Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 7004 Kivisuo-Kokkosuo, Kajaani, Kainuu

Transkriptio

1 Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu 2016 ID 7004 Kivisuo-Kokkosuo, Kajaani, Kainuu

2 Sijainti Kohde sijaitsee 41 kilometrin päässä Kajaanin keskustasta lounaaseen Saaresjärven rannalla. Pinta-ala Kohteen pinta-ala on 842 ha. Maanomistus UPM, valtio Yleiskuvaus Kivisuo ja Kokkosuo muodostavat laajan suosysteemin, joka muodostuu kahdesta toisiinsa kytkeytyneestä aapasuoaltaasta. Soiden välissä Kokkosalon kohdalla kulkee paikallinen vedenjakaja. Rajaukseen sisältyy myös Kivisuo-Kokkosuon itäpuolinen pääosin ojittamaton rämeja nevavaltaisten soiden alue. Tämän alueen luontoarvoja ei ole maastossa selvitetty. Eteläisempi suoaltaista eli Kivisuo on pienempien moreenimaasaarekkeiden rikkoma rimpipintainen aapasuo. Suo viettää voimakkaasti itä-kaakkoon, jolloin vedet suolta virtaavat lähinnä Kivipuroa pitkin Saaresjokeen. Kivisuon osa-alue jakautuu rimpinevavaltaisempaan itäosaan sekä pienten metsäsaarekkeiden, rämeiden ja välipintaisten nevojen muodostamaan länsiosaan (Saarisuo ympäristöineen). Suoyhdistymänä Kivisuo on edustava keskiboreaalisen vyöhykkeen rimpipintainen aapasuo. Rimpineva-alueella vallitseva suotyyppi on mesotrofinen rimpineva, johon liittyy reunoilta lähinnä oligotrofisia lyhytkorsi- ja sararämeitä sekä hieman mesotrofisia sararämeitä. Osa-alueen keskiosasta metsäsaarekkeiden liepeiltä löytyy oligo- ja mesotrofisia rämeitä sekä useita erillisiä juolasarakorpikuvioita. Saarisuo on puolestaan lähinnä pallosara- ja kangasrämettä, lisäksi suon pohjoisosassa on pieni oligotrofinen rimpinevalaikku. Kokkosuo on itään viettävä edustava keskiboreaalisen vyöhykkeen rimpineva, jonka keskiosan poikki kulkee luode-kaakkosuuntaisten pienten metsäsaarekkeiden vyö. Tämän metsäsaarekkeiden ketjun itäpuolella on laaja rimpineva-alue (varsinainen Kokkosuo), joka sisältää niin mesotrofista rimpinevaa kuin vastaavan rehevyystason ruopparimpinevaakin. Rimpinevaan liittyy reuna-alueilla lähinnä oligotrofisia sara- ja lyhytkorsinevoja, paikoin on myös mesotrofisia kalvakkanevoja (NT), nevarämeitä ja nevakorpia. Suon koillisosassa on edustavaa soistuneiden kankaiden, korpien ja puustoisten rämeiden mosaiikkia, joka sisältää ainakin isovarpurämettä, korpirämettä (VU), muurainkorpea (VU), metsäkortekorpea (EN), ruoho- ja heinäkorpea (VU), luhtanevakorpea sekä näihin liittyviä eriasteisesti soistuneita kangasmetsiä. Korpialueen poikki virtaa pohjoisesta etelään uomaltaan pääosin luonnontilaisen kaltaisena säilynyt puro. Kokkosuon osa-alueen länsi- ja lounaisosassa on puolestaan oligo- ja mesotrofisia rimpinevoja, oligotrofisia lyhytkorsi- ja kalvakkanevoja (NT) sekä reuna-alueilla myös karuja lyhytkorsi- (NT), tupasvilla-, sara- ja pallosararämeitä (NT). Kangasmaasaarekkeen liepeeltä osaalueen luoteisosasta löytyy myös pienialaisesti harvinaista juolasarakorpea (EN). Kokkosalosta muutamia satoja metrejä pohjois-koilliseen on myös mesotrofista kalvakkanevarämettä (VU). Kivisuon ja Kokkosuon välisen paikallisen vedenjakajan ympäristön suot ovat puolestaan lähinnä oligotrofisia lyhytkorsi-, kalvakka- (NT) ja rimpinevoja.

3 Olemassa olevilla kartoilla alueen eteläpuolella (Saaresjoen eteläpuoli sekä joen ja Kivisuon eteläpuolisen metsäautotien väliset suot) näyttäisi olevan ojittamattomia soita. Nämä monipuolisia rämeitä ja korpia sisältäneet alueet on kuitenkin pääosin ojitettu vuoden 1999 jälkeen, mikä näkyy myös tuoreissa ilmakuvissa. Saaresjoen varren kaksi pientä yksityismaapalstaa eivät sisälly suojeluesitykseen. Kivisuo ja Kokkosuo ovat molemmat säilyneet suurelta osin luonnontilaisina. Monin paikoin ojitetuista reunoista huolimatta suolla on säilynyt merkittäviä määriä vesitaloudeltaan ehyitä soiden ja reunan kangasmaiden sekä suolla olevien metsäsaarekkeiden ja soiden reunoja. Kokkosuolla merkittäviä ojituksia on lähinnä suon luoteis- ja länsiosassa. Lisäksi avosoille on vedetty joitakin yksittäisiä ojia. Ojitukset ovat vaikuttaneet ojittamattomiin soihin vahvimmin Kokkosuon pohjoisosan nevoilla. Lähinnä vaikutus näkyy koivun lisääntymisenä avosoilla sekä vaivaiskoivun runsastumisena. Kokkosuon länsireunan ojitukset ovat muuttaneet vesien alkuperäistä kulkureittiä. Vaurion astetta vähentää se, että vedet purkautuvat suolle aikaisempaa etelämpää umpeen kasvaneesta ojasta. Muutos on karuunnuttanut ja kuivattanut hieman rimpinevan länsiosaa, vastaavasti eräät puustoiset rämeet etelämpänä ovat vettyneet ja keloutuneet (Rehell 1998). Kokkosuon itälaitaa pitkin etelään virtaava puro on pääosin säilynyt luonnontilaisen kaltaisena, sen sijaan siihen Kokkosuon rimpineva-alueelta lännestä virtaavaa puroa on kaivettu vahvemmin. Kivisuolla ojituksia on suon länsireunassa sekä itäosassa Karsikkokankaan eteläosassa. Sakari Rehellin vuonna 1998 tekemän asiantuntija-arvion perusteella "näillä ojituksilla ei näytä olevan juuri vaikutusta suon vesitalouteen. Länsireunan ojitusalueen vedet tulvivat avosuolle pistävän ojan päästä ilmeisesti jokseenkin luontaisen kaltaisesti. Itäreunan ojat puolestaan ovat suon alareunassa siten, että rimpinevojen voimakkaat jänteet rajoittavat kuivatusvaikutuksen avosuolla hyvin vähäiseksi. Rimpinevajuotin itäpäässä luontaista puroa on ilmeisesti lapiotyönä vuosikymmeniä sitten hiukan perattu ja tämä on pienialaisesti vaikuttanut rimpinevarämeeseen. Voimakkaat jänteet estävät täälläkin vaikutuksen leviämisen laajemmalle" (Rehell 1998). Suoalueiden reunametsät sekä suolla olevat metsäsaarekkeet ovat pääosin nuoria ja varttuneita kangasmetsiä. Pääosa näistä metsistä on luonteeltaan melko tavanomaisia, harvennushakkuilla käsiteltyjä talousmetsiä, mutta inventointivuonna tehtiin havaintoja myös eräistä metsiköistä, joissa esiintyy luonnonsuojelubiologisesti merkittäviä rakennetekijöitä (erirakenteisuutta, sekapuustoisuutta sekä lahopuustoisuutta). Alueella on myös merkittävästi reunoiltaan soistuneita kangasmetsiä. METSO-arvot ja muut erityiset luontoarvot Alueella on METSO-kriteerien mukaisia kohteita. Kokkosuon koillislaidan mosaiikki joka sisältää edustavuusluokan I korpia, edustavuusluokan II pienvesien lähimetsiä, edustavuusluokan II kangasmetsiä (soistuneet kangasmetsät) sekä edustavuusluokan I ja II rämeitä. Muut alueen yksittäiset korpikuviot (Kivisuon kaakkoisosa, Kivisuon ja Saarisuon välisten kangasmaasaarekkeiden reunakorvet, Kokkosuon kaakkoisosan metsäsaarekkeiden reunakorvet) ovat METSO-mielessä edustavuusluokan I korpia. Alueen vanha- ja lahopuustoiset rämeet sekä rehevät rämeet ovat METSO-kohteina edustavuusluokkaa I, loput vesitaloudeltaan luonnontilaiset ja luonnontilaisen kaltaiset rämeet edustavuusluokkaa II.

4 Osa alueen suometsäsaarekkeista on mahdollisesti säilynyt puustoltaan luonnontilaisen kaltaisina, jolloin ne täyttänevät vähintäänkin METSO-ohjelman edustavuusluokan II kangasmetsän kriteerit(näitä ei selvitetty oikeastaan lainkaan). Kokkosalo on harvennettuna luokkaa III, kuten myös siitä luoteeseen sijaitseva varttunutta sekametsää kasvava saareke. Metsäisten elinympäristöjen suojelun kannalta jonkin verran arvoa on lähinnä Kokkosuon koillisreunan korvilla, rämeillä ja kangasmailla. Kivisuo-Kokkosuon alueelta on Rehellin ja Savolan maastokäynneillä havaittu seuraavia suotyyppejä: EU:n luontodirektiivin luontotyypit: aapasuot, puustoiset suot, pikkujoet ja purot. Metsälain määrittelemät erityisen tärkeät elinympäristöt: Kokkosuon itäreunan puro sekä mahdollisesti eräät pienialaiset suometsäsaarekkeet. Alueen vähäpuustoiset suot eivät ole ympäristöstään erottuvia. Vesilain mukaiset luontotyypit: Kokkosuon itäreunan puro. Lajisto Alueen lajistoa on kartoitettu monipuolisesti. Kivisuo-Kokkosuon putkilokasvi- ja sammalhavainnot ovat pääosin Sakari Rehellin 1998 maastokäynniltä, joitakin täydentäviä havaintoja on myös Keijo Savolan 1999 ja 2008 tekemiltä käynneiltä. Lintuhavainnoissa on huomioitu lähinnä Veli-Matti Sorvarin tekemältä laskentakäynniltä peräisin olevat havainnot. Alueelta on havaittu mm. suopunakämmekäs (VU). Suopunakämmekästä on havaittu Kokkosuon keski- ja länsiosan mesotrofisilta soilta, mahdollisia punakämmeköitä myös Kivisuon rimpinevaalueen länsipuoliselta mesotrofiselta sararämeeltä sekä Kokkosuon länsiosan mesotrofiselta ruopparimpinevalta. Suolta löytyneet alueellisesti uhanalaiset lajit: mähkää Kivisuolta (Savola 1999) ja Kokkosuolta (Rehell 1998). Rimpivihvilää kasvoi runsaana useissa Kokkosuon rimmissä sekä niukempana Kokkosuon osa-alueen länsiosan mesotrofisella rimpinevalla (Savola 1999). Ruskopiirtoheinää tavattiin Kokkosuon länsi-lounaisosan mesotrofiselta ruopparimpinevalta (Rehell 1998). Suovalkkua kasvoi muutamissa paikoissa Kivisuon keskiosan mesotrofisella rimpineva-alueella (Rehell 1998) ja lisäksi yksittäinen esiintymä havaittiin (Savola 1999) Kokkosuon keskiosasta. Lisäksi alueelta havaittu vaaleasaraa. Alueelta löytyneet silmälläpidettävät lajit (NT) ovat ruskopiirtoheinä, suovalkku ja velttosara, ja muita lajeja mm. hoikkavilla ja villapääluikka. Alueelta löytyneet sammallajit: kurjenrahkasammal, pohjanrahkasammal, keräpäärahkasammal, lamparerahkasammal, kouralatvarahkasammal (Rehell 1998). Alueen linnustoa on kartoitettu Veli-Matti Sorvarin toimesta sekä Savolan (1999) ja Rehellin (1998) maastokäynneillä. Alueelta on havaintoja mm. seuraavista lajeista: hömötiainen (VU), isokuovi (NT), järripeippo (RT), kapustarinta, keltavästäräkki (RT), kurki, laulujoutsen, leppälintu, liro (RT), metsopoikue (RT), metsähanhi (VU), metsäkirvinen, niittykirvinen (NT), nuolihaukka, pajusirkku (VU), palokärki, riekkopoikue (RT), sinisuohaukka (VU), teeri, tiltaltti, tuulihaukka, töyhtöhyyppä, valkoviklo ja västäräkki. Yhteenveto suojeluarvoista Kivisuo-Kokkosuo on laaja, hyvin säilynyt ja edustava suosysteemi, jonka alueella esiintyy monipuolinen valikoima uhanalaisia ja silmälläpidettäviä luontotyyppejä. Kaksi erillistä aapasuota sisältävä alue edustaa kokonaisuutena hyvin säilyneitä keskiboreaalisen vyöhykkeen rimpisiä

