YRITTÄJYYSKASVATUS Heleena Lehtonen & Helena Lehkonen (Tampereen yliopisto) helena.lehkonen@uta.fi

Transkriptio

1 YRITTÄJYYSKASVATUS Heleena Lehtonen & Helena Lehkonen (Tampereen yliopisto) Yrittämiseen kasvaminen Heleena Lehtonen, Tampereen yliopisto Yrittävä käyttäytyminen on tullut yhä tärkeämmäksi yhä nopeammin muuttuvassa maailmassa. Epävarmuuden lisääntyminen elämän eri alueilla on vaativaa nuorten elämänhallinnalle ja tulevaisuusorientaatiolle. Tarvitaan yritteliästä perusotetta elämään ja yrittäjyyttä. Mistä yrittävä käyttäytyminen rakentuu? Mitä on yrittäjyyden ytimessä? Näitä kysymyksiä avataan sekä yrittäjiltä että peruskoululaisilta kerätyn aineiston pohjalta. Tutkimuksen tavoitteena on luoda teoreettista pohjaa yrittäjyyskasvatuksen pedagogiikalle ja viitekehystä yrittäjyyskasvatuksen oppimisympäristöjen rakentamiselle peruskoulussa. Tutkimuksesta nousseiden ydintekijöiden ja niiden osakomponenttien perustalta pohditaan koulun toimintakulttuuria ja yrittämiseen kasvamisen tukemista. Pohdittavana on myös ajassa ilmenevät erityiset haasteet oppimisympäristöjen rakentamiselle. Tutkimuksen tavoitteena on avata ymmärrystä yrittäjyyden edistämisestä erittäin laajana kaikkeen koulun toimintaan liittyvänä ilmiönä. Oppilaiden yritteliäisyyttä tukeva kasvatuskäyttäytyminen Helena Lehkonen, Tampereen yliopisto Nykypäivän yrittäjää kuvataan muutosagentiksi, joka rikkoo rajoja, tuo uusia toimintatapoja, toimii kokonaisvaltaisesti, sietää epävarmuutta ja rakentaa itse oman tulevaisuutensa (Kyrö 1997, 227). Yrittäjä havaitsee ympärillään olevat mahdollisuudet ja luo niihin perustuen uusia toimintatapoja ja tuotteita. Koulutuksellisen syrjäytymisen ennalta ehkäisyssä yrittämiseen kasvamista on lähdetty pohtimaan avaamalla ensin yrittäjyyttä käsitteenä ja sitten yrittäjyyden pedagogiikkaa. Lähtökohtana on ollut yrittäjyyden erittely (1) omaehtoiseen, (2) sisäiseen ja (3) ulkoiseen yrittäjyyteen (vrt. Kyrö 1998). Pedagogisessa toiminnassa omaehtoiseen yrittäjyyteen on liitetty yksilön yritteliäs toimintatapa ja sisäiseen yrittäjyyteen yhteisön yritteliäs toimintatapa. Ulkoinen yrittäjyys voidaan määrittää yritystoiminnaksi. Omaehtoisen yrittäjyyden ollessa keskiössä yrittäjyyskasvatus pyrkii saamaan aikaan itsenäistä tavoitteellista uutta luovaa toimintaa (Lehtonen & Vertanen 2006). Luovuudella tarkoitetaan kykyä tuottaa tarkoituksellisesti jotain merkittävästi uutta ja ainutlaatuista. Yritteliäisyys liittyy läheisesti luovuuteen. Koulun arki sisältää tekijöitä, jotka voivat estää tai ehkäistä oppilaiden yritteliäisyyttä. Sitä voidaan tukea luomalla luottamuksen, kuulumisen, arvostuksen ja toivon ilmapiiri oppilaan ja opettajan välisissä kohtaamisissa. Opettajan kasvatuskäyttäytyminen näissä tilanteissa on yhteydessä oppilaan yritteliäisyyden kehittymiseen. Kasvatuskäyttäytymiseen sisältyvät opettajan pedagogiset ja aineenhallintaan liittyvät taidot sekä kyky oppilaiden inspiroivaan motivointiin, yksilölliseen kohtaamiseen, älylliseen stimulointiin sekä luottamuksen rakentamiseen

2 luokkayhteisössä. Kehittyäkseen ammatillisesti opettajan tulisi tietoisesti reflektoida omaa kasvatuskäyttäytymistään sekä kerätä palautetta oppilailta ja kollegoilta omasta toiminnastaan. Yrittäjyysvalmiuksien tarkasteleminen yksilön oikeuksien ja vapauksien vahvistajana Lenita Hietanen, Lapin yliopisto Tämän esityksen tarkoituksena on esitellä käytännön kokemukseen ja osittain tutkimukseen perustuvia esimerkkejä siitä, miten sekä perusopetuksen oppilas että luokanopettajaopiskelija voivat vahvistaa yksilöllisiä oikeuksiaan ja vapauksiaan hyödyntämällä yrittäjyysvalmiuksiaan opiskellessaan erilaisissa yhteisöissään. Lisäksi esitellään opettajan tarvitsemia yrittäjyysvalmiuksia hänen järjestellessään yrittäjyyspedagogiikan mukaista oppijalähtöistä oppimisympäristöä. Esimerkkiympäristöinä käytetään musiikin oppimisympäristöjä. Peruskoulua on moitittu yksilön oikeuksia kaventavaksi instituutioksi, vaikka sen pitäisi tarjota oppilaille monipuolisia lähestymistapoja eri asioihin. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004 on kirjoitettu korostamalla oppilaan osallisuutta. Kyseinen ohjeisto toimii pohjana myös luokanopettajakoulutuksessa. Myös yliopistojen uusissa strategioissa korostetaan opiskelijoiden erilaisuuden huomioimista sekä heidän kannustamistaan monenlaiseen osallisuuteen. Jotta oppijalla olisi mahdollisuus osallistua opintopolkunsa muotoutumiseen, opettajan on järjestettävä mahdollisuuksia valintoihin. Antamalla oppijan päättää opiskelemiseensa liittyvistä asioista yksin tai yhdessä oppimisyhteisönsä muiden jäsenten kanssa opettaja siirtää oppijalle valtaa ja vastuuta oppimisesta. Opettajan vastuulla on kuitenkin huolehtia opetussuunnitelman sisältöjen ja tavoitteiden noudattamisesta. Yrittäjämäistä asennoitumis ja toimintatapaa pidetään nykyään kansalaistaitona. Esimerkiksi Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja Suomen Yrittäjien koulutusmateriaaleissa esitellään kaikille kuuluvina ominaisuuksina mm. vastuullisuus, osallisuus, riskinotto, luovuus ja vuorovaikutustaidot, joita kutsutaan myös yrittäjyysvalmiuksiksi. Niin peruskoulun oppilas, opettajaopiskelija kuin heidän opettajansakin voivat tiedostamalla ja kehittämällä yrittäjyysvalmiuksiensa käyttämistä vahvistaa osallisuuttaan ja siten myös yksilönvapauttaan, sekä oppimisympäristöjen ongelmanratkaisutilanteissa että muualla elämässä. Avainsanat: yrittäjyysvalmiudet, osallisuus, erilaisuus, vastuu, valinnat, elinikäinen oppiminen Ideaperustainen oppiminen Kari Salo, Tampereen yliopisto Erilaisia oppimisnäkemyksiä on jo nykyisellään eriteltävissä koko. Ideaperustaisen oppimisen idea on antaa nykyisin vallalla olevalle konstruktiiviselle oppimiselle käytännöllisesti perusteltu ja hyödyllinen suunta ja tavoite (projekti, yritys ja kehittämistoiminta) sekä opiskelijalle itselleen oman oppimisen omistajuus (oppimisen instituutioilta ja opettajilta).

3 Mielen tietoverkoston rakentaminen aktiivisesti oppijan oman toiminnan kautta konkretisoituu projektiksi ideaperustaisessa oppimisprosessissa. Oppimisen tarve syntyy opiskelijasta, hänen tietojensa puutteista ja aukoista sekä mahdollisuuksien suunnista, jotka tiivistyvät idean muotoon. Opiskelija asettaa itse omat oppimistavoitteensa ja häntä motivoivat sisäisesti asetetut päämäärät. Vastuu oppimisesta siirtyy opiskelijalle, opettajan rooli on toimia johdattelijana, tukijana ja neuvonantajana. Tieto luodaan kokemuksista, joten oppimisympäristön tulee olla realistinen. IPOPS:n eli ideaperustaisen ja projektimuotoisen oppimisen suunnitelma on laaja alainen ja monimuotoinen: opiskelija asettaa itse omat oppimistavoitteensa siten, että oppimisen tulee näkyä oppimisympäristön ja suhteiden sekä verkostojen että käyttäytymisen muutoksina. Näiden muutosten syynä ovat opiskelijoiden mielessä olevien tietorakenteiden ja verkostojen uudelleen rakentuminen. Tasa arvolähtöisen laitosoppimisen kohdalla toteutetaan mahdollisimman avointa ja normeerattua kognitiivisen tason arviointia. Ideaperustaisen oppimisen kohdalla arvioinnin kohteeksi tuodaan myös ahkeruus ja osoitettavissa olevat onnistumiset eli arviointi laajenee kognitiivisen suoriutumisen osa alueelta toiminnallisiin (teknisiin ja tuotannollisiin resursseihin) ja sosiaalisiin (yhteistyöresursseihin) osa alueisiin, joilla yrittäjyydessä ja työelämässä on usein kognitiivista suoriutumista merkittävämpi rooli. Virtuaalitodellisuutta eri medioineen hyödynnetään ideaperustaisessa oppimisessa niin oppimis, viestintä kuin markkinointiympäristöinä. Kognitiiviset toiminnot ovat alikäytössä mikäli yhteys ihmisen ja ympäristön välillä on vinoutunut. Jo tämä havainto edellyttää kriittistä suhtautumista laitosoppimiseen sekä muihin simulatiivisiin oppimisympäristöihin ja suhteisiin. Toimiva ideaperustainen oppiminen poimii parhaat palat pedagogiikan eri osa alueilta ja jäsentää projektiyhteiskunnan ideaperustaisen oppimisen pedagogiseksi ympäristöksi. Ideaperustainen oppiminen on, kuten hyvät ideat yleensäkin: Käytännöllisiä, mielekkäitä, vakuuttavia (vahvistusilluusio), tarinamuotoisia ja omakohtaiseen kokemukseen kiinnittyviä. Demokraattinen dialogi yrittäjyyskasvatuksen kehittämistyössä Irma Rantonen, Tampereen yliopisto Ikaalisten käsi ja taideteollisuusoppilaitos vetää HOPE hanketta, jonka tavoitteena on vahvistaa kulttuurialojen ja toisen asteen ammatillisten koulutuksen yrittäjyyskoulutusta valmentamalla opettajia yhteisölliseen oppimiseen sekä yrittäjyyden filosofiaan ja käytänteisiin oppijakeskeisellä tavalla. Kerrallaan valmennuksessa on 20 opettajaa kymmenestä oppilaitoksesta ja valmennusryhmiä hankkeen aikana on yhteensä kolme. Tätä tutkimustyötä varten tein keväällä 2009 kymmenen ryhmähaastattelua HOPEhankkeessa mukana olevissa oppilaitoksissa. Haastatteluihin kutsuttiin valmennuksissa mukana olevat opettajat sekä heidän esimiehensä. Yhteensä haastatteluissa oli mukana 50 henkilöä. Tutkimus liittyy keskusteluun yhteisöllisestä oppimisesta. Tutkimuksessa käytetään menetelmänä toimintatutkimuksen puolelta tutuksi tullutta demokraattista dialogia, joka perustuu ajatukseen, että ihmisillä on kyky kehittää yhdessä työvälineitä oman ymmärryksen ja käytäntöjen laajentamiseksi. Haastatteluista on tehty koosteraportti toukokuussa 2009 ja se löytyy osoitteesta:

4 Aineiston analyysi jatkuu syksyllä ja pro gradu työni on tarkoitus valmistua vuoden 2009 loppuun mennessä. Avainsanat: yrittäjyyskasvatus, yhteisöllinen oppiminen, toimintatutkimus, demokraattinen dialogi. Yrittäjyysvalmiuksien sisällyttäminen opetukseen ja oppilaitoksen toimintaan Taina Järvi, Lapin ammattiopisto Ammatillinen toinen aste on luontainen väylä yrittäjyyteen, sillä yli 60 % yrittäjistä on ammatillisen koulutuksen saaneita. Koulutuksen tavoitteena on ammatin oppiminen, mutta myös mahdollisuus osaamisen ja ammattitaidon käyttämiseen yritystoiminnassa. Opetusministeriön (OPM 2009:7) yrittäjyyskasvatuksen suuntaviivojen mukaan opettajien rooli kehittyy tiedon jakajasta organisaattoriksi, ohjaajaksi ja oppimisympäristön suunnittelijaksi. Oppimisympäristöjen rakentamisen haasteena on yrittäjyysvalmiuksien luominen hyödyntämällä pedagogisia ratkaisuja, opetusmenetelmiä ja niissä olevien mahdollisuuksien näkemisellä. Tämän case tutkimuksen tavoitteena on hankkia tietoa siitä, miten opettajat suunnittelevat yrittäjyyden liittämistä oman alansa opetukseen, sekä koko oppilaitoksen toimintamalliksi. Suunnitellun toiminnan teorian mukaan aikomukseen vaikuttavat asenne, normit ja havaittu käyttäytymisen kontrolli (Ajzen 2006). Aineisto on kerätty seuraamalla yhden ammatillisen toisen asteen opettajien yrittäjyyskasvatuksen suunnittelua. Opettajat kävivät keskusteluja, jotka nauhoitettiin ja litteroitiin, kirjoittivat ajatuksistaan sekä keskustelivat Moodleoppimisympäristössä ajatuksistaan ja käsityksistään yrittäjyydestä, sen liittämisestä omaan opetukseen sekä koko koulun toimintaan. Tavoitteena oli löytää yhteinen malli, johon kaikki opettajat voivat osallistua. Tutkimushanketta varten aineisto on kerätty ja alustavasti analysoitu yrittäjyyskasvatuksen ja suunnitellun toiminnan kontekstissa. Tuloksia ja niiden merkitystä käytännön yrittäjyyskasvatuksen toteuttamiseksi ei vielä ole valmiina. Koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäiseminen menetelmänä tulevaisuusorientaation vahvistaminen yrittäjyyskasvatuksellisin keinoin Sirpa Koskinen, Tampereen yliopisto koskisensirpa@gmail.com Tutkimuksessa käsitellään koulutuksellisen syrjäytymisen ongelmaa koulukotikontekstista. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää yrittäjyyskasvatuksellisten menetelmien vaikutus koulukodissa asuvan nuoren tulevaisuusorientaatioon ja ehkäistä koulutuksellista syrjäytymistä. Yrittäjyyskasvatuksen perustana on Lehtosen & Lehkosen malli lapsen tarpeista lähtevästä yrittäjyyskasvatuksesta ja tulevaisuusorientaation teoreettisena perustana on Ruohotien muokkaama Zimmermanin itsesäätelymalli, jonka pääkohdat ovat motivaatio ja sitoutuminen, toiminnan kontrolli ja itsereflektio. Tutkimus on etnografinen toimintatutkimus. Tutkimuksessa on fenomenografisia piirteitä, koska siinä pyritään ymmärtämään itsesäätelyä. Tutkimus liittyy Hämeenlinnan OKL:n hallinnoimaan ESR rahoitteiseen YTYÄ hankkeeseen.

5 Avainsanat: koulukoti, syrjäytyminen, tulevaisuusorientaatio, yrittäjyyskasvatus Yrittäjyyskasvatuksen virtuaalinen oppimisympäristö YVI hanke Jaana Seikkula Leino & Anne Tiikkala, Turun yliopisto jaana.seikkula Esityksen tavoite: Tässä esityksessä kerromme käynnistyneestä yrittäjyyskasvatuksen hankkeesta, eli YVI projektista. Tutkimus ja kehittämishankkeessa laaditaan virtuaalinen oppimisympäristö yrittäjyyskasvatuksen kehittäjille. Taustaa: Valtakunnalliset perusasteen ja toisen asteen opetussuunnitelman perusteet velvoittavat oppilaitoksia toteuttamaan yrittäjyyskasvatusta. Ongelmana kuitenkin on, että eri toimijat tahoillaan ovat toteuttaneet yrittäjyyskasvatusta, mutta hyvien käytänteiden leviäminen on ollut satunnaista. Saatavilla olevaa materiaalia on hajanaisesti käytössä. Yrittäjyyskasvatuksesta tietäminen on edelleen heikkoa, sillä esimerkiksi vain harvat opettajat ovat saaneet yrittäjyyskasvatuksen koulutusta. Työja elinkeinoelämän taholla ei hahmoteta riittävästi sitä, mitä hyötyä yrittäjyyskasvatuksesta heille voisi olla. Yrittäjyyskasvatuksen toteutus ei ole riittävästi verkottunutta laaja alaisesti työ ja elinkeinoelämään. Opettajilla ei ole riittävästi työ ja elinkeinoelämän tuntemusta. Tämän vuoksi tässä projektissa kehitetään vuosina virtuaalinen oppimisympäristö niille tahoille, jotka toteuttavat yrittäjyyskasvatusta: opettajille, rehtoreille, elinkeino ja työelämän edustajille sekä järjestöille. Ympäristö tukee yrittäjyyskasvatuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kehittymistä. Lisäksi ympäristö käynnistää sosiaalisen yhteistyön. Toteuttajat: Hankkeesta vastaa Turun yliopisto, normaalikoulu. Lisäksi yhteistyöhön osallistuvat Turun ammattikorkeakoulu, Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Helsingin yliopisto, Turun Seudun Kehittämiskeskus, Varsinais SuomenYrittäjät sekä Työ ja elinkeinoministeriö. Avainsanat: Yrittäjyys, yrittäjyyskasvatus, verkkkopedagogiikka/virtuaalinen oppimisympäristö Arviointi yrittäjyyskasvatuksessa Anne Tiikkala & Jaana Seikkula Leino, Turun yliopisto; Elena Ruskovaara, Lappeenrannan teknillinen yliopisto; Pekka Hytinkoski & Eliisa Troberg, Helsingin yliopisto jaana.seikkula Suomessa on reilun viidentoista viime vuoden aikana toteutettu mittava määrä yrittäjyyskasvatushankkeita, yrittäjyys sekä yrittäjyyskasvatus näkyvät eri oppilaitostasoilla opetussuunnitelmien perusteissa ja näin yrittäjyyskasvatustoimien tulisi olla kiinteä osa oppilaitosten arkipäivää. Näistä seikoista huolimatta yrittäjyyskasvatuksen arviointi on saanut yllättävän vähän huomiota osakseen. Arvioinnin niukkuus, jopa sen puuttuminen on johtanut siihen, että yrittäjyyskasvatuksen toteutus on ollut jäsentymätöntä ja se ei ole saanut arvostusta osakseen. Lisäksi yrittäjyyskasvatuksen, niin kuin monien muidenkin aihekokonaisuuksien kasvatusvaikutukset kokonaisuudessaan näkyvät vasta viiveellä. Tämä osaltaan asettaa yrittäjyyskasvatuksen arvioinnille omat haasteensa.

6 Yrittäjyyskasvatuksen arviointikeinot vaativat edelleen kehittämistä, jotta tavoitteet realisoituisivat käytäntöön. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että sitä mitä arvioidaan, sitä opetetaan, opiskellaan ja opitaan. Esityksemme keskeinen tavoite on nostaa esille yrittäjyyskasvatuksen arviointikeskustelua sekä siihen liittyviä haasteita. Käsittelemme aluksi yrittäjyyden, yrittäjyyskasvatuksen sekä arvioinnin käsitteitä. Tämän jälkeen tuomme esille erilaisia arviointitapoja, jotka soveltuvat yrittäjyyskasvatukseen ja lisäksi pohdimme oppimisympäristön vaikutusta arvioinnin kehittämiseen. Keskitymme myös yrittäjyyskasvatuksen arvioinnin etiikkaan ja sen luotettavuuteen. Lopuksi painotamme pohdinnassa sitä, miten arvioinnin laadinta perustuu arvoihin sekä tiivistämme lähtökohdat yrittäjyyskasvatuksen arvioinnin kehittämiseen. Avainsanat: Yrittäjyyskasvatus, arviointi Yrittäjyyskasvatukselle luodaan mittaristo kehittämishankkeen taustoja, vaiheita ja välituloksia Elena Ruskovaara & Jaana Seikkula Leino, Lappeenrannan teknillinen yliopisto; Tiina Rytkölä, Kerhokeskus koulutyön tuki ry jaana.seikkula Lappeenrannan teknillinen yliopisto on käynnistänyt yhdessä Kerhokeskus koulutyön tuki ry:n kanssa kolmevuotisen ( ) ESR rahoitteisen yrittäjyyskasvatuksen kehittämishankkeen. Hankkeen aikana rakennetaan yrittäjyyskasvatukselle mittaristo, sekä kirjoitetaan mittariston tueksi opaskirja. Mittaristo tehdään perusasteen, lukion ja ammatillisen toisen asteen opettajille yrittäjyyskasvatustoimien itsearvioinnin työkaluksi sekä tukemaan rehtoreiden ja koulutuspäättäjien työtä sekä näin ohjaamaan yrittäjyyskasvatuksen toimenpiteitä. Esittelemme hankkeen, sen tavoitteita, vaiheita ja välituloksia. Aluksi kuvaamme syntyvän mittariston teoreettisen viitekehyksen. Tämän jälkeen näytämme rekrytoitujen testaajaopettajien roolin, heidän tuottaman aineiston sekä sen hyödyntämisen hankkeen eri vaiheissa ja lopuksi esittelemme syntyvän mittariston toimintaperiaatetta. Avainsanat: yrittäjyyskasvatus, mittaaminen, ESR hanke, itsearviointi