Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristölupavastuualue PL VAASA PÄNTÄNEEN- JA KAINASTONJOEN TULVASUOJELUHANKE

Transkriptio

1 Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto Ympäristölupavastuualue MUISTUTUS PL VAASA DNRO: ASIA: LSSAVI/23/04.09/2010 PÄNTÄNEEN- JA KAINASTONJOEN TULVASUOJELUHANKE Taustaa Hankealue kuuluu Kyrönjoen valuma-alueeseen, sen ylimpään Kainastonjoen osaan, johon laskee Päntäneenjoen vesistö. Kainastonjoen yläosalla on toteutettu tulvasuojeluhanke joitakin vuosia sitten samalla menetelmällä kuin nyt toteutettaisiin myös Päntäneenjoen ja Kainastonjoen alaosalle. Päntäneenjoen alaosalla on jo noin 10 v sitten tehty lyhyt koealue menetelmän toimivuudesta Jokimaan alueella ns. Pilot hankkeena. Nyt suunniteltava hanke koskee noin 18 km pituista jokialuetta, joka jakaantuu noin puoliksi kummallekin jokiosuudelle. Hankkeen tarkoituksena on vähentää kevättulvia sekä poistaa kesätulvat. Lisäksi hankkeella on tarkoitus suojata noin 60 rakennusta (parikymmentä asuinrakennusta) sadan vuoden välein toistuvilta tulvilta. Hankkeessa jokiuomaa on tarkoitus perata alivirtaamatasolta vedenpinnan yläpuolelta siten, että vesitilavuus siinä lisääntyy. Pääosa perkauksesta on toispuoleista, kaivuun vaihdellessa puolelta toiselle. Hankealueelle tehdään 3 kappaletta koskityyppisiä pohjapatoja tasaamaan vedenpinnan vaihtelua ja parantamaan kalaston elinmahdollisuuksia. Joki kulkee pääasiassa alavilla peltoalueilla. Valtaosa jokivarren puustosta poistetaan vedenvirtauskyvyn parantamiseksi. Perattavalta osalta poistetaan kaikki puusto, sekä perkaamattomalta osalta se osa puustosta, joka tulisi haittaamaan veden virtausta. Hankkeen kustannusarvio on noin euroa ja hyötyala on 511 ha. Toimenpiteisiin on tarkoitus hankkia valtion rahoitusta. Alueella tehdään samalla myös tilusjärjestelyitä. Hankkeesta ei katsota olevan haittaa luonnolle eikä kalastolle ja vähäiset haitat katsotaan rajoittuvat työalueeseen 1-3 vuoden ajaksi toteuttamisen jälkeen. Muistutus Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry (jäljempänä piiri) jättää hankkeesta oheisen muistutuksen ja korostaa, että maatalouden tulvasuojeluhankkeita ei toteuteta enää juuri lainkaan eikä niihin pidä myöntää valtion rahoitusta. Tulvasuojelua tulisi toteuttaa valuma-alueella vedenpidätyskykyä lisäten, eikä

