LUPAPÄÄTÖS Nro 15/08/1 Dnro PSY-2007-Y-125 Annettu julkipanon jälkeen

Transkriptio

1 1 LUPAPÄÄTÖS Nro 15/08/1 Dnro PSY-2007-Y-125 Annettu julkipanon jälkeen ASIA Kapusta- ja Käsmänjoen sekä Moitajoen vesistöalueen Palo-, Hoikan- ja Alajoen kalataloudellinen kunnostaminen, Kemijärvi LUVAN HAKIJA Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus Ruokasenkatu ROVANIEMI

2 2 SISÄLLYSLUETTELO HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO... 4 LUVAN HAKEMISEN PERUSTE... 4 HANKKEEN KUVAUS... 4 Yleiskuvaus hankkeesta... 4 Suunnitellut työt... 5 Kunnostuksen yleisohjeet... 5 Kapustajoki... 9 Käsmänjoki Moitajoen vesistöalueen kunnostettavat kohteet Töiden toteuttaminen ja kustannukset Arvio työajasta HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Vedenlaatu Kapustajoki Käsmänjoki Moitajoen vesistöalue Kalastusolot ja kalasto Kapustajoki Käsmänjoki Moitajoen vesistöalue Vesiliikenne ja alueen virkistyskäyttö Voimatalous ja säännöstely Alueen omistus- ja asutusolot HANKKEEN VAIKUTUKSET YMPÄRISTÖÖN SEKÄ YLEISIIN JA YKSITYISIIN ETUIHIN Kalasto Kapustajoki Käsmänjoki Moitajoen vesistöalue Työnaikaiset vaikutukset Arvio hankkeen tuottamista vahingoista yleisille ja yksityisille eduille HANKKEEN JA SEN VAIKUTUSTEN TARKKAILU LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY Lupahakemuksesta tiedottaminen Muistutus Hakijan selitys ja hakemuksen täydennys Y M P Ä R I S TÖ L U P A V I R A S T O N R A T K A I S U PÄÄASIARATKAISU LUPAMÄÄRÄYKSET Työkohteet ja niissä suoritettavat toimenpiteet Rakentamisaika Työnaikaisten haittojen minimointi Viimeistelytyöt Tarkkailu- ja kunnossapitomääräykset Aloittamis- ja valmistumisilmoitus Rajamerkkien siirtoa ja rajankäyntiä koskevien toimitusten hakeminen OHJAUS ENNAKOIMATTOMAN VAHINGON VARALTA RATKAISUN PERUSTELUT Luvan myöntämisen edellytykset Lupamääräysten perustelut LAUSUNTO YKSILÖIDYISTÄ VAATIMUKSISTA SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET KÄSITTELYMAKSU... U 30 Ratkaisu Perustelut... 30

3 Oikeusohje MUUTOKSENHAKU

4 4 HAKEMUS JA SEN VIREILLETULO Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus on ympäristölupavirastoon toimittamassaan hakemuksessa pyytänyt lupaa Kapusta- ja Käsmänjoen sekä Moitajoen vesistöalueen Palo-, Hoikan- ja Alajoen kalataloudelliseen kunnostamiseen Kemijärven kaupungissa hakemukseen liitetystä suunnitelmasta ilmenevällä tavalla. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Vesilaki 1 luku 15 1 momentti ja 19 1 momentti HANKKEEN KUVAUS Yleiskuvaus hankkeesta Hankkeen tarkoituksena on kalataloudellisen kunnostamisen avulla edesauttaa monipuolisen jokiluonnon säilymistä Kapusta- ja Käsmänjoen sekä Moitajoen vesistöalueen Palo-, Hoikan- ja Alajoella. Hankkeessa esitetyt vesistöt ovat olleet uiton piirissä ja uittoväylän kuntoonpanotöitä on edelleen näkyvissä. Jokien uittosäännön kumoamiseen liittyviä velvoitekunnostustöitä on tehty mm. Käsmänjoella ja Moitajoen vesistöalueella, mutta jokien arvokalatuotanto on edelleen hyvin heikkoa. Hankkeessa tehdään kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä koski- ja virta-alueille, jotka ovat jääneet uittosäännön kumoamispäätöksen mukaisten velvoitekunnostusten ulkopuolelle tai velvoitekunnostukset ovat olleet nykytietämyksen perusteella puutteellisia. Kapustajoen uittosääntö on kumottu Pohjois-Suomen vesioikeuden päätöksellä nro 19/74/I. Joella ei ole aikaisemmin tehty kalataloudellisia kunnostuksia, minkä vuoksi perkausjälkiä on havaittavissa koko jokiosuudella Rytikapusta-nimisestä lammesta aina Kemijärveen saakka. Kapustajoen kunnostuksilla on tarkoitus mahdollistaa joen luonnontilaistuminen ja parantaa joen taimentiheyksiä. Käsmänjoen uittosääntö on kumottu Pohjois-Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä nro 7/85/I. Jokea on kunnostettu vuonna 1989, mutta silloin osa koskialueista jätettiin kokonaan kunnostamatta. Joen alaosalla ei ole kunnostettu esim. harjukselle soveliaita lisääntymisalueita ollenkaan. Joen arvokalatuotantoa rajoittavat myös Käsmänjoen valuma-alueen massiiviset ojitukset. Joella on havaittu mm. alivirtaamien aikana koskien- ja virta-alueiden arvokalojen pienpoikasalueiden voimakasta pienenemistä. Käsmänjoella kunnostetaan jokiuomaa yhteensä noin m. Kunnostusalueiden pinta-ala on noin 2,5 ha ja se kasvaa kunnostusten myötä yhteensä noin 0,08 ha eli noin 3,4 % kokonaispinta-alasta. Kunnostuksissa käytetään uomasta poistettua kiviainesta. Lisääntymisalueiden kunnostuksissa käytetään seulottua luonnonsoraa yhteensä 10 m³.

5 Kapustajoella kunnostetaan uomaa yhteensä m, josta virtasuvantoa on noin m ja koskea m. Kunnostusalueiden pinta-ala on noin 1,65 ha ja se kasvaa kunnostusten myötä noin 0,38 ha ja on yhteensä 2,03 ha eli noin 26 % kokonaispinta-alasta. Kunnostuksissa käytetään uomasta poistettua kiviainesta. Lisääntymisalueiden kunnostuksissa käytetään seulottua luonnonsoraa yhteensä 10 m³. Moitajoen vesistöalueen uittosääntö on kumottu Pohjois-Suomen vesioikeuden antamalla päätöksellä nro 80/86/I, jonka Korkein hallinto-oikeus palautti osittain uudelleen käsiteltäväksi. Tältä osin Pohjois-Suomen vesioikeus on antanut päätöksen nro 34/88/I. Vesistöalueen jokia on kunnostettu vuonna Kunnostukset tehtiin sen ajan tarpeiden mukaan ja uomiin jätettiin mm. kriisiajan uittoväylä, johon kulkeutuu valtaosa vedestä alivirtaaman aikana. Näin suurin osa koskien poikasalueista jää kuiville. Lisäksi perkausten yhteydessä tuhoutuneet lisääntymisalueet jätettiin kunnostamatta. Tämän takia kunnostettujen alueiden arvokalatiheydet eivät ole parantuneet vesistön luonnontilaistuneiden virta- ja koskialueiden tasolle. Moitajoen vesistöalueella kunnostetaan jokiuomaa yhteensä noin m. Kunnostusalueiden pinta-ala on noin 1,01 ha ja se kasvaa kunnostusten myötä yhteensä noin 0,09 ha ja on yhteensä 1,1 ha eli noin 8 % kokonaispinta-alasta. Kunnostuksissa käytetään uomasta poistettua kiviainesta. Lisääntymisalueiden kunnostuksissa käytetään seulottua luonnonsoraa yhteensä 10 m³. 5 Suunnitellut työt Kunnostuksen yleisohjeet Kosken kunnostaminen on mahdollisuuksien mukaan aloitettava kosken alaosasta ylävirtaan edeten. Tällöin veden samentuminen ei vaikeuta kunnostamistyötä ja koneen kuljettaja näkee kunnostetun alueen vedenpinnan muutoksen vaikutuksen kunnostettavalle alueelle. Kunnostuksen yhteydessä pohjasta irtoavan pohjasammaleen on mahdollista kiinnittyä jo kunnostetun virta-alueen kiviin ja tällöin pohjakasvillisuuden elpyminen ja leviäminen nopeutuu. Mikäli kunnostettavien koskialueiden pohjalla on pohjasammalta, osa pohjasta jätetään käsittelemättä, jotta pohjasammalen leviäminen kunnostettavalle alueelle nopeutuisi. Kivien asettelun helpottamiseksi kaivinkoneen kuljettaja käyttää polarisoivia aurinkolaseja, jotka poistavat osan vedenpinnan heijastuksesta. Polarisoivat lasit parantavat kunnostustyön tulosta, kun kuljettaja voi nähdä tekemänsä rakenteet myös vedenpinnan alle. Lasit auttavat myös paikallistamaan pohjakasvillisuuslaikut, joita kannattaa säästää. Työssä käytettävässä kaivinkoneessa on välppäkauha. Sen käyttö vähentää jokeen päätyvän kiintoaineen määrää, kun maa-ainesta voidaan siivilöidä erilleen siirrettävästä kivimateriaalista. Välppäkauha helpottaa yksittäisten kivien poimimista rannalta ja asettelua joen pohjaan. Suuri osa kivistä laitetaan uoman pohjalle siten, etteivät ne liiku veden virtauksen mukana. Yksittäin tai ryhmiin asetetut kivet kaivetaan osittain uoman pohjaan. Kynnysrakenteita tehtäessä kaivinkoneella kuljetaan kivikon yli, jolloin kivet iskostuvat uoman pohjaan. Koneissa käytetään kasviöljypohjaisia hydrauliikkaöljyjä.

6 6 Taimenen lisääntymisalueet Taimen on vaativa laji kutupaikkansa ympäristöolosuhteiden suhteen. Lisääntymisalueiden virtausolosuhteet ja vesisyvyys tehdään taimenen kutupaikkavaatimukset täyttäviksi yksittäisillä kivillä, kiviryhmillä tai kivikynnyksillä. Kutualueiden ja yksittäisten kutupaikkojen pohjalle laitetaan soraa, jonka raekoko on 1 5 cm. Sora ei saa olla tasarakeista eikä teräväsärmäistä. Veden syvyys on cm talven alivirtaamakaudella, jolloin jäätyminen ei vahingoita mätiä. Pintavirran nopeus on lisääntymisalueilla 0,45 0,90 m/s ja sorakerroksen paksuus vähintään 20 cm. Kutualueelle sijoitetaan muutamia isoja kiviä, joiden antaman näkösuojan ansiosta alueelle muodostuu useampia taimenen kutureviirejä. Sopivaa kutupaikkaa valitessaan taimenet käyttävät hyväkseen myös kivien virtaa ohjaavaa vaikutusta. Kivet helpottavat myös mätiä suojaavan jääkannen muodostumista. Kutusoraikkojen hyviä sijoituspaikkoja ovat mm. koskien niskat ja koskikynnysten ylävirranpuolet. Kosken yläosa on yleensä parempi kutusoraikon sijoitusalue kuin alaosa. Yksittäisten kutupaikkojen pinta-ala voi olla 0,5 3 m 2 ja niitä voi olla sopivissa kohdissa mm. isojen kivien väleissä. Kutusora ei pysy tasaleveissä ja jyrkissä koskissa. Kevättulvaa voidaan käyttää harkiten apuna soran siirtämisessä ja lajittelemisessa sopiviin paikkoihin. Levityspaikasta alavirtaan tulee olla selvä koskilaajentuma tai mutka, jonka sisäkaarteeseen soran on mahdollista kasautua. Taimenen poikastuotantoalueet Osa vastakuoriutuneista taimenen poikasista viettää ensimmäisen kasvukautensa kutualueella. Poissiirtyville tai virran mukana kulkeutuville poikasille tehdään kutualueiden välittömään läheisyyteen sopivia poikastuotantoalueita. Alueen pohjalle laitetaan halkaisijaltaan 1 10 cm:n suuruisia kiviä. Virran nopeus on 0,1 0,8 m/s ja vesisyvyys matalahko, cm. Ranta syventyy loivasti keskiuomaan päin, jotta poikasille sopiva vesisyvyys olisi tarjolla kaikilla vedenkorkeuksilla. Sähkökoekalastuksissa on havaittu, että taimenen poikaset ovat ensimmäisellä kasvukaudella matalissa paikoissa, joissa on pientä kiveä ja vähän tai ei ollenkaan pohjakasvillisuutta. Soveliaissa paikoissa veden virtaus ulottuu kaikkialle eikä virrattomia alueita synny. Pienpoikasaluetta saadaan aikaan myös vuolaaseen koskeen kaivamalla uoman sivuun matalia poukamia, joissa virrannopeus on kohtuullinen ja pohja pientä kivikkoa. Myös sivu-uomiin on yleensä helppo muodostaa hyvät olosuhteet poikasten viihtymiselle. Vanhemmat taimenen poikaset (1 3 vuotta) vaativat vaihtelevan kasvuympäristön, joka tarjoaa suojaa kivien väleissä, rantamuodostumien alla sekä puiden ja pensaiden varjossa. Elinalueilla on kiviä, joiden halkaisija on cm ja pintavirran nopeus 0,5 0,8 m/s. Vanhemmat poikaset viihtyvät syvemmässä vedessä kuin ensimmäisen kasvukauden poikaset, mutta vesisyvyys on kuitenkin alle 80 cm. Myös suojaava pohjakasvillisuus on tärkeää tämän kokoluokan poikasten elinympäristössä. Edellä kuvatun kaltaisia poikastuotantoalueita syntyy, kun mahdollisimman suuri osa koskesta poistetuista kivistä palautetaan takaisin koskeen. Kiviä laitetaan joillekin alueille useaan kerrokseen.

7 Veden virtausnopeuden ja syvyyden vaihtelua voidaan lisätä muodostamalla koskeen kynnysmäisiä rakenteita. Olemassa olevia pohjakasvillisuuslaikkuja pyritään säästämään. Kynnysrakennelmat Kynnysrakennelmat hidastavat kosken liian voimakasta virtausta ja muodostavat välialtaita (pooleja), joissa on vesisyvyyttä tarpeeksi, jotta isoimmatkin taimenet ja harjukset viihtyvät. Altaan yläosassa virtaus on nopeaa, mutta se vaimenee altaassa noin 0,2 0,3 metriin sekunnissa. Poolien vesisyvyys voi olla 0,5 2 m ja sen syvin kohta on usein heti koskikynnyksen vieressä. Kynnysten pituuden tulisi olla noin 2 3 kertaa uoman leveys. Kynnys ei ole koko korkeudeltaan tiivis, vaan se läpäisee virtausta yläosaltaan. Tällöin se tarjoaa runsaasti suojapaikkoja pohjaeläimistölle ja kaloille. Kynnysrakennelmia ei tehdä kaavamaisesti, vaan ne sulautetaan luontevasti koskimaisemaan. Parhaat kynnysten sijoituspaikat ilmenevät usein selvästi peratunkin kosken muodoissa. Kynnysrakennelmat eivät ole suoraan uoman poikki meneviä, saman kokoisista kivistä tehtyjä kivijonoja. Kynnyksiin käytettävä materiaali on eri kokoisia kiviä, joista muodostetaan leveähköjä, kuohuvia koskikynnyksiä. Kun peräkkäisten kynnysten matalimmat kohdat ovat eri kohdissa, virtaus saadaan mutkittelemaan. Kynnyksillä virtausta voidaan ohjata myös koskien ranta-alueille. Luonnonmukaisimman näköinen kynnys saadaan aikaan laittamalla harvakseltaan isoja lohkareita uoman yli ja täyttämällä lohkareiden välit pienemmillä kivillä ja soralla. Peräkkäisten kynnysten välinen etäisyys määräytyy kosken jyrkkyyden mukaan. Loivassa koskessa kynnyksiä on harvemmassa. Kynnyksiä voidaan käyttää jokijaksoilla, joiden kaltevuus on 0,3 1,5 %. Tätä kaltevammille tai kalliopohjaisille paikoille ei kynnyksiä voida ilman erikoisia tukirakennelmia tehdä. Virtauksen ohjaaminen Jokijaksoilla, joissa kaltevuus on alle 0,3 %, vältetään kynnys- /täyttörakenteiden käyttöä muualla kuin hidasvirtaisen jokijakson niskalla. Niskalle tehdyllä kynnyksellä saadaan suvannon vesipintaa nostettua. Mikäli kynnys tehdään esimerkiksi keskelle nivaa, suuri osa nivan putouskorkeudesta keskittyy siihen ja virtakalojen elinympäristö saattaa jopa vähetä. Hidasvirtaisilla jokiosuuksilla virtausta ohjataan kynnysmäisillä rakenteilla, jotka ovat vähintään puolet uoman leveydestä, mutta eivät ulotu kokonaan uoman poikki. Edellä mainituilla rakenteilla virtausnopeuteen saadaan vaihtelua ja usein nivaan syntyy sen ansiosta myös syvempiä kohtia. Virtauksen syövyttävä vaikutus myös lajittelee joen pohja-ainesta ja pitää sorapohjaa puhtaana. Rantaviivan mutkittelu ja polveileminen monipuolistaa virtausrakennetta. Ne ovat myös edellytyksenä pohja-aineksen lajittumiselle, joka aikaansaa mm. kutusoraikkoja. Kiviryhmät Kiviryhmillä saadaan vaihtelua uoman virran nopeuteen ja syvyyteen. Lisäksi uomaan muodostuu eroosio- ja kasaantumisalueita. Kiviryhmillä voidaan ohjata virtaa halutuille alueille esim. rantakasvillisuuden alle. Muutama vierekkäin asetettu lohkare tarjoaa kaloille enemmän suojaa kuin sama määrä kauaksi toisistaan aseteltuja kiviä. Lähekkäin asetetut kivet edesauttavat myös laajemman syvänteen muodostumista kuin yksittäiset kivet. 7

8 Koskiin sijoitetaan maisemaan sopivasti yksittäisiä isoja kiviä tai lohkareita kostekiviksi. Yksittäin sijoitettavat kivet ovat suuria, jopa 0,6 1,5 m halkaisijaltaan. Suuri osa kivistä kaivetaan tasoon, jossa niiden yli virtaa vesi suurimman osan vuotta. Joidenkin kivien taakse voidaan tehdä 0,5 0,8 m syviä kuoppia. Kosteet ovat vuolaassa virrassa kalojen asentopaikkoja. Veden pintaa rikkovat kiviryhmät ja yksittäiset kivet edesauttavat jääkannen muodostumista ja siten vähentävät vesieliöstölle haitallista pohjan jäätymistä. Rakenteet estävät jääkannen laskeutumista pohjaan virtaaman vähetessä talvella. Hidasvirtaisissa nivoissa kiviryhmien ja yksittäisten kivien sijoittelu on keskeinen kunnostustapa ja niillä lisätään erityisesti isoimpien kalojen suojapaikkoja. Jos kiviryhmät ovat suuria ja liian tiiviitä, ne estävät täysin veden virtauksen ja aiheuttavat seisovan veden alueita, jotka keräävät kiintoainetta ja leväkasvustoja. Tällaiset paikat ovat usein haukien asuttamia. Virtasyvänteet Kirkkaassa vedessä syvänteiden vesisyvyyden tulee olla noin 2 m, jotta ne olisivat kalojen suoja- ja talvehtimispaikkoja. Tummemmassa humuksen värjäämässä vedessä syvänteiden vesisyvyys voi olla cm. Syvännekuoppien pinta-ala voi olla muutamia aareja. Virtasyvennyksiin ei saa muodostua seisovan veden alueita. Syvänteet ovat muodoltaan maljamaisia ja niiden pintaan tulee käydä vedenpintaa rikkova virtaus tehostamaan suojaavaa vaikutusta. Puunrunkojen ja -kappaleiden käyttö kunnostusrakenteissa Joen tai puron uomassa oleva puuaines antaa suojaa taimenen poikasille ja pohjaeläimille. Etenkin pohjaeläinyhteisöjen kehittymiselle on tärkeää, että uomassa on orgaanista materiaalia pidättävää puuainesta. Kokonaisia puunrunkoja voidaan käyttää virtaa ohjailevina rakenteina. Puunrunkoja tai tukkeja käytettäessä varotaan, etteivät rakenteet aiheuta liiallista padotusta. Kokonaisten tukkien sijasta kivien väliin voidaan sijoittaa kiilaten pienempiä puunkappaleita. Pienetkin oksaiset puut keräävät tehokkaasti orgaanista materiaalia ja auttavat samalla virran vietäväksi joutuneen vesisammaleen kiinnittymistä. Pienempi puutavara ei helposti aiheuta haitallista padotusta. Virran kuljettamista juurakoista muodostuneet ja virtaa patoavat rakenteet voidaan joissakin tapauksissa joutua purkamaan. Puuainesta ei tulisi kokonaan poistaa, vaan se tulisi sijoittaa uudelleen esimerkiksi uoman sivuille. Puun käyttö kunnostusrakenteina tai niiden osina on tärkeätä kaikissa virtavesissä. Pienissä vesitöissä niiden käyttö on kuitenkin helpompaa ja ongelmattomampaa. Tällaisissa vesistöissä ne nopeuttavat luonnonmukaistumista huomattavasti. Maisemanhoito Kunnostamiseen käytettävien perkausmassojen alta paljastuvat maaalueet ja rantaluiskat maisemoidaan jokimaisemaan sopivaksi. Rannat muotoillaan loivapiirteisiksi ja maaston muotoon sopiviksi. Täyttöalueet liitetään nykyiseen maanpintaan siten, että maaston muoto jatkuu. Vettä keräävät painanteet täytetään. Pituussuuntainen rantaviivan muotoileminen vaihtelevaksi on tärkeää, koska sillä voidaan vaikuttaa rannan virtausolo- 8

9 suhteisiin. Rantatörmän ei tarvitse olla joka kohdassa yhtä loiva. Rakentamisessa minimoidaan massojen liikuttelu. Kunnostuskohteesta poistuttaessa huolehditaan koneen- ja kaivujälkien siistimisestä ja tasoittamisesta. Työn aikana rikkoutuneet puut ja paljastuneet juurakot poistetaan. Kun rannoilta otetaan kunnostuskäyttöön kiviä, syntyneet kuopat ja kolot peitetään huolellisesti. Kunnostaminen jokihelmisimpukoiden esiintymisalueilla Kunnostukset tehdään erityistä varovaisuutta noudattaen, jotta kunnostettavien alueiden läheisyydessä olevat jokihelmisimpukat eivät vahingoittuisi. Kunnostuskohteissa ei kuljeta koneilla jokiuomassa. Uoman voi tarvittaessa ylittää koneilla, jos kunnostustyönohjaaja on tarkistanut, ettei alueella ole jokihelmisimpukoita. 9 Kapustajoki Kunnostusosuus 1 Kapustajoen ylin kunnostusosuus sijoittuu joen yläjuoksulle kohtaan, jossa vanha talvitie ylittää Kapustajoen noin 50 m Alalammesta alavirtaan. Kunnostusosuuden pituus on noin 300 m. Osuuden yläosalla on uitonaikaisen padon jäänteet, jotka poistetaan siten, että ylikulkupaikka säilyy. Jokea on voimakkaasti perattu padosta alavirtaan päin. Padosta alavirtaan joki on hyvin rännimäinen ja pohja on tasainen ja suojaton. Uomasta poistettu kiviaines on nostettu maalle ja jokiuoman reunoille, jossa se on hyvin nähtävissä. Virtausta muutetaan polveilevaksi kiveämällä uomaa peratulla kiviaineksella ja asentamalla suojapuita puretun padon puuaineksesta. Kunnostusosuudelle tehdään mm. taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinaluetta. Vesipinta-alaa kunnostusosuudella on noin 450 m² ja kunnostamisen jälkeen noin 600 m². Kunnostusosuus 2 Kunnostusosuus 2 sijoittuu ensimmäisestä kunnostusosuudesta alavirtaan Haarainlamminojan-Kapustajoen yhtymäkohtaan ja siitä noin 420 m alavirtaan. Kunnostusosuudella jokea on voimakkaasti perattu. Joesta poistettu kiviaines on siirretty uoman sivuun ja maalle, jossa se on hyvin nähtävissä. Kunnostusosuudella joen leveys on noin 3,5 m ja se on rännimäinen ja paikoitellen hyvin vuolasvirtainen. Uomasta poistettuja kiviä sijoitetaan kunnostusosuudelle mm. kostekiviksi ja tehdään taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinaluetta. Kunnostusosuuksille, joissa on pudotuskorkeutta enemmän, tehdään kynnysrakenteita. Kynnysrakenteiden pituus on 3 6 m. Vesipinta-alaa kunnostusosuudella on noin m² ja kunnostusten myötä se kasvaa noin m²:iin. Kunnostusosuus 3 Kapusta-aavan ja Neitilänniityn väliseen maastoon sijoittuvalla kunnostusosuudella on kaksi kunnostettavaa koskea. Koskista ylempi on noin 400 m pitkä ja 3,5 m leveä. Koski on perattu ja sijaitsee noin 900 m kunnostusosuudesta 2 alavirtaan. Koskenniskalla on maatuneen säästöpadon jäänteet. Padolla on varastoitu vettä yläpuolella sijaitsevalle Kapustaaavalle. Padon jäänteet poistetaan ja kosken niska-alue kivetään uomasta poistetulla kiviaineksella. Niska-alueesta alavirtaan koskea kivetään ja tehdään kynnysrakennelmia kohtiin, joissa on putouskorkeutta muuta koski-

10 aluetta enemmän. Kiveämisen ja kynnysrakennelmien lisäksi tehdään koskialueelle taimenelle soveltuvia lisääntymis- ja poikasalueita. Kosken pintaala kasvaa noin 400 m² ja on kunnostuksen myötä m². Koskista alempi sijoittuu Neitilänniityn kohdalle noin 200 m edellisestä koskesta alavirtaan. Koski on noin 50 m pitkä ja noin 4 m leveä. Koski on perattu ja uomasta poistettu kiviaines on näkyvissä uoman reunoilla ja maalla. Koskeen asennetaan mm. kostekiviä uomasta poistetusta kiviaineksesta ja muutetaan tasainen virtaama polveilevaksi. Kosken pinta-ala on noin 200 m² ja kasvaa kunnostusten myötä 250 m²:iin. Kunnostusosuus 4 Neitilänniitystä noin 300 m alavirtaan sijaitsevalla kunnostusosuudella on kaksi koskea, jotka on perattu. Ylemmän kosken pituus on noin 100 m ja leveys noin 3 m. Koski on lohkareinen ja sen pohja on vesisammaleen peittämä. Koskenniskalla on ollut patorakennelma, joka on hajonnut ja osittain maatunut. Padon jäänteet poistetaan ja niska-alueelle tehdään taimenen lisääntymisalue. Kynnysrakennelmilla ja kivetyksillä ohjataan virtaama koskessa monimuotoisemmaksi, jolloin saadaan koskeen taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinaluetta. Kunnostusosuuden alempi koski on noin 200 m pitkä ja noin 2,5 m leveä. Koskesta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Osa vedestä "katoaa" näkymättömiin koskea ympäröivään rakkaan ja yhtyy taas pääuomaan kosken alaosalla. Kosken pohja on vesisammaleen peitossa. Koskeen tehdään taimenen lisääntymis- ja poikasalueita. Virtaus koskessa muutetaan polveilevaksi kiveämällä sitä uomasta poistetulla kiviaineksella. Kunnostusten myötä vesipinta-ala koskissa kasvaa noin 200 m². Kunnostusosuus 5 Härkkivaaran pohjoisrinteen juurelle sijoittuvalla kunnostusosuudella on kolme perattua koskea. Uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Ylimmäisen kosken pituus on noin 600 m ja leveys noin 3 m. Kosken yläosa on lohkareinen ja siitä lähtee useita sivuhaaroja, jotka ovat vähänveden aikana kuivillaan. Koskenniskalle tehdään taimenen lisääntymisalueet. Sivuhaarat vesitetään kiveämällä ja tekemällä kynnysrakennelmia uomaan. Vesitetyt sivuhaarat soveltuvat hyvin taimenen pienpoikasten elinympäristöksi. Kosken alaosalla on uomaan osittain jo hajonnut noin 40 m pitkä uittoränni. Ränni poistetaan ja sen alta paljastuva pohja tarkistetaan ennen uoman kiveämistä. Kunnostusten myötä vesipinta-ala koskessa kasvaa noin 600 m². Keskimmäinen koski on noin 170 m pitkä ja 3 m leveä. Kosken yläosalle tehdään taimenen lisääntymis- ja poikasalueet. Kosken keski- ja alaosalle asennetaan kostekiviä ja tehdään kynnysrakennelmia uomasta poistetusta kiviaineksesta. Kynnysrakennelmien pituus on 3 6 m. Kosken vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 200 m². Uoman pohja tarkastetaan ennen uoman kiveämistä. Kunnostusosuuden alin kunnostuskohde on noin 200 m pitkä ja 4,5 m leveä koski. Se on loivapiirteisempi kuin kunnostusosuuden muut kosket. Koskesta poistettu kiviaines on nostettu maalle ja uoman reunoille. Koskeen tehdään taimenen lisääntymis- ja poikastuotantoalueita. Kiveämällä ja asentamalla kostekiviä uomaan saadaan kosken fyysiset ominaisuudet monimuotoisemmiksi. Kosken vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 200 m². 10

11 11 Kunnostusosuus 6 Seitakorvan ja Itärannan välisen metsäautotiesillan molemmin puolin sijoittuvalla kunnostusosuudella on kaksi koskea. Koskista ylempi sijaitsee metsäautotiesillasta noin 50 m ylävirtaan. Kosken pituus on noin 70 m ja leveys noin 2,5 m. Koskea on perattu ja siinä on paikoitellen uomaan lahonnut uittoränni. Koskesta poistettu kiviaines näkyy maalla ja uoman reunoilla. Uittorännin jäänteet poistetaan ja jokiuoman pohja tarkastetaan. Uoma kivetään ja koskeen rakennetaan mm. kynnysrakennelmia, joiden pituus on 3 5 m. Kosken vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 140 m². Kunnostusosuuden alempi koski alkaa metsäautotiesillan kohdalta. Koski on noin 100 m pitkä ja 3 m leveä. Uomaa on kavennettu ja sivuhaarat tukittu. Uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunalla ja maalla. Kosken yläosalle tehdään taimenen lisääntymisalueet. Taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinympäristöä saadaan vesittämällä tukitut sivu-uomat. Uomaa kaventava suiste puretaan ja uomaan asetetaan kostekiviä. Kunnostukset tehdään niin, että ne eivät lisää padotusta sillasta ylävirtaan olevassa virtasuvannossa. Kosken vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 80 m². Kunnostusosuus 7 Kunnostusosuus on noin 200 m pitkä ja 5 m leveä suvanto. Veden syvyys kunnostusosuudella on 0,2 1,5 m. Suvannon pohjalla on puuainesta (uittorakennelmia), joka on peräisin suvannosta ylävirtaan sijaitsevasta koskesta. Suvantoon on lisäksi ajautunut hiekkaa ylävirran puolella olevasta metsäautotien ojasta. Hiekka peittää pohjan kokonaan ja se on mm. madalluttanut suvantoa. Kunnostusosuudelle tehdään taimenen talvehtimisalueet. Vesisyvyyttä kunnostusosuudella lisätään poistamalla suvantoon ajautunut hiekka. Osa uoman pohjalla olevasta puuaineksesta jätetään uomaan suojaksi vesieliöstölle. Kunnostusosuus 8 Kunnostusosuuden kokonaispituus on noin 380 m. Kunnostusosuudella vuorottelevat lyhyet koskijaksot ja poolit. Kosket on perattu ja sivu-uomat tukittu. Uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Kunnostusosuuden puolessa välissä on uomaan lahonnut uittoränni. Jokiuoman leveys on kunnostusosuudella noin 2,5 m ja pohja on vesisammaleen peitossa. Kunnostusosuuden koskien välissä olevissa pooleissa pohja on hiekan peitossa. Kunnostusosuudelle tehdään taimenen lisääntymis- ja poikasalueet. Kosket kivetään ja niihin tehdään mm. kynnysrakennelmia uomasta poistetusta kiviaineksesta. Tukitut sivu-uomat vesitetään ja uomaan lahonnut uittoränni poistetaan. Pooleihin ajautunut hiekka poistetaan imuruoppaamalla. Kunnostusosuuden vesipinta-ala kasvaa noin 200 m². Kunnostusosuus 9 Kunnostusosuuden pituus on noin 350 m ja leveys noin 2,5 m. Sen pintaalasta noin 80 % on koskea. Muu vesipinta-ala koostuu virtasuvannosta ja pooleista. Kosket on perattu ja sivu-uomat tukittu. Uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Uoman pohja on koskissa peitteinen. Pooleissa ja virtasuvannossa pohja on hiekan peitossa. Koskenniskalle tehdään taimenen lisääntymisalueet. Kiveämällä kosket uoman reunoilla olevalla kiviaineksella ja vesittämällä tukittu sivu-uoma saadaan kunnostusosuudelle taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinympäristöä. Poolien ja virtasuvannon pohjasta poistetaan kiintoainetta imuruop-

