vaikka fosforipitoisuus ei pienentynyt. Sorvanselällä levämäärä ei seurannut fosforipitoisuuksia, sillä selvä fosforimaksimi ajoittui elokuulle (26 μg/l), mutta levää todettiin eniten heinäkuussa ja vähiten elokuussa. Levän määrä runsastui Sorvanselällä vielä syksyllä. Keskimääräinen levämäärä oli Sorvanselällä alueelle tyypillisellä tasolla (klorofylli 7,9 21 µg/l). Liukoisia ravinteita riitti Kirkkojärven Sorvanselän tutkituilla alueilla läpi kesän, joten sinilevät eivät saaneet kilpailuetua. Jätevesikuormituksen vaikutuksesta Kirkkojärven päällysvedessä todettiin läpi kesän hygieenistä nuhraantumista ja veden laatu hygieeninen laatu oli tyydyttävä (lämpökest. kolif kpl/dl). Uimiseen vesi soveltui silti hyvin. Myös ammoniumtyppipitoisuudet kohosivat lievästi Korteselän luusuaan verrattuna, mikä viittasi lievään jätevesien vaikutukseen. µg N/l VS21 VS21B VS22 VS Kuva Typpipitoisuuden muutokset Kirkkojärven ja Sorvanselän välillä vuonna 215.

77 71 µg P/l VS21 VS21B VS22 VS Kuva 6.6. Fosforipitoisuuden muutokset Kirkkojärven ja Sorvanselän välillä vuonna 215. µg klorofylli/l VS21 VS21B VS22 VS Kuva Klorofyllipitoisuuden muutokset Kirkkojärven ja Sorvanselän välillä vuonna 215. Kirkkojärven ravinnepitoisuuksissa ei ole todettavissa erityisen selvää muutossuuntaa vuosina (kuva 6.62 ja kuva 6.63). Fosforipitoisuus on lievästi laskenut kuten Rauttunselälläkin. 2- luvulla on mitattu pieniä fosforipitoisuuksia talvisin, etenkin niukkavalumaisina talvina 23, 21 ja 211. Myös kokonaistypen määrä vaihtelee hajakuormituksen vaikutuksen mukaisesti. Kokonaistyppipitoisuuksissa ei ole todettavissa selvää muutossuuntaa.

78 µg/l 7, KIRKKOJÄRVI (piste VAN2/VS21) Fosforipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina , 5, 4, 3, 2, 1,, Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Kirkkojärven (VAN2/VS21) pintavedessä vuosina µg/l KIRKKOJÄRVI (piste VAN2/VS21) Typpipitoisuus pintavedessä eri ajankohtina vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Kirkkojärven (VAN2/VS21) pintavedessä vuosina Sotkanvirta Sotkanvirran happipitoisuudet vaihtelivat vuonna 215 talvikuukausina tyydyttävän ja hyvän rajalla ja muina aikoina hyvästä erinomaiseen. Happitilanne oli maaliskuussa alkutalvea parempi lisääntyneiden valumien myötä. Vuonna 28 hapen kyllästysaste säilyi läpi talven hyvänä ensimmäistä kertaa koko tarkkailun aikana, samoin vuonna 214. Tällä välillä hapen kyllästysaste on laskenut taas maaliskuussa tyydyttäväksi (hapen kyllästysaste <8 %) ajoittaisista alkutalvien runsaista valumista huolimatta. Vuonna 215 hapen kyllästysaste vaihteli Sotkanvirrassa talvikuukausina välillä %. Konhonvuolteessa samoin kuin Korteselän luusuassa hapen kyllästysaste oli maaliskuussa 87 %, joten

79 tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu 73 happivaje lisääntyi aiempaan tapaan reitin loppuosalla. Hapen kyllästysaste vaihteli Sotkanvirrassa läpi vuoden 215 välillä 73 1 %. Parhaimmillaan happitilanne oli toukokuusta elokuuhun. Valkeakosken seudun kuormituksen väheneminen on näkynyt Sotkanvirran sähkönjohtavuuksissa, mikä liittyy sulfaattikuormituksen vähenemiseen. Kuormituksen väheneminen on näkynyt Kokemäenjoessa saakka veden sähkönjohtavuuden pienenemisenä. Viime vuosina sähkönjohtavuudet ovat olleet alhaisia koko reitin loppuosassa. Maaliskuussa sähkönjohtavuus oli poikkeuksellisesti koholla (15, ms/m). Vuonna 215 Sotkanvirran fosforipitoisuus vaihteli havaintokerroilla välillä µg/l (v µg/l, v µg/l) ja typpipitoisuus µg/l (v mg/l, v µg/l). Fosforipitoisuus ei siten kohonnut rehevälle tasolle koko vuonna. Suurimmat fosforipitoisuudet ajoittuivat tammi-toukokuulle ja heti kesäkuulta lähtien fosforipitoisuus oli koko loppuvuoden alle 2 µg/l pienentyen talvea kohti (Kuva 6.64). Fosforipitoisuudet ovat olleet Sotkanvirrassa lievästi reheville vesille ominaiset lukuun ottamatta kesäkuukausia, jolloin rehevien vesien raja-arvo (3 µg/l) on ylittynyt (Kuva 6.64 ja Kuva 6.66). Suurimmat typpipitoisuudet ajoittuivat fosforin tavoin talveen ja kevääseen (kuva 6.65 ja Kuva 6.67). Myös nitraattityppipitoisuus oli alkuvuodesta suurimmillaan, väheni kesän kuluessa ja runsastui jälleen marras-joulukuussa (12 69 µg/l). Ammoniumtyppeä todettiin huhtikuuta lukuun ottamatta vain pieniä määriä (3 16 µg/l). Keskimääräinen fosforipitoisuus oli Sotkanvirrassa vuonna µg/l ja typpipitoisuus 697 µg/l (6 havaintokertaa). Korteselän luusuassa pitoisuudet olivat vastaavasti keskimäärin 27 µg P/l ja 812 µg N/l sekä Konhonvuolteessa 17 µg P/l ja 647 µg N/l. Keskimääräinen fosforipitoisuus oli siten Sotkanvirrassa pienempi kuin Korteselän luusuassa, mutta lievästi suurempi kuin Konhonvuolteessa. Fosforin pidättyminen Kirkkojärven ja Sotkanvirran väliselle alueelle oli siten merkittävää. Hygieeninen veden laatu pysyi vuonna 215 yleislaatuluokituksen mukaan tammikuuta lukuun ottamatta erinomaisena. Hyvin lievää hygieenistä nuhraantumista todettiin läpi vuoden (Lämpökest. kolif. 19 kpl/dl). µg/l SOTKANVIRTA (piste VAN2/VS24) Fosforipitoisuus vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) eri ajankohtina vuosina

80 tammikuu helmikuu maaliskuu huhtikuu toukokuu kesäkuu heinäkuu elokuu syyskuu lokakuu marraskuu joulukuu 74 µg/l 16 SOTKANVIRTA (piste VAN2/VS24) Typpipitoisuus vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) eri ajankohtina vuosina µg/l 5 SOTKANVIRTA (piste VAN2/VS24) Fosforipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Fosforipitoisuus (µg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) vuosina

81 µg/l 16 SOTKANVIRTA (piste VAN2/VS24) Typpipitoisuus pintavedessä vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) vuosina Pitkän aikavälin kehitys on ollut Sotkanvirrassa hyvin samankaltainen kuin Konhonvuolteessa. Metsäteollisuuden jätevesien leima heikkeni selvästi vuoden 1975 jälkeen, jolloin happitilanne parani ja kemiallinen hapenkulutus väheni (kuva 6.68 ja kuva 6.69). Hapen kyllästysaste osoittaa edelleen talvella lievää happivajausta, mutta se johtunee lähinnä reitin alaosan kohonneesta rehevyystasosta. Lopputalvella 28, samoin kuin talvella 214, mitattiin koko tarkkailunajan suurimmat hapen kyllästysasteet runsaiden valumien ansiosta. Hapen kyllästysaste säilyi vuonna 28 ensimmäistä kertaa koko tarkkailun aikana läpi talven hyvänä. Talvien 21 ja 211 happitalouden kannalta hankalat sääolosuhteet ja niukat valumat näkyivät Sotkanvirrassa koko 2-luvun heikoimpina talviajan happitilanteina. Talvina 212 ja 213 hapen kyllästysaste oli tyydyttävä runsaasta valumatilanteesta huolimatta. Sulamiskauden ajoittuminen helmi-maaliskuulle vuonna 215 paransi lopputalven happitilannetta myös Sotkanvirrassa. Pitkällä aikavälillä fosforipitoisuudet ovat jonkin verran pienentyneet, mutta vesialueen fosforipitoisuudet vaihtelevat edelleen lievästi rehevien ja rehevien vesien luokissa (kuva 6.7). Hajakuormitus vaikuttaa selvästi rehevyystasoon, joka vaihtelee valumien mukaisesti. Esimerkiksi runsasvalumaisten talvien vaikutus näkyi selvästi vuosien ravinnepitoisuuksissa. Näytteenotto ajoittui runsasvalumaiseen ajankohtaan kesinä 28 ja 213, jolloin mitattiin myös suuri fosforipitoisuus. Talvien 21 ja 211 niukkavalumaisuus näkyi puolestaan alhaisina fosforipitoisuuksina. Fosforipitoisuus oli alhainen myös maaliskuussa 212, 214 ja 215, vaikka alkutalvella pitoisuus oli hyvän virtaamatilanteen ansiosta koholla. Typpipitoisuus on Sotkanvirrassa selvästi suurempi kuin Konhonvuolteessa välialueelle kohdistuvan pistemäisen ja pääosin hajakuormituksen takia. Konhonvuolteen ja Sotkanvirran väliselle alueelle kohdistuvan pistemäisen typpikuormituksen osuus typpiainevirtaamasta oli vuonna 215 vain 15,8 % (v ,2 %). Talviajan typpipitoisuudessa on todettavissa pitkällä aikavälillä selvää nousua toisin kuin Konhonvuolteessa viitaten hajakuormituksen voimistumiseen alueella (kuva 6.71). Hajakuormituksen vaihtelut näkyvät Sotkanvirran vedenlaadussa selvästi. Esimerkiksi runsasvalumaiset talvet , 22, 28 ja 213 näkyvät selvinä piikkeinä (Kuva 6.71).

82 kyll% SOTKANVIRTA (piste VAN2/VS24) Happikyllästysaste lopputalvella vuosina Kuva Happikyllästysaste (%) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) vuosina µg/l 25 VANAJAVESI, SOTKANVIRTA COD Mn -arvot vuosina Talvi Kuva Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn -arvo mg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) vuosina Kesä

83 µg/l 6 SOTKANVIRTA (piste VAN2/VS24) Fosforipitoisuus vuosina Kuva 6.7. Fosforipitoisuus (µg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) vuosina Talvi Kesä µg/l 14 VANAJAVESI, SOTKANVIRTA Typpipitoisuus vuosina Kuva Typpipitoisuus (µg/l) Sotkanvirrassa (VAN2/VS24) vuosina Talvi Kesä 7. TARKKAILUALUEEN REHEVYYS 7.1 Keskimääräiset ravinnepitoisuudet Vuonna 215 veden keskimääräinen fosforipitoisuus oli Mommilanjärven luusuasta Puujoen alajuoksulle saakka reheville vesille ominainen (Liite 5). Tilanne pysyi siten samana kuin edellisvuosina, vaikka Hausjärven kunnan jätevesien lasku Puujokeen on lopetettu. Myös Alasjärven luusuassa rehevyystaso oli aiempaan tapaan reheville vesille ominainen. Mommilanjärven luusuasta alkavan Puujoen fosforipitoisuudet kohosivat alajuoksulle päin siirryttäessä vuonna 215 jopa 16 µg/l. Alasjärven luusuasta alkavan Tervajoen fosforipitoisuudet kohosivat myös alajuoksua kohti (1 µg/l). Tervajoen fosforipitoisuus on kohonnut viime vuosina aiempaa vähemmän, koska Tervakosken taajaman jäte-

84 78 vesiä ei johdeta enää Tervajokeen, vaan Turengin puhdistamolle. Tervajoen alajuoksun fosforipitoisuus oli vuonna 215 keskimäärin 42 µg/l (v µg/l) ja Puujoen alajuoksun 55 µg/l (v µg/l). Fosforipitoisuus oli Puujoessa jopa erittäin rehevien vesien tasolla (>5 µg/l). Hiidenjoen yläjuoksulla keskimääräinen fosforipitoisuus (34 µg/l) laski Tervajoen alajuoksuun verrattuna 8 µg/l. Fosforipitoisuus oli Hiidenjoen ylä- ja alaosalla samaa luokkaa (34 36 µg/l), mutta keskiosalla lähes erittäin rehevä (48 µg/l). Keskimääräinen fosforipitoisuus ei kohonnut Miemalanselällä 36 µg/l, ja fosforipitoisuudet olivat samaa luokkaa Hattulanselälle saakka (35 37 µg/l). Vanajan reitin loppuosalla Mierolansalmen ja Lepaanvirran välillä fosforipitoisuus oli hieman korkeampi (39 4 µg/l). Keskimääräiset fosforipitoisuudet pysyttelivät Vanajan reitin yläosalla rehevien vesien tasolla. Vanajanselän keskimääräinen fosforipitoisuus oli vuonna µg/l (v µg/l), joten noin puolet fosforista pidättyy Vanajanselkään. Fosforipitoisuuden perusteella Vanajanselän vesi oli lievästi rehevää. Valkeakoskessa mitattiin jälleen tarkkailualueen pienimmät fosforipitoisuudet. Keskimääräinen fosforipitoisuus Valkeakoskessa oli vuonna 215 vain 1 µg/l (v µg/l) eli karujen vesien luokassa. Pikku- ja Iso-Vuolteissa keskimääräinen fosforipitoisuus (12 13 µg/l) kohosi lievästi rehevien vesien rajalle (raja 12 µg/l). Rauttunselällä, jossa yhdistyvät Vanajanselältä tulevat runsasravinteisemmat vedet Kärjenniemenselän suunnalta tuleviin vesiin, fosforipitoisuus oli vuonna 215 keskimäärin 16 µg/l (v µg/l) eli lievästi rehevien vesien tasolla. Hajakuormituksen vaikutuksesta fosforipitoisuudet kohosivat alajuoksulle päin siirryttäessä. Korteselän luusuassa fosforipitoisuus oli vuonna 215 keskimäärin 27 µg/l (v µg/l) eli lievästi rehevien vesien luokassa. Korteselän luusuan keskimääräinen fosforipitoisuus on vaihdellut lievästi rehevän ja rehevän veden rajalla (raja 3 µg/l). Pitoisuus kohosi Kirkkojärvessä (3 µg/l) ja Toutosenselällä (32 µg/l) vain vähän, minkä jälkeen fosforipitoisuus laski Sotkanvirtaa kohti sedimentaation seurauksena ollen Sotkanvirrassa keskimäärin 21 µg/l (v µg/l). Keskimääräiset typpipitoisuudet vaihtelivat vuonna 215 alueellisesti samansuuntaisesti kuin fosforipitoisuudet (Liite 5). Mommilanjärven luusuassa esiintyy reitin korkeimpia typpipitoisuuksia (v µg/l). Puujoessa typpipitoisuus oli nyt alajuoksulla 4 µg/l yläjuoksua korkeampi, ja keskimääräinen typpipitoisuus oli täällä virtahavaintopaikoista suurimmillaan (v µg/l, v µg/l). Typpipitoisuus kasvoi myös Tervajoessa alajuoksua kohti noin 5 µg/l (1536 µg/l). Korkeimpia typpipitoisuuksia todettiin aiempaan tapaan Hattulanselän ja Lepaanvirran välisellä alueella. Hattulanselällä typpeä oli vuonna µg/l ja Lepaanvirrassa 193 µg/l. Vanajanselällä keskimääräinen typpitaso laski vuonna 215 välille µg/l (v µg/l), joten lähes puolet typestä pidättyi Vanajanselkään. Pienimmät typpipitoisuudet mitattiin fosforipitoisuuksien tavoin Valkeakoskessa (367 µg/l). Typpipitoisuudet kasvoivat Vanajanveden-Pyhäjärven reitillä alajuoksulle päin siirryttäessä, mutta pysyivät alhaisina Konhonselkään saakka. Suurimmat typpipitoisuudet mitattiin Korteselän luusuassa (812 µg/l), Kirkkojärvessä (825 µg/l) ja Toutosenselällä (815 µg/l), jonka jälkeen typpipitoisuus pieneni Sotkanvirtaa kohti. Sotkanvirran typpipitoisuudet olivat nyt viime vuoden tavoin vuosia pienemmät (v µg/l, v g/l, µg/l, µg/l, µg/l). Sotkanvirran fosforipitoisuudet ovat vaihdelleet samansuuntaisesti typpipitoisuuksien kanssa (v µg/l).

85 Kesäajan rehevyys Kernaalanjärven ja Sorvanselän välisellä alueella kesäajan rehevyystaso oli vuonna 215 korkeimmillaan aiempaan tapaan tarkkailualueen yläjuoksulla. Kernaalanjärven ja Lepaanvirran välisen alueen rehevyystaso oli kesäajan keskimääräisen fosforipitoisuuden perusteella rehevän veden luokassa läpi kesän (kuva 7.1). Aiemmasta poiketen erittäin rehevän veden raja ylittyi vain Hiidenjoen keskiosalla (ka 53,6 µg/l). Kernaalanjärven ja Lepaanvirran välisen alueen rehevyys on laskenut hiljalleen vuoden 21 jälkeen, ja rehevyys oli nyt koko 2-luvun alin, mihin kevään niukoilla valumilla ja kesän poikkeuksellisen viileillä sääoloilla on todennäköisesti ollut vaikutusta. Korkeimmat fosforipitoisuudet on yleensä mitattu Miemalanselän ja Lepaanvirran välillä. Vuonna 215 kesäajan fosforipitoisuus oli tällä alueella suurimmillaan Hopealinjan havaintopaikalla (ka 43, µg/l) sekä Mervenselällä (ka 4,3 µg/l). Kesäajan maksimipitoisuus todettiin Hopealinjan asemalla heinäkuussa (48 µg/l). Korkeimmillaan fosforipitoisuudet ovat olleet kesäisin yksittäisellä havaintokerralla yli 7 µg/l. Vanajanselällä fosforipitoisuudet pienenivät aiempaan tapaan selvästi Lepaanvirtaan verrattuna. Vanajanselkä voitiin luokitella kesäajan keskimääräisen fosforipitoisuuden perusteella lievästi reheväksi (ka 16,5 22,3 µg/l). Suurimmat fosforipitoisuudet mitattiin nyt Aidassaaren syvänteellä VS8 ja pienimmät Turvesaaren syvänteellä VS6. Kärjenniemenselän kesäajan keskimääräiset fosforipitoisuudet (ka 15,7 µg/l) olivat Mallasveden vähäravinteisten vesien ja vähentyneen kuormituksen ansiosta lievästi alhaisemmat kuin Vanajanselällä. Keskimääräinen fosforipitoisuus oli Kärjenniemenselälläkin tavalliseen tapaan lievästi reheville vesille ominainen. Rauttunselällä (ka 16,3 µg P/l) Kärjenniemenselältä tulevien vesien vaikutus oli pintavedessä selvä eikä merkittävää rehevyystason nousua havaittu Kärjenniemenselkään verrattuna. Makkaranselällä (ka 21,7 µg P/l) Kärjenniemenselän suunnalta tulevat vedet sekoittuivat tehokkaammin pääreitin veteen ja rehevyys kohosi. Konhonselän ja Jumusselän alueelle laskevat Lontilanjoki ja Tarpianjoki, joiden vaikutuksesta hajakuormitus lisääntyy. Rehevyys lisääntyikin Korteselän luusuassa (ka 24,3 µg P/l). Rehevintä reitin loppuosalla oli Kirkkojärvessä (ka 29, µg/l), josta mitattiin myös reitin loppuosan korkein fosforipitoisuus elokuussa 31 µg/l. Tämän jälkeen fosforipitoisuudet laskivat ja Sorvanselällä kesäajan keskimääräinen fosforitaso oli 22,3 µg/l. Rehevyys taso säilyi siten kesäajan keskimääräisen fosforipitoisuuden perusteella lievästi rehevänä Vanajanselältä Sorvanselälle ja Sotkanvirtaan saakka. Klorofyllipitoisuudet vaihtelivat alueellisesti samansuuntaisesti fosforipitoisuuksien kanssa (kuva 7.2). Rehevyystaso oli korkeimmillaan keskimääräisen klorofyllipitoisuuden perusteella tarkkailualueen yläjuoksulla. Kernaalanjärven ja Lepaanvirran välinen alue voitiin luokitella klorofyllipitoisuuden perusteella erittäin reheväksi (ka 21, 27,7 µg/l, raja 2 5 µg/l). Runsaimmat klorofyllipitoisuudet mitattiin Hopealinjan asemalta ja Mervenselältä, joiden alueella mitattiin myös korkeimmat keskimääräiset fosforipitoisuudet. Vuonna 215 levää todettiin Hopealinjan havaintopaikalla viime vuotta enemmän, mutta Hattulanselän ja Lepaanvirran välisellä alueella keskimäärin hieman viime vuosia vähemmän (Kuva 7.6). Fosforipitoisuus ei ole ollut viime vuosina yhtä runsas kuin vuosina 21 ja 211, jolloin levämäärä oli huomattavasti runsaampi myös leville suotuisista sääoloista johtuen (Kuva 7.4, Kuva 7.6). Vanajanselän alue oli keskimääräisten klorofyllipitoisuuksien perusteella lievästi rehevien vesien luokassa (raja 4-1 µg/l), samoin kuin fosforipitoisuuksienkin perusteella. Kesäajan keskimääräinen klorofyllipitoisuus vaihteli Vanajanselän havaintoasemilla välillä 7,3 9,6 µg/l (v ,4 15,7 µg/l). Kärjenniemenselällä klorofyllipitoisuudet (ka 7,2 µg/l) indikoivat myös lievää rehevyyttä. Rauttun-

86 VAN1/7 VAN1/9 VAN1/11 VAN1/18 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/23 VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS6 VAN2/VS8 VAN2/VK VAN2/VS12 VAN2/VS14 VAN2/VS15 VAN2/VS16 VAN2/VS17 VAN2/VS17B VAN2/VS2 VAN2/VS21 VAN2/VS21B VAN2/VS22 VAN2/VS23 8 niemellä klorofyllipitoisuus oli kesä- ja elokuussa karujen vesien tasolla (ka 4,3 µg/l). Rauttunselällä levämäärä (ka 7,4 µg/l) oli tarkkailualueen pienimpiä, Kärjenniemenselän tasolla. Keskimääräiset klorofyllipitoisuudet ylittivät rehevän veden rajan vasta Konhonselällä ja pysyivät Vakkalanselkää lukuun ottamatta rehevässä luokassa Sorvanselälle saakka. Levää todettiin keskimääräisten klorofyllipitoisuuksien perusteella Vanajanselällä hieman viime vuotta ja keskimääräistä vähemmän (Kuva 7.6). Kärjenniemenselällä levän määrä oli alueelle tavanomaisen vaihtelun rajoissa, hieman runsaampi kuin edellisenä vuonna. Rauttunniemen alapuolisella alueella Konhonselkään saakka levää todettiin hieman edelliskesiä vähemmän. Kirkkojärvellä ja Toutosenselällä levän määrä oli viime kesää vastaava. Vakkalanselällä keskimääräinen klorofyllipitoisuus oli sen sijaan puolet edellisvuoden pitoisuudesta ja Sorvanselällä levän määrä hieman runsastui edelliskesänä todetusta tavanomaista pienemmästä määrästä. Kesäajan typpipitoisuudet olivat selvästi suurimmillaan Vanajavedessä Hattulanselän ja Lepaanvirran välisellä alueella (kuva 7.3). Pitoisuuksissa todettiin voimakkainta vaihtelua Hattulanselän ja Lepaan välisellä alueella, johon kohdistuu pistemäistä typpikuormitusta ja veden vaihtuvuus on nopeaa. Kesäajan keskimääräiset typpipitoisuudet pysyivät korkeina Vanajanselälle tultaessa toisin kuin fosforija klorofyllipitoisuudet, jotka laskivat Vanajanselällä selvästi. Koko tarkkailualueen pienimmät typpipitoisuudet mitattiin Valkeakoskella, Kärjenniemenselällä ja Rauttunniemellä (keskimäärin <4 µg/l). Typpipitoisuus kohosi voimakkaasti Rauttunselällä Vanajanselältä tulevien typpipitoisten vesien vaikutuksesta, mutta typpipitoisuudet pysyivät alajuoksulle päin siirryttäessä melko vakaina koko loppureitin Sorvanselälle saakka (vaihtelu keskimäärin µg/l). Typpipitoisuudet olivat läpi reitin edellisvuotta korkeammat (Kuva 7.5). µg/l Kesäajan keskimääräiset fosforipitoisuudet eri syvännealueilla vuonna 215 YLI REHEVÄ > 1 µg/l ERITTÄIN REHEVÄ 5-1 µg/l REHEVÄ 3-5 µg/l LIEVÄSTI REHEVÄ 12-3 µg/l Kuva 7.1. Kesäajan keskimääräiset fosforipitoisuudet (µg/l) pintavedessä (1 m) eri syvännealueilla vuonna 215. Kaksi havaintokertaa asemilla VAN2/VS2, VAN2/VS6, VAN2/VS14, VAN2/VS21B ja VAN2/VS22.

87 VAN1/7 VAN1/9 VAN1/11 VAN1/18 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/23 VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS6 VAN2/VS8 VAN2/VK VAN2/VS12 VAN2/VS14 VAN2/VS15 VAN2/VS16 VAN2/VS17 VAN2/VS17B VAN2/VS2 VAN2/VS21 VAN2/VS21B VAN2/VS22 VAN2/VS23 VAN1/7 VAN1/9 VAN1/11 VAN1/18 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/23 VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS6 VAN2/VS8 VAN2/VK VAN2/VS12 VAN2/VS14 VAN2/VS15 VAN2/VS16 VAN2/VS17 VAN2/VS17B VAN2/VS2 VAN2/VS21 VAN2/VS21B VAN2/VS22 VAN2/VS23 81 µg/l Kesäajan keskimääräiset klorofyllipitoisuudet eri syvännealueilla vuonna 215 YLI REHEVÄ > 5 µg/l ERITTÄIN REHEVÄ 2-5 µg/l REHEVÄ 1-2 µg/l LIEVÄSTI REHEVÄ 4-1 µg/l Kuva 7.2. Kesäajan keskimääräiset klorofyllipitoisuudet (µg/l) pintavedessä (-2 m) eri syvännealueilla vuonna 215. Kaksi havaintokertaa asemilla VAN2/VS2, VAN2/VS6, VAN2/VS14, VAN2/VS21B ja VAN2/VS22. µg/l 24 Kesäajan keskimääräiset typpipitoisuudet eri syvännealueilla vuonna Kuva 7.3. Kesäajan keskimääräiset typpipitoisuudet (µg/l) pintavedessä (1 m) eri syvännealueilla vuonna 215. Kaksi havaintokertaa asemilla VAN2/VS2, VAN2/VS6, VAN2/VS14, VAN2/VS21B ja VAN2/VS22.

88 VAN1/7 VAN1/9 VAN1/11 VAN1/18 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/23 VAN2/VS VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS6 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS13 VAN2/VS14 VAN2/VS15 VAN2/VS16 VAN2/VS18/17B VAN2/VS2 VAN2/VS21 VAN2/VS21B VAN2/VS22 VAN2/VS23 VAN1/7 VAN1/9 VAN1/11 VAN1/18 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/23 VAN2/VS VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS6 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS13 VAN2/VS14 VAN2/VS15 VAN2/VS16 VAN2/VS18/17B VAN2/VS2 VAN2/VS21 VAN2/VS21B VAN2/VS22 VAN2/VS23 VAN1/7 VAN1/9 VAN1/11 VAN1/18 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/23 VAN2/VS VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS6 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS13 VAN2/VS14 VAN2/VS15 VAN2/VS16 VAN2/VS18/17B VAN2/VS2 VAN2/VS21 VAN2/VS21B VAN2/VS22 VAN2/VS23 82 µg/l Kesäajan keskimääräiset fosforipitoisuudet eri syvännealueilla vuosina Kuva 7.4. Kesäajan keskimääräiset fosforipitoisuudet (µg/l) pintavedessä (1 m) vuosina µg/l Kesäajan keskimääräiset typpipitoisuudet eri syvännealueilla vuosina Kuva 7.5. Kesäajan keskimääräiset typpipitoisuudet (µg/l) pintavedessä (1 m) vuosina µg/l Kesäajan keskimääräiset klorofyllipitoisuudet eri syvännealueilla vuosina Kuva 7.6. Kesäajan keskimääräiset klorofyllipitoisuudet (µg/l) pintavedessä (-2 m) vuosina

89 83 8. KASVIPLANKTONSEURANTA Kasviplanktonseuranta tehdään tarkkailuohjelman mukaisesti kolmen vuoden välein (214, 217 ). Raportin vuodelta 214 on laatinut Marika Paakkinen (Paakkinen 216). Kasviplanktonlajisto määritettiin 1 havaintopaikalta (liite 2). Näytteet otettiin kokoomanäytteenä pintavedestä (-2 m) kasvukauden aikana neljä kertaa: kesä-, heinä-, elo- ja syyskuussa. Syyskuun näytteillä selvitettiin piilevämaksimin voimakkuutta. Piileväkukintojen takia analyysivalikoimaan on lisätty piidioksidimääritys. Samaan aikaan levänäytteen kanssa määritettiin klorofyllipitoisuus ja ravinnepitoisuudet. Kasviplanktonnäytteiden laskenta tehtiin laajalla kvantitatiivisella menetelmällä. Näytteiden kestävöinnissä käytettiin hapanta Lugol-liuosta (,5 ml / 2 ml näytettä). Kasviplanktonnäytteiden laskennan suoritti Sanna Kankainen. Levälajiston avulla laskettiin ns. TPI-indeksi ja haitallisten sinilevien osuus sinileväbiomassasta. Kasviplanktonin biomassaan ja lajien runsaussuhteisiin vaikuttavat useat tekijät kuten valo, lämpötila, ravinnepitoisuudet, eläinplanktonin laidunnus ja aallokko. Kasviplanktonin biomassaa arvioitiin kahdella tavalla: kasviplanktonin mikroskooppisella laskennalla ja klorofylli-a määrityksillä. Kasviplanktonin laskennallisen biomassan (Heinonen 198) ja klorofylliarvon perusteella vedet voidaan jakaa eri rehevyysluokkiin seuraavasti (luokkia vastaavat ohjeelliset fosforipitoisuudet on myös esitetty rinnalla): Luokka Biomassa mg/l Klorofylli-a µg/l kok.p µg/l Ultraoligotrofinen alle,2 Oligotrofinen (karu),21 -,5 alle 4 alle 1 Alkava rehevöityminen,51-1, Mesotrofinen 1,1-2, Eutrofinen (rehevät vedet) 2,51-1, Hypereutrofinen (erittäin rehevät) yli 1, yli 5 yli Kernaalanjärvi VV7 Levien kokonaisbiomassat vaihtelivat Kernaalanjärvessä 3,8 6,4 mg/l ollen kaikkina tutkimusajankohtina rehevien vesien tasolla (Taulukko 8.1). Myös klorofyllipitoisuudet olivat rehevien vesien tasolla ylittäen ajoittain jopa erittäin rehevien vesien raja-arvon (2 µg/l). Ekologinen luokitus oli keskimääräisten tulosten perusteella sekä kokonaisbiomassan että klorofyllipitoisuuden osalta välttävä. Myös kasviplanktonin trofiaindeksi oli välttävä. Kesäkuun alussa levälajiston valtalajeina olivat piilevät (78,3 %), joista runsaimpina esiintyivät Aulacoseira-suvun levät (Kuva 8.1). Heinäkuun alussa piilevien osuus oli vähentynyt selvästi, ja levälajiston valtalajeiksi olivat nousseet Synurophyceae-luokan levät. Myös nielulevien osuus oli suuri. Niiden valtalajeina olivat Cryptomonas-suvun levälajit. Kokonaisbiomassa oli heinäkuussa tutkituista ajankohdista pienin ollen tuolloinkin rehevien vesien tasolla. Elokuussa kokonaisbiomassa kohosi selvästi heinäkuuhun verrattuna, mutta jäi pienemmäksi kuin kesäkuussa. Piilevien osuus suureni jälleen (45,6 %) ja ne nousivat runsaimmaksi leväluokaksi. Syys-