2 siirtämällä tulvaongelmaa alajuoksulle perkauksien avulla, kuten perinteisessä tulvasuojelussa on tapana. Viime vuosien aikana Jokimaan ja Pöllönnevan alueen tulvat ovat olleet melko vähäisiä, pois lukien nykyisin yleistyneet talvitulvat. Luonnollisesti kevättulvilla ei ole maatalouden harjoittamista merkittävästi haittaavia tekijöitä, kuten ei talvitulvillakaan. Mikäli lasketaan, että hankkeella saadaan poistettua kaikki 1/20 ja sitä vähäisemmät kevättulvat sekä kaikki kesätulvat, syntyy hankkeesta hyötyhehtaaria kohden yli 4500 euroa hehtaaria kohden, joka on noin 50% alueella vallitsevan peltomaan arvosta. Valtion rahoitusosuuden osalta tulvasuojelun maksajina ovat kaikki veronmaksajat ja tulisikin pohtia tulvasuojeluhyödyn kannattavuutta haittoihin nähden. Hankkeessa esitetty haitta- ja hyötylaskelma ei vakuuta kriittistä tarkastelijaa hankkeen kannattavuuden osalta. Alueen tulvanalaisilla alueilla oleville rakennuksille ja asutukselle voidaan laatia tulvasuojelusuunnitelma ja toteuttaa se valtion varoin ja se on toimintamallina nykypäivänä käytetty menetelmä, koska rakennusvahingot ovat kalliita ja muodostavat terveydellisiä riskejä. Asiapapereissa on käytetty lähes 30 vuotta vanhoja asiakirjoja, jotka eivät edes koske hankealuetta, joiden mukaan esitetään tulvasuojeluhanketta toteutettavaksi. Ajat ovat muuttuneet noista ajoista huomattavan paljon. Lisäksi kalastusseuran esittämä esitys ei tue tulvasuojeluhankkeita, vaan vaatii pohjapatoja tehtäväksi mahdollisten tulvasuojeluhankkeiden takia. Kyseinen kalastusseura ei ole tuolloin ollut edes rekisteröity yhdistys, joten asiapaperilla ei liene minkäänlaista painoarvoa. Hankkeella ei sanota olevan mitään haittavaikutuksia luonnolle tai kalastolle ja että vähäiset työnaikaiset haitat vaikuttavat enintään 1-3 vuotta töiden suorittamisen jälkeen. Samalla hankkeen töiden on ilmoitettu kestävän 2-3 vuotta. Siten voidaan päätellä, että hanke saattaa aiheuttaa alapuoliselle vesistölle haittaa 6 vuotta. Haitan laadusta ei mainita erityisen tarkasti, mutta voidaan olettaa savi- ja silttipitoisten jokipenkereiden kuormittavan jokea lähinnä kiintoaineksella ja ravinteilla. Säästä ja kasvuolosuhteista riippuen vaihtelee, mitenkä nopeasti jokitörmät ruohottuvat ja kasvillisuus peittää sen. Yläosan hankealueella Kainastonjoella kasvillisuus on levittäytynyt penkereisiin hitaasti ja selviä virtauspaikkoja ja eroosiota on havaittavissa penkereiden luiskissa. Myös puuston poisto lisää ravinteiden käyttöä joessa, kun valoisuus lisääntyy. Perkauksen lisätessä alivirtaaman määrä, veden laatu yhdessä eroosion ja valoisuuden kanssa alentaa veden laatua nykyisestä, joka on kiistaton tosiasia. Asiakirjoissa mainitaan, että pelloille levitettävät perkausmassat kalkitaan. Tässä vaiheessa tulee huomioida, että alueella saattaa olla selvästi happamia sulfaattimaita, joiden käsittelyssä tulee olla varovaisia. Hankealue kuuluu happamien sulfaattimaiden vyöhykkeeseen. Tiedetään, että maaperä on varmasti paikoin jonkin verran hapan. Hankealueelle saattaa jäädä jokipenkereisiin kasvittomia laikkuja happamuuden takia, joista liukenee hapanta maata jokeen virtaamien mukana alentaen ph:ta. Tämä happamien maa-ainesten kalkitus olisi tullut huomioida myös joen kannalta, sillä laakeista luiskatuista penkereistä aiheutuu huuhtoutumisen takia jokiveden ph:n laskua vääjäämättä vuosien ajan. Hankkeen ongelmat eivät jää työnaikaisiin ongelmiin, vaan koko jokiympäristö tulee

