Fenyyliketonuria. Harri Niinikoski, Jaana Heikkilä ja Kirsti Näntö-Salonen KATSAUS

Transkriptio

1 Harri Niinikoski, Jaana Heikkilä ja Kirsti Näntö-Salonen KATSAUS Fenyyliketonuria Fenyyliketonuria on yleismaailmallisesti tavallisin kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen aineenvaihduntasairaus. Suomessa se on erikoisen geeniperimämme takia hyvin harvinainen, mutta tilanne muuttuu suuremman ilmaantuvuuden väestöistä tulevien maahanmuuttajien määrän kasvaessa. Tätä häiriötä potevilla fenyylialaniinin tyrosiiniksi metaboloiva entsyymi fenyylialaniinihydroksylaasi ei toimi normaalisti ja fenyylialaniinia kertyy elimistöön. Suuret fenyylialaniinipitoisuudet ovat keskushermostolle myrkyllisiä etenkin sikiökaudella ja varhaislapsuudessa. Vastasyntynyt fenyyliketonuriaa sairastava on oireeton mutta vammautuu ilman hoitoa nopeasti. Useimmissa länsimaissa häiriötä seulotaan vastasyntyneiltä, ja diagnoosi voidaan tehdä verinäytteestä jo kahden vuorokauden iässä. Hoidon pääperiaatteena on rajoittaa tarkasti fenyylialaniinin saantia, mikä merkitsee hyvin tiukkaa ruokavalion proteiinirajoitusta ja välttämättömien aminohappojen saannin turvaamista erityisvalmisteilla. Ajoissa tunnistetun ja huolella hoidetun fenyyliketonurian ennuste on hyvä. elimistöön liikaa (Folling 1967), tyrosiinia syntyy liian vähän ja muiden aminohappojen kuljetus aivoihin häiriytyy. Korkeat fenyylialaniinipitoisuudet ovat keskushermostolle myrkyllisiä etenkin sikiökaudella ja varhaislapsuudessa (Fernandes ym. 2006). Ylimäärä fenyylialaniinia transaminoituu fenyylipyruvaatiksi, joka erittyy fenyyliketoneina virtsaan (kuva). Tästä johtuu taudin nimi. PKU:n aiheuttaa PAH-entsyymiä koodaavan peittyvästi periytyvän geenin 12q24.1 virhe. Erilaisia mutaatioita tunnetaan yli 500, joista muutama yleisin kattaa suurimman osan tautitapauksista (Scriver 2007). Mutaatio ei suoraan korreloi taudin vaikeusasteeseen ja ennusteeseen (Fernandes ym. 2006). PAH-entsyymin toiminta häiriytyy myös, jos elimistö ei pysty tuottamaan sen kofaktoria tetrahydrobiopteriinia (BH 4 ). BH 4 -aineenvaihdunnan häiriö löytyy parilta prosentilta vastasyntyneistä, joilla seulonnassa todetaan pysyvästi suuri fenyylialaniinipitoisuus. Nämä tapaukset on tärkeätä tunnistaa, sillä taudin hoito on erilainen kuin PKU:ssa. Tetrahydrobiopteriini (BH4) Pteriini-4a-karbinolamiini Fenyyliketonuria (PKU) (OMIM #261600, on synnynnäisten aineenvaihduntatautien prototyyppi. Fenyylialaniini, yksi kahdeksasta ihmiselle välttämättömästä aminohaposta (Mutanen ja Voutilainen 2005), metaboloituu terveellä ihmisellä tyrosiiniksi. Jos tätä tehtävää hoitava entsyymi fenyylialaniinihydroksylaasi (PAH) ei toimi normaalisti (kuva), fenyylialaniinia kertyy Fenyylialaniini Fenyylipyruvaatti Fenyyliketonit Fenyylialaniinihydroksylaasi (PAH) Kuva. Fenyylialaniinin metabolia. Tyrosiini 1069 Duodecim 2009;125:

