Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 8029 Luokkisuo, Nurmes, Pohjois-Karjala

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8029 Luokkisuo, Nurmes, Pohjois-Karjala

2 Sijainti Kohde sijaitsee Pohjois-Nurmeksessa, Nurmes-Kuhmo-tien itäpuolella. Alue rajautuu länsi-, itä- ja kaakkoisreunastaan Mujejärven Natura alueeseen. Pinta-ala Kohteen kokonaispinta-ala on noin 222 hehtaaria Maanomistus Kohteen itäosa Tornatorin, länsiosa valtion (MH). Yleiskuvaus Kohde sisältää Tornatorin ja valtion omistamia metsä- ja suoalueita. Soista osa on ojitettu, mutta osa on säilynyt ojittamattomina. Suot ovat lähinnä aapasoita ja niillä on sekä väli- että rimpipintaisen aapasuon piirteitä. Aluekokonaisuutta monipuolistavat kaksi pientä suolampea, alueen kaakkoisosassa virtaava puro sekä alueen lounaisosan noro. Tornatorin palsta Aluekokonaisuus jakautuu kuuteen luonteeltaan erilaiseen osa-alueeseen: ojittamattomien nevojen ja vähäpuustoisten rämeiden muodostamaan erilliseen altaaseen(palstan luoteisosa), kangasmaiden sekä ojitettujen korpien ja rämeiden muodostamaan alueeseen (Luokkilammen länsipuolinen osa palstasta), Luokkisuon keskiosan lampeen ja sitä ympäröiviin nevoihin ja rämeisiin, Luokkilammen eteläpuolelle sijoittuvaan laajaan ja hyvin säilyneeseen ojittamattomien puustoisten soiden ja kangasmetsien pienipiirteiseen mosaiikkiin, metsäautotien muusta alueesta erottamaan puronvarteen reunasoineen ja -metsineen sekä nuoren harvennetun talousmännikkökaistaleen muusta alueesta erottamaan hyvin säilyneeseen korpialueeseen valtion palstan rajalla. Alueen luoteisosan osan ojittamaton suoalue on maisemallisesti kaunista rahkoittuvaa oligotrofista lyhytkorsinevaa (VU) sekä rahkarämettä (LC). Tien lähellä on myös kuvio rahkarämettä. Osaalueen metsät ovat nuoria kasvatusmänniköitä lukuun ottamatta suon keskellä olevaa pientä, 0-70vuotiasta mäntyä kasvavaa melko luonnonmukaista metsäsaareketta (täyttänee ML 10 :n kriteerit). Ojittamattomien avosuoalueiden välissä oleva metsäinen osa-alue sisältää vaihtelevien kangasmetsien lisäksi merkittäviä määriä puustoisia soita. Metsäalueen länsiosassa on jonkin verran kangasrämeitä (NT) ja korpirämeitä (VU). Näistä osa on vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia, osa ojikko-muuttumatason rämeitä. Lammen luoteispuolella ojitetuissa suojuotteissa on säilynyt myös ojikko-muuttumatasolla mustikka- ja mustikkakangaskorpia, myös muualla osa-alueella tapaa osin säilynyttä korpisuutta. Osa-alueen metsät ovat pääosin harvennuksilta säästyneitä, valtapuustoltaan vuotiaita nuoria ja varttuneita tuoreita ja kuivia kankaita tai näiden soistumia, joiden välissä ja reunoilla on merkittäviä määriä karuja, vesitaloudeltaan osin muuttuneita korpia ja rämeitä. Kankaiden ja korpien puusto on yleensä eri suhteissa kuusen, männyn ja koivun muodostamaa sekapuustoa, osaalueen itäosassa kasvaa merkittävästi myös haapaa. Suon länsireunassa on myös pieni kuvio rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista vanhaa ja runsaskeloista kuivahkon/kuivan kankaan männikköä. Luokkisuon keskiosan lammen ympäristö on pääosin oligotrofista vetistä lyhytkorsinevaa (lähenee rimpinevaa), jota kiertää länsilaidalla kapea kaistale rahkarämettä. Lammen länsirannalla on

3 pienialainen oligo-mesotrofinen sarakorpi (VU). Lampi on säilynyt erämaisen rauhallisena. Koska lampeen laskeva yksittäinen oja on käytännössä kasvanut umpeen, lampea voidaan pitää luonnontilaisen kaltaisena pienten suolampien edustajana (NT) Luokkisuon itä- kaakkoisosa sisältää hyvin säilynyttä kangasmetsien ja puustoisten soiden mosaiikkia. Luokkilammesta etelälounaaseen on edustavaa rämemosaiikkia, joka sisältää ainakin tupasvillarämettä, (NT), oligotrofista lyhytkorsirämettä (VU), sararämettä (VU) ja rahkarämettä. Siirryttäessä eteläkaakkoon löytyy kangasmaiden joukosta muurainkorpea (VU), mustikkakorpea (VU), mustikkakangaskorpea (VU), puolukkakorpea (VU), korpirämettä, isovarpurämettä (NT) sekä pienialaisesti myös pallosararämettä (VU). Tien kääntöpaikkaan ulottuvan luodekaakkosuuntaisen suojuotteen länsiosassa on edustava valikoima karuja ja keskireheviä korpia eli ainakin puolukka-, mustikka- mustikkakangaskorpea sekä hieman myös metsäkortekorpea (EN) ja puolukkakangaskorpea (VU). Lähempänä tietä korvet vaihettuvat korpirämeiksi, kangasrämeiksi ja isovarpurämeiksi. Pohjoisempana tien varressa on luoteispuolen suolta alkavan puron ympäristössä sarakorpea (VU), muurainkorpea sekä kuvio tupasvillakorpea (EN). Osa-alueen metsät ovat luonteeltaan vaihtelevia. Alueella on merkittäviä määriä puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia varttuneita ja sitä vanhempia tuoreen ja kuivahkon kankaan kangasmetsiä. Näiden lisäksi alueella on myös jonkin verran harvennushakattuja nuoria kangasmetsiä. Kangasmetsien puusto on erirakenteista ja sisältää useimmiten kolmea puulajia. Osassa kuvioista esiintyy jonkin verran koivu-, kuusi- ja mäntylahopuuta. Osa-alueen korvissa kasvava puusto on yleensä varttunutta sekametsää, paikoin on myös jonkin verran koivu- ja kuusilahopuuta. Runsaspuustoisimpien rämeiden puusto on yleensä rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaista eli sitä ei ole harvennettu ja puustossa on eri-ikäisyyttä. Paikoin on myös jonkin verran koivu- ja mäntylahopuuta, Akonlahden länsipuolelle päätyvän tien itäpuolisella osa-alueella on metsäisten kankaiden välissä suonotkelma, jonka keskellä virtaa uomaltaan luonnontilainen puro (VU). Puron ympärillä ja suon eteläosassa on runsaslahopuustoista metsäkortekorpea,sarakorpea sekä muurainkorpea. Suon pohjois- ja koillisosassa on puolestaan tupasvillarämettä, isovarpurämettä ja korpirämettä. Osa-alueen keskellä virtaavan korpipuron varressa puusto on runsaslahopuustoista ja iäkästä korpikuusikkoa. Tien varressa on hakkuilta säästynyt kaistale soistunutta iäkäs- ja runsaslahopuustoista rinnemetsää. Suonotkelman pohjoispuolinen osa on varttunutta, harventamatonta sekametsää (VMT). Osa-alueen eteläosan kangas sisältää nuorta lehtimetsätaimikkoa sekä pari pienialaista jättökuusikkopalasta. Yhtiön palstan etelälounaisosassa sijaitsee pieni erillinen, vesitaloudeltaan luonnontilainen suolaikku. Suon länsiosa on puolukkakorpea ja korpirämettä, itäosassa puolukkakorpea, mustikkakorpea, mustikkakangaskorpea ja tuoreen kankaan soistumaa. Osa-alueen korvissa, korpirämeellä ja korven reunamien soistuneissa kangasmetsissä kasvaa iältään vuotiaiden mäntyjen, kuusten ja koivujen muodostamaa, rakenteeltaan luonnonmukaista sekametsää. Puustoa ei ole harvennettu. Valtion palsta Valtion palsta sisältää ojittamattomia ja ojitettuja soita, vanhoja osin kallioisia metsiä sekä nuoripuustoisia metsiä. Alueen ojittamattomat suot ovat erilaisia rämeitä sekä väli- ja rimpipintaisia nevoja. Eteläisimmältä ojittamattomalta laikulta laskee ilmakuvan perusteella ilmeinen noro Uuronrotkon suojelukohteelle. Karttatulkinnan perusteella osa soista vaikuttaa ilmeisiltä rinnesoilta.

4 Valtion palstan ojitetuista soista merkittävä osa vaikuttaisi ilmakuvan perusteella jääneen ojikkotasolle, osa on mitä ilmeisimmin muuttumia tai jopa turvekankaita. Ilmakuvan perusteella alueen kangasmailla on ainakin vielä ollut merkittävä määrä vanhapuustoisia kangasmetsiä. Vanhimmat metsät painottuvat Natura-alueen tuntumaan, palstan itäosan metsät ovat kehitysluokaltaan nuoria tai korkeintaan varttuneita. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Alueen vesitaloudeltaan säilyneillä korvilla ja rämeillä on selvää merkitystä METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta (luokkien I ja II kohteita), lisäksi alueelta löytyy ennallistamiskelpoisia luokan III soita. Tornatorin palstan rakenteeltaan monipuolisimmat harventamattomat kangasmetsät täyttävät METSO-ohjelman luokan III kriteerit, soistuneet kankaat ja muutamat paremmat metsäkuviot ovat luokkaa II. Valtion palstalta löytyvillä vanhan metsän kuvioilla on todennäköisesti selvää METSO-arvoa. Kohteen soilla on erityistä merkitystä karujen rämeiden ja nevojen, korpien sekä ennen kaikkea suometsämosaiikkien suojelulle. Akonlahteen virtaavalla luonnontilaisella purolla sekä Luokksiuon keskiosan pienellä lammella on jonkin verran merkitystä puro- ja lampivesistöjen suojelulle. Lajisto Luokkisuon keskiosassa sijaitsevan lammen itäpuolelta havaittiin siipirikkoa esittävä riekkoemo (VU) sekä kapustarintapoikue. Yhteenveto suojeluarvoista Luokkisuolla on selvää suojelumerkitystä ojittamattomien ja helposti ennallistettavissa olevien soiden, korpien korkean määrän, itäosan edustavan suometsämosaiikin sekä kohtalaisen monipuolisten kangasmetsien vuoksi. Alueen arvoa nostaa sen sijainti Mujejärven Natura alueen kyljessä. Erityistä merkitystä lisäsuojelulle olisi Uuronrotkon vesitalouden takia, koska useampikin suojuote on aikanaan rajattu siten, että osa soista on suojelukohdetta ja osa sen ulkopuolista aluetta. Näihin sisältyy myös soita, joiden poikki virtaa noroja suojelukohteelle. Muuta Luokkisuon soidensuojelulliset arvot on selvitetty soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun yhteydessä tehdyissä maastoselvityksissä (v. 2014). Tietolähteet Tornatorin omistaman alueen osalta päätietolähteenä on toiminut Keijo Savolan ja Birthe Weijolan alueelle tekemä melko kattava maastoselvitys. Valtion palstan osalta tietolähteinä toimivat uusin suojeluesitystä tehtäessä käytössä ollut ilmakuva (2012), Nurmeksen alueekologinen suunnitelma sekä Paikkatietoikkunasta löytyvät, VMI:iin perustuvat tiedot metsien kasvupaikoista ja puustosta.

5 Kuva Birthe Weijola Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: