Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 6. lokakuuta 2017 (OR. en)

Transkriptio

1 Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 6. lokakuuta 2017 (OR. en) 12563/17 SOC 597 EMPL 458 ECON 750 EDUC 346 ILMOITUS Lähettäjä: Vastaanottaja: Asia: Työllisyyskomitea Pysyvien edustajien komitea / Neuvosto Keskeiset työllisyyshaasteet: työllisyyskomitean keskeiset viestit vuotuisen työllisyyskehitysraportin ja työllisyyskehityksen seurantavälineen pohjalta Keskeisten viestien hyväksyminen Valtuuskunnille toimitetaan liitteessä työllisyyskomitean keskeiset viestit vuotuisen työllisyyskehitysraportin ja työllisyyskehityksen seurantavälineen pohjalta. Koko vuotuinen työllisyyskehitysraportti on asiakirjassa 12563/17 ADD 1. Työllisyyskehityksen seurantaväline esitellään asiakirjassa 12563/17 ADD /17 1

2 Työllisyyskomitean vuotuista työllisyyskehitysraporttia ja työllisyyskehityksen seurantavälinettä täydentävät keskeiset viestit 1. Työllisyyskomitea on laatinut SEUT-sopimuksen 150 artiklassa esitetyn toimeksiantonsa mukaisesti neuvostolle vuotuisen arvioinnin EU:n työllisyystilanteesta. Arviointi sisältyy työllisyyskehityksen seurantavälineeseen (EPM), jossa seurataan edistymistä kohti vuoden 2020 tavoitteita sekä määritetään keskeisiä työllisyyshaasteita ja hyviä työmarkkinatuloksia koko EU:ssa ja kussakin jäsenvaltiossa. Työllisyyskehityksen seurantaväline toimitetaan neuvostolle yhdessä työllisyyskomitean vuotuisen työllisyyskehitysraportin kanssa, jossa esitetään yhteenveto EPM-välineen tärkeimmistä tuloksista sekä ennakoivasti EU:n tasolla ja kansallisella tasolla tarvittavat kehitystoimet, jotta kullekin asetetut työllisyystavoitteet voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä. Työllisyyskomitea haluaa korostaa seuraavia tähän tarkasteluun perustuvia viestejä. 2. Vuonna 2016 EU:n työllisyysaste (20 64-vuotitaat) jatkoi kasvuaan ja ylsi 71,0 prosenttiin eli kriisiä edeltäneen tason yli ensimmäistä kertaa vuoden 2008 jälkeen. Viimeisimmät luvut osoittavat, että myönteinen kehitys on jatkunut työllisyysaste nousi 71,7 prosenttiin vuoden 2017 ensimmäisellä neljänneksellä. Jos työllisyysaste jatkaisi kasvuaan vuoden 2016 tahtiin, EU olisi yleisesti saavuttamassa Eurooppa strategian työllisyysastetavoitteen 75 prosenttia. Näistä hyvistä uutisista huolimatta on huomattava, että kuuden jäsenvaltion työllisyysaste on merkittävästi niiden kriisiä edeltäneen tason alapuolella. 3. Jäsenvaltioiden enemmistö on saavuttanut työllisyyden vähimmäiskasvun, jonka ylläpitämällä ne saavuttaisivat vuoden 2020 tavoitteensa. Lisäksi seitsemän jäsenvaltiota on jo saavuttanut kansallisen tavoitteensa. Ero on kuitenkin edelleen huomattava (lisäkasvua tarvitaan keskimäärin 3 4 prosenttiyksikköä), mikä asettaa merkittävän haasteen jäsenvaltioille. Vuonna 2016 lähes kaikissa sellaisissa jäsenvaltioissa, jotka eivät vielä olleet saavuttaneet kansallisia tavoitteitaan, ero kansallisen tavoitteen ja vuoden 2016 työllisyysasteen välillä pienentyi vuoden 2015 tilanteeseen verrattuna /17 2

3 4. Työllisyyskomitea on jäsenvaltioiden toimien tueksi määrittänyt maakohtaiset työmarkkinoiden alaryhmät, joiden työllisyysasteen nousulla olisi parhaat mahdollisuudet vaikuttaa yleiseen kansalliseen työllisyysasteeseen ja joihin kohdistuvia toimia voitaisiin tarvittaessa vahvistaa. Koko EU:n tasolla alaryhmät ovat vuotiaat naiset ja miehet, vuotiaat naiset sekä vähäisen ammattitaidon omaavat työntekijät. 5. Seurattavien horisontaalisten työllisyyssuuntausten osalta kokonaistyöllisyysaste on noussut 13 jäsenvaltiossa ja kokonaistyöllisyys 18 jäsenvaltiossa. Ikääntyvien työntekijöiden työllisyysaste on noussut 24 jäsenvaltiossa. Yhdessätoista jäsenvaltiossa henkilökohtaisista tai perhevelvoitteista johtuva työelämään osallistumattomuus ja osa-aikaisuus on kuitenkin noussut. 6. Keskeisten työllisyyshaasteiden ja hyvien työmarkkinatulosten temaattinen jakautuminen osoittaa selvästi, että koulutus, osaaminen ja elinikäinen oppiminen on kaikki pidettävä toimintamme keskiössä. Vaikka useat jäsenvaltiot ovat raportoineet hyvistä tuloksista näillä osa-alueilla, jäljellä on yhä monia haasteita. Erityisiä haasteita ovat koulutustulosten riippuvaisuus sosioekonomisista taustoista ja muuttajataustaisuudesta, elinikäiseen oppimiseen osallistumisen vähäisyys sekä ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuus. Työllisyyskomitean monenvälisissä valvontatoimissa on viime vuosina määritetty useita uudistuksia näillä aloilla, mutta niissä on myös korostettu, että uudistusten toteuttaminen edellyttää jatkuvaa työtä, sillä sekä uudistusten toteuttamiseen että niiden hyötyjen toteamiseen tarvitaan aikaa /17 3