2 KATSAUS 1070 Milloin tulee epäillä fenyyliketonuriaa? Vastasyntynyt PKU:ta sairastava lapsi on oireeton, mutta plasman fenyylialaniinipitoisuus alkaa suurentua nopeasti jo ensimmäisten elinvuorokausien aikana. Fenyyliketonit aiheuttavat virtsaan ummehtuneen hajun. Iholla saattaa näkyä ihottumaa. Viikkojen ja kuukausien kuluessa ilmaantuu yleis- ja keskushermosto-oireita. Potilailla esiintyy tarkoituksetonta liikehdintää, ärtyvyyttä, levottomuutta ja kouristuskohtauksia. Hoitamattomana PKU johtaa aivojen kehityksen häiriintyessä mm. epilepsiaan, poikkeavaan lihastonukseen ja vääjäämättä kehitysvammaisuuteen. Jokaisen kuukauden, jonka hoidon aloittaminen myöhästyy, on arvioitu pienentävän älykkyysosamäärää neljä pistettä (Smith ym. 1990). Tyrosiinin puutteessa melaniinipigmentin tuotanto jää vähäiseksi, ja PKU:ta sairastavien lasten silmät ovat siksi tyypillisesti siniset ja hiukset vaaleat. Ilman seulontaa diagnoosi saadaan yleensä vasta useamman kuukauden iässä, jolloin on jo ehtinyt kehittyä korjaantumattomia keskushermostovaurioita. Esiintyvyys Fenyyliketonurian maailmanlaajuinen esiintyvyys on noin 1:25 000, ja esiintyvyys vaihtelee eri väestöissä välillä 1: : (Waisbren ym. 2007). Esiintyvyys on suurinta Irlannissa (1:4 500), Itä-Euroopassa ja Yhdysvalloissa (1:10 000). Suomessa PKU on poikkeuksellisen harvinainen: esiintyvyydeksi on arvioitu vain 1: : (Autti- Rämö ym. 2004), mutta on huomattava, että naapureistamme esimerkiksi Viro on suuren esiintyvyyden aluetta (1:6 000). Tiedossamme ei ole yhtään PKU:ta sairastavaa etniseltä taustaltaan kokonaan suomalaista potilasta, ja kaikkiaan potilaita on maassamme hoidon piirissä vain muutamia (Leipälä ym. 2008). Tiedossamme on yhdeksän eri yliopisto- ja keskussairaaloissa hoidettavaa PKU- tai hyperfenyylialaninemiapotilasta. Heistä neljä klassista PKU:ta sairastavaa potilasta on diagnosoitu ulkomailla synnyinmaassaan neonataaliseulonnassa ja kolme lapsuusiässä oireiden perusteella. Kahdella sisaruksella on diagnosoitu Suomessa kohdennetun seulonnan avulla hyperfenyylialaninemia. Heistä toinen on ruokavaliohoidossa ja toisen fenyylialaniinipitoisuus on pysynyt hoitorajan alapuolella ilman ruokavaliointerventiota. Seulonta ja diagnostiikka Fenyyliketonurian diagnoosi perustuu poikkeavan suureen fenyylialaniinipitoisuuteen (yli 240 μmol/l) tai fenyylialaniinin ja tyrosiinin suureen suhteeseen (yli 3). Diagnoosi voidaan tehdä jo kahden vuorokauden iässä, kun vastasyntynyt on ehtinyt olla oman aineenvaihduntakoneistonsa varassa riittävän pitkään. PKU:n esiintyvyys on useimmissa