PYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2005

Transkriptio

1 PYHTÄÄN MERIALUEEN KALANKASVATUSLAITOSTEN VESISTÖTARKKAILU VUONNA 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 Anne Åkerberg ja Janne Raunio ISSN

2 SISÄLLYS sivu 1 Johdanto 1 2 Aineisto ja menetelmät 2 3 Sääolot 2 4 Kalankasvatuslaitosten lisäkasvu ja ravinnekuormitus 3 Tulokset 7.1 Fysikaalis-kemiallinen vedenlaatu Lämpötila Happitilanne Sameus ja näkösyvyys Fosfori ja typpi 11.2 Klorofylli 13.3 Veden hygieeninen laatu 1.4 Perifyton Keinoalustaperifyton Piilevät 16 7 Yhteenveto 19 Viitteet 2 Liitteet 1-7

3 JOHDANTO Kymijoen vesi ja ympäristö ry toteuttaa Pyhtään kalankasvatuslaitosten vesistövaikutusten yhteistarkkailua. Velvoitetarkkailu toteutetaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n vuonna 2 laatiman ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymän (kirje Dnro 498Y8-13, 1.6.2) yhteistarkkailuohjelmapäivityksen mukaisesti. Yhteistarkkailun tarkoituksena on täyttää seuraavien vesioikeuden/ympäristölupaviraston päätöksen varassa toimivien laitosten tarkkailuvelvoitteet: Sandvikin Lohi C. Sjögren & Kumpp., Sandvikin laitos (ISVEO 12/99/1, ) Sandvikin Lohi C. Sjögren & Kumpp., Honkaniemen laitos (ISVEO 13/99/1, ) Kaakon Lohi Oy ja Timo Lindqvist, Girsvikin laitos (ISY 16//2, ) Kaakon Lohi Oy ja Timo Lindqvist, Mossavikin laitos (ISVEO 29/97/1, ) Kaakon Lohi Oy, Mallemuckenin laitos (Mallemucken Ky ISVEO 14/99/1, ) Laitoksista käytetään myöhemmin tekstissä seuraavia lyhennettyjä nimiä: Sandvik, Honkaniemi, Girsvik, Mossavik ja Mallemucken. Edellinen yhteistarkkailuohjelma tuli voimaan vuonna 1993, jolloin Pyhtää-Kotka alueella oli toiminnassa kahdeksan kalalaitosta. Kun toiminnassa olevien laitosten määrä on tämän jälkeen vähentynyt, tarkkailun kustannukset kutakin kalalaitosta kohti ovat kasvaneet huomattavasti. Ohjelmaan on viime vuosina jouduttu joka kesä tekemään muutoksia, jottei tarkkailu olisi kohtuuttoman raskasta. Tästä johtuen kalalaitosten vesistötarkkailuohjelma katsottiin tarpeelliseksi päivittää kokonaan vastaamaan nykyistä tilannetta sekä ottaa käyttöön kustannustehokkaampia menetelmiä. Uudessa tarkkailuohjelmassa kesän 2 perifytontutkimuksen keinoalustamenetelmän rinnalle tuotiin ns. piilevämenetelmä ja samalla keinoalustamenetelmän inkubointijaksoja vähennettiin kolmesta yhteen. Syynä muutokseen oli, että keinoalustamenetelmä on melko työläs ja kallis. Lisäksi telineitä on usein kadonnut inkuboinnin aikana. Piilevät on todettu useissa tutkimuksissa herkiksi veden laadun indikaattoreiksi ja nopean elinkiertonsa vuoksi ne reagoivat nopeasti muuttuviin olosuhteisiin 1, 2, 3, 4,, 6, 7, 8. Pohjaeläintutkimus toteutettiin viimeksi syksyllä 22/3 9. Pohjaeläimiä tutkitaan vuodesta 26 lähtien kolmen vuoden välein. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 1

4 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Kalankasvatuslaitosten vedenlaatuseurannan 2 havaintoasemaa (38 ja 316) on esitetty kartalla liitteessä 1.1 (koordinaatit liite 2). Vesinäytteet otettiin kolme kertaa tuotantokauden aikana: kesä- (14.6.2), heinä- (27.7.) ja elokuussa (31.8.). Fysikaaliskemialliset määritykset, kasviplanktonin klorofylli-a sekä bakteerimääritykset tehtiin pääosin olemassa olevien SFS-standardien mukaan (liite 3). Perifytontutkimuksessa (kartta liite 1.2) käytettiin muovilevymenetelmää, jossa kasvualustoina kussakin telineessä on kolme polykarbonaattilevyä kooltaan 1 x 1 cm. Levyt pakastettiin ennen analysoimista. Analyysit teetettiin Ewica laboratoriot Oy:ssä (ent. Kymen ympäristölaboratorio Oy). Piilevänäytteitä haettiin kahdeksalta näytepisteeltä heinäkuussa 2. Näytepisteistä neljä sijaitsee kalankasvatuslaitosten välittömässä läheisyydessä ja loput neljä ulompana (kartta liite 1.2, koordinaatit liite 2). Näytteenotossa ja näytteiden käsittelyssä noudatettiin menetelmästandardin 1 ohjeita. Piilevien määrityksessä käytettiin apuna Krammerin ja Lange-Bertalotin 11 määritysoppaita. Näytepisteiden vedenlaadun arvioinnissa hyödynnettiin GDI- ja TDI-indeksejä 12, 13. GDI heijastelee lähinnä orgaanista kuormitusta ja TDI ravinnetasoa. Indeksien on todettu soveltuvan hyvin seurantoihin niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa 14, 6. Etenkin lajitason indeksit on suunniteltu käytettäväksi makeissa vesissä ja niistä puuttuu murtovesille tyypillisiä lajeja. Sukutason GDI-indeksiin on se sijaan sisällytetty kaikki piileväsuvut, joten se hyödyntää koko aineiston indeksiarvon laskemisessa. Indeksikohtaiset vedenlaadun raja-arvot on määritelty makeiden vesien aineistoihin perustuen 8, joten luokitus on tämän aineiston suhteen viitteellinen. 3 SÄÄOLOT Joulukuu 24 oli tavallista lauhempi. Tammikuussa 2 hyvin lauha sää jatkui (kuva 1, liite 4). Tammikuun sadanta rikkoi ennätyksiä, ja poikkeuksellisen suuri osa sadannasta tuli vetenä. Tulvat kohosivat useissa rannikkojoissa lähes kevättulvan tasolle. Helmihuhtikuussa satoi erittäin vähän, maaliskuussa vain kuudesosa normaalista. Tämä on vähemmän kuin kertaakaan viimeisen vuoden aikana. Maaliskuu oli tavanomaista kylmempi. Talven kovimmat pakkaset olivat maaliskuussa. Huhtikuun alku oli tavallista lämpimämpi, ja lumet sulivat nopeasti. Loppukuun takatalvi toi kuitenkin lumipeitteen hetkeksi takaisin. Tulvahuiput jäivät pieniksi. Toukokuussa satoi yli kaksinkertaisesti normaaliin verrattuna. Kesäkuu alkoi ja päättyi koleassa säässä. Heinäkuun alku oli helteinen ja erittäin kuiva, loppukuussa satoi runsaammin. Säteilysumma oli kesällä 2 normaali, heinäkuussa hieman normaalia suurempi (liite 4). Syyskuussa satoi alle puolet normaalimäärästä ja lokakuussa vain kolmasosa. Syys-lokakuun vaihteen keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea. Yli 1 asteen lämpötiloja mitattiin lähes lokakuun puoliväliin saakka. Lokakuun lopulle sattui kuitenkin talvisäinen viikko, jolloin pakkasten lisäksi saatiin ensilumet etelärannikkoa myöten. Marraskuu oli ennätyksellisen leuto, noin 4 astetta normaalia lämpimämpi. Koko maa peittyi lumeen kuun lopulla. 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

