Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 666/2012 vp Yksityiskoulujen kotikuntakorvauksen määräytyminen ja maksuvelvollisuus Eduskunnan puhemiehelle Suomessa on noin 85 yksityistä koulua. Koulut noudattavat samaa tuntijakoa ja opetussuunnitelmaa kuin kuntien, kuntayhtymien ja valtion vastaavat koulut. Suomalaiset yksityiskoulut tuovat erilaisilla painotuksilla monipuolisuutta opetustarjontaan ja antavat huoltajalle mahdollisuuden valita lapselle perheen arvomaailmaa vahvistavan koulutuksen. Suurin osa yksityiskouluissa opiskelevista oppilaista saa opetusta ns. yleispedagogiikkaa noudattavissa kouluissa. Steiner- ja Freinet-pedagogisissa kouluissa opetusta saa noin 8 % ja kristillisissä kouluissa 5 % yksityiskoulujen oppilaista. Yksityiskouluista 16 on kristillisiä kouluja. Niiden historiaa on värittänyt jatkuva keskustelu olemassaolon oikeudesta, pysyvistä toimiluvista ja opetussuunnitelman painotuksista. Näiden koulujen oppilasmäärät ovat kuitenkin kasvussa tai pysyneet samana ympäri Suomen. Yksi kristillisistä kouluista on Järvenpäässä sijaitseva Keski-Uudenmaan kristillinen koulu. Se oppilasmäärä oli vuoden 2010 viimeisenä päivänä 126. Vuonna 2011 koulussa opiskeli 144 oppilasta, ja syksyllä 2012 koulutyön aloitti 161 oppilasta. Perusopetuksen oppilaiden lisäksi koulun yhteydessä annetaan esiopetusta. Koulun oppilasmäärä on siis noussut 1,5 vuodessa 30 %. Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta koskevan lain (1704/2009) 37 :ssä säädetään kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuudesta. Kotikuntakorvaukset määräytyvät vuosittain siten, että edellistä vuotta edeltävän vuoden lopun oppilasmäärä ratkaisee varainhoitovuoden kotikuntakorvaukset opetuksen järjestäjille. Aikaisemmassa järjestelmässä rahoitus perustui tilastointipäivien (20. syyskuuta) mukaiseen oppilasmäärään, jonka mukaisesti valtionapua maksettiin ennakoidun ja toteutuneen oppilasmäärän mukaisella keskiarvolla. Nykyinen rahoitusjärjestelmä onkin ongelmallinen ja aikaisempaa järjestelmää epäoikeudenmukaisempi sellaisille yksityisille opetuksen järjestäjille, joiden oppilasmäärä kasvaa vuosittain tuntuvasti. Uusia oppilaita joudutaan opettamaan yli 1,5 vuotta ilman kotikuntakorvauksia. Jonkinlaisena lievennyksenä tähän on uusien luokka-asteiden ennakoiva rahoitus, joka ei kuitenkaan koske kouluja, joissa kaikilla luokka-asteilla on jo ennestään oppilaita. Tästä syystä useat yksityiskoulut, muun muassa Keski-Uudenmaan kristillinen koulu, eivät hyödy näistä toiminnan aloittamiseen ja laajentamiseen suunnatuista ylimääräisistä avustuksista (laki opetusja kulttuuritoimen rahoituksesta 1705/2009). Opetusministeri Henna Virkkunen viittaa vastauksessaan (KK 1319/2010 vp) siihen, että yksityisillä opetuksenjärjestäjillä on ollut mahdollisuus hakea ylimääräistä avustusta opetus- ja kulttuuriministeriöltä kuntakorvausjärjestelmän muutosten aiheuttamiin tulonmenetyksiin. Vuodelle 2011 hakemuksia tulikin 61, joista 10 oli kristillisiä kouluja, joille kaikille myönnettiin avustus. Yksi hakijoista oli Keski-Uudenmaan kristillinen koulu. Koulun rehtori kommentoi, että myönnetyssä avustuksessa kyse on pienestä Versio 2.0

