Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 4039 Louhuvuoren laajennus, Pihtipudas, Keski-Suomi

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 4039 Louhuvuoren laajennus, Pihtipudas, Keski-Suomi

2 Sijainti Louhuvuoren Natura 2000-alue sijaitsee Pihtiputaan kunnan la nsi-luoteisosassa. Hieman Louhuvuoresta la nteen sijaitsevat laajat Multarinmeri-Harjuntakanen-Riitasuon (Pihtipudas, 1151 ha) seka Etela -Syda nmaan (Reisja rvi, 706 ha) Natura 2000alueet. Pinta-ala Karttarajauksen pinta-ala on 515 ha. Maanomistus UPM Yleiskuvaus Multarinmeri-Harjuntakanen-Riitasuon seka Etela -Syda nmaan Natura aluetta on 2000-luvulla saatu yhdistettya ison METSO-oston seka valtionmaiden lisa suojelutoimien avulla. Pihtiputaan ja Reisja rven rajalle muodostunut yli 3000 ha laajuinen suojelukokonaisuus on valtakunnallisesti merkitta va erityisesti edustavien ja lajirikkaiden ma ntyvaltaisten luonnonmetsien seka suoluonnon suojelun kannalta. Louhuvuori ta ydenta a aluetta erillisena edustavia vanhoja ma ntymetsia sisa lta va na satelliittina. Louhuvuoren ympa risto ssa on na ihin pa iviin asti sa ilynyt tavanomaisempien talousmetsien joukossa runsaasti puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia varttuneita ja vanhapuustoisia kangasmetsia ja rakkakivikoita, vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia soita seka sellaisia harvennus- ja pa a tehakkuilla jossakin vaiheessa ka siteltyja eri-ika isia talousmetsia, joissa on ja ljella vanhojen luonnonmetsien rakennepiirteita (kelot, kilpikaarnama nnyt, palokannot, vanhat ma ntymaapuut). Yhtena isen aluerajauksen aikaansaamiseksi rajauksessa on mukana myo s merkitta va ma a ra taimikoita, nuoria tai varttuneita kasvatusmetsia, uudistushakkuualoja seka ojitettuja soita. Merkitta va osa seudun ojitetuista soista on sa ilynyt ojikko- ja muuttumatasolla, minka takia niiden ennallistaminen lienee kohtalaisen helppoa. Na iden lisa ksi aluerajaukseen sisa ltyy useita rakentamattomia pikkulampia, yhta Pihtiputaan kunnan omistamaa mo kkia lukuun ottamatta era mainen Suurija rvi, luonnontilaisen kaltaisia puroja ja pikkujokia (Suurenja rvenjoen latvaosa, osa Karanganjoesta). Suojeltavaksi esitettya yhtena isempa a aluetta ta ydenta va t kaksi erillista pienempa a aluetta yhtena isen aluerajauksen ita puolella (Nikkarkoskenniityn etela puolinen metsa, To rma senniityn pohjoispuolinen metsa ). METSO-arvot ja muut erityiset suojeluarvot Suojeltavaksi esitetty aluekokonaisuus sisa lta a noin 150 hehtaaria (karkea arvio) itsessa a n arvokkaita metsa - suo- ja louhikkoelinympa risto ja. Na ihin sisa ltyy luonnontilaisen kaltaisia tai muuten merkitta va sti lahopuuta sisa lta via, isolta osin kivikkoisia kuivahkoja ja kuivia kankaita,

3 luonnontilaisia rakkakivikoita, alueellisesti uhanalaisten lajien elinympa risto ja seka vesitaloudeltaan luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia korpia, ra meita ja nevoja. Valtaosa edella mainituista kohteista ta ytta a METSO-ohjelman edustavuusluokkien I ja II kriteerit. Lisa ksi alueella on kohtalainen ma a ra sellaisia ka siteltyja talousmetsia, joissa on sa ilynyt luonnonmetsien rakennepiirteita tai joiden luontoarvot kehittyva t melko lyhyessa ajassa, mika li niiden kehitykseen ei hakkuilla puututa. Na iden voi katsoa olevan METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta kehityskelpoisia, edustavuusluokan III kohteita. Monissa alueen nuorissa tai varttuneissa talousmetsissa on lisa ksi edelleen ja ljella vanhaa ma ntylahopuuta, palokantoja seka yksitta isia vanhoja keloja ja aikaisemman puustosukupolven kilpikaarnama ntyja muistona aikaisemmasta luonnonmetsa -vaiheesta, mika nostaa na iden metsien arvoa. Suojeltavaksi esitetyn alueen edustavimmat ja arvokkaimmat metsa t keskittyva t Korkeakankaan ja Pienienlampien va liin (varsinkin tien varsi), Louhuvuoren Natura 2000-alueen koillispuolelle (erityisesti Nikkarkoskenniityn lounaispuolinen etela -pohjoissuuntainen "piikki"), Lo yto nevan ita koillispuolelle seka Kolminurkkasenkankaan etela puolelle. Na issa metsissa on yleensa varttunutta ja vanhaa ma ntyvaltaista puustoa ja niissa lahoaa merkitta va sti (5-15 kuutiometria /ha) eri-ika ista ma ntylahopuuta. Paikoin on myo s koivu- ja haapalahopuuta. Lisa ksi metsissa on palokantoja seka muita luonnonmetsa n rakennepiirteita. Esimerkiksi Kolminurkkasenkankaan hakkuilta sa ilyneet osat ovat kivikkoisuuden leimamaa kuivahkoa ja tuoretta kangasta, jolla on sa ilynyt jopa aihkima ntylahopuuta. Erirakenteisena ja puulajisuhteiltaan monipuolisena louhikkometsa n ja alavien soistuma- ja korpinotkelmien mosaiikkina alue on METSO-kohteena pa a osin edustavuusluokkaa I. Erityisen arvokkaita metsia on jonkin verran myo s Suurija rven ympa risto ssa. Suurija rven pohjoisja koillisrannalla on sa ilynyt hienojen pikkusoiden, rakkakivikkojen ja na ihin liittyvien kivikkoisten kangasmetsien mosaiikkia, josta lo ytyy na kyva sti mm. kilpikaarnaisia vanhoja ma ntyja. Luonnontilaisen kaltaisia vanhempia metsia on sa a stynyt myo s ja rven luoteis-, la nsi- ja lounaisrannalla seka Karhusaaressa. Edella mainitut metsa t ovat METSO-kohteena edustavuusluokkaa I-II. Suurija rven kaakkoiskulmasta laskevan luonnontilaisen puron rantametsa on monipuolisen puustonsa vuoksi METSO-kohteena edustavuusluokkaa I (pienvesien monipuoliset reunametsa t). Harjuntakanen-ja rveen rajoittuva kangas ja siita etela a n suuntautuva harjanne ja kangassaareke ovat kuivaa ma nnikko kangasta joka erirakenteisuutensa ja lahopuustoisuuden perusteella kuuluu METSO II-luokkaan. Kangassaarekkeen pohjois- ja etela laidalla on pari hehtaaria ojitettua puolukkakorpea. Valtaosa Suurija rven ympa risto n metsista on melko tasarakenteisia varttuneita metsia tai siemenpuuhakkuita. Osassa na ista metsista on na kyva sti aikaisemman puustosukupolven kilpikaarnama ntyja seka keloja, joten niilla kin voi katsoa olevan jonkin verran METSO-arvoja. Nikkarkoskenniityn etela puolinen pieni rajaus sisa lta a edustavaa luonnontilaista puronvartta, siihen liittyvia koivuluhtia (VU) seka luonnontilaisen kaltaisia erirakenteisia ma nty- ja kuusivaltaisia metsia (METSO-kohteina edustavuusluokkaa II ja III). To rma senniityn pohjoispuolinen suovaltainen rajaus sisa lta a jonkin verran luonnontilaisen kaltaisia vanhempia metsia.

4 Aluerajauksen soista valtaosa on ojitettu. Na ihin sisa ltyy runsaasti ojikko- ja muuttuma-asteelle ja a neita ra meita, joiden ennallistaminen lienee teknisesti helppoa. Osa soista ennallistuu itsesta a nkin, mika li kunnostusojituksia tai pa a tehakkuita ja ojitusma ta styksia ei tehda. Laajin aluerajauksen soista eli Suurenja rvenneva koostuu la hinna ojikko-muuttumatasolle ja a neista oligo-mesotrofisista rimpinevoista ja rimpinevara meista (suon pohjoisosa) seka isovarpu- ja rahkara meojikoista. Luonnontilaiset suot keskittyva t aluerajauksen ita osaan, josta lo ytyy niin karuja kuin rehevia soita. Laajin soista eli Lo yto neva on la nsiosaltaan lyhytkorsi-, rahka- ja tupasvillara meojikkoa, la nnempa na suo muuttuu osin mesotrofiseksi lyhytkorsira meeksi (VU) ja rimpinevara meeksi (NT), joilla kasvaa muun muassa villapa a luikkaa, kultasirppisammalta ja rimpivesihernetta. Idempa a ja suon laidoilta lo ytyy lisa ksi tupasvillara metta (NT), kangasra metta (NT), pallosarara metta (NT), isovarpura metta (NT) seka ita osan kangasmaiden liepeilta myo s hienoja muurainkorpia (VU) seka pienialainen tervaleppa a kasvava ruohokangaskorpi (EN). Myo s Kolminurkkasenkankaan etela puolisella suoalueella on edustavaa korpi- ja ra meluontoa. Alueella on ainakin ojittamatonta muurainkorpea seka isovarpura metta. Soidensuojeluarvoja on myo s Suurenja rvenjoen ympa risto n vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisilla tai ojikkoasteen korvilla ja ra meilla seka osalla Suurija rven ympa risto n soista. Aluerajaus sisa lta a myo s muutamia rakentamattomia pikkulampia, yhta mo kkia lukuun ottamatta rakentamattoman Suurija rven seka kaksi arvokasta ienta virtavesikohdetta. Virtavesista arvokkain on Suurija rvesta alkunsa saava Suurenja rvenjoki, joka on sa ilynyt uomaltaan luonnontilaisena turvemaiden pikkujokena (VU). Sen ympa rilla on sa a stynyt vaihtelevan levyinen vyo hyke luontoarvoja omaavia kangas-, korpi- ja ra mealueita. Harjuntakasen luonnonsuojelualueesta Suurija rveen laskeva puro on sekin luonnontilainen turvemaiden puro (VU). Puron la hettyvilla on mesotrofista ra metta, la nsipuolen isovarpura meen ojat ovat umpeen kasvamassa. Lajisto Alueen lajistoa ei ollut mahdollista tarkemmin selvitta a. Louhuvuoren Natura 2000-alueen luoteis-, pohjois- ja koillispuolisista metsista havaittiin kuitenkin ilman sen suurempia etsiskelyja alueellisesti uhanalaisiksi luokiteltuja ma ntyraspikkaa ( : , : , : ), riekonka a pa a ( : ) seka sirppika a pa a ( : ). Lisa ksi yhdelta ma ntymaapuulta havaittiin esiintyma vaarantuneeksi luokiteltua hongantorvija ka la a ( : ). Edella mainittujen lajien esiintyminen indikoi edustavaa ma ntylahopuun jatkumoa. Lisa ksi Louhuvuoren koillispuolisesta metsa sta havaittiin esiintyma riukuka a pa a, joka on sekin vanhojen metsien indikaattorilaji. Suurija rven arvoa nostavat alueella pesiva t kalasa a ski (NT) seka selka lokki (VU). Yhteenveto suojeluarvoista Suojeltavaksi esitetty aluekokonaisuus sisa lta a harjoitetusta metsa taloudesta huolimatta edelleenkin METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta huomattavia luontoarvoja. Alueella sa a styneet runsaasti ma ntylahopuuta seka muita luonnonmetsa n rakennepiirteita sisa lta va t kangasmetsa t ja rakkakivikot

5 tukisivat erinomaisesti Louhuvuoren seka Multarinmeri-Harjuntakanen-Riitasuon Natura 2000alueiden suojeluarvoja. Lisa ksi ne yhdista isiva t Louhuvuoren laajempaan la nsipuoliseen suojelukokonaisuuteen. Alueella on jonkin verran myo s soihin, pienvesiin ja vesisto ihin (era mainen Suurija rvi) liittyvia suojeluarvoja. Muuta Kohteen suojelua ovat esitta neet Greenpeace, Luonto-Liitto ja Suomen Luonnonsuojeluliitto vuonna 2011 julkaistussa yhtio maiden suojeluesityksessa. Tietola hteet Maastoka ynti Kirsi Eskelinen, Tiina Jalkanen, Jaakko Junikka ja Keijo Savola. Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sa hko posti: suomaa@sll.fi verkkosivut: