Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu

Transkriptio

1 Jukka Ristikartano, Juha Tervonen, Marja-Terttu Sikiö, Markku Visti Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu Taustaraportti Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 73/2008

2

3 Jukka Ristikartano, Juha Tervonen, Marja-Terttu Sikiö, Markku Visti Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu Taustaraportti Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 73/2008 Tiehallinto Helsinki 2008

4 Kannen kuva: Joonas Kukkola Verkkojulkaisu pdf ( ISSN TIEH v Tiehallinto Keskushallinto Opastinsilta 12 A PL Helsinki Puhelinvaihde

5 Jukka Ristikartano, Juha Tervonen, Marja-Terttu Sikiö, Markku Visti: Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu. Taustaraportti. Helsinki Tiehallinto, Keskushallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 73/ s. + liitt. 2 s. ISSN , TIEH v. Asiasanat: vaikutusselvitykset, arviointi, liikennetalous Aiheluokka: 02 TIIVISTELMÄ Tämä raportti liittyy projektiin, jonka tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa tienpidon suunnittelussa tehtäviä taloudellisia vertailuja ja tätä kautta auttaa oikeiden teknisten ratkaisujen valitsemisessa. Tässä taustaraportissa on käsitelty eri tienpidon tuotteisiin sisältyviä teknisiä ratkaisuja ja niiden vertailuun liittyviä erityiskysymyksiä. Taustaraportin perusteella on laadittu erillinen Opas tiepidon teknisten ratkaisujen taloudelliseen vertailuun, jossa on esitetty ne vertailumenetelmät esimerkkeineen, jotka työn aikana ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ohjeistaa. Tienpidon tekniset ratkaisut ovat suuri heterogeeninen joukko erilaisia menetelmällisiä tai rakenteellisia ratkaisuja, joihin kuuluu hoidon ja ylläpidon toimenpiteitä, laiteja varustehankintoja sekä investointeja kiinteään infrastruktuuriin. Päätöksiä tienpidon teknisten ratkaisujen valinnasta tehdään mm. toimintalinjojen ja suunnitteluohjeiden laadinnassa, suunnittelu- ja hankintaprosessien eri vaiheissa sekä suunnittelun ja toteutuksen aikana. Työssä on käyty läpi taloudellisen vertailun periaatteet, erilaiset taloudellisen vertailun menetelmät sekä niihin liittyvät laskentatekijät. Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu perustuu pääosin toimenpidekustannusten vertailuun sekä ajokustannusvaikutusten vertailuun, jos tarkasteltavalla toimenpiteellä on ajokustannusvaikutuksia. Käyttökelpoisia vertailumenetelmiä ovat hankinta- ja käyttömenojen vertailu, takaisinmaksuaika, nykyarvolaskelma ja kannattavuuslaskelma. Raportissa on kuvattu tienpidon eri tuotteisiin liittyviä teknisiä ratkaisuja, sekä niiden taloudelliseen arviointiin vaikuttavia tekijöitä. Näiden pohjalta on tehty jaottelu erilaisiin perustapauksiin, joihin sisältyy sekä hoitoon ja ylläpitoon liittyviä menetelmällisiä teknisiä ratkaisuja että liikenteen hallintaan ja erityyppisiin investointeihin sisältyviä rakenteellisia teknisiä ratkaisuja. Perustapaukset, niiden käyttöalueet ja eri perustapauksiin liittyvät teknistaloudelliset laskentatekijät on lyhyesti raportissa ja sen liitteessä. Taustaraporttia täydentävässä oppaassa on kuvattu perustapauksen valinta sekä ohjeistettu vertailu eri perustapauksien mukaisia ratkaisuja tarkasteltaessa.

6

7 ESIPUHE Tienpidon erilaisten teknisten ratkaisujen taloudellisesta vertailusta ei ole annettu yhtenäisiä ohjeita. Tämä raportti liittyy projektiin, jonka tarkoituksena on ollut yhdenmukaistaa tienpidon suunnittelussa tehtäviä taloudellisia vertailuja ja tätä kautta auttaa oikeiden teknisten ratkaisujen valitsemisessa. Työn aikana on laadittu tämä taustaraportti sekä sen perusteella erillinen Opas tienpidon teknisten ratkaisujen taloudelliseen vertailuun. Oppaassa on esitetty ne vertailumenetelmät esimerkkeineen, jotka työn aikana ovat osoittautuneet tarpeellisiksi ohjeistaa. Tähän taustaraporttiin on koottu muu työn aikana syntynyt aineisto kuten kuvaus eri tienpidon tuotteisiin sisältyvistä teknisistä ratkaisuista ja niiden vertailuun liittyviä erityiskysymyksiä. Tämä taustaraportti julkaistaan vain verkkojulkaisuna. Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellista vertailua koskeva työ on tehty Tiehallinnon Liikennejärjestelmän taloudellisuus -tutkimusteemaan (TaTe) sisältyvänä projektina. Työn ohjaamisesta on Tiehallinnossa vastannut ylitarkastaja Anton Goebel. Ohjausryhmään on lisäksi kuulunut DI Ari Kähkönen Pöyry Infra Oy:stä. Taustaraportin laatimisesta ovat vastanneet DI Jukka Ristikartano (projektipäällikkö), DI Marja-Terttu Sikiö ja HM Markku Visti Destia Oy:stä sekä KTM Juha Tervonen JT-Con:sta. Työn aikana sitä ovat kommentoineet useat Destian asiantuntijat. Helsingissä joulukuussa 2008 Tiehallinto Asiantuntijapalvelut

8

9 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 7 Sisältö 1 JOHDANTO 9 2 LÄHTÖKOHDAT Määritelmiä Teknisiin ratkaisuihin liittyvät päätöksentekotilanteet 10 3 TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET Yleistä Taloudellisuuden ja kannattavuuden arviointimenetelmiä Teknistaloudellisia laskentatekijöitä Ajokustannusvaikutusten arviointi 20 4 TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET Yleistä Hoidon tekniset ratkaisut Ylläpidon tekniset ratkaisut Investoinnit 28 5 TEKNISTEN RATKAISUJEN LUOKITTELU PERUSTAPAUKSIIN 35 6 LASKENTATEKNISET KYSYMYKSET ERI TILANTEISSA 38 LÄHTEET 40 LIITE 42

10 8 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu Kuvaluettelo Kuva 1. Teknisten ratkaisujen valintaa ohjataan tienpidon toimintalinjoissa, suunnittelu- ja menetelmäohjeissa sekä laatu- ja toimivuusvaatimuksissa (Leskinen et al. 2004) Kuva 2. Päätöksentekotilanteet, joissa teknisten ratkaisujen taloudellista vertailua on mahdollista tehdä...12 Kuva 3. Tienpidon rahoituksen kohdentaminen (Pastinen et al. 2005) 13 Kuva 4. Esimerkki liikennemerkin kunnon muutoksista eri tilanteissa (Tiehallinto 2004a)...24 Kuva 5. Esimerkki päällystysohjelman toimenpiteistä Kuva 6. Esimerkkejä teknisistä ratkaisuista yhdessä poikkileikkauksessa...29 Taulukkoluettelo Taulukko 1. Teknisten ratkaisujen taloudellisen vertailun perustapaukset. 35 Taulukko 2. Taloudelliset laskentatekijät eri perustapauksissa....39

11 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 9 JOHDANTO 1 JOHDANTO Tienpidon tekniset ratkaisut ovat suuri heterogeeninen joukko erilaisia rakenteellisia tai menetelmällisiä ratkaisuja, joiden väliseen taloudelliseen vertailuun ei ole käytettävissä yhtenäisiä ohjeita. Tienpidon tuotteet on jaoteltu tuoteryhmittäin, joita ovat hoito, ylläpito ja peruskorjaukset, investoinnit, suunnittelu ja liikenteen hallinta. Tienpidon teknisiin ratkaisuihin kuuluu - hoidon ja ylläpidon toimenpiteitä - laite- ja varustehankintoja - investointeja kiinteään infrastruktuuriin. Tienpitoon liittyvää taloudellista vertailua on laajimmin ohjeistettu hankearviointia koskevissa liikenne- ja viestintäministeriön ja Tiehallinnon ohjeissa. Lisäksi eri toimintalinjoissa ja tuotekohtaisissa ohjeissa on vaihtelevasti esitetty niissä käytettyjä taloudellisia vertailuperusteita. Tienpidon vaikutusten hallinta voidaan jakaa kolmeen eri tasoon; ohjelmataso, hankkeiden ja toimenpiteiden taso sekä teknisten ratkaisujen taso (Leskinen et al. 2004). Taloudellisten arviointien tarpeet ja menetelmät ovat erilaisia eri tasoilla. Ohjelmatasolla tarkastellaan tienpidon vaikutuksia laajoina kokonaisuuksina. Ohjelmatason vaikutusten arvioinnissa taloudellisissa arvioinneissa keskitytään määrärahojen tehokkaaseen suuntaamiseen ja tavoitteiden saavuttamiseen. Yksittäisten toimenpiteiden tai ratkaisujen taloudellista vertailua ei ohjelmatasolla tehdä. Hanke- ja toimenpidetasolla on investointien vaikutusten arvioinnissa tehtäville taloudellisille tarkasteluille muodostunut vakiintunut käytäntö. Sen sijaan hoidon, ylläpidon ja liikenteen hallinnan hankkeille ja tuotteille on useita erityyppisiä tarkastelumenetelmiä, jotka on laadittu tarpeen mukaan. Menetelmät eivät kuitenkaan kata kuin osan näiden tuoteryhmien tuotteista. Kolmas vaikutusten hallinnan taso on teknisten ratkaisujen taso. Tämän tason vaikutusten hallintaa on selvitetty Tiehallinnon selvityksessä (Leskinen et al. 2004). Raportissa ei kuitenkaan paneuduttu taloudellisten vertailumenetelmien käyttöön eri tilanteissa. Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu perustuu - toimenpidekustannusten vertailuun - ajokustannusvaikutusten vertailuun, jos tarkasteltavilla toimenpiteillä on ajokustannusvaikutuksia. Teknisten ratkaisujen arvioinnissa ei ole tavoitteena määrittää toimenpiteen kannattavuutta tietyn kannattavuusrajan ehdoilla samalla tavoin kuin tieinvestointien kannattavuusarvioinnissa. Kyseessä on edullisimman ratkaisun hakeminen tiettyyn tienpidolliseen tehtävään laskenta-ajan toimenpidekustannusten ja ajokustannusten vaikutusten mukaan.

12 10 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu LÄHTÖKOHDAT 2 LÄHTÖKOHDAT 2.1 Määritelmiä Teknisellä ratkaisulla tarkoitetaan tien tai sen osan rakentamisen, ylläpidon, hoidon tai tiellä tapahtuvan liikenteen hallinnan rakenteellista tai menetelmällistä ratkaisua. Rakenteellisella ratkaisulla tarkoitetaan tien tai sen osan fyysistä rakennetta koskevaa ratkaisua, kuten esimerkiksi tien poikkileikkaus tai sillan tyyppi. Menetelmällisellä ratkaisulla tarkoitetaan tien tai sen osan ylläpidon tai hoidon toteuttamistapaa koskevaa ratkaisua. Tekninen ratkaisu liittyy käsitteenä myös niin sanottuun toimivuusajatteluun, eli tekninen ratkaisu voi olla myös rakenteellinen tai menetelmällinen ratkaisu, jolla saavutetaan tietty toimivuus. Aikaperspektiivi liittyy olennaisesti teknisten ratkaisujen taloudelliseen vertailuun. Taloudellisuus on arvioitava ratkaisun teknistaloudellisen elinkaaren ajalta tai tienpitoon liittyvän toimenpidekierron ajalta. Teknistaloudellinen elinkaari tarkoittaa ratkaisun (esimerkiksi varusteen, laitteen tai tien rakenteellisen osan) käyttöikää kunnes se korvataan uudella ratkaisulla. Kirjanpidossa vaikuttavuudeltaan yli vuoden pituisen teknisen ratkaisun arvo kuoleentuu yleensä ennen kuin ratkaisun tekninen käyttöikä päättyy. Toimenpidekierrolla tarkoitetaan hoito- tai ylläpitotoimenpiteiden jaksotuksia hankintakauden tai sopimuskauden aikana. Hoidon toimenpiteet ovat yleensä vaikuttavuudeltaan lyhyitä (vaikutus hetkellinen tai joka tapauksessa alle vuoden). Ylläpidossa päällystystoimenpiteiden vaikuttavuus on pitkäkestoinen. Hankinta- ja käyttömenot kertovat teknisen ratkaisun käyttöönottoon, käyttöön ja toimivuuden ylläpitoon liittyvien taloudellisten panostusten arvon. Hankintameno syntyy ratkaisun toteutuksen yhteydessä ja käyttömenot syntyvät ratkaisun elinkaaren aikana. Ajokustannukset ovat tienkäyttäjien aika- ja ajoneuvokustannuksia sekä muun yhteiskunnan onnettomuus- ja ympäristökustannuksia. 2.2 Teknisiin ratkaisuihin liittyvät päätöksentekotilanteet Teknisten ratkaisujen vaikutusten hallinta, ja siten myös niiden taloudellisen vertailun tilanne on erilainen, jos asiaa tarkastellaan toisaalta Tiehallinnon ja toisaalta suunnittelijan tai urakoitsijan näkökulmasta. Kuvassa 1 on esitetty kaaviokuva teknisiin ratkaisuihin liittyvistä valintatilanteista (Leskinen et al. 2004).

13 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 11 LÄHTÖKOHDAT Kuva 1. Teknisten ratkaisujen valintaa ohjataan tienpidon toimintalinjoissa, suunnittelu- ja menetelmäohjeissa sekä laatu- ja toimivuusvaatimuksissa (Leskinen et al. 2004). Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudelliseen vertailuun vaikuttavia päätöksiä tehdään useissa kuvan 1 tilanteissa. Näitä ovat esimerkiksi toimintalinjojen ja suunnitteluohjeiden laadinta, suunnittelu- ja hankintaprosessien eri vaiheissa tehdyt ratkaisut laatu- ja toimivuusvaatimuksista sekä suunnittelijan ja urakoitsijan tekemät ratkaisut käytännön teknisistä ratkaisuista. Useissa tilanteissa Tiehallinnon tekemä tienpidon suunnittelutyö ei ylety teknisen ratkaisun tasolle. Tiehallinnon tienpidossa tekemillä päätöksillä on kuitenkin tällöin vaikutusta teknisen ratkaisun valintaan. Kuvassa 2 on esitetty kaavamaisesti tärkeimmät päätöksentekotilanteet.

14 12 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu LÄHTÖKOHDAT Teknisiä ratkaisuja koskevat ohjeet Toimintalinjapäätökset Suunnittelun aikaiset valinnat Laatutasopäätökset Tarjouspyynnöissä esitetyt tarkennukset Urakoitsijan tekemät valinnat Kuva 2. Päätöksentekotilanteet, joissa teknisten ratkaisujen taloudellista vertailua on mahdollista tehdä. Teknisiä ratkaisuja koskevissa suunnitteluohjeissa tehdään varsin suuri osa fyysisiin ratkaisuihin liittyvistä taloudellisista valinnoista. Esimerkkinä voidaan mainita yksittäisten geometristen elementtien minimiarvot tai suositeltavat mitat sekä liittymätyypin valintaan liittyvät liikennemäärärajat. Ohjeita laadittaessa on tunnettava ratkaisujen taloudelliset vaikutukset. Toimintalinjoja ja tienpidon strategioita laadittaessa joudutaan päättämään useista teknisistä ratkaisuista. Esimerkkinä näistä voidaan mainita päällysteiden paikkausmenetelmien soveltuvuus eri tilanteisiin tai hoitoluokkien määrittelyyn liittyvä päätös käytettävästä liukkaudentorjuntamenetelmästä. Näidenkin päätösten taustalla on yleensä ratkaisujen kokonaistaloudelliset vaikutukset, vaikka niitä ei aina olekaan laskelmilla pystytty osoittamaan. Suunnittelun aikana tehdään useita teknisiin ratkaisuihin liittyviä päätöksiä. Nämä voivat koskea sekä tien fyysistä rakennetta, varusteita ja laitteita tai käytettäviä liikenteen hallinnan menetelmiä. Esimerkkinä voidaan mainita keskikaiteellisen poikkileikkauksen käyttö ohituskaistan kohdalla tai liittymän varustaminen liikennevalo-ohjauksella. Suunnittelussa eri vaihtoehtoja vertaillaan usein myös taloudellisin perustein. Laatutasoa koskevia päätöksiä (esim. tien hoitoluokka tai päällysteiden ylläpitoluokka) tehdään Tiehallinnon sisällä joko keskitetysti tai alueellisesti tiepiiritasolla. Vaikka näissä tilanteissa usein on kyse toimivuusvaatimusten määrittelystä, voivat nämäkin valinnat pitää sisällään teknisiin ratkaisuihin liittyviä valintoja ja rajauksia. Tiehallinnon urakoitsijoille lähettämissä tarjouspyynnöissä voidaan joko antaa rajoituksia tai vapauksia eri teknisten ratkaisujen käytölle. Näiden valintojen tekeminen taloudellisella tavalla edellyttää eri ratkaisujen vaikutusten tuntemista. Urakkakokojen suurentuminen kuten monivuotiset hoito- ja ylläpitourakat ja ST-hankkeet ovat siirtäneet päätäntävaltaa eri teknisistä ratkaisuista Tiehallinnolta urakoitsijoille.

15 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 13 LÄHTÖKOHDAT Urakoitsijoiden mahdollisuudet tehdä valintoja eri teknisten ratkaisujen välillä vaihtelevat eri tilanteissa hankintamuodosta riippuen. Toimivuusvaatimusten yleistyminen niin hoito-, ylläpito- kuin rakentamisurakoissa on lisännyt urakoitsijoiden päätäntävaltaa. Näissä tilanteissa päätöstä ohjaavat kuitenkin ensisijaisesti urakoitsijan pyrkimys oman taloudellisen tuloksen parantamiseen, joten kokonaistaloudellisen näkemyksen on oltava osana tarjouspyyntömateriaalia. Teknisiin ratkaisuihin liittyviä päätöksiä tehdään myös Tiehallintoa ylemmällä tasolla joko eri ministeriöissä, hallituksen tasolla tai eduskunnassa. Näitä päätöksiä ovat esimerkiksi liikennepoliittiset päätökset liikenneturvallisuuteen, ympäristönsuojeluun ja tasaveroisiin liikkumismahdollisuuksiin liittyen. Näistä liikennepoliittisista lähtökohdista toteutetaan erityyppisiä hankkeita, joiden taloudellinen kannattavuus ei välttämättä näy tavanomaisissa yhteiskuntataloudellisissa kannattavuustarkasteluissa. Kuvassa 3 on esimerkki siitä, miten liikennepoliittiset linjaukset ohjaavat rahoituksen käyttöä taloudellisen kannattavuuden ohella. Kuva 3. Tienpidon rahoituksen kohdentaminen (Pastinen et al. 2005). Kuvassa 3 sinisellä viivalla on esitetty rahoituksen kohdentuminen liikennemäärien mukaan, jos hankkeet toteutettaisiin pelkästään taloudellisin perustein. Ko. tilanteessa tienpidon toimenpiteitä toteutettaisiin vähäliikenteisille teille vain harvoin. Käytännössä määrärahojen käyttöön vaikuttavat myös muut kuin puhtaasti taloudelliset perusteet. Tienpitoa ei ole mahdollista toteuttaa alle tietyn alarajan (keltaisen alueen alaraja). Toisaalta yhteiskunnassa on tahtoa esimerkiksi tasaveroisten liikkumismahdollisuuksien varmistamiseen (keltaisen alueen yläraja). Käytännössä toteutuvaa määrärahojen käyttöä kuvataan kuvassa vihreällä viivalla.

16 14 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET 3 TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET 3.1 Yleistä Tienpidon tekniset ratkaisut ovat heterogeeninen joukko tienpidon toimenpide- ja ratkaisuvaihtoehtoja. Sen vuoksi taloudellisten vaikutusten arvioinnissa ja vertailussa on otettava huomioon mm. erilaisia teknistaloudellisia elinkaaria, toimenpidekiertoja, kustannusrakenteita ja vaikutuksia. Taloudellisessa vertailussa pohditaan, millainen tekninen ratkaisu on edullisin tietyn tienpidollisen tehtävän suorittamiseksi tai tietyn tienpidollisen tavoitteen saavuttamiseksi, ottaen huomioon teknisen ratkaisun toimenpidekierto tai elinkaari. Edullisuus määräytyy aina vähintään ratkaisuvaihtoehdon teknistaloudellisen tehokkuuden ehdoilla. Sen lisäksi useilla teknisillä ratkaisuilla on tienkäyttäjiin ja muuhun yhteiskuntaan kohdistuvia vaikutuksia, ja ne on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon vertailussa. Teknisten ratkaisujen taloudellinen tarkastelu rakentuu teknistaloudellisen elinkaarilaskennan kautta. Esimerkiksi hoidon ja ylläpidon erilaisiin toimenpiteisiin liittyy toimenpidekiertoja, joiden frekvenssi vaihtelee päivittäisistä toimenpiteistä muutaman vuoden välein tehtäviin toimenpiteisiin. Laitteilla ja varusteilla sekä kiinteillä infrastruktuurin osilla on eripituisia elinkaaria, joiden päätyttyä tekninen ratkaisu korvataan uudella varusteella tai laitteella, tai niiden palvelukyky palautetaan korvausinvestoinnilla. Joillain teknisillä ratkaisuilla on pysyviä ajokustannusvaikutuksia tai vaikutuksia esimerkiksi ympäristöön, toisilla taas ei ole ajokustannusvaikutuksia laisinkaan. Teknisillä ratkaisuilla voi olla toimenpiteen toteuttamiseen liittyviä liikenteellisiä häiriövaikutuksia ja mahdollisesti työskentelytapaan liittyviä vaikutuksia, esimerkiksi työkoneiden päästövaikutuksia. Jos samaa tavoitetta tai tienpidon tehtävää palvelevilla erilaisilla teknisillä ratkaisuilla ei ole minkäänlaista eroa vaikutusten tasolla, tapahtuu taloudellinen vertailu yksistään toimenpidekustannuksin. Teknisten ratkaisujen moninaisuuden vuoksi taloudellisessa vertailussa on sovellettava tieinvestointien hankearvioinnista poiketen vaihtelevia laskentasääntöjä eri tilanteisiin kulloinkin soveltuvien tavoin. Keskeisimmät erot ovat tarkasteluperiodien pituudessa sekä diskonttaamisessa. Kansainvälisen katsauksen perusteella tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellista vertailua ei juuri ole ohjeistettu yleistetyllä tasolla. Seikkaperäisiä teknisiä ohjeita oletettavasti on kuitenkin olemassa eri maissa paljon samalla tavoin kuin Tiehallinnossa. 1 Näitä ei kuitenkaan ole nyt käyty läpi. Ruotsissa SIKA (2002) ja Vägverket (2002) totesivat hoidon ja ylläpidon toimenpiteiden arvioinnin ohjeistamistarpeen. Tiettävästi ohjeistamisen kehittäminen painottui talvihoidon toimenpiteiden arviointiin (esim. VTI 2004 ja 2005) 1

17 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 15 TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET 3.2 Taloudellisuuden ja kannattavuuden arviointimenetelmiä Teknisten ratkaisujen taloudellisessa vertailussa voidaan käyttää eri menetelmiä ja laskentatekijöiden perusarvot voivat poiketa toisistaan. Vertailumenetelmävaihtoehtoja ovat: hankinta- ja käyttömenojen vertailu takaisinmaksuaika nykyarvolaskelma kannattavuuslaskelma (HK-suhde). Hankinta- ja käyttömenojen vertailu tapahtuu laskemalla yhteen kuhunkin vertailuvaihtoehtoon liittyvät tienpitäjän menot koko laskenta-ajalta. Edullisimmalla ratkaisulla on alhaisimmat menot. Takaisinmaksuaika lasketaan kaavalla hankinta- ja käyttömenot yhteensä tienpidon meno- ja ajokustannussäästöt vuosittain Edullisimmalla vaihtoehdolla on lyhyin takaisinmaksuaika (vuosia). Jos takaisinmaksuaika on lyhyempi kuin teknisen ratkaisun elinkaari, on panostus taloudellisesti kannattava. Nykyarvolaskelmassa teknisen ratkaisuvaihtoehdon hankinta- ja käyttömenot lasketaan yhteen niin, että tulevaisuudessa toteutuvien menojen arvo muutetaan nimellisarvoista nykyarvoksi ja lisätään laskenta-ajan alussa toteutuvan hankintamenon arvoon. Tulevaisuudessa toteutuvien menojen nykyarvo lasketaan kertomalla kunakin vuonna toteutuvien menojen nimellisarvo nykyarvotekijällä 1 (1+r) t jossa r on diskonttauskorko ja t on menojen aiheutumisvuosi. Nykyarvot lasketaan yhteen laskenta-ajalta. Mikäli tarkastelussa otetaan huomioon ajokustannusvaikutukset, määritetään tulevaisuudessa tapahtuvien vaikutusten arvo myös nykyarvona. Edullisimman vaihtoehdon hankinta- ja käyttömenojen yhteenlaskettu nykyarvo on alhaisin, tai parhaimmalla vaihtoehdolla on edullisin hankinta- ja käyttömenojen sekä vaikutusten nykyarvon suhde (hyötyjen arvo korkein suhteessa menoihin). Kannattavuuslaskelma Kannattavuuslaskelmassa teknisen ratkaisun elinkaaren aikaisia hankinta- ja käyttömenoja verrataan ajokustannusvaikutusten arvoon.

18 16 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET Kannattavuuden tunnusluku on HK-suhde, joka tarkoittaa nykyarvoisten nettohyötyjen (H) suhdetta nykyarvoiseen investointikustannukseen (K). HKsuhde lasketaan kaavalla: H / K = H p + J I p p K p jossa H p on nettomääräisten ajokustannushyötyjen nykyarvo, J p on investoinnin jäännösarvo laskenta-ajan päättyessä nykyarvona, K p on hoito- ja ylläpitomenojen muutoksen laskenta-aikana (nykyarvona) ja I p on teknisen ratkaisun toteuttamisinvestoinnin arvo mukaan luettuna rakentamisen aikaiset korot. Hankkeesta saatavat hyödyt, diskontataan perusvuoteen kaavalla: n 1 t (1 r) t= 1 + ( H ) t jossa r on diskonttauskorko ja t on laskenta-ajan pituus. Investoinnin jäännösarvo (J p ) ja hoito- ja ylläpitomenojen muutoksen arvo (K p ) diskontataan vastaavasti. Laskentaerien diskonttaus voidaan tehdä jokaiselta laskenta-ajan vuodelta, mutta riittävä tarkkuus voidaan saavuttaa myös tekemällä laskenta 5 vuoden jaksoissa ottaen huomioon laskenta-ajan alku- ja viimeinen vuosi seuraavasti (30 vuoden laskenta-aika): H p H 5 2 H 5 + (1 + r) H (1 + r) H (1 + r) = Teknistaloudellisia laskentatekijöitä Laskenta-aika Teknisten ratkaisujen taloudellinen laskenta-aika määräytyy ensisijaisesti vertailtavien vaihtoehtojen toimenpidekiertojen ja elinkaarten ehdoilla. Yhtä ehdotonta kaikille ratkaisuille yhteistä laskenta-aikaa ei voida määrittää. Laskenta-ajan on oltava niin pitkä, että kaikkien vaihtoehtojen toimenpidekierto tai elinkaari näkyy selvästi taloudellisessa vertailussa. 2 Verrattaessa kahta (tai useampaa) samaa tarkoitusta palvelevaa ratkaisua keskenään, määrää pisimmän elinkaaren omaava ratkaisu laskenta-ajan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa laskenta-aika määritellään kunkin toimenpiteen teknistaloudellisen elinkaaren ehdoilla (HEATCO 2004). 2 Pääomapanostusten kirjanpidolliset elinkaaret, eli poistosuunnitelmien poistoajat ja vuosittaiset kuoletukset on esitetty esimerkiksi Tiehallinnon tilinpäätöksen liitteissä. Teknisen ratkaisun tekninen elinkaari voi poiketa kirjanpidon poistoajoista.

19 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 17 TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET Periaatteessa tienpidon pitkäjänteisyys puoltaa pitkää ja jopa elinkaarten yli yltävää laskenta-aikaa sellaisten teknisten ratkaisujen tarkasteluissa, joissa valituilla toimenpiteillä tiedetään olevan vaikutusta tulevien toimenpiteiden toteutuskustannuksiin. Kovin pitkät tarkastelut eivät toisaalta ole mielekkäitä, koska epävarmuus tulevaisuudesta lisääntyy laskenta-ajan pidentyessä. Hoitotoimenpiteiden osalta on pohdittava, kuinka monta toimenpidekiertoa laskentaan on sisällytettävä, että tienpidon kustannuksiin liittyvät vaikutukset ja mahdolliset liikenteelliset vaikutukset tulevat ilmi. Laskenta-ajaksi voidaan ottaa esimerkiksi hoidon sopimuskausi tai muu vastaava toimenpidejakso (esimerkiksi talvikausi talvihoidossa). Laite- ja varustehankintojen osalta sovelias laskenta-aika on laitteen tai varusteen elinkaari kuitenkin niin, että laskenta-aika valitaan pisimmän elinkaaren omaavan vaihtoehdon mukaan. Lisäksi laskenta-ajan valintaan voi vaikuttaa se, että jos ratkaisuvaihtoehdoille on tienpidon kustannuksiin tai ajokustannuksiin liittyviä vaikutuksia, niiden on tultava ilmi riittävässä määrin. Riittävä määrä jää asiantuntijan harkittavaksi tapauskohtaisesti. Investointien tarkasteluperiodin valintaan liittyy erityisiä haasteita siksi, että joillain tierakenteilla (esimerkiksi sillat ja tunnelit) on selvästi investointien kannattavuusarvioinnissa sovellettua 30 vuoden tarkastelua pidempi teknistaloudellinen elinkaari. Teknisten ratkaisujen merkittävät kustannusvaikutukset (rakenteen palvelukyvyn palauttavat tai sen kokonaan uusivat investoinnit) eivät välttämättä ole ajankohtaisia kuin vasta vuosikymmenten päästä. Nyt tehtävä toteutustavan valinta voi kuitenkin määrätä kaukana tulevaisuudessa tehtävän korjaus- tai korvaustoimenpiteen muodon ja siten sen kustannusvaikutukset. Edelleen, jos kaukana tulevaisuudessa tehtävien investointien kustannuksia verrataan nykyarvoina, voi tarkastelu vääristyä. Johonkin ratkaisuvaihtoehtoon voi liittyä ennalta tiedettyjä merkittäviä korvaavia tai korjaavia investointeja esimerkiksi 60 vuoden päässä, mutta niiden nykyarvo on alhaisellakin diskonttauskorolla tarkasteltuna hyvin pieni, eikä näillä menoilla ole kustannusvaikutusten vertailussa juurikaan painoarvoa. Investointeina tehtävien teknisten rakenteiden arvioinnissa on siten syytä yhtäältä sallia hyvinkin pitkät laskenta-ajat ja toisaalta on suotava käyttää alhaisia diskonttauskorkoja (ks. tarkemmin seuraava luku). Suomessa tieinvestointien kannattavuuden arvioinnissa sovellettava 30 vuoden laskenta-aika voi siis olla sovelias laskenta-aika joillekin investointityyppisille teknisille ratkaisuille ja joillekin taas ei. Esimerkiksi erilaisten siltaratkaisujen elinkaari voi olla joko vuotta tai vuotta. Teknisten ratkaisujen vertailussa laskenta-ajan pidentämiseen ei ole esteitä. Koska myös tieinvestointien laskenta-aikaa voitaisiin pidentää, voi investointeina tehtävien teknisten ratkaisujen tarkastelu olla 30 vuotta pidempi. Ruotsissa SIKA (2005) suosittelee uusien tieinvestointien arviointiin vuoden laskenta-aikaa jotta kaikki mahdolliset vaikutukset pääsevät esille. HEATCO (2004) suosittelee tieinvestoinneille 40 vuoden laskenta-aikaa.