2 rahamäärästä, joka ei missään määrin korvaa todellisia tulonmenetyksiä tai rahoitusvajetta. Kunnan peruspalvelujen valtionosuutta koskevan lain (1704/2009) 38 :ssä säädetään kotikuntakorvauksen määräytymisestä. Saman pykälän perusteella määräytyy myös yksityisten esi- ja perusopetusta järjestävien koulujen valtionapurahoitus. Uusien yksityiskoulujen kannalta huono ja selvästi diskriminoiva säädös on 4 momentissa, jossa määritellään, että perusopetuksen järjestämisluvan jälkeen saaneet yksityiskoulut saavat kotikuntakorvausta 90 % 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta kotikuntakorvauksesta. Vuoden 1998 jälkeen perustetut yksityiskoulut saavat siis valtionapuna 10 % pienemmän oppilaskohtaisen yksikköhinnan kuin sitä ennen perustetut yksityiskoulut, vaikka opetuksen järjestämisluvassa asetetut tehtävät ovat samat. Kirjattuja perusteluja uusien yksityiskoulujen 90 % porrastukselle ei tiettävästi löydy. Asiaa on kysytty opetusministeriltä kirjallisessa kysymyksessä (KK 249/2010 vp), ja ministeri Henna Virkkunen totesi eduskunnalle, että yksityinen opetuksenjärjestäjä ei ole velvollinen järjestämään perusopetuslain mukaista erityisopetusta. Perusopetuslain erityisopetussäädökset eivät kuitenkaan tunne eroa uusien ja vanhojen yksityiskoulujen välillä, minkä takia laki kohtelee epäoikeudenmukaisesti nimenomaan uusia yksityiskouluja. OPS:n perusteiden mukaisesti myös yksityiskoulut antavat erityisopetusta oppilaille, jotka sitä tietyissä kouluaineissa tarvitsevat. Tämä tapahtuu, kuten kunnallisissakin kouluissa, laaja-alaisen erityisopettajan johdolla integroituna normaaliluokkaan. Kotikuntakorvauksen vähennyksen perusteita on kysytty uudelleen ministeriltä (KK 1319/2010 vp), jolloin opetusministeri Henna Virkkunen vastasi, että 10 %:n vähennys perustuu siihen, että kunnalla on perusopetuslain mukaan kokonaisvastuu perusopetuksen järjestämisestä. Kuitenkin on ilmeistä, että kunnat saavat kymmenen prosentin verran puhdasta tuloa, ja opetuksen järjestäminen jää kokonaisuudessaan opetuksen järjestäjän harteille. Vastauksensa lopuksi (KK 1319/2010 vp) opetusministeri Henna Virkkunen toteaa seuraavaa: "Valtionosuusjärjestelmän muutoksen vaikutuksia yksityisten opetuksen järjestäjien tilanteeseen on seurattava tarkkaan, ja tarvittaessa muutettava säädöksiä siten, että maksatus saadaan reaalista oppilasmäärää paremmin vastaavaksi." Ei ole oikein, että valtio asettaa lapset eriarvoiseen asemaan, kun on kysymys laadukkaan perusopetuksen järjestämisestä. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta vuoden 1998 jälkeen perustettujen yksityiskoulujen kotikuntakorvaus nostetaan samalle tasolle vanhempien yksityiskoulujen kanssa ja koulujen rakenteellinen kasvu mahdollistetaan kompensoimalla rahoitusvajeita? Helsingissä 11 päivänä syyskuuta 2012 Mika Niikko /ps 2

3 Ministerin vastaus KK 666/2012 vp Mika Niikko /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Mika Niikon /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 666/2012 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta vuoden 1998 jälkeen perustettujen yksityiskoulujen kotikuntakorvaus nostetaan samalla tasolle vanhempien yksityiskoulujen kanssa ja koulujen rakenteellinen kasvu mahdollistetaan kompensoimalla rahoitusvajeita? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kunnat ovat perusopetuslain mukaan velvollisia järjestämään perusopetusta niiden alueella asuville oppivelvollisuusikäisille lapsille. Valtio myöntää kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain (1704/2009) mukaan kunnille valtionosuutta esi- ja perusopetuksen laskennallisten kustannusten mukaisesti. Silloin kun opetuksen järjestää joku muu kuin lapsen kotikunta, kotikunta on velvollinen suorittamaan asianomaiselle opetuksen järjestäjälle kotikuntakorvauksen lain :ssä säädetyllä tavalla. Kotikuntakorvausoikeus määräytyy sen mukaan, missä oppilas saa esi- ja perusopetusta varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden lopussa. Jos yksityinen opetuksen järjestäjä on saanut perusopetuksen järjestämisluvan heinäkuun 31 päivän 1998 jälkeen, opetuksen järjestäjän kotikuntakorvaus on 90 prosenttia lain 38 :n 2 ja 3 momentissa tarkoitetusta kotikuntakorvauksesta. Vastaava porrastussäännös sisällytettiin nykyistä rahoituslainsäädäntöä edeltäneeseen lakiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta (635/1998). Vähennys perustuu siihen, että kunnalla on perusopetuslain mukaan yksityistä opetuksenjärjestäjää laajempi vastuu perusopetuksen järjestämisestä. Tämä laajempi vastuu ilmenee mm. siinä, että kunnilla on oltava valmius osoittaa koulupaikka jokaiselle sen alueella olevalle oppivelvolliselle. Valmius edellyttää opetuksen järjestämistä myös esimerkiksi kesken lukuvuoden kunnan alueelle siirtyvälle oppilaalle riippumatta siitä, tilastoidaanko kyseistä oppilasta kunnan saaman valtionosuuden perusteeksi. Kunnan on järjestettävä mm. sairaalaopetusta ja opetusta kunnan alueelle sijoitetuille lapsille, turvapaikanhakijoille ja muille erityisiä järjestelyjä edellyttäville oppilasryhmille. Perusopetuslaki ei edellytä, että yksityinen opetuksenjärjestäjä tekisi oppilaille erityisen tuen päätöksiä. Tämänkin tehtävän osalta vastuun näistä kolmiportaisen tuen kaikkein vaativimmista tehtävistä kantaa ensisijaisesti kunta. Perusopetuslain 32 :n mukaan, mikäli oppilas hakeutuu muuhun, kuin kunnan perusopetuslain 6 :n mukaan osoittamaan kouluun, opetuksen järjestäjä voi asettaa oppilaaksi ottamisen edellytykseksi, että huoltaja vastaa oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta aiheutuvista kustannuksista. Tältäkin osin yksityisen opetuksenjärjestäjän velvoitteet eroavat kunnan velvoitteista. Suurin osa vuoden 1998 jälkeen perustetuista kouluista on sellaisia, joilta ei velvoiteta sopimusta kunnan kanssa eikä kunta voi osoittaa niihin oppilaita. Näihin kouluihin hakeutuminen on täysin oppilaan vanhempien päätettävissä. Nämä koulut eivät kanna kokonaisvastuuta kunnan alueen opetustarpeesta, vaan järjestävät opetuksen järjestämislupansa mukaisesti tiettyyn maailmankatsomukseen tai pedagogiseen järjestelmään perustuvaa opetusta, joka on suunnattu kysein tehtävän mukaiselle tosiasiallisesti rajatulle kohderyhmälle. 3

4 Ministerin vastaus Sekä kunnalliset että yksityiset perusopetuksen järjestäjät saavat peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain perusteella kotikuntakorvauksen aina puolitoista vuotta aiemmin vallinneen oppilasmäärän perusteella. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituslain 17 :ssä on säädetty yksityisille perusopetuksen järjestäjille hakemuksetta myönnettävästä rahoituksesta toiminnan aloittamiseen ja siitä johtuvaan laajentamiseen uusille luokka-asteille siltä ajalta, jolta järjestäjälle ei makseta kotikuntakorvausta. Mikäli koulun toiminta laajenee hallitusti luokka-asteelta toiselle, rahoituslain 17 takaa rahoituksen ensimmäiseksi puoleksitoista vuodeksi. Opetuksen järjestäjän tulisi ottaa kasvustrategiassaan huomioon voimassa oleva rahoituslaki ja välttää käynnistämästä liian aikaisessa kasvuvaiheessa taloudelliselta näkökannalta vajaita luokka-asteita. Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 44 :n 2 momentin mukaan yksityiselle opetuksen järjestäjälle voidaan myöntää ylimääräistä avustusta valtionosuusjärjestelmän muutosten vaikutuksen tasoittamiseen. Ylimääräistä avustusta on myönnetty ja myönnetään muun muassa siirtymäkauden tukiin sellaisille opetuksen järjestäjille, joiden kustannukset ovat huomattavasti keskimääräisiä korkeammat. Mm. voimakkaasta kasvusta johtuva kustannusrakenne on otettu avustuspäätöksissä huomioon. Vuonna 2010 voimaan tulleessa laskennallisessa järjestelmässä opetuksenjärjestäjät eivät lopullisesti jää vaille rahoituksesta eikä kyseessä ole kysymyksessä ilmi tuotu tulonmenetys, vaan tulonsaannin laskennallinen peruste on ajallisesti muuttunut. Kotikuntakorvausjärjestelmä tuottaa pidemmällä aikavälillä helposti ennakoitavan rahoitustason, jossa oppilasmäärän nousun ohella myös oppilasmäärän laskuun voidaan ennakollisesti varautua. Mikäli opetuksen järjestäjälle myönnettäisiin ennakollisesti rahoitusta todellisen oppilasmäärän mukaisesti, tarkoittaisi se käytännössä yksityisten opetuksenjärjestäjien osalta järjestelmällistä kaksinkertaista rahoitusta. Rahoitusjärjestelmään ei toistaiseksi sisälly mahdollisuutta oppilasmäärän pienentyessä ennakollisesti vähentää opetuksen järjestäjän saamaa rahoitusta, vaan laskevan oppilasmäärän tapauksessa opetuksen järjestäjä saa valtionosuutta useammasta oppilaasta, kuin koulussa tosiasiallisesti on oppilaita. Helsingissä 2 päivänä lokakuuta 2012 Opetusministeri Jukka Gustafsson 4

5 Ministerns svar KK 666/2012 vp Mika Niikko /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 666/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Mika Niikko /saf: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att hemkommunersättningen till privatskolor som har grundats efter år 1998 höjs på samma nivå som den är för äldre privatskolor och hur ska skolornas strukturella utveckling möjliggöras genom en kompensering av finansieringsunderskottet? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt lagen om grundläggande utbildning är kommunen skyldig att ordna grundläggande undervisning för läropliktiga barn inom sitt område. Enligt lagen om statsandel för kommunal basservice (1704/2009) beviljar staten kommunerna statsandel utgående från förskoleundervisningens och den grundläggande utbildningens kalkylmässiga kostnader. I det fall någon annan än barnets hemkommun ordnar undervisningen är hemkommunen skyldig att betala till utbildningsanordnaren hemkommunersättning enligt lagens Rätten till hemkommunersättning bestäms utgående från var eleven får förskoleundervisning och grundläggande utbildning i slutet av det år som föregår året före redovisningsåret. Om en privat utbildningsanordnare har fått tillstånd att ordna grundläggande utbildning efter 31 juli 1998 är utbildningsanordnarens hemkommunersättning 90 procent av hemkommunersättningen i 2 och 3 mom. i lagens 38. Motsvarande graderingsbestämmelse ingick i den lag om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet (635/1998) som föregår nuvarande finansieringslagstiftning. Avdraget grundar sig på att kommunen i förhållande till en privat utbildningsanordnare har ett mera omfattande ansvar för att ordna grundläggande utbildning enligt lagen om grundläggande utbildning. Detta ansvar yttrar sig bl.a. så att kommunerna måste ha beredskap att för varje läropliktigt barn på sitt område anvisa en plats i en skola. Beredskapen förutsätter t.ex. anordnande av undervisning för en elev som mitt under ett läsår flyttar till kommunens område oberoende av om ifrågavarande elev statistikförs på ett sätt som berättigar kommunen till statsandel. Kommunen ska ordna bl.a. sjukhusundervisning och undervisning för barn som har placerats på kommunens område. Samma gäller asylsökande barn och övriga elevgrupper som förutsätter specialarrangemang. Lagen om grundläggande utbildning förutsätter inte att en privat utbildningsanordnare fattar beslut om särskilt stöd för elever. Också i fråga om särskilt stöd, som klassificeras som den mest ansvarsfulla uppgiften i trestegsgraderingen i sammanhanget, är det kommunen som i första hand axlar ansvaret. Enligt 32 i lagen om grundläggande utbildning kan utbildningsanordnaren i det fall att eleven vill gå i en annan skola än den som kommunen enligt 6 i lagen om grundläggande undervisning anvisar eleven, definiera en förutsättning för att anta eleven, t.ex. att vårdnadshavaren ansvarar för transport av eleven eller för de kostnader som beledsagande av eleven föranleder. Också i detta avseende skiljer sig skyldigheterna för en privat utbildningsanordnare från kommunens förpliktelser. Av de skolor som har grundats efter år 1998 är största delen sådana som inte förutsätts ha ett avtal med kommunen och kommunen kan inte anvisa elever till dessa 5

6 Ministerns svar skolor. Det är föräldrarna till eleverna som fullt ut bestämmer om elevtillströmningen till de här skolorna, som inte axlar ett helhetsansvar för utbildningsbehovet inom kommunens område. De arrangerar sin undervisning inom ramen för sitt tillstånd att ordna utbildning, som grundar sig på en viss världsåskådning eller ett visst pedagogiskt system. Undervisningen riktar sig de facto till en definierbar och begränsad målgrupp. Såväl kommunala som privata anordnare av grundläggande utbildning får enligt lagen om statsandel för kommunal basservice hemkommunersättning utgående från elevernas antal enligt den situation som rådde ett och ett halvt år tidigare. Enligt 17 i lagen om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet erhåller privata anordnare av grundläggande utbildning utan särskild ansökan finansiering för att starta upp sin verksamhet och för att bygga ut verksamheten till att omfatta nya årsklasser för den tid som hemkommunersättning inte betalas till utbildningsanordnaren. Om skolans verksamhet utvidgas till att på ett övervägt sätt omfatta den ena årsklassen efter den andra garanterar 17 i finansieringslagen skolans finansiering under de första ett och ett halvt åren. I sin strategi borde utbildningsanordnaren beakta den gällande finansieringslagen och undvika att i ett alltför tidigt tillväxtstadium inleda årsklasser med ett elevantal som i ekonomiskt avseende är begränsat och därför kanske inte berättigar till stöd i önskad omfattning. Enligt 2 mom. i 44 lagen om finansiering av undervisnings- och kulturverksamhet kan en privat utbildningsanordnare beviljas extra finansiering i syfte att jämna ut verkningarna i statsandelssystemet och dess fluktuationer. Extra bidrag har beviljats och beviljas bl.a. som stöd i övergångssituationer för utbildningsanordnare vars kostnader är avsevärt större än i genomsnitt. I besluten om understöd har man bl.a. beaktat kostnadernas uppbyggnad i en situation av stark tillväxt. I det kalkylmässiga systemet som år 2010 trädde i kraft blir inte utbildningsanordnarna i slutändan utan finansiering. Det är inte heller frågan om en inkomstförlust i den mening som frågeställaren avser. Den kalkylmässiga grunden för erhållande av inkomst har tidsmässigt ändrats. Systemet med hemkommunersättning genererar en finansieringsnivå som går att enkelt prognostisera på lång sikt; utöver en ökning av elevantalet är det möjligt att ställa in sig på en minskning av antalet elever. Om utbildningsanordnarna i prognostiserande syfte beviljas finansiering utgående från det faktiska elevantalet skulle detta för privata utbildningsanordnares del innebära regelrätt och återkommande dubbel finansiering. Finansieringssystemet möjliggör inte i detta nu att man i prognostiserande syfte skär ner finansieringen till utbildningens anordnare i en situation då elevantalet minskar. Om eleverna blir färre erhåller utbildningsanordnaren de facto statsandel för flera elever än vad skolan faktiska elevantal berättigar till. Helsingfors den 2 oktober 2012 Undervisningsminister Jukka Gustafsson 6