90 84 kuussa runsaimpina esiintyivät Synurophyceae-luokan levät sekä piilevät. Kokonaisbiomassa kohosi syyskuussa lähelle kesäkuun alun tasoa. Sinilevien osuus oli alku- ja keskikesällä varsin vähäinen (1,8 2,8 %). Elokuussa sinilevien osuus kohosi hiukan ja saavutti maksimin syyskuussa (13,9 %). Sinilevien valtalajeina esiintyivät Anabaena crassa sekä kierteisrihmainen Anabaena-suvun sinilevälaji. Taulukko 8.1. Kernaalanjärven kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 111,442 1,75 17,178 2,79 388,658 6,61 868,341 13,93 Cryptophyceae Nielulevät 356,42 5,6 975,58 25,42 382,523 6,5 673,351 1,8 Dinophyceae Panssarisiimalevät 9,192,14 182,546 4,76 785,861 13,36 263,872 4,23 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 65,655 1,3 1,688,28 13,742,23 2,568,4 Chrysophyceae Kultalevät 32,6 4,75 55,49 1,44 28,258 3,54 98,859 1,59 Synurophyceae Synurophyceae 58,87, ,762 33,8 427,691 7, ,861 26,23 Diatomophyceae Piilevät 4988,441 78,34 78,178 2,33 268,123 45, ,71 22,97 Tribophyceae Keltaviherlevät 15,525,26 Eustigmatophyceae Eustigmatophyceae 2,345,4 Raphidophyceae Raphidophyceae 136,952 3,57 43,617,74 61,86,98 Euglenophyceae Silmälevät 22,96,6 31,99 5,29 435,379 6,98 Prasinophyceae Viherlevät 2,672,4,446,1 4,46,8 Charophyceae Viherlevät 4,468,7 13,82,36 27,644,47 5,915,9 Chlorophyceae Viherlevät 224,239 3,52 16,328 2,77 276,233 4,7 575,673 9,24 Bicosoecidea Bicosoecidea 5,55,9 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 72,526 1,14 12,71,2 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 145,38 2,28 13,691 3,41 275,997 4,69 137,336 2,2 Incertae sedis Muut 25,879,41 17,628,46 39,853,68 23,268,37 BIOMASSA µg/l 6367, , , ,176 1 Klorofylli-a µg/l TPI- INDEKSI 1,224 1,49 1,794 2,252 Haitalliset sinilevät %,7 2,6 5,4 11,8 µg/l Kernaalanjärven VAN1/7 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.1. Kernaalanjärven kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä 214.

91 Miemalanselkä VV11 Kernaalanjärveen verrattuna levien kokonaisbiomassat olivat Miemalanselällä selvästi suuremmat. Kokonaisbiomassat vaihtelivat 6,4 9,6 mg/l ollen kaikkina tutkimusajankohtina rehevien vesien tasolla (Taulukko 8.2). Myös klorofyllipitoisuudet olivat rehevien vesien tasolla ylittäen kahtena tutkimusajankohtana jopa erittäin rehevien vesien raja-arvon (2 µg/l). Ekologinen luokitus oli keskimääräisen klorofyllipitoisuuden osalta välttävä. Keskimääräinen kokonaisbiomassa oli erittäin huono, sillä biomassa ylitti jopa huonon luokan luokkarajan. Kasviplanktonin trofiaindeksi oli tyydyttävä. Kesäkuun alussa levälajiston valtalajeina olivat Kernaalanjärven tavoin piilevät (55,6 %), mutta myös nielulevien osuus (21,5 %) oli merkittävä (Kuva 8.2). Heinäkuun alussa piilevien osuus oli vähentynyt selvästi, ja levälajiston valtalajeiksi olivat nousseet Synurophyceae-luokan levät. Myös nielulevien osuus (21,2 %) oli edelleen merkittävä. Niiden valtalajeina olivat Cryptomonas-suvun levälajit. Kokonaisbiomassa oli heinäkuussa tutkituista ajankohdista pienin ollen tuolloinkin rehevien vesien tasolla. Elokuussa kokonaisbiomassa kohosi selvästi ollen tutkituista ajankohdista suurin. Kokonaisbiomassa kohosi tuolloin hyvin lähelle erittäin rehevien vesien raja-arvoa (1 mg/l). Piilevät nousivat tuolloin valtalajeiksi 54,1 % osuudella. Piilevien valtalajeina olivat Aulacoseira-suvun lajit. Elokuussa todettiin niin ikään sinilevämaksimi, jonka muodostivat Microcystis-suvun levät. Varsinaisesta sinileväkukinnasta ei voida kuitenkaan puhua. Haitallisten sinilevien osuus oli 3,9 % kokonaisbiomassasta. Syyskuussa kokonaisbiomassa laski hieman elokuuhun verrattuna. Levälajiston valtalajeiksi olivat nousseet uudelleen Synurophyceae-luokan levät 34,3 % osuudella. Myös piileviä ja nieluleviä todettiin runsaasti. Taulukko 8.2. Miemalanselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 8,571,11 7,668 1,1 476,544 4,95 147,955 1,77 Cryptophyceae Nielulevät 1679,895 21, ,241 21,15 535,95 5, ,9 2,47 Dinophyceae Panssarisiimalevät 176,438 2,26 397,617 6,17 785,556 8,16 65,79,79 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 97,25 1,24 16,449,26 6,593,7 1,827,13 Chrysophyceae Kultalevät 551,845 7,6 248,174 3,85 42,759,44 192,456 2,3 Synurophyceae Synurophyceae 219,277 2, ,968 36, ,539 13, ,51 34,28 Diatomophyceae Piilevät 434,954 55, ,476 2,98 523,943 54,6 261,757 24,66 Tribophyceae Keltaviherlevät,,, 2,496,3 Raphidophyceae Raphidophyceae, 87,235 1,35 322,79 3,35 232,656 2,78 Euglenophyceae Silmälevät 63,734,82 29,352,46 97,842 1,2 342,81 4,1 Prasinophyceae Viherlevät,, 3,655,4, Charophyceae Viherlevät 6,545,8 1,633,3 53,35,55 3,32,4 Chlorophyceae Viherlevät 288,634 3,7 237,416 3,68 489,31 5,8 46,283 5,51 Bicosoecidea Bicosoecidea 2,82,4 1,655,3, 2,82,3 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 66,979,86,972,2 25,471,26 9,786,12 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 282,288 3,61 271,32 4,21 289,159 3, 241,142 2,88 Incertae sedis Muut 26,443,34 4,596,7 17,628,18 8,814,11 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l TPI- INDEKSI -,423,58 1,88,935 Haitalliset sinilevät %,6 3,9 1,3

92 86 µg/l Miemalanselän VAN1/11 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae 8 Prasinophyceae Euglenophyceae Raphidophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.2. Miemalanselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä Hattulanselkä VV2 Hattulanselällä tilanne heikkeni edelleen Miemalanselkään verrattuna. Levien kokonaisbiomassat vaihtelivat Hattulanselällä 6,8 15,1 mg/l ollen kaikkina tutkimusajankohtina rehevien tai jopa erittäin rehevien vesien tasolla (Taulukko 8.3). Klorofyllipitoisuudet olivat poikkeuksetta erittäin rehevien vesien tasolla (>2 µg/l). Ekologinen luokitus oli sekä keskimääräisen klorofyllipitoisuuden osalta että kasviplanktonin trofiaindeksin osalta välttävä. Keskimääräinen kokonaisbiomassa oli erittäin huono, sillä biomassa ylitti jopa huonon luokan luokkarajan. Kesäkuun alussa kokonaisbiomassa oli erittäin korkea (15,1 mg/l), koska käynnissä oli vielä kevään piilevämaksimi (Kuva 8.3). Piilevien osuus oli peräti 87,5 %. Valtalajeina esiintyivät Aulacoseira ambigua sekä muut Aulacoseira-suvun piilevät. Heinäkuun alussa levien kokonaisbiomassa oli vähentynyt alle puoleen. Piilevät olivat edelleen valtalajeina, mutta myös nielulevien osuus oli lähes yhtä merkittävä. Elokuussa kokonaisbiomassa kohosi selvästi heinäkuuhun verrattuna, mutta jäi pienemmäksi kuin kesäkuussa. Piilevien osuus suureni jälleen (55,8 %) ja ne olivat edelleen runsain leväluokka. Sinilevien määrä runsastui hieman alkukesästä, mutta niiden osuus oli edelleen hyvin pieni (2,3 %). Haitallisten sinilevien osuus jäi tätäkin vähäisemmäksi. Syyskuussa todettiin sinilevämaksimi sinilevien osuuden noustua 7,4 %. Haitallisten sinilevien osuus oli tuolloin 6,7 %. Sinilevien valtalajeina olivat Anabaena circinalis ja Aphanizomenon-suvun levälaji.

93 87 Taulukko 8.3. Hattulanselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 52,114,34 76,341 1,12 318,657 2,29 711,14 7,4 Cryptophyceae Nielulevät 184,31 7, ,323 35, ,34 16, ,682 25,65 Dinophyceae Panssarisiimalevät 14,18,69 244,44 3,59 179,364 12,26 316,925 3,3 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 56,355,37 29,73,43, 16,587,17 Chrysophyceae Kultalevät 25,979 1,36 85,1 1,25 34,56,25 229,489 2,39 Synurophyceae Synurophyceae 65,471,43 272,72 4,1 553,465 3, ,525 14,33 Diatomophyceae Piilevät 13245,498 87, ,159 45,8 7784,622 55,84 32,96 31,45 Tribophyceae Keltaviherlevät, 15,525,23 15,525,11 16,657,17 Raphidophyceae Raphidophyceae, 87,235 1,28 13,962,94 76,314,79 Euglenophyceae Silmälevät, 58,41,85 155,293 1,11 452,49 4,71 Prasinophyceae Viherlevät, 1,487,2 1,784,1 1,784,2 Charophyceae Viherlevät 1,573,7 2,354,3 4,15,29 6,85,63 Chlorophyceae Viherlevät 112,754,75 127,346 1,87 552,332 3,96 543,143 5,65 Bicosoecidea Bicosoecidea 1,928,1 7,139,1, 3,856,4 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 56,841,38,972,1 31,31,22 15,685,16 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 18,789,72 25,833 3,69 276,968 1,99 225,73 2,34 Incertae sedis Muut 26,443,17 17,628,26 9,62,65 75,976,79 BIOMASSA MG/M Klorofylli-a µg/l TPI- INDEKSI 1,177 1,41 1,811 1,111 Haitalliset sinilevät %,2,7 1,2 6,7 µg/l Hattulanselän VAN1/2 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Raphidophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.3. Hattulanselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä Vanajanselkä VS1, Keiso Levien kokonaisbiomassa väheni selvästi Vanajanselällä yläpuoliseen reittiin verrattuna. Kokonaisbiomassat vaihtelivat Vanajanselällä Keison havaintopaikalla 1,6 3,3 mg/l. Biomassat olivat laskusta huolimatta Vanajanselälläkin pääosin rehevien vesien tasolla. Vain elokuussa alittui lievästi rehevien vesien raja-arvo (Taulukko 8.4). Klorofyllipitoisuudetkin vaihtelivat lievästi rehevien ja rehevien vesi-