länsimaissa ja muualla maailmassa niin suuri, että tätä häiriötä on seulottu vastasyntyneiltä monissa länsimaissa jo vuosikymmeniä (Burgard ym. 1999). Vastasyntyneeltä otetaan 2 6 päivän iässä tätä varten kapillaariverinäyte imupaperiin, ja se lähetetään yleensä keskitettyyn seulontalaboratorioon. PKU:ta seulottiin pitkään mikrobiologisesti Guthrien vuonna 1963 kehittämällä bakteeri-inhibitiotestillä (Guthrie ja Susi 1963). Nykyään seulonnassa käytetään entsymaattisia menetelmiä, korkeapainenestekromatografiaa ja erityisesti ns. tandemmassaspektrometriaa, jonka avulla voidaan seuloa lukuisia tauteja samalla kerralla (Autti-Rämö ym. 2004). PKU-seulonnassa suonensisäinen ravitsemus voi aiheuttaa vääriä tulkintoja luvun alussa seulottiin laaja otos suomalaisia vastasyntyneitä löytämättä ainoatakaan PKU-tapausta. Tulokset on julkaistu tässä lehdessä (Thuneberg ym. 1971). Tilanne on muuttumassa. Vuonna 2006 meillä syntyi noin 4 % lapsista perheisiin (Seppänen 2008), joissa vanhemmat ovat ulkomaista syntyperää, ja osuus on jatkuvasti lisääntymässä. Tästä syystä PKU-seulonnan tarpeellisuutta on hiljan pohdittu vakavasti (Leipälä ym. 2008). Useimmissa synnytyssairaaloissamme on jo vuosia seulottu ulkomaalaissyntyiset vastasyntyneet, jotka seulottaisiin kotimaassaankin, ja näytteet on useimmiten analysoitu ulkomaisessa seu- H. Niinikoski ym.

3 lontalaboratoriossa. Toinen tärkeä potilasryhmä ovat maahamme adoptoidut pienet lapset, joita ei välttämättä kotimaassaan ole seulottu. Tämän ryhmän seulonnassa voidaan käyttää plasman aminohappomääritystä. Klassinen fenyyliketonuria ja muut hyperfenyylialaninemiat Suuri fenyylialaniinipitoisuus ei vielä tarkoita varmasti PKU:ta. Klassisessa PKU:ssa plasman fenyylialaniinipitoisuus on yleensä ennen diagnoosia ja hoitamattomalla yli μmol/l (Fernandes ym. 2006). Taudin lievemmässä muodossa eli hyperfenyylialaninemiassa ( mild PKU ) fenyylialaniinipitoisuus on μmol/l ja lievässä hyperfenyylialaninemiassa alle 600 μmol/l. Tunnetaan myös tilanteita, joissa vastasyntyneen lapsen plasman fenyylialaniinipitoisuus on ohimenevästi suurentunut. Muutama prosentti tapauksista, joissa fenyylialaniinipitoisuus on pysyvästi suuri, johtuu PAH-entsyymin toiminnalle välttämättömän BH 4 -kofaktorin puutteesta (kuva). Tämä suljetaan aina pois ennen PKU-diagnoosia tutkimalla virtsan tai veren pteriinipitoisuus ja tarvittaessa tekemällä BH 4 -rasituskoe, sillä näissä harvinaisissa tapauksissa hoitona voidaan käyttää synteettistä BH 4 :ää (Fernandes ym. 2006). PKU:ssa veren biopteriinipitoisuus on suurentunut, kun se BH 4 -kofaktorin puutteessa on selvästi viitealueen alapuolella. Hoitopäätös ja hoidon tavoitteet Hoito tulee aloittaa herkästi, sillä turhan hoidon