3 muuttumaan hankkeen myötä pysyvästi. Jo puuston laajamittaiset raivaukset tuovat luonnolle muutoksia ja vaikuttavat jokivarren eläinlajistoon ja niiden viihtyvyyteen. Kun hankkeeseen yhdistetään erillinen tilusjärjestelyhanke, tulevat piennarkaistaleet ja puustoiset vyöhykkeet vähenemään, vähentäen luonnon lajiston elinmahdollisuuksia. Mikäli jokiuoma on tarkoitus pitää jatkossakin virtaaman takia mahdollisimman puuttomana, negatiivinen muutos tulee jäämään pysyväksi. Luonnonhaittojen kompensaatioksi esitetyt kolme pohjapatoa eivät riitä korvaamaan mitenkään hankkeen aiheuttamia haittoja. Jokeen joutuvan kiintoaineksen ja ravinteiden lisääntyminen sekä valon lisääntyminen ja sitä kautta ravinteiden tehokas vapautuminen ja jokiveden haihtumisen kasvu ovat ongelmana täysin toisen tyyppisiä, kuin pohjapadolla saavutettava pieni koskimainen kalojen elinalue. Pohjakynnykset lisäksi pidättävät veden virtaamaa, jolloin vesi lämpenee pinnasta vähäisesti ja erityisesti haihtuminen lisääntyy. Siten vesi väkevöityy ja ravinteiden pitoisuus kasvaa alivirtaama-aikana, jolloin umpeenkasvu lisääntyy jossakin määrin. Samoin virtausnopeuden laskiessa matalat rantavyöhykkeet kasvittuvat umpeen. Luiskatut rannat eivät tarjoa edes virkistyksellistä käyttöä ja matalan veden reunaalueilla ei ole hyötyä kuin enintään vähempiarvoisten kalalajien osalta. Pohjapatojen yhteyteen suunnitellut koskipaikat soveltuvat teoriassa kaloille lisääntymisalueiksi, mutta patojen avulla syntyvä koskimainen pinta-ala on vähäinen, eikä riitä kalaston laajamittaiseen lisääntymiseen. Lisäksi tulee huomioida koskipaikkojen luonnonmukaisuus ja kalaston varma nousumahdollisuus kaikilla virtaamilla. Yleistä on, että nämä luonnonmukaiset tekokosket ovat pelkkiä kivipohjaisia ja rännimäisiä väyliä, joissa ei ole kalaston elinolojen suhteen minkäänlaista käytännön toimivuutta, eivätkä ne toimi lisääntymispaikkoina, kun alivirtaamavesi ohjataan rännimäiseen keskiuomaan, jolloin mm. mahdollinen mäti jää kuiville. Hankealueeseen kuuluvat jokialueet ovat pääosin hauen, särjen ja muiden vähempiarvoisten kalojen pääasiallista esiintymisaluetta. Siten kalataloudellisessa mielessä ei ole minkäänlaista hyötyä suosia matalien reuna-aluieden lisäämistä ja muita toimenpiteitä, koska mm. hauki lisääntyy ko. jokialueella jo aivan tarpeeksi hyvin. Myöskään em. tekokoskilla ei ole arvokalojen lisääntymistä ajatellen merkitystä. Tunnettua on, että Jokimaan ja Kainastonjoen tärkein kalataloudellinen merkitys on taimenen ja harjuksen kasvu- ja talvehtimisalueina sekä kauttakulkureittinä ja mahdollisena nousutienä ylävirtaan. Esitetyillä parannustoimenpiteillä ei kyetä kompensoimaan niitä menetyksiä, joita hanke taimenelle ja harjukselle voivat aiheuttaa. Hankesuunnitelman osalta ei ole huomioitu sivu-uomien taimenkantojen yhteyttä pääuomaan juurikaan. Ainakin Parjakanluomassa sekä Lylyojassa on luontaisesti lisääntyvä taimenkanta. Kainastonjoen alaosalla ja Kauhajoessa on vähäinen ja heikko rapukanta, jota toteutettava hanke erityisesti haittaa. Rapu on tunnetusti huono selviytymään ph:n alentumisen ja kiintoaineksen tuomista haitoista. Alueen rapukanta on muutenkin kärsinyt jo mm. alapuolella olleesta rapurutosta vuonna Tulvasuojelun toteutusalueen sekä muiden oheistoimintoihin tarvittavien alueiden, kuten läjitys- ja levitysalueiden luontoarvoja ei ole selvitetty. Esimerkiksi suuri osa läjitysmaista levitetään muualle kuin merkityille läjitysalueille ja on mahdollista, että maa-aineksia siirretään kosteisiin painanteisiin, saviprunneihin, vanhanjoen uomiin jne. Tietenkin jokipenkereen kaivuu tuhoaa lajiston kaivettavalta alalta ja voidaan

4 laskea, että hankkeessa muutetaan luontoa noin 50 ha alalta, joka rajautuu vesistöön, mukaan lukien maa-ainesten levitys ja läjitys. Jokivarsien luontoarvot ovat monipuolisia ja hankkeen vaikutukset erittäin negatiivisia. Hankkeen vaikutukset ovat nähdäksemme niin laajat, että luvan saamiseksi on toteutettava luontoselvitykset, joissa huomioidaan kasvillisuus, linnusto sekä EU:n lintu- ja luontodirektiivin vaatimien erityislajien selvittäminen, joihin kuuluvat erityisesti matelijat, hyönteiset ja nisäkkäät kasvillisuuden lisäksi. Tulvasuojelutyö aikaansaa alueelle niin merkittävän elinympäristön muutoksen, ettei luontovaikutuksilta voida välttyä. Alueella elää runsas lajisto joista osa kuuluu myös EU:n lintu- ja luontodirektiivin lajistoon. Yhteenveto: Piirin näkemys hankkeesta on kielteinen. Maatalouden tulvasuojelu ei näin toteutettuna ole ajanmukainen eikä tue vesiensuojelun ja vesistökuormituksen alentamistavoitteita. Alueen asutuksen suojaaminen voidaan toteuttaa siihen sopivin, erikseen suunnitelluin menetelmin. Hankesuunnitelma on monilta osin hyvin puutteellinen ja lähes tekninen dokumentti, jonka mukaan hanke ei ole toteuttamiskelpoinen eikä lupaa voida olemassa olevin tiedoin käsitellä kuin kieltäen luvan myöntäminen. Seinäjoella Seppo J Ojala puheenjohtaja Suomen luonnonsuojeluliiton Pohjanmaan piiri ry Teemu Tuovinen aluesihteeri Karttaliite Kuvaliite

5 Kainastonjoen ja Päntäneenjoen hankealue, noin 18 km. KARTTALIITE

6 KUVALIITE Kuva 1. Kainastonjoen yläosan perattu alue Ratikyläntien sillan alapuolella. Joki on täysin avoin, umpeenkasvava ja ruovittunut. Pieni kivetty pohjakynnys ei sanottavasti lisää joen kalaston tai vesieliöstön elinmahdollisuuksia eikä tuo lisäarvoa tehdylle tulvasuojelutyölle. Jokiuoman varjostus on täysin poissa, haihtuminen on lisääntynyt ja reunakasvillisuuden kasvu kestää vuosia. Myös ravinteita sitova kasvillisuus on vähäistä vuosien ajan, jolloin vesistöön huuhtoutuu ravinteita luonnontilaista enemmän. Kuvassa alivirtaamaaikana perkaus on ulottunut ainakin vesirajaan saakka. Kuva 2. Jokipenkereet eivät yläosan hankealueella ota kasvillisuutta kauttaaltaan heti, vaan esimerkiksi ulkokaarteen eroosioituminen on käynnissä. Savimaa lohkeilee ja valuu jokeen ylivirtaamien myötä koko ajan aiheuttaen kiintoaineksen liukenemista, sameutta ja ravinteiden huuhtoutumista.

7 Kuva 3. Päntäneenjoen alaosan alueella Jokimaassa tehty kokeilu noin 10 v. sitten on ruohottunut, mutta jokiuoma on yhä melko avoin ja valoisa. Puuston kasvu varjostavaksi kestää vuosikymmeniä. Tulvasuojelun kannalta luiskissa oleva puusto yleensä poistetaan säännöllisesti, jotta puusto ei jarruta virtaamaa, eikä jokiranta pääse varjostumaan kunnolla koskaan. Varjostavan puuston suosiminen vähentäisi kuormitusta heinikkoisen rannan tavoin. Kuollut heinäkasvillisuus maatuu vain jokivarteen, josta huuhtoutuu mm. ravinteita jokeen.