5 sademäärä mm oc Kuva 1. Eri kuukausien sadesumma (mm) ja keskilämpötila ( o C) vuonna 2 ja vastaavat pitkän ajanjakson (1971-2) keskiarvot Kotkassa (Rankki). Lähde: Ilmatieteen laitos. Vallitseva tuulensuunta oli Kotkan Rankissa touko-syyskuussa lounas. Kovatuulisia päiviä (14 m/s tai enemmän) oli tammikuussa neljä, helmikuussa kolme, elo- ja syyskuussa yksi, marraskuussa viisi sekä joulukuussa kaksi oli myrskypäivä (21 m/s - ). Edellisen kerran myrskytuulen nopeuksia on ollut vuonna Kesäkuun näytteenottokerralla vallitseva tuulensuunta oli luode ja itä (kuva 2). Heinäkuun näytteenottokerralla tuuli kaakko-etelä-lounas suunnasta. Elokuun näytteenottokerralla tuuli lounas-lännestä. Elokuun näytteenoton aikaan tuuli oli voimakkainta, noin 8 m/s. Tuotantokauden aikana merivedenkorkeus pysytteli keskivedenkorkeuden paikkeilla tai sen yläpuolella. Tuotantokaudella vedenkorkeus oli ylimmillään ja (+42 cm) ja alimmillaan 3.. (-39 cm). Näytteenottokerroilla vedenkorkeus oli keskivedenkorkeuden yläpuolella (+8, +33 & +24 cm) (kuva 3). Kymijoki on merkittävä kuormittaja Pyhtää-Kotka merialueella. Alkuvuoden virtaamat olivat suuria (kuva 4). Huhtikuusta syyskuuhun virtaamat olivat lähes normaalilla tasolla. Loppuvuoden virtaamat olivat normaalia pienempiä. Tarkkailuun osallistuvien kalankasvatuslaitosten alueella vaikuttaa lähinnä Kymijoen Pyhtään haara. Pyhtään haaran keskivirtaama oli,7 m 3 /s. 4 KALANKASVATUSLAITOSTEN LISÄKASVU JA RAVINNEKUORMITUS Lisäkasvuna ilmoitettuna kalaa tuotettiin Pyhtää-Kotka alueella vuonna 2 yhteensä 276 tonnia, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin toiminnassa oli yksi laitos vähemmän (kuva, liite ). Lisäkasvu on viimeiset neljä vuotta ollut melko samaa tasoa. Alueen kalankasvatuksen kokonaisfosforikuormitus oli 2 39 kg, joka on lähes saman verran kuin edellisenä vuonna (kuva, liite ). Lisäkasvuna mitattuna Pyhtää-Kotka merialueen kalankasvatustoiminta on ollut suurimmillaan vuonna Sen sijaan toiminnasta aiheutuva fosforikuormitus on ollut voimakkainta kasvatuskaudella Fosforikuormitus suhteessa lisäkasvuun on ollut pienimmillään 2 ja 22. Laitosten Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 3

6 yhteenlaskettu typpikuormitus vuonna 2 oli puolestaan 19 tonnia. Typpikuormituksen kehitys on hyvin samankaltainen fosforikuormituksen kehityksen kanssa ,3 m/s NW N NE W E SW SE S N 3,9 m/s NW NE W E SW SE S N 7,8 m/s NW NE W E SW SE S Kuva 2. Vallitsevat tuulensuunnat ja keskimääräinen tuulennopeus kullakin näytteenottokerralla. Aineistona on käytetty 3 vuorokauden takautuvia tietoja näytteenottohetkestä lukien. Lähde: Ilmatieteen laitos. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

7 cm Kuva 3. Meriveden korkeus Haminan mareografilla vuonna 2. Lähde: Merentutkimuslaitos. 6 m³/s I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Kuva 4. Kymijoen virtaama (m 3 /s) Kuusankoskella vuonna 2 sekä pitkällä aikavälillä (1971-2). Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. Lisäkasvu tn/kasvukausi Fosforia tn/kasvukausi Lisäkasvu tn Fosforia tn Kuva. Kalankasvatuslaitosten kokonaislisäkasvu (tn) ja fosforikuormitus (tn) Pyhtään merialueella viimeisen kymmenen vuoden aikana. Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus (KAS). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

8 Rehuna on vuodesta 2 lähtien käytetty vain kuivarehua. Vuonna 2 Girsvik käytti vain 42 % kasvatusoikeudestaan, muut noin 1 % (kuva 6, liite ). Suurin laitos lisäkasvultaan vuonna 2, kuten edellisinäkin vuosina, oli Mallemucken, jolla oli myös suurin fosforikuormitus (kuva 6). Lisäkasvu oli nyt saman suuruinen kuin edellisenäkin vuonna Mossavikillä ja Mallemuckenilla. Sen sijaan Sandvikin lisäkasvu oli nyt edellisvuotta pienempi ja Girsvikin suurempi. Honkaniemellä ei vuonna 24 ollut tuotantoa. Kalanviljelyn osuus Pyhtää-Kotka merialueen pistemäisestä kuormituksesta oli tuotantokaudella 2 hieman edellisvuosia suurempi, ollen kesä-lokakuussa keskimäärin 26 % fosforin ja 1 % typen pistekuormituksesta (kuva 7). Kalankasvatuksen kuormitus oli suurimmillaan syyskuussa (26 % fosforin ja 17 % typen pistekuormituksesta). Kalankasvatuksen osuus fosforin pistekuormituksesta oli kuitenkin suurimmillaan kesäkuussa, peräti 4 %. Tuolloin metsäteollisuuden kuormitus oli pientä seisokista johtuen. Honkaniemi Honkaniemi Mossavik Mossavik Sandvik Sandvik Girsvik Girsvik Mallemucken Mallemucken lisäkasvu tn kasvoikeus tn fosforia kg Kuva 6. Laitoskohtainen lisäkasvu (tn) ja kasvatusoikeus (tn) sekä fosforikuormitus (kg) vuonna 2. Lähde: KAS 8 7 kok. P kg/vrk teoll yhdysk kalal Kuva 7. Pistekuormituksesta tuleva fosforikuormitus Pyhtää-Kotka merialueella kalankasvatuslaitosten ruokintakauden (touko-marraskuu) aikana vuonna 2. 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

9 Kalankasvatuksen osuus alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta vaihtelee laskentakriteerien perusteella. Alueen tärkein kuormittaja on Kymijoki ja sen mereen tuomaa kuormitusta on arvioitu ainevirtaamalaskelmin 1. Jos keskitytään kalankasvatuksen varsinaiseen tuotantokauteen (kesä-syyskuu), niin kalankasvatuksen osuus alueelle tulevasta kokonaiskuormituksesta (pistekuormitus + koko Kymijoki Ahvenkoskenhaarasta Korkeakosken haaraan) oli vuonna 2 2 % fosforista ja 1 % typestä (kuva 8). Prosenttiosuuksiin vaikuttavat kunakin vuonna ennen kaikkea Kymijoen virtaamat ja vastaavasti ainevirtaamat mereen. Kymijoen ainevirtaamat mereen olivat vuonna 2 normaalia suurempia. Mikäli kokonaiskuormitukseen lasketaan Kymijoen haaroista kasvatusalueelle laskevat Pyhtään ja Koivukosken haarat, niin kalankasvatuksen prosenttiosuus fosforikuormituksesta oli kesä-syyskuussa 9 %. Kalankasvatuslaitokset sijaitsevat Pyhtään haaran edustalla. Tällä alueella kalankasvatuksen osuus onkin jo lähes 6 % fosforikuormituksesta. P VI-IX kalal 2 % teoll % yhdysk 1% kalal 1 %teoll 1 % yhdysk 3 % N VI-IX Koko Kymijoki 92 % Koko Kymijoki 9 % Kuva 8. Eri kuormitussektoreiden laskennallinen osuus kokonaisfosfori- ja typpikuormituksesta Pyhtää-Kotka merialueella kalankasvatuslaitosten varsinaisella tuotantokaudella (kesä-syyskuu) vuonna 2. Mukana ovat alueen pistekuormitus ja Kymijoen tuoma kokonaiskuormitus. TULOKSET.1 FYSIKAALIS-KEMIALLINEN VEDENLAATU Kalankasvatuslaitosten vesinäytteet otettiin 14.6., ja (tulokset liite 6). Kalankasvatuslaitosten vedenlaadun seuranta-asemista käytetään jatkossa lyhennettä KALA-asemat. Niiden lisäksi tulosten tarkastelussa on käytetty hyväksi lähimerialueen tuloksia Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen (KAS) intensiiviasemalta Kyvy-1 Pyhtään Suursalmen edustalla ja 3 Kotkan Vehkaluodon edustalla (kartta liite 1.1). Seuraavassa pyritään tarkastelemaan sitä, poikkeaako merialueen tila KALA-asemilla yleisestä Pyhtää-Kotka merialueen taustatasosta. Vertailua vaikeuttaa se, että KALA- Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 7

10 asemien näytteenottoajankohdat eivät ole samat kuin merialueen intensiiviasemilla. Esim. ravinnepitoisuudet voivat vaihdella merialueella lyhyelläkin aikavälillä suuresti. Intensiiviasemien osalta on esitetty vedenlaadun kehitys koko tuotantokauden osalta, mutta mielenkiinnon kohteena ovat erityisesti ne tulokset, jotka on otettu mahdollisimman samaan aikaan kuin KALA-asemien näytteet. KALA-asemien näytteenotto ajoittui vuonna 2 siten, että asemien Kyvy-1 ja 3 näytteenottopäiviin oli eroa 2, ja 1 päivää (taulukko 1). Taulukko 1. Kalankasvatuslaitosten näyteasemien näytteenottoajankohdat kesällä 2 ja vastaavat näytteenottoajankohdat intensiiviasemilla Kyvy-1 ja 3. Kalankasvatuslaitokset Kyvy-1 ja 3 Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Lämpötila Pintaveden lämpötila alkoi kohota toukokuun puolivälissä, ja kohosi heinäkuun puoliväliin asti, jolloin korkein mitattu lämpötila oli 21,6 C (kuva 9). Tuolloin myös kerrostuneisuus oli jyrkimmillään. Pintaveden lämpötilat alkoivat laskea nopeasti elokuun puolivälin jälkeen ja lämpötilakerrostuneisuus purkautui syys-lokakuun vaihteessa. 2 Intensiiviasema Kyvy-1 lämpötila C m 26m 2 Intensiiviasem a lämpötila C m 27m Kuva 9. Veden lämpötila ( o C) intensiiviasemilla Kyvy-1 ja 3 huhti-marraskuussa 2. Lähde: Hertta. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

11 KALA-asemilla veden pintalämpötila oli kesäkuussa noin 14 C ja heinäkuussa 2 C (kuva 1). Elokuun näytteenottokerralla pintavesi oli noin 17 o C. Pinnan ja pohjan lämpötilaero oli yleensä noin 4-9 o C, asemalla 316 heinäkuussa vain 1 o C (kuva 1). veden lämpötila C 2 17m 14m m VI pohja VI 1m VII pohja VII 1m VIII pohja VIII Kuva 1. Veden lämpötila KALA-asemilla päällysvedessä (1 m) ja pohjalla (pohja 1 m) vuoden 2 näytteenottokerroilla. Näyteasemien pohjan läheiset näytteenottosyvyydet on ilmoitettu kummankin aseman pylväiden yläpuolella..1.2 Happitilanne Pintaveden happitilanne oli KALA-asemilla samanlainen kuin vertailuasemilla (kuva 11). Alusveden happitilanne oli KALA-asemalla 38 hieman huonompi ja KALA-asemalla 316 hieman parempi kuin vertailuasemilla. Paras alusveden happitilanne oli matalimmalla asemalla 316 heinäkuussa, jolloin siellä myös lämpötilakerrostuneisuus oli vähäisintä..1.3 Sameus ja näkösyvyys Päällysveden sameus lisääntyi KALA-asemilla kesäkuulta elokuulle, mutta sameutta ei juuri ollut enempää kuin vertailuasemilla. KALA-asemien tulosten keskiarvo kesäkuussa oli 1,1, heinäkuussa 1,4 ja elokuussa 1,9 FTU, maksimiarvon ollessa 2,3 FTU (kuva 12). KALA-asemien alusveden sameusarvot olivat kesä-heinäkuussa hieman suurempia kuin päällysvedessä, elokuussa samaa tasoa. Sameuteen yhteydessä oleva veden näkösyvyys vastaavasti laski KALA-asemilla kesäkuusta elokuulle: 3,2 metristä 2, metriin. Näkösyvyys oli KALA-asemilla samaa tasoa kuin vertailuasemilla. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 9

12 happikyllästys-% Intensiiviasema Kyvy-1 1m happikyllästys-% Intensiiviasema Kyvy-1 26m happikyllästys-% Intensiiviasema 3 1m happikyllästys-% Intensiiviasema 3 27 m Kuva 11. Happikyllästysprosentti intensiiviasemilla Kyvy-1 ja 3 (KAS) pinnalla (1m) ja pohjalla (26-27m) tuotantokauden 2 aikana. Lisäksi kuvaan on merkitty KALA-asemien vastaavien ajankohtien tulokset mustilla ympyröillä. KALA-asemien näytteenottoajankohdat olivat 14.6., ja kok.p ug/l Intensiiviasema Kyvy-1 1m Kok.P ug/l Intensiiviasema Kyvy 1 26m kok.p ug/l Intensiiviasema 3 1m Kok.P ug/l Intensiiviasema 3 27m Intensiiviasema Kyvy-1 1m Intensiiviasema 3 1m 4 4 sameus FTU sameus FTU Kuva 12. Kokonaisfosforipitoisuus päällys- ja alusvedessä ja sameus päällysvedessä intensiiviasemilla Kyvy-1 ja 3 tuotantokauden 2 aikana. Merkinnät kts. kuva Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

13 .1.4 Fosfori ja typpi KALA-asemilla päällysveden fosforipitoisuus nousi hieman kesäkuusta elokuuhun, mutta ei ollut juuri suurempi kuin vertailuasemilla (kuva 12). Alusvedessä oli tuotantokaudella enemmän fosforia kuin päällysvedessä sekä vertailu- että KALA-asemilla. KALA-asemista suurin alusveden fosforipitoisuus, 83 µg/l, mitattiin asemalta 38 heinäkuussa. Pintaveden fosfaattifosforipitoisuudet olivat kesä-heinäkuussa alle määritysrajan 2 µg/l sekä vertailu- että KALA-asemilla (316 heinäkuussa tasan 2 µg/l). Elokuussa pitoisuudet olivat KALA-asemilla 9 ja 13 µg/l. KALA-asemien typpipitoisuudet olivat kesä- ja elokuussa ja heinäkuussa µg/l. Pitoisuudet olivat heinäkuussa hieman korkeampia kuin vertailuasemilla (kuva 13). Intensiiviasema Kyvy-1 1m 89 Intensiiviasema 3 1m 4 4 kok.n ug/l 3 2 kok. N ug/l Intensiiviasema Kyvy-1 1m 83 6 Intensiiviasema 3 1m NO23-N ug/l NO23-N ug/l NH4-N ug/l Intensiiviasema Kyvy-1 1m NH4-N ug/l Intensiiviasema 123 1m Kuva 13. Kokonaistyppi-, nitriitti-nitraattityppi- ja ammoniumtyppipitoisuus päällysvedessä intensiiviasemilla Kyvy-1 ja 3 (KAS) tuotantokauden 2 aikana. Lisäksi kuvaan on merkitty KALA-asemien vastaavien ajankohtien tulokset mustilla ympyröillä. KALA-asemien näytteenottoajankohdat olivat 14.6., ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 11

14 KALA-asemien pintavesien nitriitti-nitraattityppipitoisuudet olivat kesäkuussa 6-8 µg/l, heinäkuussa 1 µg/l ja elokuussa µg/l (kuva 13). Alusveden nitriittinitraattipitoisuudet olivat kesä-heinäkuussa 7-16 µg/l, elokuussa noin µg/l. Pintaveden ammoniumtyppipitoisuudet olivat kesä-heinäkuussa KALA-asemilla alle määritysrajan µg/l. Elokuussa pitoisuudet olivat KALA-asemilla suurempia kuin vertailuasemilla: µg/l. KALA-asemien alusveden suurin ammoniumtyppipitoisuus kesällä 2, 13 µg/l, mitattiin heinäkuussa asemalta 38. Pyhtää-Kotka merialueella päällysveden typpi- ja fosforipitoisuuksiin vaikuttavat alueelle purkautuvan Kymijoen ravinnemäärät ja pitoisuudet (etenkin typen osalta), meriveden sekoittumisen kautta alusvedestä tulevat ravinnelisäykset, ravinteiden kuluminen perustuotantoon ja merialueen omasta pistekuormituksesta tulevat ravinteet. Pyhtää-Kotka merialueen ravinnetaseeseen vaikuttavat myös varsinainen Itämeri, läntinen Suomenlahti ja tietyissä oloissa myös Neva-Pietari -alue. Vuonna 2 Kymijoen ainevirtaamat olivat hieman pienempiä kuin edellisvuonna, jolloin ainevirtaamat olivatkin ennätyssuuria. Ravinnevirtaamat olivat suurimmillaan tammikuussa, jolloin satoi runsaasti 1. Pienimmillään ravinnevirtaamat olivat lokamarraskuussa. Kymijoen alaosan veden fosforipitoisuudet vaihtelivat kesäkaudella välillä 1-39 µg/l. Kymijoen typpipitoisuus oli kesäkaudella tasoa 67 µg/l. Mikäli kokonaisravinteiden typpi-fosfori -suhde on yli 17, fosfori on levien kasvua rajoittava tekijä, ja mikäli suhde on alle 1, on typpi kasvun minimitekijä 16. Kokonaisravinteiden typpifosforisuhteen mukaan intensiiviasemalla Kyvy-1 oli kesä-heinäkuun ajan fosfori rajoittavana ravinteena. Muun osan vuotta kumpikaan ravinne ei ollut rajoittavana (kuva 14). Kalankasvatuslaitosten näytteenottokertojen keskiarvotulosten perusteella kalankasvatuslaitosten lähialueella kokonaisravinnesuhde vastasi melko hyvin aseman Kyvy-1 tilannetta; KALA-asemilla fosfori oli juuri ja juuri rajoittavana ravinteena kesäkuussa, heinä-elokuussa kumpikaan ravinne ei ollut rajoittava (kuva 14). Mineraaliravinteiden osalta typpi-fosforisuhteen (NO 2 +NO 3 +NH 4 /liuennut fosfaattifosfori) ollessa yli 12 pidetään fosforia rajoittavana tekijänä. Mikäli suhde on alle, ovat liuenneet typpiyhdisteet rajoittava tekijä 16. Intensiiviasemalla Kyvy 1 tilanne vaihteli suuresti tuotantokauden aikana. Toukokuussa ja syksyllä liuenneet typpiyhdisteet olivat rajoittavana. Toukokuun lopussa yhdellä näytteenottokerralla liukoiset fosforiyhdisteet olivat rajoittavana. Kesä- ja heinäkuussa kumpikaan ravinne ei ollut selvästi tuotantoa rajoittava. KALA-asemilla kesä- ja heinäkuussa kummatkaan ravinteet eivät olleet rajoittavina, elokuun tulos meni juuri alle viiden, eli typpiyhdisteet olivat rajoittavana (kuva 14). Suhdelukuja voi vääristää hieman se, että liukoisen fosforin arvona on käytetty tässä kokonaisfosfaattifosforia eikä leville käyttökelpoisinta liukoista fosfaattifosforia (liukoinen reaktiivinen fosfori, DRP). Suhdelukuja voi vääristää myös se, että pitoisuudet olivat usein alle määritysrajan. Tällöin tuloksena on käytetty lukua, x määritysraja. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