5 aapasoita. Kivisuo-Kokkosuo on vesitaloudeltaan toimiva ja suomuodostuman ilman ennallistamistakin säilyvä, joskaan ei kaikilta osin täysin luonnontilainen. Olennaista lisäarvoa tuovat keskirehevien nevojen ja rämeiden runsas esiintyminen sekä useat korpikuviot eri puolilla aluetta. Etenkin alueen laajat ja isolta osalta mesotrofiset rimpinevat ovat Maanselän vedenjakajavyöhykkeen mittakaavassa edustavia. Osalla alueesta on myös merkitystä METSO-ohjelman tavoitteiden kannalta, lisäksi alueella esiintyy metsälain suojaamia elinympäristöjä sekä yksi vesilain mukainen, uomaltaan luonnontilaisen kaltainen puro. Kivisuo-Kokkosuon kasvi- ja lintulajisto on monipuolinen ja sisältää havaintoja 16 valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisesta tai silmälläpidettävästä lajista. Myös lintudirektiivin liitteen I lajien sekä erityisvastuulajeiksi luokiteltujen lintu-, kasvi- ja sammallajien määrä alueella on korkea. Kivisuo-Kokkosuo säilyttää olennaisimmat luontoarvonsa ilman ennallistamistoimiakin. Kokkosuon pohjoisosassa sekä Kokkosuon itäpuolisen puron osalta melko vähäisillä ennallistamistoimilla voitaisiin kuitenkin merkittävästi lisätä alueen luonnonsuojeluarvoja. Kivisuo-Kokkosuon alueella on myös huomattavia maisema-arvoja. Kivisuo-Kokkosuon arvoa nostaa sen sijainti Lounais-Kainuussa, jossa on muuta maakuntaa selvästi vähemmän ojituksilta säästyneitä soita sekä suojelualueita. Kokonaisuutena Kivisuo-Kokkosuota voinee pitää luontoarvoiltaan valtakunnallisesti arvokkaana kohteena. Muuta Luontojärjestöt (Greenpeace, Luonto-Liitto ja Suomen luonnonsuojeluliitto) ovat esittäneet maaliskuussa 2013 Kivisuo-Kokkosuon suojelua UPM:lle. Suo on todettu valtakunnallisesti arvokkaaksi soidensuojelun täydennysohjelman valmistelun (v ) yhteydessä, mutta lopullisesti suojeluun päätyi vain pieni osuus ja sekin Metsähallituksen omalla päätöksellä maankäyttökohteena. GTK:n vuoden 1987 turveraportin perusteella Kivisuo ei mataluutensa ja rikkonaisuutensa vuoksi sovellu kovin hyvin turvetuotantoon. Sen sijaan Kokkosuolla on arvioitu olevan 56 hehtaaria turvetuotantoon soveltuvaa pinta-alaa. Tietolähteet Päätietolähteenä on käytetty tuoreinta ilmakuvaa (2014), sekä vuoden 2013 Yhtiömaaesityksen kohdekuvausta, jonka laatimisesta on vastannut Keijo Savola. Kuvauksessa on käytetty lähteinä Sakari Rehellin muistiota vuodelta 1998, Keijo Savolan alueelle tekemää, pääosan alueesta kattanutta koko päivän maastokäyntiä, Savolan heinäkuussa 2008 tekemää lyhyttä maastokäyntiä, GTK:n turveraporttia (Vuolijoella tutkitut suot ja niiden turvevarat 1987) sekä VeliMatti Sorvarin tekemää linnustokartoitusta.

6 Yhteystiedot Suomen Luonnonsuojeluliitto ry sähköposti: verkkosivut: