ID 6015 Talaskankaan etelä- ja itäpuoleiset suot ja metsät, Sonkajärvi/Vieremä, Pohjois-Savo

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 6015 Talaskankaan etelä- ja itäpuoleiset suot ja metsät, Sonkajärvi/Vieremä, Pohjois-Savo

2 Sijainti Kohde muodostuu laajasta suo- ja metsäalueesta, joka sijaitsee Sonkajärven ja Vieremän rajaseudulla, rajautuen länsiluoteessa Talaskankaan luonnonsuojelualueeseen. Pinta-ala Kohteen kokonaispinta-ala on noin 5060 hehtaaria Omistus UPM, Sukevan yhteismetsä, Security Forest Oy Yleiskuvaus Kohde sisältää Talaskankaan luonnonsuojelualueen etelä- ja kaakkoispuolista edustavaa suometsämosaiikkia sekä siihen itäpuolelta liittyvän laajemmista, toisiinsa kytkeytyneistä aapasuoaltaista (Kortesuo, Leppimäenalussuo, Piippolansuo, Vuottosuo) koostuvan suovaltaisen aluekokonaisuuden. Jäljempänä nämä osa-alueet on kuvattu erikseen soiden, metsien ja pienvesien osalta. Talaskankaan etelä- ja kaakkoispuoliset alueet Talaskankaan luonnonsuojelualueen eteläpuolella, Sonkajärven ja Vieremän kunnan rajoilla, sijaitsee laaja suo- ja metsävaltainen alue, jonka suot ovat on valtaosaltaan ojittamattomia. Aluekokonaisuutta monipuolistavat useat purovesistöt (Rajapuro, Susipuro, Jutkulanjoen yläosa, Talasjoki, Jutkulanlampeen laskeva puro sekä useampi muu nimetön pikkupuro). Lisäksi alueella on useita pikkulampia. Pääosa alueen metsistä on eri-ikäisiä hoidettuja talousmetsiä, mutta alueella on säilynyt myös jonkin verran vanhoja luonnontilaisen kaltaisia kangasmetsiä (pääosa suosaarekkeina) sekä vanhapuustoisia korpimetsiä. Aluerajaus sisältää muutaman laaja-alaisemman aapasuon (Susisuo, Volonsuo, Ahosuo, Pötkynsuon kaakkoisosa ja Kemulansuo) sekä runsaasti edustavia soiden ja kangasmaiden mosaiikkeja. Alueen aapasoista erityisen arvokas on laaja Susisuo. Suolta löytyy oligotrofisia lyhytkorsinevoja (VU), mesotrofiaan yltäviä suursaranevoja (VU), rimpinevoja (VU), lyhytkorsirämeitä (VU), sararämeitä (VU) ja isovarpurämettä (NT). Pötkynsuon kaakkoisosan vallitseva suotyyppi on oligotrofinen lyhytkorsineva, lisäksi suolla on jonkin verran sara- ja rimpinevoja. Muiden alueen laajempien soiden luonnetta ei ole luontojärjestöjen toimesta tarkemmin selvitetty. Alueen soiden ja kangasmaiden mosaiikki sisältää laajan valikoiman karuja ja keskireheviä rämeitä, nevoja ja korpia. Osa alueen korvista ja rämeistä on vanha- ja lahopuustoisia. Kangasmaiden välissä tapaa melko yleisesti muurainkorpia (VU), puolukkakorpia (VU), sarakorpia (VU), mustikkakorpia (VU) sekä korpirämeitä (VU). Näitä ja myös hieman rehevämpiä korpia löytyy runsaammin alueen purojen ympäristöstä. Metsäkortekorpia (EN) havaittiin maastokäynnin yhteydessä useampia, hieman laajempana lähinnä Talasjoen varsilta. Saman joen varsilta löytyi useista kohdista myös edustavaa koivuluhtaa (VU). Alueen korpimetsistä pääosa on puustoltaan varttuneita sekametsiä (kuusi, koivu, mänty, paikoin raita). Osaa korvista on harvennettu, osa on säilynyt puustoltaan luonnontilaisen kaltaisina. Monet alueen ojitetuista korvista ovat säilyneet harventamattomina. Merkittävä osa alueen ojitetuista soista on säilyttänyt vesitaloutensa kohtuullisen hyvin ja ne ovat jääneet ojikkko- tai muuttumatasolle. Alueelta löytyy myös ns. vettymiä eli soita, joiden ojat jonkin

3 aikaa kestäneen kuivatusvaiheen jälkeen umpeutuneet, minkä jälkeen pohjaveden pinta suolla on alkanut jälleen nousta. Talaskankaan etelä- ja kaakkoispuolisen osa-alueen kangasmetsistä valtaosa on tavanomaisia hoidettuja talousmetsiä, joihin sisältyy taimikkoja, avo- ja siemenpuuhakkuita, nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä sekä päätehakkuuikäisiä metsiä. Näiden lisäksi alueelta löytyy jonkun verran harvennuksilta säästyneitä luonnontilaisen kaltaisia varttuneita metsiä sekä vastaavia päätehakkuuikäisiä metsiä (METSO-edustavuusluokan I, II ja III kohteita). Lisäksi alueella on soiden suuresta määrästä johtuen melko runsaasti soistuneita kangasmaita (METSOedustavuusluokan II kohteita). Näiden lisäksi alueella on säilynyt merkittäviä määriä vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia puustoltaan varttuneita ja sitä vanhempia korpimetsiä. Osa näistä on harvennettu, pääosaa ilmeisestikään ei. Nämä korvet ovat METSO-mielessä edustavuusluokka I:n korpia. Lisäksi alueella on melko paljon sellaisia ojitettuja korpia, joiden puustorakenne on monipuolinen ja vesitalouskin on osin säilynyt tai helposti palautettavissa (edustavuusluokan II METSO- korpia). Arvokkaita vanhoja kangasmetsiä sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia korpimetsiä löytyi alueelle vuonna 2008 tehdyn maastokäynnin yhteydessä etenkin Parilampien ympäristöstä, Rajapuron ympäristöstä, Talasjoen varsilta, Susisuon keskiosan metsäsaarekkeissa (kunnanrajalla sekä sen eteläpuolella) sekä Iki-Volon koillisosassa. Vastaavia metsiä on tehdyistä hakkuista huolimatta vääjäämättä säilynyt myös muualla aluekokonaisuuden sisällä. Lisäksi osa alueen rämeistä on puustoltaan vanha- ja lahopuustoisia tai kasvillisuudeltaan reheviä, joten nekin täyttävät METSO-ohjelman edustavuusluokka I:n kohteen kriteerit. Muut alueen vesitaloudeltaan luonnontilaiset rämeet ovat METSO-mielessä edustavuusluokkaa II. Alueella on yli 20 km kartalle merkittyjä pikkupuroja ja -jokia. Pääosa näistä on uomaltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia (VU), osassa uomia on suoristettu tai uomat ovat muuten lähialueiden ojitusten vaurioittamia. Purojen varsilla esiintyy runsaasti karuja ja keskireheviä korpia niin vesitaloudeltaan luonnontilaisina kuin ojikko- ja muuttumatasolle jääneinä. Alueen pienvedet ovat Ylä-Savon oloissa edustavia. Kortesuo-Vuottosuon osa-alue Aluekokonaisuus sisältää useita laajempia aapasuoalueita, niiden välisiä kangasmetsiä, kaksi pikkulampea, Lika-Pyöreen lintuveden sekä kaksi Lika-Pyöreeseen laskevaa puroa. Kortesuo on edustava keskiboreaalisen vyöhykkeen rimpineva (VU), johon liittyy reunoilla laajat korpialueet. Piippolansuo, Leppimäenalussuo ja Vuottosuo ovat keskiboreaalisen vyöhykkeen välipintaisia aapasoita (EN). Ahveroisensuon pohjoisosassa on mitä ilmeisimmin pienialainen keidassuo (VU). Lisäksi alueella on huomattava määrä puustoisten soiden, nevojen ja kangasmaiden pienipiirteistä mosaiikkia. Useimmista muista maakuntarajan suojelemattomista soista poiketen Kortesuo-Vuottosuon soilta löytyy runsaasti keskireheviä (mesotrofisia ja paikoin meso-eutrofiaa läheneviä) nevoja ja rämeitä. Näitä on erityisesti Kortesuolla, Röhölänkankaan ja Kortesuon välisellä suolla, Kortepuron varsilla Ylimmäisen Vuottojärven länsipuolella sekä Korpilahdensuolla. Muilla osa-alueilla vallitsevia ovat karut neva- ja rämetyypit sekä karut ja keskirehevät korpityypit. Sadevedenvaraisia eli ombrotrofisia soita löytyy lähinnä Ahveroisensuon pohjoisosasta.

4 Luonnonsuojelubiologisesti erityisen arvokas ominaisuus Kortesuo-Vuottosuon alueella on ojittaamttomien reunojen huomattavan kokonaismäärän ohella vesitaloudeltaan luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten korpien suuri määrä. Korpien skaala ulottuu karuista puolukka-, muurainja sarakorvista metsäkortekorpiin sekä ruoho- ja heinäkorpiin, Haapapuron varrella on myös edustavaa lähdekorpea (EN). Huomattavaa on myös varttunutta tai vanhaa puustoa kasvavien kangaskorpien (VU) sekä korpi- ja kangasrämeiden (VU) runsas esiintyminen. Erityisen paljon korpia on Kortepuron ympäristössä, Kortesuon neva-alueen pohjoispuolisen suo- ja metsämosaiikin alueella, Piippolansuon länsipuolella, Lika-Pyöreen ympäristössä, Haapapuron ympäristössä sekä Ahveroisen ja Lika-Pyöreen välisen puron varsilla. Suojeluesityksen alueella esiintyy paikoin myös lähteisyyttä. Lähteisiä soita ja avolähteitä on etenkin Haapapuron varressa ja Korpilahdensuolla, mutta lähteisyyttä löytyy myös muilta osaalueilta. Erityisen vaikuttava on Haapapuron varren useiden kymmenien toisiinsa kytkeytyneiden ruostevetisten lähdehetteiden keskittymä. Kasvistoltaan edustavia lettorämeitä (CR) löytyy Korpilahdensuon luoteisosasta. Alueen pienvesien varsilla on merkittävä määrä luhtasoita. Nämä ovat lähinnä avoluhtia (NT) ja luhtanevoja (NT), mutta ainakin Kortepuron varsilta löytyy myös edustavaa koivuluhtaa (VU). Lika-Pyöreen alueella tavataan myös lähes kaikkia avoluhtien alalajeja, rannoilla on myös pensaikkoluhtia (NT). Alueen metsien luonnetta ei ole riittävästi selvitetty, koska tehdyt maastoselvitykset ovat painottuneet laajimmille suoalueille. Maastokäyntien ja ilmakuvatulkintojen perusteella valtaosa alueen kangasmetsistä on iältään alle 60-vuotiaita metsiä eli taimikoita, nuoria ja varttuneita kasvatusmetsiä. Soiden reunamilla on kuitenkin säilynyt merkittävä määrä soistuneita tai puustoltaan muuten monipuolisia varttuneita metsiä sekä jonkin verran myös vanhan metsän luonteisia kuvioita. Erityisiä arvometsien keskittymiä on ainakin Piippolansuon länsiosassa sekä Kuljunsuon kaakkoisosassa. Alueen runsailla korvilla, rehevillä ja runsaspuustoisilla rämeillä, puustoisilla luhdilla sekä kivennäismaiden ja soiden vaihettumavyöhykkeiden soistuneilla (= korpisilla ja rämeisillä) vaihettumavyöhykkeillä on huomattavaa merkitystä METSO-ohjelman korpien, rämeiden sekä kangasmetsien suojelutavoitteiden kannalta. Aluerajaus sisältää linnustollisen kohtalaisen monipuolisen Lika-Pyöreen, erämaisen Kortelammen, ojitettujen soiden ympäröimän Paska-Pyöreen sekä pääosan rakentamattoman Ylä-Vuottojärven ranta-alueista. Lisäksi rajaukseen sisältyy useita kilometrejä uomaltaan ja rantasoiltaan luonnontilaista, havumetsävyöhykkeen turvemaiden puroihin luettavaa Kortepuroa (VU) sekä useita muita pieniä, osin luonnontilaisen kaltaisina säilyneitä puroja (Haapapuro, Ahveroisen ja LikaPyöreen väli). Lisäksi alueella on paikoin lähteisyyttä, mesotrofeja avolähteitä (luontotyyppinä EN) löytyy ainakin Korpilahdensuon alueelta. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Kohteen alueella on kangasmailla harjoitetusta metsätaloudesta huolimatta säilynyt huomattava määrä METSO-elinympäristöjä eli luokan I korpia, luokkien I ja II rämeitä, luokan I pienvesien lähialueita sekä lähinnä luokkien II ja III kangasmetsiä. Lisäksi alueella on valtakunnallista soidensuojeluarvoa sekä alueellista merkitystä vesistöjen ja pienvesien suojelulle.

5 Lajisto Tietoja alueen lajistollisesta monipuolisuudesta on kertynyt lähinnä Kortesuo-Vuottosuon alueen soilta (kasvit, sammalet, linnut) sekä Lika-Pyöreen ja Pasko-Pyöreen linnustosta. Harvinaista veripunakämmekkää (VU) on havaittu Korpilahdensuon letolta. Suopunakämmekkä (VU) kasvaa alueen soilla paikoin jopa runsaana. Havaintoja on ainakin mm. Kortesuolta, Vuottosuolta, Korpilahdensuolta, Susisuolta sekä Talasjoen varren mesotrofiselta sararämeeltä. Alueellisesti uhanalaista (RT) velttosaraa on havaittu Kortesuon pohjoispuolelta ja silmälläpidettävää (NT) suovalkkua Kortesuolta, Korpilahden letolta sekä Susisuolta. Lisäksi alueelta on havaittu mm. harvinaista hoikkavillaa (Korpilahdensuo, Ylimmäisen Vuottojärven länsipuolinen rantasuo, Susisuo), lettovillaa (Korpilahdensuo), mähkää (Kortesuo, Korpilahdensuo ja Ylimmäisen Vuottojärven länsipuolinen suo), rimpivihvilää (Korpilahdensuo, Kortesuo,Vuottosuo ja Ylimmäisen Vuottojärven länsipuolinen rantasuo) ja vaaleasaraa (Kortesuo). Kuultorahkasammalesta (RT) on havaintoja Kortesuolta. Lisäksi vaateliaista lajeista on havaintoja mm. heterahkasammalesta (Kortepuron varsi) ja lettoväkäsammalesta (Korpilahdensuo). Kohteelta on v havaittu pesimäaikaan ainakin seuraavia lintulajeja: haapana isolepinkäinen, järripeippo, kalalokki, kapustarinta, keltavästäräkki (NT), kurki, laulujoutsen, liro (NT), metso (RT), metsähanhi (VU), niittykirvinen (NT), pikkukuovi, pohjansirkku (NT), pyy, rantasipi (NT), suopöllö, tavi, teeri, telkkä, tukkasotka (EN) ja valkoviklo. Lika-Pyöreellä on lisäksi ainakin 2000-luvun alussa pesinyt mustakurkku-uikku (EN). Susisuon keskiosan vanhoista metsistä on havaintoja korpiludekäävästä (NT) sekä niin ikään luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeihin kuuluvista riukukäävästä ja oravuotikasta. Piippolansuon luoteispuolisesta korvesta on puolestaan havainto seudulla harvinaisesta haavanarinakäävästä. Yhteenveto suojeluarvoista Valtakunnallisesti erittäin merkittävä laajennus Talaskankaan suojelualueeseen. Alueella on erityistä merkitystä suoluonnon suojelulle, etenkin suometsämosaiikkien, välipintaisten aapasoiden sekä korpien suojelulle. Aluekokonaisuuden METSO-arvot ovat huomattavat yksinomaan korpien sekä vaihtelevassa määrin soistuneiden kangasmetsien suuren määrän takia. Lisäksi alueella on huomattavaa merkitystä luonnontilaisten tai luonnontilaisen kaltaisten purojen suojelun kannalta. Muuta Kortesuo-Vuottosuon suot on todettu valtakunnallisesti arvokkaiksi soidensuojelun täydennysohjelman valmistelussa, kuten myös Ylimmäisen Vuottojärven pohjoispuolelle jäävä Lusikkalammen-Joutensuon aluekokonaisuus. Myös Talaskankaan eteläpuolisen suo- ja metsämosaiikin merkitys todettiin huomattavaksi, mutta alue karsiutui valtakunnallisesti arvokkaimpien soiden listoilta eri kasvillisuusvyöhykkeiden lohkoille asetettujen pinta-alarajojen ja metsämaan haasteellisen suuren määrän takia. Kortesuon keskiosa sekä Lika-Pyöree ovat suojeluvarauksia Ylä-Savon lainvoimaisessa maakuntakaavassa ja vuonna 2010 hyväksytyssä Pohjois-Savon maakuntakaavassa.

6 Tietolähteet Päätietolähteenä ovat toimineet Kortesuo-Vuottosuon osalta Keijo Savolan ja Olli Turusen alueella 1997 tekemät inventoinnit, joita on täydennetty Savolan vuosien 2008, 2013 ja 2014 maastokäyntien havainnoilla. Talaskankaan etelä- ja lounaispuolisten soiden ja metsien osalta tärkein tietolähde on Savolan ja Mauno Särkän maastokäynti alueella 2008 sekä Savolan täydentävä käynti v Lisäksi on hyödynnetty uusinta ilmakuvaa (2014). Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: