Kollaja suunnitelma mieletön virtavesiluonnon tuhohanke

Transkriptio

1 1/5 Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistys ry, Iijoen suojeluyhdistys ry ja Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri ry Kollaja suunnitelma mieletön virtavesiluonnon tuhohanke Kollajan tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentaminen eivät palvelisi yhteiskunnan kokonaisetua. Pohjolan Voiman selvitykset paljastavat Kollaja suunnitelman suureksi puhallukseksi, jonka varsinainen tarkoitus on koskiensuojelulain purkaminen. Teknistaloudellisesti merkittävästä rakentamattomasta vesivoimasta on suojelun takana lähes 80 prosenttia. Uusiutuvana ja puhtaana säätövoimana ja viimeksi myös tulvasuojelulla markkinoitu hanke on yksinkertaisesti toteuttamiskelvoton. Altaan rakentaminen houkuttelee voimayhtiötä, sillä se saisi periaatteessa vähäjärvisyyden ja pienen pudotuskorkeuden takia huonosti vesivoiman tuotantoon soveltuvasta Iijoen vesistöstä enemmän tehoa ja tuotantoa irti. Kollajan lisäys Iijoen vesivoimantuotantoon olisi 155 gigawattituntia. Vesiluonnolle, vaelluskalan palautussuunnitelmille ja yhteiskunnallisen päätöksenteon uskottavuudelle hanke toteutuessaan olisi katastrofi. Altaasta kertyisi myös ilmastoa kuormittavia päästöjä enemmän kuin vesivoiman lisäyksestä syntyisi hyötyä. Hydrologinen painajainen Tekoaltaan ja voimalaitoksen rakentaminen vaatisivat Suomessa ennennäkemätöntä vesistön muokkausta, joka kohdistuisi koskiensuojelulailla suojeltuun vesistöön. Kollaja-hankkeen tarkoituksena olisi kääntää suurin osa Iijoen virtaamasta Pudasjärven taajaman ja Haapakosken välillä kiertämään tekoaltaan sekä uuden voimalan kautta. Livojoen virtaama käännettäisiin kokonaan pois Iijoesta kulkemaan altaan kautta. Iijoen luonnonuomasta jäisi 39 kilometriä lähes kuivilleen. Suunnitelma 1980-luvulla oli sama, mutta koskiensuojelulaki esti hankkeen ja vesioikeus palautti Pohjolan Voiman hakemuksen. PVO on luvannut, ettei yhtään koskea rakenneta. Pääuomaan rakennettaisiin kuitenkin joukko patoja säännöstelemään veden kulkua ja määrää. Kipinänkoski ja kuusi muuta koskea kuivuisivat pieniksi puroiksi. Nykyinen keskivirtaama on jokisuulla noin 174 m3/s. Kollaja-hankkeessa iso osa vesistä ohjattaisiin altaaseen ja luonnonuomaan jäisi kesäaikana virtaamaan minimissään 50 kuutiota vettä sekunnissa ja talvella 15. Erinomaisessa tilassa olevan ja raakuistaan tunnetun Livojoen vedet käännettäisiin virtaamaan pääuoman sijaan kokonaan Aittojärven kautta tekoaltaaseen. Aittojärvi puolestaan menettäisi järviluontonsa ja muuttuisi läpivirtauskanavaksi, jossa veden kulku käännettäisiin päinvastaiseen suuntaan. Altaan alle jäävältä alueelta tuhoutuisi Siuruanjokeen laskevan Mertajoen vesistö järvineen. Aittojärvi suunnitelman musta piste Kollaja suunnitelmassa luvataan paljon, muun muassa parempaa vedenlaatua Aittojärvelle. Järvi on matala, vajaan metrin syvyinen ja mutapohjainen ja sijaitsee hieman ylempänä kuin Pudasjärvi. Vesi virtaa Aittojärvestä Iijoen pääuomaan samassa uomassa Livojoen virtaaman kanssa. Suunnitelman mukaan pääuomasta ja Livojoesta ohjattaisiin vedet, enimmillään 550 kuutiota sekunnissa, Aittojärven ja kahden kanavan kautta tekoaltaaseen. Tulokanava olisi noin

