Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 249/2010 vp Yksityisten opetuksen järjestäjien kotikuntakorvaukset ja mahdollisuudet rakenteelliseen kasvuun Eduskunnan puhemiehelle Noin kaksi prosenttia perusopetuksen oppilaista käy yksityisissä kouluissa. Heistä suurin osa opiskelee yleispedagogisissa kouluissa. Monet yksityiset koulut ovat sitoutuneet vahvasti syrjäytymisen ehkäisyyn tai erityislahjakkaiden oppilaiden huomioimiseen. Kuntien peruspalveluiden valtionosuudet sekä laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta muuttuivat vuoden 2010 alusta. Esi- ja perusopetuksessa valtionosuus muutettiin määräytymään oppilasmäärän sijaan 6 15-vuotiaiden määrän perusteella. Ikäluokkien mukaan porrastaminen on pudottanut erityisesti joidenkin yksityisten opetuksen järjestäjien saamaa rahoitusta. Siirtymävaiheessa menetykset rahoituksessa kompensoidaan harkinnanvaraisella tuella. Kun siirtymävaihe päättyy, ei harkinnanvaraisia kompensaatioita enää automaattisesti makseta. Tällöin monet yksityiset opetuksen järjestäjät ovat vaarassa pudota tulorahoituskuoppaan. Valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa painotettiin, ettei muutoksen ole tarkoitus aiheuttaa rahoituksen tason muutosta kunnille, vaan tavoitteena on jakaa sama rahoitus kuin aiemmin, mutta hallinnollisesti uudella tavalla. Sivistysvaliokunta totesi lausunnossaan (SiVL 15/2009 vp), että uudistus vaikuttaa kuitenkin yksityisten koulujen rahoitukseen. Lausunnossa huomautettiin, että koulut, joiden oppilaat ovat alakouluikäisiä, tulevat saamaan kotikuntakorvauksina vähemmän rahoitusta kuin aiemmin käytössä olleella mallilla. Tämä on nyt toteutunut käytännössä. Kun kunnat edelleen saavat saman määrän rahoitusta kuin aiemmin ja yksityiset opetuksen järjestäjät puolestaan tippuvat osin vähemmälle rahoitukselle, asettaa tämä koulutuksen järjestäjät entistä epätasa-arvoisempaan asemaan suhteessa kunnallisiin koulutuksen järjestäjiin. Lisäksi yksityisten opetuksen järjestäjien rahoitus on porrastettu kuntiin verrattuna siten, että yksityiset opetuksen järjestäjät saavat kotikuntakorvauksena vain 90 % varsinaisesta kotikuntakorvauksesta. Vähennys on aikanaan perustunut kuntien eräisiin yksityisten koulutuksen järjestäjien menoihin verrattuna ylimääräisiin menoihin, mm. erityisopetuksesta. Valtionosuusuudistusta käsiteltäessä porrastusta ei kuitenkaan perusteltu millään tavoin. Kotikuntakorvauksen pienempi osuus suhteessa kuntiin ja porrastus ikäluokkien mukaan vaikeuttaa erityisesti niiden yksityisten koulutuksen järjestäjien tilannetta, jotka ovat rakenteellisesti kasvavia. Toisin sanoen yksityisten koulujen on vaikea laajentaa toimintaansa nykyisen rahoitusmallin vallitessa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihn toimiin hallitus aikoo ryhtyä mahdollistaakseen yksityisten koulujen rakenteellisen kasvun rahoituksen osalta Versio 2.0

2 ja nostaakseen yksityisten koulutuksen järjestäjien kotikuntakorvaukset samalle tasolle kuntien kanssa? Helsingissä 31 päivänä maaliskuuta 2010 Raija Vahasalo /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 249/2010 vp Raija Vahasalo /kok Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raija Vahasalon /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 249/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä mahdollistaakseen yksityisten koulujen rakenteellisen kasvun rahoituksen osalta ja nostaakseen yksityisten koulutuksen järjestäjien kotikuntakorvaukset samalle tasolle kuntien kanssa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Perusopetuslain (628/1998) 7 :n 1 momentin mukaan valtioneuvosto voi myöntää rekisteröidylle yhteisölle tai säätiölle luvan perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen järjestämiseen. Lupa voi koskea perusopetusta ja sen yhteydessä annettavaa esiopetusta, lisäopetusta ja maahanmuuttajille tarkoitettua perusopetukseen valmistavaa opetusta. Opetuksen järjestämislupa voidaan myöntää, jos lupaa hakeva opetuksen järjestäjä on tehnyt kunnan kanssa sopimuksen opetuksen järjestämisestä. Tällöin järjestämisluvan myöntämisen edellytyksenä on, että opetuksen järjestäminen perustuu erityiseen koulutus- tai sivistystarpeeseen. Erityinen koulutus- ja sivistystarve katsotaan olevan silloin, kun kunnassa on oppivelvollisia, joiden opetuksen järjestäminen ei ole tarkoituksenmukaista muulla tavalla. Koulutuksen tarpeellisuutta arvioidaan esimerkiksi suhteessa asianomaisen paikkakunnan tai alueen koulutuskysyntään ja tarjontaan (HE 86/1997 vp ja KHO T 3673). Perusopetuslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 86/1997 vp) on todettu, että vaatimuksella sopia opetuksen järjestämisestä kunnan kanssa korostetaan kunnan kokonaisvastuuta asukkaidensa perusopetuksen järjestämisessä. Lupa voidaan myöntää myös ilman kunnan suostumusta, mutta tällöin luvan myöntämisen edellytyksenä on alueellinen tai valtakunnallinen koulutus- tai sivistystarve. Näissä tilanteissa luvan myöntäminen perustuu siihen, että kunnat eivät järjestä koulutusta, joka palvelisi myös muita kuin asianomaisen kunnan koulutustarpeita. Tällöinkin lupa voidaan myöntää vain erityisopetuksen, vieraskielisen opetuksen tai erityiseen maailmankatsomukselliseen tai kasvatusopilliseen järjestelmään perustuvan opetuksen järjestämiseen. Perusopetuslain mukaan luvan myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalla on ammatilliset ja taloudelliset edellytykset opetuksen asianmukaiseen järjestämiseen. Opetusta ei saa järjestää taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Ammatillisten edellytysten arvioinnissa huomiota kiinnitetään muun muassa opetushenkilöstön määrään ja opettajien pätevyyksiin sekä opetussuunnitelmiin. Taloudellisten edellytysten arvioinnissa huomiota kiinnitetään hakijan taloudelliseen asemaan, opetustiloihin sekä kykyyn huolehtia koulutuksen rahoituksesta pidemmällä aikavälillä. Yksityisten esi- ja perusopetuksen järjestäjien rahoituksesta säädetään 1 päivänä tammikuuta 2010 voimaan tulleella lailla kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta (1704/2009). Lain voimaantulo muutti yksityisten opetuksen järjestäjien saamaa rahoitusta jonkin verran. Aikaisemmin niiden saama oppilaskohtainen yksikköhinta perustui oppilaitoksen sijaintikunnan yksikköhintaan. Uudessa järjestelmässä kotikuntakorvaus taas perustuu oppilaan kotikunnan laskennalliseen perusosaan. 3

4 Ministerin vastaus Jos yksityinen opetuksen järjestäjä on saanut järjestämisluvan heinäkuun 31 päivän 1998 jälkeen, sen saama kotikuntakorvaus on edelleen 90 prosenttia kotikuntakorvauksen määrästä, kuten aikaisemminkin. Yksityinen opetuksen järjestäjä ei edelleenkään ole velvollinen järjestämään oppilailleen esimerkiksi perusopetuslain mukaista erityisopetusta, ellei tällaisen opetuksen järjestäminen ole luvassa asetettu sen erityiseksi tehtäväksi. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain (1705/2009) 17 :ssä säädetään yksityisille perusopetuksen järjestäjille myönnettävästä erillisrahoituksesta toiminnan aloittamiseen ja siitä johtuvaan laajentamiseen siltä ajalta, jolta järjestäjälle ei makseta kotikuntakorvausta. Tässä yhteydessä on myös muistettava, että yksityisten opetuksen järjestäjien opetuksen järjestämisluvassa määritetään mm. se, minkälaista opetusta ja mille luokka-asteille sitä voidaan järjestää sekä kunta tai kunnat, joissa opetusta voidaan järjestää. Luvassa saattaa lisäksi olla lisäehtoja mm. enimmäisoppilasmäärien osalta. Lisäksi lain 44 :ssä säädetään mahdollisuudesta myöntää yksityiselle opetuksen järjestäjälle erityistä valtionavustusta. Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2010 Opetusministeri Henna Virkkunen 4

5 Ministerns svar KK 249/2010 vp Raija Vahasalo /kok Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 249/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Raija Vahasalo /saml: Vilka åtgärder har regeringen för avsikt att vidta för att göra det möjligt för privata skolor att få ökad strukturell finansiering och för att lyfta hemkommunsersättningarna för privata utbildningsanordnare till samma nivå som för kommunerna? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 7 1 mom. i lagen om den grundläggande utbildningen (628/1998) kan statsrådet bevilja en registrerad sammanslutning eller stiftelse tillstånd att anordna sådan utbildning som avses i denna lag. Tillståndet kan gälla den grundläggande utbildningen och därmed förbunden förskoleundervisning, påbyggnadsundervisning samt förberedande undervisning för invandrare före den grundläggande utbildningen. Tillstånd att anordna undervisning kan beviljas om den utbildningsanordnare som ansöker om tillståndet och den kommun i vilken utbildningen ordnas har avtalat om saken. Ett villkor för att tillstånd beviljas i det fallet är att utbildningen ordnas på grund av ett särskilt behov av utbildning och bildning. Ett särskilt behov av detta slag anses föreligga när det finns läropliktiga elever i kommunen, vars undervisning inte på ett ändamålsenligt sätt kan ordnas på annat sätt. Behovet av utbildning bedöms till exempel i förhållande till efterfrågan och utbudet på utbildning på respektive ort eller region (RP 86/1997 rd och HFD L 3673). I regeringens proposition med förslag till lag om den grundläggande utbildningen (RP 86/1997 rd) konstateras att det avtal som ingås med kommunen som en förutsättning för tillstånd accentuerar kommunens helhetsansvar för att ordna utbildning för sina invånare. Tillstånd kan dock beviljas även utan ett avstal med kommunen, på grund av ett regionalt eller riksomfattande utbildnings- eller bildningsbehov. Beviljandet av tillstånd grundar sig då på att kommunen inte ordnar utbildning som skulle betjäna också andra än utbildningsbehoven i kommunen ifråga. Tillstånd kan då beviljas endast för att ordna specialundervisning, undervisning på främmande språk eller undervisning som följer en särskild metod som baserar sig på en viss världsåskådning eller pedagogisk princip. Enligt lagen om den grundläggande undervisningen är en förutsättning för att bevilja tillstånd att sökanden har yrkeskompetens och ekonomiska förutsättningar att ordna utbildningen på ett ändamålsenligt sätt. Vid bedömningen av de yrkesmässiga förutsättningarna, ska det fästas uppmärksamhet bland annat vid undervisningspersonalens storlek och lärarnas behörighet samt undervisningsplanerna. När de ekonomiska förutsättningarna bedöms ska uppmärksamhet fästas vid den sökandes ekonomiska ställning, till buds stående undervisningsutrymmen samt vid den sökandes förmåga att sköta finansieringen på lång sikt. I lagen om statsandel för kommunal basservice som trädde i kraft den 1 januari 2010 (1704/2009) ingår bestämmelser om finansieringen för privata huvudmän som ordnar förskoleundervisning och grundläggande utbildning. I och med att lagen trädde i kraft ändrades grunderna för finasiering som beviljas privata utbildningsanordnare till i viss mån. Där priset per en- 5

6 Ministerns svar het per elev tidigare grundade sig på priset per enhet i den kommun där läroanstalten finns, baserar sig baserar sig hemkommunsersättningen enligt det nya finansieringssystemet däremot på den kalkylerade grunddelen i elevens hemkommun. Om en privat utbildningsanordnare efter den 31 juli 1998 har fått tillstånd att ordna grundläggande utbildning, är utbildningsanordnarens hemkommmunsersättning alltjämt 90 procent av det belopp hemkommunsersättningen uppgår till. Privata utbildningsanordnare är alltjämt inte förpliktigad att anordna till exempel specialundervisning i enlighet med lagen om den grundläggande utbildningen. Om inte anordnandet av sådan undervisning anges som en särskild uppgift i tillståndet. I 17 i lagen om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet (1705/2009) föreskrivs om beviljande av särskild finansiering för inledande av verksamhet som privat anordnare av grundläggande utbildning och om utvidgande av denna för den tid som utbildningsanordnaren inte får hemkommunsersättning. I samband med detta bör man också komma ihåg att det i tillståndet för privata utbildningsanordnare bl.a. ingår bestämmelser om utbildningens art och vilka årskurser tillståndet gäller. Det kan också ingå tillläggskrav bl.a. angående det högsta tillåtna antalet elever. I lagens 44 ingår därutöver bestämmelser om möjligheten att bevilja privata anordnare av grundläggande utbildning extra statsunderstöd. Helsingfors den 27 april 2010 Undervisningsminister Henna Virkkunen 6