15 2 Kok.N / kok. P -suhde NO23 + NH4 / PO4 -suhde Kuva 14. Kokonaistypen ja fosforin suhdeluku ja vastaavasti liukoisten typpi- (nitriitti, nitraatti ja ammonium) ja fosforiyhdisteiden (fosfaatti) suhdeluku vuonna 2 intensiiviasemalla Kyvy-1. Kuvaan on myös merkitty mustina palloina vastaavat suhdeluvut KALA-asemilta kunkin näytteenottokerran keskiarvoina. KALA-asemien näytteenottoajankohdat olivat 14.6., ja KLOROFYLLI Klorofylli a -pitoisuus mittaa lehtivihreällisten, vapaassa vedessä elävien levien runsautta. Klorofyllinäytteet otettiin samalla kertaa samoilta 2 näyteasemalta kuin fysikaaliskemialliset vesinäytteet (liite 1.1). Aseman Kyvy-1 kaikkien kesä-elokuun klorofyllitulosten keskiarvo oli 6,8 µg/l ja intensiiviaseman 3 keskiarvo 7,6 µg/l. KALA-asemien tulokset eivät eronneet taustatasosta (kuva 1). Pitoisuudet olivat sama tasoa kuin edellisvuonna. Asemalla 38 pitoisuus nousi kesäkuusta elokuulle, asemalla 316 klorofyllipitoisuus oli elokuussa sama kuin kesäkuussa (kuva 16). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 13

16 klorofylli ug/l Intensiiviasema Kyvy Klorofylli a ug/l Intensiiviasema Kuva 1. Klorofylli a -pitoisuus (µg/l) intensiiviasemilla Kyvy-1 ja 3 tuotantokaudella 2. Lisäksi kuvaan on merkitty KALA-asemien vastaavien ajankohtien tulokset mustilla ympyröillä. KALAasemien näytteenottoajankohdat olivat 14.6., ja Klorofylli ug/l kesäkuu heinäkuu elokuu keskiarvo Kuva 16. Klorofylli a-pitoisuus (µg/l) KALA-asemilla kesä-, heinä- ja elokuun näytteenottokerroilla 2 ja tulosten asemakohtainen keskiarvo. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

17 Klorofyllipitoisuuden (tuotantokauden keskiarvo) perusteella vesialueet voidaan jakaa seuraaviin rehevyysluokkiin: Rehevyysluokka I Karu II Lievästi rehevä III Rehevä IV Hyvin rehevä V Erittäin rehevä Klorofylli a µg/l alle yli 2 Luokituksessa esitetyt klorofyllin raja-arvot perustuvat Heikki Pitkäsen väitöskirjassaan 17 esittämiin Suomen rannikkovesien klorofyllipitoisuuksiin. Kesä-elokuun tulosten keskiarvon perusteella sekä intensiivi- että KALA-asemat kuuluvat luokkaan rehevä. Aseman 38 elokuun tulos meni jo hyvin rehevän puolella. Intensiiviasemilla huhti-toukokuussa mitatut korkeat klorofyllipitoisuudet ovat seurausta merialueen keväisestä levämaksimista. Kesän 2 sinilevien massaesiintymät olivat itäisellä Suomenlahdella hieman tavanomaista runsaampia 18. Sinilevien määrä itäisellä Suomenlahdella alkoi lisääntyä kesäkuun loppupuolella. Heinäkuun alussa sinilevää oli runsaasti koko Suomenlahden alueella. Kaakkois-Suomen rannikon edustalla sinilevien pintalauttoja havaittiin avomerellä heinäkuun toiselta viikolta alkaen. Laajimmat, yhtenäiset lautat ulottuivat Haapasaaresta Porvoon edustalle. Heinäkuun puolivälin jälkeen vallinnut tuulinen sää hajotti avomeren pintalautat. Levää oli kuitenkin edelleen runsaasti veteen sekoittuneena ja levämassoja ajautui rannikon tuntumaan. Tuolloin myös myrkyllistä Nodularia-sinilevää oli itäisellä Suomenlahdella tavanomaista enemmän. Varsinkin Haminan - Virolahden rannikolla kärsittiin levähaitoista. Elo-syyskuun tuuliset säät estivät loppukesällä sinilevien pintalauttojen muodostumisen. Kokonaisuutena levähaitat itäisellä Suomenlahdella olivat jonkin verran tavanomaista voimakkaampia..3 VEDEN HYGIEENINEN LAATU Veden hygieeninen laatu kesällä 2 oli KALA-asemilla hyvä. Ulosteperäisiä eli fekaalisia streptokokkeja esiintyi KALA-asemilla kesä-elokuun näytteenottokerroilla - kpl/1ml. Jotta vesi täyttää uimaveden laatuvaatimukset, fekaalisia streptokokkeja pitää olla alle 2 kpl/1 ml ja fekaalisia kolibakteereja alle kpl/1 ml (Sosiaali- ja terveysministeriön päätös 41/99). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 1

