KOSTEIKKOJEN YLEISSUUNNITELMA VUOHENOJA, LIETO

Transkriptio

1 Eriika Lundström, Anni Karhunen, Ilkka Myllyoja KOSTEIKKOJEN YLEISSUUNNITELMA VUOHENOJA, LIETO

2 1. Yleistä Luontaiset kosteikot ovat vähentyneet tehostuneen kuivatuksen ja ojituksen kautta. Kosteikot edistävät kuitenkin vesiensuojelua tasaamalla virtaamia ja pidättämällä kiintoaineita ja niihin sitoutuneita ravinteita. Hyvin suunniteltu kosteikko lisää myös luonnon ja maiseman monimuotoisuutta ja palvelee näin esimerkiksi riistanhoidollisia ja kalatalouden tavoitteita. Vaikka maatalouden ravinnepäästöjen vähentäminen tapahtuu ensisijaisesti pellolla, kosteikot parhaimmillaan täydentävät tätä. Ravinteita kulkeutuu veteen mm. sääolosuhteiden vuoksi ja niiden pidättämiseen kosteikko on yksi mahdollinen keino. Valuma-alueensa kokoon nähden oikein mitoitettu ja hyvin toteutettu kosteikko pidättää kiintoainesta ja siihen sitoutuneita ravinteita. Kuivatustoimenpiteet ja talviaikaisten sateiden lisääntyminen ovat myös lisänneet uomissa kulkevia vesimääriä ja virtaamia sekä näiden aiheuttamaa uomaeroosiota ja tulvahaittoja. Veden kulkua voidaan tasata kosteikoilla. Uomaeroosiota pystytään vähentämään paitsi veden pinnan nostolla myös luonnonmukaisella peruskuivatuksella, reunojen kiveämisellä ja nurmettamisella. Kosteikkoja voidaan käyttää myös kastelualtaina ja kosteikkoon kertynyt liete voidaan useimmiten levittää pellolle. Joukko pieniä kosteikkoja muodostaa paitsi ekologisen käytävän monille kosteikoissa viihtyville eliölajeille myös "pieninä paikallispankkeina" mahdollisesti jo ison vesivaraston. Kosteikkojen suunnittelussa olisi tärkeää pyrkiä mahdollisuuksien mukaan käsittelemään kukin uoma kokonaisuutena ja tehdä koko suunnitteluprosessin ajan yhteistyötä maanomistajien kanssa mahdollisimman tehokkaan kosteikkoketjun aikaansaamiseksi. Esimerkiksi Aurajoen valumaalueella on paljon jokiin laskevia uomia, joiden valuma-alueiden pinta-alat eivät vaadi kovinkaan isoja ja rakentamiskustannuksiltaan kalliita kosteikkoalueita ollakseen tehokkaita. Usein uomat myös kulkevat syvällä luonnontilaisten alueiden ympäröimänä ja ovat näin ollen myös hyviä paikkoja kosteikoille. Suunnitelmaan on pyritty saamaan mahdollisimman paljon erilaisia vesiensuojeluratkaisuja, jotka olisivat ravinteiden pidättämisen kannalta tehokkaita ja perustamiskustannuksiltaan kohtuullisia. Suunnitelma keskittyy valuma-alueen maatalousvaltaiselle osalle, mutta veden virtausta olisi hyvä saada hidastumaan jo ennen kuin vedet laskevat metsistä peltoalueille. Maatalouden ympäristötukiehdot vaativat, että kosteikon valuma-alueen pinta-alasta yli 20 % on peltoa. Myös metsäpuolelta voi kuitenkin saada tukea kosteikon rakentamiseen, mikäli se vähentää metsätalousmaan ravinnekuormitusta. Näihin kosteikkoihin kannattaa kysyä rahoitusta alueellisilta metsäkeskuksilta. Kosteikkojen rakentaminen ei saa heikentää alueen muita luontoarvoja kuten arvokkaiden perinnebiotooppien ominaisuuksia. Ojassa mahdollisesti oleva kalasto pitää huomioida ja mm. padot pitää toteuttaa niin, ettei kalojen liikkumista estetä. Myös kosteikkojen jatkohoito tulee ottaa huomioon kosteikkoja suunniteltaessa. Suunnitelma on laadittu TEHO -hankkeen ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksen välisenä yhteistyönä. Tällä suunnitelmalla on tarkoitus hakea rahoitusta ehdotettujen kohteiden yksityiskohtaiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Jokaisella maanomistajalla ja asianosaisella on mahdollisuus vaikuttaa suunnitelmiin ja mahdolliseen toteuttamiseen.

3 2. Kohdealue ja toimenpide-ehdotukset Vuohenojan suunnittelualue sijaitsee Liedossa Aurajoen valuma-alueella (28.001). Ojan valumaalueen pinta-ala on noin 1820,37 hehtaaria, josta peltojen osuus on noin 40 %. Alueella on tehty Lounais-Suomen ympäristökeskuksen toimesta Maanviljelysalueiden suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Aurajoen keskiosa (Koivisto ym. 2000). Vuohenojan valuma-alue on tyypillistä varsinaissuomalaista maaseutumaisemaa, jossa pellot ovat keskittyneet jokivarteen ja metsät reunustavat valuma-aluetta. Yleisimmät maalajit ovat savi ja moreeni ja Vuohenojan vesi on savisameaa. Vuohenojan alaosaan asennettiin automaattinen vedenlaadun mittari (SCAN) lokakuussa Uoma kulkee syvällä useita metrejä viljapeltojen reunoja alempana varsinkin alaosassaan. Juuri siellä alaosassa onkin veden nosto ja vesipinnan lisääminen helpointa. Ylempänä valuma-alueella korkeuserot ovat pieniä ja salaojien laskuaukot lähellä uomaa, minkä takia vesiensuojelutoimenpiteet ovat pienimuotoisempia. Uomassa vaihtelevat suorat, peratut ojat sekä mutkittelevat kauniit luonnontilaiset ojaympäristöt. Luonnontilaiset, metsäiset uoman osat jätetään toimien ulkopuolelle. Kosteikko voidaan perustaa monin eri tavoin. Kaivaminen on kalliimpaa ja patoamalla voidaan hyvillä kohteilla helposti nostaa veden pintaa laajalla alueella. Kohteita voidaan toteuttaa pintapadoilla, pohjapadoilla ja pohjakynnysketjuilla sekä täydentää laskeutusaltailla. Kosteikkoja voidaan täydentää myös uomaa ennallistamalla esimerkiksi mutkien palauttamisella ja uomaa laajentamalla.

4 Alustavia kosteikkoehdotuksia: 1. Aivan Vuohenojan alaosassa Vintalantien ja Aurajoen välissä tierumpu rajoittaa veden nostoa, mutta muutama matala pohjapato sopisi uomaan ennen kuin se laskee Aurajokeen. Aivan tien vierellä Vuohenojaan laskevaan uomaan sopisi kaltevuutensa puolesta hyvin myös pinta-valutuskenttä. Pintavalutuskentällä vesi ohjataan laajemmalle alueelle niin, että vesi virtaa kasvillisuuden seassa eikä yhtä uomaa pitkin. 2. Ryökkään tilan eteläpuolella uoma mutkittelee syvällä peltojen välissä ja korkeusero ojanpohjan ja pellon reunan välillä mahdollistaa vedenpinnan noston laajalla alueella. Arvokkaat rinneniityt ja vanha ojan ylittävä silta on kuitenkin otettava huomioon rajoittavina tekijöinä ja vedenpinnan nosto kannattaakin tehdä useammalla padolla. 3. Linnasuon tilan länsipuolella sijaitseva Vuohenojaan laskeva uoma kulkee syvällä kapeassa rotkossa. Uoma on helppo padota, mutta sitä kannattaa kuitenkin monipuolistaa mm. kivetyksillä ja kosteikkokasvillisuudella sekä pohjan muotoilulla.