12 paamalla. Kunnostusosuuden vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 200 m². Kunnostusosuus 10 Kunnostusosuudella on perattu koski, jonka pituus on noin 300 m ja leveys noin 2,5 m. Uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Kosken yläosalla oleva sivu-uoma on tukittu. Uoman pohja on paikoitellen lohkareinen ja vesisammaleen peittämä. Koskeen tehdään taimenen lisääntymis- ja poikasalueet. Virtausta koskessa muutetaan polveilevaksi kiveämällä uomaa ja kynnysrakennelmilla. Kynnysrakennelmat tehdään kosken kohtiin, joissa on putouskorkeutta muuta koskialuetta enemmän. Kynnysrakennelmien pituus on 3 6 m. Vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 200 m². Kunnostusosuus 11 Kunnostusosuudella on perattu koski. Kosken pituus on noin 150 m ja leveys noin 2,5 m. Uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Uoman pohja on osittain vesisammaleen peitossa. Kosken yläosalle tehdään taimenen lisääntymisalueet. Kosken keski- ja alaosalle tehdään taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinympäristöä. Uoma kivetään uomasta poistetulla kiviaineksella. Vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 100 m². Kunnostusosuus 12 Kapustajoen alin kunnostusosuus sijaitsee Hierikkovaaran lounaispuolella. Kunnostusosuuden pituus on noin 500 m ja se päättyy Kemijärveen. Uoman leveys kunnostusosuudella on 2 3 m. Osa uomasta on perattu/kavennettu ja vesi "katoaa" osittain uomaa ympäröivään rakkaan. Uoman pohja on paikoitellen hyvin kivinen ja vesisammaleen peitossa. Koskenniskalla on uitonaikaisen padon jäänteet. Kosken yläosa on köngäsmäinen/luonnontilainen ja se on ohitettu tai kierretty uittorännillä. Maatunut uittoränni on ollut noin 100 m pitkä ja se on liittynyt koskeen sen köngäsmäisen osuuden alapuolella. Uittorännin ja uoman liittymän kohdalla on ollut kiviarkku, joka on hajonnut uomaan ja se on vähänveden aikana kalojen nousueste. Köngäsmäisen osuuden jälkeen uomaa on perattu hyvin voimallisesti ja uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Koskenniskalla sijaitseva pato puretaan ja sinne tehdään taimenen lisääntymisalueet. Koskenniskan alapuolella olevaa luonnontilaista ja köngäsmäistä koskiosuutta ei kunnosteta. Köngäsmäisen koskiosuuden alapuolella oleva hajonnut kiviarkku poistetaan ja kivet käytetään uoman kiveämiseen. Kunnostusosuuden keski- ja alaosalle tehdään kynnysrakennelmia ja taimenelle soveltuvia lisääntymis- ja poikasalueita. Koskialueen vesipinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 400 m 2. Kunnostusosuus 13 (Haarainlamminojan alaosa) Kunnostusosuus alkaa ojan ylittävän metsäautotien kohdalta ja päättyy Kapustajokeen. Kunnostusosuuden pituus on noin 800 m ja uoman leveys on 2 3 m. Haarainlamminojalla ei ole tehty uittoväylän kuntoonpanotöitä ja oja on siltä osin luonnontilainen. Kunnostusosuudelle on kulkeutunut hiekkaa valuma-alueelta. Se on pilannut taimenen lisääntymismahdollisuuksia peittämällä ja tiivistämällä niiden lisääntymis- ja pienpoikasalueita joen alaosalla. Kunnostustyö Haarainlamminojalla on kiintoaineen poistamista uomasta. Ennen kunnostuksia tulee varmistaa, ettei uusia kiintoainehuuhtou- 12

13 tumia pääse kulkeutumaan ojaan. Kunnostusosuuden pinta-ala on noin m². 13 Käsmänjoki Käsmänjoen valuma-alueella tehdyt ojitukset ja joen virta-alueiden perkaukset ovat heikentäneet mm. harjuksen mahdollisuutta ylläpitää lisääntyvää ja elinvoimaista populaatiota koko Käsmänjoen vesistöalueella. Nykyään harjuksen luontainen lisääntyminen Käsmänjoen alaosalla on hyvin satunnaista, minkä vuoksi joen alaosan harjuspopulaatio on lähes kokonaan istutusten varassa. Kunnostuskohteet Käsmänjoella sijoittuvat joen alaosalle Joutsijärven ja Kemijärven väliselle jokiosuudelle, jossa kunnostetaan Peurakoski, Saukkokoski ja Vitsakoski. Kosket ovat jääneet aikaisemman kunnostuksen ulkopuolelle tai niitä on kunnostettu vain osittain, minkä vuoksi koskien arvokalatuotanto ei ole päässyt elpymään niiden potentiaaliselle tasolle. Kunnostusosuus 1 (Saukkokoski) Saukkokoski sijaitsee Joutsijärven kylän tuntumassa Kemijärvi-Kuusamo -maantiesillasta noin 500 m alavirtaan. Kunnostusosuuden kokonaispituus on noin 700 m ja leveys noin 25 m. Kunnostusosuudella on kaksi koskijaksoa. Kaksi kalankasvatuslaitosta ottaa käyttövetensä Saukkokosken yläpuolelta, minkä vuoksi alivirtaaman aikana kosket ovat hyvin vähävetisiä. Ylempi koski on noin 150 m pitkä ja 20 m leveä ja sitä on kunnostettu vain osittain. Uomasta poistettua kiviainesta näkyy uoman reunoilla ja rannoilla. Koskeen on jätetty mm. kriisiajan uittoväylä, jonne alivirtaaman aikana valtaosa vedestä kulkeutuu. Kosken yläosalle tehdään kynnysrakennelmia ja harjukselle soveliaita lisääntymisalueita. Kosken keski- ja alaosaa kivetään. Kosken uomarakennetta muutetaan niin, että harjukselle soveltuvaa pienpoikasaluetta on koskessa myös alivirtaaman aikana. Alempi koski on noin 350 m pitkä ja noin 20 m leveä. Koski on jäänyt osittain kunnostusten ulkopuolelle. Kosken itäisellä rannalla näkyy perkausmassoja ja uoman pohja on koskessa paikoitellen hyvin suojaton, minkä vuoksi harjukselle soveltuvaa lisääntymis- ja pienpoikasaluetta on hyvin vähän. Kosken itäisellä rannalla oleva suiste puretaan ja kivet siirretään takaisin koskeen. Kosken yläosalle tehdään mm. kynnysrakennelmia ja harjuksen lisääntymisalueet. Kosken keskiosan virtaus muutetaan polveilevaksi kiveämällä koskea uomasta peratulla kiviaineksella. Kosken keski- ja alaosalle tehdään harjuksen eri-ikäisille poikasille soveltuvaa elinympäristöä. Kunnostusosuuden pinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 250 m². Kunnostusosuus 2 (Vitsakoski) Vitsakoski sijaitsee Könkäänlammesta noin 700 m ylävirtaan. Kosken pituus on noin 100 m ja leveys 20 m. Koski on perattu ja uomasta poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla ja maalla. Kosken yläosa kivetään uomasta poistetulla kiviaineksella ja jokiuoman rakennetta muutetaan niin, että se syvenee tasaisesti kohti keskijuoksua. Kosken ylä- ja keskiosalle tehdään harjukselle soveltuvaa lisääntymis- ja pienpoikasaluetta. Kosken virtaus muutetaan polveilevaksi kiveämällä uomaa ja kynnysrakennelmilla. Kyn-

14 nysrakennelmien leveys noin 20 m ja ne tehdään kohtiin, joissa on putouskorkeutta muuta aluetta enemmän. Pinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 200 m². Kunnostusosuus 3 (Peurakoski) Peurakoski sijaitsee noin 1,5 km Kemijärven Käsmänperästä ylävirtaan. Kosken pituus on noin 220 m ja leveys 25 m. Koskea on kunnostettu luvun loppupuolella vain osittain. Uomasta poistettua kiviainesta näkyy uoman reunoilla ja rannoilla. Harjuksen lisääntymis- ja pienpoikasalueita on koskessa hyvin vähän ja kunnostusten yhteydessä koskeen ovat jääneet mm. laajat seisovan veden alueet, jotka ovat hauen, ahvenen ja särjen elinympäristöä. Koskeen tehdään kynnysrakennelmia ja uomaan lisätään kostekiviä. Kosken yläosalle tehdään harjukselle soveltuvat lisääntymis- ja pienpoikasalueet. Kosken keskiosan seisovan veden alueet muutetaan virta-alueiksi muuttamalla tai ohjaamalla virtausta koskessa. Muutoksilla saadaan koskeen lisää mm. harjuksen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinaluetta. Kosken pinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 400 m². 14 Moitajoen vesistöalueen kunnostettavat kohteet Kunnostusosuus 1 (Paloköngäs) Palojoki lähtee Palojärvestä ja laskee Hoikanjärveen. Joen kunnostusosuus alkaa noin 100 m alavirtaan Palojärven metsäautotiesillasta. Kunnostusosuuden pituus on noin 300 m ja leveys 3 10 m. Vuoden 2002 ja 2005 inventoinneissa todettiin mm. taimenten lisääntymis- ja pienpoikasalueiden puuttuvan kunnostusosuudelta lähes kokonaan. Koski on aikoinaan perattu uittoa varten ja koskesta poistettua kiviainesta näkyy uoman reunoilla ja maalla. Koskea on kunnostettu osittain 1980-luvulla ja koskeen jätettiin mm. kriisiajan uittoväylä. Kosken yläosalle tehdään taimenen lisääntymisalueita. Kunnostusalueen yläosa on paikoitellen hyvin jyrkkäpiirteinen ja näille paikoille tehdään uoman kiveämisen lisäksi kynnysrakennelmia. Kosken keski- ja alaosa kivetään uomasta poistetulla kiviaineksella, jolloin saadaan tasainen virtaus muuttumaan polveilevaksi ja luonnontilaisemmaksi. Kunnostusosuudelle tehdään mm. taimenen erikokoisille poikasille soveltuvaa elinaluetta. Uoman pohja käsitellään kuohkeaksi ja sivu-uomat vesitetään, jotta vettä riittää niihin myös vähänveden aikana. Kunnostusten myötä kosken pinta-ala kasvaa noin 300 m². Kunnostusosuus 2 (Hoikanjoki) Hoikanjoki laskee Hoikanjärvestä Alajärveen. Joessa on kaksi koskea, joista ylempi sijaitsee heti Hoikanjärven luusuassa. Hoikanjoen ylemmän kosken pituus on noin 200 m ja leveys noin 6 m. Koskea on kunnostettu vain osittain ja mm. taimenen lisääntymis- ja poikasalueet puuttuvat kokonaan. Koskeen on rakennettu pohjapatomainen kynnysrakennelma. Koskeen tehdään taimenen lisääntymis- ja poikasalueita. Virtaus koskessa muutetaan polveilevaksi. Pohjapatomainen kynnysrakennelma puretaan ja puretusta kiviaineksesta rakennetaan luonnonmukaisia kynnysrakennelmia. Kosken pinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 100 m².

15 15 Kunnostusosuus 3 (Hoikanjoki) Hoikanjoen alin koski alkaa Alajärven metsäautotiesillan kohdalta ja jatkuu siitä 4 m leveänä noin 300 m alavirtaan. Koski on kivirakassa, jonka vuoksi rannat ovat hyvin lohkareiset ja hankalakulkuiset. Koskea on aikoinaan perattu ja uomasta poistettu kiviaines näkyy edelleen uoman sivussa. Koskessa on ollut pienvoimala. Koskea on osittain kunnostettu 1980-luvulla. Koskeen on jätetty mm. kriisiajan uittoväylä ja tukitut sivu-uomat ovat jääneet vesittämättä. Kosken yläosalle tehdään taimenen lisääntymisalueita. Sivuhaarat vesitetään kiveämällä ja tekemällä kynnysrakennelmia uomaan. Vesitetyt sivuhaarat soveltuvat hyvin mm. taimenen pienpoikasten elinympäristöksi. Kunnostusten myötä kosken vesipinta-ala kasvaa noin 200 m². Kunnostusosuus 4 (Yläkoski) Alajärvestä Kemijärveen laskevassa Alajoessa on kaksi koskea, Yläkoski ja Alakoski. Yläkoski sijaitsee Sivakkajoen yhtymäkohdasta noin 100 m ylävirtaan. Kosken pituus on noin 80 m ja leveys noin 6 m. Koskea on perattu ja poistettu kiviaines näkyy uoman reunoilla. Uoma kivetään ja koskeen laitetaan mm. lisää kostekiviä. Kosken niskalle tehdään taimenen lisääntymis- ja poikasalueet. Kunnostusten myötä kosken vesipinta-ala kasvaa noin 70 m². Kunnostusosuus 5 (Alakoski) Alakoski sijaitsee noin 400 m Alajärvestä alavirtaan. Kosken pituus on noin 500 m ja leveys 5 15 m. Koskea on kunnostettu 1980-luvulla, jolloin sieltä on poistettu mm. puinen uittoränni. Kunnostukset on toteutettu vain osittain ja uomasta poistettua kiviainesta on edelleen uoman reunoilla. Taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueita on koskessa hyvin rajallisesti ja kunnostusten yhteydessä on koskeen jäänyt mm. laajat seisovan veden alueet, jotka ovat hauen, ahvenen ja särjen elinympäristöä. Kunnostuksilla lisätään koskeen mm. taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueita. Uomaa kiveämällä sivu-uomat pysyvät vesitettynä myös vähän veden aikana. Seisovan veden alueet muutetaan virta-alueiksi muuttamalla tai ohjaamalla virtausta koskessa. Kosken pinta-ala kasvaa kunnostusten myötä noin 100 m². Töiden toteuttaminen ja kustannukset Kunnostustyömaalla on sukellustaitoinen, kalatalouskoulutuksen saanut ja kalataloudelliseen kunnostamiseen perehtynyt työnohjaaja, joka vastaa töiden tekemisestä suunnitelman mukaisesti. Kunnostettavien kohteiden kustannusarvio on yhteensä Arvio työajasta Hankkeessa esitetyt työt voidaan toteuttaa yhden avovesikauden aikana. Töiden toteutus kestää noin kuusi kuukautta.

16 16 HANKETTA KOSKEVAT SOPIMUKSET Asianosaisten kanssa ei ole tehty sopimuksia. YMPÄRISTÖN TILA HANKKEEN VAIKUTUSALUEELLA Yleiskuvaus vesistöstä Kapustajoki (65.3) sijaitsee Kemijärven kaupungissa. Se saa alkunsa useasta eri lammesta Repotunturin ja Ahventunturin välimaastosta. Lammista ylimmäinen, Talaslampi, sijaitsee osittain Posion kunnassa. Talaslammesta Kapustajoki laskee Soikko-Kapustan ja Ryti-Kapustan kautta Alalampeen. Noin 300 m Alalammesta alavirtaan laskee Kapustajokeen Haarainlamminoja, joka saa alkunsa Repotunturinlammesta ja Alimmaisesta Riuttalammesta. Haarainlamminojan lisäksi Kapustajokeen laskee Heteojaniminen puro. Kemijärveen Kapustajoki laskee kaakosta noin 2 km Seitakorvan voimalaitoksesta ylävirtaan. Pituutta joella on 14 km ja vesistö on ollut osittain uittokäytössä. Kapustajoki kuuluu Kemijärven kalastusalueeseen ja alueella toimii Luusuan osakaskunta. Käsmänjoki (65.37) sijaitsee Kemijärve kaupungissa ja Sallan kunnassa. Joki saa alkunsa Maanselän eteläpuolella olevista puroista. Sallan kirkonkylän pohjoispuolella Käsmänjokeen yhtyy sen toinen latvahaara Ruuhijoki, joka saa alkunsa Ruuhitunturin pohjoispuolelta. Käsmänjokeen laskee lisäksi useita muita sivuhaaroja, joista uittoväylinä on käytetty mm. Salmi-, Lätä-, Kursu-, Nälkämä-, Outo- ja Vilmajokea sekä Sääski- ja Honkaojaa. Käsmänjoen valuma-alueella on laajoja suoalueita ja useita korkeita vaaroja. Pituutta joella on noin 95 km ja se laskee Kemijärveen Käsmänperään. Käsmänjoen valuma-alueen (65.37) pinta-ala on km² ja järvisyys 2,2 %. Käsmänjoki kuuluu Kemijärven kalastusalueeseen ja alueella toimivat Joutsijärven ja Räisälän osakaskunnat. Moitajoen vesistöalue (65.34) sijaitsee Kemijärven kaupungissa. Kemijärven Kiviperään luoteesta laskeva vesistöreitti saa alkunsa Moitajärvestä, josta se laskee Jokilammen kautta Lauta-, Palo-, Hoikan- ja Alajärven kautta Kemijärveen. Vesistöreitillä joen nimi vaihtuu Moitajoesta Lauta-, Paloja Hoikanjoeksi. Kemijärveen joki laskee nimellä Alajoki. Moitajoen vesistön valuma-alue on 105 km² ja järvisyys 5,9 %. Matkaa Moitajärvestä Kemijärven Kiviperään on noin 20 km. Moitajoki kuuluu Kemijärven kalastusalueeseen ja alueella toimii Kemijärven osakaskunta. Vedenlaatu Kapustajoki Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan Kapustajoki kuuluu luokkaan hyvä ja vesialue lähes luonnontilainen. Mikäli yleisen käyttökelpoisuuden arviointiin otetaan mukaan vain vedenlaatumuuttujat ja niiden luokkarajat, Kapustajoki kuuluu luokkaan erinomainen. Ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä on vedenlaatutietoa Kapustajoelta vuosilta 2003 ja Vesinäytteitä on yhteensä 10 ja ne on otettu kevät-, kesä- ja syyskuukausien aikana joen alaosalta.

17 Kokonaisfosforipitoisuus on ollut 5 20 μg/l (keskiarvo 10 μg/l). Pitoisuus vastaa luonnontilaisten karujen vesistöjen pitoisuuksia ja kuuluu luokkaan erinomainen. Kokonaistyppi on ollut μg/l (keskiarvo 250 μg/l). Myös kokonaistyppipitoisuudet vastaavat luonnontilaisten karujen vesistöjen pitoisuuksia. Vesi on hieman hapanta keskimääräisen ph-arvon ollessa 6,45. Alimmat ph-arvot on mitattu sulamisvesien aikana (ph 5,81) ja (ph 5,86). Ylin ph-arvo 7,12 on mitattu Edellä mainitut arvot kuvastavat pohjoisen jokien normaalia vuodenaikaisvaihtelua ja vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Kapustajoki kuuluu ph:n osalta luokkaan hyvä. Alkaliniteetti on alhaisimmillaan kevään sulamisvesien aikana, jolloin se laskee tasolle 0,03 mmol/l. Arvo kertoo vesistön puskurikyvyn olevan heikko ja happamoitumisherkkä. Keskimääräinen alkaliniteetti Kapustajoella on 0,09 mmol/l. Rautapitoisuus on μg/l (keskiarvo 430 μg/l). Pitoisuudet ovat alhaisia eivätkä aiheuta haittaa joen vesieliöstölle. Joen vesi on kirkasta ja veden sameus on ollut 0,5 1,3 FNU (keskiarvo 0,9 FNU). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Kapustajoki kuuluu veden sameutensa puolesta luokkaan erinomainen. Kohonnut väriluku ja kemiallinen hapenkulutus COD Mn kertovat Kapustajoen veden olevan kohtuullisen humuspitoinen. Väriluku on mg Pt/l (keskiarvo 62 mg Pt/l). Kemiallinen hapenkulutus on 3,7 15,0 mg/l O 2 (keskiarvo 9,4 mg/l O 2 ). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Kapustajoki kuuluu väriluvun osalta luokkaan hyvä. Vedenlaatu Kapustajoella on erinomainen, vaikka vesinäytteistä 8 on otettu keväällä ja syksyllä, jolloin vedenlaatu on ollut lumen sulamisen ja syyssateiden vuoksi heikoimmillaan. Näytteenottoajankohdista huolimatta eri suureet ja niiden keskiarvot ovat Kapustajoella vain hieman kohonneita ja siksi ne eivät aiheuta ongelmia Kapustajoen vesieliöstölle. Kapustajoen heikko puskurikyky tulee ottaa huomioon alueen metsätaloussuunnitelmissa, sillä laajat hakkuut, maa-alueiden muokkaukset ja kunnostusojitukset voivat aiheuttaa happamoitumispiikkejä vesistössä. 17 Käsmänjoki Yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan valtaosa Käsmänjoen vedenlaatumuuttujista kuuluu luokkaan hyvä tai tyydyttävä. Ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä on Käsmänjoen vedenlaatutietoa vuosilta Vesinäytteitä on yhteensä 52 ja niistä valtaosa on otettu kesäaikana joen alaosalta. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut μg/l (keskiarvo 23 μg/l) ja vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Käsmänjoki kuuluu luokkaan hyvä. Kokonaistyppi on ollut μg/l (keskiarvo 402 μg/l). Kokonaistyppikuormitus tulee pääosin haja-asutuksesta ja luonnonhuuhtoumasta. Käsmänjoen vesi on lähes neutraalia keskimääräisen ph-arvon ollessa 6,94. Alin ph-arvo, 6,15, on mitattu sulamisvesien aikana Ylin

18 ph-arvo, 7,42, on mitattu Edellä mainitut arvot kuvastavat pohjoisten jokien normaalia vuodenaikaisvaihtelua. Alkaliniteetti on hyvä. Vuonna 2005 sulamisvesien aikaan mitattujen arvojen, 0,11 mmol/l ja 0,54 mmol/l, mukaan joen vedellä on kohtalainen puskurikyky. Veden rautapitoisuus on kaksinkertaistunut viimeisen 20 vuoden aikana. Vuosina 1981 ja 1982 rautapitoisuudet olivat μg/l, mutta otetussa vesinäytteessä rautaa oli peräti μg/l. Käytännön kokemuksen mukaan tulisi rautapitoisuuden olla alle μg/l lyhyitä huippuja lukuun ottamatta, jotta joessa voisi olla lisääntyvä arvokalakanta. Käsmänjoen kohonneet rautapitoisuudet ovat todennäköisesti peräisin valuma-alueella tehdyistä kunnostusojituksista. Vesi on kohtalaisen kirkasta ja veden sameus on ollut 1,19 3,8 FNU (keskiarvo 2,19 FNU). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Käsmänjoki kuuluu sameutensa puolesta luokkaan hyvä. Korkea väriluku ja kemiallinen hapenkulutus COD Mn kertovat Käsmänjoen veden olevan humuspitoista. Väriluku on nykyään mg Pt/l ja kemiallinen hapenkulutus on 8,5 16,7 mg/l O 2 (keskiarvo 13 mg/l O 2 ). Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa Käsmänjoki kuuluu väriluvun osalta luokkaan hyvä. Vedenlaatua Käsmänjoella voidaan pitää yleisesti ottaen hyvänä. Vedenlaatumuuttujista ongelmia voi aiheuttaa korkea rautapitoisuus. Korkeaksi kohonnut rautapitoisuus (> mg/l) on haitallista mm. kalanmädille ja pienpoikasille ja voi heikentää joen luontaista arvokalatuotantoa ajoittain. 18 Moitajoen vesistöalue Ympäristöhallinnon Hertta-järjestelmässä on Moitajoen vesistöalueen jokien vedenlaatutietoa vuosilta Järjestelmästä on vesinäytetietoja tämän hakemuksen suunnitelmaan otettu yhteensä 12. Näytteet on otettu kesäkuukausien aikana Lautajoella sijaitsevan kalankasvatuslaitokselta ylä- ja alavirtaan. Vedenlaatuaineiston tarkastelussa tulee ottaa huomioon aineiston ikä, minkä vuoksi tulokset ovat vain suuntaa antavia. Suunnitellut kunnostukset sijaitsevat vesistön keski- ja alaosalla, minkä vuoksi vesinäytteistä on otettu mukaan ainoastaan kalankasvatuslaitokselta alavirtaan otetut näytteet. Moitajoen vesistön yläosa (Lautajoen yläosa) on kirkasvetinen ja karu ja kuuluu yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokkaan erinomainen eli vesialue on luonnontilainen. Lautajoen alaosa kuuluu yleisen käyttökelpoisuusluokituksen mukaan luokkaan tyydyttävä eli vesialue on jätevesien, hajakuormituksen tai muun toiminnan lievästi rehevöittämä tai vedenlaatu muuten muuttunut. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut μg/l (keskiarvo 93 μg/l). Se on hyvin korkea ja on noin 10 kertaa suurempi kuin joen yläosassa. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa vesistön alaosa kuuluu kokonaisfosforia tarkastellessa luokkaan välttävä. Kokonaistyppipitoisuus on ollut μg/l (keskiarvo 674 μg/l). Myös kokonaistyppipitoisuus on kohonnut ja se on noin kolme kertaa suurempi kuin vesistön yläosalla.