18 .4 PERIFYTON.4.1 Keinoalustaperifyton Uuden tarkkailuohjelmapäivityksen mukainen karsittu keinoalustaperifytontutkimus toteutettiin yhtenä kahden viikon jaksona Kolmen telineen perifytonlinjoja oli kalalaitosten läheisyydessä neljä, lisäksi kauempana yksi vertailulinja (kartta liite 1.2, tulokset liite 7). Jokaisessa telineessä oli kolme muovilevyä. Telineiden sijoituspaikkojen kokonaissyvyydet vaihtelivat välillä 9-16 m. Viidestätoista telineestä kolme katosi tutkimusjakson aikana. Keskiarvojen mukaan kalalaitosten linjoilla kasvoi lähes kaksinkertaisesti levää suhteessa vertailulinjaan. Girsvikin laitoksen linjalla levää oli saman verran kuin vertailulinjalla (kuva 17). Mossavikin linjalla levää oli eniten, kolminkertaisesti suhteessa vertailulinjaan. mg/m2 9 Mallemucken 8 Honkaniemi 7 6 Sandvik Mossavik Girsvik k k k Kuva 17. Keskimääräinen klorofylli a määrä (mg/m 2 ) eri linjojen perifytonasemilla vuoden 2 tutkimusjaksolla. Kalalaitokset merkitty nuolilla. Vertailulinja merkitty vihreällä. k = kadonnut. Perifytontelineestä tutkittiin kolme rinnakkaista näytettä tulosten luotettavuuden arvioimiseksi. Brownin 19 mukaan 2-2 %:n vaihtelu rinnakkaisnäytteiden a- klorofyllimäärissä ei ole epätavallista. Suhteellinen keskihajonta muovilevytutkimuksessa oli noin 24 %..4.2 Piilevät TDI-piileväindeksin perusteella näytepisteiden vedenlaatu vaihteli oligo-mesotrofiasta meso-eutrofiaan (kuva 18). Tosin pisteen 8 indeksiarvo oli lähellä meso-eutrofian rajaarvoa, jonka yläpuolelle muut vertailupisteet sijoittuivat. Kalalaitosten läheisyydessä 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

19 indeksiarvot olivat korkeampia, mikä viittasi rehevämpään vedenlaatuun. GDI-indeksi tuotti samansuuntaisia tuloksia, sillä kalalaitosten tuntumassa vedenlaatu oli heikointa (kuva 19). Indeksin raja-arvojen perusteella näytepisteiden vedenlaatu vaihteli välttävästä tyydyttävään. Kuva 18. Piilevien näytteenottopisteiden TDI-indeksiarvot vuonna 2. Indeksin raja-arvot ovat: oligotrofia < 7, oligo-mesotrofia 7-1, mesotrofia 1-13, meso-eutrofia ja eutrofia > 16. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 17

20 Kuva 19. Piilevien näytteenottopisteiden GDI-indeksiarvot vuonna 2. Indeksin raja-arvot ovat: huono < 9, välttävä 9-12, tyydyttävä 12-1, hyvä 1-17 ja erinomainen > 17. DCA-ordinaatioanalyysillä tarkasteltuna näytepisteiden piileväyhteisöissä oli melko selviä eroja (kuva 2). Vertailupisteet 7 ja 8 sekä 1 ja 2 muodostivat kalalaitosten lähialueiden pisteistä erottuvat ryhmänsä. Merkillepantavaa on myös vertailupisteiden yhteisöjen selvät erot. Näytepisteillä 1 ja 2 esiintyi yleisenä Cocconeis-suvun lajeja, jotka olivat selvästi harvalukuisempia muilla näytepisteillä. Kaikilla näytepisteillä yleisenä esiintyivät mm. Diatoma tenuis, Fragilaria fasciculata, F. construens, Epithemia sorex, Rhoicosphenia abbreviata, sekä Nitzschia, Navicula ja Achnantes -suvut. Piileväindeksien perusteella Pyhtään edustan merialueen vedenlaatu oli kalalaitosten tarkkailupisteillä luokiteltavissa tyydyttävän ja välttävän vedenlaatuluokkiin (GDI-indeksi). Ravinnetasoltaan (TDI-indeksi) näytepisteet voitiin luokitella mesotrofisiksi tai mesoeutrofisiksi. Näitä luokituksia tulee kuitenkin pitää viitteellisinä, koska raja-arvot on määritelty makeiden vesien aineistoihin perustuen. Tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että kalankasvatuslaitosten lähettyvillä vedenlaatu laskee yhdellä vedenlaatuluokalla, sillä vertailupisteiden indeksiarvot ja piileväyhteisöt poikkesivat melko selvästi laitosten lähialueiden näytepisteistä. Tosin myös neljän vertailupisteen yhteisökoostumuksissa oli selviä eroja, mutta indeksiarvoissa erot olivat pienempiä. 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

21 Kalalaitos p.4 Axis 2 Kalalaitos p. Kalalaitos p.1 Axis 1 Kalalaitos p.8 Kalalaitos p.6 Kalalaitos p.3 Kalalaitos p.2 Kalalaitos p.7 Kuva 2. Piileväyhteisöjen DCA-ordinaatio. 7 YHTEENVETO Tässä raportissa on tarkasteltu Pyhtään merialueen viiden kalankasvatuslaitoksen vesistövaikutusten yhteistarkkailutulokset vuodelta 2. Alueen kokonaistuotanto oli lisäkasvuna ilmoitettuna 276 tonnia, mikä on hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin toiminnassa oli yksi laitos vähemmän. Vuonna 2 Girsvik käytti vain 42 % kasvatusoikeudestaan, muut noin 1 %. Alueen kalankasvatuksen kokonaisfosforikuormitus oli 2 39 kg, joka on lähes saman verran kuin edellisenä vuonna. Kalanviljelyn osuus Pyhtää-Kotka merialueen pistemäisestä kuormituksesta oli tuotantokaudella 2 hieman edellisvuosia suurempi, ollen kesä-lokakuussa keskimäärin 26 % fosforin ja 1 % typen pistekuormituksesta. Kalankasvatuksen kuormitus oli suurimmillaan syyskuussa. Kalankasvatuksen osuus fosforin pistekuormituksesta oli kuitenkin suurimmillaan kesäkuussa, peräti 4 %. Tuolloin metsäteollisuuden kuormitus oli pientä seisokista johtuen. Veden laatua seurattiin kahdella kalankasvatuslaitosten seuranta-asemalla kolme kertaa tuotantokauden aikana; vesinäytteet haettiin kesä-, heinä- ja elokuussa. Seuranta-asemat sijaitsevat syvänteessä -12 metrin päässä laitoksesta; seuranta-asemien vedenlaatu ei niinkään kerro kalankasvatuksen vaikutuksista aivan laitoksen lähiympäristössä vaan Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 19

22 vedenlaadun muuttumisesta pidemmällä aikavälillä laitosten lähivesialueilla. Kalankasvatuksen vesistövaikutuksia arvioitiin tarkastelemalla laitosasemien vedenlaatua suhteessa Pyhtää-Kotka merialueen yleiseen tilaan. Merialueen taustatason kuvaajina käytettiin Pyhtää-Kotka merialueen intensiiviasemien samanaikaisia vedenlaatutuloksia. Kesän 2 tutkimuksissa kalankasvatuksen vaikutusta vedenlaatuun ei juuri ollut havaittavissa. Päällysveden sameus lisääntyi KALA-asemilla kesäkuulta elokuulle, mutta sameutta ei juuri ollut enempää kuin vertailuasemilla. Sameuteen yhteydessä oleva veden näkösyvyys vastaavasti laski KALA-asemilla kesäkuusta elokuulle, mutta näkösyvyys oli KALA-asemilla samaa tasoa kuin vertailuasemilla. KALA-asemilla päällysveden fosforipitoisuus nousi hieman kesäkuusta elokuuhun, mutta ei ollut juuri suurempi kuin vertailuasemilla. Typpipitoisuudet KALA-asemilla olivat heinäkuussa hieman korkeampia kuin vertailuasemilla. Elokuussa ammoniumtyppipitoisuudet olivat KALA-asemilla suurempia kuin vertailuasemilla. Kesä-elokuun klorofyllitulosten perusteella sekä KALAasemien että vertailualueiden vesialueet olivat reheviä. Veden hygieeninen laatu oli KALAasemilla hyvä. Perifytontutkimuksessa kalalaitosten linjoilla kasvoi keskimäärin lähes kaksinkertaisesti levää suhteessa vertailulinjaan. Piileväindeksien tulokset viittasivat siihen, että kalankasvatuslaitosten lähettyvillä vedenlaatu laskee yhdellä vedenlaatuluokalla. VIITTEET 1 Whitton, B. A., Rott, E. & Friedrich, G. (toim.) 1991: Use of algae for monitoring rivers. Institut für Botanik, Universität Innsbruck, 193 s. 2 Prygiel, J. & Coste, M The assessment of water quality in the Artois-Picardie water basin (France) by the use of diatom indices. Hydrobiologia 269/27: Whitton, B. A. & Rott, E. (toim.) Use of algae for monitoring rivers II. Institut für Botanik, Universität Innsbruck, 124 s. 4 Prygiel, J., Whitton, B. A. & Bukowska, J. (toim.) Use of algae for monitoring rivers III. Agence de l Eau Artois-Picardie, Douai, 238 s. Eloranta, P Type and quality of river waters in central Finland described using diatom indices. In: Marino, D. & Montresor, M. (toim.), Proceedings of the 13th International Diatom Symposium, Biopress, Bristol: Eloranta, P. & Anderson, K. 1998: Diatom indices in water quality monitoring of some South-Finnish rivers. Verh. Internat. Verein. Limnol. 26: Eloranta, P Applications of diatom indices in Finnish rivers. In: Prygiel, J., Whitton, B. A. & Bukowska, J. (toim.), Use of algae in monitoring rivers III. Agence de l Eau Artois- Picardie, Douai: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26

23 8 Eloranta, P. & Soininen, J. 22. Ecological status of some Finnish rivers evaluated using benthic diatom communities. J. Appl. Phycol. 14: Anttila-Huhtinen, M. 26. Pyhtään merialueen kalankasvatuslaitosten pohjaeläintutkimukset vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 14/26. 1 SFS-EN 13946:23. Water quality. Guidance standard for the routine sampling and pre-treatment of benthic diatoms from rivers. 13 s. 11 Krammer, K. & Lange-Bertalot, K Bacillariophyceae. Süβwasserflora von Mitteleuropa, 2 (1-4). Fischer, Stuttgart, Germany. 12 Coste, M. & Ayphassorho, H Etude de la qualité des eaux du Bassin Artois- Picardie á l aide des communautés de diatomées benthiques (Application des indices diatomiques). Rapport Cemagref. Bordeaux Agence de l Eau Artois-Picardie, Douai, 227 pp. 13 Kelly, M. G. & Whitton, B. A The Trophic Diatom Index: a new index for monitoring eutrophication in rivers. J. Appl. Phycol. 7: Kelly, M. G., Penny, C. J. & Whitton, B. A Comparative performance of benthic diatom indices used to assess river water quality. Hydrobiologia 32: Åkerberg, A. 26. Kymijoen alaosan yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 142/26, 34 s + liitteet. 16 Forsberg, C., Ryding, S.-O., Claesson, A. & Forsberg, A Water chemical analyses and/or algal assay? Sewage effluent and polluted lake water studies.- Mitt. Int. Ver. Limnol. 21: Pitkänen, H Eutrophication of the Finnish coastal Waters: Origin, fate and effects of riverine nutrient fluxes. Publications of the Water and Environment Research Institute, no Kaakkois-Suomen ympäristökeskus 2. Leväkatsaukset 2. > Kaakkois-Suomi > Ympäristön tila > Pintavedet > Leväseuranta 19 Brown, H A comparison of attached algal communities of a natural and an artificial substrate. J. Phycol., no 12/1976, s Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 146/26 21

24 LIITTEET 1 Kartat 1.1 Kalankasvatuslaitokset ja vedenlaadun seuranta-asemat Pyhtää-Kotka merialueella 1.2 Kalankasvatuslaitokset ja perifytonasemat 2 Tutkimusasemien koordinaatit 3 Määritysmenetelmät 4 Säätila Kotkan (Rankki) säähavaintoasemalla vuonna 2 Kalankasvatuslaitosten kuormitustiedot 6 Vedenlaatutulokset 7 Perifytontulokset

25 LIITE 1.1 PYHTÄÄ KOTKA Äyspäänselkä Mussalo Munapirtti Koukkusaari Parlahti 316 Vehkaluoto Lehmäsaari 38 Krokö 3 Kalankasvatuslaitosten havaintoasema Intensiiviasema Heinäsaari Kyvy1 1:8 Kaunissaari Kalankasvatuslaitokset: Rankki Sandvikin Lohi, Sandvik Sandvikin Lohi, Honkaniemi Kaakon Lohi, Mallemucken Kaakon Lohi, Mossavik Kaakon Lohi, Girsvik Koukkusaaren Kalastus, ei toiminnassa 1- Koukkusaaren Merikirjolohi, ei toiminnassa 2- Nakari, ei toiminnassa 99- Kalankasvatuslaitokset ja vedenlaadun seuranta-asemat Pyhtää-Kotka merialueella

26 LIITE 1.2 PYHTÄÄ KOTKA Äyspäänselkä Mussalo Munapirtti 1 Koukkusaari Parlahti Krokö 2 Piileväpiste Lehmäsaari Heinäsaari Långön 8 1:8 Kaunissaari Kalankasvatuslaitoksen perifytonlinja Perifytonvertailulinja Kalankasvatuslaitokset: Sandvikin Lohi, Sandvik Sandvikin Lohi, Honkaniemi Kaakon Lohi, Mallemucken Kaakon Lohi, Mossavik Kaakon Lohi, Girsvik Koukkusaaren Kalastus Koukkusaaren Merikirjolohi Nakari Rankki Kalankasvatuslaitokset, perifytonlinjat ja piileväpisteet Pyhtää-Kotka merialueella

27 LIITE 2 Vedenlaadun seuranta-asemat ja koordinaatit Havaintopaikka Vesistötarkkailu Koordinaatit 38 Kalalaitokset Sandvik & Girsvik Kalalaitokset Mallemucken, Honkaniemi & Mossavik Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Kyvy 1 Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Perifytonseuranta-asemat ja koordinaatit Keinoalusta-asemat (kokonaissyvyys, m) Piileväasemat (1) (11) (13) (16) (14) (14) (1) (1) (16) (11) (1) (14) (1) (16) (9)