5

6 Edellisten kohteiden yläpuolella Anttilan tilan eteläpuolella on kauniita pitkään laidunnuksessa olleita rinneniittyjä sekä hienot koskialueet. Koskialue jätetään toimien ulkopuolelle ja vesi ei saa peittää alleen arvokkaita perinnebiotooppeja. 4. Vintalassa Ali-Kirrin tilalta kaakkoon uomassa ei juuri ole laskua vaan vesi kulkee siinä hitaasti ja tasaisesti ja pellot laskevat paikoin aivan uoman reunalle. Kohteella voisi toteuttaa uoman ennallistamista mutkien palautuksella. 5. Vuohenojaan laskeva sivu-uoma kulkee syvällä notkossa ja sen patoaminen olisikin melko helppoa. Kohteelle voisi perustaa myös pintavalutuskentän. 6. Uomaa voisi padota ja laajentaa alavalle ja luonnontilaiselle alueelle. 7. Veden nosto ja avovesipinnan lisääminen olisi kohteella helppoa korkeuserojen ansiosta. 8. Kaurinkoskella Ritamäentilan länsipuolella Lapinkulman tie ylittää kohteella Vuohenojan ja sillan yläpuolelle voisi pienillä kaivuilla ja patoamalla muodostaa laajempaa pysyvää avovesipintaa. 9. Kohteelle saisi pienellä vedennostolla laajan matalan veden alueen, jota mm. monet linnut suosivat. Alavimmassa osassa veden syvyys tulisi olla noin cm.

7 10. Korkeuserot ja pellon ulkopuoliset alueet mahdollistavat veden noston kohteella. Kunnostusta vaativan vanhan sillan voisi korvata myös patona toimivalla uudella sillalla. Uusitalon tilan pohjoispuolella on muutamia muitakin sopivia padon paikkoja.

8 11. Vuohenkulmalla uoma kulkee kohteella suoraan vanhojen perkausten jäljiltä, mutta sen reunat ovat hyvin ruohottuneet. Pellot rajautuvat aivan uoman reunoille. Salaojien laskuaukot ovat melko alhaalla, mutta toki kohteelle voisi rakentaa muutaman matalan pohjapadon. 12. Vuohenojaan Nummelan tilan itäpuolella laskevan ojan reunat sortuvat helposti. Monivuotinen nurmi ojan penkoilla estäisi reunojen sortumista ja eroosiota. Oja on hyvin ruohottunut ja se vähentää uomassa tapahtuvaa eroosiota ja kerää myös kiintoainesta. 13. Rantalan tilan eteläpuolella oja kulkee melko syvässä ja leveässä uomassa. Uoman reunat ovat hyvin ruohottuneet. Kohteelle voisi rakentaa pohjapatoja kuten kohteelle 10.

9

10 Kohteen 14 yläpuolella uoma mutkittelee metsän suojissa ja tämä osa-alue jätetään toimien ulkopuolelle. 14. Mäntyniemen tilan länsipuolella oja kulkee suoraan melko kapeassa uomassa eikä kohteella juurikaan ole tilaa kosteikolle. Uoman reunat ovat kuitenkin jyrkkiä ja sortumaherkkiä ja kohteella voisikin miettiä reunojen loivennusta ja kivettämistä. 15. Takalan tilan länsipuolella on luonnontilainen alue Vuohenojan ympärillä. Alueen voisi hyödyntää ja rakentaa sinne padon ja kaivaa pienen syvän veden alueen. Padon korkeutta rajoittavat alhaalla olevat salaojaputkien laskuaukot ja sopiva padon korkeus on noin cm. 16. Kitulan tilan pohjoispuolella kulkevaan ojaan voisi mahdollisuuksien mukaan kaivaa syvän veden altaan esimerkiksi ojan ylittävän peltotien yläpuolelle. Tien alapuolelta uomaa voisi laajentaa ja loiventaa sekä kivetä uomaeroosion vähentämiseksi ja veden virtausnopeuden tasaamiseksi. Kohteelle voisi rakentaa myös pieniä pohjapatoja.

11