lopettaminen on helppoa mutta hoidon viivästyminen johtaa nopeasti korjaantumattomiin aivovaurioihin. Vaikka arvoa 400 μmol/l pienemmät fenyylialaniinipitoisuudet eivät todennäköisesti ole toksisia, suositellaan yleensä ruokavaliohoidon aloittamista vauvalle, jonka fenyylialaniinipitoisuus on vielä jonkin verran tätä pienempi (yli 350 μmol/l). Eri maissa hoidon aloitusrajat vaihtelevat välillä μmol/l (Report of Medical Research Council Working Party on Phenylketonuria 1993, Burgard ym. 1999, National Institutes Taulukko 1. Plasman fenyylialaniinipitoisuuden tavoitteet fenyyliketonuriaa potevilla (Burgard ym. 1999). Ikä (v) of Health Consensus Development Conference Statement 2001, Fernandes ym. 2006). Proteiinin saanti suurenee luonnostaan lapsen kasvaessa, mikä lisää fenyylialaniinin saantia, ja PKU-ruokavalion noudattaminen on todennäköisesti helpompaa, jos se on aloitettu varhaislapsuudessa. Ruokavaliota on noudatettava tarkasti etenkin lapsuusiässä, mutta fenyylialaniinin haitallisuudesta aikuisen elimistölle ei ole varmaa näyttöä. Nykyisin kuitenkin suositellaan ruokavaliohoidon jatkamista koko eliniän, vaikkakin hoitomyöntyvyys jää usein puutteelliseksi (Burgard ym. 1996). Erityisen tärkeää on, että raskaaksi tulevan PKU-potilaan fenyylialaniinipitoisuus pidetään tiukasti kurissa vakavien sikiövaurioiden estämiseksi. Plasman fenyylialaniinipitoisuuden tavoitealue riippuu merkittävästi potilaan iästä (taulukko 1) ja vaihtelee hieman eri hoitosuosituksissa (Fernandes ym. 2006). Myös fenyylialaniinipitoisuuden seurannan tarpeellinen tiheys riippuu iästä (taulukko 2). Nyrkkisäännöksi sopinee plasman fenyylialaniinipitoisuuden saattaminen niin aikaisin kuin mahdollista niin lähelle normaalia kuin mahdollista ja niin pitkäksi aikaa kuin mahdollista, ehkä eliniäksi (Scriver ym. 2001, Fernandes ym. 2006). Ruokavalio Tavoite (µmol/l) > Taulukko 2. Suositus plasman fenyylialaniinipitoisuuksien seurannasta (Fernandes ym. 2006). Ikä (v) 0 3 Viikko Seurantaväli 3 9 Kaksi viikkoa Kuukausi > 15 Kolme kuukautta Ravitsemusterapeutin rooli on keskeinen PKU:n hoidossa. Ruokavaliohoidon pääperi Fenyyliketonuria

4 KATSAUS Taulukko 3. Markkinoillamme olevat Kelan korvaamat ( ) fenyyliketonurian hoitoon tarkoitetut erityisvalmisteet. Valmisteen nimi Valmistemuoto ja pakkauskoko Proteiinimäärä Makuvaihtoehdot Kohderyhmän ikä (v) Add-ins jauhe, 60 x 18,2 g 10 g/annospussi neutraali yli 11 Anamix jauhe, 30 x 29 g 8,4 g/annospussi ananas-vanilja 1 10 Lophex jauhe, 30 x 27,8 g 20 g/annospussi neutraali, appelsiini, metsämarja neste, 30 x 125 ml 20 g/annos appelsiini, metsämarja, sitrus neste, 60 x 62,5 ml 10 g/annos appelsiini, metsämarja, sitrus P-AM 3 jauhe, 500 g 75 g/100 g neutraali yli 13 