Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 320/2009 vp Lasten oman äidinkielen käyttö päiväkodeissa ja kouluissa Eduskunnan puhemiehelle Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan Vaasan kaupungissa on jätetty varhaiskasvatus- ja opetuslautakunnalle kantelu, jossa vaaditaan selvitettäväksi sitä, rikotaanko kaupungin päiväkodeissa ja esikouluissa lasten oikeutta oman äidinkielen puhumiseen. Kantelun taustalla on julkisuudessa olleiden tietojen mukaan mm. erään ruotsinkielisen päiväkodin johdolta tullut kielto, jonka mukaan lapsilta kielletään suomen kielen käyttö päiväkodissa. Samantyyppisiä suomen kielen käyttöä rajoittavia ohjeistuksia on väitetty annetun myös alueen muissa ruotsinkielisissä päiväkodeissa. Vähemmistövaltuutettukin on aiemmin puuttunut vastaavanlaisiin tapauksiin ja todennut, että oman äidinkielen puhuminen kuuluu perusoikeuksiin eikä äidinkielen puhumista pidä esim. kouluissa rajoittaa. Nyt toivoisikin hallitukselta selkeää ohjeistusta kunnille ja kaupungeille siitä, että jokaisen lapsen oikeutta oman äidinkielen käyttöön on suojeltava ja selkeästi kiellettävä kaikki lasten kielivalintoihin liittyvät rajoitukset, suositukset ja kiellot. Ainakin edellä mainitun esimerkin valossa vaikuttaa siltä, ettei nykyinen ohjeistus ole riittävää, kun mainitun kaltaisia tilanteita voi päiväkodeissamme ja kouluissamme syntyä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ohjeistakseen nykyistä paremmin sen, ettei suomenkielisten lasten oman äidinkielen puhumista päiväkodeissamme ja kouluissamme rajoiteta suosituksin tai kielloin, niin kuin nyt on ilmeisesti esimerkiksi Vaasan joissain ruotsinkielisissä päiväkodeissa tapahtunut? Helsingissä 16 päivänä huhtikuuta 2009 Raimo Vistbacka /ps Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 320/2009 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä ohjeistaakseen nykyistä paremmin sen, ettei suomenkielisten lasten oman äidinkielen puhumista päiväkodeissamme ja kouluissamme rajoiteta suosituksin tai kielloin, niin kuin nyt on ilmeisesti esimerkiksi Vaasan joissain ruotsinkielisissä päiväkodeissa tapahtunut? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Suomen perustuslain (731/1999) 17 :n 2 momentissa todetaan, että julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. Lasten päivähoidosta annetun lain (36/1973) 11 :n 2 momentin mukaan kunnan on huolehdittava siitä, että lasten päivähoitoa voidaan antaa lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai saamen kielellä. Lasten päivähoidossa toteutettavaa varhaiskasvatusta ohjaavissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Stakes oppaita 56/2005) korostetaan kielen merkitystä lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille. Lapsi tarvitsee kieltä toiminnassaan ja kieli kehittyy leikkimisen, liikkumisen, tutkimisen sekä taiteellisen kokemisen ja ilmaisemisen myötä. Tärkeää on nimenomaan huolehtia lapsen äidinkielen kehittymisestä. Koulutusta koskevissa laeissa säädetään koulujen ja oppilaitosten opetuskielet ja äidinkielenä opetettavat kielet. Perusopetuslain (628/1998) 10 :n 1 momentin mukaan koulun opetuskieli on joko suomi tai ruotsi ja opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Lisäksi osa opetuksesta voidaan antaa muulla kuin edellä mainitulla oppilaan omalla kielellä, jos se ei vaaranna oppilaan mahdollisuuksia seurata opetusta. Laeissa säädetään myös toisen kotimaisen kielen ja vieraiden kielten opiskelusta kunkin koulutusmuodon tuntijaon ja opetussuunnitelman perusteiden mukaan. Perusopetuslain 4 :n 4 momentissa säädetään sellaiselle kunnalle, jossa on sekä suomenettä ruotsinkielisiä oppilaita, velvollisuus järjestää esiopetus ja perusopetus erikseen kumpaakin kieliryhmää varten. Kunta voi järjestää opetuksen itse tai yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkia sen muulta opetuksen järjestäjältä, esiopetuksen myös muulta palvelun tuottajalta, esimerkiksi päiväkodilta. Perusopetuslain 12 :n mukaan äidinkielenä opetetaan oppilaan opetuskielen mukaisesti suomen, ruotsin tai saamen kieltä. Oppilaan huoltajan valinnan mukaan äidinkielenä voidaan opettaa myös romanikieltä, viittomakieltä tai muuta oppilaan äidinkieltä. Maahanmuuttajille voidaan mahdollisuuksien mukaan koulussa järjestää oppilaan oman äidinkielen opetusta. Äidinkielen opetuksen järjestäminen ei ole kuntien velvoite. Myös lasten päivähoidossa pyritään tukemaan eri kieli- ja kulttuuritaustan omaavien lasten oman kielen ja kulttuurin edistämistä yhteistyössä vanhempien ja kyseisen kulttuurin edustajien kanssa. 2

