3. Tutkimusvaiheet 3.1. Lohkare-etsinta ja kalliopertikartoitus

Transkriptio

1 1. Johdanto Sivu 3. Tutkimusvaiheet 3.1. Lohkare-etsinta ja kalliopertikartoitus 3.2. Geofysikaaliset mittaukset 3.3. Geokemialliset tutkimukset 3.4. Syvakairaus 4. Yhteenveto 5. Kirjallisuutta 6. Liitteet 1 Suomen tiekartta 1 : Kallioperaartta 1 : Geologinen kartta 1 : Lohkarekartta 1 : A Kuulto linjoituskartasta, Jossa kairaussuunnitelma 1: M~gneettinen kartta, jossa geokemian linjat 1 : SWBinen kartta reaalikomp. 1: SWBinen kartta imag.komp. 1: Geok. johdannaiskartta 1 :20 000, Cu-pit. 9A Kairausprofiili x=11,850, reika VK-1 1 :500 9B Kairausprofiili x=12,500, reika VK-2 1 : 500 9C Kairausprofiili x=12,952, reika VK-5 1 :500

2 OUTOKUMI?U 6y Rovaniemi YHTEENVETORAPORTTI I975 7 (70) 7. Johdanto Vuonna 1970 ksynnistettiin Pohjois-Suomessa ns. albitiittiprojekti, jonka yhteydessg kartoitettiin geologisesti parikymmentg kohdetta, joissa tiedettiin esiintyvan albiittivaltaisia kivia (raportti 020/JR/ 75, albitiittitutkimukset w ). Eraaksi tutkimuskohteeksi valittiin Enontekiijn VUSkurkkio. Ensimmaiset tiedot taan alueen malmirnineraaleista ovat viime vuosisadalta. Tallijin Latasenon kultatutkimusten yhteydessa VkihSkurkkion W-rannalta tavattiin dolomiittilohkare, jossa esiintyi kir javaa kuparikiisua (St jernvall, Hugo 1891 ). Alueen geologiaa kasittelee myos K, Merilainen (I 961 ) viiitoskirjassaan ja kuvaa A. Matisto (1969) Enontekion karttalehtiselostuksessa. Albitiittiprojektia johti FT Pentti Rouhunkoslci ja maastokohteista vastasi EM Jouni Reino. P, Rouhunkoski johti my6s Latasenon Vahakurkkion tutkirnuksia vuoteen 1972 asti, jonka jalkeen tutkimusten johto siirtyi allekirjoittaneelle. Enontekian Vahakurkkio on ensimmsinen koskipaikka Latasenoa noustessa. Sinne on Markkinasta linnuntieta n. 12 km, mutta pitkin Latasenoa lahes 18 km. Karttalehtijaossa kohde sijoittuu karttalehdelle A (liite 1). Yleisista maastokartoista on pohjakarttana kzytetty 1: top. karttaa ja muina karttoina pzaasiassa Outokumpu 0y:n omissa tulkimuksissa valmistuneita erikoiskarttoja. "K8sivarrenu kallio er3 koostuu seuraavista geologisista osa-alueista P liite 2). Kasivarren unyrkissz" olevan kambro-siluurimuodost~an alta tulee esille peruskalliomuodostuman graniittigneissi ja sen etelapuolella liihinna granodioriittia oleva alue. Naiden kallioper~muodostwnien ja idgss2i olevan Hetan graniittimuodostuman valiin j2z laaja pohjois-etelasuuntainen suprakrustisten kivilajien vyijhyke, jata seka idassa etta lamess2 reunustavat kvartsiittijaksot. Suprakrustisten kivilajien valissz tavataan pitkanonaisia syvakivi-intrusioita, joskin punaisia graniitteja esiintyy rmsairnrnin liuskealueen laidoilla. Liuskealueen lansiosissa ja etenkin ~ranodioriittialueella tavataan lisaksi runsaasti lei!rlcaavia

3 3. Tutkimusvaiheet uraliitti- ja albiittidiabaasijuonia. Paljastumatietojen, kalliomursken8ytteiden ja magneettisten mittaustulosten perusteella on Vtih&urkkion tutkimusalueesta laadittu liitteessg 3 oleva geologinen kartta. Aihe n3yttw liittyvb lkintisessa kvartsiitti~akaossa olevaan svnkliiniin. Vallitsevina kivilajeina t8ssa painauhmassa kvartsiitin pgalla ovat dolomiitit, vulkaniitit ja kiilleliuskeet niihin liittyvine karsi- ja albiittikivineen ja albitiitteineen. Synkliinin itakontakti Lgt3senon uomassa on ilmeisesti tektoninen 3a siellti esiintyy juonikivien liselksi graniitteja ja kirjomaasalp3- rakenteisia pegmatiitteja. ItWn mennessg kvartsiitit vaihettuvat kiilleliuskeiksi ja -gneisseiksi. LSitgsenon ViihWurkkion lohkare-etsinttib ja kallioper&artoitukseen ovat osallistuneet seuraavat kesaapulaiset: J. Reino ja K. Karsson J. Reino ja J. Nikander J. Reino ja Ma Merilginen J. Lahtinen ja J. Hsgman JtiW kuljetus on alueella likimain etelzstii, mutta toisaalta joki on kuljettanut joitakin lohkareita etelwn. Runsaimmin lohkareita laytyi jokivarresta kuten liitteeng 4 olevasta lohkarekartasta k3y ilmi..,.,j, Kuva Jouni Reino ja Markku Merilainen Ut&senolla Taustalla pre-glasiaalinen rapautuma.

4 Seuraavaan taulukkoon on kergtty joukko tyypillisiti malmilohkareita kivilaji- ja analyysitietoineen. i Navte Kivi1a.U. Cu % S % Fe ABT O, , ABT 0, , ABDB 2,OO 4, ABT 0'36 0,48 0, ABT 1,48 1,55 5, ABT , ABKRB 0,39 0,33 0'78 4, ABKRB 0, , ABDB 0,40 0, Kuten taulukosta voi p&itells liittyy ngihin albiitti- ja/tai karbonaattivaltaisiin lohkareisiin yleisesti tihea magnetiittipirote ja harva kuparikiisupirote (Cu 0,3-1,5 %). Satunnaisesti tavataan myijs rikkikiisua joissakin lohkareissa, sen sijaan jalometallit puuttuvat. Wdytteiden tiheys vaihtelee 2,82-3,09 ja suskeptibiliteetti& Suskeptibiliteettituloksista on piistelt3viss3, etta lohkareiden 16htEkohta liittyy magneettiseen anomaliaan. i Kuva 2 Utgsenon V8hBkwkkiossa Inkinen, Huuskonen Ja H8gman. Kuvassa Korkalo,

5 3,2, Geofysikaaliset mittaukset 3,3, Geokemialliset tutkimukset Koska alueen malmilohkareet olivat magneettisia, paatettiin alueella suorittaa geofysikaalisia maastomittauksia - ensisijaisesti magneettinen mittaus, mutta myas smkoinen mittaus. Kevattalvella 1972 mitattiin malnilohkareiden viitoittama keskeinen alue (6 km24 ja v naita mittauksia laajennettiin (9 km ). Mittaustulokset on esitetty liitekartoissa (liite 5 magneettinen, liite 6 reaalikomp., liite 7 imaginaarikomp, ), Kuten kartoista kay ilmi on alueella.runsaasti magneettisia hzirioita, mutta vain vman sahlcoisia, Malmilohkareiden emakalliota ei voi yksikasitteisesti maaritella geofysikaalisten mittaustulosten perusteella, EnsimmSisen vaiheen geofysikaalisten maastomittausten valmistuttua v, 1972 pyrittiin alueella geokemiallisin menetelmin ratkaisuun, Kayttaen hyvaksi magneettista karttaa suunniteltiin aleeelle moreenin pohjanaytteenotto neljalla linjalla (linjat merkitty magneettiseen karttaan liite 5 yhtenaisin viivoin), Suunnitelma toteutettiin t2ryporaustygna alkuvuodesta 1973 ja toiden tulokset on esitetty raportissa 062/1834/HW/73, Kesalla -73 ryhma Lahtinen-Hogman tarkistivat lapiotyona moreenin pohjanaytteenotolla saatuja Cu-anomalioita viidessa eri kohteessa. Missaan tarkistuskohteessa ei tavattu kalliota, sen sijaan montuista loytyi aikaisempien lohkareiden kaltaisia kuparikiisu-ja magnetiittipitoisia kivia, Koska taryporalla ei pystytty suorittamaan moreeninaytteenottoa kallion pinnan valittomasta laheisyydesta, pzatettiin alueella suorittaa kalliomursl~enaytteenotto vimpaimella, Naytteenottolinjat 1-8 on esitetty liitteessa 5 katkoviivoin, Ty6 suoritettiin 15,07,-04.08,1974 valisena aikana a tutkimustulokset kayvat ilmi raportista 062/1832 /~~/75, Liitteessa 8 on esitetty Cu-pitoisuus naytteenottolinjoilla. Suoritettu tutkimus antoi selvan viitteen, ettki alueen kallioperaan liittyy kuparimineralisaatioita, Cuanomalioiden kohdat sopivat magneettisiin hkiiricihin ja jaan kuljetuksen huomioon ottaen lohkareiden tu2opaikaksi, Cu-pitoisten murskeiden laatu niiniks.zn vastasi malmilohkareita, Toisin sanoen kohde vaikutti valmiilta kairaukseen.

6 3.4. Syvkikairaus Lohkare- Ja kalliopertitietojen, geofysikaalisten mittausten Ja viime kadessa kalliomurskenaytteiden perusteella suunniteltiin alueelle kahdeksan reian kairausohjelma (740 m), joka on esitetty kuullolla (liite 5 A). Huom. toteutetut reiat kokomustana, kesken jaaneet puolimustana. Kairauskalusto tuotiin Markkinasta VShakurkkioon Ilmavoimien keskiraskaalla HS-helikopterilla. Muuttoa on tarkemmin kuvattu OKlE/Roin raportissa: llhelikopterin kaytt6 kairauskaluston kul jetuk~essa'~ Kuva 3 Polttoainetynnyrit verkkokuljetuksessa.

7 Kwa 4 Matkamijkki ltihdbss& Markkinasta Vmgkurkkioon. Maaston vetelyyden takia jouduttiin ensimmgistg reik2ia VK-1 siirtbti3n 50 m pohjoiseen aiotusta paikasta. Reik2i tavoitti kohteena olleen albiittikarbonaattikiven n. 90 m syvyydestg (liite 10 A), mutta valitettavasti odotettu mineralisaatio puuttui. Seuraava reika VK-2 (liite 10 B) osoitti, etta malmikriittinen albiitti-karbonaattikivivyghyke ttil18 kohdin oli odotettua kapeampi. ReikZi VK-3 keskeytettiin paksuihin maakairauksiin 24,30 m syvyydessa osittain kairausvaikeuksien vuoksi, osittain siitzi syystg, ett8 kalliomurskenl4ytteet tall2 kohtaa olivat 1-8 m syvyydestg eiks siis edustaneetkaan kalliomurskenaytteita.

8 ReikH VK-4:n kohdalla olivat kalliomurskentiytteet 2-6 m syvyydestii.?6,25 m maakairaulcsen jlilkeen oli a-loitettava alusta, tall3 kertaa teleskooppisysteemillti. 34 m syvyydests el viela tavattu kalliota ja teh& loppui myiss koneen teho ja sen my6w reign teko. nuva 3 Kairaajien leiri UtSsenon varrella. telttasauna. Taustalla Kuva 6 TySmaan esittely johtokunnalle kestillki 1975.