20 18 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET Yleisellä tasolla määriteltynä laskenta-ajan tulisi olla sen verran pitkä, että yksi kulumista korvaava toimenpide tulee kustannuksineen ja muine vaikutuksineen otetuksi huomioon. Laskenta-ajan pidentäminen luo kuitenkin merkittäviä haasteita kaukana tulevaisuudessa tehtävien korjaavien tai korvaavien investointien kustannustason sekä mahdollisten ajokustannusvaikutusten määrittämiselle. Epävarmuus kasvaa huomattavasti ja siten kasvaa myös tarve epävarmuuden hallinnalle vaihtoehtojen vertailussa. Epävarmuuden hallinnassa voidaan käyttää joko herkkyystarkasteluja yksittäisten tekijöiden (esimerkiksi hankintamenot tai hyödyt) suhteen tai laskea tulosten todennäköisyyksiä epävarmuusanalyysien avulla (Rossi et. al 2005). Epävarmuusanalyysissa kaikille epävarmoille lähtöarvoille voidaan asettaa vaihtelualueet ja kuvata lähtöarvoja vaihtelemalla tulokseen liittyvää epävarmuutta todennäköisyysjakautuman ja luottamusvälien avulla. Diskonttaaminen Diskonttaamisella on periaatteessa monenlaisia tehtäviä. Diskonttauskorolla voidaan ottaa huomioon investointiin liittyviä riskejä ja tuottovaatimuksia, ja sillä asetetaan painoarvo sille, kuinka paljon arvostetaan nopeammin tai tuonnempana tulevaisuudessa aiheutuvien menojen ja tulevaisuudessa saatavien hyötyjen arvoa (aikapreferenssi). Suomalaisen hankearvioinnin soveltaman diskonttokoron (5 % 30 vuoden laskenta-ajalla) 3 taso on määritelty julkisen sektorin lainanoton korkokannan mukaan. 4 Diskonttaamista tarvitaan siis arvioitaessa pitkävaikutteisia investointeja. Siksi suurta osaa teknisistä toimenpiteistä ei tarvitse tarkastella diskonttaamisen kautta. Esimerkiksi hoidon toimenpiteiden vaikutus vaihtelee hetkellisestä ehkä vuoden pituiseen vaikutukseen. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi lumen ja sohjon poisto, pinnan tasaus, liukkauden torjunta, sorateiden pölynsidonta. Monien laitteiden ja varusteiden elinkaaret eivät ylitä kymmentä vuotta. Tämän tyyppisiä laitteita ja varusteita ovat esimerkiksi erityyppiset tiemerkinnät ja liikenteen hallinnan laitteet. Näissä tapauksissa tarkasteluajankohdan hinnoin tehty tarkastelu ilman diskonttaamista on riittävä. Sen sijaan jotkut tekniset ratkaisut (esimerkiksi sillat ja tunnelit) voivat olla jopa pitkävaikutteisempia kuin tieinvestoinnit, ja varsinkin korkea diskonttauskorko aiheuttaa ongelmia. Mitä korkeampaa korkokantaa käytetään, sitä enemmän arvostetaan lähempänä nykyhetkeä toteutuvia menoja ja taloudellisia vaikutuksia. Kaukana tulevaisuudessa toteutuvien menojen ja vaikutusten nykyarvot voivat muodostua jopa nollaksi. 3 Euroopan komissio on suositellut eri arvottamistilanteisiin 3 10 % korkokantoja. Esimerkiksi Iso- Britanniassa tieinvestointeja arvioidaan 3,5 % diskonttauskorolla. 4 Investoinnin korkokustannusten määrittäminen on itse asiassa eri asia kuin riskien, tuottoasteiden ja aikapreferenssien käsittely diskonttaamalla.

21 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 19 TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET Erilaisiin teknisiin ratkaisuvaihtoehtoihin voi liittyä erilaisia ylläpitotoimenpiteiden määriä ja ajoituksia useiden vuosikymmenten ja jopa 100 vuoden aikana. Diskontatuin nykyarvoin (esimerkiksi 5 % korolla) tehty tarkastelu ei tuo esille vaihtoehtojen taloudellisuutta erityisen pitkillä laskenta-ajoilla. Useissa lähteissä (esim. Goodbody 2004) todetaan, että elinkaareltaan pitkien ja pitkävaikutteisten toimenpiteiden diskonttauskorko (nimenomaan aikapreferenssin määrittelyssä) voi olla alhainen, ja sitä alhaisempi mitä pidempää laskenta-aikaa toimenpiteen arviointi edellyttää. Esimerkiksi Iso-Britanniassa erityisen kauaskantoisten toimenpiteiden tarkastelussa sovelletaan alhaisia diskonttauskorkoja; korko on 125 vuoteen saakka 3,5 %, siitä eteenpäin 2 % aina 300 vuoteen saakka ja siitä eteenpäin 1 % (Goodbody 2004). Nollakorkoista tarkastelua ei kuitenkaan ole. Korkokustannukset Tiehallinnon investointilaskelmissa rakentamisen aikaiset investoinnin rahoittamisen korot lasketaan 5 % korkokannan mukaan. Korkokustannuksia ei siis lasketa investoinnin laskenta-ajalle tai taloudelliselle kuoletusajalle. Niissä tapauksissa, kun tekninen toimenpide on investointi kiinteään infrastruktuuriin, on sille määriteltävä rakentamisen aikaiset korkokustannukset. Korkokustannukset määritetään valtiokonttorin määrittämällä valtion pitkäaikaisen lainanhoidon vuosittaisella keskikorolla. Hoidon toimenpiteille ja laiteja varustehankinnoille ei määritetä korkokustannuksia. Jäännösarvo (poistoaika, kuluminen) Pääsääntöisesti jäännösarvojen huomiointi ei kuulu teknisen ratkaisujen vertailuun. Teknisen ratkaisun jäännösarvon määrittelyn tarve ilmenee vain silloin, kun ratkaisu on hyvin pitkävaikutteinen investointi (esimerkiksi eritasoliittymä-, silta- tai tunneli-investointi), jolla voi olla laskenta-ajan päättyessä vielä merkittävä jäännösarvo. Jäännösarvo kuvastaa epäsuorasti panostuksen palvelukykyä laskenta-ajan päättymisen jälkeen. Tarkasteluajankohdan hintatason määrittäminen ja inflaatio Teknisten toimenpiteiden hankinta- ja käyttömenot määritellään tarkasteluajankohdalla vallitsevin hinnoin. Menoerien ja vaikutusten arvo määritetään hankearvioinnissa sovellettavan tarkasteluvuoden mukaan (nykyisin 2005). Teknisten toimenpiteiden hankinta- ja käyttömenojen arvot muunnetaan tarvittaessa saman tarkasteluvuoden hintatasoon kustannusindeksillä (esimerkiksi maa- ja vesirakentamisen kustannusindeksiä käyttäen). Ajokustannusten arvo on Tiehallinnon hankearviointioppaassa valmiiksi perusvuoden hintatasossa. Mikäli halutaan soveltaa tuoreempaa tarkasteluvuotta, muunnetaan ajokustannusten arvo tarkasteluvuotta vastaavaksi elinkustannusindeksillä.

22 20 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISTEN RATKAISUJEN TALOUDELLISEN VERTAILUN PERIAATTEET Laskelmissa ei oteta huomioon inflaatiota, koska se vaikuttaisi jokaiseen tarkasteltavaan vaihtoehtoon ja niiden laskentatekijöihin (kustannukset, ajokustannusvaikutusten arvo) samalla voimakkuudella. Inflaation huomioon ottaminen ei siis tuo lisäinformaatiota vaihtoehtojen vertailuun. Yleistä inflaatiota tai rakentamisen kustannuskehitystä ei myöskään osata ennustaa. Esimerkiksi maa- ja vesirakentamisen kustannusindeksiä ei voida soveltaa rakentamisen kustannuskehityksen arviointiin pitkälle tulevaisuuteen. 3.4 Ajokustannusvaikutusten arviointi Teknisillä ratkaisuilla voi olla taloudellisia vaikutuksia tienkäyttäjiin tai muuhun yhteiskuntaan toimenpiteen toteutuksen yhteydessä sekä ratkaisun elinkaaren aikana. Toimenpiteen toteutuksen aikaisilla vaikutuksilla tarkoitetaan lyhytkestoisia liikenteellisiä häiriöitä, joita tieverkolla työskentely voi aiheuttaa joko kertaluontoisesti tai toistuvasti (esimerkiksi työkoneen käyttö tai varusteiden ja laitteiden asentaminen sekä huoltaminen). Elinkaaren aikaisilla vaikutuksilla tarkoitetaan teknisten ratkaisujen pitkäkestoisia vaikutuksia liikenteen sujuvuuteen ja sitä kautta ajokustannuksiin. Sekä toimenpiteiden toteutuksen aikaiset että elinkaaren aikaiset vaikutukset tienkäyttäjiin arvioidaan ajokustannuksin, ottaen huomioon: - ajoneuvokustannukset - aikakustannukset - onnettomuuskustannukset - päästökustannukset - melukustannukset. Vaikutusten määrällinen arviointi tapahtuu liikennesuunnittelun mallien avulla ja vaikutusten arvottaminen tehdään Tiehallinnon julkaisemin ajokustannusten yksikköarvoin. Ylläpitoon liittyvillä tuotteilla on ollut käytössä myös muun tyyppisiä arviointimenetelmiä kuten HIPS/HIBRIS tai PMSPro, joita kuvataan tarkemmin luvussa 3. Liikenteeseen kohdistuvien vaikutusten lisäksi on mahdollista ottaa huomioon työkoneiden aiheuttamat päästökustannukset, varsinkin jos tarkasteluun kuuluu ratkaisuvaihtoehtoja, joilla voidaan välttyä päästöiltä.

23 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 21 TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET 4 TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET 4.1 Yleistä Tienpidon tuotteisiin liittyvät erilaiset tekniset ratkaisut edellyttävät tarvittavilta vertailuilta laajuudeltaan, sisällöltään ja menetelmiltään eritasoisia tarkasteluja. Seuraavassa on käsitelty tuoteryhmittäin ja tuotteittain eri tuotteisiin sisältyviä teknisiä ratkaisuja ja niiden kannalta vertailumenetelmiltä edellytettäviä oleellisia tarpeita. Liitteessä 1 on tiivistelmä eri tuotteisiin liittyvistä menetelmällisistä ja rakenteellisista teknisistä ratkaisuista. 4.2 Hoidon tekniset ratkaisut Talvihoito Talvihoidon tekniset ratkaisut ovat pääosin menetelmällisiä. Esimerkiksi liukkaudentorjuntamenetelmänä voidaan käyttää useita vaihtoehtoisia teknisiä ratkaisuja kuten kostutettu suolaus, lietesuolaus tai liuossuolaus. Lumen ja sohjon poistoon ja pinnan tasaukseen liittyy myös vaihtoehtoisia ratkaisuja (erilaiset aurat jne.). Talvihoidon teknisillä ratkaisuilla toimenpidekierto on lyhyt eikä se niinkään riipu valitusta teknisestä ratkaisusta tai menetelmästä vaan sää-olosuhteista. Useimmissa tilanteissa teknisen ratkaisun valinta on urakoitsijan vastuulla ja valinta perustuu pitkälti ennalta määrättyyn talvihoitoluokkaan Tiehallinnon tilaamaan laatutasoon. Taloudellinen laskenta-aika on enintään urakan pituinen, mutta käytännössä ratkaisut valitaan joko vuositasolla tai sen hetkisen tarpeen mukaan. Valittavat ratkaisut vaikuttavat selkeimmin urakoitsijoiden henkilö-, kalustoja materiaalikustannuksiin, joiden hinnoittelu sisältyy alueurakkatarjouksiin. Vaikka taloudella on valinnassa suuri merkitys, ei tienpitäjän kannalta tärkeitä vaikutuksia kuten onnettomuuksia ja erilaisia ympäristövaikutuksia (melu, pohjavedet) urakoitsijan laskelmissa oteta huomioon, jollei niiden suhteen ole tarjouspyynnöissä asetettu tiettyjä vaatimuksia. Tienpitäjä voi tehdä talvihoitoon liittyviä taloudellisia tarkasteluja ja ratkaisuja määritellessään valtakunnallisesti eri talvihoitoluokkien käyttöalueita sekä palvelutasovaatimuksia (mm. toimenpideaika, lumisyvyys, kitka). Vastaavaa tarkastelutarvetta on kun tiepiirit tekevät hoitoluokan muutosesityksiä ja edelleen talvihoitoon tarjouspyyntöihin liittyviä täsmennyksiä. Näissä tarkasteluissa on mahdollista ottaa huomioon ne teknisiin ratkaisuihin liittyvät taloudelliset tekijät, joita ei enää urakoitsijan taholta tarkastella. Alueurakoiden urakka-asiakirjoissa voidaan lisäksi edellyttää joissain kohteissa normaalista hoitotavasta poikkeavaa hoitotapaa ns. täsmähoitoa. Tällaisia työkohtaisia tarkennuksia voivat olla pientareiden auraus samanaikaisesti ajoradan kanssa esimerkiksi joukkoliikenteen laatukäytävillä, kun pysäkeille ei ole kevyen liikenteen väyliä.

