ID 8013 Pienen Ruosmanjärven itä-, kaakko- ja eteläpuoliset metsät ja vesistöt, Lieksa, Pohjois-Karjala

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 8013 Pienen Ruosmanjärven itä-, kaakko- ja eteläpuoliset metsät ja vesistöt, Lieksa, Pohjois-Karjala

2

3 Pienen Ruosmanjärven lounaispuolella on kääntöpaikan eteläpuolella säilynyt yhtenäinen vanhan metsän alue, joka edustaa pääosin METSO II-luokan kangasmetsiä. Alueen metsät ovat pääosin tuoreita kankaita, mutta kallioalueiden lähellä on myös kuivahkoa kangasta ja pohjoisosassa yhdestä ojasta huolimatta vesitaloutensa aika hyvin säilyttänyttä korpea. Tuoreet kankaat vanhaa kuusivaltaista puustoa, jonka rakenne on pääosin luonnontilaisen kaltainen, osaa metsistä on jossakin vaiheessa kevyesti harvennettu. Kuusen joukossa kasvaa sekapuuna merkittävästi koivua sekä hieman mäntyä, haapaa ja raitaa. Metsissä on yleensä näkyvästi (noin 5 kuutiometriä/ha) kuusilahopuuta sekä hieman myös koivu- ja haapalahopuita. Osa-alueen kuivahkot kankaat ovat vaihtelevassa määrin kallioisia ja puuston rakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia. Metsät ovat mäntyvaltaisia ja niissä on jonkin verran mänty- ja koivulahopuuta (METSO II). Alueen pohjoisosan itälänsisuuntainen korpijuote sisältää sekä vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisia kangas- ja mustikkakorpia että hieman kuivahtanutta korpea. Korpialue on melko lahopuustoinenpienen Ruosmanjärven eteläpuolisessa suojuotteessa on varttunutta puustoa kasvavia muurain- ja mustikkakorpia sekä korpirämettä. Pääosa soista on säilynyt vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisena, mutta osa on hieman kuivahtanut. Suojuotteen eteläpäässä Nikinlammesta laskevan puron varressa on myös säilynyttä ruoho- ja heinäkorpea ja järven lounaisrannassa lehtokorpea. Suonotkon reunametsät ovat nuoripuustoisia lukuun ottamatta lounaisosaa, joka rajautuu pienialiseen vanhaan kuusivaltaiseen rinnemetsään. Louhilampien ympäristö Osa-alue sisältää rakentamattoman Ylimmäisen Louhilammen, siihen itä- ja koillispuolelta liittyvän kallioisen Louhilamminvaaran sekä järven kaakkoispuolisen Sikosuon. Louhilammenvaara on useilla jyrkänteillä varustettu kaksiosainen kallioinen vaara. Eteläpuolinen (järven itäpuolinen kallioalue) on puustoltaan luonnontilaista kuivahkon ja kuivan kankaan kallioista männikköä (METSO I). Metsässä on näkyvästi (yli 5 kuutiometriä/ha) mäntylahopuuta maassa ja pystyssä, lisäksi löytyy palokantoja ja -keloja sekä harvakseltaan myös kilpikaarnamäntyjä. Kallioalueiden välissä on järven koillispäähän idästä laskeva notko, jonka pohja on vanha- ja lahopuustoista kuusivaltaista kangaskorpea ja lähempänä järveä lehtokorpea. Notkon rinteillä on vanha- ja lahopuustoisia tuoreen kankaan kuusivaltaisia metsiä (METSO I). Sekä notkossa että rinteillä on runsaasti (yli 10 kuutiometriä/ha) eri lahoasteita edustavaa kuusi- ja koivulahopuuta. Louhilampien välinen puro on uomaltaan luonnontilaisen kaltainen, suot sen varrella ovat 40-50vuotiasta sekapuustoa kasvavia korpirämeitä sekä sararämettä. Pohjoispuolinen kallioalue on kallioista kuivahkoa ja osin kuivaa kangasta, jonka puusto muodostuu nuoresta, harventamattomasta männystä ja koivusta. Tämän kallioalueen luoteispuolella on melko vanhapuustoisia, puustorakenteeltaan luonnontilaisen kaltaisia, vanhahkoja kuivahkoja ja tuoreita havusekametsiä, joissa on näkyvästi (noin 5 kuutiometriä/ha) kuusilahopuuta (METSO II). Sikosuo on monipuolinen keskikokoinen suoalue. Sen kostein keskiosa on rimpistä lettonevarämettä, jonka lajistoon kuuluvat mm. hete- ja lettorahkasammal, kultasirppisammal, mähkä ja villapääluikka. Lettonevarämeeltä lähtee ravinteisten soiden ympäröimä noro sekä kaakkoon että länteen kohti järveä. Suon kaakkoisosassa on oligotrofista lyhytkorsirämettä,