2 kilometrin pituinen ja 10 metrin syvinen, leveys pohjassa 50 ja pinnalla sata metriä. Vesi vaihtuisi vinhaa vauhtia, kerran puolessatoista tunnissa, kun veden viipymä on nyt vuosissa. Läpivirtaus estäisi eliöyhteisöjen vakiintumisen järvessä. Aittojärven ruoppausta ei ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa mainita eikä siinä ole otettu huomioon pohjan mutien liikkumista virran mukana tekoaltaaseen. Koska tulokanava on metrejä järven pohjaa alempana, mutapohjan eroosio on väistämätön seuraus, ellei järveä ruopata. Ruoppausmassoja kertyisi miljoonaa kuutiota, autokuormallista. Se pitäisi läjittää valtakunnallisesti arvokkaalle Aittojärven maisema-alueelle. Samaiselle alueelle sijoittuisivat kanavat ja kilometrien pituiset patopenkereet. 2/5 Allas olisi asutukselle tulvariski ja tulvadynamiikan häiriintyminen riski Naturaluontoarvojen säilymiselle Tulva on luonnollinen ja tarpeellinen osa Iijoen vesistöä. Tulvasuojelullakin hanketta kuitenkin markkinoidaan. Tosiasiassa tulvasta uhkaisi tulla Pudasjärven taajamalle, Kurenalukselle riski, jos hanke toteutettaisiin. Kevättulva leviää Pudasjärven ja Kollajan välisellä tasaisella alueella muutamaksi päiväksi vesistön soisille reunamaille. Asutus on viisaasti sijoittunut korkeammille maille tulvan ulottumattomiin. Luontainen tulva on joen, rantavyöhykkeiden ja eliöstön ehdoton edellytys. Se on myös välttämätön muun muassa putaille, Kollajanniemen ja Kipinän välillä pääuomaa reunustavien ''suolikuroumien'' auki pysymiseksi. Jos tulvavirtaus pääuomassa pienenee normaalin kevättulvan aikaan 200 kuutioon sekunnissa, kun se normaalisti on noin 750 kuutiota sekunnissa, putaat jäävät kuiville ja pensoittuvat umpeen. Sekin muuttaisi huomattavasti suojellun uoman vesiluonnon tilaa. Pudasjärven keskustaajamassa, Kurenaluksessa, Iijoen järvilaajentuman, Pudasjärven korkeudenvaihtelu on maankäytössä otettu huomioon. Kollaja suunnitelmassa vedenpinnantaso pidettäisiin nykyistä korkeammalla. Pääuoman vedenvirtausta ohjaavaksi suunniteltu säätöpato muodostaisi tulpan ja tulvariskin taajamalle. Suurtulvalla pääuomaan on virrannut jopa 1100 kuutiota sekunnissa, kuten vuonna Tulva voi olla myös paljon suurempi. Koska patopenkereet estäisivät tulvavesien leviämisen asumattomille alueille, vesi nousisi yläpuolelle eli Pudasjärven ympäristöön sen sijaan, kun se nykytilassaan tulvan sattuessa laajenee Pudasjärven länsipuolelle asumattomille soisille alueille. Suunnitelmankin mukaan vuosittainen tulva-aika pitenee ja korkeimmat, 110 metrin tulvat Pudasjärvellä lisääntyvät. Tulvat poistuisivat siis vain Pudasjärven alapuolisilta soilta ja joelta. Pudasjärven vedenpinnan korkeuden vaihtelu, enimmillään noin 4 metriä, on myös ehto ainutlaatuisen tulvaniittyjen ja -metsien Natura-verkoston osana suojellun sisämaasuiston luontoarvojen säilymiseksi. PVO lupaa niidenkin säilyvän, vaikka korkeudenvaihtelusta leikattaisiinkin huomattava osa pois. Ekologisten olosuhteiden peukalointi olisi kuitenkin uhka luontotyyppien säilymiselle. Erilaisista uhanalaisista niittytyypeistä ja tulvametsistä koostuva mosaiikki altistuisi voimakkaille muutoksille, jos luontainen tulvadynamiikka korvattaisiin manipuloidulla vedenkorkeuden vaihtelulla, jossa ylimmät tulvat leikattaisiin ja kesävedenkorkeus pidettäisiin pitkiä aikoja nykyistä huomattavasti ylempänä. Umpeenkasvu ja metsittyminen, niittyvyöhykkeiden kaventuminen ja katoaminen ja alempien vyöhykkeiden soistuminen olisivat luontodirektiivin periaatteen vastaisia kehityskulkuja. Natura-verkoston tarkoituksena on auttaa säilyttämään suotuisa suojelutaso pitkäjänteisesti. Sen turvaamiseksi on säädetty luonnonsuojelulaissa velvoite hankkeiden ja suunnitelmien arvioinnista. Viranomainen ei saa

3 3/5 myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen, jos arviointi osoittaa sen heikentävän Natura verkostoon sisältyvän alueen luontoarvoja. Vaelluskalat eksyksissä altaassa Iijoella on meneillään lohen ja muiden vaelluskalojen palautus. Iijoen tähän saakka laitoksessa pidetyt vaelluskalakannat ovat Tornionjoen ja Simojoen kantojen lisäksi ainoat Itämeren puolella jäljellä olevat alkuperäiskannat. Lohen paluu ei onnistu, jos Kollaja suunnitelma toteutuu. Tekoallas voimalaitoksineen tai pelkkä allas olisivat vaelluskalan paluulle kuolinisku. Kalaston elvyttäminen rakennetuissa joissa on pitkäjänteistä elinkeinopolitiikkaa. Kuluvan kesän aikana on Iijoella ylisiirretty lohen emokaloja Livojokeen ja Korpijokeen, joissa on kunnostettuja koskialueita satoja hehtaareja odottamassa vaelluskaloja kudulle. Tavoitteena on jo lähitulevaisuudessa saada kala nousemaan voimalaitosten ohi kalateitä pitkin. Kollaja suunnitelma olisi sen este. Kalat ohjautuisivat todennäköisesti tekoaltaaseen, jos sen tyhjennyskanavan kautta virtaisi enemmän vettä kuin pääuomassa. Virtausta poistokanavassa olisi kuutiota sekunnissa. Vaikka kalat ohittaisivat kanavan ja jatkaisivat pääuomaa ylävirtaan päin, vastasa olisi säätöpato ennen Pudasjärveä. Se on toinen merkittävä este. Veden paine säätöpadon alaosassa, josta vesi virtaa, olisi liian suuri kaloille. Vastaavat säännöstelypadot estävät kalojen nousun myös Iijoen latvoilla oleviin Irni- ja Kostonjärveen. Livojoelle vaelluskalat eivät löytäisi enää lainkaan edes altaan kautta. Sillä olisi haitallisia vaikutuksia paitsi Livojoen kalakantaan myös joessa elävän uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan raakun elämänkieroon ja populaation säilymiseen. Voimayhtiö on mainostanut koskien säilyvän koskina ja kalojen elinolojen paranevan Pudasjärven ja Kipinän välisellä jokimatkalla. Joen pätkä jäisikin vaelluskalojen ainoaksi elinympäristöksi sikäli, mikäli ne päätyisivät tekoaltaan sijaan pääuomaa pitkin ylöspäin. Talviaikaisen virtaaman laskeminen 15 kuutioon sekunnissa olisi kuitenkin kaikkein tuhoisinta. Rantojen kuivuminen ja jäätyminen tuhoaisi kudun ja pienpoikasten elinalueet. Poikasille olennaista on myös ravinnon saanti. Pohjaeläinten määrä pienenisi myös voimayhtiön selvitysten mukaan. Paluu merelle ei niinikään olisi riskejä vailla. Jos merivaellukselle lähtijöitä ylipäänsä olisi, kalat päätyisivät yksiselitteisesti tekoaltaaseen, jolloin vaellus mereen loppuisi ja vastassa olisi todennäköisesti altaaseen kehittyvä haukikanta. Paitsi kalaston myös kalastusmatkailun tulevaisuus olisi vaakalaudalla. Siirtoistutusten tavoitteena on luoda luontaisesti lisääntyvä kanta. Lähes 50 vuotta laitoshoidossa olleet Iijoen omat vaelluskalakannat