TERVEYSTIETEIDEN YKSIKÖN TUTKIMUSSTRATEGIA (Hyväksytty terveystieteiden yksikön johtokunnassa )

Transkriptio

1 TERVEYSTIETEIDEN YKSIKÖN TUTKIMUSSTRATEGIA (Hyväksytty terveystieteiden yksikön johtokunnassa )

2 2 (8) Sisällysluettelo 1. Yksikön tutkimuksen painopisteet vuonna Yksikön tutkimuksen tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus vuonna Tutkimuksen resurssit (ulkoiset ja sisäiset) Tutkimuksen organisointi Rekrytointipolitiikka Julkaiseminen Tieteellinen jatkokoulutus Miten yksikkö edistää kansainvälistymistä, keskeiset kv. partnerit Yksikön indikaattorit ja vastuut... 8

3 3 (8) 1. Yksikön tutkimuksen painopisteet vuonna 2015 Terveystieteiden yksikön tutkimus kohdistuu eri väestöryhmien terveyteen yksilön, perheen ja yhteisöjen sekä yhteiskunnallisen päätöksenteon ja terveydenhuoltojärjestelmän näkökulmista. Tutkimuskohteet ovat yhteiskunnan kannalta keskeisiä ja ne sijoittuvat Tampereen yliopiston kahden tärkeimmän osaamisalueen, yhteiskunnan ja terveyden tutkimuksen kohtaamispaikkaan. Yksikön laajimpia, oppialojen rajat ylittäviä tutkimusalueita ovat lasten, nuorten ja perheiden terveys ja terveyden edistäminen, vanheneminen ja ikääntyvä yhteiskunta sekä terveys- ja sosiaalipalvelujärjestelmään kohdistuva terveydenhuoltotutkimus. Näitä kehitetään tutkimuksen yhteisinä monitieteisinä painopistealoina. Myös mielenterveyden ja työterveyden tutkimusta tehdään useilla yksikön oppialoilla. Perinteisesti vahva ja edelleen kehitettävä ala on syöpäepidemiologia. Keskeisten tutkimusalueiden yhteisiä kiinnostuksen kohteita ovat yleisten ja paljon haittoja aiheuttavien sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden sekä toiminnanvajavuuksien syytekijät ja ehkäisy, väestöryhmien väliset terveyserot, palvelurakenteet ja palvelujen vaikuttavuus. Perimmäisenä tavoitteena on parantaa kansan terveyttä ja hyvinvointia sekä vastata monitieteisen tutkimuksen keinoin yhteiskunnallisiin haasteisiin. Parhaimmillaan tutkimuksella on kiinteä yhteys sosiaali- ja terveydenhuollon ja terveyden edistämisen käytäntöihin. Yksikkö arvostaa ja tukee korkeatasoista tutkimusta. Eri näkökulmia ja lähestymistapoja yhdistävä moni- ja poikkitieteellinen yhteistyö on tutkimuksen tärkeä laatutekijä. Aihepiirien valinnassa lähtökohtana on tutkijoiden akateeminen vapaus, jonka kautta mahdollistetaan myös uudet innovaatiot. Yksikön tutkimusaloista syöpien epidemiologinen tutkimus on pitkään kuulunut alansa kansainväliseen kärkeen. Vanhenemisen tutkimus ja perhehoitotieteellinen ja lasten terveyden tutkimus ovat korkealla kansainvälisellä tasolla. Terveydenhuoltotutkimuksella on edellytykset kehittyä kansainvälisesti huomattaviksi tutkimusalueiksi. Tutkimuksen vahvuuksia ovat monitieteinen lähestymistapa, tutkimuspainotteinen toimintakulttuuri, pitkäaikaiset seuranta-aineistot sekä yhteistyöverkostot koti- ja ulkomaalaisten tutkimuslaitosten kanssa. Keskeisenä heikkoutena voidaan pitää useiden tutkimusalueiden kapeaa resursointia ja siitä johtuvaa liian suurta riippuvuutta yksittäisistä tutkijoista. Taloudellisen tilanteen yleinen heikkeneminen muodostaa selkeän uhan erityisesti täydentävän tutkimusrahoituksen saatavuudelle. Osa avainhenkilöstöstä tulee suunnittelukauden kuluessa eläkeikään, mikä yhdistettynä taloudellisen tilanteen kehittymiseen voi muodostaa uhan tutkimuksen kehittämiselle. Tutkimuksen kehittämisen ja suuntaamisen kannalta tärkeitä mahdollisuuksia ovat mm. väestörakenteen kehittymisen tuomat sosiaaliset ja muut haasteet, joiden tutkimiseen yksiköllä on hyvät edellytykset, terveysalan yleinen kiinnostavuus, sekä yksikön monitieteisyys ja ulkoiseen yhteistyöhön suuntautuva tapa toimia.