4 tupasvillarämettä, mesotrofista sararämettä sekä pienialaisesti myös eteläpuolisen ojituksen hieman kuivattamaa kangaskorpea. Neva-alueen ja järven välissä on aikanaan hakattua korpien, rämeiden ja kangasmetsien pienipiirteistä mosaiikkia, jossa kasvaa noin 40-vuotiasta sekapuustoa. Osa alueen muurain- ja kangaskorvista sekä sara- ja korpirämeistä on säilynyt, osa on vaurioitunut. Aivan järven rannassa on varttunutta puustoa kasvavia korpi- ja sararämeitä. Sikosuon luoteispuolella on säilynyt hakkuilta jonkin verran vanhoja metsiä ja rinnesoita. Metsät ovat puustoltaan luonnontilaisen kaltaisia kuusivaltaisia tuoreita kankaita, joissa on jonkin verran lahopuuta. Suot ovat osin lähdevaikutteisia rinnesuokorpia, jotka on luokiteltavissa muurain-, mustikka- ja kangaskorviksi. Rajaukseen on sisällytetty myös rakentamattomana säilynyt Ylimmäinen Louhilampi. Järven länsipuolen luontoarvoja ei selvitetty maastokäynnillä, mutta mukaan rajaukseen on otettu ilmakuvatulkinnan perusteella pääosin vanhapuustoinen rantametsävyöhyke sekä lammen luoteispuolen louhikkoja, soita ja varttunutta puustoa kasvavilta vaikuttavia kangasmetsiä. Nikinlammen sekä siitä luoteeseen laskevan puron ympäristö Nikinlammen eteläpuolinen mäki kallioineen sekä sen kaakkoispuolelle jäävät vanhat kangasmetsät ovat käytännössä kokonaisuudessaan METSO I-luokkaa. Metsät vaihtelevat suhteellisen pienellä alalla mäenrinteiden alustan tuoreista kuusivaltaisista metsistä ja sekapuustoisista suonreunakorvista kuiviin kalliomänniköihin. Etenkin mäen pohjoisosassa sekä kalliojyrkänteillä on järeitä keloja ja aihkeja, minkä lisäksi suurikokoisia haapoja esiintyy eri puolilla aluetta. Lahopuuta esiintyy koko alueella vähintään kohtalaisesti, hieman kasvupaikoittain vaihdellen: runsaiten sitä on tuoreemmissa kuusikoissa kuusi- ja lehtilahopuun muodossa, kalliomänniköissä harvempi lahopuusto koostu eri kokoisista keloista ja männyistä. Edustavia, lahopuustoisia vanhoja metsiä (mm. keloja ja haapaa) on vaihtelevan levyisenä vyöhykkeenä myös Nikinlammen pohjoisrannalla ja pohjoispuolen kallioiden ympäristössä. Vanhan metsän alue jatkuu lammen kohdalla edustavana aina pohjoisessa mäen laella kulkevalle ajouralle asti. Nevarantaisen Nikinlammen rantasoilla esiintyy paikoin rehevämpää suokasvillisuutta, sillä lammen pohjoispään kohdalla sen länsipuolella on suonreunassa mm. siniheinää ja katajaa. Lammen pohjoisrannan metsävyöhykkeessä puolestaan kasvaa yhdellä paikalla mm. kieloa ja metsäkurjenpolvea. Nikinlammesta luoteeseen laskeva puro oli inventointiaikana osin kuivillaan, ilmeisimmin majavan tekosten takia. Puro on uomaltaan luonnontilainen ja etenkin lännempänä hyvin kivikkoinen. Puron varressa on sen pohjoispuolella, Alimmaiseen Louhilampeen lännessä ulottuen, erittäin hienoa kuusivaltaista tuoreen kankaan vanhaa metsää. Puroon laskevassa rinteessä lahoaa runsaasti (vaihdellen välillä (15-30 kuutiometriä/ha) eri-ikäistä kuusi- ja haapalahopuuta. Nikinlampeen kaakosta laskeva puro on parin sadan metrin matkalta luonnontilaisen kaltainen, mutta muuttuu lähempänä metsäautotien alitusta peratuksi. Puron varressa on lahopuustoisia korpia, mm. saniaiskorpea. Kumpulaislammen ympäristö Osa-alue muodostuu suorantaisesta Kumpulaislammesta, lammen kaakkois- ja luoteispuolisista korpi- ja rämesoista sekä noin 8 ha laajuisesta vanhan metsän mäestä lammen pohjoispuolella. Osa-

5 alue yhdistyy Nikinlammen ympäristön vanhoihin metsiin Nikinlammesta laskevan, osin kaivetun korpipuron kautta. Kumpulaislampi on rakentamaton, muodostaan erikoinen ("kolmilahtinen") lampi, jonka rannoilla on kapealti nevaa. Lammesta kaakkoon neva muuttuu ilmeisen vanhapuustoiseksi korpivaltaiseksi suojuotteeksi, joka jatkuu kapeana muutamia satoja metrejä kaakkoon. Lammen luoteispuolella on harvakseltaan ojitettua varttunutta puustoa kasvavaa rämettä, joka muuttuu pian varttunutta ja osin vanhaa puustoa kasvavaksi korpialueeksi. Ainakin korpialueen koillisosan kangaskorvet ovat säilyneet vesitaloudeltaan luonnontilaisen kaltaisina. METSO-kohteina alueen puustoiset suot ovat lähinnä luokkaa II-III (koillisosa luokkaa I). Lammen itäpuolelle jäävät metsät vaikuttavat ilmakuvan perusteella osin varttuneilta, osin vanhapuustoisilta. Lammen pohjoispuolisella mäellä on säästynyt metsänhakkuilta noin 8 ha laajuinen luonnontilaisen kaltainen vanhan metsän alue. Pääosa mäestä on tuoretta kangasta, mutta lakialueelta löytyy myös pienipiirteisesti kallioista kuivahkoa kangasta. Metsät ovat eri-ikäisiä ja kuusivaltaisia, mutta myös männyn osuus on merkittävä, koivua kasvaa sekapuuna harvakseltaan. Metsät ovat melko lahopuustoisia eli alueella lahoaa näkyvästi eriasteista kuusi- ja mäntylahopuuta. Metsäalue on METSO-kohteena osin luokkaa I, osin paremmanpuoleista luokan II metsää. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Kohteen pinta-alasta noin 80 % muodostuu kangasmetsistä, korvista tai rämeistä, jotka täyttävät METSO-ohjelman luonnontieteellisten valintaperusteiden mukaisten luokkien I ja II kriteerit, merkittävä osa alueen kangasmetsistä on edustavia luokan I kohteita. Alueella on myös selvää merkitystä piensoiden sekä vesistöihin liittyvien soiden suojelun kannalta. Kohteella on merkitystä myös vesistöjen (lammet ja purot), rakentamattomien rantojen sekä geologisten muodostelmien (Louhilamminvaara, Pienen Ruosmanjärven itäpuoliset kallioalueet) suojelun kannalta. Lajisto Alueen merkitystä lajistonsuojelun kannalta ei tunneta. Etenkin metsälinnuston, lahottajasienien ja jäkälien osalta alue vaikuttaa hyvin lupaavalta. Elokuun 2015 maastoselvityksissä Pienen Ruosmanjärven kaakkoispuolen rantametsästä havaittiin liito-oravan (NT dir., LSL 49 ) jätöksiä (KKJ : ). Hieman pohjoisempaa samalta vanhan metsän alueelta havaittiin halk. 70 cm mäntymaapuulta esiintymä riekonkääpää (NT, : ). Pienen Ruosmanjärven lounaisrannan vanhasta metsästä puolestaan havaittiin järeältä kuusimaapuulta esiintymä ( : ) harvinaista korkkikerroskääpää (NT) ja saman järven itäpuoliselta kallioiselta vanhan metsän alueelta esiintymä raidankeuhkojäkälää (NT, : ). Lähellä jäkälän kasvupaikkaa kasvoi myös Lieksan karummilla seuduilla kohtalaisen harvinaista mustakonnanmarjaa. Lisäksi eri puolilta aluetta havaittiin useampi metsopoikue (RT) sekä useita esiintymiä riuku- ja ruostekääpiä, jotka kuuluvat luonnonsuojelullisesti arvokkaiden vanhojen metsien indikaattorilajeihin.

6 Yhteenveto suojeluarvoista Kohde muodostaa valtakunnallisesti merkittävän metsien suojelun kehittämisalueen jo yksin luonnontilaisen kaltaisten, vanhapuustoisten kangas-, kallio- ja korpimetsien kokonaispinta-alan perusteella. Lisäksi alueella on huomattavaa merkitystä geologisten muodostelmien, piensoiden sekä vesistöjen suojelun kannalta. Kohteen suojeluarvoa lisää se, että se sijaitsee Lieksan kuntakeskustan ja Nurmijärven välisellä laajalla alueella, jossa ei tällä hetkellä ole ainoatakaan metsiensuojelun kannalta merkittävää suojelualuetta. Muuta Pienen Ruosmanjärven itäpuolinen kalliometsäalue on maastossa havaitun kyltin mukaan ns. Perintömetsäkohde (WWF:n luoma epävirallinen metsien säilyttämisjärjestelmä), mutta perintömetsäalueen rajauksesta ei ole tietoa. Tietolähteet Suojeluesityksen päätietolähteenä toimivat Keijo Savolan ja Harri Höltän alueella tekemät maastoselvitykset. Kuva Keijo Savola

7 Kuvat Harri Hölttä Nikinlammen ympäristö

8

9 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut:

10