PKU 1 jauhe, 500 g 50 g/100 g neutraali 0 1 PKU 2 jauhe, 2 x 500 g 67 g/100 g neutraali 1 14 XP Analog LCP jauhe, 400 g 13 g/100 g neutraali 0 1 Phenylade jauhe, 4 x 454 g 25 g/100 g vanilja, suklaa, appelsiini, neutraali yli 8 yli 8 yli 8 yli aatteena on estää fenyylialaniinin kertyminen elimistöön (MacDonald 2007, National Society for Phenylketonuria 2007). Fenyylialaniinia on kaikissa proteiinia sisältävissä ruokaaineissa, ja ruokavaliossa on siksi rajoitettava tiukasti proteiinin saantia. Koska fenyylialaniini on välttämätön aminohappo, sitä on kuitenkin saatava ruoasta pieni määrä, jotta normaali kasvu ja kehitys mahdollistuvat. Fenyylialaniinin tarve on yksilöllinen ja vaihtelee potilaan iän mukaan. Ravinnosta saatavan fenyylialaniinin määrää säädellään plasman aminohappopitoisuuden mukaan. Muiden välttämättömien aminohappojen saanti turvataan jollakin erityisvalmisteella (taulukko 3). Nämä erityisvalmisteet sisältävät myös tyrosiinia, joka on PKU-taudissa välttämätön aminohappo. Monen PKU-potilaan mielestä valmisteet ovat maultaan epämiellyttäviä, ja siksi he nauttivat ne lääkkeenomaisesti veden joukkoon sekoitettuna pirtelönä esimerkiksi kolmeen annokseen jaettuna aterioiden yhteydessä. Markkinoille on tullut hiljattain uudenlaisia erityisvalmisteita, kuten maustettu käyttövalmis juoma ja täysin neutraalin makuinen jauhe, jonka voi sekoittaa ruokaan. Elleivät erityisvalmisteet sisällä vitamiini- ja kivennäisaineita, niiden saanti turvataan päivittäin käytettävällä monivitamiini- ja kalsiumvalmisteella. Joissakin erityisvalmisteissa on mukana myös rasvaa välttämättömättömien rasvahappojen saannin turvaamiseksi. Runsaasti proteiinia sisältävät ruoka-aineet, kuten liha, kala ja maitotuotteet, jätetään lähes kokonaan pois ruokavaliosta (taulukko 4). Käytännössä potilaat noudattavat tiukkaa kasvisruokavaliota, jossa hieman fenyylialaniinia sisältäviä ruokia syödään tasaisesti kaikilla aterioilla. Ruokien annosten määrityksen helpottamiseksi apuna voidaan käyttää vaihtotaulukkoa, jossa ruoka-aineet on jaoteltu niiden sisältämän fenyylialaniinipitoisuuden mukaan. Yksi annos ruokaa sisältää 50 mg fenyylialaniinia, mikä vastaa noin yhtä grammaa luonnon proteiinia. Tiukassa ruokavaliossa potilas voi käyttää esimerkiksi 3 7 vaihtotaulukon annosta päivässä. Ruokamäärän on oltava tarkka, eli annokset on punnittava tai määrä arvioidaan tilavuusmitoin. Vapaasti syötävät ruoat sisältävät fenyylialaniinia alle 50 mg sataa grammaa kohden. Äidinmaito sisältää varsin vähän fenyylialaniinia. Alle vuoden ikäisen potilaan hoidossa voidaan toimia siten, että lapselle annetaan ensin ruokavalioon totuttautumisen vuoksi erityisvalmistetta painon mukainen määrä ja sen jälkeen H. Niinikoski ym.