4 4 (8) 2. Yksikön tutkimuksen tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus vuonna 2015 Yksikön tutkimus on vaikuttavaa, kun se tuottaa tutkimuksen keinoin näyttöä, jota voidaan soveltaa väestön terveyttä koskevan päätöksenteon ja toiminnan tietopohjana sekä vaikuttaa alansa menetelmälliseen ja teoreettiseen kehitykseen. Tieteellinen vaikuttavuus toteutuu korkeatasoisen julkaisemisen ja tieteellisten asiantuntijatehtävien kautta. Yksikkö julkaisee tutkimusalojensa johtavissa kansainvälisissä lehdissä ja arvostettujen julkaisijoiden kirjoissa sekä suomalaisen päätöksenteon kannalta tärkeillä kotimaisilla foorumeilla. Yksiköllä on tunnustettu asema tiedeyhteisössä ja sen asiantuntijat ovat keskeisiä vaikuttajia ja haluttuja kumppaneita tutkimus- ja kehittämishankkeissa sekä yhteiskunnallisen päätöksenteon valmistelussa. Heidän ansionsa asiantuntijoina tunnustetaan kutsuina kansainvälisiin ja kotimaisiin ryhmiin. Yksikköä pidetään maan johtavana ja Euroopassa huomattavana kansanterveysalan yliopistollisena tutkimuslaitoksena, jonka merkitys esimerkiksi terveydenhuollon interventioiden vaikuttavuuden tutkimuksessa on Euroopan tasolla merkittävä. Yksikön tutkimus vaikuttaa väestön terveyteen yhteiskunnan eri tasoilla myös valmistuneiden maistereiden ja muiden yksikön kouluttamien asiantuntijoiden osaamisen kautta. Yksiköllä on paljon työn ohessa opiskelevia aikuisopiskelijoita, joiden kautta uusin tutkimustieto vaikuttaa suoraan terveysalan toimijoiden suunnitteluun, käytäntöihin ja toimintatapoihin. Kotimaisten osaajien koulutuksen ohella yksikön mittava kansainvälinen perustutkinto- ja jatkokoulutus vaikuttavat laajasti eri maissa. 3. Tutkimuksen resurssit (ulkoiset ja sisäiset) Yksikössä on periaatteena, että jokainen opettaja tutkii ja jokainen tutkija opettaa. Kaikki opettajan tehtävissä olevat harjoittavat tutkimusta, ja siihen kannustetaan eri keinoin. Tutkijoiden osallistumista opetukseen voidaan vielä parantaa. Ajankäytön suunnittelulla ja työsuunnitelmien kautta parannetaan tutkijoiden mahdollisuutta tehdä tutkimusta ja hakea siihen rahoitusta. Yksikkö kehittää järjestelmän, jolla henkilöstölle mahdollistetaan työjärjestelyin opetuksesta vapaita tutkimusjaksoja. Yksikkö kannustaa tutkijoita hakemaan täydentävää rahoitusta. Hakemusten valmistelussa käytetään tutkimuspalvelujen asiantuntija-apua. Erityisesti EU-hankkeiden ja muiden laajojen kansainvälisen hankkeiden valmisteluun tarvittaisiin vielä nykyistä vahvempaa tukea yliopiston tutkimuspalveluista. Tutkimushankkeiden johtamisen kannalta on elintärkeää, että projektien talousseuranta saadaan ajantasaiseksi ja ymmärrettäväksi. Yksikkö pitää tärkeänä, että tutkimuksen toteuttamiseen, erityisesti tutkimuksen johtajien tueksi, järjestään riittävästi avustavaa henkilökuntaa. Terveystieteellisen tutkimuksen keskeinen infrastruktuuri muodostuu yhtäältä tutkimusaineistoista ja niiden hallinnasta sekä toisaalta analyysiin tarvittavasta osaamisesta ja asiantuntijatuesta. Yksikkö varmistaa, että tutkimukseen on käytettävissä ajanmukaiset laitteistot ja ohjelmistot. Etenkin lasten ja nuorten tutkimuksessa sekä vanhenemistutkimuksessa kootut pitkät väestötason interventio-, seuranta- ja aikasarjaaineistot muodostavat arvokkaan tietovarannon, jonka ylläpito ja täydentäminen on haaste.