halutaan saada takaisin jokeen, sillä istutusvelvoitteen hoitaminen laitoskasvatetuilla poikasilla on tullut tiensä päähän. Geneettinen rappeutuminen ei ole estettävissä ilman luonnonvalinnalle altistavaa luontaista lisääntymistä. Jos uhanalainen Itämeren lohi aiotaan säilyttää, on kaikki jäljellä olevat lohijoet valjastettava suojelutyöhön. Iijoki pystyisi tuottamaan noin lohismolttia vuodessa, joka vastaisi vähintään miljoonaa istutettua lohenpoikasta. Altaan kasvihuonekaasupäästöt kumoavat puhtaan vesivoiman imagon PVO väittää, että Kollajan tekoaltaan alle jäävä alue on nykytilassaan suurempi metaanin lähde kuin allas olisi. Luonnonsuojeluliiton laskelman mukaan Kollajan alue on nykyisellään hiilennielu, vaikka metaanipäästöt otettaisiin huomioon. Varsinkin alueen puusto sitoo hiiltä, mutta sen

4 4/5 luonnontilaiset suotkin ovat hiilenvarastojen ohella hiilensitojia ja niiden hiilitase keskimäärin positiivinen metaanipäästöistä huolimatta. Kollajan allas olisi yksiselitteisesti kasvihuonekaasujen päästölähde, joka lisäisi Suomen taakkaa. Se olisi matala, turvepohjainen allas, jolle on tyypillistä voimakas metaanin kupliminen. PVOn selvityksissä metaanipäästöt on karkeasti aliarvioitu. Selvityksissä on lähdeaineistona ja vertailukohteena käytetty kanadalaista tutkimusta sikäläisistä altaista, jotka ovat syviä, karuja ja kylmiä, kun taas suomalaiset ovat matalia ja reheviä soisille maille rakennettuja altaita. Lokan päästöjen perusteella on arvioitavissa, että Kollajan metaanin kuplimispäästöt olisivat jopa 2000-kertaiset PVOn selostuksen mallilaskelmaan verrattuna. Kollajan alue nielusta päästölähteeksi Hiilidioksiditaseen muutos olisi miinusmerkkinen ainakin noin tonnia. Nykytilassaan alue on hiilenvarasto ja tuhansien hiilitonnien sitoja vuosittain. Pelkästään puustoon sitoutuu vuodessa noin 7000 tonnia hiilidioksidia. Vuotuisen kertymän lisäksi puustoon sitoutunut hiili ( hiilidioksiditonnia) vapautuisi nopeasti ilmakehään esimerkiksi energiantuotannossa, jos puusto raivattaisiin altaan alta pois. Altaan metaanitase olisi todennäköisesti Lokan perusteella arvioiden päästön puolella sadoista useisiin tuhansiin tonneihin vuodessa. Kokonaisvaikutus ilmastoon olisi alkuvuosina lauhdemaakaasun luokkaa ( t/a). Jos puusto käytettäisiin energiapuuna kivihiilen korvaajana, vaikutus olisi yhteistuotannossa käytettävän maakaasun päästöjen tasoa. Puhtaana vesivoimana mainostettu energiantuotanto vastaisi auton vuosipäästöjä. Säätövoimaa on kylliksi Sen lisäämiseksi ei ole perusteltua hävittää maailman uhanalaisimpien elinympäristöjen joukkoon. kuuluvaa vesiluontoa. Hanke lisäisi nopeaan säätöön soveltuvaa sähköntuotantotehoa noin 100 MW, joka tuottaisi lisää sähköä 155 gigawattituntia vuosittain. Vuorokausisäännöstelty allas tyhjenisi Kollajan voimalaitoksen 250 kuutiosekunnin koneistovirtaamalla vajaassa 12 vuorokaudessa. Altaan ja voimalaitoksen rakentamisesta saatava vesivoiman lisäys olisi 1.5 prosenttia ja Suomen koko energiantuotantoa se kasvattaisi 2 promillea. Vastaava energiamäärä saataisiin esimerkiksi rakentamalla yhdeksän 5 MW:n tuulimyllyä tai käyttämällä Suomessa valmistetuista puupelleteistä vajaa puolet kotimaassa. Nyt pääosa viedään muun muassa Ruotsiin. Kytkös