5 ruokahalun mukaan äidinmaitoa. PKU-potilaan vapaasti syötäviä ruokia ovat mm. marjat, useat hedelmät, kasvikset, sokeri, kasviöljyt ja margariinit (taulukko 4). Teollisuuden kehittämiä vähäproteiinisia erityisesti PKU-potilaille kehitettyjä tuotteita (esim. jauhoseoksia, pastoja ja keksejä) potilaat voivat käyttää vapaasti. Valittavasti näiden tuotteiden valikoima on Suomessa vielä vähäinen ja hinta kallis. Aspartaami sisältää 50 % fenyylialaniinia, joten sen käyttö on kokonaan kielletty. Aspartaamia käytetään yleisesti mm. kevyissä virvoitusjuomissa sekä kevytmehuissa ja -jogurteissa. Myös lääkkeet, makeiset sekä vitamiini- ja kivennäisainevalmisteet voivat sisältää aspartaamia. Energiattomista makeutusaineista sen sijaan esimerkiksi sukraloosi ja sakariini ovat sallittuja. YDINASIAT 88Fenyyliketonuria on yleisin kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen aineenvaihduntatauti. 88Vastasyntynyt on oireeton, mutta nopeasti suureneva fenyylialaniinipitoisuus johtaa kehitysvammaan. 88Fenyyliketonuriaa voidaan seuloa vastasyntyneiltä, ja sitä hoidetaan ainakin koko lapsuus- ja nuoruusiän ajan proteiinirajoitteisella ruokavaliolla ja erityisvalmisteilla. 88Fenyyliketonuriaa sairastavan äidin raskaus on hätätilanne. 88Hyvin hoidetuista potilaista tulee terveitä aikuisia. Taulukko 4. Fenyyliketonuriapotilaiden ruokavalioohjeita (MacDonald 2007, National Society for Phenylketonuria 2007). Kokonaan kielletty ruoka-aine Aspartaami Erittäin runsaasti fenyylialaniinia sisältäviä ruoka-aineita, joiden käyttöä rajoitetaan hyvin tiukasti 1 Liha, kala, kananmuna, maitotuotteet, soija, palkokasvit, pähkinät Melko runsaasti fenyylialaniinia sisältäviä ruoka-aineita, joiden käyttöä rajoitetaan ja määrä arvioidaan tarkasti 1 Peruna, tavallinen riisi ja pasta, leipä, puuro, murot, parsa, maissi, pinaatti Vapaasti syötäviä Marjat, hillot, omena, päärynä, banaani (yksi päivässä), appelsiini, mandariini Kurkku, tomaatti, kaali, porkkana, lanttu, kesäkurpitsa, sipuli Sokeri, siirappi, hunaja, sukraloosi, sakariini Virvoitusjuomat, mehut, tee, kahvi Kasviöljy, kasvirasvalevite, margariini Teollisesti valmistetut vähäproteiiniset tuotteet (jauhot, pasta, leipä, keksit) 1 Näiden ruoka-aineiden päivittäinen käyttömäärä tulee laskea niiden sisältämän fenyylialaniinin mukaisesti käyttäen hyväksi fenyylialaniinin vaihtotaulukoita, joissa yksi annos sisältää 50 mg fenyylialaniinia. Energiansaannin turvaamiseksi kasvuikäisille lapsille voidaan antaa rasvaa ja hiilihydraatteja sisältävää jauhemaista energialisää (esim. Resource-energiajauhe tai Fantomalt). Sai rauspäivien ruokailusta ja energiansaannista on huolehdittava erityisen tarkasti, sillä infektioihin, muihin sairauksiin tai leikkauksiin liittyvässä kataboliassa elimistö voi alkaa pilkkoa omia proteiinejaan, mikä johtaa fenyylialaniiniipitoisuuden kasvuun. Jos potilas tarvitsee suonensisäistä ravitsemusta, tavallisia aminohappoliuoksia ei saa näyttää. Ruokavaliohoito on muissa kuin harvoissa BH 4 -vasteisissa tapauksissa ainut PKU:n ja hyperfenyylialaninemian hoitomuoto (Fernandes ym. 2006). Ennuste Vaikka PKU johtaa hoitamattomana vaikeaan kehitysvammaisuuteen, ajoissa diagnosoidun ja hyvin hoidetun PKU-potilaan ennuste on hyvä. Tärkein ennusteeseen vaikuttava tekijä on plasman fenyylialaniinipitoisuus lapsuusiässä (Pietz ym. 1988, Smith ym. 1990). Jos se pysyy pienempänä kuin 400 μmol/l, tilanne on erittäin hyvä, joskin riskiraja ei ole tarkka vaan ilmeisesti jatkumo (Waisbren ym. 2007). Ai Fenyyliketonuria

6 KATSAUS kuisiässä plasman fenyylialaniinipitoisuuksien merkitys lienee enää varsin vähäinen (Fernandes ym. 2006). Aikuisilla PKU-potilailla on lisääntynyt riski masennukseen ja huonoon itsetuntoon. Osalle potilaista on kehittynyt ruokavalion puutteellisuuden takia B 12 -vitamiinin puute (Robinson ym. 2000). Vitamiinien ja hivenaineiden riittävä saanti täytyy kaikilla PKU-ruokavaliota noudattavilla potilailla varmistaa vähintään vuosittain verikokein. Fenyyliketonuriaa potevan raskaus Huonossa hoitotasapainossa olevan PKU-potilaan raskaus on lääketieteellinen hätätilanne (Lenke ja Levy 1980). Sikiön plasman fenyylialaniinipitoisuus on lähes kaksinkertainen äidin pitoisuuksiin verrattuna (Soltesz ym. 1985), ja äidin vielä täysin oireettomana sietämät fenyylialaniinipitoisuudet ovat erittäin myrkyllisiä sikiön kehittyville aivoille. Äidin liian suuri fenyylialaniinipitoisuus johtaa samantyyppisiin kasvojen epämuodostumiin kuin sikiön alkoholioireyhtymässä, mikrokefaliaan ja vaikeaan kehitysvammaan. Lapsen ennuste on paras, jos äidin fenyylialaniinipitoisuus pysyy välillä μmol/l koko raskauden ajan (Koch ym. 2003). Lopuksi Fenyyliketonuria on monessa mielessä synnynnäisten aineenvaihduntatautien prototyyppi. Se on ensimmäinen kehitysvammaisuuteen johtava tauti, jolle löydettiin biokemiallinen syy ja sitä kautta tehokas hoito, ja PKU:sta on myös käynnistynyt synnynnäisten aineenvaihduntasairauksien seulonta. Vaikka PKU on maassamme harvinainen, ei sen mahdollisuutta saa unohtaa varsinkaan ulkomaalaissyntyisellä lapsella. Käytännössä ainut mahdollisuus riittävän aikaiseen diagnoosiin on vastasyntyneiden seulonta, jota on jo toteutettu usean vuoden ajan geeniperimänsä takia suurimmassa vaarassa oleville vastasyntyneille suuressa osassa synnytyssairaaloistamme. Hoidon periaatteena on rajoittaa fenyylialaniinin saantia ja pitää näin plasman fenyylialaniinipitoisuus turvallisella alueella. Ajoissa diagnosoiduista ja hyvin hoidetuista PKU-potilaista tulee terveitä veronmaksajia. * * * Kiitos Jarmo Jääskeläiselle, Päivi Keskiselle, Risto Lapatolle, Terttu Peltolalle, Maija Tuomiselle ja Leena Vainionpäälle. HARRI NIINIKOSKI, erikoislääkäri, dosentti JAANA HEIKKILÄ, ravitsemusterapeutti KIRSTI NÄNTÖ-SALONEN, erikoislääkäri, dosentti TYKS:n lastenklinikka Kiinamyllynkatu Turku 1074 Summary Phenylketonuria Owing to our special genetic heritage, phenylketonuria is very rare in Finland, but the situation will change as the number of immigrants from populations with a larger incidence increases. In persons with this disorder, the enzyme phenylalanine hydroxylase, which metabolizes phenylalanine to tyrosine, is not functioning normally, leading to the accumulation phenylalanine within the body. High levels of phenylalanine are toxic to the central nervous system. A newborn affected with phenylketonuria is asymptomatic but will rapidly become disabled without therapy. The leading principle of the therapy is careful limitation of phenylalanine intake. H. Niinikoski ym.

7 Kirjallisuutta Autti-Rämö I, Laajalahti L, Koskinen H, Sintonen H, Mäkelä M, asiantuntijaryhmä. Vastasyntyneiden harvinaisten aineenvaihduntatautien seulonta. Finohtan raportti 22. Helsinki: Stakes Burgard P, Bremer HJ, Buhrdel P, ym. Rationale for the German recommendations for phenylalanine level control in phenylketonuria Eur J Pediatr 1999;158: Burgard P, Schmidt E, Rupp A, Schneider W, Bremer HJ. Intellectual development of the patients of the German Collaborative Study of children treated for phenylketonuria. Eur J Pediatr 1996;155 Suppl:S33 8. Fernandes J, Saudubray JM, van der berghe G, Walter JH, toim. Inborn metabolic diseases. 4. painos. Springer: Heidelberg 2006, s Folling A. Phenylketonuria. Tidsskr Nor Laereforen 1967;87 Suppl: Guthrie R, Susi A. A simple phenylalanine method for detecting phenylketonuria in large populations of newborn infants. Pediatrics 1963;32: Koch R, Hanley W, Levy H, ym. The Maternal Phenylketonuria International Study: Pediatrics 2003;112: Leipälä JA, Saalasti-Koskinen U, Blom M, ym. Fenylketonurian seulonta Suomessa. Terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikön Finohtan julkaisuja. Nopea katsaus 1/2008. Helsinki: Stakes Lenke RR, Levy HL. Maternal phenylketonuria and hyperphenylalaninemia. An international survey of the outcome of untreated and treated pregnancies. N Engl J Med 1980;303: MacDonald A. Disorders of amino acid metabolism, organic acidaemias and urea cycle defects. Clinical paediatric dietetics. 3. painos. Blackwell Publishing Mutanen M, Voutilainen E. Energiaravintoaineet. Proteiinit ja aminohapot. Kirjassa: Aro A, Mutanen M, Uusitupa M, toim. Ravitsemustiede. 2., uudistettu painos. Jyväskylä: Kustannus Oy Duodecim 2005, s National Institutes of Health Consensus Development Conference Statement. Phenylketonuria: screening and management, October 16 18, Pediatrics 2001;108: National Society for Phenylketonuria. Dietary Information for the Treatment of phenylketonuria 2007/ org Pietz J, Benninger C, Schmidt H, Scheffner D, Bickel H. Long-term development of intelligence (IQ) and EEG in 34 children with phenylketonuria treated early. Eur J Pediatr 1988;147: Report of Medical Research Council Working Party on Phenylketonuria. Recommendations on the dietary management of phenylketonuria. Arch Dis Child 1993;68: Robinson M, White FJ, Cleary M, Wraith E, Lam WK, Walter JH. Increased risk of vitamin B12 deficiency in patients with phenylketonuria on an unrestricted or relaxed diet. J Pediatr 2000;136: Scriver CR. The PAH gene, phenylketonuria, and a paradigm shift. Hum Mutat 2007;28: Scriver CR, Beaudet AL, Sly WS, Valle D, toim. The Metabolic and molecular bases of inherited disease. 8. painos. New York: McGraw-Hill 2001, s Seppänen A. Syntymän värikäs ihme. Suom Lääkäril 2008;43: Smith I, Beasley MG, Ades AE. Intelligence and quality of dietary treatment in phenylketonuria. Arch Dis Child 1990:65: Soltesz G, Harris D, MacKenzie IZ, Aynsley-Green A. The metabolic and endocrine milieu of the human fetus and mother at weeks of gestation. Pediatr Res 1985;19:91 3. Thuneberg P, Visakorpi JK, Palo J, Renkonen OV, Hallman N, Kivalo E. Fenylketonurian seulonta vastasyntyneistä. Duodecim 1971:87: Waisbren SE, Noel K, Fahrbach K, Cella C, Frame D, Dorenbaum A, Levy H. Phenylalanine blood levels and clinical outcomes in phenylketonuria: a systematic literature review and meta-analysis. Mol Genet Metabol 2007;91: SIDONNAISUUDET HARRI NIINIKOSKI: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin Novo Nordiskin, Ipsenin, Pfizerin ja Swedish Orphanin rahoittamana. JAANA HEIKKILÄ: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin Nutrician rahoittamana. KIRSTI NÄNTÖ-SALONEN: Osallistunut ulkomaiseen kongressiin Novo Nordiskin, Pfizerin ja Swedish Orphanin rahoittamana. 1075