28 LIITE 3 Käytetyt määritysmenetelmät Ewica laboratoriot Oy Määritys Yksikkö PARNCC-koodi SFS-standardi/ menetelmä Lämpötila o C T_WM Happipitoisuus mg/l O2_DTB SFS 34 Sameus FTU TBY_SNT SFS-EN 2727 Sähkönjohtokyky ms/m CTY_2L SFS-EN 27888s. ph PH_L2 SFS 321 Kokonaistyppi (merivesi) ug/l NTOT_NCA SFS 331 Nitriitti+nitraattityppi ug/l NO23N_NA SFS 331 Ammoniumtyppi ug/l NH4N_NS SFS 332 Kokonaisfosfori ug/l PTOT_NS SFS 326 Fosfaattifosfori ug/l PO4P_NS SFS 32 Fekaaliset streptokokit kpl/1ml FS3_F2K SFS-EN ISO Klorofylli-a ug/l CP_E SFS 772 Klorofylli otetaan kokoomanäytteenä näkösyvyyden mukaan seuraavasti:,2,4,6,8 ja 1:n näytteistä, jos näkösyvyys vähintään 4,1 m,2,4,6 ja 8 m:n näytteistä, jos näkösyvyys 3,1-4 m,2,4 ja 6 m:n näytteistä, jos näkösyvyys 2,1-3 m,1,2,3 ja 4 m:n näytteistä, jos näkösyvyys 1,1-2, m,,, 1, 1, ja 2 m:n näytteistä, jos näkösyvyys alle 1, m

29 LIITE 4 Säätila Kotkassa (Rankki) vuosina 2 ja (Ilmatieteen laitos) Kuukausi Keskilämpötila, o C Kotka, Rankki Sademäärä, mm Kotka, Rankki Kok.säteily MJ/m² Helsinki-Vantaa Tammi -,7 -, Helmi -,1-6, Maalis -6,1-2,9 6 3 Huhti 2,8 1,8 1 3 Touko 8,4 8, Kesä 13,9 13, Heinä 19,3 16, Elo 17, Syys 13, 11, Loka 8,6 6, Marras 4,9 1, Joulu -1,8-2,4 4 2 x / Σ 6,2 4,

30 Pyhtään edustan merialueen kalankasvatus: laitoskohtainen lisäkasvu, rehunkäyttö, ravinnekuormitus ja kasvatusoikeus vuonna 2. (Lähde: Kaakkois-Suomen ympäristökeskus) Vuosi 2 Laitos Lisäkasvu tn Rehunkäyttö tn Kuivarehu Ravinnekuormitus kg Fosfori Typpi Kasvatusoikeus tn Sandvikin laitos 64,8 78, Honkaniemen laitos 3,6 3, Mallemucken 92, Mossavikin laitos 6, 77, Girsvikin laitos 28,7 36, Yhteensä LIITE

31 Sivu 1/2 LIITE 6 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kalalaitokset (KALA93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi Sameus Sähkönj ph Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P Fek.str Klorof. Syvyys (m) oc mg/l % FTU ms/m ug/l ug/l ug/l ug/l ug/l /1ml ug/l KALA93 / 38 Suomenl Krokö 38 Kok.syv. 18,1 m; Näk.syv. 3,2 m; Klo 1:; Näytt.ottaja al; levä 1; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; 1 13,4 1, 96, , < 21 <2 13,3 9, ,4 7, ,2 7, 7 2, 89 7, , KALA93 / 316 Suomenl Krokö 316 Kok.syv. 16, m; Näk.syv. 3,1 m; Klo 9:; Näytt.ottaja al; levä 1; Ilm.lt. 14 C-ast; Pilv. 8 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. W; 1 14,1 9, 9 1,2 68 8, < 22 <2 14, 8, ,6 8,4 74 3, , , KALA93 / 38 Suomenl Krokö 38 Kok.syv. 18 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 133; Näytt.ottaja jk; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. W; 1 19,8 8,7 97 1, , < 26 <2 1 19, 8, , 8, ,9 4,6 43 2, 747 7, , KALA93 / 316 Suomenl Krokö 316 Kok.syv. 1 m; Näk.syv. 2,3 m; Klo 13; Näytt.ottaja jk; levä 1; Ilm.lt. 2 C-ast; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. W; Tapiontie 2 C, 416 KOUVOLA Puhelin () 44 92, Fax () , 8,9 1 1, 67 8, < ,9 8, ,8 7,6 83 2, 683 8, ,4

32 LIITE 6 KYMIJOEN VESI JA YMPÄRISTÖ RY T u t k i m u s t u l o k s i a Kalalaitokset (KALA93) Pvm. Hav.paikka lt Happi Happi Sameus Sähkönj ph Ntot NO23 NH4-N Kok.P PO4-P Fek.str Klorof. Syvyys (m) oc mg/l % FTU ms/m ug/l ug/l ug/l ug/l ug/l /1ml ug/l KALA93 / 38 Suomenl Krokö 38 Kok.syv. 18, m; Näk.syv. 2, m; Klo 9:3; Näytt.ottaja al; levä 1; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. NW; 1 16,6 8,3 87 2, , ,6 7, ,6 8, ,1 6,6 6 2,3 84 7, KALA93 / 316 Suomenl Krokö 316 Kok.syv. 1,2 m; Näk.syv. 2, m; Klo 1:; Näytt.ottaja al; levä 1; Ilm.lt. 1 C-ast; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. NW; 1 16,7 8,2 86 1, 69 7, ,6 8, ,9 6,9 66 1, , ,4 Tapiontie 2 C, 416 KOUVOLA Puhelin () 44 92, Fax () Sivu 2/2

33 Perifytonlevyjen a-klorofyllimäärät (mg/m2) vuoden 2 tutkimuksessa. a, b & c aseman kunkin levyn tulos, x tulosten keskiarvo, std keskihajonta, std% suhteellinen keskihajonta Asema Asema kok.syv. laitto nosto a b c x std std% m veden lt. veden lt. 1 1,7 2,3 1,7 1,86,39 21, 1 1 2,2 19,4 2 2, 3,13 2,87 2,67,9 22, kadonnut ,2 2,9 3,2 3,1,17, ,67,,33,,33 6, ,33 4,67 4, 4,33,33 7, ,17 2,63 2,1 2,3,29 12, , 1,83,93 2,9 2,14 82, ,9 1,4 1,3 1,28,33 26, ,67 3,1 4,67 4,48 1,29 28, , 8,33 7,67 8,33,67 8, kadonnut ,33 3,67 7,67 4,89 2,41 49, ,67 7,,33 6,,88 14, kadonnut 1 16 LIITE 7