19 Moitajoen vesistö on hieman hapan keskimääräisen ph-arvon ollessa 6,3. Näytteet on otettu kesäkuukausina ja mahdolliset kevään tai syksyn phpiikit ovat näin jääneet pois vesinäytteistä. Rautapitoisuus on mitattu vuosina 1975 ja 1985 yhteensä kolme kertaa. Rautapitoisuus on ollut μg/l (keskiarvo 400 μg/l). Pitoisuudet ovat alhaisia eivätkä aiheuta haittaa joen vesieliöstölle. Vesi on Lautajoelta alavirtaan kirkasta ja veden sameus on välillä 1,1 1,2 FNU. Sameus on noin kolmasosan korkeampi kuin vesistön yläosalla. Vesistöjen käyttökelpoisuusluokituksessa myös vesistön alaosa kuuluu sameutensa puolesta luokkaan erinomainen. 19 Moitajoen vesistön alhainen väriluku ja kemiallinen hapenkulutus COD Mn kertovat vesistön valuma-alueen olevan kohtalaisessa kunnossa. Väriä ilmaiseva väriluku on vesistön yläosalla noin 40 mg Pt/l. Kemiallinen hapenkulutus Lautajoen kalankasvatuslaitoksesta alavirtaan on ollut 5,8 9,5 mg/l O 2 (keskiarvo 7,8 mg/l O 2 ). Näin humusvaikutus on joen alaosallakin melko vähäistä. Kalastusolot ja kalasto Kapustajoki Kalastus Kalastus on virkistyskalastusta. Perinteinen "tammukan pyynti" matoongella on yleisin kalastusmuoto. Myös heittokalastusta vieheillä ja perholitkalla harrastetaan. Talviaikaan joen suvanto-osuuksilla käy satunnaisesti myös pilkkijöitä. Kalanistutukset Kapustajoen vesistöalueelle ei ole istutettu kalaa vuosina Kemijärven rajamieskilta on koemielessä istuttanut 1990-luvun alkupuolella Alimmaiseen Riuttalampeen pienen erän Rautalammen reitin kantaa olevia 2-vuotiaita järvitaimenia ja kesänvanhoja pohja- ja planktonsiikoja. Istutukset todettiin turhiksi johtuen taimenen ja siian heikosta kasvusta ja takaisinsaannista. Alueella tehdyt tutkimukset Vuosina 2002, 2003 ja 2005 Kapustajoen virta-alueita on inventoitu, joella on tehty sähkökoekalastuksia ja kalastajia on haastateltu. Sähkökoekalastusalueet valittiin satunnaisotannan perusteella ja virta-alueet jaettiin perattuihin (on kunnostustarvetta) ja luonnontilaisiin (ei kunnostustarvetta). Sähkökoekalastusten saalis koostui seuraavista kalalajeista: taimen, mutu, kivisimppu, made ja seipi. Taimenta, mutua, kivisimppua ja madetta tavataan koko vesistöalueelta. Seipiä on saatu saaliiksi vesistön alimmalta koealalta. Vesistössä on todettu esiintyvän myös haukea, ahventa ja särkeä. Vuosien 2003 ja 2005 kunnostustarpeessa olevien virta-alueiden arvioitu kokonaiskalabiomassa oli kg/ha, mikä on samaa tasoa kuin kunnostustarpeessa olleilla Siika- ja Juujoen virta-alueilla. Myös taimenen osuus, %, kokonaiskalabiomassasta vuosina 2003 ja 2005 on samaa tasoa kun Siika- ja Juujoella vuosina

20 Kapustajoen vuoden 2002 tulos 63 kg/ha, josta taimenta oli 95 %, poikkeaa hyvin suuresti vuosien 2003 ja 2005 sekä Siika- ja Juujoen vuosien tuloksista. Syy poikkeavaan tulokseen johtuu todennäköisesti koealueen sijainnista, sillä vuoden 2002 ainoa koeala sijaitsi hyvin lähellä luonnontilaisen Haarainlamminojan yhtymäkohtaa. Ojan alaosalla oli tuolloin erinomaiset taimenen ensimmäisen kesän (0+)-poikasalueet. On hyvin todennäköistä, että valtaosa taimenista kulkeutui tai hakeutui Kapustajoen koealalle Haarainlamminojalta. Vuosina 2003 ja 2005 Kapustajoen kunnostustarpeessa olevilla niva- ja koskialueilla taimenen kokonaistiheydet olivat noin kpl/ha, josta ensimmäisen kesän (0+)-poikasia oli 0 7 %. Kokonaistaimentiheydet olivat suuremmat kuin esim. peratuilla ja kunnostustarpeessa olleilla Siika- ja Juujoen niva- ja koskialueilla, joilla tiheydet olivat noin kpl/ha. Toisaalta Kapustajoen taimenen kokonaistiheydet ja ensimmäisen kesän (0+)- poikasosuudet olivat selvästi pienemmät kuin luonnontilaisella Haarainlamminojalla, jossa taimentiheys vuonna 2002 oli kpl/ha, josta ensimmäisen kesän (0+)- poikasia oli 67 %. Siikajoen luonnontilaisilla tai luonnontilaistuneilla virta- ja koskialueilla olivat taimentiheydet keskimäärin kpl/ha, joista ensimmäisen kesän (0+) poikasia oli 62 %. Juujoella taimentiheydet ovat parhaimmilla alueilla yli kpl/ha, joista ensimmäisen kesän (0+) poikasia oli 77 %. Luonnontilaisena vertailualueena pidetyn Haarainlamminojan alaosassa on tapahtunut suuri muutos. Vuoden 2002 inventoinneissa todettiin ojan alaosa luonnontilaiseksi ja elinympäristö taimenelle soveliaaksi. Ojan alaosalla oli silloin mm. erinomaiset taimenen lisääntymis- ja poikasalueet. Vuonna 2003 havaittiin sähkökoekalastusten yhteydessä koealan yläpuolella työmaa, josta kulkeutui ojaan runsaasti hienojakoista hiekkaa. Sitä havaittiin myös koealalta. Vuoden 2005 sähkökoekalastuksissa todettiin taimentiheyden täydellinen romahdus. Mm. taimenen ensimmäisen kesän (0+)- poikaset puuttuivat koealalta. Syy taimentiheyden ja poikastuotannon täydelliseen romahtamiseen on hiekka, joka oli osittain peittänyt ja tuhonnut ojan alaosan lisääntymis- ja poikasalueet. Hiekkaa oli kulkeutunut siltatyömaalta ja metsäautotien ojasta niin runsaasti, että sitä havaittiin noin kilometri alavirtaan Kapustajoessa olevassa suvannossa. Haarainlamminoja on ollut todennäköisesti Kapustajoen yläosan tärkein taimenen lisääntymisalue. Lisääntymis- ja poikasalueiden tuhoutumisen vaikutukset heijastuvat koko vesistön taimenpopulaatioon. 20 Käsmänjoki Kalastus Käsmänjoen alaosan koskikalastus on kesäaikana mato-onki-, perho- ja viehekalastusta ja talvisin pilkkikalastusta. Viehe- ja perhokalastuksen tavoitelluin saalis on harjus. Harjuksen lisäksi saaliiksi saadaan haukea, ahventa, säynettä sekä yksittäisiä kirjolohia ja taimenia. Kalanistutukset Kalataloushallinnon istutusrekisterin mukaan Käsmänjoelle on istutettu vuosina harjuksen kesänvanhoja poikasia. Alueella tehdyt tutkimukset Käsmänjoella on tehty vuonna 2005 mm. virta-alueiden inventointeja, sähkökoekalastuksia, habitaattimittauksia ja kalastajien haastatteluja. Sähkö-