94 88 en luokissa. Ekologinen luokitus oli klorofyllipitoisuuden ja kasviplanktonin trofiaindeksin perusteella tyydyttävä, mutta kokonaisbiomassan perusteella luokitus oli vain välttävää tasoa. Yläpuolisesta reitistä poiketen piilevämaksimi ei ollut enää kesäkuun alussa Vanajanselän puolella Keison havaintopaikalla käynnissä. Levälajiston valtalajeina olivat nielulevät (54,7 %), joista runsaimpina esiintyivät Cryptomonas-suvun levät (Kuva 8.4). Nielulevät olivat heinäkuun alussakin valtalajeina 47,6 % osuudella. Sinilevien osuus oli alkukesällä vielä kohtuullisen alhainen (1,8 7,3 %). Elokuussa kokonaisbiomassa laski selvästi kesä-heinäkuuhun verrattuna. Levälajiston koostumus muuttui täydellisesti sinilevien (78, %) noustua valtalajiksi. Syyskuussa todettiin suurin leväbiomassa ja sinilevät olivat edelleen valtalajeina peräti 95,9 % osuudella. Pääosa sinilevistä oli molempina havaintoajankohtina haitallisia. Sinileväkukinnan muodosti Microcystis viridis, jonka seassa todettiin runsaslukuisesti myös muita sinilevälajeja. Haitallisten sinilevien osuus oli ekologisen luokituksen mukaan välttävällä tasolla, vaikka voimakkain sinileväkukinta ei osunut heinä-elokuun havaintoajankohtiin. Taulukko 8.4. Vanajanselän Keison kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 186,626 7,27 48,86 1, ,244 78,2 3135,283 95,94 Cryptophyceae Nielulevät 144,65 54,72 136,53 47,61 29,727 1,82 13,522,41 Dinophyceae Panssarisiimalevät 95,379 3,72 315,75 11,48 26,233 1,61, Prymnesiophyceae Tarttumalevät 67,113 2,61 24,846,91 9,678,59,639,2 Chrysophyceae Kultalevät 59,251 2,31 21,475,78,92,6 1,962,6 Diatomophyceae Piilevät 644,552 25,11 926,544 33,76 49,374 3,3 69,719 2,13 Euglenophyceae Silmälevät,, 7,48,43, Prasinophyceae Viherlevät,, 1,51,9, Charophyceae Viherlevät 9,642,38 1,982,4 49,964 3,6,35,1 Chlorophyceae Viherlevät 15,613,61 1,529,6 147,248 9,2 21,913,67 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 4,378,17 3,966 1,13 5,193,32,57,2 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 57,681 2,25 1,943,7 27,247 1,67 2,785,64 Incertae sedis Muut 21,871,85 55,621 2,3 4,498,28 3,471,11 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l ,5 TPI- INDEKSI -,247 -,448 2,867 2,993 Haitalliset sinilevät % 6,1 1,4 72,9 93,4

95 89 µg/l Vanajanselän VS1 kasviplankton 214 Incertae sedis 35 Monads and flagellates 3 25 Choanoflagellidea Chlorophyceae Charophyceae 2 15 Prasinophyceae Euglenophyceae Diatomophyceae 1 5 Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.4. Vanajanselän Keison kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä Vanajanselkä VS6, Turvesaari Tilanne oli Turvesaaren havaintopaikalla Vanajanselän havaintopaikoista parhain, sillä klorofyllipitoisuuden ja haitallisten sinilevien osuuden perusteella alue voitiin luokitella jopa hyväksi. Kokonaisbiomassat vaihtelivat 1,5 4, mg/l ollen keskimäärin lievästi reheville vesille ominainen, mutta ekologiselta luokaltaan vain välttävää tasoa (Taulukko 8.5). Klorofyllipitoisuudetkin vaihtelivat lievästi rehevien ja rehevien vesien luokissa. Kasviplanktonin trofiaindeksin perusteella ekologinen luokitus oli Vanajanselän muiden havaintopaikkojen tavoin tyydyttävä. Keison havaintopaikan tavoin myöskään Turvesaaren syvänteellä ei todettu kesäkuun alussa merkittävää piilevämaksimia, sillä levien kokonaisbiomassa oli 1,6 mg/l. Piilevät olivat silti valtalajeina (57,1 %) (Kuva 8.5). Heinäkuussa todettiin muista selkäalueista poiketen kokonaisbiomassamaksimi. Valtalajeina olivat edelleen piilevät (69,1 %) ja runsaimpina lajeina Tabellaria flocculosa ja Asterionella formosa. Elokuussa kokonaisbiomassa laski selvästi heinäkuuhun verrattuna. Levälajiston koostumus muuttui täydellisesti sinilevien (41,7 %) noustua valtalajiksi. Syyskuussa kokonaisbiomassa kasvoi lievästi ja sinilevät olivat edelleen valtalajeina peräti 85,8 % osuudella. Pääosa sinilevistä oli molempina havaintoajankohtina haitallisia. Keison havaintopaikan tavoin sinileväkukinnan muodosti Microcystis viridis, jonka seassa todettiin runsaslukuisesti myös muita sinilevälajeja. Haitallisten sinilevien osuus oli ekologisen luokituksen mukaan hyvä, sillä voimakkain sinileväkukinta ei osunut heinä-elokuun havaintoajankohtiin.

96 9 Taulukko 8.5. Vanajanselän Turvesaaren kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 24,773 1,58 78,281 1,97 632,286 41,68 181,578 85,76 Cryptophyceae Nielulevät 351,484 22,38 556,848 14,4 131,6 8,64 38,31 1,81 Dinophyceae Panssarisiimalevät 32,38 2,4 36,337,92 126,313 8,33 24,48 1,17 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 9,84 5,74 2,82,7 57,345 3,78 6,833,33 Chrysophyceae Kultalevät 98,849 6,29 32,91,83 12,423,82 4,416,21 Synurophyceae Synurophyceae,823,5 361,427 9,11, 1,78,51 Diatomophyceae Piilevät 896,427 57,8 274,66 69,8 259,87 17,13 127,788 6,8 Euglenophyceae Silmälevät,, 35,423 2,34 4,659,22 Prasinophyceae Viherlevät,, 2,453,16,776,4 Charophyceae Viherlevät 1,416,9 11,128,28 63,757 4,2 1,131,5 Chlorophyceae Viherlevät 17,715 1,13 93,847 2,37 135,253 8,92 52,773 2,51 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 3,921,25 1,6,3 8,814,58,583,3 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 35,187 2,24 52,196 1,32 4,288 2,66 22,161 1,5 Incertae sedis Muut 17,628 1,12, 11,637,77 4,739,23 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l 4, TPI- INDEKSI -,948,544 2,247 2,957 Haitalliset sinilevät % 1,3 1,8 34,7 83,4 µg/l Vanajanselän VS6 kasviplankton 214 Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.5. Vanajanselän Turvesaaren kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä Vanajanselkä VS8, Aidassaari Aidassaaren havaintopaikalla levien kokonaisbiomassat vaihtelivat 1,6 9,4 mg/l (Taulukko 8.6). Parhaimmillaan määrä oli lievästi reheville vesille ominainen ja heikoimmillaan erittäin reheville vesille ominainen. Elokuussa biomassa oli suurimmillaan ja silloin alueella havaittiin sinileväkukinta. Klorofyllipitoisuuden perusteella kyseinen näytteenotto ei ollut levämäärältään runsain. Klorofyllipitoisuudet vaihtelivat voimakkaasti. Enimmillään ylittyi erittäin rehevien vesien raja-arvo (2 µg/l). Ekologi-

97 91 nen luokitus oli klorofyllipitoisuuden ja kasviplanktonin trofiaindeksin perusteella tyydyttävä. Kokonaisbiomassan perusteella tilanne oli huono ja haitallisten sinilevien osalta välttävä. Kesäkuun alussa levälajiston valtalajeina olivat nielulevät (38,3 %) ja piilevät (26, %) (Kuva 8.6). Heinäkuun alussa kokonaisbiomassa oli kasvanut jonkin verran, mutta levälajisto oli samankaltainen kuin kuukautta aiemmin. Piilevät olivat silti selvemmin valtalajeina 46,8 % osuudella. Elokuussa kokonaisbiomassa kohosi voimakkaasti sinileväkukinnan seurauksena. Sinilevien osuus oli peräti 93,7 %. Myös syyskuussa sinilevien osuus (82,7 %) oli korkea, mutta biomassa oli laskenut viidesosaan elokuuhun verrattuna. Muilla selkäalueilla ei todettu yhtä selvää ja voimakasta sinileväkukintaa elokuussa, vaan sinilevämaksimit osuivat useassa tapauksessa syyskuun puolelle jääden ekologisen luokituksen laskentakuukausien (heinä-elokuu) ulkopuolelle. Aidassaaren havaintopaikalla olikin haitallisten sinilevien osuus heinä-elokuun keskiarvona 49,8 %, joka oli ekologisen luokituksen mukaan vain välttävää tasoa ollen tutkituista selkäalueista heikoin. Sinileväkukinnan aiheutti muiden Vanajanselän havaintopaikkojen tavoin Microcystis wiridis. Taulukko 8.6. Vanajanselän Aidassaaren kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 4,761 1,62 311,644 7, ,77 93, ,577 82,73 Cryptophyceae Nielulevät 961,411 38, ,748 32,2 5,798,54 15,375,93 Dinophyceae Panssarisiimalevät 27,18 1,8 92,916 2,37 4,236,43 1,942,12 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 97,442 3,88 11,328 2,58 8,678,9 4,21,24 Chrysophyceae Kultalevät 457,778 18,22 65,584 1,67 2,181,2 1,684,1 Synurophyceae Synurophyceae 84,64 3,37 42,616 1,9 4,411,5, Diatomophyceae Piilevät 652,786 25, ,214 46,84 245,738 2,6 193,753 11,75 Euglenophyceae Silmälevät, 49,378 1,26 9,89,1 9,128,55 Prasinophyceae Viherlevät,, 5,18,5, Charophyceae Viherlevät 52,23 2,7 6,615,17 8,739,9 3,372,2 Chlorophyceae Viherlevät 57,212 2,28 33,227,85 189,267 2, 31,816 1,93 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 7,338,29 1,943,5 1,371,1,874,5 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 65,87 2,59 124,288 3,17 3,742,33 15,323,93 Incertae sedis Muut 8,814,35,,615,1 7,64,46 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l 9, ,7 TPI- INDEKSI -,736,371 2,967 2,947 Haitalliset sinilevät % 1,3 7,7 91,8 8,3

98 92 µg/l Vanajanselän VS8 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.6. Vanajanselän Aidassaaren kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä Kärjenniemenselkä VS12 Kärjenniemenselkä oli tutkituista selkäalueista paras. Levien kokonaisbiomassat vaihtelivat 1,1 1,5 mg/l ollen kaikkina tutkimusajankohtina lievästi reheville vesille ominaiset (Taulukko 8.7). Niin ikään klorofyllipitoisuudet indikoivat lievää rehevyyttä. Ekologinen luokitus oli eri muuttujien osalta hyvä, vain kokonaisbiomassa oli tyydyttävällä tasolla. Kärjenniemenselällä piilevät olivat valtalajeina syyskuun havaintoajankohtaa lukuun ottamatta, jolloin valtalajeina olivat nielulevät. Piilevien osuudet vaihtelivat 17,7 4,1 % ja nielulevien 11, 27,5 % kesän kuluessa. Eri leväryhmät olivat monipuolisesti lajistossa edustettuina ja kasviplanktonin trofiaindeksikin oli hyvä (Kuva 8.7). Sinilevien osuus oli alkukesällä kohtuullisen alhainen (,8-4,2 %). Elokuussa todettiin sinilevämaksimi niiden osuuden noustua 13,5 %. Syyskuussa sinilevien osuus oli 1, %. Valtalajeina olivat Anabaenaja Microcystis-suvun sinilevät.

99 93 Taulukko 8.7. Kärjenniemenselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 9,218,82 44,874 4,21 21,366 13,47 152,59 1,3 Cryptophyceae Nielulevät 123,55 1,97 221,552 2,77 219,28 14,65 416,81 27,5 Dinophyceae Panssarisiimalevät 35,91 3,19 66,682 6,25 115,117 7,7 96,96 6,4 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 59,278 5,26 27,963 2,62 2,155 1,35 74,976 4,95 Chrysophyceae Kultalevät 331,166 29,4 15,739 14,13 75,19 5,3 94,153 6,21 Synurophyceae Synurophyceae, 2,59,24 81,684 5,46 169,745 11,2 Diatomophyceae Piilevät 41,124 35,61 427,894 4,12 3,389 2,9 268,147 17,69 Tribophyceae Keltaviherlevät 12,3 1,7 4,658,44 11,49,76, Eustigmatophyceae Eustigmatophyceae,,,,663,4 Raphidophyceae Raphidophyceae, 2,487,23 32,414 2,17 5,74 3,3 Euglenophyceae Silmälevät, 11,482 1,8 4,123,28 7,566,5 Prasinophyceae Viherlevät 2,654,24,892,8 3,935,26 1,621,11 Charophyceae Viherlevät 19,464 1,73 5,848,55 198,111 13,25 3,235,21 Chlorophyceae Viherlevät 3,987 2,75 39,45 3,7 117,325 7,85 94,229 6,22 Bicosoecidea Bicosoecidea,964,9,,578,4,466,3 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 2,286,2 4,997,47 7,933,53,583,4 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 66,77 5,93 49,166 4,61 72,91 4,82 84,277 5,56 Incertae sedis Muut 31,19 2,76 5,289,5 34,375 2,3,325,2 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l 4,6 4,2 9,3 8, TPI- INDEKSI -1,736 -,34,315 -,84 Haitalliset sinilevät %,8 2,4 8,4 9,5 µg/l Kärjenniemenselän VS12 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.7. Kärjenniemenselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä 214.

100 Makkaranselkä VS16 Makkaranselällä levien kokonaisbiomassat vaihtelivat 2, 5, mg/l eli lievästi rehevien ja rehevien vesien tasolla (Taulukko 8.8). Myös klorofyllipitoisuudet olivat pääosin lievästi rehevien vesien tasolla. Ekologinen luokitus oli klorofyllipitoisuuden tyydyttävä, mutta kokonaisbiomassan perusteella tilanne oli jopa huono. Kesäkuun alussa levälajiston valtalajeina olivat kultalevät (41,7 %) ja piilevät (41,4 %) (Kuva 8.8). Kultalevien valtalajeina olivat Uroglena-suvun levät ja piilevien Aulacoseira ambigua. Heinäkuussa kokonaisbiomassa oli vähentynyt kesäkuuhun verrattuna. Piilevien osuus (48,1 %) oli edelleen suuri, mutta kultalevien tilalle olivat vaihtuneet nielulevät, joiden valtalajeina olivat Cryptomonas-suvun levät. Syyskuussa leväbiomassa oli vähentynyt edelleen alittaen lievästi rehevien vesien raja-arvon. Lajistokoostumus oli muuttunut aiempaan verrattuna, sillä sinilevät olivat vaihtuneet valtalajeiksi. Haitallisten sinilevien osuudet olivat kesä- ja heinäkuussa alhaiset (,5 4,6 %). Sen sijaan syyskuussa haitallisten sinilevien osuus oli peräti 66,8 %, joskin kokonaisbiomassa oli tuolloin jo laskenut selvästi alkukesään verrattuna. Sinilevälajiston valtalajina oli yläpuolisen Vanajanselän tavoin Microcystis viridis. Ekologista luokitusta varten lasketaan haitallisten sinilevien osuus heinä-elokuulta, joten syyskuun leväkukinta ei heikentänyt luokitusta ja se olikin erinomaista tasoa. Taulukko 8.8. Makkaranselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 26,41,53 233,992 6,84 146,998 71,81 Cryptophyceae Nielulevät 263,288 5,32 127,341 3,2 111,924 5,71 Dinophyceae Panssarisiimalevät 135,96 2,73 114,64 3,35 78,67 4,2 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 114,515 2,31 97,858 2,86 5,179 2,56 Chrysophyceae Kultalevät 264,415 41,7 61,778 1,81 17,732,91 Synurophyceae Synurophyceae 14,82,3 16,275,48 11,77,57 Diatomophyceae Piilevät 251,313 41, ,469 48,12 176,799 9,2 Tribophyceae Keltaviherlevät, 5,851,17, Euglenophyceae Silmälevät, 28,966,85, Prasinophyceae Viherlevät,, 1,219,6 Charophyceae Viherlevät 1,842,22 45,125 1,32 1,881,56 Chlorophyceae Viherlevät 144,712 2,92 61,675 1,8 62,45 3,19 Bicosoecidea Bicosoecidea, 1,71,3, Choanoflagellidea Choanoflagellaatit,,972,3 1,457,7 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 17,79 2,18 79,89 2,33 29,928 1,53 Incertae sedis Muut 17,628,36,, BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l ,9 TPI- INDEKSI -1,286,416 2,527 Haitalliset sinilevät %,5 4,6 66,8

101 95 µg/l Makkaranselän VS16 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.8. Makkaranselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä Toutosenselkä VS21B Levien kokonaisbiomassat vaihtelivat Toutosenselällä 2,9 8,5 mg/l ollen poikkeuksetta rehevien vesien tasolla (Taulukko 8.9). Ekologinen luokitus oli klorofyllipitoisuuden tyydyttävä, mutta kokonaisbiomassan perusteella tilanne oli jopa huono. Kesäkuun alussa levien kokonaisbiomassa oli alhaisimmillaan piilevien oltua valtalajeina (Kuva 8.9). Piilevien runsain laji oli Aulacoseira ambigua. Elokuun puolivälissä biomassa oli noussut lähes kolminkertaiseksi. Piilevät olivat kasvattaneet valta-asemaansa 52,1 %. Myös panssarisiimaleviä ja nieluleviä todettiin hiukan runsaammin. Syyskuussa nielulevät olivat runsaimpia 41,8 % osuudella. Lisäksi todettiin piileviä ja Synurophyceae-lahkon leviä (12,9 22,5 %). Haitallisten sinilevien osuus oli alku- ja loppukesällä melko vähäinen (2,2 3,3 %). Niiden osuus saavutti maksiminsa (6,3 %) syyskuussa, jolloin sinilevien valtalajeina esiintyivät Planktothrix- ja Anabaena-suvun sinilevälajit. Kaiken kaikkiaan haitallisten sinilevien osuus oli ekologisen luokituksen perusteella heinä-elokuussa erinomaisella tasolla.

102 96 Taulukko 8.9. Toutosenselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 74,629 2,56 362,772 4,28 457,796 7,17 Cryptophyceae Nielulevät 625,418 21,45 852,772 1,6 2668,26 41,8 Dinophyceae Panssarisiimalevät 98,113 3, ,944 14,91 56,517,89 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 42,38 1,45 4,719,6 96,262 1,51 Chrysophyceae Kultalevät 283,918 9,74 12,215 1,21 216,519 3,39 Synurophyceae Synurophyceae 58,1 1,99 251,132 2,96 82,36 12,85 Diatomophyceae Piilevät 1187,659 4, ,118 52,6 1436,534 22,5 Tribophyceae Keltaviherlevät, 15,27,18 1,151,2 Eustigmatophyceae Eustigmatophyceae, 4,655,5, Raphidophyceae Raphidophyceae, 8,286,1 28,974,45 Euglenophyceae Silmälevät 129,441 4,44 341,339 4,3 96,896 1,52 Prasinophyceae Viherlevät 1,122,4 3,568,4 14,36,22 Charophyceae Viherlevät 5,247,18 76,938,91 1,838,3 Chlorophyceae Viherlevät 238,832 8,19 442,481 5,22 289,446 4,53 Bicosoecidea Bicosoecidea 1,692,6, 7,568,12 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit 13,49,46 18,531,22 1,943,3 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 14,15 4,8 252,462 2,98 135,655 2,12 Incertae sedis Muut 15,866,54 64,178,76 53,97,85 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l TPI- INDEKSI,331 2,96,572 Haitalliset sinilevät % 2,2 3,3 6,3 µg/l Toutosenselän VS21B kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.9. Toutosenselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä 214.

103 Sorvanselkä VS23 Sorvanselällä kokonaisbiomassa oli keskimäärin selvästi pienempi kuin yläpuolisilla selkäalueilla Makkaranselällä ja Toutosenselällä. Levien kokonaisbiomassa vaihteli 1,4 2,6 mg/l ollen lähes samaa tasoa kuin Kärjenniemenselällä (Taulukko 8.1). Myös klorofyllipitoisuudet olivat pienemmät vaihdellen lievästi rehevien vesien luokkarajojen sisällä. Ekologinen luokitus oli klorofyllipitoisuuden ja haitallisten sinilevien osuuden perusteella jopa hyvä. Kokonaisbiomassa ja kasviplanktonin trofiaindeksi olivat tyydyttävällä tasolla. Kesäkuun alussa levälajiston valtalajeina olivat nielulevät (55, %), joista runsaimpina esiintyivät Cryptomonas-suvun levät (Kuva 8.1). Myös kultalevien osuus (17,3 %) oli merkittävä. Haitallisten sinilevien osuus kokonaisbiomassasta oli varsin vähäinen (3,8 %). Elokuussa kokonaisbiomassa kohosi lievästi kesäkuuhun verrattuna. Piilevien osuus suureni voimakkaasti (41,4 %) alkukesään verrattuna ja ne nousivat runsaimmaksi leväluokaksi. Myös sinilevien määrä kasvoi niiden oltua toiseksi suurin leväluokka 18,9 % osuudella. Sinilevien valtalajeina olivat Anabaena- ja Microcystis-suvun levät. Syyskuussa sinilevien määrä jatkoi kasvuaan ja ne siirtyivät valtalajeiksi 46,7 % osuudella. Pääosa oli haitallisia sinileviä (41,1 %). Valtalajeina olivat Aphanizomenon flos-aquae ja Microcystis viridis, mutta sinilevälajisto oli varsin monipuolinen. Haitallisten sinilevien osuus (heinä-elokuu) oli ekologisen luokituksen mukaan jopa hyvä, mutta on huomattava, että syyskuun levämaksimia ajoittui laskentajakson ulkopuolelle. Taulukko 8.1. Sorvanselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) sekä klorofyllipitoisuus (µg/l) kesällä 214. Lisäksi taulukossa on esitetty kasviplanktontulosten perusteella laskettu TPI-indeksi sekä haitallisten sinilevien osuus (%) % % % % Nostocophyceae Sinilevät 55,723 3,85 34,15 18, ,315 46,66 Cryptophyceae Nielulevät 796,477 54,99 29,49 11,61 359,935 13,84 Dinophyceae Panssarisiimalevät, 118,683 6,59 99,22 3,81 Prymnesiophyceae Tarttumalevät 5,178 3,46 16,157,9 17,136,66 Chrysophyceae Kultalevät 25,619 17,3 36,21 2,1 44,919 1,73 Synurophyceae Synurophyceae, 33,992 1,89 62,63 2,39 Diatomophyceae Piilevät 122,735 8,47 745,751 41,42 388,599 14,94 Tribophyceae Keltaviherlevät,,,345,1 Eustigmatophyceae Eustigmatophyceae,, 1,397,5 Raphidophyceae Raphidophyceae, 12,418,69 11,45,44 Euglenophyceae Silmälevät 2,33 1,4 13,782,77 126,497 4,86 Prasinophyceae Viherlevät, 7,865,44 1,338,5 Charophyceae Viherlevät 6,66,46 37,745 2,1 31,676 1,22 Chlorophyceae Viherlevät 45,113 3,11 148,957 8,27 18,767 6,95 Bicosoecidea Bicosoecidea, 1,395,8,846,3 Choanoflagellidea Choanoflagellaatit, 4,685,26 15,9,61 Monads and flagellates Monadit ja flagellaatit 91,879 6,34 46,36 2,57 37,291 1,43 Incertae sedis Muut 8,814,61 27,33 1,52 7,675,3 BIOMASSA µg/l Klorofylli-a µg/l 9,1 9,5 7,6 7, TPI- INDEKSI -1,175 1,779 2,394 Haitalliset sinilevät % 3,8 13, 41,1

104 98 µg/l Sorvanselän VS23 kasviplankton Incertae sedis Monads and flagellates Choanoflagellidea Bicosoecidea Chlorophyceae Charophyceae Prasinophyceae Euglenophyceae Raphidophyceae Eustigmatophyceae Tribophyceae Diatomophyceae Synurophyceae Chrysophyceae Prymnesiophyceae Dinophyceae Cryptophyceae Nostocophyceae Kuva 8.1. Sorvanselän kasviplanktonkoostumus ja biomassa (µg/l) kesällä 214.

105 99 Tabellaria flocculosa Asterionella formosa Planktothrix agardhii Aulacoseira ambigua Microcystis viridis Anabaena crassa Synura uvella Cryptomonas sp. Kuva Tarkkailualueella esiintyneitä valtalajeja.

106 Tutkimusalueen rehevyystaso vuonna 214 Tutkimusalueen virallinen ekologinen luokitus on Kernaalanjärven ja Hattulanselän välisellä alueella välttävä (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Vanajanselällä ekologinen luokitus paranee tyydyttäväksi ja pysyy tyydyttävänä aina Sorvanselälle saakka. Niin ikään pääreitistä sivussa oleva Kärjenniemenselkä on luokiteltu tyydyttävään luokkaan. Karussa järvessä kasviplanktonin laskennallinen biomassa on alle,5 mg/l, lievästi rehevässä järvessä,5 2,5 mg/l ja rehevässä järvessä 2,5 1, mg/l (Heinonen 198). Biomassaa kuvaava kasvukauden keskimääräinen klorofyllipitoisuus on karussa järvessä alle 4 µg/l, lievästi rehevässä järvessä 4 1 µg/l ja rehevässä järvessä yli 1 µg/l. Tutkimusalueen kasviplanktonin keskimääräinen (kesä-elokuu) kokonaisbiomassa vaihteli 1,2 12 mg/l (Taulukko 8.11). Kärjenniemenselkä, Sorvanselkä ja osittain myös Vanajanselkä olivat siten lievästi rehevien vesien luokassa. Muut selkäalueet olivat reheviä. Keskimääräisen (kesä-syyskuu) klorofyllipitoisuuden perusteella myös Vanajanselkä sijoittui rehevien vesien luokkaan. Lievästi reheviä selkäalueita olivat klorofyllipitoisuuden perusteella vain Kärjenniemenselkä ja Sorvanselkä. Vanajan reitillä Kernaalanjärvi sijoittui kokonaisbiomassan perusteella EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin pohjautuvan pintavesien ekologisen luokittelun luokkarajoihin (Aroviita ym. 212) peilaten välttävään luokkaan. Miemalanselän ja Hattulanselän kokonaisbiomassat ylittivät jopa huonon luokan raja-arvon. Vanajanselällä kokonaisbiomassat laskivat selvästi Vanajan reittiin verrattuna (Kuva 8.12). Vastaava lasku havaittiin niin ikään klorofyllipitoisuudessa ja fosforipitoisuudessa (Kuva 8.13 ja Kuva 8.14). Toisaalta haitallisten sinilevien osuus oli Vanajanselällä koko tutkimusalueen selkäalueista selvästi suurin ollen heikoimmillaan välttävässä luokassa (Kuva 8.15). Muilla selkäalueilla haitallisten sinilevien osuus oli erinomaisella tai hyvällä tasolla. On kuitenkin huomattava, että osalla selkäalueista sinilevien maksimi ajoittui syyskuulle, joka jää laskentajakson (heinä-elokuu) ulkopuolelle. Kärjenniemenselkä erottui tutkimusalueen selkäalueista parhaimpana. Kokonaisbiomassa oli tyydyttävässä laatuluokassa, mutta melko lähellä hyvän laatuluokan rajaa. Muut kasviplanktonin luokittelumuuttujat olivat hyvässä laatuluokassa. Kärjenniemenselän vedenlaatuun ja kasviplanktonlajistoon vaikuttavatkin Mallasveden suunnalta tulevat hyvälaatuiset vedet. Kärjenniemenselän ja Vananselän alapuoliset selkäalueet Makkaranselkä ja Toutosenselkä voitiin luokitella keskimääräisen kokonaisbiomassan perusteella huonoon luokkaan, joskin huonon luokan raja-arvot eivät ylittyneet, kuten Miemalanselällä ja Hattulanselällä, jossa biomassa oli 2 3-kertainen. Klorofyllipitoisuuden perusteella Makkaranselkä ja Toutosenselkä voitiin luokitella tyydyttäväksi. Selkäalueista alimpana sijaitseva Sorvanselkä oli kasviplanktonlajiston perusteella yläpuolisia selkäalueita parempi, sillä kasviplanktonin luokittelumuuttujat sijoittuivat hyvään ja tyydyttävään laatuluokkaan.

107 11 Taulukko Eri selkäalueiden järvityypit, virallinen ekologinen luokitus sekä kasviplanktonin luokittelumuuttujien sijoittuminen eri luokkiin vuonna 214 (Ph = pienet humusjärvet, Lv = lyhytviipymäiset järvet, Sh = Suuret vähähumuksiset järvet. Järvi Havainto- Järvi- Virallinen Klorofylli- Kokonais- Haitallisten TPI paikka tyyppi ekologinen pitoisuus biomassa sinilevien Kasviplankton luokitus µg/l mg/l osuus % trofiaindeksi Kernaalanjärvi VV7 Ph välttävä 2,5 5,4 4, 1,4 Miemalanselkä VV11 Lv välttävä 22,3 8, 2,3,5 Hattulanselkä VV2 Lv välttävä 3,5 12, 1, 1,5 Vanajanselkä VS1 Sh tyydyttävä 12,1 2,3 37,1,7 Vanajanselkä VS6 Sh tyydyttävä 1,4 2,4 18,2,6 Vanajanselkä VS8 Sh tyydyttävä 13,2 5,3 49,8,9 Kärjenniemenselkä VS12 Sh tyydyttävä 6,5 1,2 5,4 -,5 Makkaranselkä VS16 Sh tyydyttävä 13,7 4,2 4,6 -,4 Toutosenselkä VS21B Sh tyydyttävä 16,8 5,7 3,3 1,2 Sorvanselkä VS23 Sh tyydyttävä 8,3 1,6 13,,3 Luokitus: = erinomainen = hyvä = tyydyttävä = välttävä = huono mg/l Kokonaisbiomassat alueittain kesä heinä elo syys ka kesäelokuu karu VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23 rehevä Kuva Kasviplanktonin kokonaisbiomassat eri selkäalueilla vuonna 214.

108 12 µg/l Klorofylli-a alueittain 214 VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23 kesä heinä elo syys ka kesäsyyskuu karu rehevä Kuva Klorofyllipitoisuus eri selkäalueilla vuonna 214. µg/l Kokonaisfosfori alueittain 214 VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23 kesä heinä elo syys ka kesäelokuu karu rehevä Kuva Kokonaisfosforipitoisuudet eri selkäalueilla vuonna 214. % Haitallisten sinilevien osuus alueittain 214 VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23 kesä heinä elo syys ka heinä-elokuu Kuva Haitallisten sinilevien osuus eri selkäalueilla vuonna 214.

109 13 Kasviplanktonin kokonaisbiomassan, klorofyllipitoisuuden ja kokonaisfosforin korrelaatiot ovat erittäin hyvät (Kuva 8.16 ja Kuva 8.17). Voimakkaasta korrelaatiosta voidaan päätellä, että fosforipitoisuus säätelee lähes yksinomaan biomassan, joka puolestaan määrittelee klorofyllipitoisuuden. Kokonaisbiomassalla ja TPI-indeksillä on heikompi korrelaatio (Kuva 8.18). Kokonaisbiomassa ja TPI-indeksi vaihtelevat kuitenkin samansuuntaisesti Kernaalanjärveä lukuun ottamatta. mg/l 14, 12, 1, 8, 6, 4, 2,, Kokonaisbiomassan ja kokonaisfosforipitoisuuden korrelaatio VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23 Kokonaisbiomassa (mg/l) Kokonaisfosforipitoisuus (µg/l) µg/l Kuva Kokonaisbiomassan ja kokonaisfosforipitoisuuden korrelaatio. mg/l 14, 12, 1, 8, 6, 4, 2,, Kokonaisbiomassan ja klorofyllipitoisuuden korrelaatio VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23 Kokonaisbiomassa (mg/l) Klorofyllipitoisuus (µg/l) µg/l 35, 3, 25, 2, 15, 1, 5,, Kuva Kokonaisbiomassan ja klorofyllipitoisuuden korrelaatio.