3 Ministerin vastaus KK 320/2009 vp Raimo Vistbacka /ps Päivähoitoa ja opetusta järjestäessään kunnan tulee noudattaa edellä mainittuja säännöksiä. Kunnan toiminnan lainmukaisuuden valvonnasta vastaa ensisijaisesti lääninhallitus. Helsingissä 7 päivänä toukokuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 320/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att bättre än nu ge anvisningar om att man inte genom rekommendationer eller förbud får hindra finskspråkiga barn att tala sitt eget modersmål i våra daghem och skolor, vilket uppenbarligen nu har skett i några svenskspråkiga daghem i Vasa? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I 17 2 mom. i Finlands grundlag (731/1999) konstateras att det allmänna ska tillgodose landets finskspråkiga och svenskspråkiga befolknings kulturella och samhälleliga behov enligt lika grunder. Enligt 11 2 mom. i lagen om barndagvård (36/1973) ska kommunen sörja för att dagvård står till buds på barnets modersmål, då detta är finska, svenska eller samiska. I grunderna för planen för småbarnsfostran (Stakes handbok 61/2005) som styr den fostran som förverkligas i barndagvården, betonar man språkets betydelse för barnets utveckling och välbefinnande. Barn behöver språket i sin verksamhet, och språket utvecklas genom att barnet leker, rör på sig, utforskar sin omgivning och ges möjlighet till konstrelaterade upplevelser och uttrycksformer. Viktigt är uttryckligen att stödja utvecklingen av barnets modersmål. I utbildningslagstiftningen fastslås undervisningsspråket i skolor och vid läroanstalter och vilka språk modersmålsundervisning ska ges i. Enligt 10 1 mom. i lagen om grundläggande utbildning (628/1998) är skolans undervisningsspråk antingen finska eller svenska. Undervisningsspråket kan också vara samiska, rommani eller teckenspråk. Dessutom kan en del av undervisningen ges på något annat språk än elevens eget ovan nämnda språk, om detta inte äventyrar elevens möjligheter att tillgodogöra sig undervisningen. I lagarna regleras också studier i det andra inhemska språket och i främmande språk, enligt timfördelningen och läroplanen för respektive utbildningsform. Enligt 4 4 mom. i lagen om grundläggande utbildning är en kommun som har både finsk- och svenskspråkiga elever skyldig att ordna förskoleundervisning och grundläggande utbildning separat för vardera språkgruppen. Kommunen kan ordna undervisningen själv eller i samarbete med andra kommuner, eller skaffa undervisningstjänster av någon annan utbildningsanordnare. Förskoleundervisningen kan också skaffas av någon annan serviceproducent, t.ex. daghem. Enligt 12 i lagen om grundläggande undervisning ges undervisning i modersmål, utgående från elevens undervisningsspråk, i finska, svenska eller samiska. Enligt vårdnadshavarens val kan modersmålsundervisning också ges i rommani, teckenspråk eller ett annat språk som är elevens modersmål. För invandrare kan man i skolan, i mån av möjlighet, ordna undervisning i elevens eget modersmål. Kommunen är inte skyldig att ordna sådan modersmålsundervisning. Också inom dagvård då det gäller barn med olika språklig och kulturell bakgrund strävar man efter att i samarbete med barnens föräldrar och representanter för den ifrågavarande kulturen stödja det egna språket och den egna kulturen. 4

5 Ministerns svar KK 320/2009 vp Raimo Vistbacka /ps Kommunen bör följa ovan nämnda föreskrifter då den ordnar dagvård och undervisning. Det är i första hand länsstyrelsen som övervakar att kommunens verksamhet är lagenlig. Helsingfors den 7 maj 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 5