9 Viimeinen yritys kallioperan ja lohkareiden lwtokohdan selvitthiseksi tehtiin reialls VK-5 (liite 10 C). Talloin elettiin jo syyskuuta ja pelkast23.n vesikuljetuksen varassa olevan tyomaan yllapito vaikeutui jatkuvasti. Jotta yritys ei olisi sortunut jo maakairausvaiheessa, aloitettiin reika suoraan kallion vieresta. Alku nsyttikin lupaavalta, mutta 147,14 rn syvyydessa, kun kairasydzmessa nglcyi merkkeja kuparikiisustakin, kairauskoneen rnoottori rikkoutui. Aikaisemmin oli koneesta jo sarkynyt kytkin ja vaihdelaatikko, mutta ne oli saatu korjatuksi paikan paalls. Nyt olisi ollut edessa koneen vaihto. Heikkojen tulosten, vaikean huollon ja lahestyvan talven johdosta pzatettiin kairaukset kuitenkin keskeyttaa alueella Monien seikkailujen jalkeen kairauskalusto tuotiin VahiSkurkkiosta Markkinaan 24:sta polttoainetynnyrista kootulla lautalla. TSta edullista kuljetustapaa ja Latasenon kairauksia yleensz kuvataan OIm-uutisissa 5/ Yhteenveto Seuraavaan taulukkoon on koottu paapiirteet Enontekion Latasenon tutkimuksista., Toimenpiteet Aika Tulos 1 I lohkare-etsinta ja kallio lukuisia FEN- ja CUK-, perakartoitus - pit. AB-KKB-lohlcarei- ' I %a (Cu 0,3-1 "5 $). I, I I geofysiikka, sw6inen ja km2, vahvoja magn. j magneettinen mittaus anornalioita. / geolternia, moreenin pohja- j 1973 nelja linjaa, useita I n2ivtteenotto Cu-anomalioita. / monttujen kaivu, lohkare viisi monttua, CUK-, etsinnzn tarkistus FEM-pit. lohkareita. ' 1 geofysiikan laajennus j km2, vahvoja maen. I anomalioita. f ( geokemia, kalliomurske linjaa, Cu-anoma- I ngytteenotto 1 lioita. I 1 syvakairaus lrolrne reikaa, viihsisis l4 Kuten edella on kaynyt ilmi lopetettiin kairaulcset kesken, eika saadut tulokset tuoneet ratkaisua malmilohkareiden lshtokohdan selvittelyyn. Kairadrsen keskeyttsmiseen vaikuttivat mm. seuraavat seikat:

10 KalliomurskenSytteet olivat osittain irtokivista (esim. VK-3 ja VK-4) ja maapeitteet taten odotettuja paksumpia (~10 m sijasta >20 m). Paksuista irtomaista johtuen osoittautui paikalla ollut kairauskone liian heikkokuntoiseksi (rikkoutumisia ja tehon puutetta). Luetelluista seikoista johtuen oltiin myijs suunnitellusta aikataulusta jaaty jalkeen ja saaolosuhteet huononivat nopeasti. Myijs tyijmaan kustannukset olivat kohomeet huomattavasti oletettua suurernmiksi, joten toiden jatkaminen olisi tietanyt viela huimaa nousua. Ratkaisevampana seikkana voidaan pita2 sita, etta vaikka kairausta olisi koneen rikkoutumisen j5.lkeen jatkettukin vaihtokoneella, ei kalliomurskenaytteiden epaluotettavuudesta johtuen siltikaan olisi voitu olla varmoja positiivisesta lopputuloksesta. Mikali tutkimuksia alueella aiotaan jatkaa on ensi v'aiheessa tarkistettava kalliomurskenaytteiden luotettavuus. Jos tarkistetut tulokset ovat positiivisia, on alueelle syyta varata riittavan tehokas kairauskone ja kgyttaki muissakin toiminnoissa hyvaksi nyt saatuja kokemuksia. Alueen valtauksista luovutaan. 5. Kirjallisuutta MATISTO, A, (q969) Kivilajikartan selitys B 8, Enontekia. MERILAINEN, K. (1 961 ) Albite diabases and albitites in Enontekiij and Kittila, Finland. Bull. Comm. Geol. Finlande 195. STJERNVALL, H. (1892) Bidrag till finska lappmarkens geognosi, I1 FgrsGk till en framstallning af de geologiska forhbllandena i trakten mellan Kijnkamaneno och norska gransen. Medd. fr. Industristyrelsen, H. 17. OUTOKUMPU 0y:n raportit: - 062/1834/~~/73, Pareenin poh jangytteenotto, Enontekiij, Vahakurklcio.

11 - 062/1834/~~/75, KalliomurskenZytteenotto, Enontekio, Vmakurkkio. - Helikopterin kaytto kairauskaluston kuljetuksessa/oi/75. - Malminetsinnan vuosiraportit , Enonteki6, Lataseno (1834). - Kilpis jarven-enontekisn alue/01/70. - PENK~NKILAWI, S. (1974) Eriimaan sudet eli miehemme Vahakurkkiossa, OKME-uutiset 5/1974 s AULANKO, H. (1975) PohJoisin kairausty6maamme, OKME-uutiset 5/1975 s lljonifl (1 975) Rinnankohotuksen rtjyheliiita Latasenosta, Om-uutiset 5/1975 s. 6. Osmo Inkinen JAKELU Inkinen Rouhunkoski OKME

12 SUOMEN TIEKARTTA 1 :

13

14 Geologinen h~?a'!- I T ~ :?SFL.- -.,---.:,.<,,:.- "CX --

15

16

17

18

19

20

21

22

23