110 14 mg/l 14, Kokonaisbiomassan ja TPI-indeksin korrelaatio 2, 12, 1, 8, 6, 4, 2, 1,5 1,,5, -,5, VV7 VV11 VV2 VS1 VS6 VS8 VS12 VS16 VS21B VS23-1, Kokonaisbiomassa (mg/l) TPI-indeksi Kuva Kokonaisbiomassan ja TPI-indeksin korrelaatio. 9. PIIDIOKSIDITARKASTELU Piidioksiditarkastelu on ollut mukana yhteistarkkailussa uuden tarkkailuohjelman (v. 211) mukaisesti vuodesta 212. Pii on elintärkeä makroravinne piileville (Bacillariophyceae). Piilevät ovat saaneet nimensä piidioksidista koostuvasta soluseinästään, joka muodostaa levälle kaksiosaisen kuoren. Piilevä tarvitsee piidioksidia lisääntyäkseen. Pii onkin piilevien suuren piitarpeen vuoksi ravinne, joka fosforin ja typen jälkeen todennäköisemmin rajoittaa perustuotannon tasoa vesiekosysteemissä. Koska kasviplanktonyhteisö ja vesistön ulappa-alueen ravintoverkko yleensäkin on hyvin nopeasti muuntautuva, pii on kuitenkin vain harvoissa ja yleensä tilapäisissä tilanteissa tuotantoa rajoittava tekijä. Piin saatavuus vaikuttaa kuitenkin hyvin huomattavasti kasviplanktonyhteisön rakenteeseen jos piitä on tarpeeksi sopivassa muodossa, se edistää piilevien kilpailukykyä ja voi näin mahdollisesti rajoittaa esimerkiksi sinilevien esiintymistä (Wetzel 211). Piilevien esiintymisen on todettu olevan yhteydessä veden piidioksidipitoisuuden kanssa. Vastaavasti piidioksidin esiintyminen vesipatsaassa on selvästi yhteydessä piilevien piinoton kanssa. Piilevillä on todettu lisääntymismaksimit keväällä ja alkutalvesta, jolloin piilevät voivat esiintyä valtalajina useiden viikkojen ajan. Keväällä populaation kasvu voi alkaa jo jään alla valon määrän lisääntyessä. Valon määrän lisääntyminen keväällä sekä veden lämpötilan nousu ovat tärkeimmät piilevien kasvun käynnistymiseen vaikuttavat tekijät. Vastaavasti piileville käyttökelpoisen piidioksidin määrän on todettu vähenevän päällysvedessä alkutalvesta sekä kevättäyskierron ja kerrostumisen aikaan. Piilevien kevätmaksimin keston on todettu olevan riippuvainen veden piidioksidipitoisuudesta ja voi, mikäli piidioksidia riittää tarpeeksi, jatkua pidemmälle kesään. Piilevien lisääntyminen vähenee jyrkästi piidioksidipitoisuuden laskiessa alle,5 mg/l (Wetzel 211). Piilevät runsastuvat jälleen syksyllä veden piidioksidipitoisuuden lisääntyessä syystäyskierron ansioista. Piidioksidia poistuu pinta- ja välivedestä piilevien vajoamisen ja sedimentoitumisen myötä nopeammin kuin sitä tulee lisää. Piidioksidipitoisuus lisääntyykin pohjan lähellä talvi- ja kesäkerrosteisuuden

111 15 aikaan. Osa piilevien sisältämästä piidioksidista vapautuu piilevien osittain liuetessa vajotessaan, näin etenkin syvien järvien osalta, sekä hajotessa eläinplanktonin ravinnonoton myötä. Matalammista litoraalivyöhykkeen sedimenteistä piidioksidia vapautuu veteen nopeammin kuin syvemmältä, minkä vuoksi piidioksidin määrä välivedessä ja pinnan lähellä, missä veden liikkuvuus on suurempi, voi olla muita kerroksia suurempi. Vedenlaatutulokset kertovat vedessä esiintyvän piidioksidin kokonaismäärän, eikä tuloksista voida erotella onko piidioksidi liukoisessa, leville käyttökelpoisessa muodossa vai assimiloituneena piileviin. Tulosten mukaan piidioksidin määrä oli vuonna 215 korkeimmillaan tammi- ja maaliskuussa niin pintavedessä kuin syvemmissäkin vesikerroksissa, ja suurimmat pitoisuudet todettiin pohjan tuntumassa (Kuva 9.1-Kuva 9.7). Pitoisuudet vähenivät kevään ja kesän mittaan, kuten aiemminkin. Tosin reitin loppuosalla, Kirkkojärvellä ja Vakkalanselällä, pintaveden piidioksidipitoisuudet pikemminkin hieman kasvoivat heinä- ja elokuussa (Kuva 9.3). Syvimmillä havaintoasemilla piidioksidipitoisuudet runsastuivat elokuussa pohjan läheisessä vedessä mahdollisesti piilevien vajoamiseen liittyen (Kuva 9.8 ja Kuva 9.9). Vanajan reitin asemilla vastaavaa ei tällä kertaa todettu muualla kuin Hattulanselän syvänteellä ja piidioksidin määrä pieneni kesän mittaan niin pintavedessä kuin pohjan lähelläkin. Piidioksidipitoisuudet olivat pohjan lähellä läpi vuoden hieman pintavettä korkeampia (Kuva 9.1 ja Kuva 9.2). Pintaveden piidioksidipitoisuus lisääntyi jälleen lokakuussa täyskierron sekoittaessa vettä. Piidioksidipitoisuus ei vaihtele kuukausittain samassa suhteessa pintaveden fosforipitoisuuden kanssa, sillä veden fosforipitoisuus kasvaa kesän kuluessa, kun taas piidioksidipitoisuus vähenee. Pintaveden piidioksidipitoisuus vaihteli Vanajan reitin tutkituilla havaintoasemilla tammikuussa välillä 6,8 12 mg/l ja maaliskuussa mg/l (Kuva 9.1). Kesäaikaan koko Vanajan ja Vanajaveden- Pyhäjärven reitin korkeimmat piidioksidipitoisuudet on todettu Mommilanjärvessä, jossa pintaveden piidioksidipitoisuus vaihteli vuonna 215 toukokuun lopulta elokuulle välillä 6 1 mg/l ja oli lokakuussa 6,5 mg/l. Muilla Vanajan reitin asemilla pintaveden piidioksidipitoisuus vaihteli kesäkuussa välillä 3,2 4,5 mg/l, heinäkuussa 1,7 3,1 mg/l, elokuussa,9-1,8 mg/l ja lokakuussa 1,6 3,1 mg/l. Pitoisuudet olivat samaa tasoa kuin aiempina vuosina. Piidioksidipitoisuuksien vaihtelu eri asemilla oli melko vähäistä myös pohjan lähellä (7 8 m) Hattulanselän syvännettä (1 m) lukuun ottamatta, josta määritettiin edellisvuoden tavoin koko Vanajan ja Vanajaveden-Pyhäjärven reitin korkeimmat pohjan läheiset piidioksidipitoisuudet (esim. maaliskuu 18 mg/l, elokuu 13 mg/l) (Kuva 9.4). Mommilanjärveä tutkitaan vain pintaveden osalta. Vanajanselältä lähtien piidioksidipitoisuudet ovat olleet veden rehevyyden tavoin reitin alkuosaa pienempiä. Vanajaveden-Pyhäjärven reitillä suurimmat piidioksidipitoisuudet mitattiin maaliskuussa Kirkkojärven ja Sotkanvirran välillä (5,2 8,5 mg/l) (Kuva 9.3). Vanajanselällä pintaveden piidioksidipitoisuudet vaihtelivat maaliskuussa välillä 3,6 4,3 mg/l ja pienimmät pitoisuudet mitattiin Kärjenniemenselältä sekä Makkaranselältä (2, 2,3 mg/l). Piidioksidin määrä oli Kärjenniemenselällä rehevyyden tavoin pienin läpi vuoden. Pintaveden piidioksidipitoisuudet vähenivät kesän kuluessa selvästi Vanajanselällä. Kärjenniemenselältä lähtien pintaveden piidioksidipitoisuudet olivat jo kesäkuussa Vanajan reittiä ja Vanajanselkää alhaisemmalla tasolla ja pintaveden piidioksidipitoisuus pikemminkin hieman kasvoi kesällä varsinkin Kirkkojärvellä ja Vakkalanselällä (Kuva 9.3). Piidioksidipitoisuudet olivat pääosin viime vuoden tasolla, vaikka kuukausittaisessa vaihtelussa on havaittavissa pieniä eroja vuosien välillä. Pohjanläheisen veden piidioksidipitoisuudet kasvoivat elokuussa piilevien vajoamisen myötä kaikilla Vanajaveden-Pyhäjärven reitin tutkituilla asemilla ja Vakkalanselällä pitoisuus oli jopa talvea korkeampi (11 mg/l) (Kuva 9.5).

112 VAN1/7 VAN1/11 VAN1/2 VAN1/22 VAN1/1 VAN1/7 VAN1/11 VAN1/2 VAN1/ mg/l Piidioksidipitoisuudet 1 metrissä Vanajan reitin syvännealueilla vuonna tammikuu maaliskuu touko/kesäkuu elokuu lokakuu Kuva 9.1. Piidioksidipitoisuudet pintavedessä (1 m) Vanajan reitin syvännealueilla vuonna mg/l Piidioksidipitoisuudet 7-8 m Vanajan reitin syvännealueilla vuonna tammikuu maaliskuu kesäkuu elokuu lokakuu Kuva 9.2. Piidioksidipitoisuudet 7 8 metrissä Vanajan reitin syvännealueilla vuonna 215. Hattulanselkää lukuun ottamatta pitoisuudet ovat läheltä pohjaa.

113 VAN1/2 VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS16 VAN2/VS21 VAN2/VS22 VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS16 VAN2/VS17B VAN2/VS21 VAN2/VS22 VAN2/VS24 17 mg/l Piidioksidipitoisuudet 1 metrissä Vanajaveden-Pyhäjärven reitin syvännealueilla vuonna 215 maaliskuu kesäkuu heinäkuu elokuu lokakuu Kuva 9.3. Piidioksidipitoisuudet pintavedessä (1 m) Vanajaveden-Pyhäjärven reitin syvännealueilla vuonna 215. mg/l Piidioksidipitoisuudet 9-1 metrissä eri syvännealueilla vuonna 215 maaliskuu kesäkuu elokuu lokakuu Kuva 9.4. Piidioksidipitoisuudet 1 metrissä Hattulanselällä ja Vanajaveden-Pyhäjärven reitin syvännealueilla vuonna 215. Hattulanselän (VAN1/2), Makkaranselän (VAN/VS16) sekä Kirkkojärven (VAN2/VS21) osalta pitoisuudet ovat läheltä pohjaa.

114 VAN2/VS1 VAN2/VS2 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS22 18 mg/l Piidioksidipitoisuudet metrissä Vanajanselän-Pyhäjärven reitin syvännealueilla vuonna maaliskuu kesäkuu elokuu lokakuu Kuva 9.5. Piidioksidipitoisuudet pohjan lähellä metrissä Vanajaveden-Pyhäjärven reitin syvännealueilla vuonna 215.

115 VAN2/VS1 1, 5, 9,-1, 15, 2, VAN2/VS2 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS16 VAN2/VS17B VAN2/VS21 VAN2/VS22 VAN2/VS24 1, VAN1/1 6,5-8, 5, VAN1/7 VAN1/11 1,5 VAN1/2 VAN1/22 19 SiO 2 mg/l syvyys m Kuva 9.6. Piidioksidipitoisuus Vanajan reitin syvännealueilla eri syvyyksissä maaliskuussa 215. SiO 2 mg/l syvyys m Kuva 9.7. Piidioksidipitoisuus Vanajaveden-Pyhäjärven reitin syvännealueilla eri syvyyksissä maaliskuussa 215.

116 VAN2/VS1 1, 5, 9,-1, 15,-17, 2, VAN2/VS2 VAN2/VS8 VAN2/VS12 VAN2/VS16 VAN2/VS17B VAN2/VS21 VAN2/VS22 VAN2/VS24 VAN1/1 7,-8, 1, 5, VAN1/7 VAN1/11 1,5 VAN1/2 VAN1/22 11 SiO 2 mg/l syvyys m Kuva 9.8. Piidioksidipitoisuus Vanajan reitin syvännealueilla eri syvyyksissä elokuussa 215. SiO 2 mg/l syvyys m Kuva 9.9. Piidioksidipitoisuus Vanajaveden-Pyhäjärven reitin syvännealueilla eri syvyyksissä elokuussa 215.