24 22 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET Talvihoidon teknisten ratkaisujen taloudellinen arviointi voidaan tehdä vuosittaisten toimenpidekustannusten muutosten perusteella. Diskonttaus ja jäännösarvojen käsittely ei tällöin ole tarpeen. Samaan laatutasoon päätyvillä menetelmällisillä teknisillä ratkaisuilla ei yleensä ole ajokustannusvaikutuksia. Jos vertailtavilla menetelmillä on laajakantoisempia vaikutuksia muuhun tienpitoon tai ympäristöön, on tarkastelua täydennettävä pitkäkestoisten vaikutusten arvioinnilla. Sorateiden hoito Sorateiden hoitoon liittyviä toimenpiteitä ovat muun muassa pinnan tasaus ja paikkaaminen sekä sorastus ja pölynsidonta. Lisäksi sorateitä muokataan sekä hoidetaan pintakelirikkoa ja pieniä routavaurioita. Näiden hoitotoimenpiteiden taloudellisuus edellyttää oikeaa ajoitusta ja teknisesti oikeaa tapaa. Sorateiden kunnolla on vaikutusta myös tienkäyttäjien ajokustannuksiin sekä pölyämisen ja pölynsidonnan kautta tien rakenteille ja laitteille sekä ympäristölle aiheutettuihin haittoihin. Toimenpiteiden aiheuttamien kustannusten muiden kustannusvaikutusten kokonaisuutta pyritään minimoimaan optimoimalla laatutasoa. Tämä edellyttää, että soratien hoitoluokasta ja sen edellyttämistä laatuvaatimuksista päätettäessä on riittävästi tietoa mm huonon kunnon aiheuttamista muista kustannusvaikutuksista. Tämä arviointi on tehtävä toimintalinjoja määriteltäessä. Hoitotoimenpiteillä pyritään enintään yhden tai muutaman vuoden kestäviin vaikutuksiin. Sorateiden hoito tilataan alueurakoiden yhteydessä, jolloin oikeiden toimenpiteiden valinta ja ajoitus on urakoitsijan vastuulla. Laatuvaatimusten toteutumista valvomalla ohjataan urakoitsijoiden toimintaa. Sorateiden kelirikonaikainen hoito (käytännössä murskeen ajo kelirikkokohtiin) on toimenpide, joka tehdään korjaamaan akuutti ongelma. Hoitotoimenpiteet kohdistetaan tarpeen mukaan tiemestarien päätöksellä. Ilman toimenpiteen toteuttamista tien liikennöinti myös elintärkeitä kuljetuksia hoitavilla raskailla ajoneuvoilla vaarantuisi. Murskeen lisäyksen vaikutukset ovat lähinnä lyhytaikaisia eikä se useinkaan paranna tienkohdan kelirikon aikaista toimivuutta pitkällä tähtäimellä. Sorateiden hoidon teknisten ratkaisujen taloudellinen arviointi voidaan tehdä vuosittaisten toimenpidekustannusten muutosten perusteella. Diskonttaus ja jäännösarvojen käsittely ei tällöin ole tarpeen. Samaan laatutasoon päätyvillä menetelmällisillä teknisillä ratkaisuilla ei yleensä ole ajokustannusvaikutuksia. Jos vertailtavilla menetelmillä on laajakantoisempia vaikutuksia muuhun tienpitoon tai ympäristöön, on tarkastelua täydennettävä pitkäkestoisten vaikutusten arvioinnilla. Lauttaliikenne Lossien ja lautta-alusten liikennöintiä voidaan tarkastella joko investointina tai yhtenä tienpidon hoitotuotteena. Investointitarkasteluissa vaihtoehtoisina toimenpiteinä voi olla uuden aluksen hankinta tai yhteyden korvaaminen sillalla. Hoitotuotteena lossien ja lautta-aluksien liikennöinti tehdään Tiehallin-

25 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 23 TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET non määrittelemien palvelutasojen mukaisesti. Teknisenä ratkaisuna investointitilanteessa on lähinnä lautan ominaisuudet (mm. kantavuus, vetoisuus, kiertoaika). Hoitotuotteena voidaan menetelmälliseksi tekniseksi ratkaisuksi määritellä mm. liikennöintitapa (aikataulu vai jatkuva kulku) tai liikennöintiä koskevat muut säännöt (etuoikeudet jne.). Lauttojen korvaamista silloilla on selvitetty laajemmin vuonna 1996 (Tielaitos 1996), jolloin laskettiin noin 50 eri lauttapaikan kustannuksia ja hyötyjä yhtenäisillä laskentamenetelmillä. Kustannuserinä tarkasteltiin siltojen investointikustannusten lisäksi lautan käyttö- ja ympäristökustannuksia sekä liikenteen aika- ja ajoneuvokustannuksia sekä joissain tapauksissa mahdollisia kiertotiekustannuksia. Tarkastelut tehtiin hankearviointeja koskevien ohjeiden mukaisesti. Maantielauttojen liikennöinti ja siten palvelutaso perustuu maantielain kirjaukseen sekä Tiehallinnon sisäiseen ohjeeseen, joiden mukaisesti lautat liikennöivät pääsääntöisesti ilman aikataulua. Aikataulu voidaan kuitenkin ottaa käyttöön lauttapaikkakohtaisen selvityksen pohjalta perustellusta syystä. Kaluston keski-ikä on varsin korkea: lossien 33 vuotta ja lautta-alusten 26 vuotta. Lautan taloudellinen poistoikä on vuotta ja tällä hetkellä todellinen käyttöikä noin 40 vuotta. Investointitarpeet pohjautuvat sekä teknisiin tekijöihin että palvelutason parantamiseen tai säilyttämiseen nykyisellään. Palvelutaso liittyy kantavuuteen ja lautan autopaikkojen määrään sekä erityiskysymyksiin kuten koululaisliikenteen matkustamoon. Teknisistä seikoista keskeisimmät ovat liikennöintivarmuus ja turvallisuus. (LVM 2007.) Lauttaliikenteen palvelutason muutokset vaikuttavat Tiehallinnon palveluhankinnan kustannusten lisäksi sekä tienkäyttäjien kustannuksiin että osittain myös lauttojen aiheuttamiin ympäristökustannuksiin (mm. päästöt). Liikennöitsijän kustannukset sisältyvät nykymuotoisessa hankinnassa hankintakustannuksiin. Lauttaliikenteen teknisten ratkaisujen taloudellinen arviointi voidaan tehdä käyttökustannusten osalta vuosittaisten kustannusmuutosten perusteella. Lauttaliikenteen kokonaistarkastelu on tehtävä vähintään ratkaisujen elinkaarien mukaisella laskenta-ajalla. Diskonttaus on tarpeen ja jäännösarvo otetaan huomioon. Lauttaliikenteellä on yleensä laskettavissa olevia ajokustannusvaikutuksia. Jos vertaillaan lauttaa ja siltaa keskenään on tarkastelu tehtävä investointeja vastaavasti ja muun muassa laskenta-aika valittava pidemmän elinkaaren omaavan vaihtoehdon mukaisena. Muut hoitotuotteet Muita hoitotuotteita ovat liikenneympäristön, rakenteiden, varusteiden ja laitteiden hoito, joita toteutetaan lähinnä alueurakoissa sovitun vuosiaikataulun mukaisesti. Hoitoon kuuluu siivoamista ja puhdistamista sekä rikkoutuneiden tai kuluneiden varusteiden korvaamista uusilla. Joiltakin osin hoitoon sisältyy myös esim. vuositarkastuksia. Yleisterminä varusteiden ja laitteiden tilalle käytetään sanaa kunto. Kunto saatetaan ymmärtää kuitenkin eri tavoin Tiehallinnon eri prosesseissa ja kuntotiedontarpeet voivat olla hyvin erilaisia (Tiehallinto 2004a).

26 24 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET Kuva 4. Esimerkki liikennemerkin kunnon muutoksista eri tilanteissa (Tiehallinto 2004a). Kunnon heiketessä esimerkiksi likaantumisen tai lumisuuden takia se palautetaan hoitotoimenpiteillä varusteen tai laitteen elinkaaren mukaiselle kuntotasolle, jolloin vaikutukset rajoittuvat toimenpiteiden kustannuksiin ja vaurion aikaisiin haittoihin. Korvattaessa vaurioitunut laite uudella, kunto saattaa olla selkeästi parempi kuin ennen vaurioitumista, jolloin parantuneesta kunnosta voidaan saavuttaa myös hyötyjä. Jälkimmäinen tilanne vastaa varusteita tai laitteita koskevia uusinvestointitarkasteluja. Hoidon alueurakkaan kuuluvat työt tilataan kokonaishintaisina töinä. Yksikköhintaperusteisesti tilataan liikennemerkkien uusimista ja lisäämistä sekä päällysteiden paikkausta. Vuotuisessa hoitokierrossa muodostuvat kustannukset ovat työkustannuksia ja varusteiden korvausinvestointeja. Tievalaistuksen hoitoon liittyvä yöaikainen tai osittainen sammuttaminen voi tulla kysymykseen, jos sähkön hinta nousee nykyisestä. Muihin hoitotuotteisiin liittyvien teknisten ratkaisujen taloudellinen arviointi voidaan tehdä vuosittaisten toimenpidekustannusten perusteella, jos ratkaisulla ei ole merkitystä rakenteen tai laitteen ylläpitoon. Jälkimmäisessä tapauksessa vertailu on tehtävä vähintään ratkaisujen elinkaarten mukaisella laskenta-ajalla. Diskonttaus on tarpeen jos ratkaisujen laskenta-aika on yli 10 vuotta ja jäännösarvo voidaan ottaa huomioon, mikäli laskentaaika on lyhyempi kuin ratkaisun kuoletusaika kirjanpidossa. Ratkaisuilla ei yleensä ole ajokustannusvaikutuksia. 4.3 Ylläpidon tekniset ratkaisut Päällysteiden ja tierakenteiden ylläpito Päällysteiden ja tierakenteiden ylläpidon on tässä katsottu sisältävän myös rakenteen parantamisen (RP) ja päällysteiden hoidon (paikkaukset). Päällys-