5 5 (8) Menetelmätuen parantamiseksi on vuoden 2012 aikana vakinaistettu yksi tilastoasiantuntijan tehtävä, mutta lisätuen saamiseksi etsitään mahdollisuuksia. Tilastollisen tuen takaaminen, nykyaikaisten menetelmien soveltaminen ja kehittäminen sekä valmius räätälöidä menetelmällisiä sovelluksia tutkimushankkeissa kohdattuihin erityiskysymyksiin edellyttävät toimia koko yliopiston tasolla. Tutkijakoulutuksessa tärkeää on oppialan ja aihepiirin menetelmien riittävän laaja ja syvällinen osaaminen. Tutkimuksessa hyödynnetään suomalaisen tutkimusympäristön vahvuuksia kuten erilaisia rekistereitä ja niiden yhdistämistä muihin tietolähteisiin. Kansallisten tutkijakoulujen toimintoihin osallistutaan edelleen. Kun kansalliset verkostotohtoriohjelmat päättyvät, etsitään keinoja menestykselliseksi osoittautuneen koulutusyhteistyön jatkamiseen alan muiden yliopisto- ja tutkimuslaitosten kanssa mm. lisärahoitusta hankkimalla. Tässä toiminnassa luotuja hyviä käytäntöjä jatketaan ja hyödynnetään kaikessa yksikön toteuttamassa jatkokoulutuksessa. Tutkijakoulutuksen kehittäminen opiskelijoiden rekrytointia tarkentamalla ja jatkokoulutettavien määrää vähentämällä tähtää tutkijakoulutuksen ja samalla tutkimuksen laadun parantamiseen. Opetuksen ja tutkimuksen nykyistä paremmalla integroinnilla voidaan suunnata eriasteiset opinnäytteet vahvistamaan tutkimuksen painoalueita. 4. Tutkimuksen organisointi Tällä hetkellä tutkimus organisoituu pääosin oppialoittain ja hankkeittain muodostettuihin tutkimusryhmiin. Monet keskeisiin tutkimusteemoihin kohdistuvat hankkeet ovat oppiainerajat ylittäviä, mitä kehitystä yksikkö tukee. Tutkimusohjelmien ja tutkimuskeskusten avulla voidaan tunnistaa ja vakiinnuttaa yhteistyötä oppialojen, yksiköiden ja yliopistojenkin välillä. Yksikkö järjestää tutkimustoiminnan tutkimuskeskuksiin silloin, kun tästä koituu erityistä hyötyä. Tutkimuskeskuksilla ei kuitenkaan ole itseisarvoa eikä yksikkö arvosta niissä tehtävää tutkimusta enempää kuin tutkimusryhmissä tehtävää. Yksikkö koordinoi vuoden 2012 alussa perustettua Jyväskylän ja Tampereen yliopistojen yhteistä Gerontologian tutkimuskeskusta (GEREC), johon sekä terveystieteiden yksiköstä että lääketieteen yksiköstä osallistuu useampia tutkimusryhmiä. Eturauhassyövän tutkimuskeskus koostuu lääketieteellisen bioteknologian, lääketieteen ja terveystieteiden yksiköiden tutkijoista, ja se on käynnistämässä toimintaansa. Rokotetutkimuksen alueelle ollaan kehittämässä uusia yhteistyömuotoja lääketieteen yksikön ja lääketieteellisen bioteknologian yksiköiden kanssa. Lasten, nuorten ja perheiden terveyden tutkimusohjelman perustamista selvitetään. Yksikkö on yhteistyössä muiden tieteenalayksiköiden kanssa aktiivisesti mukana Julkisrahoitteiset palvelut sekä julkisen ja yksityisen sektorin rajapinta -hankkeen kehittämisessä. Tutkimusalue on koko yliopiston kannalta tärkeä, ja yksikkö on mukana kehittämässä yhdessä muiden tieteenalayksiköiden kanssa sen kehittymistä tukevia hallinnollisia rakenteita.

6 6 (8) Yksikössä tuetaan yhteistyötä muiden Tampereen yliopiston yksiköiden, yliopistojen ja muiden terveysalan organisaatioiden kanssa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Yksikkö edistää yliopiston kolmatta tehtävää, yhteiskunnallista vaikuttamista, tiivistämällä tutkimusyhteistyötä paikallisten terveysalan työelämän toimijoiden kanssa siten, että yhteistyöstä hyötyvät niin yksikön tutkimus kuin terveysalan organisaatioiden käytännön toiminta. 5. Rekrytointipolitiikka on henkilöstörakenteeltaan professoripainotteinen, minkä vuoksi vastaisuudessa painotetaan post doc -vaiheen opettajien ja tutkijoiden rekrytointia. Tehtävien tullessa täytettäväksi harkitaan tenure track -tyyppisen palvelussuhteen mahdollisuutta. Tavoitteena on perustaa myös muita tutkimuspainotteisia vakansseja. Tehtävän vapautuessa sen ala harkitaan uudelleen opetuksen ja tutkimuksen painopisteiden perusteella. Yksikön henkilöstösuunnitelma linjaa yksityiskohtaisemmin henkilöstösuunnittelua. 6. Julkaiseminen Menestyvä tutkimus ilmenee aktiivisena julkaisemisena. Tavoitteena on julkaista tutkimusta mahdollisimman korkeatasoisilla kansainvälisillä foorumeilla. Suomen kielellä julkaisemista pidetään tärkeänä erityisesti, milloin tutkimustuloksilla on merkitystä Suomen väestön terveyden kannalta, tai kun oletetaan, että tulokset voivat vaikuttaa suomalaiseen terveyteen liittyvään politiikkaan tai palveluihin. Kun open access -lehtien merkitys kasvaa, tarvitaan myös yliopiston tasolla linjauksia kustannusten kattamisen suhteen. Rinnakkaistallennuksen vakiintumista hidastaa aikaa viepä lupamenettely, mutta sitä edistetään yksikön käytössä olevilla keinoilla. 7. Tieteellinen jatkokoulutus Yksiköllä on terveystieteiden tohtoriohjelma ja lääketieteen tohtoriohjelma. Tohtoriohjelmiin otetaan korkeintaan 30 uutta opiskelijaa vuosittain. Yhteiset valintakriteerit sovitaan ja niitä tarkistetaan tarvittaessa. Osalle tohtoriopiskelijoista voidaan turvata päätoiminen palkallinen opiskelumahdollisuus. Muita kokopäiväisiä jatko-opiskelijoita kannustetaan muun rahoituksen, lähinnä apurahojen hakuun. Alan luonteen vuoksi jatko-opintoja tullaan tekemään myös sivutoimisesti vastaisuudessakin. Jatko-opiskelijoiden rekrytointikanavia ovat omat suomenkieliset ja kansainväliset maisteriohjelmat, lääketieteen lisensiaattiohjelmat sekä yksikön tutkijoiden kansainväliset tutkijaverkostot. Jatkokoulutuksen tavoitteena ei ole vain tohtorintutkintojen tuottaminen vaan ennen kaikkea oman alan korkeimman tason tutkijoiden, asiantuntijoiden ja opettajien kouluttaminen. Sen vuoksi koulutuksen runkona on terveysalan yleisasiantuntemukseen, oman alan erityisasiantuntemukseen, tutkimusmenetelmiin ja tutkijantaitoihin suuntautuva kurssimuotoinen koulutus.

7 7 (8) Tampereen yliopiston tutkijakoulun ja muiden tieteenalayksiköiden kanssa tehdään aktiivisesti yhteistyötä erityisesti menetelmäopetuksessa. Yksikkö järjestää itse tai yhteistyössä alan muiden yliopistolaitosten kanssa erityisesti terveystieteelliseen tutkimukseen keskittyviä opintoja. Jatko-opiskelijoille suunnatussa kurssitarjonnassa erityisen tärkeitä ovat erilaiset menetelmäkurssit. Kurssiohjelma suunnitellaan siten, että tietyt perustason opinnot toteutetaan säännöllisesti joka vuosi tai joka toinen vuosi. Opettajiksi pyritään nykyisen käytännön mukaan mahdollisimman usein saamaan tunnettuja kansainvälisiä tutkijoita ja tutkijakouluttajia. Kansallisille tutkijakouluille Suomen Akatemialta tulevan kurssirahoituksen väheneminen ja päättyminen kokonaan vuonna 2015 muodostaa suuren haasteen korkeatasoisen jatkokoulutuksen jatkamiselle. Keskeinen osa yksikön jatkokoulutusta on jo kaksikymmentä vuotta ollut kansainvälinen epidemiologian tohtorikoulutusohjelma (IPPE), jota kehitetään yksikön tohtoriohjelman osana mm. selkeyttämällä tavoitteita ja yhdenmukaistamalla valintakriteereitä muun tohtorikoulutuksen kanssa. IPPE-koulutus on yksikön kansainvälisyyteen liittyvä arvovalinta, jolla tuetaan kehittyvien maiden akateemista terveystutkimusta. Tohtorikoulutus nähdään luonnollisesti myös kansainvälisen tutkimusyhteistyön välineenä. Tohtoriohjelmaa johtaa tehtävään nimetty vastuuhenkilö. Hänen tuekseen nimitetään tohtorikoulutuksen kehittämisryhmä. 8. Miten yksikkö edistää kansainvälistymistä, keskeiset kv. partnerit Kansainvälisyys on yksikön tutkimuksessa ja tutkijakoulutuksessa jokapäiväinen vakiintunut elementti. Yksiköllä on kansainvälinen maisteriohjelma, ja suuri osa jatko-opiskelijoista tulee ulkomailta. Menestyneimmät tutkijaryhmät, erityisesti epidemiologian, nuorten ja vanhenemistutkimuksen ryhmät, toimivat vakiintuneesti kansainvälisen tutkijayhteisön osina. Yksikkö kehittää edelleen kansainvälistä yhteistyötä tieteellisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Yksikön julkaisu- ja konferenssiaktiviteetti säilytetään vähintään nykyisellä tasollaan. Yksikössä tuetaan eri vaiheessa olevien tutkijoiden ulkomailla tapahtuvia pitkiä, vähintään useiden kuukausien tutkimusvierailuja. Vastaavasti kannustetaan ja tuetaan ulkomaisten post doc -tutkijoiden ja professoreiden pitkiä tutkimusvierailuita tänne. EUtutkimusrahoitushakuihin osallistumista tuetaan suunnitelmallisesti rahoituksen, hallinnollisen tuen ja työaikajärjestelyiden kautta. Jatkokoulutuksessa yksikössä pyritään turvaamaan jokaiselle opiskelijalle mahdollisuus osallistua alansa kansainvälisiin kongresseihin ja vierailla ainakin kerran alansa kansainvälisessä tutkimuskeskuksessa. Yksikössä varataan taloudellisen tilanteen mukaan varoja ulkomaisten tutkijoiden/tutkijakouluttajien muutamien viikkojen/kuukausien mittaisiin vierailuihin. Visiting professor -käytäntö kehitetään normaaliksi henkilöstösuunnitelman osaksi.

8 8 (8) 9. Yksikön indikaattorit ja vastuut Yksikkö kehittää tutkimusstrategian seurantajärjestelmän. Seurannan välineenä on mm. tietokanta, johon kootaan ulkopuolisen rahoituksen haettu määrä, saadut myönteiset rahoituspäätökset ja yksikön rahoitusosuuden kehitys. Yksikön tutkimuksen indikaattoreita ovat mm: kansainväliset vertaisarvioidut julkaisut muut tieteelliset julkaisut kansainvälinen rahoitus kansallinen rahoitus kansainväliset akateemiset tehtävät kotimaiset akateemiset tehtävät muut merkittävät kansainväliset ja kotimaiset tehtävät tutkijavierailut Ensisijainen vastuu tutkimusstrategian toteutumisesta on yksikön johtajalla ja johtoryhmällä. Tohtoriohjelmien vastuuhenkilö huolehtii täytäntöönpanosta erityisesti tohtorikoulutuksen osalta. Strategian toteutumista käsitellään säännöllisesti työyhteisökokouksissa, tieteellisen neuvoston kokouksissa ja johtokunnan kokouksissa.