tuulivoimaan löytyykin, sillä sen harhaanjohtavista säätötarvespekulaatioista on kehitetty Kollaja-hankkeelle viherleima. VTT:n tutkimustulosten mukaan Suomessa tuulivoiman aiheuttamaa lisäsäädön tarvetta ilmenee kuitenkin vasta, kun tuulivoimaa on järjestelmässä yli 10 prosentin osuus eli yli 4000 MW. Valtiovallan tavoitteena on seuraavalla vuosikymmenellä nostaa tuulivoiman osuus sähköntuotannosta 2000 megawattiin, kun sen nykyinen osuus on vain muutamia prosentteja tavoitteesta. Säätövoimaa on Suomen tarpeisiin riittävästi muutoinkin. Sitä käytetään perusvoiman tuottamiseen ja viedään, sillä sähkökauppa on yhtä vientiä ja tuontia naapureiden kesken ja kohta laajemmallakin alueella Euroopassa. Heikkoinakin vesivuosina on Norjasta ja Ruotsista saatavissa vesivoimalla tuotettua säätövoimaa lähes rajattomasti ja kohtuuhintaan. Suomalaiset energiayhtiöt myös

5 omistavat suuria määriä läntisten naapurimaiden vesivoimasta. Käytäntönä on hankkia sähköjärjestelmän lyhytaikainen säätövoima pohjoismaisilta säätösähkömarkkinoilta. VTT:llä tehtyjen selvitysten mukaan myös Pohjoismaissa voidaan saada vielä huomattavasti lisäsäätöä markkinoille olemassa olevasta kapasiteetista. Jos Suomi varautuisi toteuttamaan pahimmatkin tilanteet Suomen sisäisillä säädöillä, lisäsäädön tarve esimerkiksi MW:n tuulivoimalle olisi arviolta MW. Yhteiskunnallista tarvetta laajoja ympäristöhaittoja aiheuttaviin, kalliisiin ja maamme olosuhteet huomioon ottaen tehottomiin vesivoimahankkeisiin ei ole. Voimayhtiöt ovat aiheuttaneet vuosikymmenten kuluessa vesistöjen rakentamisella valtavia ekologisten arvojen menetyksiä, eikä haittoja olla edelleenkään valmiita vähentämään esimerkiksi kalateitä rakentamalla. 5/5 Vaihtoehtona investointi luontopääomaan Ttuulivoimaa Kollajan hinnalla pystyttäisiin rakentamaan teholtaan ja tuotannoltaan vähintään kaksinkertainen määrä, noin miljoonalla eurolla megawatin, siis 140 miljoonalla eurolla 140 MW tuulivoimaa. Altaan vaikutusalueelle jäävän puuston tuotto on myös energiaksi muutettuna huomattava. Ekosysteemipalveluna altaan vedenvarastointikapasiteetti ja aito tulvasuojeluhyöty on mahdollista toteuttaa alle 10 prosentilla altaan kustannuksista ennallistamalla noin hehtaaria metsätaloutta varten hukkaojitettuja soita. Se olisi 10 prosenttia Iijoen valuma-alueen metsäojitetuista alueista. Se olisi yhteiskunnan kokonaisedun mukainen kestävä ratkaisu. Kymmenien miljoonien eurojen panostukset jokivesiluonnon elvyttämiseksi ja virkistyskäytön kehittämiseksi koskiensuojelupäätöksen jälkeen eivät valuisi hukkaan. Lisätiedot: iktyonomi Pirkko-Liisa Luhta, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen pj, aluepäällikkö Merja Ylönen, Pohjois-Pohjanmaan luonnonsuojelupiiri FAKTALAATIKKO Kollajan altaan koko olisi noin 4900 hehtaaria, säännöstelytilavuus 260 miljoonaa kuutiota ja säännöstelyväli 10 metriä. Allas pystyisi varastoimaan kevättulvasta riippuen noin kuudesosan, enimmillään kolmasosan Iijoen voimalaitosten ohi juoksutettavasta tulvavirtaamasta. Altaan alle hukutettaisiin metsää, soita, turpeennostokenttiä sekä Mertajoen vesistö. KUVIA TEKSTIN TUEKSI 1. Kollaja suunnitelman vaihtoehto 1 1. Kollaja suunnitelman vaihtoehto 2 3. Aittojärven pohja 4. Kalan nousuvaellus