27 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu 25 TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET tystoimenpide valitaan kokonaistaloudellisesti tien kunnon ja vaurioitumisnopeuden perusteella. Tien kuntoindekseille on asetettu laatutavoitteet, joihin vaikuttaa myös tien verkollinen asema ja liikennemäärä. Päällystystoimenpiteen valinnassa huomioidaan myös tarve rakenteen parantamiselle. Jos tierakenteen jäljellä oleva elinikä on lyhyt ja vaurioitumisnopeus suuri, ei tien kunnostamista kevyillä toimenpiteillä kannata jatkaa. Päällysteiden ylläpidossa rakenteelliset ja menetelmälliset ratkaisut voivat vuorotella täydentäen toisiaan. Päällysteiden uusimista voidaan pitää rakenteellisena teknisenä ratkaisuna, mutta esimerkiksi urien poisto on selkeämmin menetelmällinen ratkaisu. Taloudellisten arviointien kannalta kummallakin on tietty rakenteesta tai menetelmästä riippuva kestoikä, jolloin tarkastelumenetelmät ovat varsin samanlaiset. Taloudelliseen arviointiin liittyy silloin tienpitäjän ylläpitokustannusten lisäksi ainakin tienkäyttäjien ajokustannukset. Jälkimmäisten riippuvuutta päällysteiden kunnosta on arvioitu Väyläomaisuuden hallinnan tutkimusohjelmassa (Ristikartano et al. 2005). Päällystystoimenpiteiden vaikutusten laskentaa on tehty HIBRIS-järjestelmällä, jossa kuntovaikutukset ovat perustuneet kuntorekisterin havaintoihin niiltä osin kuin tila-toimenpidekombinaatioita on ollut olemassa. Järjestelmän käytöstä ollaan luopumassa sen ylläpidon työläyden takia. Päällystysohjelma tehdään PMSPro-ohjelmistolla, jossa ei ole mukana tienkäyttäjien kustannuksia. Ohjelma laatii kuntoennusteen kohteille vaurioitumismallien avulla ja tekee kohde-ehdokkaat. Kohde-ehdokkaat suunnitellaan tarkemmin ja näin muodostuu päällystysohjelma. PMSPro-ohjelmisto ottaa toimenpiteiden valinnassa huomioon vain ensimmäisen toimenpiteen ei elinkaarikustannuksia. PMSPro antaa kohteelle, jotka koostuvat 100 m osuuksista, toimenpide-ehdotuksen. Päällystysohjelma toimenpiteineen laaditaan ehdotusten pohjalta. Päällystysohjelmassa on esitetty kohteella toteutettava tekninen ratkaisu. Kuva 5. Esimerkki päällystysohjelman toimenpiteistä. Rakenteiden parantamisen vaikutuksia on harvoin tarkasteltu taloudellisilla vertailumenetelmillä, koska niitä toteutetaan vain selkeän tarpeen mukaan. Parantamiskohteista tehdään aina ajantasainen suunnitelma ennen rakenteen parantamisen toteutusta. Parantamiskohteet suunnitellaan RDAohjelmistolla, joka lähinnä kokoaa suunnittelua varten tarvittavat lähtötiedot. Toimenpiteiden kustannusvaikutukset kohdistuvat lähes pelkästään tienpitäjälle. Kuivatuksen (ojituksen) suunnittelussa tiemestarit vastaavat kunnostuskohteiden määrittämisestä omien havaintojensa pohjalta. Urakoitsija päättää sen jälkeen ojituskohteiden tekniset ratkaisut.

28 26 Tienpidon teknisten ratkaisujen taloudellinen vertailu TEKNISET RATKAISUT JA NIIDEN VERTAILUUN VAIKUTTAVAT OMINAISUUDET Vähäliikenteisillä teillä päällysteiden ja rakenteiden ylläpitotoimenpiteiden hyödyt ovat usein kustannuksia alhaisemmat. Toimenpiteet tehdään tällöin siksi, että tiellä varmistetaan tietty palvelutaso. Tällaisilla teillä kunnostustoimenpiteen valinnassa tulisi ottaa huomioon esimerkiksi kokonaisen tien tai yhteysvälin tilanne yksittäisen tienkohdan sijaan. Runkokelirikko vaikuttaa myös selvästi tienkäyttäjien kustannuksiin joko kasvaneina ajokustannuksia tai kiertoteiden käytön aiheuttamina lisäkustannuksina. Raskaan liikenteen kuljetukset voivat kokonaan estyä kelirikon vuoksi. Ajokustannuksiin liittyviä taloudellisia tarkasteluja on tehty Väyläomaisuuden hallinnan tutkimusohjelmassa (Ristikartano et al. 2006). Päällysteisiin ja tierakenteiden ylläpitoon liittyvien teknisten ratkaisujen taloudellinen arviointi on tehtävä vähintään vertailtavien ratkaisujen pisimmän toimenpidekauden mukaisella laskenta-ajalla. Diskonttaus on tarpeen, jos laskenta-aika on yli 10 vuotta. Jäännösarvoa ei oteta huomioon. Jos vertailtavilla ratkaisuilla on toisistaan poikkeavia ajokustannusvaikutuksia, otetaan nämä huomioon tarkastelussa. Sillat Siltojen kunnon heikkeneminen ei suoraan vaikuta kovinkaan paljon tienkäyttäjien kustannuksiin, mutta siltojen ylläpitoon liittyvät korjaustoimenpiteet aiheuttavat usein merkittävää haittaa tienkäyttäjille. Siltojen peruskorjauskustannukset ovat merkittäviä ja siksi usein tullaan tilanteeseen, jossa rahoitussyistä siltaa ei pystytä korjaamaan edullisimpana ajankohtana tai vuosikustannuksiltaan edullisimmalla tavalla. Korjaustoimenpiteen siirtyminen voi aiheuttaa turvallisuusriskejä ja myöhemmin kalliita lisäkorjaustarpeita (Tiehallinto 2004a). Yksittäisen sillan huono kunto voi myös edellyttää painorajoituksen asettamista, mikä luonnollisesti vaikuttaa raskaan liikenteen kustannuksiin. Siltojen korjauksiin liittyy menetelmällisiä teknisiä ratkaisuja (kaistojen sulkeminen, kiertotiet), joiden vaikutukset voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Korjaustoimenpiteiden kesto riippuu tehtävistä teknisistä toimenpiteiden ja korjausmenetelmästä. Pienimmät korjaukset kestävät päiviä, vaativammat saattavat kestää useita kuukausia tai jopa vuosia (Tiehallinto 2008). Tiehallinnolla on ollut käytössä ylläpidon ja korvausinvestointien verkkotason analysointia varten HIBRIS-järjestelmä, jossa on mallinnettu ajoneuvo- ja aikakustannuksia erikseen kevyille ja raskaille ajoneuvoille. Siltojen ajokustannusten määrittämisestä on käynnistynyt Liikennejärjestelmän taloudellisuus -tutkimusteemassa selvitys, jonka avulla haetaan uutta tietoa kustannusvaikutuksista eri tilanteissa. Siltojen ylläpitoon liittyvien teknisten ratkaisujen taloudellinen arviointi on tehtävä vähintään vertailtavien ratkaisujen pisimmän toimenpidekauden mukaisella laskenta-ajalla. Diskonttaus on tarpeen, jos laskenta-aika on yli 10 vuotta. Jäännösarvoa ei oteta huomioon. Siltojen ylläpidossa työn aikaisilla ajokustannusvaikutuksilla on usein merkittävä rooli taloudellisessa arvioinnissa.