4 7. Kaksi kolmasosaa jäsenvaltioista ilmoitti hyvistä tuloksista työmarkkinoille osallistumisen alalla, vaikka lähes kaikilla jäsenvaltioilla on tällä osa-alueella ratkaisemattomia haasteita, jotka haittaavat työllisyysasteen nostamista vastaisuudessa. Useimmat haasteista liittyvät EU:n 28 jäsenvaltion ulkopuolelta tulleiden muuttajien, ikääntyvien työntekijöiden ja vähäisen ammattitaidon omaavien työntekijöiden vähäiseen osallistumiseen työmarkkinoille. Näille ryhmille suunnatut toimenpiteet on sisällytettävä yleiseen työmarkkinastrategiaan, samalla kun puututaan niiden erityishaasteisiin. Monissa maissa on edelleen ongelmia toisen ja kolmannen sukupolven muuttajien kotouttamisessa: jäsenvaltioiden olisi otettava oppia politiikassa aiemmin tehdyistä virheistä ja kiinnitettävä aikaisessa vaiheessa huomiota työmarkkinoille integroimiseen ja kielen oppimiseen. Ikääntyvien työntekijöiden osalta varhaiseläkejärjestelmien uudistaminen on tunnetusti erityisen vaikeaa. Jäsenvaltioiden kokemusten perusteella tarvitaan laaja-alaista politiikkaa, jolla saavutetaan kansalaisten hyväksyntä ja tuki. Ammatillisen koulutuksen tarjonnan parantamiseksi on tehty huomattavia toimenpiteitä viime vuosina. Työtä on kuitenkin vielä tehtävä, jotta ammatilliseen koulutukseen osallistuminen saataisiin toivotulle tasolle. 8. Monissa jäsenvaltioissa on lisäksi edelleen korkea nuorisotyöttömyys ja/tai työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuus on suuri, mikä osoittaa, että nuorisotakuuseen on edelleen sitouduttava. Palvelujen, muun muassa julkisten työvoimapalvelujen ulottaminen entistä laajemmalle ja valmiuksien kehittäminen on edelleen ratkaisevan tärkeää nuorisotyöttömyyden torjumisessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava työtarjousten laatu sekä se, että integroituminen työmarkkinoille on pysyvää. 9. EPM-väline osoittaa myös, että aktiivisessa työmarkkinapolitiikassa ja julkisten työvoimapalvelujen uudistuksissa on tällä hetkellä haasteita ja suhteellisen vähän myönteisiä tuloksia. Kun otetaan huomioon viime vuosina tehtyjen merkittävien ja perusteellisten uudistusten laajuus ja lukumäärä, julkisten varojen optimaalisen käytön varmistavia toimenpiteitä on erittäin tärkeää seurata ja arvioida. 10. Työmarkkinoiden segmentoitumisen torjunnassa on edelleen haasteita useissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioiden välillä on tässä merkittäviä eroja. Joissakin jäsenvaltioissa vaikutukset ovat syklisiä ja toisissa rakenteellisia riippuen siitä, liittyvätkö ne irtisanomista, verokohtelun eroja, sopimusten uusimista vai kanteen nostamismenettelyjä koskeviin lakeihin /17 4

5 11. Myös työ- ja yksityiselämän tasapainoa koskevat haasteet ovat näkyvästi esillä EPMvälineessä. Niihin olisi puututtava, jotta käyttämätön työmarkkinapotentiaali voitaisiin hyödyntää. Haasteet liittyvät ensisijaisesti perhevelvoitteisiin: yli puolet niistä koskee tarjolla olevia lasten tai huollettavien hoitomahdollisuuksia. Jäsenvaltiot pyrkivät puuttumaan lastenhoidon laadun ja saatavuuden välisiin jännitteisiin kokeilemalla uusia sääntelymenettelyjä ja investoimalla lastenhoitoavustuksiin. 12. Palkanmuodostusmekanismeihin ja työvoimakustannusten kehitykseen liittyy EPM-välineen mukaan suhteellisen vähän haasteita. Tästä huolimatta palkkoihin liittyvät kysymykset ovat tämän vuoden maakohtaisissa suosituksissa esillä aiempaa enemmän. 13. Monilla jäsenvaltioilla on haasteita asianmukaisen ja työllisyyteen kannustavan sosiaaliturvajärjestelmän laatimisessa. Viime vuosina useissa jäsenvaltioissa on edistytty näiden järjestelmien tasapainottamisessa köyhyyden torjumiseksi ja aktiivisen osallisuuden edistämiseksi, mutta myös paljon työtä on vielä tehtävänä /17 5